Empathica's Blogi

Jule Weielin ja Moritz Stegmannin paimennusklinikka 1.-3.4.

Jätä kommentti

Tämä päivitys on odottanut julkaisua jo hyvän tovin. Kirjoitin tämän melko pian klinikan jälkeen, mutta siitä puuttui jotain olennaista – kuvat! Nyt saatiin kuvia, kaikki nämä ihanat kuvat on ottanut Maiju Livio! Keskellä kesää tuntuu vähän hassulta katsella talvisia kuvia, mutta näitä kelpaa kyllä katsella 🙂

Talvilomaviikko huipentui kovasti odotettuun Lempin kasvattajan Juliane Weielin ja Moritz Stegmannin paimennusklinikkaan Lopella! Tämä klinikka on ollut suunnitteilla jo useamman vuoden ajan, mutta kiitos koronan se on tähän saakka estynyt. Viimeiseen asti jännitti, miten tällä kertaa käy, mutta onneksi viimein tämä toteutui!

Perjantaina 1.4. ajelin hoidossa olleen Nupun (Titangus Daracha) ja omien tyttöjen kanssa Röykkään Lotan luo, jonne meidän seuraan liittyi myös työreissulta suoraan Mari. Perjantai-iltana meillä oli teoriaa, osallistuttiin etäyhteyden kautta, ettei koirien tarvitse nököttää koko päivää autossa. Teoriaosuudessa käytiin läpi paimennuksen perusasioita ja -taitoja, kommunikaation merkitystä ja vähän tulevan koulutuksen käytännön asioita. Jo teoriaosuudesta jäi tosi kiva fiilis, joten jäätiin odottamaan seuraavaa päivää innolla!

Lauantaiaamuna suunnattiin huonosti nukutun yön jälkeen aitiopaikalle. Ensin käytiin vielä läpi teoriaa ja meidän piti arvioida kaavioon oman koiran koulutettavuuden ja paimennusvaiston voimakkuutta. Olipa muuten vaikeaa! Kouluttajat painottivat, että nämä eivät ole pysyviä arvoja, vaan koulutuksen myötä niissä voi tapahtua muutoksia – suuntaan tai toiseen. Tämän hahmottaminen tuntui yhdeltä minulle aika isolta oivallukselta koko viikonlopun aikana. Ylipäätään tuntui aika haastavalta miettiä, minkä verran koiralla on paimennusviettiä ja miten koulutettavuutta arvioidaan.

Ensimmäinen kierros lampailla tehtiin ilman koiria. Meidän piti pareittain saada ensin neljän lampaan ryhmä vietyä pieni pujottelurata läpi. Se tuntui ajatuksena aika haastavalta, mutta kun ennätti nähdä muutaman suorituksen, ei se ollutkaan niin paha rasti. Sitten homma vaikeutui merkittävästi, kun toisella kierroksella lampaita olikin jo yli 40 😀 Siitäkin selvittiin lopulta, vaikka alkuun pääseminen oli varsin haastavaa ja enemmän piti omalla keholla tehdä hommia sekä toimia nopeammin. Huomattiin Marin kanssa ihan käytännössä hyvin selvästi, että kun ensimmäisellä kierroksella kommunikoitiin keskenämme, niin homma pelitti hyvin, mutta toisella kierroksella hämäännyttiin lampaiden määrästä niin paljon, että kommunikointi jäi vähemmälle. Se teki yllättäen lampaiden liikuttelustakin vaikeampaa.

Koirien kanssa tehtiin ensimmäinen kierros myös ilman lampaita harjoitellen kehonkielen hyödyntämistä kommunikoinnin apuvälineenä. Ohjaajan piti ensin tehdä itsestään iso ja tarvittaessa äännähdyksillä ja paimennussauvan avulla tehostaa koiran suuntaan annettavaa painetta. Kun koira antoi pienenkin periksi antamisen / alistumisen merkin (huulien nuolaiseminen, katseen tai pään kääntäminen pois), paine vapautettiin. Paineen vapauttamisen tärkeyttä kouluttajat korostivat todella paljon, mikä koin itse tosi hyväksi ja tärkeäksi osaksi harjoitusta. Paineen käyttämisestä ja hyödyntämisestä paimennuksessa puhutaan kyllä paljonkin, mutta harvalta kouluttajalta olen kuullut mainintaa tai muistutusta paineen vapauttamisesta ja sen tärkeydestä.

