Empathica's Blogi

Pennut 12pv

Jätä kommentti

Joulun pyhät sujuivat meillä rauhallisissa merkeissä, sillä olin itse yövuoroissa töissä. Ihan hirveästi en ennättänyt pyhinä pentulaatikossa istuskella, kun pakko oli nukkua ja hoitaa myös aikuisia koiria, mutta useamman lyhyen tuokion vietin siellä kuitenkin. Taikan maha rauhoittui viimein pyhien aikana, mikä oli iso helpotus. Yövuorot loppuivat maanantaiaamuna, muutaman tunnin unien jälkeen istuin pentulaatikossa seuraamassa pentujen touhuja. Ihan ohimennen ja sattumalta näin, että Welholla ja Manaaja-Majavalla on ripuli, ennen kuin Taika kiireesti siivosi sotkut. Kävin loppupäivän ajan vähän tiiviimmin katsomassa pentujen vointia ja yritin seurata, onko muillakin maha löysällä.

Maanantai-iltana alkoi todella olla aihetta huoleen – kaikilla pennuilla oli ripuli. Muut hakeutuivat hanakasti kuitenkin syömään, mutta Welho oli kovin uninen. Nostin sen tissille, mutta se vaan jatkoi unia ja oli haluton syömään. Annoin sille vähän hunajaa ja Nutriplus-geeliä, vartin päästä uuden annoksen ja odottelin, josko se piristyisi. Pentu oli kuitenkin edelleen ihan väsynyt ja veltto, ja punnituksesta kävi ilmi, että paino oli laskenut aamusta. Mietin, että lähdenkö sen kanssa heti piipaa-kyydillä päivystykseen vai uskallanko seurata sitä kotona ja jatkaa tukitoimilla. Kyselin ajatuksia kasvattajakollegaltani Minnalta ja Ainolta, ja tulin siihen tulokseen, että kokeilen nesteyttää ensin kotona, ja jos aamuun mennessä ei ole tullut muutosta, niin sitten lähdetään pennun kanssa lääkäriin. Yö oli aika pitkä – kahden tunnin välein ylös ja ruiskulla antamaan pennulle nestettä, hunajaa ja Nutriplussaa. Samalla tietty tarkistus, että muilla on kaikki hyvin.

Aamulla Welho ei edelleenkään suostunut syömään. Se vähän jaksoi pistää hanttiin, kun annoin ruiskulla nestettä, mutta muuten voinnissa ei ollut tapahtunut muutosta. Soittelin pari lähiklinikkaa läpi, tarjolla oli aikoja perjantaille ja maanantaille – enhän minä näin pienen kanssa niin pitkään voinut odottaa. Soitin sitten suoraan Omaeläinklinikan päivystykseen, sinne saatiin aika klo 13.15. Vuorasin kylmälaukun pyyhkeillä ja termospullolla, jonka täytin kuumalla vedellä, ja pakkasin koko porukan ja Taikan autoon. Pentujen ensimmäinen automatka sujui hiljaisissa merkeissä.

Klinikalla eläinlääkäri kuunteli Welhon sykkeen ja suoliäänet, mitattiin kuume ja tarkastettiin pennun kunto. Kuumetta pennulla ei onneksi ollut. Eläinlääkäri totesi, että tässä vaiheessa vaan nesteytetään ja annetaan pennulle ruiskulla glukoosia. Welho vähän vastusteli ja itkeskeli, kun pistettiin nestettä ihon alle, tuntui varmasti kurjalta. Saatiin ohjeeksi jatkaa samoilla tukitoimilla, joita oltiin jo kotona aloitettu, ja jos vointi heikkenee, niin takaisin päivystykseen. Otin klinikalta mukaan Promaxia ja Taikalle toista maitohappobakteerivalmistetta.

