Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Odin kohta 8vkoa

Päivät ovat menneet ihan hujauksessa viimeisen parin viikon aikana. Piti ihan edellisestä postauksesta käydä katsomassa, mihin olen viimeksi jäänyt, että osaan jatkaa pennun kuulumisten ja kehityksen kerronnassa.

Viikko sitten sunnuntaina pennulla kävi paljon vieraita, kasvatinomistajia, rotuun tutustujia ja mun entinen työkaveri. Odin oli reipas seuramies, häntä heiluen se tervehti kaikki. Illalla kasvatinomistajien vierailun aikaan pentu alkoi olla jo sen verran väsynyt, ettei pitkään jaksanut seurustella ennen kuin uni vei voiton. Teki varmasti hyvää tavata paljon ihmisiä, sen verran lunkimmin on nyt otettu pentuvieraiden kanssa aiempiin pentueisiin verrattuna. Se ei onneksi ole näkynyt pennun suhtautumisessa muihin ihmisiin.

Viime viikolle otettiin ohjelmistoon parin uuden asian treenaaminen: matkustaminen yksin autohäkissä, kaulapannan pitäminen ja hihnassa käveleminen. Sen lisäksi viikon teemaksi nousi sosiaalistamisessa vierailu hallilla, Odin pääsikin käymään Jattilassa useamman kerran. Ensimmäisillä automatkoilla pentu aluksi vinkui ja kitisi häkissä yksinään, autolla ollaan ajeltu ihan päivittäin. Nyt on useampana päivänä menty automatkat hiljaisuuden vallitessa ihan alusta asti – olen aika ylpeä pienestä pojasta!

Kaulapantaa olen yrittänyt muistaa pennulla pitää kaikilla ulkoiluilla. Välillä mennään pitkäkin pätkä ilman, että pentu edes muistaa koko pantaa, mutta välillä se kutittaa kaulassa niin vietävästi. Hihnassa pentu alkuun kitisi ja tempoi, kun hihna ei antanutkaan loputtomasti periksi. Hihnakäytöksessä on vielä paljonkin työstettävää, mutta välillä menee siinäkin pitkähköjä pätkiä tosi hienosti. Täytyisi vielä käydä pennun kanssa ihan kahdestaan hihnakävelyllä, tähän saakka sillä on ollut aina aikuiset mukana tukena.

Agihallilla pentu on tosiaan käynyt pariin otteeseen. Ensimmäisellä kerralla pentua vähän jännitti ison hallin äänimaailma ja muiden koirien haukkuminen, toisella kertaa se oli jo tosi paljon rennompi. Pentu on ollut hauska seuralainen hallilla, se on ollut sylissä ihan kaikessa rauhassa katselemassa muiden koirien touhuja. Joka kerralla pentu on päässyt myös jaloittelemaan hallin kivituhkapohjalla, kun on ollut rauhallinen hetki siihen. Hallikokemuksia keretään varmasti useammat vielä pennulle hankkia täällä meillä ollessa. Tässä viikolla pentu pääsi hallilla tekemään putkea, se olikin Odinin mielestä tosi siisti juttu!

Viime viikon perjantaina oli reissupäivä – ensin suunnattiin Tampereelle Slotten Katriinan vastaanotolle, hoidettavina oli tällä kertaa Keksi (E. Naroona), Freya-mamma (E. Listen To My Story) ja Odin. Keksi oli parempi kuin viimeksi, mutta edelleen toispuoleinen. Se on saanut hyvin massaa takaisin, kipukohtauksia ei ole ollut ja liikekin on parempi. Freya oli palautunut synnytyksestä tosi hyvin, lantiossa oli pientä epätasapainoa ja niskassa pieni jumi, mutta muuten ei mitään ihmeempää. Pennun hoitoa jännitin aika paljon etukäteen, kun oli Katriinan kanssa puhuttu, että se saattaa tarvita useamman hoidon uimaripentutaustan ja pitkän synnytyksen vuoksi. Pentu ei onneksi ollut niin pahassa kunnossa kuin etukäteen pelkäsin, se oli yllättävän hyvä taustatilanteeseen nähden. Lapojen välistä hoidettiin joku pieni jumi pois. Toista takajalkaa pentu vähän jökitti, samaa jalkaa olen katsonut pennun liikkeessä, että liike on vähän jäykän näköinen. Yhden hoidon perusteella on vaikea sanoa, mikä taustalla on, mutta eiköhän se seurannassa ja jatkohoidossa selviä ennemmin tai myöhemmin. Odin oli tosi hienosti hoidettavana, sen luontainen temperamentti on loistava, mukavan rauhallinen. Liikekin on hoidon jälkeen näyttänyt paremmalta.

Perjantai-illaksi mentiin istumaan iltaa Ainon luo. Pentu oli tosi reipas uudessa paikassa ja sujahti isomman koiralauman sekaan kuin vanha tekijä. Ainon takapihalla pennulla oli niin lystiä, ettei se meinannut malttaa tulla sieltä sisälle ollenkaan. Kun riehumiset oli riehuttu, pentu nukkui hyvät unet.

Tämän viikon maanantaina Odin täytti 7vkoa. Tiistaina otettiin iso askel kohti ison koiran elämää, kun mamakoira Freya lähti Stiinan mukana takaisin omaan kotiin. Ajoitus tuntui aika sopivalta, Freya alkoi parina viime päivänä pennulle viimein jo vähän kertoa, että maitobaarin tarjoilut alkavat olla ohi. Vähän haikein, mutta kuitenkin hyvin mielin annoin Freyan Stiinan matkaan. Pääsin kuluneiden viikkojen aikana tutustumaan Freyaan ihan eri tavalla oman arjen kautta, ja se on kyllä tosi ihana ja kiva koira ❤ Odin ei ole isommin itkeskellyt mamman perään, onneksi sillä kuitenkin on kaksi seuraneitiä täällä kotona.

Keskiviikkona oli edessä eläinlääkärin tarkastus, silmäpeilaus ja sirutus. Jouduttiin odottelemaan klinikalla aika pitkään, mutta pentu oli tosi lunkisti – se katseli rauhallisesti klinikan menoa ja otti odotellessa pienet unet. Klinikan väki ja aika moni asiakkaista kävi pentua ihastelemassa ja hämmästeli sen rauhallista käytöstä. Olin pikkupojasta aika ylpeä ❤ Painoa oli 4,9kg – ihan sopuisa paino! Eläinlääkärin tarkastuksessa oli kaikki kunnossa, silmät olivat terveet ja pallitkin paikallaan. Sirutusta pentu ei juurikaan huomannut.

Sirutuksen myötä saatiin rekisteröintikin vireille ja hoidettua. Virallisen nimen tiesin heti, kun mun pentujen nimigeneraattori Aino niitä mulle listaili, mutta piti ennen sen lukkoon lyömistä tietysti ensin katsoa, sopiiko se pennulle yhtään. No miksei olisi sopinut, kun se on yksi viikinkijumala Odinin nimi – halusin viittauksen viralliseen nimeen siltä varalta, ettei pennun kutsumanimeksi jää Odin.

