Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Ellin koulutuspäivä, Muuramen näyttely ja syysloma

1,5viikkoa sitten perjantaina lopetin aamulla yövuorot ja jäin lomalle. Lomasta ei kyllä alkuun ollut tietoakaan, sillä ensin piti siivota koti vieraita varten – Tiina ja Vips (E. Salacia) tulivat Mörkön kanssa meille pitkästä aikaa vierailulle! Erityismaininnan ansaitsee myös uusi perheenjäsen, joka pääsi testiin heti seuraavana päivänä – uusi kamera! Kiitos Tiina! ❤ Lauantaina oli buukattu kasviksen osalta tiukkaan aikataulutettu päivä Ellin koulutuspäivän muodossa. Samalla pidettiin pienimuotoiset Empputreffit, menossa olivat omien ja Tiinan koirien lisäksi mukana Keksi (E. Naroona), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoira Jeti, Linda & Bree (E. Sweetheart) ja bortsu Filo, Hanna & Mera (E. Moonheart) ja Milda, Hanna & Nelli (E. Ravenheart) ja Eve & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt).

Mera (Empathica’s Moonheart) 14vkoa
Nelli (Empathica’s Ravenheart) 14vkoa

Ellin koulutuspäivä alkoi tokotreeneillä, joihin osallistuin Saran kanssa. Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä kaukoja. Seuraaminen on aika kivalla mallilla, siinä täytyy työstää vielä nuoren koiran herpaantumisia pois. Kaukoissa täytyy tehdä jumppaa, jotta saadaan maahan-istu-vaihtoon lisää säpäkkyyttä. Treenien päätteeksi otettiin rivipaikkamakuu, jossa Sara ennakoi perusasennon varsinaisen paikkamakuun jälkeen. Muillakin näytti treenit sujuvan kivasti ja kaikki saivat vinkkejä ja ideoita jatkoon.

Palkkausta

Koulutuspäivä jatkui noseworkin parissa, jossa osa teki alkeita ja Sokka ja Rini vähän edistyneempien treeniä. Mera ja Nelli esittelivät mukavasti intoa nenänkäyttöön, myös Milda teki sähäköitä etsintöjä. Rinin kanssa ensimmäinen kierros meni vähän noseworkkiä mieleen muistutellessa, toisella kierroksella mummu teki hienosti töitä.

Jotta päivä ei olisi ollut liian rento, käväisin koulutusten välissä Muuramessa Lempin kanssa kisaamassa viimeisen startin rallytokon avoimessa luokassa 😀 Pieni luokka oli nopeasti taputeltu, Lempille radalta 97 pistettä, luokkavoitto ja uusi titteli RTK2! Radan ainoa virhe oli hyppyesteen uusiminen, kun Lempi ensimmäisellä kerralla kiersi sen. Muilta osin Lempiltä asiallista työskentelyä, jatkossa sitten kohti voittajaluokan haasteita 🙂

RTK2 Lempi

Ellin koulutuspäivän lopuksi oli vielä rallytokoa, jossa kasviksella pitikin kiirettä kolmen treenattavan koiran kanssa. Lempin kanssa alettiin heti työstää ylempien luokkien haasteita: takapään käyttöä oikealla puolella sekä peruuttamista. Takapäätä treenattiin jakkaralla, sitä saatiin hyvin pohjustettua. Peruuttamisesta Lempillä on jonkinlainen ajatus, treeneissä täytyy korostaa sille oikeaa paikkaa.

Ihana Keksi ❤

Keksin kanssa purettiin ensimmäisellä kierroksella höyryjä ja muistuteltiin, miten rallya oikein treenataan – työstettiin kukkasia ja puolenvaihtoa edestä. Puolenvaihdot sujuivat kivasti, kukkasissa vaadittaviin pyörähdyksiin täytyy tehdä vielä täsmäiskutreeniä, jotta niistä saadaan napakat. Saran kanssa treenasin eteentuloja ja seisomista. Eteentulotreeneissä näkyi, että Saralle ei ole riittävän selkeää, mihin sen pitää tulla, ja mitä enemmän heilun käsilläni, sen huonompi. Seisomiseen tehtiin vasta nousutreeniä, jota on syytä jatkaa. Pitkä päivä alkoi kartturilla painaa, joten tehtiin aika lyhyitä, mutta hyviä ja napakoita settejä. Rallyssa riittää pientä näperrettävää.

Koulutuspäivän jälkeen ilta oli edelleen tiukasti ohjelmoitu – käväisin Ainon luona palauttamassa Keksin, käytin Ainon koirat pienellä lenkillä omien kanssa ja suuntasin kotiin Vipsiä hieromaan, trimmaamaan ja pesemään. Olisi voinut luulla, että yövuorojen päälle huonosti nukutun yön ja tohinapäivän jälkeen yöllä nukuttaa, mutta mitä vielä, aika levotonta oli uni. Sunnuntainakaan ei levätty laakereilla, sillä vuorossa oli Muuramen ryhmänäyttely, joka tosin pidettiin Killerillä. Siellä näytillä oli kolme S-pentueesta, joista kaksi kävin esittämässäkin. Tuomarina oli Juha Putkonen.

Haba (Empathica’s Saros) NUO-H. ”1,5 vuotias. Oikeat rungonmittasuhteet. Luusto saisi olla vahvempi ja sukupuolileima selvempi. Pää saa vielä voimistua ja korvat asettua paremmin. Pyöreät silmät. Hyvä purenta. Rintakehä saisi olla täyteläisempi. Samoin eturinta. Olkavarret saisi olla viistommat, hyvin kulmautunut takaa. Lyhyt pysty lantio. Häntä kaartuu sirpin muotoisesti. Saisi liikkua tehokkaammin. Etuliikkeessä vielä epävakautta ja kääntää käpäliään ulospäin.”
Vips (Empathica’s Salacia) NUO-T. ”Hyvä luusto. Hieman löysä yleiskunto. Raajakorkeutta saisi olla hieman enemmän. Selvä sukupuolileima. Hyvä kallo, eripari korvat. Hieman vaaleat silmät, hyvä purenta. Tilava runko. Riittävä eturinta. Lyhyt ja pysty
lantio. Korkea hännän asento. Takaraajojen liike jää liiaksi rungon alle ja
liikkeestä puuttuu tehokkuus.”
Maaru (Empathica’s Shaula, kuva heinäkuun loppupuolelta) NUO-T. ”19kk, rungon mittasuhteiltaan hieman lyhyt. Riittävä luuston vahvuus. Koira saa vahvistua. Ruusukorvat. Silmät saisivat olla tummemmat ja pää voimakkaampi. Hyvä purenta. Kauttaaltaan kapea runko. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu lyhyellä askeleella. Liikkeestä puuttuu tehokkuus.”

Ilmeeni olisi varmaan ollut ikuistamisen arvoinen, kun tajusin hakeneeni Vipsille T:n, Maarulle en uskaltanut parempaa laatuarvosanaa toivoakaan enää siskonsa jälkeen. Saatan olla hieman puolueellinen, mutta itse ajattelen tyydyttävän laatuarvion tarkoittavan jo aika vakavia puutteita koiran yleiskunnossa, rotutyypissä ja rodunomaisuudessa ylipäätään – ja minusta nämä kaikki kolme ovat kyllä ihan ongelmitta tunnistettavissa aussieiksi. Mutta voi toki olla, että mulla on vähän värittyneet lasit silmillä näitä katsellessa 😀 Haba sentään sai harrastus-H:n, tytöt pääsevät vielä uusintakierrokselle.

Näyttelyn jälkeen saateltiin Tiina laumoineen kotimatkalle ja suuntasin oman lauman kanssa Joensuuhun lomaa viettämään. Pari ensimmäistä päivää meni kestokoomassa, loppuviikkoa kohti vireystila hieman sentään kohosi. Tiistaina käväisin illalla treenaamassa Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa. Muutaman myrskypäivän jälkeen pääsin kunnolla harjoittelemaan uuden kameran ja putken käyttöä, harjoiteltavaa vielä riittää.


Jätä kommentti

Rini 14 vuotta!

Rakkain mummukoira ❤ (c) PM Lehikoinen

Maanantaina oli suuri juhlapäivä – Rini vietti 14-vuotissynttäreitä! ❤ Kesällä ei tuntunut terveyshuolten keskellä niin selvältä, että tähän päivään yhdessä päästään, siksi juhlan viettäminen tuntui sitäkin tärkeämmältä! Vielä ihanamman juhlasta teki, että Rini voi paremmin kuin pitkiin aikoihin.

