Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Lomaviikkojen kuulumiset

Helmikuun 8.pv oli alkuvuoden yksi odotetuimmista päivistä – mulla alkoi kahden viikon loma! Loma tuli kovasti tarpeeseen, loppu- ja alkuvuosi töissä, muutto uuteen sairaala Novaan sekä pitkään jatkuneet uniongelmat veivät mehut. Lomalla sai panostettua lepäämiseen ja olemiseen, ja sopivasti oli myös mukavaa ohjelmaa.

Loma aloitettiin suuntaamalla Etelä-Suomeen vierailemaan pitkästä aikaa ystäväni Lotan sekä Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) luona! Reissu oli siinä suhteessa mun ja Lotan mittapuulla perinteinen, että asiat ei ihan menneet niin kuin suunniteltiin 😀 Käytiin kivalla metsälenkillä purkamassa koirien energiaa, ja sitten suunnattiin koirauimala PetBrossille koiria uittamaan. Koirilla oli hauskaa, ja puolen tunnin yhteinen uintiaika hurahti tosi nopeasti.

Tiistaina tultiin reissusta jo kotiin, sillä keskiviikkona suunnattiin puolestaan Joensuuhun kotopuoleen. Joensuussa kävin hieromassa pari koiraa, käytiin lenkillä Marjutin ja Kirin (Mi Sombra Mr Mistoffelees) kanssa, seuraavana päivänä Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) sekä Lenni-tollerin kanssa. Muuten otettiin lunkisti, käytiin mummon luona ja ihan vaan rentouduttiin. Marjut otti lenkiltä ihania kuvia, laitan niitä tähän muutaman näytille – Kirillä ja tytöillä oli ihan superhauskaa keskenään! Rini ei ollut tällä lenkillä mukana, se sai lenkin ajan nauttia porukoiden herkunsyöntihoidosta.

Joensuusta tultiin kotiin seuraavan viikon maanantaina, sopivasti Saran agilitytreenejä varten. Tehtiin keppejä sekä pientä radantynkää, pienen tauon sekä Saran hoidon jälkeen rata tuntui kulkevan kivasti. Keppitreenitkin menivät hyvin, edellisen kerran olin käynyt itsenäisesti niitä treenaamassa, ja silloin tuntui, ettei koiralla ollut kepeistä ajatustakaan. Sara on selvästi jo ketjuttanut, että keppien päässä on ryhmätreeneissä iso palkka (ja sosiaalinen lisä), joten ehkäpä itsenäisissä treeneissä palkka ei ollut riittävä.

Toinen lomaviikko vietettiin aika pitkälti kotosalla keräten voimia. Yksi juhlapäivä sille viikolle kuitenkin osui, nimittäin 16.2. – se on sekä N-pentueen että Lempparin syntymäpäivä! N-pentue täytti jo 6 vuotta, ja Lempi juhlisti 4-vuotissynttäreitä! Valtavasti onnea Morris, Noa, Messi, Helmi, Keksi sekä oma Lempparini ❤

N-pentue ihan pieninä ❤

Lempille olin ostanut synttärilahjan jo ennakkoon samalla, kun käytiin Saran kanssa synttärilahjaostoksilla. Lempillä on ollut tämän saman lelusarjan pari muuta lelua, ja ne ovat olleet hittejä – niin on ollut tämäkin 😀 Kotona ei juuri hiljaisia hetkiä ole ollut sen koommin, mutta mitäpä ihminen ei kärsisi onnellisen koiran vuoksi!

Viimeiselle lomaviikonlopulle oli ohjelmanumero – jo viime vuoden loppupuolella paimennuskouluttajamme Mirva kertoi järjestävänsä paimennuskoulutusviikonlopun Usvanummen tilalle Nummi-Pusulaan. Sinne olivat ilmoittautuneet meidän lisäksi myös Aino Maarun (E. Shaula) ja Ari Haban (E. Saros) kanssa. Lauantaiaamuna lähdettiin kauheassa lumipyryssä ajelemaan kohti etelää, onneksi keli vähän koheni matkalla!

Lauantaina päätin keskittyä Saran kanssa työskentelyyn, tarkoitus oli ensin ottaa tuntumaa uuteen paikkaan ja lampaisiin sekä keskittyä pysähtymisiin – ne eivät kisoissa ole kertaakaan onnistuneet ensimmäisellä yrityksellä. Ennen varsinaisten treenien alkamista päästiin oikeisiin töihin, kun meidän piti siirtää uudet lampaat pyöröön. Sara toimi aika kivasti ja rohkeasti oikeassa työtehtävässä ja kuunteli hyvin ohjausta. Saralla oli pitkän tauon jälkeen aika paljon vauhtia, jouduin aluksi sille muistuttelemaan, että se voisi vähän antaa lampaille ja mulle tilaa. Siirryttiin lampaiden kanssa pyöröstä pihalle tekemään pitemmän matkan peruskuljetusta, ja lopuksi tehtiin pysähdystä. Sara pysähtyi käskystä kyllä, mutta hitaasti – kouluttaja Mervi ehdotti, että lähdettäisiin paneutumaan pysäytyksiin tarjoamisen kautta, mikä kuulosti mun korvaan oikein hyvältä ajatukselta. Sara alkoi aika nopeasti tarjota pysähtymistä jääden seisomaan. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen lisättiin haastetta ja päätettiin jäädä odottamaan, että Sara tarjoaa istumista. Sitä muuten saatiinkin odottaa! Sara minusta ihan selvästi tiesi, mitä siltä haluttiin, mutta pieni junttapulla ei halunnut nöyrtyä – se esitteli närkästyskorvat, nyrpisteli nenää, katsoi mua välillä kuin halpaa makkaraa, katseli maisemia… Ehkä noin 10min odottamisen jälkeen se lopulta antoi periksi, käveli minusta poispäin pari metriä ja kävi istumaan. Siitä seurasi hillittömät kehut ja se sai palkaksi kuljettaa lampaita pienen pätkän. Tunsin heti eron koiran mielentilassa sekä lampaissa – kuljetus oli rauhallisempaa ja soljuvampaa.

Toisella kierroksella lähdettiin samasta tilanteesta – odotettiin istumisen tarjoamista. Sara ei edelleenkään halunnut nöyrtyä, varmaan 15min henkisen kamppailun jälkeen avustin sen istumaan tulemalla ensin vähitellen lähemmäs ja antamalla sitten käsiavun. Silläpä ei ollutkaan samaa vaikutusta kuin aiemmalla kierroksella, Sara selvästi koki voittaneensa henkisen kamppailun. Kouluttaja kehui Saran sinnikkyyttä ja lujaa tahtoa – siitä tulee huikea kaveri, kun saadaan Saran tahdonvoima valjastettua yhteistyöhön!

Yötä oltiin Tarjan ja Mikon luona Raaseporissa, Rinille sanoin jo pihalla, että nyt ei sitten järjestetä mitään hatkareissua. Yö nukuttiin hyvin, ja aamulla suunnattiin takaisin paimennustreeneihin. Sunnuntaina ohjelmassa oli ratatreenit. Olin jo etukäteen suunnitellut, että sunnuntaina treenaan Lempin kanssa, mutta mietin pitkään, hyödynkö sen kanssa enemmän ratatreenistä vai jonkin palasen treenaamisesta. Muiden ratoja seuratessa päätin, että kokeilen rataa Lempin kanssa, autan sitä tarvittaessa ja harjoitellaan.

Lempin mielentila tuntui aika hyvältä, pyörössä lampaisiin tuntumaa ottaessa jouduin pari kertaa Lempille kertomaan, että sen pitää antaa enemmän tilaa. Pyöröstä radalle lähtiessä Lempi teki hyvin hommia, joskin istu-käskyllä se kävi aina maahan. Nämä kiltit lampaat eivät yrittäneet kävellä pienten saukkokoirien yli, niin se ei haitannut. Lempi teki tosi hienon tiepysäytyksen, minä karkuutin lampaat, kun jäin liian pitkäksi aikaa risteyksessä miettimään suuntaa, ja lampailla oli kova veto lampolan suuntaan. Käytiin hakemassa lampaat ja jatkettiin rataa. Pujottelussa Lempi teki aika hyvin töitä tehden välillä mulle eteen tilaa, että pääsin liikkumaan, ja antamalla välillä lampaille painetta liikkua eteenpäin. Laidunnus sujui myös kivasti, vaikka siinä meillä on ollut aiemmin paljon haasteita. Kaikkinensa Lempi teki töitä todella hyvin! Kouluttaja antoi paljon kehuja koiran kyvystä lukea lampaita ja tilanteita, minun pitäisi vain luottaa siihen enemmän. Kun saadaan meidän keskinäinen yhteistyö ja luottamus kuntoon, niin meistä tulee hyviä 🙂 Olin tosi tyytyväinen Lempin työskentelyyn, ja ensimmäinen ratasuoritus oli jo niin onnistunut, etten nähnyt tarvetta lähteä uusimaan rataa Lempin kanssa. Siispä Sara pääsi vielä sunnuntaina tekemään ratatreenin.

