Empathica's Blogi

Laiskan päivittäjän kärsimykset

Jätä kommentti

Niin on päässyt hurahtamaan melkein 2kk edellisestä päivityksestä. Harkitsin jo edellisissä yövuoroissa päivittämistä, mutta sitten tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Nyt kirjoitettavaa on niin paljon, että täytyy jakaa urakkaa useampaan settiin. Joskopa juuri alkaneet yövuorot helpottaisivat kirjoitustaakkaa, tavoitteena yksi postaus per yövuoro. Katsotaan, miten toteutus onnistuu.

Tässä postausten välissä on tullut kesä! Nämä talviset kuvat ovat maaliskuun lopulta, kun lenkkeiltiin työkaverin staffityttö Sylvin kanssa. Nyt talvi ja lumet ovat muisto vain.

Kevät meni jotenkin väsymyksen ja sumun peitossa. Töissä on ollut tosi kova kiire ja aika raskastakin, joten ei ole ollut ihan hirveästi ylimääräistä energiaa. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, treenaamiset ovat olleet nyt vähän vähemmällä. Yksi syy on, että puolitin valmennuspaikkani – vuorotyö tekee tosi vaikeaksi sitoutua säännölliseen treenaamiseen tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin. Nyt valmennukset ovat joka toinen viikko.

Toinen iso syy treenitaukoon on, että Lempin tokoilut lössähtivät ihan kunnolla hieman tokokurssin päättymisen jälkeen. Se teki kyllä kurssin ajan niin nousujohteista treeniä, että ajattelin jossain vaiheessa takapakin tulevan, mutten odottanut sen tulevan ihan näin kokonaisvaltaisena. Se alkoi jätättää seuraamisessa, ottaa ihmeen paljon häiriötä, kiertää hyppyjä, muuttui epävarmaksi ruudussa, leikki ei kiinnostanut ja nameilla ei saatu parannusta fiilikseen. Oli siis pakko ottaa aikalisä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mielessäni toivoin sen olevan tekemässä juoksua (mitä se mielestäni on tässä tehnyt vuodenvaihteesta lähtien), ja sen antavan selityksen kummalliselle käytökselle.

Ongelmavyyhdin selvittelyn aloitin hieronnalla, ja kyllähän hoidettavaa löytyi. Se tuntui ensimmäisellä hoidolla kuitenkin aukeavan ihan hyvin, joten en pitänyt kovaa kiirettä toisen hieronnan kanssa. Viime viikolla hieroin Lempin uudestaan, ja raasu oli vasemmalta puolelta ihan tukossa. Ehkä ensimmäinen hieronta sai aikaan sen, että syvemmältä nousi esiin lisää hoidettavaa. Mietin jo, että täytyykö kiirehtiä seuraavaa osteopaattiaikaa. Nyt toisen hieronnan jälkeen liike on näyttänyt onneksi paremmalta, joten ehkä pärjätään kesäkuun puolelle, jolloin koko lössillä on seuraavat hoidot.

Tove on edelleen yksi Lempin parhaista ystävistä

Aloitti Lempi sitten huhtikuun lopussa sen kauan odotetun ensimmäisen juoksunkin. Raasu oli kyllä ihan pihalla ja hämmennyksissään hormonaalisesta tilastaan. Juoksut vaikuttavat kyllä tasoittaneen nuorin teinarin mielenmaisemaa – tai oikeastaan se on palautunut sellaiseksi kuin se oli ennen vuodenvaihdetta.

Lemppari on siis pitänyt nyt treenitaukoa, mutta on päässyt aina mukaan katsomaan, kun muut treenaavat. Laumavietin hyödyntäminen on osoittautunut aika hyväksi keinoksi nostattaa teinarin motivaatiota työskentelyyn. Otin tässä viikolla parina iltana testimielessä pienet tokopätkät lenkin varrella Lempparin kanssa, ja olipa se innokas! Seuraamispaikka oli taas löytynyt, kontakti piti ja treenipätkässä oli iloinen ilme. Löysin myös treeninamin, joka saa Lempin menemään ihan sekaisin (ja syömään sormet käsistä) – Naturis-makkara. Joskopa tästä suosta vielä noustaan 🙂

Treenitauon jälkeen käytiin Vaajakosken S-marketin pihassa meidän hakuporukan kanssa tekemässä häiriötreeniä tottikseen. Meni hirmuisen hienosti! Lempillä oli kova työ hillitä itsensä, kun ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä. Kuvat otti Venla.

Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) treenailevat meidän kanssa samassa hakuporukassa, tässä pari kuvaa heidän tottispätkästä.

DSC_0158

Joensuussa ollaan vierailtu tässä kevään mittaan usein

Mummukoirat porskuttelevat menossa mukana reippaasti. Elämä niiden kanssa on jotenkin niin seesteistä ja helppoa – ne toimivat kuin ihmisen mieli. Lempi on kyllä teinikoiraksi myös varsin mutkaton, mummut eivät sen kotkotuksista juurikaan välitä, joten se ei saa laumalta juurikaan vahvistetta höpsötyksiinsä. Tässä kevään mittaan Lempin touhut ja teineilyt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helpompaa, joten tilanteiden ennakointi sujuu mukavammin. Alan myös hiljalleen päästä sen mielenmaisemasta jyvälle. Helpottaa kummasti, kun tietää, miten pitää missäkin tilanteessa reagoida, että saa koiran toimimaan toivotulla tavalla.