Empathica’s Grimnir ”Odin” 7vkoa ❤

Olen tosi tyytyväinen tähän pentuun, ihan kokonaisuudessaan. Luonne vaikuttaa tosi kivalta ja sopeutuvaiselta. Rakennekin on harrastuskoiralle hyvä, täytyy vielä apukäsien kanssa jossain välissä ottaa pennusta seisomakuva.

Kynsien leikkaamistakin on harjoiteltu, samalla myös oikeanlaisen mielentilan treenaamista hoitotoimenpidetilanteeseen. Odinin luontaisesti rauhallinen temperamentti helpottaa tätä treeniä kovasti, pääsi vähän oikomaan tässä harjoituksessa. Videon ottamisen aikaan kynnet oli jo leikattu, mutta harjoiteltiin rauhassa selällään sylissä olemista.

Torstaina käväistiin Odinin kanssa kahdestaan perinteisellä luokkaretkellä Saijan luona, jossa pampai Unski oli heti valmiina pentua leikittämään. Odinia alkuun vähän jännitti, kun appenzellipappa Edi haukkui ja Unskin leikkiinkutsut olivat aika vauhdikkaat. Kokeiltiin sitten Odinia ja Unskia tutustuttaa toisiinsa kahdestaan, hetken tuumailtuaan pentu reipastuikin leikkimään Unskin kanssa. Tämä reissu teki tosi hyvää pennulle!

Kotona leikit meidän tyttöjen kanssa muuttuu koko ajan äänekkäämmiksi ja rajummiksi, välillä metelin määrästä voisi erehtyä luulemaan, että meillä asuu koiria enemmänkin. Pääosin Sara on pennun leikittäjä edelleen, mutta Lempikin välillä intoutuu leikkimään pennulla. Satunnaisesti myös kaikki kolme ovat saman lelun kimpussa.


Jätä kommentti

Vajaa 6-viikkoisen Odinin seikkailuja

Lomaviikko alkaa olla ohi, ja nopeasti se on mennytkin. Tiistaina meillä kävi rotuuntutustujia vierailulla, Odin otti vieraat reippaasti vastaan. Keskiviikkona oli aika pakata ja suunnata Joensuuhun pariksi päiväksi lomailemaan. Tässä lähellä ei ollut kätevästi oikein sellaista paikkaa, mihin uskaltaisin hyvillä mielin lähteä pentua ulkoiluttamaan sen väsyttämiseksi pitkää ajomatkaa varten. Sattui sitten mieleen, että Pieksämäellä on ihan kiva pieni metsä, missä olen aiemminkin Joensuun reissuilla käynyt pentujen kanssa. Odin oli tosi kiltti matkalainen, ihan muutama piippaus kotoa lähtiessä, muuten se lähinnä nukkui Pieksämäelle saakka. Otin kameran matkaan uusien kuvien toivossa, kaikki postauksen kuvat on otettu pikkulenkin varrelta.

Uudessa paikassa Odinilla riitti tutkittavaa, mutta tosi reippaasti se kulki taas porukan mukana. Muutaman kerran pentu erkaantui vähän kauemmas, mutta kutsusta tuli heti kiltisti luokse – ja luoksetuloista palkitsen pennun joka kerta. Odin seurasi kiinnostuneena aikuisten tekemisiä, sain pari hauskaa kuvaa, kun aikuiset söivät mustikoita varvuista, ja pentu meni tutkimaan, että mikä juttu tää oikein on.

Vajaan tunnin ulkoilu riitti väsyttämään pennun tehokkaasti, joten loppumatka Joensuuhun sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. Joensuussa pentu sai ulkoilla pihalla useita kertoja päivässä, tarpeetkin tulivat aika hyvin sinne joitakin pissoja lukuun ottamatta. Yöt nukuttiin aika hyvin, ensimmäisenä yönä pentu vähän välillä kitisi, kun Freya ei halunnut mennä sen kanssa pentuaitauksella rajattuun tilaan nukkumaan. Kun Freya nukkui sen kanssa, Odinillakin riitti unta hyvin – mikäs siinä on nukkuessa, kun ruokatarjoilu on lähellä nälän yllättäessä.

Joensuun reissun aikana pentu sai joitakin uusia ihmiskohtaamisia – nuorin siskoni toi muutamia kavereitaan pentua katsomaan, ja Venlakin (kasvatinomistaja) kävi pentua moikkaamassa meillä. Odin on antanut varsin avoimen vaikutelman, sen häntä on aika liikuttava, kun se alkaa vispata 🙂 Sidostesukalla saatiin myös monet hyvät vetoleikit aikaiseksi. Tänään lähtöpäivänä penneli oli mukana lyhyellä metsälenkillä, reippaasti se kulki taas porukan mukana. Menomatkalla lenkille pentu vinkui autossa ensimmäistä kertaa vähän pitempään, mutta kerkesi rauhoittua ennen kuin oltiin metsässä. Ainoa lenkillä sattunut harmitus oli, että Freya juoksi Odinia päin Saraa jahdatessaan. Pentu taisi lähinnä säikähtää, mutta pysyi tömäyksen jälkeen viisaasti lähellä ihmistä, kun huomasi aikuisten lähtevän juoksuhippaan.

Kotimatka Joensuusta Jyväskylään sujui mukavasti, Odinillä riitti hyvin unta. Kotona se odotetusti oli täynnä virtaa, täällä oli melkoiset painit ja vetoleikit käynnissä hyvän aikaa.

Varasin Odinille ajan pentutarkastukseen, sirutukseen ja silmäpeilaukseen, ja aika viime hetkellä olin asian kanssa liikkeellä – ajat menivät luovutusviikolle. Tai no, pentutarkastukseen ja sirutukseen saisi ajan nopeastikin, mutta se silmäpeilaus on asia erikseen. Vähän taas hätkäytti ajatella luovutusviikkoa – siis sehän on jo ihan kohta.

Joensuun reissulla jo vähän aloittelin pennun viemistä tilanteisiin yksinään ilman aikuisten koirien tukea, sitä on suunnitelmissa jatkaa tässä seuraavien viikkojen aikana. Ihanasti Odin ottaa tukea ihmisestä, ja tykkään tosi paljon sen luottavaisesta suhtautumisesta uusiin asioihin. Pentu ei ole tyhmänrohkea, mutta ihan reipas tekemään tuttavuutta uusiin juttuihin. Saijan kanssa oli myös puhetta jo perinteisestä käynnistä heillä – sieltä saadaan uusia hyviä tuttavuuksia aikuisista koirista. Harmi, kun ei oikein kellään tässä lähipiirissä ole nyt pentua, että saisi Odinille pentuseuraa.

Freya edelleen kärsivällisesti imettää pentua, vaikka hampaiden täytyy tuntua jo varsin ikävältä. Odin on saanut maistella nappuloita ja lihaa, ne ovat maistuneet sille hyvin. Lihasta se innostui niinkin kovasti, että Joensuussa lähti aina toiveikkaana mukaan keittiöön, kun tiesi, että jääkaapissa sitä herkkua on 😀 Nopeasti nämä näköjään oppivat kerjuulle.

Huomenna viimeisen lomapäivän kunniaksi pennulle on tilattu vieraita, joten päivää vietetään seurustelun merkeissä!


