Empathica's Blogi

Pennut 1,5vkoa

Jätä kommentti

Koitan vielä jaksaa urakoida toisen postauksen tälle päivälle, että tulee päiviteltyä pentujen kuulumiset suunnilleen ajallaan. Pentulaatikkoon kuuluu edelleen hyvää, pennut kasvavat ihan tasaiseen tahtiin. Kaikki harjoittelevat kovasti jo kävelemistä sokkona, ihmeen ketteriä nämä ovat näin pieniksi – ehkä pieni koko toisaalta on tässä etukin. Eilen huomasin muutamalla pennulla ihan aavistuksenomaisen viirun silmäluomien välissä, tänään viiruja ja rakoja on ilmaantunut useammalle muullekin – pian maailmaa siis katsellaan tuorein silmin!

Perjantaina en ennättänyt puuhastella pentujen kanssa sen enempää kuin aamulla punnita painot, antaa kaikille Nutriplussat ja tehdä BioSensorit. Aikuisten lenkittämisen jälkeen lähdin reissuun (josta aiempi postaus kirjoitettu tänään), josta palasin vasta lauantain puolella kolmelta aamuyöllä. Aino oli kenneltyttönä täällä hoitamassa pennut ja aikuiset, ja hienosti täällä oli mennyt. Vaikken sen pitempään ollut pois kotoa, seuraavana aamuna tuntui, että pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan valtavasti. Siinä onkin Marilla huomenna ihmeteltävää – hän on myös reissannut ja nähnyt pennut viimeksi keskiviikkoiltana 😀 Olen yrittänyt lievittää Marin pentuikävää ottamalla videoita vähän enemmän, mikä on hyvä – saa tänne blogiinkin elävää kuvaa!

Eilen oli aika kauhea koomapäivä pitkän reissupäivän ja aika onnettomaksi jääneiden unien jälkeen, mutta pentulaatikossa tuli istuttua moneen kertaan. Päivällä sieltä löytyi kutsumaton vieras – ampiainen! Se lienee tunkenut sisään ilmastointiräppänän kautta, muuta reittiä en keksi. Ainon kanssa tarkistettiin Nuppu ja pennut useampaan kertaan, eikä kenestäkään löytynyt pistojälkiä. Kaikki pennut olivat virkeitä ja hyvävointisen oloisia, joten jäätiin seurantalinjalle. Kenelläkään ei myöhemmin ilmennyt mitään muutoksia voinnissa, joten säikähdyksellä selvittiin.

Nuppu on nyt viime viikon lopusta saakka ollut mulla mukana pitemmillä lenkeillä, pennuilla ruokailujen väli on sen verran pitkä, että mamma pääsee hyvin tuulettumaan välissä. Nuppu on nautiskellut ulkoiluista, mutta lenkin loppupuolella näkee, että sillä on halu päästä kotiin tarkistamaan, että pennuilla on kaikki kunnossa. Myös sisällä Nuppu on alkanut viihtyä paremmin meidän seurassa alakerrassa, eikä se enää hätääntyneenä säntää tarkistamaan jokaista inahdusta pentulaatikosta. Hienosti ja tunnollisesti se edelleen hoitaa pikkuisensa.

Tänäänkin on ollut ylimääräistä ohjelmaa – olin lupautunut aamuvuoroon töihin! Ei ehkä paras idea reissun jälkeen, mutta siitä selvittiin. Töiden jälkeen kävin aikuisten kanssa lenkillä, ja sitten muistin, että suunnittelin ottavani pennuista 1,5-viikkoiskuvat. Valoa ei ihan kauheasti ollut enää, ja mun kameralla oli melkoisia tarkennusvaikeuksia, mutta sain nyt kuitenkin jonkinlaiset kuvat otettua kaikista.

Atka 1,5vkoa. Tykkään kovasti Atkan preesenssistä, siitä huokuu rento mutkattomuus. Se rauhoittui selälleen unille syliini, kun leikkasin tänään kynnet. Se on kivalla tavalla sopivan toimelias, siitä saa suhteellisen mutkattomasti otettua kuvat, ja se ei isommin piippaa tai lähde vaeltamaan. Se rauhoittuu edelleen ihanasti syliin ja on jotenkin tosi tyytyväisen oloinen.

