Empathica's Blogi

4,5-viikkoiset pienpedot

Jätä kommentti

Päivät ovat sen verran täynnä ohjelmaa, etteivät tunnit meinaa vuorokaudessa riittää kaikkeen, mihin pitäisi. Valoisa aika on sen verran lyhyt, että pentujen kuvaaminen meinaa jäädä kokonaan, jos ei satu olemaan töistä vapaalla. Jos tovi sitten ihmettelin tyhjää kalenteriani, niin nyt tilanne on kääntynyt sen pohtimiseen, missä välissä ennätän tehdä kaiken, mitä pitäisi. Voiko työnantajalle ilmoittaa, ettei nyt ennätä tulla töihin, kun on muuta (ja parempaa) tekemistä?

Pennuilla on valtavan vauhdikas kehitysvaihe menossa, heistä on ihan parissa päivässä kehittynyt oikeita koiria. Muutamat jopa purevat jo sen verran kovaa naskalihampaillaan, että siihen on pitänyt alkaa vähän puuttua. Vauhtia alkaa olla enemmän, ja tällä viikolla pennut ovat leikkineet enemmän keskenään, välillä kuuluu aika hurjaa pärräämistä. Olen ollut onnellinen vielä siinä mielessä, että pennut nukkuvat edelleen aika paljon, joten muutenkin vähäiset nukkumiseen käytettävät tunnit eivät ole vähentyneet entisestään.

Pennut ovat saaneet kiinteää ruokaa useamman kerran päivässä. Lauantaina tarjosin niille ensimmäisen kerran lihan ohessa turvotettua nappulaa, ja pennut huitelivat kaiken tarjolla olleen ruoan huiveliin. Seuraavalla kerralla tarjosin tietysti lisää ja vähän enemmän, että jos tyypit ovat noin nälkäisiä, niin pitäähän niille evästä antaa enemmän. Kuivaruoka kuitenkin pitää nälkää vähän pitempään, sillä kertaa jäi valtaosa puolestaan syömättä. Nyt ollaankin tässä saatu hakea sopivaa annoskokoa porukalle. Noiturilla huomasin vatsan olevan taas vähän löysällä, mutta se on kyllä sellainen ahmatti, että johtunee ihan ylensyönnistä. Seurailen tässä toki tilannetta koko ajan.

Noituri on tosiaan pennuista aina ruoka-aikaan paikalla. Se on myös edelleen meidän Vaahteramäen Eemeli kujeiluineen. Eilisiltana se nappasi Majavaa leikin tuoksinnassa korvasta ja jatkoi sen repimistä, vaikka toinen uikutti surkeana, että tekee kipeää. Selvästi myös aikuiset koirat ovat tässä parin viime päivän aikana noteeranneet, että Noiturissa on erityisen kaitsimisen tarvetta. Sara pitää sille välillä kuria pitkän kaavan mukaan, ihan paras opettaja on tuollainen lempeä ja kärsivällinen aikuinen koira, jonka arviointikykyyn uskaltaa huoletta luottaa. Vaikka Noiturissa selvästi on poweria, niin siitä löytyy myös liikuttava syliinkiipeäjä ja pusuttelija, oikea seuramies.

Noita on tässä viimeisen viikon sisään karistellut itsestään rauhallisuutta pois, siitä on tullut aikamoinen viipottaja, vähän jopa säheltäjä. Siinä on vähän mielistelijän vikaa, sen verran aktiivisesti se lupsuttelee aikuisia koiria. Todella sosiaalisen oloinen pentu! Noita on tosi hupaisa, yksi porukan iloisimmista hännänvispaajista. Jonkin verran olen Noidassa nähnyt herkkyyteen viittaavia merkkejä, se on joiltakin osin vähän äitinsä oloinen olemukseltaan.

Pikkuinen Shamaani on niin soma! Se on ihanasti ”auennut” kuluneen viikon aikana, se hakeutuu syliin ja pusuttelee. Shamaani on minusta edelleen pennuista rauhallisimman oloinen tällä hetkellä, se ei turhia hötkyile eikä sähellä. Edelleen pisteet myös helposta kuvattavuudesta! Tämä tytteli yrittää kovasti uida kasvistädin liiveihin, jotenkin tunnistan niin paljon tuttuja piirteitä. Kaikki pennut ovat tosi ihania, mutta tällä hetkellä fanitan ihan erityisesti Shamaania ❤

Maagi – voi hyväntähden, miten pentu voi olla syötävän suloinen! Maagi ei minusta ole kauhean säheltäjän oloinen, mutta hyvin aktiivinen liikkumisen suhteen – se saattaa viipottaa omaksi ilokseen pitkin pentuhuonetta edestakaisin useamman kerran. Maagi ei ole viime päivinä ennättänyt sylitellä, sillä on niin kova meno päällä. Mutta kun menee tarjoamaan sille kontaktia, niin Maagi on mitä ihastuttavin pieni pusutyttö ❤ Maagi muistuttaa ihan valtavasti edelleen Neveä.

Welho on myös porukan rauhallisempaa kastia, se on jotenkin tosi huvittava, kun sillä on selvästi vähän pitkät piuhat. Häntää se kuitenkin heiluttelee onnellisen hömelönä, tietääköhän aina itsekään, mille häntää heiluttelee 😀 Welho on kivasti innostunut leluista, se myös hakee välillä sisaruksiaan leikkimään. Welho tulee minusta edelleen kehityksessä hieman muita jäljessä, mutta pääasia tietysti, että kehitystä tapahtuu. Kokoero muihin on myös tasoittunut, Shamaanin kanssa ovat edelleen porukan pienimmät.

