Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Loma alkoi!

Keskiviikkoaamuna yövuoron päätyttyä työavaimet saivat jäädä naulaan ja työmurheet osaston ovien sisäpuolelle – nyt ollaan lomalla! Muutaman tunnin unien jälkeen käväistiin pienellä kävelyllä koirien kanssa, kovin pitkiä lenkkejä ei ole näiden helteiden aikana tullut käytyä. Rini, Lempi ja Moira saivat jäädä kotiin, kun lähdettin Saran kanssa ajelemaan kohti Uuraista – meille oli siellä luvassa lomanaloituskisat!

Koomapäivän tunnelmat yhteen kuvaan tiivistettynä

Arpaonni toi meille suoritusnumeron 2, joten meidän ensimmäinen osuus oli nopeasti taputeltu. Olen ollut elämäni aikana nyt viidessä BH-kokeessa, ja tälläkin kertaa aloitin koiran kanssa paikkamakuusta 😀 Saralla ei ollut paikkiksessa mitään moitittavaa, siitä erinomainen. Seuraaminen sekä hihnassa että vapaana oli pääpiirteissään tosi hyvää, Sara teki hyvin töitä, oli innokas ja halukas tekemään. Pitkällä suoralla se otti hetkellisesti vähän sivusuunnassa etäisyyttä, mutta korjasi itse. Täyskäännökset se teki joo, mutta ei samanaikaisesti mun kanssa. Silti molemmista seuraamisista tuomari antoi erinomaiset. Liikkeestä istuminen oli hyvä, siitäkin erinomainen. Maahanmeno onnistui hyvin, ja luoksetulo oli nopea, mutta koska Sara tuli suoraan sivulle, niin siitä ei erinomaista herunut, koska osa liikkeestä jäi kokonaan tekemättä. Tottelevaisuusosuus kuitenkin kirkkaasti läpi, ja sehän oli meille tärkeintä!

Pätevä tottiskoira

Tuntui tosi mukavalta ja hyvältä, kun sekä tuomari että monet kanssakilpailijat kävivät meidän suorituksen jälkeen ihastelemassa meidän yhteistyötä ja koiran työskentelyä ❤ Olin kyllä ihan supertyytyväinen Saran tekemiseen – hellettä oli +30 astetta ja kentälle paistoi aurinko, mutta ei pahemmin Saran työskentelyssä näkynyt.

Kaupunkiosuus tehtiin Uuraisten suurcityn keskustassa, käytännössä Uuraisten Salen pihassa. Osio oli todella nopea, ohi varmaan neljässä minuutissa. Sara kulki luontevasti ihmisjoukon, juoksijoiden, pyöräilijöiden, autoilijoiden ja häiriökoiran seassa, eipä sillä niiden kanssa ole ollut ongelmia arjessakaan. Niinpä Sara sai nimensä eteen uuden tittelin ❤

BH Empathica’s Soraya

Kisojen jälkeen ajeltiin kotiin, pakkasin muutkin koirat kyytiin ja lähdettiin iltauinnille. Moira on vähän edistynyt uimakoulussa, mutta vielä on matkaa siihen, että se nauttisi uimisesta. Edelleen se useammin jää rannalle ruikuttamaan tai ulvomaan meidän perään.

Torstai olisi ensimmäisenä vapaapäivänä voinut olla paljon parempikin. Rini oli aamusta tosi jäykkä ja kankea eikä suostunut syömään. Olin varannut sille muutenkin ajan eläinlääkäriin, koska edellispäivänä suureksi riemukseni selvisi, että lähiklinikka, josta olen hakenut Rinin Carthropen-pistokset, olikin suljettu heinäkuun loppuun saakka. Käytiin näytillä, mutta eipä Rinin voinnista mitään sellaista selvinnyt, mikä ei jo olisi ollut tiedossa. Se sai pistoksen klinikalla, saatiin kipulääkettä kotiin mukaan. Iltapäivällä se suostui syömään vähän, sen jälkeen vointi alkoi pikkuhiljaa kohentua ja ruoka maistua. Eilen se oli onneksi jo oma itsensä, kovin paljon pitempään en olisi voinut sen huonoa vointia katsella. Toivotaan, että yhteistä aikaa olisi vielä.

Paras mummu ❤

Eilen nähtiin Stiinaa ja tulevaa mammakoira Freyaa, otettiin ensimmäiset posetuskuvat vatsan kasvun seurantaa varten. Freyan solakka uuma oli jo kadonnut 🙂 Mammakoira on voinut hyvin, mutta ruokahalu on kuulemma aivan valtava, on yritetty viedä sushit lautaselta ja kaverin ruokakupilta käydään myös hakemassa osingot. Tuntuu niin hassulta, kun nyt puhutaan koirasta, joka normaalisti nirsoilee ruoan kanssa 😀

32vrk

Illalla käväisin Saran kanssa tokovalmennuksessa Motivaatiolla. Treenattiin seuraamista, ruutua, tehtiin paikkis ja kaukokäskyjä häiriössä. Seuraamisessa mun tartteisi hiljalleen päästä eroon liiallisesta auttamisesta ja varmistelusta, Sara osaa jo tosi paljon. Ruutuun täytyy pitkän tauon jälkeen tehdä vauhtia ja motivaatiota. Paikkamakuussa ei ollut moitittavaa. Kaukokäskyt tehtiin niin, että valkkukaveri teki kaukoja pienen matkan päässä vieressä, ja se oli Saran mielestä niin kummallista, että sehän ei noussut millään istumaan. Oona kannusti lisäämään häiriöitä ja haasteita kaukoihin sekä jatkamaan kotona aamuruokaharjoituksia: ennen syömään päästämistä yksi istumaannousu.

Huomenna taas treenaillaan, Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän! Aloitellaan treenit aikaisin aamusta, toivotaan, että lämpötila olisi jotakuinkin inhimillinen.

Sain nyt loppuviikosta kovasti odottamiani treenikuvia Jenna Caloanderin agitreeneistä viime kuulta! Näitä kannatti kyllä odottaa, nää on aivan ihania! ❤ Kaikki kuvat on ottanut huipputaitava Maiju Livio! Lopussa pari kuvaa myös Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) treeneistä.


Jätä kommentti

29h 55min ennen lomaa

Ei sillä, että laskisin, mutta… 😀 Täällä odotellaan lomalle pääsyä todella kuumeisesti, kuluneet työviikot ovat vieneet viimeisetkin mehut. Koko ajan on kauhea kiire, osasto tupaten täynnä (lue: ylipaikoilla), ja kävipä töissä juhannuksena sellainenkin väkivaltatilanne, jonka seurauksena kirjurin käsi on ihan mustelmilla. Ei hyvä.

