Empathica's Blogi

Vielä hetki lomatunnelmissa

Jätä kommentti

Reissuväsymystä ilmassa

Loma alkaa olla ohi ja karu paluu arkeen edessä. Ensimmäinen varsinainen lomaviikko lomailtiin Joensuussa, joka oli kuin pätsi – kuumimpana päivänä +33 astetta. Porukat olivat onneksi hankkineet aittaan ilmastointilaitteen, se oli ihan pelastus! Ei haitannut hellekelit, kun sisällä oli koirien viileä olla ja saatiin yöt hyvin nukuttua. Joensuussa ei paljon lyhyitä kävelyitä pidempiä lenkkejä tehty, mutta uitiin päivittäin.

Moiran uimakouluharjoitukset ovat jatkuneet, Joensuussa alkoi näyttää jo vallan hyvältä!

Joensuun turneella oli luvassa yhdet kisatkin – siellä oli sopivasti rallytokon iltakisat! Kun samana iltana oli tarjolla sekä voittaja- että alokasluokan radat, niin minä tuumasin, että eiköhän maksimoida hyöty ja lähdetä kahdella koiralla. Lempin kanssa tehtiin tosi hyvä voittajaluokan rata, jonka ainoaksi isoksi virheeksi jäi mun selän takana tehty ylimääräinen istuminen, mitä en tietty voinut korjata, kun en sitä nähnyt. Pistepottiin jäi kuitenkin 88 pistettä, joten ihan asiallinen tulos 🙂 Tämä oli Lempin toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Sara sai loman aikana jo toisen kisakirjan ja kisadebyytin rallytokon alokasluokassa. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä tehnyt Saran kanssa rallya ihan hirveästi, mutta sen seuraaminen on niin vahvaa, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Ainoa meille epävarma tehtävä on askeltehtävä, missä koiran pitää seisoa, istua ja mennä maahan – ja siinäkin vain seisominen tuottaa haasteita vähäisten toistojen vuoksi. No siellähän se kylttitehtävä kisaradalla oli, ja päätin jo ennen ratasuoritusta, että kerran voin sen kokeilla uusia, mutta jos ei onnistu, niin en jää hinkkaamaan. Seisominen ei radan osana vielä tällä kertaa onnistunut, mutta se ei pahemmin harmittanut – Sara teki muuten tosi hyvän radan! 86 pistettä ja ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Saran radan sain videollekin, se tässä alla.

Joensuusta tultiin kotiin kaksi viikkoa sitten maanantaina, keskimmäinen lomaviikko oli onneksi sen verran viileämpi, että päästiin maanantaina Saran agitreeneihin. Sara teki 12 keppiä tauon jälkeen suorilla oikein, ihan mahtavaa! Muuten tehtiin paria pientä ratapätkää, oli vähän haasteellinen rata, mutta Sara teki hommia hyvin. Viikolla meillä kävi pari rotuuntutustujaa ja pennunkyselijää vierailulla, torstaina Tiina tuli Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) kanssa meille. Perjantaina oli edessä Tampereen keikka Katriinan luo koiria hoidattamaan.

Tampereella tavattiin Marja-Leenaa, Jaria, Mindyä ja Taikaa (E. Eyes On Me) ohimennen, mustikkitytöt kävivät Katriinalla myös hoidossa. Taikalla oli ollut takapäässä hoidettavaa. Taika oli ihana oma symppis itsensä, se tervehti hillityn innokkaasti ja olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko loppupäivän. Heidän seurueensa lähti jatkamaan matkaa, ja minä pääsin seuraamaan Vipsin hoitoa. Vips oli koko porukasta parhaassa kunnossa.

Rini on ollut minusta hoidon tarpeessa jo kuukausi sitten, kolmen kuukauden hoitoväli alkaa olla sille liian pitkä. Rinillä oli niskassa joku isompi jumi, mikä häiritsi nestekiertoa ja kaikkea muutakin niskasta eteenpäin. Rini vastasi hoitoon ihan superhyvin, kerta toisensa jälkeen sitä hämmästellään. Itse uskon taustalla olevan, että Riniä on hoidettu niin säännöllisesti viimeiset 7 vuotta, enkä usko, että Rini olisi elänyt näin vanhaksi ilman säännöllistä hoitoa. Mummu on hoidon jälkeen liikkunut taas paremmin ja ollut muutenkin levollisempi. Olen varannut syksylle muutamia hoitoaikoja, että on mahdollisuus käyttää mummua tarvittaessa useammin. Alla heinäkuun alussa otettuja posetuskuvia, Stiina kuvasi!

