Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Apua, liki kolme kuukautta edellisestä pitemmästä postauksesta! Koronan takia ei kyllä kovin isoja uutisia ole jaettavaksi asti, mutta kertoillaan Empputiimin arkisempia kuulumisia kuitenkin.

Oma lauma tammikuussa

Joulu ja vuodenvaihde menivät niin kuin aina – joulu töissä ja uusi vuosi vapaalla. Joulun pyhien jälkeen käväistiin Joensuussa parin päivän reissu, muuten otettiin ihan levon kannalta, mutta päästiin yhtenä päivänä lenkille Venlan sekä Vilpun (E. You Are Not Alone) ja Lennin kanssa. Reissuun kuului olennaisesti myös useampi vierailu mummoni luona, joka odottaa aina meitä (ja etenkin koiria) käymään. Rini on koko suvun suosikki – vanhana, viisaana ja mun koirista ensimmäisenä. Uudenvuodenaattona ajeltiin yötä vasten takaisin kotiin, kotona raketit vielä paukkuivat, mutta koirat eivät onneksi tänäkään vuonna olleet paukkeesta moksiskaan.

Ihana Viva, (c) PM Lehikoinen

Järjestin Ellin koulutuspäivän heti tammikuun alussa, koronan vuoksi ei voitu pitää porukkakokoontumista treenien äärelle, joten toteutettiin treenit lajeittain pienryhmissä. En päässyt näkemään muiden treenejä, mutta ehdin nähdä syksyllä meillä uutta kotia etsineen Vivan (Hazelmoor Yoko Ono)! Vivalla menee uudessa kodissa tosi hyvin, ja se oli ihan eri koira kuin syksyllä ❤ Se oli ehtinyt jo muodostaa hyvän suhteen Elenan kanssa, rauhoittunut ja rentoutunut ihan valtavasti, ja yksinolotkin kuulemma sujuvat jo oikein mallikkaasti! Viva on päässyt takaisin harrastamisen makuun, mikä varmasti on myös tärkeässä osassa uuden arjen opettelua. Uudessa kodissa on tehty Vivan kanssa valtavan hyvää työtä, lämmin kiitos siitä!

Sara

Omien koirien treeneissä Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä tunnarin alkeita. Seuraamisessa kiinnitettiin huomiota Saran ylimääräiseen sähläämiseen seuraamisen aikana sekä perusasennossa olon aikana. Sara meinasi koulutuksessa painua lysyyn, mikä vaikutti seuraamisen yleisilmeeseen huonontavasti, joten ryhdyttiin opettamaan sille käsitelakkaa oikean pään asennon vahvistamiseksi. Tunnarin alkeissa siirryttiin heti itse etsimiseen, piiloteltiin hajuttomia kapuloita sekä mun käsissä pyörittelemä kapula erilaisten tavaroiden sekaan, hajuttomat kapulat olivat ”koiran saavuttamattomissa”. No eivät olleet Saran saavuttamattomissa – vaikka vein oikean kapulan näköapujen kanssa piiloon, Sara silti pyrki tuomaan ensin näkemänsä kapulan. Jäätiin pohdiskelemaan, että täytyy pohjustaa nenätyöskentelyä vähän alle ja kokeilla sitten uudestaan.

Lempi

Lempparin kanssa työstettiin hyppyjen välissä tarkkuutta vaativia asioita sekä takapään käyttöä oikealla. Toivoin, että Lempi olisi voimakkaammin esitellyt Kuopion kisoissa ilmennyttä katseen kiinni jäämistä edessä olevaan hyppyyn, mutta ei. Se välillä vilkaisi hyppyä, kun seuruutin sitä ohi, muttei esitellyt pieniäkään aikeita pyrkiä hypylle. Saatiin kyllä hyvää treeniä, välillä tehtiin kolme hyppyä sarjahyppynä, välillä yksi, välissä joku muu tehtävä, sitten taas hyppy, sitten samat jutut toisella puolella seuraten. Takapään käyttötreeneissä kävi ilmi, että Lempillä on kyllä hyvä ajatus takapään käytöstä, mutta sille täytyy tarkentaa paikkaa, se jäi kovin kauas ohjaajasta. Tehtiin toistoja alustan päällä, jonne Lempin piti takapäätä käyttäen hakeutua, sillä saatiin hyviä suorituksia, ja sen jälkeen kotitreeneissäkin Lempi on hakeutunut lähemmäs.

Rini ❤

Rinillekin oli Ellin koulutuspäivään varattu maksullinen viihdytystuokio. Viljeltiin halliin paljon tuoleja, merkkikartioita ja kaikkea muuta tavaraa, ja niiden päälle paljon nameja, joita mummu sai nuuskutella ja etsiä. Rini innostui hommasta niinkin paljon, että puolikiipeili tuolien päälle, se kävikin jumpasta… Rinillä oli kovin villit unet treenin päätteeksi, se näki kovasti unia – oli selvästi ollut kiva päivä!

Riniä on hemmoteltu muutenkin, se sai joululahjaksi sarjakortin Aquabarksin lämminvesialtaaseen uimaan! Tammikuussa käytiin kerran kokeilemassa, miten uinti kulkee ja miten mummun keho reagoi lämpimään veteen. Rini tykkäsi kovasti ja tiesi heti, mitä uimahalliin oltiin tultu tekemään. Oikea puoli oli heikompi, niin kuin se on jonkin aikaa jo ollutkin, mutta ihanasti lämmin vesi näytti kehoa vetreyttävän. Sovittiin, että käydään alkuun noin kahden viikon välein, tällä viikolla Rini pääsee toisen kerran uimaan.

Tammikuussa meillä oli myös ajat osteopaatti-Katriinalle Tampereelle! Taas pakattiin Tanasen auto täyteen koiria, kun mukaan lähti omien koirien lisäksi Ainon Seela-karjismummu sekä Saran velipojat Haba (E. Saros) ja Puhti (E. Sirius). Mummukoirat saivat ihanaa erityiskohtelua, otin niille pentuaitauksen sisälle, niin niiden ei tarvinnut olla autossa pienessä tilassa pitkää päivää. Seela ei ole aiemmin käynyt Katriinalla, niin se sai ensin pentuaitauksesta katsella, kun Riniä hoidettiin.

