Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Pennut lähtivät maailmalle

Viime viikolla oli aika luovuttaa pennut uusiin koteihinsa. Tämä on jotenkin aina tosi haikea ja vähän surullinenkin vaihe, mutta niin ihanat kodit pennut saivat, että se helpotti paljon luopumisen tuskaa. Uusia kuvia en ehtinyt enää viikolla ottaa, joten hyödynnän vielä kerran näitä aivan ihania Hannan ottamia kuvia pennuista ❤

Viime viikon keskiviikkona ensimmäisenä lähti Molly. Ei onneksi kovin kauas, sillä Molly muutti Hannan perheeseen Laukaaseen! Kaverina kotona on 10-vuotias Noomi-aussie. Mollyn uusi nimi on Nelli ❤

Keskiviikkona uutta kotia kohti lähti myös Maisa. Maisa muutti Lempäälään toisen Hannan perheeseen, kotona on seurana Mauno-kissan lisäksi 9-vuotias Milda-aussie. Maisa tunnetaan jatkossa nimellä Mera ❤

Torstaina maailmalle suuntasi ensimmäisenä Mega. Megasta tuli Ohmi, ja se jäi Jyväskylään Hannen ja Henkan aussielauman vahvistukseksi! ❤ Ohmilla on kotona esikuvina 10-vuotias Nokso ja 4-vuotias Tesla.

Metkulla oli edessä pitkä kotimatka, joten lähdin välissä lenkittämään aikuisia koiria ja otin pennut mukaan. Aika hurahti niin nopeasti, että tuli kiire kotiin. Tässä pieni videoåätkä, jonka otin meidän ulkoilulta.

Metku muutti Parkanoon Katjan ja Askon luo, kotona isojen koirien tavoille pentua kaitsii 8-vuotias Zorro-aussie. Metkusta tuli Zeke ❤

Torstai-ilta vietettiin laatuaikaa Mahti-pennun kanssa. Mahti oli vähän ihmeissään, kun kaikki leikkikaverit olivat tiessään, mutta aikuiset koirat pitivät sille ihailtavan kärsivällisesti seuraa. Se pääsi ensimmäiselle hihnaulkoilulle, käytiin vähän autoilemassa ja illalla oli edessä normaalit lähtöpäivää edeltävät rutiinit pesuineen. Mahti pääsi yöksi yläkertaan nukkumaan meidän kanssa, en raaskinut jättää sitä yksin alakertaan. Kertaalleen heräsin yöllä käyttämään pennun ulkona, muuten nukuttiin aamuun asti. Aamulla käväistiin taas aamukävelyllä hihnassa, mulla oli siitä videokin, mutta se jäi puhelimen vaihdon myötä.

Perjantai toi tullessaan viimeisen pennun luovutuksen. Mahti muutti Viivin luo Tampereelle ja tottelee jatkossa toivottavasti nimeä Kromi ❤ Kromilla on myös kotona seuranaan vanhempi aussieuros Kapu.

Onnea ja kaikkea parasta yhteiseen matkaan kaikille! ❤ Kaikilla pennuilla on lähtenyt hyvin elämä alkuun uusissa kodeissaan, ovat olleet reippaita eikä kukaan tainnut pahemmin itkeskellä synnyinkodin perään. Ihania kuulumisia olen saanut lukea meidän ryhmästä sekä katsella kuvia ja videoita, jotka helpottavat hieman pentuikävää!

Koti on tuntunut kovin tyhjältä ja hyvin hiljaiselta pentujen lähdettyä, mutta tässä vaiheessa osaa arvostaa etenkin ehjiä yöunia 😀 On ollut myös ihana päästä treenaamaan kunnolla omien koirien kanssa, ne ansaitsevat rutkasti laatuaikaa tämän rutistuksen jälkeen ❤ Kirjoittelen omien koirien kesäkuulumiset omaan postaukseensa, kunhan tässä ennätän.


Jätä kommentti

Pennut 7,5vkoa ja maailmalle suuntaamassa

Yhteinen aika pentujen kanssa alkaa olla loppusuoralla. Edellisestä postauksesta puuttui jokuset videot, jotka olin pentujen touhuista kuvannut. Aloitellaan kuulumisten kertomiset niistä.

Hellepäivän pihaleikkejä
Lenkkivideot samalta iltaulkoilulta, josta jaoin yhden videon jo edellisessä postauksessa.

Viime viikon ohjelma meni tiistain halliseikkailun jälkeen siinä mielessä uusiksi, että jäin sairaslomalle selän kiukuttelun vuoksi. En ollut sopinut vierailuja enkä muitakaan menoja, kun olin varautunut olemaan töissä, joten pari ensimmäistä päivää meni lähinnä ihmetellessä, että eikö tänne tosiaan ole tulossa ketään ja eikö mun todella tarvitse olla säntäämässä minnekään. Taisi tulla tarpeeseen. Otettiin niin pentujen kuin aikuisten kanssa rennosti, nukuttiin päiväunia ja nautittiin yhdessäolosta.

Pallomeri on pentujen mielestä superkiva!

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä klo 10 aamulla piti olla Tampereella Hakametsän klinikalla pentutarkastuksen ja silmäpeilausten merkeissä. Olen aika ylpeä tupseista – pari piippausta kotoa lähtiessä ja muuten sikeää unta Tampereelle saakka! Tampereen päässä Hanna tuli avukseni klinikalle, mikä helpotti kovasti pentujen siirtelyä. Koottiin pennuille tutkimushuoneeseen pentuaitaus, siellä pennut tovin valvoivat ja ihmettelivät klinikan äänimaailmaa, mutta pian yksi toisensa jälkeen rauhoittuivat jatkamaan unia.

Hirveän stressaavaa olla uudessa paikassa! 😀

Eläinlääkärin tarkastuksessa koko porukka todettiin kaikin puolin terveiksi ja kaikilla oli myös moitteettoman kirkkaat silmät 🙂 Mahti ja Maisa pistivät vähän hanttiin silmäpeilauksen aikana, muuten saatiin kaikki tutkittua ongelmitta. Pentujen painot olivat 4,5-5,6kg välillä, pienin oli Molly ja suurin (ei yllätä ketään) Metku. Nada kävi samalla reissulla rokotuksilla.

Klinikkareissun jälkeen ajettiin Hannan kanssa läheisen puiston reunalle, laitettiin pentuaitaus pystyyn ja pennut pääsivät vähän jaloittelemaan ulos. Pennut leikkivät hetken, mutta alkoivat hyytyä melko nopeasti, joten nosteltiin pennut takaisin kyytiin ja suunnattiin kotimatkalle. Pennut eivät inahtaneetkaan koko kotimatkan aikana. Kotona pönttöenergiaa sitten odotetusti riitti 😀 Videon kuvaushetkellä meno oli jo rauhallisempaan suuntaan päin.

Mega käväisi perjantaina vielä iltalomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut pop, mutta muuten oli kuulemma ollut oikein reippaana uudessa paikassa 🙂

Lauantaiaamuna herättiin taas aikaisin, sillä mulla oli tiedossa pieni reissu ja pennut menivät Lindan ja perheen luo hoitoon yhdeksi yöksi. Pennut olivat esitelleet vauhdikasta ja äänekästä puoltaan, olleet pihalla hyvin itsenäisiä ja irtoavaisia, eivätkä mokomat olleet antaneet Lindan juuri yöllä nukkuakaan. Pennuilla oli käynyt paljon vieraita, ja ne olivat saaneet olla paljon ulkona. Kävin hakemassa pennut myöhään sunnuntai-iltana, ja ne nukahtivat sikeään uneen lähes heti, kun autoon niitä nosteltiin.

Nada jäi samalta reissulta jo omaan kotiin, vaikka se kyllä hyppäsi kertaalleen mun auton kyytiin ehkä vanhasta tottumuksesta 😀 Niin ihana, kun olisikin ollut sitä vielä meillä pitää, olen varma, että Nadan kotijoukot eivät olisi olleet valmiita olemaan siitä erossa enää päivääkään! Ihana koira ❤ Samalta reissulta luovutin maailmalle ensimmäisen pennun! Meemistä tuli Bree, ja niinhän siinä kävi, että se jäi Lindan perheeseen ❤ Kaikkea hyvää yhteiseen elämään ja lämmin kiitos loistavasti sujuneesta yhteistyöstä tähän saakka – ihana, kun yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin! ❤

Ihana Bree ❤ (c) Hanna Perämäki

Metkun mokoma valvotti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä huutamalla, kiljumalla ja ulvomalla parin tunnin välein. Onneksi oli mahdollisuus nukkua päiväunet, muuten ei päivästä ehkä olisi selvinnyt. Molly kävi maanantaina päivälomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut senkään mielestä ollut oikein mieleistä, mutta muuten oli ollut oikein reipas. Pennut olivat varmaan viikonlopun riennoista väsyneitä, ne nukkuivat maanantaina paljon. Luulisi, ettei yhden pennun puuttuminen porukasta näkyisi juurikaan, mutta kyllä meteliä ja siivoamista on vähemmän.

Tänään tiistaina käväistiin pentujen kanssa Saijan pihalla. Vauhtia oli aika paljon enemmän kuin viimeksi, pennut leikkivät keskenään ja olivat reippaasti aikuisten koirien kanssa. Keli ei oikein suosinut, tihkusade muuttui retken loppua kohti kaatosateeksi. Joitakin kuvia sain otettua ennen pahinta sadetta, kaatosateen alta lähdettiin kyllä liukkaasti kotia kohti. Työkaverini kävi pentuja katsomassa siskonsa kanssa iltapäivällä, pennut olivat melko väsyneitä, joten eivät olleet onneksi ihan kauheita riiviöitä.

