Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Omien koirien ja muun Emppuperheen syyskuulumiset

Yritin lueskella blogista, milloin viimeksi olen kirjoitellut muun Emppupoppoon kuulumisista, ja totesin, että aika pitkä aika sitten. Tuurissaan on, mitä tässä vaiheessa enää muistaa, mutta yritän parhaani onnettoman muistini kanssa 😀

Aloitan tulospäivityksellä – jos nyt oikein selasin, niin edellinen tulospäivitys on heinäkuun puolivälistä… Tästä listasta voi tulla pitkä 😀

  • 6.8. Hanna ja Mera (E. Moonheart) kävivät australianpaimenkoirien erkkarissa islantilaisen Lilja Halldorsdottirin kehässä hakemassa harrastus-H:n seuraavalla arvostelulla: ”2 years old. Good proportions. Feminine head with good strengh of muzzle. Skull could be stronger. High set ears. A bit round eyes. Moderate neck. A bit steigh in shoulder in upper arm. Chest just deep enough. Ribs could be better sprong. Moderate angulation rear. Level topline. She mover with short steps, both front and rear, is good in balance but I`d like more power.”
  • 13.8. Viivi ja Kromi (E. Fireheart) kävivät myös näyttelyssä, Tuire Okkola tuumasi Kromista seuraavaa: ”2v. Koon ylärajalla. Hento luusto. Hyvä rinnan syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä pään pituus. Ilmettä häiritsee pystyt korvat. Hyvä väri, karva ei tänään parhaassa kunnossa. Liikkuu ahtaasti takaa. Hyvä askelpituus. Esitetty hyvin.” Kromille T.
  • 13.8. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä kahden voittonollan kera, joilla tuli samalla menolippu agilityn 2-luokkaan!
  • 14.8. Viivi ja Kromi (E. Fireheart) korkkasivat virallisen kisauransa rallytokon tuplakisoissa. Ensimmäiseltä radalta tuloksena 81p ja toiselta 96p ja 3. palkintosija!
  • 20.8. kisattiin rallytokon sm-kisat Ylöjärvellä, siellä oli Emppuedustusta kahden koirakon verran. Hannalle ja Meralle (E. Moonheart) alokasluokasta 89 pistettä ja uusi koulari RTK1! Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) tekivät alokasluokassa kolmannen 100p suorituksen, heillekin koulari RTK1 ja he sijoittuivat kisoissa 2. palkintosijalle!
  • 27.8. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokon voittajaluokasta 1-tuloksen!
  • 28.8. Aino ja Tipu (E. Shaula) kisasivat Kerimäellä paimennuksen rotumestaruuskisoissa. Viime vuonna he voittivat 1-luokan rotumestaruuden paimennuksessa. Tänä vuonna heille rotumestaruus 2-luokasta upealla ERI/91-tuloksella, jolla lunastettiin myös menolippu 3-luokkaan!
  • 3.9. Katja ja Zeke (E. Braveheart) kisasivat rallytokon alokasluokasta 90 pisteen radan, jolla tuli myös koulari RTK1!
  • 3.9. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) korkkasivat rallytokon avoimen luokan 90 pisteen radalla, heille myös TP!
  • 3.9. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon voittajaluokasta 2-tuloksen, 1-tulos jäi ihan muutaman pisteen päähän! 2-tulos riitti kisoissa kuitenkin luokkavoittoon 🙂
  • 19.9. saatiin iloisia uutisia Kennelliitosta Odinin (E. Grimnir) virallisten luustokuvaustulosten muodossa: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0! Nyt on taas hetkellisesti kaikki kuvausikäiset ja hengissä olevat kasvatit virallisesti luustokuvattu ❤
  • 24.9. sisarukset Kromi (E. Fireheart) ja Mera (E. Moonheart) kävivät mh-luonnekuvauksessa, molemmat ihan itsensä näköisillä profiileilla. Molemmille laukauksista 1, loistavaa!
  • 1.10. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat paimennuksen 1-luokasta upean tuloksen ERI/92 ja tienasivat samalla itselleen menolipun paimennuksen 2-luokkaan!
  • 1.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat seuramestaruuksissa rallytokoa, heille tulokseksi MES92 ja seuramestaruuden 3.sija!
  • 8.10. tuore isäkoira Rufus (E. Wishmaster) kisasi lainaohjaajan kanssa tokon avoimesta luokasta toisen 1-tuloksen, heille 3. palkintosija myös!
  • 16.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat rallytokosta ensimmäisen valionarvokiinnityksen tuloksella MES100! Toiselta kisaradalta tuloksena MES87!
  • 23.10. Hanna ja Mera (E. Moonheart) korkkasivat virallisen agilityuransa hyppyradalla. Vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta meno oli niin hienon näköistä, että tulokset lienevät vain ajan kysymys 🙂
  • 5.11. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) kisasivat rallytokon avoimesta luokasta toisen tuloksen 93 pisteellä!
  • 5.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) saivat toisen valionarvokiinnityksen rallytokossa tuloksella MES99!
  • 6.11. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) korkkasivat virallisen tokouransa komealla 191 pisteen suorituksella, jolla he saivat myös KP:n ja luokkavoiton!
  • 12.11. oli kauden viimeiset paimennuskisat Somerolla. Marille ja mammalomalta palanneelle Nupulle (Titangus Daracha) EH/88, oli tosi hieno rata!
  • Aino ja Tipu (E. Shaula) tekivät samaisissa paimennuskisoissa valtavan kauniin ja sujuvan radan 3-luokassa, heille tuloksena ERI/94, uusi titteli PAIM3 ja ensimmäinen valionarvokiinnitys! ❤
  • 19.11. Ohmi (E. Lionheart) kisasi lainaohjaajan kanssa JAT:n seuramestaruuksissa agilityä, hyppyradalta tuli 0-tulos, joka riitti 2. palkintosijaan sekä JAT:n 1-luokan seuramestaruuteen!
  • 19.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) tekivät Emppuhistoriaa rallytokokisoissa – tuloksena MES98 pistettä, kolmas valionarvokiinnitys eli Bree on nyt Suomen rallytokovalio ja toinen rallytokovalionarvon saavuttanut Emppu! ❤
  • 20.11. Mari ja Noa (E. Norris) kisasivat rallytokon mestariluokasta 84 pistettä ja uuden koularin RTK4!

Ihan valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille, kasvattaja on täällä ollut koko syksyn ihan pyörällä päästään ja pyyhkinyt monet kerrat onnen kyyneleitä silmäkulmistaan! Ihan huikeita nämä ihmiset koirineen! ❤ Alla joitakin kuvia, kaikki omistajiensa ottamia.

Omien koirien kanssa on palailtu normaaliin arkeen pentujen lähdettyä maailmalle. Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei ole ollut, tekemistä on riittänyt ja nyt on ollut ihana keskittyä omien koirien treenaamiseen, kun pahin väsymys pentuprojektin jäljiltä alkaa olla selätetty. Olen vasta viimeisen viikon aikana havahtunut, kuinka paljon energisemmältä oma olo tuntuu, kun ei ole enää 3-vuorotyön pyörässä. Vaikka koulu vaatii aika paljon aikaa ja energiaa, ei koulupäivän jälkeen ole kaikkensa antanut olo, vaan vielä jaksaa puuhastella koirien kanssa. Eikä ole ihan kuollut, vaikka viikonloppukin menisi erinäisissä riennoissa. Jos olisin etukäteen tiennyt, miten paljon nauttisin opiskeluajasta, olisin hakenut kouluun jo monta vuotta sitten!

Lempi on käynyt Kaiperlan hoidettavana syyskuun alussa ja marraskuun lopussa. Loppukesän ensimmäisellä hoidolla oli isoin vaikutus ja muutos koiran olemukseen ja käytökseen, mikä on ihan normaalia, nyt pyritään ylläpitämään hyvää tilannetta. Syyskuun hoidossa todettiin tilanteen menneen paljon parempaan, lantion ja oikean takajalan kiertoa hoidettiin vielä lisää. Toisen hoidon jälkeen Lempi on ollut minusta ihan normaali oma iloinen (ja joskus vähän raskas) itsensä. Se on saanut metsässä hillittömiä hepuleita, leikkii taas Saran kanssa, leikkii leluilla ja on juuri sellainen, kun minusta Saukin pitää olla ❤ Edellisessä hoidossa todettiin, että lantioon oli tullut taas hieman jännitettä, joskaan ei samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Lempi tekee kovasti juoksua, mikä viittaisi taas siihen, että juoksuväli lyhenee. Kaiperla oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt ei kannata tähän väliin rientää sterkkaamaan, vaan annetaan seuraavan juoksun rauhassa tulla ja mietitään sterilointia ensi keväänä, kunhan hormonaalinen toiminta on taas tasoittunut. Jossain kohtaa mua aika paljon ahdisti ajatus seuraavasta juoksusta, mutta nyt tiedän, mistä apu löytyy, jos Lempi alkaisi kehitellä samanlaisia oireita kuin kesällä.

Pohdittiin Kaiperlan kanssa aika paljon syitä, miksi Lempin juoksuväli lyhenee. Vastaus taitaa olla aika paljon yksinkertaisempi kuin ensin ajattelinkaan – se taitaa lyhentää väliä, jotta saisi synkronoitua juoksukierron samaan rytmiin Saran kanssa. Saralla oli juoksu nyt marraskuussa, ja kun nyt vähän olen kelaillut viime kevään tapahtumia, niin Saralla oli juoksu myös viime keväänä vähän ennen Lempiä. Mutta syy sille, miksi Lempi kehittelee jännitystilaa lantioonsa, taitaa pysyä mysteerinä. Toivotaan, että sen osalta saadaan tilanne rauhoittumaan steriloinnin myötä.

Olen tämän Lempin takapääepisodin myötä miettinyt aika paljon meidän tulevaisuutta agilityssä. Agilityllä ei ollut ainakaan tietoista osuutta Lempin oireiden alkamiseen, mutta lajin vaatimukset viime kesän tapahtumien jälkeen ovat mietityttäneet aika paljon. Lempi täyttää helmikuussa 6 vuotta, ja meidän agikisaurasta on mennyt puoli vuotta tähän takapään ongelmien selvittelyyn ja hoitoon. Kuntoutukseen menee aikaa vielä lisää, tällä hetkellä ajatuskin agilityn tekemisestä Lempin kanssa ei tunnu hyvältä – en halua riskeerata sen kanssa yhtään. Ikävä tosiasia on myös, että Lempin keho ei oikeastaan missään vaiheessa ole mielestäni kovin hyvin kestänyt agin harrastamista. Tällä hetkellä tuntuu, että en ole palaamassa Lempin kanssa enää agilitykentille. Toisaalta surettaa ihan kauheasti, kun Lempi on tykännyt agilitystä aina ihan valtavasti, ja agi on Lempin kanssa ollut hauskaa ja opettavaista. Mutta toisaalta toisessa vaakakupissa painaa Lempin terveys – haluan, että sen keho kestää mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään, jotta voin harrastaa sen kanssa muita lajeja. Päästiin Lempin kanssa tuuraamaan loppuvuoden ajaksi noseworkin viikkovalmennukseen, ja näistä treeneistä on tullut lyhyessä ajassa meidän viikon kohokohta! ❤

Lokakuun lopussa meillä olisi ollut Lempin kanssa paikka paimennuskisoihin Somerolle samaisella reissulla, kun käytiin osteopaatillakin. Tästä päästään seuraavan perheenjäsenen murheisiin, joita onkin riittänyt tälle syksylle kylliksi – kyse on meidän uskollisesta menopelistä eli Epzistä, meidän ikiomasta Toyotasta! Taannoin olleen Emppujen paimennusviikonlopun jälkeen se kävi korjaamolla käyntiongelmien vuoksi, ja sen korjaamiseen käytettiin opiskelijabudjettiin nähden aika iso kasa rahaa. Lähiympäristön ajoissa en huomannut siinä mitään ongelmaa korjaamolla käynnin jälkeen, joten lokakuun lopussa suunnattiin Etelä-Suomen reissuun. Matkalla osteopaatille Epzi alkoi Hämeenlinnan kupeessa oireilla aika kovasti. Hämeenlinnasta ei ollut enää pitkä matka Kaiperlan vastaanotolle, joten päätin riskeerata ja yrittää ajaa sen sinne, ettei Lempin hoitoaika jäisi välistä. Selvittiin perille, mutta sitten pitikin pohtia, että mitäs tehdään seuraavaksi. Ihana Lotta tuli pelastamaan meidät – hinattiin mun auto Riihimäelle korjaamon pihaan, ja mentiin yöksi Lotan luo, se oli ollut suunnitelmissa muutenkin. Olisin saanut Lotalta auton lainaan, että pääsen Somerolle kisoihin, mutta kisapäivän pituudesta ei ollut takuita, ja alkuillasta kotiin lähteviin juniin ei olisi mahtunut koiria mukaan. Elättelin toiveita, että jos Mari olisi saanut peruutuspaikan kisoihin, niin olisin päässyt kyydissä kotiin, mutta peruutuspaikkaa ei tullut tilauksesta. Vaihtoehdot oli jättää kisat väliin ja lähteä päivällä hyvissä ajoin kotimatkalle koirien kanssa tai mennä kisoihin ja olla kotona yömyöhällä. Harmituksen kera päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon eli ei päästy Lempin kanssa kokeilemaan tänä vuonna toista kertaa 1-luokan kisoja. Toivottavasti sitten ensi keväänä…

Meillä oli ihan hauska viikonloppu kyllä auton kanssa vastoinkäymisistä huolimatta. Käytiin Lotan kanssa hinausoperaation jälkeen pizzalla ja lenkkeiltiin koirien kanssa. Tulipa todettua sekin, että näissä meidän kohtaamisissa on aina tätä ylimääräistä säätöä ja ohjelmanumeroita. Ollaan naurettu kyllä monet kerrat jälkikäteen, kuinka tohkeissaan molemmat oltiin lähdössä hinaamaan mun autoa, vaikka kummallakaan ei ollut mitään käsitystä, miten hinausköysi asennetaan 😀 Saatiin tähän onneksi apua, ja köysikin piti aika tarkkaan määritellyn ajan – se irtosi itsestään korjaamon pihassa – säästäen meiltä vaivan pohtia, miten se otetaan irti!

Kotimatka koirien kanssa olikin astetta jännempi – nämä mun liki 6- ja 4-vuotiaat koirat eivät ole koskaan ennen matkustaneet julkisilla. Matka sujui kuitenkin varsin hyvin ensikertalaisilta! Molemmat asettuivat aloilleen hyvin ja pääosin nukkuivat koko kotimatkan alkumatkan ihmettelyn jälkeen. Lempi hieman kiihtyili junassa matkustaneista muista koirista, jotka tietysti olivat kiinnostuneita mun koirista, koska Saralla alkoi juoksu olla parhaimmillaan… Mutta hyvin selvittiin ennakoimisella. Auto oli Riihimäellä korjaamolla viikon, ja pääsin seuraavan viikon loppupuolella vapaapäivänä hakemaan sen kotiin. Käyntiongelman syy jäi vähän epäselväksi, se korjaantui paljon ihan perusosien vaihdolla, muttei poistunut täysin kokonaan. Se ei pahemmin oikutellut kotimatkalla, ja nyt tässä lähiajoa ajaessa se on pelittänyt taas ihan ongelmitta. Väistämätön taitaa olla edessä, mutta kun se meni katsastuksesta vielä läpi, niin yritän sillä pärjäillä ainakin siihen saakka, kunnes tulee taas korjaamon tarvetta. Paras olisi, jos sillä selviäisi valmistumiseen saakka.

Tulipa tuossa useamman autottoman viikon aikana todettua, että elämä ja harrastaminen ilman autoa on aika tuskaista ja onnetonta. Kaikki koirien treenit on sen verran kaukana eikä niihin pääse järkevästi julkisilla. Onneksi on ihania kasvatinomistajia, joista useamman kanssa treenaan samoissa ryhmissä, niin ei tarvinnut olla ihan ilman treenejä!

La 5.11. meillä oli Emppuporukalla agipäivä täällä Jyväskylässä. Paikalla oli mukavasti porukkaa – Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir), Maija ja Härnä (E. Siren) ja isikoira Meno (Wirneen Melkoinen Menijä), Hanne ja Ohmi (E. Lionheart), Hanna ja Mera (E. Moonheart), Ari & Haba (E. Saros), Eemeli ja Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Eveliina Lohtun (E. Madame of Magic) kanssa sossuilemassa, Mari ja Emi (E. Queen of Peace) ja minä Saran kanssa. Rata oli tunnettua Aino-laatua eli ihanan soljuva, sopivasti haastava ja hyvin otettiin ilo irti pitkistä esteväleistä isolla kentällä. Saran kanssa treenattiin hyppyrataa, kun me ei vieläkään tehdä kontakteja radan osana. Tämä oli paras videoitu pätkä, tehtiin koko rata toisella kierroksella nollana, mutta se veto ei harmillisesti tullut videolle. Maija oli ottanut kuviakin treenien ohessa, tässä jokunen kuva Sarsusta, alempana valittuja paloja muista osallistujista ❤

Kertaalleen käytiin marraskuun alussa paimennustreeneissäkin Marin kyydillä. Paimennus oli aika paljon haastavampaa pimeällä. Sara oli juoksunsa ansiosta vähän haaveilutuulella, mutta teki muutaman tosi hyvän työnnön kujassa. Harjoiteltiin myös lampaan kiinniottoa ja koiran avulla lampaan erottamista laumasta. Tämä tehtävä tosin jatkossa luultavasti poistuu ainakin kisoista kokonaan, mutta tulipahan treenitilanteessa testattua, että tällaistakin voi tehdä. Lempin kanssa alettiin myös harjoitella työntöjä. Koirien välillä eron huomaa kyllä, että Saralla on voimaa työnnössä enemmän, mikä on ohjaajan kannalta helpompaa; Lempin kanssa ohjaajan pitää paremmin olla tilanteen tasalla ja auttaa enemmän. Hyvät treenit oli molemmille.