Mummukoira ottaa lepiä ❤

Hellekelit ovat jatkuneet, joten oikeaa lenkkeilyä on voinut harrastaa vain harkiten. Pääasiassa ollaan koirien kanssa vaan uitu, ei nyt ihan joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Onneksi koirat nauttivat uimisesta, se on ollut ihan pelastus! Sara keksi tänä kesänä varsin omintakeisen vesibaletin, joka on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja iloa tuolla somessa, joten jaan pari videota tänne blogiinkin 😀 Oli tarkoitus laittaa tämä jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui.

Juhannusiltana käytiin töiden jälkeen koirien kanssa uimassa, sieltäkin tallentui juhannustansseista pätkä 😀

Tällä viikolla tätä riemua on sitten riittänyt kahden edestä – tässä todiste mallioppimisesta 😀

Juhannusviikolla jätettiin koirien kanssa treenit väliin, kun oli niin kuuma. Tällä viikolla päästiin treenaamaan, vaikka lämmintä oli edelleen. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää ja pitkästä aikaa keppejä. Keppitreeneissä on tullut pitkä tauko, ja vähän pelkäsin, että saadaan aloittaa alusta. Mitä vielä, Sara teki muutamat tosi hyvät toistot kokonaisilla kepeillä! Täytyy nyt panostaa toistojen sijaan laatuun, ennemmin pari tosi hyvää toistoa megapalkalla.

Lempin treeneissä oli ohjelmassa myös rataa, vähän haasteellisia kiemuroita meille. Treeneistä lähdettiin kuitenkin superhyvin mielin, sillä Lempi teki keppejä radan osana ihan virheettä! Uskottava se on, että kepeillä tapahtui oikeasti joku ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Katselin jo vähän kisakalenteriakin, mutta toistaiseksi se jäi vielä katseluasteelle.

Sara pääsi tuuraamaan mamaansa perjantaina tokovalmennukseen, kun Aino lähti koirineen reissuun. Saatiinkin nauttia Ellin yksäristä, sillä tokovalkkuun ei tullut muita. Tehtiin bh-kokeen tottisosuutta, sieltä oikeastaan ainoa nootti, että Sara lähti paikkamakuusta, kun Elli kutsui mielikuvituskoiraansa luokse. Tehtiin siihen vähän täsmätreeniä, ja Sara alkoi pysyä nätisti paikallaan. Muut liikkeet menivät tosi kivasti! Tehtiin lopuksi kapulan pitoa, Elli haastoi meidät tekemään myös noutoa. Sara juoksi hyvin kapulalle, nosti sen suuhun, mutta jäi vähän ihmettelemään, että mitä tässä seuraavaksi kuuluu tehdä. Otettiin muutamat toistot niin, että lähdin juoksemaan karkuun koiran napatessa kapulaan kiinni, se vaikutti toimivalta tavalta edetä. Elli käski päättämätöntä ohjaajaa myös päättää, palauttaako koira kapulan mulle edessä vai sivulla istuen. Näytettiin myös Saran kaukoja Ellille, treenilistalle takapalkan harjoittelua.

Tällä viikolla laumamme kasvoi joksikin aikaa, kun Moira (Color Runs Ready for Success) tuli meille hoitoon. Vaikka edellisestä hoitokeikasta on melkoisesti aikaa, pikku-Moikku sujahti laumaan tosi kivasti ja on ollut kuin kotonaan. Saralla ja Moiralla synkkasi heti, ja ne ovatkin juoksuttaneet ja leikittäneet toisiaan vuorotellen lenkeillä Lempin häärätessä taustalla kolmantena pyöränä. Moiran kanssa meillä onkin kesälomalle projekti – se on sitä mieltä, että vesi ja eritoten uiminen on ällöä! Se on parina edellispäivänä ruikuttanut ja parhaimmillaan ulvonut rannalla meidän perään, kun ollaan käyty uimassa, eikä se ole suostunut kuin käymään kastelemassa varpaansa. Tänään mulla sitten välähti, että otanpa namuja mukaan – niiden avulla tehdyillä parilla treenillä päästiin jo tähän pisteeseen:

Lomaprojekti on siis selvillä – meillä on luvassa Moiran uimakoulu! Ensi kerralla otan enemmän namuja ja Moiralle Neven vanhat uimaliivit mukaan, vielä me siitä vesipeto leivotaan!

Sain muuten Oodin (Red’n Ready Make It Double) uudet posetuskuvat viime kuun reissupäivältä, laitan ne tähän alle näytille! Odotellaan vielä kuumeisesti treenikuvia 😀

Kaikki kuvat (c) Maiju Livio. Sisaruskuvassa vasemmalla Oodi, keskellä Hiisi-veli ja oikealla Riimi-sisko ❤

Kivoja tulosuutisia on tullut tasaiseen tahtiin, niitä tähän alle taas listattuna:

  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti ja erinomaisin arvioin BH-kokeen!
  • 23.6. Tampereen rallytokon iltakisoissa kisauransa korkkasi Leo (E. Maybe I’m A Lion) lainaohjaaja-Hannan kanssa superhienosti 96 pisteellä!
  • 23.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) harjoittelivat tulevaa näyttelyä varten mätsärissä Jyväskylässä, Bree oli BIS1!
  • 3.6. Linda ja Bree puolestaan korkkasivat tokokisauransa helteisissä olosuhteissa – kaukokäskyjen nollasta huolimatta 1-tulos 167 pisteellä ja 3. palkintosija!
  • 3.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa 97 pisteellä ja saivat koularin RTK1!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) ovat korkanneet agilityn kuninkuusluokan kesäkuussa, parhaana tuloksena 0 harmillisella muutaman sekunnin sadasosan yliajalla!
  • Saila on kisannut agia 3-luokassa myös Messin (E. Naldo) kanssa touko-kesäkuussa, tulosten joukossa muutama 0-rata!

Valtavasti onnea jälleen kaikille hienoista tuloksista! ❤

Pian alkavan loman suurin suunnitelma on ottaa rennosti. Alkava viikko huilataan kotona, kunhan yövuoroista selvitään, viikonloppuna Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän. Seuraavaksi viikoksi suunnataan lomailemaan Joensuuhun, toivottavasti helle hieman hellittäisi, että pystyisi tekemäänkin jotain koirien kanssa. Loman aikana on luvassa ainakin yksi agilityvalmennus, toivottavasti päästään viimein paimentamaan, koirien huoltokeikka Tampereella ja katsotaan, josko mekin saataisiin kisatiliä tälle vuodelle viimein auki.


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Emppujen paimennusviikonloppu 13.-14.3.

Koronakriisin keskellä on ollut ihan valtavan kova ikävä meidän kennelporukan kimppakokoontumisia, monia tapaamisia on suunniteltu, mutta ei olla uskallettu pitää. Tämänkin järjestämistä mietittiin pitkään ja hartaasti, loppuun asti arvoin, että otetaanko turhan suuri riski. Onneksi Jyväskylässä koronatilanne hieman rauhoittui, joten uskaltauduttiin pitämään.

