Empathica's Blogi

2,5-viikkoiset juhannuksen jälkimainingeissa

Jätä kommentti

Juhannuksen pyhät olivat ja menivät – kirjurilla pääosin töissä. Pentujen silmät aukesivat kunnolla pyhien aikana, ja samalla otettiin valtava harppaus kehityksessä eteenpäin. Pennut ovat lähteneet toden teolla harjoittelemaan kävelemistä, pennut ovat alkaneet vähän leikkiä keskenään ja mikä ihaninta – ne hakeutuvat seurustelemaan! ❤ Lauantaina oli BioSensor-ohjelman viimeinen päivä, viikonloppuna pennut ja Nada saivat myös uuden kuurin Axiluria. Vaikka edelleenkään en nähnyt viitteitä madoista, niin pelataan nyt varman päälle. Pentujen vatsat ovat vaikuttaneet olevan ihan kunnossa, lauantaina pentulaatikon alunen oli vähän tavallista sotkuisempi, mutta toki se voi johtua Axiluristakin. Tilasin Nadalle toisen ruoan kokeiluun, jotta sekin tulee nyt samalla testattua.

Viikonloppuna tuli otettua videokuvaa pentujen touhuista vähän enemmän, sillä nyt pikkuhiljaa niissä alkaa olla enemmän katseltavaa. Perjantaina oli myös nostettava pentulaatikon laitaa, sillä – ei varmaan yllätä ketään – Metku oli ensimmäisenä tullut omatoimisesti ulos pentulaatikosta. Yllättävän pitkään tähän meni, muistelen edelleen N-pentueeni Messiä, joka tuli ensimmäisen kerran laatikosta omin avuin reippaasti alle 2-viikkoisena, vaikka silmätkään eivät olleet vielä auki.

Eilen sunnuntaina uurastin illalla töiden jälkeen pentuhuoneessa: purin pentulaatikosta kaksi seinää, virittelin suojat lattialle ja päällystin lattian matoilla ja pyyhkeillä. Nyt on pennuilla tilaa harjoitella kävelemistä ja leikkiä. Pennut nukkuivat laatikossa sikeästi, vaikka kolistelin etenkin pentulaatikon seinien kanssa ihan urakalla. Eilisillan aikana pennut eivät tainneet juuri laajentunutta elintilaansa edes huomata, mutta aamuun mennessä pennut olivat levittäytyneet koko tilaan. Täytyy hakea varastosta pari mattoa lisää, kosteutta pitävän pahvin pinta on kävelyä harjoitteleville pennuille vielä hieman liukas. Matolla ja pyyhkeen päällä pennut kävelevät jo varsin sujuvasti.

Juhannuksen pyhinä tuli mieleen, että pentujen 2-viikkoissynttärikuvat olisi voinut ottaa juhannuskukkien keskellä. Totesin, ettei vieläkään ole liian myöhäistä, joten 2,5-viikkoiskuvia varten poimin aikuisia lenkittäessäni jokuset lupiinit matkaan lenkkireitin varrelta. Pennut olivat aika kivassa viretilassa valokuvausta varten, vaikka piti näiden onnistuneiden kuvien eteen useampi otos ottaa ennen kuin tarkennus osui kohdalleen.

Meemi 2,5vkoa. Meemi on porukan kovin pusuttelija – ainakin tässä vaiheessa. Se edelleen on pennuista useimmiten se, joka kiipeää itse syliin. Se on jotenkin herttaisen ja ihanan oloinen, edelleen aika tasaisen kuvan itsestään antava. Meemi on kova kiipeilemään, milloin maman päällä, syliin, muiden päällä jne.

Mahti 2,5vkoa. Mahti on porukan ketterin liikkuja, edelleen luultavasti näppärän kokonsa puolesta. Se liikkuu pennuista myös tässä vaiheessa nopeiten ja kävelee pisimpiä matkoja. Mahtin temperamentti on viime päivinä tasoittunut paljon, enää matolääkkeen annostelu ei ollut tappelemista. Mahti lähtee sylissä ollessaan helposti kiipeämään ylöspäin mahdollisimman korkealle, menohaluja siis riittää! Se oli pennuista kiinnostunein kuvausrekvisiittana olleista kukista, se haisteli niitä aika pitkään ja tarkasti.

Maisa 2,5vkoa. Noh, Maisa on edelleen äänekkäin, mutta kyllä sen äänenkäyttö on paljon tasoittunut. Maisa oli porukan helpoin lääkittävä viikonloppuna, se ei protestoinut eikä pistänyt vastaan, se otti lääkkeen kiltisti ja jatkoi sitten menoaan. Maisa hakeutuu mielellään nukkumaan niin, että sen pää on joko mun kädellä tai jalalla. Maisa taitaa olla pentueen toiseksi isoin tällä hetkellä, se on keskittynyt keskivartalon vahvistamiseen ihan urakalla.