Tällä viikolla alkoi Laura Sutisen valmennussarja JAT:lla, jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin sinne Saran kanssa. Opiskelujen alettua ja pentuprojektin keskellä ei ole ollut oikein mahdollisuutta osallistua ulkopuolisiin koulutuksiin, ja ihan viikkotreeneihinkin pääseminen on välillä ollut haastavaa, joten ajattelin varmaankin, että tekisi ihan hyvää päästä jonkun vieraan silmän alle. Treenattiin kahta pitempää kontaktitonta pätkää radalla. Kuulin aika monta kertaa sellaisia etäisesti tutuilta kuulostavia kommentteja kuten ”luota koiraasi”, ”anna sen sun koiran tehdä töitä”, ”anna sun koiran loistaa” ja ”JUOKSE!” Lyhyesti tiivistettynä jään siis turhaan varmistelemaan koiran tekemisiä yhdessä kohtaa, mikä kostautuu sitten jatkossa, kun pitäisi ehtiä ohjaamaan seuraavaa paikkaa. Saralle lähdettiin opettamaan poispäin-wrappia ja saatiin sen harjoittelu kotiläksyksi, siitäkin pieni ote videolla (ja itselle muistiin, että käsky tähän on out-out). Kouluttaja mainitsi, että Sara on aika kiihkeä koira, ja sillä on hieman taipumusta turhaumakiukkuun – en kyllä yhtään käsitä, mistä tällainen vaikutelma tuli 😀 Sen verran kovaa sai vetää treeneissä, että jalat oli aika hapoilla, näkyykin videon viimeisissä vedoissa, että ihan ei juoksu kartturilla kulkenut enää. Ei tee hyvää tällaiset pentuprojektit ja treenitauot (eikä kyllä huono kuntokaan).

Tänä viikonloppuna pidettiin Emppuporukalla vuoden viimeinen tapahtuma – Emppujen pikkujoulut! Olin varannut meille Motivaation hallilta ison kentän kolmeksi tunniksi rallytokon ja tokon treenaamista varten, iltapäivällä meillä oli varattuna halukkaille uintiajat Jyväskylän Koirauimalasta ja uintien jälkeen suunnattiin vielä porukalla syömään. Porukkaa oli jälleen mukavasti: Mari kera ison laumansa, Aino koirineen, Saana & Koda, Emppujen Tampereen alajaosto eli Hanna & Mera, Viivi & Kromi ja Miljalotta & Vilho, Katja & Zeke (E. Braveheart), Eveliina & Sokka ja Lohtu. Saija käväisi Ruutin (Hazelmoor Yoiku Yemma) ja Neean kanssa sossuilemassa hallilla, ja Iina ja Miilukin (E. Lady of Lightning) ennättivät lopuksi tulla piipahtamaan. Harmillisesti viime hetkellä tuli vielä aika paljon peruutuksia, tulossa oli alunperin porukkaa enemmänkin. Kuvat hallilta ovat Miljalotan ottamia, ja uimalan kuvat ovat Saanan puhelimelta, itse en kameran kanssa ehtinyt leikkiä ollenkaan.

Sen verran oli ylimääräistä aikaa, että treenailin vähän Ainon koiria rallyssa. Keksillä oli kivaa ja se kertoi sen äänellään, tehtävät kuitenkin pääasiassa muistuivat sillä hyvin mieleen. Tipu keskittyi tekemiseen aika hienosti sen jälkeen, kun se totesi, ettei napanuora Ainoon kiristäkään liiaksi. Olihan tämä jo Tipun toinen (?) rallytokotreeni.

Saran kanssa tein kertaalleen avoimen luokan rallyradan. Rally on jätetty vähäksi aikaa tauolle tokon tieltä, se näkyi ylimääräisinä istumisina ja radalla olleeseen hyppyyn Sara ei keskittynyt ollenkaan. Lopputuloksena se rämähti vähän ikävän näköisesti hypyn päälle. Osteopaatin aikaa odotellessa… Kun Sara kuitenkin liikkui hyvin ja oli kolauksen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, uskalsin jatkaa treenejä. Tein sen kanssa vielä ruutua, seuraamista ja merkkiryhmän kiertoa – tuli aivan loistavat toistot kaikkiin. Kun nyt vielä saisin ryhtiliikkeen tehtyä kaukojen suhteen, niin liikkeet alkaisivat olla aika hyvällä mallilla.

Lempi sai tehdä rallyrataa kahteen kertaan – ensin avoimen luokan radan lämmittelynä, ja lopuksi vielä mestariluokan radan. Aiemmin viikolla käytiin pitkästä aikaa rallyvalmennuksessa ratatreenissä. Rutiini on hieman hukassa meillä molemmilla, mutta teknisesti Lempi tekee tehtävät hienosti ja tarkasti. Se keskittyi pitkästä tauosta huolimatta tehtäviin tosi hyvin. Lempin kanssa pitäisi treenata paljon ihmishäiriötä. Kunhan me nyt vähän saadaan rutiinia ja treeniä alle, niin kokeisiin olisi kyllä kiva mennä.

Ihana Miljalotta urakoi mulle uudet potretit Kromista ja Zekestä, joista mulla ei ole kovin tuoreita seisoma- ja naamakuvia. Kätevää tämä, kun voi alkaa ulkoistaa näitä kuvaushommia 😀

Kromi (Empathica’s Fireheart) 2v5kk

Zeke (E. Braveheart) 2v5kk

Uinteihin tuli vähän kiire, sillä uintien varaaja oli varannut aloitusajan tuntia aiemmin kuin oli tarkoitus. Onneksi hallilta ei ollut pitkä matka uimalaan, joten kerettiin aika nopeasti paikalle, ja saatiin kurottua menetetty aika kiinni, niin ei tullut varsinaisesti lisäkustannuksia. Uintien päätteeksi kävin nopeasti viemässä omat tytöt kotiin kuivumaan ja lähdettiin vielä syömään Seppään Momentoon. Siinä vaiheessa päivää ruoka maistui jo oikein hyvältä, eikä seurassa ollut valittamista. Päivän päätteeksi kotona oli kaksi varsin tyytyväistä koiraa ja niiden omistaja, oli kyllä kiva päivä kaikkinensa! Tänään käväistiin Ainon lauman kanssa pitkällä lenkillä ja ollaan valmistauduttu uuden viikon alkamiseen.


Jätä kommentti

Ellin koulutuspäivä

Viime viikonloppuna meillä oli jälleen pienimuotoiset Empputreffit Ellin koulutuspäivän merkeissä! Meidän oli alunperin tarkoitus mennä ulkokentälle treenailemaan, mutta loppuviikosta sääennusteita katsoessa lauantain keli näytti aika surkealta – vesisadetta koko päiväksi. Meitä potkaisi onnenkantamoinen, kun saatiin vielä vuokrattua Motivaation hallilta pikkukenttä ja sosiaaliset tilat koulutusta varten. Lauantaiaamuna satoi vettä, mutta päivän edetessä tuli aika monta kertaa ikkunasta ulos katsoessa todettua, ettei keli sitten ollutkaan niin huono kuin mitä ennuste lupaili. Noh, ei mennyt siirtymiin aikaa ja tärkeintä tietysti, että saatiin tosi hyvät treenit ja meillä oli oikein kiva koulutuspäivä!

Viime torstaina agitreenien jälkeen viilennyttiin hetki suolla

Koulutus alkoi aamulla tokovalmennuksella, johon osallistuivat Linda ja Bree (E. Sweetheart) sekä Lindan kasvatti Fredi kera omistajansa Elisan. En kerennyt ihan heti koulutuksen alkuun kentälle, sillä koko viikon suunnittelin tekeväni Lempille muistuttelutreeniä noseworkkiin, ja kaikki voivat arvata, jäikö sen paniikkitreenin tekeminen juuri koulutusaamulle. Ennätin kuitenkin nähdä osan tokoilijoiden treenistä. Tokon jälkeen vuorossa oli nosework-valmennus, Elli oli valmistellut meille useamman eri etsintäalueen hallille. Lempillä oli nenätyöskentely aika hyvässä muistissa, ja se oli taas niin riemuissaan päästessään vähän tekemään jotain. Sovittiin Ellin kanssa, että pitkän tauon vuoksi Elli merkkaa naksuttimella heti, kun koira on hajulla ja tekee siihen reaktion. Halusin keskittyä etsintään Lempin kanssa, mutta koulutuksen lopuksi päädyttiin vähän pohtimaan myös ilmaisuun liittyviä juttuja.

Lämmittelyalueella Lempi oli aika nopea, se löysi hajun ripeästi ja teki uudelleen kohdennuksenkin pyynnöstä. Ensimmäisestä varsinaisesta etsinnästä saatiin videokin, kun ihana Mari oli kuvannut meidän treenin! Rutiinin puute näkyy minusta vähän etsinnässä, Lempi käy useamman kerran hajun tuntumassa ennen kuin lopulta merkkaa sen. Yritin vähän vahvistaa Lempillä hajua pyytämällä sen merkkaamaan hajun uudelleen. Toisessa etsinnässä huone oli aika paljon isompi, ja minusta vähän näytti, että Lempi hieman väsähti, se ei haistellut ihan niin tehokkaasti. Huone oli kyllä tosi kuumakin edellisen päivän tukalan kelin jäljiltä. Etsintä kesti aika pitkään, mutta lopulta haju löytyi. Noseworkkiin oli varattu aikaa reilusti, joten ennätettiin tehdä vielä toinenkin kierros.

Välissä pohdittiin sitten ilmaisua. Lempi on tarjonnut aika luontaisesti jähmettymistä, mutta koulutuspäivänä se alkoi aika herkästi käyttää kieltä. Voi olla rutiinin puutteesta johtuva ilmiö, mutta alettiin kuitenkin vahvistaa Lempillä maahanmenoa ilmaisumuotona. Lempi sai jutun juonesta äkkiä kiinni, se ei varmaan montaa treeniä tarvitsisi, kun tarjoaisi sitä jo ihan itsestään.

Välissä tehtiin pienellä rajatulla alueella kentällä etsintä, haju oli sopivasti aika matalalla piilossa, joten Lempi kävi maahan hajun löydettyään ikään kuin itsestään. Tämä haju löytyi tosi ripeästi. Lempi sai tehdä lopuksi vielä laatikko-/kassietsinnän vähän kokeenomaisena. Aikaa kului laatikoilla seikkaillessa, ja ilmaisu jäi vähän epätarkaksi. Lempi teki reaktion yhdelle kassille, mutta alkoi sitten haistella maata, joten aloin ohjata sitä jatkamaan etsintää. Elli onneksi palautti takaisin kassille, ja sinne Lempi tarjosi reaktion. Oli tosi hyvät treenit, ja Ellikin totesi, että jos vähän säännöllisemmin treenaisi, niin tästähän saisi passelin kisalajin Lempin kanssa.

Nosework-valmennukseen osallistuivat myös Mari Noan (E. Norris) ja tulevan mammakoira Nupun (Titangus Daracha) kanssa sekä Sirpa vesikoira Axin kanssa. Oli tosi opettavaista katsoa myös muiden treenejä, niistä saa aina ideoita omaan treenaamiseen. Puhuttiin Marin ja Sirpan kanssa, että voitaisiin käydä porukalla treenailemassa nosea välillä – treenaaminen on aina kivempaa porukassa ja helpommin tulee lähdettyä.

”Ikinä ei ruokita…” t: Nuppu

Päivän viimeisenä oli luvassa rallytokoa, johon osallistuivat Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir), Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Sirpa Axin ja Lennin kanssa ja minä Saran (E. Soraya) kanssa. Meillä oli niin eritasoisia koiria, joten päädyttiin radan sijasta ottamaan jokainen yksäriluonteisesti neuvoja ja apuja omaan tekemiseen.

Meillä Saran kanssa on seuraavana luvassa siirtyminen voittajaluokkaan, joten tapetille pääsi oikean puolen seuraaminen. Olen sitä vähän aloitellut, mutta valmista ei likimainkaan ole. Paneuduttiin oikean seuraamisasennon ja paikan täsmentämiseen, takapäänkäytön vahvistamiseen jakkaralla, tehtiin vähän kukkasia ja voittajaluokan puolenvaihtokäännöksiä. Sara teki hommia tosi kivasti ja oivalsi nopeasti, mitä siltä haluttiin. Miljalotta oli ottanut videota meidän jakkaraharjoituksista, niistä pieni näyte alla videolla.

Odottelutauoilla kävin tekemässä Saran kanssa isolla kentällä myös vähän tokoa. Sara teki ihan hurjan hienon merkkiryhmän kierron pitkästä matkasta! Kaukot onnistuivat myös hallilla pitemmästä matkasta aika varman oloisesti. Jäävissä liikkeissä istuminen on alkanut loksahtaa kohdalleen eikä Sara ole ainakaan tähän mennessä ollut kovin herkkä sekoittamaan jääviä keskenään. Jumppasin vähän voittajaluokkaa silmällä pitäen maahan-seiso -vaihtoa. Tehtiin myös pitkästä matkasta lähetyksiä ruutuun, yksi tyhjälle, sekin meni superhienosti! Elli kyseli, että joko ollaan katseltu kisakalenteria. Pientä hienosäätötreeniä pitäisi vielä tehdä ja enemmän kokeenomaisia suorituksia, mutta nyt alkaa itsestäkin tuntua, ettei kisoihin menemiseen vaadita kovin paljon.

Olipa rankat treenit!

Koulutuspäivän päätteeksi käytiin vähän kävelyttämässä koiria ja sitten lähdettiin syömään Ellin, Miljalotan ja Sirpan kanssa! Barot’sin annokset eivät pettäneet tälläkään kertaa, mietin jo verukkeita, jolla voisi mennä uudestaan. Mukava oli myös purkaa vielä porukalla päivän antia.

Tällä viikolla alkoi koulu, etäviikolla onneksi, joten on saanut melko pehmeän laskeutumisen takaisin arkeen. Tämän viikon aihepiirit ovat sen verran tuttuja jo koirahieronnan puolelta, että olen lähinnä kertaillut asioita. Eilen kävin Saran kanssa tekemässä pyörälenkin liikuntapuistossa, Sara oli tosi pätevä ensikertalainen! Se oivalsi heti, että halusin sen kulkevan ravilla vierellä enkä vetävän edellä. Illalla meillä oli agitreenit, jonne päästiin onneksi Ainon kyydillä – oma auto on huollossa. Sara teki kivasti pientä ratapätkää, nyt ei tullut keppivirheitä ja A:lle saatiin myös jokunen tosi hyvä toisto. Tällä viikolla torstain treenit, joissa Sara on Lempiä tuurannut koko kesän, jäävätkin väliin, sillä saatiin Lempille aika Kaiperlan Maarialle. Voi kun sieltä selviäisi edes jotain…

Lopuksi vielä onnitellaan – ihana Odin (E. Grimnir) viettää tänään 1-vuotissynttäreitä! Paljon onnea meidän hienolle viikinkipojalle! ❤


Jätä kommentti

Lempin kuulumisia ja Empputreffit 2022

Lempi sairastaa, valitettavasti edelleen. Otettiin kesäkuun loppu ja heinäkuun alku tosi rauhallisesti, ihan lyhyitä ulkoiluja. Ensimmäisen viikon eläinlääkärissä käynnin jälkeen annoin jalkaan laseria kolmesti päivässä, toisella viikolla vähensin sen kahteen antokertaan ja aloin varovasti testailla jalan liikeratoja. Turvotus pysyi laserilla poissa. Heinäkuun ensimmäisellä täydellä viikolla käytiin Katriinalla uudestaan hoidossa. Nestekierto oli lähtenyt korjaantumaan ja keho oli pysynyt suorassa, mutta takajalkojen (kyllä, monikko) tilanteessa oli edelleen jotain kummallista. Molempien takajalkojen kinnernivel kuumotteli ja jaloissa oli lievää turvotusta, pöhötystä tuntui muuallakin kehossa.

Piti tehdä vähän jatkosuunnitelmaa, sillä Katriina jäi lomalle. Katriina ehdotti laseroinnin tauotusta ja kokeilemaan kipulääkkeen purkamista, koska sekin voi aiheuttaa pöhötystä. Lempin keho otti hoitoa vastaan, joten ajatuksena oli, että annettaisiin keholle myös mahdollisuus itse korjata itseään. Jos Lempi vaikuttaisi kivuliaalta, kipulääkkeen voisi aloittaa uudelleen rinnalle. Sovittiin, että katsotaan Lempille uutta hoitoaikaa mahdollisimman pian, kunhan Katriina palailee lomilta. Katriina oli sitä mieltä, että Lempiä voisi vähän koittaa uittaa ja liikuttaa, mutta ennemmin vähän usein kuin pitkiä lenkkejä. Suunniteltiin, että seurataan hoidon vaikutusta noin viikon ajan, ja jos ei kohenemista tapahtu, niin voisi olla hyvä suunnata taas eläinlääkärille – Katriina edelleen puhui borrelioositestien puolesta, koska oirekuva on niin epämääräinen.

