Huhtikuu oli varsin poikkeuksellinen hoitajien lakon ja palkkataistelun merkeissä. Yksi viikko lomaa muuttuikin kahdeksi viikoksi pois töistä, kun perässä oli vapaat ja olin pari päivää lakossa. Yövuoroihin tuli kutsu suojelutyöhön, mitä osasin vähän etukäteen odottaakin, vapaiden jälkeen tulikin ilmoitus, että lakko taukoaa pääsiäisen ajaksi. Sinänsä se ei haitannut – kyllä mulle tuplaliksa aina kelpaa. Pääsiäislauantaina oli tarkoitus olla Jyväskylän näyttely, jonne olin ilmoittanut Saran ja Freyan H:n metsästämisen toivossa, mutta se peruuntui liian vähäisen koiramäärän vuoksi. Noh, rahat sai tästä lystistä takaisin ja sain yhden vapaapäivän, joten ehkä tässäkin jäätiin plussan puolelle. Täytyy koittaa näyttelyjuttuja uudestaan myöhemmin – kun löytyisi kohtuumatkan päästä tuomari, jolle kehtaisi koiransa näytille viedä.
Pääsiäisen jälkeen työt jatkuivat ihan listan mukaan, joten treeneissä ei päästy käymään yhtään aktiivisemmin kuin tavallisestikaan töiden keskellä. Saran tokoilut ovat jääneet vähälle – ensin oli lumimyrskyä ja pihassa lunta niin paljon, ettei päässyt pihasta mihinkään, sitten työvuoropäällekkäisyyksiä. Viimeksi valmennuksessa leikittiin, tehtiin ruudun vapaata tarjoamista, harjoiteltiin kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan -vaihtoja ja hyppynoudon linjausharjoituksia. Sara nauratti ohjaajaa, kun fiksasin hyppyestettä, ja sillä aikaa Sara haki vähin äänin noutokapulan suuhunsa ja istui nätisti se suussa selkäni takana odottamassa, että muija saisi joskus valmista 😀 Paikkaistumista on myös työstetty. Käytiin eräänä aamuna Marin kanssa kahdestaan hallilla tokoilemassa, jatkettiin ruudun vapaata tarjoamista, tehtiin tunnaria ja paikalla istuminen. Lempi pääsi tekemään vähän rallyjuttuja. Oli tosi hyvät treenit!
Meillä on jatkunut myös rallyvalmennus, josta tosin olen joutunut jokusen kerran jättämään väliin – jos valkku loppuu to iltana klo 22, olen kotona klo 22.30 ja seuraavana päivänä on aamuvuoro, niin on pakko priorisoida oma jaksaminen. Nyt ollaan useammalla kerralla satuttu valmennukseen ratatreenikertoina. Ne ovat tehneet hyvää – olen saanut kouluttajalta hyviä ajatuksia ja vinkkejä Saran ratatyöskentelyyn. Sen kanssa on edelleen nopean pyllyn ongelma (ennakoi istumista), joten se täytyy viedä kylttitehtäville niin, että en hidasta kyltille ollenkaan. Oona ehdotti myös, että opettaisin Saralle erillisen käännöskäskyn, joka tarkoittaa, että käänny, mutta älä istu missään vaiheessa. Luulen, että Sara hyötyisi myös pienestä tehotreenistä jakkaralle.
Lempikin on kertaalleen päässyt rallyradalle treeneissä. Se teki radan muuten oikein kivasti, mutta karkasi ensin lähdöstä ihanan Oonan moikkaamaan. Täytyy ehkä hieman treenata itsehillintää ennen kuin harkitsee kisoja 😀 Lempi tökki innostuksissaan myös mun oikeaa kättä, joudun sitä käyttämään vielä jonkin verran apuna pitemmillä seuraamispätkillä oikealla puolella. Mutta ehkä siitä joskus valmista tulee!
Huhtikuun puolivälissä käväistiin Katriinalla hoidettavina – minä ja neljä koiraa. Keksi (E. Naroona) on voinut toistaiseksi aika hyvin, jalka ei ole kipuillut ja Librela + gabapenttiini yhdessä tuntuvat toimivan. Keksillä oli hoidettavaa niskassa ja etupäässä, ei ihme, kun katselee, millaisia vauhtispurtteja se vetää Tipun ja välillä Saran kanssa. Maaru/Tipu (E. Shaula) oli mukana myös, sillä ei tällä kertaa onneksi ollut taustalla mitään isompaa katastrofia. Siltä hoidettiin myös vähän niskaa ja lantiota. Saralla oli aikalailla sama vikalista kuin siskollaan, sillä myös niska ja lantio hieman jumissa, mutta ei kovin pahasti. Sen sijaan minusta aika hyvältä vaikuttanut Lempi olikin juntturassa, se oli Katriinan sanoin vetänyt sukan selkärankansa ympärille, niska oli myös jökissä. Olin ilmoittanut Lempin agikisoihin pari päivää hoidon jälkeen, mutta kisat jäivät tällä kertaa kisaamatta, vaikka Lempi kuulemma aukesi hoidon myötä aika hyvin. Ei liene kuitenkaan yllätys, että ihmisolento oli jälleen se huonoimmassa jamassa ollut koko porukasta. Olin vielä ajatellut, etten ehkä tällä kertaa kuitenkaan hoidata itseäni ja säästän rahat johonkin tähteellisempään, mutta nyt taidetaan olla jo siinä tilanteessa, että mulla ei ole varaa jättää itseäni enää hoitamatta. Olen huomannut omassa liikkumisessa ison parannuksen ja kivut ovat huomattavasti vähentyneet Katriinan hoitojen myötä. Seuraavan kerran mennään hoitoon sitten kesäkuussa.