Jätä kommentti

Odin 5vkoa

Tupsi, pentu tai tätä nykyä tuttavallisemmin ”Upiti” on hurjassa kehitysvaiheessa, maailma on auennut ihan uudella tasolla. Viime viikko otettiin aika rauhallisesti, sillä mulla oli yövuorot, ja yövuorojen perään palautuminen tuntuu nykyään tosi paljon hitaammalta. Nyt toki vaikuttaa sekin, että Rinin kuoleman jälkeen mun yöunet melko odotetusti ovat olleet ihan olemattomia, joten joudun syömään lääkkeitä, että saan nukuttua edes jotenkuten. Vapaat menivät siis enemmän ja vähemmän kestokoomassa, onneksi tämä viikko on lomaa, joten ehditään pennun kanssa enemmän touhuta.

Noh, viime viikon hiljaisten päivien seurauksena pennusta on kehittynyt varsinainen vintiö. Se on saanut nyt viettää pääasiassa päivät meidän kanssa alakerrassa, yöt pentu nukkuu Freyan kanssa vielä pentuhuoneessa. Alhaalla on enemmän tilaa, joten täällä on hyvä harjoitella juoksuspurtteja, lisäksi saatavilla on jatkuvasti ainakin yksi leikkitäti. Leikkitätien tuomat ilot eivät kuitenkaan pennun toiminnantarmoa ole täysin purkaneet – viime päivinä olen enenevässä määrin saanut irrottaa pentua nilkasta, verhoista, johdoista ja milloin mistäkin pahanteosta. Tänään sitten totesin, että penneli saa lähteä pienelle lenkille mukaan, josko se vaikka vähän rauhoittaisi menoa.

Noin 20min automatka sujui hiljaisissa merkeissä, mitä nyt jouduin komentamaan pentua välillä olemaan hamuamatta häkin kaltereiden välistä aurinkosuojapeittoa naskaleidensa väliin. Perillä päästin ensin aikuiset autosta ja päästin pennun katselemaan, minne on tultu. Paikka oli Odinille ihan uusi, mutta se lähti häntä pystyssä ja tosi reippaasti heti aikuisten perään. Välillä se erkaantui vähän kauemmas, jolloin se saattoi pari kertaa piipata, mutta kun kutsuin sitä luokse, se tuli heti ja matkaa jatkettiin hiljaisissa merkeissä. Ihan uskomattoman reipas pentu!

Luoksetuloa ollaan ”treenattu” tätä aiemmin vähän sisällä, oli kiva nähdä, miten nopeasti pentu asian oivalsi ja tarjosi sitä ulkonakin. Sitä keretään paljon vahvistaa ennen luovutusikää. Käveltiin tosi lyhyt kieppi hyvin rauhalliseen tahtiin. Pohja oli hyvin epätasainen, aluksi Odin muksahteli muutaman kerran nenälleen, mutta tosi nopeasti sopeutui epätasaiseen pohjaan. Tekee hyvää pennun motoriikalle päästä harjoittelemaan kropankäyttöä monipuolisessa maastossa.

Sellainenkin ihmetys kävi, että ulkoilun aikana lentokone lensi aika matalalla meidän yli, ääni oli aika kova. Odin hakeutui jalkoihini, mutta ihan rauhallisena minkäänlaista ääntä pitämättä kuunteli ja ihmetteli, mistä ääni kuului. Se on edelleen minusta varsin hiljainen pentu, ei turhia piippaa tai metelöi. Ainut tilanne, missä sillä lähtee ääntä, on silloin, jos jätän sen pentuaitauksen taakse esim. siksi aikaa, kun käytän aikuiset koirat ulkona. Saan sen jäämään ihan hiljaa, kun heittelen vähän namuja lattialle etsittäväksi, mutta takaisin tullessa Odinin huomatessa, että äiti ja kaverit ovat aitauksen toisella puolella sen saavuttamattomissa, huutokonsertti on melkoinen. Aitauksesta se pääsee vasta rauhoituttuaan ja ollessaan hiljaa, välillä siihen ei mene montaakaan minuuttia ja välillä menee kauemmin. Satunnaisesti on samaa vääntöä käyty pennun kanssa sylissä olemisesta – myös sieltä päästäkseen täytyy rauhoittua. Eilen napsuttelin pennulta kynnet palkkaillen sitä namilla sylissä selällään olemisesta, se vaati hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sujui kuitenkin varsin hyvin.

Odin on saanut vähän maistella kiinteää ruokaa – nappulaa, lihaa ja nameja, mutta syö edelleen pääasiassa maitobaarin antimia. Se kasvaa minusta ihan hyvin, joten en ole vieläkään kiirettä pitänyt sen siirtämisessä kiinteälle ruoalle. Nyt se on ruumiinrakenteeltaan ihan sopusuhtainen. Jalat ovat aika paksut ja tassut isohkot, joten jännä nähdä, minkä kokoinen pennusta aikuisena tulee. Pentu on nyt somimmillaan, se on niin suloinen pieni nappisilmä.

Pennun luonne vaikuttaa tosi kivalta, tähän mennessä se on antanut hyvin reippaan, sosiaalisen ja toimeliaan vaikutelman. Aika rauhallinen pentu, mitä pidän tosi hyvänä asiana – emänsä kun oli aikamoinen elohopea jo pentuna. Kyllä Odinistakin vauhtia löytyy, mutta kohtuullisemmin. Odin vaikuttaa melko ahneelta, se syö namuja ihan mielellään. Se myös leikkii aika kivasti, ei ole ainakaan vielä mikään peto taisteluleikeissä, mutta sinnikkäästi pitää lelusta kiinni. Tähän mennessä näkemäni perusteella odotukset pennun luonteelle ovat aika korkealla, se vaikuttaa varsin tasapainoiselta ja mukavalta tyypiltä.

Lomaviikolle on suunnitteilla vähän ohjelmaa. Huomenna meille tulee rotuuntutustujia, kiva samalla nähdä, miten pentu suhtautuu ihan vieraisiin ihmisiin. Keskiviikkona suunnataan taas Joensuuhun pariksi päiväksi, joten pennulle on luvassa lisää autoilua ja ulkoilua. Lomaviikon lopulle yritän saada järjestettyä lisää uusia ihmiskontakteja, ensi viikolla voidaan varmasti tehdä lisää tuttavuutta uusiin luotettaviin aikuisiin koiriin. Täytyisi myös alkaa suunnitella pentutarkastuksen ajankohtaa, viikot menevät niin nopeasti.

Yksi lyhyt videoklippi tuli otettua tämän päivän ulkoilultakin, täytyy ensi kerralla videoida vähän enemmän. Nyt ollaan pennun kehityksessä siinä vaiheessa, että pitäisi olla videokuvaus päällä koko ajan – niin hauska seurata sen touhuja silloinkin, kun toinen on vähän tuhma. Tänään ilta on ollut rauhallisempi, pennun ottaminen ulos mukaan siis kannatti! Jos vaan kelit sallivat, niin ulkoilua on luvassa tällä viikolla rutkasti lisää.


