Täällä pentulassa on tällä hetkellä melkoinen hulina, ja kirjurilla ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia, sillä päivät ovat ihan täyteen buukattuja. Viime viikolla ensin keskiviikkona Katla ja torstaina Fuji löysivät tiensä pentuhuoneen ulkopuolelle pentuaitauksesta ja portista huolimatta, luultavasti Nupun avustuksella. Nuppu sai siirrettyä pentuaitausta, muttei pääse portista – portin ensimmäisen kalterin ja ovenkarmin väliin jäävä rako sen sijaan oli näköjään riittävän leveä, jotta pennut mahtuivat kulkemaan siitä. Niinpä torstaina iltapuhteiksi sisustin alakerrassa ja järjestelin sen pentujen asuintiloiksi, ja pennut pääsivät muuttamaan sinne vielä samana iltana. Tämä olisi ollut ohjelmassa viikonloppuna joka tapauksessa.
Perjantaina oli vapaata koulusta, mutta laakereilla ei suinkaan maattu, sillä edessä oli ensimmäinen reissupäivä pentujen kanssa! Kävin aikuisten kanssa tunnin aamulenkin, syötiin koko porukka aamupalat ja aamun valjetessa pakkauduttiin autoon. Pennut vähän ihmettelivät aluksi auton ääniä, mutta totesivat pian, että ei kai tässä mitään kummempaa, ja kävivät unille. Unta riitti koko matkan Tampereelle saakka. Tampereella pysähdyin vähän suojaisempaan paikkaan, kokosin sinne ison pentuaitauksen ja nostelin pennut ulos vähän jaloittelemaan. Pennut ihmettelivät aluksi kovaa ja epätasaista maata tassujensa alla, muutama vähän piippasi, mutta aika nopeasti pennut ottivat jalat alle ja alkoivat tutkia ympäristöä. Liikenteen äänet kuuluivat aika selvästi, niitäkin tarkkaan kuunneltiin. Noin vartin ulkoilun päätteeksi nostelin pennut vielä takaisin autoon, purin aitauksen ja ajettiin loppumatka Katriinan vastaanotolle. Isotkin ehtivät käväistä korttelikierroksen ennen kuin päästiin seuraavaksi lastautumaan sisälle.
Aloitettiin hoidot pennuista, kun ne olivat aika mukavassa viretilassa. Hoidettavaa oli aikalailla juuri niissä pennuissa, joita olin itsekin omin kätösin tunnustellut ja aavistellut, että tässä on varmasti jotain. Atkalla oli pää ihan jumissa, mikä aika usein tuntuu olevan ensimmäisenä syntyneen pennun osa. Fujilla oli takapää jökissä lonkkia myöten ja keho veti vähän banaanille oikeaan – se syntyi perätilassa ja piti auttaa ulos, joten ei ihme. Rajalla oli pientä jumia niskassa, muuten sillä asiat aika hyvin kunnossa. Loihilla oli pinnettä päässä ja takapäässä, eikä nesteet kulkeneet selkärangassa vapaasti pään ja ristiluun välillä. Tytöillä ei kellään oikeastaan ollut mitään isompaa, Etna sai erityismaininnan, että sillä on kehossaan upea ”breath of life”, ja tällaisia pentuja ei kuulemma tule kovin montaa vuodessa vastaan. Kaikki pennut vastasivat hoitoon upeasti ja olivat hienosti hoidossa. Hoito väsytti pennut tehokkaasti, ja ne vaan vetelivät sikeitä, kun hoidettiin päivän muu porukka.
