Merlekvartetti ulkona

Eilen kävimme Rinin, Neven ja pentujen kanssa Haukanniemessä. Sää oli mitä ihanin auringonpaisteineen, ja ulkona nautiskeltiinkin keväisestä ilmasta hyvän aikaa! Kameraakin ulkoilutin, tässä reissun tuloksia:

Maailma on riittävän iso pienelle aussiepojalle

Hilla katseli ylväänä tulevia lenkkeilymaastoja

Nanny Nessu oli skarppina kuten aina

Ulkona on kivaa!

“Tulkaa lapset leikkimään!”

“No ei taatusti tulla!”

Rini ja Neve näyttivät pennuille, kuinka ollaan hölmöjä – eikä mitä tahansa hölmöjä vaan tietenkin Hazelhölmöjä

“Oliko kersalla jotain asiaa?”

Kohti ääretöntä ja sen… vierestä!

Pennuille täytyi myös opastaa lumessa kierimisen saloja

Korvat tanaan ja menoks!

“Hei äiti, mitä sä puuhaat?”

Hilla, jäänsininen silmä ja nallepylly

Peetu liitää… Hillan takana

Ulkona mennään lujaa!

Salainen tie Kiinaan löytyi

Hilla täynnä auringonkultaa

Neuvonpitoa

Siskolle köniin

Tietääpähän paikkansa maailmassa, nih!

Hilla ei oikein arvostanut…

KOWABUNGA!

Käviköhän Hilla kuiskuttamassa äiskän korvaan Peetun puuhista?

Kennelliitto oli toimissaan nopea, tänään tuli rekisteripaperit postissa. Huomenna koittaa haikea eron hetki, kun Peetun on aika suunnata kohti uusia seikkailuja uudessa kodissaan. Viikkojen varrella on ehtinyt niin kiintyä kultaiseen pikkumieheen, että Peetua tulee ihan kamala ikävä ;( Onneksi Peetu saa mitä ihanimman uuden kodin, mikä hieman helpottaa ikävää!

8-viikkoisten kanssa Tampereella

Pentujen kanssa käväistiin 8-viikkoissynttäripäivän kunniaksi Tampereella näyttäytymässä Minnan ja Nooran luona. Vähän jännitti, miten kaksituntinen ajomatka pentujen kanssa sujuu, mutta sehän meni vallan hienosti. Kävimme ensin pyörähtämässä pikkulenkin Haukkiksessa, joten pennut nukkuivat koko ajomatkan.

Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten pennut toimivat ihan vieraassa paikassa. Pennut eivät maisemamuutoksesta olleet millänsäkään, Minnan takkahuoneen tarkistettuaan pennuilla alkoi hillitön riehuminen ja lelulaatikon tyhjennys Reissu oli opettavainen minullekin monessa suhteessa, on aina mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia huomattavasti kokeneemman kasvattajan kanssa

Kuviakin otettiin pennuista, ja vaikka hiki meinasi puskea otsalle, niin hoitui kuvien ottaminen kahdestaan huomattavasti mukavammin kuin yksinään. Täytynee tässä kohtaa myös mainita, että mulla oli se helpompi tehtävä, kun vaan painoin kameran laukaisinnappia Minnalta hoitui pentujen asettelu kyllä niin paljon näppärämmin kuin mitä mulla koskaan, joten siinä mielessä tehtäväjako taisi mennä ihan kohdilleen!

Kuvia otettiin kahdella kameralla, nämä otokset ovat Minnan ottamia. Tässä seisoo Peetu.

Hillasta kuvia otettaessa sai olla melkoisen vikkelä, mutta tässä neiti näyttää varsin hyvältä

Sisaruskuvia

Pennut tekivät Minnan koirista eniten tuttavuutta pian pennut saavan Fanni-tädin kanssa. Peetu osoitti ihan viisasta harkintaa vieraampien koirien kanssa, mutta neiti Hilla Hillosopuli ei paljon vieraidenkaan kanssa kainostellut. Hillan temperamentti on kyllä näkynyt jo aiemminkin, mutten ihan ollut osannut ajatella, että se toimii niin reippaasti täysin vieraassa paikassa.

Tässä vielä mun kameralla otettuja kuvia pennuista:

Noora pentujen kanssa

Peetu seisoo ryhdikkäästi

Hilla

Hillan naamakuva

Peetu söpösteli naamakuvia otettaessa

Ai näinkö mun kuuluu poseerata?

