Empathica's Blogi

Pentujen alkuviikon seikkailut

Jätä kommentti

Lupailin jatkaa pentujen kuulumisten kertomista seuraavassa postauksessa, joten täältä pesee! Viimeinen yhteinen viikko on jo puolivälissä, eikä!

Tiistaille olin varannut Motivaation hallilta pienen kentän pentujen sosiaalistamista varten muutamaksi tunniksi. Muutama ihana kasvatinomistaja ja pari koiraharrastajaystävää uhrautuivat tulemaan mulle apukäsiksi ja avuksi hallille – on tämä sosiaalistaminen aika paljon helpompaa porukalla kuin yksin! Käytettiin ensin porukalla pennut pihalla ennen hallille menoa, sitten viriteltiin kentälle muovit ja kaikenlaista treenirompetta, mitä hallilta löytyi. Otettiin pennut ensin yksitellen ihmettelemään, mitä oltiin niiden varalle kehitelty, lopuksi pennut pääsivät vielä porukalla leikkimään.

Noituri lähti vähän hitaasti käyntiin, sen rauhallinen temperamentti ja pieni harkitsevuus tulivat hyvin esille hallilla, kun se oli yksinään. Nopeasti se kuitenkin reipastui, tutki ympäristöä ja otti kontaktia ihmisiin, myös nakit maistuivat, mutta leikki ei ainakaan näissä pätkissä vielä maittanut. Ensimmäiselle pennulle uusiin paikkoihin tulo on aina vähän haastavampaa, koska siellä ei ole vielä yhtään muiden hajuja – muut pääsevät siinä suhteessa vähän helpommalla.

Maagi pääsi hommiin seuraavaksi. Sen ihmissosiaalisuus tulee yksilöajalla ihanasti esille, samoin kuin sen hieno kropankäyttö. Maagi on siitä hupaisa, että se ei ole oikein vielä ihastunut nakkeihin herkkuina, mutta ehkä vielä joskus myöhemmin! Maagi kantoi lelua pienen pätkän, muttei yksilöajalla syttynyt vielä leikkimään. Kotona se leikkii tosi kivasti.

Shamaani oli todella edukseen halliseikkailulla – se esitteli sosiaalisuuttaan, ahneuttaan ja lähti ihanasti leikkimäänkin! Ei haitannut erilaiset alustat, tosi reipas ja ihana sosiaalinen pentu! Näen vaaleanpunaista ❤

Noita eli meidän ”Ding-Ding” otti kaiken ilon irti hallilla – se juoksi ja pomppi ihmisten syliin ja nautti ihan täysillä saamastaan huomiosta! Sekin esittelee aika kehittynyttä kropankäyttöä, ihanasti se malttaa myös rauhoittua selälleen rapsuteltavaksi. Nakki maistui ja leluillakin oli hetkensä 😀

Manaajaa aluksi ihan aavistuksen jännitti, mutta videolla näkyy hyvin, miten nopeasti se rentoutuu, kun se saa lelun suuhun. Vitsi, mikä taistelutahto! Se on kyllä näkynyt meillä kotonakin. Manaaja on ihanan sosiaalinen, se ottaa minusta hyvin alusta asti pienestä jännityksestä huolimatta tilan haltuun. Se kiinnostui myös nakista, mutta lelu taisi voittaa siitä huolimatta noin 6-0 😀

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä omalle yksityisajalle pääsi Welho. Se alkuun vähän ihmetteli hallin pohjana ollutta muovia, mutta tosi nopeasti lähti ottamaan kontaktia ihmisiin ja leikkimään. Se oli aika liikuttava, kun se niin polleana esitteli leluaan kaikille oikein näyttävällä askelluksella 😀 Welho otti myös kivasti tilan haltuun.

Välissä käytettiin pennut pihalla pissalla, sitten oli aika ottaa pennut yhdessä vielä halliin. Siitäpä ne bileet sitten alkoivat! Yritettiin vähän rajata pentujen rallitusaluetta, mutta videoilta näette, kuinka hyvin nämä meidän viritelmät pentuja hidastivat 😀

Kuten tuossa jollain videolla ääneen toteankin – oli ihan kiva, että pennut purkivat energiansa ja virtansa hallilla eivätkä kotona 😀 Tästä menosta hyvin havainnollistuu, että he alkavat olla hiljalleen valmiita suuren maailman haasteisiin!