Lempi on liikkunut Katriinan hoidon jälkeen minusta pääsääntöisesti ihan hyvin ravilla, laukkaa tai muita rankempia liikelajeja pitää vielä välttää, mutta eipä Lempi niitä kovin hanakasti ole halunnut esitelläkään. Takajalkojen venyttely on lisääntynyt enkä huomannut voinnissa mitään huononemista kipulääkkeen purkamisen myötä. Otettiin ensimmäinen viikko hoidon jälkeen vielä aika rauhallisesti, pisin lenkki on ollut ennen aamuvuoroa kierretty aamulenkki, jonka kävelemiseen menee n. 40min hyvin rauhallisesti kävellen. En huomannut liikkeessä tai Lempin voinnissa huononemista liikunnan jälkeen, jaloissa ei ole ollut mun käsiin tuntuvaa turvotusta, mutta kinnernivelet kuumottelevat edelleen liikunnan jälkeen, vasen oikeaa enemmän. En pystynyt odottamaan edes viikkoa, kun soittelin klinikoita läpi lääkäriajan varaamiseksi, mutta kaikki ovat lomalla – saatiin aika vasta tälle viikolle. Meillä piti olla aika huomenna, mutta tänään klinikalta soitettiin, että eläinlääkäri on sairastunut, joten aika siirtyi vielä eteenpäin. Viime viikolla Lempi oli minusta kotona vähän pirteämpi ja touhukkaampi, joten viime sunnuntaina käytiin kokeilemassa vähän pitempää lenkkiä. Olisi kannattanut jättää se tekemättä, illemmalla Lempi oli taas haluttomampi liikkumaan ja kirputteli jalkojaan enemmän. Tänään pidin sille ihan lepopäivän, täytyy huomenna kokeilla, kestäisikö se pientä liikuttelua.

Luoja minun lisäkseni tietää, miten voi kokea näin täydellistä riittämättömyyttä ja hyödyttömyyttä. Ja että mun pää leviää. Ja miten tuntuu, että olen ihan yksin tämän helvettini kanssa.

Olen yrittänyt jaksaa käydä Saran kanssa treeneissä, että saisi välillä jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa. Oma tekeminen tuntuu onnettomalta räpeltämiseltä, en vaan pysty antamaan kaikkeani. Meillä oli Saran kanssa rallytokokisat heinäkuun alussa, mun omalla tunnetasolla ehkä yhdet vaikeimmista kisoista koko harrastusurani aikana. Ennen kisojen alkua iski yleismaailmallinen ahdistus, ahdisti niin paljon, etten välillä meinannut saada henkeä. Harkitsin pariin kertaan, että lähden kotiin kisaamatta ollenkaan, kun oma pää ei vaan pysy kasassa. Sara kulki koko ajan vierelläni ja haki kontaktia. Vähän ennen rataantutustumisen alkua istuin hetken autolla, Sara nousi ja puski päälaellaan poskeani vasten. Ihan kuin se olisi halunnut viestittää, että ei minun tarvitse mennä yksin vaan mennään yhdessä.

Se hetki auttoi. Sain mentyä rataantutustumiseen. Hain Saran autosta ja pääsin tuttuun ja turvalliseen kuplaan sen kanssa, unohdin kaiken muun, oltiin vain me yhdessä rallyradalla. Sara teki töitä niin hienosti, pieni vartaloapu piti antaa maahanmenon varmistamiseksi, se oli rallytreenitauon aikana päässyt unohtumaan.

Tuloksena 99 pistettä, kovatasoisessa avoimessa luokassa 3. palkintosija ja titteli RTK2. On se kulta ❤

9.-10.7. oltiin jo hyvän aikaa sitten sovittu Empputreffiviikonlopuksi. Meillä ei ole ollut perinteisiä Empputreffejä moneen vuoteen, ja tätä rentoa tapaamismuotoa olivat ilmeisesti kaivanneet muutkin kuin minä. Lauantaiaamuna kellon soidessa pitkien työputkien ja ahdistuksen viemien yöunien jälkeen tuntui ensin, että en jaksa millään lähteä. Mutta kun siinä aikani heräilin ja muistuttelin itselleni, että nämä meidän tapaamiset on aina olleet juuri sitä, mitä tarvitsen voimautumiseen, sain itseni liikkeelle. Ja hyvä, että sain, koska olihan meillä ihan valtavan ihana viikonloppu!

Lauantai alkoi perinteisellä brunssitoko/-rallytoko/-tottiksella. Millään tapaa alleviivaamatta – olin ensimmäisenä paikalla! Keräännyttiin Ellin vanhalle kentälle, kerkesin levittäytyä valtavan tavaramääräni kanssa, kaikki osallistujat tulivat paikalle, pidin vähemmän juhlallisen alkupuheen, saatiin rallyrata rakennettua… ja eikö kentälle ilmaantunut pari hämmentynyttä koiraharrastajaa, jotka kysyivät, että onko meillä varaus kentälle – koska heillä oli. Ollaan lukemattomat kerrat käyty treenailemassa kentällä eikä siellä ikinä ole ollut ketään, joten eipä tullut mieleen tarkistaa, että siellä voisi olla varauksia. Joten eikun purkamaan leiriä ja miettimään, minne ihmeeseen me sitten oikein mennään. Sitten keksittiin, että Jattilan pihalle päästään ainakin, siellä on vasta valmistunut iso ja hyvin tasainen parkkialue, ja sieltä meitä ei varmasti kukaan häädä pois. Onneksi ei ollut pitkä matka siirtyä.

Uuden leiriytymisen jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan eli syömi– eikun siis treenaamaan! Lauantaina meitä olikin kivankokoinen porukka: Aino, Keksi (E. Naroona), Tipu (E. Shaula) ja Karkki-karjis, Mari, Noa (E. Norris) ja Nuppu (Titangus Daracha), Venla, Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Tyyne (E. Leviathan), Ari ja Haba (E. Saros), Hanne ja Henkka sekä Ohmi (E. Lionheart), Hanna ja Mera (E. Moonheart), Maija ja Härnä (E. Siren), Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir), Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Eveliina, Eemeli ja Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) sekä meidän poppoo.

Useampi tunti vierähti mukavasti rallyrataa treenaten, syöden, kuulumisia vaihtaen ja kuvia ottaessa. Sääkin suosi, oli pilvistä, muttei satanut vettä, ja sopivan lämmintä. Saran kanssa käytiin tekemässä kolme rallyrataa, viimeinen oli MES-tasoinen ja meille aika haastava, mutta namittamalla siitäkin selvittiin. Lempi joutui tyytymään seuraneidin rooliin, mutta se oli onnellinen aina, kun joku meni pitämään sille seuraa aitaukseen, ja oli mulla varattuna sille jäädytetty herkkukongi, niin se sai treenien seuraamisen lomassa vähän herkutella. Treenasin myös Tipun ja Keksin kanssa. Tipu lähti alkuhämmennyksen jälkeen tekemään hommia aika kivasti, ja Aino jo kyseli, milloin mennään kisoihin 😀 Keksi kulki pitkästä tauosta huolimatta tosi kivasti myös, sillä oli tehtävät takapäänkäyttötehtäviä lukuun ottamatta hyvässä muistissa. Treenien ja posetuskuvien ottamisen jälkeen käytiin pieni kimppalenkki, josta nääntyneinä suunnattiin porukalla Barot’siin syömään. Jos etsit Jyväskylästä hyvää burgeriravintolaa, niin tälle erittäin lämmin suositus, törkeän hyvät eväät eikä rasita kukkaroakaan liiaksi!

Noa (E. Norris) kohta 7,5v

Keksi (E. Naroona) kohta 7,5v

Maailman kilteimmät koirat ❤

Vilppu (E. You Are Not Alone) 5,5v

Haba (E. Saros) kohta 3,5v

Tipu (E. Shaula) kohta 3,5v

Sara (E. Soraya) kohta 3,5v

Siskokset (Haba kerkesi jo lähteä ennen sisaruskuvan ottamista)

Mera (E. Moonheart) 2v

Ohmi (E. Lionheart) 2v

Hearts-pentueen edustus

Koda (E. Gilgamesh) melkein 7kk

Härnä (E. Siren) melkein 7kk

Tyyne (E. Leviathan) melkein 7kk

Vilho (E. Fenrir) melkein 7kk

Eidolonit

Lempi (Two Coasts’ Rala) 5,5v

Nuppu (Titangus Daracha) 4v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) kohta 3v

Tasapuolisuuden nimissä kuvat myös Karkista (Woylie’s Karkki) 9v

Saatiin myös uusi hieno ryhmäkuva!

Vasemmalta oikealle: Vilho, Ohmi, Lempi, Sara, Tipu, Keksi, Härnä, Nuppu, Noa, Tyyne, Mera ja Koda

Syönnin päälle lähdettiin keräämään voimia seuraavaa päivää varten. Minä vein koirat ja tavarat kotiin, käytiin pieni kieppi kävelemässä ja lähdin Ainon ja Ellin seuraksi nautiskelemaan rantasaunasta ja uimisesta. Uni maittoi illalla paremmin.

Sunnuntaina kello soi taas, ja aamutoimet olivat ripeät, sillä edessä oli maastopäivä. Ajeltiin Laukaan takametsiin Hietasyrjään, jossa oli sopivasti helppokulkuista maastoa niin haku- kuin jälkitreeneille. Millään tapaa alleviivaamatta – olin taas ensimmäisenä paikalla! Kuvaaminen jäi sunnuntaina vähän vähemmälle, mutta joitakin kuvia tuli räpsittyä, tässä alla joitakin valittuja paloja. Sää suosi sunnuntainakin pääosin, yksi sadekuuro saatiin niskaan, mutta muuten oli pilvistä ja loppupäivästä paistoi jopa aurinko.

Maastopäivään osallistujia oli hieman lauantaita vähemmän, mutta meitä oli varsin mukavankokoinen porukka. Valtaosa halusi tehdä hakua, me tallattiin Marin kanssa toistemme koirille jäljet. Lempille ja Saralle jäljillä oli mittaa noin 200m, Saralle testimielessä yksi keppi (ilman rasiaa) ja toinen jäljen lopussa rasian päällä. Lempille kolme keppiä rasioiden päällä. Saran jälki oli namitettu koko matkalta, Lempillä oli lyhyitä namittomia pätkiä.

Veljekset Koda ja Vilho harjoittelivat haun alkeita ja tykkäsivät erityisesti juoksuosuudesta!

Molempien jäljet menivät tosi hyvin! Lempi oli niin onnellinen päästessään tekemään jotain, se jäljesti tosi tarkasti ja täsmällisesti, tarjosi hienot maahanmenot jokaiselle rasialle. Sara teki myös hienoa työtä, se merkkasi kepin ilman rasiaa ja jatkoi hienosti työskentelyä välipalkkauksen jälkeen. Se ei edellistreeniin verrattuna nostellut niin paljon päätään jäljellä ja työskenteli muutenkin rauhallisemmin, pieni kaahotushetki mahtui jäljelle, mutta Sara rauhoitti itse itsensä. Olin tosi tyytyväinen!

Päteviä esineruutukoiria!

Hanna intoutui tallaamaan Lempille vielä toisen jäljen, siinä alkupätkä namitettu, muuten ilman nameja ja pari keppirasiaa jäljen varrella, jäljellä mittaa n. 150m. Lempi teki ihan superhienosti töitä, sitä ei haitannut namien puuttuminen ollenkaan! Sattui vielä sellainen työtapaturma, että Lempin jälki meni toisen jäljen päältä, mutta Lempi ei ollut moksiskaan harhajäljestä.

Hakutreenien päätteeksi tehtiin vielä esineruutua. En ole Saran kanssa tehnyt esineruutua koskaan, mutta ajattelin, että tässähän sitä aikansa kuluksi kokeilee. Saralle annettiin iso näköapu (avustaja kävi näyttävästi heittämässä hanskan metsään), ja vitsi – sehän lähti etsimään tosi hienosti. Jos hanskaa ei meinannut löytyä, Sara seisahtui paikalleen katsomaan minua, mutta kannustuksesta jatkoi etsintää. Viimeisellä toistolla se jopa toi hanskan melkein mulle käteen asti!

Tyyne hauskuutti meitä esineruudussa ja loppupalkkauksessa

Maastotreeneissä saatiin useampi tunti kulutettua, kun treenailtiin ihan rauhassa. Treenien päätteeksi osa suuntasi jo kotimatkalle, mutta jäljelle jääneen porukan kanssa käytiin vielä pienellä lenkillä Hietäsyrjän kangasmetsäpoluilla. Otettiin lenkkiporukasta vielä lopuksi kuva.

Vasemmalta oikealle: Koda, Nemo, Noa, Nuppu, Sara, Lempi, Mera ja Vilho.

Lenkin päälle suunnattiin kotia kohti. Hanna ja Miljalotta tulivat koirineen vielä pyörähtämään meillä koiriensa hieronnan ajaksi ennen kotimatkaa. Me otettiin koirien kanssa loppuilta hyvin rauhallisesti loikoillen sohvalla. Lämmin kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta! ❤ Tämä tuli niin tarpeeseen!

Jottei päivitysväli veny turhan pitkäksi, niin listaan tähän kasvattien tuloksia edellisen tulospäivityksen jälkeen:

  • 17.6. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) suorittivat hyväksytysti paimennuksen taipumustestin eli Oodi tienasi itselleen hienon tittelin PAIM-T!
  • 21.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat rallytokon mestariluokassa kolmannen hyväksytyn tuloksen 73 pisteen veroisesti ja Vilppu sai uuden tittelin RTK4!
  • 2.7. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kävivät testaamassa Breen paimennustaipumuksia erinomaisin tuloksin ja PAIM-T tittelin veroisesti!
  • 3.7. Linda ja Bree kävivät Oulun KV:ssa Paavo Mattilan kehässä hakemassa ERIn tosi kivalla arvostelulla: ”Kaunis narttu, jolla oikeat mittasuhteet. Kuono-osa voisi olla hieman täyteläisempi. Otsapenger hieman selkeämpi. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko ylälinja ja takaosaa. Hieman niukasti kulmautunut edestä ja eturintaa voisi olla hieman enemmän. Erinomainen karva. Hyvät liikkeet. Miellyttävä käytös.” Bree oli kilpailuluokan 4.
  • 6.7. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) palasivat rallytokon kisakentille jokusen vuoden tauon jälkeen korkkaamaan mestariluokan. Ja hienosti muuten korkkasivatkin – tuloksena 92p!
  • 7.7. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) saivat toisen hyväksytyn tuloksen rallytokon alokasluokasta, jälleen täydellä 100p suorituksella luokkavoiton kera!
  • 10.7. Linda ja Bree (E. Sweetheart) korkkasivat rallytokon kuninkuusluokan 84 pisteen suorituksella!
  • Zeke (E. Braveheart) käväisi heinäkuussa Hearts-pentueen viimeisenä luustokuvissa loistavin tuloksin: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, SP0 ja VA0! Nyt on koko pentue kuvattu luustoltaan terveeksi ja taas hetkeksi kaikki kuvausikäiset Emput luustoltaan tutkittu! ❤
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) tekaisivat heinäkuun alkupuolella agilityn medi3-luokassa nollaradan!
  • 16.7. oli tarjolla kotiseuran agilitykisat, jossa oli Emppuedustusta paikalla useamman koiran edestä! Aino ja Tipu (E. Shaula) tekaisivat kaksi voittonollaa 1-luokasta, Tipulle siitä hyvästä OIVA ja menolippu 2-luokkaan! Arille ja Haballe (E. Saros) ensimmäinen LUVA-nolla agilityradalta samoista karkeloista! Myös Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) tekivät LUVA-nollan arvoisen radan hyppäriltä, ja tosi lähellä kävi nolla tyrkyllä myös agilityradalla!

Valtavasti onnea kaikille! ❤ Aino laittoi videon Tipun toisesta nollaradasta, tätä kelpaa kyllä katsella 🙂


Jätä kommentti

Kiirettä, koiria ja kroonista väsymystä

Todistetusti blogilla on lukijoita, sillä olen jo muutamalta ihmiseltä saanut kuittailua, että missä päivitykset viipyy! Ei oikein aika, energia eikä tahtotila tahdo riittää kovin aktiiviseen bloggailuun. Jo aiemmin on tullut monesti todettua, ettei bloggaamiseen motivoi myöskään pitkät välit, koska sitten on jo paljon päivitettävää. Yökkökaveria lainatakseni ei oo helppoo vaan vaikeaa 😀 Tekstiä ja kuvia lienee luvassa taas kilometrin verran.

Meillä on eletty jokseenkin vilkasta aikaa tai ainakin minusta on tuntunut, että koko ajan ollaan jossain menossa. Vapaapäivät ovat täyttyneet koirien kanssa treenaamisesta ja reissaamisesta, työpäivinä työt ovat vieneet mehut. Koen kuitenkin saaneeni kuluneen kuukauden aikana jonkinlaista puhtia, kun hain kouluun ja toukokuun alussa selvisi, että sain opiskelupaikan. Monen raastavan viikon jälkeen sain tiedon myönnetystä opintovapaasta, jota ennen en uskaltanut kauheasti opiskelupaikasta vielä riemuita. Siispä elokuussa kouluun ja luvassa on ainakin nyt ensi alkuun vajaan vuoden todella kaivattu tauko hoitotyöstä! Taloudellinen tilanne tuskin antaa myöten ihan kokonaan olla poissa, mutta on ihan eri asia käydä tekemässä yksi vuoro silloin tällöin kuin monena päivänä viikossa taistella itseään suurempia voimia vastaan. Ja tämä on toivottavasti vain alkua isommille muutoksille, mutta aika näyttää 🙂

Kasvatinomistajat ovat ahkeroineet tässä kevään ja alkukesän aikana liudan tuloksia! Etteivät jää listaamatta, niin kirjaan tännekin ylös.

