Aikaa parempaa odotellessa

Alkuvuoteen on mahtunut paljon koulua, työntekoa, treenaamista koirien kanssa, vähän murheita ja suruakin. Tammi-helmikuun aikana oli aika paljon ohjelmaa ja oma jaksaminenkin vähän koetuksella, joten maaliskuun teemana on ollut yrittää himmata tahtia. Tänään koulupäivä vaihtui saikkupäiväksi flunssan yllätettyä, joten josko bloginkin saisi päivitettyä taas ajan tasalle.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” 11.9.2012-11.1.2023

Vuosi alkoi surkeissa merkeissä, kun ensimmäisen sijoitusnarttuni Yolan aika tuli täyteen.

Yola valitsi oman ihmisensä hyvin pian syntymänsä jälkeen. Lotta yritti vastustella aikansa, mutta paidan alle sydämen viereen lämmittelemään mönkinyt Nougat oli jo muutaman tunnin iässä aika määrätietoinen tyttö. 8 viikon kuluttua pikkuinen Nougat matkasi Espooseen, sai nimekseen Yola ja lunasti paikkansa Lotan sydämessä. Yola lunasti erityisen paikan myös tätinsä Naomin elämässä hyvin nopeasti. Sellainen koira Yola oli – se ei jättänyt ketään kylmäksi. Se hurmasi myös minun Hildan, joka viihtyi kyllä muiden seurassa, mutta sillä oli elämänsä aikana vain harvoja oikeita ystäviä.

Kyllä tämä punainen serkuskaksikko pisti omistajansa koville ja koetteli meidän hermoja ensimmäisten vuosien ajan. Muistan lukemattomat puhelut, jotka alkoivat ”Et ikinä arvaa, mitä se Yola nyt on keksinyt” tai ”Arvaa mitä Hilda tänään teki”. Mutta niin vaan näistä meidän punaisista paholaisista kasvoi ihan kunnollisia koirakansalaisia. Muistan leirin Vuoton Joutsenessa Ylikiimingissä, jossa otettiin laatuaikaa meidän nuorten kanssa ja harjoiteltiin kantarellien etsintää. Nämä kaksi olivat meidän seurueesta ainoat, jotka pääsivät juosten karkuun mustana pilvenä seuraavia hyttysmassoja. Metsät raikuivat meidän punaisten juostessa pitkin metsämättäitä ja huutaessa toisilleen kilpaa. Muistan lukemattomat Hazel-leirit ja Empputreffit, Lotan ja minun uskomattomat seikkailut, joissa koirat olivat aina mukana.

Yola oli Lotalle ihan erityinen, sen näki heti tämän kaksikon kohdatessa ja kuuli joka kerta, kun Lotan kanssa oltiin tekemisissä tai puhuttiin puhelimessa. Niin hieno koira painaa tassunjälkensä ihan erityisellä tavalla sydämeen ja sieluun. Ja jättää ihan valtavan aukon, kun eron hetki väistämättä koittaa.

Minulla on ollut ilo seurata Lotan ja Yolan matkaa ihan alusta loppuun saakka. Yola oli ensimmäinen sijoituskoirani, jota ei lopulta koskaan jalostukseen käytetty, mutta se täytti tarkoituksensa tuhatkertaisesti Lotan sydämen koirana. Kiitos Lotta maailman parhaasta ja rakastavasta kodista Yolalle Valtavasti voimia suruun ja ikävään! Kiitos Yola kaikesta, painoit tassunjälkesi minunkin sydämeeni

Tammikuun puolivälissä meillä oli aikamoista vilskettä, kun hoitokoiria oli tarjolla useammalta eri suunnalta. Nuppu (Titangus Daracha) oli tyttärensä Emin (E. Queen of Peace) kanssa meillä melkein viikon, ja Tyynekin (E. Leviathan) pyörähti meillä yhden yönseudun samalla viikolla. Porukan keski-iän laskettua melkoisen matalaksi menokin oli sen mukaista, mutta yllättävän hyvin me selvittiin! Sen kyllä huomasin, että ilmeisesti edellisestä pennusta on kulunut riittävästi aikaa, kun oli päässyt unohtumaan, miten työlästä arki voi olla viisikuisen pennun kanssa. Hoitolaisten lähdettyä arki omien aikuisten koirien kanssa on tuntunut melkoisen helpolta ja rennolta 😀

Tammikuun puolivälissä oli myös Laura Sutisen agilityvalmennus, jota märehdin jo edellisessä blogipostauksessa. Siitäpä kehkeytyikin varsinainen spektaakkeli. Oltiin edellisiltana Saran kanssa oman ryhmän agitreeneissä, jossa Sara kulki tosi kivasti siihen nähden, että ohjaaja ei oikein pystynyt kunnolla liikkumaan. Mulla on polvet oikutelleet vuoron perään liukkaiden kelien alettua, joten on pitänyt vähän miettiä, mitä tekee ja miten. Sutisen pitkän radan lopussa oli sellainen kivanoloinen vajaan 10 esteen pätkä, jossa ohjaajan periaatteessa olisi pitänyt aika vähäisellä liikkumisella saada koiraa ohjailtua radan kiemuroita läpi, joten suunnittelin tekeväni sen Saran kanssa ja keskittyväni toisella kierroksella hyppytekniikkaan. Edellisenä iltana hyvin radalla kulkenut koirani ei sitten ryhtynyt koulutusradalla yhtään mihinkään. Kerkesin jo miettiä kauhuskenaarioita, että nyt Saran täytyy olla tosi kipeä ja tosi jumissa, kun se ei lähde yhtään tekemään (mikä tuntui kummalliselta, kun se muuten oli ihan normaali oma itsensä). Laura taas tuumasi, että nyt on koira niin paljon ohjaajan liikkeessä kiinni, ettei se lähde liikkeelle, kun ei ohjaajakaan liiku.

Lähdettiin purkamaan jumia ja mun liikkeessä kiinni olemista. Palkattiin pienistä asioista – takaakierron tekemisestä ilman mun liikehäiriötä, takaakierron tekemisestä mun liikehäiriön kanssa. Sara osoitti taas hienosti minusta yhden parhaimman ominaisuutensa – se vastaa treeniin ihan älyttömän nopeasti. Kun saatiin kriteeriä tarkennettua, koira alkoi taas tehdä hommia ihan niin kuin normaalisti. Tosi vaikea sanoa, oliko Sara oikeasti niin kiinni mun liikkeessä vai reagoiko se mun mielentilaan. Eipä ole ennen tullut maksettua 40 euroa kolmen esteen tekemisestä, mutta toisaalta ajattelen, että tämä treeni antoi aika paljon enemmän kuin mitä edellisistä olen saanut irti. Hyvä muistutus itselle, että ilman perusasioita ei päästä puusta pitkälle vaikeampienkaan asioiden äärellä.

Tammikuun puolivälin liukkailla pääkallokeleillä Lempiltä halkesi kynsi. Elättelin ensin toiveita, että saataisiin se hoidettua ihan kotikonstein, mutta pessimistinä varasin onneksi ajan eläinlääkäriin varmuuden vuoksi loppuviikolle. Alkuviikon lenkillä tassun suojana ollut tossu katosi huomaamattani jäljettömiin, ja kynsi halkesi sen seurauksena lisää. Kynsi piti kuoria, joten meidän arki koostui aika monen seuraavan viikon ajan onnettoman lyhyistä lenkeistä sekä tossujen ja kaulurin kanssa pelaamisesta. Jos nyt joku onni onnettomuudessa, niin kynsi lohkesi vasemmasta takajalasta eikä siitä oikeasta, jota tässä ollaan kohta huolella vuosi kuntoutettu. Juuri, kun pääsin sanomasta, että takajalkojen puoliero oli alkanut tasoittua.

Lempi sai antibioottikuurin kynnen parantelun tueksi sekä kipulääkettä, jota piti syöttää aika paljon ohjeistusta pitempään, kun liike huononi heti yrittäessäni purkaa lääkitystä pois. Kynsivammat ovat hitaita paranemaan, ja Lempin kävely kertoi mulle hyvin selkeästi, milloin jalka oli kipeä. Tehtiin kotona ja hallilla aika paljon jumppaa ja koitin pitää tehostetusti kotona huoltopäiviä. Tammikuun loppupuolella Lempi aloitti viimein myös juoksun, jota ehdittiin tässä jo odottaakin. Tämä väli oli normaalimpi, edellinen jäi Lempin mittapuulla vähän lyhyeksi. 1,5kk siinä meni, mutta helmikuun loppupuolella uusi kynsi oli viimein kasvanut sen verran, että aloiteltiin varovaisesti lenkkeilyä ilman tossua. Takapään liike on edelleen aika lyhyt, mutta joskopa siihen saataisiin uinnilla ja osteopatialla taas muutosta parempaan aikaiseksi.

