Empathica's Blogi


Jätä kommentti

2 viikkoa mittarissa!

Nadan pennut täyttivät tänään jo kaksi viikkoa! Kylläpä aika rientää, pentujen syntyessä tuntuu niin kaukaiselta ajatella aikaa eteenpäin, vaikka kokemuksesta jo tietää, että kahdeksan viikkoa menee hujauksessa, kahdesta puhumattakaan. Pennuista ainoastaan Mahti painaa enää alle kilon, ja sekin rikkonee kilon rajan vielä tänään eli lähellä ollaan! En ole enää ihan orjallisesti pentuja punninnut kahta kertaa päivässä, mutta vähintään joka toinen päivä vielä kuitenkin. Kunhan kaikki pennut ovat päässeet tukevasti kilon rajan yli, niin eiköhän punnituksista uskalla hiljalleen luopua. Tällä hetkellä mielenkiintoisinta on tietenkin tutkia, missä vaiheessa pentujen silmien avautuminen on. Kaikilla pennuilla on vähintään viirut, Metkulla jo vähän enemmänkin. Eiköhän tässä juhannuksen pyhien aikana kaikilla silmät aukea ihan kunnolla.

Nada ja Maisa söpöilivät yhdessä tiistai-iltana ❤

Pentujen kehitys on jatkunut hurjana, nyt jaksetaan jo syönnin päälle olla hetki valveilla ennen kuin uni taas voittaa. Kävelyharjoitukset ovat jatkuneet, Mahti on pennuista varmaan ketterin kävelijä, se on kyllä malliltaan vähän eri sarjaa muiden kanssa muutenkin. Pienenä, jäntevänä ja sopivan linjakkaana keskivartalo ei heti vedä nurin – toisin kuin sisaruksilla. Joka päivä tapahtuu edistystä, ei tässä mene kauaakaan, kun pennut kävelevät jo sujuvasti. Pennut ovat hauskasti alkaneet myös nostaa päätä ylös, ja istumistakin on harjoiltu. Pienet alkavat toisin sanoen jo kovasti muistuttaa pieniä koiria!

Merkkipäivän kunniaksi otettiin taas kuvia. Pentujen kuvaaminen alkaa olla hikistä hommaa, ulkona vallitseva hiostava helle saa nopeasti hien pintaan, kun pentuja liikuttelee ja yrittää saada edes hetken pysymään paikallaan. Ei olla kaukana pisteestä, kun alan tarvita apukäsiä. Tällä kertaa kuvissa rekvisiittana leluja pian lähestyvien leikkien tunnelmaa tuomaan!

Meemi 2vkoa. Meemissä tuntuu olevan aika mukavassa suhteessa rauhaa ja temperamenttia ainakin tässä vaiheessa. Se ääntelee enemmän kuin Molly, muttei niin paljon kuin Maisa. Meemi ottaa edelleen pennuista eniten kontaktia ihmiseen jo tässä vaiheessa, muiden puolesta en vielä ole kovin huolissani – ovathan pennut vielä tosi pieniä. Meemi nukkuu mielellään selällään, oli se sitten sylissä tai laatikossa muiden kanssa, selälleen kääntäminen ei BioSensorissakaan ole tuottanut hankaluuksia.

Mahti 2vkoa. Poseeraaminen ei ole Mahtin suurin vahvuus 😀 Se on pojista temperamenttisimman vaikutelman antava edelleen, omaa tahtoa on, ja jos joku ei mielen mukaan mene, niin se aivan varmasti kertoo sen. Asiat tehdään Mahtin tahtiin tai ei ollenkaan. Mahti yllätti avaamalla silmät viirulleen samana päivänä kuin Metku, se näyttää tosiaan aikovan ottaa muut kehityksessä kiinni. Ketterin liikkuja tässä vaiheessa.

Maisa 2vkoa. Maisaa nukutti kauheasti kuvauksen aikana, sen ansiosta se oli yksi päivän helpoimpia kuvattavia yksilökuvissa. Maisa jatkaa porukan äänekkäimpänä, mutta sitten taas isommassa kuvassa se ei mahdottoman äänekäs ole – mulla on ollut pahempiakin kiljukauloja. Maisa on tällä viikolla söpistellyt kovasti äitinsä kanssa, tietää ainakin, kuka on Maisan idoli 🙂 Maisa viihtyy aiempaa paremmin sylissä, vatsatilanteen koheneminen lienee vaikuttanut asiaan positiivisesti.

Molly 2vkoa, sekin oli kuvauksissa kovin uninen. Molly on tytöistä edelleen rauhallisin, yhtenä iltana BioSensorissa ihan yllätyin, kun siitä lähtikin ääntä – oli vissiin vähän kiire maitobaariin. Muuten en kyllä kovin usein tästä tyttösestä ääntä ole vieläkään kuullut. Tätä on saanut käännellä, pyöritellä, liikutella ja nostella syliin, eikä Mollya pahemmin haittaa tai häiritse. Jos sama tahti jatkuu, niin siinä ei mummoani lainatakseni ole kuin hyvyys vikana 😀

Mega 2vkoa. Mega ja Mahti kuuluvat samaan sarjaan eikä vaan värin puolesta – pojat ovat tuntuneet aika temperamenttisilta tapauksilta molemmat. Megan kanssa on vähän pitänyt katsoa sopivaa hetkeä asioiden tekemiseen, sillä jos ei juuri sillä hetkellä käy, se pistää hanttiin aika tehokkaasti. Jos on mahdollisuus odottaa hetki, se monesti toisella kierroksella on vähän maltillisempi tyyppi. Megakin raottelee jo silmiään, ja siitä on tullut todella makeen värinen! Kun Nada menee pentujen luo laatikkoon, Mega saa siitä yleensä ensimmäisenä vainun, ja sitten tulee kiire – syömään tietysti.

Metku 2vkoa, sillä on silmät eniten auki. Porukan nuorin ja isoin, toinen mustikkiduosta, jolle passaa mikä vaan ja milloin vaan. Metku ei kääntelyistä, pyörittelyistä, nosteluista tai sylitteilyistä mieltään pahoita, sekään ei kovin usein pidä ääntä. Yhtenä iltana seurasin, kun se ei meinannut mahtua muiden sekaan syömään, sitkeästi se yritti vaikka mistä suunnasta ja vaikka kuinka monta kertaa. Vasta aika monen yrityksen jälkeen se pari kertaa inahti, että perhana kun harmittaa!

Pennut nukkuvat vielä paljon, varmasti tämä helle verottaa niitäkin. Sen verran on ollut lämmintä, että pennut eivät pahemmin ole nukkuneet läjässä, vaan jokainen omillaan. Sen ansiosta olen uskaltautunut pitämään ikkunaa ja välillä pentuhuoneen parvekkeen oveakin auki, eipä tuolla ulkona kylmä ainakaan ole.

Urakoin yksilökuvien lisäksi vielä pennuista muutamat ryhmäpotretit nyt, kun se ”vielä on helppoa”. Haasteensa tässäkin oli, aina on joukossa joku sillä hetkellä vilkas ja liikkuvainen sielu, joka ei malta olla hetkeäkään paikallaan.

Tytöt ❤ Maisa heräsi sopivasti kuvaustuokioon, ettei kuvaaja pääsisi liian helpolla.