Treenien jälkeen hymyilyttää

Torstaina mun olisi pitänyt mennä töihin, mutta aamulenkillä lähimetsän epätasaisessa maastossa kaaduin koko painolla nilkkani päälle. Lääkärireissu oli edessä, jalka kuvattiin ja huokaistiin helpotuksesta – nilkka vain revähti. Hain apuvälinekeskuksesta nilkkatuen ja mietin harmistuksissani, että taisi jäädä omien koirien paimennukset paimentamatta. Torstai vain levättiin. Perjantaina oli pakko olla vähän jalkeilla, laittaa koti valmiiksi ja tehdä eväitä viikonlopun yövieraille. Nilkkatuen kanssa liikkuminen tuntui ihan hyvältä. Iltapäivällä meille saapuivat pitkästä aikaa Reija ja Rufus (E. Wishmaster) sekä Hanna Meran (E. Moonheart) kanssa. Lyhyen kahvittelun jälkeen lähdettiin Sääksjärven jäälle pienelle lenkille juoksuttamaan koiria. Sara ja Mera löysivät odotetusti toisensa nopeasti, ja Rufus rakastui Saraan. Lenkki ei ollut pitkä, mutta sen aikana etenkin nuoremmista saatiin enimmät virrat purettua.

Lauantaina oli aika suunnata Petäjävedelle paimentamaan! Lauantaina paimentamassa olivat Reija & Rufus, Hanna & Mera, Aino & Maaru (E. Shaula), Ari & Haba (E. Saros), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Henry & Tesla (Bywater Thasha), ja kun nilkka tuntui ihan kohtuulliselta, minä osallistuin Saran (E. Soraya) kanssa. Aloittelijat tekivät sytyttelytreeniä liinassa kuljettaen laumaa, kokeneemmat tekivät ratapätkiä ja/tai muita yksittäisiä pienempiä tehtäviä.

Yllä muutama kuva Meran treeneistä, alla Maarun.

Mua harmitti alkuun kauheasti, ettei olla päästy paimentamaan kertaakaan Usvanummen viikonlopun jälkeen. Saran kanssa ensimmäisellä kierroksella tehtiin peruskuljetusta, jossa piti vähän puuttua siihen, että Sara paikoitellen ajautui turhan lähelle lampaita. Se vastasi aika hyvin siihen, että menin estämään sen pääsyn lampaille ja rauhallisesti käskin menemään pois eli kauemmas, ja annoin sen jatkaa vasta, kun se tarjosi pysähtymisen ja malttoi pysyä siinä. Kokeiltiin myös saada lampaat avohäkkiin, jonka jälkeen koira jäi vartioimaan lampaita siksi aikaa, että ohjaaja kävi avaamassa portin häkin toiselta puolelta. Sitten koiran tehtävä oli työntää lampaat ulos. Saran kanssa saatiin yhtä lammasta lukuun ottamatta lampaat heti häkkiin, sitä yhtä piti koiraa lähettämällä, pysäyttämällä ja luokse kutsumalla paimentaa muiden lampaiden joukkoon. Oli hyvä hermorakenteen testaustehtävä ohjaajalle, vaati aika paljon aikaa ja kärsivällisyyttä 😀 Sara teki hienosti hommia ja oli hyvin kuulolla, se oli selvästi miettinyt Usvanummen viikonlopun maltti- ja pysähtymisasioita tauon aikana. Kun lopulta saatiin viimeinenkin lammas häkkiin, Sara jäi kiltisti vartioimaan lampaita siksi aikaa, että kävin avaamassa portin toiselta puolelta. Sara ymmärsi hienosti ja rauhallisesti työntää lampaat kujasta läpi. Työntö oli niin hieno, että lopetettiin ensimmäinen kierros siihen.

Alla Ohmin treeneistä pari valittua palaa.

Rufuksen treenikuvia lauantailta alla.

Toisella kierroksella Saran kanssa halusin ottaa uutena asiana ajoneuvon ohitusta, lisäksi treenattiin pysäytyksiä. Sara oli vähän kovemmilla kierroksilla, lähtöääniä kuultiin taas. Muutaman kerran annoin Saran juosta lauman ympäri molempiin suuntiin, sitten tehtiin lähetyksiä pysähdysten kanssa. Saralla on sen verran vauhtia, että pysäytyskäskyn täytyy tulla aika aikaisin, että se ehtii reagoida siihen. Se malttoi kiltisti odottaa siihen saakka, kunnes annoin luvan jatkaa, eikä se yrittänyt ennakoida lampaiden hakemista, vaikka kävelin sen vierelle. Malttitreenit myös arjessa ovat mielestäni tuottaneet tulosta. Ajoneuvon ohitus ei uutena asiana ollut Saralle vaikea – sillä on niin suuri tarve hallita laumaa, että se ei päästä lampaita mihinkään mun läheltä. Olin tosi tyytyväinen Saran treeneihin, se on kyllä niin kiva paimenkaveri ❤ Alla vielä jokunen kuva Saran toiselta kierrokselta.

Alla vielä Haban treeneistä muutama kuva.

Treenien jälkeen ajeltiin Reijan ja Hannan kanssa meille, otettiin vähän välipalaa ja jaksettiin reippaina lähteä vielä kiertämään sama Sääksjärven jäälenkki kuin edellispäivänä. Koirat olivat aika paljon rauhallisempia kuin edellispäivänä, niillä oli selvästi ollut mietittävää päivän aikana. Ilta otettiin rennosti, tilattiin pizzaa ja syötiin muutenkin hyvin. Aika meni ihan siivillä, pian olikin jo aika suunnata yöunille.

Sunnuntaina harjoitukset jatkuivat, treeniporukka vähän vaihtui. Ainon & Maarun sekä Arin & Haban tilalle tulivat Terhi & Puhti (E. Sirius), Hanna & Nelli (E. Ravenheart) sekä Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa. Minäkin vaihdoin koiraa, sillä oli kova into treenata myös Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa.

Valittuja paloja Puhtin treeneistä.

Nelli esitteli hienoja ajatuksia ja luontaista etäisyyden säätelyä lampaisiin!