Poseeraaminen on niin BOOORIIIIING!!

Minnan luona aika kuluu aina niin rattoisasti, ettei sieltä meinaa malttaa lähteä millään – siksi ei yllättänytkään, että oli jo pimeää ja alkuilta, kun jatkoimme pentujen, Rinin ja Neven kanssa matkaa. Käväisimme vielä Tampereella asuvan ystäväni luona ennen kotimatkaa, joten pennut saivat eilen kyläillä oikein urakalla. Ystäväni luona pennut taas katsastivat uuden paikan, riehuivat hetken, mutta ilmeisesti päivä oli ollut varsin jännittävä ja tapahtumarikas, kun väsymys vei pian pennut mennessään. Automatka kotiin oli niin hiljainen, että piti välillä ihan tarkistaa, olivatko koirat edes kyydissä.

Pentujen rekisteröinti meinasi tuottaa ongelmia Hillan töpötodistuksen vuoksi: se kun ei ollut kuulemma Kennelliiton pykälien mukainen. Onneksi asia saatiin korjattua muutamalla puhelinsoitolla. Pentue näkyikin jo KoiraNetissä, joten paperit saapunevat postin mukana alkuviikosta.

Kiitos vielä Minnalle tätäkin kautta eilisestä, oli ihana nähdä pitkästä aikaa!

7 viikkoa

Niin se aika vaan rientää ihan huomaamatta. Pennut ovat jatkaneet kasvuaan ja viimeiset muutamat päivät ovat osoittaneet, että pennut alkavat olla valmiita lähtemään maailmalle. Pentuihin on kiintynyt niin vahvasti, kun niitä on vain kaksi, ja kenties oman osansa kiintymyksen vahvuuteen on tehnyt pentujen rankka alkutaival.

Maanantaina kävimme pentujen kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa Viitaniemen eläinklinikalla. Molemmilla pennuilla oli tarkastuksessa kaikki niin kuin pitikin, mikä oli ilahduttavaa kuultavaa. Pentujen silmät peilattiin ennen ja jälkeen tippojen, ja silmät olivat molemmilla moitteettomat. Peetu painoi 4,4kg ja Hilla 4,35kg, painoeroa oli vähemmän kuin mitä ajattelin. Peetun runsas turkki toki hieman hämää silmää.

Vielä on tilaa yhdelle!

Pentujen luonne-erot ovat tulleet hyvin esille kuluneiden viikkojen aikana. Hilla on varsinainen tehopakkaus ja vaikuttaa aika temperamenttiselta. Peetu on toistaiseksi antanut itsestään hieman rauhallisemman vaikutelman. Hilla tuntuu monessa kohtaa olevan se, joka keksii, mitä tehdä, ja Peetu seuraa perässä. Molemmilla tuntuisi olevan taistelutahtoa ainakin mitä leluihin tulee: molemmista lähtee uskomaton ääni, kun ne tarraavat vetoleluun kiinni, ja molemmat vaan riuhtovat lelua suostumatta päästämään irti. Peetu tuntuisi olevan ihmistä kohtaan aika nöyrä, se uskoo aika hyvin jo yhdestä kerrasta, jos sitä kieltää tekemästä jotakin. Hilla sen sijaan testaa Peetunkin edestä. Molemmat ovat kiinnostuneita ihmisistä ja tekevät mielellään tuttavuutta, Hilla on antanut ehkä aavistuksen pidättyväisemmän vaikutelman itsestään. Molemmat ovat ainakin minun silmääni varsin reippaita pentuja.

Pentujen kanssa on ulkoiltu ahkerasti. Tuossa meidän lähimetsässä menee metsäpolku, jonka kävelee aikuisten koirien kanssa suunnilleen 20 minuutissa. Pennut ovat päässeet nyt muutaman kerran mukaan pienelle metsälenkille, pikkulenkillä menee nopeasti lähes tunti pentujen kanssa. Ne tutkivat ympäristöä tarkoin ja seuraavat tiuhaan Rinin ja Neven touhuja.

Metsää kohti

Tuletko mukaan?

