Empathica's Blogi

Hyvää joulua ja pentukuulumisia!

Jätä kommentti

Hyvää joulua! Vasemmalta oikealle: Noituri, Welho, Shamaani, Manaaja, Maagi ja Noita

Pennuille kuuluu hyvää – painot nousevat kohisten ja kasvutahti on ihan mieletön. Ihan ei kukaan saa painoaan tuplattua viikon ikään mennessä, mutta tärkeintä on, että kaikki kasvavat tasaiseen tahtiin. Huomenna pennut täyttävät jo viikon. Hyvin elinvoimaisia ovat kaikki ja myös aika tyytyväisen oloista sakkia, ainakin useimmiten 😀 Vaikka viikko on tuntunut aika raskaalta katkonaisten yöunien ja joulunaluskiireiden keskellä, niin olen kyllä niin onnellinen, kun meillä on pentuja! Tämä on ihanaa aikaa ❤

Pennuista ei ole ollut huolta, mutta Taikasta vähän on – sillä alkoi synnytyksen jälkeen sitkeä ripuli. Todennäköisesti ripulin aiheuttajana on synnytyksen yhteydessä syödyt istukat, jotka katosivat kitusiin niin nopeasti, ettei koomainen kätilö kerennyt kissaa sanoa. Alkuviikosta näytti, että tilanne helpottuu ihan itsestään, mutta keskiviikkona juostiin taas kilpaa ulkona ja jatkettiin mattopyykillä siitä huolimatta. Taikan vointi oli muuten ihan hyvä, se on ollut koko ajan pirteä, ei ole ollut kuumetta, se on juonut ihan hyvin ja syönytkin, yksittäisiä kertoja se oksenteli alkuviikosta. Keskiviikkona kuitenkin soittelin lähiklinikoita läpi ennakoiden tulevaa pitkää viikonloppua, että mitä voitaisiin tehdä nyt, ettei vointi heikkene viikonloppuna ja jouduta sen takia hakeutumaan päivystykseen. Aikoja ei tietenkään ollut enää mihinkään, mutta lähiklinikan eläinlääkäri määräsi nestemäistä kaoliini-pektiiniä, jonka nimeen ainakin klinikan väki tuntui vannovan nopeana apuna ripuliin. Kävin hakemassa lääkkeen klinikalta ja aloitin sen Taikalle heti. Taikan ruokahalu parani entisestään jo ensimmäisen annoksen jälkeen. Vasta eilen illalla tuotokset osoittivat edes hieman kiinteytymisen merkkejä, vieläkin tosin on löysää. Mutta joskopa se tästä. Alkuviikosta ollaan yhteyksissä klinikalle uudestaan, jos jatkuu edelleen, ja toki hakeudutaan matalalla kynnyksellä jo pyhinä päivystykseen, jos näkyy yleisvoinnissa heikkenemistä.

Kuvissa vasemmalla Shamaani, oikealla Maagi. Kokoero on tasoittunut 🙂

Shamaani on saanut hyvin massaa lisää. Se oli syntyessään aika kuivakka, mutta muotoihin on tullut pyöreyttä – ja kuten alla olevasta videosta näkyy, se on tuonut ihan uudenlaisia ongelmia meidän pienen tättärän elämään 😀 Shamaanin syöntityyli oli varsin omalaatuinen alkuviikosta – se makasi pitkittäin sisarustensa päällä ja söi ahnaasti. Nyt muotojen myötä rassukka ei pysy enää kyljellään vaan pyörähtää alas, ja sekös suututtaa! Huutoa ja kaikenlaista narinaa kuuluu edelleen, tytteli kertoo hyvin selvästi, kun joku juttu ei käy. Surettaa, kun pentua syliin nostaessa tunnen, kuinka sen keho on ihan kokovartalokipsissä, täytyy toivoa, että saisin sitä vähän autettua ennen kuin pennut pääsevät Katriinan hoitoon.