Lempin kanssa ensimmäisellä kierroksella otettiin tuntumaa lampaisiin peruskuljetuksella, tehtiin pari porttia, lisäksi halusin sen kanssa myös kokeilla avohäkkiä. Ensimmäinen portti meni plörinäksi, kun en lukenut lampaita ja odottanut, että ne rauhoittuvat, joten lampaat karkasivat, mutta sain vielä koiran lähettämällä lampaat takaisin. Toisella yrityksellä pyöräytin Lempin kerran lampaiden ympäri, odotin hetken – ja kas kummaa, kun oli portti helpommin suoritettu 😀 Ensimmäisellä avohäkkiyrityksellä Lempin kanssa kävi samoin kuin Saran kanssa edellispäivänä, eli yksi lammas ei mennyt häkkiin. Saatiin lammas muiden joukkoon autettua vähän vähemmällä työllä kuin edellispäivänä. Lempille vartioimaan jääminen oli vaikeampaa, se on vähän epävarma omasta kyvystään pitää lampaat paikallaan. Se kuitenkin jäi paikalleen, työntämään lähteminen oli sille myös vähän vaikeaa. Rauhallisilla kannustuksilla se lähti kuitenkin liikkeelle, ja lampaat tulivat hienosti kujasta läpi. Se oli oikein hyvä aloituskierros!

Pikkuinen Oodi on nuoresta iästään huolimatta jo hirmuisen innokas paimenen alku!

Helmi esitteli kaunista ja rauhallista työskentelyä.

Toisella kierroksella Lempin kanssa tehtiin rataa: ensin peruskuljetuksella mentiin portista, kuljettiin kujan läpi ja ulos aitauksesta. Aitauksen jälkeen tiukka kurvi vasemmalle, sillä lampailla oli kova veto oikealle lampolaan. Pienen kuljetuspätkän päässä oli hevoskoppi, jonka nurkalla koira laitettiin vartiointitehtäviin siksi aikaa, että ohjaaja otti yhdeltä lampaalta kaulasta merkin pois ja laittoi sen jollekin toiselle lampaalle. Sitten lyhyt laidunnus, jonka aikana ohjaaja teki keppijumppaa. Laidunnuksen jälkeen kierrettiin hevoskopin ympäri lampaiden kanssa, paluusuoralla tuli ihmisen ohitus ja piti taktikoida, miten lampaat saadaan takaisin aitaukseen eikä vetopisteenä olevan lampolan ovelle. Aitauksessa kuljettiin vielä kujalle, josta ohjaaja kulkeissaan pisti portin kiinni ja lopuksi tehtiin avohäkitys.

Portti sujui hyvin, kujassa pieni kauneusvirhe – kaksi lammasta ei tullut kujan läpi, mutta päätin, etten jää hinkkaamaan. Aitauksen ulkopuolella otin kyllä tiukan kurvin vasemmalle, mutta Lempi oli viimeisten lampaiden kanssa vielä aitauksessa, enkä saanut sitä kutsuttua blokkaamaan lampaiden pääsyä oikealle. Ne lähtivät liukkaasti lampolan ovelle 😀 Annettiin niiden mennä, otin Lempin avuksi ja lähetin sen lumihangen kautta kiertämään lampaat, se toimi hyvin ja päästiin jatkamaan matkaa. Hevoskopin kulmalla sekä vartiointi ja laidunnus sujuivat hyvin, Lempi pysyi hyvin paikallaan. Paluumatkalla ihmisen ohitusta enemmän mietin, miten saan pidettyä lampaat hallussa, etteivät ne karkaa uudestaan. Lähetin Lempin vasemman kautta lampaiden eteen, se kulki jarruna edessä risteykseen saakka, jonka jälkeen suuntakäskyillä sain sen pysäytettyä blokiksi lampolan eteen. Tämä oli hyvin taktikoitu, ei ollut mitään ongelmia saada lampaita takaisin aitaukseen! Loppuspektaakkeli oli edessä aitauksessa. Portin sulkemisen jälkeen olin jo kaartamassa avohäkille, mutta totesin, että tilaa on vähän naftisti, joten päätin tehdä ylimääräisen kierroksen ennen uutta lähestymistä. Se kannatti – saatiin ensimmäisellä yrityksellä koko lammaslauma avohäkkiin sisään! Lempi tarvitsi vähän tukea jäädäkseen lampaita vahtimaan, mutta kun annoin sille vähän aikaa ja kannustin jäämään, niin se jäi pitämään lampaat paikallaan. Avasin portin, Lempillä ei ihan kantti riittänyt lähteä puskemaan lampaita läpi. Lähetin sen kaarelle antamaan lampaille vähän liikettä, ja kun ensimmäiset tahmatassut saatiin eteenpäin, loputkin valuivat sieltä hyvin. Olipa voittajafiilis – rata sujui kokonaisuutena tosi hyvin! Sain koutsilta vielä palautetta, että ohjasin hyvin ja vaikeissa paikoissa autoin koiraa. Lemppari on mennyt paimennuksessa eteenpäin, se työskentelee tosi hyvin nyt, kun en turhilla suullisilla käskyillä sotke sen tekemistä.

Päivän päätteeksi käytiin porukalla silittelemässä lampaita lampolassa, se oli ihana päätös ihanalle viikonlopulle ❤ Viikonlopusta ainakin kuulosti kaikille jääneen tosi hyvä mieli, kaikki koirat työskentelivät hienosti ja menivät eteenpäin viikonlopun aikana. On tämä paimennuskin vaan koukuttava laji, jo tekisi kovasti mieli takaisin harjoittelemaan!

Paimennusten ohessa päivitettiin myös muutamat posetuskuvat, tällä kertaa ei ihan kaikista, kun halusin nähdä mahdollisimman paljon koirien työskentelyä lampailla.

Rufus (Empathica’s Wishmaster) 7,5v

Nelli (Empathica’s Ravenheart) 9kk

Ohmi (Empathica’s Lionheart) 9kk

Mera (Empathica’s Moonheart) 9kk

Oli ihan huippuihana viikonloppu! Tästä intoutuneena suunnitelmissa on parit kenneltapahtumat tälle vuodelle, koronan salliessa tietenkin. Näistä saa niin valtavasti hyvää ja positiivista energiaa, joka auttaa jaksamaan arjen paineiden kanssa!

Maanantaina pidettiin koirien kanssa lepopäivä, oltiin kaikki aika väsyneitä viikonlopun jäljiltä. Iltapäivällä lääkäri soitti ja kertoi, että toisen radiologin mielestä nilkassa saattaakin olla murtuma, joten loppuviikosta on uusintakuvat luvassa. Yllättävän hyvin nilkka kesti viikonlopun riennot, mutta alkuviikosta se on ollut taas kipeämpi. Nyt otetaan rauhallisesti (siinä määrin, missä se on mahdollista). Maanantain agitreenitkin jäivät Saran kanssa käymättä, toivottavasti ei jalan takia tule pitempää taukoa. Aino kokosi meidän edellisviikon treeneistä videon, tätä on tullut puhelimelta katsottua monesti apuna pahimpiin vieroitusoireisiin.


