Täällä alkaa olla aikalailla äksöniä ja säpinää! Pentujen maailmaa on laajennettu kuluneen viikon aikana aika tehokkaasti eri elämän osa-alueilla, joten kartturilla ei ole ollut vapaa-ajan vietossa ongelmia. Tällä viikolla on tuntunut, että kartturia alkaa jo vähän hyydyttää, mutta onneksi ollaan projektissa jo reilusti voiton puolella.
Viime torstaina pennut pääsivät mukaan agilityhallille Saran treenien ajaksi. Automatka sujui mukavasti, ja pennut nukkuivat autossa sillä aikaa, kun kävin vähän lämppäämässä koirien kanssa. Sain treenikavereilta apua pentujen pissatukseen ja siirtoon autosta hallille, jonne olin koonnut pentuaitauksen ja vuorannut pohjan ventapadeilla, kivituhka on yllättävän kylmä näillä kosteankoleilla keleillä. Olin varautunut lähtemään treeneistä vähän aiemmin, jos pennut osoittaisivat palelemisen merkkejä, mutta pennut jaksoivat hyvin koko treenien ajan.
Pennut tekivät ihan reippaasti tuttavuutta uusiin ihmisiin, treenikavereiden koiratkin kävivät pentuja aidan läpi ihmettelemässä ja tervehtimässä. Meidän agihalli on aika iso – kolme kenttää vierekkäin – ja treenien alkaessa pyöriä muilta kentiltä kuului koirien haukkumista ja esteiden pauketta, hallissa myös kaikuu ihan kiitettävästi. Pennut alkuun vähän jännittivät ääniä, ne pakkautuivat pentuaitauksen kauimmaiseen nurkkaan ja hakivat toisistaan turvaa. Muut pysyivät aika rauhallisesti paikallaan, mutta Etna ja Katla liikuskelivat hieman levottomina. Etna rauhoittui nopeasti, mutta Katlalla meni aikaa ennen kuin se asettui aloilleen. Treenien edetessä pennut totesivat, että eipä näistä kovista äänistä taida seuratakaan mitään kummempaa. Treenien päättyessä kaikki pennut vetivät sikeitä, joten nosteltiin vaan nukkuvat pennut autoon ja ajeltiin kotiin.
Perjantaina pitkän koulupäivän jälkeen lähdettiin Marin kanssa kuopille lenkille, pennut mukana tietenkin. Satoi vettä, ja pennut eivät oikein arvostaneet lenkkeilykeliä, niin pentujen osuus jäi aika lyhyeksi. Aikuistenkaan kanssa ei viitsitty kovin pitkälle lenkille lähteä kastumaan.
Lauantaina pennuille tuli vieraita – Lotta tuli meille kylään pitkästä aikaa Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) ja pampai Pindyn kanssa. Pennut saivat tehdä tuttavuutta Yolan ja Pindyn kanssa aitauksen läpi, Pindy kävi kertaalleen pentujen luonakin, mutta sille tuli niin huono olo, että päätettiin siirtää se takaisin aitauksen toiselle puolelle. Pindy seurasi koko viikonlopun ajan ”pentutelkkaria” hyvin kiinnostuneena, Yolaa selvästi kauhistutti pelkkä ajatuskin, että jos tällä reissulla on jokin kauaskantoinen seuraus 😀 Sekä lauantaina että sunnuntaina pennuilla kävi muitakin vieraita, kovasti pennut ovat reipastuneet kontaktinotossa ihmisiin. Olin jossain kohtaa vähän huolissani, että näinköhän näistä tulee yhtä sosiaalisia kuin aiemmista pennuistani, mutta vaikuttaisi, että huoli oli aiheeton!
