Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Rakas Lyyli

Rakas, kultainen, ihana pikkumusta. Painoit lempeän pienen tassunjälkesi niin moneen sydämeen, myös minun.

Hazelmoor Yelly Bean ”Lyyli” 11.9.2012-27.8.2018

Voimia Tiialle sydäntäsärkevään suruun ja ikävään

14996360_10154623277877808_604821455_n

Mainokset


Jätä kommentti

Empputreffit 2018

Viime viikonloppuna oli Emppuporukan perinteeksi muodostuneet kenneltreffit täällä Jyväskylässä. Tällä kertaa treffailtiin vähän pienemmällä porukalla, mutta mukavaa oli ja tekemistä riitti!

DSC_0395Vasemmalta oikealle Vilppu (E. You Are Not Alone), Lempi (Two Coasts’ Rala), Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia), Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Keksi (E. Naroona), Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha) ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda)

Lauantaina aloitettiin maastotreeneillä Palokan takametsissä. Osa porukasta teki hakua, osa jälkeä ja ehtiväisimmät molempia 😀 Maastoon en tullut ottaneeksi edes kameraa mukaan, mutta en kyllä olisi kerennyt kuvatakaan. Itse olin hakuporukan matkassa treenaamassa sekä Keksiä että Lempiä. Keksi aloitti treenit työskentelemällä ihan huikean hyvin – tuntuu vieläkin niin käsittämättömältä, että koira voi toimia niin hyvin, vaikka Keksin kanssa ei hakua ihan hirveän monta kertaa ole treenattu. Keksillä (ja näkemäni perusteella N-pentueella muutenkin) on maastolajeja ajatellen kyllä ominaisuudet enemmän kuin kunnossa!

Keksi treenasi ruutua sunnuntain brunssitreeneissä

Lempin kanssa tehtiin motivaation nostatustreeniä neljän pakenevan maalimiehen voimin. Lähetykset tökkivät edelleen, viimeiselle ukolle lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Luulen, että nyt otetaan Lempille ennalta määrittelemättömän mittainen kausi motivaatiota nostattavia treenejä. Otin Lempille loppupalkaksi Tiinan lahjoittaman valtavan ison pehmopallon, ja se sekosi siitä ikihyviksi. Täytyy ensi kerralla kokeilla antaa pehmopallo maalimiehen matkaan!

Mun Wendy-silakka ❤

Mari ja Lotta olivat ystävällisesti tallanneet mummukoirille jäljet sillä aikaa, kun olin hakuilemassa. Jäljellä tuuli jonkin verran, mikä painoi koiria vähän jäljen sivuun, ja Neven kanssa piti välillä tovikin odottaa, että se sai nostettua jäljen uudestaan siltä vähän harhauduttuaan. Kärsivällisyys palkittiin, molemmat saivat jälkensä ajettua ja löysivät kaikki namurasiansa. Ehtisipä tässä syksyllä vielä ajella jälkiä jokusen, mummut niin nauttivat! Minäkin nautin niin kauan, kunnes päähän alkoi oikein ropista hirvikärpäsiä…

DSC_0420Neve ja treffeille osallistunut jälkikasvunsa. Ruuti (H. Yoiku Yemma) vasemmalla, vieressä Keksi (E. Naroona), Neve keskellä, Noa (E. Norris) ja Yola (H. Yade Yolanda) oikealla

Maastotreenien jälkeen käytiin viemässä koirat siksi aikaa kotiin, että lähdettiin porukalla syömään kaupunkiin. Hyvässä seurassa ruoka maistui ja juttu luisti!

Vilppu ja Nuppu nenähommissa

Iltapäivälle olin tilannut Elliltä nosework-valmennuksen meidän porukalle, pidettiin se Haukkuvaarassa. Aloittelevat treenasivat alkeita hajuerotteluradalla, sitten ”romuradalla”, edistyneemmät tekivät kukin tasonsa mukaisia harjoituksia joko laatikko- tai huone-etsinnöissä.

Freyan (E. Listen To My Story) ensikosketus noseworkkiin

Keksin kanssa tehtiin alkeita. Nakki oli liian hyvä ja kiihdyttävä palkka ja kieli pyrki turhan innokkaasti purkkiin, joten namit vaihtuivat pienempiin ja kuivempiin, ja purkin päältä palkkaamisen sijaan palkka tuli hyvin rauhallisesti lattialle. Muutos koiran vireeseen oli aika huikea! Keksille saatiin hyviä toistoja.

