Ihmettelin tuossa yksi ilta, kun pennut olivat niin hiljaa, että mitä täällä oikein on meneillään. Peetun löysin ongelmitta, mutta Hillaa etsin pitkään ja ehdin jo vähän huolestua, että mihin pikkuneiti oikein on kadonnut! Lopulta silmäni sattuivat paikkaan, josta tietysti järjellä ajateltuna olisi pitänyt etsiä ensimmäisenä:

Hilla oli kiivennyt koiranpetiin nukkumaan! Tokihan pikkuneiti tarvitsee arvoisensa nukkumapaikan!

Peti on sen verran iso, että siinä on Hillalla runsaasti kasvuvaraa

Pennut pääsivät ensimmäisen kerran ulos maanantaina. Aurinko paistoi ja sää oli leuto – mitä parhain keli ulkoiluun! Pennut ihmettelivät ulkomaailmaa kovasti, muuhunpa siinä ei juuri aikaa ollutkaan. Pitkään ei ulkona vielä oltu, mutta jos kelit pysyvät hyvinä, niin ulkona ryhdytään käymään säännöllisesti päivittäin.

Hillaa ulkomaailma kovasti ihmetytti

Peetu lähti rohkeasti kiipeilemään lumikinoksiin

Pennut liikkuvat täällä meillä kotona jo varsin luontevasti, meno vaan kiihtyy. Pennut leikkivät keskenään aika rajujakin leikkejä. Rini menee hyvin herkästi väliin, jos leikin lomassa toinen alkaa huutaa tai se katsoo pentujen olevan rauhoittumisen tarpeessa. Rini on varovaisesti alkanut itsekin leikkiä pentujen kanssa, ja pennut ovat heti innokkaana roikkumassa Rinin korvissa ja karvoissa.

Neve kiinnostaa pentuja kovasti, mutta toistaiseksi Neve edelleen tuntee olonsa hieman epämukavaksi pentujen kanssa. Tänä aamuna sain napattua kuvasarjan Peetusta ja Nevestä:

“Hei Nessu-täti, saanko kertoa salaisuuden?”

“Saanko samalla hieman maistella korvaasi?”

Neven ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, reppana tuli vähän vedätetyksi!

Purin pentulaatikon eilen, kun pennut viettävät suurimman osan ajasta jo sen ulkopuolella. Tilalle tuli pentuaitaus, jonka ovi on toistaiseksi ollut koko ajan auki, ja pennut saavat käydä siellä halutessaan. Rakensin pennuille rampin aitauksen oven kynnyksen yli, Peetu ymmärsi rampin tarkoituksen hieman väärin:

Eipä sillä – käyhän se hyvin myös nukkumis- ja riehumispaikkana!

Loppuun laitan vielä kuvat pannoista, jotka sain eilen postissa. Miljoonat lämpimät kiitokset Terhille ihanasta lahjasta!

Sininen panta on Peetulle ja vaaleanpunainen Hillalle. Otan pennuista kuvan pannat kaulassa vielä myöhemmin! Peetu ja Hilla saivat myös upeat hihnat

Nämä pannat ovat kerrassaan ihastuttavat!

Rini ja Neve saivat myös uudet pannat. Vaaleanpunainen meni Nevelle, alla oleva Rinille. Alempi panta on fuksian sävyinen, kamera hieman vääristi värejä.

Molemmat pennut kävelevät jo varsin ketterästi, välillä leikin tiimellyksessä otetaan vähän nopeampiakin askeleita. Pennut tutkivat reippaasti ympäristöään. Kiinteä ruoka maistuu molemmille, Peetulle ehkä aavistuksen paremmin, mikä kyllä näkyy jonkin verran pentujen ruumiinrakenteessakin. Molemmat kuitenkin jatkavat kasvuaan tasaisesti.

Eilen meillä kävi Rinin synnytyksessä kätilöapunani ollut Lotta veljentyttärensä, ystävänsä ja ystävänsä lapsen kanssa. Rini oli jo huomattavasti rennompi vieraiden suhteen. Pennut vaihtoivat mielellään sylistä toiseen ja viihtyivät paijattavina. Myös Neve vaati oman osansa huomiosta, joten täällä oli melkoinen mylläkkä Ensi viikolla saadaan lisää lapsivieraita, kun perheeni Joensuusta tulee pentuja katsomaan.

