Sen verran alkaa pitää kiirettä pentujen ja koulun kanssa, että kahden blogipostauksen kirjoittelu viikossa tuottaa hieman haasteita. Arkipäivien illat ovat niin lyhyitä, eikä meinaa koulupäivän päälle enää malttaa istua koneella.
Pentujen ”virallinen” 4-viikkoissynttäripäivä on huomenna, mutta mulla on koulussa iltavuoro, joten ei mitään jakoja ehtiä silloin blogia päivittämään. Pennut ovat kasvaneet kovasti sitten viime päivityksen, ne syövät nyt kolmesti päivässä kiinteää – nappulaa, jauhelihaa ja piimää. Vielä on vähän hakemista sopivan annostuksen kanssa, välillä kaikki tarjottu ruoka katoaa hetkessä parempiin suihin ja sitten taas toisinaan ruokaa jää aika paljon yli. Nuppu imuroi enemmän kuin mielellään kaiken ruoaksi määrittelemänsä, luonnollisesti myös pennuilta syömättä jääneet eväät. Vaikka kiinteän ruoan tarjoilu hieman helpottaa imetystaakkaa, Nupulla on edelleen melkoinen homma ison pentukatraansa kanssa. Sillä ei lähtökohtaisestikaan ollut ylimääräistä kylkien päällä, joten ei ihme, että nyt se on aika kuivassa kunnossa ruoka-annosten nostoista huolimatta. Nostin ruoka-annoksia kerralla varmaan vähän liian nopeasti, sillä viikonloppuna juostiin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä pihalla, kun maha oli sekaisin. Onneksi olin tilannut ennakkoon kaappiin varalta Enteromicroa, se rauhoitti tilanteen aika nopeasti.
Pennut kehittyvät kohisten, ne ovat oikeasti jo pieniä koiria! Hännät vispaavat liikuttavasti, kun pentujen luo menee käymään, ja syliin on kovasti tunkua. Myös pienet naskalihampaat ovat löytyneet, ja niitä pennut kokeilevat mielellään lähtökohtaisesti ihan kaikkeen 😀 Pennut eivät vielä onneksi ole kauheita riiviöitä, ja toistaiseksi niillä on puruvoimaa sen verran vähän, ettei pureminen tunnu pahalta – paino sanalla vielä.
Viikonloppuna Marin lisäksi Saija kävi meillä pentuja katsomassa Neea-vauvan kanssa. Pennut tekivät reippaasti tuttavuutta uusiin ihmisiin, ja vauvasta (luultavasti ennen kaikkea maidon tuoksusta) pennut hullaantuivat ihan täysin. Hekla otti mukavat unet Neean kainalossa. Tulevana viikonloppuna on avataan ovia myös Nupulle vieraammille pennunkatselijoille, kiva, kun päästään pikkuhiljaa kunnolla sosiaalistamaan pentuja! Nuppu on ottanut vierailut tähän mennessä todella lunkisti.
Muutamia kuvia Saijan puhelimelta
Kiisun viime viikkoisten vatsavaivojen vuoksi päätin ensin alkaa totuttaa pentuja kiinteään ruokaan ja vasta tänään aloittaa ensimmäisen matolääkekuurin. Ensimmäiset annokset matolääkkeestä menivät ilman isompia taisteluita kaikille, vaikka pennut eivät erityisesti näyttäneet nauttivan lääkkeestä. Olen ollut tosi kiitollinen, kun tähän saakka ollaan aikalailla vältytty ripuleilta ja isommilta murheilta, toivottavasti tämä jatkuisi vielä tästä eteenpäinkin.