Nuppu pääsi myös hoidettavaksi. Se oli vielä aika hormonaalisessa tilassa, mikä ei ole ihme, kun synnytyksestä ei ole vielä kovin pitkä aika. Hyvä kuitenkin jo saada vähän avustusta kehon palautumiselle! Sara oli hoidettavana myös. Se oli viimeksi ihan kaameassa kunnossa, mutta oli onneksi vastannut hoitoon tosi hyvin – pientä jumia löytyi vielä vasemmalta puolelta lannerangan loppuosasta, mutta muuten tilanne oli korjaantunut. Keho onkin saanut aika rauhassa palautua, kun ei olle ehditty juuri treenata tässä pentukiireiden keskellä. Lounastauon jälkeen hoidettavaksi pääsi kasvattaja itse, ja ei varmasti tarvitse arvuutella, kuka tästä porukasta oli huonoimmassa jamassa 😀
Kotimatkalle lähdettiin pienen mutkan kautta, pysähdyin samassa paikassa kuin aiemmin aamulla päästämään pennut vielä jaloittelemaan ja tarpeilleen. Siitä uudelleen autoon pakkauduttuamme osa pennuista vähän aikaa kitisi ennen kuin hiljenivät unille. Unta riitti taas kotiin saakka. Mari tuli käymään ja esiteltiin samalla pennuille, että meiltä kotoakin löytyy omaa pihaa. Siellä pennut ovat saaneetkin useamman kerran joka päivä käydä tutustumassa ulkoilun konseptiin. Vähän kelistä riippuen ollaan vietetty siellä aikaa enemmänkin, kostean koleilla keleillä pennuilla tulee aika nopeasti kylmä, jolloin ulkoilutkin ovat aika lyhyitä. Kakat tulevat aika hienosti ulos, pissoja saa luututa sisältäkin tuon tuosta.
Viikonloppuna pentujen sosiaalistaminen jatkui ensimmäisten vieraampien pennunkatsojien käynneillä. Pennut olivat viikonloppuna vielä aika unisia, mutta ihan mukavasti ne lähtivät kukin omaan tahtiinsa tekemään tuttavuutta uusiin ihmisiin. Viikonlopun aikana meillä kävi kymmenkunta ihmistä, joten saatiin ihmiskontaktien esittelyyn aika hyvä aloitus. Sunnuntaina Aino kävi meillä 4kk ikäisen karjispentu Tuikun kanssa. Pennut ottivat kiinnostuneina kontaktia uuteen koiraan, mutta ihan ei vajaa 5-viikkoisten ja 4kk ikäisen pennun leikit vielä olleet samalla aaltopituudella 😀
Sellaista harmiakin oli viikonloppuna, että Nupulle tuli ihan kunnon ripuli. Syyllinen löytyy näppäimistön ääreltä – kokeilin tarjota Nupulle tosi rasvaista lihaa energianlähteenä, kun Nuppu on pentueen hoidon jäljiltä varsin kuivassa kunnossa. No siinä kävi sitten niin, että pakki meni ihan sekaisin. Nupun vointi oli muuten ihan hyvä koko ajan, se söi ja joi hyvin, mutta sunnuntaina sillä oli maha kipeä. Mietin jokuseen kertaan, että täytyykö lähteä eläinlääkärin vastaanotolle, mutta kun vatsa näytti asettumisen merkkejä ja ruoka ja juoma maistui, niin päätettiin jäädä seurantalinjalle. Maanantaiaamuna maha oli edelleen sekaisin, joten hälytin Marin paikalle ja päätettiin, että nyt on aika olla yhteyksissä klinikalle, että saadaan lääkkeet Nupulle. Nuppu kävi näytillä lekurissa, sai vähän lisänesteytystä ja lääkkeet matkaan, niillä tilanne alkoi onneksi korjaantua nopeasti parempaan.
Pennuilla kävi maanantaina ja tiistainakin illasta vieraita, koko ajan ne ovat reipastuneet lisää ja ottavat aina vaan nopeammin kontaktia vieraisiin. Keskiviikkona menin kouluun vasta iltapäivällä, joten aamupäivästä käytiin Marin, aikuisten koirien ja pentujen kanssa pienellä retkellä Vesalan hiekkakuopilla. Automatka sujui hyvin molempiin suuntiin ja pennut lähtivät rohkeasti tutkailemaan uutta paikkaa. Päivän positiivinen yllättäjä oli Hekla, joka irtosi välillä vähän kauemmaskin, se on kehittynyt tosi kivaan suuntaan tällä viikolla.