Jätä kommentti

Lomaviikkojen kuulumiset

Helmikuun 8.pv oli alkuvuoden yksi odotetuimmista päivistä – mulla alkoi kahden viikon loma! Loma tuli kovasti tarpeeseen, loppu- ja alkuvuosi töissä, muutto uuteen sairaala Novaan sekä pitkään jatkuneet uniongelmat veivät mehut. Lomalla sai panostettua lepäämiseen ja olemiseen, ja sopivasti oli myös mukavaa ohjelmaa.

Loma aloitettiin suuntaamalla Etelä-Suomeen vierailemaan pitkästä aikaa ystäväni Lotan sekä Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) luona! Reissu oli siinä suhteessa mun ja Lotan mittapuulla perinteinen, että asiat ei ihan menneet niin kuin suunniteltiin 😀 Käytiin kivalla metsälenkillä purkamassa koirien energiaa, ja sitten suunnattiin koirauimala PetBrossille koiria uittamaan. Koirilla oli hauskaa, ja puolen tunnin yhteinen uintiaika hurahti tosi nopeasti.

Tiistaina tultiin reissusta jo kotiin, sillä keskiviikkona suunnattiin puolestaan Joensuuhun kotopuoleen. Joensuussa kävin hieromassa pari koiraa, käytiin lenkillä Marjutin ja Kirin (Mi Sombra Mr Mistoffelees) kanssa, seuraavana päivänä Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) sekä Lenni-tollerin kanssa. Muuten otettiin lunkisti, käytiin mummon luona ja ihan vaan rentouduttiin. Marjut otti lenkiltä ihania kuvia, laitan niitä tähän muutaman näytille – Kirillä ja tytöillä oli ihan superhauskaa keskenään! Rini ei ollut tällä lenkillä mukana, se sai lenkin ajan nauttia porukoiden herkunsyöntihoidosta.

Joensuusta tultiin kotiin seuraavan viikon maanantaina, sopivasti Saran agilitytreenejä varten. Tehtiin keppejä sekä pientä radantynkää, pienen tauon sekä Saran hoidon jälkeen rata tuntui kulkevan kivasti. Keppitreenitkin menivät hyvin, edellisen kerran olin käynyt itsenäisesti niitä treenaamassa, ja silloin tuntui, ettei koiralla ollut kepeistä ajatustakaan. Sara on selvästi jo ketjuttanut, että keppien päässä on ryhmätreeneissä iso palkka (ja sosiaalinen lisä), joten ehkäpä itsenäisissä treeneissä palkka ei ollut riittävä.

Toinen lomaviikko vietettiin aika pitkälti kotosalla keräten voimia. Yksi juhlapäivä sille viikolle kuitenkin osui, nimittäin 16.2. – se on sekä N-pentueen että Lempparin syntymäpäivä! N-pentue täytti jo 6 vuotta, ja Lempi juhlisti 4-vuotissynttäreitä! Valtavasti onnea Morris, Noa, Messi, Helmi, Keksi sekä oma Lempparini ❤

N-pentue ihan pieninä ❤

Lempille olin ostanut synttärilahjan jo ennakkoon samalla, kun käytiin Saran kanssa synttärilahjaostoksilla. Lempillä on ollut tämän saman lelusarjan pari muuta lelua, ja ne ovat olleet hittejä – niin on ollut tämäkin 😀 Kotona ei juuri hiljaisia hetkiä ole ollut sen koommin, mutta mitäpä ihminen ei kärsisi onnellisen koiran vuoksi!

Viimeiselle lomaviikonlopulle oli ohjelmanumero – jo viime vuoden loppupuolella paimennuskouluttajamme Mirva kertoi järjestävänsä paimennuskoulutusviikonlopun Usvanummen tilalle Nummi-Pusulaan. Sinne olivat ilmoittautuneet meidän lisäksi myös Aino Maarun (E. Shaula) ja Ari Haban (E. Saros) kanssa. Lauantaiaamuna lähdettiin kauheassa lumipyryssä ajelemaan kohti etelää, onneksi keli vähän koheni matkalla!

Lauantaina päätin keskittyä Saran kanssa työskentelyyn, tarkoitus oli ensin ottaa tuntumaa uuteen paikkaan ja lampaisiin sekä keskittyä pysähtymisiin – ne eivät kisoissa ole kertaakaan onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä. Ennen varsinaisten treenien alkamista päästiin oikeisiin töihin, kun meidän piti siirtää uudet lampaat pyöröön. Sara toimi aika kivasti ja rohkeasti oikeassa työtehtävässä ja kuunteli hyvin ohjausta. Saralla oli pitkän tauon jälkeen aika paljon vauhtia, jouduin aluksi sille muistuttelemaan, että se voisi vähän antaa lampaille ja mulle tilaa. Siirryttiin lampaiden kanssa pyöröstä pihalle tekemään pitemmän matkan peruskuljetusta, ja lopuksi tehtiin pysähdystä. Sara pysähtyi käskystä kyllä, mutta hitaasti – kouluttaja Mervi ehdotti, että lähdettäisiin paneutumaan pysäytyksiin tarjoamisen kautta, mikä kuulosti mun korvaan oikein hyvältä ajatukselta. Sara alkoi aika nopeasti tarjota pysähtymistä jääden seisomaan. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen lisättiin haastetta ja päätettiin jäädä odottamaan, että Sara tarjoaa istumista. Sitä muuten saatiinkin odottaa! Sara minusta ihan selvästi tiesi, mitä siltä haluttiin, mutta pieni junttapulla ei halunnut nöyrtyä – se esitteli närkästyskorvat, nyrpisteli nenää, katsoi mua välillä kuin halpaa makkaraa, katseli maisemia… Ehkä noin 10min odottamisen jälkeen se lopulta antoi periksi, käveli minusta poispäin pari metriä ja kävi istumaan. Siitä seurasi hillittömät kehut ja se sai palkaksi kuljettaa lampaita pienen pätkän. Tunsin heti eron koiran mielentilassa sekä lampaissa – kuljetus oli rauhallisempaa ja soljuvampaa.

Toisella kierroksella lähdettiin samasta tilanteesta – odotettiin istumisen tarjoamista. Sara ei edelleenkään halunnut nöyrtyä, varmaan 15min henkisen kamppailun jälkeen avustin sen istumaan tulemalla ensin vähitellen lähemmäs ja antamalla sitten käsiavun. Silläpä ei ollutkaan samaa vaikutusta kuin aiemmalla kierroksella, Sara selvästi koki voittaneensa henkisen kamppailun. Kouluttaja kehui Saran sinnikkyyttä ja lujaa tahtoa – siitä tulee huikea kaveri, kun saadaan Saran tahdonvoima valjastettua yhteistyöhön!