DSC_0061

Rini ja Lempi tekivät ”romuradan” lämmittelytreeninä, ja molemmat suoriutuivat siitä hyvin – molemmilta tuli hajuun selkeä reaktio. Muistaakseni Rinin palkkaamisessa olin vähän turhan hätäinen ja Lempin palkkaamisessa turhan hidas. Rini teki huone-etsinnän huolellisesti ja kärsivällisesti, olisin voinut ohjata sitä enemmänkin. Lempi teki laatikkoetsinnän. Haju löytyi lopulta, mutta mun pitää olla varovainen rintamasuuntani kanssa – saan sillä koiran ilmaisemaan vääränkin laatikon.

Neven kanssa tehtiin lähetystä etsintään kaukaa vauhdin saamiseksi. Mummulla oli ensin haasteita irrota, joten helpotettiin hieman välimatkaa. Haju löytyi ja mummu oli niin tomerana 🙂

DSC_0114

Muut jäivät vielä jatkamaan treenejä, kun itse jouduin lähtemään kotiin, sillä yövuoro odotti tekijäänsä. Tulipahan valvottua yli vuorokausi putkeen, vaan onneksi sujui yllättävän helposti! Aamulla en kyllä nukkumaan päästessäni tiennyt maailmasta mitään Lotan lähtiessä meiltä koirien kanssa Ainon koutsaamaan agilityharkkaan.

DSC_0286

Agilitytreenit olivat kuulemani mukaan sujuneet mukavasti kaikilta! Itse liityin joukon jatkeeksi brunssitokoon ja -rallyyn muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Lempin kanssa tehtiin alokasluokan rata, jossa oli oikein hyviä pätkiä! Lempi teki myös ruutuun räjähtäviä lähtöjä, luoksetuloa ja noutoa, lisäksi rellestettiin leikillä. Lemppari oli oikein hyvässä iskussa, treeneistä jäi hyvä mieli. Purin myös harmistustani ja epätoivon fiiliksiä Lempin viime aikaisista treeneistä Ainolle. Aino lohdutti sanomalla, että vaikka Lempi olisi miten huono, niin se on silti kaikkien aikojen parhaiten koulutettu saukko! Tällä aion leijua hetken! 😀

Perinteisiin kuului myös potrettikuvat, niitä otin treenien ohessa.

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” 2v

DSC_0698Empathica’s Naroona ”Keksi” 3,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 3,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” 5kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 1,5v

Hazelmoor Neat Naomi ”Naomi” kohta 12v

DSC_0473Hazelmoor N-mummut ❤

Parit sisaruskuvat: vasemmalla Keksi ja Noa, oikealla Ruuti ja Yola

Treenit ja treffit kaikkinensa sujuivat tosi mukavasti. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, olipa ihanaa viettää viikonloppu hyvällä porukalla! Kyllä kasvattajan mieli lepää ja sydän pakahtuu, kun saa seurata hienosti koulutettuja ja toimivia harrastuskoiria upeine omistajineen ❤ Lauantaina meidän treenejä kävi seuraamassa ja avustamassa muutama toivottavasti tuleva Emppuporukan jäsen, kiitos käynnistä!

DSC_0898Treffien päätteeksi käytiin Ainon ja Saijan laumojen kanssa vielä lyhyellä kävelyllä. Ihana kuva yhdeksiköstä, tässä porukassa on aika monta veteraania ❤

Sunnuntaina saimme myös upeita uutisia Englannista – Saila on Mimmi-karjiksen kanssa voittanut para-agilityn 6-luokassa mm-kultaa! Myös Messillä (E. Naldo) meni upeasti: tuloksena kaksi 0-rataa ja yksi 5vp rata! Paljon, paljon onnea Saila, olemme teistä niin ylpeitä! ❤

40133654_467276343776008_5443761938330812416_nSaila lähetti kuvaterveisiä reissun päältä ❤


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤


Jätä kommentti

Hazel-leiri 2018

Viime viikonloppu vietettiin helteisessä Hauhossa, Koiraurheilukeskus Hauhovissa Hazel-leiri 2018 merkeissä! Kenneltreffit ovat olleet kesän mukavimpia tapahtumia, kun saa viettää viikonlopun mukavassa seurassa koirien kanssa puuhastellen.

37565402_10217811447584036_9112863129624117248_oVaihtelevan laskutavan mukaan mukana oli viikonlopun aikana 30 koiraa ja viikonloppuun osallistui 17 ihmistä

Leirinalusviikko alkoi vähän kurjissa merkeissä. Ensin oli edessä paluu takaisin töihin kesäloman jälkeen, joka nyt ei toisaalta tuntunut ihan niin kurjalta kuin yleensä. Loma oli antoisa ja tuntui, että kerkesi ainakin viime kesään verrattuna nollata itsensä huomattavasti paremmin. Maanantaina työillan päätteeksi aloin ihmetellä, kun Neve maiskutteli aika tavalla ja selvästi aristi laittaa leuat yhteen. Suuhun katsoessani havaitsin alahampaan painavan ikävästi yläkulmurin viereen ikeneen. Eikun heti tiistaiaamuna eläinlääkärille soittamaan. Käytiin näytillä, eläinlääkäri suositteli hammasröntgeniä ja sen tuoman tiedon valossa arvioimaan hampaiden poiston tarvetta. Saatiin aika seuraavalle päivälle.