Jätä kommentti

Odin jo melkein 4,5vkoa

Täällä surun keskellä pienestä tassuterapeutista on ollut iso apu. Pennun kehitys on ottanut ison harppauksen eteenpäin parin viikon aikana, joka edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua. Kuvia on tullut otettua aika vähän, mutta videoita oli onneksi niidenkin edestä. Näistä näkee aika konkreettisesti pennun kehitystä. Kuvat ovat kaikki viime viikolta, Odin on niissä noin 3,5-viikkoinen.

Elokuun lopussa silmien aukeamisen jälkeen Odin alkoi vähitellen olla hereillä pieniä hetkiä muulloinkin kuin syömisen aikana ja harjoitella kävelemistä. Aluksi se oli tosi kömpelö, ja takapää lipsui alta helposti. Yritin viedä sitä paremmin pitoa tarjoaville alustoille, mutta sama juttu alustasta riippumatta. Kehitystä alkoi kuitenkin tapahtua jo muutamassa päivässä, ja päivä päivältä takapää vahvistui.

Kun pentu alkoi liikkua enemmän, aloin viedä sitä useammin muiden koirien seuraan. Sara on alusta asti ollut mitä liikuttavin hoitotäti, se hoitaa pentua ja leikittää sitä väsymättä. Lempi oli tosi kiinnostunut pennusta pienempänä, tuossa välissä sillä oli vaihe, kun pentu oli ällöttävä, mutta nyt Lempi on taas ollut kiinnostuneempi. Sara pyrkii enemmän sellaiseen keskinäiseen leikkiin siinä missä Lempistä on vaan kiva retuuttaa pentua joko niskasta tai korvasta… Rini pysyi loppuun asti hyvin välinpitämättömänä pentua kohtaan.

Aikuiset koirat, jotka viihtyvät pentujen kanssa, ovat ihan korvaamattomia etenkin näiden ainokaisten kanssa. Ne eivät luonnollisesti korvaa samanikäisiä ja samassa kehitysvaiheessa olevia sisaruksia, mutta opettavat kukin tahollaan tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Syyskuun ensimmäisinä päivinä Odin osoitti ensimmäisiä kertoja kiinnostusta leluja kohtaan. Kiinnostus kesti yleensä vain lyhyen hetken niin kuin pennuilla alkuun tavallisesti. Nyt leluja kannetaan jo ponnekkaasti ja häntä tötteröllä.

Viime viikon torstaina oli aika alkaa laajentaa pennun maailmaa ihan urakalla. Mummoni täytti viime viikonloppuna 90v, ja suunnitelmissa oli perheen kesken käydä yhdessä syömässä. Tätä varten auton nokka suuntasi loppuviikosta Joensuuhun, ja Freya ja Odin lähtivät muun lauman mukaan. Oman lauman lisänä mulla oli vielä Keksi, jonka Aino antoi lohtukoiraksi hoitoon ensimmäisiksi päiviksi Rinin poismenon jälkeen. Odin matkusti takapenkillä häkissä Freyan kanssa, ja ensimmäinen automatka oli kevyt 3,5h koettelemus. Odin piippasi muutamia kertoja matkan aikana, mutta matkusti tosi rauhallisesti, kun ”lohtutissi” oli koko ajan vieressä saatavilla.

Joensuussa päästiin vähän harjoittelemaan ulkoilua, joskin aika viileät ja sateiset kelit hieman rajoittivat menoa, pentu on vielä aika kylmänarka. Odin oli pääasiassa ulkona aikuisten koirien kanssa, mutta kertaalleen kävin ottamassa siitä pihalla kuvia ihan yksinään. Ihanasti se reagoi ihmisen ääneen ja hakeutuu luokse, ja oli varsin reipas ulkona, vaikka kaikki oli ihan uutta ja ihmeellistä. Nopeasti kameran kanssa totesin, että helppojen kuvausten ajat ovat ohi, sen verran on pentuun tullut vauhtia lisää. Mun kameran tarkennus on tosi hidas, mikä ei yhtään auta asiaa.

Porukoiden luona majoituttiin aitassa niin kuin aina aiemminkin. Rajasin pentuaitauksella sinne Odinille ja Freyalle yöksi oman tilan, ja parin päivän reissu sujui tosi hyvin. Odin pääsi käymään sisällä talon puolella useamman kerran, perjantaina käytiin mummon luona, samalla tuli lyhyt autoilu. Joensuussa oli sen verran paljon kaikkea uutta, että Odin oli aika väsynyt, kovin pitkiä aikoja se ei ollut kerrallaan hereillä.

Lauantaina ajettiin Joensuusta takaisin Jyväskylään mummon juhlien jälkeen, ja koko automatka meni hiljaisuuden vallitessa. Reija oli tullut Rufuksen (E. Wishmaster) kanssa meille jo perjantaina, sillä viikonloppuna oli myös kasvateilleni järjestämä paimennusviikonloppu. Lauantaina kotiintulon jälkeen ajattelin, että Odin on varmaan tosi väsynyt koko illan, mutta mitä vielä – sehän oli ratketa liitoksistaan, kun tunnisti päässeensä takaisin kotiin! Iltapuhteina laajensin sen oleskelutilaa vierashuoneessa Reijan pitäessä pennulle seuraa.

Viime viikolla Odin sai ensimmäisen matolääkekuurin. En ole kiirehtinyt sen siirtämisessä kiinteälle ruoalle. Rufukselle aikanaan yritin sitkeästi tarjota kiinteää ruokaa heti 3-viikkoisena, ja sehän sylki vain kuppiin (ellei tarjolla ollut lihaa) ja suuntasi takaisin maitobaariin. Odinille ajattelin kokeilla tarjota loppuviikosta kiinteämpää ruokaa.

Kun pennun liikkuminen on kehittynyt ja maailmaa muutenkin alettu avartaa, on sillä käynyt joitakin vieraita. Aino ja Elli kävivät viime viikon alussa, Reija oli meillä tosiaan viikonloppuna, ja sunnuntai-iltana istuttiin iltaa Ainon, Ellin ja Saijan kanssa. Odin ei Joensuussa ollessa vielä ihan hirveästi ottanut oma-aloitteisesti kontaktia vieraisiin ihmisiin, mutta reissun jälkeen siitä on kehkeytynyt oikea seuramies. Se on niin liikuttava heiluvan häntänsä kanssa! Maanantaina mun entinen työkaveri kävi myös meillä pyörähtämässä, Odin kiipesi häntä heiluen heti syliin. Tässä tulevien viikkojen aikana meille on tulossa vieraita enemmänkin, joten saadaan pennulle hyvin tarjottua ihmiskontakteja.

Freya alkaa viihtyä nykyään paremmin jo muualla kuin pentulassa – tai no, viihtyy se siellä, jos siellä on muitakin. Freya on ollut mukana pitkillä lenkeillä muun porukan kanssa, se on kyllä kiva, kun sen voi ottaa lenkeille ongelmitta mukaan, vaikka siellä olisi vieraampiakin koiria mukana. Luulisin, että näillä liikuntamäärillä Freya on palautunut synnytyksestä tosi hyvin. Tiineyden aikana kertyneet ylimääräiset kilotkin on karistettu.

