Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

47370133_929173720604187_4852051457966342144_n Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

47340674_541754356288744_9175209742476247040_n

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤

Mainokset


Jätä kommentti

Kirpeitä syysaamuja

Syksy on ihana ja valtavan kaunis vuodenaika, etenkin kirpeinä ja aurinkoisina syysaamuina, kun ruskan värit leimuavat, hengitys höyryää ja sormia vähän kipristelee kylmästä. Vaikka sateetkin olennaisesti kuuluvat syksyyn, niistä en niin välitä – voi sitä kuran ja sotkun määrää kotona! Kolmesta koirasta kantautuu hiekkaa, lehtiä, havunneulasia, sammalta, jäkälää ja kaikkea muuta metsää sisään yllättävän paljon.

Tasainen arki koirien kanssa on jatkunut. Moira viipyi meillä 2,5 viikkoa juoksuhoidossa, ja se sujahti laumaan todella mukavasti. Lempi oli onnensa kukkuloilla, kun päivittäin lenkillä oli mukana samanhenkistä leikkiseuraa. Mummuja kohtaan Moira oli hyvin kunnioittava, ja arki sujui neljän koiran kanssa yllättävän helposti. Oli hauska päästä tutustumaan Moiraan vähän pitemmän aikaa oman arjen kautta. Siihen on kyllä kokoonsa nähden lipsahtanut aika paljon pippuria, mutta toisaalta se on niin kiltti, nöyrä ja hyväntahtoinen, että kokonaisuus on minusta aika hyvin balanssissa. Ääntä siitä lähtee etenkin innostuessaan, mutta yllättävän paljon edistyttiin ääntelyyn liittyvissä asioissa hoitojakson aikana. Hauska pikkumusta!

Moiran palauduttua takaisin omaan kotiin ollaan nautiskeltu syksystä omalla porukalla. Ollaan treenailtu jonkin verran tokoa Stiinan ja Venlan sekä teinikoiratrion kanssa, Lempin kanssa on myös käyty Haukkuvaaran tokovalmennuksissa. Lempin kanssa tokoilu on tasoltaan vähän aaltomaista, välillä menee tosi hyvin ja välillä koukataan aallonpohjalla. Pari viikkoa sitten tehtiin ruutua, noutoa ja merkin kiertoa, Lempi oli aika kivassa vireessä ja vauhtia treeneissä riitti. Viime perjantaina otettiin taas vähän takapakkia, kun noudon palautusnopeus tökki, hyppyesteet kierrettiin ja perusasentoon hakeutuminen oli hidasta. Jostain syystä Lempiä välillä ahdistaa tokossa tulla mun lähelle – tokokoutsimme Oona kiteytti aika hyvin viime treeneissä, että Lempi ajattelee treeneissä ihan liikaa. En ole vielä osannut yhdistää, nouseeko ahdistus jotenkin normiarjesta vai jostain ihan muusta. Arjessa teinikoiran kanssa on pitänyt taas tasaisin väliajoin käydä vähän kehityskeskusteluja lenkillä sinkoilusta ja hihnakäytöksestä.

Agilitytreenit ovat tuoneet vähän uutta virettä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Kurssilla on nyt tehty keppejä ohjureilla, muuria, rengasta, kontaktien alastulotreeniä, keinun rämäyttelyä, pussia sekä muutaman esteen rataharjoituksia. Putkihulluus alkaa nostella päätään pienen punaisen saksansaukon mielessä, mikä tuntuu ohjaajastakin varsin mukavalta. Ensimmäisissä keinun rämäyttelytreenissä Lempi oli kauhean huolissaan ja lähes puristi silmät kiinni aina laudalle astuessaan. Vaikka Lempi on koirana tosi herkkä, niin sen onneksi saa tekemään lähes mitä vaan ruoalla. Tällä viikolla keinun rämäyttelytreeneissä ilme oli jo vapautuneempi, joten eiköhän me keinun kauheudet selätetä.

Rinin kanssa on tehty hupailutreeniä ensi vuonna tulevien uusien rallykylttitehtävien kanssa. En taida raaskia viedä Riniä enää tänä vuonna hallikisoihin, mutta jos se vielä ensi vuonna on näin hyvässä kunnossa, niin ehkäpä uusia rallykisoja täytyy käydä katselemassa. Aino ehdotti, että lähtisin Rinin kanssa korkkaamaan vielä eläkepäivillä koiratanssikisat. Mummukoira varmaan tykkäisi tanssia, mutta täytyy miettiä, onko minusta suunnittelemaan koreografioita.