Siskolikka Maagista on kehkeytymässä varsinainen peto. Tiistaiaamuna nostaessani sitä puntarille mulle taas muristiin kauhean pelottavasti ja vakuuttavasti 😀 Ymmärrän toki, että meille naispuolisille puntarille meneminen on joskus vastenmielistä. Maagi on sellainen keskiverto äänenkäytössä, ääntä lähtee jonkin verran, muttei mitenkään häiritsevän paljon. Maagi on myös tosi liikkuvainen, se sylissäkin lähtee vipeltämään hillitöntä kyytiä – ja yleensä kiipeää ylöspäin. Tänään Biosensor-ohjelman neljäntenä päivänä Maagi oli reporankana pystyasennossa pentua pidettäessä, on siis saamassa jutun juonesta hyvin kiinni!

Punanuttuinen kaksikko, ensimmäisessä kuvassa Noituri vasemmalla ja Noita oikealla, muissa toisinpäin.

Nämä punaiset ovat herättäneet ihmisten mielenkiinnon – ilmeisesti kaikki näkevät vaaleanpunaista näitä tyyppejä katsellessaan 😀 Ei sinänsä ihan syyttä, sillä aika huikeanoloisia tyyppejä vaikuttavat tälleen vajaan viikon perusteella olevan! En tiedä, millainen pentujen isoisä Vega (Ghosteye’s Elboron Eternal) oli samanikäisenä, mutta arvelisin, että hyvin samantyylinen kuin millainen Noituri on. Noituri on tosi cool ja lunki jätkänpätkä, se ei paljon ääntele oli tilanne mikä hyvänsä, se edelleen rauhoittuu syliin lähes samantien. Jos pitäisi kuvata tätä pentua yhdellä sanalla, sanoisin ensimmäisenä rauha. Samaan aikaan tuntuu, että tässä pennussa on jotain tosi tyyntä voimaa. En meinaa millään malttaa odottaa, mihin suuntaan pennut kasvavat ja kehittyvät!

Noita on hyvin samanhenkinen kuin Noituri, ja sinänsä on hauskaa, että nämä kaksi ovat yleensä aina samassa paikassa nukkumassa toistensa kylkiin liimautuneina. Jos kuvaussession ajaksi yrittää laittaa ne eri puolille, ei aikaakaan, kun ne ovat mönkineet takaisin toistensa viereen. Noita on Noituriin verrattuna ihan piirun äänekkäämpi, mutta siis nartuista kuitenkin ehdottomasti hiljaisin. Noidalla on samaa rauhaa ja tyyntä voimaa kuin Noiturilla, molemmat myös ihanasti käyttävät jo nenäänsä, välillä oikein kuulee, kuinka intensiivisesti ne nuuskuttavat. Voi pienet punaiset (ja kaikki rakkaat muunväriset pikkuiset) – taidan minäkin nähdä vaaleanpunaista!

Welho on symppis tyyppi – se on aina vähän hukassa! Vaikka Taikan tullessa syöttämään pentuja nostan sen maitobaarin äärelle, ei aikaakaan, kun Welho huutelee apua eksyttyään Taikan selän taakse tai toiselle puolelle pentulaatikkoa. Welho taitaa olla pojista äänekkäin ainakin tällä hetkellä, mutta harvoin kyllä huutelee ilman mitään hyvää syytä. Welhon paino on noussut maltillisimmin kaikista pennuista, varmaan juurikin tuosta syystä, että se raasu eksyy aina ennen ruokailua maitobaarista.

Majava-Manaaja on hauska, syliin nostettaessa rennon letkeä ja yleensä asioidenlaitoihin varsin tyytyväinen tyyppi. Ääntelee harvakseltaan eli tosi vähän. Jos Majavaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanoisin tyytyväinen. Aino sanoi tässä päivänä eräänä, että Manaajasta tulee mieleen pentujen Vilppu-eno (E. You Are Not Alone), väritys toki tekee paljon 😀 Manaajalla on suorempi piirto naamassa, mutta yhtä hienot hyvin pienet pyhäsukat jalassa.