Maanantaina mun koulukaveri tuli pentuja moikkaamaan, ja tietysti lisäkäsistä riemastuneena raahasin koko lauman taas hiekkakuopille. Pennut pääsivät ensimmäiselle ”lenkille”, kun kierreltiin kuoppien alueella vähän pitemmällä kuin aiemmin, kiivettiin mäki ylös ja käveltiin polkua pitkin. Pennut pysyivät aika hienosti mukana, muutama aina välillä harhautui kauemmas, mutta hienosti kutsusta palautuivat takaisin. Menohaluja alkaa selvästi olla enemmän ja pennut rohkaistuvat koko ajan irtoamaan vähän kauemmas. Lenkin lopussa pennut alkoivat jo vähän väsähtää, ääntä alkoi tulla hieman enemmän, mutta kaikki jaksoivat hienosti autolle saakka.
Väsytystaktiikka osoittautui hyväksi, sillä illalla pennuille tuli siruttaja. Pennut olivat päivän lenkistä vielä sen verran väsyksissä, etteivät ne pahemmin jaksaneet pöydällä rimpuilla sirutuksen aikana. Atka ja Kiisu eivät sanoneet sirutuksessa mitään, muilta tuli enemmän ja vähemmän ääntä. Pahempiakin kiljukauloja olen kyllä sirutuksessa ollut kuulemassa, joten hienosti meni kokonaisuudessaan kaikilla. Rekisteröinnin laitoin vireille illalla, tiistaina tuli lasku ja nyt homma on siis jo hoidossa!
Eilen tiistaina meillä oli pentujen kanssa perinteinen luokkaretki Saijan luo. Saijan luona pentuja oli vastassa Saijan lisäksi koirat Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä appenzellipappa Edi ja Saijan 3-vuotias Leo-poika. Leo huristeli milloin pyörällä ja vaikka millaisilla kulkupeleillä, pennut väistivät aika hyvin alta pois, mutta olivat tosi kiinnostuneita Leosta. Etenkin Hekla kulki välillä pitkiäkin matkoja Leon perässä. Saijan koirat eivät pennuista olleet niin riemuissaan, mutta pennut saivat hyvän kokemuksen turvallisista aikuisista koirista, jotka reilusti ja ystävällisesti kertovat, että ei ole väliksi tulla ihan iholle. Pennut olivat riemuissaan tilan määrästä, isolla pihalla ne jaksoivat rallattaa pitkästi toista tuntia. Pennut meinasivat myös laajentaa reviiriä pihan takana olevaan metsikköön, sieltä sai etenkin loppuajasta olla jatkuvasti huutelemassa pentuja pois.
Tutustuttiin pentujen kanssa myös agilityputkeen, kun Saijalla oli sellainen kotona. Raja keräsi pisteet kotiin, kun se pienen kehun myötä käveli muina miehinä putkesta läpi, ja innostuikin siitä niin kovasti, että sahasi sitä jatkuvasti edestakaisin 😀 Muut pennut tarvitsivat enemmän ja vähemmän apuja putkeen menemiseen. Kaikki ensimmäisen kerran putkesta mentyään reipastuivat ja seuraavalla kerralla siitä mentiin jo ihan omin avuin läpi. Putken lisäksi Mari vähän leikitti pentuja hanskalla, hienosti lähtivät taistelemaan! Leikkiä pitäisikin alkaa vähän treenailla pentujen kanssa myös täällä kotona.
Eilen keskiviikkona – viikon ainoana arkipäivänä, kun ei ole aikaista herätystä kouluun – pennut herättivät kuuden aikoihin, että heidän aamuruoka on myöhässä. Tein karhunpalveluksen itselleni, nousin ylös ja menin päästämään pennut pihalle, luuttuamaan lattian ja ruokkimaan pennut ja Nupun ennen kuin vetäydyin takaisin vaaka-asentoon. Nukkumisesta ei sen jälkeen enää tullut oikein mitään… Suunnittelin lähteväni pentujen kanssa taas retkelle ennen illaksi kouluun menoa, mutta alkuviikon paitsioon jääneet aikuiset ansaitsivat ensin kunnon lenkin. Lenkillä aloin pohdiskella, että pennuilla on ollut aika tavalla ohjelmaa koko alkuviikon, joten päätettiinkin pitää lepopäivä. Tänään oli tarkoitus ottaa pennut taas mukaan agilityhallille, mutta treenit jäivät kuitenkin väliin, kun joku taudinmokoma yrittää tehdä tuloaan. Pennuille maistui eilen uni, niin on maistunut tänään illemmallakin, mutta meillä työpäivää viettänyt Mari raportoi, että täällä on aamupäivän ja päivän aikana ollut aikamoiset kreisibailut.