Yötä oltiin Tarjan ja Mikon luona Raaseporissa, Rinille sanoin jo pihalla, että nyt ei sitten järjestetä mitään hatkareissua. Yö nukuttiin hyvin, ja aamulla suunnattiin takaisin paimennustreeneihin. Sunnuntaina ohjelmassa oli ratatreenit. Olin jo etukäteen suunnitellut, että sunnuntaina treenaan Lempin kanssa, mutta mietin pitkään, hyödynkö sen kanssa enemmän ratatreenistä vai jonkin palasen treenaamisesta. Muiden ratoja seuratessa päätin, että kokeilen rataa Lempin kanssa, autan sitä tarvittaessa ja harjoitellaan.

Lempin mielentila tuntui aika hyvältä, pyörössä lampaisiin tuntumaa ottaessa jouduin pari kertaa Lempille kertomaan, että sen pitää antaa enemmän tilaa. Pyöröstä radalle lähtiessä Lempi teki hyvin hommia, joskin istu-käskyllä se kävi aina maahan. Nämä kiltit lampaat eivät yrittäneet kävellä pienten saukkokoirien yli, niin se ei haitannut. Lempi teki tosi hienon tiepysäytyksen, minä karkuutin lampaat, kun jäin liian pitkäksi aikaa risteyksessä miettimään suuntaa, ja lampailla oli kova veto lampolan suuntaan. Käytiin hakemassa lampaat ja jatkettiin rataa. Pujottelussa Lempi teki aika hyvin töitä tehden välillä mulle eteen tilaa, että pääsin liikkumaan, ja antamalla välillä lampaille painetta liikkua eteenpäin. Laidunnus sujui myös kivasti, vaikka siinä meillä on ollut aiemmin paljon haasteita. Kaikkinensa Lempi teki töitä todella hyvin! Kouluttaja antoi paljon kehuja koiran kyvystä lukea lampaita ja tilanteita, minun pitäisi vain luottaa siihen enemmän. Kun saadaan meidän keskinäinen yhteistyö ja luottamus kuntoon, niin meistä tulee hyviä 🙂 Olin tosi tyytyväinen Lempin työskentelyyn, ja ensimmäinen ratasuoritus oli jo niin onnistunut, etten nähnyt tarvetta lähteä uusimaan rataa Lempin kanssa. Siispä Sara pääsi vielä sunnuntaina tekemään ratatreenin.

Saran radalle päätin ottaa saman tavoitteen kuin Lempin kanssa – en käskytä tai puhu turhia, pyrin pitämään oman pääni kasassa ja auttamaan koiraa tarvittaessa. Sen verran edellispäivän treeniväsymys Sarassa vähän näkyi, että se välillä kuljetuksen aikana kävi haukahduksen omaisesti kiljaisemassa lampaille vauhtia. Kuljetuksissa Sara piti sunnuntaina hyvin etäisyyttä, mun oli helppo kulkea. Tiepysäytys oli yksi meidän parhaimmista, vähän jouduin koiraa siirtämään, kun huomasin yrittäessäni irrota lampailta, että ne pyrkivät mun perään. Saralta en karkuuttanut lampaita, kun muistin, että risteyksessä pitää kävellä eikä jäädä seisoskelemaan. Pujottelu oli melko ok, paikoitellen oli hankala kävellä. Laidunnuksessa Sara alkoi vähän väsyä, mun piti vähän vääntää pysähtymisestä ja paikalla pysymisestä sen kanssa. Kertaalleen juuri ennen laidunnusajan loppua Sara vähän varasti lampaille, mutta saatiin tilanne korjattua ilman, että lampaat karkasivat. Otin lyhyen laidunnuksen uudestaan ennen kuin jatkettiin rata loppuun.

Olin Saran rataan myös tosi tyytyväinen, se teki pääosin tosi hyvin töitä! Kouluttaja kehotti Saran kanssa keskittymään treeneissä pysähtymisiin ja paikallaoloihin, koittaa rauhassa rakentaa sen kanssa malttia. Saralla on suuri tarve koittaa hallita laumaa, mikä näkyy sen tekemisessä, mutta siinä on paljon potentiaalia. Mun hieno nuori paimen ❤ Ihana Aino oli ottanut parit kuvat meidän treeneistä mun kameralla, kiva saada itsellekin kuvia omista treeneistä muistoksi!

Oli tosi opettavainen viikonloppu, ja oli kiva päästä seuraamaan myös muiden treenejä sekä ratoja. Myös Maaru ja Haba tekivät hienosti töitä koko viikonlopun, laitan pari kuvaa tähän näytille. Tässä alla Arin ja Haban treeneistä jokunen valittu pala:

Ja tässä alla Ainon ja Maarun treeneistä jokunen kuva:

Kotimatka oli ikävällä tavalla ikimuistoinen – Ainon autosta hajosi sisätilan tuuletin, koko päivän oli satanut vettä, joten ikkunat olivat ihan huurussa. Tiet olivat nollakelin jälkeen peilijäässä. Päätettiin olla ajamatta Tampereen kautta kotiin, koska sinne oli luvattu ihan karseaa keliä, joten lähdettiin yrittämään Hämeenlinnan kautta. Vähän ennen Hämeenlinnaa alkoi sataa jäistä tihkua, joka jäätyi saman tien tuulilasiin. Selvittiin Tuulosen kauppakeskukseen asti, ajettiin lämpimään parkkihalliin autoa sulattelemaan ja miettimään, mitä tehdään. Auto onneksi suli lämpimässä ja keli vaihtui pakkasen puolelle, joten päätettiin lähteä yrittämään kotiin. Kotimatkaan meni melkein 5h, niin varovasti oli ajettava, mutta onneksi selvittiin kotiin asti ja vielä hengissäkin.

Tällä viikolla mulla piti alkaa työt jo tiistaina, mutta sunnuntain vesisateen ja kylmän kotimatkan päätteeksi vilustuin, pääsin koronatikun alle ja olin niin kipeä, että töihin ei ollut asiaa. Alkuviikko otettiin hyvin rauhallisesti. Rinille kaksi päivää auton kyydissä oli liikaa, näin siitä jo sunnuntaina kotiin tullessa, että se on aika jäykkä ja kipeä. Onneksi kipulääke ja pienet kävelylenkit vetreyttivät mummun, tiistaina se jo loikki hepuleissaan lenkillä. Perjantaina olo oli jo sen verran hyvä, että päästiin käväisemään päiväreissu Tampereella, käytin Moiran Katriinalla hoidettavana ja Rini sai samalla pienen ekstrahoidon ❤

Oodi tekemässä tuttavuutta mun koiriin

Tänään (eli eilen) yövuorojen välissä pääsin ihanaan pentukuplaan, kun Pipsa toi Oodin (Red’n Ready Make It Double) mulle päivähoitoon! Nukkumaan en päivän aikana juurikaan kerennyt enkä malttanut, suunnattiin päivällä lenkille Vesalaan koko lauman kanssa. Vesalassa päästiinkin kelkkareittejä pitkin kävelemään ihan mukava lenkki, ja kun samalla ulkoilutin kameraa, niin koirat saivat ulkoilla ihan kunnolla. Oodi on kasvanut ihan hirmuisesti, vaikka onkin mun kasvatteihin verrattuna ikäisekseen paljon pienempi. Niin ihana pentu, tää vierailu ei helpottanut mun pentukuumetta yhtään! Oli ihana päivä!