Rinillä pääasiallisesti hoidettavaa oli enemmän oikealla puolella sekä niskassa. Keho kuulemma edelleen hienosti vastaa hoitoon ja elinvoimaa on ikään nähden valtavasti. Rini nautti hoidosta koko rahan edestä, se on aika ihana hoidettava. Seelalla hoidettavaa oli jonkin verran, mutta hienosti sekin antoi hoitaa, vaikka Aino ei päässyt mukaan. Seela palkitsi Katriinan jopa suukolla hoidon päätteeksi, mikä lienee karjikselle aika harvinaista 😀

Haballa ja Puhtilla pyyhki molemmilla aika hyvin, Haballa siellä täällä pientä hoidettavaa, muttei mitään isompaa. Puhti oli ihan eri koira kuin viimeksi, huomasin jo aamulla Terhin tuodessa sen meille, että sen karvahan kiiltää! Edellisen hoidon jälkeen vatsa oli rauhoittunut, ja selvästi ruoasta ravintoaineet imeytyvät nyt hyvin. Puhti esitteli hienot pitkät venytykset hoidon jälkeen.

Lempi oli aika hyvässä kunnossa, vaikka itse sen pari kertaa hieroessani olen saanut availla sen niskaa. Niskassa oli pientä hoidettavaa, mutta muuten ei mitään isompaa. Päivän pisimmän vikalistan haltija oli Sara, se putosi agitreeneissä noin 1,5vkoa ennen hoitoa pahasti keinulta, minkä seurauksena se oli kierossa kuin korkkiruuvi. Katriina totesi, että ”siltähän on käytännössä pää irti”. Aika päätöntä menoa meillä oli kyllä sen keinulta putoamisen jälkeen ollutkin. Pari päivää hoidon jälkeen Sara oli vielä aika ylivirittynyt, mutta sen jälkeen se on tasoittunut takaisin normaaliin.

Tammikuun lopussa käväistiin taas pohjoisen turneella ”Tanasen kuntoutusleirillä” Tiinan, Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön luona. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli hoitaa pohjoisen hieronta-asiakkaat, mutta käytiin me siinä ohessa paljon lenkkeilemässäkin ja koitettiin rentoutua. Pohjoisessa piisasi lunta, ja jo tulopäivänä perjantaina Tiinan viedessä meidät umpihankilenkille olin ihan kauhuissani, miten Rini-rukka selviää tästä reissusta. Ihan hyvin se onneksi selvisi, vaikka aika raskasta on lenkkeily näillä ikävuosilla noin raskaissa olosuhteissa. Nuoriso veti hangessa rallia ihan ongelmitta. Jälleen kerran kamera oli mukana reissussa, mutta yhtään kuvaa sillä ei tullut otettua.

Tammikuussa juhlittiin myös kolmen pentueen synttäreitä!

Synttärikimaran aloitti FF-pentue, joka täytti 12.1. jo 4 vuotta! Paljon onnea Leo, Vilppu, Taika ja Freya! ❤
20.1. ensimmäinen pentueeni eli Hazel-pentue täytti 9 vuotta! Paljon onnea kultapojistani ensimmäinen Nekku! ❤ Lentosuukkoja rakkaalle Hildalleni, mulla on ihan hirveä ikävä vieläkin.
30.1. S-pentue täytti 2 vuotta! Valtavasti onnea Haba, Vips, Fila, Maaru, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Lentosuukkoja ja kaihoisat terveiset rakkaille Nukalle ja Nemille pilvilinnoihin, olette molemmat ajatuksissa edelleen päivittäin.

Kisoja ei nyt alkuvuodesta ole, joten jatketaan treenien parissa. Lempille en ottanut ryhmäpaikkaa agilityyn tälle jaksolle, sillä meillä on muita suunnitelmia, itsenäisesti käydään kyllä treenailemassa. Lempin kepit nytkähtivät eteenpäin takaperin ketjuttamisen myötä, toivottavasti suunta jatkuisi hyvänä. Lempin treenit painottuvat enemmän rallyyn ja suunnitelmissa olisi tänä vuonna panostaa enemmän myös noseworkkiin. Sara jatkaa agilityä, tälle vuodelle mulla ei ole vielä kisatavoitteita, rakennetaan rauhassa pohjia. Saran kanssa olisi tarkoitus yrittää kasata tokon alokasluokan liikkeitä, ne alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Molempien kanssa toiveissa olisi myös päästä paimennuskisoihin tänä vuonna. Paimentamaan ei olla vielä päästy tälle vuodelle, mutta toivottavasti pian päästään! Emppuporukalle on varattu ensimmäinen paimennusviikonloppu maaliskuulle.

Sara 2v ❤

Eilen Viivi kävi näytillä pari päivää vaille 8kk ikäisen Kromin (E. Fireheart) kanssa! Koronan takia ei olla päästy pitämään pentuetreffejä eikä näkemään kunnolla, tuntuu ihan kamalalta, kun ei pääse näkemään kasvattien kasvua ja kehitystä. Onneksi meillä on Facebookissa aktiivinen ryhmä, jonka kautta ollaan pidetty yhteyttä kaikkien pennunomistajien kanssa. Kromista on kasvanut hieno ja komea nuori lepakkokorvainen pojankloppi. Olen tässä parin kuukauden sisään nähnyt nyt Kromin lisäksi Breen (E. Sweetheart), Nellin (E. Ravenheart) ja Ohmin (E. Lionheart), ja kyllä näissä Nadan ja Areksen herttalapsissa aika paljon samoja piirteitä on – kaikki ovat kovin iloisia, ihmisille avoimia ja sosiaalisia isohkoja pusukoneita 😀 Kromista otettiin edustuskuvat, tosin ennen kuvien ottamista käväistiin pieni kieppi meidän lähimetsässä, ja hauskanpito Saran kanssa jätti jälkensä näihinkin kuviin.


