Empathica's Blogi

Taikan ja Menon pennut syntyivät!

1 kommentti

Taika ja vatsa pari päivää ennen synnytystä

Viime torstaina jäin aamuvuoron jälkeen synnärivapaille. Taika oli aika levoton jo torstain ja perjantain välisenä yönä, sitä närästi kovasti vatsansa kanssa, ja ainakin tuntui, ettei kenelläkään meistä nukkumisesta tullut mitään. Lämmöt olivat olleet koko päivän vielä turvallisesti 37 asteen yläpuolella, samoin ne olivat perjantaina aamulla. Päivämittaus näyttikin sitten 36,9. Lähdettiin porukalla pienelle lenkille metsään, sillä tiedossa oli, että seuraavana päivänä ei varmaan kovin pitkille pyrähdyksille päästä. Taikalla ei vielä illallakaan ollut mitään kovin selkeitä merkkejä synnytyksen alkamisesta. Aino tuli illalla yökylään ja kaverikseni kätilöimään. Päivystin puolilleöin pentuhuoneessa Taikan kanssa, mutta yksittäisiä petauksia ja läähätystä lukuun ottamatta Taika oli varsin rauhallinen, torkkuikin välillä. Minäkin sitten lopulta nöyrryin ja yritin vähän nukkua. Heräilin tuon tuosta tarkistamaan tilanteen, joskus 2-3 välillä yöllä istuin reilun tunnin Taikan kanssa pentulaatikossa. Sillä alkoi olla vähän tuskainen olo, varmaan polttoja. Taika kuitenkin rauhoittui uudestaan nukkumaan, joten minäkin vetäydyin vielä sohvalle.

Taikalla oli jossain kohtaa iltaa suunnitelma tehdä pesä alakerran sohvalle. Jouduin olemaan ikävä ja kertomaan, että ei käy.

Klo 5 heräsin, kun kuulosti, että Taikalla tuli vedet. Ripeä tarkistus, ja niinhän se oli – pian siis pitäisi pentuja tulla! Herätin Ainon ja jäätiin odottelemaan, ei mennyt kauaakaan, kun Taikalla tuli ensimmäiset ponnistukset. Ensimmäistä pentua odoteltiin noin vartti, mutta sen jälkeen meillä piisasikin kiirettä – pennut tulivat tosi nopeaan tahtiin!

5.26 punainen poika, paino 362g

5.35 punainen tyttö, paino 370g

5.42 blue merle tyttö, paino 238g

6.06 blue merle tyttö, paino 365g

6.22 red merle poika, paino 303g

7.03 musta poika, paino 338g

Pentueen värit pääsivät yllättämään. Taikahan kantaa varmuudella punaista, mutta Menosta ei ollut mitään tietoa – pidin aika todennäköisenä, että odotettavissa on vain mustia ja blue merlejä. Ehdin jo kirjurina toimineelle Ainolle sanoa ensimmäisen ja vielä toisenkin pennun syntymän jälkeen, että musta pentu tuli. Totuus paljastui sitten pentua kuivatessa, että eihän nämä mitään mustia olekaan 😀 Olipa hauska saada pentue, jossa on kaikki värit!

Synnytys oli todella joutuisa ja helppo, Taika hoiteli hommat kuin vanha tekijä. Pentujen painot vähän notkahtivat ensimmäisen vuorokauden aikana, mikä on melko tyypillistä, nyt ne ovat onneksi kääntyneet nousuun. Ensimmäisenä iltana piti vähän katsoa Taikan perään, se nuoli pentujen vatsoja niin paljon, että ne ihan punottivat. Onneksi se loppui ihan itsestään, Taika hoitaa pentuja hurjan hienosti ja tunnollisesti. Ulkona se suostuu käymään vain pikaisesti toimittamassa asiansa, sitten on jo kauhea kiire takaisin pentujen luo.

Pentujen työnimiä lähdettiin tällä kertaa sommittelemaan Taikan nimestä ja taikuudesta. Ainon mielikuvitus lähti laukalle kooman keskelläkin, liekö taikuuden voimasta 😀 Otin tänään pennuista ensimmäiset kuvat paremmalla kameralla, esittelen samalla pentujen työnimet.

Ensimmäisenä syntynyt punainen poika sai nimen Noituri. Ajankohtainen nimi sinänsä, koska Netflixiin tuli juuri Witcher-sarjan 2.kausi. Noituri on tässä parin päivän aikana herättänyt huomioni hiljaisuudellaan ja hyvin sopuisalla olemuksellaan, se ei kitisemällä tai ääntelemällä protestoi pahemmin mitään, rauhoittuu ihanasti syliin ja käsiteltäväksi. Tänään tosin kuvaussession päätteeksi sain haisevat kiitokset paidalleni…

Toisena syntynyt punainen tyttö sai nimekseen Noita. Noitalla on tosi upea tumma punainen väri, oikein suklaan ruskea! Noita on Noituriin verrattuna ihan piirun enemmän antanut kuulla itsestään, mutta muuten se on olemukseltaan ollut hyvin samankaltainen punaisen veljensä kanssa. Se rauhoittuu myös ihanasti syliin ja käsiteltäväksi.

