Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

47370133_929173720604187_4852051457966342144_n Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

47340674_541754356288744_9175209742476247040_n

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤

Mainokset


Jätä kommentti

Syksy saapui

Syksy on saapunut sateineen ja illat pimenevät. Muutamana aamuna menneellä viikolla oli hyvin kylmä, mielikuva kesähelteistä on enää muisto vain.

DSC_0003

Koirien kanssa ollaan puurrettu tasaista arkea. Päivät täyttyvät lenkeistä, töistä ja vähän treeneistäkin. Lempin kanssa aloiteltiin uudessa tokoryhmässä, alan pikkuhiljaa päästä perille saksalaissaukkokoiran mielen liikkeistä. Treenirepertuaariin on kuulunut tunnaria, vauhtiliikkeitä (ruutua, noutoja) ja olen vähän makustellut, mitä seuraamisen kanssa pitäisi seuraavaksi lähteä tekemään. Myös siirtymät ovat olleet tapetilla taannoisen pohjoisen reissun jälkeen. Meidän tokokoutsi oli sitä mieltä, että joulukuussa kisoihin, mutta saa nähdä, ei oteta paineita eikä pidetä kiirettä.

Lempi aloitteli viime viikolla agilityn alkeiskurssia. Saatiin ekalla kerralla paljon hyviä toistoja putkelle ja renkaalle, harjoiteltiin 2on2offia laatikolla ja tehtiin pieni ohjausharjoitus. Lempi oli tosi innokas ja reipas, työskenteli tosi hyvin ja keskittyneesti isossa häiriössä ja aika ahtaissa tiloissa. Tällä viikolla treenit jäivät osteopaattikeikan vuoksi väliin, mutta ensi viikolla mennään taas.

DSC_0443DSC_0448

Mummujen kanssa ollaan tehty mielenvirkistystreeniä, molemmat ovat päässeet vähän rallyilemaan. Molempien silmät syttyvät loistoon, kun töitä on tarjolla, niin ihanat mummukaiset ❤ Ollaan aloiteltu juhlaviikkoa osteopaatin hoidossa, namutaskun nyörit ovat olleet löysemmällä kuin tavallisesti ja mummut ovat muutenkin saaneet erityishuomiota osakseen. Ovat ne niin korvaamattomat, ihanat ja niin kovin rakkaat ❤

Kuten tuossa jo useampaan otteeseen vihjasinkin, maanantaina käytiin Tampereella pikainen reissu Slotten Katriinan vastaanotolla. Mukavia uutisia saatiin jälleen kerran oikeastaan koko porukan osalta. Keksillä pyyhkii hyvin, niskasta korjattiin jotain hyvin pientä, mutta muuten kaikki on niin kuin pitääkin. Rinillä oli jotain pientä sille tyypillistä huollettavaa, mutta ei mitään isompaa tai huolta aiheuttavaa. Nevellä oli iliumin ja sacrumin/lannerangan viimeisen nikaman välissä vasemmalla joku pieni kipupiste, mutta muuten sekin porskuttaa hyvin, selässä rauhallinen tilanne meneillään. Molemmat mummut ovat ikäisekseen loistavassa kunnossa ❤ Lempillä hoidettiin niskaa, lisäksi sillä oli reidessä joku pieni lihasperäinen kireys. Tästä on hyvä jatkaa!

Meidän taloudessa on majaillut kohta viikon verran neljä koiraa, sillä yhteisomistustytteli Moira (Color Runs Ready for Success) on meillä juoksuhoidossa. Moira sujahti laumaan todella huomaamattomasti, on ollut meillä tosi rennosti. Lempi ja Moira löysivät hyvin nopeasti yhteisen sävelen, ja niillä on lenkillä hurjan hauskaa juosta ja leikkiä yhdessä. Kiva, kun on mahdollisuus päästä tutustumaan mahdollisesti tulevaan jalostuskoiraan ihan kunnolla arjen kautta ja ajan kanssa! Kuvia ei ole vielä otettua porukasta, kun joku on unohtanut vesihanan tuolla yläkerrassa päälle, mutta toivottavasti piakkoin paistaisi aurinko niin saisi kameraakin ulkoiluttaa!

DSC_0236Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!

DSC_0500Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!

Empputiimiläiset ovat taas pitäneet lippua korkealla ja aiheuttaneet kasvattajalle lisää ylpeyden aiheita!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) käväisi 8.9. Paraisten näyttelyssä hakemassa yhden varasertin lisää PU2-sijoituksella, tuomarina Lena Danker-Höglund.

Agilitykuulumisia tuli myös 8.9. kahdeltakin paikkakunnalta. Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasi Satakunnan piirinmestaruuksissa lainaohjaajan kanssa tuloksena kaksi 0-rataa, saaliina RKS:n seuramestaruus! Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa puolestaan kisasivat Seinäjoella australianpaimenkoirien rotumestaruuksissa, tuloksena 5vp, 10vp ja 0-rata, joilla irtosi 2-luokan rotumestaruus!