Pian pitäisi alkaa suunnitella pentujen muuttoa alakertaan. Pennut nukkuvat vielä aika paljon, joten pentuhuone ei ole varsinaisesti tuntunut tähän mennessä käyvän ahtaaksi (paitsi tänään illalla seurailin, kun pennut juoksivat ympäriinsä ja törmäilivät aikuisten koirien ja toistensa lisäksi mm. seiniin). Alakerrassa on pennuille enemmän tilaa ja helpompi alkaa opetella sisäsiisteyden alkeita ja ulkoilua. Ihmeen rauhallista ja hiljaista porukkaa tämä pentue, valtaosan ajasta ei äänimaailman perusteella uskoisi, että täällä mitään pentuja olisikaan. Katsotaan, olenko samaa mieltä vielä parin viikon päästä 😀 Tuntuu ihan uskomattomalta, että yhteinen aika on jo puolivälissä.
Sara ja Lempi ovat päivittäin päässeet pentuja moikkaamaan ja leikittämään, molemmat tuntuvat kovasti nauttivan leikkitädin roolista. Myös Nuppu on alkanut ihanasti leikittää pentuja, harvemmin sattuu parhaimpien leikkipätkien aikaan olemaan puhelinta hollilla, mutta laitan alle muutaman videon. Pennut leikkivät keskenäänkin jo enemmän, ja hauskoja yrityksiä niillä on leikkiä myös aikuisten kanssa. Vein viime viikon loppupuolella pennuille enemmän leluja pentuhuoneeseen, niihin pennut tekivät kiinnostuneina tuttavuutta. Mielellään tarjoaisi pennuille myös pureskeltavaa, mutta julma totuus on, että kaikki syötävä katoaa ääntä nopeammin Nupun suuhun.
Tänään otin pennuista vähän ennakkoon 4-viikkoispotretit, koska huomenna en ennätä kuvaushommiin. Kuvaajalle tuli tässä hommassa jo hiki, pennuilla jalat vievät jo sen verran lujaa, ja vaikka muuten paikallaan pysyvätkin, niin kuvaustilanteessa se ei juurikaan nappaa. Voi olla, että ensi kerralla potretteja varten tarvitsen jo apukäsiä.
Atka 4vkoa. Atka on aika seurallinen poitsu, se ei ehkä ole ihan ensimmäisenä ihmisen luona, mutta tulee viimeistään toisessa rintamassa ja kiipeää mielellään syliin. Viime päivinä olen jonkin verran kiinnittänyt huomiota, että Atkasta lähtee ääntä – ei nyt mitenkään äärimmäisen paljon, mutta välillä piippailee. Atka on alkanut aika hanakasti kokeilla hampaitaan kaikkeen mahdolliseen.
Fuji 4vkoa. Fuji ei minusta viime viikolla ollut vielä kauhean kiinnostunut hakeutumaan ihmisen luo. Se jossain vaiheessa menojensa ohessa tuli seurustelemaan hetkeksi, mutta jatkoi sitten omia menojaan. Viime päivinä se on enemmän ollut seurustelemassa ihan ajan kanssa, äsken ollessani pentujen luona se köllötteli pitkän ajan kyljellään ja selällään nautiskellen rapsutuksista (ja hihan maistelusta). Fuji on edelleen aika leikkisä, se leikkii sisarustensa kanssa ja hakee aikuisistakin leikkikaveria. Aika vekkulin oloinen tyyppi!
Raja 4vkoa. Raja on edelleen omien teidensä kulkija. Se hakeutuu tosi mielellään ihmisten luo pusuttelemaan, mutta seurustelujen jälkeen jalat vievät tätä poikaa aika lujaa! Tänään Raja harjoitteli vauhtispurtteja, jotka saivat äkkistoppeja sen törmätessä milloin seinään tai johonkin muuhun esteeseen. Ei näyttänyt paljon menohaluja hillitsevän 😀 Tämä reipas pikkupoika on tosi liikuttava tötteröllä olevan häntänsä kanssa. Tosin sen verran Raja on saanut muita kasvussa kiinni, ettei sitä oikeastaan kohta enää voi sanoa pikkupojaksi!