Pentuja kiinnosti kovasti katsella omia peilikuvia hallin peilistä 😀

Kuvasin puhelimellakin pari videota pentujen leikeistä hallilla:

Kuten videoistakin ehkä välittyy – pennuilla oli ihan kohtuullisen siistiä ja he taisivat saada tästä aika kivan kokemuksen 🙂 Oli muuten hiljaista porukkaa kotimatkalla, eivätkä kotonakaan isommin metelöineet! Suuret kiitokset vielä tätäkin kautta pentujen sosiaalistajille! ❤ Täytyy tähän loppuun laittaa vielä video Welhon hienosta aarteesta! 😀

Aika tyytyväisiä pentuja kotiin tullessa ❤

Tiistaina aloitin pennuille viimeisen Axilur-kuurin, se ei ole muuttunut pentujen mielestä yhtään paremman makuiseksi viikkojen varrella. Meillä on myös meneillään ruoanvaihdos – olin siirtämässä pentuja RC:n startterista Orijeniin, mutta nämäpä eivät suostuneet sitä kuin närppimään! Tarjoilin useampana päivänä sitkeästi sillä ajatuksella, että kyllä se alkaa maistua, kunhan vähän totuttelevat siihen ensin, mutta ei. Sain sitten siskoltani pienen kokeiluerän Golden Eaglen penturuokaa, se meni kuin kuumille kiville. Sillä nyt sitten mennään. Lystikästä vaan, kun tietysti ennätin tilata sitä Orijenia jo kotiin isot säkit pentujen lähtöä varten, ja nyt ne tietysti pitää sitten palauttaa. Onneksi Posti toimitti nopeasti isot säkit sitä Golden Eaglea Peten koiratarvikkeelta.

Tuija, joka oli pentuja sosiaalistamassa hallilla, kutsui meidät keskiviikkona heidän pihalleen pentuja juoksuttamaan. Aidattu piha ja uusi paikka kuulosti aika hyvältä tarjoukselta, joten tartuttiin siihen. Pennut olivat oikein reippaita, leikkivät pihalla ja aiheuttivat meille parit sydämentykytyksetkin mm. loikkimalla alas kuistilta. Note to self: kun ensi kerralla ajattelet ”ei pennut tuosta mahdu läpi”, korjaa ajatuksesi muotoon ”tilkitsempä tuon, ettei pennut mene siitä läpi”. Tuijalla on portti pihalla, jonka säleikön ajattelin olevan niin tiheä, ettei siitä pentu mene läpi. No ei aikaakaan, kun siitä pujahti Shamaani ja sen perässä kaikki muutkin! Tilanne oli siinä mielessä vaarallinen, että autotie oli ihan vieressä. Onneksi siitä ajoi juuri samaan aikaan ohi pyöräilijä, joka käänsi pennut takaisin pihalle, ja saatiin Tuijan kanssa pennut äkkiä takaisin aitauksen turvallisemmalle puolelle.

Vajaan tunnin ajan pennut viihtyivät pihalla, sitten niille alkoi tulla vähitellen kylmä. Ajoitus oli aika sopiva, sillä piti suunnata kotiin antamaan Noituri päivälomalle tulevaan kotiinsa – ja ehtiä nukkumaan ennen seuraavaa yövuoroa.

Kotona oli taas oikein tyytyväisiä ja hiljaisia pentuja. Mun nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Soittelin päivällä Kennelliittoon, kun pentujen rekisteröintilaskua ei ole kuulunut. Noh, kävi ilmi, ettei pentueilmoituksen yhteydessä laittamani liitetiedosto ollut lähtenyt mukaan ollenkaan, ja sitten piti alkaa selvittää Taikan omistajuustilannetta. Valtuutusavain, jolla mun olisi pitänyt saada Taika merkittyä omaksi koiraksi, ei ole Omakoiralle jostain syystä kelvannut – ja se tekikin tästä aika paljon mutkikkaampaa. Toimitin päivällä Kennelliittoon kaikki heidän puhelimessa mainitsemansa liitteet, joilla asian piti olla ok, mutta iltapäivällä tuli sitten vielä uusi viesti, että vielä tarvitaan omistajailmoitusdokumenttiin täydennystä. Blaah! Saa nähdä, ehtivätkö rekisteripaperit luovutukseen, vähän heikolta näyttää.

Huomenna (eli tänään) käydään pentujen kanssa taas päiväretkellä! Kasvistädin kooma saavuttanee ihan uuden tason tämän viikon aikana, mutta mitäpä ihminen ei tekisi pentujen hyväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s