Meillä on ollut täällä varsinaista hulinaa, minuuttiaikataulu ja miljoona juttua tehtävänä, joten aikaa bloggailulle ei ole meinannut löytyä. Torstaina aamuvuoron jälkeen kävin aikuisten koirien kanssa lenkillä, seurusteltiin pentujen kanssa, illalla käväisin Lempin agitreeneissä, joissa Sara pääsi tekemään myös keppejä. Se oli hieno päivä – kasvatusuraa takana 10 vuotta ja samaisena päivänä Sara teki ensimmäistä kertaa 12 keppiä ilman yhtään ohjuria! Juhlan paikka 🙂
Perjantaina oli ensimmäinen kovasti kaivattu vapaapäivä, mutta ei täällä pahemmin lepäilemään ennätetty. Aamutouhujen jälkeen kävin hieromassa yhden koirahieronta-asiakkaan, sen jälkeen oli ryhdyttävä kakunpaistoon ja ruoanlaittoon. Stiina kävi tuomassa mulle kotiin ison rullan muovimattoa, jonka olin tilannut alakertaan pentujen muuttoa varten, samalla tietty moikattiin pentuja. Yritin siinä ohessa vähän siivoillakin, sillä illalla meille saapui pitkästä aikaa vierailulle Lotta sekä Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) ja Lotan tuorein perheenjäsen 5kk ikäinen pampai Pindy. Käytiin porukalla pienellä iltalenkillä, että koirat saivat rauhassa tutustua, syötiin iltapalaa ja tehtiin aikataulusuunnitelmaa seuraavalle päivälle. Kello oli yli puolenyön ennen kuin selvittiin yöpuulle.
Lauantaiaamuna herättiin aikaisin ja lähdettiin melkeinpä suorintein pienelle lenkille koirien kanssa. Aamupalan ja suihkun jälkeen pakkailtiin tavaroita, minä kuorrutin kakkua, kävin vähän väliä lukemassa muistilistaa, etten vain unohda mitään. Puolenpäivän jälkeen alettiin pakata aikuisia koiria autoon, otettiin pennut alakertaan takapihalle harjoittelemaan tarpeiden tekoa ulos ja sen jälkeen kannettiin pennut kyytiin. Karavaanin pakkauduttua otettiin suunta kohti Längelmäkeä ja Kana-Areenaa, josta olin varannut tokohallin Emppujen Jubileum-juhlia varten! Automatka sujui pennuilta aika mukavasti, Maagi ja joku toinen pennuista kitisivät vähän muita pitempään, mutta Maagikin rauhoittui aika nopeasti sitten kuitenkin.
Längelmäellä olikin meidän porukkaa jo mukavasti meidän saapuessamme perille, joten sain helposti apukäsiä pentujen pissatusta ja tavarapaljouteni siirtämistä autosta halliin varten. Mulla oli pennuille mukana pentuaitaus, aikuisille yksi iso metallihäkki, onneksi hallilta löytyi kompostikehikkoa, joista sain viriteltyä Taikalle oman tilan, niin aikuiset saivat olla vähän väljemmin. Etukäteen vähän jännitti, miten meidän iso porukka saadaan mahtumaan halliin – ja jääkö meille treenitilaa sen jälkeen yhtään – mutta halli olikin varsin tilava, hyvin siis mahduttiin!
Peräti tämmöisen videon löysin puhelimelta, ei siis ihan kokonaan jäänyt eka hallikokemus kuvaamatta!
Mutta voi ei, millainen yllätys minulle olikaan järjestetty! Oli niin ihana ensimmäistä kertaa sitten koronan tulon nähdä niinkin isolla porukalla, se oli jo itsessään suuri lahja! Mutta kasvatinomistajat ja pari läheistä ystävää olivat porukalla halunneet muistaa 10-vuotista kasvatusuraani valtavan ihanalla taululla, johon on koottu kuvat kaikista kasvateistani, yhteisomistuskoiristani ja läheisesti kasvatustyöhöni liittyvistä koirista! Sen lisäksi sain turkoosin Sporttirakin Pro-pakin, jonka päädyssä on Rinin silhuetti, ja sisältä löytyi pari uutta treenilelua. Sain myös aivan ihanan ovikyltin, jossa on kennelnimeni ja Rinin silhuetti. Lisäksi he olivat vielä halunneet tukea meidän paimennusharrastusta lahjakortilla. Olen vieläkin ihan sanaton ja niin liikuttunut!