Minnan ottamat kuvat Nevestä

Keskiviikkoaamuna mentiin Neven kanssa klinikalle. Nukutuksen aikana otettiin röntgenkuvat hampaista ja poistettiin kaksi hammasta – ikeneen painanut alahammas, jossa oli paha kiillevaurio, sekä poskihammas, jonka juureen oli ilmaantunut hammasjuuripaise. Eläinlääkäri arveli paiseen aiheuttaneen akuutin kivun, ja näin varmaan olikin, sillä maiskuttelu ja suun aristelu jäivät pois. Mummu oli tarvinnut lääkkeellistä apua nukutuksen aikana sykkeitä nostamaan, sen verran ikä alkaa painaa. Keskiviikosta selvittyämme toipuminen on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin, torstaina mummukoira oli jo oma reipas itsensä. Hammasremontille olisi tarvetta vieläkin, mutta ensin pidetään pitempi tauko nukutuksesta, ja syksymmällä arvioidaan, miten edetään. Sykkeiden laskun vuoksi jatkossa riskit nukutusten osalta ovat suuremmat.

37191158_10156427801822808_5019488417243725824_n

Perjantaiaamuna loppuivat yövuorot. Muutaman tunnin yöunilla pakkauduttiin Saijan, neljän koiran ja tavarapaljouden kera mun tilaihmeeseen ja lähdettiin ajelemaan kohti Hauhoa. Kahden yötyöläisen jutut olivat varsin hysteerisiä, joten matka taittui mukavasti ja nopeasti. Perjantaina istuttiin vaan iltaa, naurettiin ja parannettiin maailmaa, Lotta oli meidän lisäksi ainoa, joka tuli yöksi jo perjantaina. Minna kävi illan pitämässä meille seuraa. Sen verran valvotut yöt painoivat, että kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Koirat asettuivat leiripaikkaan tosi rennosti – myös Lempi, jolle tämä oli ensimmäinen leirielämys – eivätkä edes vahtineet.

37223564_10156427801937808_4014709289682731008_nLeiriselhvieee!

Lauantaina unta olisi riittänyt vielä herätyskellon soidessa, mutta liikkeelle oli lähdettävä. Leiripaikalle alkoi hiljalleen tulla meille lisää seuraa, syötiin pikainen aamupala (mulla oli järkyttävän huono olo, joten jäi aika onnettomaksi) ja suunnattiin Ellin tokokoulutukseen. Jo aamusta oli tosi lämmin, joten viritettiin nurmikentän reunalle suojelupiiloista vähän varjoa. Lempin kanssa tehtiin tokossa seuraamista. Se on tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, Ellin sanoja lainatakseni nyt pitää vaan varjella, etten mene ja pilaa sitä 😀 Ryhdyttiin työstämään Lempille nopeita perusasentoja, se sujui aika kivasti. Toisella kierroksella tehtiin tunnariin alkeita, se vaikuttaa aika lupaavalta.

Minna kuvasi nämä ihanat hupsuttelukuvat ja meidän perhepotretit

Lounasaikaan mennessä pahin olo oli mennyt jo ohi, joten ruoka maistui. Lounaan jälkeen oli Ellin rallytokokoulutus, jossa treenasin Rinin kanssa rataa. Mummu oli ihan liekeissä, se on raasu jäänyt tässä keväällä vähän paitsioon, kun olen käyttänyt valkkuajat pääasiassa Keksin valmisteluun voittajaluokan kisoja varten. Rata meni tosi hyvin, sieltä ei noussut mitään isompaa yksittäistä työstettävää. Huomio keskittyi lähinnä mun höpöttämiseen koiralle, joten testattiin toisella kierroksella, miten koiran tekemiseen vaikuttaa, jos pidän suun kiinni muulloin paitsi napakoita käskyjä antaessani. Ero ei ollut kovin paljon suuri, mutta ehkä Rini oli hieman skarpimpi.

Iltapäivällä päivällisen jälkeen meillä oli vielä nosework-treenit. Lempi ja Neve tekivät sisäetsintöjä, Lempi alakerran isossa ruokailutilassa, yläkerran aulassa ja yhdessä pienessä majoitushuoneessa; Neve teki yläkerrassa useamman pienen majoitushuone-etsinnän ja toisella kierroksella yläkerran aulan. Molempien treenit menivät huisin hyvin, Neve etenkin oli tosi hyvässä vedossa ja Lempikin teki tosi hienosti töitä! Summa summarum – lauantain treenit menivät tosi kivasti ja yli odotusten. Treenien jälkeen vaan otettiin lunkisti, käytiin kävelemässä, saunottiin, grillattiin ja istuttiin iltaa. Unta ei illalla tarvinnut pitkään odotella.