Lenkillä mentiin lujaa!

Lopuksi kerrottakoon terveystulosuutinen: Freya (E. Listen To My Story) kävi torstaina silmäpeilauksessa, silmät olivat odotetusti terveet 🙂 Paljon onnea Stiina ja kiitos tutkimisesta!


Jätä kommentti

Vuoden loppu häämöttää

Joulukuu on kohta puolivälissä, koronatilanne ainakin täällä Keski-Suomessa hankaloitunut, joten tämän vuoden viralliset riennot on meidän osalta riennetty. Yhdet rallytokokisat oli vielä kiikarissa tässä kotinurkilla, mutta ne peruuntuivat vallitsevan tilanteen vuoksi. Meidän oli myös tarkoitus kennelporukalla viettää pikkujouluja tulevana viikonloppuna, mutta katsottiin viisaammaksi tavata myöhemmin sitten, kun se on kaikille turvallista. Olisi ollut ihana nähdä porukalla ja treenailla taas yhdessä, kaikkinensa tämä vuosi on joukkokokoontumisten osalta ollut ihan surkea.

Keksi oli meillä viikon verran hoidossa marraskuussa

Edellisen postauksen jälkeen marraskuun puolivälissä olin viikon lomalla, ja käväistiin pidennetyllä viikonloppureissulla pohjoisessa tapaamassa sikäläisiä kasvatinomistajia ja kasvatteja. Neljä päivää meni varsin mukavasti Tiinan, Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) luona laajennetun koiralauman kanssa, omien lisäksi mulla oli Keksi (E. Naroona) matkassa. Kamerakin oli reissussa mukana, mutta kuvat jäi kyllä ottamatta… Ohjelmaa ei viikonlopulta puuttunut – perjantaina ajomatkan jälkeen lähdettiin pitkälle metsälenkille purkamaan koirien höyryjä. Sara aloitti saman päivän iltana juoksun. Lauantaina oli ohjelmassa Oulun rallytokokisat, joihin olin ilmoittautunut Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa voittajaluokkaan ja kahden vuoden kisatauon jälkeen Keksin kanssa mestariluokkaan.

Keksin kanssa oltiin ensin radalla. Tiesin jo etukäteen, että meillä on vielä ehjää kisasuoritusta ajatellen aika paljon epävarmoja kylttitehtäviä, niiden lisäksi jännitin vähän, millaisella vireellä radalle lähdetään – valkkuryhmän treeneissä mopo on aika paljon keulinut. Rata tuntui aikamoiselta räpiköimiseltä, Keksi teki hyvässä vireessä kylläkin. Jälkikäteen jäin miettimään, että minkähän takia en uusinut puolenvaihtoa edessä, vaikka tiesin siinä tulevan -10 pisteen mokan. Edessä peruuttaminen on Keksille vielä tosi hankalaa, se kiihtyy peruuttamisesta aika paljon, ja lämmitellessä ennen kisaradalle menoa se haukkua paukutti. Kisaradalla samaisella kyltillä Keksi olisi lähtenyt peruuttamaan oikealle ihan vinoon, ja näin sen ilmeestä, että jos käskytän peruuttamaan, niin urku aukeaa ihan välittömästi. Päätin ottaa tietoisesti -10 pistettä kyltiltä ja jatkaa matkaa maaliin. Olin ihan varma, että hylsy tuli, mutta pisteet jotenkin kummasti riittivät ensimmäiseen hyväksyttyyn tulokseen mestariluokasta – 76 pistettä. Olin siihen ihan tyytyväinen, täytyy vahvistaa kylttitehtäviä, oikeaa mielentilaa ja etenkin sitä peruutusta. Videossa näkyy hyvin Keksin ihana asenne työskentelyä kohtaan ❤

Lempin kanssa päästiin viimeinkin korkkaamaan voittajaluokka. Lemppari teki hyvin töitä vieraassa hallissa, vaikka kesken kisaradan toisen kisan palkintojenjaon aplodit meinasivat olla saukkokoiralle melkoinen häiriö. Mitään isoja mokia ei radalle sattunut, joten tuloksena 96 pistettä ja 2. palkintosija 🙂

Kisoissa näin myös Piaa ja Neven poikaa Jogia (Hazelmoor Yedi Yogibear) pitkästä aikaa, olipa ihana nähdä! Jogi on aivan ihana ❤

Kisojen jälkeen oli aika siirtyä viikonlopun työosuuteen eli hieroa koiria! Marja-Leena kävi Mindyn ja Taikan (E. Eyes On Me) kanssa meitä moikkaamassa jo hallilla, mutta käväisin kylässä vielä illalla hoitamassa tytöt. Yötä vasten ajettiin Tiinan kanssa Oulusta Raaheen, siellä käytiin sunnuntaiaamuna lenkillä ja sitten jatkettiin loppupäivä hierontahommien parissa. Maanantaina aamulla aamulenkkien jälkeen ohjelmassa oli vielä Vipsin ja Mörkön hieronnat ennen kotimatkalle lähtöä. Tehokas reissu, olisi siinä vaikka yhden päivän voinut viettää ihan vapaalla! Ehkä ensi kerralla 😀 Suuret kiitokset Tiinalle ja Antille meidän majoittamisesta!

Lempi oli voittajaluokan 2. ja Mörkö vei luokkavoiton ja seuramestaruuden kotiin 🙂
Oulun reissun aussieseurue: Mörkö, Vips, Sara, Lempi, Rini ja Keksi ❤

Oulun kisojen jälkeen käväistiin rallytokokisoissa myös Kuopiossa Koiramekassa tavoittelemassa Lempille toista tulosta voittajaluokasta. Halli oli iso, tuplakisat kyseessä ja samaan aikaan agilityvalmennus pyöri yhdellä kentällä – melkoinen häiriö siis. Häiriöiden lisäksi itse kisarata oli varsin haastava, videota en näistä kisoista saanut, mutta laitan ratapiirroksen tähän itsellekin talteen, että tästä voi napata teemoja omiin treeneihin. Näistä kisoista saatiin Lempin kanssa vaan kokemusta sekä meidän ensimmäinen hylsy 😀 Lempille oli yllättävän vaikea tehdä hyppyjen välissä jäävä liike, se jäi tuijottamaan edessä olevaa hyppyä ja meni seisomisen sijaan kahdesti maahan. Uusinnat oli siis käytetty jo ihan kisaradan alkusuoralla. Kolmannelle kerralle lähtiessä menin liian lähelle ensimmäistä hyppyä, Lempi hyppäsi sen ja siitä sitten hylsy. Radan aikana Lempi teki myös muita erikoisuuksia, mm. kiersi kylttitelineen. 3 askelta peruuttaen -tehtävä, jota etukäteen ratapiirrosta katsoessani eniten jännitin, sen sijaan sujui tosi hyvin 😀 Lohdutuspalkintona Lempi oli kuitenkin tuomarin suosikki, tuomari vielä sanoi, että suorituksesta näkee, että treenattu on ja koira on taitava, mutta tänään ei vaan ollut meidän päivä.