Olen käynyt Lempin kanssa kynsivammasta huolimatta nosework-valmennuksessa, se ei kuitenkaan ole fyysisesti niin raskasta verrattuna moneen muuhun lajiin. Lempi on tehnyt tosi kivasti töitä, se on alkanut hiljalleen päästä etsintäaikoihin. Itsevarmuutta tarvitaan vielä moneen paikkaan, mutta Lempi on kyllä kehittynyt viime syksystä ihan hurjaa tahtia. Kun vaan saadaan lisää treeniä, niin eiköhän se siitä. Ilmaisujen kanssa ollaan elelty aikamoisessa aallokossa – yhdessä treenissä tulee ihan täydelliset ilmaisut, seuraavassa saattaa tulla paljon palkantoivoisia arvauksia tai muuta säätöä. Onneksi meillä oli purkkirata tehotreenissä muutamalla viikolla, niiden avulla saatiin tarkennettua ilmaisua. Nosework on kyllä hurjan hauskaa, meidän valmennus on ollut vuoromaanantaisin alkuviikon kohokohta!

Saran kanssa alkuvuosi on panostettu tokoon niin valmennuksissa kuin itsenäisissä treeneissäkin. Tunnaria on päästy tekemään ensimmäistä kertaa niin, että kapulakasojen sijaan oli rivissä monta yksittäistä kapulaa. Sara toi mulle oikean! Vielä on matkaa kisanomaiseen suoritukseen, mutta olen vieläkin niin hyvilläni, että näin pitkälle on päästy eikä toistaiseksi olla mokattu tämän liikkeen kanssa. Pääpaino treeneissä on ollut avoimen luokan liikkeissä. Meidän piti erotella ruutu ja merkinkierto erilleen treenattavaksi, sillä Sara alkoi hyvin herkästi niitä samassa treenissä tehtäessä ajatella ruutuun mennessään merkinkiertoa (pyrki siis menemään sivureunasta ruutuun sisään tai teki ruudun sisällä kiepauksen ennen maahanmenoa). Ruudun täsmätreenit tuottivat tulosta aika nopeasti, saatiin lisättyä välimatkaa, eikä paketti mennyt sekaisin, vaikka aloin varovaisesti tuoda taas merkinkierron samoihin treeneihin. Muutama muu liike levisi taas alkuvuodesta, mutta niitä saatiin aika paljon nopeammassa tahdissa korjailtua.

Helmikuun puolivälissä meillä oli Emppuporukalla Ellin koulutuspäivä, jossa tein Saran kanssa avoimen luokan kokeenomaisena. Silloin kokeenomaisena ei onnistunut vielä ruutu, merkinkierto, hyppynoudossa vähän possuiltiin ja luoksetuloon tarvittiin pari lisäkäskyä. Saatiin siis hyvä vikalista liikkeistä ja niiden osista, mitä lähteä työstämään ennen kokeisiin suuntaamista! Kiva oli nähdä myös muita Emppuja, koulutuspäivä tuli ihan täyteen! Paikalla oli myös Nupun ja Rufuksen pentuja peräti 5/8! Heistä otettiin uudet posekuvat, kun pentuajalta jäi rakennekuvat ottamatta, laitan ne tähän alle esille.

Empathica’s Queen of Peace ”Emi” 6kk

Empathica’s Lady of Lightning ”Miilu” 6kk

Empathica’s Prince of Darkness ”Luke” 6kk

Empathica’s Madame of Magic ”Lohtu” 6kk

Empathica’s Earl of Grey ”Ässä” 6kk

Tuli Marin kanssa puheeksi Ellin koulutuspäivän yhteydessä, että pitäisi ryhtyä käymään hallilla treenaamassa myös itsenäisesti, ja harmittelin, kun olen yksin niin aikaansaamaton lähtemään. Mari intoutui, että mennäänpä porukalla, ja keskiviikkoisin ollaan aamusta käyty hallilla treenaamassa tehokkaat setit. Kumma juttu, kun liikkeetkin alkoivat loksahtaa kohdalleen. Maaliskuun alussa sain viimein aikaiseksi pistää kisailmoittautumisen vetämään, kun treenit kulkivat niin kivasti.

Maaliskuun alussa käytiin talviloman kunniaksi vähän reissussa, suunnattiin Etelä-Suomeen Lottaa ja Pindyä moikkaamaan. Reissun yksi tarkoitus oli myös Lempin hoito Kaiperlalla, mutta suureksi harmiksi hoitoaika peruuntui juuri, kun oltiin päästy Lotan luo. Onneksi oli muutakin ohjelmaa, Lotta oli varannut meille Hyvinkäälle Onnenkoiraan uintiajan koirille. Koirat tykkäsivät kovasti ja allas oli ihan huikean iso!

Seuraavat maaliskuun jännitysmomentit olivat Saran silmäpeilaus ja kotiseuran tokokisat, jotka osuivat samalle viikolle. Eläinlääkärillä oli harjoittelija mukana, joten silmät syynättiin kahteen kertaan tarkkaan. Oikeasta silmästä löytyi yksi ylimääräinen ripsi, mutta muuten ei ollut mitään moitittavaa. Sara sai valtavasti kehuja luonteestaan, se antoi niin kiltisti eläinlääkäreiden tutkia ja tarjoutui mielellään rapsuteltavaksi. Olen kyllä aina tiennyt, että tämä koira on kulta ❤

Viikonloppuna vuorossa olivat sitten ne tokokisat. Kisat menivät yhtä liikettä lukuun ottamatta kivasti. Ja oli se nollille mennyt ruutukin ihan sairaan hieno. Oltiin treenattu paljon ruutua ylipitkältä matkalta, ettei ruudun spottaamisesta tulisi haastetta kisatilanteessa. Sara bongasi ruudun hienosti, lähti ihan täysillä käskystä ruutuun. Sitä en osannut ennakoida, ettei koira ala yhtään hidastaa ruudulle. Annoin maahanmenokäskyn heti koiran mentyä etunauhasta yli, mutta vauhtia oli niin paljon, että koira kerkesi lipsahtaa takanauhasta yli ennen kuin ehti maahan. Metri taaksepäin ja se olisi ollut siinä, mutta ei auta, ihan hyvä 2-tulos kuitenkin, ykkönen ei jäänyt monen pisteen päähän. Kisapäivän iltana suututti aika tavalla. En ollut Saraan pettynyt yhtään, se teki tosi hienosti kaiken ja juuri sillä tasolla kuin treeneissäkin. Nyt vaan on yhdenlainen työ saada uutta koetta mahdutettua kalenteriin, kun olin tietysti toivonut ykkösen tulevan täsmäiskulla ja voivani sen myötä keskittyä rallyn ja paimennuksen treenaamiseen kevään ajan. Mutta harvoin elämä ja kisatulokset taitaa mennä ja tulla niin kuin suunnittelee…

Helmikuussa käväistiin kertaalleen paimentamassa, muuten on paimennuksen suhteen menty aika hiljaiseloa. Mulla oli varattu molemmille koirille paimennuskerta, mutta Lempi saikutteli vielä kyntensä kanssa, joten en viitsinyt lähteä sen kanssa hankeen tossun kanssa sekoilemaan. Onneksi Mari ja Emi pääsivät tuuraamaan. Sara teki aivan loistavaa työtä poispäinajossa, nyt tuntuu, että se alkaa loksahtaa kohdalleen. Pitäisi tässä kevään mittaan päästä vähän enemmän paimentamaan, kova hinku olisi päästä ottamaan revanssi 2-luokan kokeesta.

Koulussa alkaa näytöt ensi viikolla, mikä vihjaa siihen suuntaan, että loppukiri alkaa. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että kahden kuukauden päästä koulu jo loppuu. Töihin palaaminen ei varsinaisesti saa aikaan riemunkiljahduksia, olen nauttinut tästä opiskeluajasta ja tauosta hoitotyöstä ihan valtavan paljon. Mutta toivon mukaan 80% työaika hoitotyössä toisi jaksamista vähän lisää, lisäksi on suunnitelmissa tehdä jonkin verran hierontatyötä ohessa. Ja kai tässä pitäisi alkaa suunnitella seuraavaan kouluun hakemista.

Alkuvuoden monet synttärit ovat jääneet päivittämättä tänne blogiin, joten laitetaan näin jälkikäteen koosteena!

Ensin 12.1. Final Fantasy -pentue täytti 6 vuotta! Paljon onnea Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤

20.1. Hazel-pentueen syntymästä tuli kuluneeksi jo 11 vuotta! Paljon onnea kultapoika Nekulle! ❤ Ja lentosuukkoja omalle rakkaalle Hilpukalle. Ei varmaan tule sellaista kertaa, kun tämä päivä ei kirpaisisi.

30.1. synttäreidenviettovuorossa oli S-pentue, ihan uskomatonta, että heillekin jo 4 vuotta mittariin! Paljon onnea Haba, Vips, Fila, Tipu, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Ja lentosuukkoja Nukalle ja Nemille, joka päivä on tämäkin kaksikko ajatuksissa ja sydämessä.

Saran kanssa käytiin synttäreiden kunniaksi eläinkaupassa hakemassa herkkuja ja uusi karvakärmes-lelu!

