Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi

Kiirettä pitää, ja pitkä blogihiljaisuus ei ainakaan auta tilannekatsauksen teossa. Saisipa yövuoroja tehdä vaikkapa listan alussa ja lopussa niin olisi toivoa pysyä edes suunnilleen tilanteen tasalla, nykyään ei blogin päivittely meinaa enää onnistua muulloin. Mutta niihin kuulumisiin siis!

86800283_2736422686587894_2223213516385419264_n

Paimennuspäivän jälkeen on touhua riittänyt. Päästiin viimein aloittamaan tämän vuoden agilitykausi! Saran ”eskari” alkoi maltillisesti, pari ensimmäistä treeniä harjoiteltiin ohjaajasta irtoamista ja muistuteltiin mieleen putkea sekä hypyn tarjoamista. Aloitus tuntui vähän tahmealta, ei mulla aiemmin ole ollut näin ohjaajaan liimautuvaa koiraa, vaikka kontaktinhaluisia ovat olleetkin. Viikko sitten harjoiteltiin s-kaarta ja takaakiertoja kohdetyöskentelun kautta, ja se aukaisi lukon! Tehtiin treenin lopussa ensimmäistä kertaa kolme estettä putkeen: ensin hyppy-putki-putki ja sitten putki-putki-hyppy. Aluksi piti putkien välissä käydä hyppäämässä ohjaajaa vasten ja vähän haukata kädestä (tuhma), mutta saatiin hyvät toistot myös ilman väliohjelmanumeroa 😀 Tänään harjoiteltiin odottamista hypyn takana häiriössä, persjätön alkeita sekä pituutta, Aino oli kuvannut Saran treeniä ja koonnut ihanan videon, se tuossa alla. Treenien lopussa sattui ikävä tilanne, kun Sara kolautti ilmeisesti virhearvion seurauksena toisen takajalan pituuden palikkaan. Se ei ollut kolmijalkainen kuin hetken, mutta ohjaajasta tuntui, että maailmasta loppui sillä sekunnilla happi. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Lempin kanssa on tehty mukavalla tavalla haastavia aksaratoja, ja yllättävän paljon sinne on mahtunut aika sujuvalta tuntuvia pätkiä. Kepeillä on ollut pääsääntöisesti kaksi ohjuria puoliksi kiinni. Viime viikolla hyvien treenien jälkeen ihan hätkähdin, kun mietin, miten kivaa agilityssä nykyään on. Se oli pitkään mulle laji, johon mulla oli vuorotteleva viha-rakkaus-suhde. Ehkä oma tunnesäätely on hieman viime vuosina helpottunut ja meillä on ollut tosi hyvät kouluttajat, jotka ovat osanneet tarjota sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Lempin kanssa kelkka on tainnut kääntyä siihen suuntaan, että aksaaminen on kaikista parasta – siinä koira tekee töitä täysillä (ja selkeästi myös itse nauttii tekemisestään) ja ohjaaja voi keskittyä oman tonttinsa hoitamiseen.

86298886_124674918940527_8384588614985580544_n

20.1. otettiin auton nokka kohti Tamperetta ja käväistiin pitkästä aikaa Slotten Katriinan luona hoidettavina. Mukaan oli tarkoitus ensin ottaa omien lisäksi Nada ja Moira, mutta sainkin Moiralle ajan Maaria Kaiperlalle, joka oli jo edellisviikolla Jyväskylässä hoitamassa, niin käytin Moiran siellä. Moiralle hoito tuli todellakin tarpeeseen, sillä oli lantio vinossa ja se oli ehtinyt aiheuttaa probleemaa etupäähänkin, lavat olivat kääntyneet vähän ulkokiertoon. Moira oli hienosti hoidettavana, vaikka ei aina niin hyvältä tuntunutkaan, ja olipa ihana myös omin käsin tuntea, miten erilaiselta lantio tuntui hoidon jälkeen. Tuli samalla puheeksi myös Moiran hormonaalinen toiminta, Maaria kertoi sen tuntuvan hieman estyneeltä. Se varmaan ainakin osittain selittää, miksi juoksut eivät ole olleet kunnollisia. Mielenkiintoista nähdä, normalisoituvatko ne hoitojen myötä.

Katriinalla aloitettiin hoidot Sarasta. Saralla oli niskassa taas hoidettavaa, samoin lantiossa, mutta ymmärsin, että pääasiassa hoidettavat jutut olivat niskaperäisiä. Saralla oli vähän vaikeuksia asettua hoidettavaksi etenkin niskaa hoidettaessa, mutta saatiin kuitenkin tytsy hoidettua.

Lempillä edellisestä hoidosta oli aikaa melkein 5kk, tässä välissä on aksattu ja puuhasteltu muutenkin paljon, joten kyllä jännitti, mitä sieltä löytyy. Katriina kuitenkin lohdutteli, että ei Lemppari ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Lantiossa oli vähän hoidettavaa, lisäksi kyljessä oli ”löllö” kohta, luultavasti taannoisen yhteenoton tulos Taatelin kanssa.

Rinillä hoidettiin lantiota ja selkää pääasiassa. Selässä on rakenteellista muutosta, mikä vetää lantion laskuun, ja se aiheuttaa ajan kanssa ongelmia lanneselän verenkiertoon ja tietysti liikkeeseen, mistä itse hoidon tarpeen aina näen. Rini vastasi hoitoon tosi hyvin, ja hoidon jälkeen se on ollut tosi hyväntuulinen, liikkunut paremmin ja ollut pirteä. Katriina sanoi samaa kuin Maaria jollakin edellisistä hoidoista, että Rinin kanssa kannattaa panostaa siihen, että hoitoja olisi tasaisin väliajoin.

86742801_2940700712647691_4001828674172092416_n

Nadalla isoin hoidettava juttu oli oikeaan kylkeen tullut tälli, joka oli vetänyt kropan banaaniksi – tosi hyvä juttu siis, että hoidossa käytiin. Nadan vien uudestaan hoitoon tällä viikolla tarkistamaan, miten keho hoitoon on vastannut. Hieroin sen itse viime viikolla, kun Nada oli meillä käymässä, ja oikea puoli oli kyllä edelleen selkeästi kireämpi verrattuna vasempaan. Toivotaan, että tehostetulla hoidolla saataisiin Nada kuntoon kevään koitoksia varten.

86728400_599097374273465_5801074887753728_n

Moiralta vapautuneella paikalla hoidossa kävi Leo (E. Maybe I’m A Lion) Tianan kanssa. Leolla oli hoidettavaa päässä, niskassa ja lantiossa, mutta tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun Leo kävi hoidossa. Nyt saa taas porskuttaa menemään 🙂 Yllä oleva kuva otettiin hoitojen jälkeisellä kävelyllä, hieno viisikko!

be59b5c6-e991-4600-bc89-7925ec53b99920.1. oli myös tärkeä – ja raskas – päivä: ensimmäiset Emput saavuttivat veteraani-iän, sillä Hazel-pentue täytti 8 vuotta! Paljon onnea rakkaalle Nekulle, mun ensimmäiselle kultapojalle! ❤ Tuli taas niin kova ikävä Hildaa, ettei mitään rajaa, onnea rakkaalle Hibelle myös sinne jonnekin ❤ Tämän kuvan voi hyvällä omatunnolla jakaa joka vuosi.