Mustanpuhuvat, vasemmalla Molly, keskellä Maisa ja oikealla Metku.

DSC_0145Arvatkaa, oliko tämä musta kaksikko helpoin kuvattava 😀

Punaiset pojat, Mega ja Mahti. Mahti olisi mielellään kuvia varten kääntänyt päänsä poispäin, lopuksi sain sen aseteltua niin, että siitä näkyi muutakin kuin päälaki.

Punaiset, Mahti pitää kuvissa niin söpösti tassua Meemin pään päällä ❤

Pojat eivät olleet kimpassa oikein kuvaustuulella.

Merletytöt

Joitakin hyvin lyhyen hetken alkeellisia leikkiyrityksiä on pennuilta jo nähty, niitä varmasti tulee lisää, kunhan kaikki saavat silmät kunnolla auki. Samalla tulee varmasti myös tarve purkaa pentulaatikosta pari seinää, että pennut saavat lisää liikkumatilaa. Piakkoin pennut alkavat myös olla sen ikäisiä, että voidaan ottaa vierailijoita enemmänkin vastaan. Myös mun omat koirat – etenkin Sara ja Lempi – odottavat malttamattomina, että pääsevät tekemään enemmän tuttavuutta pentuihin. Kaikki ovat päässeet pentuja jo pari kertaa tervehtimään, Rini ei pennuista ensihaistelun jälkeen pahemmin kiinnostunut, Lempi oli ihmeissään, kun pennut inisivät ja möngersivät, ja Saralla on miljoona kysymysmerkkiä pään päällä – mitä ihmettä nämä oikein ovat ja mistä ne ovat meille tulleet!


Jätä kommentti

Pennelit 1,5vkoa

Viime viikon perjantaina käväistiin eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistusten hakemista varten. Ensimmäinen automatka sujui tosi lunkisti, pennut nukkuivat tyytyväisen oloisina pahvilaatikossa, johon olin ne matkaa varten pakannut. Klinikalla pennut nukkuivat, vähän heräsivät, kun eläinlääkäri tarkisti jokaisen pennun yksi kerrallaan. Olin vähän etukäteen miettinyt, että kuinkahan paljon klinikalla esitellään äänentoistoa, mutta pennut olivat kovin vieraskoreita.

Otin eläinlääkärin kanssa puheeksi pentujen vatsavaivat käynnin yhteydessä, kun maha oli edelleen useammalla pennulla sekaisin. Saatiin ensiavuksi klinikalta mukaan Promax-tahnaa ja ohjeistus aloittaa matolääke, jos Promax-kuurin jälkeen mahat edelleen ovat sekaisin. Annoin kotona pennuille lääkkeen saman tien, alkuiltaan mennessä ei mitään muutosta tilanteessa. Siinä kohtaa sitten totesin, että en jää odottamaan enää vaan aloitan matolääkekuurin kaikille samaan syssyyn. Pennut eivät tästä ideasta olleet lainkaan yhtä viehättyneitä – etenkin Mahti ja Mega pistivät kyllä kampoihin lääkettä annettaessa. Olin odottanut, että eniten kampoihin pistäisi Maisa, mutta mitä vielä, Maisa oli ehdottomasti yksi helpoimmista hoidettavista 😀

Perjantai toi tullessaan myös paluun töihin. Ihana Linda kävi joka ilta meillä vielä töihin lähdettyäni käyttämässä aikuiset koirat ulkona, antamassa Nadalle iltaruoan ja seurustelemassa pentujen kanssa. Olipa ihanan rauhallinen olo itsellä töissä, kun tiesin, että koko koiralauma on meillä hyvissä ja osaavissa käsissä, ja ettei niillä tule niin kovin pitkä aika olla keskenään. Matolääkekuurin vaikutukset alkoivat näkyä viimein sunnuntaina – sotkua ei tullut kuin pieni murto-osa aiempaan verrattuna. Tänään pentujen tuotokset ovat olleet kiinteytymään päin ja normaalin väristä. Eiköhän tämä tästä 🙂 Madoista tai niiden munista en ole nähnyt merkkejä, ja Nada sai kyllä ennen astutusta ja tiineysaikana sellaiset hevoskuurit matolääkettä, että niiden todennäköisyys pitäisi olla verrattain pieni. Mutta mene ja tiedä, pääasia, että pennut voivat paremmin.

Videolta näkyy hyvin, että täällä harjoitellaan kovasti jo kävelemistä! Meno ei ole vielä kovin vakuuttavaa – suunnilleen puolikkaan askeleen jälkeen keskivartalon paino vetää  katon kautta kyljelleen 😀 Täällä odotellaan jo innolla pentujen silmien aukeamista, siitä kehitys lähteekin harppauksin eteenpäin! Pennut alkavat hiljalleen muistuttaa pieniä koiria marsujen sijasta.

Eilen olisi ollut virallinen 1,5-viikkoissynttäripäivä, mutta yövuorojen välissä hyvin huonoilla unilla totesin, että otan kuvat vasta tänään. Turhankin lämmin kesäinen sää innosti hakemaan kuvausrekvisiitassa vähän rantatunnelmaa!

Jos ikinä mietitte, millaista koiranpentujen kuvaaminen on, niin se on 99,9%:sesti tätä – jollakin on selkä kameraa päin, toisella tulee itku kesken kuvausten, kamera ei tarkenna toivottuun kohtaan, pentu karkaa kuvauspaikalta, pennulla menee hermot, kuvaajalla lähtee järki ja sitä rataa 😀 On näitä oikeasti aika hauska kuvata, kuvista tulee korvaamattomia muistoja pentujen alkuvaiheista ❤

Meemi 1,5vkoa. Meemi on jatkanut varsin tasaisen vaikutelman antamista itsestään – se eroaa muista tähän mennessä siinä, että se on oma-aloitteisesti hakeutunut pari kertaa syliin ❤ Meemi on ruoka-aikaan ollut paikalla, se meni painossa useammasta sisaruksesta ohi nyt loppuviikosta, sen ruumiinmuotokin on tällä hetkellä varsin pyöreä. En voi sille mitään: red merle on aina Hildan jälkeen ollut mun heikko kohta, ja Meemiä katsellessa näen vaaleanpunaista. Niin tuntuu näkevän moni muukin – sen verran monta fania se on ympäri Suomenniemeä itselleen jo haalinut 🙂 Meemi ylittää ihan näillä näppäimillä kilon painorajan!

Mahti 1,5vkoa. Mahti on kasvussa kirinyt muita kiinni – se on pienin edelleen, mutta päällisin puolin se ei enää näytä muiden rinnalla niin ruipelolta. Se on kyllä hyvin erimallinen muihin verrattuna ainakin tässä vaiheessa, hauska seurata, millainen siitä tulee, kun pennut kasvavat vielä. Mahti on pojista temperamenttisimman oloinen, se on aika päättäväinen ja periksiantamaton, tuli huomattua matolääkekuuria antaessa. Mutta milläpä muulla pentueen pienin voisi isompien joukossa menestyä kuin sisulla? Mahti painaa nyt n. 800g.