Helmi vasemmalla, Rufus oikealla

Viime sunnuntaina 16.9. oli jännittävä päivä, kun Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa suunnattiin Iisalmeen luonnetestiin, jonka tuomaroivat Jorma Kerkkä ja Jouni Hynynen. Mehän Ainon kanssa toki ollaan tiedetty Keksin olevan kultaa, mutta mukava siitä on saada myös mustaa valkoiselle.

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +1 pieni
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +170 pistettä ja laukausvarma ❤

Alkuhaastattelu, leikki ja kelkka

Hyökkäys

Haalari ja tynnyri

Hyökkäyksen uusinta

Terävyys ja laukaukset

Loppupalaute


Jätä kommentti

On siis kesä!

Emppujen ensimmäisestä paimennusviikonlopusta alkoi kesä – lähes kuukausi putkeen auringonpaistetta ja lämpöä. Luonto heräsi henkiin muutamassa päivässä ja toi tullessaan tie- ja siitepölyn. Nyt pahin on onneksi jo ohi, meinasi olla välillä vähän tukala olo ulkona.

34535227_10156325637512808_1571896762627522560_n

Enpä ihan hetkeen muista, milloin viimeksi olen heittänyt talviturkin jo toukokuussa. Tänä kesänä oli pakko, päivisin on ollut niin lämmintä. Uimassa ollaan käyty useamman kerran viikossa. Lenkkeily on pitänyt koirien kanssa ajoittaa iltaan, kun on viileämpää. Toukokuun alkupuolella pystyi käymään lenkillä päivälläkin, kunhan oli lenkin varrella lutakoita, joihin koirat pääsivät välillä vilvoittelemaan. Nyt lutakot ovat kuivuneet, joten niistäkään ei ole juuri iloa.

Lempi on kesän lapsi, mutta vaikuttaa olevan vähän herkkä helteelle. Se kirjaimellisesti herää henkiin, kun pääsee uimaan. Sain tällaisen hetken vahingossa ihan videolle, enkä voinut olla miettimättä, että onkohan Lempi ollut edellisessä elämässä saukko vai liekö aiempien sukupolvien aikana lipsahtanut väliin jotain muutakin 😀

Lammikossa on hyvä olla!

Hakukausi saatiin avattua toukokuun alussa. Ensimmäiset viikot purettiin talvitauon aikana kertynyttä intoa – oli vähän naurussa pitelemistä, kun Lemppari etsintään lähetettäessä heitti ensin riemurinkiä ennen kuin pystyi keskittymään varsinaiseen työntekoon! Suorat pistot ovat talven aikana vähän unohtuneet, joten niiden kanssa painitaan. Ollaan otettu treeneissä ilmaisua erikseen, ja se on mennyt eteenpäin tosi paljon toukokuun aikana. Ei tunnu enää yhtään epärealistiselta, että saisi ilmaisun vietyä metsään vielä tämän kauden aikana. Lempistä tulee rullakoira.

34482518_10156325638282808_7250533153658372096_nUinnin jälkeen läheisyys lämmittää

Haun lisäksi ollaan hiljalleen tehty paluuta takaisin myös tokon pariin. Tauko on tehnyt hyvää, nyt löytyy taas intoa. Ellin kanssa tehtiin pohdintaa, että Lempi osaa teknisesti seurata hyvin, mutta nyt pitäisi saada peliin lisää fiilistä. Niinpä ollaan työstetty tunnetilaa tekemiseen. Huomaa kyllä, että on koiralle henkisesti raskasta pitää yllä korkeaa virettä. Koirakin on nuori, ja kestävyys varmasti treenin myötä kasvaa, joten en ole tästä huolissani. Tunnistan myös tässä tehneeni koulutusmokan – olen niin paljon vahvistanut rauhaa ja malttia. Katsotaan, miten nopeasti korjaussarja alkaa tuottaa tulosta.

34323987_10156325638492808_7321569932754288640_nLempin uusi ällösöpö panta!

Toukokuussa ollaan myös paimennettu ahkerasti. On se vaan niin koukuttavaa ja kiehtovaa – mutta vastapainona tolkuttoman vaikeaa. Välillä tuntuu, että matka kisakentille on vielä todella pitkä; sitten taas onnistumisten jälkeen tulee hetkellinen kaikkivoipainen olo. Eilisistä treeneistä saatiin videomateriaalia pieni pätkä, kun Mari oli mukana treenaamassa.

Kuten tekstistä huomaa, niin treenit ovat nyt aikalailla painottuneet Lempin työstämiseen. Mummutkin ovat saaneet vähän mielenvirkistykseksi treenata. Neve on tehnyt noseworkissa koko ajan hyvää työtä, pitäisi yrittää katsella sille kisoja ja lähteä vaan rohkeasti kokeilemaan. Rinin kanssa olen rallytokon suhteen edelleen vähän kahden vaiheilla, mennäänkö vielä kisakentille vai keskitytäänkö vaan treenaamisesta nauttimiseen. Rini yllätti minut, kun tein yksi ilta kotona nosework-treenin. Rinin kanssa ei olla pahemmin treenattu miesmuistiin, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden kokeilla. Muutama palkka lähtöhajulla ja yläkerran vierashuoneeseen eukalyptusta etsimään. Se löysi kaikki hajut ja teki tosi selkeät reaktiot! Pitääpä antaa Rinin etsiä toistekin 🙂