Huhtikuussa oli tärkeä päivä – Sara sai oman Muffinin! Se on ollut erittäin suuresti rakastettu, niin Saran kuin Lempin taholta.
Osteopaatin hoitoa seuranneena päivänä oltiin taas uudenlaisen jännän äärellä – oltiin varattu pienellä Emppuporukalla ankkapaimennuspäivä Somerolle Woollandiaan! Tämä oli tosi jännää ja vähän ahdistavaakin (terveisin ihminen, joka pelkää kaikkia varpusia isompia lintuja, kuulen vieläkin räpylöiden läpsytyksen betonilattialla 😀 ). Meillä oli ensin kaksi kierrosta ankoilla maneesissa ja lopuksi yksi kierros lampailla pellolla isossa aitauksessa. Menossa olivat mukana meidän lisäksi Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Hanna & Mera (E. Moonheart), Aino & Maaru (E. Shaula) ja Ari, Sirpa & Haba (E. Saros).
Sara oli ensimmäisellä kierroksella ankoilla noin miljoona kysymysmerkkiä pään päällä. Se teki muutamia aika kivanoloisia pätkiä, mutta ei vielä lähtenyt pitemmin työskentelemään. Toisella kierroksella ajatus oli kypsynyt, Sara teki tosi kivoja ja rauhallisia kuljetuspätkiä. Kouluttaja sanoikin, että Sara ei varmaan tarvitsisi monta treeniä, niin sen voisi päästää irti.
Lempi sen sijaan, voi hyvänen aika. En ihan ottanut selvää, olivatko ankat sen mielestä edessä käveleviä paisteja vai oliko sillä joku isompi ajatus niiden paimentamisesta, sen verran kiihkeänä se kävi. Toisella kierroksella Lempi malttoi jopa hetkittäin hengittää. Sen kanssa jäimme siis vielä odottelemaan suurempaa valaistumista.
Lampailla meidän piti näyttää kouluttajalle vähän, millaisia juttuja olemme tehneet, ja sen pohjalta otettiin asioita täsmätreeniin. Molempien kanssa päästiin työstämään samoja juttuja – etäisyyden pitämistä lampaisiin ja suoraan ajamista. Sara vastasi treeniin aika hyvin, mun piti ensin teettää sillä flänkki, sitten pysäyttää se, edetä lampaiden kanssa sopivan matkan päähän ja siitä kutsua koiraa ajamaan suoraan ihan muutamia askeleita kerrallaan. Lempi sähläsi ihan valtavasti lampaiden takana, mutta se sentään työskenteli, mikä oli melkoinen parannus edellisiin treeneihin (tästä tulee erillinen päivitys joskus, kun saan siihen kuvia). Se oli kovin kiihkeänä myös lampailla katsottuaan aitauksen reunalta muiden työskentelyä. Lempi ei vastannut treeniin ihan yhtä hyvin, mutta tämä tuntui silti edistykseltä. Harjoitukset siis jatkuvat.
Vappua edeltäneeneellä viikolla mulla piti olla yövuorot, mutta joku kauhea rutto iski, eikä ollut töihin mitään asiaa. Onneksi olo koheni väliaikaisesti lauantaihin, sillä oltiin taas jännän äärellä – Lempin ja Nupun luonnetestit! Viiltelin henkisesti koko viikon ranteitani auki, kun ahdisti Lempun puolesta niin paljon 😀 Lempi suoriutui kuitenkin vapputivolista ihan hyvin! Tuomareina luottokaksikkopari Kerkkä & Hynynen, joiden koiranlukutaitoon luotan loputtomasti ja osaamista luonnetestauksessa arvostan suunnattomasti!
Tässä vielä rivi kirjoitettuna:
- toimintakyky +1a kohtuullinen
- terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
- puolustushalu +1 pieni
- taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
- hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
- temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
- pehmeys +1 hieman pehmeä
- luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
- laukauskokematon
Yhteensä +140 pistettä ja jos rodussa vielä arvosteltaisiin tämä hyväksytty/hylätty, niin tämä olisi hyväksytty!