Maisa 1,5vkoa. Maisa on kovasti luonteeltaan tasoittunut viime viikosta, sen vatsa taisi olla vähän kipeä. Se on ehkä pentueen äänekkäin tässä vaiheessa, mutta ei enää läheskään niin räikeän selkeästi kuin viime viikolla. Ruokaan Maisa suhtautuu edelleen hyvin intohimoisesti, nälkähädän yllättäessä ääntä edelleen lähtee. Maisa on suhtautunut hoitotoimenpiteisiin aika iisisti ja kiltisti, vähän se mielipahaa tuo esille, muttei pistä pahemmin hanttiin ainakaan vielä tässä vaiheessa. Maisa painaa himpun päälle 900g.

Molly 1,5vkoa. Mollysta tulee edelleen aika kivat vibat, se on tosi tasaisen oloinen. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä Molly antoi vähän vihiä, että sillä on omaa tahtoakin, mutta ei nyt mitenkään hanakasti lähtenyt pistämään kampoihin. Molly on tosi hiljainen, sen suusta ei kovin usein ääntä ole vielä kuulunut. Mollyn paino alkaa myös lähestyä kilon rajapyykkiä, tällä hetkellä mennään 950g tuntumassa.

Mega 1,5vkoa. Megamies on tuonut tässä viime päivien aikana esille, että siitäkin löytyy temperamenttia ja omaa tahtoa – ei ihan yhtä paljon kuin Mahtilla, mutta melkein. Megalla maha on tosin tainnut myös olla vähän kipeä, joten ennen suurempien johtopäätösten tekemistä on syytä katsoa, millaisen kuvan poitsu itsestään antaa vatsatilanteen rauhoituttua. Mega on pentueesta ehkä kovin vaeltaja, se siirtää itsensä pentulaatikossa paikasta toiseen tosi ketterästi ja nopeasti. Megan paino on myös 900g tuntumassa.

Metku 1,5vkoa. Metku – tai Läskimarsu, kuten Elli kauniisti sitä kutsui 😀 – on porukan äijä ihan jo kokonsa puolesta, se meni porukasta odotetusti ensimmäisenä kilon painorajan yli. Luonne vaikuttaa edelleen tosi lupaavalta, kovin on lauhkea, tasainen ja varma ainakin tässä vaiheessa. En kyllä yhtään epäile, etteikö Metkulta luonnetta löytyisi, kunhan se kasvaa. Metku ei toistaiseksi ole isommin protestoinut hoitotoimenpiteitä.

Pentula on toistaiseksi rauhoitettu tutumpienkin ihmisten vierailuilta pentujen vatsavaivojen vuoksi, mutta toivotaan, ettei tulisi enää mitään takapakkeja. Kovasti pennuista kiinnostuneet ovat kyselleet, milloin pentuja pääsee katsomaan. Kunhan silmät ja korvat aukeavat, kävely alkaa paremmin luonnistua ja pennut esitellä ensimmäisiä orastavia leikkiyrityksiä, pennuissa alkaa hiljalleen olla myös enemmän nähtävää. Aika lumoutuneena näitä kyllä katselee päivästä toiseen edelleen, vaikka pienet vielä pääasiassa vain syövät ja nukkuvat.

DSC_0192

Nada hoitaa pennut edelleen ihan superhienosti, se on kyllä aivan loistava emä. Lämpöjen mittailusta ollaan pääasiassa luovuttu, Nada on pirteä ja hyvävointinen, ruoka ja juoma maistuvat. Nada on saanut lenkeillä kulkea mukana, ne piristävät mamakoiraa kovasti. Lenkin jälkeen se tulee mielellään pentulaatikkoon pentuja hoitamaan ja yleensä nukahtaa sikeään uneen pentujen viereen nukkumaan ❤

Loppuun vielä viikonlopun tuloshehkutuksia! Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat tokouransa komeasti alokasluokan 1-tuloksella pistein 173,5 ja pisteet riittivät toiseen palkintosijaankin! Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityä 2-luokassa, sieltä tuloksena yksi 0-rata ja OIVA ja toiselta radalta 5vp, molemmilla radoilla sijoitus 2. Terveysuutisia saatiin Moirasta (Color Runs Ready for Success), jonka selkä kuvattiin alkuviikosta, aiempia lausuntoja täydentämään saatiin virallinen spondyloosilausunto, joka oli odotetusti kuvien perusteella SP0 🙂 Paljon onnea kaikille! ❤

Kuvissa Helmi vasemmalla ja Nuppu oikealla 🙂


Jätä kommentti

Viikon ikäiset

Ensimmäinen elinviikko pentujen elämässä on taputeltu! Päivät ovat hurahtaneet nopeasti pentulaatikon äärellä. Pentuja voisi katsella loputtomiin, vaikka ne eivät tässä vaiheessa vielä juuri muuta tee kuin syö ja nuku. Kasvutahti on kyllä hillitön, välillä tuntuu, että pennut kasvavat ihan silmissä.

Kasvu on jatkunut tasaiseen tahtiin – onneksi, sillä pennuilla on ollut vähän vatsavaivoja. Mietin jopa, että voisivatko ne syödä vähän liikaa, ne nostavat painoa sellaista tahtia, että ihan pitää silmiä hieraista punnituksilla. Huomenna käväistään eläinlääkärissä hakemassa töpöhännille töpötodistukset. Pentujen ensimmäinen automatka!

Nada voi hyvin, lämmöt ovat pysyneet normaalin rajoissa, ja nyt olen lämpöä mitannut enää harvakseltaan. Vuoto on vähentynyt jo lähes olemattomiin. Nada ilmoitteli jo alkuviikosta, että lenkille olisi mukava lähteä muiden kanssa, muutaman päivän sitä toppuuttelin ja otin mukaan vain lähimetsään pienille kierroksille. Parina päivänä pennut on tankattu hyvin ja olen ottanut Nadan mukaan lenkille. Kovin pitkällä lenkillä ei olla käyty, ei pentuja vielä voi kovin pitkäksi aikaa jättää, mutta mamakoira nauttii päästessään kunnolla jaloittelemaan.

Tänään 1-viikkoissynttäreiden kunniaksi pennut saivat ensimmäisen manikyyrin, kynsille oli ehtinytkin kasvaa jo vähän mittaa. Kunniamaininnan ensimmäisestä kynsienleikkuusta saavat Metku ja Mahti, jotka eivät olleet huomaavinaankaan. Tytöt ja Mega olivat syönnin päälle vähän liian virkeässä mielentilassa kynsienleikkuuta varten, mutta saatiin kuitenkin hoitotoimenpide tehtyä. Kukaan pennuista ei ihan saanut tuplattua painoaan 1-viikkoissynttäreille, osasyynä voi olla vatsavaivat, mutta kovin paljosta se ei kenelläkään jäänyt kiinni!