Mari kävi Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa kylässä viime viikonloppuna. Nuppu on kasvanut hirmuisesti, mutta on kyllä ihan syötävän suloinen ja ihanan reipas penneli! Otettiin uusia kuvia, näistä tuli aika ihania 🙂

Nuppu 11vko

DSC_0180Yhteiskuvassa Noan kanssa

34396818_10156325638527808_6709707362757771264_nNuppu on myös ansioitunut nurmikonkasteluapulaisena

Loppuun vielä pari tulospäivitystä. Messi (E. Naldo) ja Saila tekaisivat 12.5. Tamskin agikisoissa voittonollan hyppyradalta ja saivat ensimmäisen LUVAn 2-luokasta! Virallisille agilitykentille saatiin yksi Empputiimiläinen lisää, sillä 19.5. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat kisauransa komeasti: ekalta radalta 15vp ja 3. sija, toiselta radalta 5vp ja 1. sija ja kolmannelta radalta eka LUVA luokkavoiton kera! Paljon onnea molemmille! 🙂

Vasemmalla Messi ja oikealla Helmi


Jätä kommentti

Pakkastalven viettoa, kenneltreffit ja kisamaisia pohdintoja

Ihana pakkanen, lumikinokset ja jäätyneet järvenjäät ovat palauttaneet uskoni, että talvi voi oikeasti olla siedettävä vuodenaika. Viime talvesta en paljoakaan muista, mutta se jäi mieleen, että joka paikassa oli peilijäätä ja lunta ei juurikaan. Tänä talvena ollaan nautittu jokaisesta pakkasessa tehdystä lenkistä – jopa niistä, joita varten koirille piti pukea takit ja tossut (niitä ei onneksi ollut kovin monta). Löydettiin kodin läheltä uusia lenkkipolkuja, joita kävellessä on todella saanut ihastella Suomen kaunista luontoa.

2.2. vietettiin kenneltapaamista, jossa juhlistettiin vähän jälkikäteen FF-pentueen 1-vuotissynttäreitä sekä Messin valioitumista. Varasin meille ensin ryhmäuinnin Aquabarksille, josta suunnattiin Keski-Suomen kennelkerhon hallille muutamaksi tunniksi treenaamaan. Tämän postauksen kuvasato on kennelpäivän varrelta napsittuja.

Ryhmäuinnilla jokainen koira ui yksinään, vaikka tuon nimen voisi tulkita toisinkin. Kokeneemmat konkarit uivat altaassa yksinään, mutta koulutetun uittajan valvovan silmän alla. Ensikertalaiset ja vähän uineet saavat altaaseen seuraksi koulutetun uittajan. Kenneltreffien nuoriso-osasto oli vähän järkyttynyt tällaisesta aktiviteetista, mutta kaikki uskaltautuivat altaaseen, ja jokainen uintikierros oli vähän edellistä rennompi ja parempi.

Freya näyttää söpöltä myös uidessaan!

Vilppu näytti uidessaan siltä, että olisi uimisen sijaan juhlistanut synttäreitään mieluummin vaikka metsässä tai kotisohvalla 😀

Messi on kokenut uimari, eikä tarvitse uintitilaisuuteen ketään – sehän on sielläkin töissä!

Pikkuinen Moira näyttää sää-lit-tä-väl-tä (sileäkarvaiselta noutajalta) uidessaan

Lempi rakastaa uida, mutta uiminen altaassa on sen mielestä edelleen hieman jännittävää. Se ui ihan käsittämättömän nopeasti ollakseen tuollainen rimpula.

Hallilla treenailtiin kukin vähän omia juttujaan omaan tahtiin hyödyntäen häiriö treeneissä. Otettiin välissä myös muutamia ryhmäliikkeitä, kun meitä oli hyvänkokoinen porukka kerralla paikalla. Venla napsi kuvia hallilta, mulla oli niin kiire treenata omia, etten kerennyt kameran taakse ollenkaan.

Kenneltreffeihin on kuulunut olennaisesti myös virallisten posetuskuvien ottaminen, niin myös tällä kertaa. Messi jäi mulla kokonaan kuvaamatta, minkä tajusin vasta kotona kuvia läpi käydessäni, täytyy tämä erehdys korjata toisella kertaa.

Noa (Empathica’s Norris) melkein 3v

Helmi (Empathica’s Neytiri) melkein 3v

Freya (Empathica’s Listen To My Story) 1v

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 1v

Moira (Color Runs Ready for Success) 5kk

Hallilta vietiin koirat kotiin ja lähdettiin kaupunkiin vielä porukalla syömään. Kiitos kaikille osallistuneille kivasta päivästä, olipa mukavaa! 🙂

Kenneltreffejä edeltävänä viikonloppuna tehtiin päiväreissu Vantaalle rallytokon tuplakisojen merkeissä. Koko lössi oli mulla mukana, mutta kisasin vain Rinin kanssa. Ensimmäisen radan tuomaroi Tiia Hämäläinen ja toisen Heikki Palosaari. Mari tuli katsomaan kisoja, joten saatiin radat videollekin. Youtubeen lataaminen tosin sai nämä aika suttuisiksi, joten laadulla ei nyt voi kehuskella.