Saran radalle päätin ottaa saman tavoitteen kuin Lempin kanssa – en käskytä tai puhu turhia, pyrin pitämään oman pääni kasassa ja auttamaan koiraa tarvittaessa. Sen verran edellispäivän treeniväsymys Sarassa vähän näkyi, että se välillä kuljetuksen aikana kävi haukahduksen omaisesti kiljaisemassa lampaille vauhtia. Kuljetuksissa Sara piti sunnuntaina hyvin etäisyyttä, mun oli helppo kulkea. Tiepysäytys oli yksi meidän parhaimmista, vähän jouduin koiraa siirtämään, kun huomasin yrittäessäni irrota lampailta, että ne pyrkivät mun perään. Saralta en karkuuttanut lampaita, kun muistin, että risteyksessä pitää kävellä eikä jäädä seisoskelemaan. Pujottelu oli melko ok, paikoitellen oli hankala kävellä. Laidunnuksessa Sara alkoi vähän väsyä, mun piti vähän vääntää pysähtymisestä ja paikalla pysymisestä sen kanssa. Kertaalleen juuri ennen laidunnusajan loppua Sara vähän varasti lampaille, mutta saatiin tilanne korjattua ilman, että lampaat karkasivat. Otin lyhyen laidunnuksen uudestaan ennen kuin jatkettiin rata loppuun.

Olin Saran rataan myös tosi tyytyväinen, se teki pääosin tosi hyvin töitä! Kouluttaja kehotti Saran kanssa keskittymään treeneissä pysähtymisiin ja paikallaoloihin, koittaa rauhassa rakentaa sen kanssa malttia. Saralla on suuri tarve koittaa hallita laumaa, mikä näkyy sen tekemisessä, mutta siinä on paljon potentiaalia. Mun hieno nuori paimen ❤ Ihana Aino oli ottanut parit kuvat meidän treeneistä mun kameralla, kiva saada itsellekin kuvia omista treeneistä muistoksi!

Oli tosi opettavainen viikonloppu, ja oli kiva päästä seuraamaan myös muiden treenejä sekä ratoja. Myös Maaru ja Haba tekivät hienosti töitä koko viikonlopun, laitan pari kuvaa tähän näytille. Tässä alla Arin ja Haban treeneistä jokunen valittu pala:

Ja tässä alla Ainon ja Maarun treeneistä jokunen kuva:

Kotimatka oli ikävällä tavalla ikimuistoinen – Ainon autosta hajosi sisätilan tuuletin, koko päivän oli satanut vettä, joten ikkunat olivat ihan huurussa. Tiet olivat nollakelin jälkeen peilijäässä. Päätettiin olla ajamatta Tampereen kautta kotiin, koska sinne oli luvattu ihan karseaa keliä, joten lähdettiin yrittämään Hämeenlinnan kautta. Vähän ennen Hämeenlinnaa alkoi sataa jäistä tihkua, joka jäätyi saman tien tuulilasiin. Selvittiin Tuulosen kauppakeskukseen asti, ajettiin lämpimään parkkihalliin autoa sulattelemaan ja miettimään, mitä tehdään. Auto onneksi suli lämpimässä ja keli vaihtui pakkasen puolelle, joten päätettiin lähteä yrittämään kotiin. Kotimatkaan meni melkein 5h, niin varovasti oli ajettava, mutta onneksi selvittiin kotiin asti ja vielä hengissäkin.

Tällä viikolla mulla piti alkaa työt jo tiistaina, mutta sunnuntain vesisateen ja kylmän kotimatkan päätteeksi vilustuin, pääsin koronatikun alle ja olin niin kipeä, että töihin ei ollut asiaa. Alkuviikko otettiin hyvin rauhallisesti. Rinille kaksi päivää auton kyydissä oli liikaa, näin siitä jo sunnuntaina kotiin tullessa, että se on aika jäykkä ja kipeä. Onneksi kipulääke ja pienet kävelylenkit vetreyttivät mummun, tiistaina se jo loikki hepuleissaan lenkillä. Perjantaina olo oli jo sen verran hyvä, että päästiin käväisemään päiväreissu Tampereella, käytin Moiran Katriinalla hoidettavana ja Rini sai samalla pienen ekstrahoidon ❤

Oodi tekemässä tuttavuutta mun koiriin

Tänään (eli eilen) yövuorojen välissä pääsin ihanaan pentukuplaan, kun Pipsa toi Oodin (Red’n Ready Make It Double) mulle päivähoitoon! Nukkumaan en päivän aikana juurikaan kerennyt enkä malttanut, suunnattiin päivällä lenkille Vesalaan koko lauman kanssa. Vesalassa päästiinkin kelkkareittejä pitkin kävelemään ihan mukava lenkki, ja kun samalla ulkoilutin kameraa, niin koirat saivat ulkoilla ihan kunnolla. Oodi on kasvanut ihan hirmuisesti, vaikka onkin mun kasvatteihin verrattuna ikäisekseen paljon pienempi. Niin ihana pentu, tää vierailu ei helpottanut mun pentukuumetta yhtään! Oli ihana päivä!

Lenkillä mentiin lujaa!

Lopuksi kerrottakoon terveystulosuutinen: Freya (E. Listen To My Story) kävi torstaina silmäpeilauksessa, silmät olivat odotetusti terveet 🙂 Paljon onnea Stiina ja kiitos tutkimisesta!


Jätä kommentti

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Apua, liki kolme kuukautta edellisestä pitemmästä postauksesta! Koronan takia ei kyllä kovin isoja uutisia ole jaettavaksi asti, mutta kertoillaan Empputiimin arkisempia kuulumisia kuitenkin.

Oma lauma tammikuussa

Joulu ja vuodenvaihde menivät niin kuin aina – joulu töissä ja uusi vuosi vapaalla. Joulun pyhien jälkeen käväistiin Joensuussa parin päivän reissu, muuten otettiin ihan levon kannalta, mutta päästiin yhtenä päivänä lenkille Venlan sekä Vilpun (E. You Are Not Alone) ja Lennin kanssa. Reissuun kuului olennaisesti myös useampi vierailu mummoni luona, joka odottaa aina meitä (ja etenkin koiria) käymään. Rini on koko suvun suosikki – vanhana, viisaana ja mun koirista ensimmäisenä. Uudenvuodenaattona ajeltiin yötä vasten takaisin kotiin, kotona raketit vielä paukkuivat, mutta koirat eivät onneksi tänäkään vuonna olleet paukkeesta moksiskaan.

Ihana Viva, (c) PM Lehikoinen

Järjestin Ellin koulutuspäivän heti tammikuun alussa, koronan vuoksi ei voitu pitää porukkakokoontumista treenien äärelle, joten toteutettiin treenit lajeittain pienryhmissä. En päässyt näkemään muiden treenejä, mutta ehdin nähdä syksyllä meillä uutta kotia etsineen Vivan (Hazelmoor Yoko Ono)! Vivalla menee uudessa kodissa tosi hyvin, ja se oli ihan eri koira kuin syksyllä ❤ Se oli ehtinyt jo muodostaa hyvän suhteen Elenan kanssa, rauhoittunut ja rentoutunut ihan valtavasti, ja yksinolotkin kuulemma sujuvat jo oikein mallikkaasti! Viva on päässyt takaisin harrastamisen makuun, mikä varmasti on myös tärkeässä osassa uuden arjen opettelua. Uudessa kodissa on tehty Vivan kanssa valtavan hyvää työtä, lämmin kiitos siitä!

Sara

Omien koirien treeneissä Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä tunnarin alkeita. Seuraamisessa kiinnitettiin huomiota Saran ylimääräiseen sähläämiseen seuraamisen aikana sekä perusasennossa olon aikana. Sara meinasi koulutuksessa painua lysyyn, mikä vaikutti seuraamisen yleisilmeeseen huonontavasti, joten ryhdyttiin opettamaan sille käsitelakkaa oikean pään asennon vahvistamiseksi. Tunnarin alkeissa siirryttiin heti itse etsimiseen, piiloteltiin hajuttomia kapuloita sekä mun käsissä pyörittelemä kapula erilaisten tavaroiden sekaan, hajuttomat kapulat olivat ”koiran saavuttamattomissa”. No eivät olleet Saran saavuttamattomissa – vaikka vein oikean kapulan näköapujen kanssa piiloon, Sara silti pyrki tuomaan ensin näkemänsä kapulan. Jäätiin pohdiskelemaan, että täytyy pohjustaa nenätyöskentelyä vähän alle ja kokeilla sitten uudestaan.