16.2. N-pentue saavutti ”veteraani-iän” eli 8 vuotta! Paljon onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤

16.2. oli myös Lempin synttärit, meidän Saukkokin on jo 6-vuotias! Lempin kanssa käytiin myös hakemassa synttäripäivänä herkkuja ja Tiina toi tullessaan ihanan sydänpehmon. Se on ollut Lempille niin tärkeä, että se on kohta viimeisen palveluksen tarpeessa – se on jo reikiä täynnä ja vailla isoa osaa täytteistä.

Ensi kuussa on taas Ellin koulutuspäivä niin noseworkissa kuin tokossa ja loppukuusta Emppujen ensimmäinen paimennusviikonloppu tälle vuodelle! Paljon kivaa odotettavaa siis! Josko tässä blogin päivittelyssäkin reipastuisi taas kevään koittaessa.

Keksikin käväisi hoidossa tässä maaliskuussa pitkästä aikaa. Kyllä kolme koiraa olisi aika kiva määrä ❤

Hazel-pentue 10 vuotta eli vuosikymmenen verran Emppuja!

Tasan 10 vuotta sitten syntyivät ihan ensimmäiset Emput – haave, josta olin uskaltanut unelmoida vasta verrattain lyhyen aikaa. Rinin tullessa minulle vuoden 2006 lopussa en olisi ikinä uskonut, että koskaan kasvattaisin itse. Kasvatusurani alkoi hyvin eri tavalla kuin mihin koskaan olin pahimmissa painajaisissanikaan osannut etukäteen varautua tai kuvitella, se oli hyppy syvään päätyyn ilman pelastusliivejä tai uimataitoa. Se oli taistelu, jota ei voitettu ilman tappioita, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Seitsemästä pennusta vain kaksi selvisi, ja vieläkin kylmää, kun muistelen pentujen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja. Miten ilon sijaan läsnä oli koko ajan pelko niiden kahden viimeisenkin pennun menettämisestä.

Yllä olevat kuvat (c) Emmi Seppänen. Hazel-pentue kesällä 2012 kera Rinin ja Neven.

Tietyllä tapaa taistelu, josta ei ilman tappioita selvitty, mutta siitä kuitenkin selvittiin, kiteyttää koko kasvatusurani ensimmäisen kymmenyksen. Harvoin mikään on mennyt niin kuin etukäteen olen ajatellut tai toivonut. Lukemattomat kerrat olen kokenut pettymyksiä, itkenyt sydämeni rikki ja päättänyt luovuttaa – jättää kasvattamisen niille, jotka sen paremmin osaavat ja kestävät. Kuitenkin yhtä monta kertaa olen aikani surtuani haparoinut taas jaloilleni ja yrittänyt uudestaan. 

Rufus, Empathica’s Wishmaster vuoden 2013 lopussa

Niillä lukemattomilla pettymyksillä ja kyynelillä olen lunastanut itselleni toisen perheen, jota en vaihtaisi mihinkään, ja oppinut rakastamastani rodusta paljon sellaista, mitä voi oppia vain elämällä, kokemalla ja kasvattamalla. Kasvatinomistajista on tullut ystäviä, joiden kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. He ovat minulle perhe, jonka olen valinnut. Tästä kaikesta on kiittäminen heitä, jotka ovat uskoneet tekemääni työhön silloinkin, kun minun itseni on ollut vaikea siihen löytää uskoa. Ilman kasvatinomistajiani ei olisi Emppuja. 

N-pentue keväällä 2015

10 vuoden aikana meillä on syntynyt 8 Emppupentuetta ja yksi sijoituspentue Hazelmoor-kennelin nimen alle. Tuloksena hyvin maltilliset 33 pentua, jotka raakileina olen uusille omistajilleen luovuttanut, ja he hioneet koiristaan oman elämänsä timantteja. Kaikki vastoinkäymiset ovat tehneet näistä 33 pennusta minulle ihan korvaamattoman tärkeitä, rakkaita ja merkityksellisiä. Kaikki heistä eivät enää ole täällä, mutta jokaista joukostamme poistunutta kannan sydämessäni ihan niin kuin niitäkin, jotka täällä vuoroin ihastuttavat ja vihastuttavat elämäämme. 

Final Fantasy -pentue alkuvuodesta 2017

Seuraava vuosikymmen tuo tullessaan varmasti lisää hetkiä, jotka muistan ikuisesti – iloja, suruja, pettymyksiä, toivottavasti joitakin onnistumisia myös. Kuka tietää, jatkuuko Emppujen tarina vielä 10 vuoden päästä. Edessä on lisää oman polun raivaamista, uuden oppimista ja itsensä haastamista. Näiden kuluneiden 10 vuoden aikana olen löytänyt kasvatustyössä ”oman juttuni” sekä itsestäni ominaisuuksia, joiden olemassaolosta en tiennyt, ja ne ovat vuoroin auttaneet ja haitanneet matkantekoa. En tiennyt olevani näin sitkeä, kärsivällinen, rohkea ja itsepäinen. Ja kai tässä täytyy jotain toivoa olla myös mukana, että kerta toisensa jälkeen uskaltaa lähteä yrittämään uudestaan.

Empathica’s S-pentue pieninä alkuvuodesta 2019

Siis paljon onnea tämän päivän sankarit – ihana Rinin esikoispoika Nekku sekä ikiunta nukkuva rakas oma Hilda! Miten paljon Hibe kaipaankaan sinua! Paljon onnea kaikki Emput, minun ylpeyteni aiheet! Paljon onnea minä! En tällaista vuoristorataa osannut odottaa, mutta kyydissä on vielä pysytty, vaikka hyvin nöyränä se on pitänyt. Jokaisen aallonhuipun ja -pohjan olen tuntenut täysillä sydämelläni, ja siitä pidän kiinni jatkossakin. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet rinnalla, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ihan erityissuuri kiitos Minnalle, joka on ollut aivan korvaamaton apu, tuki ja ystävä tällä matkalla!

Hearts-pentue kesällä 2020. (c) Hanna Lehmusvuori

Odin, Empathica’s Grimnir syksyllä 2021

Empathica’sin kuopukset, loppuvuodesta 2021 syntyneet Taikan ja Menon pennut. Viralliset nimet on jo, mutta paljastan ne vasta myöhemmin!

Täältä blogista löytyy kirjanpito koko kasvatusurani alkuajoista lähtien! Vaikka välillä tuntuu, että päivittely on työn ja tuskan takana, niin olen kyllä hyvilläni, että tätä on tullut pidettyä. En edes tiedä, lukeeko tätä juuri kukaan muu kuin minä itse, mutta itseäni varten minä tätä ensisijaisesti olen pitänytkin.

Kasvattien tuloskimaraa

Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.

10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.

Leo

11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!

13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!

31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!

7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:

”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”

Vipsin kuvat otti Timo Rautio.

7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:

”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”

ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.

7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!

15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!

21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!

”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”

22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.

”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”

4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!

4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!

Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra

2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin

3 hyväksyy käsittelyn

4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.

1b KONTAKTI, yhteistyö

1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan

2 lähtee mukaan haluttomasti

3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU

4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA

5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.

1c KONTAKTI, käsittely

1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta

3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA

4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA

5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

2b LEIKKI 1, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu

1 ei tartu

2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA

3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS

4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU

5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan

3a TAKAA-AJO

1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 aloittaa, mutta keskeyttää

3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.

4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla

5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä

3b TARTTUMINEN

1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.

3 tarttuu epäröiden tai viiveellä

4 tarttuu heti ja päästää

5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek

4 AKTIVITEETTITASO

1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen

2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA

3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja

4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA

5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

1 ei kiinnostu avustajasta

2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA

3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU

4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä

5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä

5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa

3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa

5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA

2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”

3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo

4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä

5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS

4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen

5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA

2 aktivoituu, mutta keskeyttää

3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS

5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan

6a YLLÄTYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy SARA

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU

4 pakenee korkeintaan 5m HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA

2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA

3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee haalarin luo ilman apua VIPS

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA

4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

1 ei mene katsomaan

2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA

3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee laitteen luo ilman apua VIPS

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä

8b AAVEET, kontrolli

1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan

2 katselee aaveita silloin tällöin

3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA

4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU

5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko

1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA

2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA

3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS

4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee

8d AAVEET, uteliaisuus

1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA

2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA

3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS

4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU

5 menee katsomaan ilman apua

8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan

1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa

2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen

3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua

9a LEIKKI 2, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

9b LEIKKI 2, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla HABA

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10 AMPUMINEN

1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU

2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA

3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA

5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta

Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!

Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤

Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Apua, liki kolme kuukautta edellisestä pitemmästä postauksesta! Koronan takia ei kyllä kovin isoja uutisia ole jaettavaksi asti, mutta kertoillaan Empputiimin arkisempia kuulumisia kuitenkin.

