Empathica's Blogi

Odin 2vkoa ja kuluneen viikon haasteet

Jätä kommentti

Kulunut viikko toi tullessaan taas uudenlaisia kasvatushaasteita. Julkaisin Facebookissa noin viikko sitten kuvan valtavasti kasvaneesta Odinista mielipuuhansa – syömisen – ääressä saatesanoilla, että kohta täytyy hankkia portsari tämän maitobaarin äärelle. Yksi rotua harrastava Facebook-kaveri kävi kommentoimassa ja kertomassa naapurissaan syntyneestä toisenrotuisesta pienehköstä pentueesta, jotka kasvoivat myös ihan silmissä, ja niitä oli pitänyt käännellä kyljelleen, ettei niistä tullut uimaripentuja. Piti ihan laittaa viestiä kaverille perään ja kiittää kommentista – se käynnisti omalla kohdallani sellaisen oivallusten sarjan, jolla toivottavasti ennaltaehkäistiin isompia murheita.

Uimaripentu kehittyy isoilta osin ylensyömisen seurauksena, kun pentu kasvattaa vauhdilla keskivartaloaan, toinen riskitekijä on, jos pentu nukkuu paljon samassa asennossa. Viime viikon loppupuolella muistan elävästi nostaneeni Odinin syliin ja ihmetelleeni, kun sen rintakehä tuntui minusta jotenkin vähän kummallisen malliselta. Sivuutin ajatuksen ja pistin sen piikkiin, että oma mieli meinaa lähteä taas laukalle. Sitten viime viikolla kelasin taaksepäin sen Facebookin kommentin jälkeen, että Odin syö kuin hevonen ja nukkuu pääasiassa vain mahallaan. Nostin pennun syliin ja ahdistuin – rintakehä oli selvästi litistynyt. Jalat myös osoittivat enemmän sivuille (kuin kilpikonnalla) ja liikkumistapa muistutti hylkeen liikkumista.

Viestittelin muutaman kokeneen ihmisen kanssa ja lueskelin koirankasvatusryhmiä saadakseni neuvoja – olin kyllä uimaripennuista ennen kuullut, mutta ei mitään omakohtaista kokemusta niistä. Aloitettiin saman tien kylkimakuuharjoitukset, Odin pisti alkuun hanttiin ihan hirveästi, oli varmasti tosi hankala olla. Aloitin myös kylkien sivelyn useamman kerran päivässä, sivelyiden tarkoitus on auttaa palauttamaan kylkiluut takaisin oikeaan muotoon. Kasvattajakollegan neuvosta aloitettiin myös Odinin jalkojen jumppaaminen. Aina siinä pentua hoitaessa soimasin itseäni, kun en kuunnellut intuitiotani silloin edellisviikon loppuna, olisi päästy tarttumaan tähän aiemmin. Toisaalta kuulosti lohdulliselta niin lukea kuin kuulla, että uimaripentujen toipumisennuste on varsin hyvä.

Nyt on jumpattu ja harjoiteltu kylkimakuuta melkein viikko, ja pakon edessä sen ruokailuja on vähän rajoitettu. Parin päivän jälkeen olin tuntevinani kylkiluissa jo muutosta parempaan, havaintoa tuki myös, että pari kertaa löysin Odinin pentulaatikosta makaamasta kyljellään. Edelleen se makaa paljon mahallaan, joten kääntelyä saa tehdä edelleen, mutta Odin rauhoittuu kyljelleen tosi paljon nopeammin. Nyt, kun olen pentua paljon jumpannut ja muutenkin käsitellyt, olen myös tajunnut, kuinka järkyttävässä jökissä sen keho on. Osa on varmasti tästä uimarioireistosta johtuvaa ja luultavasti iso osa synnytyksessä tullutta. Olen niin kiitollinen, että varasin Katriinan hoitoajan jo ennen Odinin syntymää, se tulee todella tarpeeseen.

Kuluneen viikon aikana Odinista on alkanut löytyä luonnetta – se on välillä pistänyt aika kovasti hanttiin, jos ei ole arvostanut jotain toimenpidettä. Toisaalta on ollut ihana seurata, kuinka se välillä jää ihan kuulostelemaan oloaan, kun olen yrittänyt itse hoitaa sitä ja helpottaa sen oloa. Se maiskuttelee hirveästi, jos jossain on kireää, mutta ei pyri pois kosketuksen alta – on siis tullut tunne, että se nauttii hoidosta. Perjantaina uskaltauduin punnitsemaan Odinin, painoa oli ihan himpun vajaa 1200g – se on siis triplannut syntymäpainonsa 1,5 viikossa. Silmät aukesivat lauantaina.

Tänään oli painajaismainen aamu, meinasi käydä iso vahinko. Tulin aamulla yövuorosta kotiin, ja yläkerrasta kuului pennun avunhuutoja. En vieläkään tajua miten se oli sinne joutunut, mutta Odin oli jotenkin jäänyt jumiin pentulaatikon pohjalla olleen vanhan peiton sisään. Revin äkkiä peittoon reiän, että sain Odinin ulos, se oli ihan kunnossa, mutta todella väsähtänyt. Nostin sen Freyalle hoidettavaksi ja että se pääsee syömään, mutta pentu oli niin uuvuksissa, ettei jaksanut edes imeä. Annoin ensiavuksi ruiskulla Odinille vettä ja kaapista löytyi onneksi hunajaa, niillä sain pennun sen verran virkistymään, että se alkoi syödä. Aamupäivän vuoroin syötyään ja levättyään Odinin vointi onneksi normalisoitui, ja nyt iltapäivällä se on ollut ihan oma itsensä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ❤

Sama peitto on ollut käytössä useammalla pentueella, eikä kertaakaan aiemmin ole käynyt näin. Nyt sai peitto kyytiä.

Mielipide valokuvaamisesta on tuotu julki.

Tänään käytin iltapäivällä Odinin alakerrassa moikkaamassa innokkaita hoitotätejä. Pentu lähti aika kivasti jo harjoittelemaan kävelemistä! Näihin harjoituksiin varmasti menee tovi ennen kuin jalat kunnolla kantavat, mutta tälle projektille on kyllä aikaa! Ehdin vähän jo henkisesti valmistaa itseäni, että Odinilla menee pitempään päästä jaloilleen, mutta ihan se vaikuttaa ikätasonsa mukaan pyrkivän jaloilleen. Täytyy koittaa miettiä pentulaatikkoon joku vielä paremmin pitävä pohja.

Tällä viikolla Odin saa ensimmäiset vieraat, kun kotiväki tulee Joensuusta sitä moikkaamaan. Muuten täällä jatketaan kävely- ja kylkimakuuharjoituksia. BioSensor-ohjelma loppuu huomenna, se sujuu Odinilta jo varsin leppoisasti – se on ihan reporankana kaikissa osioissa.

Toivotaan vähän seesteisempiä tulevia viikkoja…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s