Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤


Jätä kommentti

Kesäloman ensimmäinen puolisko

Kesän odotetuin kohokohta – kesäloma – on täällä! Sen pitäisi olla levon, rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa, mutta koiraharrastajan kesäloma täyttyy treeneistä, koulutuksista ja kisoista jo kuukausia ennen loman alkua. Unohda lepo ja pitkät yöunet – on taas se harvinainen aika vuodesta, jolloin työt eivät haittaa harrastuksia!

Kesäloma alkoi Joensuun reissulla ja Australianpaimenkoirat ry:n järjestämässä paimennuskoulutuksessa Kerimäellä. Olipa pitkästä aikaa jännittävää, pelottavaa ja kauhistuttavaa mennä koulutukseen! Vaikka ollaan Lempin kanssa treenattu paimennusta enemmän ja vähemmän säännöllisesti, koen etenkin itse olevani vielä keltanokka tämän lajin parissa. Jennin luona ollaan saatu pääasiassa treenata ihan omalla porukalla, yleisöä harvemmin on ollut paikalla. Nyt sitä yleisöä sitten riitti!

Lempi ja Lysti (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja)

Lauantaina jättäydyin kierroksen viimeiseksi treenaajaksi ihan vaan siksi, että ahdisti mennä tötöilemään uusien ihmisten eteen. Valtaosa koulutukseen osallistujista oli ihan vasta-alkajia tai muutamia kertoja treenanneita, minun lisäkseni paikalla oli kaksi enemmän treenannutta. Oli tosi kivaa, mielenkiintoista ja opettavaista nähdä etenkin 2-luokassa kisanneen koiran työskentelyä – oli aika huikeaa katsottavaa!

Kai koulutukseen mennessäni vähän pelkäsin, millainen Lempi minulla tällä kertaa on mukana treenaamassa. Olin henkisesti varautunut pienen ilman jarruja toimivan kahjopään ilmiintymiseen, etenkin, kun omistaja on jännityksestä kipsissä. Turhaan jännitin tai pelkäsin – Lempi oli aivan valtavan hieno ja pätevä pieni paimen ❤ Keskityimme koko viikonlopun ajan ratatreenien tekemiseen, koska siitä ohjaajalla ei kokemusta ole juurikaan, ja treenit sujuivat yli odotusten. Lempi sai valtavasti kehuja työskentelystään. Minäkin sain kehuja (mutta huomattavasti vähemmän kuin Lempi), meidän yhteistyötä kuvattiin helpon ja sujuvan näköiseksi.

Kaksi päivää helteessä, neljä pitkähköä ratatreeniä ja isompien lammaslaumojen paimentaminen veivät mehut niin koirasta kuin ohjaajastakin. Mutta olipa kiva tavata uusia ihmisiä ja koiria ja oppia paimennuksesta paljon lisää! Lämpimät kiitokset Marille ja Merville mun ja Lempin treenien kuvaamisesta!

Mummukoirat viettivät viikonlopun mökillä porukoiden kanssa. Syömistä niillä ainakin oli riittänyt, samoin ulkoilua, joten niillä oli varmasti tosi paljon mukavampaa mökillä kuin könöttää autossa monta tuntia päivässä. Vaan olivat mummut riemuissaan, kun tultiin Lempin kanssa aina päivän päätteeksi kotiin!

Muutamat kännykkäräpsyt mökiltä

Paimennusviikonlopun jälkeen huilattiin eli koirat huilasivat ja omistaja hoiti kahden päivän aikana Joensuun koirahieronta-asiakkaita 😀 Aino oli Joensuussa samaan aikaan koirien kanssa, ja Keksi jäi maanantaina meille pienelle treenilomalle Ainon suunnatessa takaisin Jyväskylään. Keskiviikkona käytiin vielä paimentamassa koko porukan kanssa.

36177210_10156378038682808_4798925890790621184_nJuhannuksen kynnyksellä käväistiin taas mökillä. Koirat nauttivat, kun saivat uida, riekkua ja rellestää ihan ajan kanssa. Erityisesti uiminen oli koirien mielestä pop!