Jätä kommentti

Vivahteikas elo-syyskuu

Kuukauden päivät on taas mennyt edellisestä kunnon postauksesta. Arki on tuntunut varsin mukavalta pentuarjen jälkeen, vaikka noh – ei me ihan perusarkea olla paljon eletty sitten kuitenkaan. Edellinen postaus antoi jo aika paljon vinkkiä, mitä täällä meillä päämajassa on ollut meneillään. Kaikki postauksen ihanat kuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Kaunis Viva, Hazelmoor Yoko Ono ❤

Elokuun alkupuolella sain surullisen viestin Vivan kotoa – Viva tarvitsi uuden kodin. Kävin Ainon kanssa samana iltana hakemassa Vivan meille. Onneksi tätäkin pentuetta olen nähnyt ja nyt Vivan myötä kaikkien pentueen narttujen kanssa elänyt tavallista arkea lyhyempiä ja pitempiä pätkiä, niin tiesin vähän, mitä odottaa. Vivan hakumatkalla oli kovasti mielessä yli 10 vuoden takainen samankaltainen reissu Tampereelle, jolloin kyydissä takaisin tuli Vivan emä Neve. Viva on elämänsä elänyt ainoana koirana, joten ison muutoksen lisäksi se joutui heti opettelemaan elämää laumassa. Onneksi omat koirat ovat tottuneet, että meillä lauman koko vaihtelee, ja omien koirien sosiaaliset taidot ovat hyvät, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista.

Ensimmäiset viikot eivät olleet helppoja, sitä ei voi mitenkään kaunistella. Viva ei ”puhunut koiraa” juuri ollenkaan ja raasu oli niin stressaantunut, että varmasti jo senkin takia välillä tuli ylilyöntejä. Ihan ensimmäinen viikko tutustuttiin toisiimme, harjoiteltiin yhteisiä pelisääntöjä, tiukkaa hallintaa etenkin sisällä ollessa ja lenkkeiltiin paljon, että Viva saisi purkaa stressiä neutraalilla maaperällä. Päätettiin Minnan kanssa olla kiirehtimättä uuden kodin etsinnän aloittamista, että ehdin ensin vähän tutustua koiraan ja selvittää, millainen tyyppi Viva oikeastaan onkaan ja mitä sen uudelta kodilta vaaditaan. Kahden viikon jälkeen vaikein jakso helpotti, vaikka tietynlainen jännite oli koko ajan ilmassa.

Käytin Vivan eläinlääkärissä, sille tehtiin terveystarkastus, katsottiin perusverikokeet ja kuvattiin lonkat, lanneselkä ja rintaranka. Eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esille mitään poikkeavaa, terve tyttö ❤ Koulutuksellisesti panostin Vivan kanssa paljon rauhoittumiseen ja luopumiseen, vähän tehtiin haistelujuttuja, pääasiassa keskityttiin tottelevaisuuteen. Monessa asiassa tuntui kuin olisin tehnyt aikamatkan elämään Neven kanssa – Vivalla on ihan Neven ilme ja käytöksessään ja tavoissaan niin monta Neven juttua.

Niin paljon kuin Vivasta pidinkin ja olisin sen halunnut pitää, niin oli pakko todeta, että Vivan on parempi olla ainoana koirana kodissa, jossa sen ei tarvitse jakaa huomiota muiden koirien kanssa. Viime sunnuntaina Viva lähti koeajalle uuteen kotiin, ja ainakin tähän saakka siellä on mennyt hyvin. Toivon sydämestäni, että kaikki sujuu jatkossakin siellä hyvin ja Viva voisi jäädä ❤

22.-23.8. viikonloppuna kokoonnuttiin kennelporukalla Kerimäelle paimennusviikonloppuun Pohjolan lammastilalle! Viikonlopun saldoksi saatiin paljon hyvää treeniä loistavassa seurassa! Saldoon kuului perinteisesti myös auringonpolttama iho sekä ei-niin-toivottu kameran hajoaminen. Ei siis saatu ensimmäistäkään kuvaa paimennuksista. Paimennuksiin osallistuivat molempina päivinä Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha), Maaru (E. Shaula), Haba (E. Saros), Yola (Hazelmoor Yade Yolanda), Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Lempi ja Sara. Lauantaina joukon jatkona oli Ainon isän collie Mette ja sunnuntaina Venla Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa.

Saran kanssa tehtiin Kerimäellä itsevarmuuden nostatusta, Viva oli tullut meille viikko aiemmin, ja Sara otti henkisesti aika raskaasti ikävät tilanteet Vivan kanssa. Saran kanssa koko viikonlopun treenit olivat tosi onnistuneet, se teki todella kaunista kuljetusta, saatiin hyvää harjoitusta porttityöskentelyyn sekä lampailta irtoamiseen. Lampaiden ottaminen pienehköstä häkistä oli Saralle vaikea, mutta siihenkin saatiin hyvää treeniä, kun menin koiralle tueksi.

Lempin kanssa saatiin ratatreeniä, porttityöskentelyä, kokeiltiin vähän poispäinajoa. Paljon oli hyvääkin, mutta paljon saatiin kyllä myös säätää. Lempin itsevarmuus ei riittänyt näin ihmisvetoisilla lampailla pitämään lampaita paikallaan – ei laidunnuksessa eikä oikein porteillakaan. Lempi toimii ohjaajan peilinä – mitä enemmän ohjaajalla nousee savu korvista, sitä paineistuneemmin koirakin toimii ja sitä herkemmin se tekee omia ratkaisuja. Lempin kanssa haastaa myös, että se kokee paineistavaksi pysyä paikallaan, se haluaisi livahtaa keinolla millä hyvänsä tasapainopisteeseen ja tuoda lampaat ohjaajalle. Sain hyvän muistutuksen, mihin suuntaan Lempin kanssa ei kannata lähteä, täytyy vaan yrittää pitää oma pää kylmänä ja ratkoa positiivisen kautta haasteita. Helpommin kirjoitettu kuin tehty!