Tammikuun loppupuolella käväistiin kertaalleen paimentamassa, pitkästä aikaa oli sekä Sara että Lempi mukana. Saralla oli vähän juoksuntekoa ilmassa, se olisi kauhean mielellään vaan ollut lähellä ja jättänyt työt jollekin muulle tehtäväksi. Melkoinen muutos meidän edelliseen treeniin 😀 Saatiin toki myös hyviä pätkiä, etenkin lopuksi tehdyssä poispäinajotreenissä löytyi taas itsevarmuutta. Jäin miettimään, että olikohan Sara kokenut paimennuspäivänä tehdyn treenin vähän vaikeaksi, ja se näkyi nyt tuossa treenissä epävarmuutena. Nämä ovat aika herkkiä tyyppejä tällaisille jutuille.

Lempin kanssa vääntö ja säätö jatkuivat. Ei jäänyt epäselväksi, eikö Lempi olisi muistanut Taatelia ja sama toisinpäin… Niin kauan, kun Taateli oli porukassa mukana, Lempillä ei riittänyt kantti tehdä töitä loppuun asti – heti, kun sitä kehui, se lopetti työskentelyn kokonaan, ja jos Taateli kääntyi sitä kohti, se otti jalat alle. Kun Taateli otettiin porukasta pois, Lempi ajautuu toistuvasti liian lähelle lampaita. Olen nyt aika harmissani tän Lempin paimentamisen kanssa – ollaan lähdetty liikkeelle siitä, että koira tekee töitä sinnikkäästi ja hyvin; nyt ollaan tilanteessa, jossa koira joko kieltäytyy tekemästä töitä tai sitten väännetään pelisäännöistä ja koira paineistuu. Luulen, että täytyy ottaa vähän aikalisää ja miettiä, mitä kautta ongelmavyyhtiä lähdetään purkamaan.

87057269_134046311188703_2479971076566679552_n

Sitten on treenailtu tokoa ja rallya, niin kotona kuin meidän vuoroviikkoisessa itseohjautuvassa ryhmässä. Lempi ja Sara ovat saaneet vuorotella aika tasaisesti treenikavereina, joskin olen yrittänyt panostaa enemmän Lempin kanssa rallyyn ja Saran kanssa tokoon. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että Lempin kanssa seisominen tuotti rallyssa vähän päänvaivaa, mutta 1,5viikon tehotreeni tuotti tulosta ja nykyään seisominen sujuu jo oikein hyvin! Etenkin kotitreeneissä olen yrittänyt työstää jo oikean puolen seuraamisen tekniikkaa sekä peruuttamista, niissä riittää haasteita meille seuraavaksi 😀 Saran kanssa tulee helposti myös tehtyä lähinnä rallyjuttuja, vaikka sille tekisi aksaakin ajatellen hyvää ohjaajasta irtoamistreenit – ruutu ja merkin treenaaminen näin esimerkiksi.

Lempin kanssa päästiin viimein korkkaamaan rallytokokisaura tammikuussa! On aina vähän jännittävää aloitella kisaamista uuden koiran kanssa, mutta kyllä olen itseäni kiitellyt, että maltoin Lempin kanssa odottaa tähän saakka. Ensimmäiset kisat olivat 18.1. Jyväskylässä, tavoitteena oli saada hyvä vire, iloinen mieli ja hyvä asenne pysymään koko radan ajan. Lempi olisi mielellään käynyt seurustelemassa tuomarin ja kehäsihteerin kanssa kesken radan, mistä yhteensä -4 pistettä, pottiin jäi kuitenkin 96 pojoa, joka riitti palkintopallille 3. sijaan 🙂 Tampereella sattui olemaan seuraavalla viikolla iltakisat, sinne suunnattiin seuraavaksi. Ajomatkan aikana ehti moneen kertaan miettiä, että mitenköhän koira reagoi vieraaseen halliin ja uuteen kisatilanteeseen heti edellisen perään. Pelot osoittautuivat turhiksi – Lempi oli tosi hyvällä fiiliksellä heti kisapaikalle tultaessa ja esitteli parasta itseään kisaradalla, tuloksena täydet 100p ❤ Taso oli sen verran kova, että palkinnoille ei päästy, mutta paras palkinto oli ehdottomasti koiran hyväntuulinen suoritus! Kun vauhtiin oltiin päästy, niin kolmannet kisat kutsuivat taas viikonloppuna Jyväskylässä. Siellä haasteita toi heti ensimmäisellä kyltillä, kun Lempi sai hajun ajanottajana radan lopussa olleesta Helistä, mutta hyvin se kasasi itsensä kisasuoritukseen vielä sen jälkeen. Tuloksena tiukalta tuomarilta 94 pistettä, 2. sija ja koulari RTK1! 8 päivää, 3 kisaa ja 1 koulari, ei ollenkaan hullumpi saavutus 🙂 Kaikilla radoilla oli sama Lempin kohdalla ihan positiivinen ongelma, että mopo meinasi vähän lähteä keulimaan radan loppua kohti. Jyväskylän kisoista saatiin videotkin, harmi, kun se paras rata kaikista ei tietenkään ole videolla.

Kun nyt tuloksista tuli puhe, niin listataan tähän muitakin Emppuperheen kisatuloksia alkuvuodelta:

  • 12.1. Moira (Color Runs Ready for Success) korkkasi tokokisauransa komeasti 1-tuloksella 183,5p ja luokkavoitolla!
  • 18.1. Moira jatkoi kisaamista tokon avoimessa luokassa jälleen 1-tuloksella 272p!
  • 26.1. Moiralle rallytokon MES-luokasta toinen hyväksytty tulos 91p!
  • 1.2. Morris (E. Neville) ja Neea kisasivat rallytokosta itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta AVO96 ja AVO98! Yhtä uupuu koulari 🙂
  • Messi (E. Naldo) on Australianpaimenkoirat ry:n kovatasoisessa vuoden koira -kisassa 9. vuoden agilitykoirakisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira on Australianpaimenkoirat ry:n vuoden koira -kisan 2. vuoden agilitytulokaskisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira kisasi 16.2. agilityä Ojangossa, sieltä tuloksena yksi komea 0-tulos 2-luokasta!

Sitten ihan oman tekstiosuutensa ansaitsee sijoitustyttö Nada (Hazelmoor Empress Empathica), joka Lindan kanssa osallistui sunnuntaina vetohiihtokisojen sm-sprintteihin Iissä. Raskaista kisaolosuhteista huolimatta tämä kaksikko nappasi itselleen C-sarjan sm-kultaa, ja Nada tienasi nimensä eteen uuden komean tittelin VKM-20 eli vetokoiramestari vuosimallia 2020! Valtavan suuret onnittelut Lindalle ja perheelle, kyllä aussiesta on osaavissa käsissä moneen! Nada kävi viime viikolla myös silmäpeilauksessa, silmät olivat terveet 🙂

Alimmat kuvat on ottanut Mari Moisala.

Valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille! ❤

synttärit3Maaru valmiina juhlimaan!

synttärit5”Siis tosi kivaa, kun on synttärit…”
”Joo, tosi kivaa…”

Sitten synttäripläjäykseen! Tammikuun lopussa 30.1. oli myös tärkeä ja raskas päivä – meidän S-pentue täytti vuoden! Päätettiin jo aiemmin, että ollaan kyllä viime vuoden jälkeen ansaittu juhlat, ja olikin ihanaa, että arkipäivästä huolimatta saatiin koko poppoo mukaan! Aamusta meille majoittuneiden kanssa käväistiin lenkillä, klo 13-15 olin varannut meille Haukkuvaarasta kentän Ainon vetämiä agilitytreenejä varten. Treenien lomassa otettiin kuvia, joskin toimintakuvat jäivät huonon valaistuksen vuoksi ottamatta. Treenien jälkeen osa lähti vielä porukkalenkille, alkuillasta käytiin koko porukalla syömässä.

Haba (E. Saros) 1v

Vips (E. Salacia) 1v

Fila (E. Sinope) 1v

DSC_0335Maaru (E. Shaula) 1v

Sara (E. Soraya) 1v

Puhti (E. Sirius) 1v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) 5kk

Sipsi (S Bar L Eagle Peak) 9vkoa

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme yhä yhtenä porukkana tässä kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Niin paljon kuulee surullisia tarinoita, joissa kasvattaja riitaantuu kasvatinomistajien kanssa (tai toisinpäin), kun ongelmia tulee, ja ihan rehellisesti sitä pelkäsin itsekin, kun tässä pentueessa OCD:hen sairastuneita alkoi tulla ilmi. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon kunnioitan Eveä ja Heliannaa – miten molemmilla oli rakkautta ja rohkeutta tehdä päätös päästää kohtuuttoman aikaisin irti Nukasta ja Nemistä. Haban ja Puhtin kuntoutus on myös vaatinut kotijoukoiltaan valtavasti. Ihan ilman kyyneliä ei päivästä selvitty, vaikka paljon myös naurettiin. Tuntui niin tärkeältä ja ihanalta, että Eve oli mukana Sokan kanssa ja myös Helianna tuli ihanan Sipsin meille esittelemään – rakkaat ja tärkeät adoptiopojat ❤ Miten kiitollinen olen päivittäin näistä ihanista kodeista, joihin pennut menivät, vaikka ihan kohtuuttoman paljon on näiltä ihanilta ihmisiltä vaadittu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

synttärit1Sokka, Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips, Fila ja pikkuinen Sipsi ❤

1-vuotissynttäreitä seuranneella viikolla pentueesta kaksi ensimmäistä ehti käväistä jo virallisissa luustokuvissakin. Vipsin lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0, olatkin virallisesti terveet! Filan lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1 ja VA0. Molemmissa polvissa näkyi röntgenkuvissa pieni symmetrinen poimu, klinikan mokasta johtuen kuvat otettiin vaan yhdestä suunnasta. Fila käy vielä uudestaan kuvattavana ja ortopedi katsoo kuvat, toivottavasti löydös on ihan harmiton.

synttärit2S-pentue: Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips ja Fila ❤ Onnea rakkaat 1-vuotiaat! ❤

A65EF38D-0A42-4C20-AE56-C9404B2985E5Viime sunnuntaina synttäreitä juhlisti myös N-pentue, jo 5 vuotta tuli mittariin! Onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤ Tämä pentue on muovannut isosti käsitystä ihanneaussiestani, tässä pentueessa on luonne ja harrastusominaisuudet just eikä melkein mun makuun kohdallaan!

86304618_224266915274859_6761568671950176256_nSynttärikaima Lempi vietti myös juhlapäivää N-pentujen kanssa, Lempparikin on mukamas jo 3-vuotias! Lemmu juhlisti synttäreitä lenkillä rallittaen Saran ja leikkimään intoutuneen Rinin kanssa sekä illalla rallytokotreeneissä. Rakas Saukko ❤


Jätä kommentti

Emppujen pikkujoulut

Hyvää joulua! Perinteitä kunnioittaen joulu sujuu kirjurilla jälleen työmaalla, tänä vuonna yövuoroissa. Joskopa tässä olisi sen verran rauhallista, että ehtisi joulukuun kuulumiset päivitellä töiden lomassa.

Maaru-tonttu (Empathica’s Shaula)

Joulukuu on ollut todella kiireinen. Tuntuu, että olen asunut töissä, ja silloin, kun en ole täällä ollut, olen ollut joko koirien kanssa lenkillä, sauhuttanut sukkapuikoilla, treenaamassa koirien kanssa, leipomassa tai sitten maannut tajuttomana joko sohvalla tai sängyssä. Vetäisin tuossa myös kevyen 9 päivän työputken yhdellä vapaalla vuorotellen iltaa ja aamua, joten 9. työpäivän aamuna oli jo sellainen olo, että muistutan enemmän zombieta kuin ihmistä. Koirat selvisivät kartturin kestokoomasta varsin hyvin.

Lempin tämän vuoden agitreenit on nyt taputeltu. Kauden viimeisissä treeneissä koutsi järjesti meille yllätys-möllikisat, joissa tarjolla oli nolla, glooriaa ja tähtiä. Koutsi ei kertonut, mistä tähtiä oli mahdollista saada, mutta antoi vinkiksi, että ohjauksiin ovat liitoksissa. Rata tuntui tutustumisvaiheessa aika vaikealta. Yllättävän pitkälle me kuitenkin selvittiin ennen hyllytystä, Lempi hyppäsi puomin jälkeisen hypyn väärään suuntaan. Hyllyä ei möllikisoista kuitenkaan jaettu vaan siitä napsahti 10vp.

Me saatiin radalta 3/5 tähteä, yhdellä tähdellä sai hyvitettyä 5vp eli meille jäi ratavirheiden jälkeen plakkariin yksi tähti 😀 Lempi sijoittui kolmanneksi, olikohan osallistujia yhteensä viisi. Saukko tuntuu kulkevan koko ajan paremmin, joten hyvillä fiiliksillä jatketaan saman koutsin ohjauksessa ensi kaudellakin! Sain treenipaikan myös Saralle penturyhmään ja itsenäiseen toko/rallyryhmään, jossa vuoroviikoin treenataan molempia lajeja. Toko/rallyryhmässä ajattelin vuorotella Saran ja Lempin kanssa.

Siinä 9 päivän työputken keskellä olevalla ainoalla vapaalla vietettiin Emppujen pikkujouluja, joten laakereilla ei maattu silloinkaan 😀 Perjantai-illalle Aino oli järjestänyt meille ryhmäuinnin Aquabarksille. Ryhmäuinnille osallistuivat Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Sara (E. Soraya), Lempi (Two Coasts’ Rala), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Eve Sokan kanssa, Saija Unskin kanssa, Ainolta mukana Maarun lisäksi myös Seela ja Arilta ja Sirpalta myös Jeti-vesikoira pääsi polskimaan. Uinnit sujuivat ripeästi ja mukavasti, pennutkin uivat reippaasti hallilla, vaikka olivatkin uimalassa ensikertalaisia.