Hilla istahti ihmettelemään Rinin ja Neven menoa

Melkein onnistunut perhepotretti. Peetulla oli niin kiire nähdä ja kokea kaikki, ettei se ehtinyt kuvaan mukaan…

Mitähän kivaa sitten keksis?

Ulkona riittää paljon tutkittavaa

Satunnaisesti saattaa ehtiä poseeraamaankin

Rini leikittää Peetua

Epävirallisella ladulla on vähän enemmän tilaa temmeltää kuin metsäpolulla!

Ei niin tavallinen perhepotretti

Ulkoilun jälkeen uni maittaa useamman tunnin ajan

Perjantaina on edessä automatkailun harjoittelua oikein urakalla, kun käymme näyttäytymässä Tampereella Minnan luona. Siellä saadaankin varmaan sopivasti otettua pennuista kunnolliset seisomakuvat 8-viikkoissynttäreiden kunniaksi. Yritän nauttia yhteisestä ajasta pentujen kanssa täysin siemauksin, aika on mennyt niin nopeasti, ja pian Peetun on aika lähteä uuteen kotiin. Onneksi Hilla jää kotiin kasvamaan seuraavaksi harrastuskaverikseni, se hieman helpottaa, vaikka Peetua tuleekin aivan silmitön ikävä!

Seisomakuvia

Pennut ovat muuttuneet muutamassa päivässä pienistä söpöläisistä varsinaisiksi riiviöiksi. Lattiat ovat täynnä paperisilppua, joku roikkuu vähän väliä housunlahkeessa, pennut leikkivät keskenään niin äänekkäitä ja rajuja leikkejä että sivustakatsojaa hirvittää ja ovesta ei pääse ulos ilman, että saa ensin vähintään kolme kertaa juosta pennut kiinni rappukäytävästä. Tästä voi toki samalla päätellä, että pennut ovat alkaneet toipua kennelyskästä.

Eilen otettiin taas seisoma- ja naamakuvia, tässä onnistuneimmat otokset:

Tämä kuva oli Hillasta onnistunein. Neiti on sen verran vauhdikas tapaus, ettei kamerakaan meinaa pysyä sen perässä…

Naamaltaan neiti on toki mitä suloisin

Peetu herätettiin poseeraamaan kesken unien, ja kappas vain kun se sujui hienosti!

Peetu on myös syötävän suloinen

Varasin tänään pennuille ajan terveystarkastukseen, se on viikon päästä maanantaina. Sitä odotellaan jännittyneissä tunnelmissa!

Pentujen tulevat kodit ovat nyt selvillä, niistä lisää myöhemmin. Tälle viikolle on luvattu kiristyvää pakkasta, mutta täytyy siitä huolimatta yrittää viedä pentuja ulos, ulkoilut jäivät sairastelun vuoksi vähemmälle. Aloitin tänään viimeisen harjoitteluviikon, joten ensi viikolla on toivon mukaan luvassa enemmän ohjelmaa pennuille. Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti!

Pennut 6 viikkoa ja viralliset nimet

Pennut täyttävät tänään 6 viikkoa, naskalihampaita on kiva kokeilla kaikkiin ja kaikkeen, siinä sivussa pennut ovat syötävän suloisia. Kennelyskä on alkanut hellittää otettaan, joskin satunnaisia yskäisyjä kuuluu vielä silloin tällöin. Pennut ovat taudista huolimatta olleet edelleen hyvin virkeitä, niiden leikit ovat muuttuneet pääasiallisesti painiksi (sekä molempien taholta yrityksiksi nykiä Peetun pitkä häntä lyhyemmäksi). Välillä ihmettelen, miten kahdesta pennusta voi lähteä tuollainen meteli, mitä lie olisi meno, jos niitä olisi ollut se seitsemän…

Olen hieman ryhdistäytynyt viime viikkojen laiskasta valokuvausinnosta, tällä viikolla kuvia on otettu edellisviikkojenkin edestä.

En mä tässä mitään meinannut…

…vähän vaan saatoin siskon herättää unilta ja kiusata sitä!

Mutta kukapa tällaiselle nappisilmälle osaisi olla vihainen?