Paimennusviikonlopun jälkeisellä viikolla käväistiin Seutulassa kertaalleen paimentamassa, reissun päätarkoitus oli ihan muu kuin paimennus, siitä toivottavasti lisää joskus myöhemmin 🙂 Sekä Sara että Lempi tekivät yhden kierroksen uudessa paikassa ja uusilla lampailla, hyvä setti oli molemmille. Sara sai kehuja rauhallisuudestaan nuoresta iästä huolimatta. Lempi oli hieman paineistunut työskennellessään, mutta teki kyllä hyvin hommia.

Viime ja sitä edeltävällä viikolla paimennettiin lisää, viime viikon treeneistä ovat nämä kaikki kuvatkin 🙂 Saran kanssa on harjoiteltu pysäytystä, siltaa, kujaa ja pujottelua, jatkettu porttityöskentelyä. Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria, apua! Sara teki kaksi kierrosta, toisen vähän liukkaammilla lampailla ja toisen vähän tahmeammilla. Sillä riittää hyvin voimaa liikuttaa tahmeitakin. Saran kanssa paimennus on maistunut tosi makealle, se sopii mun käteen niin hyvin! ❤

Lempin kanssa saatiin kahdessa edellisessä treenissä vähän purettua paineistumista. Ollaan työstetty flänkkejä, jotka kaipaavat työtä edelleenkin. Viimeksi annoin Lempin ensimmäisellä kierroksella vähän rallatella, että sen saisi käyntiin, se tuntuikin toimivan ihan hyvin. Mirva varoitteli, ettei anna sen rallatella liikaa, koska Lempi alkaa myös herkästi tehdä töitä itselleen. Toisella kierroksella rallattelu suitsittiin ja tehtiin ratapätkä. Rata sujui muuten tosi hyvin, pujottelu oli tosi hyvä, pysäytys oli hyvä, kuja oli loistava, mutta laidunnuksessa Lempi lähti paineen alla ja karkuutti lampaat. Haettiin lampaat takaisin, tehtiin laidunnus uudestaan, rauhallisesti kehuin Lempiä, kun se pysyi paikallaan. Se toimi hyvin, mutta kyllä tää touhu pitää ihmisen nöyränä.

Agilityn kanssa on ollut rauhallisempi jakso, pidettiin pari viikkoa taukoa. Saran kanssa treenattiin viime viikolla, Lempin ryhmän kanssa oli treenijakson suunnittelupalaveri. Tällä viikolla treenit jäivät väliin kartturin sairastaessa, ensi viikolla lomaillaan Joensuussa, joten ei silloinkaan treenata. Saran keppitreeniä saatiin taas videolle, se alkaa näyttää aika kivalta 🙂 Lempin kanssa pitäisi keppiprojektia jatkaa, että olisi toivoa projektin valmistumisesta joskus.

Vivan lähdön jälkeen meidän arki on palannut normaaliksi. Lempi ja Sara alkoivat taas leikkiä keskenään ❤

Rakas paras mummukoira voi hyvin ❤ Rini on pysynyt pirteänä, selän näkyvää kipuilua ei ole ollut. Olen vähän treenannut rallya Rinin kanssa, mummu syttyy tekemisestä, mutta osa tehtävistä heitetään vähän arvalla, kun ei aina kuule ohjeita. Ruoka maistuu, silmissä on terveen näköinen kirkas katse. Elokuun lopussa oli kontrollikäynti eläinlääkärille, reissu, jota jännitin ja ehkä vähän pelkäsinkin, vaikka koiran vointi on näyttänyt paljon paremmalta alkukesään verrattuna.

Rini ❤

Perustarkastuksessa eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niissä ei poikkeavaa. Selkää paineltaessa Rini veti selkää vähän köyryyn, kipukohta on sama, jossa spondyloosimuutoskin on. Saatiin klinikalta uusi Carthropen-pistos mukaan, siitä on ollut apua. Sitten otettiin verinäyte. Odoteltiin Rinin kanssa tuloksia aulassa, mulla oli sydän kurkussa.

Saatiin kesän parhaat uutiset – leukosyytit olivat normalisoituneet ja maksa-arvot lähteneet laskuun! ❤ Maksa-arvot ovat edelleen koholla, mutta eläinlääkärin mukaan tällainen muutos antaa syytä uskoa, että maksassa oleva muutos on hyvälaatuinen. Mulla ei helposti tule itku ihmisten ilmoilla, mutta klinikalla tuli, niin valtava helpotus! Jatketaan erikoisruoalla ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella, puolen vuoden päästä kontrolloidaan veriarvot uudelleen. Se tuntuu olevan aika kaukana tulevaisuudessa, mutta toki mennään, jos meille yhteistä aikaa suodaan ❤

Muutakin ilon aihetta on ollut – meidän tiimiläiset ovat tykittäneet tuloksia!

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen tittelin RTK4 vakuuttavilla pisteillä – piirinmestaruuskisoista 91p ja myöhemmin elokuussa toisista kisoista 93p! Tokosta tuli elokuussa myös viimeinen 1-tulos ja titteli TK2! Agilityssäkin on tullut pari nollaa, toinen yliajalla. Saila tekee upeaa työtä mustan salaman kanssa!
  • Puhti (E. Sirius) ja Terhi osallistuivat elokuussa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeeseen ja suorittivat sen hyväksytysti – Puhti on siis soveltuva työskentelemään lasten kanssa, myös muiden koirien läsnäollessa! Tärkeä askel kohti tärkeää työtä lasten parissa! ❤
  • Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat 23.8. paimennuksen esikokeeseen – Maarulle loistava tulos 92/ERI ja uusi hieno titteli PAIM-E!
  • Vips (E. Salacia) suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti arvosanalla H ja sai ensimmäisen tittelin PAIM-T!
  • Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat agilityssä kuninkuusluokan kahdella 5vp:n radalla, huippua!
  • Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa on kisattu rallytokoa, piirinmestaruuskisoista 8.8. avoimen luokan korkkaus 100p ja 2. sija, Mikkelin kisoista 29.8. 96p ja 2. sija! Rallytoko kulkee Lempparin kanssa aika mukavasti ❤
  • Rufus (E. Wishmaster) korkkasi tokouransa tosi hyvällä 2-tuloksella!