Saijan pihalla otettiin pennuista taas uusia kuvia, kun oli apukäsiä vähän saatavilla. Pitäisi urakoida pennuista jonkinlaiset seisomakuvatkin, mutta sitä varten täytyy vähän harjoitella. Tässäpä kuitenkin uudet posetuskuvat kaikista ja jonkinlaiset luonnekuvaukset!
Atka 6vkoa. Atka on hyvin kiltin ja seesteisen oloinen poika, joka häntä heiluen tulee ihmisiä vastaan. Atka vaikuttaa aika huolettomalta tyypiltä, jännittävien asioiden äärellä se saattaa vähän vetää korvia luimuun ja katsella ympärilleen sellaisella ”ei kai tässä mitään ihmeempää” -ilmeellä. Se on minusta palautunut jännittävistä asioista aika nopeasti, sosiaalisuus varmasti auttaa asiaa paljon! Atka on pojista ehkä kontaktihakuisin. Äänenkäyttöä sillä on jonkin verran, mutta ainakin nyt se vaikuttaa hiljaisemmalta kuin mitä siitä odotin ihan pikkupentuaikana.
Fuji 6vkoa. Fujista on kehkeytynyt viikon aikana pieni mietiskelijä, se saattaa istahtaa alas ja vaan katsella maailman menoa. Se vaikuttaa myös pojista herkimmältä ainakin tässä vaiheessa, se ottaa aika pienen palautteen jo vastaan. Tämän pojan kanssa pääsee varmasti aika pienillä ja positiivisilla asioilla hyvin eteenpäin! Fuji on edelleen tosi leikkisä niin sisarusten kuin aikuisten koirien kanssa, se huitoo tassullaan ja tekee hienoja leikkiinkutsuja! Fuji on pojista rauhallisin.
Raja 6vkoa. Tämä poika on aikamoinen pakkaus! Ulkona se selvästi ensimmäisenä säntää tutkimaan uutta ympäristöä innoissaan, ja sitä ei hirvitä irrota ihmisestä kauemmas. Rajassa on siis itsenäisyyttä, mutta onneksi se myös mielellään seurustelee ihmisten kanssa. Totutin viime viikolla pentuja imuriin, istuin lattialle ja aloin kutsua pentuja – Raja tuli ensimmäisenä kaunis hymynalku naamallaan syliin 😀 Rajan vauhdikkuus on hieman tasoittunut (liekö keskivartalon vahvistumisella osuutta asiaan), se vaikuttaa temperamentiltaan aika kivalta koiralta. Raja ei ole kovin äänekäs, siihen on tullut kivaa seesteisyyttä ja rauhaa.
Hekla 6vkoa. Hekla on kehittynyt kovasti edukseen viimeisen viikon aikana. Se kiinnitti huomioni agilityhallilla, kun muutaman muun selkeästi jännittäessä kovempia ääniä Hekla vain istui rauhassa paikallaan ja katseli ympärilleen. Ulkoiluilla se irtoaa enemmän omille teilleen ja seikkailuilleen, pysyy hyvin muiden matkassa kuitenkin. Imuriin totuttaessani muut pennut juoksivat ensimmäisenä mun syliin – Hekla meni suoraan tutkimaan imuria 😀 Hekla pitää ihmisistä ja se on kontaktinhakuinen, mutta se edelleen hakeutuu aika paljon omiin oloihinsa.