Tein kehonkielen harjoitusta sekä Saran että Lempin kanssa – olin ilmoittautunut klinikalle molemmilla. Molemmat reagoivat mun kehonkieleen aika herkästi, mutta Lempi ehkä vielä aavistuksen Saraa herkemmin. Se oppi aika nopeasti, että paine poistui heti, kun se lipaisi vähän huuliaan. En tiedä, oliko merkitystä, että koirat olivat olleet autossa jo useamman tunnin odottelemassa, mutta Lempi tuntui minusta myös keräävän hieman painetta itseensä tämän harjoituksen tekemisestä. Se muutamilla toistoilla teki isot huokaisut ja helpotushönkäisyt, kun se vapautuksen jälkeen tuli luokseni. Lempi on kyllä näistä kahdesta selvästi herkempi minulta tulevalle paineelle. Saralla meni jokunen toisto aikaa päästä jyvälle, mitä siltä haluttiin, se on hieman vähäeleisempi, mikä tekee sen lukemisesta haastavampaa.

Päivän viimeinen setti tehtiin sitten pienen lammasryhmän kanssa aitauksessa koirien kanssa. Ensin piti kiertää aitaus ympäri koiran kanssa, kierroksen tarkoitus oli esitellä lampaat, mutta myös erotella koiralle, milloin on aika tehdä töitä lampailla ja milloin ei. Kun koira luopui lampaista, se sai palkkioksi työstää niitä. Koira käännettiin lampaista luopumisen jälkeen lampaiden päitä kohti, ja siinä tunnusteltiin, missä lampaiden kuplan raja meni (miten lähelle voi mennä ennen kuin ne lähtevät liikkumaan) ja katsottiin, miten koira kestää lampaiden kohtaamisesta tulevaa painetta.

Tehtiin Mirvalla edellisenä viikonloppuna lampaiden kääntötreeniä, joka oli molemmilla hyvässä muistissa. Uusilla lampailla sekä Lempi että Sara olivat vähän jännittyneempiä kohtaamisessa – Sara hieman vinkui ja Lempi piti hiljaista pihinää. Molemmat hyötyivät, kun fyysisesti tuin niitä laittamalla käden niiden lavan päälle. Molemmat myös aika nopeasti saivat itsevarmuutta lisää, kun tehtiin ensin ihan lyhyitä kohtaamispätkiä, joista sai vapautuksen, ja sitten otettiin perään uusi toisto. Saralle oli vaikeampaa mennä suoraan lampaita kohti, mutta se pystyi siihen, kun tuin sitä. Tehtiin lopuksi pientä kuljetuspätkää. Lempi työskenteli aika kivasti. Sara haukkua paukutti mulle alkuun, kouluttajakin lopulta sanoi, että koiralle voisi kertoa käytöksen jatkuessa, että protestihaukkuminen ei ole toivottavaa. Olin ihan varma, että tästä ei tule mitään, mutta yksi täydellisesti ajoitettu palaute, ja koirasta ei kuulunut enää pihaustakaan!

Lauantain koulutussetti oli pitkä – päivä päättyi vähän klo 18 jälkeen. Siitä suunnattiin Marin kanssa kauppaan, illasta käytiin koirien kanssa pienellä kävelyllä metsässä ja paistettiin Lotan luona lettuja. Koirat olivat pitkän päivän jälkeen aika lunkisti, toki käytiin niiden kanssa päivälläkin pellolla kävelemässä. Seuraavana yönä nukutti jo paremmin, ja sunnuntaiaamuna kooman aste oli aika karsea.