37361162_10217811441343880_8708538851158654976_oMissä mun pentuni on??? Lempi 1v5kk

Sunnuntaina oli Lotta Vuorelan agilitykoulutus, johon en itse osallistunut, mutta olin rakentamassa rataa ja ottamassa kuvia. Omat koirat huilasivat varjossa, kävin niitä välillä kävelyttämässä ja lounaan jälkeen käytiin vielä vähän poseeraamassa Minnan kameralle. Siivouksien jälkeen olikin aika suunnata jo kotimatkalle. Miten nämä viikonloput hujahtavatkin niin nopeasti!

Rinistä saatiin Minnan sanojen mukaan parhaat seisomakuvat evör. Ei huono kohta 12-vuotiaalta 🙂

Emppuperhettäkin oli leirillä aika mukavasti edustettuna, meidän lisäksi Helianna ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts), Mari ja Noa (Empathica’s Norris) sekä Nuppu (Titangus Daracha), Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) sekä Leo (Empathica’s Maybe I’m A Lion). Neven ensimmäisestä pentueesta leirillä oli Lyylin lisäksi Saijan Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä Lotan Yola (Hazelmoor Yade Yolanda). Ihana oli nähdä teitä kaikkia!

Kiitos kaikille tosi kivasta viikonlopusta! Ensi vuoden leiriä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan 🙂


Jätä kommentti

Kiireinen loppuvuosi

Blogin pitäminen ajan tasalla muuttuu aina vaan haasteellisemmaksi. Pitkäänhän sen päivitys on ollut yövuorojen varassa, ja kun tulee pitkiä taukoja yövuorojen välille, päivitysvälitkin kasvaa. Yritän taas tehdä jonkinlaisen koosteen menneistä viikoista.

Tulosuutisia ihan ensimmäisenä:

  • Keksi (E. Naroona) suoritti 8.9. bh-kokeen hyväksytysti: tottiksesta arvosanana erinomainen ja Keksi palkittiin päivän parhaana koirana (jaettu 1. sija). Onnea Aino ja Keku! ❤
  • Messi (E. Naldo) tekaisi toisen valionarvokiinnityksensä rallytokon mestariluokasta 11.11. 97 pisteellä Ellin ohjauksessa! Toiselta radalta samana päivänä 86 pistettä, joten tiukkaa tulosta tulee! Jyväskylässä oli rallytokokisat myös 25.11. Sieltä Messille 85 pistettä. Paljon onnea ja tsemppiä ihan mielettömästi sen viimeisen valionarvokiinnityksen metsästykseen! ❤
  • Myös Rini kisasi pitkän kisatauon jälkeen 25.11. rallytokossa, meillekin mestariluokasta 85 pistettä
  • Ruutille (Hazelmoor Yoiku Yemma) 11.11. rallytokon voittajaluokasta 87 pistettä, 25.11. kisoista 83 pistettä ja uusi titteli RTK3 ❤ Onnea Saija!

Emppuja on mahdollista seurata nyt myös Facebookin välityksellä, sillä tein meille sinne sivun. Sinne päivittelen meidän tulosuutisia ja kuvia vähän reaaliaikaisemmin, lisäksi sieltä löytyy kansio, jonne pikkuhiljaa päivittelen Emppuperheen esittelyjä sitä mukaa, kun omistajat koiristaan sinne kertovat. Tervetuloa seuraamaan! Blogia päivittelen entiseen tapaan aina ehtiessäni.

Tässä syksyn mittaan olen päässyt hiljalleen kiinni myös sivutoimisen yrittäjän elämään. Koirahuolto Aija Tanskanen tarjoaa urheilukoirahierojan palveluita Jyväskylän alueella ja sopimuksen mukaan kauempanakin. Joensuussa on tässä syksyn mittaan ollut hoitopäiviä tarjolla aika säännöllisesti kerran kuukaudessa.

23518895_1781686735457398_6789664955810361397_nLysti-aussie nauttii hoidettavana olosta 🙂

23915788_1787697094856362_4894355338368698099_n

Meille kuuluu muuten ihan hyvää, joskin kiirettä tuntuu tasaisesti pitävän. Ollaan treenailtu aika paljon kaveriporukalla, valmennuksissa ja kotona, pääasiassa lajina ollut rallytoko ja Lempin kanssa on jatkettu pentukoiran rakentamista kohti kisakoiraa. Kaveriporukalla pidettiin treenit pyhäinpäivänä 4.11. sekä 22.11. aamulla. On treenaaminen vaan niin paljon mukavampaa porukassa!