Neve on päässyt tekemään noseworkkia. Sille pitäisi nyt ottaa kausi itseluottamustreeniä hajun luona pysymiseen, kun se hajun löytää. Se ilmaisee kyllä selkeästi, jos alkaa olla hajulla, mutta jos palkkaa ei kuulu, mummu jatkaa hyväntuulisesti matkaa.

DSC_0859Viime viikonloppuna vietettiin mummujen 12-vuotissynttäreiden aktiiviosuus Haukkuvaaralla. Oltiin aika pienellä porukalla tällä kertaa, paikalla meidän lisäksi Pipsa Helmin kanssa sekä Aino ja Elli koirineen. Aino suunnitteli meille lennossa putkirallin, joka oli kovasti koirien mieleen ja tuotti ohjaajillekin riittävästi haastetta, sen jälkeen treenailtiin omaan tahtiin häiriössä kaikenlaista kivaa. Oli mukava ilta, kiitos kaikille!

Neven putkiralli

Rinin putkiralli

Lempin putkiralli

Kasvatinomistajilta on tullut taas kivoja uutisia! Messi (Empathica’s Naldo) kävi luonnetestissä Lapualla 30.9. tuomareina Kerkkä & Hynynen. Messillä on varsin komea rivi:

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1b koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
  • Puolustushalu +1 pieni
  • Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • Hermorakenne +2 tasapainoinen ❤
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Pehmeys +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • +190 pistettä ja laukausvarma

Peikkopoika on kultaa ❤ Onnea Saila ja kiitos!

6.10. oli puolestaan vuorossa Freyan (E. Listen To My Story) mh-luonnekuvaus Uuraisilla, kuvaajina Jauhiainen ja Aaltonen. Freikku sai ihan itsensä näköisen profiilin, se oli kuvauksessa juuri sellainen energinen, aktiivinen, vilkas ja vauhdikas pieni taskuraketti, mitä se on arjessakin. Kiitokset Stiinalle ja onnea toimintavalmiudessa olevasta pikkumustasta! 🙂

1a KONTAKTI: Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI: Yhteistyö 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c KONTAKTI: Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn
2a LEIKKI 1: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI 1: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI 1: Puruote ja taisteluhalu 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes TO irrottaa
3a TAKAA-AJO: 1. kerta 1 Ei aloita
3b TARTTUMINEN: 1. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
3a TAKAA-AJO: 2. kerta 1 Ei aloita
3b TARTTUMINEN: 2. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
4 AKTIVITEETTITASO 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a ETÄLEIKKI: Kiinnostus 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b ETÄLEIKKI: Uhka/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI: Uteliaisuus 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d ETÄLEIKKI: Leikkihalu 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e ETÄLEIKKI: Yhteistyö 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6a YLLÄTYS: Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
6b YLLÄTYS: Puolustus/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
6c YLLÄTYS: Uteliaisuus 2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d YLLÄTYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a ÄÄNIHERKKYYS: Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS: Uteliaisuus 2 Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a AAVEET: Puolustus/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
8b AAVEET: Tarkkaavaisuus 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c AAVEET: Pelko 4 On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d AAVEET: Uteliaisuus 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e AAVEET: Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
9a LEIKKI 2: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI 2: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10 AMPUMINEN: 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Alla sama vielä videoin esitettynä. Kuva paikoitellen tärisee, sillä kuvaajaa paleli kovasti jo ennen Freyan kuvauksen alkamista!

Käsittely ja leikki 1

Takaa-ajo 1

Takaa-ajo 2

Aktiviteettitaso

Etäleikki

Yllätys

Ääniherkkyys

Aaveet

Leikki 2 ja laukaukset

Loppupalaute

7.10. Aino ja Keksi (E. Naroona) kävivät Turengissa suorittamassa kestävyys- eli AD-kokeen! AD-kokeessa tehdään 20km pyörälenkki n. 12-14km/h nopeudella kolmeen osaan jaettuna ja lopuksi lyhyt tottelevaisuusosuus. Keksin mielestä a) mentiin liian hitaasti, b) oli tosi siistiä ja c) olisi voitu ottaa uusinta ainakin kerran. Tuomari oli ihastellut kaunista ravia ja todennut, että koira on erittäin hieno 🙂 Onnea!