Molly 2,5vkoa, ja se heiluttelee häntää ❤ Molly on tytöistä itsenäisimmän oloinen, se tykkää olla sylissä, mutta se hakeutuu omaan rauhaan nukkumaan. Ehkä tässä vaiheessa Molly on mietiskeleväisin pennuista. BioSensorissa se kiinnitti huomioni, että jo aika varhain ohjelman alettua se rentoutui kaikissa asennoissa. Se on rauhallisin tytöistä tässä vaiheessa, se liikkuu yhtä hyvin kuin muutkin, mutta siirtymät hoidetaan tasaisen varmaan tahtiin.

Mega 2,5vkoa. Myös Megan temperamentti on tasoittunut viime päivien aikana, se on yllättävän samankaltainen Mahtin kanssa. Mega on liikkeissään vähän Mahtia rauhallisempi, mutta se voi johtua kokoerostakin. Megassa oli vähän jotain tiukan ja periksiantamattoman oloista viime viikolla, mutta se on tuntunut etenkin tässä viikonlopun aikana pehmenevän paljonkin. En tosin yhtään epäile, etteikö tällä poitsulla omaa tahtoa löytyisi ihan riittävästi 😀

Metku 2,5vkoa, se on porukan itsenäisin – sen osoitti jo yksistään, että se ainoana ehti kiivetä pentulaatikosta ulos omin avuin. Se pentueen toisena kiinnitti BioSensorissa huomioni, että se oli kaikissa asennoissa rento ja luottavainen. Metku tuntuu aika sopeutuvaiselta. Viikonloppuna lääkkeen annostelu Metkulle oli helppoa, se vaan maiskutteli menemään, vaikkei se varsinaisesti näyttänyt pitävän lääkettä hyvänmakuisena.

Tänään koitti Saran kauan odottama päivä – nyt se on päässyt kunnolla pentuja moikkaamaan. Sara on päässyt pari kertaa käväisemään pentujen luona aiemminkin, mutta nyt se on saanut ihan rauhassa tehdä pikkuisiin tuttavuutta. Sara on todella liikuttava pentujen kanssa, se kiersi tasapuolisesti monta kertaa jokaisen luona seurustelemassa. Muutama pennuista sai Saralta suukonkin, mikä on Saralle aika harvinaista. Tällaisen videon sain Sarasta pentuihin tuttavuutta tekemässä:

Lempi ja Rini eivät ole vielä näin perusteellisesti päässeet pentuihin tuttavuutta tekemään. Nada ei ole pentuja ihmeemmin vahtinut tai puolustanut missään vaiheessa, mutta halusin aloittaa omien koirien tutustuttamisen Sarasta, sillä se on iältään nuorin – ja ehkä Nadan helpoin siksi hyväksyä pentujen luo. Monesti tässä n. 3 viikon iässä, kun pentujen silmät ovat auenneet ja pennut alkavat liikkua enemmän, emot eivät enää niin hanakasti niitä vahdi muilta koirilta. Tehdään tuttavuutta pikkuhiljaa, rauhassa, sekä Nadan että pentujen ehdoilla. Olen kyllä hyvilläni, kun kotoa löytyy useampi turvallinen ensituttavuus pennuille emon lisäksi, ja lähipiiristä löytyy lisääkin sitten, kun se on ajankohtaista.

DSC_0054Mahti

Pennuista Metkulla tuntui jo hampaiden alut suussa, muut eivät ole tähän mennessä olleet niin hanakoita ottamaan sormea suuhun, että olisin voinut todeta tilanteen. Näihin aikoihin hampaiden pitäisi kuitenkin alkaa ilmaantua, sillä piakkoin voidaan ryhtyä harjoittelemaan kiinteän ruoan syömistä. Voisipa ajan pysäyttää, pennut tuntuvat kehittyvän nyt niin hillitöntä tahtia, ettei tässä meinaa perässä pysyä!

Mamakoira Nada voi hyvin. Se on kulkenut lenkeillä mukana, ja se nauttii kovasti päästessään vähän tuulettumaan pentujen luota. Se viihtyy meillä kotona ollessaankin jo aika paljon pois pentujen luota, mutta huolehtii tunnollisesti pentujen ruokinnasta ja siivouspalvelusta. Vuotoa kesti synnytyksen jälkeen vähän yli viikon, samoihin aikoihin loppuivat jälkipoltotkin (Nada petasi välillä pentuhuoneessa mattoja ja pentulaatikon alusia, mistä päättelin jälkisupistuksia olevan jonkin verran). Ruoka maistuu hyvin, ja muihin koiriin verrattuna Nada syö valtavia annoksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s