Lempi

Lempparin kanssa työstettiin hyppyjen välissä tarkkuutta vaativia asioita sekä takapään käyttöä oikealla. Toivoin, että Lempi olisi voimakkaammin esitellyt Kuopion kisoissa ilmennyttä katseen kiinni jäämistä edessä olevaan hyppyyn, mutta ei. Se välillä vilkaisi hyppyä, kun seuruutin sitä ohi, muttei esitellyt pieniäkään aikeita pyrkiä hypylle. Saatiin kyllä hyvää treeniä, välillä tehtiin kolme hyppyä sarjahyppynä, välillä yksi, välissä joku muu tehtävä, sitten taas hyppy, sitten samat jutut toisella puolella seuraten. Takapään käyttötreeneissä kävi ilmi, että Lempillä on kyllä hyvä ajatus takapään käytöstä, mutta sille täytyy tarkentaa paikkaa, se jäi kovin kauas ohjaajasta. Tehtiin toistoja alustan päällä, jonne Lempin piti takapäätä käyttäen hakeutua, sillä saatiin hyviä suorituksia, ja sen jälkeen kotitreeneissäkin Lempi on hakeutunut lähemmäs.

Rini ❤

Rinillekin oli Ellin koulutuspäivään varattu maksullinen viihdytystuokio. Viljeltiin halliin paljon tuoleja, merkkikartioita ja kaikkea muuta tavaraa, ja niiden päälle paljon nameja, joita mummu sai nuuskutella ja etsiä. Rini innostui hommasta niinkin paljon, että puolikiipeili tuolien päälle, se kävikin jumpasta… Rinillä oli kovin villit unet treenin päätteeksi, se näki kovasti unia – oli selvästi ollut kiva päivä!

Riniä on hemmoteltu muutenkin, se sai joululahjaksi sarjakortin Aquabarksin lämminvesialtaaseen uimaan! Tammikuussa käytiin kerran kokeilemassa, miten uinti kulkee ja miten mummun keho reagoi lämpimään veteen. Rini tykkäsi kovasti ja tiesi heti, mitä uimahalliin oltiin tultu tekemään. Oikea puoli oli heikompi, niin kuin se on jonkin aikaa jo ollutkin, mutta ihanasti lämmin vesi näytti kehoa vetreyttävän. Sovittiin, että käydään alkuun noin kahden viikon välein, tällä viikolla Rini pääsee toisen kerran uimaan.

Tammikuussa meillä oli myös ajat osteopaatti-Katriinalle Tampereelle! Taas pakattiin Tanasen auto täyteen koiria, kun mukaan lähti omien koirien lisäksi Ainon Seela-karjismummu sekä Saran velipojat Haba (E. Saros) ja Puhti (E. Sirius). Mummukoirat saivat ihanaa erityiskohtelua, otin niille pentuaitauksen sisälle, niin niiden ei tarvinnut olla autossa pienessä tilassa pitkää päivää. Seela ei ole aiemmin käynyt Katriinalla, niin se sai ensin pentuaitauksesta katsella, kun Riniä hoidettiin.

Rinillä pääasiallisesti hoidettavaa oli enemmän oikealla puolella sekä niskassa. Keho kuulemma edelleen hienosti vastaa hoitoon ja elinvoimaa on ikään nähden valtavasti. Rini nautti hoidosta koko rahan edestä, se on aika ihana hoidettava. Seelalla hoidettavaa oli jonkin verran, mutta hienosti sekin antoi hoitaa, vaikka Aino ei päässyt mukaan. Seela palkitsi Katriinan jopa suukolla hoidon päätteeksi, mikä lienee karjikselle aika harvinaista 😀

Haballa ja Puhtilla pyyhki molemmilla aika hyvin, Haballa siellä täällä pientä hoidettavaa, muttei mitään isompaa. Puhti oli ihan eri koira kuin viimeksi, huomasin jo aamulla Terhin tuodessa sen meille, että sen karvahan kiiltää! Edellisen hoidon jälkeen vatsa oli rauhoittunut, ja selvästi ruoasta ravintoaineet imeytyvät nyt hyvin. Puhti esitteli hienot pitkät venytykset hoidon jälkeen.

Lempi oli aika hyvässä kunnossa, vaikka itse sen pari kertaa hieroessani olen saanut availla sen niskaa. Niskassa oli pientä hoidettavaa, mutta muuten ei mitään isompaa. Päivän pisimmän vikalistan haltija oli Sara, se putosi agitreeneissä noin 1,5vkoa ennen hoitoa pahasti keinulta, minkä seurauksena se oli kierossa kuin korkkiruuvi. Katriina totesi, että ”siltähän on käytännössä pää irti”. Aika päätöntä menoa meillä oli kyllä sen keinulta putoamisen jälkeen ollutkin. Pari päivää hoidon jälkeen Sara oli vielä aika ylivirittynyt, mutta sen jälkeen se on tasoittunut takaisin normaaliin.

Tammikuun lopussa käväistiin taas pohjoisen turneella ”Tanasen kuntoutusleirillä” Tiinan, Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön luona. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli hoitaa pohjoisen hieronta-asiakkaat, mutta käytiin me siinä ohessa paljon lenkkeilemässäkin ja koitettiin rentoutua. Pohjoisessa piisasi lunta, ja jo tulopäivänä perjantaina Tiinan viedessä meidät umpihankilenkille olin ihan kauhuissani, miten Rini-rukka selviää tästä reissusta. Ihan hyvin se onneksi selvisi, vaikka aika raskasta on lenkkeily näillä ikävuosilla noin raskaissa olosuhteissa. Nuoriso veti hangessa rallia ihan ongelmitta. Jälleen kerran kamera oli mukana reissussa, mutta yhtään kuvaa sillä ei tullut otettua.

Tammikuussa juhlittiin myös kolmen pentueen synttäreitä!

Synttärikimaran aloitti FF-pentue, joka täytti 12.1. jo 4 vuotta! Paljon onnea Leo, Vilppu, Taika ja Freya! ❤
20.1. ensimmäinen pentueeni eli Hazel-pentue täytti 9 vuotta! Paljon onnea kultapojistani ensimmäinen Nekku! ❤ Lentosuukkoja rakkaalle Hildalleni, mulla on ihan hirveä ikävä vieläkin.
30.1. S-pentue täytti 2 vuotta! Valtavasti onnea Haba, Vips, Fila, Maaru, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Lentosuukkoja ja kaihoisat terveiset rakkaille Nukalle ja Nemille pilvilinnoihin, olette molemmat ajatuksissa edelleen päivittäin.

Kisoja ei nyt alkuvuodesta ole, joten jatketaan treenien parissa. Lempille en ottanut ryhmäpaikkaa agilityyn tälle jaksolle, sillä meillä on muita suunnitelmia, itsenäisesti käydään kyllä treenailemassa. Lempin kepit nytkähtivät eteenpäin takaperin ketjuttamisen myötä, toivottavasti suunta jatkuisi hyvänä. Lempin treenit painottuvat enemmän rallyyn ja suunnitelmissa olisi tänä vuonna panostaa enemmän myös noseworkkiin. Sara jatkaa agilityä, tälle vuodelle mulla ei ole vielä kisatavoitteita, rakennetaan rauhassa pohjia. Saran kanssa olisi tarkoitus yrittää kasata tokon alokasluokan liikkeitä, ne alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Molempien kanssa toiveissa olisi myös päästä paimennuskisoihin tänä vuonna. Paimentamaan ei olla vielä päästy tälle vuodelle, mutta toivottavasti pian päästään! Emppuporukalle on varattu ensimmäinen paimennusviikonloppu maaliskuulle.

Sara 2v ❤

Eilen Viivi kävi näytillä pari päivää vaille 8kk ikäisen Kromin (E. Fireheart) kanssa! Koronan takia ei olla päästy pitämään pentuetreffejä eikä näkemään kunnolla, tuntuu ihan kamalalta, kun ei pääse näkemään kasvattien kasvua ja kehitystä. Onneksi meillä on Facebookissa aktiivinen ryhmä, jonka kautta ollaan pidetty yhteyttä kaikkien pennunomistajien kanssa. Kromista on kasvanut hieno ja komea nuori lepakkokorvainen pojankloppi. Olen tässä parin kuukauden sisään nähnyt nyt Kromin lisäksi Breen (E. Sweetheart), Nellin (E. Ravenheart) ja Ohmin (E. Lionheart), ja kyllä näissä Nadan ja Areksen herttalapsissa aika paljon samoja piirteitä on – kaikki ovat kovin iloisia, ihmisille avoimia ja sosiaalisia isohkoja pusukoneita 😀 Kromista otettiin edustuskuvat, tosin ennen kuvien ottamista käväistiin pieni kieppi meidän lähimetsässä, ja hauskanpito Saran kanssa jätti jälkensä näihinkin kuviin.