Loppuviikko meneekin sitten pentuja maailmalle luovuttaessa. Huomenna (eli tänään) lähtee kaksi pentua, torstaina kaksi ja perjantaina viimeinen. Nopeasti aika on mennyt, mutta pennut ovat kyllä viime päivinä osoittaneet olevansa valmiita suuren maailman haasteisiin. Illasta pakkailin vielä pentureput valmiiksi ja pesin huomisen lähtijät. Toisaalta on haikea ja vähän surullinenkin mieli, mutta toisaalta olen niin innoissani pentujen tulevista kodeista. Ihana päästä seuraamaan, mitä näistä kultakimpaleista kasvaa ❤


4 kommenttia

Pennut melkein 7 vkoa ja viralliset nimet

Vauhtia piisaa ja pentujen menohalut vaan lisääntyvät. Viikonloppu oli kasvikselle aika raastava, sillä se vedettiin todella vähäisillä unilla – yöt töissä ja päivät hyvin heikosti ja katkonaisesti nukkuen. Linda oli valtavan suuri apu, kun kävi vielä molempina iltoina mun lähdettyä töihin hoitamassa sekä pennut että aikuisten lauman.

Ihana mamakoira Nada ❤

Perjantaina ennen ensimmäistä yövuoroa pennut pääsivät valokuvaukseen! Olin tilannut Perämäen Hannalta kuvaussession jo heti pentujen synnyttyä, sillä ihastuin aivan valtavasti hänen ottamiinsa ”harjoituskuviin” Ainon ja mun koirista. Kaikki postauksen ihanat kuvat ovat Hannan ottamia ❤ Kävimme kuvattavana Lindan pihalla, niin saatiin apukäsiä ja pennut pääsivät jälleen uudelle automatkalle.

Mahti

Viikonloppuna oli kauhean kuuma, pennut leikkivät vähän, mutta ulkona ollessaan hakeutuivat varjoon lepäämään. Aikuisten kanssa käytiin pieniä kävelyitä ja illalla uimassa. Sunnuntai oli varsinainen koomapäivä, mutta illalla oli meidän toko/rallyryhmän treenit, jonne en ole päässyt tällä treenikaudella vielä kertaakaan. Hallilla olevien kisojen takia treenit pidettiin Killerin parkkipaikalla, ja sainpa idean, että otan pennut mukaan katsomaan treenejä ja taas harjoittelemaan autoilua. Illasta oli jo viileämpää, mutta virittelin pennuille aitauksen varjoon. Sitä en pentuja mukaan ottaessani tullut miettineeksi, että pennut tietysti houkuttelivat paikalle ulkopuolisia ihailijoita, joten omiin treeneihin keskittyminen oli vähän haastavaa. Pennut olivat onnessaan saamastaan huomiosta, ja ne tekivät reippaasti tuttavuutta treenikavereiden koiriin. Aino ja Linda tulivat myös käymään, joten pennuilla riitti rapsuttelijoita. Hyvä kokemus pennuille! Treenien jälkeen käväisin Ainon ja aikuisten koirien kanssa uimassa, ja sen jälkeen käytiin vielä pienellä iltalenkillä Vesalan hiekkakuopilla koko lauman kanssa. Sieltä otin videokuvaa:

Tytöt Meemi, Molly ja Maisa

Maanantaina pentujen isän toinen omistaja Terhi kävi katsomassa pentuja. Käväistiin myös porukalla hiekkakuopilla jaloittelemassa, pennut tutustuivat samalla puoliveljeensä Tahtiin 🙂 Ulkoilun jälkeen vein pennut kotiin ja suuntasin agilitytreeneihin. Nada pääsi mukaan ottamaan vähän huilia pennuista.

Tänään tiistaina oli vuorossa treenihallin esittely pennuille. Olin varannut Haukkuvaaran pikkukentän meidän käyttöön vähän myöhäisessä vaiheessa, joten vähän jännitti, saadaanko muita pentujen sosiaalistajia paikalle. Ihanat kasvatinomistajat vastasivat avunpyyntöön, ja paikalle saatiin pennuille tuttuja ihmisiä, vähemmän tuttuja ja pari vierasta. Pennut käytettiin ensin yksitellen hallissa ihmettelemässä menoa, lopuksi pennut pääsivät vielä porukalla halliin leikkimään. Pennut olivat yksin hallissa ollessaan reippaita ja sosiaalisia, kaikki ottivat ihanasti kontaktia ihmisiin ja tutkivat reippaasti ympäristöä. Tässä alla pari videota pentujen yhteisleikeistä hallilla:

Halliseikkailu oli hauska ja tärkeä kokemus pienille ❤ Pennuilla oli riittänyt reissussa ihmeteltävää, sillä ne ovat nukkuneet valtaosan loppupäivästä. Iltapäivällä pakkasin pennut toisen kerran autoon pentujen sirutusreissua varten. Nämä veijarit yllättivät – vaikka nämä ovat tuntuneet hieman äänekkäiltä ja osaavat vaatia kovalla äänellä yhtä sun toista, kukaan ei inahtanutkaan, kun sirua laitettiin. Reippaat tupsit!

Pojat Mega, Metku ja Mahti

Virallisten nimien teeman mietintä on aina haastavaa – pidän tosi tärkeänä, että nimi sopii kantajalleen. Pentujen nimiä pohdittiin porukalla, mutta eräs teema nousi aika pian esille. Olin ihan alunperin haaveillut tätä nimiteemaa edesmenneen aussieni Hildan (E. Hazelheart) pennuille. Hilda ei pentuja kuitenkaan koskaan saanut, nykyään Hildaakaan ei enää ole. Sydän tuntui kuitenkin valmiilta antamaan tämän teeman eteenpäin – osuvasti, sillä tästä pentueesta tuli Empathica’s Hearts-pentue! ❤

Meemistä tuli Empathica’s Sweetheart ❤ Olin miettinyt Meemille vähän toisentyyppistä nimeä, sillä se on luonteeltaan todella vahva ja topakka, mutta Linda halusi Meemille tämän nimen. Onhan se suloinen kuin karamelli – ainakin kuvissa 😀
Mahtista tuli Empathica’s Fireheart ❤ Tässä pojassa on ollut alusta asti tulta ja tappuraa, halusin virallisen nimen myös kuvastavan pennun temperamenttia. Mahtista löytyy myös hyvin hellyttävä puoli heiluvine töpöhäntineen.
Maisan nimeksi tuli Empathica’s Moonheart ❤ Inspiraationlähteenä oli Maisan väritys ja kuun pinta – molemmissa on tummia läiskiä vaalealla pohjalla. Nimi tuntui sopivalta Maisalle myös sen ansiosta, että se kunnolla mielensä pahoitettuaan alkaa ulvoa – kuka tietää, vaikka se ulvoisi kuuta!
Mollysta tuli Empathica’s Ravenheart ❤ Väri toimi jälleen inspiraationa, onhan Molly upean korpinmusta. Se on myös ollut pentueen musta lammas siinä mielessä, että se viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii kyllä suunnattomasti huomiosta. Siltä löytyy luonnetta, mutta se harvoin lähtee kahinoimaan pentueen kiihkeimpien kanssa.
Mega sai nimekseen Empathica’s Lionheart ❤ Tuntuu, että tämä pieni ukko selvittää tiensä kaikista tilanteista läpi lempeydellään ja sosiaalisuudellaan. Jos ne eivät riitä, niin sitten pistetään kova kovaa vastaan. Mega on meidän lauhkea leijona ❤
Metku sai nimekseen Empathica’s Braveheart ❤ Kun tämä nimi tuli nimiriihessä esille, tiesin heti, että se kuuluu Metkulle. Se on tasaisen varma puksuttaja, reipas ja rohkea.

Pentujen tulevat kodit ovat selvillä. Vaikka tiesin vanhempien luonteiden pohjalta odottaa, että pennuista tuskin tulee mitään tossukoita, niin kyllä nämä vähän pääsivät luonteidensa puolesta kuitenkin yllättämään. Tarjolla oli paljon valtavan hyviä ja harrastavia koteja, mutta luonne-erojen tultua selkeämmin esiin jouduin toteamaan, etten näistä uskalla yhtään antaa ensimmäiseksi koiraksi. Pentuja odottaa kokeneet kodit – ja mikä parasta, kaikissa kodeissa on entuudestaan kokemusta aussien omistamisesta!

Empathica’s Hearts-pentue ja emänsä Nada ❤

Yhteinen aika pentujen kanssa lähenee loppuaan. Nautimme jäljellä olevasta yhteisestä ajasta täysillä ja jatkamme harjoituksia, jotka valmentavat pentuja uusia koteja varten. Perjantaina on vielä edessä eläinlääkärin tarkastus ja silmäpeilaus, joten päästään harjoittelemaan uudestaan pitkän matkan ajoa.


Jätä kommentti

Päiväretkiä kesäpentujen kanssa

Rini ei pahemmin pentujen seurasta välitä, mutta siitä huolimatta kävi näin ❤

Kuten päivitysviiveestä voi päätellä, on pitänyt pentujen kanssa aikalailla kiirettä. Viime viikon sunnuntaina vietettiin vapaapäivää tekemällä pentujen kanssa perinteinen päiväretki Saijan luo – tämä on ollut perinne jo monen pentueen kanssa 🙂 Automatka Saijan luo meni äänekkäissä merkeissä, mutta matka ei onneksi ollut tuhottoman pitkä. Saijan luona pennut saivat uusia koirakontakteja appenzellipappa Edin, Ruutin (H. Yoiku Yemma) sekä pieni amerikanpaimenkoira Unskin kanssa. Unski oli pennuista aivan ihastuksissaan, ja pennut tekivät reippaasti tuttavuutta uusiin koiriin.