Lauantaina vietettiin varsinaisia pikkujouluja. Aamupäivällä lähdettiin porukalla Vesalaan lampilenkille, jonka varrella käytiin lammen rannalla paistamassa makkaraa. Porukassa oli mukana Aino neljän koiran kanssa, Eve Sokan kanssa, Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts), Mari Nupun (Titangus Daracha), Noan (E. Norris) ja Nemo-shiban kanssa ja minä kolmen koiran kera eli koiria oli matkassa yhteensä tusinan verran. Vauhtia koirilla riitti, niitä vain vilisi silmissä 😀 Kolme tuntia meni lenkillä makkaranpaiston kera, joten enimmät virrat oli ainakin nuorisosta hyvin purettu siihen mennessä, kun siirryttiin Vaajakoskelle Laukan hallille kolmeksi tunniksi treenaamaan! Hallin treeniporukkaan liittyivät mukaan vielä aamupäivän paimentamassa olleet veljekset Haba ja Puhti (E. Sirius).

Hallilla jokainen treenaili vuorollaan ja osittain yhtä aikaakin, siinä sivussa sitten höpöteltiin ja syötiin. Saran kanssa oltiin vieraassa hallissa, joten ajattelin kokeilla, miten seuraaminen toimii. Sarppa esitteli aika makeaa työskentelyä! En ihan hirveästi ole sen kanssa treenaillut, mutta olen pyrkinyt siihen, että mitä tehdäänkin, tehdään laadukkaasti. Saralle esittelin myös metallikapulaa hallilla, ja eihän se montaa toistoa vaatinut, kun penska oli jo sitä mieltä, ettei palauta kapulaa mulle ollenkaan 😀 Tykkään ihan mielettömästi Saran asenteesta treenatessa ❤ Sara teki myös liikkeestä maahanmenoja, luoksetuloa ja vähän rallyn alkeita. Yritin vähän leikittääkin sitä vieraassa paikassa, mutta leikissä näkyi, että päivällä alkoi olla mittaa.

Lempin kanssa keskityttiin rallyjuttuihin. Saukko teki myös vieraassa hallissa tosi hyvin töitä, vire oli hyvä ja tekniikkakin kohdallaan. Eiköhän me ensi vuonna päästä jo ihan oikeisiin kisoihinkin 🙂

Omien treenien ohessa seurasin muiden treenejä ja yritin ottaa vähän kuvia. Valaistus oli hallissa vähän kehno, joten liikekuvat eivät oikein onnistuneet, mutta joitakin kuvamuistoja kuitenkin saatiin. Ylpeänä katselin kaikkien työskentelyä, niin hienosti ovat kaikki vieneet koiriaan eteenpäin ❤

DSC_0476Perhepotretissa Haba, Sara, Keksi-mama, Maaru ja Puhti ❤

Puhti (E. Sirius)

Haba (E. Saros)

Maaru (E. Shaula)

Even ihana Sokka (Tillyhills Svart på Vitt)

Ihan lopuksi jaettiin pienet joululahjat. Rini sai toimia joulumuorina ja pakettien jakajana, joskin paketit tuppasivat päätymään saajilleen enemmän tai vähemmän kärsineessä kunnossa…

DSC_0504Höpsö Tonttumuori ❤

Viime viikolla käväistiin koirien kanssa paimentamassa viimeistä kertaa tälle vuodelle. Paimennettiin tällä kertaa isompaa laumaa, jossa oli 9 lammasta, Lempin kanssa oli tarkoitus harjoitella lampaiden kuljetusta itsenäisesti kujan läpi. Toinen treenin teema oli kokeilla, herättelisikö lauman seassa oleva vähän haasteellisempi lammas Lempiä ajattelemaan ja säätelemään etäisyyttä sekä paineen poistamista lampaiden lähdettyä liikkeelle.

No siitä tulikin sitten melkoinen treeni. Lampaiden joukossa oli kova muija nimeltä Taateli, joka siis koiran tullessa liian lähelle kääntyi ympäri ja pisti kampoihin. Lempi pisti treenin alussa kovan kovaa vastaan ja sanoi pari kertaa ihan asiallisesti takaisin. Se kuitenkin kuljetuksissa edelleen ajautui liian lähelle lampaita, ja tilanne Taatelin kanssa toistui ja toistui, ja lopulta kävi niin, että Lempiltä petti pokka. Taateli ei tarvinnut monta toistoa, kun se huomasi, että Lempi on ihan vedätettävissä, ja lopulta Lempi väisti koko lammasta ja sai sen pari kertaa vähän ikävän näköisesti niskaansa. Se romutti pienen saukon itsetunnon, ja lopulta oli pakko ottaa Taateli ja pari muuta lammasta pois, että saatiin Lempi uudelleen työskentelemään. Loppuun saatiin ihan hyvää pätkää, jännä nähdä, miten ensi kerralla työskennellään.

80700644_1269465313261526_1972139434887348224_n

Sara oli paimentamassa myös, toista kertaa tässä paikassa. Edellinen kerta meni sinkoillessa ja haukkuessa pääasiassa vailla tolkun hiventä, joten olin vähän epäileväinen, mitä tuleman pitää. Aluksi Sara meinasi aloittaa sähläyksen, mitä se tekee kyllä arjessakin sellaisissa tilanteissa, joissa se ei tiedä, miten sen pitäisi toimia. Kerrottiin heti alussa lempeästi mutta selkeästi, että sählääminen ei nyt vetele. Mun leuka loksahti aika pian sen jälkeen auki, kun katselin mun pienen kirpun tekevän töitä! Ei sähläämistä tai haukkumista, vaan Sara teki tosi itsenäisesti ja rauhassa hommia todella kivassa mielentilassa. Mirva sanoi, että jos ensi kerralla menee yhtä hyvin, niin Sara saa tehdä töitä ilman liinaa. Mun pieni ❤ Ensimmäisellä kierroksella laumassa oli Taatelikin, joka kokeili onneaan myös Saran kanssa, mutta Sara ilmoitti hyvin topakasti, että sen kanssa ei kannata kokeilla temppuilla, takaisin tulee samalla mitalla 😀

Ei paras pätkä, mutta kyllä tästä jotain näkee 😀

Ainokin oli Maarun kanssa paimentamassa meidän kanssa. Aino kertoi Maarun olevan joka kerralla erilainen, mikä tuo varmaan vähän jännitystä elämään 😀 Maaru esitteli hienoja pätkiä, hyvällä kiihtyvyydellä varustettu luonne paimennuksessa välillä näkyy, mistä palautetta annettaessa itsevarmuus vähän kärsii. Maaru ottaa hyvin palautetta vastaan ja työskentelyhalu säilyy, joten kun vaan saadaan pelisäännöt selviksi, niin hyvä tulee. Mirva kehui kyllä Ainolle, että Maarusta tulee aika kiva peli, kunhan saadaan säädöt tehtyä, ja olen samaa mieltä!

DSC_0520Emppupoppoo toivottaa kaikille lukijoille iloista ja rauhallista joulunaikaa! Kuvassa äiti ja poika – Rini 13v ja Nekku kohta 8v ❤


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Hazel-pentue 7 vuotta!

Tammikuun synttärikimara jatkuu Emppujen ensimmäisten eli Hazel-pentueen 7-vuotissynttäreillä! Paljon onnea Nekulle! ❤️

be59b5c6-e991-4600-bc89-7925ec53b999

Tämä päivä kirpaisee kipeästi, se muistuttaa minua aina siitä, ettei oma rakas Hilda enää ole täällä 💔 Hirveä ikävä on edelleen ja kaipaan niin valtavasti pientä Hibetintäni, että sydäntä särkee. Hyvää syntymäpäivää rakas sinne, lähetin täältä joukon lentosuukkoja, toivottavasti ne löytävät perille…


Jätä kommentti

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

47370133_929173720604187_4852051457966342144_n Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

47340674_541754356288744_9175209742476247040_n

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤


Jätä kommentti

Syksy saapui

Syksy on saapunut sateineen ja illat pimenevät. Muutamana aamuna menneellä viikolla oli hyvin kylmä, mielikuva kesähelteistä on enää muisto vain.