Sara oli tosi paljon parempi kuin viimeksi, jotain pientä hoidettiin lantiosta, mutta muuten mun salamanterilla menee oikein mukavasti. Saran käytöksestä hoidon aikana voi päätellä tosi paljon, missä kunnossa se on – jos se on ihan vänkyrällä, sen on tosi hankala asettua hoidettavaksi, ja jos se on hyvässä kunnossa, se nukkuu koko hoidon ajan.

Lempikin oli ihan hyvässä iskussa, sillä oli jonkin verran kalvokireyttä. Olen itse sitä hoitaessani huomannut, että nyt, kun on uitu paljon eikä treenattu mitään kovin raskasta, Lempi on pysynyt paremmassa kunnossa. Uiminen olisi etenkin Lempille tosi hyvä kombo agilityn treenaamisen kanssa, täytyy katsoa, saisiko jostain kerättyä pennoset kasaan, että käyttäisi sitä talvella koirauimalassa vähän säännöllisemmin uimassa. Sara hyötyisi uimisesta varmasti myös.

Lauantaina 24.7. oli Ainon koulutus JATilla, olin ilmoittautunut sinne sekä Lempin että Saran kanssa. Kisaaville ja mölleille oli eri radat, mikä toi kartturille vähän haasteita. Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit, sopivassa suhteessa tekniikkaa, irtoamista ja vauhdin hurmaa. Saralle setti oli hieman pitkä, toisella kierroksella se alkoi selvästi jo väsyä, ja sen seurauksena estefokus vähän rakoili. Lempistä en väsymistä niinkään huomannut, se tykitti hyvin, mitä nyt joistain takaakierroista vähän väännettiin. Saran treeneistä on näköjään kaikki parhaat palat videolla, Lempin treeneistä vain jälkimmäinen kierros, video alla. Mun jalka on ollut kesän ajan pääosin tosi hyvä, mutta lauantaina koulutuksessa juoksemista tuli sen verran enemmän, että se vähän kipuili.

Koulutuksen jälkeen tulin pyörähtämään kotona, suihkun ja pikapakkausten jälkeen suunnattiin Ainon luo, ja pakkauduttiin kahdeksan koiran kanssa Ainon tilaihmeeseen. Matka kohti Vantaata alkoi! Ihana Mari tarjosi meidän valtavalle laumalle yösijan, lämmin kiitos vielä tätäkin kautta! ❤ Samalla moikattiin Noaa (E. Norris) ja Nuppua (Titangus Daracha).

Sunnuntaina 25.7. suunnattiin heti aamusta Ojankoon, jossa odottivat ASCA-agilitykisat! Olin ilmoittanut Lempin kaikille kuudelle radalle. Aloitettiin aamu korkkaamalla elite jumpers. Ensimmäisellä radalla Lempi veti nenälleen ensimmäisellä hypyllä, ja mulla meni siitä pasmat niin sekaisin, että rata oli vähän räpiköimistä. Radan lopussa Lempi vielä karkasi putkeen. Toinen rata oli jo parempi, siinä harmillisesti yksi rima tuli alas, kun sijoituin itse huonosti koiran eteen, muuten ihan kivaa menoa. Video tässä alla.

Jumpersien jälkeen vuorossa olivat gamblers-radat. Ensimmäinen gamblers-rata oli meidän paras rata koko päivänä, sieltä saatiinkin Q, voitettiin ja Lempi sai uuden tittelin GS-N! 🙂 Video alla:

Toinen gamblers-rata tehtiin löysin rantein, koska ei ollut tulospaineita. Päivän viimeisenä oli regulars-radat, joista toinen näytti profiililtaan sellaiselta, että sieltä olisi voinut olla tulos ihan tehtävissäkin. Lempillä tuli tosin jo ensimmäisellä radalla joku ihme juttu, se alkoi kieltäytyä kontakteista, juoksi vain niiden ohi. Ensimmäisellä radalla yritin sitä kannustaa tuloksetta, jätettiin rata kesken. Toinen rata oli melkein heti perään, joten osasin ennakoida, että ei tule kontaktit onnistumaan toisellakaan radalla. Olin oikeassa. Radan alussa ihan hyvä juttu ainakin se, että Lempi teki kepit toisella yrityksellä.