  • 7.5. Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) kisasivat meidän kanssa Pieksämäellä rallytokoa. Nupulle komeat 97p, 3. sija ja uusi koulari RTK2!
  • 8.5. äitienpäiväkisoissa Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) tekaisivat hyppyradalla nollan ja voittivat maksit! Monta muutakin Emppuperheen jäsentä oli kisaamassa, hienoja ratoja ja pätkiä oli kaikilla!
  • 14.5. Linda ja Bree (E. Sweetheart) tekivät uuden aluevaltauksen koiratanssin merkeissä ja heti hienoin tuloksin – Breelle 22,63p, KUMA ja luokkavoitto! Bree sai siis heti tarvittavan tuloksen luokkanousuun, wau!
  • 14.5. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat agia Kuopiossa, tuloksina 5vp ja voitto, hyl sekä nollavoitto!
  • Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat 14.5. rallytokon kuninkuusluokan 77 pisteellä! Seuraavana päivänä kuultiin jo valiokellon kilinää, kun tämä parivaljakko tekaisi 97 pisteen radan ja voittivat luokan!
  • 17.5. jännättiin vähän luustokuvia, kun Freyalta (E. Listen To My Story) kuvattiin virallisesti olat ja selkä spondyloosin osalta. Kuvat näyttivät hyvältä ja samaa mieltä oltiin Kennelliitossakin: olat terveet ja selkä SP0!
  • 22.-23.5. Aino ja Maaru (E. Shaula) kirmailivat agilityradoilla, lauantaina tuloksella 5vp ja 2. palkintosija, sunnuntaina kolme voittoa tuloksilla 5vp, 0 (LUVA) ja 5vp!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) kisasivat 23.5. Keski-Suomen piirinmestaruuksissa agilitya, Moiralle medien piirinmestaruuspronssia!
  • 25.5. lainaohjaaja ja Rufus (E. Wishmaster) saivat tokon avoimesta luokasta 1-tuloksen 256 pisteellä!
  • 2.6. kotiseuran iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) tekaisivat hienon voittonollaradan hyppäriltä! Myös Ainolle ja Maarulle (E. Shaula) upea rata 10vp:llä ja 2. sijalla!
  • 4.6. Katja ja Zeke (E. Braveheart) korkkasivat rallytokokisat 2-vuotissynttäreiden kunniaksi eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena täydet 100 pistettä ja luokkavoitto!
  • 7.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon voittajaluokassa 97 pisteellä, luokkavoitolla ja RTK3-koularin kera!
  • 7.6. rallytokouransa korkkasivat Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) ja eipä jäänyt parannettavaa, kun tuloksena oli täydet 100 pistettä ja luokkavoitto!
  • 10.6. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat puolestaan paimennuksessa helteisissä olosuhteissa. Tämä kaksikko hoiti homman kotiin upeasti tuloksella 88/EH, 2. palkintosijalla ja Haba sai uuden tittelin PAIM1! 11.6. heidät nähtiin Nilsiässä jo agilitykisoissa, sieltä B-radalta voitto 5vp:n suorituksella!
  • 11.6. Hanna urakoi Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa kahden koiran kera rallytokoa. Leolle (E. Maybe I’m a Lion) 84 pistettä ja uusi koulari RTK2, Meralle (E. Moonheart) toinen hyväksytty tulos alokasluokasta 98 pisteellä! Heidän joukkueelle myös piirinmestaruuspronssia!
  • Tiina ja Vips (E. Salacia) ovat käyneet testailemassa nousujohteisesti kisoissa tokon haastavaa voittajaluokkaa. Tänään su 12.6. he saivat 3-tuloksen 195 pisteellä ja luokkavoitolla! Kyllä se vielä kohdalleen loksahtaa!

Tässä on kasvattaja saanut tiiviisti päivitellä tuloksia Emppujen Facebook-sivulle, aika mahtavaa! Valtavasti onnea kaikille upeista tuloksista, oon niin ylpeä teistä kaikista! ❤ Alla vielä kuvia tuloksia tehneistä, kuvat lainattu omistajiltaan. Rufuksen kuvan on ottanut Tiina Puisto.

Ei mekään ihan laakereilla olla maattu kisoja ajatellen. Lempin kanssa käväistiin 8.5. äitienpäivänä kotiseuran agikisoissa, meille tosin sieltä jaossa vain hyllyjä ja hyvää kokemusta. Olin ilmoittanut Lempin myös kesäkuun alun iltakisoihin, mutta Lempi sai silmätulehduksen, niin jouduttiin jättämään kisat väliin.

Saran kanssa kisasin Pieksämäellä 7.5. rallytokoa avoimessa luokassa, kun päästiin Marin ja Nupun kanssa samoihin kisoihin peruutuspaikalle. Sarsu teki tosi kivasti töitä, hypyn rima harmillisesti putosi, mikä sakotti pisteitä ankarasti, mutta radan jälkeen pottiin jäi kuitenkin 85 pistettä! Saatiin siis meidän ensimmäinen tulos avoimesta luokasta. Video kisaradasta alla:

Toukokuun puolivälissä olin jälleen yövuoroissa ja viiden koiran yksinhuoltajana. Onneksi puhelimelta löytyy aina kuvia ja videoita, koska ei näitä tälleen kuukautta myöhemmin enää muista 😀 Meillä oli kiva viikonloppu, vaikka noh – koirien kannalta varmasti aika tylsä, kun ihminen vaan nukkuu tai on töissä.

17.5. lähdettiin yövuorojen jälkeisillä vapailla omien koirien kanssa pienelle kisareissulle. Ensin ajeltiin illaksi Lempäälään, jossa oli tarjolla lisää rallytokoa Päivi Nummen radalla. Sara teki hommia taas ihan superkivasti ja rata tuntui hirmuisen sujuvalta. Tuomari ei paljon löytänyt radasta korjattavaa – pisteitä jäi 99 ja kaupan päälle luokkavoitto! Oli ihana lukea arvostelulapusta, kun tuomari oli kirjoituttanut useamman tehtävän kohdalle kommentin ”hieno!” Ei harmillisesti ole videota tästä radasta, kun ei ollut tuttuja paikalla.

Lempäälästä jatkettiin koirien kanssa matkaa Forssaan, josta olin varannut meille majoituksen hotelli Maakunnasta. Vähän hirvitti ajella myöhäisillasta peltojen keskellä, siinä kävi parikin peuraa aika lähellä Toyotan konepeltiä, vaikka varovasti ajeltiin. Onneksi selvittiin kuitenkin ehjinä perille. Oltiin hotellilla klo 22.30 aikoihin ja aamulla oli luvassa aikainen herätys, joten eipä siinä paljon muuta tehty kuin koirille iltaruoat, itselle pikaiset iltatoimet ja unille. Koirat nukkuivat varsin hyvin, vaikka huoneeseen kuului aika selvästi, kun ihmiset kulkivat ulko-ovesta sisään ja ulos yön aikana, Lempi herätti vain kerran vahtihuudolla. Minäkin nukuin, joskin varsin vähän.

Aamulla matka jatkui Somerolle Woollandiaan, jossa oli luvassa paimennuskisat! Apuva! 1-luokassa oli vain kaksi koiraa, ja arpaonni suosi meille ensimmäisen suoritusvuoron, joten esikokeen jälkeen oli aika astella laitumelle. Olin vähän etukäteen aavistellut, että Sara saattaa olla hieman ylivireä, kun on edellisenä päivänäkin kisattu ja oltu reissussa, ja täytyy todeta, että tunnen koirani 😀 Rataantutustumisessa tuomari sanoi erikseen, että ohjaajan pitää mennä koiran kanssa ottohäkissä aitaukseen sisään ottamaan lampaat ulos. No meidän lampaat olivat heti tulossa ulos, kun sain portin auki, ja minä jäin paikalleni miettimään, työnnänkö ne takaisin sisään vai mitä oikein teen. Sara ratkaisi tilanteen puolestani lähtemällä kiertämään ottoaitauksen ulkopuolelta, sitten totesin vaan, että syteen tai saveen – nyt mennään eikä jäädä veivaamaan.

Nämä kuvat eivät ole kisoista vaan meidän paimennusviikonlopusta, josta juttua alempana!

Sara oli koko radan vähän vallattomalla tuulella, se kävi välillä haukahtamassa lampaille ja teki muutenkin varsin vauhdikkaat nostot. Hetkittäin mulla oli tekemistä, kun lampaat pakkasivat jalkoihin ja oli vaikea päästä eteenpäin, ja Sara rauhoitti tekemistään vain hetkeksi, kun konahdin sille. Saatiin kuitenkin rata tehtyä ilman mitään isompia vaikeuksia. Arvostelulapusta katsoin tulosten julkistamisen jälkeen, että vaikka ei varsinaisesti jännittänyt, niin olin kyllä pistänyt jalkaa toisen eteen aika rivakasti – koko pitkähkö rata laidunnuksineen oli tehty 10 minuutissa.

Radan jälkeen suuntasin suoraan kävelemään koirien kanssa ja vähän puhaltamaan kierroksia alas. Ajattelin koko radan, että saatiin varmaan hylsy sen ottohäkin vuoksi, kun kumpikaan meistä ei mennyt ottoaitauksen sisään niin kuin tuomari oli ohjeistanut. Saran työskentely oli sinänsä korrektia – se on vauhdikkuudestaan huolimatta ollut kuitenkin aina lampaille kiltti eikä ole yrittänyt ikinä näykkiä tai purra. Ajattelin, että tuloksesta ja pisteistä huolimatta saatiin hyvää ja arvokasta kokemusta, edellisistä kisoista oli kuitenkin aikaa 1,5 vuotta. Kävelyn jälkeen suuntasin katsomaan, mitä meidän tuloksissa lukee, juuri sopivasti palkintojenjaon alkaessa. Kyllä piti silmiä hieroa muutamaan kertaan tuloslistaa katsoessani – 91 pistettä, ERI ja 2. palkintosija! Tuomari sanoi vielä erikseen, että olisimme menettäneet enemmän pisteitä, jos oltaisiin jääty veivaamaan sitä ottohäkkiä. Miinuksia meni peruskuljetuksesta, kun Sara ajoi lampaat mun jalkoihin, laidunnuksen lopun vauhdikkaasta nostosta ja loppuhäkityksestä, jossa jouduttiin vähän säätämään. Tuomari oli kirjoittanut koiran käyttäytymisosioon, että koira on kiihkeä, mutta tottelevainen. Laidunnuksesta oli kommentti, että vartiointi on erinomainen.

Voi mun timanttini Sara ❤ Kotimatka sujui kuin siivillä, oli aika huikea ja nappiin mennyt kisareissu! Mulla oli kisapaikka myös viikkoa myöhemmin helatorstaina Tuulentuvan tilalla pidettäviin paimennuskisoihin. Oli vaihtoehto mennä Saran kanssa uudestaan 1-luokkaan hakemaan kokemusta, mutta täytyy tunnustaa, että niin kauan, kun kisapaikat ovat kiven alla ja maksavat keskimäärin 75 euroa kipale, niin mulla ei ainakaan ole varaa käydä siellä ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi kokemusta hakemassa. Niinpä kerroin Lempille, että sen täytyy nyt hypätä puikkoihin. Jännitti aika tavalla enemmän kuin Saran kanssa – Lempin kanssa on vaikeampi ennustaa, miten se toimii.

Helatorstain kisoissa kisasivat myös Mari ja Nuppu (Titangus Daracha), ja yllätykseksemme kisapaikalle tullessamme sieltä löytyivät myös Ari ja Haba (E. Saros), jotka olivat edellisiltana saaneet peruutuspaikan. Kisapaikalla huomattiin Lempin aloittaneen juoksun, mutta tällä kertaa arpaonni antoikin suoritusnumeron ihan loppupäästä muutenkin. Ari ja Haba aloittivat, ja suoritus loppuikin nopeaan, kun lampaat ottivat hatkat heti ottoaitauksesta ulos päästessään ja karkasivat varikolle. Lampaat olivat tosi liukkaat verrattuna niihin, joilla ollaan totuttu treenaamaan. Yritin tehdä sotasuunnitelmaa meidän suoritusta varten. Lempi oli aika kiihkeällä tuulella enkä yrityksistä huolimatta saanut siltä kaasua suitsittua ottohäkissä pyörimällä. Avasin portin, ajattelin, että kierrän lauman kanssa vielä mutkan, että saadaan parempi linja ulos. Sijoituin itse väärin, kerkesin nähdä ensimmäisen lampaan kääntävän päänsä porttia kohti ja tiesin heti, että nyt on peli pelattu. Lampaat lähtivät meiltä liukkaasti varikolle ja suoritus keskeytettiin siihen. Marilla ja Nupulla ei ollut onnea sen enempää, meillä kaikilla suoritus keskeytyi ottohäkkiin.

Myös nämä Arin ja Haban kuvat on otettu paimennusviikonloppuna.

”Minä oisin osannut, mamma ei. Aina saa hävetä.”

Kalliita oppirahoja, tuumattiin kaikki, ja kallista lystiä, kun maksellaan vielä bensat ja syömiset kisamaksun päälle. Mua ei kuitenkaan keskeytys varsinaisesti harmittanut. Olisi toki ollut kiva päästä tekemään rata, mutta ei voinut mitään. Olin kuitenkin tyytyväinen Lempiin, kun se kiihkeydestään huolimatta oli kuitenkin työskentelymoodissa – eniten olisi harmittanut, jos koira olisi ollut kovassa paineessa ja haluton työskentelemään. Itse ajattelin keskeytyksen olleen enemmän mun omasta mokasta johtuvaa, ei niinkään koiran syy. Sain kisoista myös aika paljon ideoita ja ajatuksia, mitä haluan seuraavaksi treenata.

Toukokuun 28.pv oli Emppujen agipäivä, Aino oli meitä perinteiseen tapaan kouluttamassa. Viime syksystä jäi varmaan pieni trauma, kun odottelin koko aamun, että soikohan puhelin ja tulee taas joku este, etten itse pääse mukaan. Ei onneksi tullut! Aino oli suunnitellut meille tosi kivan, sopivasti haastavan, mutta soljuvan radan. Meitä oli ennätysmäärä paikalla – 11 koirakkoa! Päivään osallistuivat Mari ja Nuppu (Titangus Daracha), Ari ja Haba (E. Saros), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Henry & Tesla (Bywater Thasha), Saana & Koda (E. Gilgamesh), Miljalotta, Aleksei ja Vilho (E. Fenrir), Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Tyyne (E. Leviathan), Eve, Eemeli ja Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä omien koirien kanssa. Ensimmäistä kertaa piti vähän jakaa porukkaa kahteen ryhmään, että saatiin koirat pidettyä lämpimänä.

Videoita ei tullut juurikaan otettua ja kamerakin pysyi kassissa, sen verran aktiivista tekemistä oli koko ajan – ja välillä on kiva vaan istua, katsoa muiden suorituksia ja jutella muiden kanssa. Jälkikäteen harmittaa, kun ei voi saada kaikkea 😀 Onneksi ihana Mari oli ottanut videota vähän mun ja Saran treeneistä! Meillä oli tosi hyvä treeni myös Lempin kanssa, vaikkei siitä nyt ole videotodisteita! Oli kyllä ihana ja antoisa päivä, koulutusten jälkeen käytiin vielä porukalla syömässä hyvin Barot’sissa.

4.6. Hearts-pentue täytti 2 vuotta, paljon onnea ihanat Bree, Mera, Nelli, Kromi, Ohmi ja Zeke! ❤ Kuvassa pennut emänsä Nadan kanssa, kuvan on ottanut Hanna Lehmusvuori.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna teimme paluun Tuulentuvan tilalle Emppuporukalla, sillä olin varannut meille sinne paimennusviikonlopun Shantin opissa. Meitä olikin aika kivankokoinen porukka: lauantaina Mari kera Nupun ja Noan (E. Norris), Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Hanna ja Mera (E. Moonheart), Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) sekä Henkka ja Tesla (Bywater Thasha), sunnuntaina mukaan liittyivät vielä Ari ja Haba (E. Saros) ja Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir). Reissun päälle lähdettiin jo perjantaina kaoottisen työpäivän jälkeen – ensin nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin töistä, työpäivä oli yhtä juoksemista ja kotiin päästyäni häslääminen jatkui koirien lenkityksen ja pakkaamisen merkeissä. Oltiin varattu majoitus Nummelasta, jossa saatiin Marin ja Saanan sekä koirien kanssa majoittua ensimmäisenä yönä leveästi jokainen omassa huoneessa.

Shantin lampaat ovat kauniita! Oikealla alhaalla Pätkis. Vasemmalla yksi upea ruskea lammas, muistaakseni nimeltään Suffeli, se kaipasi toiseen porukkaan jäänyttä ystäväänsä. Heidät yhdistettiin samaan laumaan heti treenanneen koiran jälkeen.

Muutama kuva Noan treeneistä.

Lauantaina halusin koulutuksessa keskittyä ottohäkin treenaamiseen, ja saatiinkin siihen Shantilta tosi hyviä täsmäneuvoja. Lempille ja Saralle toimi molemmille tosi hyvin, etten lähetäkään niitä nostamaan liukkaita lampaita, vaan jätän ne paikalleen odottamaan, menen itse lampaille ja koira lähteekin suoraan ajamaan. Portille on hyvä jättää tilaa eikä pakkautua lampaiden ja koiran kanssa tiiviisti portin eteen, tilanteesta tulee tosi räjähdysherkkä. Ja kun portista meinataan mennä, niin sitten mennään – ohjaaja tarvittaessa vaikka juosten ensimmäisenä. Saatiin tähän tosi hyviä toistoja molempina päivinä ja käytiin myös tekemässä osia kisaradasta laitumella.