Oma lauma tammikuussa

Joulu ja vuodenvaihde menivät niin kuin aina – joulu töissä ja uusi vuosi vapaalla. Joulun pyhien jälkeen käväistiin Joensuussa parin päivän reissu, muuten otettiin ihan levon kannalta, mutta päästiin yhtenä päivänä lenkille Venlan sekä Vilpun (E. You Are Not Alone) ja Lennin kanssa. Reissuun kuului olennaisesti myös useampi vierailu mummoni luona, joka odottaa aina meitä (ja etenkin koiria) käymään. Rini on koko suvun suosikki – vanhana, viisaana ja mun koirista ensimmäisenä. Uudenvuodenaattona ajeltiin yötä vasten takaisin kotiin, kotona raketit vielä paukkuivat, mutta koirat eivät onneksi tänäkään vuonna olleet paukkeesta moksiskaan.

Ihana Viva, (c) PM Lehikoinen

Järjestin Ellin koulutuspäivän heti tammikuun alussa, koronan vuoksi ei voitu pitää porukkakokoontumista treenien äärelle, joten toteutettiin treenit lajeittain pienryhmissä. En päässyt näkemään muiden treenejä, mutta ehdin nähdä syksyllä meillä uutta kotia etsineen Vivan (Hazelmoor Yoko Ono)! Vivalla menee uudessa kodissa tosi hyvin, ja se oli ihan eri koira kuin syksyllä ❤ Se oli ehtinyt jo muodostaa hyvän suhteen Elenan kanssa, rauhoittunut ja rentoutunut ihan valtavasti, ja yksinolotkin kuulemma sujuvat jo oikein mallikkaasti! Viva on päässyt takaisin harrastamisen makuun, mikä varmasti on myös tärkeässä osassa uuden arjen opettelua. Uudessa kodissa on tehty Vivan kanssa valtavan hyvää työtä, lämmin kiitos siitä!

Sara

Omien koirien treeneissä Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä tunnarin alkeita. Seuraamisessa kiinnitettiin huomiota Saran ylimääräiseen sähläämiseen seuraamisen aikana sekä perusasennossa olon aikana. Sara meinasi koulutuksessa painua lysyyn, mikä vaikutti seuraamisen yleisilmeeseen huonontavasti, joten ryhdyttiin opettamaan sille käsitelakkaa oikean pään asennon vahvistamiseksi. Tunnarin alkeissa siirryttiin heti itse etsimiseen, piiloteltiin hajuttomia kapuloita sekä mun käsissä pyörittelemä kapula erilaisten tavaroiden sekaan, hajuttomat kapulat olivat ”koiran saavuttamattomissa”. No eivät olleet Saran saavuttamattomissa – vaikka vein oikean kapulan näköapujen kanssa piiloon, Sara silti pyrki tuomaan ensin näkemänsä kapulan. Jäätiin pohdiskelemaan, että täytyy pohjustaa nenätyöskentelyä vähän alle ja kokeilla sitten uudestaan.

Lempi

Lempparin kanssa työstettiin hyppyjen välissä tarkkuutta vaativia asioita sekä takapään käyttöä oikealla. Toivoin, että Lempi olisi voimakkaammin esitellyt Kuopion kisoissa ilmennyttä katseen kiinni jäämistä edessä olevaan hyppyyn, mutta ei. Se välillä vilkaisi hyppyä, kun seuruutin sitä ohi, muttei esitellyt pieniäkään aikeita pyrkiä hypylle. Saatiin kyllä hyvää treeniä, välillä tehtiin kolme hyppyä sarjahyppynä, välillä yksi, välissä joku muu tehtävä, sitten taas hyppy, sitten samat jutut toisella puolella seuraten. Takapään käyttötreeneissä kävi ilmi, että Lempillä on kyllä hyvä ajatus takapään käytöstä, mutta sille täytyy tarkentaa paikkaa, se jäi kovin kauas ohjaajasta. Tehtiin toistoja alustan päällä, jonne Lempin piti takapäätä käyttäen hakeutua, sillä saatiin hyviä suorituksia, ja sen jälkeen kotitreeneissäkin Lempi on hakeutunut lähemmäs.

Rini ❤

Rinillekin oli Ellin koulutuspäivään varattu maksullinen viihdytystuokio. Viljeltiin halliin paljon tuoleja, merkkikartioita ja kaikkea muuta tavaraa, ja niiden päälle paljon nameja, joita mummu sai nuuskutella ja etsiä. Rini innostui hommasta niinkin paljon, että puolikiipeili tuolien päälle, se kävikin jumpasta… Rinillä oli kovin villit unet treenin päätteeksi, se näki kovasti unia – oli selvästi ollut kiva päivä!

Riniä on hemmoteltu muutenkin, se sai joululahjaksi sarjakortin Aquabarksin lämminvesialtaaseen uimaan! Tammikuussa käytiin kerran kokeilemassa, miten uinti kulkee ja miten mummun keho reagoi lämpimään veteen. Rini tykkäsi kovasti ja tiesi heti, mitä uimahalliin oltiin tultu tekemään. Oikea puoli oli heikompi, niin kuin se on jonkin aikaa jo ollutkin, mutta ihanasti lämmin vesi näytti kehoa vetreyttävän. Sovittiin, että käydään alkuun noin kahden viikon välein, tällä viikolla Rini pääsee toisen kerran uimaan.

Tammikuussa meillä oli myös ajat osteopaatti-Katriinalle Tampereelle! Taas pakattiin Tanasen auto täyteen koiria, kun mukaan lähti omien koirien lisäksi Ainon Seela-karjismummu sekä Saran velipojat Haba (E. Saros) ja Puhti (E. Sirius). Mummukoirat saivat ihanaa erityiskohtelua, otin niille pentuaitauksen sisälle, niin niiden ei tarvinnut olla autossa pienessä tilassa pitkää päivää. Seela ei ole aiemmin käynyt Katriinalla, niin se sai ensin pentuaitauksesta katsella, kun Riniä hoidettiin.

Rinillä pääasiallisesti hoidettavaa oli enemmän oikealla puolella sekä niskassa. Keho kuulemma edelleen hienosti vastaa hoitoon ja elinvoimaa on ikään nähden valtavasti. Rini nautti hoidosta koko rahan edestä, se on aika ihana hoidettava. Seelalla hoidettavaa oli jonkin verran, mutta hienosti sekin antoi hoitaa, vaikka Aino ei päässyt mukaan. Seela palkitsi Katriinan jopa suukolla hoidon päätteeksi, mikä lienee karjikselle aika harvinaista 😀

Haballa ja Puhtilla pyyhki molemmilla aika hyvin, Haballa siellä täällä pientä hoidettavaa, muttei mitään isompaa. Puhti oli ihan eri koira kuin viimeksi, huomasin jo aamulla Terhin tuodessa sen meille, että sen karvahan kiiltää! Edellisen hoidon jälkeen vatsa oli rauhoittunut, ja selvästi ruoasta ravintoaineet imeytyvät nyt hyvin. Puhti esitteli hienot pitkät venytykset hoidon jälkeen.

Lempi oli aika hyvässä kunnossa, vaikka itse sen pari kertaa hieroessani olen saanut availla sen niskaa. Niskassa oli pientä hoidettavaa, mutta muuten ei mitään isompaa. Päivän pisimmän vikalistan haltija oli Sara, se putosi agitreeneissä noin 1,5vkoa ennen hoitoa pahasti keinulta, minkä seurauksena se oli kierossa kuin korkkiruuvi. Katriina totesi, että ”siltähän on käytännössä pää irti”. Aika päätöntä menoa meillä oli kyllä sen keinulta putoamisen jälkeen ollutkin. Pari päivää hoidon jälkeen Sara oli vielä aika ylivirittynyt, mutta sen jälkeen se on tasoittunut takaisin normaaliin.

Tammikuun lopussa käväistiin taas pohjoisen turneella ”Tanasen kuntoutusleirillä” Tiinan, Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön luona. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli hoitaa pohjoisen hieronta-asiakkaat, mutta käytiin me siinä ohessa paljon lenkkeilemässäkin ja koitettiin rentoutua. Pohjoisessa piisasi lunta, ja jo tulopäivänä perjantaina Tiinan viedessä meidät umpihankilenkille olin ihan kauhuissani, miten Rini-rukka selviää tästä reissusta. Ihan hyvin se onneksi selvisi, vaikka aika raskasta on lenkkeily näillä ikävuosilla noin raskaissa olosuhteissa. Nuoriso veti hangessa rallia ihan ongelmitta. Jälleen kerran kamera oli mukana reissussa, mutta yhtään kuvaa sillä ei tullut otettua.

Tammikuussa juhlittiin myös kolmen pentueen synttäreitä!

Synttärikimaran aloitti FF-pentue, joka täytti 12.1. jo 4 vuotta! Paljon onnea Leo, Vilppu, Taika ja Freya! ❤

20.1. ensimmäinen pentueeni eli Hazel-pentue täytti 9 vuotta! Paljon onnea kultapojistani ensimmäinen Nekku! ❤ Lentosuukkoja rakkaalle Hildalleni, mulla on ihan hirveä ikävä vieläkin.

30.1. S-pentue täytti 2 vuotta! Valtavasti onnea Haba, Vips, Fila, Maaru, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Lentosuukkoja ja kaihoisat terveiset rakkaille Nukalle ja Nemille pilvilinnoihin, olette molemmat ajatuksissa edelleen päivittäin.