Juhannusaattona ajeltiin koirien kanssa takaisin kotiin, sillä viikonlopulle oli ohjelmaa. Lauantaina käväistiin Marin, Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa lenkillä porukalla. Ison lauman lenkki sujui ongelmitta hyvässä sovussa, ja Nuppu oli kasvanut taas 🙂

Sunnuntaina oltiin tiukan paikan edessä, sillä olin ilmoittanut Keksin ensimmäisiin voittajaluokan rallytokokisoihin Laukaaseen. Keksi hoiti homman kotiin hienosti 85:llä pisteellä ❤ Yksi -10 pisteen menetys peruutuskylttitehtävältä, jossa varmuus ei vielä kisatilanteessa riitä, joten autoin koiraa reilusti, muuten varsin sujuva ja kivannäköinen rata. Tykkään ihan älyttömästi Keksin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta, se on jotenkin niin luotettava.

Myös Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat rallytokossa, tällä kertaa viimeistä kertaa alokasluokassa, sillä tuloksena 99 pistettä ja koulari RTK1! Paljon onnea! 🙂

Saila ja Messi (E. Naldo) kisasivat puolestaan juhannusaattona Liedossa agilityä! Hienoja ratoja, joiden joukossa yksi LUVAn arvoinen puhdas 0-rata, paljon onnea! 🙂

Kesälomaa on jäljellä vielä parisen viikkoa ja kaikkea jännittävää on luvassa, siitä lisää sitten myöhemmin!

DSC_0307


Jätä kommentti

Emppujen ensimmäinen paimennusviikonloppu 5.-6.5.2018

Viikko sitten pidettiin laatuaan ensimmäinen Emppujen paimennusviikonloppu Luhangalla, samassa paikassa, jossa olen omien koirieni kanssa käynyt viime kesän lopusta alkaen. Kelit ovat yleensä näitä meidän tapaamisia suosineet, ja niin tälläkin kertaa – lauantaina oli pilvistä mutta lämmin, ja sunnuntaina paistateltiin auringossa. Lauantaina mukana olivat Moira (Color Runs Ready for Success), Vilppu (E. You Are Not Alone), Noa (E. Norris) ja omista koiristani Rini ja Lempi. Sunnuntaina paimennukseen osallistuivat Vilppu, Noa, Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Lindan bortsu Rolf ja omista koiristani Neve ja Lempi.

 

Moira on tässä kevään aikana käynyt Sailan kanssa paimentamassa joitakin kertoja, ja olen saanut raporttia, että se on varsin pätevä nuori paimenen alku. Nyt pääsin näkemään Moiran työskentelyä ensimmäisen kerran itse, ja ohjasinkin sitä samalla. Moira on kovin innokas ja keskittynyt, sen ohjaaminen tuntui hyvin luontevalta ja vaivattomalta. Ja miten hienot ja nopeat maahanmenot Saila on Moiralle opettanut!

 

Rinin kanssa saatiin lauantaina tämän kevään parhaat treenit. Mummu teki nätit kuljetukset ja oli hyvin kuulolla, maahanmenoihin saatiin napakkuutta, kun kävin palkkaamassa niistä erikseen. Rini toimii paimenessa hyvin, kun olen vain itse sille selkeä (kummallista!)

 

Huikeimman kehityskaaren viikonlopun aikana esitteli Vilppu, joka oli paimentamassa ensimmäistä kertaa. Murkkuikäisen teinipojan kanssa käytiin läpi monenlaisia asioita alkaen siitä, että lampaita ja avustajakoira Temiä ei saa syödä ja lampaita kohti ei saa sännätä. Kouluttajaakin Vilppu vähän testasi. Aika huikeaa oli nähdä, miten koiran olemus muuttui rauhallisemmaksi, ja miten se sunnuntaina ohitti Temin lähietäisyydeltä edes vilkaisematta ja lähestyi lampaita nätisti. Vilpun treeneissä havainnollistui hyvin, miten nopeasti koira voi kehittyä, kun sitä vaan osataan viedä oikealla tavalla ja reilusti eteenpäin. Vilppu selkeästi hyötyy myös, mitä selkeämmät pelisäännöt ovat.

 

Noalla on takana pitkä paimennustauko, joten intoa siltä ei puuttunut. Noan viikonlopun teemana oli äänenkäytön hillintä paimennuksessa ja rauhan saaminen työskentelyyn. Noakin vastasi treeniin hyvin ja esitteli hienoja paimennuspätkiä.

 

Myös innokkaan Nadan kanssa treeniteemana oli äänenkäytön hillintä ja rauhan etsintä työskentelyyn. Hauska oli nähdä, miten koirista löytyi paljon samankaltaisuutta.