Jätä kommentti

FF-pentueen luonnetestit 4.7.2020

Keväällä otin puheeksi FF-pentueen omistajien kanssa, että olisipa kiva saada porukka samaan luonnetestiin. Suhteellisen nuoriahan nämä vielä ovat, mutta ajatus sai heti kannatusta ja testiä alettiin katsella kesälle. Sopivasti Korpilahdelle oli tulossa suuressa arvossa pitämäni, todella kokenut ja entuudestaan hyväksi havaittu tuomarikaksikko Jorma Kerkkä & Reijo Hynynen yhtenä viikonloppuna joka kuukausi keväästä syksyyn saakka. Heille tiesin heti haluavani tämän pentueen viedä. Vielä parempi – kasvattajat saivat etukäteen varata paikkoja kasvateilleen! Aika pitkälle saatiin kuitenkin jännittää, saadaanko pitää meille varatut testipaikat, kevään testit kun jouduttiin perumaan koronan takia, ja järjestäjillä oli varmasti iso työ sijoitella kevään testeihin ilmoittautuneet koirat uudelleen. Vielä sen jälkeen jännitettiin, pääseekö testejä katsomaan.

Eilen sitten jännitettiin – luonnetestien lisäksi Leon kotiin unohtuneita rekisteri- ja rokotustodistuksia. Ihanat järjestäjät joustivat sen verran, että aamupäivän koirat järjesteltiin uudelleen, ja Leo pääsi testattavaksi, kun Tianan veli ja puoliso toivat paperit Tampereelta testipaikalle. Onneksi näin, kiitos tätäkin kautta kaikille ❤

Ensimmäisenä testiin pääsi Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone):

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukausvarma

Tuloksena +157 pistettä! Videot testistä alla:

Loppuarviossa pisteet ovat laskuvirheen vuoksi väärin, tämä oikaistiin toimistossa heti virheen havaitsemisen jälkeen 🙂

Vilpun jälkeen testattavaksi meni Taika (Empathica’s Eyes On Me):

  • Toimintakyky -1 pieni
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu ++3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu -1 pieni
  • Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • Laukauskokematon

Taikan tuloksena +99 pistettä! Taikalla loppui ihan hiljattain juoksu, mahdotonta sanoa, vaikuttiko se koiran toimintaan testissä. Kotona ja treeneissä Taika tykkää leikkiä leluilla, testissä se ei innostunut leikkimään ollenkaan. Onneksi tämä on kuitenkin vain yhden päivän ja hetken arvio, tämäkään ei kerro koirasta koko totuutta. Videot Taikan testistä alla:

Kolmantena testattavaksi pääsi Freya (Empathica’s Listen To My Story):

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu  +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarma

Tuloksena +174 pistettä! Videot Freyan testistä:

Porukasta viimeisenä testiin pääsi lopulta Leo (Empathica’s Maybe I’m a Lion):

  • Toimintakyky +1 kohtuullinen
  • Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2 kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarma

Myös Leolle +174 pistettä! Vaikka pisteet ja profiili ovat identtiset Freyan kanssa, niin koirien olemukset ja käytös ovat hyvinkin erilaiset, kuten videoilta voi havaita:

Lämmin kiitos ja valtavasti onnea Venlalle, Stiinalle, Tianalle ja Marja-Leenalle! ❤ Oli ihan mielettömän hienoa saada koko pentue samaan testiin! Rotujärjestön aloitteesta testejä ei enää arvioida hyväksytyksi tai hylätyksi, mutta jos vanhoilla säännöillä vielä mentäisiin, niin olisi neljä hyväksytysti luonnetestattua aussieta omissa kasvateissa lisää 🙂


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi jatkuu

Kiire ei ole hellittänyt, taas on tapahtunut vaikka ja mitä.

89034597_498968430785546_7535578605401669632_nKoomapäivää voi viettää sohvalla lobotomian läpikäyneen valaskalan kanssa

Kirjoittelin edellisessä postauksessa Saralle agitreeneissä sattuneesta haaverista, jossa takajalka kolahti pituuden palikkaan. Mulla oli varattuna Nadalle hoitoaika Katriinalle 19.2. ja onnenkantamoinen sattui, että sain Saralle ajan siihen samaan syssyyn. Hieman saattoi omistajan hysteriaa olla mukana, kun aikaa hätäpäissäni varasin, mutta toisaalta hyvä, että käytiin. Saran lantio oli pikkuisen nytkähtänyt, eli oli todennäköisesti jalan kolahdusta ottanut vähän lantiolla vastaan. Muuten Sarpalla oli asiat ihan hyvällä mallilla, se malttoi ensimmäistä kertaa aika rauhassa olla hoidettavanakin.

89388365_204369004319443_6821362047003918336_nRapsuta. Paljon.

Hieroin Nadan Katriinan hoitoa edeltäneellä viikolla, ja silloin oikea puoli oli selkeästi kireämpi kuin vasen. Katriina totesi hoidossa saman, joskin kertoi myös, että yleensä törmäyksissä aiheutuneet vammat siirtyvät ensin törmäyspuolelta toiselle ennen kuin katoavat. Nada vastasi hoitoon hyvin, ja malttoi sekin olla paremmin hoidettavana.

89124988_249995266001771_4934253240771411968_nSara ja keinun alkeet

Sara ei agilitytreeneissä ole muistellut mennyttä haaveria, intoa ja vauhtia on riittänyt. Vielä on etenkin itsellä hakemista, miten Saraa ohjata – välillä tuntuu, että alan päästä jyvälle, ja sitten pian tulee koutsin palautteesta tunne, että teen kaiken ihan väärin. Edelleen Saran työskentelyssä näkyy, että se jää käteen tai mun liikkeeseen kiinni, ja oikealla puolella työskentely on sille edelleen aika tahmeaa, vaikka olen yrittänyt muidenkin lajien treeneissä huomioida, että oikeaa puolta täytyy vahvistaa. Tämän viikon maanantaina meillä oli Elinan treenit, joissa teemoina olivat mm. estefokus, irtoaminen ja putkijarru. Me ei siihen putkijarruun asti päästy, mutta saatiin meidän tasoon nähden aika hyviä irtoamisia. Elina neuvoi Saran kanssa treenatessa jättämään treenitaskun pois, sekin voi provosoida käsiin kiinni jäämistä. Aino kokosi meidän treenipätkistä videon, jossa näkyy sekä onnistumiset että meidän tämänhetkiset haasteet 😀

Lempin kanssa on myös jatkettu aksailua. Haastavaa ja kivaa on ollut, välillä ohjaajalla kulkee vähän paremmin ja välillä heikommin. On tää vaan vaikea laji, joka pitää ohjaajan nöyränä. Lempi on syttynyt agiin kyllä tosi hyvin! Palkataan Lempiä treeneissä nykyään pääasiassa vain lelulla, ja siitä on löytynyt oikea raivo-Saukki, kun se iskee leluun kiinni 😀 Maanantain treeneistä saatiin pieni videopätkäkin pitkästä aikaa.

Nyt ei olla jokuseen viikkoon päästy/jaksettu mennä rally/tokoryhmän treeneihin, mutta jonkin verran ollaan treenailtu kotosalla. Saran kanssa tosiaan olen yrittänyt pitää oikealla puolella tekemistä ja irtoamista ohjelmistossa, Lempin kanssa pääpaino on ollut rallytokon avoimen luokan tehtävissä. Yhdessä rallyvalkassa kävin Lempin kanssa, missä tehtiin ratatreeniä. Hallissa seisomaannousu tuotti aluksi haasteita, mikä oli toisaalta itselle aika hyvääkin informaatiota – suoritusvarmuutta täytyy siis saada nostettua. Muuten oli oikein hyvät treenit. Rinin kanssa on hömpsötelty puolenvaihtoja, peruuttamista ja asennonvaihtoja pääasiassa. Mummu on niin onnellinen aina hommiin päästessään ❤

89408966_570055433719903_1937829831672594432_nEve kävi Sokan kanssa vieraisilla viime kuun loppupuolella, käytiin porukalla Ainon johdolla hallilla vähän treenaamassa agilityä, käytiin pienellä porukkalenkillä ja syömässä. Oli tosi kiva tapa viettää vapaapäivää!