Regulars-radoista ja vähän muillakin radoilla tulleista virheistä jäi tosi paha mieli, ei ollut Lempille yhtään tyypillisiä juttuja. Yksi kisatyöntekijöistä tuli perässä välittämään tuomarilta terveiset, että voin käydä tekemässä radan uudelleen palkan kanssa, kunhan kisat ovat ohi. Halusin hyödyntää mahdollisuuden, mutta totesin, että koko radan sijaan hyödyn enemmän siitä, että saadaan Lempi vaan suorittamaan kontaktit. Aino tuli kaveriksi palkkaamaan, ja saatiin Lempi tekemään sekä puomi että A-este palkan kanssa. Ihana tuomari, kun huomioi tällaisen asian kisoissa vielä kokemattoman koiran kanssa! Mullekin tuli parempi mieli, kun saatiin koiralle päivän päätteeksi onnistumiset ja vähän luottoa, että yhdessä selvitään.

Lempi, törsäkkeet, tituliruusuke ja palkintopöllöröinen

Kotimatkalle päästiin puoli kahdeksan aikaan illalla, oltiin kotona klo 23.30 varsin väsyneinä. Jalka oli sattuneesta syystä aika kipeä viimeisen lomaviikon alun, maanantaina käytiin vaan lyhyillä kävelyillä ja uimassa, tiistaina käytiin aamusta noin tunnin lenkki, keskiviikkonakin se vielä jomotteli levossa. Eipä se ihan näin kovalla käytöllä ole tainnut ollakaan kevään jälkeen.

Saran vesitanssivideot ovat herättäneet sen verran ihastusta ja iloa Facebookissa, että tein Saralle oman sivun faceen, löytyy sieltä nimellä Aussie Sara, instagramissa myös tili nimellä Saratheaussie.

Viimeisen lomaviikon tiistaina näin pitkästä aikaa tulevaa mammakoiraa Freyaa. Freya sai heti lempinimen lihapullapallokala – vatsa oli paisunut valtavasti viime näkemästä! Tiineyttä kuvissa takana 50vrk.

Torstaina ajeltiin iltapuhteiksi Kangasalalle, siellä oli tarjolla tokon iltakisat. Sara pääsi loman päätteeksi korkkaamaan vielä kolmannen kisakirjan. Alokasluokan koiria oli ihan valtavasti – yhteensä 20! Meidän suoritusvuoro oli ihan lopussa, joten kerettiin paikkisten jälkeen käydä kävelemässä pieni iltalenkki.

Sara teki kisasuorituksen aikana ihan mielettömän hyvin töitä! En nähnyt pisteitä kovinkaan monen liikkeen kohdalla, mutta kun suoritus oli ohi ja tiesin Saran saaneen kaikista liikkeistä pisteitä, uskalsin ajatella, että eiköhän sieltä 1-tulos tullut. Parasta koko suorituksessa oli, että me oltiin siellä yhdessä ja Sara teki ihan mielettömän hyvällä asenteella hommia. Varsinaiset pisteet kuulin vasta palkintojenjaossa – 196/200 pistettä, kunniapalkinto ja jaettu kolmas sija! Mun timantti! ❤ Ei haitannut yhtään, että kotimatka meni yökyöpelöinniksi, oli kannattava reissu.

Viikonlopuksi lähdettiin me puolestamme Raaheen Tiinan ja koirien luo treeniviikonloppua viettämään. Perjantaina oltiin perillä sen verran myöhään, että käytiin vain iltalenkillä. Lauantaina suunnattiin päivällä kentälle treenaamaan tokoa ja rallya. Saran kanssa tein kolme settiä tokoa, palauteltiin sitä vähän kisasuorituksen jälkeen ja lähdettiin pohjustamaan avoimen luokan liikkeitä.

Iltalenkiltä otettu kuva

Lempin ja Moiran kanssa tein rallytokoa, suunnittelin niille muutaman kylttitehtävän sarjoja. Lempin kanssa muistuteltiin putkea, peruuttamista, puolenvaihtoja ja houkutusta. Houkutus tuottaa edelleen satunnaisesti vähän haasteita, mutta niistähän ei selviä kuin treenaamalla. Moira teki töitä ihan täpinöissään, sillä oli korjattavaa oikeastaan vain peruutuksissa, jonka ongelmat pohjautuvat mielestäni takapään jumeihin. Käytän Moiran Katriinalla hoidettavana ensi viikolla, niin eiköhän ne taas sillä helpotu.

Treenieuforia

Mummukoira Rini pääsi myös kentälle, sekin oli niin tohkeissaan ❤ Otettiin Rinin treeneistä pätkiä videolle, puuhasteluhetket mummun kanssa tuntuvat niin tärkeiltä, haluaisin tallettaa niistä jokaisen syvälle sydämeen.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin pellolle tekemään pitkästä aikaa peltojälkeä. Sara kaahotti oman jälkensä kauhealla kiireellä, Lempi teki töitä rauhallisemmin ja keskittyneesti. Moira ja Rini saivat tehdä namuruudut, lauantain aikataulu oli vähän tiukka, sillä pellolta piti ennättää vielä hieromaan pari koiraa. Hierontakeikan jälkeen käytiin iltalenkillä, yöllä uni maistui kaikille.