 

Nevellä riitti vauhtia niin kuin aina, mutta myös sen kanssa saatiin tämän kevään paras treeni aikaiseksi. Jos olisin arvannut sunnuntaille sattuvan kevään ensimmäisen hellepäivän, olisin treenannut Neven jo lauantaina ja Rinin sunnuntaina. Nevelle on steriloinnin jälkeen tullut ihan hillittömän paksu turkki, ja välillä kyllä oikeasti mietitytti, että tukehtuuko mummurukka turkkiinsa auringonpaahteessa. Sunnuntaina paimennuspäivän päätteeksi syyllistyin ensimmäistä kertaa koiraharrastushistoriani aikana koiran turkin ajelemiseen. Nevelle jäi turkkiin pituutta 13mm verran. Mummu on ollut pirteämpi lenkillä, vaikka karvaa vaan lyhennettiin, joten taisi tämä olla paikallaan.

Lempparin paimennuksista pyysin ottamaan vain videota siinä toivossa, että videopätkistä saisi koostettua jonkunlaisen näytteen, jonka kehtaisi lähettää Saksaan kasvattajalle nähtäväksi. Lempille pitkähkö tauko paimennuksista ei ollut tehnyt hyvää 😀 Vauhtia oli ihan hirveästi (kuten videon alusta huomaa) ja jouduin toteamaan, että teinari osaa olla paimennuksessa röyhkeä ja omapäinen sika, jos sille ei ole tosi jämäkkä. Se ei ole hyvä yhdistelmä ohjaajan kanssa, joka ei lajista ymmärrä vielä läheskään riittävästi. Lauantaina taisteltiin alkuun vauhdin ja hallinnan kanssa, mutta loppuun saatiin apukoira Temin avustuksella harjoiteltua nostoja, jotka toivat tekemiseen rauhaa ja keskittymistä. Sunnuntainakin vielä vähän taisteltiin hallinnan kanssa, mutta treenit sujuivat jo paremmin ja päästiin tekemään kuljetuspätkiäkin. Haaveilen Lempin kanssa kisaamisesta paimennuksessa, mutta hetkittäin väkisinkin tuntuu, että siihen on vielä matkaa. Onneksi ei ole kiire.

Kiitokset kaikille osallistujille ja erityiskiitos kouluttajallemme Jennille opettavaisesta viikonlopusta! Näitä taitaa olla luvassa jatkossakin 😉


Jätä kommentti

Laiskan päivittäjän kärsimykset

Niin on päässyt hurahtamaan melkein 2kk edellisestä päivityksestä. Harkitsin jo edellisissä yövuoroissa päivittämistä, mutta sitten tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Nyt kirjoitettavaa on niin paljon, että täytyy jakaa urakkaa useampaan settiin. Joskopa juuri alkaneet yövuorot helpottaisivat kirjoitustaakkaa, tavoitteena yksi postaus per yövuoro. Katsotaan, miten toteutus onnistuu.

Tässä postausten välissä on tullut kesä! Nämä talviset kuvat ovat maaliskuun lopulta, kun lenkkeiltiin työkaverin staffityttö Sylvin kanssa. Nyt talvi ja lumet ovat muisto vain.

Kevät meni jotenkin väsymyksen ja sumun peitossa. Töissä on ollut tosi kova kiire ja aika raskastakin, joten ei ole ollut ihan hirveästi ylimääräistä energiaa. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, treenaamiset ovat olleet nyt vähän vähemmällä. Yksi syy on, että puolitin valmennuspaikkani – vuorotyö tekee tosi vaikeaksi sitoutua säännölliseen treenaamiseen tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin. Nyt valmennukset ovat joka toinen viikko.

Toinen iso syy treenitaukoon on, että Lempin tokoilut lössähtivät ihan kunnolla hieman tokokurssin päättymisen jälkeen. Se teki kyllä kurssin ajan niin nousujohteista treeniä, että ajattelin jossain vaiheessa takapakin tulevan, mutten odottanut sen tulevan ihan näin kokonaisvaltaisena. Se alkoi jätättää seuraamisessa, ottaa ihmeen paljon häiriötä, kiertää hyppyjä, muuttui epävarmaksi ruudussa, leikki ei kiinnostanut ja nameilla ei saatu parannusta fiilikseen. Oli siis pakko ottaa aikalisä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mielessäni toivoin sen olevan tekemässä juoksua (mitä se mielestäni on tässä tehnyt vuodenvaihteesta lähtien), ja sen antavan selityksen kummalliselle käytökselle.

