Empathica's Blogi


1 kommentti

Hazel-pentue 10 vuotta eli vuosikymmenen verran Emppuja!

Tasan 10 vuotta sitten syntyivät ihan ensimmäiset Emput – haave, josta olin uskaltanut unelmoida vasta verrattain lyhyen aikaa. Rinin tullessa minulle vuoden 2006 lopussa en olisi ikinä uskonut, että koskaan kasvattaisin itse. Kasvatusurani alkoi hyvin eri tavalla kuin mihin koskaan olin pahimmissa painajaisissanikaan osannut etukäteen varautua tai kuvitella, se oli hyppy syvään päätyyn ilman pelastusliivejä tai uimataitoa. Se oli taistelu, jota ei voitettu ilman tappioita, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Seitsemästä pennusta vain kaksi selvisi, ja vieläkin kylmää, kun muistelen pentujen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja. Miten ilon sijaan läsnä oli koko ajan pelko niiden kahden viimeisenkin pennun menettämisestä.

Yllä olevat kuvat (c) Emmi Seppänen. Hazel-pentue kesällä 2012 kera Rinin ja Neven.

Tietyllä tapaa taistelu, josta ei ilman tappioita selvitty, mutta siitä kuitenkin selvittiin, kiteyttää koko kasvatusurani ensimmäisen kymmenyksen. Harvoin mikään on mennyt niin kuin etukäteen olen ajatellut tai toivonut. Lukemattomat kerrat olen kokenut pettymyksiä, itkenyt sydämeni rikki ja päättänyt luovuttaa – jättää kasvattamisen niille, jotka sen paremmin osaavat ja kestävät. Kuitenkin yhtä monta kertaa olen aikani surtuani haparoinut taas jaloilleni ja yrittänyt uudestaan. 

Rufus, Empathica’s Wishmaster vuoden 2013 lopussa

Niillä lukemattomilla pettymyksillä ja kyynelillä olen lunastanut itselleni toisen perheen, jota en vaihtaisi mihinkään, ja oppinut rakastamastani rodusta paljon sellaista, mitä voi oppia vain elämällä, kokemalla ja kasvattamalla. Kasvatinomistajista on tullut ystäviä, joiden kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. He ovat minulle perhe, jonka olen valinnut. Tästä kaikesta on kiittäminen heitä, jotka ovat uskoneet tekemääni työhön silloinkin, kun minun itseni on ollut vaikea siihen löytää uskoa. Ilman kasvatinomistajiani ei olisi Emppuja. 

N-pentue keväällä 2015

10 vuoden aikana meillä on syntynyt 8 Emppupentuetta ja yksi sijoituspentue Hazelmoor-kennelin nimen alle. Tuloksena hyvin maltilliset 33 pentua, jotka raakileina olen uusille omistajilleen luovuttanut, ja he hioneet koiristaan oman elämänsä timantteja. Kaikki vastoinkäymiset ovat tehneet näistä 33 pennusta minulle ihan korvaamattoman tärkeitä, rakkaita ja merkityksellisiä. Kaikki heistä eivät enää ole täällä, mutta jokaista joukostamme poistunutta kannan sydämessäni ihan niin kuin niitäkin, jotka täällä vuoroin ihastuttavat ja vihastuttavat elämäämme. 

Final Fantasy -pentue alkuvuodesta 2017

Seuraava vuosikymmen tuo tullessaan varmasti lisää hetkiä, jotka muistan ikuisesti – iloja, suruja, pettymyksiä, toivottavasti joitakin onnistumisia myös. Kuka tietää, jatkuuko Emppujen tarina vielä 10 vuoden päästä. Edessä on lisää oman polun raivaamista, uuden oppimista ja itsensä haastamista. Näiden kuluneiden 10 vuoden aikana olen löytänyt kasvatustyössä ”oman juttuni” sekä itsestäni ominaisuuksia, joiden olemassaolosta en tiennyt, ja ne ovat vuoroin auttaneet ja haitanneet matkantekoa. En tiennyt olevani näin sitkeä, kärsivällinen, rohkea ja itsepäinen. Ja kai tässä täytyy jotain toivoa olla myös mukana, että kerta toisensa jälkeen uskaltaa lähteä yrittämään uudestaan.

Empathica’s S-pentue pieninä alkuvuodesta 2019

Siis paljon onnea tämän päivän sankarit – ihana Rinin esikoispoika Nekku sekä ikiunta nukkuva rakas oma Hilda! Miten paljon Hibe kaipaankaan sinua! Paljon onnea kaikki Emput, minun ylpeyteni aiheet! Paljon onnea minä! En tällaista vuoristorataa osannut odottaa, mutta kyydissä on vielä pysytty, vaikka hyvin nöyränä se on pitänyt. Jokaisen aallonhuipun ja -pohjan olen tuntenut täysillä sydämelläni, ja siitä pidän kiinni jatkossakin. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet rinnalla, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ihan erityissuuri kiitos Minnalle, joka on ollut aivan korvaamaton apu, tuki ja ystävä tällä matkalla!