Kisoissa oli tosi paljon hyvää. Halli oli meille täysin vieras, mutta se ei mummun kisa-asenteessa näkynyt ollenkaan. Isoin plussa siis ehdottomasti siitä, että Rini oli tosi hyvällä ja rennolla fiiliksellä molemmilla radoilla. Plussaa sinänsä sekin, että molemmilta radoilta saatiin hyväksytyt tulokset, vaikka pisteillä ei varsinaisesti juhlittu – ekalta radalta pottiin jäi 71p, isoin yksittäinen pistesyöppö putki ja sen epäonnistunut uusiminen, ja toiselta muistaakseni 84p.

Viimeiseltä kisaradalta tullessani omat fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Olin toki tosi iloinen, että mummu oli niin hyväntuulinen – kisafiilis on siis saatu korjattua. Ilman sitä mikään ei tunnu miltään. Rini ei kuitenkaan ole koskaan aiemmin kieltäytynyt putkesta. Myös toisen radan erikoiset loikat minusta poispäin herättivät kummastusta. Jäin pohtimaan, että voisiko olla, että kultainen mummukoirani ei enää ihan näe ja kuule kunnolla. Näillä ikävuosilla se ei olisi missään nimessä mahdottomuus. Hallissa oli aika hämärä valaistus, ja putki oli musta – ehkä Rini ei putkessa käydessään nähnyt, että valoa kajastaa edessäpäin, joten se kääntyi ympäri. Toisen radan loikkia edelsi, että käveltiin lampun alta, ja mun varjo vilahti maassa nopeasti – mun omaan silmään näytti, että Rini luuli mun heittäneen sille jotain maahan.

28000083_10156011100352808_537643729_oJos kyse on aistimaailman asioista, niin niille ei luonnollisesti voi mitään. Jos nyt vielä halutaan kisata, niin jatkossa täytyy hallikisapaikat kartoittaa niin, että valaistus olisi siellä mahdollisimman hyvä. Treenien osalta ollaan nyt pidetty kisojen jälkeen pientä taukoa. Voisi varmaan sanoa, että meillä on nyt uudelleenjärjestäytymisvaihe menossa – mitä jatkossa tehdään ja miten. En ihan vielä haluaisi laittaa mummua eläkkeelle. Treenaaminen on kivaa, mutta haluaisin myös pitää itselläni yllä jonkinlaista kisarutiinia. Menee vielä pitkä tovi ennen kuin Lempi on kisakuntoinen.


Jätä kommentti

Vuoden 2017 tulokset koottuna

Vuosi vaihtui jo muutama viikko sitten, mutta vuosikatsaus on edelleen tekemättä. Yövuorossa on onneksi aikaa.

DSC_0201

Vuosi 2017 oli kasvateilleni ja yhteistyökoirilleni hyvä vuosi ainakin tulosten valossa. Näin pitkä lista tuloksia kertyi:

RALLYTOKO:
Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” AVO99
Empathica’s Naldo ”Messi” RTK1, RTK2, RTK3, RTK4, RTVA, voittajaluokan rotumestaruus, joukkuepiirinmestaruus
Empathica’s Naroona ”Keksi” RTK2, avoimen luokan rotumestaruus
Empathica’s Neville ”Morris” ALO93
Empathica’s Neytiri ”Helmi” RTK3
Empathica’s Norris ”Noa” RTK2
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” AVO77, AVO74

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” ALO94, ALO96
Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” MES89, MES85, MES86
Hazelmoor Yelly Bean ”Lyyli” ALO96

TOKO:
Empathica’s Naldo ”Messi” VOI1
Empathica’s Naroona ”Keksi” TK1
Empathica’s Norris ”Noa” 3 x AVO2

AGILITY:
Empathica’s Naldo ”Messi” AGI1: 1 x LUVA, osallistui para-agilityn mm-kisoihin Itävallassa
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” AGI2: 1x LUVA + SERT –> siirto AGI3

BH-KOE:
Empathica’s Naroona ”Keksi” BH, PAKK1

MH-LUONNEKUVAUS:
Empathica’s Naroona ”Keksi” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 1
Empathica’s Neytiri ”Helmi” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 1
Empathica’s Norris ”Noa” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 2

VESIPELASTUS:
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” hyväksytty SOVE

NÄYTTELYT:
Empathica’s Neville ”Morris” NUO-ERI, AVO-ERI
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” JUN-H

CANICROSS:
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” junnuluokan sm-kulta

NOSEWORK:
Hazelmoor Nefertiti Nia ”Neve” hyväksytty 1-luokan hajutesti

Ihan huikea määrä tuloksia ja vielä useammasta eri lajista! Kasvattaja ei voi kuin pakahtua ylpeydestä ja olla nöyrän kiitollinen aktiivisille kasvatinomistajille! Kiitos, olette kultaa! ❤

Empputiimiin syntyi yksi pentue tammikuussa, kaikki FF-pentueen neljä pentua saivat ihanat kodit ja ovat aloitelleet harrastuskoiran uraa kukin tahoillaan. Ehkäpä he täydentävät omalta osaltaan tuloslistaa tulevina vuosina!

dsc_0229

Empputiimi kasvoi vuoden aikana myös kahdella tuontipennulla. Two Coast’s Rala ”Lempi” tuli keväällä Saksasta ja asustelee meillä, Color Runs Ready for Success ”Moira” tuli syksyllä Ruotsista ja asuu Sailan luona. Moiran rekisteröinti Suomen Kennelliittoon sujui jouhevasti, Lempin rekisteröintiprosessi on vireillä, mutta vie enemmän aikaa luultavasti siksi, että se on rekisteröity Saksassa vain ASCAan.