Odinin luonne vaikuttaa tällä hetkellä aika kivalta, se on rauhallinen, mutta leikkisä ja aktiivinen pentu, ei kovin äänekäs. Toistaiseksi se on ollut myös aika reipas uusissa tilanteissa. Luonnetta löytyy tarpeen vaatiessa, viime viikon alussa väännettiin sen kanssa ihan urakalla, kun yritin vanhaan tapaan kääntää sen aina kyljelleen nukkumaan – ja pentu päätti, että se nukkuu juuri siinä asennossa, missä itse haluaa. Pentu ei antanut periksi millään, mutta en kyllä antanut ihan helpolla minäkään. Nyt en ole enää ollut niin tarkka Odinin nukkuma-asennosta, rintakehän muoto on normalisoitunut, kun pentu on enemmän jaloillaan, ja välillä se nukkuu ihan oma-aloitteisesti kyljellään. Sen keho tuntuu tosi paljon paremmalta kuin kolme viikkoa sitten, mielenkiinnolla odottelen, mitä Katriina siitä sanoo, kunhan päästään hoitoon.


Jätä kommentti

Odin 2vkoa ja kuluneen viikon haasteet

Kulunut viikko toi tullessaan taas uudenlaisia kasvatushaasteita. Julkaisin Facebookissa noin viikko sitten kuvan valtavasti kasvaneesta Odinista mielipuuhansa – syömisen – ääressä saatesanoilla, että kohta täytyy hankkia portsari tämän maitobaarin äärelle. Yksi rotua harrastava Facebook-kaveri kävi kommentoimassa ja kertomassa naapurissaan syntyneestä toisenrotuisesta pienehköstä pentueesta, jotka kasvoivat myös ihan silmissä, ja niitä oli pitänyt käännellä kyljelleen, ettei niistä tullut uimaripentuja. Piti ihan laittaa viestiä kaverille perään ja kiittää kommentista – se käynnisti omalla kohdallani sellaisen oivallusten sarjan, jolla toivottavasti ennaltaehkäistiin isompia murheita.

Uimaripentu kehittyy isoilta osin ylensyömisen seurauksena, kun pentu kasvattaa vauhdilla keskivartaloaan, toinen riskitekijä on, jos pentu nukkuu paljon samassa asennossa. Viime viikon loppupuolella muistan elävästi nostaneeni Odinin syliin ja ihmetelleeni, kun sen rintakehä tuntui minusta jotenkin vähän kummallisen malliselta. Sivuutin ajatuksen ja pistin sen piikkiin, että oma mieli meinaa lähteä taas laukalle. Sitten viime viikolla kelasin taaksepäin sen Facebookin kommentin jälkeen, että Odin syö kuin hevonen ja nukkuu pääasiassa vain mahallaan. Nostin pennun syliin ja ahdistuin – rintakehä oli selvästi litistynyt. Jalat myös osoittivat enemmän sivuille (kuin kilpikonnalla) ja liikkumistapa muistutti hylkeen liikkumista.

Viestittelin muutaman kokeneen ihmisen kanssa ja lueskelin koirankasvatusryhmiä saadakseni neuvoja – olin kyllä uimaripennuista ennen kuullut, mutta ei mitään omakohtaista kokemusta niistä. Aloitettiin saman tien kylkimakuuharjoitukset, Odin pisti alkuun hanttiin ihan hirveästi, oli varmasti tosi hankala olla. Aloitin myös kylkien sivelyn useamman kerran päivässä, sivelyiden tarkoitus on auttaa palauttamaan kylkiluut takaisin oikeaan muotoon. Kasvattajakollegan neuvosta aloitettiin myös Odinin jalkojen jumppaaminen. Aina siinä pentua hoitaessa soimasin itseäni, kun en kuunnellut intuitiotani silloin edellisviikon loppuna, olisi päästy tarttumaan tähän aiemmin. Toisaalta kuulosti lohdulliselta niin lukea kuin kuulla, että uimaripentujen toipumisennuste on varsin hyvä.

Nyt on jumpattu ja harjoiteltu kylkimakuuta melkein viikko, ja pakon edessä sen ruokailuja on vähän rajoitettu. Parin päivän jälkeen olin tuntevinani kylkiluissa jo muutosta parempaan, havaintoa tuki myös, että pari kertaa löysin Odinin pentulaatikosta makaamasta kyljellään. Edelleen se makaa paljon mahallaan, joten kääntelyä saa tehdä edelleen, mutta Odin rauhoittuu kyljelleen tosi paljon nopeammin. Nyt, kun olen pentua paljon jumpannut ja muutenkin käsitellyt, olen myös tajunnut, kuinka järkyttävässä jökissä sen keho on. Osa on varmasti tästä uimarioireistosta johtuvaa ja luultavasti iso osa synnytyksessä tullutta. Olen niin kiitollinen, että varasin Katriinan hoitoajan jo ennen Odinin syntymää, se tulee todella tarpeeseen.

Kuluneen viikon aikana Odinista on alkanut löytyä luonnetta – se on välillä pistänyt aika kovasti hanttiin, jos ei ole arvostanut jotain toimenpidettä. Toisaalta on ollut ihana seurata, kuinka se välillä jää ihan kuulostelemaan oloaan, kun olen yrittänyt itse hoitaa sitä ja helpottaa sen oloa. Se maiskuttelee hirveästi, jos jossain on kireää, mutta ei pyri pois kosketuksen alta – on siis tullut tunne, että se nauttii hoidosta. Perjantaina uskaltauduin punnitsemaan Odinin, painoa oli ihan himpun vajaa 1200g – se on siis triplannut syntymäpainonsa 1,5 viikossa. Silmät aukesivat lauantaina.

Tänään oli painajaismainen aamu, meinasi käydä iso vahinko. Tulin aamulla yövuorosta kotiin, ja yläkerrasta kuului pennun avunhuutoja. En vieläkään tajua miten se oli sinne joutunut, mutta Odin oli jotenkin jäänyt jumiin pentulaatikon pohjalla olleen vanhan peiton sisään. Revin äkkiä peittoon reiän, että sain Odinin ulos, se oli ihan kunnossa, mutta todella väsähtänyt. Nostin sen Freyalle hoidettavaksi ja että se pääsee syömään, mutta pentu oli niin uuvuksissa, ettei jaksanut edes imeä. Annoin ensiavuksi ruiskulla Odinille vettä ja kaapista löytyi onneksi hunajaa, niillä sain pennun sen verran virkistymään, että se alkoi syödä. Aamupäivän vuoroin syötyään ja levättyään Odinin vointi onneksi normalisoitui, ja nyt iltapäivällä se on ollut ihan oma itsensä. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ❤

Sama peitto on ollut käytössä useammalla pentueella, eikä kertaakaan aiemmin ole käynyt näin. Nyt sai peitto kyytiä.

Mielipide valokuvaamisesta on tuotu julki.

Tänään käytin iltapäivällä Odinin alakerrassa moikkaamassa innokkaita hoitotätejä. Pentu lähti aika kivasti jo harjoittelemaan kävelemistä! Näihin harjoituksiin varmasti menee tovi ennen kuin jalat kunnolla kantavat, mutta tälle projektille on kyllä aikaa! Ehdin vähän jo henkisesti valmistaa itseäni, että Odinilla menee pitempään päästä jaloilleen, mutta ihan se vaikuttaa ikätasonsa mukaan pyrkivän jaloilleen. Täytyy koittaa miettiä pentulaatikkoon joku vielä paremmin pitävä pohja.

