Empathica's Blogi

Pennut 3vkoa!

Jätä kommentti

Kiireinen viikko alkaa kääntyä loppupuolelle, ei toivoakaan, että olisi ehtinyt tässä bloggailemaan. Viikon aikana on pentulassa tapahtunut paljon, joten jonkinlaisen koosteentyngän yritän tässä yövuoron kuluksi naputella.

Maanantaina jäin vapaalle, ja sen verran viime viikon ripulishow ja valvotut yöt painoivat, että jätin vielä Saran kanssa agitreenit väliin. Aino tuli illasta käymään ja pentuja katsomaan, pennut saivat olla vähän pitemmän ajan laatikon ulkopuolella, puuhastella ja syödä. Kovin pitkään pennut eivät vielä syönnin päälle jaksa valvoa, mutta hetki pitenee kyllä päivä päivältä. Yritän vielä nauttia näistä hetkistä, kun pennut nukkuvat paljon – kohta se luksus on ohi!

Olen yleensä antanut pennuille ensimmäisen matolääkekuurin jo aika pian pentujen täytettyä 2 viikkoa. Kun pentujen masut viimein rauhoittuivat ja palautuivat normaaliksi, en kuitenkaan millään raaskinut heti pistää niitä uudelle koetukselle matolääkekuurin myötä. Siispä tämän viikon on annettu masujen palautua, ja aloitin matolääkekuurin vasta tänään. Kaikki ottivat ensimmäiset satsit isommin vastustelematta, vaikka pahaa selvästi oli.

Tällä viikolla myös Lempi ja Sara ovat viimein päässeet pentuja moikkaamaan, Taika on suhtautunut rennosti mun koirien vierailuihin pentujen luona. Sara on ollut onnensa kukkuloilla pentujen keskellä, ja selvästi sitä närkästyttää, kun se ei vielä ihan joka kerta pääse pentujen luo mukaan. Lempi on ollut myös erittäin kiinnostunut pennuista, mikä on sille hieman epätavallista. Lempi on hivenen raskas tällä hetkellä – sillä on nyt loppuvuoden juoksujen jälkeen valeraskaus pahimmillaan, ja selvästi jotain pesäntekoajatuksia on ilmoilla. Se oikein kitisee, jos se kuulee pentujen pitävän ääntä, eikä se pääse pentujen luo. Uusi piirre Lempissä, mutta eipä meillä toisaalta ole tainnut olla aiemmin pentuja samaan aikaan valeraskauden kanssa. Luulen kyllä, että pentujen viehätys menee ohi, jahka niillä alkaa olla vauhtia ja isommat hampaat 😀

Tiistaina pidettiin ansaittua lepopäivää, kävin vain aikuisten koirien kanssa lenkillä ja istuin pentujen touhuja seuraamassa. Keskiviikkonakin olin vapaalla, mutta ohjelmaa oli enemmän – kävin lenkillä entisen työkaverini Satun ja Saran staffikaveri Masan kanssa. Sara sai viimein kovasti kaipaamaansa vauhdikasta seuraa, myös Lempi juoksi nuorison mukana. Iltapäivästä meille saapui yllätysvieraina Marjut Kirin (Mi Sombra Mr Mistoffelees) ja Vinhan (Pähkähullun Vuoripuro On Mi Sombra) kanssa, joten tytöt pääsivät vielä toiselle lenkille juoksemaan poikien kanssa. Sara ja 7kk ikäinen Vinha löysivät leikeissä yhteisen sävelen nopeasti, lumi vaan pöllysi näiden perässä.

Marjutin vierailun myötä alettiin varovaisesti raottaa pentulan ovia vieraille. Tuli jälleen kerran todistettua, että kyllä aussie aussienomistajan tunnistaa, Taika suhtautui lunkisti, vaikkei ole tavannut Marjutia ennen. Ilta meni meillä oikein mukavasti pentujen touhuja katsellessa, ja juttua olisi varmasti riittänyt pitempäänkin.