IIoinen peltojälkiporukka

Sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin pellolle kunnianhimoisin tavoittein – kaksi 200 askeleen jälkeä sekä Lempille että Saralle ja Rinille ja Moiralle myös omat lyhyet jäljet. Ei kuulosta askeleiden puolesta äkkiseltään pahalta, mutta kun jokaisen askeleen namittaa, niin se käy urakkatyöstä. Lempille tein ensimmäiselle jäljelle 3-5 askeleen tyhjiä pätkiä, toiselle tein uhkarohkeasti pari 5-10 askeleen tyhjää pätkää.

Saralle kokeiltiin vauhdin suitsimiseksi jäljen ajamista kahdella liinalla pitkän jäljen lisäksi. Ensimmäinen 50 askelta meni kaahottaessa ja rytmiä hakiessa, mutta sitten tahti rauhoittui ja Sara teki tosi hienosti töitä! Toisella jäljellä Sara oli alusta asti rauhallisempi, varmaan alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Saran työskentelyyn olin tosi tyytyväinen! Itse saan vielä hakea varmuutta ja selkeyttä liinan käyttöön ja antaa rohkeammin koiran miettiä hankalissa paikoissa sen sijaan, että alan itse ohjata.

Lempi teki myös hyvin töitä, se ei pahemmin järkyttynyt tyhjistä pätkistä. Paikoitellen se yritti pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mitä se on satunnaisesti kokeillut ennenkin. Ensimmäisellä jäljellä Lempi myös hetkittäin otti pelkät toisen jalan askeleet, mun täytyy siis olla vähän tarkempi ohjaksissa. Kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvää työtä Lempiltä, iso osa sen jutuista on varmasti rutiinin puutetta.

Rini innostui valtavasti, kun puin sille jälkivaljaat päälle! Alkunamikasan syötyään sille iski pieni seniilihetki, jolloin se pyörähti ihan väärään suuntaan, mutta kun rauhallisesti ohjastin sitä oikeaan suuntaan, alkoi mummun nenä käydä. Se ajoi hienosti oman jälkensä loppuun ❤ Myöhemmin käytin Riniä pienellä jaloittelutuokiolla, mummu oli vielä työmoodissa ja oli omasta mielestään lähdössä jäljelle. Pitäisi käydä Rinin kanssa jäljellä useammin, kun se niin nauttii! Moira teki myös lyhyen jäljen, pikkumusta oli oikein pätevä ensimmäisellä peltojäljellään!

Ruokatauon jälkeen oli meidän aika suunnata kotimatkalle. Kotopuolessa kävin hakemassa Freyan meille kotiutumaan ennen synnytystä. Ensimmäisenä iltana Freya oli vähän ihmeissään, se oli tuulikaapissa ulkona käymisen jälkeen aina tekemässä uukkaria ilmeisesti aikeinaan palata takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö nukuttiin huonosti, Rinillä meni maha sekaisin luultavasti jäljellä olleista nameista, joten vuoroin juostiin ulkona ja luututtiin lattioita.

Maanantaiaamuna oli jännitettävää – olin varannut Freyalle tiineysröntgeniin ajan. Tuntui, että matto vedettiin alta – meille on tulossa vain yksi pentu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vatsa on näyttänyt tosi isolta ja olisin voinut vannoa, että pentuja on siellä useita. Edelleen surettaa ja harmittaa ihan vietävästi, niin pennunkyselijöiden kuin omastakin puolesta. Lisäksi nyt huolettaa aika tavalla, miten synnytys menee. Ei ole mun kasvatusuran huippuvuosi tämäkään.

Eilen tiistaina oli aika palauttaa Moira omaan kotiin. Yhteinen aika meni tosi nopeasti, ja Moiran lähdön jälkeen illalla tuli useamman kerran vaistomaisesti haettua Moiraa, kunnes muistan, että sehän tosiaan ei enää olekaan täällä. Vähän on ikäväkin! Onneksi ensi viikolla nähdään taas.

Me aletaan täällä valmistautua ainokaisen tuloa odottamaan. Pennulla oli melkoinen vimma tänään aamulla päällä ainakin potkuista päätellen. Sain eilen raivattua pentulaatikolle paikan pentuhuoneeseen, ja tänään koottua laatikon, vielä pitäisi laittaa sinne aluset. Kaupastakin on synnärieväät käyty jo hakemassa, joten voidaan loppuviikko rauhoittaa odottamiselle. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi hyvin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s