Ongelmavyyhdin selvittelyn aloitin hieronnalla, ja kyllähän hoidettavaa löytyi. Se tuntui ensimmäisellä hoidolla kuitenkin aukeavan ihan hyvin, joten en pitänyt kovaa kiirettä toisen hieronnan kanssa. Viime viikolla hieroin Lempin uudestaan, ja raasu oli vasemmalta puolelta ihan tukossa. Ehkä ensimmäinen hieronta sai aikaan sen, että syvemmältä nousi esiin lisää hoidettavaa. Mietin jo, että täytyykö kiirehtiä seuraavaa osteopaattiaikaa. Nyt toisen hieronnan jälkeen liike on näyttänyt onneksi paremmalta, joten ehkä pärjätään kesäkuun puolelle, jolloin koko lössillä on seuraavat hoidot.

Tove on edelleen yksi Lempin parhaista ystävistä

Aloitti Lempi sitten huhtikuun lopussa sen kauan odotetun ensimmäisen juoksunkin. Raasu oli kyllä ihan pihalla ja hämmennyksissään hormonaalisesta tilastaan. Juoksut vaikuttavat kyllä tasoittaneen nuorin teinarin mielenmaisemaa – tai oikeastaan se on palautunut sellaiseksi kuin se oli ennen vuodenvaihdetta.

Lemppari on siis pitänyt nyt treenitaukoa, mutta on päässyt aina mukaan katsomaan, kun muut treenaavat. Laumavietin hyödyntäminen on osoittautunut aika hyväksi keinoksi nostattaa teinarin motivaatiota työskentelyyn. Otin tässä viikolla parina iltana testimielessä pienet tokopätkät lenkin varrella Lempparin kanssa, ja olipa se innokas! Seuraamispaikka oli taas löytynyt, kontakti piti ja treenipätkässä oli iloinen ilme. Löysin myös treeninamin, joka saa Lempin menemään ihan sekaisin (ja syömään sormet käsistä) – Naturis-makkara. Joskopa tästä suosta vielä noustaan 🙂

Treenitauon jälkeen käytiin Vaajakosken S-marketin pihassa meidän hakuporukan kanssa tekemässä häiriötreeniä tottikseen. Meni hirmuisen hienosti! Lempillä oli kova työ hillitä itsensä, kun ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä. Kuvat otti Venla.

Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) treenailevat meidän kanssa samassa hakuporukassa, tässä pari kuvaa heidän tottispätkästä.

DSC_0158

Joensuussa ollaan vierailtu tässä kevään mittaan usein

Mummukoirat porskuttelevat menossa mukana reippaasti. Elämä niiden kanssa on jotenkin niin seesteistä ja helppoa – ne toimivat kuin ihmisen mieli. Lempi on kyllä teinikoiraksi myös varsin mutkaton, mummut eivät sen kotkotuksista juurikaan välitä, joten se ei saa laumalta juurikaan vahvistetta höpsötyksiinsä. Tässä kevään mittaan Lempin touhut ja teineilyt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helpompaa, joten tilanteiden ennakointi sujuu mukavammin. Alan myös hiljalleen päästä sen mielenmaisemasta jyvälle. Helpottaa kummasti, kun tietää, miten pitää missäkin tilanteessa reagoida, että saa koiran toimimaan toivotulla tavalla.

Mummujen treenikatsauksia sen verran, että Neve on mennyt ihan hurjasti viime talvesta eteenpäin noseworkissä! Etsintöihin on tullut vauhtia ja tehokkuutta lisää, ja vähän laiskaksi jääneistä kotitreeneistä huolimatta Neve on alkanut reagoida myös laakerinlehden ja laventelin hajuihin. Pitäisi katsella kisakalenteria, jos löytyisi jostain kohtuumatkan päästä 1-luokan kisoja.

