Empathica's Blogi

Koulua, kenneltreffejä ja kasvatteja

1 kommentti

En ole koskaan ollut ansioitunut luontokuvaaja, mutta näihin otoksiin olin aika tyytyväinen!

Heinäkuun ensimmäinen täysi viikko oli täynnä toimintaa. Keskiviikkoaamuna tupaten täyteen ahdetun Toyotan nokka suunnisti kohti Tamperetta. Edellispäivän olin yövuorosta selvittyäni ensin lenkittänyt omat koirat, sitten iltapäivän tehnyt hierontakeikkoja – ja illasta tavannut vielä kavereita. Sosiaalinen elämä tuntuu jääneen vähän kesän aikana paitsioon, mutta kunhan tahti vähän rauhoittuu, siihen toivottavasti tulee vielä muutosta.

13713371_10154275622597808_1208843322_nTiistaina hain postista kauan odotetut uudet ruokakupit koirille. Kyllä, nää on just niin ihanat kuin miltä näyttävätkin!

Jostain syystä keskiviikkona en koulun päälle jaksanut tehdä paljoakaan. Kävin koirien kanssa lenkillä, sijasin itselleni pedin koululle ja nukuttiin koirien kanssa makoisat päiväunet. Illasta reipastuin sen verran, että treenattiin vähän rallya ja noseworkkiä, mutta sen verran väsymys painoi, että nukkumaan mentiin varhain.

Torstaina jatkettiin ensin opintoja, koulun jälkeen ajeltiin koirien kanssa Hattulaan, sillä Lotta oli kutsunut meidät mökille. Tarkoitus oli lähteä ensin lenkille, mutta ennen kuin päästiin tapaamispaikalta rannasta mihinkään, Yola alkoi ontua toista takajalkaa. Jalka vähän kuumotti eikä oltu ihan varmoja, oliko sitä pistänyt joku öttiäinen vai oliko se kenties satuttanut jalkansa johonkin, joten sitä piti jäädä seuraamaan. Lenkki jäi sitten väliin. Lotta souti meidät mökkisaareen mun ja koirien nautiskellessa matkanteosta. Aallokko oli melkoinen eikä kelikään ollut häävi, ja mun koirista Hilda vaikutti vähän jopa pahoinvoivalta veneessä. Selvittiin kuitenkin ansiokkaasti rantaan, ja siellä koirilla olisi virtaa riittänyt.

iPhone-laatuista kuvamateriaalia venereissulta.

Perjantaiaamuna noustiin varhain, soudettiin rantaan ja käytiin lenkillä aamusta. Välillä saatiin vettä niskaan, mutta melko kuivana selvittiin lenkiltä takaisin autoille. Autoon pakkauduttaessa kiinnitin huomiota, että Hilda oli haluttoman oloinen hyppäämään kyytiin. Kun se lopulta hyppäsi, se pääsi autoon vain nipin napin. Koulupäivän aikana seurasin sitä. Liike näytti kävellessä vähän jäykältä edestä, selkä oli kokeiltaessa lapojen takaa tosi kireä. Suunnilleen samalla alueella Hildalla on spondyloosimuutokset. Koulun jälkeen lähdin pienelle kävelylle koirien kanssa siinä toivossa, että liike vähän auttaisi rentouttamaan lihaksia, mutta kun Hilda ensimmäisen kerran ulahti kivusta puunjuuren yli kävellessään, ei tarvinnut jäädä miettimään, jäänkö sen vointia vielä seuraamaan vai en.