Loppiaisena eli torstaina oli taas työpäivä, joten aamulenkin jälkeen koirat jäivät työvuoron ajaksi keskenään. Iltapäivällä töistä päästyäni kävin pienen lenkin aikuisten kanssa, pian sen jälkeen meille saapui etenkin Taikalle mieluisia vieraita, kun kotiväki Oulusta tuli kylään. Taika oli ihan innoissaan ja niin hyvillään! Ihanasti se esitteli hienoja äitikoiran ominaisuuksiaan kotiväelleen. Perjantai sujui samalla kaavalla kuin torstai – aamuvuoro töissä ja iltapäivästä Taikan kotiväki kävi meillä Taikaa ja pentuja ihailemassa. Vähän etukäteen jännitin, että jääköhän Taika kovasti ikävöimään omien ihmistensä perään, mutta kiltisti se jäi meille – olin toki etukäteen sille kertonut, että ihan vielä ei voi kotiin lähteä, pennut eivät pärjää ilman äitiä.

Tänään lauantaina kestittiin jälleen vieraita, kun mun oma kotiväki tuli Joensuusta pentuja katsomaan. Porukoiden piti tulla jo viime viikolla, mutta jouduttiin tosiaan siirtämään vierailua, kun pennut olivat kipeitä. Aamulla käytiin ennen vieraiden saapumista jäällä lenkillä, vieraiden lähdettyä otettiin iltapäivä rennosti ja valmistauduttiin mun yövuorojen alkamiseen. Vierailu sujui ihan mukavasti, Taika selvästi hakee minusta tukea, jos se on epävarma, miten jossain tilanteessa toimia. Nyt näki kyllä, että viime päivinä on vieraita käynyt tiiviisti, joten on hyvä pitää jokunen päivä taukoa.

Tänään ennätin viimein ottaa pennuista muitakin kuin puhelinkuvia! Alkuviikon vapailla oli tarkoitus ottaa taas kuvat pennuista paremmalla kameralla, mutta lumisateiden myötä taivas oli niin pilvessä, ettei luonnonvalo riittänyt kuvaamiseen. Tänään onneksi taivas oli hieman kirkkaampi, joten saatiin uudet passikuvat otettua. Pennut ovat näissä hieman pöllämystyneen näköisiä – kasvistäti päästeli niin kummallisia ääniä, että sai pennut pysymään hetken paikallaan ja katsomaan kameraan.

Noituri on tällä hetkellä pojista minusta säpäkimmän ja touhukkaimman oloinen – se on koostaan huolimatta tiiviisti menossa ja jotain puuhastelemassa, temperamentti vaikuttaa kuitenkin vielä melko rauhalliselta. Sen ääntely on jonkin verran lisääntynyt, se ei varsinaisesti piippaa eikä hauku, mutta pitää sellaista omintakeista narinaa. Yleensä se narisee etenkin ruokailun jälkeen vähän sen oloisena, että vajarit tuli överien sijasta. Noituri on tällä hetkellä taas pentueen isoin, painoa oli tänään päivällä 1310g.

Noita on esitellyt tässä viikolla pirskahteluja tasaisen ja seesteisen olemuksen sekaan – siltä tulee välillä hyvin topakka HAU! Noita kiinnitti huomioni Lempin ja Saran ensimmäisellä vierailulla pentujen luona – se otti häntä vispaten kontaktia heti. Noita on ihanasti lähtenyt seurustelemaan vieraiden kanssa tällä viikolla, joten se on ainakin tähän mennessä antanut aika sosiaalisenoloisen kuvan itsestään. Noita on pirskahteluistaan huolimatta minusta edelleen aika tasaisen oloinen, hauska nyt nähdä, mihin suuntaan se lähtee kehittymään. Noita painoi tänään 1290g eli tulee tiukasti Noiturin perässä.