Loihi 6vkoa. Loihi vaan tuntuu tasoittuvan, sen kehitys menee tosi kivaan suuntaan. Se ei vaikuta enää lainkaan niin temperamenttiselta kuin ennen osteopaatin hoitoa, siitä on kehkeytynyt ihan kesy peli 😀 Se on hyvin sosiaalisen ja varmajalkaisen oloinen poitsu, joka kantaa itsensä tilanteesta toiseen sosiaalisuutensa ja itsevarmuutensa ansiosta. Se ei vaikuta ihan niin herkältä kuin vaikkapa Fuji tai Atka, vaikka ottaa sekin kyllä palautetta vastaan. Se ei myöskään kiusaa niin paljon muita kuin vielä jokunen tovi taaksepäin.
Katla 6vkoa. Tässäpä vasta sähikäinen, pentueen tuhmin tyttö. Se tulee kovin viattoman näköisenä ihmisen luo, ja jos sille ei anna huomiota, se edelleen vaatii sitä vaikkapa näykkäämällä pohkeesta, reidestä tai takapuolesta (keskustelut aiheesta jatkuvat). Tälle tytölle on tuntunut tulevan temperamenttia ja vauhtia, se on kovempi menemään kuin Etna, mistä se on saanut lempinimen ”dong dong”. Heillä synkkaa edelleen Lempin kanssa kovasti 😀 Tässä pennussa on sosiaalisuutta, herkkyyttäkin, mutta sen kanssa saa varmasti olla tulevaisuudessa aika määrätietoinen ja johdonmukainen. Katla on edelleen porukasta kovin roikkumaan lahkeissa, taistelutahtoa tuntuu olevan.
Etna 6vkoa. Etnallakin on vauhtia, mutta se on Katlaa aika paljon kiltimpi. Kun vaan pääsee ihmisen syliin vähän pusuttelemaan, niin Etnan maailmassa kaikki tähdet ovat kohdallaan. Sen verran menevä ja pölhö tapaus on kuitenkin kyseessä, että Etna on saanut multa lempinimen ”ding ding” – meillä on siis duo ding dong tässä porukassa! Etnalla tuntuu olevan selviytymisstrategiana sosiaalisuus, jolla selvitään ihan kaikesta. Tämä äärimmäisen hyväntuulinen pentu ei jätä ketään kylmäksi!
Kiisu 6vkoa. Kiisu tuntuu tuovan tyttöjen keskelle harmoniaa rauhallisuudellaan. Se on sosiaalinen, leikkisä ja aika vauhdikaskin, mutta se tekee kaiken hallitummin kuin Katla ja Etna. Kiisulla tuntuu olevan hyvinkin paljon järkeä ja tolkkua päässä, mikä on aika paljon sanottu 6-viikkoisesta pennusta. Se on kontaktinhaluinen ihmistä kohtaan ja tykkää seurustella, on siis aika sosiaalisen oloinen. Ääntä lähtee jonkin verran, mutta ominaisuus on aika hyvin balanssissa kokonaisuutena kuitenkin.
Viikonloppuna tulossa on jälleen pennuille vieraita ja suunnitelmissa olisi viedä pentuja ulkoilemaan vähän vieraampiin paikkoihin – toivottavasti ei pukkaa mitään kunnon tautia. Täytyy vaan koittaa miettiä pennuille turvallisia ulkoilupaikkoja, jonne lähteä maailmaa avartamaan. Ensi viikolle varasin pennuille perinteisen halliseikkailupäivän, ensi viikolla täytyisi alkaa myös hahmotella pentujen tulevia koteja – kohtahan nämä jo lentävät maailmalle. Viikon päästä perjantaina pennuilla on eläinlääkärin tarkastus ja silmäpeilaus, niitä varten lähdetään käymään vähän reissussa. Paljon on vielä kaikkea kivaa luvassa pentujen kanssa, joten innolla odotellaan, mitä kaikkea näiden kanssa on koettavana 🙂
Empathica's Blogi 