Kolmantena ja pentueen pienimpänä syntynyt blue merle tyttö sai nimen Shamaani. Se kirosi minut heti synnyttyään, sellaiset huudot sain kuulla, kun sitä yritin kuivata. Tämä tirppana on esitellyt sisua, tulta ja tappuraa, vaikka ikää on vasta 2pv – huutoa tulee heti, jos joku ei mene mielen mukaan, ja jos asia ei muutu, huudetaan vähän kovempaa. Ruokahetkinä Shamaani on aina kaikkein päällimmäisenä ja tuntuu roikkuvan tississä suurimmalla tahdonvoimalla – sitä se toki tarvitseekin pärjätäkseen isossa porukassa. Sanoin Ainolle aika pian tämän tyttösen synnyttyä, että tuli aika vahvat Maaru-vibat tästä tyypistä. Viboja vaan vahvisti, kun yritin ensimmäisenä iltana antaa Nutriplus-geeliä pennulle vähän kasvua ja painonnousua boostamaan – tyyppi pisti aikalailla hanttiin. Nyt toistojen myötä ei ole tarvinnut taistella enää niin kovasti, mutta aika näyttää, seuraako Shamaani Maarun jalanjäljissä. Osteopaattiaika on onneksi varattu koko porukalle, Maarullahan se vaikutti tosi paljon käytökseen (ja nimenomaan positiivisessa mielessä).

Neljäntenä syntynyt blue merle tyttö sai nimekseen Maagi. Maagi on aika letkeän oloinen tyttö, se ehkä vähän enemmän pitää ääntä kuin Noita, muttei likimainkaan niin paljon kuin Shamaani. Maagi murisi kasvistädille hyvin hurjasti, kun annoin sille ensimmäisen kerran Nutriplussaa, mua melkein pelotti hirveästi 😀

Porukan viidentenä syntynyt red merle poika sai nimekseen Welho. Welho on jotenkin tosi tyytyväisen oloinen tyyppi, se elää vähän eri tahdissa muiden kanssa. Kun muut ovat syömässä, Welho yleensä etsii vain lämpimimmän ja mukavimman paikan, missä nukkua. Welho oli ehdottomasti porukan helpoin kuvattava, se rauhoittui unille samantien.

Porukan viimeisenä syntyi pikimusta äitinpoika, joka sai nimekseen Manaaja. Tämäkin mustikki lausui kirouksen kasvistädille, kun kuivasin pentua syntymän jälkeen. Kaikkien pentujen synnyttyä yritin Ainolle ääneen muistella, mikä kenenkin nimi oli, lopulta päästiin tähän mustaan poikaan, ja en heti saanut nimestä kiinni. Aino kerkesi sanoa ääneen ”Majava”, me molemmat revettiin, ja nykyään tulee kutsuttua tätä poikaa useammin Majavaksi kuin Manaajaksi. Majava on aika liukas liikkeissään, se pitää jonkin verran ääntä, muttei ole mikään tyhjänkitisijä. Majavakin rauhoittuu aika hyvin syliin, kun on ensin saanut vipeltää aikansa.

Oikeastaan koko porukka on tosi hyvin liikkuvaa sakkia – punkeavat tosi ketterästi jo jaloilleen ja ovat muutenkin tosi jänteviä. Näistä tuskin on odotettavissa sohvapottuja 🙂

Vasemmanpuoleisessa kuvassa merlet: vasemmalla Maagi, keskellä Shamaani, oikealla Welho. Oikealla ylhäällä tytöt: vasemmalla Maagi, keskellä Shamaani, oikealla Noita. Oikealla alhaalla pojat: vasemmalla Noituri, keskellä Majava ja oikealla Welho.

Nämä pennut syntyivät 18.12. Päivä on ollut minulle vuosia hyvin kipeä – tasan 5 vuotta aiemmin silloinen nuorin aussieni Hilda (E. Hazelheart) kuoli tapaturmassa. Jo pari päivää ennen pentujen syntymää minusta tuntui kuin Hilda olisi ollut läsnä. Pentujen syntymä juuri tuona päivänä tuntui kuin Hilda olisi lähettänyt terveisiä, että nyt on aika muistaa tämä päivä jostain muustakin. Muutenkin tuntuu kuin ympyrä olisi sulkeutunut – aika pian Hildan kuoltua Lyyli tuli meille synnytyslomalle, ja tähän pentueeseen syntyi Taika, joka on Hildan kuolinvuosipäivänä syntyneiden pentujen emä.

Olen valtavan onnellinen, että kaikki meni synnytyksessä hyvin ja että pentuja tuli odotettua useampi – Taikan vatsan koosta en olisi uskonut, että pentuja on siellä 6. Selitys löytyi röntgenkuvasta – pennuista peräti neljä oli kiinnittynyt aika ylös kohdunsarvissa. Ilmankos mammakoiraa niin närästi.

One thought on “Taikan ja Menon pennut syntyivät!

  1. ❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s