Tälle vuodelle on luvassa ainakin virallisia terveystutkimuksia, ja toivottavasti kasvattejani nähdään kisakentillä myös tänä vuonna! Haaveissa olisi myös pentuja tälle vuodelle, mutta pentusuunnitelmista lisää tuonnempana.

Kiitos kasvatinomistajilleni tästä vuodesta ja parasta mahdollista vuotta 2018 kaikille! 🙂


2 kommenttia

Hoitokoiria, kenneltreffejä ja lomaviikko

Kisojen lomassa elokuu meni aikalailla hoitokoirien parissa – tai siltä se ainakin tuntui. Keksi tuli hoitoon noin viikko ennen sm-kisoja, jotta ehdin tehdä sille vielä viime hetken viimeistelytreeniä ennen kisoja. Vaikka samassa kaupungissa asutaankin, niin on se treenaaminen vaan tosi paljon helpompaa, kun treenattava on kotona.

DSC_0430Kuva on otettu sm-kisojen jälkeisistä treeneistä, mutta ajaa asiansa – tykkään niin Keksin ilmeestä, kun se tekee töitä 🙂 Elli kuvasi.

Treenit ovat jossain määrin elokuuta sävyttäneetkin – pääpaino on ollut rallytokossa. Olen kyllä ihan hurahtanut lajiin, treenaaminen on tosi kivaa (vaikka ohjaajan ilme ei kuvissa ihan sen puolesta puhukaan 😀 )!

Lempin kanssa ei nyt olla pariin viikkoon päästy hakuilemaan ihan ristiin menevien aikataulujen takia, joten ollaan tässä kuussa painotettu treenejä enemmän pentutokojuttuihin. Seuraaminen menee eteenpäin, ohjaajan pitäisi vaan rohkeasti lähteä treeneissä etenemään. Lempin kanssa onkin opetteleminen, miten ohjata pehmeää ja herkkää koiraa. Vaikka aiemmatkin koirani ovat olleet ohjaajapehmeitä, Lempi on sitä ihan eri tasolla – se selvästi muistaa, onko jotain treeniä tehtyä viimeksi positiivisessa mielentilassa vai ei. Lienee onni, ettei Lempi ole ensimmäinen koirani, sen treenaamisessa on ollut iso apu, kun osaa lukea koiraa ja havainnoida siitä asioita, jotka kokemattomammalta koiran ohjaajalta menisivät ohi. Suuri onni on ollut myös päästä Ellin vetämään penturyhmään, kun voi luottaa siihen, että kouluttajalla on älyttömän hyvä silmä erilaisille koirille ja kykyä varioida treenejä kaikkien tasoon sopiviksi.

Mutta takaisin hoitokoiriin. Pari päivää rallytokon sm-kisojen jälkeen Aino lähti Sailan mukaan avustamaan Itävallan reissulla, joten Keksin hoitojakso meillä jatkui. Saman viikon torstaina joukon jatkeeksi liittyi vielä Keksin veli Morris (E. Neville). Morris ei ole meillä aiemmin hoidossa ollutkaan, mutta se sujahti laumaan ihan huomaamatta. Viiden koiran lauman pyörittämistä helpotti merkittävästi, että kaikki koirat olivat meillä kuin kotonaan, lauma pelasi juuri niin hyvin yhteen kuin etukäteen oletinkin ja olin seuraavan viikon lomalla, joten oli aikaa panostaa koirien viihdyttämiseen.

Tänä vuonna kenneltreffien ajankohdan sopiminen oli tosi haastavaa – kaikilla tuntui olevan menoja (vai liekö kyllästyneet kasvattajan lärviin, mutteivät kehdanneet myöntää! 😀 ) Osallistujamäärän maksimoimiseksi tehtiin tänä vuonna niin, että yhden kokonaisen viikonlopun sijaan kenneltreffit oli jaettu kahdelle viikonlopulle – yksi päivä kumpanakin viikonloppuna.

La 26.8. kokoonnuttiin treenaamaan porukalla tokoa/pentutokoa/rallytokoa ulkokentälle. Nyt oli ensimmäinen vuosi, kun sää ei koko treffipäivää suosinut, joten välillä vähän kastuttiin, mutta se ei onneksi tekemisen laatuun tai iloon vaikuttanut kenelläkään. Kenneltreffien ensimmäinen päivä keräsi eniten osallistujia, menossa olivat mukana Venla ja Vilppu, Marja-Leena, Jari ja Taika, Linda ja Nada, Saija, Edi, Rossu ja Ruuti, Pipsa ja Helmi sekä minä viiden koiran lauman kanssa. Treenattiin porukalla paikkamakuuta ja -istumista, sitten jokainen sai hyödyntää häiriötä ja treenailla omaan tahtiin haluamiaan liikkeitä, mä otin välillä vähän kuvia ja ohessa juteltiin, naurettiin ja rapsuteltiin koiria. Treenien päätteeksi käytiin syömässä porukalla. Olin suunnitellut iltapäivälle hakutreenejä, mutta osalla oli iltapäivälle muuta menoa ja pitkänmatkalaiset lähtivät kotimatkalle, niin ei saatu riittävästi porukkaa treenejä varten. Päädyttiin siis käymään välissä lenkillä kukin omalla kokoonpanollaan, illasta pidin vielä meillä kotona pienen lihashuolto-osion.