Valtavasti onnea kaikille! ❤

Lempin piirinmestaruuskisarata 8.8.


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Empputreffit 2018

Viime viikonloppuna oli Emppuporukan perinteeksi muodostuneet kenneltreffit täällä Jyväskylässä. Tällä kertaa treffailtiin vähän pienemmällä porukalla, mutta mukavaa oli ja tekemistä riitti!

DSC_0395Vasemmalta oikealle Vilppu (E. You Are Not Alone), Lempi (Two Coasts’ Rala), Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia), Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Keksi (E. Naroona), Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha) ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda)

Lauantaina aloitettiin maastotreeneillä Palokan takametsissä. Osa porukasta teki hakua, osa jälkeä ja ehtiväisimmät molempia 😀 Maastoon en tullut ottaneeksi edes kameraa mukaan, mutta en kyllä olisi kerennyt kuvatakaan. Itse olin hakuporukan matkassa treenaamassa sekä Keksiä että Lempiä. Keksi aloitti treenit työskentelemällä ihan huikean hyvin – tuntuu vieläkin niin käsittämättömältä, että koira voi toimia niin hyvin, vaikka Keksin kanssa ei hakua ihan hirveän monta kertaa ole treenattu. Keksillä (ja näkemäni perusteella N-pentueella muutenkin) on maastolajeja ajatellen kyllä ominaisuudet enemmän kuin kunnossa!

Keksi treenasi ruutua sunnuntain brunssitreeneissä

Lempin kanssa tehtiin motivaation nostatustreeniä neljän pakenevan maalimiehen voimin. Lähetykset tökkivät edelleen, viimeiselle ukolle lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Luulen, että nyt otetaan Lempille ennalta määrittelemättömän mittainen kausi motivaatiota nostattavia treenejä. Otin Lempille loppupalkaksi Tiinan lahjoittaman valtavan ison pehmopallon, ja se sekosi siitä ikihyviksi. Täytyy ensi kerralla kokeilla antaa pehmopallo maalimiehen matkaan!

Mun Wendy-silakka ❤

Mari ja Lotta olivat ystävällisesti tallanneet mummukoirille jäljet sillä aikaa, kun olin hakuilemassa. Jäljellä tuuli jonkin verran, mikä painoi koiria vähän jäljen sivuun, ja Neven kanssa piti välillä tovikin odottaa, että se sai nostettua jäljen uudestaan siltä vähän harhauduttuaan. Kärsivällisyys palkittiin, molemmat saivat jälkensä ajettua ja löysivät kaikki namurasiansa. Ehtisipä tässä syksyllä vielä ajella jälkiä jokusen, mummut niin nauttivat! Minäkin nautin niin kauan, kunnes päähän alkoi oikein ropista hirvikärpäsiä…

DSC_0420Neve ja treffeille osallistunut jälkikasvunsa. Ruuti (H. Yoiku Yemma) vasemmalla, vieressä Keksi (E. Naroona), Neve keskellä, Noa (E. Norris) ja Yola (H. Yade Yolanda) oikealla

Maastotreenien jälkeen käytiin viemässä koirat siksi aikaa kotiin, että lähdettiin porukalla syömään kaupunkiin. Hyvässä seurassa ruoka maistui ja juttu luisti!

Vilppu ja Nuppu nenähommissa

Iltapäivälle olin tilannut Elliltä nosework-valmennuksen meidän porukalle, pidettiin se Haukkuvaarassa. Aloittelevat treenasivat alkeita hajuerotteluradalla, sitten ”romuradalla”, edistyneemmät tekivät kukin tasonsa mukaisia harjoituksia joko laatikko- tai huone-etsinnöissä.

Freyan (E. Listen To My Story) ensikosketus noseworkkiin

Keksin kanssa tehtiin alkeita. Nakki oli liian hyvä ja kiihdyttävä palkka ja kieli pyrki turhan innokkaasti purkkiin, joten namit vaihtuivat pienempiin ja kuivempiin, ja purkin päältä palkkaamisen sijaan palkka tuli hyvin rauhallisesti lattialle. Muutos koiran vireeseen oli aika huikea! Keksille saatiin hyviä toistoja.

DSC_0061

Rini ja Lempi tekivät ”romuradan” lämmittelytreeninä, ja molemmat suoriutuivat siitä hyvin – molemmilta tuli hajuun selkeä reaktio. Muistaakseni Rinin palkkaamisessa olin vähän turhan hätäinen ja Lempin palkkaamisessa turhan hidas. Rini teki huone-etsinnän huolellisesti ja kärsivällisesti, olisin voinut ohjata sitä enemmänkin. Lempi teki laatikkoetsinnän. Haju löytyi lopulta, mutta mun pitää olla varovainen rintamasuuntani kanssa – saan sillä koiran ilmaisemaan vääränkin laatikon.

Neven kanssa tehtiin lähetystä etsintään kaukaa vauhdin saamiseksi. Mummulla oli ensin haasteita irrota, joten helpotettiin hieman välimatkaa. Haju löytyi ja mummu oli niin tomerana 🙂

DSC_0114

Muut jäivät vielä jatkamaan treenejä, kun itse jouduin lähtemään kotiin, sillä yövuoro odotti tekijäänsä. Tulipahan valvottua yli vuorokausi putkeen, vaan onneksi sujui yllättävän helposti! Aamulla en kyllä nukkumaan päästessäni tiennyt maailmasta mitään Lotan lähtiessä meiltä koirien kanssa Ainon koutsaamaan agilityharkkaan.

