Empathica's Blogi

Taas erilainen synnytystarina

Jätä kommentti

Loppuviikosta aloitettiin lämpöjen tiivis seuranta, perjantaina ei tosin tullut vielä mitään synnytykseen viittaavaa. Lauantaina aamulla tilanne oli sama, joten käytiin päivällä lenkillä. Illasta mittarin lukema näytti alimmillaan 37,2, joten päättelin, että jännitysmomentti alkaa lähestyä. Hälytin Stiinan meille odottelemaan, jos vaikka sunnuntaiaamuna alkaisikin yllättäen tapahtua.

Sunnuntaina lämmöt olivat taas 38 paikkeilla. Aamu-ulkoilu meni mukavasti ja aamuruoka katosi nopeasti kupista. Päivällä kiinnitettiin huomiota, että Freya hengitteli kiihtyneemmin ja läähätteli enemmän. Käväistiin iltapäivän puolella pienellä kävelyllä, jonka jälkeen lähdettiin tekemään tuttavuutta pentulaatikkoon. Freya petaili jonkin verran, mutta rauhoittui torkkumaan. Istuttiin alkuiltaan asti odottavaisina, mutta lopulta todettiin, että ehkä aika ei vaan vielä ole kypsä, joten siirryttiin istumaan alakertaan vähän mukavammin. Klo 23 aikoihin tilanteessa ei ollut tapahtunut juurikaan muutosta, joten annettiin koirille iltaruoat, käytettiin iltakiepillä ja suunnitelmissa oli yrittää vähän nukkua.

Menin hetkeksi istumaan Freyan kanssa vielä pentulaatikkoon. Se läähätteli ja petaili vähän enemmän. Stiinan kanssa vähän naureskeltiin, että jos ei iltapäivällä aiemmin oltaisi nähty samankaltaista esitystä, voisi luulla, että jotain on tapahtumassa. Tovi myöhemmin näytti siltä kuin Freyalta olisi tullut vedet. Totesin, että jos niin kävi, niin kohta pitäisi alkaa tulla ponnistuksia. Ei kauaakaan, kun Freya alkoi ponnistella.

Ponnistuksia tuli ja tuli, Freya petasi välillä ja ponnisteli lisää, mutta pentua ei kuulunut. Muutaman kerran tunsin pennun pään synnytyskanavassa, mutta se oli niin kaukana, etten saanut siitä otetta. Käytiin kävelylläkin ulkona kokeilemassa, jos siitä olisi apua, mutta ei. Puolisen tuntia odoteltiin vielä ulkoilun jälkeen, sitten oli kulunut suunnilleen 2h ponnistusten alkamisesta. Ei vieläkään pentua. Oli aika soittaa päivystävälle eläinlääkärille, Freya alkoi olla vähän tuskainen. Meitä kehotettiin tulemaan näytille.

Ajettiin klinikalle, Freya yritti vielä odotusaulassakin ponnistaa kovasti, mutta tuloksetta. Eläinlääkäri kokeili synnytyskanavan, se kuulemma tuntui olevan auki, mutta vähän ehkä tiukka, jos pentu on kovin isokokoinen. Ultralla tarkistettiin pennun sykkeet, ne olivat kunnossa – vielä. Mietittiin hetki, yritetäänkö ensin oksitosiinilla ja kalkilla vai lähdetäänkö suoraan sektioon. Vaikea tilanne – mieluiten aina välttäisi leikkausta, jos mahdollista, mutta kuinka pitkän aikaa uskaltaa venyttää, ettei pennun selviytyminen vaarannu. Eläinlääkäri kokeili uudestaan, saisiko pennusta otetta, mutta pentu sahasi edestakaisin kanavassa, olisi tarvittu pitkiä ponnistuksia, että pentu tulisi eteenpäin. Eläinlääkäri päätti, että kokeillaan ensin lääkkeellisillä keinoilla, ja jos niistä ei ole apua, niin sitten sektioon.

Jäätiin odottamaan, kun hoitaja ja eläinlääkäri lähtivät hakemaan lääkkeitä. Freyalla tuli useamman ponnistuksen sarja. Epäuskoisena kokeilin ties kuinka monetta kertaa takapäätä, tuntuuko kanavassa pentua. Epäuskoisena tajusin, että pennun pää tuntui ihan lähellä, paljon lähempänä kuin kertaakaan aiemmin. Yritin saada pennun päästä otetta, mutta pää oli niin iso, etteivät sormet mahtuneet samaan aikaan synnytyskanavaan. Seuraavalla ponnistuksella pennun naama (tai lähinnä kieli) tuli ulos. Tiimityöllä Freyan ponnistusten ja mun apukäsien kanssa pennun pää saatiin pikkuhiljaa hivuttamalla ulos. Pennun naama oli harmaa, se oli ollut puristuksissa ja ilman happea jonkin aikaa. Juuri, kun valmistauduin seuraavalla ponnistuksella ottamaan pennun päästä kiinni ja vetämään ulos, Freya ponnisti oikein kovasti ja pentu mätkähti aluselle kuin ammus.

Voi mikä huojennus! Kuivattiin ja virvoiteltiin pentua hetki, onneksi apu oli lähellä. Pentu sai lisähappea, kunnes naaman väri normalisoitui, ja imaistiin hengitysteistä limat pois. Pentu virkosi, joten annettiin se Freyan hoidettavaksi ja päästettiin kokeilemaan, joko syöminen onnistuisi. Freya hoiti pentua liikuttavalla antaumuksella, pientä aarrettaan ❤ Pentukin osasi hakeutua hyvin maitobaarin äärelle.

Meille syntyi siis noin klo 3.15 tosi hauskanvärinen blue merle poika. Kotimatkalla puhuttiin, että jätkässä on viikinkiainesta – on niin hienon värinenkin! Pentu sai työnimeksi Odin ❤

Kotona laitettiin pentulaatikko ojennukseen, ja otettiin pennusta paino – se oli 367g. Isohko pentu, joskaan ei mun pentulaatikon asukkaista kuitenkaan suurimmasta päästä. Käytin omat koirat korttelikierroksella ja käytiin viimein ansaituille yöunille klo 4.45. Muutaman tunnin unien jälkeen oltiin jo aamutouhujen parissa. Odin painoi aamulla 384g, se on ainakin tällä hetkellä ollut todella rauhallinen, hiljainen ja tyytyväinen pieni poika. Harmi, kun sille ei saatu sisaruksia leikkikavereiksi, mutta ollaan ikionnellisia, että meillä on näin hieno pieni aussienalku! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä alla olevat kuvat ovat Stiinan ottamia. Rakas pieni punanenä ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s