Paikkamakuutreeniä

Satunnaisia treenikuvia 🙂

Vilppu leikkii 🙂

Perinteisesti kenneltreffeillä on otettu myös rakennekuvat, niin myös tällä kertaa.

Helmi (Empathica’s Neytiri) 2,5v

Kalju Keksi (Empathica’s Naroona) 2,5v

Morris (Empathica’s Neville) 2,5v

N-pentueen edustus kera Nessu-mamman ❤

Piti pitkästä aikaa ottaa yhteispotretti Keksistä ja Nevestä kahdestaan 🙂

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 7,5kk

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 7,5kk

DSC_0439Final Fantasy -pentueen edustus ❤

Uutta karvaa kasvatteleva Nada (Hazelmoor Empress Empathica) 1v4kk

Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) muutamaa viikkoa vaille 5v

Myös mummuista otettiin pitkästä aikaa rakennekuvat. Tässä Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia) kohta 11v

Rini (Hazelmoor Natty Napkin) kohta 11v

Lempi (Two Coast’s Rala) 6kk. Lempistä ei saatu hyvää seisomakuvaa treffeillä, mutta Elli tuli seuraavana päivänä kuvausavuksi, niin saatiin onnistunut otos 🙂

DSC_0201Empputreffien aussie-edustus vasemmalta oikealle: Vilppu, Ruuti, Lempi, Keksi, Rini, Neve, Morris, Nada ja Taika ❤

Lomaviikko otettiin lunkisti koirien kanssa, mitä nyt käytiin vähän treenaamassa ja tietenkin lenkillä. Keksi palautui kotiin tiistaina meidän rallyvalmennusten jälkeen, joten meidän elo jatkui neljän koiran taloudella. Keskiviikkoaamuna käväistiin lenkillä Saijan, Ruutin ja Rossun kanssa, lenkin jälkeen ajeltiin Joensuuhun pariksi päiväksi sukuloimaan. Kamera oli reissussa mukana, mutta vettä satoi joka päivä niin paljon, että eipä tullut kuvattua. Meidän kotijoukot ihastuivat Morrikseen, ja Morris oli myös reissun päällä oikein mutkaton ja kiva koira. Paljon on poitsussa samaa kuin sisaruksissaan, en kyllä voisi olla tyytyväisempi tähän pentueeseen!

Joensuusta tultiin takaisin kotiin 2.9. lauantaiaamuna kenneltreffien toista osaa varten, jotka olivat samalla ”ottopoikani” Armaksen (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) 2-vuotissynttärijuhlat. Enää ei uskallettu luottaa hyvään säähän, joten varattiin Haukkuvaaran pikkukenttä kolmeksi tunniksi treenejä varten. Meidän lisäksi treeneihin ja synttäribileisiin osallistuivat Itävallasta kotiutunut Saila, Mimmi ja Messi sekä Saija koirineen. Kun aikaa oli ruhtinaallisesti, päätettiin rakentaa rallytokon sm-kisojen mestariluokan karsintarata, ja treenata sitä. Olipa kiva rata, jossa oli mukavasti haastetta!

Itse en ehtinyt kameran taakse lainkaan, kun treenasin viittä eri koiraa 😀 Kaikista kuvista suuri kiitos Helille ja Jounille! 🙂

Pääsin pitkästä aikaa testaamaan, miten Mestaria eli Messiä (Empathica’s Naldo) viedään radalla. Olen viimeksi vienyt sitä alokasluokan kisoissa tammikuun alussa, ehkä keväällä treenannut kerran tai korkeintaan kahdesti, ja tässä välissä Messi on noussut jo mestariluokkaan. Messi tiesi heti, mitä hallille oltiin tultu tekemään. Radalla se teki tosi tarkkaa työtä, ainoat virheet tulivat niillä kylttitehtävillä, joilla en osannut sitä rutiinin puutteen vuoksi ohjata. Vähän yhteistä treeniä alle niin josko minäkin Mestaria pääsisin viemään taas joskus kisakentillä 😉

Neven kanssa tehtiin mestariluokan rataa hieman helpotettuna, vaikka sehän osasi yllättävän paljon vaadituista tehtävistä. Nevellä oli treeneissä enemmän intoa kuin järkeä, mutta pääasia, että oli hauskaa 😀

