Empathica's Blogi

Odin jo melkein 4,5vkoa

Jätä kommentti

Täällä surun keskellä pienestä tassuterapeutista on ollut iso apu. Pennun kehitys on ottanut ison harppauksen eteenpäin parin viikon aikana, joka edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua. Kuvia on tullut otettua aika vähän, mutta videoita oli onneksi niidenkin edestä. Näistä näkee aika konkreettisesti pennun kehitystä. Kuvat ovat kaikki viime viikolta, Odin on niissä noin 3,5-viikkoinen.

Elokuun lopussa silmien aukeamisen jälkeen Odin alkoi vähitellen olla hereillä pieniä hetkiä muulloinkin kuin syömisen aikana ja harjoitella kävelemistä. Aluksi se oli tosi kömpelö, ja takapää lipsui alta helposti. Yritin viedä sitä paremmin pitoa tarjoaville alustoille, mutta sama juttu alustasta riippumatta. Kehitystä alkoi kuitenkin tapahtua jo muutamassa päivässä, ja päivä päivältä takapää vahvistui.

Kun pentu alkoi liikkua enemmän, aloin viedä sitä useammin muiden koirien seuraan. Sara on alusta asti ollut mitä liikuttavin hoitotäti, se hoitaa pentua ja leikittää sitä väsymättä. Lempi oli tosi kiinnostunut pennusta pienempänä, tuossa välissä sillä oli vaihe, kun pentu oli ällöttävä, mutta nyt Lempi on taas ollut kiinnostuneempi. Sara pyrkii enemmän sellaiseen keskinäiseen leikkiin siinä missä Lempistä on vaan kiva retuuttaa pentua joko niskasta tai korvasta… Rini pysyi loppuun asti hyvin välinpitämättömänä pentua kohtaan.

Aikuiset koirat, jotka viihtyvät pentujen kanssa, ovat ihan korvaamattomia etenkin näiden ainokaisten kanssa. Ne eivät luonnollisesti korvaa samanikäisiä ja samassa kehitysvaiheessa olevia sisaruksia, mutta opettavat kukin tahollaan tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Syyskuun ensimmäisinä päivinä Odin osoitti ensimmäisiä kertoja kiinnostusta leluja kohtaan. Kiinnostus kesti yleensä vain lyhyen hetken niin kuin pennuilla alkuun tavallisesti. Nyt leluja kannetaan jo ponnekkaasti ja häntä tötteröllä.

Viime viikon torstaina oli aika alkaa laajentaa pennun maailmaa ihan urakalla. Mummoni täytti viime viikonloppuna 90v, ja suunnitelmissa oli perheen kesken käydä yhdessä syömässä. Tätä varten auton nokka suuntasi loppuviikosta Joensuuhun, ja Freya ja Odin lähtivät muun lauman mukaan. Oman lauman lisänä mulla oli vielä Keksi, jonka Aino antoi lohtukoiraksi hoitoon ensimmäisiksi päiviksi Rinin poismenon jälkeen. Odin matkusti takapenkillä häkissä Freyan kanssa, ja ensimmäinen automatka oli kevyt 3,5h koettelemus. Odin piippasi muutamia kertoja matkan aikana, mutta matkusti tosi rauhallisesti, kun ”lohtutissi” oli koko ajan vieressä saatavilla.

Joensuussa päästiin vähän harjoittelemaan ulkoilua, joskin aika viileät ja sateiset kelit hieman rajoittivat menoa, pentu on vielä aika kylmänarka. Odin oli pääasiassa ulkona aikuisten koirien kanssa, mutta kertaalleen kävin ottamassa siitä pihalla kuvia ihan yksinään. Ihanasti se reagoi ihmisen ääneen ja hakeutuu luokse, ja oli varsin reipas ulkona, vaikka kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä. Nopeasti kameran kanssa totesin, että helppojen kuvausten ajat ovat ohi, sen verran on pentuun tullut vauhtia lisää. Mun kameran tarkennus on tosi hidas, mikä ei yhtään auta asiaa.

