Otsikko sen tiivistää osuvasti: loppukiri pentujen kanssa alkaa olla käsillä! Tuntuu ihan käsittämättömältä kirjoittaa jotain tällaista, kun tuntuu, että vastahan ne meidän pienet pennut syntyivät. Miten ne voisivat muka kohta jo pärjätä isossa maailmassa!
Kulunut viikko on mennyt ihan pipariksi. Torstaina oli tarkoitus koulun jälkeen ottaa pennut mukaan agihallille treeneihin. Treenit jäivätkin väliin, kun mulla oli flunssaoireita, ja sain vielä päivän aikana viestin, että olen altistunut koronalle. Perjantaina olin niin kipeä, että koulusta oli jäätävä kotiin. Pentujen kanssa käytiin kuitenkin iltapäivästä pienellä ulkoilulla, siihen kunto jotakuinkin riitti. Illasta kotitestin tulos näytti todeksi sen, mitä olin ehtinyt jo vähän epäillä – koronan perhana oli löytänyt tiensä meille. Koko viikonlopun suunnitelmat menivät uusiksi – pennuille olisi ollut tulossa paljon vieraita, kuten esimerkiksi Reija (pentujen isän omistaja). Kaikki piti luonnollisesti perua, ja voi elämä, että mua harmitti kaikkien tulijoiden puolesta. Ei olisi voinut olla paljon huonompaa saumaa sairastua.
Ihana Mari kävi perjantaina ja lauantaina hakemassa meiltä aikuiset tytöt lenkille mukaan, niin minä sain keskittyä parantelemaan oloani. Sunnuntaina olo tuntui aavistuksen paremmalta, joten meillä oli pennuille hieman suunniteltua ohjelmaa. Reijalle on menossa joku tytöistä, joista varmasti olisi ollut helpompi valita, jos näkisi pennut livenä. Valinnan helpottamiseksi tehtiin Marin kanssa pennuille alustatesti sekä katsottiin, miten ne uudessa paikassa lähtevät tutkimaan ympäristöä, leikkimään ja tekevät tuttavuutta kissaan. Mari uskalsi tällaisen puolikuntoisen koronapotilaan ottaa pentujen kanssa kotiinsa (maski naamalla luonnollisesti), niin pennut pääsivät oikeasti uuteen paikkaan.
Alustatestialueena meillä oli kylpyhuone, jonne leviteltiin erilaisia alustoja – auton aurinkopeitto, rapiseva pahvipussi, uunipeltejä ja -ritilä, suihkun muovilaattaa ja foliota. Näin ison porukan kanssa on tosi vaikea ajoittaa toimintaa niin, että kaikki olisivat optimaalisessa vireessä. Se ei onnistunut tällä(kään) kertaa. Jonkin verran temperamenttierot myös vaikuttavat pentujen toimintaan – eläväisemmät pennut toimivat nopeammin siinä missä rauhallisemmat pennut helposti hieman enemmän harkitsevat tekemisiään (toki myös jokaisen pennun luontaisella rohkeudella on osansa tässä). Varsinaisia yllätyksiä ei tullut oikeastaan kuin äänenkäytössä – Heklalla ja parilla pojalla tuli ääntä hieman odotettua enemmän. Kaikki pennut kuitenkin suoriutuivat alustatestistä, osalle harjoitusta piti vähän helpottaa ja antaa hieman enemmän apuja. Sinänsä kiva oli huomata, että valtaosa pennuista hakee voimakkaasti tukea ohjaajasta, Hekla oli oikeastaan ainoa, joka selkeästi esitteli piirrettä, että se haluaa itse ratkaista haasteen ja käyttää siihen tarvitsemansa ajan. Raja, Etna, Katla ja Kiisu suoriutuivat alustoista aika pienillä avuilla.
Alustaosion jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen, missä pennut saivat halutessaan ensin tutkia ympäristöä, tutustua Donna-kissaan ja Marin puolisoon Jaakkoon, ja lopuksi Mari vähän koitti leikittää pentuja. Osa pennuista keräsi hieman henkistä kuormaa, mikä näkyi uuteen tilaan siirtymisessä lähinnä siinä, että kaikki eivät niin innostuneet leikkimisestä (tähän myös vireystila osittain vaikuttaa). Osa pennuista suhtautui kissaan kiinnostuneesti, osa vähän mietteliäämmin. Katla ja Hekla leikkivät uudessa tilassa hyvin, oli muitakin, jotka osoittivat vähintään kiinnostusta.
Pentujen testausten jälkeen lähdettiin vielä pienelle ulkoilulle Vesalan hiekkakuopille. Pennut olivat mukana lyhyellä lenkillä, niiden itsenäisyys alkaa nostaa päätään. Niitä saa enemmän kutsua mukaan, ja pennuilla alkaa myös itsellään olla enemmän ajatuksia, mitä voisivat tehdä – on niin siistiä tutkia puskia, maistella lehtiä, oksia ja kaikkea mahdollista, leikkiä hippaa tai painia montuissa ja kuusikoissa! Marin Nemo-shiba oli ensimmäistä kertaa lenkillä mukana pentujen kanssa, joten pennut saivat myös uuden koiratuttavuuden (Nemo ei ollut ihan yhtä ihastuksissaan kuin pennut Nemosta). Pienen lenkkikiemuran jälkeen vietiin pennut autoon lepäämään ja kierrettiin isojen kanssa vielä toinen pieni mutka – kovin pitkään mun kunto ei vielä riittänyt.