Helmikuu huipentui 28.pv järjestämääni joukkokuvaukseen, johon osallistui kolme S-pentua ja Lempi. Välissä oli pitkä viikonloppu odottaa tuloksia, mutta kyllä ne lopulta tulivat! Haban (E. Saros) lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ja VA0, polvet kuvattiin terveiksi ❤ Maarun (E. Shaula) lonkat C/B, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ❤ Maarulle toisesta lonkasta C aavistuksen matalan lonkkamaljan vuoksi, sen ei pitäisi harrastuksiin vaikuttaa eikä lausunut Kennelliiton spesialisti ollut huolissaan, että lonkka olisi kovin taipuvainen nivelrikkoa kehittämään, sen toki sitten ajan kanssa näkee. Sen verran ”poikkeava” tulos kuitenkin sukuun nähden, että Maarulta kuvataan lonkat parin vuoden päästä uudestaan samalla, kun selkääkin kuvataan virallisen spondyloosi- ja VA-lausunnon saamiseksi. Maarulla näkyi polvissa samanlaiset symmetriset poimut kuin siskollaan Filalla (E. Sinope), joista ortopedi oli lisäkuvien myötä sanonut, että ei OCD:hen viittaavia löydöksiä eli ihan harmiton muutos. Saran (E. Soraya) lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0 ja polvet terveet ❤

Lempiltä (Two Coasts’ Rala) kuvattiin virallisesti olat (Incoc), jotka olivat täysin terveet, sekä selästä spondyloosi, jonka tuloksena SP0 ❤ Saadaan hyvillä mielin Lempparin kanssa jatkaa harrastuksia!

Rini oli pitkästä aikaa luustokuvauspäivänä porukan skarpein tyyppi 😀

Rinin alkuvuosi on sujunut etenkin Katriinan hoidon jälkeen tosi hyvin, se on ollut hirmuisen pirteä ja hyvävointinen! En osaa sanoa, oliko se hoidon ansiota, helpottiko pakkaskelit vai onko mummulla ollut vain kevättä rinnassa. Välillä tulee niin haikea olo Riniä katsellessa, kun mietin, miten nopeasti aika sen kanssa on mennyt. Rini on sisaruksistaan viimeinen, veljistä viimeinen nukkui ikiuneen tammikuun loppupuolella. Toivottavasti mummu ei pidä kiirettä, pitäisin sen niin mielelläni vielä pitkään ❤

89571023_750458615491159_5979832242657034240_nParas mummu!

Kuten Saran agivideoltakin pöksyistä voi päätellä, Sara aloitti juoksun. Pitkään ja hartaasti se sitä kyllä tekikin, Katriinan hoidossa jo katsottiin, että juoksu voi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Käytöksestä huomasi hormonaalisen toiminnan – Saralla on jonkin verran esiintynyt ääntelyä enemmän, ja se on välillä ollut todella hellyydenkipeä. Ääntely on tasoittunut nyt juoksun alettua ihan huomattavasti.

Emppupoppoo on tässä välissä tahkonnut taas tuloksia!

  • FF-pentueesta kisakirjat avasi ensimmäisenä Taika (E. Eyes On Me), joka korkkasi 23.2. Marja-Leenan kanssa tokon alokasluokan komeasti 1-tuloksella 181,5p ja 2. palkintosijalla!
  • Noa (E. Norris) kisasi Marin kanssa 29.2. ensimmäistä kertaa rallytokon mestariluokassa, tuloksena MES78!
  • Nuppu (Titangus Daracha) korkkasi Marin kanssa myös kisauransa rallytokossa: tuloksina 29.2. tuplakisoista ALO84 ja ALO100 luokkavoitolla, 7.3. kisoista tuloksena ALO94 ja koulari RTK1!
  • Moira (Color Runs Ready for Success) ja Saila kisasivat 29.2. tokon avoimesta luokasta toisen 1-tuloksen 270 pisteellä!

Paljon onnea kaikille tuloksia tykittäneille! ❤

Emppupoppoolle on suunnitteilla kaikkea kivaa kesälle – ollaan varattu paimennusviikonloppu ja suunnitellaan kovasti syksylle meidän ensimmäistä agileiriä! On kyllä ihana, kun porukka on näin aktiivista, näitä järjestelee ihan siitäkin ilosta 🙂 Lempin kanssa saatiin myös kivaa odotettavaa kesälle, sillä päästiin peltojälkikurssille, tuskin maltan odottaa heinäkuuta!


Jätä kommentti

Emppujen paimennuspäivä ja muut loppu- ja alkuvuoden kuulumiset

Hyvää uutta vuotta blogin seuraajille! Me vietettiin koirien kanssa joulua vähän perinteisesti jälkijunassa kotiseudulla Itä-Suomessa, olipa ihanan rentouttava viisi päivää! Mitään lenkkeilyä ja rentoutumista kovin paljon kummempaa ei tehty, paitsi että Ellin kanssa käytiin Kontioniemen hallilla koiria treenaamassa yhtenä päivänä. Kiva oli päästä uuteen halliin puuhastelemaan, ja treenit sujuivat hyvin. Kotiin suunnattiin uudenvuoden aattona alkuillasta, saatiin matkaseuraksi Elli ja Mauri. Joensuussa rakettien räiske alkoi jo ennen kotimatkalle lähtöä, mutta kaikki koirat vetelivät kuorsaten sikeitä paukkeesta huolimatta. Lempi käväisi samalla yhden yön pikatreenilomalla Ellin luona, oli kyllä outoa olla kotona vain kahden koiran kanssa.

Ei niin perinteinen tammikuun sää! Kuvassa S-pennuista Haba, Maaru ja Puhti Emppujen paimennuspäivässä, siitä lisää alempana! Kaikki tekstin kuvat ovat paimennuspäivän satoa.

Uusi vuosi on alkanut varsin rennosti, ollaan lenkkeilty ja treenailtu. Viime viikolla alkoivat agitreenit taas pyöriä, mutta mun työvuorot ovat toistaiseksi osallistumiset vielä estäneet, mutta piakkoin mekin päästään mukaan. Kotona ollaan kyllä treenattu sitten senkin edestä ja pari kertaa käyty hallilla itsekseen.

Lempin kanssa treenien pääpaino on ollut rallytokossa, alempia luokkia ajatellen muuten alkaa tehtävät olla kasassa, mutta seisominen on vaatinut vähän enemmän työtä. Luotamme kuitenkin siihen, että laadukas tehotreeni tuottaa tulosta 🙂 Olen kyllä hyvilläni, etten ole kiirehtinyt kisoihin, nyt tuntuu, että Lempi kestää henkisesti paremmin korjaamista ja myös virheiden tekemistä. Agitreeneissä Lempin kanssa käytiin itsenäisesti tekemässä kontakteja ja keppejä, kepeillä on nyt jäljellä kolme ohjuria ja pujottelu on parempaa, kun vaan itse rohkeasti annan koiran jäädä itsenäisesti työskentelemään enkä jää epävarmana varmistelemaan. Keinusta Aino antoi jo viimeksi palautetta, että alkaa olla kisakuntoinen, ja myös puomi vaikuttaa jo aika hyvältä. A:ta täytyy vielä vähän treenailla. Agilityssä olisi tarkoitus päästä tänä vuonna kisaamaan tässä kevään mittaan, katsellaan, miten tavoite pitää 🙂

Maaru paimentaa

Sara on treenaillut tokon ja rallyn pohjia ja voi elämä, miten tykkään treenata sen kanssa! Kehitystahti on huikea. Ollaan treenailtu maahanmenoja, seuraamista ja perusasentoa sekä oikealla että vasemmalla, takapään käyttöä, metallikapulan pitoa, eteenlähetystä, luopumista, leikkiä… Asenne on Sarpalla kohdallaan, se muistuttaa niin paljon Riniä ja toisaalta Keksiäkin – ehkä sen treenaaminen tuntuu osittain siitäkin syystä niin kivalta, kun on päässyt takaisin omille mukavuusalueilleen. Hauska nyt aksatreenien alkaessa nähdä, mihin suuntaan Sara siellä kehittyy, sillä on nyt niin vahvat pohjat tokoon ja kontakti ohjaajaan sen mukainen 😀 Toisaalta agin aloitus tulee siinä mielessä tosi hyvään saumaan.

Leo oli ensimmäistä kertaa lampailla, osoitti kiinnostusta ja hyviä ominaisuuksia paimennukseen!

DSC_0361

Rinin kanssa ollaan puuhasteltu mielenvirkistykseksi. Mummu totesi edellisissä hallitreeneissä kesken seuraamisen, että meneekin Ellin luokse namuja kerjäämään, eikä korvaansa lotkauttanut (tai kuullut), kun kyselin sitä hommia jatkamaan 😀 Puuhasteluiden pääpaino on hauskanpidossa ja hyvässä mielessä, joten mummu saa kehitellä omia kuvioitaan ihan vapaasti vailla ohjaajan niuhotuksia! Kuulo on kyllä huonontunut muutenkin, pari kertaa olen joutunut mummun herättelemään aamu- tai iltalenkille, kun se ei enää välttämättä herää siihen, että nousen itse ylös. Lenkillä Rini on edelleen varsin pirteä ja vetreä, pitemmätkin lenkit menevät vielä hyvin, kunhan niitä ei ole kovin monta peräkkäisinä päivinä.