Manaajasta on tullut vähän urputtaja, se kitisee minusta pennuista eniten tällä hetkellä. Eilen ja tänäänkin se istui vieressäni lattialla ja urputti oikein ulvomalla, ihan en saanut kiinni, mikä elämässä juuri sillä hetkellä eniten mätti 😀 Manaaja on kova poika viipottamaan, se ottaa näyttäviä spurtteja pitkin pentuhuonetta häntää iloisesti samaan aikaan vispaten. Majava on minusta myös porukan sosiaalisimpia tyyppejä, vaikka sosiaalisuuden suhteen ei kyllä erot ole isoja. Tää tyyppi on kova käyttämään hampaitaan!

Pentujen meno alkaa olla sellaista, että videot palvelevat kuvia paremmin – niitä onkin tullut otettua ihan kiitettävästi. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä ensimmäisiä pyrähdyksiä ulkona, viikonlopulle on jo luvassa pitempää automatkaa ja ensimmäinen sosiaalistumisretki! Toivotaan siis, että kelit pysyisi inhimillisinä.

Taika imettää pentuja edelleen, mutta useimmiten kaipaa seuraneitiä ja henkistä tukea – pentujen neulanterävät hampaat tuntuvat varmasti jo aika ikävältä. Taikaa alkaa selvästi jo kiinnostaa enemmän muut asiat kuin pentujen hoito, vaikka edelleen on kyllä pentunsa hoitanut minusta ihan tunnollisesti. Ollaan painiskeltu Taikan ruokinta-asioiden kanssa – se on ollut koko ajan vähän kuivassa kunnossa. Tilanne oli lähtökohtaisesti aika haastava, kun ylimääräistä ei kylkien päällä ollut tiineysaikana, synnytyksen jälkeen tuli pitkittynyt ripuli ja noh, kuusi pentua imee kyllä näillä spekseillä emän aika kuiviin. Taika syö tällä hetkellä 9dl pentunappulaa, 250-500g tosi rasvaista lihaa, siihen päälle öljyt, raejuustot ja piimät. Yritin eilen vähän nostaa taas ruoka-annosta sillä seurauksella, että tänään maha oli tosi löysällä. Onneksi oli kaoliini-pektiiniä valmiina kaapissa, annoin sitä tänään, joten josko tällä kertaa saataisiin maha kuntoon nopeammin. Jossain kohtaa toki tulee raja vastaan, minkä määrän maha pystyy ruokaa käsittelemään.

Viime viikolla pennuilla kävi taas vieraita, mukavasti jaksoivat vieraita viihdyttää. Perjantaina Aino oli mulla koiranvahtina, kun itse kävin viiden koiran kanssa Katriinalla hoidettavana Tampereella. Mukana oli tällä kertaa Keksi (E. Naroona), Maaru (E. Shaula), Puhti (E. Sirius), Ohmi (E. Lionheart) ja Lempi. Keksillä tilanne oli melko hyvä, takapäästä hoidettiin jumeja pois, mutta tilanne on merkittävästi parempi kuin loppukesästä. Katriinakin ihanasti totesi, että Keksi oli tällä kertaa oma pöljä itsensä 😀 Maarulla sen sijaan oli hoidettavaa, se putosi liki pari viikkoa sitten pahasti puomilta, selkään oli tullut tiskirättikierto. Hyvin vastasi hoitoon onneksi, ja Aino raportoi, että liike näytti hoidon jälkeen jo paremmalta.

Puhti kastroitiin kolme viikkoa sitten, joten se tuli tsekkaukseen. Sillä oli pientä hoidettavaa takapäässä myös, mutta hoito oli hyvästä nimenomaan henkisen puolen kannalta. Puhti oli aluksi vähän epäileväinen koko hoitotilannetta kohtaan, mutta sain sen nameilla houkuteltua makuulle, ja hoidon alettua Puhti rentoutui ja otti ihan torkut. Ohmilla taas oli lantio ihan kunnolla kierossa ja ollut pitkän aikaa, sen kanssa piti vähän keskustella, että saatiin se pysymään hoidon ajan aloillaan. Ohmikin onneksi vastasi hoitoon hyvin, mutta täytyy jossain kohtaa käyttää se uudestaan tsekkauksessa. Lempillä oli lanneselässä ja niskassa jumia, mutta sekin vastasi hoitoon hyvin. Edelleen huonoimmassa jamassa taisi olla ihmisosapuoli.

Perjantai-iltana Tampereelta kotiutuessani Terhi, Hanne sekä Henkka kävivät pentuja moikkaamassa samalla, kun hakivat reissulaiset takaisin koteihinsa. Ilta menikin sujuvasti siinä seurustellessa. Lauantaina meillä kävi myös pennuilla vieraita, joten pentujen kanssa on tullut istuttua aika tehokkaasti. Sunnuntaina tosin piti aloittaa taas työputki, ja vähäisen vapaa-ajan huomaa kyllä.

Tällä viikolla työt pitävät huolen, että elellään aika paljon rauhallisemmin. Perjantaina pennuille on tulossa taas vieraita, ja lauantaina tosiaan vähän reissataan päiväseltään, siitä lisää sitten myöhemmin! Ensi viikolla on suunnitelmissa muuttaa pennut alakertaan. Tilasin tällä viikolla kauan suunnittelemaani muovimattoa parketin suojaksi alakertaan, saa nähdä, millainen homma se on sinne askarrella paikalleen. Kesällä on tarkoitus remontoida alakerran lattiat ihan kunnolla, mutta väliaikaisratkaisuna tämä on varmasti vanhaa pahvisysteemiä kätevämpi ja helpommin puhtaana pidettävä ratkaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s