Olen ollut koko alkuviikon pois koulusta, sillä vaikka tauti alkaa hiljalleen hellittää, yskä on edelleen kova, ääni menee käheäksi tai paineeseen heti, kun puhun enemmän, ja olo on aika tukkoinen. Olen siis ollut päästämässä pentuja tiiviisti pihalle, mikä on vähentänyt aika paljon siivoamista. Maanantaina oltiin pennunkatsojien kanssa ulkona yhdessä pentujen kanssa, mutta pennuilla oli jo niin omat kuviot, että retken sijasta homma meni ihmisten osalta lähinnä seisoskeluksi. Pennut väsyttivät itsensä kyllä tehokkaasti siitä huolimatta, ja näinä sairasaamuina olen saanut välillä nukkua jopa seitsemään aamulla.
Eilen oli sadepäivä, ja mun piti käyttää kesken päivän autoa huollossa, joten ei tehty pentujen kanssa mitään retkeä. Väsytin pennut kodin askareilla eli imurilla 😀 Imuri on pentujen mielestä edelleen aika jännittävä laitos, vaikka koko ajan ne reipastuvat ja tulevat ihmisen tuella katsomaan äänekästä kodinkonetta. Eilen palkkailin pentuja nameilla imurin huutaessa vieressä, sillä oli aika hyvä vaste! Pennut myös väsähtivät tästä kokemuksesta niin paljon, että eivät olleet heränneet koko 2,5h aikana, jonka olin autoa huollattamassa – kotona ei nimittäin ollut yhtään siivottavaa!
Eilen aamusta satuin muistamaan, että pentujen luovutus alkaa kolkutella ovella, ja ruoat on vielä tilaamatta. Eikun äkkiä verkkokauppaan tilausta naputtelemaan, sen lähetettyäni muistin, että meillä on reissuunlähtö jo torstaina, mitä jos tilaus ei ennätäkään tulla ennen torstaita. Illalla urakoin pennuista poskisolunäytteet geenitestejä varten, se kävikin ihan työstä! Odotin ensin kaksi tuntia päiväruoan jälkeen ennen kuin alan ottaa näytteitä, ja ensimmäinen pentu kainalossa aloin keittiössä kuunnella, että mikä lussutus kuuluu olohuoneesta. Minä onneton olin unohtanut Nupun pentujen kanssa sinne, ja pennut tietysti innoissaan käyttivät maitobaarin aukioloajan hyväkseen. Ja taas odotettiin kaksi tuntia, että saatiin näytteet otettua muistakin…
Tälle aamulle olin varannut pennuille taas seikkailun, sillä meillä oli varattu parituntinen Motivaation hallilta pentujen sosiaalistamista varten. Muutama ihana kasvatinomistaja sekä tulevat pennunomistajat uhrasivat aikaansa pentujen hyväksi, iso kiitos siitä! Perinteisesti otettiin ensin pennut kentälle yksitellen, pennut saivat tutustua halliin ja kenttään, tutustua vähän tutumpiin ja vieraaseen ihmiseen, osa söi nameja ja osa innostui leikkimäänkin. Yksityiskierrosten jälkeen koko porukka pääsi vielä rallittamaan koko kentän mitalta, pennuilla oli tosi hauskaa! Parituntinen hujahti nopeasti, ja pennut ovat loppupäivän ajan olleet aika väsyneitä, mistä kirjuri on ollut varsin kiitollinen. Kouluun ei vielä tänäänkään ollut asiaa, ja mun sairaslomaa jatkettiin vielä huominenkin, joten lähdetään vielä illasta käymään pentujen kanssa vähän ulkoilemassa, niin ne toivottavasti jaksavat nukkua yön.
Aamureissulta kotiin tullessa ovella odotti yllätys – kauhea vuori pahvilaatikoita. Oli muuten tosi nopea toimitus ruoilla, kun tilasin tosiaan eilen ja tänään olivat jo kotiovella. Tuli samalla tehtyä kuntotesti koronan jälkeen, ei ollut paljon kehumista. Oli suoritus jo itsessään saada laatikot nostettua eteiseen, mutta sen jälkeen oli vielä kannettava kahdeksan 12kg ruokasäkkiä yläkertaan odottamaan. Joskus olen kantanut kaksikin säkkiä kerrallaan, mutta nyt piti tyytyä viemään jokainen säkki yksitellen. Parin säkin välein piti pitää pieni huilitauko, mutta selvisin urakasta kuitenkin.
Huomenna on edessä pitkä reissupäivä, kun ajellaan Joensuuhun. Tullaan takaisin jo perjantaina, mutta saadaan nyt ainakin yksi yö viettää muualla kuin kotona – tämä on hyvä kokemus pennuille. Huomenna on myös iso päivä pentujen elämässä siinä mielessä, että äitikoira Nuppu palaa ison urakan jälkeen omaan kotiin. Nuppu on kyllä tehnyt hienon työn pentujen kanssa, joten se on todellakin ansainnut huilitauon intensiivisen mamma-ajan jälkeen! Viikonloppuna harrastetaan pitkän matkan ajoa molempina päivinä, sillä meillä on Emppuporukalla paimennusviikonloppu Karstulassa Mirvan luona, ja pennut pääsevät sinne mukaan (lue: kasvattaja ei jaksa enää pitkän paimennuspäivän jälkeen katsella rasavillejä luovutusiän kynnyksellä olevia pentuja ja viihdyttää niitä erikseen).
Empathica's Blogi 