Morriksen kanssa lähinnä vähän testailin, lähteekö se vieraan ohjaajan kanssa tekemään mitään, ja mitä se osaa. Hienosti poitsu lähti hommiin ja teki kyllä hyvin töitä, pieniä herpaantumisia hetkittäin. Kisoissa eteen tulevia haasteita ajatellen Neea on tehnyt tosi hyvät pohjat Morrikselle, sillä on selkeästi ajatus takapään käytöstä ja seuraaminen on iloista 🙂

Lempin kanssa tehtiin pentujuttuja: harjoiteltiin seuraamista, odottamista, jäävien liikkeiden erottelua, luoksetuloa. Havahduin vasta tuon oikeassa ylänurkassa olevan kuvan nähdessäni siihen, että Lempistä on oikeasti kasvanut jo iso tyttö! Vaikka onhan se edelleen pieni 😉

Kun mahdollisuus kerrankin oli, tehtiin Sailan hyvästä ehdotuksesta äijätreeniä eli treenattiin kentällä pelkästään poikien kanssa, yhtäaikaa tietenkin. Aloitettiin rivipaikkamakuulla, jota jokainen teki tasonsa mukaisesti. Morriksen kanssa oltiin paikallaolojuttuja työstetty koko hoitojakson ajan, joten treeni sattui hyvään saumaan. Treenit olivat oikein onnistuneet, saatiin kaikki olla ylpeitä äijäkoirista 🙂

20170902-DSC_0186Iloinen Armas, synttärisankaria naurattaa 🙂

Armaksen kotijoukot olivat suunnitelleet hauskan synttäriohjelmanumeron kaikille osallistujille: kaikki tekivät vuorollaan n. 4 vapaavalintaista kylttitehtävää pitkän rallyharkan, jonka suoritus oli hyvin vapaamuotoinen – sai tehdä temppuja, oikeita rallytehtäviä tai mitä vaan halusi! Koirat omaksuivat iloisen ja hauskan harjoituksen idean supernopeasti, ja palkintona kaikille oli pussillinen koirien namuja, joista koirat olivat aivan innoissaan!

Neve aloitti bilerallyn, ja jos varsinaisella treeniradalla oli ollut enemmän intoa kuin järkeä, niin tässä hupinumerossa se korostui vielä entisestään! Ei mummulle voinut olla nauramatta, se oli ihan mahdoton!

Mutta jos Neve hupaili, niin Rini räjäytti potin. Kun lähdön jälkeen pääsimme ensimmäiselle kylttitelineelle ja pyysin Riniä tekemään meidän temppuvalikoiman valttikortin – pam-tempun – Rini eläytyi tehtäväänsä ihan täysillä. Me ulvottiin naurusta ja meni pitkä tovi, että sain kasattua itseni loppurataa varten 😀 Oli superhauskaa!

Saila ja Saija koirineen esittelivät myös hienoa osaamista ja temppuja 🙂

Morriskin innostui tästä ohjelmanumerosta 🙂

Lempin kanssa tehtiin pennulle passeleita tehtäviä namin avustamana

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, ihana oli nähdä teitä kaikkia ja treenata yhdessä! 🙂 Seuraava bilepäivä on jo suunnitteilla: mummujen 11-vuotissynttäreitä on tarkoitus juhlistaa porukalla!

Tämän viikon tiistaina Morris lähti omaan kotiin, sen riemu oli kyllä käsin kosketeltavissa, kun Neea ja Jyry tulivat sitä hakemaan! Kotona onkin tuntunut varsin hiljaiselta omalla porukalla, ihmeen nopeasti sitä tottuu isoon koiralaumaan.


Jätä kommentti

MH-luonnekuvaus Jyväskylässä 27.5.2017

Liki 2 viikkoa sitten Jyväskylässä, tai tarkemmin Suolahdessa, oli mh-luonnekuvaus, jossa kuvaajina olivat Anne Kuivinen, Arja Jauhiainen sekä pari kuvaajaharjoittelijaa. Kuvauksessa oli kolme kasvattiani N-pentueesta: Helmi (E. Neytiri), Noa (E. Norris) ja Keksi (E. Naroona). Mukava oli päästä seuraamaan näinkin monta saman pentueen koiraa samassa kuvauksessa.

Yritän jotenkin listata alle sisarusten kuvaukset sekä videot kuvauksesta osa-alueittain. Paikka ei valitettavasti kuvaamisen kannalta ollut lainkaan parhaimmasta päästä – osa kuvauksen osa-alueista toteutettiin paikoissa, jonne oli todella huono (jopa olematon) näkyvyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen:
4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen KEKSI NOA HELMI
1b KONTAKTI, yhteistyö:
3 lähtee mukaan, muttei ole kiinnostunut to:sta KEKSI NOA
4 lähtee mukaan halukkaasti, on kiinnostunut to:sta HELMI
1c KONTAKTI, käsittely:
3 hyväksyy käsittelyn KEKSI NOA HELMI

2a LEIKKI 1, leikkihalu:
3 leikkii – aktiivisuus lisääntyy tai vähenee HELMI
4 leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen KEKSI NOA
2b LEIKKI 1, tarttuminen:
2 ei tartu, nuuskii esinettä NOA
4 tarttuu heti koko suulla HELMI KEKSI
2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu:
3 tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / korjailee otetta HELMI NOA KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