Muutama valittu pala Helin ja Jounin ottamia kuvia pyhäinpäivän treeneistä

24197475_10155811569547808_1551196855_oKeskiviikkoaamun treeneissä käytettiin luovuutta houkutuksessa

Sitten ollaan lenkkeilty, omalla porukalla ja välillä kavereidenkin kanssa, välillä on ollut lunta ja useimmiten ei. Surkea syksy, vesisadetta ja pimeää vaan riittää. Tulisipa pysyvä lumi ja pakkasta!

Marraskuun alussa lomailinkin viikon. Ei se lomalta oikein kerennyt tuntua, oli niin paljon ohjelmaa. Alkuviikosta kävin hieromassa koiria, keskiviikolle olin varannut Nevelle leikkauksen jälkeisen hoitoajan Katriinalle, loppuviikko vietettiin Joensuussa. Neve tosin näyttikin voivan niin hyvin ja Lempi vuorostaan kertaalleen ontui, joten hoidettava vaihtui. Lempissä hoidettiin lähinnä niskaa ja hieman kieroon lähtenyttä lantion aluetta, muuten pentukoira oli hyvässä kunnossa. Ison poppoon hoitopäivä on tulossa ensi viikolla, silloin ajelen Tampereelle kuuden koiran kanssa.

Paimentamassakin käytiin kertaalleen marraskuussa. Mummujen kanssa asetelma on kääntynyt päälaelleen: olen muuttunut Rinin ohjaamisessa jostain syystä kauhean epävarmaksi ja mummu on sen ansiosta alkanut kaasuttelemaan. Mitään tyhmää Rini ei tee, mutta ei se esittele parastaankaan, kun en anna sille riittävän selkeitä ohjeita. Sen sijaan Neven kanssa paimennus sujuu nyt tosi hyvin, kun hyväksyn siltä vähän äänenkäyttöä, ja sen, että me mennään lujaa.

Mutta Lempi ❤ Vaikka paimentaminen on ollut tosi kiehtovaa, mukavaa ja koukuttavaa aiemminkin, en olisi ikinä voinut uskoa, miten mahtavaa se voikaan olla. Kun koira vaan toimii ja se oikeasti tietää, mitä sen kuuluu tehdä. Joku loksahdus tapahtui lokakuun paimennusviikonlopussa, sillä hieno pentukoira lukee ohjausta hirmuisen hienosti, pitää tosi upeasti etäisyyttä lampaisiin ja pysäytyksetkin alkoivat onnistua ihan itsestään. En malta odottaa, että pääsen joulukuun treeneihin jatkamaan!

Ohjasin marraskuun treeneissä myös Keksiä paimenessa. Äänekkyydessä ja sen ilmentämisessä Keksi muistuttaa ihan hirveästi Hildaa (turhautuu, kun ei saa lampaita nopeasti liikkeelle ja pysymään liikkeessä), intensiivisyydessä taas äitiään. Keksille rakennettiin hallintaa ja se pääsi treenin lopussa vapaana paimentamaan lampaita. Tie siihen pisteeseen oli tosin pitkä ja ohjaajalta kärsivällisyyttä vaativa, lähinnä juuri sen äänenkäytön sietämisessä ja toisaalta myös sen hallinnassa. Jännä nähdä, miten tuo treeni näkyy koiran tavassa työskennellä seuraavalla kerralla. Vapaaksi päästyään Keksi teki töitä ihan hiljaa.

23157385_516586592034704_7775332780076215418_oTämäkin kuva on Helin ja Jounin ottama

Neven toipuminen on jatkunut hyvin. Marraskuun alkupuolella käytin koiria jokusen kerran uimassa, ja Neve sai takapäähänsä kadonnutta lihasmassaa takaisin. Se on piristynyt ihan silmissä, ja useimmiten oman porukan lenkeillä leikkii Lempin kanssa. Ihana on ollut katsoa mummun menoa. Huoltakin on ollut, sillä lähes kuukausi sitten löysin Nevestä taas uuden patin. Patti ei kuukaudessa ole kasvanut, joten seurantalinjalla ollaan menty, nauttien jokaisesta yhteisestä päivästä ja hetkestä. Toivon niin kovasti, että mummu saisi olla täällä meidän seurana vielä pitkään ❤

Loppuvuotta kohti menot pikkuhiljaa hiljenee. Yhdet rallykisat on luvassa vielä tälle vuodelle Rinin kanssa, kasvateillakin on muutamia koitoksia suunnitteilla.

Lempi valmistautuu jo jouluun


Jätä kommentti

Syyskuun tuloksia

Muutamat aika tärkeätkin tulokset ovat odottaneet päivittäjäänsä!