Tänään sain Saijan avuksi ottamaan pennuista seisomakuvia, ja kahdestaan työ kävi leikiten. Tässä päivän kuvasatoa, tällä kertaa aloitettiin Hillasta:

Peetu

Hännän piti olla terhakkaasti ylhäällä

Sisaruskuva

Pentujen kanssa on harjoiteltu jo alkeellista luoksetuloa, molemmat hakeutuvat kutsuttaessa mukavasti luokse. Pennut valvovat pitempiä aikoja kerrallaan, mutta tutkimusretkien jälkeen uni maittaa. Kaksikosta lähtee ääntä hämmentävän paljon, voisi luulla, että huutokuoron alkaessa siellä on useampikin huutaja paikalla

Neve on toistaiseksi vielä pitänyt kohteliasta välimatkaa pentuihin, se ei oikein tunnu tietävän, mitä sen pitäisi niiden kanssa tehdä. Pentujen lelut sitä kyllä kiinnostavat, samoin ruoka. Pentujen nukkuessa Neve hakeutuu usein haistelemaan ja katselemaan niitä, ilmeisesti se tarkkaan punnitsee, mitä tästä kaikesta pitäisi oikein ajatella!

Tällä viikolla pentujen ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet, auts! Puruvoimaa ei vielä ole paljon, mutta naskalihampaat ovat kovassa käytössä ja tarttuvat herkästi sormiin ja nenänpäähän. Pennut ovat harjoitelleet myös tärkeitä vuorovaikutuksellisia taitoja leikkiessään keskenään, mutta hampaiden puhjettua niiden on täytynyt jo hieman kuunnella toistensa reaktioita. Rini menee heti väliin, jos toinen pennuista alkaa kiljua, se on kovin huolehtivainen äiti. Rini itse tuntuu olevan hyvin kärsivällinen naskalihampaiden suhteen, sillä pennut roikkuvat vuorotellen Rinin korvissa ja tassuissa, ja Rini vain yrittää nuolla pentujaan.

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä pentujen kanssa tutustumassa maailmaan kodin ulkopuolella. Toivottavasti sää pysyy leutona, kovilla pakkasilla näitä ei raaski pihalle viedä!

Peetu

Peetusta sain omin avuin otettua jonkinnäköisen seisomakuvan, mutta oishan tää voinut olla parempikin…

Hilla

Hillan kohdalla oli tyydyttävä loikoilukuviin. On se kyllä aika söötti!

Hillan naama on aika vastustamaton, riittäisi sulattamaan Pohjoisnavankin!

Sisaruskuvia

Mallina oleminen on väsyttävää puuhaa!

Kiinteän ruoan syömistä ollaan harjoiteltu päivittäin muutamaan otteeseen, mutta vielä ei ole emon maidon voittanutta. Jauheliha ja piimä maistuvat kyllä paremman puutteessa. Ensimmäinen matokuuri on nautiskeltu, ja pennut ovat saaneet viettää päivittäin aikaa myös pentulaatikon ulkopuolella. Peetu on keksinyt ryhtyä testaamaan, tuleeko joku pelastamaan, jos laatikossa huutaa tarpeeksi pitkään (ja tarpeeksi lujaa ja sydäntäsärkevästi). Hilla ei ainakaan toistaiseksi ole lähtenyt samaan mukaan, toivottavasti se ei keksikään sitä… Myös pentulaatikon reunaa piti korottaa, kun Peetu pyrki sieltä jo hyvin aktiivisesti ja omatoimisesti yli.