Puhti töissä

Viime sunnuntaille järjestin Emppujen paimennuspäivän PUM-lammaspaimennukseen Mirvan oppiin – samaan paikkaan, missä nyt ollaan käytykin joitakin kertoja aiemmin. Paikalla oli mun S-pentueesta Haba, Puhti, Maaru ja Sara, FF-pennuista Leo, yhteisomistustytteli Nuppu sekä Eve Sokan ja Marjut Kirin kanssa. Tiana ja Leo tulivat meille jo perjantaina ja Eve ja Sokka lauantaina, joten viikonloppuna hulinaa riitti! Ajomatka paimennuspaikalle oli hermoja raastavan pelottava, sillä yön aikana keli kääntyi taas plussan puolelle, minkä seurauksena ajotiet olivat peilijäässä. Heti aamupuheiden lopuksi totesinkin, että katsellaanpa seuraavaa kimppapaimennuspäivää sitten keväällä jäiden sulamisen jälkeen… 😀

Nuppu hommissa, yhdessä vähän katseiden vaihtoa Taatelin kanssa 😀

Paimennuspäivä oli tosi antoisa – hirmuisen taitavien nuorten koirien työskentelyä oli kiva seurata! Sokka ja Leo olivat ensikertalaisia, mutta molemmat lähtivät tosi kivasti työskentelemään ja osoittivat taipumuksia paimennushommiin. Erityismaininnan ansaitsee Maaru, jolla kouluttaja kehui olevan kaikki palikat työkoirana työskentelyyn, Maarulta puuttuu esikoettakin ajatellen vain lampaiden eteen kiertäminen ja pysäyttäminen. Maaru teki kyllä tosi makeasti töitä, sen työskentely on tosi hienoa katsottavaa!

Haba töissä

Sara oli ensimmäistä kertaa lampailla irti, ja mua pitkähkön tauon jälkeen vähän jännitti, mitä tapahtuu, mutta hyvin meni! Sara on väläytellyt samoja taitoja kuin Maarukin, mutta sillä treenikertoja on muutama vähemmän, joten odotan malttamattomana, miten itsevarmuus kehittyy. Saran kanssa tehtiin lopuksi poispäinajoa liinassa, ja se sai hienosti ja jämäkästi myös hanttiin pistäneen Taatelin liikkeelle, vaikka se vähän testasi pienen koiran kanttia. Illalla oli väsynyt pieni koira ❤

Mun pieni timantti ❤

Lempin kanssa käytiin vielä samana iltana JAT:n omatoimirallytreeneissä tekemässä rataa. Suunnittelin ottavani yhden tai kaksi välipalkkaa radan aikana motivaation ylläpitämiseksi. Lempi otti yllättävän paljon häiriötä viereisellä kentällä tekevästä agikoirasta ja eritoten sen haukkumisesta, mikä aiheutti hieman haahuilua, mutta itse kylttitehtävät se teki hyvin. Ensimmäinen välipalkka tuli hyvään saumaan, ja loppurata tehtiin saukkikoiran hyvässä vireessä eikä häiriökään haitannut enää. Hyvä treeni, parempi mieli!

Vielä muutamat valitut palat

562cd92a-a608-4f02-8d7c-9dbc76a4d51112.1. oli myös FF-pentueen 3-vuotissynttärit – onnea Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤ Leolla oli aktiivisynttärit meidän kanssa, muut juhlivat kotiväkensä voimin 🙂 Tämän ihanan pentukuvan FF-pentueesta voi jakaa joka vuosi ❤

Moira (Color Runs Ready for Success) pääsi avaamaan Emppujengin tulosvuoden tälle vuotta korkkaamalla tokokisauransa komeasti 1-tuloksella: 183,5/200p ja luokkavoitolla! Paljon onnea Saila!


Jätä kommentti

”Missähän mun (asia X) on?” eli Emppuleiri Ähtärissä!

Hulinaviikot ovat meneillään – viime viikon alussa vapaapäivät menivät keittiössä leipoessa pikkusiskon tuleviin ylioppilasjuhliin, Lempin agilitytreenit alkoivat, käytin Saran toisilla rokotuksilla (paino oli 9,7kg), keskiviikkona aloitin yövuorot, perjantaina loppui valvomiset, kävin hierontakeikalla, kävin Saran kanssa ensimmäisissä pentutreeneissä, juhlittiin Ainon synttäreitä, leivoin viikonloppua varten, lauantaiaamuna aikaisin soi kello, lastasin auton ääriään myöten tavaraa ja auton nokka suuntasi Ähtäriin vuoden ekalle Emppuleirille! Tämä viikonloppu tuli niin tarpeeseen!

Terhi oli varannut meille Ähtäristä metsästysmajan loistavien maastojen ääreltä. Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään – sähköjä ei ollut, majoitusrakennuksena toimiva vanha riihi lämpesi avotakalla, juoksevaa vettä ei tullut. Vaan mitäpä muuta yllytyshullut koiraharrastajat kaipaisivat, kun vaan on luonnon rauhaa, hyvää seuraa, koirat ja loistavat puitteet treenailuun! Tämä leiri meni pk-teemalla.

Lauantaina kokoonnuttiin ensin paikalle, puoleenpäivään mennessä valtaosa oli löytänyt perille ja iltaan mennessä joukko oli kasassa. Leirille osallistui mun lauman lisäksi Aino & Keksi, Maaru ja karjikset, Mari & Noa ja Nuppu, Eve & Nemi, Terhi & Puhti, Poju ja Ili, Helianna & Nuka, Venla & Vilppu, Stiina & Freya sekä Marjut S-pentujen isän Pubin sekä Kirin kanssa. Jos oikein laskettiin, niin koiria oli 18. Valtaosa leiriläisistä oli S-pentuja omistajineen, joten aika paljon treenattiin alkeita, mutta kaikille koirille saatiin kivat tasonsa mukaiset treenit aikaiseksi! Lauantaina satoi vettä iltapäivään saakka, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, mutta sunnuntaina saatiin onneksi vähän kuviakin.

Jäähdyttelylenkillä lauantain treenien jälkeen oli mukana 14 koiraa! Koirat vaan vilisivät silmissä, en ole ihan varma, näkyvätkö tässä videolla kaikki.

Lauantaina aloiteltiin jälkihommilla, tallasin jäljet Noalle (huonolla menestyksellä) ja Lempille, jonka kanssa aloitettiin jäljestys oikeastaan vasta leiriä edeltäneenä viikonloppuna. Lempi ajoi jäljen aika vauhdikkaasti, ja yhdessä vaiheessa se selkeästi jäi katselemaan, että eikö metsässä tosiaan ole maalimiehiä nostettavaksi. Pitää muistaa palkkausten jälkeen selkeästi ohjata kädellä alaspäin. Kepit olivat palkkarasioiden päällä, rasiat kiinnostivat enemmän kuin kepit. Rini ajoi jälkensä kuin vanha tekijä, sen kanssa on kyllä kiva tehdä näitä hommia.

Hakutreenien kuvat otti Marjut

Jälkitreenejä lopetellessa muut olivat jo menossa tekemään hakua, joten sinne tietenkin mukaan! Pentujen kanssa tehtiin ensin makkararinkiä, ja kun pennut hiffasivat, että metsässä olevilla ihmisillä on paljon ruokaa, niin laitettiin kolme maalimiestä toiselle puolelle aluetta piiloihin ja käytiin partioiden etsimässä. Pennut pääsivät aika hyvin jyvälle touhusta, osa esitteli jo aika vakuuttavaa nenänkäyttöäkin!

Kuten videoltakin näkyy, Saran mielestä ihmiset ovat kaikin puolin vastenmielisiä!

Partiointitreeni a´la Sara

Isommille koirille tehtiin ihan kunnon treeniä, Lempikin pääsi hakumetsään ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Lempi on sitä parempi, mitä vähemmän sitä treenaa 😀 Pistot olivat aika hyvät, kertaalleen Lempi meni alueesta aika pitkälle ylikin, ja sieltä palatessa työsti aluetta vähän taaksepäin, mikä ei ihan kuulunut asiaan. Mutta hyvät treenit kuitenkin. Vilppu esitteli varsin pätevää toimintaa hakumetsässä, ja Keksikin pääsi etsimään ukkoja.