Rinin juhliminen aloitettiin jo sunnuntaina, mummulla kävi pari vierasta. Näin vanhemmiten Rini nauttii kovasti erivapauksistaan – sen ei vieraiden tullessa tarvitse enää mennä nuorison kanssa kylppäriin odottamaan, että vieraat tulevat sisään, vaan pääsee ovelle vastaan. Rini oli selvästi myös positiivisesti yllättynyt, kun otin sen mukaan käymään eläinkaupassa synttärilahjaostoksilla. Käväistiin leluhyllyllä, jossa Rini kyllä tutki huolellisesti valikoiman, mutta mikään ei tuntunut oikein kiinnostavan. Sen sijaan possunkorvalaarilla Rini teki nuuskuttelun jälkeen uukkarin takaisin, ne ovat herkkua! Päädyttiinkin Rinin kanssa yksissä tuumin ostamaan herkkuja päivänsankarille. Lempi ja Sara saivat toki oman osansa 😀

(c) PM Lehikoinen

14 vuotta on ihan valtavan paljon. En silti voi olla toivomatta, että yhteistä aikaa olisi vielä jäljellä – eihän tästä timantista haluaisi luopua ikinä. Rini on monella tapaa syy, miksi rakastan tätä rotua valtavasti. Ei tällaista koiraa saa käsiinsä kuin kerran elämässä. Kaikki aussieni ovat olleet korvaamattomia, rakkaita, puolueellisesti upeita rotunsa edustajia, mutta Rini on erityinen. Se on minun ensimmäiseni, jonka kanssa olen kasvanut ja selvinnyt elämänkriisistä toiseen, se on pysynyt vierelläni niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Rini on minulle täydellinen ❤

(c) PM Lehikoinen

Paljon onnea rakas Rini – mun luottopakkini ja tukipilarini ❤ Lentosuukot myös rakkaalle Nevelle, kovasti olet ollut ajatuksissa viime viikkoina ja kauhea ikävä on edelleen ❤


Jätä kommentti

Vivahteikas elo-syyskuu

Kuukauden päivät on taas mennyt edellisestä kunnon postauksesta. Arki on tuntunut varsin mukavalta pentuarjen jälkeen, vaikka noh – ei me ihan perusarkea olla paljon eletty sitten kuitenkaan. Edellinen postaus antoi jo aika paljon vinkkiä, mitä täällä meillä päämajassa on ollut meneillään. Kaikki postauksen ihanat kuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Kaunis Viva, Hazelmoor Yoko Ono ❤

Elokuun alkupuolella sain surullisen viestin Vivan kotoa – Viva tarvitsi uuden kodin. Kävin Ainon kanssa samana iltana hakemassa Vivan meille. Onneksi tätäkin pentuetta olen nähnyt ja nyt Vivan myötä kaikkien pentueen narttujen kanssa elänyt tavallista arkea lyhyempiä ja pitempiä pätkiä, niin tiesin vähän, mitä odottaa. Vivan hakumatkalla oli kovasti mielessä yli 10 vuoden takainen samankaltainen reissu Tampereelle, jolloin kyydissä takaisin tuli Vivan emä Neve. Viva on elämänsä elänyt ainoana koirana, joten ison muutoksen lisäksi se joutui heti opettelemaan elämää laumassa. Onneksi omat koirat ovat tottuneet, että meillä lauman koko vaihtelee, ja omien koirien sosiaaliset taidot ovat hyvät, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista.

Ensimmäiset viikot eivät olleet helppoja, sitä ei voi mitenkään kaunistella. Viva ei ”puhunut koiraa” juuri ollenkaan ja raasu oli niin stressaantunut, että varmasti jo senkin takia välillä tuli ylilyöntejä. Ihan ensimmäinen viikko tutustuttiin toisiimme, harjoiteltiin yhteisiä pelisääntöjä, tiukkaa hallintaa etenkin sisällä ollessa ja lenkkeiltiin paljon, että Viva saisi purkaa stressiä neutraalilla maaperällä. Päätettiin Minnan kanssa olla kiirehtimättä uuden kodin etsinnän aloittamista, että ehdin ensin vähän tutustua koiraan ja selvittää, millainen tyyppi Viva oikeastaan onkaan ja mitä sen uudelta kodilta vaaditaan. Kahden viikon jälkeen vaikein jakso helpotti, vaikka tietynlainen jännite oli koko ajan ilmassa.

Käytin Vivan eläinlääkärissä, sille tehtiin terveystarkastus, katsottiin perusverikokeet ja kuvattiin lonkat, lanneselkä ja rintaranka. Eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esille mitään poikkeavaa, terve tyttö ❤ Koulutuksellisesti panostin Vivan kanssa paljon rauhoittumiseen ja luopumiseen, vähän tehtiin haistelujuttuja, pääasiassa keskityttiin tottelevaisuuteen. Monessa asiassa tuntui kuin olisin tehnyt aikamatkan elämään Neven kanssa – Vivalla on ihan Neven ilme ja käytöksessään ja tavoissaan niin monta Neven juttua.

Niin paljon kuin Vivasta pidinkin ja olisin sen halunnut pitää, niin oli pakko todeta, että Vivan on parempi olla ainoana koirana kodissa, jossa sen ei tarvitse jakaa huomiota muiden koirien kanssa. Viime sunnuntaina Viva lähti koeajalle uuteen kotiin, ja ainakin tähän saakka siellä on mennyt hyvin. Toivon sydämestäni, että kaikki sujuu jatkossakin siellä hyvin ja Viva voisi jäädä ❤

22.-23.8. viikonloppuna kokoonnuttiin kennelporukalla Kerimäelle paimennusviikonloppuun Pohjolan lammastilalle! Viikonlopun saldoksi saatiin paljon hyvää treeniä loistavassa seurassa! Saldoon kuului perinteisesti myös auringonpolttama iho sekä ei-niin-toivottu kameran hajoaminen. Ei siis saatu ensimmäistäkään kuvaa paimennuksista. Paimennuksiin osallistuivat molempina päivinä Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha), Maaru (E. Shaula), Haba (E. Saros), Yola (Hazelmoor Yade Yolanda), Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Lempi ja Sara. Lauantaina joukon jatkona oli Ainon isän collie Mette ja sunnuntaina Venla Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa.

Saran kanssa tehtiin Kerimäellä itsevarmuuden nostatusta, Viva oli tullut meille viikko aiemmin, ja Sara otti henkisesti aika raskaasti ikävät tilanteet Vivan kanssa. Saran kanssa koko viikonlopun treenit olivat tosi onnistuneet, se teki todella kaunista kuljetusta, saatiin hyvää harjoitusta porttityöskentelyyn sekä lampailta irtoamiseen. Lampaiden ottaminen pienehköstä häkistä oli Saralle vaikea, mutta siihenkin saatiin hyvää treeniä, kun menin koiralle tueksi.

Lempin kanssa saatiin ratatreeniä, porttityöskentelyä, kokeiltiin vähän poispäinajoa. Paljon oli hyvääkin, mutta paljon saatiin kyllä myös säätää. Lempin itsevarmuus ei riittänyt näin ihmisvetoisilla lampailla pitämään lampaita paikallaan – ei laidunnuksessa eikä oikein porteillakaan. Lempi toimii ohjaajan peilinä – mitä enemmän ohjaajalla nousee savu korvista, sitä paineistuneemmin koirakin toimii ja sitä herkemmin se tekee omia ratkaisuja. Lempin kanssa haastaa myös, että se kokee paineistavaksi pysyä paikallaan, se haluaisi livahtaa keinolla millä hyvänsä tasapainopisteeseen ja tuoda lampaat ohjaajalle. Sain hyvän muistutuksen, mihin suuntaan Lempin kanssa ei kannata lähteä, täytyy vaan yrittää pitää oma pää kylmänä ja ratkoa positiivisen kautta haasteita. Helpommin kirjoitettu kuin tehty!

Paimennusviikonlopun jälkeisellä viikolla käväistiin Seutulassa kertaalleen paimentamassa, reissun päätarkoitus oli ihan muu kuin paimennus, siitä toivottavasti lisää joskus myöhemmin 🙂 Sekä Sara että Lempi tekivät yhden kierroksen uudessa paikassa ja uusilla lampailla, hyvä setti oli molemmille. Sara sai kehuja rauhallisuudestaan nuoresta iästä huolimatta. Lempi oli hieman paineistunut työskennellessään, mutta teki kyllä hyvin hommia.