Meidän tapaamisissa on aina ollut isossa osassa syöminen (koska eihän me minnekään voida mennä nälkää näkemään), joten tarjolla oli kaikenlaista herkkua ja suolaista syötävää. Siinä aika menikin tosi mukavasti ja nopeaan, kun syötiin, juteltiin, vaihdettiin kuulumisia ja palluteltiin pentuja. Päästiin vähän treenaamaankin – toin tullessani hallille rallytokon kylttitelineet ja kyltit, ja Venla oli valmiiksi etsinyt meille treeniradat. Taikan kanssa kävin tekemässä alokasluokan radan, se oli aivan innoissaan, kun tarjolla oli kerrankin jotain järkevää tekemistä! Taikalla olisi jo hyvät pohjat ihan rallyssa kisaamiseen, sille pitäisi vaan opettaa ohjaajan selän takaa sivulle kiertäminen.
Saran kanssa kävin tekemässä sekä alokasluokan radan että myöhemmin vielä avoimen luokan radan. Sarsu oli ihan superpätevä, jopa seisominen onnistui radan osana, vaikkei sitä ihan hirveästi olla ehditty treenata tässä pentuprojektin keskellä. Lempin kanssa tein avoimen luokan radan oikealla puolella seuraten, ja Lempikin oli viimein päässyt yli valeraskaushuuruistaan, se teki tosi kivalla vireellä ja keskittyneesti töitä. Meillä oli siis tosi hyvät treenit! Tehtiin myös vähän hallintatreeniä häiriössä, Saralla teetätin myös tokon kaukokäskyjä ja pari jäävää liikettä. Hallin pohja oli sen verran liukas, etten uskaltanut mitään vauhdikkaampia liikkeitä kokeilla.
Halli oli varattu meille neljäksi tunniksi, mikä tuntui varausta tehdessä tosi pitkältä ajalta, mutta kyllä me oltaisiin siellä saatu aika kulumaan pitempäänkin! Mulla oli mukana kamera ja videokamerakin, mutta ne olivat ja pysyivät kassin pohjalla, en kerennyt kuvata juuri mitään! Harmi, olisi ollut kiva saada vähän kuva- ja videomuistoja ihanasta päivästä, jonka talletin sydämeeni ❤ Paikalla olivat Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts), Lotta, Yola ja Pindy, Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Mari ja Noa (E. Norris) ja Nuppu (Titangus Daracha) sekä Nemo-shiba, Aino ja Keksi (E. Naroona), Maaru (E. Shaula) ja Karkki-karjis, Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone), Stiina ja Freya (E. Listen To My Story), Sirpa, Ari ja Haba (E. Saros) ja Axel-perro, Hanna ja Mera (E. Moonheart), Viivi ja Kromi (E. Fireheart), Katja, Asko ja Zeke (E. Braveheart), muutama tuleva Empputiimiläinen ja mun matkassa tietty omat koirat, Taika ja pennut! Valtavan suuret ja lämpimät kiitokset kaikille osallistuneille ihanasta päivästä! Päällimmäisenä mielessä on syvä kiitollisuus ❤
Lauantaina 5 viikkoa täyttäneillä pennuilla oli tosiaan ensimmäinen isompi seikkailu kodin ulkopuolella automatkoineen. Pennut olivat hallilla tosi reippaita, odotin ehkä näkeväni niissä isompiakin eroja kuin mitä ne loppupelissä hallilla sitten esittelivät. Erityisesti mieleeni jäi, kuinka Welho oli edukseen – se on tässä kotona näyttänyt vähän jäävän isompiensa jalkoihin, kun kaikki tuntuvat sitä aina kurmuuttavan. Welho oli tosi reipas tutkimaan ympäristöä, se irtosi aika jänniinkin paikkoihin katsomaan, mitä sieltä oikein löytyy. Kaikki pennut olivat tosi sosiaalisia ja avoimia tekemään tuttavuutta vieraisiin ihmisiin. Majava-Manaaja ei huutanut yhtään! Sen verran rankka reissu pennuille kuitenkin oli, että kotimatka sujui täydessä hiljaisuudessa, pennut nukkuivat koko loppuillan. Pennut nukkuivat ihan sikeästi, kun vein niille iltaruoan pentuhuoneeseen, eivätkä oikein jaksaneet nousta syömäänkään. Vielä yönkin ne vetelivät sikeitä, aamulla sen sijaan virtaa oli sitten taas vaikka muille jakaa. Tämä reissu teki pennuille tosi hyvää!