Hearts-pentue kesällä 2020. (c) Hanna Lehmusvuori

Odin, Empathica’s Grimnir syksyllä 2021

Empathica’sin kuopukset, loppuvuodesta 2021 syntyneet Taikan ja Menon pennut. Viralliset nimet on jo, mutta paljastan ne vasta myöhemmin!

Täältä blogista löytyy kirjanpito koko kasvatusurani alkuajoista lähtien! Vaikka välillä tuntuu, että päivittely on työn ja tuskan takana, niin olen kyllä hyvilläni, että tätä on tullut pidettyä. En edes tiedä, lukeeko tätä juuri kukaan muu kuin minä itse, mutta itseäni varten minä tätä ensisijaisesti olen pitänytkin.


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskatsaus

Kiireet eivät ole täällä päässä hellittäneet, mutta yritän yhden rästihomman saada pitkästä to do -listasta pois.

Listataan ensin syntymäpäivät, jotka ovat jääneet päivittelemättä. 11.9. Neven (Hazelmoor Nefertiti Nia) ensimmäiset pennut eli Hazelmoor Y-pentue täytti 9 vuotta. Näillä koirilla on oma paikkansa sydämessäni, niin monen elämässä olen saanut olla mukana tavalla tai toisella ❤ 21.9. oli minulle raskas päivä, ensimmäinen kerta 15 vuoteen, kun mulla ei ollut kotona mummukoiria, joiden merkkipäivää olisin voinut juhlistaa. Ikävä on ihan kauhea. 17.10. yhteisomistustyttö Oodi (Red’n Ready Make It Double) täytti vuoden. 27.10. Rufus (E. Wishmaster) täytti 8 vuotta, sekin saavutti jo veteraani-iän!

Saan vielä itkeä monet itkut. Hanna Lehmusvuori kuvasi Riniä viime kevättalvena, mutta sain aikaiseksi tilata kuvia itselleni vasta nyt syksyllä. Saan näitä pikkuhiljaa sitä mukaa, kun Hanna niitä ehtii viimeistellä. Nää on niin ihania ja kauniita ja niin raastavia yhtä aikaa ❤

No sitten sen tuloskimaran pariin. Kasvatinomistajat ovat olleet todella ahkeria ja keränneet syksyn ja loppuvuoden aikana pitkän listan tuloksia – tässä koontia niistä!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat agilityä, 1-luokan kisoista hyppäriltä tuli voittonolla!

11.9. Katja käytti Zeken (E. Braveheart) näyttelyssä Niemisen Antin arvosteltavana, tuloksena T.

”15kk varsin kookas, hieman vieras rotutyyppi. Sopivasti kulmautunut edestä. Hieman ahtaat kyynärpäät, niukka polvikulma. Kinnerahtautta. Riittävän tilava rintakehä, yhdensuuntainen hieman lyhyt takaa ahdas askellus. Melko pitkä pää. Hyvin vaaleat silmät. P3 puuttuu. Hyvä karvanlaatu ja väri. Avoin luonne.”

18.9. Aino ja Maaru (E. Shaula) kävivät paimennuskisoissa tekemässä hienon radan 89 pisteellä ja EH:lla – taas jäi ERI yhden pisteen päähän! Samoissa karkeloissa Ari ja Haba (E. Saros) suorittivat hyväksytysti paimennuksen esikokeen, eli Haballe uusi titteli PAIM-E!

18.9. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) tekivät Emppuhistoriaa osallistumalla ensimmäisiin palveluskoirakisoihin, lajina haku! Heillä oli kerrassaan upea päivä – ensimmäiset pk-kisat molemmille ja heti 1-tulos 276 pisteellä ja Vilpulle uusi upea koulari HK1! Kasvattaja itki onnenkyyneleitä ja pakahtuu edelleen ylpeydestä ❤

25.9. kisattiin Saran (E. Soraya) kanssa kotikisoissa rallytokoa, Sarsu teki hienon virheettömän radan, joten tuloksena 100p ja luokkavoitto.

2.10. Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat Joensuussa agilityä kolmen radan verran, sieltä tuloksena 5vp, 10vp ja hyppäriltä ensimmäinen 0-rata ja LUVA! Tää rata on upeaa katseltavaa!

3.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen!

7.10. Viivi ja Hanna veivät Kromin (E. Fireheart) ja Meran (E. Moonheart) paimennustaipumuskokeeseen, molemmilla meni taipparit läpi arvosanalla H! Sekä Kromille että Meralle uudet tittelit PAIM-T!