Mummujen treenikatsauksia sen verran, että Neve on mennyt ihan hurjasti viime talvesta eteenpäin noseworkissä! Etsintöihin on tullut vauhtia ja tehokkuutta lisää, ja vähän laiskaksi jääneistä kotitreeneistä huolimatta Neve on alkanut reagoida myös laakerinlehden ja laventelin hajuihin. Pitäisi katsella kisakalenteria, jos löytyisi jostain kohtuumatkan päästä 1-luokan kisoja.

Rinin kanssa käytiin pääsiäisenä kotikisoissa rallyilemassa. Kisoissa otettiin taas takapakkia. Rini oli hyvässä vireessä kisapaikalla, toimi lämmittelyissä mukavasti, mutta itse kisaradalla se oli tosi levoton, piippasi viimeistä kylttiä lukuun ottamatta koko radan ja teki taas erikoisia sovelluksia kylttitehtävissä. Alan olla aika keinoton meidän kisaamisen kanssa, tuntuu tosi kurjalta viedä koiraa kisatilanteeseen, kun näkee ja kuulee, ettei sillä ole kivaa radalla. Videolla tekeminen ei näytä omaan silmään pahalta, mutta jos ottaisi verrokin treenitilanteesta, niin meininki olisi ihan erilainen. Treeneissä ongelmaa ei ole, Rini on siellä rento, keskittynyt ja innokas.

Täytyy muuten jakaa täällä Lempparin hajuerotteluratavideo! Lempi on tehnyt tässä keväällä aina ohjaajan aktivoituessa vähän noseworkkiä ja edistyy siinä hurjaa kyytiä. Tämä video otettiin maaliskuun lopussa nosework koulutusohjaajakurssia varten. Lemppari on niin pätevä ja hassu 🙂

Lemppari ja Neve ovat ihan erottamattomat. Jos ollaan omalla porukalla lenkillä, niin jossain vaiheessa lenkkiä aina rallitetaan yhdessä. Olen yrittänyt saada leikkiä videolle, mutta mokomat ovat niin viisaita, että näkevät, kun kaivan puhelimen esiin, ja leikki loppuu siihen. Hauska on katsella niiden menoa, kun molemmat selkeästi nauttivat toistensa seurasta.

Ehkä osa kevään raskaudesta on johtunut siitä, että Hilda on ollut paljon mielessäni. Ei vielä ole tullut päivää, etten Hildaa ajattelisi ja ikävöisi, mutta huomaan työstäväni taas uutta vaihetta surutyössä. Jollain tapaa tuntuu, että on vähän helpompi olla itsensä kanssa, ja yritän opetella olemaan syyllistämättä itseäni siitä. Viimekeväinen epävarmuus, onko mulla lupa omistaa pentua kaiken tapahtuneen jälkeen, on muuttunut kiitollisuudeksi, että Lempi on meillä. Se on niin hauska, korvaamaton ja rakas hömelö ❤

Huhtikuussa käytiin moikkaamassa Lempin Sepi-veljeä. Kovasti oli samaa näköä ja olemusta sisaruksissa, joskin Lempi on kaksikon tosikko ja Sepi pelle 😀

Tulosrintamalla Empputiimiläiset ovat tällä kertaa käyneet hakemassa näyttelyarviointeja. 1.5. oli Lahdessa ryhmänäyttely, tuomarina tiukkaa linjaa pitänyt Marianne Holm.

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) AVO ERI1

”Urosmainen, hyvässä lihaskunnossa. Tyypillinen, vahva pää. Riittävä kaula. Tilava, tiivis runko. Hyvä raajaluusto. Niukka polvikulma. Askeleen tulisi olla tehokkaampi, takatyönnön voimakkaampi.”

Noa (Empathica’s Norris) AVO-EH4

”Kevyt, litteäluustoinen uros. Kolmiomainen pään profiili. Hyvä kaula. Hyvä rintakehän muoto & tilavuus. Kovin tehoton ravi, löysä & korkea edestä, takaa ponneton.”

Nada (Hazelmoor Empress Empathica) AVO-H

”Kovin niukassa kunnossa esiintyvä kauttaaltaan kapea narttu, jolla kovin luisu lantio. Kapea pää. Riittävä kaula. Puutteellinen eturinta. Sopiva luusto, mutta ulkokierteiset käpälät. Liikkuu ahtain tehottomin askelin.”

Nekku kävi vielä viime viikonloppuna Parikkalassa Maija Mäkisen arvioitavana hakemassa AVO EH1 seuraavalla arviolla:

6v. Maskuliininen uros, joka voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pää, hyvin kiinnittyneet korvat, jotka voisivat asettua paremmin. Pyöreät silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Eturaajat eivät ole aivan suorat. Hyvä runko ja luusto. Hyvä askelpituus. Liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä, selkää rullaa hieman liikkeessä. Hyvä turkki, miellyttävä käytös.”

Onnea meidän kehäketuille, kaikilla osallistuneilla on ainakin se pakko-H nyt plakkarissa! Sitten voikin keskittyä muihin karkeloihin 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s