Rinin kanssa käytiin pääsiäisenä kotikisoissa rallyilemassa. Kisoissa otettiin taas takapakkia. Rini oli hyvässä vireessä kisapaikalla, toimi lämmittelyissä mukavasti, mutta itse kisaradalla se oli tosi levoton, piippasi viimeistä kylttiä lukuun ottamatta koko radan ja teki taas erikoisia sovelluksia kylttitehtävissä. Alan olla aika keinoton meidän kisaamisen kanssa, tuntuu tosi kurjalta viedä koiraa kisatilanteeseen, kun näkee ja kuulee, ettei sillä ole kivaa radalla. Videolla tekeminen ei näytä omaan silmään pahalta, mutta jos ottaisi verrokin treenitilanteesta, niin meininki olisi ihan erilainen. Treeneissä ongelmaa ei ole, Rini on siellä rento, keskittynyt ja innokas.

Täytyy muuten jakaa täällä Lempparin hajuerotteluratavideo! Lempi on tehnyt tässä keväällä aina ohjaajan aktivoituessa vähän noseworkkiä ja edistyy siinä hurjaa kyytiä. Tämä video otettiin maaliskuun lopussa nosework koulutusohjaajakurssia varten. Lemppari on niin pätevä ja hassu 🙂

Lemppari ja Neve ovat ihan erottamattomat. Jos ollaan omalla porukalla lenkillä, niin jossain vaiheessa lenkkiä aina rallitetaan yhdessä. Olen yrittänyt saada leikkiä videolle, mutta mokomat ovat niin viisaita, että näkevät, kun kaivan puhelimen esiin, ja leikki loppuu siihen. Hauska on katsella niiden menoa, kun molemmat selkeästi nauttivat toistensa seurasta.

Ehkä osa kevään raskaudesta on johtunut siitä, että Hilda on ollut paljon mielessäni. Ei vielä ole tullut päivää, etten Hildaa ajattelisi ja ikävöisi, mutta huomaan työstäväni taas uutta vaihetta surutyössä. Jollain tapaa tuntuu, että on vähän helpompi olla itsensä kanssa, ja yritän opetella olemaan syyllistämättä itseäni siitä. Viimekeväinen epävarmuus, onko mulla lupa omistaa pentua kaiken tapahtuneen jälkeen, on muuttunut kiitollisuudeksi, että Lempi on meillä. Se on niin hauska, korvaamaton ja rakas hömelö ❤

Huhtikuussa käytiin moikkaamassa Lempin Sepi-veljeä. Kovasti oli samaa näköä ja olemusta sisaruksissa, joskin Lempi on kaksikon tosikko ja Sepi pelle 😀

Tulosrintamalla Empputiimiläiset ovat tällä kertaa käyneet hakemassa näyttelyarviointeja. 1.5. oli Lahdessa ryhmänäyttely, tuomarina tiukkaa linjaa pitänyt Marianne Holm.

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) AVO ERI1

”Urosmainen, hyvässä lihaskunnossa. Tyypillinen, vahva pää. Riittävä kaula. Tilava, tiivis runko. Hyvä raajaluusto. Niukka polvikulma. Askeleen tulisi olla tehokkaampi, takatyönnön voimakkaampi.”

Noa (Empathica’s Norris) AVO-EH4

”Kevyt, litteäluustoinen uros. Kolmiomainen pään profiili. Hyvä kaula. Hyvä rintakehän muoto & tilavuus. Kovin tehoton ravi, löysä & korkea edestä, takaa ponneton.”

Nada (Hazelmoor Empress Empathica) AVO-H

”Kovin niukassa kunnossa esiintyvä kauttaaltaan kapea narttu, jolla kovin luisu lantio. Kapea pää. Riittävä kaula. Puutteellinen eturinta. Sopiva luusto, mutta ulkokierteiset käpälät. Liikkuu ahtain tehottomin askelin.”

Nekku kävi vielä viime viikonloppuna Parikkalassa Maija Mäkisen arvioitavana hakemassa AVO EH1 seuraavalla arviolla:

6v. Maskuliininen uros, joka voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pää, hyvin kiinnittyneet korvat, jotka voisivat asettua paremmin. Pyöreät silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Eturaajat eivät ole aivan suorat. Hyvä runko ja luusto. Hyvä askelpituus. Liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä, selkää rullaa hieman liikkeessä. Hyvä turkki, miellyttävä käytös.”