43363909_695763850792160_1143890446808776704_n


2 kommenttia

Kesähellettä ja kasvattien tuloskuulumisia

Helteet ja aurinko löysivät odotetusti tiensä Suomeen heti loman loputtua. En pahemmin ole koskaan ollut helteen ystävä, joten en tästä mieltäni pahoittanut. Surkeaa viime kesää muistellen päätin jo varhain, etten valita auringosta ja lämmöstä kestivät ne miten pitkään tahansa. Pitäisi varoa päätöksiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia!

Koirien kanssa ei ole tarvinnut harkitakaan lenkkeilyä näillä keleillä. Päivisin käydään lyhyitä kävelyitä, ja päivän varsinainen lenkki on tehty järvessä uiden. Onneksi tämä liikuntamuoto on sopinut koirille vallan mainiosti, ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on edes yksi viilentävä ja virkistävä hetki päivässä, jolloin ei tarvitse hikoilla. Mummukoirille piti käydä ostamassa uimaliivit uimisen tueksi, mutta kyllä niiden nyt kelpaa polskutella!

Treenaamiset ovat jääneet helteen vuoksi myös vähemmälle. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa Haukkuvaaralla rallyvalmennuksissa. Kesä on ollut kovin kiireinen, joten valmennuksia on jäänyt paljon välistä. Työstämisen alla oli lähtöharjoituksia, sosiaalinen palkka, Keksin kanssa luopumistreeniä, Rinin kanssa ylivaikeaa oikean puolen seuraamista ja Lempi pääsi harjoittelemaan rallyhyppyä. Nosework-treeniä ollaan tehty vähän kotona.

Kesän hoitolaisia

Alkavalle elokuulle on paljon suunnitelmia. Olisi tarkoitus vähän reissata, tietenkin treenata, Lempin kanssa siirrytään toiseen tokovalmennukseen ja toiveissa olisi päästä agilityn alkeiskurssille. Loppukuun huipennuksena pidetään Empputreffit. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis!

Tuloskuulumisiakin on taas paljon päivitettävänä!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) on ryhtynyt oikeaksi kehäketuksi, sillä kesän aikana se on ollut Pilvin mukana useammassa näyttelyssä ja varsin mukavin tuloksin! Forssassa 9.6. Nekku oli portugalilaisen Rui Oliveiran kehässä upeasti PU2 kera vara-sertin!

”Good head. Nice shape. Good front and quarters. Would prefer lower tail carriage. Nice topline and front.”

34880768_10213852414837402_8039633540603707392_n

Seuraavana päivänä 10.6. Nekku oli Tuurissa Tarja Löfmanin kehässä, jälleen PU2 kera vara-sertin! Tästä mulla ei ole arvostelua. Heinäkuun puolella Nekku on kerennyt Porvoon näyttelyyn 28.7. Nina Jangerin kehään, josta tuloksena ERI2.

6v, mittasuhteiltaan oikea. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä otsapenger. Hieman ilmavat korvat. Pyöreät silmät. Hyvä ylälinja ja raajaluusto. Hyvä lantio. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeitteen laatu.

29.7. Nekku oli Mikkelin KV:ssä, jossa aussiet tuomaroi Lena Danker-Höglund, ja yllätti kasvattajan olemalla jälleen PU2 kera vara-sertin ja CACIBin!

6-vuotias uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät päänlinjat. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvällä työnnöllä tasapainoisesti. Miellyttävä luonne.

Tälle kesälle Nekulle on luvassa kuulemma vielä jokunen näyttely lisää, peukut pystyssä, että vara-sertit muuttuisivat jossain kohtaa oikeiksi 🙂 Paljon onnea hienoista tuloksista, Nekku on komea poika ❤

Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa on kisattu rallytokoa. Loman lopuksi käytiin Ylöjärven kisoissa 7.7. joissa tuomaroi Tytti Lintenhofer ja tuomariharjoittelijana Maria Riski. Radalle sattui työtapaturmina kaksi -10 virhettä sekä pari pienempää, joten tulos jäi tiukille, mutta jäljelle jäi kuitenkin 76 pistettä, tällä tuloksella sijoituttiin vielä kolmanneksi.