Kisoja ei nyt alkuvuodesta ole, joten jatketaan treenien parissa. Lempille en ottanut ryhmäpaikkaa agilityyn tälle jaksolle, sillä meillä on muita suunnitelmia, itsenäisesti käydään kyllä treenailemassa. Lempin kepit nytkähtivät eteenpäin takaperin ketjuttamisen myötä, toivottavasti suunta jatkuisi hyvänä. Lempin treenit painottuvat enemmän rallyyn ja suunnitelmissa olisi tänä vuonna panostaa enemmän myös noseworkkiin. Sara jatkaa agilityä, tälle vuodelle mulla ei ole vielä kisatavoitteita, rakennetaan rauhassa pohjia. Saran kanssa olisi tarkoitus yrittää kasata tokon alokasluokan liikkeitä, ne alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Molempien kanssa toiveissa olisi myös päästä paimennuskisoihin tänä vuonna. Paimentamaan ei olla vielä päästy tälle vuodelle, mutta toivottavasti pian päästään! Emppuporukalle on varattu ensimmäinen paimennusviikonloppu maaliskuulle.

Sara 2v ❤

Eilen Viivi kävi näytillä pari päivää vaille 8kk ikäisen Kromin (E. Fireheart) kanssa! Koronan takia ei olla päästy pitämään pentuetreffejä eikä näkemään kunnolla, tuntuu ihan kamalalta, kun ei pääse näkemään kasvattien kasvua ja kehitystä. Onneksi meillä on Facebookissa aktiivinen ryhmä, jonka kautta ollaan pidetty yhteyttä kaikkien pennunomistajien kanssa. Kromista on kasvanut hieno ja komea nuori lepakkokorvainen pojankloppi. Olen tässä parin kuukauden sisään nähnyt nyt Kromin lisäksi Breen (E. Sweetheart), Nellin (E. Ravenheart) ja Ohmin (E. Lionheart), ja kyllä näissä Nadan ja Areksen herttalapsissa aika paljon samoja piirteitä on – kaikki ovat kovin iloisia, ihmisille avoimia ja sosiaalisia isohkoja pusukoneita 😀 Kromista otettiin edustuskuvat, tosin ennen kuvien ottamista käväistiin pieni kieppi meidän lähimetsässä, ja hauskanpito Saran kanssa jätti jälkensä näihinkin kuviin.

Hektinen alkuvuosi

Kiirettä pitää, ja pitkä blogihiljaisuus ei ainakaan auta tilannekatsauksen teossa. Saisipa yövuoroja tehdä vaikkapa listan alussa ja lopussa niin olisi toivoa pysyä edes suunnilleen tilanteen tasalla, nykyään ei blogin päivittely meinaa enää onnistua muulloin. Mutta niihin kuulumisiin siis!

Paimennuspäivän jälkeen on touhua riittänyt. Päästiin viimein aloittamaan tämän vuoden agilitykausi! Saran ”eskari” alkoi maltillisesti, pari ensimmäistä treeniä harjoiteltiin ohjaajasta irtoamista ja muistuteltiin mieleen putkea sekä hypyn tarjoamista. Aloitus tuntui vähän tahmealta, ei mulla aiemmin ole ollut näin ohjaajaan liimautuvaa koiraa, vaikka kontaktinhaluisia ovat olleetkin. Viikko sitten harjoiteltiin s-kaarta ja takaakiertoja kohdetyöskentelun kautta, ja se aukaisi lukon! Tehtiin treenin lopussa ensimmäistä kertaa kolme estettä putkeen: ensin hyppy-putki-putki ja sitten putki-putki-hyppy. Aluksi piti putkien välissä käydä hyppäämässä ohjaajaa vasten ja vähän haukata kädestä (tuhma), mutta saatiin hyvät toistot myös ilman väliohjelmanumeroa 😀 Tänään harjoiteltiin odottamista hypyn takana häiriössä, persjätön alkeita sekä pituutta, Aino oli kuvannut Saran treeniä ja koonnut ihanan videon, se tuossa alla. Treenien lopussa sattui ikävä tilanne, kun Sara kolautti ilmeisesti virhearvion seurauksena toisen takajalan pituuden palikkaan. Se ei ollut kolmijalkainen kuin hetken, mutta ohjaajasta tuntui, että maailmasta loppui sillä sekunnilla happi. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Lempin kanssa on tehty mukavalla tavalla haastavia aksaratoja, ja yllättävän paljon sinne on mahtunut aika sujuvalta tuntuvia pätkiä. Kepeillä on ollut pääsääntöisesti kaksi ohjuria puoliksi kiinni. Viime viikolla hyvien treenien jälkeen ihan hätkähdin, kun mietin, miten kivaa agilityssä nykyään on. Se oli pitkään mulle laji, johon mulla oli vuorotteleva viha-rakkaus-suhde. Ehkä oma tunnesäätely on hieman viime vuosina helpottunut ja meillä on ollut tosi hyvät kouluttajat, jotka ovat osanneet tarjota sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Lempin kanssa kelkka on tainnut kääntyä siihen suuntaan, että aksaaminen on kaikista parasta – siinä koira tekee töitä täysillä (ja selkeästi myös itse nauttii tekemisestään) ja ohjaaja voi keskittyä oman tonttinsa hoitamiseen.

20.1. otettiin auton nokka kohti Tamperetta ja käväistiin pitkästä aikaa Slotten Katriinan luona hoidettavina. Mukaan oli tarkoitus ensin ottaa omien lisäksi Nada ja Moira, mutta sainkin Moiralle ajan Maaria Kaiperlalle, joka oli jo edellisviikolla Jyväskylässä hoitamassa, niin käytin Moiran siellä. Moiralle hoito tuli todellakin tarpeeseen, sillä oli lantio vinossa ja se oli ehtinyt aiheuttaa probleemaa etupäähänkin, lavat olivat kääntyneet vähän ulkokiertoon. Moira oli hienosti hoidettavana, vaikka ei aina niin hyvältä tuntunutkaan, ja olipa ihana myös omin käsin tuntea, miten erilaiselta lantio tuntui hoidon jälkeen. Tuli samalla puheeksi myös Moiran hormonaalinen toiminta, Maaria kertoi sen tuntuvan hieman estyneeltä. Se varmaan ainakin osittain selittää, miksi juoksut eivät ole olleet kunnollisia. Mielenkiintoista nähdä, normalisoituvatko ne hoitojen myötä.

Katriinalla aloitettiin hoidot Sarasta. Saralla oli niskassa taas hoidettavaa, samoin lantiossa, mutta ymmärsin, että pääasiassa hoidettavat jutut olivat niskaperäisiä. Saralla oli vähän vaikeuksia asettua hoidettavaksi etenkin niskaa hoidettaessa, mutta saatiin kuitenkin tytsy hoidettua.

Lempillä edellisestä hoidosta oli aikaa melkein 5kk, tässä välissä on aksattu ja puuhasteltu muutenkin paljon, joten kyllä jännitti, mitä sieltä löytyy. Katriina kuitenkin lohdutteli, että ei Lemppari ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Lantiossa oli vähän hoidettavaa, lisäksi kyljessä oli ”löllö” kohta, luultavasti taannoisen yhteenoton tulos Taatelin kanssa.

Rinillä hoidettiin lantiota ja selkää pääasiassa. Selässä on rakenteellista muutosta, mikä vetää lantion laskuun, ja se aiheuttaa ajan kanssa ongelmia lanneselän verenkiertoon ja tietysti liikkeeseen, mistä itse hoidon tarpeen aina näen. Rini vastasi hoitoon tosi hyvin, ja hoidon jälkeen se on ollut tosi hyväntuulinen, liikkunut paremmin ja ollut pirteä. Katriina sanoi samaa kuin Maaria jollakin edellisistä hoidoista, että Rinin kanssa kannattaa panostaa siihen, että hoitoja olisi tasaisin väliajoin.

Nadalla isoin hoidettava juttu oli oikeaan kylkeen tullut tälli, joka oli vetänyt kropan banaaniksi – tosi hyvä juttu siis, että hoidossa käytiin. Nadan vien uudestaan hoitoon tällä viikolla tarkistamaan, miten keho hoitoon on vastannut. Hieroin sen itse viime viikolla, kun Nada oli meillä käymässä, ja oikea puoli oli kyllä edelleen selkeästi kireämpi verrattuna vasempaan. Toivotaan, että tehostetulla hoidolla saataisiin Nada kuntoon kevään koitoksia varten.

Moiralta vapautuneella paikalla hoidossa kävi Leo (E. Maybe I’m A Lion) Tianan kanssa. Leolla oli hoidettavaa päässä, niskassa ja lantiossa, mutta tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun Leo kävi hoidossa. Nyt saa taas porskuttaa menemään 🙂 Yllä oleva kuva otettiin hoitojen jälkeisellä kävelyllä, hieno viisikko!

20.1. oli myös tärkeä – ja raskas – päivä: ensimmäiset Emput saavuttivat veteraani-iän, sillä Hazel-pentue täytti 8 vuotta! Paljon onnea rakkaalle Nekulle, mun ensimmäiselle kultapojalle! ❤ Tuli taas niin kova ikävä Hildaa, ettei mitään rajaa, onnea rakkaalle Hibelle myös sinne jonnekin ❤ Tämän kuvan voi hyvällä omatunnolla jakaa joka vuosi.