Synttäreiden kunniaksi otettiin myös uusia kuvia! Otin pikaiset kuvat pennuista samassa korissa, jossa otettiin kuvia edellisestä pentueestakin. Pennut olivat vähän turhan eläväisiä tähänkin hommaan, vaikka olivat juuri syöneet hyvin. Jokohan seuraavaa kuvausta varten kuvausajankohta olisi optimaalinen 😀

Meemi 1vko, painoa aamulla 710g. Meemi on tässä vaiheessa aika tasaisen ja rauhallisen oloinen, se viihtyy aika hyvin sylissä. Meemi osaa suunnata parhaiden maitohanojen ääreen lähes poikkeuksetta, mikä sinänsä on hyväkin, sillä se oli pentueen toiseksi pienin pentu. Meemi ei ole ainakaan toistaiseksi ollut erityisen äänekäs, värinsä puolesta se erottuu joukosta, ja Meemi on kuulostanut saaneen paljon faneja ympäri Suomen 🙂

Mahti 1vko, aamun paino 585g. Mahtista saatu kuvasaalis jäi tällä kertaa vähän laihaksi. Mahti on edelleen pentueen pienin, reppana jää vähän isompien mörssäreiden armoille. Sisua sillä tuntuu kyllä olevan, mikä auttaa pysymään isompien perässä. Mahti on antanut myös aika tasaisen kuvan itsestään tähän saakka, se ei pahemmin hötkyile tai ääntele. Liekö väristä ja hännästä johtuvaa, mutta Mahtista mulle tulee kovasti pentujen isä Ares mieleen ❤

Maisa 1vko, painoa aamulla 760g. Maisa on tässä viikon aikana kyllä tehnyt olemassaolonsa tiettäväksi, siitä lähtee ääntä milloin mistäkin syystä. Yleensä ääntelyn syynä on kaamee nälkä, kaamee ähky, äiti on liian kaukana, ruokaamullehetinyt! Varsinainen ruokaraivotar 😀 Kun vatsa on täynnä, Maisa viihtyy sylissä, mutta jos vatsassa on vähänkään vajetta, niin kiitos ja näkemiin. Maisa on antanut tähän mennessä aika temperamenttisen kuvan itsestään, hauska nähdä, mihin suuntaan kehitys vie.

Molly 1vko, painoa 720g. Mollysta tulee aika kivat vibat tällä hetkellä – se on tosi tasaisen ja lauhkean oloinen, ei paljon hetkauta hoitotoimenpiteet tai mikään muukaan, mitä maailmassa tapahtuu. En ole kovin usein kuullut sen pitävän itsestään meteliäkään. Syliin ottaessa Molly asettuu siihen kuin mihin tahansa muuallekin. Jos tätä rataa kehitys jatkuu, niin se on oikein bueno!

Mega 1vko, painoa 705g. Mega on myös tosi tasaisen oloinen, se osaa hienosti käyttää jo nenää ja suunnata Nadan luo, kun haistaa Nadan tulleen pentulaatikkoon. Kovin paljon en Megan ääntä myöskään ole kuullut, ainoastaan BioSensorin kääntely-osiossa se vähän äänellään on protestoinut, samoin kuin eilen vatsavaivojen ollessa päällä. Toivon mukaan vatsavaivat helpottavat pian!

Metku 1vko, painoa 860g. Viikko ikää ja huomatkaa – ihan musta nenä! Metkun kasvua odotan ihan haltioissani, johtuneeko väristä, koosta vai mistä, mutta niin vahvat Messi-vibat tulee tästä pennusta, että ei mitään rajaa! Tähän mennessä ehdottomasti pentueen tasaisin, rauhallisin ja tyynin tyyppi, kaikki hoitotoimenpiteet menee ilman mutinoita, ei pahemmin pidä ääntä ja on sylissä kuin kotonaan. Ei paineita Metku, ei paineita 😀

Kuten luonnekuvauksistakin voi päätellä, aika tasaista sakkia koko kuusikko on vielä tällä hetkellä. Jännityksellä odotetaan, mitä tulevat viikot tuovat tullessaan. Pennuilla kävi ensimmäinen vieras, kun Aino käväisi meillä maanantaina. Nada suhtautui innokkaan ystävällisesti, toki Aino on Nadalle entuudestaan tuttu, niin en odottanutkaan ilmenevän ongelmia. Nyt pentujen ollessa pieniä rajoitan vierailuja Nadalle tuttuihin ihmisiin, pentujen kasvaessa vähän isommiksi ehditään kyllä ottaa vastaan sitten muitakin.

Loma tässä jossain välissä ehti hujahtaa ohi, huomenna pitäisi mennä takaisin töihin. Viihtyisin kyllä oikein hyvin vielä kotona 😀 Onneksi seuraavaan lomapätkään ei ole kovin pitkä aika.


Jätä kommentti

Pennut 3pv

Terveisiä pentulaatikosta! Pentulaan kuuluu hyvää. Pienet kasvavat kohisten, painot nousevat tasaiseen tahtiin. Tuntuvat kovin varhaiskypsiltä pennuilta, kun oikeasta kohdasta rapsuttaessa mopo lähtee jo vähän käyntiin, korvat heiluvat ja tahtotilan ollessa päällä mennään lujaa. Aika hiljaisia ovat olleet tähän mennessä, mitä nyt nälkäkiukun yllättäessä saattaa vähän sanomista tulla – ainakin Maisalla.

Puhelinräpsyjä ensimmäisiltä vuorokausilta

Nada hoitaa pennut kuin vanha tekijä, äärettömän tunnollisesti ja lempeästi. Nada on voinut hyvin, ruoka on alkanut maistua. Mittailen lämpöjä yhä useamman kerran päivässä, mutta lämmöt ovat olleet hyvällä tasolla, ei mitään infektioon viittaavaa. Nada on pirteä ja hyvävointisen oloinen ollut koko ajan. Tänään se on ensimmäistä kertaa viihtynyt pentulaatikon ulkopuolella vähän pitempiä toveja. Muutaman kerran olen ottanut sen ihan lyhyelle kävelylle meidän lähimetsään omien koirieni kanssa, Nada nauttii kovasti muiden aikuisten seurasta.

Linda oli apuna meillä pari ensimmäistä päivää, siitä oli suuri apu – olen päässyt omien koirien kanssa käymään pitkällä lenkillä ilman, että Nadan on tarvinnut jäädä pentujen kanssa yksin. Viikkojen varrella helpottaa sitten, kun Nadankin voi ottaa pitemmille ulkoiluille mukaan. Ensi viikolla täytyy palata taas töihin, mutta onneksi vasta viikonloppuna, jolloin pennut ovat jo vähän isompia.

Tänään otin pennuista ensimmäiset posetuskuvat paremmalla kameralla. Näistä tuli aika pikaiset räpsyt, sillä vaikka pennut tankattiin ennen kuvaussessiota, niin olivat aika liikkuvaisia siitä huolimatta. Kuvaaminen ei tästä pentujen kasvaessa helpotu, mutta toivottavasti sitten jossain kohtaa on saatavilla myös apukäsiä. Mutta pitemmittä puheitta tässä pentujen ensimmäiset viralliset potretit, olkaapa hyvä!

Meemi 3pv, aamulla paino 475g (+80g lähtöpainosta)

Mahti 3pv, aamulla paino 390g (+70g lähtöpainosta)

Maisa 3pv, aamun paino 490g (+80g lähtöpainosta)

Molly 3pv, paino aamulla 480g (+70g lähtöpainosta)

Mega 3pv, paino aamulla 505g (+65g lähtöpainosta)

Metku 3pv, aamun lukema 560g (+95g lähtöpainosta)

Pentujen kuvaamisessa onkin kuvaajalla haastetta – musta koira on todella haastava kuvattava. Onneksi nyt kohtuulliset otokset sai kaikista, ja lähipiirissä on muitakin ottamassa kuvia sitten pentujen kasvaessa, joten eiköhän kuvia piisaa 🙂

Tänään illalla aloitellaan pennuille edellisistä pentueista tuttu BioSensor-ohjelma. Jos joku ihmettelee, mistä oikein on kyse, niin täältä voi aiheesta lukea lisää. Aiheesta löytyy googlettamalla tietoa myös suomeksi.