Sunnuntaina jatkettiin vähän teorialla ennen kuin mentiin koirien kanssa lampaille. Meidän piti palata lauantaina tehtyyn arviointiin koiriemme koulutettavuudesta ja paimennusvietin voimakkuudesta. Jule nosti Saran vielä erikseen esille – olin arvioinut sen koulutettavuuden asteikolla 0-5 muistaakseni jonnekin 3,5 kohdille. Palattiin eiliseen harjoitukseen, jossa koira haukkui mulle aluksi protestimielessä, mutta yhdellä oikein ajoitetulla palautteella koiran ei-toivottu käytös loppui, ja sen myötä koulutettavuus nousi Julen mielestä maksimiin.

Halusin jatkaa sekä Lempin että Saran kanssa ensimmäisellä kierroksella pienessä aitauksessa isomman lammaslauman kanssa lampaiden kuplan fiilistelyä ja paineen kestämistä. Molempien kanssa meni tosi kivasti! Kohtaamisharjoitusten jälkeen harjoiteltiin kehonkielen käyttöä koiran kanssa lampailla – kun koira antoi periksi, se sai luvan työskennellä. Tarkoitus oli ohjata koira menemään ihan aitauksen reunoja pitkin, siinä piti molempia vähän ohjaussauvalla auttaa. Jule olisi toivonut mun molempiin koiriin vähän lisää vauhtia, Saralla kannustuksesta seurasi aika äkkiä haukkumista, Lempiä iso lammaslauman työstäminen ahtaassa tilassa vähän jännitti. Molempien kanssa kuitenkin saatiin tosi kivaa työskentelyä aikaiseksi, itse koen rauhallisessa vireessä tekevän koiran aika paljon helpommaksi ohjata.

Päivän toiselle kierrokselle meidän piti miettiä, mitä halutaan tehdä – jatkaa pienessä aitauksessa vai tehdä jotain muuta. Halusin tehdä vähän jotain muuta, joten ehdotin, että voisin tehdä viimeisen treenin molempien kanssa isossa aitauksessa. Toinen kierros kesti monella osallistujalla pitkään, oltiin aamulla suunniteltu Marin kanssa, että lähdetään hyvissä ajoin kotimatkalle, mutta se jäi haaveeksi.

Lempin kanssa mentiin isoon aitaukseen paimentamaan ensin pientä neljän lampaan ryhmää. En oikein tiedä, alkoiko Lempillä olla turnausväsymystä vai mistä oikein oli kyse, mutta se ei kertakaikkiaan lähtenyt työskentelemään yhtään. Se oli minusta aika paineistuneen oloinen ja söi vaan lampaankakkaa. Yritettiin ensin minun liikkumisella antaa Lempille enemmän töitä, mutta siitä oli vain hetkellistä apua. Lopulta haettiin lampaita reilusti lisää – koko yli 40 lampaan porukka – mutta siitäkään ei ollut nimellistä apua. Harmitti aika tavalla, kun siihen saakka oli kuitenkin tuntunut, että Lempi teki hyvin töitä. Jäätiin treenin lopuksi pieneen aitaukseen avuksi erottelemaan isosta lammaslaumasta pienempi porukka. Siellä Lempi lähti vähän paremmin tekemään töitä, mutta sillä ei riittänyt voima puskea lampaita ulos aitauksesta, kun ne päättivät jumittaa sinne. Yritin auttaa sitä omalla toiminnalla laihoin tuloksin, ja sain tästä hyvästä vain itselleni Moritzilta uuden lisänimen ”dances with the sheep” 😀 Oli kyllä melkoista säätöä eikä varsinaisesti tullut onnistumisfiiliksiä! Mari ja Nuppu tulivat auttamaan, sitten homma alkoi pelittää.