Tammikuun loppupuolella käväistiin kertaalleen paimentamassa, pitkästä aikaa oli sekä Sara että Lempi mukana. Saralla oli vähän juoksuntekoa ilmassa, se olisi kauhean mielellään vaan ollut lähellä ja jättänyt työt jollekin muulle tehtäväksi. Melkoinen muutos meidän edelliseen treeniin 😀 Saatiin toki myös hyviä pätkiä, etenkin lopuksi tehdyssä poispäinajotreenissä löytyi taas itsevarmuutta. Jäin miettimään, että olikohan Sara kokenut paimennuspäivänä tehdyn treenin vähän vaikeaksi, ja se näkyi nyt tuossa treenissä epävarmuutena. Nämä ovat aika herkkiä tyyppejä tällaisille jutuille.

Lempin kanssa vääntö ja säätö jatkuivat. Ei jäänyt epäselväksi, eikö Lempi olisi muistanut Taatelia ja sama toisinpäin… Niin kauan, kun Taateli oli porukassa mukana, Lempillä ei riittänyt kantti tehdä töitä loppuun asti – heti, kun sitä kehui, se lopetti työskentelyn kokonaan, ja jos Taateli kääntyi sitä kohti, se otti jalat alle. Kun Taateli otettiin porukasta pois, Lempi ajautuu toistuvasti liian lähelle lampaita. Olen nyt aika harmissani tän Lempin paimentamisen kanssa – ollaan lähdetty liikkeelle siitä, että koira tekee töitä sinnikkäästi ja hyvin; nyt ollaan tilanteessa, jossa koira joko kieltäytyy tekemästä töitä tai sitten väännetään pelisäännöistä ja koira paineistuu. Luulen, että täytyy ottaa vähän aikalisää ja miettiä, mitä kautta ongelmavyyhtiä lähdetään purkamaan.

Sitten on treenailtu tokoa ja rallya, niin kotona kuin meidän vuoroviikkoisessa itseohjautuvassa ryhmässä. Lempi ja Sara ovat saaneet vuorotella aika tasaisesti treenikavereina, joskin olen yrittänyt panostaa enemmän Lempin kanssa rallyyn ja Saran kanssa tokoon. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että Lempin kanssa seisominen tuotti rallyssa vähän päänvaivaa, mutta 1,5viikon tehotreeni tuotti tulosta ja nykyään seisominen sujuu jo oikein hyvin! Etenkin kotitreeneissä olen yrittänyt työstää jo oikean puolen seuraamisen tekniikkaa sekä peruuttamista, niissä riittää haasteita meille seuraavaksi 😀 Saran kanssa tulee helposti myös tehtyä lähinnä rallyjuttuja, vaikka sille tekisi aksaakin ajatellen hyvää ohjaajasta irtoamistreenit – ruutu ja merkin treenaaminen näin esimerkiksi.

Lempin kanssa päästiin viimein korkkaamaan rallytokokisaura tammikuussa! On aina vähän jännittävää aloitella kisaamista uuden koiran kanssa, mutta kyllä olen itseäni kiitellyt, että maltoin Lempin kanssa odottaa tähän saakka. Ensimmäiset kisat olivat 18.1. Jyväskylässä, tavoitteena oli saada hyvä vire, iloinen mieli ja hyvä asenne pysymään koko radan ajan. Lempi olisi mielellään käynyt seurustelemassa tuomarin ja kehäsihteerin kanssa kesken radan, mistä yhteensä -4 pistettä, pottiin jäi kuitenkin 96 pojoa, joka riitti palkintopallille 3. sijaan 🙂 Tampereella sattui olemaan seuraavalla viikolla iltakisat, sinne suunnattiin seuraavaksi. Ajomatkan aikana ehti moneen kertaan miettiä, että mitenköhän koira reagoi vieraaseen halliin ja uuteen kisatilanteeseen heti edellisen perään. Pelot osoittautuivat turhiksi – Lempi oli tosi hyvällä fiiliksellä heti kisapaikalle tultaessa ja esitteli parasta itseään kisaradalla, tuloksena täydet 100p ❤ Taso oli sen verran kova, että palkinnoille ei päästy, mutta paras palkinto oli ehdottomasti koiran hyväntuulinen suoritus! Kun vauhtiin oltiin päästy, niin kolmannet kisat kutsuivat taas viikonloppuna Jyväskylässä. Siellä haasteita toi heti ensimmäisellä kyltillä, kun Lempi sai hajun ajanottajana radan lopussa olleesta Helistä, mutta hyvin se kasasi itsensä kisasuoritukseen vielä sen jälkeen. Tuloksena tiukalta tuomarilta 94 pistettä, 2. sija ja koulari RTK1! 8 päivää, 3 kisaa ja 1 koulari, ei ollenkaan hullumpi saavutus 🙂 Kaikilla radoilla oli sama Lempin kohdalla ihan positiivinen ongelma, että mopo meinasi vähän lähteä keulimaan radan loppua kohti. Jyväskylän kisoista saatiin videotkin, harmi, kun se paras rata kaikista ei tietenkään ole videolla.

Kun nyt tuloksista tuli puhe, niin listataan tähän muitakin Emppuperheen kisatuloksia alkuvuodelta:

• 12.1. Moira (Color Runs Ready for Success) korkkasi tokokisauransa komeasti 1-tuloksella 183,5p ja luokkavoitolla!
• 18.1. Moira jatkoi kisaamista tokon avoimessa luokassa jälleen 1-tuloksella 272p!
• 26.1. Moiralle rallytokon MES-luokasta toinen hyväksytty tulos 91p!
• 1.2. Morris (E. Neville) ja Neea kisasivat rallytokosta itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta AVO96 ja AVO98! Yhtä uupuu koulari 🙂
• Messi (E. Naldo) on Australianpaimenkoirat ry:n kovatasoisessa vuoden koira -kisassa 9. vuoden agilitykoirakisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
• Moira on Australianpaimenkoirat ry:n vuoden koira -kisan 2. vuoden agilitytulokaskisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
• Moira kisasi 16.2. agilityä Ojangossa, sieltä tuloksena yksi komea 0-tulos 2-luokasta!

Sitten ihan oman tekstiosuutensa ansaitsee sijoitustyttö Nada (Hazelmoor Empress Empathica), joka Lindan kanssa osallistui sunnuntaina vetohiihtokisojen sm-sprintteihin Iissä. Raskaista kisaolosuhteista huolimatta tämä kaksikko nappasi itselleen C-sarjan sm-kultaa, ja Nada tienasi nimensä eteen uuden komean tittelin VKM-20 eli vetokoiramestari vuosimallia 2020! Valtavan suuret onnittelut Lindalle ja perheelle, kyllä aussiesta on osaavissa käsissä moneen! Nada kävi viime viikolla myös silmäpeilauksessa, silmät olivat terveet 🙂

Alimmat kuvat on ottanut Mari Moisala.

Valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille! ❤

Maaru valmiina juhlimaan!

”Siis tosi kivaa, kun on synttärit…”
”Joo, tosi kivaa…”

Sitten synttäripläjäykseen! Tammikuun lopussa 30.1. oli myös tärkeä ja raskas päivä – meidän S-pentue täytti vuoden! Päätettiin jo aiemmin, että ollaan kyllä viime vuoden jälkeen ansaittu juhlat, ja olikin ihanaa, että arkipäivästä huolimatta saatiin koko poppoo mukaan! Aamusta meille majoittuneiden kanssa käväistiin lenkillä, klo 13-15 olin varannut meille Haukkuvaarasta kentän Ainon vetämiä agilitytreenejä varten. Treenien lomassa otettiin kuvia, joskin toimintakuvat jäivät huonon valaistuksen vuoksi ottamatta. Treenien jälkeen osa lähti vielä porukkalenkille, alkuillasta käytiin koko porukalla syömässä.

Haba (E. Saros) 1v

Vips (E. Salacia) 1v

Fila (E. Sinope) 1v

Maaru (E. Shaula) 1v

Sara (E. Soraya) 1v

Puhti (E. Sirius) 1v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) 5kk

Sipsi (S Bar L Eagle Peak) 9vkoa

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme yhä yhtenä porukkana tässä kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Niin paljon kuulee surullisia tarinoita, joissa kasvattaja riitaantuu kasvatinomistajien kanssa (tai toisinpäin), kun ongelmia tulee, ja ihan rehellisesti sitä pelkäsin itsekin, kun tässä pentueessa OCD:hen sairastuneita alkoi tulla ilmi. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon kunnioitan Eveä ja Heliannaa – miten molemmilla oli rakkautta ja rohkeutta tehdä päätös päästää kohtuuttoman aikaisin irti Nukasta ja Nemistä. Haban ja Puhtin kuntoutus on myös vaatinut kotijoukoiltaan valtavasti. Ihan ilman kyyneliä ei päivästä selvitty, vaikka paljon myös naurettiin. Tuntui niin tärkeältä ja ihanalta, että Eve oli mukana Sokan kanssa ja myös Helianna tuli ihanan Sipsin meille esittelemään – rakkaat ja tärkeät adoptiopojat ❤ Miten kiitollinen olen päivittäin näistä ihanista kodeista, joihin pennut menivät, vaikka ihan kohtuuttoman paljon on näiltä ihanilta ihmisiltä vaadittu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

Sokka, Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips, Fila ja pikkuinen Sipsi ❤

1-vuotissynttäreitä seuranneella viikolla pentueesta kaksi ensimmäistä ehti käväistä jo virallisissa luustokuvissakin. Vipsin lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0, olatkin virallisesti terveet! Filan lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1 ja VA0. Molemmissa polvissa näkyi röntgenkuvissa pieni symmetrinen poimu, klinikan mokasta johtuen kuvat otettiin vaan yhdestä suunnasta. Fila käy vielä uudestaan kuvattavana ja ortopedi katsoo kuvat, toivottavasti löydös on ihan harmiton.