Uusissa paikoissa pennuilta tulee piippausta jonkin verran, osalla vähän enemmän kuin toisilla. Aika mukavasti nämä kuitenkin rohkaistuvat tutkimaan uutta paikkaa, kun niitä ei jää surkuttelemaan. Saijan pihaa tutkiessa pennut löysivät reitin pihan perukoilla olevaan metsikköön, ja sinne kerran eksyttyään meillä olikin Saijan kanssa tekemistä pitää pennut sieltä pois! Kivien lomassa saatiin kuitenkin otettua pennuista aika kivat yksittäisotokset, näissä pennuilla on ikää 5,5vkoa.

Saija oli ottanut pari ihanaa videota pennuista Unskin kanssa (itse olin täysin työllistetty järkkärin kanssa), laitan nekin tähän näytille:

Aino liittyi seuraan vielä pentuja moikkaamaan, pennut tapasivat myös Keksin (E. Naroona) ja Maarun (E. Shaula). Tässä vaiheessa vierailua pennut olivat jo aika unisia.

Ihana, kun lähipiirissä on näin monta pentujen kanssa luotettavaa aikuista koiraa! Kotimatka pentujen kanssa sujui hiljaisissa merkeissä.

Maanantaina oli pennuille luvassa pitkän matkan ajoa, kun suunnattiin Tampereelle Terveysklinikka Rytmiin Katriina Slotten vastaanotolle! Olen monen edellisen pentueen aikana haaveillut, että haluaisin käyttää koko pentueen osteopaatin hoidettavana jo ennen kuin pennut lähtevät maailmalle, mutta aina ajan varaaminen on jäänyt liian myöhäiseksi. No tällä kertaa olin ajoissa. Aamusta otin pentujen väsytystaktiikan käyttöön – ne riekkuivat pihalla koko aamun ennen autoon lastaamista. Pienten alkupiippausten jälkeen oli hiljaista, kunnes Jämsän liikenneympyrässä ensimmäiset heräilivät ja meteliä riitti. Pysähdyin kerran matkalla pysähdyspaikalle, pystytin pentuaitauksen nurmikolle ja nostelin pennut sinne pienelle jaloittelutauolle. Pennut ihmettelivät hetken vieressä olevan moottoritien melua, mutta pian ne totesivat äänet harmittomiksi ja alkoivat leikkiä keskenään. Tiukahko aikataulu pakotti pian jatkamaan matkaa, alkuun pennut taas vähän huusivat takapenkillä, mutta nukahtivat onneksi uudelleen.

Aikuiset koirat pääsivät hoitoon ensin, niistä lisää toiseen postaukseen. Pennuilla oli virtaa, kun ne lopulta pääsivät Katriinan hoidettaviksi, kaikki tutustuivat reippaasti uuteen tilaan. Lotta oli apuna pentuja viihdyttämässä sillä aikaa, kun joku pennuista oli hoidettavana. Kenessäkään ei ollut isompaa hoidettavaa, Meemillä eniten päässä – sehän oli ensimmäisenä syntyneenä tien avaaja muille. Pojilta löytyi pallit, Mahtilla ne olivat vähän piilossa ylempänä verrattuna muihin poikiin, mutta tuntuivat kuitenkin. Maisa, Molly, Mega ja Metku rentoutuivat hoidettavina ollessaan – tytöt makoilivat tyytyväisinä kyljellään ja pojat nukkuivat. Meemillä oli vauhtia, se ei olisi jaksanut olla juurikaan paikallaan, ja Mahtillakin oli vähän meno päällä. Kaikki saatiin kuitenkin hoidettua, mikä on tärkeintä 🙂

Katriinan luota suuntasimme vielä Nokialle Rinin kasvattajan Minnan mökille käymään näytillä. Pennut juoksivat pihalla itsensä väsyksiin välipalan syötyään, isolla pihalla riitti pennuilla tutkittavaa. Pennut kohtasivat myös Fanni-mummonsa ❤ Parin tunnin keikan jälkeen pakattiin pennut autoon ja lähdettiin kotimatkalle, pennut nukkuivat sikeästi koko matkan kotiin. Kuski oli myös aikalailla kaikkensa antanut aktiiviloman jälkeen. Tiistaina vietettiin ansaittu lepopäivä, ulkoiltiin vain omalla takapihalla ja nukuttiin pitkät päiväunet koko poppoo.

Keskiviikkona oli aika palata töihin, ja heti karusti aamuvuoroon. Oli aika haastava miettiä, kuinka paljon aamutoimiin täytyy varata aikaa ennen töihinmenoa, mutta töihin kuitenkin selvittiin. Odotin vähän kauhunsekaisin tuntein, kuinka paljon on siivottavaa kotiin tullessa, mutta ei ollut siivottavana kuin pissaa! Luulen, että Nada vielä vähän osallistuu siivoustöihin. Töiden jälkeen pennut pääsivät ulos, käytin aikuiset koirat lenkillä ja illemmalla pennuilla kävi vieraita. Videot otin ennen vieraiden tuloa, pennut olivat hyvin levänneet sunnuntain ja maanantain retkistä, joten leikeissä alkoi näkyä vauhtia ja luonnetta 😀

Keskiviikkona postin setä kävi toimittamassa muutaman kilon koiranruokaa saatesanoilla ”luulisi koirien näillä hetken selviävän” 😀

Keskiviikon ja torstain välinen yö pentujen kanssa oli karmea – ne kitisivät ja välillä ulvoivat alakerrassa, ja yö ”nukuttiin” maksimissaan 45min pätkissä. Aamulla oli aikainen herätys muutenkin, sillä olin varannut Saralle paimennustreenin. Aamuruoan jälkeen hetken pihalla leikittyään pennut alkoivat nuupahtaa, joten ”kostoksi” leikkasin niiltä kynnet. Mahti pisti eniten kampoihin, siltä leikkasin kynnet kahdessa setissä, muuten sujui melko mukavasti.

Hyvin koomaisen iltavuoron päälle halusin maksimoida todennäköisyyden, että saan nukkua seuraavan yön, joten pakkasin koko lauman autoon ja lähdettiin vielä illalla autoajelulle Vesalan hiekkakuopille iltakävelylle. Alkuun pennut protestoivat autolla ajelua, mutta äänenkäyttö oli aika laimea esitys aiempiin suorituksiin verrattuna. Videot kuvasin lenkin alkupuoliskolta.

Pennut kulkivat tosi reippaasti mukana, nämä seuraavat ihmistä ja muita koiria aika luontevasti. Tuntuu aika terapeuttiselta, kun kaikki eivät lähde eri suuntiin! Maisa juoksi valtaosan lenkistä Nadan perässä, Molly käveli rauhalliseen tahtiin meidän koko joukon viimeisenä ja muut viipottivat siinä välillä. Mulla oli kamerakin mukana, tässä alla joitakin onnistuneimpia otoksia retkeltä.

Iltaretki kannatti – heräsin ensimmäisen kerran aamulla kuudelta, kun joku pennuista kitisi. Käänsin kylkeä, nukahdin uudestaan ja heräsin vähän ennen yhdeksää! Eilen perjantaina harjoiteltiin taas autoilua, sillä olimme varanneet hurjan ihania kuvia ottavalta Hanna Perämäeltä pentujen valokuvauksen Lindan pihalle! Odotan malttamattomana, miten ihania kuvia pennuista saatiin, laitan niitä tännekin näytille, kunhan kuvat ovat saatavilla! Niitä odotellessa pari videota Lindan pihalta. Meemi oli kuvauksissa juuri samaan aikaan, niin sitä ei näy näillä videoilla.

Pennut väsähtivät kahden tunnin kuvaussessiosta niin, että eivät pahemmin kotimatkalla huudelleet. Eiköhän näistä vielä ihan kelpoja autoilijoita saada leivottua!

Viikonloppu pentujen kanssa sujunee rauhallisissa merkeissä yövuorojen takia. Ensi viikolla saadaan pennuille ainakin muutamia vieraita, käväistään sirutusreissulla ja loppuviikosta on myös pentujen eläinlääkärin tarkastus. Eron hetki lähenee uhkaavasti, mutta nautitaan jokaisesta yhteisestä hetkestä vielä nyt, kun voidaan!

Ylemmässä kuvassa Nada Fanni-emon kyljessä, alhaalla Meemi Nadan vieressä ❤ Alemman kuvan otti Lindan sisko Sonja.


Jätä kommentti

5 viikkoa!

FB1167C9-3E42-4B8D-949F-467D4512D097

Pennut täyttivät torstaina jo viisi viikkoa. Muutto alakertaan on tehty, ja pennut ovat viihtyneet isommissa tiloissa oikein hyvin. Ulkoilua harjoitellaan monta kertaa päivässä, ja välillä pennut osaavat pyytääkin ulos. Ihmeellisiä pentuja, en muista aiempien pentueideni osanneen vielä tässä vaiheessa ulos kysellä. Toki tässä on helpottanut, kun on ollut kotona, niin on ollut mahdollisuus pentuja päästää säännöllisin väliajoin pihalle. Kasvis on myös ollut kiitollinen parista edellisyöstä, kun on saatu jopa 8h yöunet! Jossain kohtaa yötä alhaalta on kuulunut, että joku pennuista on hereillä, mutta hyvin ne ovat malttaneet jatkaa unia aloittamatta riehumista.