Tällä viikolla Odin saa ensimmäiset vieraat, kun kotiväki tulee Joensuusta sitä moikkaamaan. Muuten täällä jatketaan kävely- ja kylkimakuuharjoituksia. BioSensor-ohjelma loppuu huomenna, se sujuu Odinilta jo varsin leppoisasti – se on ihan reporankana kaikissa osioissa.

Toivotaan vähän seesteisempiä tulevia viikkoja…


Jätä kommentti

Odin 1vko

Odin viikon ikäisenä

Ensimmäinen elinviikko on takanapäin, ja Odin on käyttänyt sen tehokkaasti kasvamiseen. Se tuplasi syntymäpainonsa jo 5pv iässä. En ole orjallisesti punninnut sitä joka päivä, koska kasvun näkee ihan paljain silmin. Lauantaina Freyalla oli maha sekaisin, ja lauantaiaamuna löysin pentulaatikon reunalta vähän sennäköistä sotkua, joka olisi voinut viitata myös pennun ripuliin. Odin painoi 830g, joten huolet hälvenivät – ruoka on koko ajan maistunut vähän liiankin hyvin. Freyallakin masu onneksi rauhoittui saman päivän aikana.

Freya on ollut aivan loistava mamma, se hoivaa ainokaistaan liikuttavalla huolellisuudella ja tunnollisuudella. Viikonlopun aikana se on viihtynyt enemmän meidän seurassa silloinkin, kun en itse ole pentuhuoneessa. Freya on ollut mukana lenkeillä, se selvästi nauttii, kun pääsee vähän ulos tuulettumaan. Takaisin tullessa Freyalla on ensimmäisenä kova kiire tarkistamaan, että Odinilla on kaikki kunnossa.

Tänään 1-viikkoissynttäreiden kunniaksi leikkasin Odinilta ensimmäisen kerran kynnet, lisäksi se pääsi käväisemään alakerrassa esiteltävänä Rinille, Lempille ja Saralle. Saraa ja Lempiä on kovasti kiinnostanut yläkerrasta kuuluvat äänet, ja kertaalleen ne saivat tuossa viikolla nopeasti haistella Odinia. Rini suhtautui pentuun hyvin neutraalisti, haisteli hetken ja oli sen jälkeen välinpitämätön. Sara ja Lempi haistelivat pitkään, useampaan kertaan, ja Sara antoi Odinille ensimmäiset suukot. Luulen, että parin viikon päästä Sara pääsee taas esittelemään ihania hoitotädin ominaisuuksiaan, se oli viime kesänä aivan ihana Nadankin pentujen kanssa ❤

Odin on edelleen todella hiljainen, rauhallinen ja tyytyväinen pentu. Se ei ole pitänyt juurikaan ääntä edes BioSensor-ohjelmaa tehdessä, joten ainakin tässä vaiheessa se vaikuttaa varsin lunkilta tyypiltä. Kovasti me jo Stiinan kanssa odotellaan, että Odinin silmät aukeavat ja että se lähtee harjoittelemaan kävelemistä – sikäli, kun jalat jaksavat kannatella varsin tukevaa keskivartaloa.

Vaikka edelleen vähän harmittaa, ettei Odinilla ole sisaruksia, niin toisaalta tällainen yhden pennun pentueen kasvattaminen on aika lunkia kasvattajallekin. Koen uusien kotien valinnan antoisana, mutta toisaalta myös haastavimpana osana pentuprojektia. Nyt ei ole kiire miettiä, keille on pentu ja keille ei, kun pentuja on vain yksi – voidaan ihan rauhassa katsoa, millainen tyyppi Odinista kasvaa. Enemmän oikeastaan tulee pähkäiltyä nyt, miten saataisiin varhaisessa sosiaalistamisessa tarjottua sille pentuseuraa, jotta se pääsisi vähän harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan. Kotoa ja lähipiiristä löytyy paljon kyllä hyviä ja luotettavia aikuisia koiria, mutta pentuseura olisi vähintäänkin yhtä tärkeää.


Jätä kommentti

Odin 4pv

Tänään oli edessä karu paluu takaisin arkeen – ja töihin. Aamulla pentulaatikossa istuessani toivoin, että olisin voinut jäädä sinne.

Odin kasvaa ihan hurjaa tahtia, kirjaimellisesti silmissä. Toissa iltana se painoi 527g – painoa tulee lisää noin 50g päivässä. Se on paljon. Aina heti heräämisen jälkeen Odin mönkii maitobaariin, oli se juuri syönyt tai ei. Aika monesti olen ihmetellyt, että mihin mahaan se oikein syö, kun vatsa voi olla ihan piukeana vielä edellisen aterian jäljiltä. Noh, se on vahvasti elämässä kiinni, toivotaan, että jalat yltävät maahan ja jaksavat kannatella keskivartaloa, kun kävelemistä pitäisi ryhtyä harjoittelemaan 😀

Tänään havahduin töistä tullessani, että ei olla otettu vielä ensimmäisiä kunnon posekuvia, joten äkkiä kamera matkaan ja kuvaamaan! Odin oli juuri syönyt, joten se oli melko helppo kuvattava. Mun pitäisi hankkia uusi putki kameraan, meinasi mennä järki tarkennuksen kanssa.

Odin on edelleen todella tyytyväinen ja rauhallinen pentu. Eilen ja tänään se on kitissyt vähän enemmän, mutta en yhtään ihmettelisi, vaikka olisi vähän vatsanpuruja ylensyömisestä. Freya on liikuttavan ihana emä – se rientää pienimmästäkin inahduksesta kiireesti tarkistamaan, onko Odinilla joku hätä. Freya oli alkuviikosta vähän levoton, se oli varmaan vähän kipeä synnytyksen jäljiltä ja hormonimyrskyssään hieman ylivireässä tilassa, jonkin verran sillä on ollut jälkipolttojakin. Se oli tiistai-iltana ensimmäisen kerran mukana tuossa meidän lähimetsässä iltakiepillä, eilen käytiin siellä parikin kertaa ja tänä aamuna otin sen mukaan vähän pitemmälle aamulenkille omien tyttöjen kanssa. Ulkoilut ovat rauhoittaneet Freyaa.

Stiina on ollut korvaamaton apu alkuviikosta, kun on pystynyt hoitamaan Freyaa ja Odinia. Mulla meni tiistai Tampereen keikalla, kun käytin Moiran (Color Runs Ready for Success) ja Keksin (E. Naroona) Katriinalla hoidettavana.

Keksistä on ollut viime aikoina aika paljon huolta. Se sai noin kuukausi sitten ihan varoittamatta lyhyen ajan sisään pari kipukohtausta, kipu paikallistui leikattuun polveen. Se ei varsinaisesti ole ontunut missään vaiheessa, muttei myöskään käytä jalkaa normaalisti, se arpoo jonkin verran autoon hyppäämistä, pahimmassa vaiheessa kieltäytyi siitä kokonaan. Polvi kuvattiin ja uutiset eivät olleet hyviä – polven nivelrikko on edennyt, ja Keksille aloitettiin jatkuva kipulääkitys.