Pennut ovat saaneet tutustua jo leluunkin – Saijan tuomaan flamingoon. Lelu oli melkoinen hitti, pennut taisivat jo tietää, mitä leluilla kuuluu tehdä:

Hilla reuhtomassa lelua

Peetukin pääsi kokeilemaan

…ja pääsi jutun juoneen nopeasti kiinni

Lelun reuhtomisen jälkeen piti vähän ihmetellä maailmaa

Rini hoitaa pentuja yhä tunnollisesti. Imettäminen sujuu vielä toistaiseksi kuten ennenkin, mutta olen pentujen ikeniä tunnustellessani havainnut, että kohta touhuun voi tulla muutos: pentujen hampaanalut nimittäin tuntuvat jo ikenen alla. Pentujen lähdettyä kunnolla liikkeelle Rinikin on viihtynyt yhä paremmin pentulaatikon ulkopuolella, mutta se käy edelleen tarkistamassa tilanteen aina, jos pennut alkavat pitää meteliä. Neve on sujahtanut takaisin laumaan vaivattomasti, jonkin verran pennut tuntuisivat sitä kiinnostavan, mutta se on vielä toistaiseksi pidättäytynyt tekemästä niihin sen lähempää tuttavuutta. Kenties se intoutuu ottamaan leikkitädin aseman, kunhan pennut vielä vähän kasvavat

Pentujen leikit ovat myös varsin liikuttavaa katseltavaa (ja hurjaa kuultavaa). Voisi luulla, että täällä on paljon isommatkin pedot taistelemassa keskenään, kun punamerlekaksikko pääsee kunnolla leikin huumaan Pitkään pikkuiset eivät kuitenkaan vielä jaksa leikkiä, puhti loppuu hetken riehumisen jälkeen, ja sen jälkeen onkin otettava kunnon tirsat, jotta jaksaa taas syödä ja riehua hieman lisää.

Rini pentulaatikossa vahtimassa pentujen unta

Myös pentulaatikon ulkopuolella voi ottaa nokoset, tässä Rini ja pennut somasti rivissä unten mailla

Loppuun vielä ystävänpäivätervehdys kuvan muodossa kaikille blogimme seuraajille!

Ikää tuli eilen mittariin kolme viikkoa, ja sehän tiesi uusia kokemuksia! Tarjoilin pennuille eilen ensimmäistä kertaa jauhelihaa. Siitähän ei seurannut juuri mitään muuta kuin sotkua, mutta mitä sinne suuhun saatiin menemään, se mutusteltiin kyllä antaumuksella Hilla innostui jauhelihasta jopa siinä määrin, että yritti niellä mun sormenkin, ja murisi kauheasti, kun vedin sormen pois. Mainitsinko jo, että tässä neidissä tuntuisi luonnetta olevan jonkin verran?

Tänään kiinteän ruoan maistelu onnistui jo hieman mallikkaammin, Peetu osasi syödä sitä jo kupista. Hillakin kävi harjoittelemassa lisää, mutta maitobaari vei vielä voiton. Rinillä on pentujen ruokailuhetken päätteeksi ilmeisesti hyvin miellyttävä tehtävä puhdistaa pennut ja laatikko jauheliha-nappula-piimä -sotkusta.

Leikkimisen ja kävelemisen harjoittelu jatkuu myös. Ihmeen pitkiä matkoja nämä jo taapertavat ennen kuin painovoima kiskaisee takaisin kyljelleen. Veikkaan, että viikon päästä nämä liikkuvat jo ihan eri tavalla kuin nyt! Kenties viikon päästä näistä voisi olla toivoa jo saada ensimmäisiä seisomakuviakin.

Kuvia pentujen leikeistä viikolla. Peetulle iski hepuli

Tämähän se asetelma useimmiten on: Hilla jyräämässä Peetua alleen

Peetu yrittää pistää vastaan

“Anteeks mitä, mä en kuullu – voisitko toistaa?”

Pennut ovat päässeet jo hieman ihmettelemään maailmaa pentulaatikon ulkopuolellakin. Terhakkaasti ne lähtevät liikkeelle, mutta tassut eivät tahdo vielä pitää hyvin lattialla, maton päällä liikkuminen sujuu jo helpommin. Eilen pennut pääsivät vierailemaan sängyllä Rinin kanssa.

Äiti ja poika

Emon huomassa on hyvä nukkua

Rini ja pennut

Maailmassa riittää ihmeteltävää

Kävin eilen ensimmäisen pitemmän lenkin Rinin kanssa pentujen syntymisen jälkeen. Riniä tuntui alkulenkistä kovasti ihmetyttävän, kun ei heti käännyttykään takaisin, mutta se tuntui olevan kovin otettu päästessään vähän jaloittelemaan. Neve oli myös mukana ja seurasi Riniä herpaantumatta, joskus mietin, onko sillä enemmän ikävä Riniä vai minua Lenkin jälkeen Neve pääsi taas kotiin, ihan omituista on tähän saakka ollutkin, kun kotona on niin rauhallista.