Marjutin ottamat ihanat naamakuvat

Hakutreenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että suunnattiin Terhin mökille saunomaan, uimaan ja paljuilemaan! Vesi oli varsin kylmää, mutta talviturkit heitettiin yhteisön painostuksella, ja kylmästä järvestä oli ihana mennä lämmittelemään paljuun. Kylpemisen jälkeen päästiin grilli-iltapalalle ja maailmaa parantamaan. Pitkin päivää ihmisillä oli hukassa milloin mikäkin tavara (useimmiten puhelin), joten iltaa kohti siitä alkoi kehkeytyä jo varsinainen vitsi 😀 Koirat puuhastelivat pihalla pitkään väsymättä, vasta vähän ennen metsästysmajalle lähtöä pennuista alkoi viimein loppua virta. Majalla lämmitettiin takkaa yötä varten, ruokittiin koirat ja laittauduttiin yöpuulle. Koirillakin oli ollut sen verran ohjelmaa päivän aikana, että hiiskaustakaan ei yön aikana kuultu.

Emppuleiri-81Sinisilmäsamikset Sara ja Pubi-isä

Sunnuntaina aamupalan ja aamukahvin hartaan pitkän odotuksen jälkeen todettiin sään sopivan valokuvaukseen, samalla päätettiin jatkaa treenejä. Pennuille tehtiin toisinto hakutreeneistä, paljon muuta puuhaa ei leikkien lisäksi pennuille ollutkaan tarjolla, sillä ne olivat lauantain ohjelmasta ja leireilystä varsin väsyneitä. Vilppu ja Pubi tekivät hakutreenin, muut aikuiset pääsivät rallattamaan viestitreeneissä. Ensimmäisessä viestiryhmässä juoksivat Noa, Nuppu ja Freya, toisessa Keksi, Lempi ja Kiri. Koirilla oli selkeästi lystiä, kun ne saivat painattaa lujaa pitkin harjua!

Viestikuvat ovat Marjutin ottamia

Lempille olin tallannut toisen jäljen, mutta sen ajaminen meni vähän plörinäksi – ensin pennut riensivät paikalle sekoittamaan jäljen alun, ja siinähän se jälki sitten pääsi hukkumaan. Saatiin nostettua jälki uudelleen, kun ensimmäinen palkkarasia vaan löytyi. Olin tälle jäljelle jättänyt koemielessä kaksi keppiä ilman palkkarasiaa, ensimmäiseen Lempi teki hyvän reaktion, toisesta se meni heittämällä yli. Harjoitukset siis jatkuvat. Rinille olin suunnitellut ottavani nosework-treenin, mutta en sitten ehtinyt mitenkään, kun extempore-viestitreeneissä menikin aikaa.

Treffien perinteisiä posetuskuvia otettiin siinä pitkin päivää, niitä tässä alla.

Empathica’s Sirius ”Puhti” 16vkoa

Empathica’s Sedna ”Nemi” 16vkoa

Empathica’s Scorpius ”Nuka” 16vkoa

Empathica’s Shaula ”Maaru” 16vkoa

Empathica’s Soraya ”Sara” 16vkoa

Empathica’s Listen To My Story ”Freya” 2v4kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2v4kk

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4v3kk kauneimmillaan 😀

Empathica’s Norris ”Noa” 4v3kk

Titangus Daracha ”Nuppu” 1v2kk

DSC_0688S-pentujen hieno isi Ardiente Cinco Jotas ”Pubi” 10v

S-pentueen perhekuva on Marjutin kameralta ❤

Siivouksen jälkeen oli aika hiljalleen valua kotimatkalle, viimeisten autojen poistuessa majalta alkoi sopivasti sataa taas vettä. Oli kyllä niin ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, työasiat unohtuivat lennossa, ja sunnuntaina oli jo sellainen olo kuin olisi ollut poissa sivistyksen parista pitempäänkin. Sen verran tuli samanlaista palautetta muiltakin, että päätettiin yksissä tuumin ottaa syksymmällä sama kattaus uusiksi! Tuskin maltan odottaa! 😀

DSC_0832Emppujengi ❤

Emppuleiri-85Saralla leiriväsymys jo vähän painaa! Kuvan otti Marjut.

Meidän matka ei leiriltä jatkunutkaan kotiin vaan Espooseen Lotan ja Yolan luo, sillä punaisella duolla oli luvassa ihan uusia koetuksia! Siitä lisää seuraavassa postauksessa…


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Kaikki kasvatit luustokuvattu!

Taika (Empathica’s Eyes On Me) käväisi tiistaina luustokuvauksissa hienoin tuloksin: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0, VA0 ja SP0! Paljon onnea Marja-Leena ja kiitos! ❤

Taikan myötä kaikki kasvattini on nyt luustokuvattu lonkista, kyynäristä ja selästä virallisesti! Lonkkien ja kyynärien osalta tulokset eivät voisi parempia olla, selkien osalta tulokset ovat kirjavampia, mutta kyllä näitä kelpaa katsella 🙂

kuva1kuva2

Oma jännityksensä näihin terveystutkimuksiin aina liittyy. Onneksi seuraava pentue on jo nurkan takana tulossa, niin jännitettävää riittää jatkossakin.


Jätä kommentti

Kirpeitä syysaamuja

Syksy on ihana ja valtavan kaunis vuodenaika, etenkin kirpeinä ja aurinkoisina syysaamuina, kun ruskan värit leimuavat, hengitys höyryää ja sormia vähän kipristelee kylmästä. Vaikka sateetkin olennaisesti kuuluvat syksyyn, niistä en niin välitä – voi sitä kuran ja sotkun määrää kotona! Kolmesta koirasta kantautuu hiekkaa, lehtiä, havunneulasia, sammalta, jäkälää ja kaikkea muuta metsää sisään yllättävän paljon.

Tasainen arki koirien kanssa on jatkunut. Moira viipyi meillä 2,5 viikkoa juoksuhoidossa, ja se sujahti laumaan todella mukavasti. Lempi oli onnensa kukkuloilla, kun päivittäin lenkillä oli mukana samanhenkistä leikkiseuraa. Mummuja kohtaan Moira oli hyvin kunnioittava, ja arki sujui neljän koiran kanssa yllättävän helposti. Oli hauska päästä tutustumaan Moiraan vähän pitemmän aikaa oman arjen kautta. Siihen on kyllä kokoonsa nähden lipsahtanut aika paljon pippuria, mutta toisaalta se on niin kiltti, nöyrä ja hyväntahtoinen, että kokonaisuus on minusta aika hyvin balanssissa. Ääntä siitä lähtee etenkin innostuessaan, mutta yllättävän paljon edistyttiin ääntelyyn liittyvissä asioissa hoitojakson aikana. Hauska pikkumusta!

Moiran palauduttua takaisin omaan kotiin ollaan nautiskeltu syksystä omalla porukalla. Ollaan treenailtu jonkin verran tokoa Stiinan ja Venlan sekä teinikoiratrion kanssa, Lempin kanssa on myös käyty Haukkuvaaran tokovalmennuksissa. Lempin kanssa tokoilu on tasoltaan vähän aaltomaista, välillä menee tosi hyvin ja välillä koukataan aallonpohjalla. Pari viikkoa sitten tehtiin ruutua, noutoa ja merkin kiertoa, Lempi oli aika kivassa vireessä ja vauhtia treeneissä riitti. Viime perjantaina otettiin taas vähän takapakkia, kun noudon palautusnopeus tökki, hyppyesteet kierrettiin ja perusasentoon hakeutuminen oli hidasta. Jostain syystä Lempiä välillä ahdistaa tokossa tulla mun lähelle – tokokoutsimme Oona kiteytti aika hyvin viime treeneissä, että Lempi ajattelee treeneissä ihan liikaa. En ole vielä osannut yhdistää, nouseeko ahdistus jotenkin normiarjesta vai jostain ihan muusta. Arjessa teinikoiran kanssa on pitänyt taas tasaisin väliajoin käydä vähän kehityskeskusteluja lenkillä sinkoilusta ja hihnakäytöksestä.

Agilitytreenit ovat tuoneet vähän uutta virettä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Kurssilla on nyt tehty keppejä ohjureilla, muuria, rengasta, kontaktien alastulotreeniä, keinun rämäyttelyä, pussia sekä muutaman esteen rataharjoituksia. Putkihulluus alkaa nostella päätään pienen punaisen saksansaukon mielessä, mikä tuntuu ohjaajastakin varsin mukavalta. Ensimmäisissä keinun rämäyttelytreenissä Lempi oli kauhean huolissaan ja lähes puristi silmät kiinni aina laudalle astuessaan. Vaikka Lempi on koirana tosi herkkä, niin sen onneksi saa tekemään lähes mitä vaan ruoalla. Tällä viikolla keinun rämäyttelytreeneissä ilme oli jo vapautuneempi, joten eiköhän me keinun kauheudet selätetä.