Hekla 4vkoa. Hekla kehittyy minusta tosi kivaan suuntaan! Se on edelleen vähän omien teidensä kulkija, joka vähin äänin ilmaantuu kuin tyhjästä eteen tarjoamaan kontaktia. Hekla tykkää pusutella, se on aika rauhallinen ja asettuu pitemmäksikin aikaa ongelmitta seurustelemaan ihmisen kanssa. Siitäkin on alkanut kuoriutua aika leikkisiä piirteitä, lelut kiinnostavat ja aikuisiin koiriin otetaan mukavasti kontaktia.
Loihi 4vkoa. Loihi on myös ottanut huiman harppauksen henkisessä kehityksessä ihan muutamassa päivässä! Se on edelleen pieni kiusanhenki sisaruksilleen – mikään ei ole sen mukavampaa kuin purra eteen sattunutta nukkuvaa sisarusta vaikkapa korvasta! Viime viikolla näkynyt temperamenttisuus on tasoittunut hieman, nyt ei kuulu pärräystä enää leikeissä juurikaan. Loihi on avautunut ihanasti ihmiseen päin, sekään ei ensimmäisenä hakeutunut ihmisen luo eikä ajan kanssa viihtynyt ihmisen seurassa. Nyt sen häntä on alkanut vispata hirmuisesti, kun ihminen tulee, se tarjoaa itse kontaktia ja tykkää saamastaan huomiosta. Tässä pennussa on voimaa.
Katla 4vkoa. Katla on edelleen aika hiljainen ja rauhallinen – ja useimmiten ensimmäisten joukossa, kun pentujen luo menee. Se on kova kiipeämään syliin ja nauttii kovasti, kun se saa isossa sisaruslaumassa huomiota ja rapsutuksia. Katla on myös kova tyttö pussailemaan. Katla on ottanut mukavan avoimesti kontaktia aikuisiin koiriin, se ei ehkä kovin hanakasti ole lähdössä leikkimään, mutta viihtyy aikuisten seurassa. Lempillä ja Katlalla tuntuu olevan jonkinlainen yhteisymmärrys, sillä Lempi selvästi pennuista suosii sitä – liekö Katlassa saukkokoiran vikaa!
Etna 4vkoa. Voi Etna, mikä tehotyttö olet! Tämä tyyppi on hirmuisen hyväntuulinen ja rento, ensimmäisten joukossa ihmistä vastassa ja sylissä, mutta silti samaan aikaan hyvin ehtiväinen puuhastelemaan kaikenlaista kauempana. Etna on tosi leikkisä, niin sisarusten, aikuisten kuin lelujenkin kanssa. Tätä pentua ei voi katsoa tulematta hyvälle tuulelle 😀 Etnassa on jotain samanhenkistä kuin Saran siskossa Vipsissä (E. Salacia), jotain samankaltaista touhukkuutta ja avoimen sosiaalista olemusta molemmissa on.
Kiisu 4vkoa. Kiisu on osoittanut viime päivinä vähän itsenäisiä piirteitä – se tulee häntä heiluen kyllä moikkaamaan ja seurustelemaan, mutta tykkää sen jälkeen mennä puuhastelemaan omiaan. Se on leikkisän oloinen, sisarukset, aikuiset ja lelut ovat Kiisusta mielenkiintoisia ja kivoja. Kiisu on minusta hiljentynyt ihan valtavasti sen jälkeen, kun pennut alkoivat saada kiinteää ruokaa, se ei juurikaan käytä enää ääntään. Se on aika rauhallisen oloinen, vaikka menohalujakin on.
Perjantaina pennuilla on edessä luultavasti ensimmäinen autoreissu, kun käydään Tampereella osteopaatilla, sitä odotetaan jo kovasti, koska Katriinalla käyminen on vaan parasta 😀 Pitkä päivä ja aikainen herätys on luvassa, mutta eiköhän siitä selvitä. Sirutusajan varaaminen on edelleen to do -listalla, kiirehän sillä ei vielä ole, mutta joutaisi hoitaa sekin pois alta.
Empathica's Blogi 