Pennuilla on riittänyt tällä viikolla vieraita, maanantaina saimme vieraita Juvalta, eilen Lahdesta, tänään tulee ystäviä Joensuusta ja Tampereelta, sunnuntainakin on vieraita tulossa. Pennut ovatkin nyt mitä ihastuttavimmassa iässä vierailijoidenkin kannalta, kun ne jo puuhastelevat kaikenlaista. Tässä alla pääasiassa Emmin ottamia kuvia eiliseltä:

Hilla ihmettelee

Peetu on soma

Lattialla on mukava makoilla

Höhlä

Peetu on myös poseerauksellinen

Hilla ottaa lunkisti

Neve on alkanut ottaa hieman enemmän kontaktia pentuihin, mutta vielä taitaa ottaa aikansa ennen kuin se suostuu niiden kanssa mihinkään haistelua ihmeellisempään. Rini sen sijaan leikittää pentuja mielellään. Täytyy ihan ihmetellä, miten varovaisesti se toimii pentujensa kanssa, kun se ennen pentuja on ollut melkoisen raju leikeissään.

Hilla väsähti kesken matkan pois pentuaitauksesta

Rini leikittää Peetua… vai menikö se toisinpäin?

Rini tuimana

…valitettavasti tuloksetta

Rini vielä imettääkin pentuja, joskin pikkuhiljaa se on alkanut vieroittaa niitä. Enkä ihmettele, pentujen naskalihampaat tuntuvat varmasti ikäviltä!

Riemukas Peetu

Tänään meillä kävi siruttaja, ja pentujen rekisteröinti on sitä myöten taas askeleen pitemmällä. Hilla otti sirun niskaansa inahtamatta, mutta Peetua touhu vähän itketti.

Pohdiskelin pitkään pentujen nimiä ja yritin valita eri kirjainten välillä. En sitten kuitenkaan päässyt yksiin itseni kanssa kirjaimen suhteen, joten tästä pentueesta tuli lopulta teemapentue. Krediittiä täytyy antaa näistä nimistä myös Ainolle, joka hieman jalosti alkuperäisiä ehdotuksiani lopulliseen muotoonsa. Halusin tuoda pentujen nimissä jotenkin esille, että tämä on pentue, jonka molemmat vanhemmat ovat Hazelmoorista, ja toisaalta halusin omalta osaltani myös osoittaa kunnioitusta Minnan kasvatustyötä kohtaan. Arvostan ja ihailen hänen kasvatustyötään tavattomasti!

Saanko esitellä Empathica’sin Hazel-pentueen Emmin kuvaamana:

Peetu sai viralliseksi nimekseen Empathica’s Hazelnuts, siitä odotetaan oikeaa Hazelhölmöä

Hillasta tuli Empathica’s Hazelheart, ehkä nimi on enne

Postauksen loppuun laitan vielä päivän huumoripläjäyksen, jonka esittämisestä kunnia lankeaa aidolle ja oikealle Hazelhölmölle, joka päivästä toiseen jaksaa pitää kunniallisesta roolistaan kiinni:

“Miten niin mä en saa pitää flamingoa?”

Voihan yskä!

Olemme saaneet kotiin ei-toivotun vieraan: kennelyskän. Sitä tuntuu Jyväskylässä olevankin liikkeellä nyt paljon, sillä lähestulkoon kaikkien ystävien ja tuttujen koirat täälläpäin ovat saaneet tartunnan. Riesa alkoi oikeastaan jo puolisentoista viikkoa sitten Neven alkaessa yskiä, pian pennut seurasivat perässä. Neve yski muutamana päivänä vähän enemmän, mutta pentujen tauti oli hyvin lievä: molemmat yskähtelivät vain silloin tällöin ja olivat muuten reippaita. Viime viikon perjantaina Rini alkoi yskiä, ja Rini onkin taudin osalta päässyt vähimmällä, sillä se on jo oireeton. Sen sijaan Hillalla tauti alkoi muutama päivä sitten osoittaa pahenemisen merkkejä, ja eilen Hilla yski jo niin paljon, että halusin illalla käyttää sen päivystyksessä näytillä. Niinpä me Hillan kanssa ajeltiin kahdestaan illasta Karstulaan.

Hilla oli ensimmäistä kertaa autokyytiä ottamassa, ja yllätyksekseni se oli mitä mainioin, reippain ja kiltein pieni matkustaja! Ihan kuin se olisi ollut auton kyydissä aina! Laitoin kotona pahvilaatikon pohjalle Hillalle pehmeän patjan ja otin vielä viltin mukaan, ja Hilla sai ottaa kyytiä vieressäni auton etupenkillä laatikossaan. Pikkuneiti ei vinkunut koko matkan aikana yhtään, se vain kiltisti katseli maailmaa laatikon sisältä sen minkä näki ja lähinnä nukkui.