Saran toiselle kierrokselle mentiin pienellä lammasporukalla isoon aitaukseen. Olin vähän allapäin vielä Lempin kierroksesta, olisi ollut kiva saada hyvä lopetus pitkälle viikonlopulle. Sara lähti työskentelemään hyvin, se aluksi taas haukkui mulle, mutta kun sain jälleen kerran ajoitettua oikein palautteen, se lopetti haukkumisen. Sara työskenteli lampailla kauniisti ja keskittyneesti. Jule ohjeisti mua kesken harjoituksen kokeilemaan kehonkielen käyttöä, jotta saataisiin Sara pitämään enemmän etäisyyttä lampaisiin. Mulla meni muutama ensimmäinen kokeilukerta pieleen, että ymmärsin, miten minun piti toimia – oli jotenkin tosi hankala yhtä aikaa kävellä, seurata lampaita ja koiraa ja yrittää ymmärtää ohjeita 😀 Mutta vitsi, kun Sara ymmärsi, mitä siltä haluttiin, niin sehän tarjosi sitä! Kouluttajakin hämmästyi, kuinka nopeasti Sara ymmärsi pitää enemmän etäisyyttä. Tein jokusen kerran liikkeellelähtöjä kehonkieltä käyttämällä (eli koira saa lampaat, kun luopuu ensin niistä), mun oli vähän vaikea vielä nähdä, milloin Sara luopui, mutta onneksi kouluttaja huuteli taustalta apuja ja kertoi, milloin kannatti lähteä jatkamaan. Treenin loppuun Jule halusi mun vielä yrittävän omalla ohjauksella kertoa Saralle, että se voi ajaa lampaita suoraan eikä tekemällä kaarta lampaiden takana. Aina, kun näin silmäkulmasta koiran nousevan, annoin pienen äänimerkin ja vastakkaisella olkapäällä ikään kuin tyrkkäsin sen takaisin lampaiden taakse. Tähänkään ei tehty montaa toistoa, ja Sara alkoi päästä jyvälle. Vitsi, mikä paimennuseuforia jäi päälle Saran treeneistä, se teki niin hienosti töitä!

Lähdettiin Marin kanssa kotimatkalle heti Saran kierroksen jälkeen. Kello oli jo melkein kahdeksan illalla, ja meidän piti koukata Lotan kautta hakemassa matkatavarat ja käyttämässä koirat pienellä lenkillä metsässä – ja hakea ruokaa, sillä lounaasta oli jo aika pitkä aika. Kotimatka sujui mukavasti jutustellessa viikonlopun annista ja treeneistä. Kotona oltiin vähän ennen puoltayötä, onneksi seuraavana päivänä ei ollut menoja, niin saatiin koko ryytynyt porukka rauhassa toipua viikonlopun koettelemuksista.

Jokunen kuva Nupun treeneistä, koska nää on niin hienoja!

Tykkäsin molemmista kouluttajista todella paljon! Jokaisesta treenistä, vaikka siellä oli epäonnistuneitakin juttuja, nostettiin aina esille jotain hyvää. Lempin kanssa sain kotiläksyksi pohtia, miksi se kokee niin epämukavaksi olla tasapainopisteessä lampaiden takana. Varmaan olen jotenkin omalla käytöksellä tai ohjaamisella antanut sille turhaa painetta. Tämä koulutus vastasi toiveeseeni löytää positiivisia ja koiraa paineistamattomia koulutusmetodeja, miten paremmin kommunikoida koiran kanssa ja syvensi ylipäätään ymmärrystäni, millaisia perustaitoja koiralla pitää olla paimennuksessa pärjätäkseen. Tämä herätteli myös pitämään tarkemmin kirjaa paimennustreeneistä, treenien suunnittelusta ja onnistumisista. Sain lisää ajatuksia, miten haluan seuraavaa paimennuskoiraani lähteä rakentamaan! Ihana oli saada koulutusviikonlopun aikana palautetta kouluttajilta, että pelaan koirieni kanssa tosi hyvin yksiin, osaan tukea niitä oikealla tavalla ja että ollaan loistotiimi ❤ Tällaista palautetta ei voi saada liikaa, omissa epäonnistumisissa osaa kyllä velloa ihan riittämiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s