Onnea meidän kehäketuille, kaikilla osallistuneilla on ainakin se pakko-H nyt plakkarissa! Sitten voikin keskittyä muihin karkeloihin 😀


Jätä kommentti

Virallisia terveystuloksia

Viime viikolla seitsemän Empputiimin jäsentä kävi virallisissa luustokuvauksissa järjestämässäni joukkotarkastuksessa. Päivitin torstaiaamuna facebookkiin, että nyt hengittäminen loppuu ja perjantaina joskus iltapäivästä se saattaa alkaa uudestaan – niin paljon kuvaukset jännittivät. Vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa, että kasvatit olisivat terveitä, lopputuloksesta ei ikinä voi olla vuorenvarma.

Kennelliitosta alkoi tulla ensimmäisiä lausuntoja jo viikonloppuna, viimeiset tulokset saatiin viimein tänään. Tulokset lämmittävät mieltä, sydäntä ja sielua, tätä riviä kelpaa katsella!

Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” selkä LTV0, SP0, VA0
Empathica’s Naroona ”Keksi” selkä LTV1, SP0, VA0
Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0
Empathica’s Listen To My Story ”Freya” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Empathica’s Maybe I’m a Lion ”Leo” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Two Coast’s Rala ”Lempi” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0

Paljon onnea kaikille omistajille terveistä koirista! Tämän kunniaksi sihautan tölkillisen (tai pari) Pepsi Maxia ja leijun tovin 


Jätä kommentti

Vuoden 2017 tulokset koottuna

Vuosi vaihtui jo muutama viikko sitten, mutta vuosikatsaus on edelleen tekemättä. Yövuorossa on onneksi aikaa.

DSC_0201

Vuosi 2017 oli kasvateilleni ja yhteistyökoirilleni hyvä vuosi ainakin tulosten valossa. Näin pitkä lista tuloksia kertyi:

RALLYTOKO:
Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” AVO99
Empathica’s Naldo ”Messi” RTK1, RTK2, RTK3, RTK4, RTVA, voittajaluokan rotumestaruus, joukkuepiirinmestaruus
Empathica’s Naroona ”Keksi” RTK2, avoimen luokan rotumestaruus
Empathica’s Neville ”Morris” ALO93
Empathica’s Neytiri ”Helmi” RTK3
Empathica’s Norris ”Noa” RTK2
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” AVO77, AVO74

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” ALO94, ALO96
Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” MES89, MES85, MES86
Hazelmoor Yelly Bean ”Lyyli” ALO96

TOKO:
Empathica’s Naldo ”Messi” VOI1
Empathica’s Naroona ”Keksi” TK1
Empathica’s Norris ”Noa” 3 x AVO2

AGILITY:
Empathica’s Naldo ”Messi” AGI1: 1 x LUVA, osallistui para-agilityn mm-kisoihin Itävallassa
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” AGI2: 1x LUVA + SERT –> siirto AGI3

BH-KOE:
Empathica’s Naroona ”Keksi” BH, PAKK1

MH-LUONNEKUVAUS:
Empathica’s Naroona ”Keksi” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 1
Empathica’s Neytiri ”Helmi” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 1
Empathica’s Norris ”Noa” suoritettu mh-luonnekuvaus, laukaukset 2

VESIPELASTUS:
Empathica’s Wishmaster ”Rufus” hyväksytty SOVE

NÄYTTELYT:
Empathica’s Neville ”Morris” NUO-ERI, AVO-ERI
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” JUN-H

CANICROSS:
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” junnuluokan sm-kulta

NOSEWORK:
Hazelmoor Nefertiti Nia ”Neve” hyväksytty 1-luokan hajutesti

Ihan huikea määrä tuloksia ja vielä useammasta eri lajista! Kasvattaja ei voi kuin pakahtua ylpeydestä ja olla nöyrän kiitollinen aktiivisille kasvatinomistajille! Kiitos, olette kultaa! ❤

Empputiimiin syntyi yksi pentue tammikuussa, kaikki FF-pentueen neljä pentua saivat ihanat kodit ja ovat aloitelleet harrastuskoiran uraa kukin tahoillaan. Ehkäpä he täydentävät omalta osaltaan tuloslistaa tulevina vuosina!

dsc_0229

Empputiimi kasvoi vuoden aikana myös kahdella tuontipennulla. Two Coast’s Rala ”Lempi” tuli keväällä Saksasta ja asustelee meillä, Color Runs Ready for Success ”Moira” tuli syksyllä Ruotsista ja asuu Sailan luona. Moiran rekisteröinti Suomen Kennelliittoon sujui jouhevasti, Lempin rekisteröintiprosessi on vireillä, mutta vie enemmän aikaa luultavasti siksi, että se on rekisteröity Saksassa vain ASCAan.