Viime viikolla kävin Lempin kanssa tekemässä palauttelutreenin rallyvalkussa, jossa sopivasti oli rata tarjolla. Koutsi Oona totesi, että Lempillä on temput hyvin hallussa, mutta seuraamista sekä oikealla että vasemmalla sekä tempun jälkeen perusasentoon hakeutumista voisi vahvistaa. Siinäpä on meille tavoitetta tälle välille, kun kisoja ei ole tarjolla.

Muuten ollaan eletty aikalailla hiljaiseloa. Aksatreeneissä on käyty, viime viikolla tehtiin keppejä takaperin ketjuttamalla, sekä Saralla että Lempillä supertreenit! Etenkin Lempin treeneistä olin tosi hyvilläni, keppejä on sen kanssa tahkottu niin pitkään. Tällä viikolla jatkettiin aksajuttuja, keppitreeneissä Saralle nakki oli liian hyvä palkka, se ei voinut yhtään keskittyä tekemiseen, kun olisi vaan pitänyt saada nakkia. Lempi jatkoi tosi hyvää työtä keppien kanssa! Ratatreeneissä Saralla on urku auennut, meillä oli hyviä pätkiä useampia. Lempin kanssa työstettiin radalla leijeröintiä, sain ihan tosissani pistää jalkaa toisen eteen, sillä me mentiin helkkarin lujaa. Tosi hyvät treenit oli molemmille! Meidän aksajakso alkaa lähestyä loppuaan, ensi jaksolle otan ryhmäpaikan vaan Saralle ja treenaan Lempiä itsenäisesti.

Rinin vointi on ollut pääosin tosi hyvää, se on ollut pirteä ja hyväntuulinen. Ehkäpä siksi eilen ihan kunnolla säikäytti, kun oltiin menossa päiväunille ennen yövuoroon lähtöä, ja Rini alkoi yhtäkkiä täristä, hengittää tiheästi ja pinnallisesti ja köyristi selkää. Hetken aikaa rauhoittelin ja silittelin sitä, mutta aika äkkiä oli selvää, että kivut on kovat ja en uskalla jäädä sitä kotiin seuraamaan. Päästiin nopeasti lähiklinikalle, missä ensin ultrattiin vatsan alue – maksan tilanne oli ennallaan, muut sisäelimet kunnossa. Labroissa tulehdusarvo oli koholla ja Rinillä oli vähän kuumetta, maksa-arvot olivat suunnilleen samalla tasolla kuin edellisessä kontrollissa. Keuhkokuvista löytyi lisää huonoja uutisia – toisessa keuhkossa on tiivistymää, jota eläinlääkäri epäili kasvaimeksi. Keuhkokuvat lähtivät vielä toiselle eläinlääkärille syynättäväksi. Rini nesteytettiin klinikalla, ja se tuntui mummua piristävän. Reissulla meni yhteensä kolme tuntia, joten yövuoroon lähdin samoilla silmillä, Aino tuli meille yöksi Rinin vointia tarkkailemaan. Lekurikeikka oli mummulle rankka, se nukkui koko loppuillan ja yön.

Rinin toinen keuhko oli terve, joten eläinlääkäri ehdotti kortisonilääkityksen aloittamista rauhoittamaan kasvaimen kasvua. Todennäköisesti Rini kipuili selkäänsä. Jatketaan niin kuin kesästä alkaen tähänkin saakka – päivä kerrallaan, niin kovin rakkaan ja tärkeän mummukoiran vointia kuunnellen ja tarkkaan seuraten. Tänään Rinillä oli parempi päivä, toivottavasti hyviä päiviä olisi vielä jäljellä.

Linda oli ottanut Breestä (E. Sweetheart) rakennekuvaa, hyvältä näyttää! ❤

Sitten iloisempia uutisia – Emppuperheeseen saatiin viime viikonloppuna lisäystä! Lämpimästi tervetuloa kovasti odotettu ja toivottu Oodi, Red’n Ready Make It Double! ❤ Oodi muutti asumaan Pipsan luo Helmin (E. Neytiri) kaveriksi tähän Jyvässeudulle, ja on meillä yhteisomistuksessa. Kaikki Raketti-pentueen kuvat on ottanut Maiju Livio ❤

Käytiin Pipsan kanssa alkusyksystä Etelä-Suomessa Shantin ja Maijun koiriin tutustumassa ja tykättiin molemmat ihan valtavasti näkemästämme. Pentujen emä Maaru (Origine II My Kind of Trouble) astutettiin samoihin aikoihin upealla Pekolla (Red’n Ready Criminal Mastermind), ja me jäätiin Pipsan kanssa sormet syyhyten odottelemaan, mitä sieltä tulee. Pentuja syntyi kolme, joten hypittiin varmasti tasajalkaa ilosta molemmat, kun Shanti tarjosi toista narttua meille. Ehdittiin käydä pentuja katsomassa vain kerran, mutta meillä oli tosi hyvä fiilis koko ajan, että Shanti osaisi pennuista sanoa, kumpi meille paremmin sopii.

Viime lauantaina joulu sitten viimein koitti ja oli aika hakea Pipsalle pentu kotiin! Tavattiin hallilla myös muiden pentujen omistajat, viihdytettiin pentuja ja aikuisia ja pidettiin hauskaa! Pennuilta otettiin myös mydogdna-testejä varten näytteet. Hirmuisen kiva porukka, mukava päästä mukaan, vaikka pentu ei mulle itselleni tullutkaan kotiin 😀 Oodi on kotiutunut Pipsan luo loistavasti, se on päässyt jo käväisemään tutustumassa lampaisiin, katselemaan hevosia, harjoittelemaan autossa matkustamista ja sosiaalistumaan ihmisiin ja muihin koiriin. Niin loistava pentu! ❤ Valtavan suuret ja lämpimät kiitokset Shantille ja Maijulle luottamuksesta ja ihanasta pennusta!

Vasemmalla pentujen isä Pekko, sisko Riimi, keskellä Oodi, veli Hiisi ja oikealla pentujen emä Maaru ❤