D3C0FEBB-551F-45D5-B95F-586E74A6AD62Tämä kuvaa ainakin kasvattajan vireystilaa aika osuvasti 😀

Keskiviikkona käväistiin pentujen kanssa päiväretkellä Lindan perheen kotona. Menomatka oli hyvin äänekäs, etenkin Maisa rääkyi korvan juuressa niin kovaa, että korviin sattui. Sää oli aluksi mukavan aurinkoinen, ja Linda otti pennuista aivan ihania kuvia pihalla. Kaikki postauksen kuvat ovat Lindan ottamia. Pennut kohtasivat samalla uusia koiria – Lindan bortsut Rolfin ja Filon sekä Lindan siskon 4kk ikäisen saksanseisojapennun Heddan. Pennut tekivät rauhallisesti tuttavuutta. Sade pääsi sitten kesken kaiken yllättämään, joten siirryttiin pentujen kanssa sisälle. Pennut olivat tosi reippaita uudessa paikassa, kaikki lähtivät ulkona heti tutustumaan uuteen ympäristöön ja ihmisiin, sama juttu sisällä. Sen verran uudessa kokemuksessa riitti pennuilla kuitenkin ihmeteltävää, että ne nukkuivat loppuillan hyvin tyytyväisinä. Jopa automatka kotiin sujui täydessä hiljaisuudessa, mistä kuski oli erittäin kiitollinen 😀 Pennut nukkuivat eilenkin valtaosan päivästä, illasta pennuilla kävi vieraita, silloin oltiin onneksi virkeitä.

Pienet poseerasivat hienosti ❤

Pennuille on nyt varattu eläinlääkärin tarkastukseen ja silmäpeilaukseen aika. Ei muuten ollut ihan helppo homma saada aikaa, kun näin kesällä kaikki ovat lomalla tai juuri jäämässä lomalle. Tällä kertaa suunnataan pentujen kanssa Tampereelle eläinlääkärin tapaamiseen, siellä ei olla vielä käytykään 😀

Nada edelleen imettää pentuja, vaikka niiden hampaat tuntuvat varmasti jo aika ikäviltä. Pennut ovat jonkin verran alkaneet maistella vieraitakin, sormissa ja varpaissa on nopeasti jo pieni piraija kiinni 😀 Pikkuhiljaa täytyy alkaa kertoa pennuille, että ihmisen puremista ei tarvitse harrastaa. Toisiaan ne leikkien lomassa purevat kyllä, sillä seurauksella, että aina jollakin on leikin päätteeksi itku.

Pennuista on tullut jokusessa päivässä melkoisia pärrääjiä, välillä meno kuulostaa ihan oikealta tappelulta, johon tulee jo vähän halu mennä väliinkin. Aika hurjia pieniä. Seurataan, onko tämä joku kehitysvaihe vai ovatko pennut oikeasti näin täpäköitä ja vahvoja persoonia. Nyt tuntuu, että pennut ovat vähän sellaisessa iässä, etteivät ne pelkää oikein mitään.

Nämä omat aikuiset koirat ovat olleet paljon pentujen kanssa tekemisissä. Sara hoitaa pääasiassa pentujen leikityksen, Lempi viihtyy pentujen kanssa lähinnä siinä vaiheessa, kun pennut alkavat asettua unille. Nada lähinnä seurailee pentujen touhuja, se menee pentujen leikkien väliin, jos meteli käy hurjaksi tai vauhti kiihtyy liikaa. Rini pitää pennuille kuria ja järjestystä – ainakin jos ne yrittävät tulla haastamaan tai kävelemään Rinin yli. Rini on hyvä opettaja pennuille, se antaa palautteen, mutta sillä on hyvä tilannetaju ja se on reilu. Hyvä, kun pennut oppivat jo täällä meillä vähän koiranlukutaitoa. Nyt pari päivää enemmän Rinin kanssa tekemisissä oltuaan pennut osaavat jo aika hyvin sitä varoa, ja jos Rini irvistää varoituksena, pennut useimmiten jo ymmärtävät väistää. Välillä ne vielä kokeilevat onneaan yleensä huonolla menestyksellä.

106923972_291341408677756_5348149627753079469_nMummukoira ei pahemmin pentujen seuraa tai läheisyyttä arvosta, ja sitten kuitenkin… ❤

Viikon kääntyessä kohti loppua tein sellaisen havainnon, että loma on kohta ohi. Jos tässä pentuarjessa jotain positiivista on, niin ei ole ainakaan ollut pahemmin aikaa miettiä työasioita. Laskeskelin eilen iltalenkillä, että tässä kahden lomaviikon aikana pennuilla on ollut noin 60 vierasta – jos ei muuta, niin ainakin ihmiskontakteja pennut ovat tässä saaneet! Huomenna sunnuntaina meinasin pitää vapaapäivän viimeisen lomapäivän kunniaksi 😀 Joskopa keksittäisiin pentujen kanssa joku kiva päiväretkikohde.

974790FF-E8CA-4DC8-BE2A-FCD288CD5896Ihana perhepotretti ❤


1 kommentti

Pennut melkein 5vkoa

Aika rientää ja vuorokaudesta loppuu tunnit! Päivät ovat olleet ihan täynnä ohjelmaa, ei tässä ehdi kuin miettiä, missähän välissä ehtisi bloggaamaan.

Pennuilla on käynyt vieraita tasaiseen tahtiin. Perjantaina kävi kasvatinomistajia, Tiina ja Vips (E. Salacia) saatiin viikonlopuksi yökylään. Vips oli tosi kivasti pentujen kanssa, paljon oli samoja elkeitä kuin Saralla. Lauantaina pennut saivat olla pitkälle päivään ihan rauhakseen, kun me ihmiset jännitimme FF-pentueen luonnetestejä (siitä enemmän edellisessä postauksessa). Illalla pennut saivat huomiota runsain määrin, kun ystäviä (pääasiassa kasvatinomistajia) tuli meille pentuja katsomaan. Menin jossain kohtaa laskuissa sekaisin, mutta laskeskelin, että yli kymmenen ihmistä meillä kävi illan aikana. Tosi kiva ilta, juttua olisi riittänyt kaikkien kanssa enemmänkin 🙂

Sunnuntaina pennuilla kävi kahdet vieraat ja Linda, kyllä nää aika kovia ovat jo seurustelemaan ihmisten kanssa. Tällä viikollakin vieraita tulee vielä, mutta vähän viime viikkoa maltillisemmin.

4,5-viikkoisotokset

Pentujen kanssa on ulkoiltu takapihalla useita kertoja päivässä, ja aika hyvin tarpeetkin ovat tulleet sinne. Kolme ensimmäistä päivää pennut lähinnä kiljuivat ulkona ja pyrkivät sisälle, mutta nyt ulkoilu sujuu jo mukavammin. Pissoja tulee sisälle väkisinkin, pitäisi olla haukkana kyttäämässä, jos joku pennuista herää. Maisa oli tänään ihana – se pyysi päästä ulos ja meni suorinta tietä nurmikolle tarpeilleen! Ihan uskomatonta, miten nopeasti nämä oppivat, kun oppimiselle antaa mahdollisuuden. Keskenään pennut eivät ulkona ainakaan vielä juuri viihdy, ihmisen pitää olla seuraneitinä. Alla jokuset videot ensimmäisiltä ulkoiluilta. Viime päivinä olen ollut liian koomassa ottaakseni videokuvaa, mutta yritän ryhdistäytyä!

Pentujen kehitys on mennyt ison harppauksen taas eteenpäin, mutta se on valitettavasti tietänyt myös loppua pitkille yöunille. Selviän iltatouhuilta nukkumaan yleensä puolenyön aikaan, ja pennut ovat perjantaista alkaen herättäneet viimeistään kuudelta. Huomenna yritän saada pennut muutettua alakertaan – päivät ne ovat alhaalla jo viettäneet, mutta yöksi olen kantanut ne vielä yläkertaan.

Eilen pennuilla oli ensimmäinen kunnollinen automatka, sillä meidät kutsuttiin Tianan mökille Lievestuoreelle! Valtaosa pennuista kiljui vain alkumatkan – Maisa ulvoi melkein perille asti. Perillä viriteltiin pennuille aitaus pihalle, reippaasti kaikki lähtivät tutkimaan uutta ympäristöä ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Kamera oli matkassa, mutta kuvattua tuli vähän vähemmän, tässä alla reissun onnistuneimpia otoksia. Paluumatka sujui vähän hiljaisemmissa merkeissä, Maisa ulvoi edelleen, mutta uuvahti n. 10min huudettuaan.

Hiljalleen olisi tarkoitus aloitella autoilun ja ulkoilun harjoittelua myös muualla enemmänkin. Huomiselle on suunnitteilla päiväretki Lindan ja perheen luo, suunnitelmissa on käyttää pennut myös ainakin yhdessä treenihallissa. Katsotaan, mitä kaikkea muuta kivaa keksitään ja ehditään 🙂 Eläinlääkärin tarkastukseenkin täytyy vielä varata aika – saa nähdä, minne sen saa varattua, kun tuntuu, että kaikki ovat lomalla. Terveystarkastuksen pystyy tekemään melkeinpä missä vaan, mutta toivoisin silmäpeilauksen järjestyvän samalle keikalle.

Meemi melkein 5vkoa. Meemi on kovin leikkisä, sosiaalinen ja reipas pentu. Siitä löytyi yllättävän äänekäs puoli, kun pennut ulkoilivat ensimmäisiä kertoja – tuntui, että huusi ulkoilujen alusta loppuun asti ihan tauotta. Se käyttää kehoaan aika tehokkaan näköisesti ulkona. Esittelin tänään pennuille imurin, Meemi oli ainoa, joka ei paennut nojatuolin taakse vaan jäi lähettyville seuraamaan tilannetta.

Mahti melkein 5vkoa. Kiroileva siili on pysynyt kiroilevana siilinä – on se täpäkkä! Se pärrää kauhean tosissaan (ainakin omasta mielestään), kun aikuiset lempeästi ohjaavat sitä tai leikkivät sen kanssa. Mahti antaa itsestään itsenäisimmän vaikutelman. Sisaruksiensa kanssa leikkiessään leikeistä ei yleensä puutu ääntä. Mahti rauhoittuu aika kivasti, se taitaa edelleen nukkua pennuista eniten. Se harvemmin protestoi äänellään mitään, vaikka ei kyllä ole jäänyt epäselväksi, etteikö ääntä tarvittaessa löytyisi.