Lopuksi ilouutisia – koronan aiheuttamia rajoituksia hiljalleen puretaan, ja se tietää kisoja! Menestystä ehti niittämään ensimmäisenä Messi (E. Naldo), joka pokkasi itselleen agilityssä komeasti kotikisoista ensimmäisen SERT-H:n! Paljon onnea Saila!

Messi


Jätä kommentti

Nadan ja Areksen pennut syntyivät!

Toissapäivänä mittailin Nadan lämpöjä vähän tiiviimmin, ja ne iltaa kohti näyttivät suuntaavan laskuun. Hälytin Lindan meille yöksi, kun etukäteen ei koskaan tiedä, miten nopeasti alkaa tapahtua. Yö nukuttiin aika katkonaisesti, nukuin Nadan kanssa pentuhuoneessa ja kuuntelin pitkin yötä, kun se läähätteli. Puoli viideltä torstaiaamuna käytiin Nadan kanssa ulkona, valvoskelin sen kanssa ulkoilun jälkeen hetken, mutta näytti, että mitään ei vielä tapahdu. Torkahdin tunniksi, heräsin, kun Nada läähätteli ja oli vähän levoton. Rapsuttelin sitä vähän, niin se hetken malttoi makoilla lattialla. Siitä tovi myöhemmin Nada nousi seisomaan ja katsoin, että peräpäästä tippui muutamia tippoja lattialle, mikä synnytyksen lähestymisen kannalta on ihan hyvä merkki. Siirryin Nadan kanssa pentulaatikkoon, huikkasin Lindalle, että kohta voisi olla hyvä hetki suunnata aitiopaikalle, ja samalla Nadalla tuli vedet – mun syliin tietysti.

Housujenvaihdon jälkeen jatkettiin jännitystä pentulaatikossa. Nada alkoi käydä levottomammaksi ja läähätellä enemmän. Ensimmäisten ponnistusten jälkeen se petasi hetken oikein raivokkaasti. Ensimmäistä pentua se joutui ponnistelemaan ulos hetken, mutta klo 7.43 syntyi ensimmäinen pentu, kuvankaunis red merle narttu, jolla on puolikas häntä. Pentu sai työnimekseen Meemi, painoa n. 390g.

Meemi ❤

Klo 8.11 syntyi upea punainen poika hyvin pienillä valkoisilla merkeillä, silläkin puolikas häntä. Pentu sai työnimeksi Mahti, sillä painoa 320g. Se on pentueen pienin ainakin tällä hetkellä.

Mahti ❤

Klo 8.28 joukkoon liittyi tummavoittoinen blue merle narttu, puolikas häntä silläkin. Pennusta tuli Maisa, se painoi 410g.

Maisa ❤

Klo 8.49 syntyi hyvin musta pitkähäntäinen narttu, sillä on ohut valkea piirto otsalla ja ehkä kolme valkoista karvaa niskassa. Pennun työnimeksi tuli Molly, painoi syntyessään 410g.

Molly ❤

Klo 9.03 saatiin lisäystä toisesta punaisesta pojasta, sillä naamassa leveä valkoinen piirto ja kaunis valkoinen merkki niskassa. Pennusta tuli Mega, se painoi 440g.

Mega ❤

Kuudennen pennun syntymäaika jäi näköjään multa kirjaamatta ylös. Todella kaunis blue merle narttu pitkällä hännällä, mutta pentu syntyi elottomana. Yritin sitä elvyttää hyvän tovin, mutta mitään ei ollut tehtävissä.

Klo 10.30 syntyi mustanpuhuva pitkähäntäinen uros, joka heti sikiöpussista päästyään rääkäisi kovaa, että hengissä ollaan ❤ Pentu sai nimen Metku, sillä painoa oli syntyessään 455g.

Metku ❤

Klo 11.06 syntyi kahdeksas pentu, sekin suureksi suruksi kuolleena. Pentu oli upea blue merle uros, sillä oli ihan lyhyt töpöhäntä.

Kahdeksannen pennun synnyttyä Nada alkoi torkkua, joten arveltiin, että urakka oli varmaankin siinä. Kuitenkin illalla Nada alkoi taas ponnistaa, ja tässä vaiheessa osattiin jo varautua tulevaan. Klo 22.50 syntyi yhdeksäs pentu, musta uros, jolla oli puolikas häntä. Se syntyi kuolleena.

102930830_731556777613148_35502551856054272_n

Kuolleita pentuja syntyy välillä, väistämättä, syykään ei aina selviä. Eilen käytiin läpi tunteiden vuoristorata iloissa ja suruissa, koin aika monta flashbackia ihan ensimmäisestä pentueestani. Onneksi kuusikolla on kaikki hyvin, ne ovat kaikki reippaita ja elinvoimaisia, vahvasti elämässä kiinni. Yritetään nauttia ja iloita niistä täysillä ❤

103086750_596603474318778_7637706188896862208_n

Nada on odotetusti aivan loistava emä pennuilleen. Se on pitänyt viedä hihnassa pentulaatikosta ulos tarpeilleen, etenkään eilen se ei olisi millään halunnut lähteä pentujensa luota. Tänään se on ollut levollisempi, ulkona ei tosin pitkään viivytellä vieläkään. Ollaan jatkettu mamakoiran lämpöjen ja yleisvoinnin seurantaa, kuolleiden pentujen takia infektioriski on suurempi. Tällä hetkellä voinnissa ei ole mitään huolta herättävää, Nada on syönyt ja juonut tänään hyvin, ja pennut se hoitaa moitteettomasti. Toivotaan, että ei tulisi mitään takapakkeja.

Pennut ovat aivan ihania, olemme Lindan kanssa jo ihan myytyjä näistä pienistä ❤ Painot eivät yön aikana pahasti heilahtaneet alaspäin, ja painonlaskua ennakoiden pennut saivat illalla ja tänään aamulla nutriplus-geeliä boostaamaan painonnousua. Nadalla vaikuttaisi maitoa tulevan jo ihan hyvin, pennut ovat ahneesti syöneet pienin välitauoin. Ihmeen hiljaisia pennut ovat myös olleet niin eilen kuin tänäänkin, yöllä kitinää vähän kuului, vaikka Nada oli koko yön pentulaatikossa aarteidensa kanssa.

102448776_281557302893224_2220700797308502016_n

En vielä halua kiusata Nadaa ja pentuja kunnon kameran kuvaussessiolla, katsellaan sitä viikonloppuna. Postauksen kuvat ovat puhelinräpsyjä, mutta ajanevat asiansa tässä vaiheessa.

Pennuista kiinnostuneilta tulvii valtavasti viestejä sähköpostiin. Vastaukset tulee nyt vähän viiveellä, mutta vastaan niihin kyllä, kunhan ehdin ja koomaltani kykenen, aika raskas pari päivää on takana.