Haettiin Keksin kanssa Pop Dog ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta meitä ei huolittu mukaan. Tästä suivaantuneina (:D) ajelin kotikisojen sijaan 22.7. Orimattilaan (jonka piti olla melkein naapurissa, mutta eihän se ollutkaan), jossa kisoja tuomaroi Pia Heikkinen. Kisapäivälle sattui kova helle, joka joidenkin voittajaluokan koirien suorituksessakin näkyi, mutta Keku pisteli parastaan kuumuudesta huolimatta! Viimein saatiin kisoissa kaunis, ehjä suoritus, ja tuloksena 96 pistettä, luokkavoitto ja koulari RTK3 ❤ Kumpaakaan näistä kisasuorituksista ei ole videolla, mutta Keku teki töitä hyvin 🙂 Jatkossa sitten kuninkuusluokan haasteita kohti, hui!

38177013_10156470835372808_8990664197587075072_nKisamenestyshuuruissa shoppaillessa törmäsin tähän ihanaan pantaan, ja pakkohan se oli Keksille ostaa. Kettutytöllä pitää olla kettupanta 🙂

No niissä piirinmestaruuskisoissa 28.7. Jyväskylässä kisauransa korkkasi komeasti pikkuinen Moira (Color Runs Ready for Success), joka nimensä mukaisesti oli valmis menestymään – tuloksena alokasluokasta täydet 100 pojoa ja sillä sijoitus 2. Wau, paljon onnea Saila! ❤

37790622_10211931778786267_4751442755295641600_nVielä on kesää jäljellä


Jätä kommentti

Emppujen ensimmäinen paimennusviikonloppu 5.-6.5.2018

Viikko sitten pidettiin laatuaan ensimmäinen Emppujen paimennusviikonloppu Luhangalla, samassa paikassa, jossa olen omien koirieni kanssa käynyt viime kesän lopusta alkaen. Kelit ovat yleensä näitä meidän tapaamisia suosineet, ja niin tälläkin kertaa – lauantaina oli pilvistä mutta lämmin, ja sunnuntaina paistateltiin auringossa. Lauantaina mukana olivat Moira (Color Runs Ready for Success), Vilppu (E. You Are Not Alone), Noa (E. Norris) ja omista koiristani Rini ja Lempi. Sunnuntaina paimennukseen osallistuivat Vilppu, Noa, Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Lindan bortsu Rolf ja omista koiristani Neve ja Lempi.

 

Moira on tässä kevään aikana käynyt Sailan kanssa paimentamassa joitakin kertoja, ja olen saanut raporttia, että se on varsin pätevä nuori paimenen alku. Nyt pääsin näkemään Moiran työskentelyä ensimmäisen kerran itse, ja ohjasinkin sitä samalla. Moira on kovin innokas ja keskittynyt, sen ohjaaminen tuntui hyvin luontevalta ja vaivattomalta. Ja miten hienot ja nopeat maahanmenot Saila on Moiralle opettanut!

 

Rinin kanssa saatiin lauantaina tämän kevään parhaat treenit. Mummu teki nätit kuljetukset ja oli hyvin kuulolla, maahanmenoihin saatiin napakkuutta, kun kävin palkkaamassa niistä erikseen. Rini toimii paimenessa hyvin, kun olen vain itse sille selkeä (kummallista!)

 

Huikeimman kehityskaaren viikonlopun aikana esitteli Vilppu, joka oli paimentamassa ensimmäistä kertaa. Murkkuikäisen teinipojan kanssa käytiin läpi monenlaisia asioita alkaen siitä, että lampaita ja avustajakoira Temiä ei saa syödä ja lampaita kohti ei saa sännätä. Kouluttajaakin Vilppu vähän testasi. Aika huikeaa oli nähdä, miten koiran olemus muuttui rauhallisemmaksi, ja miten se sunnuntaina ohitti Temin lähietäisyydeltä edes vilkaisematta ja lähestyi lampaita nätisti. Vilpun treeneissä havainnollistui hyvin, miten nopeasti koira voi kehittyä, kun sitä vaan osataan viedä oikealla tavalla ja reilusti eteenpäin. Vilppu selkeästi hyötyy myös, mitä selkeämmät pelisäännöt ovat.

 

Noalla on takana pitkä paimennustauko, joten intoa siltä ei puuttunut. Noan viikonlopun teemana oli äänenkäytön hillintä paimennuksessa ja rauhan saaminen työskentelyyn. Noakin vastasi treeniin hyvin ja esitteli hienoja paimennuspätkiä.

 

Myös innokkaan Nadan kanssa treeniteemana oli äänenkäytön hillintä ja rauhan etsintä työskentelyyn. Hauska oli nähdä, miten koirista löytyi paljon samankaltaisuutta.