Saran kanssa halusin alkaa työstää vähän 2-luokan tehtäviä – erityisesti työntöjä. Mirvalla ollaan niitä satunnaisesti tehty, mutta ei riittävästi kuitenkaan, että tuntisin oloni varmaksi niitä tehdessä. Aloitettiin treenit harjoittelemalla lampaiden irrotusta ohjaajasta. Onnistuneeseen irrotukseen tarvitaan välimatkaa, koiran pysäyttelyä ja meillä toimi kivasti Shantilta saatu neuvo, että ohjaajan katse kertoo, kummalle puolelle ohjaajaa koiran tulisi hakeutua. Sara ei ihan vielä täysin ymmärtänyt, vaikka käytin käsiapuakin merkkaamaan sille paikkaa, johon toivoin sen tulevan, mutta saatiin ainakin pohjustettua taitoja. Aitauksessa harjoittelu oli helppoa, kun lampaat eivät karanneet kauas. Sunnuntaina kokeiltiin tätä laitumella sillä seurauksella, että jos en herkästi lähettänyt Saraa sillalla työnnön jälkeen lampaita vastaan niin ne karkasivat laitumen toiseen päähän.

Ottohäkin lisäksi Lempin kanssa aloiteltiin myös työntöjen ja irrotusten treenaamista, se teki kivoja irrotuksia aitauksessa. Laitumellakin tehtiin paljon hyviä pätkiä, sain itse asiassa ajattelemisen aihetta ja pääsin ehkä vähän jyvälle, miksi Lempin on ahdistavaa olla tasapainossa lampaiden takana. Luultavasti likimain joka tilanteessa, kun koira ajaa lampaita liian lähellä, mun konahdus ajoittuu siihen hetkeen, kun koira on tasapainopisteessä. Kumma juttu, jos koira tästä alkaa hiljalleen ahdistua ja todeta, ettei siellä ole kiva olla! Nyt täytyy alkaa pohtia, miten etäisyyttä voitaisiin alkaa treenata ja minä voisin lopettaa koirieni tarpeettoman paineistamisen.

Lenkkipoppoo ❤

Lauantain treenien päätteeksi meinattiin suunnata majoitusporukalla lenkille, mutta ukkonen ja todella mustat pilvet tekivät tuloaan, joten päätettiin ensin suunnata ruokakauppaan ja ruoanlaittoon. Koirat olivat varsin tyytyväisiä pitkän paimennuspäivän ja korttelikierroksen jälkeen. Hanna ja Mera tulivat majoittumaan meidän kanssa. Ruoan päälle oli sitten aika suunnata viimein lenkille! Löydettiin kiva metsäreitti, jossa tehtiin kuuden koiran poppoolla mukava ja rento 1,5h lenkki auringonpaisteessa. Täydellistä! Lenkin jälkeen olikin jo alkuilta, majoituspaikassa meitä odottelivat Miljalotta ja Vilho. Vilho oli onnesta soikeana, kun kavereita oli paljon – aikuiset koirat eivät olleet riemukkaasta pennusta pitkän päivän jälkeen lainkaan niin innoissaan 😀 Onneksi velipoika Koda oli heti valmis leikkiin, joten veljekset saivat nauttia toistensa seurasta kaikessa rauhassa.

Muutama poiminta Meran treeneistä.

Toinen yö nukuttiin vähän tiiviimmin. Todettiin, että virtaisin osapuoli Vilho voi mennä Miljalotan kanssa ylhäiseen yksinäisyyteensä omaan huoneeseen 😀 Saana ja Koda sekä Mari Nupun ja Noan kanssa majoittuivat toisessa huoneessa, Koda oli niin puhki pitkän päivän jälkeen, että se nukkui kiltisti koko yön. Me majoituttiin sitten Hannan ja Meran kanssa samassa huoneessa. Yö meni yllättävän hyvin, vaikka heräsin kyllä joka kerta asentoa vaihtaessani, kun Mera ilmestyi heti hymyilemään mun naaman eteen sylki roiskuen. Voi hölmöläinen 😀

Komea Ohmi työhommissa!

Sunnuntaina treenit jatkuivat, ja aamu olikin aika hektinen, kun treenit alkoivat tuntia aiemmin, ja meidän piti ennättää pakata tavarat autoon, että päästään lähtemään kotimatkalle treenien jälkeen. Ennätettiin kuitenkin ajoissa paikalle!

Vilhon treeneistä otanta kuvin.

Lempin kanssa kokeiltiin sunnuntaina lampaiden ottoa aitauksesta ASCA-kisatyyliin, se sujui yllättävän hyvin! Käytiin kokeilemassa myös laitumen reunassa olevan oikean sillan ylitystä, joka oli osa 2-luokan kisarataa helatorstaina. Tehtiin se ihan peruskuljetuksella, se sujui varsin hyvin. Jatkettiin sillalta matkaa pientä metsäpolkua pitkin. Yksi lammas päätti karata meiltä kesken matkan, Lempi yritti sen käydä keräämässä vielä porukkaan mukaan, mutta päätettiin antaa sen mennä, kun lammas niin päämäärätietoisesti suuntasi pois. Metsäpolku olikin aika haastava paikka – lampaat liikkuivat rykäyksittäin, ja reitin varrella oli kaatunut puu, jonka yli mentiin ensin ylämäkeen ja takaisinpäin tullessa alamäkeen. Lampailla oli takaisinpäin tullessa kova veto eteenpäin, Shanti tästä varoitti etukäteen ja ehdotti käyttämään koiraa edessä jarruna. Se ei toiminut vaan meillä, heti, kun otin Lempin eteen, lampaat eivät suostuneet liikkumaan enää eteenpäin. Lempi keksi itse jossain kohtaa paluumatkalla nousta sivulle, silloin lampaat kulkivat aika kivasti. Oli silti hikinen homma, olin ihan litimärkä tämän reissun jälkeen 😀

Saran kanssa kävi paimentaessa hupaisasti, kun Shantin tuttipullolampaana kasvanut Pätkis päätti tulla seuraamaan treenejä – ihmisten seuraan, se ei kuulemma niinkään viihdy muiden lampaiden seassa. Oltiin Saran kanssa saatu lampaat ottohäkistä ulos ja lähdettiin kävelemään laitumen reunaa pitkin ja hetken kerkesin siinä nautiskella, että meneepä hyvin, kun lampaat eivät ole jaloissa. No eivät mokomat olleet mukana ollenkaan, ne karkasivat välistä Pätkistä moikkaamaan aitauksen reunaan, ja Sara yritti mulle kertoa, että nyt muikkeli meiltä puuttuu jotain aika olennaista! Saralla onneksi voima riittää ja se osaa fiksusti sitä käyttää, joten saatiin lammaslauma ongelmitta irrotettua aitauksesta ja lähtemään mukaan. Sen jälkeen seurasin vähän tarkemmin, että paimennettavat pysyvät menossa mukana 😀 Mutta olipa kiva tarjota katsojille hupinumero, sain tästä jokuseen kertaan vähän kuulla loppupäivän aikana!

Koda hommissa!

Kiva oli seurata muiden treenejä, hienosti meni kaikilla! Porukan pennut lähtivät mukavasti työskentelemään, ja Vilhosta Shanti sanoi, että se on jo niin syttynyt hommaan, että kannattaa vasta syksyllä käydä uudestaan. Moni sai kehotuksen alkaa katsella esikoepaikkaa, ja täytyy kyllä itsekin sanoa, että tasaisen varmoja työskentelijöitä oli porukka täynnä! Oli tosi kiva ja voimauttava viikonloppu! Kulunut viikko on kyllä mennyt silti reissusta toipuessa, sen verran intensiivisestä ja aivonystyröitä kuormittavasta hommasta on kyse. Tältä viikonlopulta tuli sitten otettua kuvia reilusti, meni monta päivää käydä läpi yli 3000 kuvaa. Joitakin valittuja paloja on ripoteltu pitkin postausta.

Teslan treeneistä muutama valittu pala.

Vilhosta kerettiin napata jonkinlaiset posetuskuvatkin 🙂

Kun nyt on viuhdottu urakalla menemään jo hyvä tovi, on suunnitelmissa koittaa vähän hidastaa tahtia – saa nähdä, miten se onnistuu. Muutamia kisoja katselin heinäkuussa vähän sillä silmällä, toivottavasti saadaan paikkoja. Heinäkuussa on tulossa perinteiset Empputreffit, joita odottelen jo innolla! Ja on tässä kesäkuussakin vielä luvassa muutama jännitysmomentti, joista lisää sitten myöhemmin.


Jätä kommentti

Elämää pentujen jälkeen

Pentuprojektin päättymistä seurasi jälleen pitempi blogihiljaisuus. Tiiviimmän bloggaamisen ja ylipäätään pentuprojektin jälkeen tuntuu aina, että nyt tarvitsee vähän paussia ja ylipäätään aikaa itselleen (ja koirilleen). Ja toisaalta tämä meidän perusarki tuskin on kenestäkään niin mielenkiintoista pennuista lukemiseen verrattuna – tai niin ainakin arvelen.

Pentujen kuulumisia lyhyesti ensin. Kaikilla on mennyt pääosin tosi kivasti uusissa kodeissaan! Pepillä tuli joku erikoinen epävarmuuskausi uuteen kotiin muuttamisen jälkeen, mutta sekin on onneksi kuulemma jo reipastunut. Aika kivaa palautetta on pentujen uusilta omistajilta tullut, että ovat olleet pentuihin varsin tyytyväisiä, ja kotivalinnat olivat osuneet aika nappiin. Olen saanut Instagramissa ja pentujen meseryhmässä ihastella paljon kuvia ja videoita, ja tästä porukasta neljää olen päässyt näkemäänkin tässä välissä pentujen lennettyä meiltä maailmalle. Nyt pentujen lähestyessä 4kk ikää kaikilla on jo vähän koipeliinivaihe meneillään, ja viikolla tuli useammalta viestiä, että etuhampaat ovat alkaneet vaihtua! Aina sitä vaan hämmästyy, miten lyhyt se pikkupentuvaihe onkaan.

Merkkipäiväuutisia! Lempi – minun Pempunen! – täytti 16.2. jo 5 vuotta! Voi apua, mihin tää aika oikein meneekään. Kai se on hiljalleen todettava, että mulla on nyt yksi aikuinen ja yksi nuori aikuinen kotona. Samana päivänä N-pentue täytti puolestaan 7 vuotta – bloginkin kautta vielä onnea parhaalle viisikolle! ❤ Myös Nupun synttärit ovat jääneet päivittämättä tänne – sekin täytti 19.3. jo 4 vuotta!

Ensimmäiset viikot pentujen lähdön jälkeen olivat jotenkin todella tuskaisia. Kaipasin ihan hirveästi pieniä päivän ilostuttajia, vaikka arvostinkin suunnattomasti kunnon yöunia ja hektisen elämän rauhoittumista. Sitten nosti päätään ihan kauhea kolmannen koiran kaipuu. Vuorotellen harmittelin, että olisiko sittenkin pitänyt jättää pentu kotiin, ja välillä huokaisin helpotuksesta, että onneksi nyt ollaan ihan vaan omalla porukalla. Tiesin kyllä, mistä kolmannen koiran kaipuussa oikeasti oli kyse. En sinänsä kaivannut pentua tai mitä tahansa koiraa – minulla oli ja on edelleen kauhea ikävä Riniä. Kuluneet viikot ovat tuntuneet henkisesti aika raskailta, kun nyt on ollut vasta oikeasti aikaa tehdä surutyötä. Monet itkut on tullut itkettyä, ja Rini tulee mieleen joskus aika yllättävissäkin arkisissa hetkissä.

Keksi, Lempi ja Sara ❤

Keksi (E. Naroona) kävi meillä helmikuun loppupuolella melkein viikon hoidossa, se vähän helpotti kolmannen koiran tuskaan. Keksi on niin ihana ❤ Ollaan Ainon kanssa viikottain useamman kerran tekemisissä, ja meillä on ollut sellainen aika luonteva ja toimiva yhteisomistajuus – ollaan monet kerrat todettu, että Keksi saa päättää, kumman omistajan luona se milloinkin haluaa olla. Joskus se ihan selvästi lenkin jälkeen päättää, että nyt on aika lähteä kyläilemään. Keksi on aina tervetullut vieras, se tulee meille kuin kotiinsa ja on niin helppo lisä tässä meidän porukassa. Olin muuten yhden viikonlopun viiden koiran yksinhuoltajanakin, kun Ainon koko kolmikko oli meillä Ainon viettäessä agilityn ylituomarikokelaiden lähikoulutusviikonloppua toisella paikkakunnalla. Meillä meni hyvin – olin yövuoroissa, joten koirille oli tarjolla lähinnä rauhaisaa oleilua lenkkeilyn lisäksi.

Pentujen lähdön jälkeen oli myös aika alkaa työstää tätä meidän oman lauman toimintaa ilman Riniä. Lempi ja Sara tulevat juttuun keskenään todella hyvin, mutta Sara on niin helposti Lempin vietävissä, että se teettää minulla välillä vähän työtä. Koiranohitukset ottivat meillä takapakkia tosi paljon, kun Rini ei ollut enää rauhoittamassa ohitustilanteita omalla vakaalla ja välinpitämättömällä käytöksellään. Sara ei yksinään reagoi vastaantulijoihin mitenkään, mutta kun Lempi kiihtyy, niin Sara alkuun oikein kiljui, kun se ei tiennyt, miten tilanteessa olla. Onneksi ohitusten raskain vaihe ei kestänyt kuin parisen viikkoa. Nyt ollaan jo samassa tilanteessa, missä Rinin ollessa vielä osa laumaa – saan Lempiin kontaktin, vaikka se ennättäisi nähdä vastaantulevan koiran ennen minua, ja ohitukset onnistuvat rauhallisesti ja hallitusti. Ollaan saatu hyviä ohituksia useita, vaikka vastaantuleva koira provosoisikin tyttöjä.

Normaaliin arkeen palaamisen myötä ollaan palattu myös harrastusten pariin. Aika aktiivisesti on käytykin treeneissä – maanantaisin Saran agitreenit, vuorotiistain Saran tokovalmennus, torstaina Lempin agility – ja niiden perään vielä rallyvalmennus. Rallyvalmennuspaikan otin alun perin Lempille, mutta Lempi ei ole vielä kertaakaan sinne päässyt. En ole hennonnut istuttaa Saraa koko iltaa autossa, joten se on saanut käydä rallyilemassa, kyllähän sekin niistä treeneistä hyötyy. Rallyvalkussa selvisi sellainenkin hupaisa juttu, että nuori lupaava agilitykoirani ei osaa rallyradalla mennä putkeen tai hypätä hyppyä 😀 Tai no, nyt hyppy alkaa jo pienen intensiivitreenin jälkeen sujua.

Tästä minun säihkysilmästä rallykouluttaja sanoi tällä viikolla, että se on aikuistunut ihan hirveästi viime kerrasta – eikä siitä ole kuin pari viikkoa!

Ollaan käyty myös aika tiivis setti paimentamassa. Talvi on ollut haastavaa paimennusaikaa, kun lunta on tullut niin paljon, ja lampaat ovat selvästi todella tahmeita kulkemaan umpihangessa – tai edes poluilla. Ollaan taisteltu Lempin itsevarmuuden kanssa, se on tosi haastava saada työskentelemään sen mentyä sellaiseen ”en minä kykene tähän” -moodiin. Saralla oli ennen juoksun alkua myös yksi perin kummallinen treeni, kun se ei osannut suuntia, esitteli mulle vain närkästyskorvia ja haukkua paukutti. Seuraaviin treeneihin menin jo valmiiksi leuka rinnassa, ja molemmat tekivät vastavuoroisesti niin hienon treenin, että Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna oli paljon kivaa ohjelmaa heti mun talviloman alkajaisiksi. Hanna ja Mera tulivat meille perjantaina, jolloin käytiin illasta Ainon ison kentän ratatreeneissä Jattilassa. Lempi teki aika haastavan agiradan ja Saran kanssa kävin kokeilemassa hyppyrataa. Agiradalla oli Lempin kanssa paljon sellaisia haastavia juttuja, joihin meidän taidot eivät riittäneet, mutta hyvää treeniä kuitenkin. Saran hyppäri oli aika jees, mutta itsevarmuus ei riittänyt vielä keppeihin ilman etupalkkaa.

Lauantaina päästiin viikonlopun varsinaiseen ohjelmanumeroon eli Emppujen paimennusviikonloppuun Mirvan opissa! Paimentamassa meidän lisäksi olivat Aino & Maaru (E. Shaula), Ari & Haba (E. Saros), Mari & Noa (E. Norris) ja Nuppu (Titangus Daracha), Hanna & Mera (E. Moonheart) sekä Saana & Koda (E. Gilgamesh) ja Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir)! Olipa ihana saada heti innokkaita uusia Empputiimiläisiä mukaan! Keli ei lauantaina meitä suosinut – ihan karsean kylmä tuuli ja lumisade, ei onneksi ihan niin paha myrsky kuin mitä ennuste ensin lupasi. Siinä oli paimennusmotivaatio koetuksella, mutta jälleen kerran todettiin, että tällä loistoporukalla on aina kivaa, suosi keli meidän touhuja tai ei! Sunnuntaina jatkettiin pentuja lukuun ottamatta samalla porukalla, silloin onneksi kelikin oli vähän inhimillisempi.

Pari kuvaa Marin ja Nupun treeneistä. Nupulla oli hienoja pätkiä ja välillä vähän haasteita, mutta ne kuuluvat lajin kuin lajin harrastamiseen!

Maarulla oli vähän taukoa alla paimennustreeneissä, mutta hienosti meni molempina päivinä!