Lempi oli testissä vähän urheampi kuin etukäteen odotin. Se leikki kepillä ihan kivasti, mutta se alkoi aika varhaisessa vaiheessa vähän ujostella pahojen setien kanssa. Lempi selvitti kelkan aikalailla itse ja nopeammin kuin etukäteen olin ajatellut. Olin aika varma, ettei Lempi puolusta minua hyökkäyksessä, mutta sillä yllättäen olikin vähän ajatuksia sen suhteen, uskallus loppui kuitenkin pian kesken. Haalaria se väisti, muttei loppujen lopuksi ihan hirveästi, ja tynnyrillä näin siitä itsekin, että sen reaktio tulee pienellä viiveellä ja isohkolla kaarella. Tynnyrin jälkeen siitä alkoi näkyä, että se on kuormittunut. Pimeässä huoneessa Lempi joutui etsimään minua tovin, koko ajan se työsti, kerran meni ihan vierestä ohi, ja lopulta se raasuparka oikein säpsähti, kun löysi mamman. Seinä oli odotetusti Lempille vaikein, mutta se yritti kuitenkin vähän puolustaa itseään. Seinän jälkeen Lempi oli sitä mieltä, että nyt sitä on kiusattu tarpeeksi, ja voitaisiin lähteä vaan takaisin autolle. Lempi ei arjessa reagoi koviin ääniin, testissä se säpsähti yllättävän isosti ensimmäistä laukausta. Itse ajattelen, että se kertoi enemmän ehkä kuormituksesta kuin varsinaisesta kovien äänien jännäilystä. Mutta olen tuomareiden kanssa samaa mieltä jokaisesta ruksin paikasta sen perusteella, mitä koira testissä esitti!
Kaikkinensa minusta Lempi oli oma itsensä testissä. Ehkä nyt luonnetestin valossa näen, että hyvin avoimena pitämäni koiran kiihkoilu ihmisten luo on osittain myös jännitystä, ja osa sen pehmeytenä pitämääni käytöstä selittyykin ehkä hermorakenteen kautta. Mua jännitti etukäteen aika paljon, jääkö Lempille testin jälkeen jotain epävarmuutta tai jännäilyä arjessa, mutta onnekseni se osoittautui turhaksi. Lempi oli jo testin jälkeen palauttelulenkillä oma höntti itsensä eikä se ole ulkona ihmisten ilmoilla käydessä suhtautunut ihmisiin yhtään epäluuloisemmin kuin ennenkään. Minulle Lempi on rakas juuri sellaisena kuin se on – niin kuin tuomareillekin alkuhaastattelussa sanoin, se oli juuri sitä, mitä silloiseen elämäntilanteeseeni tarvitsin sen tullessa meille ❤
Lempin testin jälkeen jännittely jatkui Nupun testin muodossa. Tässä alla videot:
Ja Nupun suora kirjoitettuna:
- toimintakyky +1 kohtuullinen
- terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
- puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
- taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
- hermorakenne +1a hieman rauhaton
- temperamentti +3 vilkas
- pehmeys +1 hieman pehmeä
- luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
- paukkuärtyisä
Nupulle yhteensä +157 pistettä, ja tämäkin olisi hyväksytty testi!
Meidän hyvin samankaltaisina pitämistämme ”saksalaisista ja saksansukuisista” puikkonokkatytöistä löytyikin aika silmin havaittavia eroja testin myötä 😀 Nupussa näkyi mielestäni hyvinkin positiivisesti hermot, jotka kantoivat testin läpi vähän vähemmällä kuormittumisella. Nupun reaktiot olivat vähän sähäkämmät, mitä temperamenttiero varmasti selittää. Nuppukin ujosteli pahoja setämiehiä eikä lähtenyt leikkimään vieraiden kanssa, vaikka yrityksen puutteesta se ei setämiesten taholta jäänyt kiinni. Nuppu oli tosi ripeä pimeässä huoneessa ja samoin kelkalla – en ole aiemmin nähnyt koiran kiipeävän kelkan päälle ennen kuin se on selvittänyt, mikä koko kapistus edes on 😀 Mietittiin Marin kanssa, että jäiköhän Nupulla vähän haukkumoodi päälle, kun se haukkui paukuille, Nuppukaan ei arjessa ole reagoinut ääniin.
Oltiin tosi tyytyväisiä meidän tyttöihin! Testien päätteeksi käytiin Muuramenharjulla palauttelulenkillä, mukana olivat myös meidän henkisenä tukena olleet Saana & Koda (E. Gilgamesh)!
Toukokuu on tätä blogitekstiä valmistellessa ennättänyt melkein puoliväliin. Ollaan viritelty taas kimppatreenejä Emppuporukalla, kun nyt alkaa kentät viimein olla sulat ja kuivat. Myös lenkkimaastoja on taas enemmän tarjolla, kun hiihtäjät ovat viimein kaikonneet suksineen. Kaikkea kivaa ja jännittävää on taas luvassa kevään ja kesän mittaan, yritän vähän petrata tämän bloggaamisen suhteen.
Empathica's Blogi 