Rinin kanssa on tehty hupailutreeniä ensi vuonna tulevien uusien rallykylttitehtävien kanssa. En taida raaskia viedä Riniä enää tänä vuonna hallikisoihin, mutta jos se vielä ensi vuonna on näin hyvässä kunnossa, niin ehkäpä uusia rallykisoja täytyy käydä katselemassa. Aino ehdotti, että lähtisin Rinin kanssa korkkaamaan vielä eläkepäivillä koiratanssikisat. Mummukoira varmaan tykkäisi tanssia, mutta täytyy miettiä, onko minusta suunnittelemaan koreografioita.

Neve on päässyt tekemään noseworkkia. Sille pitäisi nyt ottaa kausi itseluottamustreeniä hajun luona pysymiseen, kun se hajun löytää. Se ilmaisee kyllä selkeästi, jos alkaa olla hajulla, mutta jos palkkaa ei kuulu, mummu jatkaa hyväntuulisesti matkaa.

DSC_0859Viime viikonloppuna vietettiin mummujen 12-vuotissynttäreiden aktiiviosuus Haukkuvaaralla. Oltiin aika pienellä porukalla tällä kertaa, paikalla meidän lisäksi Pipsa Helmin kanssa sekä Aino ja Elli koirineen. Aino suunnitteli meille lennossa putkirallin, joka oli kovasti koirien mieleen ja tuotti ohjaajillekin riittävästi haastetta, sen jälkeen treenailtiin omaan tahtiin häiriössä kaikenlaista kivaa. Oli mukava ilta, kiitos kaikille!

Neven putkiralli

Rinin putkiralli

Lempin putkiralli

Kasvatinomistajilta on tullut taas kivoja uutisia! Messi (Empathica’s Naldo) kävi luonnetestissä Lapualla 30.9. tuomareina Kerkkä & Hynynen. Messillä on varsin komea rivi:

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1b koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
  • Puolustushalu +1 pieni
  • Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • Hermorakenne +2 tasapainoinen ❤
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Pehmeys +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • +190 pistettä ja laukausvarma

Peikkopoika on kultaa ❤ Onnea Saila ja kiitos!

6.10. oli puolestaan vuorossa Freyan (E. Listen To My Story) mh-luonnekuvaus Uuraisilla, kuvaajina Jauhiainen ja Aaltonen. Freikku sai ihan itsensä näköisen profiilin, se oli kuvauksessa juuri sellainen energinen, aktiivinen, vilkas ja vauhdikas pieni taskuraketti, mitä se on arjessakin. Kiitokset Stiinalle ja onnea toimintavalmiudessa olevasta pikkumustasta! 🙂

1a KONTAKTI: Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI: Yhteistyö 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c KONTAKTI: Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn
2a LEIKKI 1: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b LEIKKI 1: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI 1: Puruote ja taisteluhalu 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes TO irrottaa
3a TAKAA-AJO: 1. kerta 1 Ei aloita
3b TARTTUMINEN: 1. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
3a TAKAA-AJO: 2. kerta 1 Ei aloita
3b TARTTUMINEN: 2. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
4 AKTIVITEETTITASO 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a ETÄLEIKKI: Kiinnostus 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b ETÄLEIKKI: Uhka/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI: Uteliaisuus 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d ETÄLEIKKI: Leikkihalu 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota
5e ETÄLEIKKI: Yhteistyö 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6a YLLÄTYS: Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
6b YLLÄTYS: Puolustus/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
6c YLLÄTYS: Uteliaisuus 2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d YLLÄTYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a ÄÄNIHERKKYYS: Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS: Uteliaisuus 2 Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a AAVEET: Puolustus/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
8b AAVEET: Tarkkaavaisuus 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c AAVEET: Pelko 4 On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8d AAVEET: Uteliaisuus 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e AAVEET: Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
9a LEIKKI 2: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI 2: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10 AMPUMINEN: 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Alla sama vielä videoin esitettynä. Kuva paikoitellen tärisee, sillä kuvaajaa paleli kovasti jo ennen Freyan kuvauksen alkamista!

Käsittely ja leikki 1

Takaa-ajo 1

Takaa-ajo 2

Aktiviteettitaso

Etäleikki

Yllätys

Ääniherkkyys

Aaveet

Leikki 2 ja laukaukset

Loppupalaute

7.10. Aino ja Keksi (E. Naroona) kävivät Turengissa suorittamassa kestävyys- eli AD-kokeen! AD-kokeessa tehdään 20km pyörälenkki n. 12-14km/h nopeudella kolmeen osaan jaettuna ja lopuksi lyhyt tottelevaisuusosuus. Keksin mielestä a) mentiin liian hitaasti, b) oli tosi siistiä ja c) olisi voitu ottaa uusinta ainakin kerran. Tuomari oli ihastellut kaunista ravia ja todennut, että koira on erittäin hieno 🙂 Onnea!

43363909_695763850792160_1143890446808776704_n


Jätä kommentti

Tuloksia, tuloksia

Hillitön tahti on näillä kasvatinomistajilla, kun jälleen on päivitettävänä pitkä lista tuloksia!

Messin (Empathica’s Naldo) epävirallinen (virallisia ei ole vieläkään julkaistu???) sijoitus para-agilityn mm-kisoissa on 4. W-A-U!

Rallytokon sm-kisoja kisattiin 1.9. lauantaina Tampereella, sielläkin oli Emppuedustusta mukana. Morris (Empathica’s Neville) ja Neea tekaisivat hienosti ALO 88p!

40586961_10217496719791723_2628737602554953728_oSporttirakin galleriasta löytyi kuvia, Morriksella on ihana asenne ❤

Marille ja Noalle (Empathica’s Norris) voittajaluokan radalta 84 pistettä! Noa Nessunpojastakin oli Sporttirakin ottamia kuvia, joista välittyy tekemisen meininki 🙂

Jännitettävää oli lauantaina muutakin, sillä Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) käväisi Venlan kanssa mh-luonnekuvauksessa Lapualla, kuvaajina Anne Kuivinen ja Kai Tarkka. Tuloksena oli hyvin Vilpun näköinen kuvaus, kiinnostuneet voivat lukea tarkemman selostuksen Venlan blogista.

1a KONTAKTI: Tervehtiminen 4 – Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI: Yhteistyö 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c KONTAKTI: Käsittely 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a LEIKKI 1: Leikkihalu 4 Leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b LEIKKI 1: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI 1: Puruote ja taisteluhalu 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / Korjailee otetta
3a TAKAA-AJO: 1. kerta 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b TARTTUMINEN: 1. kerta 2 Ei tartu, nuuskii saalista
3a TAKAA-AJO: 2. kerta 1 Ei aloita
3b TARTTUMINEN: 2. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
4 AKTIVITEETTITASO 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a ETÄLEIKKI: Kiinnostus 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b ETÄLEIKKI: Uhka/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI: Uteliaisuus 4 Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä
5d ETÄLEIKKI: Leikkihalu 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
5e ETÄLEIKKI: Yhteistyö 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6a YLLÄTYS: Pelko 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
6b YLLÄTYS: Puolustus/Aggressio 4 Osoittaa useita uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä
6c YLLÄTYS: Uteliaisuus 5 Menee haalarin luo ilman apua
6d YLLÄTYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a ÄÄNIHERKKYYS: Pelko 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
7b ÄÄNIHERKKYYS: Uteliaisuus 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a AAVEET: Puolustus/Aggressio 3 Osoittaa useita uhkauselkeitä
8b AAVEET: Tarkkaavaisuus 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c AAVEET: Pelko 1 On ohjaajan edessä tai sivulla
8d AAVEET: Uteliaisuus 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e AAVEET: Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
9a LEIKKI 2: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI 2: Tarttuminen 4 Tarttuu heti koko suulla
10 AMPUMINEN: 4 Keskeyttää leikin/passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

Laukauksista mainitsen sen verran, että Vilppu oli leikin aikana keskeyttänyt leikin hetkeksi laukauksen kuullessaan, mutta palannut leikkiin. Passiivisuuden aikana Vilppu oli mennyt haukkumaan ampujalle, eikä palannut passiivisuuteen, joten sen vuoksi arvio 4. Pelkoa laukauksia kohtaan Vilppu ei ollut esitellyt, ja luonnetestimittapuulla reaktio olisi määritelty paukkuärtyisäksi. Mielenkiintoista nähdä, miten Vilppu aikanaan luonnetestissä paukkuihin suhtautuu.

Muistan Vilppua alle luovutusikäisenä seuranneena monesti ajatelleeni, että siinäpä on topakka ja aika pippurinen aussien alku. Venla on vienyt Vilppua hienosti eteenpäin, vaikka käsissä ei ole reaktiivisuuden vuoksi mikään helpoin rodun edustaja. Siinä on koiraa ”quite a handful”.

40559652_679085292460016_4345629561992511488_nSu 2.9. Neea ja Morris saivat RTK1-koularin 94 pisteen radalla!

Paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille, olen teistä valtavan ylpeä! ❤