DSC_0003

Koirien kanssa ollaan puurrettu tasaista arkea. Päivät täyttyvät lenkeistä, töistä ja vähän treeneistäkin. Lempin kanssa aloiteltiin uudessa tokoryhmässä, alan pikkuhiljaa päästä perille saksalaissaukkokoiran mielen liikkeistä. Treenirepertuaariin on kuulunut tunnaria, vauhtiliikkeitä (ruutua, noutoja) ja olen vähän makustellut, mitä seuraamisen kanssa pitäisi seuraavaksi lähteä tekemään. Myös siirtymät ovat olleet tapetilla taannoisen pohjoisen reissun jälkeen. Meidän tokokoutsi oli sitä mieltä, että joulukuussa kisoihin, mutta saa nähdä, ei oteta paineita eikä pidetä kiirettä.

Lempi aloitteli viime viikolla agilityn alkeiskurssia. Saatiin ekalla kerralla paljon hyviä toistoja putkelle ja renkaalle, harjoiteltiin 2on2offia laatikolla ja tehtiin pieni ohjausharjoitus. Lempi oli tosi innokas ja reipas, työskenteli tosi hyvin ja keskittyneesti isossa häiriössä ja aika ahtaissa tiloissa. Tällä viikolla treenit jäivät osteopaattikeikan vuoksi väliin, mutta ensi viikolla mennään taas.

DSC_0443DSC_0448

Mummujen kanssa ollaan tehty mielenvirkistystreeniä, molemmat ovat päässeet vähän rallyilemaan. Molempien silmät syttyvät loistoon, kun töitä on tarjolla, niin ihanat mummukaiset ❤ Ollaan aloiteltu juhlaviikkoa osteopaatin hoidossa, namutaskun nyörit ovat olleet löysemmällä kuin tavallisesti ja mummut ovat muutenkin saaneet erityishuomiota osakseen. Ovat ne niin korvaamattomat, ihanat ja niin kovin rakkaat ❤

Kuten tuossa jo useampaan otteeseen vihjasinkin, maanantaina käytiin Tampereella pikainen reissu Slotten Katriinan vastaanotolla. Mukavia uutisia saatiin jälleen kerran oikeastaan koko porukan osalta. Keksillä pyyhkii hyvin, niskasta korjattiin jotain hyvin pientä, mutta muuten kaikki on niin kuin pitääkin. Rinillä oli jotain pientä sille tyypillistä huollettavaa, mutta ei mitään isompaa tai huolta aiheuttavaa. Nevellä oli iliumin ja sacrumin/lannerangan viimeisen nikaman välissä vasemmalla joku pieni kipupiste, mutta muuten sekin porskuttaa hyvin, selässä rauhallinen tilanne meneillään. Molemmat mummut ovat ikäisekseen loistavassa kunnossa ❤ Lempillä hoidettiin niskaa, lisäksi sillä oli reidessä joku pieni lihasperäinen kireys. Tästä on hyvä jatkaa!

Meidän taloudessa on majaillut kohta viikon verran neljä koiraa, sillä yhteisomistustytteli Moira (Color Runs Ready for Success) on meillä juoksuhoidossa. Moira sujahti laumaan todella huomaamattomasti, on ollut meillä tosi rennosti. Lempi ja Moira löysivät hyvin nopeasti yhteisen sävelen, ja niillä on lenkillä hurjan hauskaa juosta ja leikkiä yhdessä. Kiva, kun on mahdollisuus päästä tutustumaan mahdollisesti tulevaan jalostuskoiraan ihan kunnolla arjen kautta ja ajan kanssa! Kuvia ei ole vielä otettua porukasta, kun joku on unohtanut vesihanan tuolla yläkerrassa päälle, mutta toivottavasti piakkoin paistaisi aurinko niin saisi kameraakin ulkoiluttaa!

DSC_0236Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!

DSC_0500Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!

Empputiimiläiset ovat taas pitäneet lippua korkealla ja aiheuttaneet kasvattajalle lisää ylpeyden aiheita!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) käväisi 8.9. Paraisten näyttelyssä hakemassa yhden varasertin lisää PU2-sijoituksella, tuomarina Lena Danker-Höglund.

Agilitykuulumisia tuli myös 8.9. kahdeltakin paikkakunnalta. Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasi Satakunnan piirinmestaruuksissa lainaohjaajan kanssa tuloksena kaksi 0-rataa, saaliina RKS:n seuramestaruus! Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa puolestaan kisasivat Seinäjoella australianpaimenkoirien rotumestaruuksissa, tuloksena 5vp, 10vp ja 0-rata, joilla irtosi 2-luokan rotumestaruus!

Helmi vasemmalla, Rufus oikealla

Viime sunnuntaina 16.9. oli jännittävä päivä, kun Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa suunnattiin Iisalmeen luonnetestiin, jonka tuomaroivat Jorma Kerkkä ja Jouni Hynynen. Mehän Ainon kanssa toki ollaan tiedetty Keksin olevan kultaa, mutta mukava siitä on saada myös mustaa valkoiselle.

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +1 pieni
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +170 pistettä ja laukausvarma ❤

Alkuhaastattelu, leikki ja kelkka

Hyökkäys

Haalari ja tynnyri

Hyökkäyksen uusinta

Terävyys ja laukaukset

Loppupalaute


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤


2 kommenttia

Kesähellettä ja kasvattien tuloskuulumisia

Helteet ja aurinko löysivät odotetusti tiensä Suomeen heti loman loputtua. En pahemmin ole koskaan ollut helteen ystävä, joten en tästä mieltäni pahoittanut. Surkeaa viime kesää muistellen päätin jo varhain, etten valita auringosta ja lämmöstä kestivät ne miten pitkään tahansa. Pitäisi varoa päätöksiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia!

Koirien kanssa ei ole tarvinnut harkitakaan lenkkeilyä näillä keleillä. Päivisin käydään lyhyitä kävelyitä, ja päivän varsinainen lenkki on tehty järvessä uiden. Onneksi tämä liikuntamuoto on sopinut koirille vallan mainiosti, ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on edes yksi viilentävä ja virkistävä hetki päivässä, jolloin ei tarvitse hikoilla. Mummukoirille piti käydä ostamassa uimaliivit uimisen tueksi, mutta kyllä niiden nyt kelpaa polskutella!

Treenaamiset ovat jääneet helteen vuoksi myös vähemmälle. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa Haukkuvaaralla rallyvalmennuksissa. Kesä on ollut kovin kiireinen, joten valmennuksia on jäänyt paljon välistä. Työstämisen alla oli lähtöharjoituksia, sosiaalinen palkka, Keksin kanssa luopumistreeniä, Rinin kanssa ylivaikeaa oikean puolen seuraamista ja Lempi pääsi harjoittelemaan rallyhyppyä. Nosework-treeniä ollaan tehty vähän kotona.