Muiden ensikäynti klinikalla oli huomattavasti mukavampi

Tiistai oli kaikkinensa tosi kurja ja raskas päivä pentujen kanssa – pennut olivat kaikki kipeitä ja tosi väsyneitä. Myös Manaaja alkoi illalla nikotella syömisen kanssa, joten aloitin sille matalalla kynnyksellä nesteytyksen ja Nutriplussan antamisen. Illalla lueskelin koirankasvattajien Facebook-ryhmästä vanhoja keskusteluja pienten pentujen ripulista, ilmeisesti yleisin syy sille tässä iässä on ylensyönti, joka on seurausta emän ruokamäärän liian nopeasta nostosta. Teoriaa testatakseni säädin hieman Taikan ruoka-annosta ja otin kokeiluun jonkun vanhan ”mummokasvattajan” knoppikonstin pentujen ripulin hoitoon – sokerivettä pennuille. Olin itse ajatellut, että hunaja ajaisi saman asian, mutta tässä vaiheessa olin jo niin epätoivoinen, että olin valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa, kunhan pennut vaan saisi kuntoon. Yöllä hyppäsin taas parin tunnin välein pentuja nesteyttämässä. Keskiviikkoaamuna 5 aikaan olisin voinut itkeä helpotuksesta, kun Welho meni viimein tissille. Sen verran voipunut se vielä oli, että lypsin sille kaverina maitoa, että se saisi edes vähän syödäkseen. Aamun mittaan se voimistui jo niin hyvin, että söi itse.

Eilispäivä oli jo parempi – kaikki pennut alkoivat syödä, ja painonlasku saatiin pysähtymään, ihan kaikilla painot eivät vielä lähteneet nousuun. Tänään aamulla kaikilla oli lähtenyt paino taas nousuun. Pennuilla on mahat edelleen löysällä, mutta nyt kuitenkin näyttää, että ovat rauhoittumaan päin. Illalla pentujen voinnin kohenemisen näki ihan konkreettisesti – edellispäivän ne olivat lähinnä nukkuneet; nyt kaikilla oli hillitön meno päällä ja pennut kävelivätkin jo terhakasti. Ihan ihmettelin, että tyypit ovat vielä sokkoja, ja näin terhakkaasti silti jaloillaan. Illalla pentuja sylissä pyöritellessäni huomasin hämmästyksekseni, että useammalla oli silmätkin jo raollaan!

Tänään pentujen voidessa aina vaan paremmin koitin ottaa uusia kuvia porukasta. Kuvien ottaminen ei ole kovin helppoa – on niin julmetun hämärää, ettei saa luonnonvaloa, ja pennut ovat tosiaan niin liikkuvaisia, ettei kamera pysy näiden perässä. Melkoisia elohiiriä alle 2-viikkoisiksi! Tässä alla nyt kuitenkin jonkinlaiset kuvat jokaisesta.

Noituri on ripulista huolimatta kasvanut hyvin, sillä ei paino notkahtanut missään vaiheessa. Se on edelleen aika maltillisen oloinen muuhun porukkaan nähden, en tosin tiedä, miten paljon lordi Lallin runsas ulkomuoto siihen vaikuttaa. Noituri painaa tällä hetkellä hieman alle 900g, on pentueen toiseksi suurin.

Noita on ”voipallokaksikon” toinen osapuoli – pentueen isoin pentu 920g painollaan. Senkään paino ei notkahtanut missään vaiheessa ripuliepisodia. Noita on myös varsin rauhallisen oloinen edelleen, silläkin toki runsaat ulkomuodot voivat vähän hillitä menoa. Noituri ja Noita liikkuvat vielä molemmat pääasiassa ryömien, niillä toki on eniten kannateltavaa jaloillaan. Molemmat ovat aika hiljaisia tyyppejä.