Lauantai-iltana Aino tuli meille vielä syömään pizzaa, ja siinä me kolmestaan parannettiin maailmaa. Jossain kohtaa Aino sitten sai päähänpiston, että nyt ryhdytään urakoimaan muovimattoa olohuoneen lattialle. Siitä tulikin sitten aikamoinen projekti, kun piti siirrellä huonekaluja edestakaisin ja pähkäillä välillä, miten päin aletaan mattoa vetää, että päästään helpommalla. Parituntinen siinä vierähti, mutta olen kyllä kiitollinen saamastani avusta – olisi tuo ollut aika homma tehdä yksinään!
Sunnuntaina käväistiin aamusta taas koirien kanssa pienellä lenkillä, syötiin aamupalaa ja sitten olikin jo niin myöhä, että mun piti lähteä iltavuoroon töihin. Voin kyllä sanoa, että olin töissä vain muiden tiellä – en jaksanut väsymykseltä tehdä juuri muuta kuin ihan välttämättömimmän. Josko ensi kerralla armahtaisi itsensä suunnittelemalla vaikka vähän pitemmän vapaan…
Työpäivän jälkeen oli aika muuttaa pennut alakertaan. Pennut ilahtuivat suuremmista oleskelutiloista ja jaksoivat seurustella ja puuhastella pitkälle alkuyöhön. Maanantaina kävin lapioimassa takapihalle hankeen pennuille pienen ralliympyrän, joten nyt on päästy kunnolla harjoittelemaan ulkoiluja ja tarpeiden tekemistä ulos. Alkuun pennut eivät oikein innostuneet ulos menemisestä, mutta nyt ne jo yleensä jonkun aikuisen perässä juoksevat sinne kilpaa ja leikkivät terassilla. Pian tämä kääntynee taas siihen, ettei pentuja meinaa saada ulkoa enää takaisin sisälle.
Tänään käytiin pentujen kanssa toisella automatkalla ja seikkailulla, kun suunnattiin Vesalaan. Muistin vasta sinne ajaessani, että talvisin ei aurata tietä hiekkakuopille, jossa yleensä olen pentujen kanssa paljon liikkunut. Ajoin sitten yhden kelkkareitin nurkalle ja lähdettiin pentujen ja aikuisten kanssa siitä kävelemään kelkkauraa pitkin. Meni hetki saada koko jengi mukaan, mutta kun liikkeelle vaan päästiin, niin pennut tulivat tosi reippaasti mukana! Käveltiin hiekkakuoppien reunalle (ehkä joku 200m suuntaansa), otettiin uudet kuvat kaikista ja käveltiin takaisin. Pennuilla ennätti tulla vähän kylmä, ja liikkeelle lähtö oli pienen tauon jälkeen taas hieman kankeaa. Kerkesin jo hetken miettiä, että joudunko kantamaan koko porukan takaisin autoon, mutta onneksi taas liikkeelle pääsemisen jälkeen loppumatka sujui mukavasti. Autoon ei reissulaisia tarvinnut paljon houkutella, ja kotimatkan kaikki nukkuivat taas sikeästi. Iltapäivän ajan täällä on ollut tosi rauhallista, mutta nyt taas illalla Saran tokovalmennuksesta kotiuduttuani täällä on riittänyt menoa ja meininkiä.
5-viikkoinen Noituri on kyllä jotenkin tosi lunki jätkä, se menee reippaasti uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, eikä se tunnu kovin vähästä hätkähtävän. Tykkään tän pennun rauhallisen oloisesta temperamentista! Tässä pennussa on edelleen mielestäni aistittavissa sellaista hyvää voimaa, jota fiilistelin siitä jo aika pienenä. Noituri on siitä hauska tyyppi, että se ei edelleenkään oikeastaan hauku tai kilju, se vaan myhäilee. Kynsien leikkaus onnistui tälläkin viikolla yhdellä kertaa, samaa ei voi sanoa muista 😀
Noidan vauhdikkuus on minusta viimeisen viikon aikana vähän tasoittunut ja säheltäminen vähentynyt. Aino tosin eilen meillä käydessään katseli hetken Lempin ja Noidan yhteisiä puuhia ja risti molemmat punaisiksi idiooteiksi – kaikella rakkaudella tietenkin 😀 Noita ratkoo tilanteita tosi paljon sosiaalisuutensa ja avoimuutensa kautta, mistä tykkään siinä tosi paljon. Se on vähän herkän ja pehmeän oloinen, muttei kuitenkaan liiallisesti. Yksi ahkerimmista hännänvispaajista!