Kesän hoitolaisia

Alkavalle elokuulle on paljon suunnitelmia. Olisi tarkoitus vähän reissata, tietenkin treenata, Lempin kanssa siirrytään toiseen tokovalmennukseen ja toiveissa olisi päästä agilityn alkeiskurssille. Loppukuun huipennuksena pidetään Empputreffit. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis!

Tuloskuulumisiakin on taas paljon päivitettävänä!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) on ryhtynyt oikeaksi kehäketuksi, sillä kesän aikana se on ollut Pilvin mukana useammassa näyttelyssä ja varsin mukavin tuloksin! Forssassa 9.6. Nekku oli portugalilaisen Rui Oliveiran kehässä upeasti PU2 kera vara-sertin!

”Good head. Nice shape. Good front and quarters. Would prefer lower tail carriage. Nice topline and front.”

34880768_10213852414837402_8039633540603707392_n

Seuraavana päivänä 10.6. Nekku oli Tuurissa Tarja Löfmanin kehässä, jälleen PU2 kera vara-sertin! Tästä mulla ei ole arvostelua. Heinäkuun puolella Nekku on kerennyt Porvoon näyttelyyn 28.7. Nina Jangerin kehään, josta tuloksena ERI2.

6v, mittasuhteiltaan oikea. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä otsapenger. Hieman ilmavat korvat. Pyöreät silmät. Hyvä ylälinja ja raajaluusto. Hyvä lantio. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeitteen laatu.

29.7. Nekku oli Mikkelin KV:ssä, jossa aussiet tuomaroi Lena Danker-Höglund, ja yllätti kasvattajan olemalla jälleen PU2 kera vara-sertin ja CACIBin!

6-vuotias uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät päänlinjat. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvällä työnnöllä tasapainoisesti. Miellyttävä luonne.

Tälle kesälle Nekulle on luvassa kuulemma vielä jokunen näyttely lisää, peukut pystyssä, että vara-sertit muuttuisivat jossain kohtaa oikeiksi 🙂 Paljon onnea hienoista tuloksista, Nekku on komea poika ❤

Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa on kisattu rallytokoa. Loman lopuksi käytiin Ylöjärven kisoissa 7.7. joissa tuomaroi Tytti Lintenhofer ja tuomariharjoittelijana Maria Riski. Radalle sattui työtapaturmina kaksi -10 virhettä sekä pari pienempää, joten tulos jäi tiukille, mutta jäljelle jäi kuitenkin 76 pistettä, tällä tuloksella sijoituttiin vielä kolmanneksi.

Haettiin Keksin kanssa Pop Dog ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta meitä ei huolittu mukaan. Tästä suivaantuneina (:D) ajelin kotikisojen sijaan 22.7. Orimattilaan (jonka piti olla melkein naapurissa, mutta eihän se ollutkaan), jossa kisoja tuomaroi Pia Heikkinen. Kisapäivälle sattui kova helle, joka joidenkin voittajaluokan koirien suorituksessakin näkyi, mutta Keku pisteli parastaan kuumuudesta huolimatta! Viimein saatiin kisoissa kaunis, ehjä suoritus, ja tuloksena 96 pistettä, luokkavoitto ja koulari RTK3 ❤ Kumpaakaan näistä kisasuorituksista ei ole videolla, mutta Keku teki töitä hyvin 🙂 Jatkossa sitten kuninkuusluokan haasteita kohti, hui!

38177013_10156470835372808_8990664197587075072_nKisamenestyshuuruissa shoppaillessa törmäsin tähän ihanaan pantaan, ja pakkohan se oli Keksille ostaa. Kettutytöllä pitää olla kettupanta 🙂

No niissä piirinmestaruuskisoissa 28.7. Jyväskylässä kisauransa korkkasi komeasti pikkuinen Moira (Color Runs Ready for Success), joka nimensä mukaisesti oli valmis menestymään – tuloksena alokasluokasta täydet 100 pojoa ja sillä sijoitus 2. Wau, paljon onnea Saila! ❤

37790622_10211931778786267_4751442755295641600_nVielä on kesää jäljellä


Jätä kommentti

Hazel-leiri 2018

Viime viikonloppu vietettiin helteisessä Hauhossa, Koiraurheilukeskus Hauhovissa Hazel-leiri 2018 merkeissä! Kenneltreffit ovat olleet kesän mukavimpia tapahtumia, kun saa viettää viikonlopun mukavassa seurassa koirien kanssa puuhastellen.

37565402_10217811447584036_9112863129624117248_oVaihtelevan laskutavan mukaan mukana oli viikonlopun aikana 30 koiraa ja viikonloppuun osallistui 17 ihmistä

Leirinalusviikko alkoi vähän kurjissa merkeissä. Ensin oli edessä paluu takaisin töihin kesäloman jälkeen, joka nyt ei toisaalta tuntunut ihan niin kurjalta kuin yleensä. Loma oli antoisa ja tuntui, että kerkesi ainakin viime kesään verrattuna nollata itsensä huomattavasti paremmin. Maanantaina työillan päätteeksi aloin ihmetellä, kun Neve maiskutteli aika tavalla ja selvästi aristi laittaa leuat yhteen. Suuhun katsoessani havaitsin alahampaan painavan ikävästi yläkulmurin viereen ikeneen. Eikun heti tiistaiaamuna eläinlääkärille soittamaan. Käytiin näytillä, eläinlääkäri suositteli hammasröntgeniä ja sen tuoman tiedon valossa arvioimaan hampaiden poiston tarvetta. Saatiin aika seuraavalle päivälle.

Minnan ottamat kuvat Nevestä

Keskiviikkoaamuna mentiin Neven kanssa klinikalle. Nukutuksen aikana otettiin röntgenkuvat hampaista ja poistettiin kaksi hammasta – ikeneen painanut alahammas, jossa oli paha kiillevaurio, sekä poskihammas, jonka juureen oli ilmaantunut hammasjuuripaise. Eläinlääkäri arveli paiseen aiheuttaneen akuutin kivun, ja näin varmaan olikin, sillä maiskuttelu ja suun aristelu jäivät pois. Mummu oli tarvinnut lääkkeellistä apua nukutuksen aikana sykkeitä nostamaan, sen verran ikä alkaa painaa. Keskiviikosta selvittyämme toipuminen on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin, torstaina mummukoira oli jo oma reipas itsensä. Hammasremontille olisi tarvetta vieläkin, mutta ensin pidetään pitempi tauko nukutuksesta, ja syksymmällä arvioidaan, miten edetään. Sykkeiden laskun vuoksi jatkossa riskit nukutusten osalta ovat suuremmat.

37191158_10156427801822808_5019488417243725824_n

Perjantaiaamuna loppuivat yövuorot. Muutaman tunnin yöunilla pakkauduttiin Saijan, neljän koiran ja tavarapaljouden kera mun tilaihmeeseen ja lähdettiin ajelemaan kohti Hauhoa. Kahden yötyöläisen jutut olivat varsin hysteerisiä, joten matka taittui mukavasti ja nopeasti. Perjantaina istuttiin vaan iltaa, naurettiin ja parannettiin maailmaa, Lotta oli meidän lisäksi ainoa, joka tuli yöksi jo perjantaina. Minna kävi illan pitämässä meille seuraa. Sen verran valvotut yöt painoivat, että kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Koirat asettuivat leiripaikkaan tosi rennosti – myös Lempi, jolle tämä oli ensimmäinen leirielämys – eivätkä edes vahtineet.