Fuji 1,5vkoa. Edelleen pentueen isoin tyyppi. Todistin tänään vierestä Fujin elämän suurinta koettelemusta, kun sille ei meinannut löytyä maitobaarista tissiä! Se suhasi edestakaisin ja yritti epätoivoisesti päästä sisarustensa väliin saadakseen ruokailupaikan, mutta laihalla menestyksellä. Se osoitti hienoa sinnikkyyttä jatkamalla yrittämistä, mutta turhauman kasvaessa ääntä alkoi tulla koko ajan vähän lisää. Lopulta paikka löytyi, mutta siellä ei tainnut olla kuin rääppiäiset korkeintaan jäljellä. Onneksi aina tulee seuraava kattaus.

Raja 1,5vkoa. Pentueen pienin tyyppi. Raja on löytänyt eilen ja tänään vähän paremmin maitobaarin äärelle, aiempina päivinä se on suhannut ympäriinsä tai nukkunut onnensa ohi, mikä äkkiä tietysti näkyy tämänikäisellä painon kehityksessä. Rajan murina on vähän tauonnut – liekö taustalla, ettei ehkä ole ollut koko ajan nälkä 😀 Raja on liukas liikkeissään, sen kuvaaminen on haastavaa jo värin vuoksi, mutta se ei helpota asiaa ottamalla ritolat heti, kun vaan tilaisuus koittaa. Tästä lienee odotettavissa melkoinen menijä!

Hekla 1,5vkoa. Heklassa on edelleen sellaista rentoa ja taipuisan tuntuista preesenssiä, vähän samankaltaista kuin Atkassa. Heklalla on omaa tahtoakin, mutta se ei kovin usein esittele sitä – ainakaan vielä. Se ei ole kovin äänekäs, vaikuttaa minusta tällä hetkellä olevan pentueen hiljaisimmasta päästä.

Loihi 1,5vkoa. Taisin viimeksi kirjoittaa, että aistin Loihista luonnetta ja vähän tulta ja tappuraakin. Fiilis vahvistuu, tämä tyyppi on aika määrätietoisen ja sinnikkään oloinen. Loihi pitää itsestään meteliä vain silloin, kun joku asia ei miellytä, muuten se on minusta aika hiljainen. Se rauhoittuu syliin, mutta nyt viime päivinä menohalut ovat selvästi myös lisääntyneet.

Katla 1,5vkoa. Katlasta tulee tällä hetkellä jostain syystä tunne, että se on ehkä pennuista eniten äitinsä kaltainen. Aistin siitä päämäärätietoisuutta, mutta myös tietynlaista herkkyyttä. Katla viihtyy sylissä, kunhan se saa valita asennon, missä ollaan, selällään se ei oikein viihdy. Se ei ole kovin äänekäs, tarvittaessa ilmaisee kyllä, jos joku asia ei miellytä.

Etna 1,5vkoa. Etna on esiintynyt aika paljon edukseen tässä parina viime päivänä. Tykkään kovasti, miten se rentoutuu BioSensor-ohjelman asennonvaihdoissa, ja se harvemmin äänellään enää protestoi osa-alueissa. Se rauhoittuu syliin ja on tosi kivanoloinen lullukka! Se on aika rauhallisen oloinen, ei hötkyile ja on muutenkin tyytyväinen pieni koiranalku.

Kiisu 1,5vkoa. Noh, sen äänekkyys ei ole muuttunut mihinkään – jos on paha mieli, siitä pitää kertoa koko maailmalle! Kiisu yllätti kyllä tänään, kun leikkasin kynsiä, se rauhoittui selälleen syliini nukkumaan. Kiisulla on aiemmin ollut aika voimakkaita mielipiteitä selällään olemista kohtaan (ei tosin ole siinä ainoa), joten tämä oli aika kiva yllätys.

Näin pienistä pennuista erojen etsiminen on vähän hiuksien halkomista – erot ovat niin pieniä, ja niin paljon riippuu siitä, mikä viretila on meneillään. Näin pienillä viretilojen vaihtelu on vielä herkempää, joten yritän itsekin olla tekemättä liian suuria johtopäätöksiä. Mutta näitä on kiva kirjoitella ylös muistiin, voi sitten myöhemmin palata näihin uudelleen ja pohtia, oliko joku piirre huomattavissa jo näin aikaisin.

Mutta kunhan pentujen silmät kunnolla aukeavat, siitä varsinainen kehitys vasta alkaa! Odotan jo innolla ensimmäisiä leikkiyrityksiä! Pentuja on sen verran iso porukka, että ensi viikolla pitää varmaan alkaa jo suunnitella pentulaatikon laajennusta, niin pennuilla on enemmän tilaa harjoitella liikkumista. Viikon päästä voisi alkaa jo maistella kiinteää, huh! Tässä jo nyt välillä ihmettelee, miten nopeasti viikot menevät, se tuskin tulevien viikkojen aikana helpottuu!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s