Viime ja sitä edeltävällä viikolla paimennettiin lisää, viime viikon treeneistä ovat nämä kaikki kuvatkin 🙂 Saran kanssa on harjoiteltu pysäytystä, siltaa, kujaa ja pujottelua, jatkettu porttityöskentelyä. Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria, apua! Sara teki kaksi kierrosta, toisen vähän liukkaammilla lampailla ja toisen vähän tahmeammilla. Sillä riittää hyvin voimaa liikuttaa tahmeitakin. Saran kanssa paimennus on maistunut tosi makealle, se sopii mun käteen niin hyvin! ❤

Lempin kanssa saatiin kahdessa edellisessä treenissä vähän purettua paineistumista. Ollaan työstetty flänkkejä, jotka kaipaavat työtä edelleenkin. Viimeksi annoin Lempin ensimmäisellä kierroksella vähän rallatella, että sen saisi käyntiin, se tuntuikin toimivan ihan hyvin. Mirva varoitteli, ettei anna sen rallatella liikaa, koska Lempi alkaa myös herkästi tehdä töitä itselleen. Toisella kierroksella rallattelu suitsittiin ja tehtiin ratapätkä. Rata sujui muuten tosi hyvin, pujottelu oli tosi hyvä, pysäytys oli hyvä, kuja oli loistava, mutta laidunnuksessa Lempi lähti paineen alla ja karkuutti lampaat. Haettiin lampaat takaisin, tehtiin laidunnus uudestaan, rauhallisesti kehuin Lempiä, kun se pysyi paikallaan. Se toimi hyvin, mutta kyllä tää touhu pitää ihmisen nöyränä.

Agilityn kanssa on ollut rauhallisempi jakso, pidettiin pari viikkoa taukoa. Saran kanssa treenattiin viime viikolla, Lempin ryhmän kanssa oli treenijakson suunnittelupalaveri. Tällä viikolla treenit jäivät väliin kartturin sairastaessa, ensi viikolla lomaillaan Joensuussa, joten ei silloinkaan treenata. Saran keppitreeniä saatiin taas videolle, se alkaa näyttää aika kivalta 🙂 Lempin kanssa pitäisi keppiprojektia jatkaa, että olisi toivoa projektin valmistumisesta joskus.

Vivan lähdön jälkeen meidän arki on palannut normaaliksi. Lempi ja Sara alkoivat taas leikkiä keskenään ❤

Rakas paras mummukoira voi hyvin ❤ Rini on pysynyt pirteänä, selän näkyvää kipuilua ei ole ollut. Olen vähän treenannut rallya Rinin kanssa, mummu syttyy tekemisestä, mutta osa tehtävistä heitetään vähän arvalla, kun ei aina kuule ohjeita. Ruoka maistuu, silmissä on terveen näköinen kirkas katse. Elokuun lopussa oli kontrollikäynti eläinlääkärille, reissu, jota jännitin ja ehkä vähän pelkäsinkin, vaikka koiran vointi on näyttänyt paljon paremmalta alkukesään verrattuna.

Rini ❤

Perustarkastuksessa eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niissä ei poikkeavaa. Selkää paineltaessa Rini veti selkää vähän köyryyn, kipukohta on sama, jossa spondyloosimuutoskin on. Saatiin klinikalta uusi Carthropen-pistos mukaan, siitä on ollut apua. Sitten otettiin verinäyte. Odoteltiin Rinin kanssa tuloksia aulassa, mulla oli sydän kurkussa.

Saatiin kesän parhaat uutiset – leukosyytit olivat normalisoituneet ja maksa-arvot lähteneet laskuun! ❤ Maksa-arvot ovat edelleen koholla, mutta eläinlääkärin mukaan tällainen muutos antaa syytä uskoa, että maksassa oleva muutos on hyvälaatuinen. Mulla ei helposti tule itku ihmisten ilmoilla, mutta klinikalla tuli, niin valtava helpotus! Jatketaan erikoisruoalla ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella, puolen vuoden päästä kontrolloidaan veriarvot uudelleen. Se tuntuu olevan aika kaukana tulevaisuudessa, mutta toki mennään, jos meille yhteistä aikaa suodaan ❤

Muutakin ilon aihetta on ollut – meidän tiimiläiset ovat tykittäneet tuloksia!

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen tittelin RTK4 vakuuttavilla pisteillä – piirinmestaruuskisoista 91p ja myöhemmin elokuussa toisista kisoista 93p! Tokosta tuli elokuussa myös viimeinen 1-tulos ja titteli TK2! Agilityssäkin on tullut pari nollaa, toinen yliajalla. Saila tekee upeaa työtä mustan salaman kanssa!
  • Puhti (E. Sirius) ja Terhi osallistuivat elokuussa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeeseen ja suorittivat sen hyväksytysti – Puhti on siis soveltuva työskentelemään lasten kanssa, myös muiden koirien läsnäollessa! Tärkeä askel kohti tärkeää työtä lasten parissa! ❤
  • Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat 23.8. paimennuksen esikokeeseen – Maarulle loistava tulos 92/ERI ja uusi hieno titteli PAIM-E!
  • Vips (E. Salacia) suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti arvosanalla H ja sai ensimmäisen tittelin PAIM-T!
  • Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat agilityssä kuninkuusluokan kahdella 5vp:n radalla, huippua!
  • Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa on kisattu rallytokoa, piirinmestaruuskisoista 8.8. avoimen luokan korkkaus 100p ja 2. sija, Mikkelin kisoista 29.8. 96p ja 2. sija! Rallytoko kulkee Lempparin kanssa aika mukavasti ❤
  • Rufus (E. Wishmaster) korkkasi tokouransa tosi hyvällä 2-tuloksella!

Valtavasti onnea kaikille! ❤

Lempin piirinmestaruuskisarata 8.8.


Jätä kommentti

Viva etsii uutta kotia!

Viva, Hazelmoor Yoko Ono, etsii uutta kotia! Viva on pitkähäntäinen musta trikki narttu, se on syntynyt 11.9.2012 eli täyttää pian 8 vuotta. Viva on peruskoulutettu, sitä pystyy pitämään lenkillä irti. Vieraita ihmisiä kohtaan se on aluksi hieman varautunut, mutta alkutervehtimisen jälkeen melko nopeasti rentoutuu ja rakastaa olla rapsuteltavana.

Viva etsii uutta kotia, koska se ei ole sopeutunut lapsiperheen arkeen. Se on energinen ja aktiivinen, joten uudelta kodilta toivotaan lenkkeilyn lisäksi kiinnostusta harrastuksiin Vivan kanssa. Viva sopisi hyvin esim. tokosta, rallytokosta, noseworkista ja/tai jäljestämisestä kiinnostuneelle ihmiselle. Viva osaa joitakin peruskäskyjä, seuraamisen alkeet, palkkautuu hyvin sekä nameilla että leikillä. Yksinolot ovat Vivalle haasteellisia, mutta ennen lasten tuloa perheeseen Viva on osannut olla nätisti yksin kotona. Voi siis olla, että kun stressi helpottaa, yksinolotkin helpottavat.

Viva on ollut koko elämänsä perusterve. Sillä on B/B lonkat, 0/0 kyynärät, silmiä ei ole aikuisiällä peilattu, rokotukset kunnossa. Se on käytetty eläinlääkärissä 18.8. jolloin eläinlääkäri on tehnyt perusterveystarkastuksen, siltä otettiin perusverikokeet ja kuvattiin selkä, missään edellä mainituista ei löytynyt mitään poikkeavaa.

Vivalle etsitään hyvää loppuelämän kotia, missä se saisi olla ainoana koirana. Ei lapsiperheeseen. Viva on tällä hetkellä meillä Jyväskylässä. Jos sinulla olisi tarjota Vivalle koti, ota yhteyttä Minnaan (Hazelmoor) tai minuun, kerromme mielellämme Vivasta lisää! 🙂


Jätä kommentti

Omien koirien kesäkuulumiset

Lupailin jo jokunen postaus sitten kirjoittaa omien koirien kesäkuulumisista. Aika pitkälti meidän kaikkien kesään kuului pentuprojektia, mutta onneksi on ehditty pentujen kasvattamisen ohella myös vähän treenata!