Eläinlääkärillä Hillalta mitattiin kuume, onneksi sitä ei ollut. Painoa oli jo liki kolme kiloa, ruoka on maistunut Hillalle hyvin sairastamisesta huolimatta. Sydänäänet kuulostivat hyvältä, mutta etenkin oikeanpuoleisesta keuhkosta kuului rohinaa. Eläinlääkäri määräsi Hillalle yskänlääkettä ja antibioottikuurin, jonka ensimmäisen satsin Hilla sai injektiona niskaan. Hilla oli eläinlääkärissäkin tavattoman reipas ja taisi hurmata lääkärinsä reippaalla käytöksellään ja suloisella olemuksellaan

Kotimatka sujui yhtä rauhallisissa merkeissä. Neljän tunnin reissun jälkeen kotona olivat vastassa tavattomasti siskoaan kaivanneen oloinen Peetu, ihmettelevä Nessu-täti sekä huolestunut Rini, joka silminnähden ilahtui saadessaan pikkuprinsessan kotiin Rini nuoli Hillaa pitkään tultuamme kotiin eikä päästänyt sitä illan aikana enää silmistään. Hilla ei ollut reissusta moksiskaan, iltaruoan saatuaan se jaksoi vielä leikkiä Peetun kanssa. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun talo hiljeni ja löysin pennut somasti yhdessä nukkumasta:

Peetu kävi hyvin tyynyn korvikkeesta

“Kuvaatko meitä salaa sillä aikaa, kun me nukumme?!”

Toivotaan, että antibioottien ja yskänlääkkeen turvin saataisiin tauti viimein kuriin! Kumma juttu, kun pitää kaikki hankaluudet ja vastoinkäymiset käydä nyt kerralla läpi, luulisi tässä olleen hankaluuksia jo riittämiin…

Viisi viikkoa

Taas on yksi viikko lisää takana. Pennut ovat ihanassa iässä: ne temmeltävät reippaina paikasta toiseen eivätkä tunnu pelkäävän mitään. Molemmat ovat tehneet reippaasti tuttavuutta imuriin eivätkä muutkaan kodinkoneiden äänet tunnu niitä sen ihmeemmin hetkauttavan. Pennut ovat kuljetelleet Rinin ja Neven metallisia ruokakuppeja, sanomalehtiä sekä kenkiä pitkin asuntoa. Molemmat ovat vallan liikuttavia, hakeutuvat heti tilaisuuden tullen kontaktiin ihmisen kanssa ja vaikuttavat muutenkin varsin mukavilta koiranaluilta.

Pentujen luonteiden kehityksessä on tapahtunut jännittävä muutos: Peetusta on tullut oikea virtapiikki ja Hilla taas on hieman rauhoittunut. Pennut nujuavat keskenään aina, kun eivät ole syömässä tai nukkumassa, ja yrittävät kyllä hakea Riniä ja Neveäkin leikkiin. Jaksan yhä vaan ihmetellä, kuinka kärsivällinen Rini onkaan pentujensa kanssa, kun ne roikkuvat korvissa, hännässä ja jaloissa terävine naskalihampaineen, eikä se tunnu huomaavan koko asiaa! Neveä pennut tuntuvat edelleen ällöttävän, se tuntuu parhaansa mukaan yrittävän olla kuin pentuja ei olisi olemassakaan.

Ensi viikolla meille on tulossa paljon pennunkatsojia sekä siruttaja. Siruttajan käynnin myötä päästään kunnolla vauhtiin pentujen rekisteröinnin suhteen.

Tänään otettiin viisiviikkoispotretit, niitä näytillä tässä alla:

Peetu seisoo (häntä uskollisesti pystyssä)

Peetulla on valloittava naama

Hilla seisoo

Hillakin vain kaunistuu

Pennut ovat päässeet sellaiseen ikään, että niiden touhuja olisi mukava alkaa ikuistaa videomuotoon kuvien sijasta. Joskopa siis ensi viikolla olisi odotettavissa videokuvaa

Lopuksi vielä muutama sisaruskuva