 

Nevellä riitti vauhtia niin kuin aina, mutta myös sen kanssa saatiin tämän kevään paras treeni aikaiseksi. Jos olisin arvannut sunnuntaille sattuvan kevään ensimmäisen hellepäivän, olisin treenannut Neven jo lauantaina ja Rinin sunnuntaina. Nevelle on steriloinnin jälkeen tullut ihan hillittömän paksu turkki, ja välillä kyllä oikeasti mietitytti, että tukehtuuko mummurukka turkkiinsa auringonpaahteessa. Sunnuntaina paimennuspäivän päätteeksi syyllistyin ensimmäistä kertaa koiraharrastushistoriani aikana koiran turkin ajelemiseen. Nevelle jäi turkkiin pituutta 13mm verran. Mummu on ollut pirteämpi lenkillä, vaikka karvaa vaan lyhennettiin, joten taisi tämä olla paikallaan.

Lempparin paimennuksista pyysin ottamaan vain videota siinä toivossa, että videopätkistä saisi koostettua jonkunlaisen näytteen, jonka kehtaisi lähettää Saksaan kasvattajalle nähtäväksi. Lempille pitkähkö tauko paimennuksista ei ollut tehnyt hyvää 😀 Vauhtia oli ihan hirveästi (kuten videon alusta huomaa) ja jouduin toteamaan, että teinari osaa olla paimennuksessa röyhkeä ja omapäinen sika, jos sille ei ole tosi jämäkkä. Se ei ole hyvä yhdistelmä ohjaajan kanssa, joka ei lajista ymmärrä vielä läheskään riittävästi. Lauantaina taisteltiin alkuun vauhdin ja hallinnan kanssa, mutta loppuun saatiin apukoira Temin avustuksella harjoiteltua nostoja, jotka toivat tekemiseen rauhaa ja keskittymistä. Sunnuntainakin vielä vähän taisteltiin hallinnan kanssa, mutta treenit sujuivat jo paremmin ja päästiin tekemään kuljetuspätkiäkin. Haaveilen Lempin kanssa kisaamisesta paimennuksessa, mutta hetkittäin väkisinkin tuntuu, että siihen on vielä matkaa. Onneksi ei ole kiire.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitos kouluttajallemme Jennille opettavaisesta viikonlopusta! Näitä taitaa olla luvassa jatkossakin 😉


Jätä kommentti

Pakkastalven viettoa, kenneltreffit ja kisamaisia pohdintoja

Ihana pakkanen, lumikinokset ja jäätyneet järvenjäät ovat palauttaneet uskoni, että talvi voi oikeasti olla siedettävä vuodenaika. Viime talvesta en paljoakaan muista, mutta se jäi mieleen, että joka paikassa oli peilijäätä ja lunta ei juurikaan. Tänä talvena ollaan nautittu jokaisesta pakkasessa tehdystä lenkistä – jopa niistä, joita varten koirille piti pukea takit ja tossut (niitä ei onneksi ollut kovin monta). Löydettiin kodin läheltä uusia lenkkipolkuja, joita kävellessä on todella saanut ihastella Suomen kaunista luontoa.

2.2. vietettiin kenneltapaamista, jossa juhlistettiin vähän jälkikäteen FF-pentueen 1-vuotissynttäreitä sekä Messin valioitumista. Varasin meille ensin ryhmäuinnin Aquabarksille, josta suunnattiin Keski-Suomen kennelkerhon hallille muutamaksi tunniksi treenaamaan. Tämän postauksen kuvasato on kennelpäivän varrelta napsittuja.

Ryhmäuinnilla jokainen koira ui yksinään, vaikka tuon nimen voisi tulkita toisinkin. Kokeneemmat konkarit uivat altaassa yksinään, mutta koulutetun uittajan valvovan silmän alla. Ensikertalaiset ja vähän uineet saavat altaaseen seuraksi koulutetun uittajan. Kenneltreffien nuoriso-osasto oli vähän järkyttynyt tällaisesta aktiviteetista, mutta kaikki uskaltautuivat altaaseen, ja jokainen uintikierros oli vähän edellistä rennompi ja parempi.

Freya näyttää söpöltä myös uidessaan!

Vilppu näytti uidessaan siltä, että olisi uimisen sijaan juhlistanut synttäreitään mieluummin vaikka metsässä tai kotisohvalla 😀

Messi on kokenut uimari, eikä tarvitse uintitilaisuuteen ketään – sehän on sielläkin töissä!