Maisa melkein 5vkoa. Ehdin jo melkein huolestua, kun Maisa ei ole erottunut joukosta enää äänekkäimpänä, että mitä sille oikein on tapahtunut. No onneksi se autoilureissu paljasti huolen olleen turha 😀 Maisa tutkiskelee ulkona aika reippaasti uusia paikkoja, tarttuu leikeissä pitkähäntäisiä sisaruksiaan hännästä ja viihtyy ihmisten sylissä. Maisa on ensimmäisten joukossa aina lähdössä ulos, ja yleensä viimeinen, joka täytyy käydä ihan hakemassa sisälle.

Molly melkein 5vkoa. Molly jää pennuista helposti ehkä jopa huomaamatta – se ei ole kauhean äänekäs, kauhean vauhdikas. Mollylla on paljon omia bisneksiä, joiden parissa se viihtyy, vaikka tykkää kyllä myös leikkiä sisarusten kanssa. Se on pennuista ehkä rauhallisin. Minusta sen kehitys tulee vähän omalla kaarellaan hieman muita jäljessä. Molly on tytöistä yleensä ensimmäinen, joka rauhoittuu nukkumaan, se saattaa myös makoilla ja seurata rauhassa muiden puuhia. Hyvin varhaiskypsän oloinen pentu tavallaan!

Mega melkein 5vkoa. Jos joku katsoo syvälle silmiin ja näkee sydämeen asti, niin se on tämä! Megan häntä on yleensä asennossa, jonka voitte havaita alimmasta kuvasta – ihan samalla tavalla Nada kantoi häntäänsä pienenä 😀 Megassa on paljon äitiään! Se on pennuista kontaktinhaluisin, kutsuttaessa se on yleensä ensimmäisenä ihmisen luona ja se myös hyvin viihtyy ihmisen läheisyydessä. Se on ollut pennuista Mollyn kanssa tasaisimman oloinen.

Metku melkein 5vkoa. Metkusta on tullut nimensä veroinen – viikonloppuna tuli testattua, että sen sitkeys kantaa aika pitkälle – se huusi liki pari tuntia, kun se olisi halunnut seuraa yläkertaan muista kuin sisaruksistaan. Ei ole kovin nöyrän tai herkän oloinen tämä äijä, mutta on se aika symppis tyyppi iloisen ja heiluvan häntänsä kanssa silloin, kun se ei huuda 😀 Leikeissään se on metkuilija, aina se saa napattua jotakuta kiinni niin, että toiselle tulee huutoitku. Tämän tyypin touhujen perään pitää siis vähän katsella, nuoriherra on ehtinyt maistaa johtoa ja nahkaista nojatuoliakin. Rysän päältä kiinni jäädessään se katsoo viattoman näköisenä silmiin: ”olen melko varma, että se en ollut minä!”

Hauska on seurata, miten pennuista alkaa hiljalleen erottua omia persoonia! On nää aika ihania tyyppejä!

Tulosuutisissa kerrottakoon, että Nuppu (Titangus Daracha) ja Mari kisasivat viime viikonloppuna paimennuksessa! Lauantaina Nuppu tienasi itselleen esikokeesta 88 pistettä ja hienon tittelin PAIM-E! Sunnuntaina parivaljakko jatkoi kisaamista 1-luokassa, sieltä tuloksena 94p ERI ja toinen titteli PAIM1, sijoitus 1. Ihan mielettömän hienoa, paljon onnea taitaville paimentajille! ❤


Jätä kommentti

Pennut 4 viikkoa!

Pennut täyttivät tänään jo 4 viikkoa, ollaan yhteiselon puolivälissä! Pienet muistuttavat päivä päivältä yhä enemmän koiria. Ketteryys on lisääntynyt, pennut kulkevat jo aika sujuvasti muillakin pinnoilla kuin maton päällä. Täällä on siirrytty jo vähän vauhdikkaampien liikkumismuotojen harjoitteluun – pennut ottavat välillä spurtteja ja kiipeilevät mielellään. Pennut leikkivät jo paljonkin keskenään sekä Nadan että Saran kanssa, haastavat leikkiin myös Riniä ja Lempiä vaihtelevalla menestyksellä. Pennut ovat kovia käyttämään tassujaan.

Kaikki pennut mahtuvat periaatteessa vielä riviin maitobaariin 😀 Tunnelma on tiivis.

Tämän viikon teemana on ollut sosiaalistaminen ihmisiin, ja sitä on kyllä riittänyt. Maanantaina kävi kahdet vieraat, tiistaina yhdet, eilen keskiviikkona kolmet, tänään kävi mun omaa perhettä Joensuusta ja illemmalla tulee vieraita lisää, huomenna tulee kahdet vieraat, lauantaina on talo täynnä mun aiempien kasvattien omistajia ja sunnuntaina tulee vieraita lisää. Tässä alkaa itsellä pää olla melkoisen pyörällä 😀 Vieraiden avustuksella ollaan tosin saatu paljon aikaiseksi – pennut ovat ”avautuneet” vieraille ihanasti, hakeutuvat kaikki vuorollaan syliin, hännät heiluvat ja pennut välillä oikein kilpailevat, kenen vuoro on seurustella ihmisten kanssa. Vieraita on tavattu vuoroin yläkerran pentuhuoneessa ja välillä olen ottanut pennut alakertaan.

Sara tykkää pennuista ihan superpaljon! Vaikka kuvissa meno näyttää aika hurjalta, niin todellisuudessa Sara on tosi varovainen ja hellä pentujen kanssa toimiessaan.

Tänään kävin aamulla laittamassa takapihan aidan kuntoon, sillä loppuviikon aikana olisi kelien salliessa tarkoitus viedä pentuja jo vähän ulos. Ensi viikon alussa on suunnitelmissa muuttaa pennut yläkerrasta alas ihan pysyvästi, tästä on helpompi harjoitella sisäsiisteyden alkeita. Nada on alkanut ilmoitella, että siivouksen päävastuu voisi siirtyä minulle, yleensähän se näihin aikoihin tapahtuukin, kun pennut alkavat syödä myös kiinteää ruokaa. Viikonloppuna meille tulee vielä yövieraita – aikuisten koirien kannalta on helpompi, että pennut ovat sen ajan vielä yläkerrassa, muuten ne olisivat voineet muuttaa alas jo aiemminkin.

Pentujen kuvaaminen yksin alkaa olla sen verran haastavaa, että nyt ei otettu virallisia posekuvia vaan kuvasin tässä alhaalla pentujen touhuja. Jahka saan apukäsiä kuvaamiseen, niin sitten taas virallisempia potretteja – ensimmäiset seisomakuvatkin olisi pennuista kiva saada!

DSC_0104Meemi 4vkoa. Meemi on ollut kovasti edukseen vieraiden käydessä – se on yleensä ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa syliin kiipeämässä ja pusuttelemassa. Se ei ole kovin äänekäs. Meemi ottaa kivasti kontaktia myös muihin aikuisiin koiriin, Saran olen bongannut aika usein Meemiä leikittämästä. Meemi malttaa ihanasti makoilla sylissä, kun sen syliin ottaa, se on aika ihana rentoregina!

DSC_0101Mahti 4vkoa. Mahtissa aiemmin aika voimakkaasti näkynyt temperamentti on tasoittunut aika mukavasti. Se on leikkiessään edelleen aika topakka, leikeissä varsinkin siitä lähtee ääntä, muuten se on aika hiljainen. Mahtin kanssa ei ole tarvinnut vääntää hoitotoimenpiteistä, se on mukavasti suhtautunut niihin, ja malttaa useimmiten myös makoilla kiltisti sylissä.

DSC_0054Maisa 4vkoa. Maisa vaikutti vielä viikko sitten liian kiireiseltä seurustelemaan ihmisten kanssa, mutta nyt se on ollut aika kova kilpakumppani Meemille ensimmäisen syliinkiipeäjän tittelistä. Meemiin verrattuna Maisa on temperamentiltaan hieman vilkkaamman oloinen, se ainakin liikkuu tosi paljon ja vikkelästi siinä missä Meemi on liikkeissään aika paljon rauhallisempi. Maisa harrastaa kirputtamista, se saattaa ihan varoittamatta alkaa kirputtaa kädestä (kerran pääsi kirputtamaan mua myös kyljestä, auts!) tai kintereestä. Maisa pennuista kitisee eniten milloin mitäkin, volyymi ei onneksi ainakaan vielä ole kovasti lisääntynyt.

DSC_0017Molly 4vkoa. Molly on tytöistä ja ehkä koko pentueesta rauhallisin, se ei turhia hötkyile. Sillä ei ole kiire sylistä pois. Vierailujen alkaessa kiinnitin huomiota, ettei se vaikuttanut kovin kiinnostuneelta ihmisistä, mutta viikon aikana se on ihanasti alkanut ottaa kontaktia ihmisiin. Mollysta olen lähtötilanteeseen nähden kuullut vähän enemmän ääntä, mutta se lukeutuu edelleen pentueen hiljaisimpiin. Sen kehitys tuntuu menevän vähän eri tahdissa muiden kanssa, Molly nukkuu aika paljon.

DSC_0037Mega 4vkoa. Megasta en saanut tältä kuvaussetiltä enempää kuvia, se vetäytyi nojatuolin taakse nukkumaan jo alkutekijöissä. Mega on jatkanut kehitystään lupaavaan suuntaan, se on tosi seurallinen ja hakeutuu ihanasti ihmisten luo. Pojista Mega ja Mahti taitavat nukkua eniten, Mega tosin välillä on valveilla pitkiäkin aikoja muiden nukkuessa. Mega tassuttelee ympäriinsä reippaasti, asennehäntä tötteröllä 😀

DSC_0057Keisari Metku 4vkoa. Metku on ottanut ison harppauksen eteenpäin ihan viime päivinä – se spurttailee hillitöntä kyytiä (etenkin kokoonsa nähden), heiluttelee häntäänsä ja tekee kaikkensa ollakseen valloittava. Jossain vaiheessa se vaikutti aika itsenäiseltä, ja on edelleen sitä muihin verrattuna, muttei niin voimakkaasti korostuen. Metku yllätti edellisellä kynsienleikkuusessiolla, kun sille ei tällainen juttu enää passannutkaan. Kynnet saatiin leikattua, mutta poitsun oma mielipide vahvisti aavistustani, että tällä pojalla on omaa tahtoa melkoisesti.