Tällä viikolla pentujen kehityksessä on tapahtunut iso harppaus – he alkavat herätä henkiin 😀 Olen viikkojen varrella kovasti ihmetellyt, että kuvittelenko vai nukkuvatko nämä enemmän kuin aiemmat pentueeni. Uskalsin arvella, että tätä luksusta ei kestä loputtomiin, ja niinhän siinä on käynyt, että tällä viikolla pentujen menohalut ja leikit ovat kovasti lisääntyneet. Heistä alkaa myös kuoriutua pieniä tuhmeliineja, jotka mm. vetävät toisiaan hännistä, huudattavat toisiaan puremalla, aiheuttavat ihmisille nipistyksiä puremalla, roikkuvat housunlahkeissa… Kukaan ei ainakaan vielä ole ihan kauhea riiviö, mutta on tässä vielä jokunen viikko aikaa!
Eilisen retken ohessa Mari oli kuvausapuna, joten otettiin pennuista uudet posetuskuvat. Julkaisen tässä samalla pentujen viralliset nimet, sillä nekin on päätetty. Halusin liittää näiden pentujen viralliset nimet jotenkin Riniin, koska pennut ovat Rinin ensimmäiset lapsenlapset. Rini oli meidän perheen ja lauman kiistaton Kuningatar koko pitkän elinikänsä, joten tässä esittelyssä kennel Empathica’sin Royals-pentue!
Atkasta on kuoriutunut aika symppis tyyppi, ollaan jokusen kerran Marin kanssa juteltu, että Atkasta tulee vähän samanlaiset vibat kuin kasvatistani Noasta (E. Norris). Se hakeutuu nopeammin seurustelemaan ihmisten kanssa verrattuna viikon takaiseen, äänenkäyttö on hieman tasoittunut. Atka on aika kiltin oloinen poika, se ei ole ainakaan vielä jäänyt kovin montaa kertaa kiinni pahanteosta.
Fuji on aina siellä, missä tapahtuu – ja jos mahdollista, se käyttää jokaisen tilaisuuden hyväkseen tehdä pieniä jäyniä. Se huomaamatta hakeutuu jalkoihin ja käyttää vähän naskalihampaita jalassa tai housunlahkeessa ja vetää surutta sisaruksiaan hännästä. Se on hyvin leikkisä ja aika huumorintajuisen oloinen tyyppi. Se rauhoittuu kuitenkin vastapainoksi myös aika hyvin, se viihtyy edelleen pitkiäkin aikoja kyljellään rapsuteltavana. Fuji hakee mielellään myös vanhempia koiria leikkimään.
Raja on edelleen omien teidensä kulkija, se on ollut tähän mennessä tosi reipas ottamaan aina uudet tilat haltuun, eikä sitä hirvitä irrota ihmisistä kauemmas. Nyt sillä tuntuu olevan kova halu tutustua ympäristöön ihmisiä enemmän, vaikka ehtii se välillä seurustelemaankin. Raja on myös ollut aika leikkisä, se tekee välillä hurjia tapporavistuksia leluille ja ottaa kunnon vauhtispurtteja ympäriinsä. Tää tyyppi on minusta edelleen ihan hurjan hauska pentu!
Vielä viime viikolla mua aika paljon suretti Heklan puolesta, kun sen sisarukset selvästi kiusasivat sitä, kun se ei kilttinä tyttönä pistänyt niille oikein hanttiin. Viime päivinä Hekla on alkanut paremmin pitää omia puoliaan eikä anna muiden enää niin kyykyttää itseään. Hekla yllätti positiivisesti ulkoretkellä olemalla tosi reipas ja irtoamalla aika kauaskin, se teki reippaasti tuttavuutta uusiin ympyröihin. Se on myös aktiivisempi ottamaan kontaktia ihmisiä kohtaan ja kiipeämään syliin samaan aikaan muiden kanssa.