Tälle vuodelle on luvassa ainakin virallisia terveystutkimuksia, ja toivottavasti kasvattejani nähdään kisakentillä myös tänä vuonna! Haaveissa olisi myös pentuja tälle vuodelle, mutta pentusuunnitelmista lisää tuonnempana.

Kiitos kasvatinomistajilleni tästä vuodesta ja parasta mahdollista vuotta 2018 kaikille! 🙂


Jätä kommentti

Joulua kohti

Joulukuu on kohta puolivälissä. Loppuvuotta kohti kisamenot alkavat pikkuhiljaa hiljentyä, aletaan katsella kulunutta vuotta taaksepäin ja suunnitella tulevaa. Muutamat kisastartit on meidän poppoolla vielä luvassa, ja muutama tulos ehti tulla tässä edellisen postauksen jälkeen:

  • Messillä (Empathica’s Naldo) on kova kisatahti päällä! 2.12. lajina oli agility, josta tuloksena 5vp ja JAT:n 1-luokan seuramestaruus! Paljon onnea Saila! ❤
  • FF-pentueen isä Vega (Ghosteye’s Elboron Eternal) sai 3.12. rallytokon mestariluokasta 98 pistettä ja viimeisteli rallytokovaliotittelinsä! Paljon onnea Tiina ja Vega! ❤

20045646_10215710366978395_1319316495003410436_oVega ja hieno ruusuke ❤

Me käväistiin kuluneella viikolla taas Tampereella Katriinan hoidettavina. Autoon lastattiin kuusi koiraa, omien lisäksi Keksi (E. Naroona), Messi (E. Naldo) ja sijoitustytteli Nada (Hazelmoor Empress Empathica). Koirat mahtuivat mun tilaihmeeseen hyvin.

Katriinalta saatiin aika hyviä uutisia koko lössin osalta. Keksillä oli jumissa niska ja jotain pientä korjattiin takapäästä. Lempi ei ollut kuukauden takaisen hoidon jälkeen kehitellyt itselleen mitään uutiskynnystä ylittävää vaivaa. Riniltä löytyi takapäästä vähän hoidettavaa, mutta mummu porskuttaa hyvin menemään. Ihanimman yllätyksen järjesti Neve, joka ei syyskuisen leikkauksen jäljiltä ollut jumissa kuin niskastaan! Nadalla hoidettiin myös niskaa ja takapäätä. Messistäkään ei isompaa hoidettavaa löytynyt, niskasta ja takapäästä jotain pientä. Kaupan päälle saivat kaikki kehuja luonteestaan 🙂 Helppoja matkakavereita olivat, paluumatkalla pysähdyttiin heittämään pieni lenkki Muuramenharjulla, ja siellä vauhtia riitti.

Keksi on ollut meillä hoidossa tiistaista asti, se menee kyllä niin mutkattomasti tässä lauman mukana. Lempi on ollut onnellinen saatuaan parhaan ystävänsä kylään. Aina välillä mietin näiden kanssa, kumpi näistä onkaan se nuorempi osapuoli – Keksi tuntuu taantuvan ihan Lempin tasolle leikeissä!

25129930_10155836865142808_1270530000_o

Tänään (eli eilen) valmistauduttiin yövuoroa varten hallitreeneillä Helin, Jounin ja Armaksen kanssa. Lempin kanssa tehtiin pentutokojuttuja, Neve sai jatkaa nosework-harjoituksia ja Keksi ja Rini rallyilivat. Keksi alkaa päästä jyvälle oikean puolen seuraamisesta! Rini tekaisi aika haastavan ratapätkän lähes virheettömästi, hyvä mummu! Neve teki tuossa viikolla nosework-valmennuksessa hienot etsinnät, odottelen Elliltä vielä videomateriaalia, jonka toivottavasti saan linkitettyä tännekin 🙂

Puhelinkuvaa muutamista tämän päivän ratahaasteista

Tuossa äsken sain sähköpostilla tiedon, että päästiin Lempin kanssa JAT:n mölli/alo-tason tokokurssille, joka alkaa ensi vuoden alussa! Josko tokokärpänenkin puraisisi vielä, jotenkin sääntömuutosten jälkeen rally on tuntunut niin paljon houkuttelevammalta.