Videokuvaa on tullut otettua viime päivinä vähän laiskasti, sen verran on väsyttänyt päivän vierailuiden päätyttyä. Tässä alla jokunen video kuitenkin:

Pennut ovat antaneet öisin nukkua – toisaalta kyllä tuntuu, että olen ollut niin väsynyt päivän tohinoiden jälkeen, etten heräisi, vaikka pommi räjähtäisi vieressä. Ja onhan tässä vierailijoiden tulvassa ollut varmasti pennuillakin ihmeteltävää 🙂 Kiva, kun päästään pian kunnolla ulkoilemaan ja avartamaan pentujen maailmaa ihan urakalla!


Jätä kommentti

Melkein 4-viikkoiset pennut ja toisen lomapätkän aloittelua

Kiirettä pitää! Olin viime viikonlopun vielä töissä, ja kauhea helle pakotti suunnittelemaan päivärytmin uusiksi. Käytännössä se tarkoitti sitä, että aikuisten kanssa oli lähdettävä työvuorosta riippuen aamulenkille klo 5.30-7 välillä, päivällä ei käyty kuin pikaisesti ulkona tai korkeintaan uimassa, illalla taas vähän pitempi ulkoilu ja usein myös iltauinti lämpötilan viilennyttyä. Helle oli koirille aika raskas, etenkin Rinille. Mutta siitäkin selvittiin, nyt ulkona on jo ihan inhimillistä lenkkeillä kellonajasta riippumatta.

Pennut ovat ihanassa iässä – ne ovat jo oikeita pieniä koiria, mutta eivät vielä kauheita riiviöitä. Ihanasti ne reagoivat jo ääneen, kun pentujen luo menee, leikit yltyvät ja suuri maailma alkaa avautua. Vieraat ovat tuoneet pennuille leluja, joista pennut ovat olleet hyvin kiinnostuneita ja leikkineetkin niillä. Hämmästyn joka kerta, miten nopeasti tämä vaihe tuleekaan.

Sara on hurahtanut pennunhoitoon. Se esitteli merkkejä innostuksesta jo aiemmin, mutta en ihan uskonut, että uutuudenviehätys kantaisi kovin pitkälle. Mitä vielä, se käy pesemässä kaikilta pennuilta korvat aina pentujen luo mentäessä, ihan kuin se ottaisi lukua, että kaikki ovat vielä tallella. Sara pesee pentuja ja yrittää kovasti saada niiden kanssa leikkiä aikaiseksi. Se on aika liikuttava, arvostan tosi paljon sen luontaista rauhaa ja varovaisuutta pentujen kanssa toimiessa. Ei ole ihan itsestäänselvyys, että vähän yli vuoden ikäinen teini osaa toimia näin fiksusti pienempien kanssa.

Lempi ja Rini ovat myös saaneet enemmän olla pentujen kanssa tekemisissä. Lempiäkin pennut kiinnostavat kovasti, mutta se ei ole yhtä intohimoinen pentujen hoitotäti kuin Sara. Lempi näyttää enemmän bongailevan pentujen joukosta vuoroin Megaa, Mahtia, Metkua ja Meemiä, joita se vähän kirputtelee ja välillä painaa lempeästi tassulla alas. Jotkut sanovat, että aikuiset koirat pyrkivät vähän alistamaan pentueen vahvaluonteisimpia pentuja. En osaa sanoa, onko kyse siitä, mutta samankaltaiseen ilmiöön olen törmännyt aiemmissakin pentueissani. Seurailen tilanteen kehittymistä mielenkiinnolla. Lempillä alkoi hieman yllättäen juoksu viime viikon lopulla, odottelin sitä vasta syksylle, sekin voi vaikuttaa asiaan. Riniä pennut eivät pahemmin enää kiinnosta, mutta olen päästänyt sen tervehtimään pentuja, jos se on tullut mukaan pentujen luo sen näköisenä, että se haluaa osallistua.

Nada on liikuttava pentujensa kanssa. Jos pentujen leikit menevät rajuksi ja alkaa kuulua rähinä-ääniä, Nada menee nopeasti ja hyvin vähäeleisesti erottamaan riitapukarit toisistaan. Linda kertoi Nadan tekevän samaa perheen kissojen kanssa, jos niillä tulee riitaa keskenään.

Ovia on tässä availtu vieraita varten, tämä viikko meneekin aika pitkälti vieraita kestittäessä. Pennut sekä Nada ovat ottaneet tähän mennessä käyneet vieraat mukavasti vastaan. Aika paljon viretila vaikuttaa pentujen käytökseen: virkeät pennut ottavat reippaasti ja uteliaasti kontaktia vieraisiin. Jos väsy painaa, niin pennut eivät niin hanakasti hakeudu luokse. Lindan perhettä kävi lauantaina pentuja katsomassa. Olin tuonut pennut ensimmäistä kertaa alakertaan ennen vierailua, ja mulla tulikin pieni arviointivirhe – pennut tietysti väsyttivät itsensä tutustuessaan uuteen ympäristöön. Porukka oli aika unista vieraiden saapuessa. Katseltiin siinä jonkin aikaa nukkuvia pentuja, käytiin välillä kahvipöydän ääressä ja palattiin sitten pentujen luo. Unien jälkeen pennut jaksoivat jo vähän taas touhuta ja seurustella.

Yllä olevat videot otin ennen vieraiden saapumista heti tuotuani pennut alakertaan ensimmäisen kerran. Kaikilla tuli ainakin jonkin verran ääntä vieraassa paikassa, mutta kaikki lähtivät nopeasti tutustumaan uuteen ympäristöön.

Tänään vieraiden käydessä pennut pääsivät alakertaan toistamiseen, paikka todettiin nopeasti tutuksi ja päästiin suoraan seurustelemaan vieraiden kanssa. Tänään pennut saivat myös ensimmäistä kertaa maistella kiinteää ruokaa: jauheliha ja raejuusto katosi parempiin suihin melkoista kyytiä! Pöytätavatkin näyttivat ihmeen sivistyneeltä, yleensä vähintään pari pentua ui ruoan seassa, mutta nämä keskittyivät syömiseen ihan tosissaan.

Uusimmat posetuskuvat otin sunnuntaina ennen töihinlähtöä, mutta ei toivoakaan, että olisin ehtinyt niitä tänne eilen päivitellä. Kertonee omaa kieltään, miten kiirusta tämä loman aloitus on pitänyt. Mutta tässäpä tuoreimmat kuvat pennuista kameralta!

Meemi 3,5vkoa. Meemi on jatkanut kansan ihastuttamista, se on ollut ensimmäisenä vieraisiin tutustumassa. Se innostui leikkimään leluillakin heti, kun niitä pennuille esiteltiin. Aika makeen oloinen pentu se on, itseäni puhuttelee kovasti sen tasapainoisuus ja sosiaalisuus.

Mahti 3,5vkoa. Pieni mutta pippurinen, töpöhäntä on topakasti pystyssä maailmanomistajan elkein, meni tämä penska sitten minne hyvänsä. Mahtissa on päällikköainesta 😀 Aika heti kovanaaman alla on sitten kuitenkin tosi symppis pieni pusupoika. Temperamentti, joka Mahtista on näkynyt koko ajan, näkyy edelleen, mutta se ei ole lähtenyt ainakaan vielä voimistumaan tai korostumaan enempää.

Maisa 3,5vkoa. Maisa ilmoittelee maailman epäkohdista äänellään entiseen tapaan. Maisuliini oli jossain kohtaa liian kiireinen sylittelemään, mutta se on aika kivanoloisesti auennut ihmiseen päin, se hakeutuu usein itse syliin. Se on yleensä viimeisiä, jotka pennuista nukahtavat, sillä menee oma aikansa löytää laatukriteerit täyttävä nukkumapaikka ja paras mahdollinen asento.

Molly 3,5vkoa. Yllätyin ihan, kun Molly tuli alakertaan ensimmäistä kertaa – siitä lähti ääntä! Muihin verrattuna mielestäni vähemmän, mutta ääntä kuitenkin. Molly on mielenkiintoinen tyyppi, se on pennuista ehkä vähiten hereillä – se syö, seurustelee tai leikkii hetken ja nukahtaa ensimmäisten joukossa. Sitä saa edelleen pyöritellä ja sylitellä, se on tyytyväinen siinä, missä se sattuu juuri sillä hetkellä olemaan.

Mega 3,5vkoa. Mega tallustaa menemään häntä tötteröllä, alakertaan ensimmäistä kertaa tullessa se laski hetkeksi alemmas, mutta ei kovin pitkäksi aikaa. Mega on myös aika paljon hereillä, sekin saattaa välillä kävellä ja touhuta pitkään ennen kuin se nukahtaa. Mega on aika leikkisän oloinen, lelut kiinnostavat kovasti. Mukavasti sitä on myös alkanut kiinnostaa ihmiset.

Metku 3,5voa. Metkulla menojalka on viime päivinä viipottanut kovasti, raasu yrittää loikkia mm. lattialla istuvan ihmisen jalan yli ja tehdä nopeita spurtteja, mutta onhan se pentueen isoimpana hieman kömpelö 😀 Häntä on usein tötteröllä ja heilahtelee iloisesti puolelta toiselle. Metkun touhuja katsellessa saa aina hyvät naurut – niin kuin tietysti muidenkin seuraamisesta. Metku on pentueen huumorintajuisimman oloinen tyyppi.