En ole hetkeen nähnyt Habaa paimentamassa, mutta se esitteli tosi hienoa työskentelyä koko viikonlopun! Se on mukavasti saanut lisää itsevarmuutta 🙂

Meidän lauantain ensimmäinen lapsitähti eli Koda! Kodaa lampaat alkuun vähän jännittivät, mutta vitsi miten hienosti se työsti oman jännityksensä ja lähti tekemään hommia! Ensimmäisellä kierroksella se vähän haki tuntumaa ja toisella kierroksella meni niin pätevänä aitaukseen – tää on hei jo tuttu juttu! Mirva kehui, että kannattaa tämän pojan kanssa tulla toistekin, näytti aika hyvältä!

Lauantain toinen lapsitähti eli Vilho! Tää pikkutyyppi meni aitaukseen henkselit paukkuen, että nyt kuulkaas lambileidit mennään! Vilho esitteli niin huikean hienoja ajatuksia, että kasvistädin piti ihan silmiä hieroa ja miettiä, että voiko tää tyyppi olla lähtöisin meiltä 😀 Lampaat vähän kokeilivat pikkupojan itsevarmuutta, eikä Vilho pelännyt niitä ollenkaan. Mirva sanoi myös Vilhosta, että kannattaa käydä paimentamassa toistekin. Ja jos Miljalotta vielä miettii tulevaisuuden lajivalintoja, niin Vilho taisi valita ainakin yhden 😉

Yksi huikean kehityskaaren harpannut paimentaja oli myös Mera! Se on aikuistunut ihan hirveästi sitten viime näkemän, ja Hanna pääsi Meran kanssa käytännössä jatkamaan suoraan siitä, mihin edellisenä viikonloppuna puoli vuotta sitten jäivät. Lauantaina Mera paimensi liinassa, mutta sunnuntaina se sai jo mennä liina perässään, kuten parista kuvastakin näkyy.

Noan työskentelyäkään en ole päässyt hetkeen seuraamaan, mutta sehän teki tosi kivasti hommia! Noa on kiltti poika, se reagoi herkästi lampailta tulevaan paineeseen, mutta yrittää tomerana partiopoikana tehdä aina parhaansa.

Saran kanssa lauantain treenit menivät säätäessä. Se esitteli mulle taas närkätyskorvia, teki ihan ihmeellisiä valintoja ja kuunteli varsin valikoivasti ohjeita. Lauantaina treenattiin peruskuljetusta ja kujaa. Oli hyviäkin pätkiä joukossa, mutta jos edellisestä loistotreenistä olin vähän innostunut, niin tämä lauantain treeni palautteli takaisin maan pinnalle. Mirva lohdutteli sanomalla, että vaikuttaa melko tavalliselta nartun juoksukiertoon liittyvältä jutulta, ehkä se otti vähän itseensä, kun ennen treeneihin menoa sanoin sille, että pitää olla nätisti. Sunnuntaina lepertelin Saralle ja lähdin siitä melko suoraan rataa tekemään, se teki hommia huomattavasti paremmin, joskaan ei vielä ihan omalla tasollaan. Radalla olleen kujan sössin itse, mutta laidunnus ja lampaan kiinniotto sekä tiepysäytys sujuivat aika hyvin. Sunnuntain toisella kierroksella tehtiin lampaiden kääntämistä, mikä on mun koirilla toiminut hyvänä itsetunnon nostatustreeninä, ja Saran piti myös harjoitella paikalla pysymistä sillä aikaa, kun minä lepertelin lambileidien kanssa.

Lempillä taas lauantaina oli ihan hyvä päivä, se sai lampaat hyvin liikkeelle ja teemana ollut kujatreeni sujui sen kanssa varsin hyvin. Sunnuntaina ratatreenissä sillä sitten loppui usko omaan itseensä, kun pari lammasta hidasteli, ja Lempiä alkoi ahdistaa. Sitä jännitti kauheasti myös laidunnuksessa. Lempillekin tehtiin sunnuntain toisella kierroksella lampaiden kääntämistreeniä, tuntui, että se oli aika hyvä päätös viikonlopulle.

Viikonloppuna otettiin – tai yritettiin ottaa – myös joitakin potretteja, ei kylläkään kaikista osallistujista! Lauantaina koitettiin saada pennuista joku järkevä sisaruskuva, mutta voitte varmaan arvata, mitä siitä tuli 😀

Yksinään heistä sai vähän helpommin edes jotain edustuskuvia. Poseeraamistaitoja täytyy vielä vähän harjoitella 😀 Mutta tässä söpö Koda (E. Gilgamesh)…
…ja tässä meidän karvakeisari Vilho (E. Fenrir)! Söpö kuin mikä! Hassusti tässä vaiheessa osa pennuista on enemmän keskittynyt karvojen kasvatukseen.

Otettiin uudet passikuvat myös Merasta (E. Moonheart)!

Nuppu (Titangus Daracha)

Maaru (E. Shaula)

Sara (E. Soraya)

Paimennusviikonlopun päälle oli muuten aika raukeaa porukkaa kotona! Meidän oli tarkoitus lähteä lomalla käymään pitkästä aikaa Joensuussa, mutta auto ilmoittikin, että kotimatkailun sijaan voidaan suunnata vaan lähikorjaamolle. Samalla keikalla tuli tieto taannoisen jäisen lumipallon kanssa kontaktin ottamisesta aiheutuneista vaurioista – ja eritoten niiden korjauskustannuksista. Ei lämmittänyt mieltä se summa, mutta pakkohan se on korjata, kun ei koiraharrastaja elämässä pärjää ilman menopeliä. Lomaviikko ei kyllä muutenkaan tuntunut oikein lomalta, kun piti seurata niin aktiivisesti hoitajien palkkataistelun etenemistä. Olin ihan varma, että lakkoon ei tulla koskaan menemään, mutta näköjään elämä yllättää välillä.

Väsyneet lomalaiset

Lomaviikon aluksi käytiin kuitenkin Saran agitreeneissä, kun Aino meitä autottomia kyyditsi. Tiistaille sovittu koirien uintiaika ja Saran illan tokotreenit sen sijaan jouduin perumaan, kun olisi ollut vähän työlästä julkisilla siellä kulkea. Keskiviikkona saatiin meille hoitoon Nuppu, kun Mari lähti työmatkalle Helsinkiin, ja meillä oli siellä yhteistä ohjelmaa paimennuksen saralla tulevana viikonloppuna. Nupun edellisestä hoitokeikasta meillä olikin aikaa! Alkuun se murheissaan hakeutui vuoroin ovelle ja katseli ikkunasta, joko kotiväki kohta tulee sitä hakemaan, mutta käytiin porukalla pitempi iltalenkki, sen jälkeen se rentoutui. Torstaina se oli jo aikalailla oma itsensä. Nuppu on kyllä perin hupaisa tyyppi, sitä on tosi vaikea ottaa vakavasti, kun se jatkuvasti on naama irvessä ison hymynsä kanssa 😀

Käytiin torstaina ja perjantaina lenkillä Saijan lauman kanssa, meillä meni oikein mukavasti! Perjantaina suunnattiinkin sitten reissun päälle, mutta tämä reissu ansaitsee ihan oman postauksen, joten siitä lisää myöhemmin!

Alkuvuodelta taitaa olla kaikki Empputiimin tulokset päivittämättä tänne blogiin, joten ennen kuin lista tästä pitenee, täytyy kirjurin ryhdistäytyä!

  • Linda ja Bree (E. Sweetheart) ovat tykittäneet rallytokossa monta upeaa tulosta! 15.1. Bree sai toisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta 99 pisteellä ja 2. palkintosijan kera! 22.1. Bree viimeisteli avoimen luokan koularin RTK2:sen täydellä 100 pisteen suorituksella! 26.2. Bree kilpaili jo voittajaluokassa hienosti 93 pisteellä sijoittuen 2. palkintosijalle, ja 5.3. tuli toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta 97 pisteellä ja luokkavoitolla!
  • Rallya ovat kisanneet myös Mari ja Nuppu (Titangus Daracha)! Nuppu korkkasi avoimen luokan 30.1. 94 pisteellä, ja 19.2. Nuppu sai toisen hyväksytyn tuloksen 93 pisteellä ja TP:n kera!
  • Mari ja Noa (E. Norris) kisasivat mestariluokassa rallya 19.2. ja sieltä tuli Noalle toinen hyväksytty tulos 78 pisteellä!
  • 26.2. Hanna ja Leo (E. Maybe I’m A Lion) saivat toisen hyväksytyn tuloksen rallytokon avoimesta luokasta 89 pisteen kera!
  • 26.2. Hanna korkkasi rallytokouran myös Meran (E. Moonheart) kanssa, heti komeasti 97 pistettä ja hyväksytty tulos!
  • 5.3. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat rallytokossa viimeistä kertaa voittajaluokassa, Vilpulle 98p, 2. palkintosija ja uusi titteli RTK3!
  • Emppujen agilitykisaajiin on myös saatu alkuvuodesta uusia nimiä! Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) korkkasivat hyppyradat 12.3. Tampereella hienolla 5vp:n suorituksella, ja seuraavana viikonloppuna kotikisoista myös 5vp. 30.3. Ohmi sai ensimmäisen merkinnän kisakirjaan 0-tuloksella LUVAn kera ja luokkavoitolla!
  • Lempin kanssa kisattiin meidän ensimmäiset yhteiset FCI:n alaiset agikisat 19.3. Agiradoilta 10vp ja tosi hyvä hylly, mutta hyppäriltä saatiin myös Lempille kisakirjaan ensimmäinen merkintä 0-radalla ja LUVAn kera!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) kävivät Vantaalla 13.3. tekemässä hienon nollan 2-luokassa!
  • Saila on tehnyt pari 0-rataa myös Messin (E. Naldo) kanssa 2-luokassa: ensin 29.1. Jyväskylässä ja 19.3. Lempäälässä!
  • Terveystuloksiakin on kertynyt liuta! Silmät on peilattu alkuvuoden aikana Rufukselta (E. Wishmaster), Vipsiltä (E. Salacia), Freyalta (E. Listen To My Story), Moiralta (Color Runs Ready for Success) ja Nupulta (Titangus Daracha) – kaikilla terveet silmät! Nupusta teetettiin myös MyDogDNA-geenitestipaketti.

Paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille ja kiitos aktiivisuudesta! ❤


Jätä kommentti

Kaikki hyvä päättyy aikanaan

Loppuviikko oli pentujen kanssa varsin kiireinen. Torstaina yövuoron jälkeen pennut saivat riekkua hetken pihalla aikuisten kanssa ennen kuin mentiin pienille unille. Tai no, minä yritin mennä – äänistä päätellen pennuilla oli kunnon aamupainit meneillään. Heräsin vähän ennen puoltapäivää vajaan 3h unien jälkeen siivoamaan ja pakkaamaan pentuja autoon, sillä olimme sopineet lenkkitreffit Saijan ja koirien kanssa. Perinteinen luokkaretki Saijan pihalle oli haastava toteuttaa, kun lunta oli niin paljon ja halusin koittaa vielä saada pennuista kuvia, joten päädyimme lenkille Vesalaan.

Pennut tekivät järkevästi tuttavuutta Saijan koiriin – eivät juosseet suinpäin luo, mutta olivat kiinnostuneita ja uteliaita. Saijan pampai Unski oli onnesta soikeana, kun lenkillä oli mukana sekä tyttöjä että pentuja; Ruuti taas näytti enemmän siltä, että miksi tää muija on taas raahannut tänne tällaisia pieniä ällötyksiä 😀 Edi-pappa oli ihanan kärsivällinen ja luonteva pentujen kanssa. Koko lenkki sujui oikein loistavasti!

Hieman vajaan tunnin ulkoilun jälkeen pennut olivat väsyneitä ja olivat ilomielin tulossa takaisin autoon. Ajeltiin Vesalasta Aquabarksille, missä mulla oli omille koirille uinti lämminvesialtaalla. Uimasta suunnattiin pikapikaa kotiin, ja tarkoitus oli suunnata suoraan nukkumaan. Perinteisesti sitten aikaa meni kuitenkin pentujen kanssa vielä seurustellessa, annoin viimeiset annokset Axilur-kuurista ja leikkasin pennuilta kynnet. Nukkua kerkeää sitten joskus haudassa 😀

Perjantaiaamuna viimeisen yövuoron jälkeen aamurutiinit sujuivat tutulla kaavalla: pennut pihalle, pentujen oleskelutilan siivoaminen, pennut sisälle, aikuiset koirat pienelle aamukiepille, pennut pihalle, pentujen oleskelutilan siivoaminen, ruokien annostelu kaikille koirille, pennut sisälle, koirien ruokinta, pennut pihalle, pentujen oleskelutilan siivoaminen ja pennut taas sisälle. Melkoista rumbaa siis! Pennut jäivät taas riekkumaan, kun lähdin hetkeksi nukkumaan. Hieman ennen puoltapäivää noin 3h unien jälkeen pääsin taas siivoamaan ja kävin hakemassa kaupasta tarvikkeet viikonlopun vieraiden tarjottavia varten. Sitten olikin jo kiire suunnata kohti seuraavaa seikkailua pentujen kanssa!

Sain kuin sainkin Mirvan kanssa sovittua pennuille tutustumiskäynnin lampaille vielä ennen luovutusta! Mirva vei pellolle pieneen pyöröaitaukseen neljä lammasta, ja niitä käytiin yksitellen pentujen kanssa ihmettelemässä. Maagin ja Noidan mielestä lampaat olivat vähän jännittäviä, ja muutkin jossain vaiheessa tutustumistuokiota ainakin hetkellisesti jännittivät lampaiden kohtaamista. Kaikki pojat olivat aika reippaita, niiden kanssa käytiin kävelemässä pyöröä ympäri. Tytöissä näkyi ainakin tässä vaiheessa vähän enemmän eroja, mutta kiva oli tarjota pennuille tämä kokemus!

Pennut saivat moikata pihalla porukalla vielä Mirvan Mörriä – se rakastaa pentuja. Pennut olivat aluksi ihan ihmeissään pappakoiran tapaamisesta, mutta hetken tuumattuaan totesivat papan ihan hyväksi tyypiksi.

Yllä olevan videon lopussa näkyy, kun Mirva siirtää Pirun kanssa lampaat pellolta lampolaan. Pennut katselivat tarkkaan, ja pikkuinen Manaaja odotti kiltisti, että kaikki lampaat ovat menneet ohi, ja lähti sitten Pirun vierellä ajamaan niitä lampolaan! ❤ Mirva ilmoitti, että pikkumusta saa muuttaa heille työkoiraksi ihan milloin vain. Kotimatkalla pennuilla taisi unissa riittää työstettävää, oli jännä ja mielenkiintoinen päivä!

Perjantai olikin muuten hyvin toiminnantäyteinen – kotiintulon jälkeen hääräsin keittiössä leipomusten ääressä, siivosin, pakkailin pentureppuja, kokosin pentujen papereita ja käytiin pienellä lenkillä aikuisten kanssa. Aino ja Elli tulivat apukäsiksi, joten saatiin vietyä postiin palautukseen Orijenin penturuoat, joka ei maistunut pennuille. Illan päätteeksi oli edessä vielä lauantaina lähtevien pentujen pesu ja harjaus.

Lauantaiaamu alkoi varhain, sillä meillä alkoi Motivaattori – kerran kuukaudessa järjestettävä agilityvalmennus, jossa meitä kouluttaa Aino. Siitä lisää sitten myöhemmin, keskityn tässä postauksessa pentuihin 🙂 Valmennuksen jälkeen kiirehdin kotiin siivoamaan ja varmistelemaan, että kaikki on kunnossa pentujen luovutusta varten.

Ensimmäisenä meiltä maailmalle lähti Maagi (E. Siren)! Maagista tuli Härnä, ja se muutti Sipooseen Maijan, Saran, Meno-isän ja Nauru-mummun kaveriksi, kotijoukkoihin kuuluu myös Jackson-kissa! Härnästä on toiveissa kasvaa Maijalle harrastuskaveri ainakin agilityyn!
Seuraavaksi meiltä lähti Manaaja (E. Bahamut), joka tunnetaan jatkossa nimellä Pro! Pro muutti Hämeenlinnaan kasvamaan isoisänsä Dacon suuriin saappaisiin Anun perheen uudeksi vahvistukseksi. Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu mm. paimennusta ja pk-lajeja.
Welhosta (E. Fenrir) tuli Vilho, jonka koti on jatkossa Tampereella Miljalotan ja Aleksein luona! Vilhon varalle on nyt ensi alkuun suunniteltu pentukoulua ja sen jälkeen se pääsee luultavasti ainakin kokeilemaan useita eri lajeja!
Noiturista (E. Gilgamesh) tuli Koda, ja tämä nallekarhu jäi Jyväskylään Saanan, Juuson ja Kerttu-kissan elämää rikastuttamaan! Kodan kanssa on kuulemma suunnitelmissa kokeilla useita eri lajeja, joten toivottavasti odotettavissa on monitoimiharrastuskoira!

Lauantai-illan päätteeksi pesin vielä meille jääneet tytöt. Ne tuntuivat vähän ihmettelevän, minne kaikki muut olivat kadonneet, joten ajattelin, että pitää järjestää tytöille viimeisen illan kunniaksi jotain kivaa. Pallomeri oli ollut tarkoitus esitellä kaikille pennuille, mutta se tuossa yövuorokiireissä jäi – näille kahdelle pääsin sen kuitenkin esittelemään. Shamaani ja Noita olivat alkuun vähän ihmeissään, mutta kuten alla olevilta videoilta näkyy, he pääsivät aika nopeasti jutun juonesta kiinni 😀

Yö nukuttiin hyvin ja sikeästi, ainakin ihmisen uniongelmiin kummasti auttaa, kun kolmen vuorokauden aikana nukkuu ehkä yhteensä 12h – ainakin hetkellisesti! Tänään sunnuntaina melko pian aamupuuhien jälkeen jatkettiin pentujen saattamista maailmalle.