Porukoiden luona majoituttiin aitassa niin kuin aina aiemminkin. Rajasin pentuaitauksella sinne Odinille ja Freyalle yöksi oman tilan, ja parin päivän reissu sujui tosi hyvin. Odin pääsi käymään sisällä talon puolella useamman kerran, perjantaina käytiin mummon luona, samalla tuli lyhyt autoilu. Joensuussa oli sen verran paljon kaikkea uutta, että Odin oli aika väsynyt, kovin pitkiä aikoja se ei ollut kerrallaan hereillä.

Lauantaina ajettiin Joensuusta takaisin Jyväskylään mummon juhlien jälkeen, ja koko automatka meni hiljaisuuden vallitessa. Reija oli tullut Rufuksen (E. Wishmaster) kanssa meille jo perjantaina, sillä viikonloppuna oli myös kasvateilleni järjestämä paimennusviikonloppu. Lauantaina kotiintulon jälkeen ajattelin, että Odin on varmaan tosi väsynyt koko illan, mutta mitä vielä – sehän oli ratketa liitoksistaan, kun tunnisti päässeensä takaisin kotiin! Iltapuhteina laajensin sen oleskelutilaa vierashuoneessa Reijan pitäessä pennulle seuraa.

Viime viikolla Odin sai ensimmäisen matolääkekuurin. En ole kiirehtinyt sen siirtämisessä kiinteälle ruoalle. Rufukselle aikanaan yritin sitkeästi tarjota kiinteää ruokaa heti 3-viikkoisena, ja sehän sylki vain kuppiin (ellei tarjolla ollut lihaa) ja suuntasi takaisin maitobaariin. Odinille ajattelin kokeilla tarjota loppuviikosta kiinteämpää ruokaa.

Kun pennun liikkuminen on kehittynyt ja maailmaa muutenkin alettu avartaa, on sillä käynyt joitakin vieraita. Aino ja Elli kävivät viime viikon alussa, Reija oli meillä tosiaan viikonloppuna, ja sunnuntai-iltana istuttiin iltaa Ainon, Ellin ja Saijan kanssa. Odin ei Joensuussa ollessa vielä ihan hirveästi ottanut oma-aloitteisesti kontaktia vieraisiin ihmisiin, mutta reissun jälkeen siitä on kehkeytynyt oikea seuramies. Se on niin liikuttava heiluvan häntänsä kanssa! Maanantaina mun entinen työkaveri kävi myös meillä pyörähtämässä, Odin kiipesi häntä heiluen heti syliin. Tässä tulevien viikkojen aikana meille on tulossa vieraita enemmänkin, joten saadaan pennulle hyvin tarjottua ihmiskontakteja.

Freya alkaa viihtyä nykyään paremmin jo muualla kuin pentulassa – tai no, viihtyy se siellä, jos siellä on muitakin. Freya on ollut mukana pitkillä lenkeillä muun porukan kanssa, se on kyllä kiva, kun sen voi ottaa lenkeille ongelmitta mukaan, vaikka siellä olisi vieraampiakin koiria mukana. Luulisin, että näillä liikuntamäärillä Freya on palautunut synnytyksestä tosi hyvin. Tiineyden aikana kertyneet ylimääräiset kilotkin on karistettu.

Odinin luonne vaikuttaa tällä hetkellä aika kivalta, se on rauhallinen, mutta leikkisä ja aktiivinen pentu, ei kovin äänekäs. Toistaiseksi se on ollut myös aika reipas uusissa tilanteissa. Luonnetta löytyy tarpeen vaatiessa, viime viikon alussa väännettiin sen kanssa ihan urakalla, kun yritin vanhaan tapaan kääntää sen aina kyljelleen nukkumaan – ja pentu päätti, että se nukkuu juuri siinä asennossa, missä itse haluaa. Pentu ei antanut periksi millään, mutta en kyllä antanut ihan helpolla minäkään. Nyt en ole enää ollut niin tarkka Odinin nukkuma-asennosta, rintakehän muoto on normalisoitunut, kun pentu on enemmän jaloillaan, ja välillä se nukkuu ihan oma-aloitteisesti kyljellään. Sen keho tuntuu tosi paljon paremmalta kuin kolme viikkoa sitten, mielenkiinnolla odottelen, mitä Katriina siitä sanoo, kunhan päästään hoitoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s