Kuuntele äänet päällä 😀

Pentujen Biosensor-ohjelma alkoi tosiaan alkuviikosta. Vielä ei ole tullut siinä kovin isoja eroja pentujen välillä, mutta harvemmin mun pennuilla on niitä tullutkaan. Kaikki pyrkivät selälleen kääntämisessä pienen ääntelyn kerä kääntymään ympäri, ja tässä porukassa Maagi ja Manaaja ovat mun pennuista ensimmäiset, jotka ovat pyrkineet pois jääkaappikylmän kostean pyyhkeen päältä. Jotenkin tuo pois pyrkiminen minusta kertoo hyvin näiden pentujen liikkuvuudesta – ei uskoisi vajaan viikon ikäisiksi. Kun kerroin mun tulevan pentueen vanhemmista kasvattajakollegalleni ja ystävälleni Minnalle, että taitaa tulla melkoisia menijöitä – mitä lie ennustajan lahjoja 😀 Osasin toki itsekin odottaa, että tästä porukasta tuskin tulee mitään sohvapottuja.

Sara ja Lempi saivat joulun kunniaksi tänään aamulla vähän nuuskutella Noiturin kanssa, molemmat niin malttamattomina aina odottavat pentuhuoneen ovella, että milloin sinne pääsee kylään. Taika on siskoaan lunkimpi, mitä tulee pentuhuoneen edustalla norkoilijoihin, mutta kyllä sekin vielä olemuksellaan ilmaisee, että pennut ovat vielä liian pieniä ottamaan vastaan koiravieraita.

Muissa uutisissa mainittakoon, että tiistaina käväisin Moiran (Color Runs Ready for Success) ja Saran (E. Soraya) kanssa Tampereella Katriinan hoidettavana. Moira oli parempi kuin viimeksi, muttei vieläkään kunnossa. Oli kyllä kiva huomata, että nyt Moira oli rennompi ja vapautuneempi kuin mitä se oli meillä ollessaan, ihan oma itsensä 🙂 Syvällä olleet jumit ja Katriinan kuvaamat ”kuumotukset” olivat kadonneet edellisen hoidon jälkeen, tällä kertaa hoidettiin jalkoja ja muuta yleistilannetta. Moira tarvitsee edelleen hoitoa, mutta nyt voidaan siirtyä ns. normihoitoväliin eli katsellaan seuraavaa hoitoa kevättalvelle.

Sara on vetänyt muutamat lipat tässä talven liukkailla, viimeksi viime viikolla niin, että takapää luiskahti kurvissa alta. Jotain tuntemuksia sillä on ollut, sillä kovasti on nuoltu etujalkoja ja kirputettu takajalkoja. Lantio oli vähemmän yllättäen kierossa ja niska myös jökissä, liikkeeseen tuli hoidon jälkeen kovasti kaivattua ilmavuutta, vaivattomuutta ja joustoa.

Loppuviikosta Taikaa on pentujen hoidon ohella alkanut enemmän kiinnostaa myös, mitä muualla talossa tapahtuu. Alkuviikosta korttelin kiertäminen tuntui mammakoiralle liian pitkältä mutkalta, mutta viikon edetessä kiire takaisin pentujen luo on alkanut helpottaa. Keskiviikkona otin Taikan mukaan pienelle iltalenkille, torstaiaamuna se pääsi mukaan meidän normiaamulenkille ennen aamuvuoroon menoa. Taika on kovasti nauttinut ulkoilusta. Tässä viikon kynnyksellä mulla aiemmatkin nartut ovat alkaneet ilmoitella, että pennunhoidon vastapainoksi kaivataan jo vähän muuta. Pennut on tankattu hyvin ennen lähtöä, ja joka kerta on ollut hiljaista, kun ollaan tultu takaisin kotiin, vielä ei olla pitkiä aikoja poissa. Taikakin malttaa paremmin keskittyä pentujen hoitoon, kun pääsee ulkoilemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s