Kaikki ihanat paimennuskuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Saran kanssa on treenailtu agilityä ja paimennusta ja ihan vähän rallytokoa. Seuraaminen sillä on tosi kivalla mallilla, minkä innoittamana tekisi mieli selailla vähän kisakalenteria, mutta koitan malttaa vielä vähän. Agilityssä on menty harppauksin eteenpäin – aiemmin timakasti kädessä kiinni oleva merlepantteri on saatu irtoamaan! Saan edelleen olla tarkka käsieni kanssa, etten heiluttele niitä tarpeettomasti ja väärään aikaan, Saralle toimii parhaiten, kun se saa itse bongata esteen ja käsiohjaus tulee vasta sen jälkeen ”pukkauksena” perään. Tykkään kovasti Saran tyylistä tehdä, vaikka olenkin jo aika usein pulassa sen vauhdin kanssa. Joitakin treenipätkiä on tullut videolle, tässä kooste kolmelta eri treenikerralta.

Paimennuksessa Sara on mennyt myös tosi paljon eteenpäin! Tauon jälkeinen epävarmuus on kadonnut, ja Sara on esitellyt todella kivannäköistä työskentelyä. Viimeksi kuljetettiin lampaita isolla pellolla, harjoiteltiin pujottelua ja kujaa, siltaa sekä porttityöskentelyä, ja kaikki meni tosi kivasti! Sara tekee parhaimmillaan tosi upeita flänkkejä, pitää kivasti etäisyyttä lampaisiin ja huolehtii hyvin koko lammaslauman kuljetuksesta. Saralle pitää olla lempeä ja kannustava, sauvalla ei parane huitoa liian isosti.

Pentuprojektin myötä tuntui, että Sara kasvoi henkisesti aika paljon. Se on edelleen meidän perheen nuorin pieni lellikkilapsi, ja se otti mieluusti takaisin paikkansa pentujen lähdettyä. Moni ehdotti, että olisin pitänyt pennuista yhden, kun Sara on jo niin osaava ja fiksu, mutta luulen, että Saralle tekee henkisesti hyvää olla porukan nuorin vielä jonkin aikaa.

Sara kävi Katriinan hoidettavana heinäkuussa samalla, kun pennut hoidettiin. Saralla oli pientä hoidettavaa niskassa ja lantiossa, muuten sillä menee lujaa. Ja on mennyt lujaa hoidon jälkeen 😀 Kesän aikana Sara on innostunut kovasti uimisesta ja kaikenmaailman puroissa ja ojissa lutraamisesta ylipäätään. Sarppa on mainio, tykkään siitä ihan laittoman paljon ❤

Lempin kesäkuulumisiin kuuluu myös agility-, paimennus ja vähän rallytokotreenejäkin! Agilityssä on tehnyt välillä haastavia ja välillä suoraviivaisempia vauhtiratoja, pääsääntöisesti kulkee aika kivasti. Päänsärkyä on tuottanut projekti kepit – kolmanneksi viimeisessä välissä iskee jumi, sen lisäksi Lempi ei halua bongata keppejä. Tehtiin ryhmässä analyysiä ja todettiin, että ollaan jääty liian pitkäksi aikaa kiinni apuihin. Lähdettiin ratkomaan tilannetta nyt niin, että Lempi teki alkuun vain puolikkaita keppejä ohjureilla tarjoamisen kautta. Parin treenin jälkeen koiran ilme kepeille mennessä alkoi muuttua, ja se halusi tarjota keppejä muulloinkin. Nyt ollaan vaiheessa, että Lempi tekee puolikkaita keppejä ilman ohjureita tarjoamisen kautta. Näyttää ihan hyvältä. Eilen hallilla tehtiin eläinkoe, lähetin putken kautta kokonaisille kepeille, ja pujotteli loppuun asti! Lähdettiin aika isoilla bileillä pois hallista! Harjoitukset jatkuvat.

Paimennuksessa mun ja Lempin välinen yhteistyö on parantunut. Olin aika epätoivoinen keväällä, kun koiran työskentely oli tosi huonoa ja paineistunutta. Nyt Lempi on rennompi ja ottaa ohjeita vastaan paremmin. Edellisissä treeneissä harjoiteltiin porttityöskentelyä vähän tahmeilla lampailla. Taatelin muisto eli Lempin mielessä vahvasti, joten se oli vähän paineistuneen oloinen, mutta pystyi kuitenkin työskentelemään ja sai laumaa liikutettua. Lopuksi treenattiin flänkkejä, joihin Lempi tarvitsee lisää treeniä, se lähtee oikaisemaan lampaita kohti kesken kaaren. Mutta eiköhän siitä hyvä tule, kun nyt ollaan saatu yhteistyö pelittämään paremmin ja koira työskentelemään enemmän ohjaajalle kuin itselleen.

Lempi ei päässyt osteopaatille heinäkuussa, sillä juoksu oli vielä päällä. Pentuprojektin aikana hieronnat jäivät olemattomiin, kun tunnit ei vaan vuorokaudessa riittäneet. Yritetään pärjäillä hieronnalla seuraavaan hoitopäivään asti, ja jos ei hyvältä näytä, niin sitten yritetään saada Lempin aikaa aikaistettua.

Rallytokossa ollaan hiottu avoimen ja voittajaluokan tehtäviä. Lauantaina oltiin piirinmestaruuskisoissa korkkaamassa viimein avoin luokka, vähän jännitti pitkän kisatauon jälkeen, kuinka meidän käy. Hyvin meni, tuloksena 100p ja 2. sija! Toivottavasti typerä korona ei aiheuta uusia kilpailutaukoja, kisoja olisi nimittäin kiikarissa! Alla video meidän kisaradasta.

Rinille kuuluu sekä huonoa että hyvää. Alkukesästä kiinnitin huomiota, että se kipuili jonkin verran, mutta yksittäisillä kipulääkkeillä ja omahoidolla selvittiin. Juhannuksen aikoihin Rinillä oli huonompi jakso, silloin syötin sille useamman päivän kipulääkettä. Heinäkuun alussa kipuilu palasi taas, kotona olleet kipulääkkeet oli syöty ja oli pakko hakeutua eläinlääkärin puheille. Pelotti ihan suunnattomasti, että en tule koiran kanssa keikalta enää takaisin.

(c) Hanna Lehmusvuori

Rinin selkä kuvattiin klinikalla. Lähes 14-vuotiaan koiran seläksi se näytti ihmeen hyvältä – yksi spondyloosimuutos L7-S1 välissä, eli kipuilun syy löytyi sieltä, mistä arvelinkin sen löytyvän. Toivoin, että olisin saanut Rinille pitkäkestoisemman kipulääkkeen, jota ei tarvitsisi syöttää kuin kerran kuukaudessa. Riniltä kontrolloitiin verikoearvot, leukosyytit olivat hieman matalat ja maksa-arvot ihan taivaissa. Kurkistettiin ultralla vatsan aluetta, muuten sisäelimet näyttivät olevan ihan kunnossa, mutta maksassa oikealla puolella havaittiin massamuutosta. Eläinlääkäri suositteli tähystystä ja koepalojen ottamista, ja mietinkin sitä ensin ihan vakavasti, kun koira muuten on hyväkuntoinen ja pirteä.

Jyväskylässä olisi mahdollisuus tähystykseen, mutta tähystys olisi pitänyt tehdä pian, sillä eläinlääkäri oli juuri jäämässä kesälomalle. Mulla taas kesäloma oli juuri loppumaisillaan, mikä hankaloitti ajoitusta melkoisesti, sillä en halua jättää kipeää ja juuri leikattua koiraa heti yksin. Mietin tosi paljon myös ihan koiran rauhoittamiseen liittyviä riskejä, Rinillä on kuitenkin ikää. Päätin ottaa aikalisän – katsoa, millainen vaikutus ruoan vaihtamisella ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella on koiran vointiin. Jos vointi menee huonommaksi, se on merkki jostain – ja jos vointi kohenee, niin sekin on merkki jostain. Ajan kuluessa pohdin sitäkin, että mitä teen sillä tiedolla, onko massamuutos hyvä- vai huonolaatuista. Rinille ei lähdetä enää tekemään mitään isoja leikkauksia, on selvää, että tässä vaiheessa koiran elämää leikkauksella ei saada enää vuosia lisää yhteistä hyvää elämää.