Jätä kommentti

Nada 57vrk

Loppuviikko hurahti töiden parissa. Perjantai- ja lauantaiaamuina Nada herätti aamulla hyvissä ajoin, että ulos olisi tarpeen päästä, joten molempina aamuina aloiteltiin päivä pienellä aamukävelyllä. Välissä käväistiin kotona huokaisemassa hetki, sitten suunnattiin päivän pitemmälle ulkoilulle. Nadalla vähän vaihtelee, mikä boogie aamulenkillä on – välillä se on tosi pirteä ja jaksaa reippaasti, välillä meno on vähän tahmeampaa. Mitään superpitkiä lenkkejä ei olla käyty, ettei mama ihan uuvahda. Lenkin varrella tulee taskusta syötettyä herkkuja tiiviisti, sillä aamulla ja päivällä ruoka ei edelleenkään kupista meinaa maistua. Sekä perjantaina että lauantaina iltavuoron päälle kotiin tultuani käytiin pienellä iltakävelyllä, ja molempina iltoina ruoka katosi ihan mukisematta kupista. Annoin ruokaa vähän reilummin, kun mammakoira oli nälkäisen oloinen.

86011452-6A4F-4235-8D0E-94DE00A92EE2Lepotauko ilta-auringossa

Tänään ennen aamuvuoroon menoa käväistiin vajaa tunnin lenkki. Nada oli vähän ihmeissään niin aikaisesta herätyksestä, ja meno oli lenkillä aika rauhallista. Töiden jälkeen käväistiin pieni lenkki ja kaaduttiin sohvalle ottamaan tunnin välikuolema ennen illan aktiviteettiosuutta. Ajelin ensin Jattilalle, jonne olin Ainon kanssa sopinut treenit. Nada olisi ollut omasta mielestään heti valmis agitreeneihin, mutta tuolla vatsalla ei agilityä juosta, joten mama joutui tyytymään seuraneitinä oloon 😀 Lempillä oli ihan kohtuulliset treenit, kepeillä epävarmuus edelleen paistaa, mutta saatiin ihan onnistuneitakin toistoja. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää, se oli ekalla kierroksella enemmän käsissä kiinni kuin viimeksi, mutta tauon aikana pohdiskeli asioita. Toisella kierroksella se teki ihan törkeän hienon viiden esteen pätkän, harmi, ettei sitä saatu videolle! Treenisetin päälle kävin pienen jäähdyttelylenkin nelikon ja Ainon Maarun kanssa. Viisikko meni mukavasti kimpassa.

Agitreeneistä matka jatkui peltojälkitreeneihin, jotka olin sopinut Lindan kanssa. Nada oli onnesta soikeana Lindan nähdessään, ja ilo yltyi entisestään, kun muukin perhe tuli sitä pellolle moikkaamaan ❤ Nada nautti täysillä, kun sai olla huomion keskipisteenä ja pusutella kaikki vuorollaan. Se on kyllä luonteeltaan niin ihana ja lempeä koira, etten yhtään ihmettele, että kotijoukoillaan on sitä ikävä!

Peltojälkitreenit sujuivat ihan mukavasti. Lempi ja Sara ajoivat kaksi jälkeä, Lempi teki kaksi mutkittelevaa jälkeä, Sara yhden suoran ja mutkittelevan. Sara parantaa joka kerralla, se tekee töitä tarkasti ja vauhtipätkät vähenevät koko ajan. Lempin kanssa haetaan toisiamme nyt vähän joka lajissa. Lempi tekee pääosin tosi tarkkaa työtä, mutta sillä tulee välillä ihmeellisiä päähänpistoja. Ensimmäisellä mutkajäljellä sillä meni pasmat sekaisin, kun jälki ei mennytkään suoraan, joten se kaahotti hetken, loppujälki sujui onneksi aika rauhassa. Toinen jälki oli parempi, siinäkin pari kaahotusvaihetta.

EA1679AE-37EA-4E4F-ACEA-39C3F15E095ERini sai Nadan kanssa etsiä namuja pellolta, se tosin taisi mennä niin, että Rini söi namuista n. 3/4 ja Nada ehkä sen 1/4… Nadan mielestä oli yliarvostettua joutua itse etsimään nameja, se olisi oikein mielellään ottanut niitä suoraan taskusta 😀 Rinin tehdessä töitä Linda otti aivan ihania kuvia Nadasta – kaikista kuvista suuret kiitokset Lindalle! Näissä on ihanan kesäinen tunnelma, ja Nadan vatsakin alkaa kuvissa näyttää joltakin 😀

0D30DE3D-8F90-401D-A53C-A676193F1711Nada 57vrk

IMG_5423

Huomenna on ensimmäinen virallinen lomapäivä! Aamusta suunnataan nuorison kanssa paimentamaan, mutta seuraneidit pääsevät mukaan reissuun. Sen jälkeen laitetaan yläkerran pentuhuone siihen kuosiin, että sinne kelpaa hakeutua sitten h-hetken äärellä. Lämpöjen mittailu aloitellaan vielä tänään illalla.

Nyt aion korkata kylmän heimojuomatölkillisen (ketkä eivät tiedä, niin Pepsi Maxista on kyse) loman alkamisen kunniaksi ja siirtyä sohvalle lepoasentoon! Illan aktiviteettien jälkeen talo on täynnä tyytyväisen oloisia koiria.


Jätä kommentti

Pallokala rantautui pentulaan

Eilen Nada muutti vatsoineen tulevaan pentulaan! Sitä ennen aamulla röntgenkuva kertoi meidän odottelevan 8-9 pennun lisäystä Empputiimiin ensi viikolla ❤ Itse laskin kuvasta 9 kalloa, mutta saa nyt sitten nähdä, monta sieltä todellisuudessa tulee. Riittävästi hoidettavaa meille joka tapauksessa 😀

Röntgenin jälkeen suunnattiin Lindan kanssa lenkille, lenkin jälkeen otettiin taas parit kuvat vatsankasvattelukuvasarjaa täydentämään.

DSC_0002

53vrk

DSC_0012Todettiin jälleen kerran, että ei näihin kuviin vaan saa todellisuutta vangittua mitenkään. Ihan kuin mammakoira vetäisi vatsan sisään, kun näkee, että joku on kameran kanssa ikuistamassa linjoja (tämä on pätenyt kyllä jokaiseen aiempaankin pentueeseen) 😀

Tuleva mammakoira asettui meille kuin kotiinsa, se sujahti tähän mun omaan laumaan yhtä kivuttomasti kuin aina ennenkin. Ruoka maistuu vähän kehnosti etenkin aamuisin, myös aamulenkillä meno oli vähän laiskanpulskeaa, mutta onneksi iltapäivän pitemmällä lenkillä mentiin reippaalla askeleella namuja välillä kerjäten. Nadasta näkee, että vatsan kanssa oleminen alkaa olla jo melko tukalaa. Onneksi tässä ollaan jo voiton puolella, vaikka useampi tukala päivä on tietysti vielä edessä.

Mutta onpa ihana tuntea taas pentujen liikkeet, oikein tarkkaan katsoen ne näkyvät myös päällepäin ❤ Muutama työpäivä täytyisi vielä kärvistellä ennen lomaa. Loman alkajaisiksi pääseekin laittamaan pentuhuoneen kuntoon pentuja varten. Toivotaan, että kaikki menee hyvin loppuun asti!