Klinikkamatkasta voisi kirjoittaa oman postauksensa, se oli melkoisen vaiherikas ja nyt jaksaa jo vähän hymyilyttää, vaikka tapahtumahetkellä ei naurattanut tippaakaan. Tiivistetysti puhelimesta oli akku lopussa, sain soitettua ja varattua ajan, laitoin virran kiinni akkua säästääkseni, sain sim-kortin lukkoon, navigaattori oli vain puhelimessa, Tampereella klinikalle menevän tien ympärillä oli täysremontti, tiukka aikataulu, itse väsynyt ja huolesta soikeana. Olin lähellä purskahtaa itkuun, kun tiesin olevani lähellä klinikkaa, mutten vaan löydä sinne ja olen myöhässä meille varatusta ajasta jo 10min. Onneksi huoltoaseman mies oli ihana eikä säikähtänyt hysteeristä naisasiakasta, sain selkeät ja hyvät ajo-ohjeet, ja klinikalle vievä ei-remontin-alla oleva tie viimein löytyi. Hilda sai kipulääkettä paikan päällä injektiolla ja sain mukaan lisää suun kautta annettavaa. Takaisin koululle päästyäni olin niin väsynyt, että annoin vaan koirille iltaruoat ja menin lähes suoraan nukkumaan Hilda kainalossa.

Lauantaiaamuna Hilda oli selkeästi parempi. Se herätti aamulla nuolemalla kädet, naaman ja jalat ja heittäytymällä selälleen kylkeäni vasten. Liike näytti edelleen vähän jäykältä, mutta koiran olemus oli ihan erilainen edellispäivään verrattuna. Oma olo oli edelleen tosi voipunut edellispäivän koettelemuksista, mutta koulupäivän päättyessä päätin kuitenkin lähteä Hazel-tapaamiseen Valkeakoskelle, vaikka fiilis ei ihan katossa ollutkaan. Ja kyllähän se kannatti, sillä ihanien ihmisten ja ystävien seurassa oma olo nousi kohisten. Omat koirat olin ilmoittanut Ellin vetämiin nosework- ja rallytokokoulutuksiin, Hildan rallyt tosin jätin suosiolla väliin, ettei selkä kipeytyisi enempää.

Noseworkissä oli kolme erillistä alue-etsintää: auto-, ulko- ja sisäetsintä. Hildan kanssa kokeiltiin auto- ja sisäetsintää. Paljon hyviä pätkiä oli molemmissa etsinnöissä, mutta paljon on vielä tehtävää sopivan vireen, tarkkuuden ja työskentelykeston tiimoilla.

Hildan kanssa lämmittelemässä ennen varsinaisia treenejä. Kuvat (c) Reija Savila

Neve treenaa autoetsintää. Kuvat (c) Reija Savila. Neve treenasi Hildan tapaan auto- ja sisäetsintää. Autoetsinnästä Neve suoriutui hienosti, sisäetsinnässä tuli ilmi, että ”kapea ikkuna” eli tarkkuusharjoittelu kaipaa vielä lisää työstämistä.

Rini harjoitteli auto- ja ulkoetsintää, kuvat (c) Reija Savila. Ohjaajan täytyy harjoitella koiran lukemista, Rinin kanssa myös jatketaan tarkkuuden treenaamista.

DSC_0356Rallytokotreeneihin saatiin kuokkavieras – Toniksi ristitty lokki, joka väsymättä väijyi houkutuksessa ollutta juustomuffinia. Lokin rohkeus ei riittänyt mennä houkutukselle saakka, kun sitä kovasti treenattiin, joten se vuoroin liiteli lähettyvillä tai tepasteli radalla. Lintuparkaa olisi ehkä pitänyt valistaa kylttien oikeaoppisesta suorituspaikasta… Lopulta lokki kävi röyhkeästi varastamassa muffinin ja liihotteli sen kanssa tiehensä, mutta onneksi treenit saatiin pulkkaan ennen sitä.

Rallytokossa keskityttiin Neven kanssa hyvään fiilikseen, erikseen jatkettiin vielä oikean puolen harjoittelua. Fiilis oli treeneissä hyvä, oikeaa puolta saadaan harjoitella jatkossakin 😉 Kuvista kiitos jälleen Reijalle!

Rinin kanssa oli hyvät treenit. Oikean puolen asioissa riittää vielä työstettävää, mutta paljon on menty eteenpäin. Nämäkin kuvat (c) Reija.

Hazel-tapaamiseen olivat tervetulleita myös mun kasvatit, ja mukava oli nähdä myös Empathica’s-edustusta paikan päällä! Meidän porukasta tapaamiseen osallistuivat Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster), Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Neea ja Morris (Empathica’s Neville). Myös Lotta osallistui Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) kanssa.