Nyt on menty kuukausi eteenpäin erikoisruoalla ja lisäravinteella, Rini sai myös Carthropen-kuurin. Mietin ensin, että onkohan kaikki mun toiveajattelua, mutta useampi ystäväkin on sanonut Rinin piristyneen. Se on saanut rantahepuleita, selän näkyvä kipuilu on loppunut ja silmissä on kirkkaampi katse. Niin iloinen kuin hyvästä muutoksesta olenkin, suru kaivertaa kurkkua. Jatkoajalla mennään. Yritetään tehdä siitä Rinille mahdollisimman hyvää ❤

Rini kävi Katriinan hoidettavana maksalöydösten jälkeen. Keho tuntui kuulemma ihan erilaiselta edelliskertaan verrattuna. Oikea kylki oli maksan kohdalta kova, sitä saatiin hoidolla vähän helpotettua. Selän spondyloosi vaikuttaa vasemman takajalan toimintaan, huomasin itsekin hoitoa edeltäneenä päivänä, että vasemman takajalan asentotunto ei ole ihan normaali. Hoidosta tuntui kuitenkin olevan apua. Varasin Rinille ajan lokakuulle samaan syssyyn muiden kanssa, toivottavasti se silloin vielä on täällä. Haen Rinille seuraavan Carthropenin elokuun lopussa, suunnitelmissa on silloin viimeistään kontrolloida maksa-arvot ja katsoa, onko niissä tapahtunut muutosta.

Rakkain Rini ❤


Jätä kommentti

Paimennustaipumustesti Kerimäellä 26.7.2020

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna meillä oli S-pentueen pentuetreffit jännän äärellä – pohjoisessa asuvaa Vipsiä lukuun ottamatta oltiin koko porukan kanssa Kerimäellä testaamassa pentueen paimennustaipumuksia! Viiden S-pennun lisäksi mukana oli adoptiopoika Sokka. Testin tuomaroi Mari Morko.

Olimme koko porukalla lueskelleet ahkerasti kisasääntöjä ja -ohjeita taipumustestistä, mutta kenelläkään meistä ei ollut entuudestaan kokemusta, mitä testissä oikein tapahtuu. Testi oli kokonaisuudessaan mukavan rento tapahtuma – tuomari ohjeisti koko ajan, miten ohjaajan pitää toimia. Testi jakautui kahteen osioon: sosiaalisuus- ja hallittavuusosioon sekä itse paimennustaipumuksen testausosioon.

Sosiaalisuusosiossa kaikki aamupäivän ryhmän koirat (juoksuisia lukuun ottamatta) kokoontuivat ohjaajineen rinkiin. Tuomari kutsui jokaisen yksitellen suoritusjärjestyksessä luokseen, jolloin koira halutessaan sai tervehtiä tuomaria. Sen jälkeen ohjaaja luki sirulukijalla koiran sirunumeron, jonka jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle.

Hallittavuusosiossa tuomari ohjeisti reitin, jota pitkin ohjaajan piti koiran kanssa kävellä. Ensimmäisellä suoralla avustaja paukautti kepillä ison metallisäiliön kylkeen. Ääni ei ollut kova, eikä meidän porukasta kukaan reagoinut ääneen. Tämän jälkeen avustaja otti kytketyn koiran pideltäväkseen siksi aikaa, että ohjaaja käveli vähän matkan päässä olevan rakennuksen kulmalle ja kutsui koiraa. Kun koira tuli luokse, se päästettiin irti ja käveltiin lyhyt kieppi rakennuksen ympäri ja noustiin kivistä rinnettä ylös. Osa koirista irtosi vapaana ollessaan ohjaajasta enemmänkin, mutta kaikki olivat hyvin hallittavissa. Kierroksen jälkeen palattiin lähtöpisteelle, jossa koira kytkettiin kiinni, ja osio oli siinä. Kaikki pääsivät paimennusosioon.

Paimennusosioon koirat menivät luonnollisesti yksitellen. Ensin koira oli hihnassa, ja sen kanssa kierrettiin ison pyöröaitauksen ympäri – lampaat olivat pyörössä. Kierroksen jälkeen käveltiin aitauksen ohi alamäkeen n. 50m, päästettiin vähäeleisesti koira irti ja palattiin kiertämään pyöröä. Tässä kohtaa meidänkin porukassa alkoi näkyä eroja: osa ei vielä näyttänyt isommin kiinnittävän huomiota pyörössä oleviin lampaisiin. Sara alkoi käyttää silmää aika varhain, ja vapaana ollessaan se pyrki juoksemaan aitauksen toiselle puolelle tasapainottamaan. Fila esitteli itsenäisintä työskentelyä juoksemalla isoa pyöröä ympäri.

Itse pyörön sisällä kaikki osoittivat taipumuksia paimentamiseen. Maaru, Sara ja Puhti työskentelivät tosi upeasti tuomarin kanssa ja ottivat vastaan ohjausta. Haba oli hieman epävarma uusilla lampailla ja kun ohjaajalta ei tullutkaan koko ajan selkeitä ohjeita. Se esitteli hyviä pätkiä, muttei parasta osaamistaan. Filassa eli vahvasti Neve-mummun henki – sillä riitti vauhtia vaikka muille jakaa, ja se sai vähän noottia siitä, että se ei ottanut tuomarilta ohjausta vastaan juurikaan 😀 Porukan nuorimmainen Sokka kyseli paljon vahvistusta ja apuja ohjaajalta, mutta osoitti omaavansa paimennustaipumuksia.

Paimennustaipumustesti sujui kaikilla hienosti, olen valtavan ylpeä koko porukasta! ❤ Kaikki läpäisivät testin!

  • Maaru (E. Shaula) PAIM-T ERI
  • Sara (E. Soraya) PAIM-T ERI
  • Puhti (E. Sirius) PAIM-T ERI
  • Haba (E. Saros) PAIM-T H
  • Fila (E. Sinope) PAIM-T H
  • Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) PAIM-T H
Meidän ihana porukka! Vasemmalta Fila, Sara, Maaru, Puhti, Haba ja Sokka ❤

Tästä on hyvä jatkaa paimennustreenejä! Oli ihana nähdä sisaruksia näinkin monta yhdessä, tämä oli kovasti kaivattua vastapainoa karsealle viime vuodelle! Nuka ja Nemi kulkivat ajatuksissa mukana koko päivän, tuntuu yhä niin väärältä ja epäreilulta, että kumpikaan ei ole enää täällä…

Perinteisiin kuuluu, että otetaan posetuskuvia aina tapaamisissa, niin otettiin tälläkin kertaa! Sara jäi kuvaamatta, mutta se on kyllä tällä hetkellä niin kalju karvanlähdön ansiosta, ettei se ole kuvissa oikein edukseen.

Maaru 1,5v
Puhti 1,5v
Haba 1,5v
Fila 1,5v
Keksi-mama (E. Naroona) 5,5v
Sokka 11kk


Jätä kommentti

Pennut lähtivät maailmalle

Viime viikolla oli aika luovuttaa pennut uusiin koteihinsa. Tämä on jotenkin aina tosi haikea ja vähän surullinenkin vaihe, mutta niin ihanat kodit pennut saivat, että se helpotti paljon luopumisen tuskaa. Uusia kuvia en ehtinyt enää viikolla ottaa, joten hyödynnän vielä kerran näitä aivan ihania Hannan ottamia kuvia pennuista ❤

Viime viikon keskiviikkona ensimmäisenä lähti Molly. Ei onneksi kovin kauas, sillä Molly muutti Hannan perheeseen Laukaaseen! Kaverina kotona on 10-vuotias Noomi-aussie. Mollyn uusi nimi on Nelli ❤

Keskiviikkona uutta kotia kohti lähti myös Maisa. Maisa muutti Lempäälään toisen Hannan perheeseen, kotona on seurana Mauno-kissan lisäksi 9-vuotias Milda-aussie. Maisa tunnetaan jatkossa nimellä Mera ❤

Torstaina maailmalle suuntasi ensimmäisenä Mega. Megasta tuli Ohmi, ja se jäi Jyväskylään Hannen ja Henkan aussielauman vahvistukseksi! ❤ Ohmilla on kotona esikuvina 10-vuotias Nokso ja 4-vuotias Tesla.

Metkulla oli edessä pitkä kotimatka, joten lähdin välissä lenkittämään aikuisia koiria ja otin pennut mukaan. Aika hurahti niin nopeasti, että tuli kiire kotiin. Tässä pieni videoåätkä, jonka otin meidän ulkoilulta.

Metku muutti Parkanoon Katjan ja Askon luo, kotona isojen koirien tavoille pentua kaitsii 8-vuotias Zorro-aussie. Metkusta tuli Zeke ❤

Torstai-ilta vietettiin laatuaikaa Mahti-pennun kanssa. Mahti oli vähän ihmeissään, kun kaikki leikkikaverit olivat tiessään, mutta aikuiset koirat pitivät sille ihailtavan kärsivällisesti seuraa. Se pääsi ensimmäiselle hihnaulkoilulle, käytiin vähän autoilemassa ja illalla oli edessä normaalit lähtöpäivää edeltävät rutiinit pesuineen. Mahti pääsi yöksi yläkertaan nukkumaan meidän kanssa, en raaskinut jättää sitä yksin alakertaan. Kertaalleen heräsin yöllä käyttämään pennun ulkona, muuten nukuttiin aamuun asti. Aamulla käväistiin taas aamukävelyllä hihnassa, mulla oli siitä videokin, mutta se jäi puhelimen vaihdon myötä.