Neve haistoi jo heti ovelta, että jokin on kotona muuttunut sitten viime näkemän. Se haisteli pitkään eteisessä, haisteli tarkkaan maton, jonka päällä pennut olivat aiemmin käyneet, muttei tuntunut alkuun näkevän pentulaatikkoa ollenkaan. Pennut olivat juuri heränneet ja taapersivat laatikossa. Neve tuli ihan sattumalta laatikon viereen ja huomasi laatikon pienet asukkaat. Se kurkotti hyvin varovasti laatikkoon, pennut tietysti ajattelivat tulijan olevan Rini ja alkoivat hamuta maitobaariin. Neve haisteli pentuja nopeasti, totesi, että nää ei oo mun, ja sen koommin se ei ole pentulaatikkoon hakeutunut. Kovasti pennut sitä tuntuvat kiinnostavan, mutta pitää kohteliaasti etäisyyttä. Rini on ainakin toistaiseksi ottanut Neven kotiinpaluun aika hyvin, vähän se katsoo epäillen, jos Neve tulee sen mielestä liian lähelle laatikkoa, mutta muuten täällä on aika seesteistä.

Helianna kyseli kommenteissa, miten Rini ja pennut ovat ottaneet vierailijat vastaan. Pennut ovat olleet kovin vieraskoreita, ovat kilttejä, hiljaisia ja rauhallisia vieraiden tullessa niitä katsomaan – eivät yhtään sellaisia pieniä riiviöitä, mitä ne minun kanssani aina välillä ovat! Rini on ottanut vieraat vastaan aikalailla odotusteni mukaisesti: tutut ihmiset se tervehtii kuten ennenkin, antaa koskea pentuihin ja lähinnä katsoo vain vieressä, että muistathan palauttaa pennun jossain välissä, kiitos. Vieraat ovat tähän mennessä saaneet aika äänekkään vastaanoton, ja Rini on levottomampi, se ei samalla tavalla rentoudu kuin tuttujen tullessa katsomaan pentuja. Se antaa kuitenkin vieraiden koskea pentuihin, kovasti se tuntuu vain hakevan varmistusta, että vierailla on hyvät aikeet. Elättelen toiveita, että se vähän löysäisi pulttia, kun pennut kasvavat ja kun nyt päästään käymään jo pitemmillä lenkeillä – Rinin vahtitaipumus on aina voimistunut, jos tekemistä ei ole ollut riittävästi tarjolla.

Yritän huomenna saada otettua taas uusia potretteja pennuista. Elämme ihania aikoja, kun pennut alkavat päästä jaloilleen ja jo pikkuhiljaa muistuttaa koiria isojen marsujen sijaan!

Pennut ovat jo 2,5-viikkoisia, ja päivitykset laahaavat vähän jäljessä, pahoittelut siitä blogin seuraajille! Viikonloppuna piti mulla sen verran kiirettä, etten ehtinyt ottaa pennuista tuoreita kuvia, ja eilen oli aika palata takaisin normiarkeen harjoittelun merkeissä pentuloman päätyttyä. Kyllä tuntuu mälsältä lähteä töihin, kun pennut ovat niin ihastuttavia!

Peetun silmät aukesivat sunnuntaina, lauantaina silmät olivat viirullaan ja sunnuntaina jo apposen auki. Hillan viirusilmät aukesivat kunnolla vasta tänään. Pentujen kehitys on jatkunut nopeana: molemmilla painoa on jo hieman yli kilo, ja pennut harjoittelevat kovasti kävelemistäkin! Liikkuminen on vielä varsin kömpelöä, mutta tahtoa päästä jaloilleen on kyllä senkin edestä Hilla yritti tänään Rinin seisoessa pentulaatikossa jo seisaaltaan ulottua maitobaarille, mutta kehnostihan siinä kävi! Varsin älykäs neiti vaikuttaisi kuitenkin olevan kyseessä, sillä Hilla ei tästä lannistunut vaan suuntasi pentulaatikon reunalle ja yritti kurottautua ottamaan lisätukea laatikon reunasta!