Parhaat ensin: Messi (E. Naldo) tekaisi lainaohjaajansa Ellin kanssa rallytokokisoissa Laukaassa 16.9. ensimmäisen valionarvokiinnityksen! ❤ Minna Hillebrandin radalta 95 pistettä, RTK4, tuomarin palkinto ja sijoitus 3. Ihan mieletöntä, olen niin onnellinen, että voisin haljeta! Messi jatkoi hienoa tulosputkea piirinmestaruustokokisoissa 24.9., joista napsahti voittajaluokasta 1-tulos 259p (ohjattu nouto meni nollille, muuten tosi komea pisterivi) ja luokkavoitto! Onnea Saila, Elli ja Messi, olen ihan mielettömän ylpeä teistä! ❤

21743479_494648587561838_957243422665385425_o

Messin kuva (c) Heli & Jouni

Reija ja Rufus (E. Wishmaster) kisasivat myös rallya Raumalla 17.9. josta tuloksena ensimmäinen avoimen luokan hyväksytty rata 77 pisteellä! Neea ja Morris (E. Neville) osallistuivat samoihin skaboihin ja kävivät hakemassa lisää arvokasta kisakokemusta. Onnea molemmille ja tsemppiä jatkoon! ❤

Saijalla ja Ruutilla (Hazelmoor Yoiku Yemma) oli taas jännät paikat Muuramessa 30.9. Ruutin luonnetestin merkeissä. Olin paikan päällä katsomassa testiä ja kuvaamassa, lisään linkit videoihin myöhemmin, kun ennätän purkaa ne koneelle. Ruutin profiili:

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä, hyväksytty

22243840_10155655520317808_617859301_oOnnea Saija ja Ruuti! ❤


2 kommenttia

Hoitokoiria, kenneltreffejä ja lomaviikko

Kisojen lomassa elokuu meni aikalailla hoitokoirien parissa – tai siltä se ainakin tuntui. Keksi tuli hoitoon noin viikko ennen sm-kisoja, jotta ehdin tehdä sille vielä viime hetken viimeistelytreeniä ennen kisoja. Vaikka samassa kaupungissa asutaankin, niin on se treenaaminen vaan tosi paljon helpompaa, kun treenattava on kotona.

DSC_0430Kuva on otettu sm-kisojen jälkeisistä treeneistä, mutta ajaa asiansa – tykkään niin Keksin ilmeestä, kun se tekee töitä 🙂 Elli kuvasi.

Treenit ovat jossain määrin elokuuta sävyttäneetkin – pääpaino on ollut rallytokossa. Olen kyllä ihan hurahtanut lajiin, treenaaminen on tosi kivaa (vaikka ohjaajan ilme ei kuvissa ihan sen puolesta puhukaan 😀 )!

Lempin kanssa ei nyt olla pariin viikkoon päästy hakuilemaan ihan ristiin menevien aikataulujen takia, joten ollaan tässä kuussa painotettu treenejä enemmän pentutokojuttuihin. Seuraaminen menee eteenpäin, ohjaajan pitäisi vaan rohkeasti lähteä treeneissä etenemään. Lempin kanssa onkin opetteleminen, miten ohjata pehmeää ja herkkää koiraa. Vaikka aiemmatkin koirani ovat olleet ohjaajapehmeitä, Lempi on sitä ihan eri tasolla – se selvästi muistaa, onko jotain treeniä tehtyä viimeksi positiivisessa mielentilassa vai ei. Lienee onni, ettei Lempi ole ensimmäinen koirani, sen treenaamisessa on ollut iso apu, kun osaa lukea koiraa ja havainnoida siitä asioita, jotka kokemattomammalta koiran ohjaajalta menisivät ohi. Suuri onni on ollut myös päästä Ellin vetämään penturyhmään, kun voi luottaa siihen, että kouluttajalla on älyttömän hyvä silmä erilaisille koirille ja kykyä varioida treenejä kaikkien tasoon sopiviksi.

Mutta takaisin hoitokoiriin. Pari päivää rallytokon sm-kisojen jälkeen Aino lähti Sailan mukaan avustamaan Itävallan reissulla, joten Keksin hoitojakso meillä jatkui. Saman viikon torstaina joukon jatkeeksi liittyi vielä Keksin veli Morris (E. Neville). Morris ei ole meillä aiemmin hoidossa ollutkaan, mutta se sujahti laumaan ihan huomaamatta. Viiden koiran lauman pyörittämistä helpotti merkittävästi, että kaikki koirat olivat meillä kuin kotonaan, lauma pelasi juuri niin hyvin yhteen kuin etukäteen oletinkin ja olin seuraavan viikon lomalla, joten oli aikaa panostaa koirien viihdyttämiseen.