Videolla vielä pentujen puuhia tältä illalta. Tämän viikon suunnitelmat pentujen kanssa on jatkaa kiinteän ruoan syömisen harjoittelua, vieraisiin sosiaalistamista ja toiveissa olisi päästä myös ensimmäisiä kertoja ulos! Huomiselle on luvattu vesisadetta, mutta kunhan sää ja viikon kiireet sallii, täytyy käydä virittelemässä takapihan verkkoaita pennunpitäväksi.


Jätä kommentti

Pennut jo 3 viikkoa!

Näen itseni jo vetistelemässä pentujen lähdettyä maailmaa valloittamaan – sellaista vauhtia aika tuntuu menevän! Pennuille tuli tänään ikää jo kolme viikkoa, kohta ollaan yhteisen taipaleen puolivälissä.

Pentujen kehitysvauhti on nyt huipussaan, tuntuu, että pennut ottavat yhdet unet ja unien aikana tapahtuu jo valtava muutos eteenpäin. Olen yrittänyt videoida pentujen touhuja nyt ahkerasti. Katselin tuossa parin päivän takaisia videoita valikoidessani, mitä lataan Youtubeen ja sieltä tänne näytille, ja ihan hämmästyin, miten suuri muutos pennuissa, niiden liikkumisessa, eleissä ja käytöksessä on tapahtunut vain parissa hassussa päivässä. Miten tästä voikin yllättyä joka kerta, jokaisen pentueen kohdalla!

Pentujen liikkuminen on parantunut huomattavasti, ne enää harvemmin menevät kesken kävelyn nurin. Nyt liikkumiseen on otettu mukaan juoksuaskelia, melko usein spurtti tosin loppuu lyhyeen pentujen törmätessä johonkin. Ihan ei vielä hienomotoriikka pelaa yksiin vauhdin kanssa 😀 Muutamia loikkia olen nähnyt pentujen jo ottavan, näky ei tosin ole kovin hallittu. Mutta selväksi tässä on tullut, että pennuilla menohaluja on, ja kohta niitä ei pidättele enää mikään!

Ensimmäinen känkkäränkkä 😀

Elekielessä on myös tapahtunut paljon kehitystä. Täällä kuuluu välillä niin hurjia ääniä, että ihan miettii, uskaltaako tuonne pentulaan mennäkään. Siellä muristaan, haukutaan, huudetaan, kiljutaan, joskus (onneksi harvemmin) ulvotaankin. Laajasta äänimaailmasta huolimatta koko poppoo on varsin hiljainen, valtaosan päivistä ei tiedä kotona pentuja olevankaan. Leikkeihin on myös tullut isojen koirien elkeitä: pennut heiluttelevat häntää, huitovat toisiaan välillä tassuilla, hetkittäin pentujen naamalla voi nähdä myös irvistelyn alkeita. Ulkomuodoltaan pennut muistuttavat yhä marsun ja koiran risteytystä, mutta muilta osin pennut ovat jo ihan pieniä koiria.

Pentujen vatsat ovat olleet kunnossa, tuntui, että Nadan ruoan vaihtaminen antoi loppusilauksen. Annan pennuille viikonloppuna vielä yhden kuurin Axiluria, että jos niillä nyt on sattunut olemaan matoja, niin ne on varmuudella saatu häädettyä pois. Sitten pidetään parin viikon tauko matolääkityksissä ja jatketaan suositusten mukaan.

Sara ja Lempi ovat tehneet intoa puhkuen tuttavuutta pentujen kanssa, Sara käyttää kaikki mahdollisuudet hyväkseen päästäkseen pentujen luo. Se on kyllä varsin liikuttava pentujen kanssa, kun se kiertää pennun luota toiselle, nuolaisee niitä hellästi pari kertaa ja jatkaa sitten matkaa. Saralla tuntuisi kovasti olevan haluja jo leikkiä pentujen kanssa, mutta pennut eivät ihan vielä aikuisten leikkien päälle ymmärrä. Lempi on vähän maltillisempi pentujen kanssa, mutta yhtä lailla kiinnostunut pennuista. Rini on käväissyt pentujen luona myös muutaman kerran, mutta sen makuun pennut ovat jo vähän turhan isoja ollakseen kiinnostavia.

Tällä viikolla on ollut hellettä, nytkin mittari näyttää yli 30 astetta. Huoletti alkuviikosta aika paljonkin, miten pentulan saisi pidettyä inhimillisessä lämpötilassa. Kivitalon etuja onneksi on, että se ei ihan hetkessä lämpene sisältä, jos yöllä on yhtään viileämpää. Verhot on pidetty päivisin ikkunoiden edessä, ja yöllä on mahdollisuuksien mukaan pidetty parvekkeen ovi auki. Pennut ovat edelleen nukkuneet levällään pitkin ja poikin pentuhuonetta, joten kylmästä ne eivät ole kärsineet. Nyt pennuilla onneksi on ikääkin jo sen verran, että lämmönsäätely toimii paremmin.

Ensi viikolla aloittelen toisen lomapätkän – se meneekin aika tehokkaasti pentuvieraiden parissa. Pennut saavat sosiaalistua ja totutella monen uuden ihmisen käsittelyyn ihan urakalla, mikä on kyllä hyvä juttu tulevaisuutta ajatellen. Jos ensi viikolla helle vähän hellittää, niin suunnitteilla on myös käydä tutustumassa ulkoilmaan. Täytyy vielä urakoida sitä ennen takapihan aitauksen kanssa, että saadaan siitä pennunpitävä.

DSC_0227

3-viikkoismerkkipäivä tiesi tietysti uutta kuvaussettiä. Pennut olivat sopivasti vähän uneliaita kuvauksen aikana, joten nämä onnistuivat vielä melko kivuttomasti. Suunnittelin ensin ottavani koriin kaksi pentua kerrallaan, mutta hupsista – pennut ovat jo niin isoja, että ei koriin mahdu kuin yksi pentu!

Meemi 3vkoa. Meemi on kyllä hauska tyyppi heiluvine häntineen, se on yleensä ensimmäisenä kiipeämässä syliin ja hakemassa ihmiseen kontaktia. Se on tosi lunki ja rauhallinen tyyppi, saattaa kellahtaa kesken kaiken selälleen ja olla kuin maailmassa ei olisi minkäänlaisia huolia. Mitäpä huolia pienellä koiranpennulla voisi ollakaan, jos vaan ruoka tulee ajallaan! Meemi on jatkanut ihastuksen herättämistä niin somessa kuin livenäkin, enkä kyllä ihmettele – se on todella hellyttävä pentu!

Mahti 3vkoa. Tykkään tästä poitsusta aika kovasti! Sillä on temperamenttia ja vahvaa tahtoa, muttei liiallisesti kuitenkaan. Jos Mahtia voi johonkin aiempaan meillä syntyneeseen pentuun verrata, niin Maaruun edellisestä pentueestani – heissä on vähän samankaltaista kiroilevaa siiliä. Mahti on vähän tasaisemman oloinen, se antaa helpommin periksi. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, niin Mahtista uskoisin tulevan aika säpäkkä peli harrastuskentille!

Maisa 3vkoa. Maisa on alkanut esitellä sosiaalisempaa puolta itsestään, ensimmäisten vieraiden kanssa se taisi viimeisenä mennä tuttavuutta tekemään, nyt mennään jo aiemmin ja kiivetään syliinkin. Sylissä Maisa ei tosin yleensä viihdy kovin pitkää, kun on jo kiire päästä eteenpäin. Maisan ääntely on pysynyt ennallaan. Maisa on hassussa kehitysvaiheessa – sillä on hieman pitkät jalat, suuri ja pyöreä keskivartalo ja muihin mittasuhteisiin nähden vähän pienehkö pää. Söpöhän se on kuin mikä!

Molly 3vkoa, sitä nukutti kovasti kuvauksen aikana. Mollyn sosiaalisuus on myös noussut tässä viime päivinä, se ei aiemmin ole kovin hanakasti hakeutunut uusien ihmisten luo. Nyt se tulee reippaammin tuttavuutta tekemään, heiluttelee liikuttavasti häntää ja viihtyy sylissä pitkään, sillä ei ole kiire eteenpäin. Mollya ei edelleenkään harmita olla käsiteltävänä, oli asento mikä hyvänsä.

Mega 3vkoa. Aiemmin Mahti oli pennuista se, joka ehti kiertää pentuhuoneen päästä päähän ja takaisin uskomattoman nopeassa ajassa. Nyt Mega on ottanut tämän tehtävän itselleen, se liikkuu pitkiä matkoja tosi ketterästi ja päämäärätietoisesti. Siinä välissä ehditään seurustella vähän ihmisten kanssa, vähän pusutella ja heilutella häntää. Olen aivan rakastunut sen väriin, se on todella kauniin punainen! Mega näyttää kuvissa siltä, ettei se voisi ikinä sortua tekemään mitään kiellettyä…

Metku 3vkoa. Metkun vahva oma tahto on korostunut viime päivinä, ihan aina ei passaakaan enää mikä vaan. Sekin on lähtenyt kunnolla liikkeelle ja tutkistelee ympäristöä laajalla alueella, ja jos matkan varrelle sattuu ihmisiä, niin seurustelu käy ainakin useimmiten. Metkussa on pennuista ehkä tässä vaiheessa eniten itsenäisyyttä ja voimaa, mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan kehitys jatkuu.