Näytin Katriinalle röntgenkuvat, ja hänen mukaansa oireet ovat löydöksiin nähden aika voimakkaat. Keksin koko takapää oli kuiva – verenkierto ja nestekierto ovat häiriintyneet, minkä vuoksi myös nivelet ovat kuivat. Katriina arveli, että kipukohtauksen syynä voi olla, että nivelen kuivumisen seurauksena polvi on mennyt lukkoon. Hän oli myös toiveikas sen suhteen, että kun saadaan nestekiertoa normalisoitua, oireilu voisi helpottaa. Yksi hoito ei odotetusti riittänyt korjaamaan tilannetta kokonaan, vien Keksin ensi kuussa uudestaan hoidettavaksi. Toivon niin kovasti, että hoidoista olisi apua rakkaalle Kekulle!

Moiralla hoidettiin takapäätä, olin kiinnittänyt huomiota jo sen ollessa meillä, että liikkeessä etupää vetää ja takapää tulee vauhdissa mukana. Lantio oli kiertynyt niin, että se veti selkää köyryyn, myös nestekierrossa oli korjattavaa. Moira oli kaikesta huolimatta paremmassa kunnossa kuin keväällä käyttäessäni sen viimeksi hoidossa.

Tältä viikolta on omien koirien treenit jääneet väliin, maanantai meni ihan koomassa pitkän yön jälkeen ja tänään sain toisen koronarokotteen. Ilta otetaan aika rennosti.


Jätä kommentti

Taas erilainen synnytystarina

Loppuviikosta aloitettiin lämpöjen tiivis seuranta, perjantaina ei tosin tullut vielä mitään synnytykseen viittaavaa. Lauantaina aamulla tilanne oli sama, joten käytiin päivällä lenkillä. Illasta mittarin lukema näytti alimmillaan 37,2, joten päättelin, että jännitysmomentti alkaa lähestyä. Hälytin Stiinan meille odottelemaan, jos vaikka sunnuntaiaamuna alkaisikin yllättäen tapahtua.

Sunnuntaina lämmöt olivat taas 38 paikkeilla. Aamu-ulkoilu meni mukavasti ja aamuruoka katosi nopeasti kupista. Päivällä kiinnitettiin huomiota, että Freya hengitteli kiihtyneemmin ja läähätteli enemmän. Käväistiin iltapäivän puolella pienellä kävelyllä, jonka jälkeen lähdettiin tekemään tuttavuutta pentulaatikkoon. Freya petaili jonkin verran, mutta rauhoittui torkkumaan. Istuttiin alkuiltaan asti odottavaisina, mutta lopulta todettiin, että ehkä aika ei vaan vielä ole kypsä, joten siirryttiin istumaan alakertaan vähän mukavammin. Klo 23 aikoihin tilanteessa ei ollut tapahtunut juurikaan muutosta, joten annettiin koirille iltaruoat, käytettiin iltakiepillä ja suunnitelmissa oli yrittää vähän nukkua.

Menin hetkeksi istumaan Freyan kanssa vielä pentulaatikkoon. Se läähätteli ja petaili vähän enemmän. Stiinan kanssa vähän naureskeltiin, että jos ei iltapäivällä aiemmin oltaisi nähty samankaltaista esitystä, voisi luulla, että jotain on tapahtumassa. Tovi myöhemmin näytti siltä kuin Freyalta olisi tullut vedet. Totesin, että jos niin kävi, niin kohta pitäisi alkaa tulla ponnistuksia. Ei kauaakaan, kun Freya alkoi ponnistella.

Ponnistuksia tuli ja tuli, Freya petasi välillä ja ponnisteli lisää, mutta pentua ei kuulunut. Muutaman kerran tunsin pennun pään synnytyskanavassa, mutta se oli niin kaukana, etten saanut siitä otetta. Käytiin kävelylläkin ulkona kokeilemassa, jos siitä olisi apua, mutta ei. Puolisen tuntia odoteltiin vielä ulkoilun jälkeen, sitten oli kulunut suunnilleen 2h ponnistusten alkamisesta. Ei vieläkään pentua. Oli aika soittaa päivystävälle eläinlääkärille, Freya alkoi olla vähän tuskainen. Meitä kehotettiin tulemaan näytille.

Ajettiin klinikalle, Freya yritti vielä odotusaulassakin ponnistaa kovasti, mutta tuloksetta. Eläinlääkäri kokeili synnytyskanavan, se kuulemma tuntui olevan auki, mutta vähän ehkä tiukka, jos pentu on kovin isokokoinen. Ultralla tarkistettiin pennun sykkeet, ne olivat kunnossa – vielä. Mietittiin hetki, yritetäänkö ensin oksitosiinilla ja kalkilla vai lähdetäänkö suoraan sektioon. Vaikea tilanne – mieluiten aina välttäisi leikkausta, jos mahdollista, mutta kuinka pitkän aikaa uskaltaa venyttää, ettei pennun selviytyminen vaarannu. Eläinlääkäri kokeili uudestaan, saisiko pennusta otetta, mutta pentu sahasi edestakaisin kanavassa, olisi tarvittu pitkiä ponnistuksia, että pentu tulisi eteenpäin. Eläinlääkäri päätti, että kokeillaan ensin lääkkeellisillä keinoilla, ja jos niistä ei ole apua, niin sitten sektioon.

Jäätiin odottamaan, kun hoitaja ja eläinlääkäri lähtivät hakemaan lääkkeitä. Freyalla tuli useamman ponnistuksen sarja. Epäuskoisena kokeilin ties kuinka monetta kertaa takapäätä, tuntuuko kanavassa pentua. Epäuskoisena tajusin, että pennun pää tuntui ihan lähellä, paljon lähempänä kuin kertaakaan aiemmin. Yritin saada pennun päästä otetta, mutta pää oli niin iso, etteivät sormet mahtuneet samaan aikaan synnytyskanavaan. Seuraavalla ponnistuksella pennun naama (tai lähinnä kieli) tuli ulos. Tiimityöllä Freyan ponnistusten ja mun apukäsien kanssa pennun pää saatiin pikkuhiljaa hivuttamalla ulos. Pennun naama oli harmaa, se oli ollut puristuksissa ja ilman happea jonkin aikaa. Juuri, kun valmistauduin seuraavalla ponnistuksella ottamaan pennun päästä kiinni ja vetämään ulos, Freya ponnisti oikein kovasti ja pentu mätkähti aluselle kuin ammus.

Voi mikä huojennus! Kuivattiin ja virvoiteltiin pentua hetki, onneksi apu oli lähellä. Pentu sai lisähappea, kunnes naaman väri normalisoitui, ja imaistiin hengitysteistä limat pois. Pentu virkosi, joten annettiin se Freyan hoidettavaksi ja päästettiin kokeilemaan, joko syöminen onnistuisi. Freya hoiti pentua liikuttavalla antaumuksella, pientä aarrettaan ❤ Pentukin osasi hakeutua hyvin maitobaarin äärelle.