Jätä kommentti

49vrk

Käytiin tänään Lindan kanssa treenaamassa, ja samalla treffattiin tulevaa mammakoiraa. Linda sanoi, että tällä viikolla vatsa ei ole kauheasti paisunut lisää, mutta olen eri mieltä 😀 Sain kameraan tällaisen ei-niin-edustavan kuvan, jossa kuitenkin vatsan koosta saa vähän paremmin käsitystä.

DSC_0009Mammakoira voi paksuun oloonsa nähden hyvin, se on vielä lenkillä ihan pirteä ja jaksaa kävellä pitempiäkin lenkkejä. Juoksuaskeleet alkavat olla aika koomisen näköisiä ja ketteryys on liikkeistä kaukana. Nada syö 3-4 kertaa päivässä pieniä annoksia, kerralla sille ei kovin isot annokset maistu ja aamuisin huonommin, iltaa kohti ruokahalu vähän paranee.

Seisomakuvissa muhkea vatsa katoaa jonnekin, ylimpään kuvaan verrattuna ei uskoisi, että kuvissa on sama koira vatsansa kera 😀

Pentujen syntymän lähestyminen alkaa hiljalleen konkretisoitua – ensi viikolla Nada muuttaa jo meille. Ensi viikolla käväistään myös kurkistamassa, kuinka iso joukko salamatkustajia on kyydissä.

DSC_0047

Pikkuhiljaa alkaa jännittää, en tässä oikeasti ole käsittänyt, että pentujen syntymään ei ole enää kauaa. Luulen, että ensi viikolla viimeistään Nadan tullessa meille ja pentulaatikkoa kasatessa kaikki alkaa tuntua todellisemmalta. Ensi viikon jälkeen jään lomallekin, joten on hyvin kotona aikaa päivystää pentujen tuloa.

Tänään oli ihanan kesäinen päivä – aurinko paistoi ja oli lämmintä. Käytiin koirien kanssa lenkillä ja tehtiin jälkeä. Ihan huomaamatta lenkki- ja treenireissulla meni melkein 6h, nyt on tyytyväisiä koiria kotona.

Laitan tähän alle vielä muutamat videot Nadasta 🙂


Jätä kommentti

Treenejä ja pentujen odotusta

Kuluneet viikot ovat olleet toiminnantäyteisiä, päivät ovat täyttyneet töistä, treeneistä, lenkeistä… Ei sinänsä paljoakaan uutiskynnystä ylittäviä juttuja, ja sitten toisaalta paljonkin 😀

97584823_200618420906478_6695765035626528768_n

Huhtikuu oli ja meni. Edellisen tilannekatsauspostaukseni jälkeen ollaan koirien kanssa jumpattu, Lempi ja Sara aloittivat peltojälkikurssin, ollaan treenailtu tokoa ja vähän rallyakin. Jumppatreeneissä ollaan harjoiteltu tasapainotyynyillä niin etu- ja takapään kuin keskivartalonkin treenaamista kukin omalla tasollaan. Rinillä takapään hallinta on selkeästi heikentynyt, mutta pienissä erissä treenattuna huomaa, että hallinta paranee jumpalla. Jumppaaminen on ollut kivaa kotona puuhasteltavaa, joka haastaa koiria myös miettimään ja oivaltamaan, sitä on tarkoitus jatkaa, vaikka tässä muidenkin lajien treenit vievät oman aikansa.

Tokotreeneissä ollaan muistuteltu irtoavia liikkeitä, merkin kiertoa, noutoa, seuraamista sekä oikealla että vasemmalla. Sara on ihan törkeän kiva tokokoira, tykkään aivan valtavasti sen luontaisesta moottorista ja halusta työskennellä. Lempillekin rally on tehnyt tokoa ajatellen hyvää – vire kestää paremmin ja se on tehnyt hienoja seuraamispätkiä. Toko on silleen kyllä jäänyt Lempin kanssa vähän unohduksiin, että esimerkiksi kaukokäskyistä sillä ei ollut enää minkäänlaista mielikuvaa. Nopeasti ne varmasti palaisivat mieleen, kun vähän treenaisi.

98072874_2946809412023586_7038583307944067072_n

Peltojälkikurssi alkoi tässä hiljattain, takana on kahdet ohjatut valmennustreenit sekä useammat omat. Lempillä luontainen temperamentti on peltojäljelle hyvä – se tekee tarkkaa työtä rauhallisesti. Nyt useamman jäljen jälkeen sillä meinaa tulla vauhtia lisää, mutta herkkänä koirana se ei kestä ihan niin voimakasta korjaamista tai tarkkuuden vaatimista kuin Sara, joten täytyy vielä vähän hakea sopivaa palautetta. Lempillä päästiin myös treeneissä etenemään lisäämällä jäljelle kulmia, Sara ajelee vielä pelkästään suoria jälkiä opetellen oikeaa tekniikkaa. Saran kanssa jäljen ajaminen oli alkuun kuin olisin yrittänyt juosta lännen pikajunan perässä – kaahotettiin kauhealla kiireellä eteenpäin vailla tolkun hiventä. Olin pari omatoimijälkeä ajettuani jo vähällä luovuttaa, kunnes lähdettiin Lindan kanssa Vesangan pelloille (ihan luvallisesti) treenaamaan viikko sitten. Silloin saatiin Saran kanssa ensimmäiset jäljet, joissa oli jotain tolkkua mukana – vauhtia oli edelleen vähän liikaa, mutta se oikeasti haisteli tarkkaan ja söi valtaosan nameista. Tällä viikolla käytiin toisella ohjatulla valmennuksella, jossa kiinnitettiin vielä huomiota mun liinankäyttöön ja selvennettiin jäljestyksen sääntöjä – ja kuinka ollakaan, nyt ollaan ajettu pari jälkeä pääosin liina löysällä! Sara edistyy ihan hillitöntä kyytiä, ja mä maltan tuskin odottaa seuraavia treenejä.

98000003_562749604650987_3391126222086864896_n

Meidän agihalli aukesi viime viikolla itsenäiselle treenaamiselle – ihanaa! Ainon kanssa sännättiin heti alkuviikosta koirien kanssa treenaamaan, Lempin kanssa muistuteltiin mieleen rataa ja keppejä. Kepit palautuivat Lempin mieleen aika nopeasti ja radallakin se kulki kivasti. Saran kanssa tehtiin myös pientä ratapätkää takaperin ketjuttamalla, ja se oli mennyt tauosta huolimatta ihan hurjasti eteenpäin! Jos se ennen tauolle jäämistä oli ollut käsissäni kiinni, niin nyt en ehtinyt kissaa sanoa, kun sininen salama oli sinkaissut putkeen 😀 Aino totesi, että tauon aikana on panostettu oikeisiin asioihin.