Punainen Noita-tyttö (E. Phoenix) lähti Taika-mamman mukaan Ouluun ilostuttamaan Marja-Leenan, Jarin ja Mindy-isotädin elämää! Noidan uudeksi nimeksi tuli Peppi. Peppi jatkanee äitinsä jalanjäljissä harrastuslajien suhteen 🙂

Taika lähti kotiin samalla kyydillä – se olikin niin riemuissaan, kun ymmärsi kotijoukkojen tulleen sitä hakemaan! Kovan urakan jälkeen on hyvä päästä kotiin huilaamaan ja palautumaan. Erityissuuret kiitokset Marja-Leenalle ja Jarille tämän pentueen mahdollistamisesta ja Taikan luottamisesta meille! ❤

Meillä oli hetki luppoaikaa ennen viimeisen pennun lähtöä, joten lähdettiin Lempin, Saran ja Shamaanin kanssa ulos lumisateeseen pienelle lenkille! Shamaani oli tosi reippaasti meidän mukana ja jaksoi hienosti tuon meidän normiaamulenkin. Panta vähän kutitteli kaulassa, mutta hihnakävely sujui kuin vanhalta tekijältä!

Viimeiseen asti järki ja tunne taistelivat sisälläni – jokin tässä pennussa oli mulle ihan ylitsepääsemätöntä. Mietin varmaan satoja kertoja syitä, miksi jättää pentu kotiin ja miksi antaa se ennemmin jollekulle muulle. Ainoa oikea järkevä syy olla pitämättä pentua oli, että mulla on kaksi harrastusikäistä koiraa – Lempi täyttää vasta 5v ja Sara täytti 3v.

Tuttuun ja takuuvarmana hyvään kotiin pennun saattoi hyvillä mielin antaa, siispä Shamaani (E. Leviathan) muutti Joensuuhun Venlan, Vilppu-enon (E. You Are Not Alone) ja Lenni-tollerin kaveriksi! Shamaanista tuli Tyyne, ja sen tulevaisuuden varalle on suunnitteilla ainakin tokoa, rallytokoa ja jälkihommia – ja minä ehkä saan vähän treenailla sen kanssa paimennusta. Tyyne meni sijoitukseen 🙂

Nyt on siis pienten tassujen töminä taas kerran hiljentynyt pentulassa ja kasvattaja kärsii tyhjän sylin syndroomasta. Vähän on haikea fiilis ja pentuja ikävä, mutta ikävää helpottaa kovasti tietää, että kaikki pennut saivat aivan ihanat kodit ❤ Kaikilla on lähtenyt tosi hienosti menemään uusissa kodeissaan, ovat olleet reippaina isossa maailmassa. Kaikkea hyvää ja onnea yhteiselle taipaleelle kaikille uusille Emppuperheen jäsenille, toivottavasti pian nähdään!


Jätä kommentti

Pentujen alkuviikon seikkailut

Lupailin jatkaa pentujen kuulumisten kertomista seuraavassa postauksessa, joten täältä pesee! Viimeinen yhteinen viikko on jo puolivälissä, eikä!

Tiistaille olin varannut Motivaation hallilta pienen kentän pentujen sosiaalistamista varten muutamaksi tunniksi. Muutama ihana kasvatinomistaja ja pari koiraharrastajaystävää uhrautuivat tulemaan mulle apukäsiksi ja avuksi hallille – on tämä sosiaalistaminen aika paljon helpompaa porukalla kuin yksin! Käytettiin ensin porukalla pennut pihalla ennen hallille menoa, sitten viriteltiin kentälle muovit ja kaikenlaista treenirompetta, mitä hallilta löytyi. Otettiin pennut ensin yksitellen ihmettelemään, mitä oltiin niiden varalle kehitelty, lopuksi pennut pääsivät vielä porukalla leikkimään.

Noituri lähti vähän hitaasti käyntiin, sen rauhallinen temperamentti ja pieni harkitsevuus tulivat hyvin esille hallilla, kun se oli yksinään. Nopeasti se kuitenkin reipastui, tutki ympäristöä ja otti kontaktia ihmisiin, myös nakit maistuivat, mutta leikki ei ainakaan näissä pätkissä vielä maittanut. Ensimmäiselle pennulle uusiin paikkoihin tulo on aina vähän haastavampaa, koska siellä ei ole vielä yhtään muiden hajuja – muut pääsevät siinä suhteessa vähän helpommalla.

Maagi pääsi hommiin seuraavaksi. Sen ihmissosiaalisuus tulee yksilöajalla ihanasti esille, samoin kuin sen hieno kropankäyttö. Maagi on siitä hupaisa, että se ei ole oikein vielä ihastunut nakkeihin herkkuina, mutta ehkä vielä joskus myöhemmin! Maagi kantoi lelua pienen pätkän, muttei yksilöajalla syttynyt vielä leikkimään. Kotona se leikkii tosi kivasti.

Shamaani oli todella edukseen halliseikkailulla – se esitteli sosiaalisuuttaan, ahneuttaan ja lähti ihanasti leikkimäänkin! Ei haitannut erilaiset alustat, tosi reipas ja ihana sosiaalinen pentu! Näen vaaleanpunaista ❤

Noita eli meidän ”Ding-Ding” otti kaiken ilon irti hallilla – se juoksi ja pomppi ihmisten syliin ja nautti ihan täysillä saamastaan huomiosta! Sekin esittelee aika kehittynyttä kropankäyttöä, ihanasti se malttaa myös rauhoittua selälleen rapsuteltavaksi. Nakki maistui ja leluillakin oli hetkensä 😀

Manaajaa aluksi ihan aavistuksen jännitti, mutta videolla näkyy hyvin, miten nopeasti se rentoutuu, kun se saa lelun suuhun. Vitsi, mikä taistelutahto! Se on kyllä näkynyt meillä kotonakin. Manaaja on ihanan sosiaalinen, se ottaa minusta hyvin alusta asti pienestä jännityksestä huolimatta tilan haltuun. Se kiinnostui myös nakista, mutta lelu taisi voittaa siitä huolimatta noin 6-0 😀

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä omalle yksityisajalle pääsi Welho. Se alkuun vähän ihmetteli hallin pohjana ollutta muovia, mutta tosi nopeasti lähti ottamaan kontaktia ihmisiin ja leikkimään. Se oli aika liikuttava, kun se niin polleana esitteli leluaan kaikille oikein näyttävällä askelluksella 😀 Welho otti myös kivasti tilan haltuun.

Välissä käytettiin pennut pihalla pissalla, sitten oli aika ottaa pennut yhdessä vielä halliin. Siitäpä ne bileet sitten alkoivat! Yritettiin vähän rajata pentujen rallitusaluetta, mutta videoilta näette, kuinka hyvin nämä meidän viritelmät pentuja hidastivat 😀

Kuten tuossa jollain videolla ääneen toteankin – oli ihan kiva, että pennut purkivat energiansa ja virtansa hallilla eivätkä kotona 😀 Tästä menosta hyvin havainnollistuu, että he alkavat olla hiljalleen valmiita suuren maailman haasteisiin!

Pentuja kiinnosti kovasti katsella omia peilikuvia hallin peilistä 😀

Kuvasin puhelimellakin pari videota pentujen leikeistä hallilla:

Kuten videoistakin ehkä välittyy – pennuilla oli ihan kohtuullisen siistiä ja he taisivat saada tästä aika kivan kokemuksen 🙂 Oli muuten hiljaista porukkaa kotimatkalla, eivätkä kotonakaan isommin metelöineet! Suuret kiitokset vielä tätäkin kautta pentujen sosiaalistajille! ❤ Täytyy tähän loppuun laittaa vielä video Welhon hienosta aarteesta! 😀

Aika tyytyväisiä pentuja kotiin tullessa ❤

Tiistaina aloitin pennuille viimeisen Axilur-kuurin, se ei ole muuttunut pentujen mielestä yhtään paremman makuiseksi viikkojen varrella. Meillä on myös meneillään ruoanvaihdos – olin siirtämässä pentuja RC:n startterista Orijeniin, mutta nämäpä eivät suostuneet sitä kuin närppimään! Tarjoilin useampana päivänä sitkeästi sillä ajatuksella, että kyllä se alkaa maistua, kunhan vähän totuttelevat siihen ensin, mutta ei. Sain sitten siskoltani pienen kokeiluerän Golden Eaglen penturuokaa, se meni kuin kuumille kiville. Sillä nyt sitten mennään. Lystikästä vaan, kun tietysti ennätin tilata sitä Orijenia jo kotiin isot säkit pentujen lähtöä varten, ja nyt ne tietysti pitää sitten palauttaa. Onneksi Posti toimitti nopeasti isot säkit sitä Golden Eaglea Peten koiratarvikkeelta.

Tuija, joka oli pentuja sosiaalistamassa hallilla, kutsui meidät keskiviikkona heidän pihalleen pentuja juoksuttamaan. Aidattu piha ja uusi paikka kuulosti aika hyvältä tarjoukselta, joten tartuttiin siihen. Pennut olivat oikein reippaita, leikkivät pihalla ja aiheuttivat meille parit sydämentykytyksetkin mm. loikkimalla alas kuistilta. Note to self: kun ensi kerralla ajattelet ”ei pennut tuosta mahdu läpi”, korjaa ajatuksesi muotoon ”tilkitsempä tuon, ettei pennut mene siitä läpi”. Tuijalla on portti pihalla, jonka säleikön ajattelin olevan niin tiheä, ettei siitä pentu mene läpi. No ei aikaakaan, kun siitä pujahti Shamaani ja sen perässä kaikki muutkin! Tilanne oli siinä mielessä vaarallinen, että autotie oli ihan vieressä. Onneksi siitä ajoi juuri samaan aikaan ohi pyöräilijä, joka käänsi pennut takaisin pihalle, ja saatiin Tuijan kanssa pennut äkkiä takaisin aitauksen turvallisemmalle puolelle.

Vajaan tunnin ajan pennut viihtyivät pihalla, sitten niille alkoi tulla vähitellen kylmä. Ajoitus oli aika sopiva, sillä piti suunnata kotiin antamaan Noituri päivälomalle tulevaan kotiinsa – ja ehtiä nukkumaan ennen seuraavaa yövuoroa.

Kotona oli taas oikein tyytyväisiä ja hiljaisia pentuja. Mun nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Soittelin päivällä Kennelliittoon, kun pentujen rekisteröintilaskua ei ole kuulunut. Noh, kävi ilmi, ettei pentueilmoituksen yhteydessä laittamani liitetiedosto ollut lähtenyt mukaan ollenkaan, ja sitten piti alkaa selvittää Taikan omistajuustilannetta. Valtuutusavain, jolla mun olisi pitänyt saada Taika merkittyä omaksi koiraksi, ei ole Omakoiralle jostain syystä kelvannut – ja se tekikin tästä aika paljon mutkikkaampaa. Toimitin päivällä Kennelliittoon kaikki heidän puhelimessa mainitsemansa liitteet, joilla asian piti olla ok, mutta iltapäivällä tuli sitten vielä uusi viesti, että vielä tarvitaan omistajailmoitusdokumenttiin täydennystä. Blaah! Saa nähdä, ehtivätkö rekisteripaperit luovutukseen, vähän heikolta näyttää.

Huomenna (eli tänään) käydään pentujen kanssa taas päiväretkellä! Kasvistädin kooma saavuttanee ihan uuden tason tämän viikon aikana, mutta mitäpä ihminen ei tekisi pentujen hyväksi.


Jätä kommentti

Pennut 7vkoa ja viralliset nimet!

Viime viikolla olleiden yövuorojen välit menivät jotakuinkin juuri niin kuin odotin – pennut oletettavasti hyvin nukutun yön päätteeksi olivat ihan täynnä virtaa ja jaksoivat leikkiä ja riekkua hyvän tovin. Jokainen voi arvata, miten hyvin tällainen valmiiksi uniongelmainen sitten nukkui 😀 Tiistaina pennut saivat viihtyä keskenään kotioloissa, kävin jokusen tunnin pätkissä nukuttuani seurustelemassa pentujen kanssa, samoin vielä ennen päiväunille menoa käytyäni aikuisten kanssa lenkillä. Nämä ovat kyllä niin sosiaalisia, jokainen kilpailee kovasti, että saisivat oman osansa huomiosta ❤

Keskiviikkoaamun rallin jälkeen oli todettava, että pennuille on keksittävä jotain puuhaa. Ulkona oli pakkasta liki 10 astetta, mikä tuntui vähän turhan kylmältä pennuille, mutta totesin sitten kuitenkin, että lähdetään porukalla pienelle lenkille niin pennut saavat samalla taas harjoitusta autoiluun. Automatka menikin koko porukalla mukavasti, pari inahdusta lähtiessä, muuten nukkuivat koko lyhyen matkan. Ajeltiin taas Vesalaan. Pennut olivat tosi reippaita, siellä ne vipelsivät aikuisten perässä ja pysyivät tosi hienosti menossa mukana. Mulla oli kamerakin mukana uusien kuvien toivossa, niitäkin saatiin muutamia. Kameran putki vihotteli eikä halunnut tarkentaa, joten kuvasaalis jäi vähän toivottua vähäisemmäksi.

Käveltiin pentujen kanssa noin 30min lenkki, aika rauhalliseen tahtiin mentiin, ja pennut jaksoivat tosi hyvin. Ne alkoivat osoittaa väsymisen merkkejä vasta vähän ennen kuin oltiin takaisin autolla, eli oli varmaan aika sopivasti mitoitettu lenkki. Jätin pennut autoon nukkumaan ja kävin vielä aikuisten kanssa kävelemässä vähän lisää – niiden mielestä ulkoilu oli vasta hädin tuskin alkanut. Pennut nukkuivat autossa vielä meidän tullessa lenkiltä, eikä paluumatkallakaan kuulunut takapenkiltä kuin tyytyväistä unituhinaa.

Torstaina pennut saivat pitää taas lepopäivän tynkää, ne ulkoilivat kyllä useaan otteeseen takapihalla lyhyitä pätkiä ja minä seurustelin yövuorojen loputtua pentujen kanssa koko illan. Olisin ottanut pennut mukaan agilityhallille, mutta torstaina oli niin kova pakkanen, ettei menty treeneihin.

Perjantaina oli edessä aikainen herätys, sillä ennen klo 8 piti olla jo pentujen ja Taikan kanssa pakkautuneena autoon ja matkalla Tampereelle. Voin sanoa, että huonosti nukuttujen yövuorojen välien jälkeen itkin aika katkeria kyyneleitä herätyskellon soidessa. Selvittiin kuitenkin liikenteeseen ajallaan, kerran pysähdyttiin Längelmäen jälkeen, kun pennut alkoivat kitistä. Arvaus meni oikein, lyhyen pissatustauon jälkeen pennut jatkoivat taas tyytyväisinä unia Tampereelle saakka. Käytin pennut vielä uudestaan pihalla kaksi pentua kerrallaan ennen kuin päästiin Katriinan vastaanotolle. Pentuaitauksen keksinyt ihminen ansaitsisi Nobelin palkinnon – se on kyllä maailman kätevin kapistus pentujen kanssa! Pennut saivat oman leirin sisätiloihin ja hoidossa oleva hoitorauhan ainakin fyysisiltä häiriötekijöiltä.

Tämä ei ollut lähtöasetelma 😀

Hyvin nukutun automatkan jälkeen pennuilla riitti virtaa ja ääntä. Yritettiin aloittaa hoidot Noiturista, mutta se ei mitenkään asettunut aloilleen. Vaihdettiin se sitten Taikaan. Taikallakin oli vähän hankaluuksia rauhoittua aloilleen, se onnistui pyörittämään meitä melkein 360 astetta kylkimyyryämällä lattialla. Taika oli palautunut synnytyksestä todella hyvin, lantiosta ei löytynyt mitään hoidettavaa. Vasemmalta puolelta löytyi kallosta jostain syvemmältä jokin jumi, se oli oikeastaan ainoa hoidettava juttu. Katriinakin hämmästeli, että harvemmin tulee tässä kunnossa olevia mammakoiria vastaanotolle.

Katriina ja Manaaja ❤

Uudella yrityksellä Noiturin hoitokin saatiin tehtyä. Sillä oli pientä jumia päässä, mikä on aika tyypillistä etenkin ensimmäisenä syntyneelle pennulle. Noidalla oli niskassa hoidettavaa, etenkin vasemmalla puolella, ja niskan jumi vaikutti lantioon saakka. Hoito meni hyvin läpi, joten tilanne saatiin korjattua. Shamaanilla oli niska kasassa ja jähmeän tuntuinen, mitä en yhtään ihmetellyt, kun muistelen, miltä sen keho omiin käsiin tuntui syntymän jälkeen. Sekin korjaantui onneksi hyvin. Maagi oli porukasta ainoa, jolla ei ollut mitään mainittavaa hoidettavaa, se oli siis tosi hyvässä kunnossa. Welholla oli päässä ja niskassa pientä jumia, Manaajalla taas jähmeyttä rinta-lannerangan liitoskohdassa. Pyysin Katriinaa vielä tarkistamaan Manaajan leuan maanantaisen pentuaitaukseen kiinnijäämisen vuoksi, mutta sieltä ei löytynyt mitään, keho oli siis korjannut itse itsensä.

Olipa hauska nähdä, kuinka ihan hetken kestänyt hoito väsytti pennut – yksitellen pentu toisensa jälkeen pennut hiljenivät, ja pian kuului vaan kuorsausta 😀 Pennut nukkuivat lähes koko kotimatkan Jyväskylään, vaikka pysähdyin muutaman kerran matkalla. Vähän kotona syötyään pennut jatkoivat unia. Alkuillasta meillä kävi vielä pennunkatsojia, siihen mennessä pennut olivat kyllä jo hyvinkin virkistyneet.