Meille syntyi siis noin klo 3.15 tosi hauskanvärinen blue merle poika. Kotimatkalla puhuttiin, että jätkässä on viikinkiainesta – on niin hienon värinenkin! Pentu sai työnimeksi Odin ❤

Kotona laitettiin pentulaatikko ojennukseen, ja otettiin pennusta paino – se oli 367g. Isohko pentu, joskaan ei mun pentulaatikon asukkaista kuitenkaan suurimmasta päästä. Käytin omat koirat korttelikierroksella ja käytiin viimein ansaituille yöunille klo 4.45. Muutaman tunnin unien jälkeen oltiin jo aamutouhujen parissa. Odin painoi aamulla 384g, se on ainakin tällä hetkellä ollut todella rauhallinen, hiljainen ja tyytyväinen pieni poika. Harmi, kun sille ei saatu sisaruksia leikkikavereiksi, mutta ollaan ikionnellisia, että meillä on näin hieno pieni aussienalku! Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä alla olevat kuvat ovat Stiinan ottamia. Rakas pieni punanenä ❤


Jätä kommentti

Pentuja!

Yövuoron päälle nukkumisesta ei tullut mitään, kun jännitti niin kovasti, mitä ultrassa tänään näkyy! Kannatti jännittää – meille on viimein tulossa tälle vuodelle pentuja! ❤

Tuleva pentue on yhdistelmästä Hazelmoor Zipper ”Koda” ❤ Empathica’s Listen To My Story ”Freya” ❤

Kuten tavallista, uroksen etsintä alkoi jo hyvissä ajoin. Sitä sopivaa piti etsiä pitkään ja hartaasti, kävin useampaa vaihtoehtoa katsomassa livenäkin. Freyassa (kuten myös sisaruksissaan) on tulta ja tappuraa, vilkkautta ja draivia, joten etsinnässä oli uros, joka vähän tasapainottaisi näitä ominaisuuksia. Mietin hyvin erityyppisiä uroksia työlinjaisista sekalinjaisiin, jossain kohtaa mietin sitäkin, että näyttelylinjaisempi uros ei välttämättä olisi huono vaihtoehto sekään. Viestittelin Minnan kanssa jo viime syksynä, olisiko hänellä jotain huoletonta, tasapainoista, avointa ja sosiaalista Hazelhönöä, kun mietin toiselle nartulle urosvaihtoehtoja. Palasin tähän meidän viestittelyyn, ja siitä se sitten lähti. Kyselin Kodasta ja sen pentueveljestä omistajiltaan lisää ja vakuutuin, että niillä on juuri niitä ominaisuuksia, joita olen hakemassa. Kodaan päädyttiin oikeastaan siitä syystä, että olin sen nähnyt joitakin kertoja livenä vuosia sitten Hazelleireillä.

Ajeltiin Stiinan ja Freyan kanssa kaksi kertaa Kausalaan ”hukkareissuja”, pariskunnalla oli hyvää yritystä, mutta treffit eivät edenneet maaliin asti. Ihana Annika luotti Kodan mulle hoitoon, että saatiin jatkaa yrityksiä kotinurkilla. Jos mulla oli kovat odotukset olleet Kodasta ihan jo Annikan kertoman mukaan, niin se vei sekä minulta että Stiinalta jalat alta, kun päästiin siihen tutustumaan paremmin! Koda tuli ihan vieraaseen paikkaan, käytännössä vieraan akan ja koiralauman sekaan, ja tyyppi kävi ensimmäisenä iltana vaan haistelemassa paikat läpi, totesi, että jaa, nyt ollaan täällä – ja kävi nukkumaan! Se sujahti mun tyttöjen sekaan kuin kokenut konkari, oli tyttöjä kohtaan erittäin kohtelias ja ystävällinen, samalla ihanalla avoimuudella ja sosiaalisuudella se kohtasi kaikki ihmiset ja vieraat koirat. Tällä pojalla on arjessa ihan mielettömät lehmänhermot! Myös omistajansa nosti Kodan suurimpana vahvuutena esille sen erinomaisen kyvyn sopeutua. Mietin jo ekana iltana Kodan ollessa meillä, että mua harmittaa niin kovasti, jos tää yhdistelmä ei toteudu!

Meidän kärsivällisyys onneksi palkittiin – saatiin kahtena seuraavana päivänä onnistuneet treffit! Koda sai kyllä tehdä duunia ja kosiskella Freikkua kaikilla treffeillä, Freikku otti kaiken ilon irti eikä päästänyt kosijaansa ihan helpolla. Aika monet naurut tämä parivaljakko meille tarjosi 😀

Koda on 8-vuotias pitkähäntäinen ja aika pieni uros, se on ollut perusterve. Sillä on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, silmät peilattu terveiksi ennen astutusta. Kodan selkää ei ole kuvattu, mutta se ei ole selkävaivoja omistajansa mukaan koskaan potenut. Koda on suorittanut mh-luonnekuvauksen, laukauksista 2, arjessa se ei koviin ääniin ole reagoinut. Kodan kanssa on harrastettu aiempina vuosina vesipelastusta, josta se on nauttinut kovasti. Nykyään Koda elelee vilkasta lapsiperhearkea, se on arjessa hyvin toimiva, tasapainoinen, avoin, sosiaalinen ja helppo koira. Harrastuskoirana Koda on miellyttämishaluinen ja erittäin ahne, taistelutahtoa sillä voisi olla hieman enemmän (ei esim. mh-luonnekuvauksessa lähtenyt leikkimään). Kodan kanssa on käyty nuorempana myös näyttelyissä, sillä on näyttelykehistä kaksi varasertiä. Olen nähnyt Kodan lähisukulaisia useita livenä ja myös omistanut itse niitä vuosien varrella useamman, suvusta löytyy paljon terveitä ja hyviä harrastuskoiria, joilla on arjen palikat kohdallaan.

Freya on 4,5-vuotias mustavalkoinen pitkähäntäinen ja pienehkö narttu, sekin on ollut perusterve. Freyalla on A/A lonkat, 0/0 kyynärät, Freyan selkä on virallisesti kuvattu terveeksi LTV0 ja VA0 ja silmät peilattu terveiksi ennen astutusta. Freyalta on geenitestattu MDR1 sekä DM, molempien suhteen se on terve. Freya on mh-luonnekuvattu, silläkin laukauksista 2, eikä arjessa reagoi koviin ääniin. Freya on käynyt luonnetestissä pistein +174 ja on laukausvarma. Freyan kanssa on harrastettu hakua, tokoa ja rallytokoa, rallytokossa se on aloittanut kilpailemisen tänä keväänä ja sai hiljattain ensimmäisen koulutustunnuksen RTK1. Freyalla on ihan mieletön taistelutahto, lelupalkka on sille paras, se ei niinkään palkkaudu nameilla.

Pentueesta on odotettavissa terveitä, hyväluonteisia, aktiivisia, sosiaalisia ja monipuoliseen harrastamiseen soveltuvia pentuja, joille etsitään aktiivisesti harrastavia koteja. Narttupennuista on tällä hetkellä jo runsaasti kysyntää, mutta jos olet kiinnostunut urospennusta, niin ota yhteyttä ja kerro, millaista koiraa olet etsimässä ja millainen koti sinulla olisi tarjota 🙂 Pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 31. Yhdistelmän sukutaulu löytyy täältä, lisätiedot ja pentukyselyt ensisijaisesti sähköpostitse.