Perjantai toi tullessaan viimeisen pennun luovutuksen. Mahti muutti Viivin luo Tampereelle ja tottelee jatkossa toivottavasti nimeä Kromi ❤ Kromilla on myös kotona seuranaan vanhempi aussieuros Kapu.

Onnea ja kaikkea parasta yhteiseen matkaan kaikille! ❤ Kaikilla pennuilla on lähtenyt hyvin elämä alkuun uusissa kodeissaan, ovat olleet reippaita eikä kukaan tainnut pahemmin itkeskellä synnyinkodin perään. Ihania kuulumisia olen saanut lukea meidän ryhmästä sekä katsella kuvia ja videoita, jotka helpottavat hieman pentuikävää!

Koti on tuntunut kovin tyhjältä ja hyvin hiljaiselta pentujen lähdettyä, mutta tässä vaiheessa osaa arvostaa etenkin ehjiä yöunia 😀 On ollut myös ihana päästä treenaamaan kunnolla omien koirien kanssa, ne ansaitsevat rutkasti laatuaikaa tämän rutistuksen jälkeen ❤ Kirjoittelen omien koirien kesäkuulumiset omaan postaukseensa, kunhan tässä ennätän.


Jätä kommentti

Pennut 7,5vkoa ja maailmalle suuntaamassa

Yhteinen aika pentujen kanssa alkaa olla loppusuoralla. Edellisestä postauksesta puuttui jokuset videot, jotka olin pentujen touhuista kuvannut. Aloitellaan kuulumisten kertomiset niistä.

Hellepäivän pihaleikkejä
Lenkkivideot samalta iltaulkoilulta, josta jaoin yhden videon jo edellisessä postauksessa.

Viime viikon ohjelma meni tiistain halliseikkailun jälkeen siinä mielessä uusiksi, että jäin sairaslomalle selän kiukuttelun vuoksi. En ollut sopinut vierailuja enkä muitakaan menoja, kun olin varautunut olemaan töissä, joten pari ensimmäistä päivää meni lähinnä ihmetellessä, että eikö tänne tosiaan ole tulossa ketään ja eikö mun todella tarvitse olla säntäämässä minnekään. Taisi tulla tarpeeseen. Otettiin niin pentujen kuin aikuisten kanssa rennosti, nukuttiin päiväunia ja nautittiin yhdessäolosta.

Pallomeri on pentujen mielestä superkiva!

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä klo 10 aamulla piti olla Tampereella Hakametsän klinikalla pentutarkastuksen ja silmäpeilausten merkeissä. Olen aika ylpeä tupseista – pari piippausta kotoa lähtiessä ja muuten sikeää unta Tampereelle saakka! Tampereen päässä Hanna tuli avukseni klinikalle, mikä helpotti kovasti pentujen siirtelyä. Koottiin pennuille tutkimushuoneeseen pentuaitaus, siellä pennut tovin valvoivat ja ihmettelivät klinikan äänimaailmaa, mutta pian yksi toisensa jälkeen rauhoittuivat jatkamaan unia.

Hirveän stressaavaa olla uudessa paikassa! 😀

Eläinlääkärin tarkastuksessa koko porukka todettiin kaikin puolin terveiksi ja kaikilla oli myös moitteettoman kirkkaat silmät 🙂 Mahti ja Maisa pistivät vähän hanttiin silmäpeilauksen aikana, muuten saatiin kaikki tutkittua ongelmitta. Pentujen painot olivat 4,5-5,6kg välillä, pienin oli Molly ja suurin (ei yllätä ketään) Metku. Nada kävi samalla reissulla rokotuksilla.

Klinikkareissun jälkeen ajettiin Hannan kanssa läheisen puiston reunalle, laitettiin pentuaitaus pystyyn ja pennut pääsivät vähän jaloittelemaan ulos. Pennut leikkivät hetken, mutta alkoivat hyytyä melko nopeasti, joten nosteltiin pennut takaisin kyytiin ja suunnattiin kotimatkalle. Pennut eivät inahtaneetkaan koko kotimatkan aikana. Kotona pönttöenergiaa sitten odotetusti riitti 😀 Videon kuvaushetkellä meno oli jo rauhallisempaan suuntaan päin.

Mega käväisi perjantaina vielä iltalomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut pop, mutta muuten oli kuulemma ollut oikein reippaana uudessa paikassa 🙂

Lauantaiaamuna herättiin taas aikaisin, sillä mulla oli tiedossa pieni reissu ja pennut menivät Lindan ja perheen luo hoitoon yhdeksi yöksi. Pennut olivat esitelleet vauhdikasta ja äänekästä puoltaan, olleet pihalla hyvin itsenäisiä ja irtoavaisia, eivätkä mokomat olleet antaneet Lindan juuri yöllä nukkuakaan. Pennuilla oli käynyt paljon vieraita, ja ne olivat saaneet olla paljon ulkona. Kävin hakemassa pennut myöhään sunnuntai-iltana, ja ne nukahtivat sikeään uneen lähes heti, kun autoon niitä nosteltiin.

Nada jäi samalta reissulta jo omaan kotiin, vaikka se kyllä hyppäsi kertaalleen mun auton kyytiin ehkä vanhasta tottumuksesta 😀 Niin ihana, kun olisikin ollut sitä vielä meillä pitää, olen varma, että Nadan kotijoukot eivät olisi olleet valmiita olemaan siitä erossa enää päivääkään! Ihana koira ❤ Samalta reissulta luovutin maailmalle ensimmäisen pennun! Meemistä tuli Bree, ja niinhän siinä kävi, että se jäi Lindan perheeseen ❤ Kaikkea hyvää yhteiseen elämään ja lämmin kiitos loistavasti sujuneesta yhteistyöstä tähän saakka – ihana, kun yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin! ❤

Ihana Bree ❤ (c) Hanna Perämäki

Metkun mokoma valvotti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä huutamalla, kiljumalla ja ulvomalla parin tunnin välein. Onneksi oli mahdollisuus nukkua päiväunet, muuten ei päivästä ehkä olisi selvinnyt. Molly kävi maanantaina päivälomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut senkään mielestä ollut oikein mieleistä, mutta muuten oli ollut oikein reipas. Pennut olivat varmaan viikonlopun riennoista väsyneitä, ne nukkuivat maanantaina paljon. Luulisi, ettei yhden pennun puuttuminen porukasta näkyisi juurikaan, mutta kyllä meteliä ja siivoamista on vähemmän.

Tänään tiistaina käväistiin pentujen kanssa Saijan pihalla. Vauhtia oli aika paljon enemmän kuin viimeksi, pennut leikkivät keskenään ja olivat reippaasti aikuisten koirien kanssa. Keli ei oikein suosinut, tihkusade muuttui retken loppua kohti kaatosateeksi. Joitakin kuvia sain otettua ennen pahinta sadetta, kaatosateen alta lähdettiin kyllä liukkaasti kotia kohti. Työkaverini kävi pentuja katsomassa siskonsa kanssa iltapäivällä, pennut olivat melko väsyneitä, joten eivät olleet onneksi ihan kauheita riiviöitä.

Loppuviikko meneekin sitten pentuja maailmalle luovuttaessa. Huomenna (eli tänään) lähtee kaksi pentua, torstaina kaksi ja perjantaina viimeinen. Nopeasti aika on mennyt, mutta pennut ovat kyllä viime päivinä osoittaneet olevansa valmiita suuren maailman haasteisiin. Illasta pakkailin vielä pentureput valmiiksi ja pesin huomisen lähtijät. Toisaalta on haikea ja vähän surullinenkin mieli, mutta toisaalta olen niin innoissani pentujen tulevista kodeista. Ihana päästä seuraamaan, mitä näistä kultakimpaleista kasvaa ❤


4 kommenttia

Pennut melkein 7 vkoa ja viralliset nimet

Vauhtia piisaa ja pentujen menohalut vaan lisääntyvät. Viikonloppu oli kasvikselle aika raastava, sillä se vedettiin todella vähäisillä unilla – yöt töissä ja päivät hyvin heikosti ja katkonaisesti nukkuen. Linda oli valtavan suuri apu, kun kävi vielä molempina iltoina mun lähdettyä töihin hoitamassa sekä pennut että aikuisten lauman.