37223564_10156427801937808_4014709289682731008_nLeiriselhvieee!

Lauantaina unta olisi riittänyt vielä herätyskellon soidessa, mutta liikkeelle oli lähdettävä. Leiripaikalle alkoi hiljalleen tulla meille lisää seuraa, syötiin pikainen aamupala (mulla oli järkyttävän huono olo, joten jäi aika onnettomaksi) ja suunnattiin Ellin tokokoulutukseen. Jo aamusta oli tosi lämmin, joten viritettiin nurmikentän reunalle suojelupiiloista vähän varjoa. Lempin kanssa tehtiin tokossa seuraamista. Se on tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, Ellin sanoja lainatakseni nyt pitää vaan varjella, etten mene ja pilaa sitä 😀 Ryhdyttiin työstämään Lempille nopeita perusasentoja, se sujui aika kivasti. Toisella kierroksella tehtiin tunnariin alkeita, se vaikuttaa aika lupaavalta.

Minna kuvasi nämä ihanat hupsuttelukuvat ja meidän perhepotretit

Lounasaikaan mennessä pahin olo oli mennyt jo ohi, joten ruoka maistui. Lounaan jälkeen oli Ellin rallytokokoulutus, jossa treenasin Rinin kanssa rataa. Mummu oli ihan liekeissä, se on raasu jäänyt tässä keväällä vähän paitsioon, kun olen käyttänyt valkkuajat pääasiassa Keksin valmisteluun voittajaluokan kisoja varten. Rata meni tosi hyvin, sieltä ei noussut mitään isompaa yksittäistä työstettävää. Huomio keskittyi lähinnä mun höpöttämiseen koiralle, joten testattiin toisella kierroksella, miten koiran tekemiseen vaikuttaa, jos pidän suun kiinni muulloin paitsi napakoita käskyjä antaessani. Ero ei ollut kovin paljon suuri, mutta ehkä Rini oli hieman skarpimpi.

Iltapäivällä päivällisen jälkeen meillä oli vielä nosework-treenit. Lempi ja Neve tekivät sisäetsintöjä, Lempi alakerran isossa ruokailutilassa, yläkerran aulassa ja yhdessä pienessä majoitushuoneessa; Neve teki yläkerrassa useamman pienen majoitushuone-etsinnän ja toisella kierroksella yläkerran aulan. Molempien treenit menivät huisin hyvin, Neve etenkin oli tosi hyvässä vedossa ja Lempikin teki tosi hienosti töitä! Summa summarum – lauantain treenit menivät tosi kivasti ja yli odotusten. Treenien jälkeen vaan otettiin lunkisti, käytiin kävelemässä, saunottiin, grillattiin ja istuttiin iltaa. Unta ei illalla tarvinnut pitkään odotella.

37361162_10217811441343880_8708538851158654976_oMissä mun pentuni on??? Lempi 1v5kk

Sunnuntaina oli Lotta Vuorelan agilitykoulutus, johon en itse osallistunut, mutta olin rakentamassa rataa ja ottamassa kuvia. Omat koirat huilasivat varjossa, kävin niitä välillä kävelyttämässä ja lounaan jälkeen käytiin vielä vähän poseeraamassa Minnan kameralle. Siivouksien jälkeen olikin aika suunnata jo kotimatkalle. Miten nämä viikonloput hujahtavatkin niin nopeasti!

Rinistä saatiin Minnan sanojen mukaan parhaat seisomakuvat evör. Ei huono kohta 12-vuotiaalta 🙂

Emppuperhettäkin oli leirillä aika mukavasti edustettuna, meidän lisäksi Helianna ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts), Mari ja Noa (Empathica’s Norris) sekä Nuppu (Titangus Daracha), Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) sekä Leo (Empathica’s Maybe I’m A Lion). Neven ensimmäisestä pentueesta leirillä oli Lyylin lisäksi Saijan Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä Lotan Yola (Hazelmoor Yade Yolanda). Ihana oli nähdä teitä kaikkia!

Kiitos kaikille tosi kivasta viikonlopusta! Ensi vuoden leiriä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan 🙂


Jätä kommentti

Laiskan päivittäjän kärsimykset

Niin on päässyt hurahtamaan melkein 2kk edellisestä päivityksestä. Harkitsin jo edellisissä yövuoroissa päivittämistä, mutta sitten tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Nyt kirjoitettavaa on niin paljon, että täytyy jakaa urakkaa useampaan settiin. Joskopa juuri alkaneet yövuorot helpottaisivat kirjoitustaakkaa, tavoitteena yksi postaus per yövuoro. Katsotaan, miten toteutus onnistuu.

Tässä postausten välissä on tullut kesä! Nämä talviset kuvat ovat maaliskuun lopulta, kun lenkkeiltiin työkaverin staffityttö Sylvin kanssa. Nyt talvi ja lumet ovat muisto vain.

Kevät meni jotenkin väsymyksen ja sumun peitossa. Töissä on ollut tosi kova kiire ja aika raskastakin, joten ei ole ollut ihan hirveästi ylimääräistä energiaa. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, treenaamiset ovat olleet nyt vähän vähemmällä. Yksi syy on, että puolitin valmennuspaikkani – vuorotyö tekee tosi vaikeaksi sitoutua säännölliseen treenaamiseen tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin. Nyt valmennukset ovat joka toinen viikko.

Toinen iso syy treenitaukoon on, että Lempin tokoilut lössähtivät ihan kunnolla hieman tokokurssin päättymisen jälkeen. Se teki kyllä kurssin ajan niin nousujohteista treeniä, että ajattelin jossain vaiheessa takapakin tulevan, mutten odottanut sen tulevan ihan näin kokonaisvaltaisena. Se alkoi jätättää seuraamisessa, ottaa ihmeen paljon häiriötä, kiertää hyppyjä, muuttui epävarmaksi ruudussa, leikki ei kiinnostanut ja nameilla ei saatu parannusta fiilikseen. Oli siis pakko ottaa aikalisä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mielessäni toivoin sen olevan tekemässä juoksua (mitä se mielestäni on tässä tehnyt vuodenvaihteesta lähtien), ja sen antavan selityksen kummalliselle käytökselle.

Ongelmavyyhdin selvittelyn aloitin hieronnalla, ja kyllähän hoidettavaa löytyi. Se tuntui ensimmäisellä hoidolla kuitenkin aukeavan ihan hyvin, joten en pitänyt kovaa kiirettä toisen hieronnan kanssa. Viime viikolla hieroin Lempin uudestaan, ja raasu oli vasemmalta puolelta ihan tukossa. Ehkä ensimmäinen hieronta sai aikaan sen, että syvemmältä nousi esiin lisää hoidettavaa. Mietin jo, että täytyykö kiirehtiä seuraavaa osteopaattiaikaa. Nyt toisen hieronnan jälkeen liike on näyttänyt onneksi paremmalta, joten ehkä pärjätään kesäkuun puolelle, jolloin koko lössillä on seuraavat hoidot.

