Empathica's Blogi

Kesä, vuodenajoista parhain?

1 kommentti

Kesä on jo pitkällä. Töihin on loman jäljiltä palattu, ja arki pyörii taas omalla painollaan. Työrintamalla on tosi kiireistä, kuormittavaa ja aika rankkojen tilanteiden keskellä puurretaan. Onni on hyvä työporukka, ei tätä kyllä muuten jaksaisi. Sellainen helpotus yhteen työhön liittyvään ahdistuksenaiheeseen tuossa ennen lomalle jääntiä tuli, että sain toimen samalta osastolta, jossa olen valtaosan urastani tehnytkin. Nyt ei enää tarvitse miettiä, mitä sitten tehdään, jos työt loppuu.

Viimeksi blogia päivittäessäni odoteltiin vielä juhannusta. Juhannuksen vietimme Joensuussa nautiskellen viimeisistä lomapäivistä ja lenkkeillen. Juhannusaattona käväistiin mökillä grillaamassa, koirat nauttivat olostaan täysin siemauksin, kun oli tilaa juosta ja uintimahdollisuus mökkirannassa. Mökiltä ei kuvia tullut otettua, mutta Kaunislahden reissulla oli kamerakin mukana.

Lempi kasvaa kohisten, se on kohta mummukoirien kokoinen. Nyt se on vähän huvittavassa kasvuvaiheessa, kun jalat ja runko ovat pitkät, mutta massaa ei juurikaan ole. Arjessa se on edelleen todella mutkaton pentu, kauhean kiltti ja pennuksi melkoisen rauhallinen. Se rakastaa olla kaikessa toiminnassa mukana vähintäänkin sivusta seuraajana. Pientä mörköiän poikasta sillä on edelleen, mutta ei mitenkään häiritsevissä määrin. Lempi täytti viime viikonloppuna 5kk, hampaita edelleen vaihdetaan (ensimmäinen pentuni, jolta en toistaiseksi ole saanut vielä yhtään talteen!) ja viime viikkoina tukkakin on alkanut kasvaa.

Pentukurssia ollaan jatkettu, juhannuksen jälkeen jouduttiin yksi kerta jättämään väliin, kun Lempi ontui toista takajalkaansa. Tällä viikolla päästiin taas hakuilemaan. Tällä kertaa tehtiin etsintöjä partioiden, ja Lempillä oli hyvä muistikuva, mitä metsässä tehdään, vaikka treenien välissä oli 2 viikon tauko. Olen aika ihastunut sen luontaiseen taipumukseen käyttää nenäänsä silmien sijaan. Toisella kierroksella otettiin jo vähän lähetyksen alkeita, ja ainakin nyt tuntuu, että aika lahjakkaan oloinen pentu on hyppysissä (voin siis vain pilata sen).

1,5 viikkoa sitten käytiin pitkästä aikaa paimentamassa. Mummukoirilla oli sokka irti, mutta aika kivasti ne lähtivät työskentelemään pitkästä tauosta huolimatta. Lempikin oli mukana, se ensimmäisellä kierroksella vähän mietiskeli ja keskittyi lähinnä syömään pihalta löytyneitä porkkanoita, jotka olivat tarkoitettu lampaiden herkuiksi. Toisella kierroksella se lähti jo hienosti työstämään lampaiden kuljettamista ja teki tosi makeita pätkiä. Ensi kerralla täytyy ottaa videomateriaalia. Myös Aino oli Keksin kanssa mukana, Keksi lähti tosi hienosti ensikertalaiseksi hommiin ja esitteli meille aika hienoja hakukaaria ihan luontaisesti. Ensi kertaa odotellaan jo innolla!

Viikko sitten tiistaina oli vuorossa päiväreissu Tampereelle Slotten Katriinan osteopatiahoitoja varten. Pääosin uutiset olivat hyviä. Keksi oli loistokunnossa, operoitu jalka on pysynyt suorassa. Katriina totesikin, että selkeästi Keksin kehon oma korjausmekanismi toimii nyt niin kuin pitääkin – vaikka kolhuja tulee, keho korjaa itse itseään niin kuin pitääkin. Liike on arjessa näyttänytkin hyvältä, vaikka Keksi on kevään ja kesän aikana päässyt tekemään vähän rankempaakin treeniä mm. kickbiken muodossa. Keksi rakastaa vetotreenejä ja vetää ihan helkkarin lujaa 🙂

DSC_0075

Rini oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viimeksi, edelleen pientä huollettavaa lantion alueella, mutta suuri parannus kuitenkin viime kertaan. Neve-raasu oli taas porukan huonokuntoisin, sen selkä oli tosi kipeä, mitä kyllä vähän osasin etukäteen odottaakin, sillä se ei lenkillä juurikaan ole suostunut ravaamaan ja se on ollut arjessa vähän stressaantuneen oloinen. Katriinan löydökset selästä tukivat ajatustani, että Neveä yhä Hildan poissaolo kalvaa. Hoidon tulokset ovat onneksi lämmittäneet mieltä – Neve ravaa taas lenkillä ja on ollut todella hyväntuulinen. Se on jopa leikkinyt Lempin kanssa, ja yhtenä sateisena aamuna se nuoli Lempin naaman ja pään aamulenkin jälkeen, ihan niin kuin se teki aina Hildallekin.

Lempiltä korjattiin pääasiassa synnytyksen yhteydessä tulleita jumeja niskan ja kallonpohjan alueelta sekä ristiluun pieni virheasento. Juhannuksen jälkeinen ontuminen osoittautui onneksi lihasperäiseksi. Seuraava hoito varattiin joulukuulle.

Linda oli ottanut Nadasta (Hazelmoor Empress Empathica) uusia ihania kuvia. Nadakin täytti jo vuoden keväällä, mihin aika oikein meneekään! Nadasta on kasvanut iloinen, reipas ja vauhdikas nuori, ja käytöksestä ei voi erehtyä – neiti on aitoa hazelhölmö-laatua 😉

Tulosuutisia vielä loppuun, niitä on taas tullut runsaasti!

  • Rufus (E. Wishmaster) suoritti 27.6. vepen soveltuvuuskokeen hyväksytysti pistein 90/100
  • Keksi (E. Naroona) tekaisi kolmannen 1-tuloksen tokokokeessa 2.7. 180½ pisteellä ja KP:n kera, samalla titteli TK1
  • Morris (E. Neville) sai ensimmäisen hyväksytyn tuloksen rallytokon alokasluokasta 8.7. 93 pisteellä
  • Messi (E. Naldo) korkkasi rallytokon kuninkuusluokan Ylöjärven tuplakisoissa 9.7. Molemmista kisoista heti hyväksytyt tulokset, ensimmäiseltä 91p ja 2. sija, toiselta 79p

Onnea paljon kaikille ja jälleen kerran kiitos aktiivisuudesta! Kuriositeettina mainittakoon, että Morriksen myötä kaikilla kisaikäisillä kasvateillani on nyt tuloksia rallytokosta. Sisäpiiriläppänä ollaankin tituleerattu Emppuja nyt myös rallytokolinjaisina australianpaimenkoirina 😀

Loppuun muutama valittu pala Lempistä ja työkaverini staffipentu Sylvistä – kokoerosta huolimatta pennuilla oli niin kivaa keskenään 🙂

One thought on “Kesä, vuodenajoista parhain?

  1. Voi tuota koiramaista ulkoilun riemua monessa kuvassa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s