Vähän niin kuin arvelin, Loihille osteopaatin hoito teki hurjan hyvää! Sen temperamenttisuus ei korostu enää lainkaan niin kuin aiemmin, se on avautunut ihmiseen päin hurjasti ja on kiinnostuneempi ihmisistä. Sekin on vähän kujeilija Fujin tapaan – jos joku on jalassa hampaineen kiinni, niin aika usein se on Loihi. Loihi nauttii edelleen myös sisarustensa kiusaamisesta, mutta se ei harrasta sitä enää ihan yhtä usein kuin aiemmin.
Katla on usein ensimmäisten joukossa vastassa pentujen luo mennessä, nykyään se on ottanut tavakseen lähestyä ihmisiä korvat niskaan liimautuneena. Se saattaa vähän jopa katsoa surkeana, että etkö ollenkaan huomaa minua! Jos se meinaa jäädä huomiotta, se kiertää selän taakse ja joko hyppää selkää vasten tai näykkäisee ihmistä takapuolesta (olemme hieman keskustelleet aiheesta). Lempi on edelleen ihan rakastunut Katlaan ja Katla Lempiin, ja välillä huomaan miettiväni, että voiko tätä kaksikkoa erottaa toisistaan. He ovat ainakin todella hupaisa parivaljakko kahdestaan. Katlasta on viimeisen viikon aikana kehkeytynyt aika touhukas tyttö, se puuhastelee paljon itsekseen, joskus silloinkin, kun muut nukkuvat.
Etna on hauska pieni sähikäinen, usein tapahtumien keskiössä. Se on leikkisä niin sisarusten kuin aikuistenkin kanssa, ja kovin huomionkipeä ihmisten ollessa paikalla. Se sätkii ja liimaa korvat niskaan ollessaan ihmisen lähellä, ja pusut eivät ihan heti lopu, jos Etna ylettää kasvoille. Sitä ei harmita leikeissä voittaa tai jäädä alakynteen, se on muutenkin aika hiljainen. Tätä pentua ei vieläkään voi katsella tulematta hyvälle tuulelle!
Kiisussa pistän edelleen merkille, miten valtavasti se on hiljentynyt viikkojen varrella – erittäin positiivinen kehityssuunta! Se on myös yllättänyt vierailijoiden käydessä ottamalla kontaktia ihmisiin ja jäämällä seurustelemaan, jossain kohtaa vähän vaikutti, ettei se ole kauhean kiinnostunut ihmisistä vaan menee enemmän omia menojaan. Kiisu on aika tasaisen oloinen, leikkisä, mutta rauhallinen.
Kokonaisuutena edelleen jaksan hämmästellä, miten tasaiselta tämä iso pentue vaikuttaa ja tuntuu vielä tässä vaiheessa. Nyt toki aletaan olla niiden viikkojen käsillä, kun luonne-erot alkavat hiljalleen tulla esille, ja niitä voi alkaa vähän luotettavammin arvioida. Siksipä suunnitelmissa on tulevien viikkojen aikana käydä pentujen kanssa tutustumassa eri paikkoihin, jotta näkisin niitä mahdollisimman monenlaisissa eri tilanteissa.
Tulevana viikonloppuna ja ensi viikolla pennuille tulee lisää vieraita ja luultavasti ne pääsevät tutustumaan myös muutamaan uuteen koiraan. Ensi viikolla pennuille tulee siruttaja, ja saadaan samalla rekisteröinti vireille. Pahoin pelkään, että seuraava blogipäivitys menee taas ensi viikolle, sen verran kiireisiä päiviä on taas luvassa.
Empathica's Blogi 