Tove on edelleen yksi Lempin parhaista ystävistä

Aloitti Lempi sitten huhtikuun lopussa sen kauan odotetun ensimmäisen juoksunkin. Raasu oli kyllä ihan pihalla ja hämmennyksissään hormonaalisesta tilastaan. Juoksut vaikuttavat kyllä tasoittaneen nuorin teinarin mielenmaisemaa – tai oikeastaan se on palautunut sellaiseksi kuin se oli ennen vuodenvaihdetta.

Lemppari on siis pitänyt nyt treenitaukoa, mutta on päässyt aina mukaan katsomaan, kun muut treenaavat. Laumavietin hyödyntäminen on osoittautunut aika hyväksi keinoksi nostattaa teinarin motivaatiota työskentelyyn. Otin tässä viikolla parina iltana testimielessä pienet tokopätkät lenkin varrella Lempparin kanssa, ja olipa se innokas! Seuraamispaikka oli taas löytynyt, kontakti piti ja treenipätkässä oli iloinen ilme. Löysin myös treeninamin, joka saa Lempin menemään ihan sekaisin (ja syömään sormet käsistä) – Naturis-makkara. Joskopa tästä suosta vielä noustaan 🙂

Treenitauon jälkeen käytiin Vaajakosken S-marketin pihassa meidän hakuporukan kanssa tekemässä häiriötreeniä tottikseen. Meni hirmuisen hienosti! Lempillä oli kova työ hillitä itsensä, kun ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä. Kuvat otti Venla.

Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) treenailevat meidän kanssa samassa hakuporukassa, tässä pari kuvaa heidän tottispätkästä.

DSC_0158

Joensuussa ollaan vierailtu tässä kevään mittaan usein

Mummukoirat porskuttelevat menossa mukana reippaasti. Elämä niiden kanssa on jotenkin niin seesteistä ja helppoa – ne toimivat kuin ihmisen mieli. Lempi on kyllä teinikoiraksi myös varsin mutkaton, mummut eivät sen kotkotuksista juurikaan välitä, joten se ei saa laumalta juurikaan vahvistetta höpsötyksiinsä. Tässä kevään mittaan Lempin touhut ja teineilyt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helpompaa, joten tilanteiden ennakointi sujuu mukavammin. Alan myös hiljalleen päästä sen mielenmaisemasta jyvälle. Helpottaa kummasti, kun tietää, miten pitää missäkin tilanteessa reagoida, että saa koiran toimimaan toivotulla tavalla.

Mummujen treenikatsauksia sen verran, että Neve on mennyt ihan hurjasti viime talvesta eteenpäin noseworkissä! Etsintöihin on tullut vauhtia ja tehokkuutta lisää, ja vähän laiskaksi jääneistä kotitreeneistä huolimatta Neve on alkanut reagoida myös laakerinlehden ja laventelin hajuihin. Pitäisi katsella kisakalenteria, jos löytyisi jostain kohtuumatkan päästä 1-luokan kisoja.

Rinin kanssa käytiin pääsiäisenä kotikisoissa rallyilemassa. Kisoissa otettiin taas takapakkia. Rini oli hyvässä vireessä kisapaikalla, toimi lämmittelyissä mukavasti, mutta itse kisaradalla se oli tosi levoton, piippasi viimeistä kylttiä lukuun ottamatta koko radan ja teki taas erikoisia sovelluksia kylttitehtävissä. Alan olla aika keinoton meidän kisaamisen kanssa, tuntuu tosi kurjalta viedä koiraa kisatilanteeseen, kun näkee ja kuulee, ettei sillä ole kivaa radalla. Videolla tekeminen ei näytä omaan silmään pahalta, mutta jos ottaisi verrokin treenitilanteesta, niin meininki olisi ihan erilainen. Treeneissä ongelmaa ei ole, Rini on siellä rento, keskittynyt ja innokas.

Täytyy muuten jakaa täällä Lempparin hajuerotteluratavideo! Lempi on tehnyt tässä keväällä aina ohjaajan aktivoituessa vähän noseworkkiä ja edistyy siinä hurjaa kyytiä. Tämä video otettiin maaliskuun lopussa nosework koulutusohjaajakurssia varten. Lemppari on niin pätevä ja hassu 🙂

Lemppari ja Neve ovat ihan erottamattomat. Jos ollaan omalla porukalla lenkillä, niin jossain vaiheessa lenkkiä aina rallitetaan yhdessä. Olen yrittänyt saada leikkiä videolle, mutta mokomat ovat niin viisaita, että näkevät, kun kaivan puhelimen esiin, ja leikki loppuu siihen. Hauska on katsella niiden menoa, kun molemmat selkeästi nauttivat toistensa seurasta.

Ehkä osa kevään raskaudesta on johtunut siitä, että Hilda on ollut paljon mielessäni. Ei vielä ole tullut päivää, etten Hildaa ajattelisi ja ikävöisi, mutta huomaan työstäväni taas uutta vaihetta surutyössä. Jollain tapaa tuntuu, että on vähän helpompi olla itsensä kanssa, ja yritän opetella olemaan syyllistämättä itseäni siitä. Viimekeväinen epävarmuus, onko mulla lupa omistaa pentua kaiken tapahtuneen jälkeen, on muuttunut kiitollisuudeksi, että Lempi on meillä. Se on niin hauska, korvaamaton ja rakas hömelö ❤

Huhtikuussa käytiin moikkaamassa Lempin Sepi-veljeä. Kovasti oli samaa näköä ja olemusta sisaruksissa, joskin Lempi on kaksikon tosikko ja Sepi pelle 😀

Tulosrintamalla Empputiimiläiset ovat tällä kertaa käyneet hakemassa näyttelyarviointeja. 1.5. oli Lahdessa ryhmänäyttely, tuomarina tiukkaa linjaa pitänyt Marianne Holm.

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) AVO ERI1

”Urosmainen, hyvässä lihaskunnossa. Tyypillinen, vahva pää. Riittävä kaula. Tilava, tiivis runko. Hyvä raajaluusto. Niukka polvikulma. Askeleen tulisi olla tehokkaampi, takatyönnön voimakkaampi.”

Noa (Empathica’s Norris) AVO-EH4

”Kevyt, litteäluustoinen uros. Kolmiomainen pään profiili. Hyvä kaula. Hyvä rintakehän muoto & tilavuus. Kovin tehoton ravi, löysä & korkea edestä, takaa ponneton.”

Nada (Hazelmoor Empress Empathica) AVO-H

”Kovin niukassa kunnossa esiintyvä kauttaaltaan kapea narttu, jolla kovin luisu lantio. Kapea pää. Riittävä kaula. Puutteellinen eturinta. Sopiva luusto, mutta ulkokierteiset käpälät. Liikkuu ahtain tehottomin askelin.”

Nekku kävi vielä viime viikonloppuna Parikkalassa Maija Mäkisen arvioitavana hakemassa AVO EH1 seuraavalla arviolla:

6v. Maskuliininen uros, joka voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pää, hyvin kiinnittyneet korvat, jotka voisivat asettua paremmin. Pyöreät silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Eturaajat eivät ole aivan suorat. Hyvä runko ja luusto. Hyvä askelpituus. Liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä, selkää rullaa hieman liikkeessä. Hyvä turkki, miellyttävä käytös.”

Onnea meidän kehäketuille, kaikilla osallistuneilla on ainakin se pakko-H nyt plakkarissa! Sitten voikin keskittyä muihin karkeloihin 😀