Ihana mamakoira Nada ❤

Perjantaina ennen ensimmäistä yövuoroa pennut pääsivät valokuvaukseen! Olin tilannut Perämäen Hannalta kuvaussession jo heti pentujen synnyttyä, sillä ihastuin aivan valtavasti hänen ottamiinsa ”harjoituskuviin” Ainon ja mun koirista. Kaikki postauksen ihanat kuvat ovat Hannan ottamia ❤ Kävimme kuvattavana Lindan pihalla, niin saatiin apukäsiä ja pennut pääsivät jälleen uudelle automatkalle.

Mahti

Viikonloppuna oli kauhean kuuma, pennut leikkivät vähän, mutta ulkona ollessaan hakeutuivat varjoon lepäämään. Aikuisten kanssa käytiin pieniä kävelyitä ja illalla uimassa. Sunnuntai oli varsinainen koomapäivä, mutta illalla oli meidän toko/rallyryhmän treenit, jonne en ole päässyt tällä treenikaudella vielä kertaakaan. Hallilla olevien kisojen takia treenit pidettiin Killerin parkkipaikalla, ja sainpa idean, että otan pennut mukaan katsomaan treenejä ja taas harjoittelemaan autoilua. Illasta oli jo viileämpää, mutta virittelin pennuille aitauksen varjoon. Sitä en pentuja mukaan ottaessani tullut miettineeksi, että pennut tietysti houkuttelivat paikalle ulkopuolisia ihailijoita, joten omiin treeneihin keskittyminen oli vähän haastavaa. Pennut olivat onnessaan saamastaan huomiosta, ja ne tekivät reippaasti tuttavuutta treenikavereiden koiriin. Aino ja Linda tulivat myös käymään, joten pennuilla riitti rapsuttelijoita. Hyvä kokemus pennuille! Treenien jälkeen käväisin Ainon ja aikuisten koirien kanssa uimassa, ja sen jälkeen käytiin vielä pienellä iltalenkillä Vesalan hiekkakuopilla koko lauman kanssa. Sieltä otin videokuvaa:

Tytöt Meemi, Molly ja Maisa

Maanantaina pentujen isän toinen omistaja Terhi kävi katsomassa pentuja. Käväistiin myös porukalla hiekkakuopilla jaloittelemassa, pennut tutustuivat samalla puoliveljeensä Tahtiin 🙂 Ulkoilun jälkeen vein pennut kotiin ja suuntasin agilitytreeneihin. Nada pääsi mukaan ottamaan vähän huilia pennuista.

Tänään tiistaina oli vuorossa treenihallin esittely pennuille. Olin varannut Haukkuvaaran pikkukentän meidän käyttöön vähän myöhäisessä vaiheessa, joten vähän jännitti, saadaanko muita pentujen sosiaalistajia paikalle. Ihanat kasvatinomistajat vastasivat avunpyyntöön, ja paikalle saatiin pennuille tuttuja ihmisiä, vähemmän tuttuja ja pari vierasta. Pennut käytettiin ensin yksitellen hallissa ihmettelemässä menoa, lopuksi pennut pääsivät vielä porukalla halliin leikkimään. Pennut olivat yksin hallissa ollessaan reippaita ja sosiaalisia, kaikki ottivat ihanasti kontaktia ihmisiin ja tutkivat reippaasti ympäristöä. Tässä alla pari videota pentujen yhteisleikeistä hallilla:

Halliseikkailu oli hauska ja tärkeä kokemus pienille ❤ Pennuilla oli riittänyt reissussa ihmeteltävää, sillä ne ovat nukkuneet valtaosan loppupäivästä. Iltapäivällä pakkasin pennut toisen kerran autoon pentujen sirutusreissua varten. Nämä veijarit yllättivät – vaikka nämä ovat tuntuneet hieman äänekkäiltä ja osaavat vaatia kovalla äänellä yhtä sun toista, kukaan ei inahtanutkaan, kun sirua laitettiin. Reippaat tupsit!

Pojat Mega, Metku ja Mahti

Virallisten nimien teeman mietintä on aina haastavaa – pidän tosi tärkeänä, että nimi sopii kantajalleen. Pentujen nimiä pohdittiin porukalla, mutta eräs teema nousi aika pian esille. Olin ihan alunperin haaveillut tätä nimiteemaa edesmenneen aussieni Hildan (E. Hazelheart) pennuille. Hilda ei pentuja kuitenkaan koskaan saanut, nykyään Hildaakaan ei enää ole. Sydän tuntui kuitenkin valmiilta antamaan tämän teeman eteenpäin – osuvasti, sillä tästä pentueesta tuli Empathica’s Hearts-pentue! ❤

Meemistä tuli Empathica’s Sweetheart ❤ Olin miettinyt Meemille vähän toisentyyppistä nimeä, sillä se on luonteeltaan todella vahva ja topakka, mutta Linda halusi Meemille tämän nimen. Onhan se suloinen kuin karamelli – ainakin kuvissa 😀
Mahtista tuli Empathica’s Fireheart ❤ Tässä pojassa on ollut alusta asti tulta ja tappuraa, halusin virallisen nimen myös kuvastavan pennun temperamenttia. Mahtista löytyy myös hyvin hellyttävä puoli heiluvine töpöhäntineen.
Maisan nimeksi tuli Empathica’s Moonheart ❤ Inspiraationlähteenä oli Maisan väritys ja kuun pinta – molemmissa on tummia läiskiä vaalealla pohjalla. Nimi tuntui sopivalta Maisalle myös sen ansiosta, että se kunnolla mielensä pahoitettuaan alkaa ulvoa – kuka tietää, vaikka se ulvoisi kuuta!
Mollysta tuli Empathica’s Ravenheart ❤ Väri toimi jälleen inspiraationa, onhan Molly upean korpinmusta. Se on myös ollut pentueen musta lammas siinä mielessä, että se viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii kyllä suunnattomasti huomiosta. Siltä löytyy luonnetta, mutta se harvoin lähtee kahinoimaan pentueen kiihkeimpien kanssa.
Mega sai nimekseen Empathica’s Lionheart ❤ Tuntuu, että tämä pieni ukko selvittää tiensä kaikista tilanteista läpi lempeydellään ja sosiaalisuudellaan. Jos ne eivät riitä, niin sitten pistetään kova kovaa vastaan. Mega on meidän lauhkea leijona ❤
Metku sai nimekseen Empathica’s Braveheart ❤ Kun tämä nimi tuli nimiriihessä esille, tiesin heti, että se kuuluu Metkulle. Se on tasaisen varma puksuttaja, reipas ja rohkea.

Pentujen tulevat kodit ovat selvillä. Vaikka tiesin vanhempien luonteiden pohjalta odottaa, että pennuista tuskin tulee mitään tossukoita, niin kyllä nämä vähän pääsivät luonteidensa puolesta kuitenkin yllättämään. Tarjolla oli paljon valtavan hyviä ja harrastavia koteja, mutta luonne-erojen tultua selkeämmin esiin jouduin toteamaan, etten näistä uskalla yhtään antaa ensimmäiseksi koiraksi. Pentuja odottaa kokeneet kodit – ja mikä parasta, kaikissa kodeissa on entuudestaan kokemusta aussien omistamisesta!

Empathica’s Hearts-pentue ja emänsä Nada ❤

Yhteinen aika pentujen kanssa lähenee loppuaan. Nautimme jäljellä olevasta yhteisestä ajasta täysillä ja jatkamme harjoituksia, jotka valmentavat pentuja uusia koteja varten. Perjantaina on vielä edessä eläinlääkärin tarkastus ja silmäpeilaus, joten päästään harjoittelemaan uudestaan pitkän matkan ajoa.


Jätä kommentti

Päiväretkiä kesäpentujen kanssa

Rini ei pahemmin pentujen seurasta välitä, mutta siitä huolimatta kävi näin ❤

Kuten päivitysviiveestä voi päätellä, on pitänyt pentujen kanssa aikalailla kiirettä. Viime viikon sunnuntaina vietettiin vapaapäivää tekemällä pentujen kanssa perinteinen päiväretki Saijan luo – tämä on ollut perinne jo monen pentueen kanssa 🙂 Automatka Saijan luo meni äänekkäissä merkeissä, mutta matka ei onneksi ollut tuhottoman pitkä. Saijan luona pennut saivat uusia koirakontakteja appenzellipappa Edin, Ruutin (H. Yoiku Yemma) sekä pieni amerikanpaimenkoira Unskin kanssa. Unski oli pennuista aivan ihastuksissaan, ja pennut tekivät reippaasti tuttavuutta uusiin koiriin.