9.10. Linda kisasi Breen (E. Sweetheart) kanssa rallytokoa alokasluokassa, sieltä hieno tulos 96 pisteellä! Myös Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokon voittajaluokan komeasti 93 pisteellä ja luokkavoitolla!

11.10. sisarukset Maaru (E. Shaula) ja Haba (E. Saros) kisasivat omistajineen agilityssä – molemmille yhdet LUVA-nollat ja muilta radoilta 5vp!

23.10. oli taas hieno päivä Emppuporukalla! Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat Somerolla paimennuskisoihin, jotka olivat samalla ensimmäiset yhdistyksen rotumestaruuskisat. Aino ja Maaru tekivät upean radan 95 pisteen suorituksella, joten sieltä tuli ERI, 1-luokan rotumestaruus ja samalla menolippu 2-luokkaan! Samoissa kisoissa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat paimennuksen 2-luokan hienosti 81 pisteellä, EH:lla ja Nuppu sai uuden tittelin PAIM2! Su 24.10. Mari ja Nuppu kisasivat toisen kerran 2-luokassa, sieltä tuloksena 84 pistettä ja EH – hyvä suunta siis!

Nupun kuvan on ottanut Karoliina Kärkkäinen.

23.10. kisattiin myös rallytokoa Joensuussa. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) tekaisivat tosi hienon radan voittajaluokassa, pisteitä 97 ja 2. palkintosija! Minä kisasin kovasti juoksua tekevän Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa voittajaluokasta 82 pistettä, jolla tienattiin Lempille uusi titteli RTK3. Saran (E. Soraya) kanssa tehtiin alokasluokasta 95 pisteen arvoinen suoritus, jolla Saralle uusi titteli RTK1.

6.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat Oulussa seuramestaruuskisoissa rallytokon alokasluokassa viimeistä kertaa, tuloksena täydet 100p, koulari RTK1 ja alokasluokan seuramestaruus!

16.11. Linda ja Bree suuntasivat jo rallytokon avoimen luokan kisoihin, hieno korkkaus 99 pisteellä ja 2. palkintosijalla!

20.11. Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat kotikisoissa agilityä, sieltä tuli agiradalta hieno 0-tulos ja LUVA! Rataa kelpaa taas kyllä katsella, ihan mieletöntä menoa! Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat myös, yksi 10vp:n rata oli joukossa! Aino korkkasi myös Lempin (Two Coasts’ Rala) FCI-agilitykisauran, vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta kivasti Lempi kulki lainaohjaajan kanssa oman kartturin paiskiessa töitä.

Tässä syksyn aikana päästiin myös jännittämään terveystuloksia, kun Hearts-pentue täytti jo kesällä vuoden ja myös yhteisomistustyttö Oodi (Red’n Ready Make It Double) täytti vuoden lokakuun lopussa. Alla olevat kuvat ovat kaikki koirien omistajien ottamia, vasemmalta oikealle Ohmi, Kromi, Mera ja Bree. Tässä alla listaa vielä terveystutkimuksista:

  • Nelli (E. Ravenheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0
  • Bree (E. Sweetheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja olat terveet
  • Kromi (E. Fireheart) lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Mera (E. Moonheart) lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Ohmi (E. Lionheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0, polvet 0/0
  • Oodi (Red’n Ready Make It Double) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja olat terveet

Valtavasti onnea ihan kaikille ja kiitos! ❤


Jätä kommentti

Emppujen paimennusviikonloppu 4.-5.9.21

Viime viikonloppuna oli taas luvassa paimennusta Mirvan opissa Petäjävedellä. Itse en tosiaan tällä kertaa päässyt lauantaina osallistumaan mummon syntymäpäiväjuhlien vuoksi, mutta hyvin oli paimennukset porukalla sujuneet kylmästä kelistä huolimatta. Sunnuntaina pääsin itsekin pitkästä aikaa paimentamaan, harmittaa tosi paljon, että tämä kausi on mennyt meiltä ihan kokonaan ohi.

Paimennukset aloitti Rufus (E. Wishmaster), jonka puikkoihin hyppäsikin kouluttajamme Mirva testimielessä, kuulosti vähän siltä, että kisasuunnitelmia on luvassa lainaohjaajajärjestelyillä 🙂 Rufus lähti tekemään kivasti hommia lainaohjaajan kanssa, vähän se alkuun ihmetteli, miksei mamma tullut mukana. Se on kyllä yksi jässikkä – tietää tasan, minkä verran omaa mammaa voi vedättää, mutta lainaohjaajan kanssa sellainen peli ei vetele.