S-pentue: Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips ja Fila ❤ Onnea rakkaat 1-vuotiaat! ❤

Viime sunnuntaina synttäreitä juhlisti myös N-pentue, jo 5 vuotta tuli mittariin! Onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤ Tämä pentue on muovannut isosti käsitystä ihanneaussiestani, tässä pentueessa on luonne ja harrastusominaisuudet just eikä melkein mun makuun kohdallaan!

Synttärikaima Lempi vietti myös juhlapäivää N-pentujen kanssa, Lempparikin on mukamas jo 3-vuotias! Lemmu juhlisti synttäreitä lenkillä rallittaen Saran ja leikkimään intoutuneen Rinin kanssa sekä illalla rallytokotreeneissä. Rakas Saukko ❤

Emppujen pikkujoulut

Hyvää joulua! Perinteitä kunnioittaen joulu sujuu kirjurilla jälleen työmaalla, tänä vuonna yövuoroissa. Joskopa tässä olisi sen verran rauhallista, että ehtisi joulukuun kuulumiset päivitellä töiden lomassa.

Maaru-tonttu (Empathica’s Shaula)

Joulukuu on ollut todella kiireinen. Tuntuu, että olen asunut töissä, ja silloin, kun en ole täällä ollut, olen ollut joko koirien kanssa lenkillä, sauhuttanut sukkapuikoilla, treenaamassa koirien kanssa, leipomassa tai sitten maannut tajuttomana joko sohvalla tai sängyssä. Vetäisin tuossa myös kevyen 9 päivän työputken yhdellä vapaalla vuorotellen iltaa ja aamua, joten 9. työpäivän aamuna oli jo sellainen olo, että muistutan enemmän zombieta kuin ihmistä. Koirat selvisivät kartturin kestokoomasta varsin hyvin.

Lempin tämän vuoden agitreenit on nyt taputeltu. Kauden viimeisissä treeneissä koutsi järjesti meille yllätys-möllikisat, joissa tarjolla oli nolla, glooriaa ja tähtiä. Koutsi ei kertonut, mistä tähtiä oli mahdollista saada, mutta antoi vinkiksi, että ohjauksiin ovat liitoksissa. Rata tuntui tutustumisvaiheessa aika vaikealta. Yllättävän pitkälle me kuitenkin selvittiin ennen hyllytystä, Lempi hyppäsi puomin jälkeisen hypyn väärään suuntaan. Hyllyä ei möllikisoista kuitenkaan jaettu vaan siitä napsahti 10vp.

Me saatiin radalta 3/5 tähteä, yhdellä tähdellä sai hyvitettyä 5vp eli meille jäi ratavirheiden jälkeen plakkariin yksi tähti 😀 Lempi sijoittui kolmanneksi, olikohan osallistujia yhteensä viisi. Saukko tuntuu kulkevan koko ajan paremmin, joten hyvillä fiiliksillä jatketaan saman koutsin ohjauksessa ensi kaudellakin! Sain treenipaikan myös Saralle penturyhmään ja itsenäiseen toko/rallyryhmään, jossa vuoroviikoin treenataan molempia lajeja. Toko/rallyryhmässä ajattelin vuorotella Saran ja Lempin kanssa.

Siinä 9 päivän työputken keskellä olevalla ainoalla vapaalla vietettiin Emppujen pikkujouluja, joten laakereilla ei maattu silloinkaan 😀 Perjantai-illalle Aino oli järjestänyt meille ryhmäuinnin Aquabarksille. Ryhmäuinnille osallistuivat Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Sara (E. Soraya), Lempi (Two Coasts’ Rala), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Eve Sokan kanssa, Saija Unskin kanssa, Ainolta mukana Maarun lisäksi myös Seela ja Arilta ja Sirpalta myös Jeti-vesikoira pääsi polskimaan. Uinnit sujuivat ripeästi ja mukavasti, pennutkin uivat reippaasti hallilla, vaikka olivatkin uimalassa ensikertalaisia.

Lauantaina vietettiin varsinaisia pikkujouluja. Aamupäivällä lähdettiin porukalla Vesalaan lampilenkille, jonka varrella käytiin lammen rannalla paistamassa makkaraa. Porukassa oli mukana Aino neljän koiran kanssa, Eve Sokan kanssa, Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts), Mari Nupun (Titangus Daracha), Noan (E. Norris) ja Nemo-shiban kanssa ja minä kolmen koiran kera eli koiria oli matkassa yhteensä tusinan verran. Vauhtia koirilla riitti, niitä vain vilisi silmissä 😀 Kolme tuntia meni lenkillä makkaranpaiston kera, joten enimmät virrat oli ainakin nuorisosta hyvin purettu siihen mennessä, kun siirryttiin Vaajakoskelle Laukan hallille kolmeksi tunniksi treenaamaan! Hallin treeniporukkaan liittyivät mukaan vielä aamupäivän paimentamassa olleet veljekset Haba ja Puhti (E. Sirius).

Hallilla jokainen treenaili vuorollaan ja osittain yhtä aikaakin, siinä sivussa sitten höpöteltiin ja syötiin. Saran kanssa oltiin vieraassa hallissa, joten ajattelin kokeilla, miten seuraaminen toimii. Sarppa esitteli aika makeaa työskentelyä! En ihan hirveästi ole sen kanssa treenaillut, mutta olen pyrkinyt siihen, että mitä tehdäänkin, tehdään laadukkaasti. Saralle esittelin myös metallikapulaa hallilla, ja eihän se montaa toistoa vaatinut, kun penska oli jo sitä mieltä, ettei palauta kapulaa mulle ollenkaan 😀 Tykkään ihan mielettömästi Saran asenteesta treenatessa ❤ Sara teki myös liikkeestä maahanmenoja, luoksetuloa ja vähän rallyn alkeita. Yritin vähän leikittääkin sitä vieraassa paikassa, mutta leikissä näkyi, että päivällä alkoi olla mittaa.

Lempin kanssa keskityttiin rallyjuttuihin. Saukko teki myös vieraassa hallissa tosi hyvin töitä, vire oli hyvä ja tekniikkakin kohdallaan. Eiköhän me ensi vuonna päästä jo ihan oikeisiin kisoihinkin 🙂

Omien treenien ohessa seurasin muiden treenejä ja yritin ottaa vähän kuvia. Valaistus oli hallissa vähän kehno, joten liikekuvat eivät oikein onnistuneet, mutta joitakin kuvamuistoja kuitenkin saatiin. Ylpeänä katselin kaikkien työskentelyä, niin hienosti ovat kaikki vieneet koiriaan eteenpäin ❤

Perhepotretissa Haba, Sara, Keksi-mama, Maaru ja Puhti ❤

Puhti (E. Sirius)

Haba (E. Saros)

Maaru (E. Shaula)

Even ihana Sokka (Tillyhills Svart på Vitt)

Ihan lopuksi jaettiin pienet joululahjat. Rini sai toimia joulumuorina ja pakettien jakajana, joskin paketit tuppasivat päätymään saajilleen enemmän tai vähemmän kärsineessä kunnossa…

Höpsö Tonttumuori ❤

Viime viikolla käväistiin koirien kanssa paimentamassa viimeistä kertaa tälle vuodelle. Paimennettiin tällä kertaa isompaa laumaa, jossa oli 9 lammasta, Lempin kanssa oli tarkoitus harjoitella lampaiden kuljetusta itsenäisesti kujan läpi. Toinen treenin teema oli kokeilla, herättelisikö lauman seassa oleva vähän haasteellisempi lammas Lempiä ajattelemaan ja säätelemään etäisyyttä sekä paineen poistamista lampaiden lähdettyä liikkeelle.