Morris 1v5kk

Helmi 1v5kk

Rufus 2v8kk

Sekalaisia kuvia hienoista koirista omistajineen 🙂

Treenien päätyttyä yritettiin ottaa porukkakuvaakin vähän vaihtelevalla menestyksellä:

Yöksi menimme koirien kanssa taas Lotan mökille. Tällä kertaa kelikin oli jo kohdallaan, joten otin Lotan kovasti toivomia tunnelmakuvia saaren auringonlaskusta (kuvat ihan postauksen alussa) sekä Lotasta koirien kanssa veneessä. Tässä muutamia valittuja paloja:

Oli hauska pelata erilaisilla valotus- ja aukkoasetuksilla ja katsoa, mitä saa aikaiseksi. Etenkin tuo ylemmän kuvasetin isoin kuva sykähdytti kuvaajaa, siinä tunnelma osui ainakin kohdalleen!

Sunnuntaina oli viimeinen koulupäivä, pitempään settiin ei oma pää olisi varmaan riittänytkään! Paljon tuli uutta asiaa sulateltavaksi ja omaksuttavaksi. Koulun päätteeksi kävin vielä hieromassa Rufuksen, minkä jälkeen suunnattiin koirien kanssa viimein kotimatkalle. Oli muuten ihanaa päästä nukkumaan omaan sänkyyn!

Hazel-tapaamisen toisena päivänä osallistujat treenasivat agilityä ja paimennusta. Rufus osallistui molempiin koulutuksiin Reijan kanssa.

Myös Pipsa ja Helmi paimensivat ja aksasivat. Helmi oli kuuleman mukaan parhaimmillaan esitellyt hyvinkin intensiivistä paimennusta (ja ennen kaikkea kiinnostusta lampaisiin). Agissa meno on yhtä lennokasta kuin muissakin lajeissa, varsinainen vauhtimimmi!

Kotiutumisen jälkeisenä päivänä käytiin lenkillä Lindan, Rolfin ja Nadan kanssa. Nada on saanut huimasti lisää jalkaa ja kasvaa muutenkin ihan hillitöntä kyytiä. Mikähän mastodontti siitä tuleekaan?

Mutta eihän tätä sulonaamaa voi vastustaa, vai mitä olette mieltä?

Nada kävi kannustamassa Rolfia Palokan mätsärissä viime viikolla ja sosiaalistumassa siinä sivussa. Neitiä ei ihmis- ja koirapaljous pahemmin hätkäyttänyt, kovin reippaasti kulki vilinän keskellä. Hyvin pentu tosin viihtyi myös Ainon sylissä.

13695845_10154275622447808_1196936362_nRini toipui kouluviikosta ahtautumalla Maurin häkkiin, kun vierailimme Ainon luona…

Hilda on ollut tällä viikolla jo parempana. Olen saanut ajettua kipulääkettä alas, ja perjantaina sain illasta hierottua Hildan läpi. Selkä oli kipujen jäljiltä ihan tukossa, mutta hieronta tuntui helpottaneen oloa, sillä Hilda on ollut sen jälkeen ihan eri koira. Otamme vielä tosi rauhallisesti jonkin aikaa, ettei tulisi mitään takapakkeja, mutta toivottavasti pahin olisi ohi!

13695774_10154275622567808_1448015476_n

Keksin nenän tilanteesta mainittakoon, että toistaiseksi on näyttänyt hyvältä. Ensimmäisen antibioottikuurin loputtua aivastelu voimistui, joten haettiin antibiootille lisää jatkoa ja sovittiin, että jos sen päätyttyä aivastelu vielä voimakkaasti jatkuu, niin sitten suunnataan tietokonetomografiaan. Antibioottikuurin päättymisestä on nyt aikaa jokunen viikko, ja aivastelu ei ole palannut. Onneksi. Riittävästi on ollut vastoinkäymisiä ilmankin.

One thought on “Koulua, kenneltreffejä ja kasvatteja

  1. Hienoja kuvia! Tsemppiä Hibelle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s