Lauantaina meillä oli täysi päivä pentuvieraiden kanssa, aika meni tosi rattoisasti! Illalla valmistelin sunnuntain reissua pakkailemalla tavaroita. Aamulla kello soi taas aikaisin, ja vähän ennen kahdeksaa oltiin jo tien päällä matkalla Joensuuhun. Pieksämäellä pidettiin pieni jaloittelutauko, muuten koko matka meni pennuilla tosi hienosti. Welho ulvoi loppumatkasta pienen tovin, sillä taisi olla kuuma, sillä heti laitettuani viilennystä sekin nukahti uudelleen. Perillä pennut saivat leikkiä pihalla ja tutustua uuteen ympäristöön. Pennut tervehtivät iloisesti meitä pihalle vastaan tulleen äitini, ja aika pian äiti esitti nykyisen vakiokysymyksensä ”miksi näistä yksikään ei jää kotiin?” Enpä olisi uskonut 16 vuotta sitten tätä kokevani – silloin tapeltiin aika monta kertaa kahden ensimmäisen koiran tulosta 😀

Joensuussa pennuille oli uudenlaisia kokemuksia taas tarjolla. Tehtiin porukalla tuttavuutta pikkusiskoni Even tuoreimpaan perheenjäseneen – tässä on Jaakko! Jaakko oli oikein hupaisa tuttavuus, se oli varsin hämillään jouduttuaan aussiepentujen keskelle. Alkuhämmennyksen jälkeen näiden leikit menivät aika kivasti yksiin, kunnes väsymyksen iskiessä Jaakosta löytyi vähän pomottavia piirteitä. Hieman yllättäen meidän Maagi vastasi Jaakolle ihan samalla mitalla takaisin, se piti aika topakasti puoliaan pitkäkoipiselle luppakorvalle.

Minulla oli edessä sunnuntaina raskas ilta ja yö – olin luvannut Shamaanin yölomalle tulevaan kotiinsa! Yhdenkin pennun puuttuminen näkyy ja tuntuu, kun se on oma silmäterä. Shamaani oli ollut ihan hurjan reipas ja kiltti, ei ollut ikävöinyt meitä yhtään. Kuulostaa siltä, että se selviää tulevasta erostamme paljon minua paremmin!

Sara otti reissun lomailun kannalta 😀

Muiden pentujen kanssa vietettiin paljon aikaa ulkona, ja uudet kuviot väsyttivät pennut aika tehokkaasti. Yö nukuttiin aika hyvin, pennut herättivät tosin aamulla hieman ennen klo 5. Käytiin ulkona ja istuskelin pentujen seurana puolisen tuntia, sen jälkeen ne antoivat minun nukkua vielä vajaan pari tuntia. Maanantaina ulkoiltiin taas aamun aikana pihalla useampaan otteeseen, kävin aikuisten koirien kanssa lenkillä ja pikaisesti vierailulla mummon luona.

Iltapäivästä päästiin reissun varsinaiseen jännittävään osuuteen – pennuilla oli eläinlääkärin tarkastus, sirutus ja silmäpeilaus! Ihana Venla tuli apukäsipariksi klinikalle, se olikin tarpeen näinkin ison porukan kanssa. Silmäpeilauksessa Noidalta löytyi oikeasta silmästä pieni sikiöaikainen verisuonijäänne, mikä on harmiton löydös ja saattaa kadota vielä itsestään, muuten kaikilla puhtaat paperit! Sirutus pentuja vähän itketti, Maagi oli ainoa, joka ei sanonut sirutuksesta mitään. Eläinlääkärin tarkastuksesta kaikki saivat terveen paperit – koko porukka siis tervettä sakkia, ihan parasta! ❤ Pennut kävivät myös puntarilla: Noituri (tai Norsu, kuten eläinlääkäri sitä kutsui) painoi tasan 5kg, Noita 4,2kg, Shamaani 3,6kg, Maagi 4,2kg, Welho 4,1kg ja Manaaja 4,4kg – mun pennuiksi siis varsin sopuisan kokoisia! Nyt täytyy lakata parjaamasta Noituria sen koosta, sekin on mun pennuksi vielä verrattain pieni 😀

Kotimatkalle lähdettiin suoraan eläinlääkäristä, toiveissa oli ehtiä Saran agitreeneihin, mutta eläinlääkärissä meni sen verran pitkään, ettei ollut mitään mahdollisuuksia ennättää Jyväskylään ajoissa. Sattuipa tien päällä vähän pelottava tilannekin. Edessäni ajaneesta tai vastaantulleesta rekasta lensi tielle ihan valtava jäinen lumipallo. Ehdin hieman väistää, mutten kokonaan – kuului kauhea pamaus, ja minä mietin, että hajoaako auto alle. Auto jatkoi kulkua, ei syttynyt vikavaloja ja kaikki tuntui toimivan ihan normaalisti, joten köröteltiin tovi eteenpäin ennen kuin Varkaudessa pysähdyin tarkistamaan auton. Täytyy olla kiitollinen, että selvittiin näinkin vähällä…

Loppumatka sujui onneksi ilman ylimääräisiä jännitysmomentteja. Pennuilla oli kotona virtaa hyvin nukutun matkan jälkeen, en ihan saanut parhaita riehupätkiä videolle, mutta osan totuudesta kuitenkin. Takapihalle oli kasautunut lunta niin paljon aidan viereen, että osa pennuista otti hatkat meidän pihalta naapurin puolelle! Onneksi palasivat kutsuttaessa takaisin 😀 Kävin eilen lapioimassa lunta aitauksen reunoilta siinä toivossa, että pennut eivät enää lähde karkuretkille, mutta saa nähdä, onko lumenluonnille tarvetta vielä enemmänkin.

Maanantaisen eläinlääkärikeikan yhteydessä pennut saivat sirut, ja rekisteröinti on laitettu vireille, joten lienee korkea aika paljastaa pentujen viralliset nimet! Olen haaveillut pitkään jatkavani Final Fantasy -teemaa, ja tähän pentueeseen se tuntui niin monella tapaa sopivan – pennut syntyivät Hildan kuoleman vuosipäivänä, Taika-emä on ensimmäisestä FF-pentueestani, kasvatusuraa on takana 10 vuotta… Jokaisen pentueen jälkeen olen tähän saakka tainnut sanoa, että tämä voi olla viimeinen pentueeni – kukapa meistä tietää, mitä huominen tuo tullessaan! Final Fantasy -roolipelisarja näytteli hyvin isoa osaa elämässäni angstisina teinivuosina ja kulkee mukana edelleen, joskaan ei enää ihan yhtä aktiivisesti. FF-pelien maailmat ovat täynnä taikuutta, yliluonnollista, hyvän ja pahan välistä taistelua, ja kun taikuus kulki niin vahvasti pentujen työnimissä mukana, halusin jatkaa sitä myös virallisissa nimissä. Siispä esittelen teille Empathica’s FF2-pentueen eli Eidolonit! Eidolonit (pelistä riippuen tunnetaan myös mm. nimillä Aeon, Esper, Summon, Guardian Force) ovat eräänlaisia jumalolentoja, joita pelihahmot voivat taistelussa kutsua avukseen. Alla 7-viikkoisten seisomakuvat kera pelisarjasta tuttujen esikuviensa!

Noiturista tulee Empathica’s Gilgamesh! Gilgamesh on tunnettu voimastaan ja taidoistaan – monissa peleistä se esitellään hahmona, joka on yksin voittanut armeijoita. Pelisarjassa Gilgamesh etsii yleensä jotain voimakasta asetta kokoelmiinsa, ja vähän pelistä riippuen se on joko yksi pelattavista hahmoista tai jumalolennoista. Gilgamesh valikoitui Noiturin nimeksi, koska tässä pennussa on myös paljon voimaa ja omaa tahtoa! Ja onhan se myös porukan isoin – ilmiselvä johtohahmo!

Noidasta tulee Empathica’s Phoenix! Tarulintu Feeniks esiintyy myös FF-pelisarjassa. Se herättää henkiin taistelussa koomaantuneet pelihahmot ja tarjoilee samalla vihollisille tukalat oltavat heittämällä niiden niskaan tulilieskat. Noidan punainen väri oli yksi innoittaja tälle nimelle, toivottavasti se tuo iloisella ja kaikkia rakastavalla elämänasenteellaan myös iloa ja eloa tuleville ihmisilleen!

Shamaani tunnetaan virallisesti nimellä Empathica’s Leviathan! Merikäärme Leviathan on merten valtias, useimmiten se kuvataan peleissä voimakkaana, armottomana ja arvaamattomana kuin meri. Shamaanissa on myös voimaa, omaa tahtoa, kärsivällisyyttä, vaihtelevasti tyyneyttä ja periksiantamattomuutta. Sen kaunis väri ja siniset silmät olivat myös yksi inspiraationlähde tämän nimen valinnassa.

Maagi sai nimekseen Empathica’s Siren! Tätä nimeä mietin pitkään toisena vaihtoehtona Noidalle, kun sen punainen väri tuntui seireenin laulun tavoin ihastuttavan ihmisiä 😀 Nimi päätyi kuitenkin
Maagille, jolla on ihan omanlaistaan viehätysvoimaa houkutella ihmiset taipumaan tahtoonsa. Siren on pelisarjassa harppua soittava naishahmo, joka soitollaan mykistää viholliset ja estää niitä käyttämästä taikaa pelihahmoja vastaan. Tämä tyttö on niin lumoava, että ainakin minä ihan mykistyn! Mainittakoon myös, että Nightwishin Siren-biisi on yksi mun kaikkien aikojen lempparikappaleista, sekin toimi pienenä kimmokkeena tämän nimen valinnassa.

Welhosta tulee Empathica’s Fenrir! Fenrir on skandinaavisesta mytologiasta tuttu suuri susihahmo, joka on mukana tuhoamassa maailmaa. FF-pelisarjassa se on kuvattu hieman kesympänä yksilönä, joskin pelihahmojen viholliset saavat tuta sen voimasta, kun Fenrir kutsutaan apuun. Welhossa on vähän samaa näköä kuin pentujen Odin-serkussa, joten virallista nimeäkin oli kiva johdatella samaan suuntaan, kun FF-pelisarjakin sen mahdollisti!

Manaajasta tulee Empathica’s Bahamut! Bahamut on musta lohikäärme, taivaiden valtias, joka useammassa FF-pelisarjan pelissä täytyy ensin voittaa taistelussa, jotta se suostuu auttamaan pelaajaa. Musta väri innoitti valitsemaan tämän nimen Manaajalle, ja tämän nimen päätin ihan ensimmäisenä, se oli niin selkeä! Välillä luulen tähän pentuun lipsahtaneen lohikäärmettä sekaan, sen verran kovaa se puree…

Pentujen tulevat kodit on päätetty, ja tällä kertaa pennut lentävätkin ihan ympäri Suomea. Nämä ovat olleet niin ihanat ja hyvänmielen pennut, etten tiedä, kuinka selviän tulevasta viikonlopusta! Tälle viimeiselle viikolle on kehitelty kaikenlaista kivaa puuhaa vielä yhdessä. Eilen käytiin päivällä pentujen kanssa hallilla, mutta taidan siitä päivitellä lisää ensi yönä, ettei tästä postauksesta tule kilometrin mittaista.


Jätä kommentti

6 viikkoa Vispuloita!

Viime lauantaina pennut täyttivät jo 6 viikkoa, vähiin käy yhteinen aika ennen kuin loppuu!

Loppuviikko sujui melko rauhallisissa merkeissä. Tiistaisen Vesalan reissun jälkeen pidettiin keskiviikkona lepopäivä, kun ajattelin edellispäivän retken olleen pennuille vähän rankka. Keskiviikko-iltana pennuilla olikin sellaiset kreisibailut illalla että oksat pois 😀 Torstaina päätin yrittää maksimoida rauhallisen illan ja yön todennäköisyyden, joten otin pennut mukaan hallille agitreeneihin. Automatkailu sujui valtavan hienosti – kotoa lähtiessä pari piippausta ja sitten unille. Treenikaverit olivat jostain syystä hyvin innokkaita kuullessaan, että mulla on pieniä mukana, joten sain ilman suurempia maanitteluja pentujen pissatusapua ennen hallilletuloa.

Pennut olivat hallilla ihan valtavan reippaita ja iloisia! Niillä riitti treenien ajan ihastelijoita ja seuralaisia. Meidän halli on melko iso, joten siellä kaikui ja kuului mm. keinun pauketta viereisiltä kentiltä, mutta pennut eivät mitenkään isommin uusiin ääniin ja ylipäätään uuteen ympäristöön reagoineet. Tällä kertaa pennut viettivät koko ajan pentuaitauksessa, mutta ehkäpä ensi kerralla pääsevät tutustumaan halliin vähän laajemmin, jos vaan kelit mahdollistavat pentujen kuljettamisen mukana.

Pennut näkivät muutamia treenikavereiden koiria ja tekivät reippaasti tuttavuutta aitauksen läpi. Kiinnostuneina ne seurailivat muiden treenejä omien leikkiensä ohessa!

Treenikaverit antoivat pennuille muutamia leluja testattavaksi, pennut viihtyivät niiden kanssa aika mukavasti! Loppuviikon aikana koitin vähän tehostetusti leikittää pentuja tulevaa pentutestiäkin ajatellen.

Treenien lopussa pennut alkoivat olla aika raukeassa tilassa, joten pienen ulkoilun jälkeen lastattiin pennut autoon. Siellä ne nukkuivat ihan sikeästi, kun tulin jäähkälenkiltä aikuisten koirien kanssa. Ajattelin loppuillan olevan aika hiljainen, mutta kotiin päästyään pennut varmaan purkivat päivän kokemuksia leikkimällä noin tunnin. Yöllä ei kuulunut pentulasta kyllä pihaustakaan 😀

Perjantaina pennuilla kävi vieraita parissa porukassa. Illemmalla meille tuli Aino sekä Marjut, jolla oli mukanaan myös aussiepojat Kiri 3v ja Vinha 7kk. Marjutin pojat ovat luotettavia ja pentuturvallisia, joten tehtyään ensin tuttavuutta pentuaitauksen läpi pojat pääsivät moikkaamaan pentuja myös aidan toiselle puolelle. Marjut sai aika kivoja videoklippejä vierailulta, sain luvan nämä jakaa täällä blogissakin, kun itsellä jäi kuvaaminen kokonaan jälleen kerran.

Taika on aikalailla siirtänyt siivousvastuun jo mun harteille, joten moppaaminen on tullut tässä viime päivinä hyvin tutuksi. Yleensä homma hoituu nopeiten ja vaivattomammin pentujen ollessa pihalla, koska muuten mopissa on kiinni aika monta lisäosaa (ellei moppaaja ole kokenut ja hyvin ripeä liikkeissään) 😀

Viime viikon loppupuolella kelien ollessa leudompia kävi jo jokusen kerran niin kuin osasin odottaakin, että pennuilla oli ulkona sen verran lystiä, ettei niitä huvittanut tulla sisälle ollenkaan. Viikonlopun myrskyn aikaan pentuja ei taas oikein millään meinannut saada ulos kuin kääntymään. Sisäsiisteyden opettelu on kuitenkin saatu ihan kohtuulliselle mallille, useimmiten ainakin osa tarpeista tulee pennuilla ulos. Pennut tosin syövät ulkoa kaikenlaista, liekö johtunut siitä vai jostain muusta, mutta Maagilla oli maha sekaisin pari päivää sitten ja tänään huomasin Manaajalla samoja oireita. Molemmat ovat onneksi olleet muuten hyvävointisia ja syöneet hyvin, joten on uskallettu mennä seurantalinjalla.

Sellainen erikoisuus näillä tyypeillä on etenkin viimeisen viikon aikana ollut, että aamulla päästettyäni pennut pihalle ja siivottuani pentujen oleskelutilat saan pennut takaisin sisälle otettuani tarkistaa aina ensimmäisenä, kuinka moni on kylvyn tarpeessa. Nämä eivät leikkien tohinassa katso yhtään, missä pyörivät, joten aika usein jollakulla on kakkaa kyljissä, niskassa, korvassa ja milloin missäkin. Noh, tämän ”ansiosta” pennut ovat jo aika kokeneita käsienpesualtaassa paikallaan seisomisessa eivätkä juurikaan protestoi suihkuttelua. Tämän viikon uusi lempinimi pennuille onkin ollut kakkakierijäiset 😀 Aiempien pentujen kanssa olen yleensä selvinnyt yhdellä isommalla pesulla luovutuksen kynnyksellä, mutta näitä on saanut pestä ihan työkseen.

Tänään (eli eilen) maanantaina meillä olikin jännä päivä, kun pennuilla oli pentutestit Motivaation hallilla täällä Jyväskylässä. Automatka hallille sujui taas valtavan hienosti – pari piippausta ja pennut kävivät unille. Testaajana toimi Elli, joka on pennut kyllä nähnyt aiemmin, mutta viimeksi aika pieninä silloin, kun niillä oli vasta auennut silmät. Pentutesti oli aika erilainen verrattuna aiempiin, joilla mun pentuja on testattu, mutta kyllä siitä olennaisimmat jutut tulivat hyvinkin esille. Lyhykäisyydessään testi aloitettiin uudesta tilasta, jossa katsottiin, miten rohkeasti ja reippaasti pentu lähti tutustumaan uuteen paikkaan, ja lopuksi katsottiin, miten pentu ottaa kontaktia passiiviseen testaajaan. Seuraavaksi toisessa huoneessa oli erilaisia alustoja, joiden yli pentujen piti mennä päästäkseen testaajan luo. Kolmannessa vieraassa tilassa katsottiin jälleen, miten pentu lähtee tut