3a TAKAA-AJO 1.kerta:
3 aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista NOA
4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy esineelle HELMI KEKSI
3b TARTTUMINEN 1. kerta:
2 ei tartu, nuuskii saalista HELMI NOA KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

3a TAKAA-AJO 2. kerta:
1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään HELMI
4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, pysähtyy esineelle NOA KEKSI
3b TARTTUMINEN 2. kerta:
1 ei kiinnostu saaliista, ei juokse perään HELMI
2 ei tartu, nuuskii saalista NOA
4 tarttuu heti saaliiseen, mutta irrottaa KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

4 AKTIVITEETTITASO
2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata NOA
3 tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja HELMI
4 tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus:
2 tarkkailee avustajaa, välillä taukoja HELMI KEKSI
3 kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja NOA
5b ETÄLEIKKI, uhka/aggressio:
1 ei osoita uhkauselkeitä HELMI NOA KEKSI
5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus:
2 saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo NOA KEKSI
5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua HELMI
5d ETÄLEIKKI, leikkihalu:
2 ei leiki – osoittaa kiinnostusta KEKSI
3 leikkii – voi tarttua varoen, mutta ei vedä NOA
4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen HELMI
5e ETÄLEIKKI, yhteistyö:
1 ei osoita kiinnostusta HELMI
3 on kiinnostunut leikkivästä avustajasta NOA KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

6a YLLÄTYS, pelko:
3 väistää kääntämättä pois katsettaan HELMI NOA KEKSI
6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio:
1 ei osoita uhkaelkeitä HELMI NOA KEKSI
6c YLLÄTYS, uteliaisuus:
2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HELMI KEKSI
5 menee haalarin luo ilman ohjaajan apua NOA
6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko:
1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä HELMI NOA
2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla KEKSI
6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus:
1 ei osoita kiinnostusta haalariin HELMI NOA KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko:
3 väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus:
2 menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa KEKSI
5 menee räminälaitteen luo ilman apua HELMI NOA
7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko:
2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla NOA KEKSI
3 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisella ohituskerralla HELMI
7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus:
1 ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan HELMI KEKSI
3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta vähintään kahdella ohituskerralla NOA

Helmi

Keksi

Noa

8a AAVEET, puolustus/aggressio:
1 ei osoita uhkaelkeitä HELMI NOA KEKSI
8b AAVEET, tarkkaavaisuus:
3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja, esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista HELMI
4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyitä taukoja KEKSI
5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan NOA
8c AAVEET, pelko:
4 on enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä HELMI
5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta NOA KEKSI
8d AAVEET, uteliaisuus:
1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun päästä HELMI NOA
4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin KEKSI
8e AAVEET, kontaktinotto aaveeseen:
2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen HELMI
3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin NOA
4 ottaa itse kontaktia avustajaan KEKSI

Helmi

Keksi

Noa

9a LEIKKI 2, leikkihalu:
3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HELMI
4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti KEKSI
5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti NOA
9b LEIKKI 2, tarttuminen:
4 tarttuu heti koko suulla KEKSI NOA
5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista HELMI

10 AMPUMINEN:
1 Ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön HELMI KEKSI
2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön NOA

Helmi

Keksi

Noa

Kasvattajan näkökulmasta oli kiva huomata, että varsin tasaiselta vaikuttanut sisaruskolmikko (ja pentue ylipäätään) oli varsin tasainen myös mh-kuvauksen mittakaavassa. Pieniä eroja paikoitellen, ehkä silmiinpistävin aktiviteettitasossa, mutta läpi huokui, että kolmikko on samasta puusta veistetty. Todella positiivisena pidin, ettei kukaan osoittanut uhka- tai aggressioelkeitä missään kuvauksen osiossa, vaikka aaveet erityisesti tuntuivat vähän nuorilla koirilla herättävän tunteita 😀 Olen todella onnellinen, ettei kukaan reagoinut voimakkaammin laukauksiin – etenkin, kun Neven ensimmäisessä pentueessa useampi on osoittanut herkkyyttä niille. Koko kolmikko palautui hienosti eikä kukaan tuntunut ihmeemmin kuormittuvan kuvauksesta. Keksi ei kuvauksessa ollut ihan niin rohkea menemään selvittämään haalaria ja räminälaitetta kuin etukäteen Ainon kanssa odotimme, mutta rohkeus taas tuli esille aaveilla. Erityisesti Keksin olemus kuvauksessa minua kuitenkin viehättää ihan jo siitä syystä, että polven murtuma ja siitä toipuminen vei vuoden aika kriittisessä vaiheessa koiran kehitystä, ja silti se on niin hyväntahtoinen ja reipas.

Mukava oli myös kasvatinomistajien suusta kuulla, ettei kukaan suuremmin etukäteen jännittänyt kuvausta. Helmi, Keksi ja Noa ovat arjessa täyspäisiä ja varsin mutkattomia koiria, joten oli vaikea etukäteen kuvitella, että kuvaus paljastaisi niistä jotain sellaista, mitä ne eivät olisi jo tuoneet esille. Omistajat ovat hienosti vieneet koiriaan eteenpäin, lämmin kiitos teille kaikille siitä!