Pikkuinen Moira näyttää sää-lit-tä-väl-tä (sileäkarvaiselta noutajalta) uidessaan

Lempi rakastaa uida, mutta uiminen altaassa on sen mielestä edelleen hieman jännittävää. Se ui ihan käsittämättömän nopeasti ollakseen tuollainen rimpula.

Hallilla treenailtiin kukin vähän omia juttujaan omaan tahtiin hyödyntäen häiriö treeneissä. Otettiin välissä myös muutamia ryhmäliikkeitä, kun meitä oli hyvänkokoinen porukka kerralla paikalla. Venla napsi kuvia hallilta, mulla oli niin kiire treenata omia, etten kerennyt kameran taakse ollenkaan.

Kenneltreffeihin on kuulunut olennaisesti myös virallisten posetuskuvien ottaminen, niin myös tällä kertaa. Messi jäi mulla kokonaan kuvaamatta, minkä tajusin vasta kotona kuvia läpi käydessäni, täytyy tämä erehdys korjata toisella kertaa.

Noa (Empathica’s Norris) melkein 3v

Helmi (Empathica’s Neytiri) melkein 3v

Freya (Empathica’s Listen To My Story) 1v

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 1v

Moira (Color Runs Ready for Success) 5kk

Hallilta vietiin koirat kotiin ja lähdettiin kaupunkiin vielä porukalla syömään. Kiitos kaikille osallistuneille kivasta päivästä, olipa mukavaa! 🙂

Kenneltreffejä edeltävänä viikonloppuna tehtiin päiväreissu Vantaalle rallytokon tuplakisojen merkeissä. Koko lössi oli mulla mukana, mutta kisasin vain Rinin kanssa. Ensimmäisen radan tuomaroi Tiia Hämäläinen ja toisen Heikki Palosaari. Mari tuli katsomaan kisoja, joten saatiin radat videollekin. Youtubeen lataaminen tosin sai nämä aika suttuisiksi, joten laadulla ei nyt voi kehuskella.

Kisoissa oli tosi paljon hyvää. Halli oli meille täysin vieras, mutta se ei mummun kisa-asenteessa näkynyt ollenkaan. Isoin plussa siis ehdottomasti siitä, että Rini oli tosi hyvällä ja rennolla fiiliksellä molemmilla radoilla. Plussaa sinänsä sekin, että molemmilta radoilta saatiin hyväksytyt tulokset, vaikka pisteillä ei varsinaisesti juhlittu – ekalta radalta pottiin jäi 71p, isoin yksittäinen pistesyöppö putki ja sen epäonnistunut uusiminen, ja toiselta muistaakseni 84p.

Viimeiseltä kisaradalta tullessani omat fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Olin toki tosi iloinen, että mummu oli niin hyväntuulinen – kisafiilis on siis saatu korjattua. Ilman sitä mikään ei tunnu miltään. Rini ei kuitenkaan ole koskaan aiemmin kieltäytynyt putkesta. Myös toisen radan erikoiset loikat minusta poispäin herättivät kummastusta. Jäin pohtimaan, että voisiko olla, että kultainen mummukoirani ei enää ihan näe ja kuule kunnolla. Näillä ikävuosilla se ei olisi missään nimessä mahdottomuus. Hallissa oli aika hämärä valaistus, ja putki oli musta – ehkä Rini ei putkessa käydessään nähnyt, että valoa kajastaa edessäpäin, joten se kääntyi ympäri. Toisen radan loikkia edelsi, että käveltiin lampun alta, ja mun varjo vilahti maassa nopeasti – mun omaan silmään näytti, että Rini luuli mun heittäneen sille jotain maahan.

28000083_10156011100352808_537643729_oJos kyse on aistimaailman asioista, niin niille ei luonnollisesti voi mitään. Jos nyt vielä halutaan kisata, niin jatkossa täytyy hallikisapaikat kartoittaa niin, että valaistus olisi siellä mahdollisimman hyvä. Treenien osalta ollaan nyt pidetty kisojen jälkeen pientä taukoa. Voisi varmaan sanoa, että meillä on nyt uudelleenjärjestäytymisvaihe menossa – mitä jatkossa tehdään ja miten. En ihan vielä haluaisi laittaa mummua eläkkeelle. Treenaaminen on kivaa, mutta haluaisin myös pitää itselläni yllä jonkinlaista kisarutiinia. Menee vielä pitkä tovi ennen kuin Lempi on kisakuntoinen.