No siitä tulikin sitten melkoinen treeni. Lampaiden joukossa oli kova muija nimeltä Taateli, joka siis koiran tullessa liian lähelle kääntyi ympäri ja pisti kampoihin. Lempi pisti treenin alussa kovan kovaa vastaan ja sanoi pari kertaa ihan asiallisesti takaisin. Se kuitenkin kuljetuksissa edelleen ajautui liian lähelle lampaita, ja tilanne Taatelin kanssa toistui ja toistui, ja lopulta kävi niin, että Lempiltä petti pokka. Taateli ei tarvinnut monta toistoa, kun se huomasi, että Lempi on ihan vedätettävissä, ja lopulta Lempi väisti koko lammasta ja sai sen pari kertaa vähän ikävän näköisesti niskaansa. Se romutti pienen saukon itsetunnon, ja lopulta oli pakko ottaa Taateli ja pari muuta lammasta pois, että saatiin Lempi uudelleen työskentelemään. Loppuun saatiin ihan hyvää pätkää, jännä nähdä, miten ensi kerralla työskennellään.

Sara oli paimentamassa myös, toista kertaa tässä paikassa. Edellinen kerta meni sinkoillessa ja haukkuessa pääasiassa vailla tolkun hiventä, joten olin vähän epäileväinen, mitä tuleman pitää. Aluksi Sara meinasi aloittaa sähläyksen, mitä se tekee kyllä arjessakin sellaisissa tilanteissa, joissa se ei tiedä, miten sen pitäisi toimia. Kerrottiin heti alussa lempeästi mutta selkeästi, että sählääminen ei nyt vetele. Mun leuka loksahti aika pian sen jälkeen auki, kun katselin mun pienen kirpun tekevän töitä! Ei sähläämistä tai haukkumista, vaan Sara teki tosi itsenäisesti ja rauhassa hommia todella kivassa mielentilassa. Mirva sanoi, että jos ensi kerralla menee yhtä hyvin, niin Sara saa tehdä töitä ilman liinaa. Mun pieni ❤ Ensimmäisellä kierroksella laumassa oli Taatelikin, joka kokeili onneaan myös Saran kanssa, mutta Sara ilmoitti hyvin topakasti, että sen kanssa ei kannata kokeilla temppuilla, takaisin tulee samalla mitalla 😀

Ei paras pätkä, mutta kyllä tästä jotain näkee 😀

Ainokin oli Maarun kanssa paimentamassa meidän kanssa. Aino kertoi Maarun olevan joka kerralla erilainen, mikä tuo varmaan vähän jännitystä elämään 😀 Maaru esitteli hienoja pätkiä, hyvällä kiihtyvyydellä varustettu luonne paimennuksessa välillä näkyy, mistä palautetta annettaessa itsevarmuus vähän kärsii. Maaru ottaa hyvin palautetta vastaan ja työskentelyhalu säilyy, joten kun vaan saadaan pelisäännöt selviksi, niin hyvä tulee. Mirva kehui kyllä Ainolle, että Maarusta tulee aika kiva peli, kunhan saadaan säädöt tehtyä, ja olen samaa mieltä!

Emppupoppoo toivottaa kaikille lukijoille iloista ja rauhallista joulunaikaa! Kuvassa äiti ja poika – Rini 13v ja Nekku kohta 8v ❤

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

Moiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

Jesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!

Hazel-pentue 7 vuotta!

Tammikuun synttärikimara jatkuu Emppujen ensimmäisten eli Hazel-pentueen 7-vuotissynttäreillä! Paljon onnea Nekulle! ❤️

Tämä päivä kirpaisee kipeästi, se muistuttaa minua aina siitä, ettei oma rakas Hilda enää ole täällä 💔 Hirveä ikävä on edelleen ja kaipaan niin valtavasti pientä Hibetintäni, että sydäntä särkee. Hyvää syntymäpäivää rakas sinne, lähetin täältä joukon lentosuukkoja, toivottavasti ne löytävät perille…

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤

Syksy saapui

Syksy on saapunut sateineen ja illat pimenevät. Muutamana aamuna menneellä viikolla oli hyvin kylmä, mielikuva kesähelteistä on enää muisto vain.

Koirien kanssa ollaan puurrettu tasaista arkea. Päivät täyttyvät lenkeistä, töistä ja vähän treeneistäkin. Lempin kanssa aloiteltiin uudessa tokoryhmässä, alan pikkuhiljaa päästä perille saksalaissaukkokoiran mielen liikkeistä. Treenirepertuaariin on kuulunut tunnaria, vauhtiliikkeitä (ruutua, noutoja) ja olen vähän makustellut, mitä seuraamisen kanssa pitäisi seuraavaksi lähteä tekemään. Myös siirtymät ovat olleet tapetilla taannoisen pohjoisen reissun jälkeen. Meidän tokokoutsi oli sitä mieltä, että joulukuussa kisoihin, mutta saa nähdä, ei oteta paineita eikä pidetä kiirettä.

Lempi aloitteli viime viikolla agilityn alkeiskurssia. Saatiin ekalla kerralla paljon hyviä toistoja putkelle ja renkaalle, harjoiteltiin 2on2offia laatikolla ja tehtiin pieni ohjausharjoitus. Lempi oli tosi innokas ja reipas, työskenteli tosi hyvin ja keskittyneesti isossa häiriössä ja aika ahtaissa tiloissa. Tällä viikolla treenit jäivät osteopaattikeikan vuoksi väliin, mutta ensi viikolla mennään taas.

Mummujen kanssa ollaan tehty mielenvirkistystreeniä, molemmat ovat päässeet vähän rallyilemaan. Molempien silmät syttyvät loistoon, kun töitä on tarjolla, niin ihanat mummukaiset ❤ Ollaan aloiteltu juhlaviikkoa osteopaatin hoidossa, namutaskun nyörit ovat olleet löysemmällä kuin tavallisesti ja mummut ovat muutenkin saaneet erityishuomiota osakseen. Ovat ne niin korvaamattomat, ihanat ja niin kovin rakkaat ❤

Kuten tuossa jo useampaan otteeseen vihjasinkin, maanantaina käytiin Tampereella pikainen reissu Slotten Katriinan vastaanotolla. Mukavia uutisia saatiin jälleen kerran oikeastaan koko porukan osalta. Keksillä pyyhkii hyvin, niskasta korjattiin jotain hyvin pientä, mutta muuten kaikki on niin kuin pitääkin. Rinillä oli jotain pientä sille tyypillistä huollettavaa, mutta ei mitään isompaa tai huolta aiheuttavaa. Nevellä oli iliumin ja sacrumin/lannerangan viimeisen nikaman välissä vasemmalla joku pieni kipupiste, mutta muuten sekin porskuttaa hyvin, selässä rauhallinen tilanne meneillään. Molemmat mummut ovat ikäisekseen loistavassa kunnossa ❤ Lempillä hoidettiin niskaa, lisäksi sillä oli reidessä joku pieni lihasperäinen kireys. Tästä on hyvä jatkaa!

Meidän taloudessa on majaillut kohta viikon verran neljä koiraa, sillä yhteisomistustytteli Moira (Color Runs Ready for Success) on meillä juoksuhoidossa. Moira sujahti laumaan todella huomaamattomasti, on ollut meillä tosi rennosti. Lempi ja Moira löysivät hyvin nopeasti yhteisen sävelen, ja niillä on lenkillä hurjan hauskaa juosta ja leikkiä yhdessä. Kiva, kun on mahdollisuus päästä tutustumaan mahdollisesti tulevaan jalostuskoiraan ihan kunnolla arjen kautta ja ajan kanssa! Kuvia ei ole vielä otettua porukasta, kun joku on unohtanut vesihanan tuolla yläkerrassa päälle, mutta toivottavasti piakkoin paistaisi aurinko niin saisi kameraakin ulkoiluttaa!

Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!

Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!

Empputiimiläiset ovat taas pitäneet lippua korkealla ja aiheuttaneet kasvattajalle lisää ylpeyden aiheita!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) käväisi 8.9. Paraisten näyttelyssä hakemassa yhden varasertin lisää PU2-sijoituksella, tuomarina Lena Danker-Höglund.

Agilitykuulumisia tuli myös 8.9. kahdeltakin paikkakunnalta. Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasi Satakunnan piirinmestaruuksissa lainaohjaajan kanssa tuloksena kaksi 0-rataa, saaliina RKS:n seuramestaruus! Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa puolestaan kisasivat Seinäjoella australianpaimenkoirien rotumestaruuksissa, tuloksena 5vp, 10vp ja 0-rata, joilla irtosi 2-luokan rotumestaruus!

Helmi vasemmalla, Rufus oikealla

Viime sunnuntaina 16.9. oli jännittävä päivä, kun Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa suunnattiin Iisalmeen luonnetestiin, jonka tuomaroivat Jorma Kerkkä ja Jouni Hynynen. Mehän Ainon kanssa toki ollaan tiedetty Keksin olevan kultaa, mutta mukava siitä on saada myös mustaa valkoiselle.

• Toimintakyky +1a kohtuullinen
• Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
• Puolustushalu +1 pieni
• Taisteluhalu +2a kohtuullinen
• Hermorakenne +1a hieman rauhaton
• Temperamentti +3 vilkas
• Kovuus +1 hieman pehmeä
• Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +170 pistettä ja laukausvarma ❤

Alkuhaastattelu, leikki ja kelkka

Hyökkäys

Haalari ja tynnyri

Hyökkäyksen uusinta

Terävyys ja laukaukset

Loppupalaute