Empathica's Blogi

Motivaatiota agilityyn Motivaattorista

Jätä kommentti

Olen sivunnut tässä kevään aikana Motivaattoria muutamassa postauksessa, mutten oikein missään välissä ole kirjoittanut siitä sen pitemmin. Nyt on sen aika! Koiravalmennus Motivaatiolla järjestettiin tänä keväänä kolmatta kertaa Motivaattori – kerran kuukaudessa toteutuva agilityvalmennus, jota vetää meidän Aino! Olen ollut aiemmistakin Motivaattoreista kiinnostunut, mutta ei vaan ole ajankohta osunut nappiin. Olin ensin jo ilmoittautumassa mukaan, mutta sitten katsoin koulutuksen päivämääristä, että ensimmäinen kerta menee päällekkäin pentujen luovutuksen kanssa, mistä meinasin kehitellä itselleni taas osallistumisesteen. Onneksi Aino sai ylipuhuttua, ilmoittauduin mukaan ja pääsin vielä kaikille koulutuskerroille!

12.2. Motivaattorissa pohdittiin motivaatioon liittyviä asioita ja omaa lähtötasoa. Saimme paperilla pienen listan erilaisia agilityyn liittyviä asioita, joita sitten piti janalle arvioida, kuinka paljon ne motivoivat. Tämä tehtävä oli mulle jotenkin tosi pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Olen tietyllä tavalla aina ajatellut, että ainoa motivaationlähteeni agilityn harrastamisessa on päästä kisaamaan, saada koiralle tuloksia ja saada koirasta esteillä suoritusvarma. Tätä tehtävää tehdessäni huomasin, että oikeastaan kisaaminen ei motivoinutkaan minua niin paljon kuin ajattelin, vaan minua motivoi koiran kouluttamiseen, haasteiden ratkomiseen ja omaan ohjaamiseen liittyvät asiat paljon enemmän.

Helmikuun treenien ratapiirros näytti tosi haastavalta, ja olin jotenkin varautunut, että me päästään hinkkaamaan vaan muutaman esteen pätkiä. Kun Aino kysyi ennen radalle menoa, tehdäänkö rataa 1-4 esteen pätkissä vai pitempinä kokonaisuuksina, arvioin, että se 1-4 estettä kerrallaan on varmaan meille ihan maksimi. Sara teki kuitenkin ihan superkivasti hommia, ja saatiin treenissä kivoja pätkiä tehtyä, hämmästyin itsekin huomatessani, että ei se neljä estettä ollut ollenkaan liioiteltu tavoite! Alla videokooste meidän treeneistä. Tässä Sara tekee myös keppejä ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa ja erilaisilla kepeillä. Olipas hauska verrata, miten paljon kepit ovat menneet tässä kevään aikana eteenpäin näitä videoita koostaessa!

5.3. Motivaattorin teemana olivat kontaktiesteet ja koiran kontaktiosaaminen. Tällä kerralla piti pohtia, mitä haluan koiran tekevän ennen kontaktia, kontaktilla ja kontaktin jälkeen. Pitääkö hävetä, jos myönnän, että olen työstänyt Lempiä agilityssä aika monta vuotta, mutten ole kovin tarkasti näitä asioita miettinyt? Tai no, on mulla selkeä kuva, mitä haluan sen tekevän kontaktia suorittaessaan, mutten ole pahemmin miettinyt, mitä koiran pitää tehdä ennen ja sen jälkeen. Ei liene yllätys, että tehosyynissä meidän kontakteista löytyikin viilattavaa.

Kautta linjan jokaisella kontaktilla olen itse aina varmistellut, että koira ottaa kontaktin ilman, että jättäisin kontaktin ottamisen koiran vastuulle. Selkeiten tämä näkyy A-esteellä, josta Lempi karkaa, jos yritän jättää sen suorittamaan kontaktia ja jatkan itse matkaa. Keinulle ihan järjestelmällisesti itse himmaan sen vauhdin ilman, että Lempi ymmärtäisi itse, mille esteelle se on tulossa. Puomin alastulo on hidas, kun Lempi jää arpomaan, mihin haluan sen tulevan. Tarkennettiin puomin kontaktipaikkaa nopealla täsmäpalkalla, ja se on nopeutunut ihan muutamalla treenillä. A-esteen itsenäisyyttä täytyy vielä vahvistaa, mutta siinä on menty paljon eteenpäin sitten maaliskuun. Keinukin edistyy. Alla videokooste maaliskuun treeneistä.