Uusissa paikoissa pennuilta tulee piippausta jonkin verran, osalla vähän enemmän kuin toisilla. Aika mukavasti nämä kuitenkin rohkaistuvat tutkimaan uutta paikkaa, kun niitä ei jää surkuttelemaan. Saijan pihaa tutkiessa pennut löysivät reitin pihan perukoilla olevaan metsikköön, ja sinne kerran eksyttyään meillä olikin Saijan kanssa tekemistä pitää pennut sieltä pois! Kivien lomassa saatiin kuitenkin otettua pennuista aika kivat yksittäisotokset, näissä pennuilla on ikää 5,5vkoa.

Saija oli ottanut pari ihanaa videota pennuista Unskin kanssa (itse olin täysin työllistetty järkkärin kanssa), laitan nekin tähän näytille:

Aino liittyi seuraan vielä pentuja moikkaamaan, pennut tapasivat myös Keksin (E. Naroona) ja Maarun (E. Shaula). Tässä vaiheessa vierailua pennut olivat jo aika unisia.

Ihana, kun lähipiirissä on näin monta pentujen kanssa luotettavaa aikuista koiraa! Kotimatka pentujen kanssa sujui hiljaisissa merkeissä.

Maanantaina oli pennuille luvassa pitkän matkan ajoa, kun suunnattiin Tampereelle Terveysklinikka Rytmiin Katriina Slotten vastaanotolle! Olen monen edellisen pentueen aikana haaveillut, että haluaisin käyttää koko pentueen osteopaatin hoidettavana jo ennen kuin pennut lähtevät maailmalle, mutta aina ajan varaaminen on jäänyt liian myöhäiseksi. No tällä kertaa olin ajoissa. Aamusta otin pentujen väsytystaktiikan käyttöön – ne riekkuivat pihalla koko aamun ennen autoon lastaamista. Pienten alkupiippausten jälkeen oli hiljaista, kunnes Jämsän liikenneympyrässä ensimmäiset heräilivät ja meteliä riitti. Pysähdyin kerran matkalla pysähdyspaikalle, pystytin pentuaitauksen nurmikolle ja nostelin pennut sinne pienelle jaloittelutauolle. Pennut ihmettelivät hetken vieressä olevan moottoritien melua, mutta pian ne totesivat äänet harmittomiksi ja alkoivat leikkiä keskenään. Tiukahko aikataulu pakotti pian jatkamaan matkaa, alkuun pennut taas vähän huusivat takapenkillä, mutta nukahtivat onneksi uudelleen.

Aikuiset koirat pääsivät hoitoon ensin, niistä lisää toiseen postaukseen. Pennuilla oli virtaa, kun ne lopulta pääsivät Katriinan hoidettaviksi, kaikki tutustuivat reippaasti uuteen tilaan. Lotta oli apuna pentuja viihdyttämässä sillä aikaa, kun joku pennuista oli hoidettavana. Kenessäkään ei ollut isompaa hoidettavaa, Meemillä eniten päässä – sehän oli ensimmäisenä syntyneenä tien avaaja muille. Pojilta löytyi pallit, Mahtilla ne olivat vähän piilossa ylempänä verrattuna muihin poikiin, mutta tuntuivat kuitenkin. Maisa, Molly, Mega ja Metku rentoutuivat hoidettavina ollessaan – tytöt makoilivat tyytyväisinä kyljellään ja pojat nukkuivat. Meemillä oli vauhtia, se ei olisi jaksanut olla juurikaan paikallaan, ja Mahtillakin oli vähän meno päällä. Kaikki saatiin kuitenkin hoidettua, mikä on tärkeintä 🙂

Katriinan luota suuntasimme vielä Nokialle Rinin kasvattajan Minnan mökille käymään näytillä. Pennut juoksivat pihalla itsensä väsyksiin välipalan syötyään, isolla pihalla riitti pennuilla tutkittavaa. Pennut kohtasivat myös Fanni-mummonsa ❤ Parin tunnin keikan jälkeen pakattiin pennut autoon ja lähdettiin kotimatkalle, pennut nukkuivat sikeästi koko matkan kotiin. Kuski oli myös aikalailla kaikkensa antanut aktiiviloman jälkeen. Tiistaina vietettiin ansaittu lepopäivä, ulkoiltiin vain omalla takapihalla ja nukuttiin pitkät päiväunet koko poppoo.

Keskiviikkona oli aika palata töihin, ja heti karusti aamuvuoroon. Oli aika haastava miettiä, kuinka paljon aamutoimiin täytyy varata aikaa ennen töihinmenoa, mutta töihin kuitenkin selvittiin. Odotin vähän kauhunsekaisin tuntein, kuinka paljon on siivottavaa kotiin tullessa, mutta ei ollut siivottavana kuin pissaa! Luulen, että Nada vielä vähän osallistuu siivoustöihin. Töiden jälkeen pennut pääsivät ulos, käytin aikuiset koirat lenkillä ja illemmalla pennuilla kävi vieraita. Videot otin ennen vieraiden tuloa, pennut olivat hyvin levänneet sunnuntain ja maanantain retkistä, joten leikeissä alkoi näkyä vauhtia ja luonnetta 😀

Keskiviikkona postin setä kävi toimittamassa muutaman kilon koiranruokaa saatesanoilla ”luulisi koirien näillä hetken selviävän” 😀

Keskiviikon ja torstain välinen yö pentujen kanssa oli karmea – ne kitisivät ja välillä ulvoivat alakerrassa, ja yö ”nukuttiin” maksimissaan 45min pätkissä. Aamulla oli aikainen herätys muutenkin, sillä olin varannut Saralle paimennustreenin. Aamuruoan jälkeen hetken pihalla leikittyään pennut alkoivat nuupahtaa, joten ”kostoksi” leikkasin niiltä kynnet. Mahti pisti eniten kampoihin, siltä leikkasin kynnet kahdessa setissä, muuten sujui melko mukavasti.

Hyvin koomaisen iltavuoron päälle halusin maksimoida todennäköisyyden, että saan nukkua seuraavan yön, joten pakkasin koko lauman autoon ja lähdettiin vielä illalla autoajelulle Vesalan hiekkakuopille iltakävelylle. Alkuun pennut protestoivat autolla ajelua, mutta äänenkäyttö oli aika laimea esitys aiempiin suorituksiin verrattuna. Videot kuvasin lenkin alkupuoliskolta.

Pennut kulkivat tosi reippaasti mukana, nämä seuraavat ihmistä ja muita koiria aika luontevasti. Tuntuu aika terapeuttiselta, kun kaikki eivät lähde eri suuntiin! Maisa juoksi valtaosan lenkistä Nadan perässä, Molly käveli rauhalliseen tahtiin meidän koko joukon viimeisenä ja muut viipottivat siinä välillä. Mulla oli kamerakin mukana, tässä alla joitakin onnistuneimpia otoksia retkeltä.

Iltaretki kannatti – heräsin ensimmäisen kerran aamulla kuudelta, kun joku pennuista kitisi. Käänsin kylkeä, nukahdin uudestaan ja heräsin vähän ennen yhdeksää! Eilen perjantaina harjoiteltiin taas autoilua, sillä olimme varanneet hurjan ihania kuvia ottavalta Hanna Perämäeltä pentujen valokuvauksen Lindan pihalle! Odotan malttamattomana, miten ihania kuvia pennuista saatiin, laitan niitä tännekin näytille, kunhan kuvat ovat saatavilla! Niitä odotellessa pari videota Lindan pihalta. Meemi oli kuvauksissa juuri samaan aikaan, niin sitä ei näy näillä videoilla.

Pennut väsähtivät kahden tunnin kuvaussessiosta niin, että eivät pahemmin kotimatkalla huudelleet. Eiköhän näistä vielä ihan kelpoja autoilijoita saada leivottua!

Viikonloppu pentujen kanssa sujunee rauhallisissa merkeissä yövuorojen takia. Ensi viikolla saadaan pennuille ainakin muutamia vieraita, käväistään sirutusreissulla ja loppuviikosta on myös pentujen eläinlääkärin tarkastus. Eron hetki lähenee uhkaavasti, mutta nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä vielä nyt, kun voidaan!

Ylemmässä kuvassa Nada Fanni-emon kyljessä, alhaalla Meemi Nadan vieressä ❤ Alemman kuvan otti Lindan sisko Sonja.