Shamaanista on tullut tämän viikon aikana varsin kesyn oloinen, se oli niin tulisen temperamenttisen oloinen syntymän jälkeen. Luulen, että sain jotain auki sen niskaa hoitaessani, sillä kokovartalokipsin tuntu pennun kehosta on kadonnut, ja tulisuus on lievittynyt. Shamaani huutaa sydäntäsärkevästi, jos se säikähtää tai siihen sattuu, voi pieni kulta! Lohtusyliä on tarjoiltu paljon tällaisen tilanteen tullessa eteen. Shamaani on edelleen helpoin hoitotoimenpiteissä ja kuvauksissa, se pysyy jopa hetken paikallaan eikä ole ainakaan toistaiseksi pistänyt pahemmin hanttiin. Se nukahti perjantaina Taikan kotiväen ollessa vierailulla syliini ja nukkui siinä selällään pitkän pätkän ❤ Shamaanikin painaa jo yli kilon, 1020g! Shamaani tuli muuten aamulla porukasta ensimmäisenä laatikosta omin avuin yli, joten reunan korottaminen tuli ajankohtaiseksi.

Maagista tulee todella paljon mieleen pentujen isomummu Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia) – häntä heiluu hirveästi ja se ottaa todella ihanasti kontaktia vieraisiin! Maagi on aika menevän oloinen tapaus, se tutkii reippaan oloisena ympäristöä. Kuvan saaminen oli kyllä työn ja tuskan takana, se ei olisi millään meinannut olla paikallaan edes lyhyttä hetkeä. Maagi on tytöistä ehkä äänekkäin, ei nyt mikään turhanhuutaja tai -kitisijä kuitenkaan. Tämä tyyppi on edelleen kova kiipeämään, kaikki pitää tutkia! Maagi painoi tänään päivällä 1240g.

Lellikkilapsi (jos nyt ketään voi sellaiseksi erikseen nimetä, kaikkihan nämä ovat) Welho on pennuista rauhallisin ja hiljaisin, se on tosin myös loppuviikkoa kohti alkanut esitellä pirskahduksia, että kyllä hänessäkin asuu pikkuinen koira! Welho on kirinyt kasvussa muita kiinni, sekin pentueen pienimpänä painoi tasan kilon. Welho on hyväntuulinen pieni hännänvispaaja, myös helpoimmasta päästä kuvattavia, kun se ei salaman lailla sinkoile paikasta toiseen. Welholle näyttäisi olevan tulossa tan-merkit!

Meidän musta poika Manaaja-Majava oli tänään haasteellisin kuvattava, sillä oli kauhea kiire kaikkialle muualle paitsi kameran eteen, ja se protestoi kuvattavana oloa surkeasti huutamalla. Kuvilla oli tosin suuri viihdearvo 😀 Majava on iloinen ja hyväntuulinen, aivan ihana hännänvispaaja, se on myös kiinnittänyt huomioni varsin sosiaalisen oloisena tyyppinä. Manaaja on kova poika pusuttelemaan, ja pusupennuilla on aina iso paikka kasvistädin sydämessä ❤ Majava painoi tänään 1140g.

Ensi viikolla suunnitteilla on laajentaa pentujen oleskelutilaa koko pentuhuoneen alueelle, niin pennut mahtuvat paremmin liikkumaan. Tänään 3-viikkoissynttäreiden kunniaksi olisi voitu myös aloitella kiinteän ruoan maistelemista, mutta päädyin nyt kuitenkin siihen, että hoidetaan matolääkekuuri ensin pois alta ja maistellaan kiinteää sitten sen jälkeen. Pennuilla on jo pienet hampaanalut, ne ovat vielä pääosin ikenen alla, mutta kulmahampaat ovat puhjenneet. Ikeniä selvästi kutittaa, sillä loppuviikkoa kohti pennut ovat innokkaammin käyttäneet suutaan.

Sain varattua tällä viikolla pennuille ajan eläinlääkärin tarkastukseen, sirutukseen ja silmäpeilaukseen helmikuun alkuun. Kauhean nopeasti aika tuntuu menevän – tuntuu, että pennut vasta syntyivät, nyt ne ovat 3-viikkoisia ja ihan kohta lentävät jo maailmalle. Toivotaan, että ei tulisi kauhean kovia pakkasia, niin päästäisiin viikon päästä aloittelemaan ulkoilun harjoittelua. Kiva olisi saada otettua pentuja myös mukaan hallille treeneihin, kunhan vähän vielä kasvavat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s