9.4. paneuduttiin puolestaan laukanvaihtoasioihin ja hyppyvihjeisiin. Olen kuullut puhuttavan laukanvaihdoista, mutta nyt piti itse paneutua, mitä se oikein tarkoittaa ja käytännössä merkitsee. Ymmärsin aika pian, että radalla Lempin tekemät ylimääräiset kiemurat, jotka olen tulkinnut sen varmisteluksi, ovatkin itse asiassa laukanvaihtoon liittyviä haasteita. Olen havainnut treeneissä jo aika varhaisessa vaiheessa, että Lempi kääntyy huonommin vasemmalle kuin oikealle, ja myös laukanvaihdot vasemmalle ovat sille vaikeampia. Näitä päästiin ihan kunnolla jumppaamaan Motivaattorissa, ja näitä pitäisi mun jaksaa sen kanssa jumpata paljon myös itsenäisessä treenaamisessa – Lempi hyötyy niistä. Hyppyvihjeitä mulla on molemmille käytössä lähinnä suoraan hyppäämiseen, innariin ja takaakiertoon, välillä harkitsen, tarvitsisinko niitä enemmän.

Huhtikuun Motivaattori sattui yövuorojen väliin, ja olin ostanut tähän valmennukseen paikan myös Saralle, joten aikamoinen killeri oli ohjaajalle tämä. Toisaalta se oli hyvä, koska treeni oli loistava myös Saralle. Sille laukanvaihdot ovat aika paljon luontevampia kuin Lempille, sillä ei ole niin selkeää puolieroa. Hyviä juttuja saatiin työstettyä molempien kanssa!

7.5. oli viimeinen Motivaattorin kerta, sen teemana vedettiin kevätkauden oppeja yhteen ja pohdittiin, mitä kevään aikana on opittu – agilitystä, koirista ja itsestämme. Tulin lopputulemaan, että molemmilla koirillani on aika paljon osaamista, vaikka luonnollisesti treenattavien asioiden lista on ihan loputon. Itsestäni olen oppinut, että oma turhautumiseni herkästi sumentaa näköni enkä silloin näe koiran edistymistä ja osaamista. Asetan helposti riman turhan korkealle ja saatan kiinnittää turhan paljon huomiota yksittäiseen yksityiskohtaan kokonaisuuden sijasta. Olin positiivisesti yllättynyt, että vaikka läpi kevään ratapiirrokset näyttivät minusta tosi haastavilta, saatiin paljon onnistumisia radalla, ja osasin ohjata vaikeita kohtia.

Mulla oli myös viimeiselle kerralle kaksi paikkaa, mutta jouduin jättämään toisen treenin väliin, koska sain peruutuspaikan rallytokokisoihin. Lempi pääsi ensin tekemään varsinaista treenirataa, jossa oli kontaktit. Tällä radalla näin, kuinka lyhyessä ajassa on edistytty kontaktien suorittamisessa, vaikka treenikertoja on välissä ollut aika rajallinen määrä.

Lopuksi meillä oli pienet kisat hyppärimölliradan merkeissä, tälle radalle otin Saran. Saran kanssa tehtiin hyvää työtä siihen saakka, kunnes ohjaaja kompuroi omiin jalkoihinsa. Saralla meni mun kaatumisesta vähän pasmat sekaisin, se myös vähän jännitti vieraan näköistä muuria. Hyviä pätkiä mahtui tällekin radalle, vaikka ei suorituksella juhlittu eikä sijoituttu 😀 Saran suorituksesta mulla ei ole videota.

Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä koulutuspaketista ihan valtavan paljon! Vaikka itseohjautuvassa ryhmässä autetaan toinen toisiamme, niin oli ihan eri juttu, kun meillä oli oikeasti kouluttaja, jolta sai neuvoja ja apua ja joka keskittyi asiakseen meidän tekemisen seuraamiseen ja kommentoimiseen. Koin saavani näistä treeneistä tosi paljon enemmän kuin mitä olen pitkään aikaan saanut meidän viikkotreeneistä, ja tämä vaikutti hyvin positiivisesti myös omaan motivaatiooni agilityn treenaamista kohtaan. Motivaattoriin oli joka kerta tosi kiva mennä! Tulisipa tälle jatkoa ensi syksynä, vaikka luonnollisesti toivon, että Aino saa jatkaa agilitytuomariksi opiskeluakin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s