DSC_0286

Agilitytreenit olivat kuulemani mukaan sujuneet mukavasti kaikilta! Itse liityin joukon jatkeeksi brunssitokoon ja -rallyyn muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Lempin kanssa tehtiin alokasluokan rata, jossa oli oikein hyviä pätkiä! Lempi teki myös ruutuun räjähtäviä lähtöjä, luoksetuloa ja noutoa, lisäksi rellestettiin leikillä. Lemppari oli oikein hyvässä iskussa, treeneistä jäi hyvä mieli. Purin myös harmistustani ja epätoivon fiiliksiä Lempin viime aikaisista treeneistä Ainolle. Aino lohdutti sanomalla, että vaikka Lempi olisi miten huono, niin se on silti kaikkien aikojen parhaiten koulutettu saukko! Tällä aion leijua hetken! 😀

Perinteisiin kuului myös potrettikuvat, niitä otin treenien ohessa.

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” 2v

DSC_0698Empathica’s Naroona ”Keksi” 3,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 3,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” 5kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 1,5v

Hazelmoor Neat Naomi ”Naomi” kohta 12v

DSC_0473Hazelmoor N-mummut ❤

Parit sisaruskuvat: vasemmalla Keksi ja Noa, oikealla Ruuti ja Yola

Treenit ja treffit kaikkinensa sujuivat tosi mukavasti. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, olipa ihanaa viettää viikonloppu hyvällä porukalla! Kyllä kasvattajan mieli lepää ja sydän pakahtuu, kun saa seurata hienosti koulutettuja ja toimivia harrastuskoiria upeine omistajineen ❤ Lauantaina meidän treenejä kävi seuraamassa ja avustamassa muutama toivottavasti tuleva Emppuporukan jäsen, kiitos käynnistä!

DSC_0898Treffien päätteeksi käytiin Ainon ja Saijan laumojen kanssa vielä lyhyellä kävelyllä. Ihana kuva yhdeksiköstä, tässä porukassa on aika monta veteraania ❤

Sunnuntaina saimme myös upeita uutisia Englannista – Saila on Mimmi-karjiksen kanssa voittanut para-agilityn 6-luokassa mm-kultaa! Myös Messillä (E. Naldo) meni upeasti: tuloksena kaksi 0-rataa ja yksi 5vp rata! Paljon, paljon onnea Saila, olemme teistä niin ylpeitä! ❤

40133654_467276343776008_5443761938330812416_nSaila lähetti kuvaterveisiä reissun päältä ❤


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤


Jätä kommentti

Hazel-leiri 2018

Viime viikonloppu vietettiin helteisessä Hauhossa, Koiraurheilukeskus Hauhovissa Hazel-leiri 2018 merkeissä! Kenneltreffit ovat olleet kesän mukavimpia tapahtumia, kun saa viettää viikonlopun mukavassa seurassa koirien kanssa puuhastellen.

37565402_10217811447584036_9112863129624117248_oVaihtelevan laskutavan mukaan mukana oli viikonlopun aikana 30 koiraa ja viikonloppuun osallistui 17 ihmistä

Leirinalusviikko alkoi vähän kurjissa merkeissä. Ensin oli edessä paluu takaisin töihin kesäloman jälkeen, joka nyt ei toisaalta tuntunut ihan niin kurjalta kuin yleensä. Loma oli antoisa ja tuntui, että kerkesi ainakin viime kesään verrattuna nollata itsensä huomattavasti paremmin. Maanantaina työillan päätteeksi aloin ihmetellä, kun Neve maiskutteli aika tavalla ja selvästi aristi laittaa leuat yhteen. Suuhun katsoessani havaitsin alahampaan painavan ikävästi yläkulmurin viereen ikeneen. Eikun heti tiistaiaamuna eläinlääkärille soittamaan. Käytiin näytillä, eläinlääkäri suositteli hammasröntgeniä ja sen tuoman tiedon valossa arvioimaan hampaiden poiston tarvetta. Saatiin aika seuraavalle päivälle.

Minnan ottamat kuvat Nevestä

Keskiviikkoaamuna mentiin Neven kanssa klinikalle. Nukutuksen aikana otettiin röntgenkuvat hampaista ja poistettiin kaksi hammasta – ikeneen painanut alahammas, jossa oli paha kiillevaurio, sekä poskihammas, jonka juureen oli ilmaantunut hammasjuuripaise. Eläinlääkäri arveli paiseen aiheuttaneen akuutin kivun, ja näin varmaan olikin, sillä maiskuttelu ja suun aristelu jäivät pois. Mummu oli tarvinnut lääkkeellistä apua nukutuksen aikana sykkeitä nostamaan, sen verran ikä alkaa painaa. Keskiviikosta selvittyämme toipuminen on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin, torstaina mummukoira oli jo oma reipas itsensä. Hammasremontille olisi tarvetta vieläkin, mutta ensin pidetään pitempi tauko nukutuksesta, ja syksymmällä arvioidaan, miten edetään. Sykkeiden laskun vuoksi jatkossa riskit nukutusten osalta ovat suuremmat.

37191158_10156427801822808_5019488417243725824_n

Perjantaiaamuna loppuivat yövuorot. Muutaman tunnin yöunilla pakkauduttiin Saijan, neljän koiran ja tavarapaljouden kera mun tilaihmeeseen ja lähdettiin ajelemaan kohti Hauhoa. Kahden yötyöläisen jutut olivat varsin hysteerisiä, joten matka taittui mukavasti ja nopeasti. Perjantaina istuttiin vaan iltaa, naurettiin ja parannettiin maailmaa, Lotta oli meidän lisäksi ainoa, joka tuli yöksi jo perjantaina. Minna kävi illan pitämässä meille seuraa. Sen verran valvotut yöt painoivat, että kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Koirat asettuivat leiripaikkaan tosi rennosti – myös Lempi, jolle tämä oli ensimmäinen leirielämys – eivätkä edes vahtineet.

