Empathica's Blogi

Keksi 58vrk ja oman lauman kuulumiset

Jätä kommentti

Ei ole tullut sitten joulukuun alun päiviteltyä oman lauman kuulumisia. Aikalailla hiljaiseloa ollaan eletty, hyvin kuormittavana jatkuneet työt ovat vieneet kaikki mehut. Lempin agilityn alkeiskurssi jaksoi pitää treeneissä kiinni joulukuun alkuun. Viimeisiksi jääneissä treeneissä Lempi liukastui putkessa, ja aloin entistä enemmän kiinnittää sen liikkeessä huomiota siinä vallinneeseen epätasapainoon. Ei siis mitään selkeää ontumista tai epäpuhtauttakaan, mutta etenkin takapään liike ei näyttänyt olevan balanssissa. Kaiperlan Maaria oli tulossa Jyväskylään hoitamaan koiria joulukuun puolivälissä, ja onnistuin saamaan hoitopäivälle ajan – itse kun en hieromalla saanut pahimpia jumeja auki.

49853260_1388143341328127_1727470231959371776_n

Lempistä löytyi paljon hoidettavaa, isoimpana ongelmana oli oikea takajalka, jossa oli vanha trauma, joka oli lähtenyt kerryttämään muutakin hoidettavaa. Niskan nikamissa oli myös rotaatiota, samaa vaivaa on joskus hoidettu Lempillä aiemminkin. Ajattelen yhä treenaavani Lempiä aika säästeliäästi ja kiinnittäväni huomiota lämmittelyyn, jäähdyttelyyn sekä lihashuoltoon, mutta Maarelta sain paljon vahvistusta ajatukselle, että vaikka koira on kasvanut mittoihinsa, niin keho on vielä hyvin keskeneräinen. Lempi vastasi hoitoon hyvin, mutta Maaren kehotuksesta jäätiin treenitauolle, joka jatkunee Keksin pentuprojektin yli.

51389234_2185341451782433_2881270611429031936_nVähän jännitti, miten Lempi treenilomaan reagoi, mutta toistaiseksi se on vaikuttanut varsin tyytyväiseltä, kun pääsee pitkille palautteleville lenkeille ja saa möhniä kainalossa. Pieniä aktivointijuttuja ollaan välillä tehty, mutta pääasiassa ollaan otettu kyllä ihan levon kannalta. Tammikuun 11.pvä Lempi aloitti viimein toisen juoksunsakin. Maarelle pitkää juoksuväliä ihmettelin hoidon yhteydessä, ja Maare epäili, että takajalan trauma on voinut häiritä juoksun tuloa.

50877551_245413769716901_4418383816905719808_n

Rinin kuulumisten kerronta täytyy aloittaa joulusta, sillä mummukoira sai nauttia jouluherkuista ihan spesiaalilla tavalla! Vietettiin joulua Ainon ja Ellin sekä koiralauman kanssa yhdessä, ja kyllähän koiralauman vanhin ansaitsee oman jouluaterian. Mielessäni mietin, miten Neveä taatusti harmitti, kun jäi näistä herkuista paitsi, mielelläni olisin sillekin tämän kattauksen tarjonnut.

Kuten kuvista näkee, niin aika talvisissa maisemissa on lenkkeilty ja paljon. Joulun olin perinteisesti töissä, mutta pitkillä vapailla lähdettiin Joensuuhun sukuloimaan. Vuodenvaihde sujui rennosti molempien osalta, kumpikaan ei paukkeesta välittänyt. Rini ja Lempi ovat varsin sopuisa pari, ja Rini on itse asiassa alkanut leikkiä Lempin kanssa huomattavasti enemmän. Mummulla ei ikä tunnu tassuja kovasti painavan, se vetää välillä hurjia hepuleita ja on varsin hyväntuulinen ❤ Loppuvuodesta tasapainoiltiin vähän vatsaongelmien kanssa, mutta nyt mummu syö ihan säännöllisesti ruoan lisänä Inupektia, ja sillä vatsa on pysynyt hyvänä.

50574141_1629142880565580_2420743799677386752_nMummu osaa ottaa ilon irti myös lepopäivistä ❤

Kauhean hiljaiselta elämä kahden koiran kanssa edelleen tuntuu. Toisaalta arki on aika mutkatonta ja rauhallista, mutta kyllä yhä huomaan välillä lenkillä huutelevani Neveä ihan vahingossa. Ikävä kouraisee hetkittäin kauhean kovasti. Jollain tapaa hieman lohduttaa tietää, että Hildalla ja Nevellä on kuitenkin toisensa siellä jossain, mutta ikävää se ei helpota.

50728540_611855002584154_4916695435940200448_nSiskoni Elisan piirtämä ihana muistokuva Nevestä, sain tämän joululahjaksi ❤

Keksin muutto meille toi hieman jotain normaalin arjen tuntua. Kai olen elänyt niin pitkään kolmen koiran taloutta, että vain se tuntuu normaalilta. Vaikka Keksin vatsa ei jätä paljon arvailun varaan, niin en ihan vielä oikein ole päässyt pentujen odotuksen huumaan. Edellisestä pentueesta on niin kauan, ja sekin aika meni hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa. Mutta ehkäpä pentuhurma iskee viimein sitten, kun synnytys on ohi, ja pentuja pääsee konkreettisesti näkemään ja paijaamaan!

v0000024Tuorein vatsakuva takin kanssa. Onneksi ollaan jo tiineyden loppusuoralla – takista loppuu säätövara!

v0000027

Vrk 58 menossa

Keksi on selkeästi jo hetkittäin aika tuskainen vatsansa kanssa. Lenkillä se jaksaa hyvin, mutta olen nyt jo toppuutellut sitä ottamasta hillittömiä spurtteja Lempin perässä. Lämpöjä on mitattu 2-3 kertaa päivässä, niissä on pientä heilahtelua, mikä tiineyden tässä vaiheessa kuuluu asiaan. Tässä tuskin enää kovin monta päivää menee, että pennut tulevat, ja hyvä niin – josko Keksinkin olo helpottuisi, kun saa pennut ulkoistettua.

50666092_303361350319092_5297141251018063872_nKeksi ei aina koe takkia yhtä tarpeelliseksi kuin ihmisolento

f5becee7-fed8-4a3a-8ac1-51935628fbc4f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Loppuun vielä Lindan lähettämät sanoinkuvaamattoman kauniit kuvaterveiset Nadalta (Hazelmoor Empress Empathica)!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s