Tänä vuonna kenneltreffien ajankohdan sopiminen oli tosi haastavaa – kaikilla tuntui olevan menoja (vai liekö kyllästyneet kasvattajan lärviin, mutteivät kehdanneet myöntää! 😀 ) Osallistujamäärän maksimoimiseksi tehtiin tänä vuonna niin, että yhden kokonaisen viikonlopun sijaan kenneltreffit oli jaettu kahdelle viikonlopulle – yksi päivä kumpanakin viikonloppuna.

La 26.8. kokoonnuttiin treenaamaan porukalla tokoa/pentutokoa/rallytokoa ulkokentälle. Nyt oli ensimmäinen vuosi, kun sää ei koko treffipäivää suosinut, joten välillä vähän kastuttiin, mutta se ei onneksi tekemisen laatuun tai iloon vaikuttanut kenelläkään. Kenneltreffien ensimmäinen päivä keräsi eniten osallistujia, menossa olivat mukana Venla ja Vilppu, Marja-Leena, Jari ja Taika, Linda ja Nada, Saija, Edi, Rossu ja Ruuti, Pipsa ja Helmi sekä minä viiden koiran lauman kanssa. Treenattiin porukalla paikkamakuuta ja -istumista, sitten jokainen sai hyödyntää häiriötä ja treenailla omaan tahtiin haluamiaan liikkeitä, mä otin välillä vähän kuvia ja ohessa juteltiin, naurettiin ja rapsuteltiin koiria. Treenien päätteeksi käytiin syömässä porukalla. Olin suunnitellut iltapäivälle hakutreenejä, mutta osalla oli iltapäivälle muuta menoa ja pitkänmatkalaiset lähtivät kotimatkalle, niin ei saatu riittävästi porukkaa treenejä varten. Päädyttiin siis käymään välissä lenkillä kukin omalla kokoonpanollaan, illasta pidin vielä meillä kotona pienen lihashuolto-osion.

Paikkamakuutreeniä

Satunnaisia treenikuvia 🙂

Vilppu leikkii 🙂

Perinteisesti kenneltreffeillä on otettu myös rakennekuvat, niin myös tällä kertaa.

Helmi (Empathica’s Neytiri) 2,5v

Kalju Keksi (Empathica’s Naroona) 2,5v

Morris (Empathica’s Neville) 2,5v

N-pentueen edustus kera Nessu-mamman ❤

Piti pitkästä aikaa ottaa yhteispotretti Keksistä ja Nevestä kahdestaan 🙂

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 7,5kk

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 7,5kk

DSC_0439Final Fantasy -pentueen edustus ❤

Uutta karvaa kasvatteleva Nada (Hazelmoor Empress Empathica) 1v4kk

Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) muutamaa viikkoa vaille 5v

Myös mummuista otettiin pitkästä aikaa rakennekuvat. Tässä Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia) kohta 11v

Rini (Hazelmoor Natty Napkin) kohta 11v

Lempi (Two Coast’s Rala) 6kk. Lempistä ei saatu hyvää seisomakuvaa treffeillä, mutta Elli tuli seuraavana päivänä kuvausavuksi, niin saatiin onnistunut otos 🙂

DSC_0201Empputreffien aussie-edustus vasemmalta oikealle: Vilppu, Ruuti, Lempi, Keksi, Rini, Neve, Morris, Nada ja Taika ❤

Lomaviikko otettiin lunkisti koirien kanssa, mitä nyt käytiin vähän treenaamassa ja tietenkin lenkillä. Keksi palautui kotiin tiistaina meidän rallyvalmennusten jälkeen, joten meidän elo jatkui neljän koiran taloudella. Keskiviikkoaamuna käväistiin lenkillä Saijan, Ruutin ja Rossun kanssa, lenkin jälkeen ajeltiin Joensuuhun pariksi päiväksi sukuloimaan. Kamera oli reissussa mukana, mutta vettä satoi joka päivä niin paljon, että eipä tullut kuvattua. Meidän kotijoukot ihastuivat Morrikseen, ja Morris oli myös reissun päällä oikein mutkaton ja kiva koira. Paljon on poitsussa samaa kuin sisaruksissaan, en kyllä voisi olla tyytyväisempi tähän pentueeseen!

Joensuusta tultiin takaisin kotiin 2.9. lauantaiaamuna kenneltreffien toista osaa varten, jotka olivat samalla ”ottopoikani” Armaksen (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) 2-vuotissynttärijuhlat. Enää ei uskallettu luottaa hyvään säähän, joten varattiin Haukkuvaaran pikkukenttä kolmeksi tunniksi treenejä varten. Meidän lisäksi treeneihin ja synttäribileisiin osallistuivat Itävallasta kotiutunut Saila, Mimmi ja Messi sekä Saija koirineen. Kun aikaa oli ruhtinaallisesti, päätettiin rakentaa rallytokon sm-kisojen mestariluokan karsintarata, ja treenata sitä. Olipa kiva rata, jossa oli mukavasti haastetta!