37223564_10156427801937808_4014709289682731008_nLeiriselhvieee!

Lauantaina unta olisi riittänyt vielä herätyskellon soidessa, mutta liikkeelle oli lähdettävä. Leiripaikalle alkoi hiljalleen tulla meille lisää seuraa, syötiin pikainen aamupala (mulla oli järkyttävän huono olo, joten jäi aika onnettomaksi) ja suunnattiin Ellin tokokoulutukseen. Jo aamusta oli tosi lämmin, joten viritettiin nurmikentän reunalle suojelupiiloista vähän varjoa. Lempin kanssa tehtiin tokossa seuraamista. Se on tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, Ellin sanoja lainatakseni nyt pitää vaan varjella, etten mene ja pilaa sitä 😀 Ryhdyttiin työstämään Lempille nopeita perusasentoja, se sujui aika kivasti. Toisella kierroksella tehtiin tunnariin alkeita, se vaikuttaa aika lupaavalta.

Minna kuvasi nämä ihanat hupsuttelukuvat ja meidän perhepotretit

Lounasaikaan mennessä pahin olo oli mennyt jo ohi, joten ruoka maistui. Lounaan jälkeen oli Ellin rallytokokoulutus, jossa treenasin Rinin kanssa rataa. Mummu oli ihan liekeissä, se on raasu jäänyt tässä keväällä vähän paitsioon, kun olen käyttänyt valkkuajat pääasiassa Keksin valmisteluun voittajaluokan kisoja varten. Rata meni tosi hyvin, sieltä ei noussut mitään isompaa yksittäistä työstettävää. Huomio keskittyi lähinnä mun höpöttämiseen koiralle, joten testattiin toisella kierroksella, miten koiran tekemiseen vaikuttaa, jos pidän suun kiinni muulloin paitsi napakoita käskyjä antaessani. Ero ei ollut kovin paljon suuri, mutta ehkä Rini oli hieman skarpimpi.

Iltapäivällä päivällisen jälkeen meillä oli vielä nosework-treenit. Lempi ja Neve tekivät sisäetsintöjä, Lempi alakerran isossa ruokailutilassa, yläkerran aulassa ja yhdessä pienessä majoitushuoneessa; Neve teki yläkerrassa useamman pienen majoitushuone-etsinnän ja toisella kierroksella yläkerran aulan. Molempien treenit menivät huisin hyvin, Neve etenkin oli tosi hyvässä vedossa ja Lempikin teki tosi hienosti töitä! Summa summarum – lauantain treenit menivät tosi kivasti ja yli odotusten. Treenien jälkeen vaan otettiin lunkisti, käytiin kävelemässä, saunottiin, grillattiin ja istuttiin iltaa. Unta ei illalla tarvinnut pitkään odotella.

37361162_10217811441343880_8708538851158654976_oMissä mun pentuni on??? Lempi 1v5kk

Sunnuntaina oli Lotta Vuorelan agilitykoulutus, johon en itse osallistunut, mutta olin rakentamassa rataa ja ottamassa kuvia. Omat koirat huilasivat varjossa, kävin niitä välillä kävelyttämässä ja lounaan jälkeen käytiin vielä vähän poseeraamassa Minnan kameralle. Siivouksien jälkeen olikin aika suunnata jo kotimatkalle. Miten nämä viikonloput hujahtavatkin niin nopeasti!

Rinistä saatiin Minnan sanojen mukaan parhaat seisomakuvat evör. Ei huono kohta 12-vuotiaalta 🙂

Emppuperhettäkin oli leirillä aika mukavasti edustettuna, meidän lisäksi Helianna ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts), Mari ja Noa (Empathica’s Norris) sekä Nuppu (Titangus Daracha), Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) sekä Leo (Empathica’s Maybe I’m A Lion). Neven ensimmäisestä pentueesta leirillä oli Lyylin lisäksi Saijan Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä Lotan Yola (Hazelmoor Yade Yolanda). Ihana oli nähdä teitä kaikkia!

Kiitos kaikille tosi kivasta viikonlopusta! Ensi vuoden leiriä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan 🙂


Jätä kommentti

Kiireinen loppuvuosi

Blogin pitäminen ajan tasalla muuttuu aina vaan haasteellisemmaksi. Pitkäänhän sen päivitys on ollut yövuorojen varassa, ja kun tulee pitkiä taukoja yövuorojen välille, päivitysvälitkin kasvaa. Yritän taas tehdä jonkinlaisen koosteen menneistä viikoista.

Tulosuutisia ihan ensimmäisenä:

  • Keksi (E. Naroona) suoritti 8.9. bh-kokeen hyväksytysti: tottiksesta arvosanana erinomainen ja Keksi palkittiin päivän parhaana koirana (jaettu 1. sija). Onnea Aino ja Keku! ❤
  • Messi (E. Naldo) tekaisi toisen valionarvokiinnityksensä rallytokon mestariluokasta 11.11. 97 pisteellä Ellin ohjauksessa! Toiselta radalta samana päivänä 86 pistettä, joten tiukkaa tulosta tulee! Jyväskylässä oli rallytokokisat myös 25.11. Sieltä Messille 85 pistettä. Paljon onnea ja tsemppiä ihan mielettömästi sen viimeisen valionarvokiinnityksen metsästykseen! ❤
  • Myös Rini kisasi pitkän kisatauon jälkeen 25.11. rallytokossa, meillekin mestariluokasta 85 pistettä
  • Ruutille (Hazelmoor Yoiku Yemma) 11.11. rallytokon voittajaluokasta 87 pistettä, 25.11. kisoista 83 pistettä ja uusi titteli RTK3 ❤ Onnea Saija!