DSC_0228

Leikkasin pennuilta kynnet taas tänään, tytöiltä sujui kesken unien ihan ongelmitta, pojat havahtuivat hereille nostaessani niitä syliin, joten niitä piti vähän rauhoitella ja fiilistellä, millä mielellä ne syliin jäävät hoitotoimenpidettä varten. Mahti rauhoittui unille nopeasti uudelleen, joten siltä sain pojista helpoiten napsuteltua kynnet. Sekä Mega että Metku pyrkivät sylistä pois, ja koska en halua kynsienleikkuuseen tehdä pennuille huonoa mielentilaa, niin mieluummin yritän hetken kuluttua uudestaan kuin lähden vääntämään pennun kanssa rauhoittumisesta ja paikallaan olemisesta. Hetken päästä molemmat pojat suhtautuivat hommaan jo vähän lunkimmin, sain ne rauhoiteltua syliin, ja muuta ei tarvittukaan.


Jätä kommentti

2,5-viikkoiset juhannuksen jälkimainingeissa

Juhannuksen pyhät olivat ja menivät – kirjurilla pääosin töissä. Pentujen silmät aukesivat kunnolla pyhien aikana, ja samalla otettiin valtava harppaus kehityksessä eteenpäin. Pennut ovat lähteneet toden teolla harjoittelemaan kävelemistä, pennut ovat alkaneet vähän leikkiä keskenään ja mikä ihaninta – ne hakeutuvat seurustelemaan! ❤ Lauantaina oli BioSensor-ohjelman viimeinen päivä, viikonloppuna pennut ja Nada saivat myös uuden kuurin Axiluria. Vaikka edelleenkään en nähnyt viitteitä madoista, niin pelataan nyt varman päälle. Pentujen vatsat ovat vaikuttaneet olevan ihan kunnossa, lauantaina pentulaatikon alunen oli vähän tavallista sotkuisempi, mutta toki se voi johtua Axiluristakin. Tilasin Nadalle toisen ruoan kokeiluun, jotta sekin tulee nyt samalla testattua.

Viikonloppuna tuli otettua videokuvaa pentujen touhuista vähän enemmän, sillä nyt pikkuhiljaa niissä alkaa olla enemmän katseltavaa. Perjantaina oli myös nostettava pentulaatikon laitaa, sillä – ei varmaan yllätä ketään – Metku oli ensimmäisenä tullut omatoimisesti ulos pentulaatikosta. Yllättävän pitkään tähän meni, muistelen edelleen N-pentueeni Messiä, joka tuli ensimmäisen kerran laatikosta omin avuin reippaasti alle 2-viikkoisena, vaikka silmätkään eivät olleet vielä auki.

Eilen sunnuntaina uurastin illalla töiden jälkeen pentuhuoneessa: purin pentulaatikosta kaksi seinää, virittelin suojat lattialle ja päällystin lattian matoilla ja pyyhkeillä. Nyt on pennuilla tilaa harjoitella kävelemistä ja leikkiä. Pennut nukkuivat laatikossa sikeästi, vaikka kolistelin etenkin pentulaatikon seinien kanssa ihan urakalla. Eilisillan aikana pennut eivät tainneet juuri laajentunutta elintilaansa edes huomata, mutta aamuun mennessä pennut olivat levittäytyneet koko tilaan. Täytyy hakea varastosta pari mattoa lisää, kosteutta pitävän pahvin pinta on kävelyä harjoitteleville pennuille vielä hieman liukas. Matolla ja pyyhkeen päällä pennut kävelevät jo varsin sujuvasti.

Juhannuksen pyhinä tuli mieleen, että pentujen 2-viikkoissynttärikuvat olisi voinut ottaa juhannuskukkien keskellä. Totesin, ettei vieläkään ole liian myöhäistä, joten 2,5-viikkoiskuvia varten poimin aikuisia lenkittäessäni jokuset lupiinit matkaan lenkkireitin varrelta. Pennut olivat aika kivassa viretilassa valokuvausta varten, vaikka piti näiden onnistuneiden kuvien eteen useampi otos ottaa ennen kuin tarkennus osui kohdalleen.

Meemi 2,5vkoa. Meemi on porukan kovin pusuttelija – ainakin tässä vaiheessa. Se edelleen on pennuista useimmiten se, joka kiipeää itse syliin. Se on jotenkin herttaisen ja ihanan oloinen, edelleen aika tasaisen kuvan itsestään antava. Meemi on kova kiipeilemään, milloin maman päällä, syliin, muiden päällä jne.

Mahti 2,5vkoa. Mahti on porukan ketterin liikkuja, edelleen luultavasti näppärän kokonsa puolesta. Se liikkuu pennuista myös tässä vaiheessa nopeiten ja kävelee pisimpiä matkoja. Mahtin temperamentti on viime päivinä tasoittunut paljon, enää matolääkkeen annostelu ei ollut tappelemista. Mahti lähtee sylissä ollessaan helposti kiipeämään ylöspäin mahdollisimman korkealle, menohaluja siis riittää! Se oli pennuista kiinnostunein kuvausrekvisiittana olleista kukista, se haisteli niitä aika pitkään ja tarkasti.

Maisa 2,5vkoa. Noh, Maisa on edelleen äänekkäin, mutta kyllä sen äänenkäyttö on paljon tasoittunut. Maisa oli porukan helpoin lääkittävä viikonloppuna, se ei protestoinut eikä pistänyt vastaan, se otti lääkkeen kiltisti ja jatkoi sitten menoaan. Maisa hakeutuu mielellään nukkumaan niin, että sen pää on joko mun kädellä tai jalalla. Maisa taitaa olla pentueen toiseksi isoin tällä hetkellä, se on keskittynyt keskivartalon vahvistamiseen ihan urakalla.

Molly 2,5vkoa, ja se heiluttelee häntää ❤ Molly on tytöistä itsenäisimmän oloinen, se tykkää olla sylissä, mutta se hakeutuu omaan rauhaan nukkumaan. Ehkä tässä vaiheessa Molly on mietiskeleväisin pennuista. BioSensorissa se kiinnitti huomioni, että jo aika varhain ohjelman alettua se rentoutui kaikissa asennoissa. Se on rauhallisin tytöistä tässä vaiheessa, se liikkuu yhtä hyvin kuin muutkin, mutta siirtymät hoidetaan tasaisen varmaan tahtiin.

Mega 2,5vkoa. Myös Megan temperamentti on tasoittunut viime päivien aikana, se on yllättävän samankaltainen Mahtin kanssa. Mega on liikkeissään vähän Mahtia rauhallisempi, mutta se voi johtua kokoerostakin. Megassa oli vähän jotain tiukan ja periksiantamattoman oloista viime viikolla, mutta se on tuntunut etenkin tässä viikonlopun aikana pehmenevän paljonkin. En tosin yhtään epäile, etteikö tällä poitsulla omaa tahtoa löytyisi ihan riittävästi 😀

Metku 2,5vkoa, se on porukan itsenäisin – sen osoitti jo yksistään, että se ainoana ehti kiivetä pentulaatikosta ulos omin avuin. Se pentueen toisena kiinnitti BioSensorissa huomioni, että se oli kaikissa asennoissa rento ja luottavainen. Metku tuntuu aika sopeutuvaiselta. Viikonloppuna lääkkeen annostelu Metkulle oli helppoa, se vaan maiskutteli menemään, vaikkei se varsinaisesti näyttänyt pitävän lääkettä hyvänmakuisena.

Tänään koitti Saran kauan odottama päivä – nyt se on päässyt kunnolla pentuja moikkaamaan. Sara on päässyt pari kertaa käväisemään pentujen luona aiemminkin, mutta nyt se on saanut ihan rauhassa tehdä pikkuisiin tuttavuutta. Sara on todella liikuttava pentujen kanssa, se kiersi tasapuolisesti monta kertaa jokaisen luona seurustelemassa. Muutama pennuista sai Saralta suukonkin, mikä on Saralle aika harvinaista. Tällaisen videon sain Sarasta pentuihin tuttavuutta tekemässä:

Lempi ja Rini eivät ole vielä näin perusteellisesti päässeet pentuihin tuttavuutta tekemään. Nada ei ole pentuja ihmeemmin vahtinut tai puolustanut missään vaiheessa, mutta halusin aloittaa omien koirien tutustuttamisen Sarasta, sillä se on iältään nuorin – ja ehkä Nadan helpoin siksi hyväksyä pentujen luo. Monesti tässä n. 3 viikon iässä, kun pentujen silmät ovat auenneet ja pennut alkavat liikkua enemmän, emot eivät enää niin hanakasti niitä vahdi muilta koirilta. Tehdään tuttavuutta pikkuhiljaa, rauhassa, sekä Nadan että pentujen ehdoilla. Olen kyllä hyvilläni, kun kotoa löytyy useampi turvallinen ensituttavuus pennuille emon lisäksi, ja lähipiiristä löytyy lisääkin sitten, kun se on ajankohtaista.

DSC_0054Mahti

Pennuista Metkulla tuntui jo hampaiden alut suussa, muut eivät ole tähän mennessä olleet niin hanakoita ottamaan sormea suuhun, että olisin voinut todeta tilanteen. Näihin aikoihin hampaiden pitäisi kuitenkin alkaa ilmaantua, sillä piakkoin voidaan ryhtyä harjoittelemaan kiinteän ruoan syömistä. Voisipa ajan pysäyttää, pennut tuntuvat kehittyvän nyt niin hillitöntä tahtia, ettei tässä meinaa perässä pysyä!

Mamakoira Nada voi hyvin. Se on kulkenut lenkeillä mukana, ja se nauttii kovasti päästessään vähän tuulettumaan pentujen luota. Se viihtyy meillä kotona ollessaankin jo aika paljon pois pentujen luota, mutta huolehtii tunnollisesti pentujen ruokinnasta ja siivouspalvelusta. Vuotoa kesti synnytyksen jälkeen vähän yli viikon, samoihin aikoihin loppuivat jälkipoltotkin (Nada petasi välillä pentuhuoneessa mattoja ja pentulaatikon alusia, mistä päättelin jälkisupistuksia olevan jonkin verran). Ruoka maistuu hyvin, ja muihin koiriin verrattuna Nada syö valtavia annoksia.