Itse en ehtinyt kameran taakse lainkaan, kun treenasin viittä eri koiraa 😀 Kaikista kuvista suuri kiitos Helille ja Jounille! 🙂

Pääsin pitkästä aikaa testaamaan, miten Mestaria eli Messiä (Empathica’s Naldo) viedään radalla. Olen viimeksi vienyt sitä alokasluokan kisoissa tammikuun alussa, ehkä keväällä treenannut kerran tai korkeintaan kahdesti, ja tässä välissä Messi on noussut jo mestariluokkaan. Messi tiesi heti, mitä hallille oltiin tultu tekemään. Radalla se teki tosi tarkkaa työtä, ainoat virheet tulivat niillä kylttitehtävillä, joilla en osannut sitä rutiinin puutteen vuoksi ohjata. Vähän yhteistä treeniä alle niin josko minäkin Mestaria pääsisin viemään taas joskus kisakentillä 😉

Neven kanssa tehtiin mestariluokan rataa hieman helpotettuna, vaikka sehän osasi yllättävän paljon vaadituista tehtävistä. Nevellä oli treeneissä enemmän intoa kuin järkeä, mutta pääasia, että oli hauskaa 😀

Morriksen kanssa lähinnä vähän testailin, lähteekö se vieraan ohjaajan kanssa tekemään mitään, ja mitä se osaa. Hienosti poitsu lähti hommiin ja teki kyllä hyvin töitä, pieniä herpaantumisia hetkittäin. Kisoissa eteen tulevia haasteita ajatellen Neea on tehnyt tosi hyvät pohjat Morrikselle, sillä on selkeästi ajatus takapään käytöstä ja seuraaminen on iloista 🙂

Lempin kanssa tehtiin pentujuttuja: harjoiteltiin seuraamista, odottamista, jäävien liikkeiden erottelua, luoksetuloa. Havahduin vasta tuon oikeassa ylänurkassa olevan kuvan nähdessäni siihen, että Lempistä on oikeasti kasvanut jo iso tyttö! Vaikka onhan se edelleen pieni 😉

Kun mahdollisuus kerrankin oli, tehtiin Sailan hyvästä ehdotuksesta äijätreeniä eli treenattiin kentällä pelkästään poikien kanssa, yhtäaikaa tietenkin. Aloitettiin rivipaikkamakuulla, jota jokainen teki tasonsa mukaisesti. Morriksen kanssa oltiin paikallaolojuttuja työstetty koko hoitojakson ajan, joten treeni sattui hyvään saumaan. Treenit olivat oikein onnistuneet, saatiin kaikki olla ylpeitä äijäkoirista 🙂

20170902-DSC_0186Iloinen Armas, synttärisankaria naurattaa 🙂

Armaksen kotijoukot olivat suunnitelleet hauskan synttäriohjelmanumeron kaikille osallistujille: kaikki tekivät vuorollaan n. 4 vapaavalintaista kylttitehtävää pitkän rallyharkan, jonka suoritus oli hyvin vapaamuotoinen – sai tehdä temppuja, oikeita rallytehtäviä tai mitä vaan halusi! Koirat omaksuivat iloisen ja hauskan harjoituksen idean supernopeasti, ja palkintona kaikille oli pussillinen koirien namuja, joista koirat olivat aivan innoissaan!

Neve aloitti bilerallyn, ja jos varsinaisella treeniradalla oli ollut enemmän intoa kuin järkeä, niin tässä hupinumerossa se korostui vielä entisestään! Ei mummulle voinut olla nauramatta, se oli ihan mahdoton!

Mutta jos Neve hupaili, niin Rini räjäytti potin. Kun lähdön jälkeen pääsimme ensimmäiselle kylttitelineelle ja pyysin Riniä tekemään meidän temppuvalikoiman valttikortin – pam-tempun – Rini eläytyi tehtäväänsä ihan täysillä. Me ulvottiin naurusta ja meni pitkä tovi, että sain kasattua itseni loppurataa varten 😀 Oli superhauskaa!

Saila ja Saija koirineen esittelivät myös hienoa osaamista ja temppuja 🙂

Morriskin innostui tästä ohjelmanumerosta 🙂

Lempin kanssa tehtiin pennulle passeleita tehtäviä namin avustamana

Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, ihana oli nähdä teitä kaikkia ja treenata yhdessä! 🙂 Seuraava bilepäivä on jo suunnitteilla: mummujen 11-vuotissynttäreitä on tarkoitus juhlistaa porukalla!

Tämän viikon tiistaina Morris lähti omaan kotiin, sen riemu oli kyllä käsin kosketeltavissa, kun Neea ja Jyry tulivat sitä hakemaan! Kotona onkin tuntunut varsin hiljaiselta omalla porukalla, ihmeen nopeasti sitä tottuu isoon koiralaumaan.