Pennuilla on ollut jo alkeellisia leikkiyrityksiäkin. Äänenkäyttöä on harjoiteltu aktiivisesti, ja molemmat ovat varsin huvittavia muristessaan Peetu viihtyy ainakin tässä vaiheessa sylissä Hillaa paremmin, Hillalla tahtoisi aina olla kiire jonnekin muualle, mutta yleensä sekin rauhoittuu syliin ihan hyvin. Peetu on heilutellut häntäänsä ja on varsinainen pusupoika; Hillalla tuntuisi temperamenttia ja omaa tahtoa olevan jonkin verran. Hauska nähdä, millaisia pentuja näistä kehittyy viikkojen varrella!

Rini voi myös hyvin, se on alkanut ottaa jo hieman vapaatakin pentulaatikon tohinasta. Nyt se malttaa ulkoillakin jo hieman pitempiä lenkkejä, mutta aina sillä on kova kiire takaisin tarkistamaan, että pennuilla on kaikki hyvin. Pentujen ruokailuväli on nyt pidentynyt sen verran pitkäksi, että ensi viikonloppuna meinasin raahata Rinin jo pitemmälle lenkille. Viime viikon loppupuolella aloitimme myös yhteislenkit taas Neven kanssa. Neve on vielä hoidossa tuossa naapurissa Ainon luona, mutta toivoisin, että Neve voisi jo piakkoin palata kotiin – ikävä on nimittäin kamala, vaikka näen Neveä päivittäin!

Meillä on käynyt vieraitakin jo jonkin verran pentuja katsomassa, mutta pääasiassa olemme vielä viettäneet suhteellisen rauhallista elämää.

Otin pennuista eilen kuvia, Hillalla on näissä kuvissa vielä silmät viirullaan.

Peetu

Hilla

Hillan kuvaaminen ei ole kovin helppoa, kun se viihtyisi aina paremmin tässä asennossa

Aino oli järjestänyt eilisillalle ihanan yllätyksen: kun tulin aivan nuutuneena töistä kotiin, löysin koneelta uusia ihania kuvia pentusista! Laitan tännekin niistä jokusen näytille:

Unilla

Meinaakohan se haukata tassua?

Lisää unikuvia

Veljen kainalossa on hyvä uinua

Peetu ihmettelee

Hilla osaa jo istua!

Hillan vuoro ihmetellä

Pikkuiset

Toisaalta mieleni on hieman murheellinen. Todennäköisesti vika oli istukoissa, jotka eivät olleet aivan ihanteelliset, mikä toisaalta myös selittäisi pentujen pienen koon. Istukoista ja niiden rakenteesta ei kuitenkaan ole sen enempää tietoa saatavilla, joten loppupelissä tuntuu, että jäin pentujen avaamisesta huolimatta aika tyhjin käsin. En toisaalta tiedä, olisiko tieto istukoiden vioista tai rakenteesta tehnyt yhtään autuaammaksi, ja samaa mieltä oli Eviran patologikin. Niin kliseeltä kuin tämän kirjoittaminen tuntuukin, niin kyse on mitä ilmeisimmin ollut vain huonosta tuurista, näin vaan joskus käy. Sama narttu voi toisella kerralla muodostaa oikeanlaiset istukat ja saada terveet normaalikokoiset pennut.

Pitäisi vaan ajatella positiivisesti. Tein kaiken voitavani, ja määrääni enempään en minäkään pysty. Ihminen on näiden asioiden äärellä aika voimaton.

Peetu:

Hilla:

Kuten kuvistakin aika mukavasti tulee ilmi, pentujen tan-väritykset (ja väritys muutenkin) ovat voimistuneet. Nenässäkin on jo pigmenttiä! Molempien painot hipovat 600 grammaa, ja olen pikkuhiljaa siirtynyt punnitsemaan pentuja vain kerran päivässä. Pentujen painonkehitys on hurjaa katsottavaa, mutta hyvä, että niiden kehitys on kaikkinensa nousujohteista.