Jätä kommentti

Uusi, parempi vuosi?

Hyvänen aika, multa on jäänyt hirveästi kuvia laittamatta tänne! Kerrotaan alkuvuoden kuulumisia runsaiden kuvien kera.

Vuoden lopussa saatiin lunta maahan, ja näköjään kuvaajakin vähän aktivoitui (vaikka ei tällä kuvaamisen aktiivisuudella varsinaisesti voi kehuskella). Nämä kuvat ovat marraskuulta, kun lenkkeiltiin Ainon lauman sekä Stiinan ja Freyan kanssa 3,5h. Etenkin nuoriso-osastolla oli lenkillä lystiä!

Keksi (Empathica’s Naroona) 2,5v

Freya (Empathica’s Listen To My Story) 10kk

V0000690Nessu Neve Nepunenkin on ollut ihan kalju nakki marraskuussa. Ei se vieläkään täydessä karvassa ole, mutta tukkaa on onneksi jo vähän enemmän 😀

Muutamia kimppakuvia lenkeiltä.

Keksi on niin ihana ja iloinen 🙂

Mummut voivat hyvin, molemmat ovat välillä intoutuneet taantumaan nuorison tasolle. Silloin ei ikä tassuja paina. Kyllä mieli ja sydänkin lepää, kun saa katsella mummujen iloista menoa!

Lemppari pääsi joulukuussa pitkästä aikaa leikkimään työkaverin staffipentu Sylvin kanssa. Nuorilla tytöillä kävi leikit edelleen hyvin yksiin – vauhtia ja hurjia tilanteita riitti!

Joulun pyhät olin perinteitä kunnioittaen töissä, mutta tapaninpäivän iltana otettiin auton nokka kohti Joensuuta. Venla sattui olemaan poikien kanssa Joensuussa samaan aikaan, joten käytiin kimppalenkillä. Vilpulla ja Lempillä oli kivaa keskenään eikä vauhtia tältäkään lenkiltä puuttunut!

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 11kk

Uudenvuodenaaton iltana ajeltiin Venlan ja viiden koiran kanssa takaisin Jyväskylään. Vähän jännitin ennakkoon, miten vuodenvaihde meillä menee. Lempi tekee varmaan juoksua, sillä se on ollut vähän herkkis ja säikkynyt ihan hupsuja juttuja, joten vähän uumoilin, että vuodenvaihteesta voi tulla pitkä ja raskas. Mitä vielä! Käytin koirat nopeasti hihnassa pihalla, kun tultiin kotiin yhdeksän aikaan illalla, eikä kukaan koirista lotkauttanut korvaansakaan paukkeelle. Lempi vietti illan syöden luuta ja mummut nukkuivat sohvalla – vuodenvaihde sujui siis oikein mallikkaasti!

Alkuvuosi on tuonut tullessaan jo kahden pentueen synttärit. Ensin FF-pennut täyttivät vuoden 12.1. Viime vuosi meni niin sumussa, että ei ajankulua ole kerennyt edes tajuta – miten voi olla jo vuosi, kun jännitettiin Lyylin pentujen syntymää? Onnea Final Fantasyt eli Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤

Tiian lähettämää videota Leosta en saanut tähän liitettyä. Hienot pupsit ❤

Eilen eli 20.1. ensimmäiset Emput eli Hazel-pentue juhlisti 6-vuotissynttäreitä. Onnea Nekku-kulta (Empathica’s Hazelnuts)! Synttäreitä olisi juhlistanut myös oma Hilda-kulta, jos olisi vielä täällä. Lentosuukkoja rakas, mulla on sua niin kauhea ikävä, että sydämeen sattuu ❤

Näillä kahdella on aina erityinen paikka sydämessäni – ihan niin kuin kaikilla kasvateillani – mutta vain yhdet voivat olla ensimmäiset ❤

Eilen oltiin kotikisoissa korkkaamassa kisavuosi Rinin kanssa rallytokossa. Valitsin kyllä haasteellisen päivän aloittaa, kun Hilda oli niin kovasti mielessä, mutta sain kisapään kasattua radan alkuun mennessä. Hillebrandin Minna oli tehnyt meille haastavan radan mestariluokkaan, mutta siitä selvittiin, saatiin tulos ja fiiliskin oli molemmilla osapuolilla jo oikeaan suuntaan! Tuloksena MES82, pari kylttiä uusittiin ja yksi ylimääräinen piruetti eteentulossa söi -10 pistettä. Tässä pari Helin & Jounin ottamaa kuvaa kisoista, alla myös kisavideo.