Shamaani-tättärälle näyttäisi olevan tulossa tan-merkit! Shamaani on tosi ketterän oloinen, se on kävellyt jo useita askeleita ennen kuin kaatuu kyljelleen. Tamaaninakin tunnettu tytteli on ollut ripuliepisodin aikana helpoin hoidettava – kiltisti on otettu Nutriplussat, sokerivedet ja lisänesteet, mitä en ehkä sen temperamentista ihan heti olisi uskonut. Shamaani oli myös tämän päivän kuvattavista helpoin kuvattava, mikä on aika iso saavutus sekin! Shamaanin paino notkahti ripulin myötä vajaan 50g, mutta onneksi sen yleisvointi pysyi muuten hyvänä koko ajan. Nyt painoa on hieman päälle 600g.

Maagi tulee hyvänä kolmosena kokonsa puolesta, paino hipoo 800g rajapyykkiä. Se on yleensä ensimmäisten joukossa paikalla ruoka-aikaan, se liikkuu vähän jouhevammin kuin punaiset pullukat. Tää tytteli on hupaisa murinansa kanssa, se tuntuu kuuluvan sen vakioäänimaailmaan.

Kultapoika-Welho jaksoi taistella itsensä takaisin elävien kirjoihin! Se on pentueen pienin, painaa n. 560g, mutta ottaa varmasti muita tehokkaasti kiinni nyt, kun ruoka on alkanut taas maistua. Welho on antanut itsestään hyvin kiltin, hiljaisen ja sopuisan vaikutelman viime päivinä, mutta toki se on ollut niin kipeäkin, ettei todellisuus välttämättä kuvaudu ihan oikein. Kiva päästä seuraamaan, mihin suuntaan poitsu kehittyy, olen niin onnellinen, että se selvisi!

Meidän Manaaja-Majava on löytänyt alleen jalat sekä oman tahdon – sain kyllä kuulla, mitä mieltä musta poika oli nesteytyksestä ja Nutriplussista. Tänään kuvaussession aikaankin Majava jätti konkreettisen mielipiteensä kuvauksesta kuvauspaikalle, joten kuvaaja joutui vaihtamaan taustapyyhkeen kesken kaiken. Majavan paino ei notkahtanut ihan niin paljon kuin Welholla, se onneksi alkoi syödä aiemmin eikä ehtinyt mennä niin huonoon kuntoon. Manaajalla on painoa tällä hetkellä vielä alle 800g, mutta ylittänee rajapyykin lähiaikoina.

Nämä pienet kultarakkaat ovat kietoneet kasvistädin tiukasti pienten tassujensa ympärille – miten voikaan olla niin huolissaan pienten voinnista ja kuinka voimattomaksi tällaisen äärellä itsensä tuntee! Onni onnettomuudessa, että pennut olivat kuitenkin jo näin ”isoja”, viime viikolla tämän kurjimuksen osuessa kohdalle ei ehkä olisi oltu näinkään onnekkaita. Toivotaan, että tämä koettelemus olisi tältä erää tässä, ja saataisiin nyt rauhassa keskittyä kasvuun ja kehitykseen.

Kuvissa pentujen kokoerot eivät niin selkeästi hahmotu, livenä ovat selkeämmät. Huvittaa myös, että livenä erotan Shamaanin ja Maagin ihan ongelmitta, mutta kuvissa ne näyttävät yllättävän paljon toisiltaan. Erotustyö helpottunee, jos Shamaani tosiaan hankkii itselleen tan-merkit.

Tämä video on parasta vastapainoa edellispäivien huolille!

Tänä vuonna ei pentuprojektin vuoksi päästy Joensuuhun porukoille käymään välipäivinä. Porukoiden oli tarkoitus tulla käymään meillä nyt mun vapaiden aikana, mutta jouduttiin siirtämään sitäkin, kun pennut olivat kipeinä. Onneksi tulossa on vielä ylimääräisiä pyhäpäiviä, mukavampi on ottaa vieraita vastaan, kun pennuilla on kaikki kunnossa eikä itsekään ole ihan nollat taulussa. Aika ryytynyt olo on näiden parin viime päivän jäljiltä, mutta se on toissijaista, tärkeintä, että pentujen vointi on kohentunut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s