Järjen ääni päässäni alkaa vaimentua, kun puhun Shamaanista – miten joku pentu voi mennä näin ihon alle! Se on jotenkin kauhean järkevän ja pikkuvanhan oloinen, tomera ja päättäväinen. Se on sosiaalinen, mutta siitä löytyy itsenäisyyttä, se usein nykyään nukkuu muista erillään. Shamaanilla on ollut vähän raskas paripäiväinen, kun Sara eilen vähän ojensi sitä, ja tänään ulkona joku aikuisista vähän kopsautti sitä ohi juostessaan – se surkeasti itki molemmilla kerroilla. Tosi nopeasti se kuitenkin palautui näistä tilanteista, eikä se jäänyt pahalla muistelemaan.
Maagi on minusta söpöin koko porukasta – katsokaa nyt tuota naamaa! Maagi on tytöistä minusta vauhdikkain, se tarjoaa päivittäin monet naurut juostessaan paikasta toiseen ja tehdessään tosi näyttäviä loikkia syliin rynnätessään. Tää on oikea hyvänmielen pentu! Maagi ei ole minusta erityisen äänekäs, mutta tytöistä se on minusta äänekkäin. Se on kyllä aina ensimmäisten joukossa paikalla, kun kuulee, että joku ihminen on tulossa, sillä on niin kiire seurustelemaan. Maagi on myös hieman pehmeän ja herkän oloinen, muttei tämäkään pentu minusta liiallisesti.
Welho on väläytellyt ihan oikean koiran piirteitä tässä viime päivinä – se jäi tosiaan mieleeni erittäin positiivisesti olemalla niin reipas pieni tutkimusmatkailija vieraassa hallissa! Marja-Leenan kanssa oli puhetta, muistuttaako nämä pennut joitakin mun aiemmista pentueista. Vastasin, että minusta ei kovin paljon, mutta nyt tarkemmin mietittyäni Welhossa on vähän jotain samaa kuin pentujen Leo-enossa (E. Maybe I’m a Lion). Se antaa itsestään jotenkin sellaisen aika huomaamattoman vaikutelman, mutta sitten se yllättää mm. murtautumalla ulos pentuaitauksesta. Soma ulkomuoto siis hämää! Welho on tämän porukan mittakaavassa kova poika huutamaan, jos joku ei sitä satu miellyttämään.
Majava on kehittynyt minusta näiden meidän retkien myötä tosi hyvään suuntaan! Tuodessani pentuja ensimmäisiä kertoja alakertaan ja takapihalle Manaaja lähinnä vain huusi, se oli minusta vähän epävarman oloinen. Hallilla se ei tosiaan huutanut yhtään, ja samoin tänään ulkoiluretkellä se oli tosi reipas! Tämä vahvisti ajatuksiani, että kun vain pentuja sosiaalistaessa tukee niitä epävarmempia vähän enemmän alkuun, niin siitä ne reipastuvat kuin itsestään. Majava on tosi hauska tyyppi vispaavan häntänsä kanssa, ja sekin kyllä vauhdikkuutensa ansiosta ennättää moneen paikkaan ja tilanteeseen.
Loppuviikosta luvassa on jälleen pennuille lisää vieraita, ja maanantaina vasta jännän äärellä ollaankin, kun käydään pentutestissä! Aika tasaisen oloista porukkaa tämä pentue on minun mielestäni ollut tähän saakka, mielenkiintoista kuitenkin nähdä, saako testaaja näistä isompia eroja esille.
Taika vieläkin kiltisti toimii siivousapuna, mitä en ole pistänyt yhtään pahakseni – tiedossa on, että se ei jatku loputtomiin. Lempi viihtyy vähemmän pentujen seurassa nykyään, mutta sillä on edelleen omat juttunsa pääasiassa punaisten pentujen kanssa. Sarakin on ottanut enemmän koulutuksellisen näkökulman pentujen kaitsemiseen, alkavathan nämä olla jo aika isoja pentuja. Aika menee ihan tolkuttoman nopeasti!
Nyt täytyykin suunnata tästä antamaan koirille iltaruoat, että selviää joskus taas yöpuulle! Mistähän saisi vuorokauteen lisää tunteja?
Empathica's Blogi 