Messi (Empathica’s Naldo) kisasi samoissa kisoissa Sailan ohjauksessa MES86p.

Moira (tuontityttö Color Runs Ready for Success) kävi meillä päivähoidossa myös tuossa viikolla. Viehättävä nuori penneli, odottelen tosi innoissani, mitä siitä kasvaa! Toivottavasti se ensi alkuun kasvaisi vähän korkeutta, 5-kuiseksi pennuksi se on kyllä vähän knääpiö 😀

 


Jätä kommentti

Vuoden 2017 tulokset koottuna

Vuosi vaihtui jo muutama viikko sitten, mutta vuosikatsaus on edelleen tekemättä. Yövuorossa on onneksi aikaa.

DSC_0201

Vuosi 2017 oli kasvateilleni ja yhteistyökoirilleni hyvä vuosi ainakin tulosten valossa. Näin pitkä lista tuloksia kertyi:

RALLYTOKO:
Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” AVO99
Empathica’s Naldo ”Messi” RTK1, RTK2, RTK3, RTK4, RTVA, voittajaluokan rotumestaruus, joukkuepiirinmestaruus
Empathica’s Naroona ”Keksi” RTK2, avoimen luokan rotumestaruus
Empathica’s Neville ”Morris” ALO93
Empathica’s Neytiri ”Helmi” RTK3
Empathica’s Norris ”Noa” RTK2
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” AVO77, AVO74

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” ALO94, ALO96
Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” MES89, MES85, MES86
Hazelmoor Yelly Bean ”Lyyli” ALO96

TOKO:
Empathica’s Naldo ”Messi” VOI1
Empathica’s Naroona ”Keksi” TK1
Empathica’s Norris ”Noa” 3 x AVO2

AGILITY:
Empathica’s Naldo ”Messi” AGI1: 1 x LUVA, osallistui para-agilityn mm-kisoihin Itävallassa
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” AGI2: 1x LUVA + SERT –> siirto AGI3

BH-KOE:
Empathica’s Naroona ”Keksi” BH, PAKK1

MH-LUONNEKUVAUS:
Empathica’s Naroona ”Keksi” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 1
Empathica’s Neytiri ”Helmi” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 1
Empathica’s Norris ”Noa” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 2

VESIPELASTUS:
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” hyväksytty SOVE

NÄYTTELYT:
Empathica’s Neville ”Morris” NUO-ERI, AVO-ERI
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” JUN-H

CANICROSS:
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” junnuluokan sm-kulta

NOSEWORK:
Hazelmoor Nefertiti Nia ”Neve” hyväksytty 1-luokan hajutesti

Ihan huikea määrä tuloksia ja vielä useammasta eri lajista! Kasvattaja ei voi kuin pakahtua ylpeydestä ja olla nöyrän kiitollinen aktiivisille kasvatinomistajille! Kiitos, olette kultaa! ❤

Empputiimiin syntyi yksi pentue tammikuussa, kaikki FF-pentueen neljä pentua saivat ihanat kodit ja ovat aloitelleet harrastuskoiran uraa kukin tahoillaan. Ehkäpä he täydentävät omalta osaltaan tuloslistaa tulevina vuosina!

dsc_0229

Empputiimi kasvoi vuoden aikana myös kahdella tuontipennulla. Two Coast’s Rala ”Lempi” tuli keväällä Saksasta ja asustelee meillä, Color Runs Ready for Success ”Moira” tuli syksyllä Ruotsista ja asuu Sailan luona. Moiran rekisteröinti Suomen Kennelliittoon sujui jouhevasti, Lempin rekisteröintiprosessi on vireillä, mutta vie enemmän aikaa luultavasti siksi, että se on rekisteröity Saksassa vain ASCAan.

Tälle vuodelle on luvassa ainakin virallisia terveystutkimuksia, ja toivottavasti kasvattejani nähdään kisakentillä myös tänä vuonna! Haaveissa olisi myös pentuja tälle vuodelle, mutta pentusuunnitelmista lisää tuonnempana.

Kiitos kasvatinomistajilleni tästä vuodesta ja parasta mahdollista vuotta 2018 kaikille! 🙂