97989412_1089148221442192_7474481119363072000_nLempillä oli muikea hymy agitreenien jälkeen 😀

Huhtikuun puolivälissä suunnattiin Tampereelle osteopaattikeikalle, kyytiin lastattuna viisi aussieta – omien lisäksi mukana oli Keksi sekä Maaru. Koko viisikolle saatiin hyviä uutisia, kukaan ei ollut huonossa kunnossa. Parhaat uutiset sai Rini, joka oli porukasta parhaassa iskussa, mutta ei muillakaan mitään sellaista löytynyt, mistä tarvitsisi olla huolissaan. Koko poppoon kanssa saa rauhassa jatkaa harrastuksia 🙂

97936389_232267214739739_6284322828120489984_nSara on päässyt harjoittelemaan leikkitädin virkaa työkaverin tuoreen staffilisäyksen ansiosta. Pikkuinen Masa ystävystyi Saran kanssa nopeasti, ja Sara on ollut kiva leikkitäti. Ensimmäisillä lenkeillä piti vähän isompaa osapuolta hetkittäin rauhoitella, etteivät leikit mene pienen kanssa liian vauhdikkaiksi, mutta nykyään sujuu jo oikein hyvin.

Huhtikuun loppupuolella Helianna käväisi kylässä laumoineen. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Käväistiin porukkalenkillä isommalla porukalla ja vielä treenaamassakin, treeneistä tosin ei tullut otettua juurikaan todistusaineistoa. Tässä kuitenkin kuvia yhteislenkiltä!

Sitten lopuksi vielä Nadan kuulumisia!

Nada juhlisti 4-vuotissynttäreitä 25.4.! Nämä hauskat synttärikuvat on ottanut Linda, kiitos! ❤

Nada voi tällä hetkellä erittäin paksusti. Ollaan nähty kerran pari viikossa, ja joka kerta kauhistelen vatsan kokoa – miten se voi paisua tällaista tahtia! Nada on saanut jo lisänimiä, mm. Valaskala ja Pallokala 😀 Tänään naurettiin Lindan kanssa, että Nadan lantiokin on levinnyt – koko koira on keskivartalosta pyöristynyt pötkylä!

Ylemmässä kuvassa tiineysvuorokausia takana 36vrk, alemmassa 43vrk. Kuvat eivät tee oikeutta vatsan koolle, joten ollaan yritetty saada todistusaineistoa vangittua myös videokuvaan. Vatsa ei kyllä niissäkään pääse todellisiin mittasuhteisiinsa. Odotusaikaa on jäljellä kolme viikkoa, joten Nadalla lienee edessä vielä tukalat oltavat. Mammakoira on jo kovasti rauhoittunut, sain tänään treeneissä jo aika laimeat tervehdykset – vielä viikko sitten riemu repesi 😀

36vrk

43vrk


Jätä kommentti

Kesäpentuja!

Iloisia uutisia klinikalta – meille on tulossa ensimmäiset kesäpennut!

DSC_0047

Sijoitustyttö Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) pentueen suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, mutta mitä useamman pentueen kasvattaa, niin sen haastavammaksi uroksen etsintä näköjään menee. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä astutusreissulle ulkomaille, mutta ensin korona rantautui Suomeen ja sitten Nadan juoksujen aloitus viivästyi. Kun ensimmäisiä uhkakuvia rajojen kiinni menemisestä alettiin maalailla, oli pakko alkaa katsella toista urosta siltä varalta, että rajat todella menisivät kiinni. No meniväthän ne, ja samalla tuli oikeasti paine etsiä urosta Suomesta, koska halusin pitää kiinni kriteeristä, että pennut saatettaisiin alulle luonnollisesti.

Kuin ihmeen kaupalla löysin kuin löysinkin Suomesta Nadalle sopivan uroksen – vieläpä etenkin isänsä puolelta suvusta, jota olen haaveillut omaan kasvatustyöhöni jo pitkään! Laitoin omistajille viestiä, saatiin vihreää valoa ja pari tuntia myöhemmin Lindalta tuli viesti, että Nadan juoksu on alkanut. Vielä jännitettiin viikon verran, ennättääkö yksi kiireisenä tilattu geenitestitulos saapua ennen tärppipäiviä, mutta onni oli meidän puolella tällä kertaa!

DSC_0009

Nadan sulhoksi valikoitui lopulta 11-vuotias upea Ares (Highbuzz’s Artaxerxes) ❤

Ihastuin Arekseen jo kysellessäni siitä omistajiltaan lisää – sen sosiaalisuus, tasapainoisuus, varmuus ja luonteenlujuus olivat juuri niitä ominaisuuksia, joita arvostin myös Nadassa ja halusin jatkossakin painottaa. Arekselta löytyy hyvä taistelutahto ja valtavasti miellyttämishalua, joita toivoin hieman Nadaan lisää. Ares on kokonsa puolesta Nadalle myös sopiva, se on maltillisen kokoinen uros, ja rakenteeltaan kohtuullinen. Tämä pappakoira vei palan sydämestäni treffiviikonloppuna, kun sain siihen tutustua paremmin, ja jo silloin tuli vahva fiilis, että aika makeita pentuja laitettiin tilaukseen ❤ Molemmat vanhemmat ovat arjessa tasapainoisia, ystävällisiä, sosiaalisia ja mukavia koiria, jotka osaavat ottaa rennosti, kun töitä ei ole tarjolla, mutta ovat heti valmiita hommiin, kun niitä on luvassa.

DSC_0024

Molemmilla vanhemmilla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät ja silmät peilattu terveiksi alkuvuodesta. Nadan selkä on tutkittu virallisesti terveeksi LTV0 ja VA0, Areksen selkä on epävirallisesti terve (2010). Ares kantaa prcd-PRA:ta, Nada on tämän geenivirheen osalta tutkittu terveeksi. Molemmat vanhemmat ovat perusterveitä koiria, niillä ei ole allergioita eikä yliherkkyyksiä.

DSC_0083

Areksen kanssa on harrastettu ja kisattu agilityä (kisasi 3-luokassa ennen eläköitymistä), rallytokoa (RTK3, kilpailuoikeus mestariluokassa) ja lisäksi sen kanssa on paimennettu. Ares on suorittanut luonnetestin hyväksytysti pistein +172 ja on laukausvarma. Nada puolestaan on monipuolinen harrastuskoira: sen kanssa on kisattu agilityssä (2 nollatulosta 1-luokasta), tokossa (2 ykköstulosta alokasluokasta), rallytokossa (RTK1 ja RTK2), vetolajeissa (canicrossin junnusarjan sm-kultaa 2017, C-sarjan sprinttien sm-kultaa 2020), koiratanssissa (yksi KUMA alokasluokasta). Nada on suorittanut luonnetestin hyväksytysti pistein +157 ja on laukausvarma. Molemmat vanhemmat ovat käyneet näyttelyissä: Areksen parhaana saavutuksena AVO-ERI, Nadalla on kaksi H:ta, isoimpana moitteena keskeneräisyys ja hieman niukasti kulmautunut takaosa.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, sosiaalisia, aktiivisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja. Areksella on luonnontöpö häntä, joten kaikenmittaisia häntiäkin voi pentueeseen tupsahtaa. Vanhempien perusteella odotan pennuista sopusuhtaisesti rakentuneita pentuja, mutta näyttelytähtiä ei pentueesta ole kovin suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Pentuja odotellaan syntyväksi viikon 23 loppupuolella, ja pennut myydään vain aktiivisiin ja harrastaviin koteihin. Kyselyitä etenkin narttupennuista on tullut jo runsaasti, mutta jos sinulla olisi tarjota harrastava koti, niin laita rohkeasti viestiä!