Emppuja on mahdollista seurata nyt myös Facebookin välityksellä, sillä tein meille sinne sivun. Sinne päivittelen meidän tulosuutisia ja kuvia vähän reaaliaikaisemmin, lisäksi sieltä löytyy kansio, jonne pikkuhiljaa päivittelen Emppuperheen esittelyjä sitä mukaa, kun omistajat koiristaan sinne kertovat. Tervetuloa seuraamaan! Blogia päivittelen entiseen tapaan aina ehtiessäni.

Tässä syksyn mittaan olen päässyt hiljalleen kiinni myös sivutoimisen yrittäjän elämään. Koirahuolto Aija Tanskanen tarjoaa urheilukoirahierojan palveluita Jyväskylän alueella ja sopimuksen mukaan kauempanakin. Joensuussa on tässä syksyn mittaan ollut hoitopäiviä tarjolla aika säännöllisesti kerran kuukaudessa.

23518895_1781686735457398_6789664955810361397_nLysti-aussie nauttii hoidettavana olosta 🙂

23915788_1787697094856362_4894355338368698099_n

Meille kuuluu muuten ihan hyvää, joskin kiirettä tuntuu tasaisesti pitävän. Ollaan treenailtu aika paljon kaveriporukalla, valmennuksissa ja kotona, pääasiassa lajina ollut rallytoko ja Lempin kanssa on jatkettu pentukoiran rakentamista kohti kisakoiraa. Kaveriporukalla pidettiin treenit pyhäinpäivänä 4.11. sekä 22.11. aamulla. On treenaaminen vaan niin paljon mukavampaa porukassa!

Muutama valittu pala Helin ja Jounin ottamia kuvia pyhäinpäivän treeneistä

24197475_10155811569547808_1551196855_oKeskiviikkoaamun treeneissä käytettiin luovuutta houkutuksessa

Sitten ollaan lenkkeilty, omalla porukalla ja välillä kavereidenkin kanssa, välillä on ollut lunta ja useimmiten ei. Surkea syksy, vesisadetta ja pimeää vaan riittää. Tulisipa pysyvä lumi ja pakkasta!

Marraskuun alussa lomailinkin viikon. Ei se lomalta oikein kerennyt tuntua, oli niin paljon ohjelmaa. Alkuviikosta kävin hieromassa koiria, keskiviikolle olin varannut Nevelle leikkauksen jälkeisen hoitoajan Katriinalle, loppuviikko vietettiin Joensuussa. Neve tosin näyttikin voivan niin hyvin ja Lempi vuorostaan kertaalleen ontui, joten hoidettava vaihtui. Lempissä hoidettiin lähinnä niskaa ja hieman kieroon lähtenyttä lantion aluetta, muuten pentukoira oli hyvässä kunnossa. Ison poppoon hoitopäivä on tulossa ensi viikolla, silloin ajelen Tampereelle kuuden koiran kanssa.

Paimentamassakin käytiin kertaalleen marraskuussa. Mummujen kanssa asetelma on kääntynyt päälaelleen: olen muuttunut Rinin ohjaamisessa jostain syystä kauhean epävarmaksi ja mummu on sen ansiosta alkanut kaasuttelemaan. Mitään tyhmää Rini ei tee, mutta ei se esittele parastaankaan, kun en anna sille riittävän selkeitä ohjeita. Sen sijaan Neven kanssa paimennus sujuu nyt tosi hyvin, kun hyväksyn siltä vähän äänenkäyttöä, ja sen, että me mennään lujaa.

Mutta Lempi ❤ Vaikka paimentaminen on ollut tosi kiehtovaa, mukavaa ja koukuttavaa aiemminkin, en olisi ikinä voinut uskoa, miten mahtavaa se voikaan olla. Kun koira vaan toimii ja se oikeasti tietää, mitä sen kuuluu tehdä. Joku loksahdus tapahtui lokakuun paimennusviikonlopussa, sillä hieno pentukoira lukee ohjausta hirmuisen hienosti, pitää tosi upeasti etäisyyttä lampaisiin ja pysäytyksetkin alkoivat onnistua ihan itsestään. En malta odottaa, että pääsen joulukuun treeneihin jatkamaan!

Ohjasin marraskuun treeneissä myös Keksiä paimenessa. Äänekkyydessä ja sen ilmentämisessä Keksi muistuttaa ihan hirveästi Hildaa (turhautuu, kun ei saa lampaita nopeasti liikkeelle ja pysymään liikkeessä), intensiivisyydessä taas äitiään. Keksille rakennettiin hallintaa ja se pääsi treenin lopussa vapaana paimentamaan lampaita. Tie siihen pisteeseen oli tosin pitkä ja ohjaajalta kärsivällisyyttä vaativa, lähinnä juuri sen äänenkäytön sietämisessä ja toisaalta myös sen hallinnassa. Jännä nähdä, miten tuo treeni näkyy koiran tavassa työskennellä seuraavalla kerralla. Vapaaksi päästyään Keksi teki töitä ihan hiljaa.

23157385_516586592034704_7775332780076215418_oTämäkin kuva on Helin ja Jounin ottama

Neven toipuminen on jatkunut hyvin. Marraskuun alkupuolella käytin koiria jokusen kerran uimassa, ja Neve sai takapäähänsä kadonnutta lihasmassaa takaisin. Se on piristynyt ihan silmissä, ja useimmiten oman porukan lenkeillä leikkii Lempin kanssa. Ihana on ollut katsoa mummun menoa. Huoltakin on ollut, sillä lähes kuukausi sitten löysin Nevestä taas uuden patin. Patti ei kuukaudessa ole kasvanut, joten seurantalinjalla ollaan menty, nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä ja hetkestä. Toivon niin kovasti, että mummu saisi olla täällä meidän seurana vielä pitkään ❤

Loppuvuotta kohti menot pikkuhiljaa hiljenee. Yhdet rallykisat on luvassa vielä tälle vuodelle Rinin kanssa, kasvateillakin on muutamia koitoksia suunnitteilla.

Lempi valmistautuu jo jouluun