Kummankaan silmät eivät vielä ole edes raollaan, mutta varmaan tähän tapahtunee muutosta ihan lähipäivinä. Peetu yritti jo kammeta itseään jaloilleen kuvia ottaessani, sitä ei pidättele kohta enää mikään! Hillakin testaili jo vähän jalkojaan, mutta myös sen jalat saavat vahvistua, jotta ne jaksavat kannatella pyöreätä massua

En voi sanoin kuvailla, miten ihanaa on seurata pentujen kehitystä, vaikka ne eivät varsinaisesti pentulaatikossa vielä teekään mitään sen ihmeempää. Molemmat ovat niin hellyttäviä ja suloisia, että sydän meinaa pakahtua! Laitan loppuun vielä viikonloppuna ystäväni ottaman kuvan pennuista ja minusta – onni on pitää sylissään kahta pientä taistelijaa!

Muutamia kuvia otin taas viikonloppuna, laitetaan niitä näkösälle:

Peetu osaa maata jo sammakkona!

Perhepotretti. Riniä hymyilyttää, se taitaa olla melkoisen ylpeä pienokaisistaan

Peetu ja Hilla emon hoivissa

Otan tässä joku päivä pennuista taas vähän parempia uusia kuvia, niin näkee niistä, miten pennut kehittyvät. Viikonloppuna leikattiin kynnetkin ensimmäistä kertaa, ja se meni yllättävän helposti. Saa nähdä, miten parin viikon päästä, kun kokoa on enemmän…

Tänään meillä kävi eläinlääkäri, pääasiassa tytön töpötodistuksen merkeissä, mutta samalla hän katsoi pentujen ja Rinin kunnon. Eläinlääkäri oli hyvin toiveikas pentujen selviytymisen suhteen, kuulemma ovat hyvin reippaita ja hyväkuntoisia pentuja Rini sai myös kiitosta pentujen hyvästä hoidosta. Pennut ovat ottaneet huiman kasvuspurtin, molemmilla on nyt painoa liki 350g. Ihan ne eivät saaneet tuplattua painoaan, mutta ei paljosta kiinnikään jäänyt.

Pennuille tulee tänään tosiaan viikko ikää, joten oli aika ottaa vähän uudempia kuvia. Olipa hauska verrata näitä neljän päivän ikäisenä otettuihin kuviin – pentujen kehitys on huimaa! Pennut saivat viimein tänään työnimetkin, joita miettiessä aivonystyrät ovat olleet kovilla. Nimet saatiin lopulta, kun Joensuussa asuvat siskoni laittoivat liudan nimiehdotuksia, joiden joukosta sitten valitsin omasta mielestäni parhaimmat ja pennuille sopivimmat.

Poika sai nimekseen Peetu

Tytöstä tuli toistaiseksi Hilla

Tilasin viikolla pennuille pentupakkauksetkin, kun kerhon sivuilla varoiteltiin, että niiden tulossa saattaa kestää useampi viikko. Olinkin hieman yllättynyt, kun tänään sitten sain soiton, että sieltä olisi herrasmies pian tuomassa pakettia kotiovelle. Noh, ovatpahan valmiina sitten, kun tarve tulee.

Eviraankin soittelin tänään uutisten toivossa, mutta sieltä ei osattu kertoa vielä mitään uutta. Ensi viikolla kuulemma saattaisi olla tuloksia, joten pitää soitella silloin uudestaan.

Tässä kuvassa näkyy aika hyvin pentujen värierotkin. Poika kuvassa vasemmalla ja tyttö oikealla.

Pennut kasvavat hitaasti mutta rauhallisesti, ja pääasia, kunhan vain kasvavat. Painot nousevat varovaisesti, tyttö painoi aamupunnituksessa 250g ja poika 245g. Poika on mukavasti kirinyt painoeroa kiinni. Pikkuisiahan nämä ovat vielä kuin mikä, mutta niiden sinnikkyys ja elämänhalu ovat ihan vertaansa vailla.

Perjantaina eläinlääkäri tulee tekemään meille kotikäynnin tytön töpötodistuksen tiimoilta. Oli varsinainen työvoitto löytää sellainen eläinlääkäri, joka kotikäyntejä ylipäätään tekee, sain aika monta puhelua soitella ennen kuin tärppäsi. En halua ottaa ylimääräisiä riskejä pentujen hyvinvoinnin kustannuksella lähtemällä niiden kanssa klinikalle, varsinkaan näillä pakkasilla.