Nupun (Titangus Daracha) kanssa Mari työsti lampaiden rauhallista kääntämistä liinassa, joillekin koirille lampaiden päitä kohti meneminen on vähän paineistava paikka. Nuppu teki hyviä kääntöjä.

Pääsin ensimmäistä kertaa näkemään Kromin (E. Fireheart) paimennushommissa! Viivi on käynyt Kromin kanssa jonkin verran paimentamassa aiemmin, mutta nyt olivat ensimmäistä kertaa vierailla lampailla hommissa. Kromilla oli paljon vauhtia ja kova halu hakeutua joko Viivin luo tai lampaiden eteen, ja pysähtyminen oli sille alkuun suorastaan ennenkuulumaton ajatus. Hyvin alkoi kuitenkin treenien myötä löytyä jarrua ja pysähtymisiä, ja Kromi teki tosi kivasti hommia.

Aino jakoi sunnuntain treeniajan kahdelle koiralle, Karkki kävi vähän esittelemässä meille, miten karjakoirat hoitavat homman.

Mera (E. Moonheart) ja Hanna kävivät myös muistuttelemassa mieleen paimennuksen saloja. Meran treeneistä en nähnyt itse paljoakaan, kun piti olla hakemassa omaa koiraa seuraavaksi suoritusvuoroon, mutta sen perusteella, mitä ennätin nähdä, niin Mera teki kivannäköistä kuljetusta. Lauantaina ensimmäisellä kierroksella Meralla oli kuulemma aluksi ollut vähän vaikeuksia työskennellä kauempana Hannasta, mutta toisella kierroksella se teki hommia jo hyvin, ja sunnuntaina kuin vanha tekijä. Nuoret koirat ovat siitä ihania, että ne ottavat valtavia harppauksia eteenpäin jo yhden treenin aikana!

Sitten olikin Saran vuoro. Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä kuljetusta ja jotain pieniä tehtäviä. Saralla oli odotetusti kaasua ja virtaa aika tavalla, vähän piti muistutella sille oikeaa työskentelymoodia ja -etäisyyttä. Tehtiin minusta pääasiassa aika kivaa pätkää, kun saatiin vaan koiralta kierroksia vähän alas – Sara kuljetti hyvin, ja tahmeimmatkaan lampaat eivät paljon vitkastelleet porukan perällä, kun Sara oli hommissa. Tehtiin lyhyt laidunnuskin, Sara rauhoittui siihen hyvin.

Henry ja Tesla (Bywater Thasha) pääsivät lyhyellä varoitusajalla tuuraamaan Hannaa ja Nelliä (E. Ravenheart), jotka joutuivat perumaan. Teslakin näytti työskentelevän kivasti niiden lyhyiden pätkien aikana, joita ehdin nähdä.

No sitten oli Lempin (Two Coasts’ Rala) vuoro. Lempparin kanssa piti käydä keskustelua etäisyydestä lampaisiin, se puski ihan liian lähelle, minkä seurauksena lampaat olivat mulla jaloissa ja tekivät oman liikkumiseni tosi hankalaksi. Lempillä pitemmillä kuljetuspätkillä tuli pieniä herpaantumisia, mutta pääosin se teki töitä ihan hyvin.

Ohmi (E. Lionheart) oli tullut treeneihin huvittavassa leijonanharjassa. Poitsu oli kehittynyt kovasti sitten viime näkemän, tekivät Hannen kanssa jo isojen poikien juttuja kuten laidunnusta! Ohmin kuljetusta oli myös kiva katsella, paimennuksessa poitsusta tulee aika paljon rauhallisempi vaikutelma kuin mitä vaikkapa agilityssä sitä olen nähnyt.

Toisella kierroksella Reija vei Rufusta itse, ja kaksikko esitteli hienoja kuljetuspätkiä. Tässä vielä joitakin valittuja paloja treenin varrelta kuvien muodossa.

Nuppu teki kuljetusta ja kaaria toisella kierroksella, Mari teki myös pienessä tilassa lampaiden nostamista Nupun kanssa.

Kromi jatkoi kuljetusharjoituksia sekä pysähdysten treenaamista, alkoi poitsua jo pitkä viikonloppu painaa, joten kaasujalka ei enää painanut ihan niin kovaa. Kromi väläytteli omaan silmääni tosi kivoja ominaisuuksia, siitä tulee tosi makee, kunhan se vielä vähän kasvaa ja kehittyy ja oppii kanavoimaan vauhtiaan oikeisiin tilanteisiin!

Toisella kierroksella Aino treenasi Maarua (E. Shaula), Maaru teki kivannäköisen treenin kuljetuksineen, laidunnuksineen ja vartiointitehtävineen, jopa ohjaajan kaataessa aitoja 😀 Maaru vähän tsemppasi myös ohjaajaansa loppuhäkityksessä levitoimalla.

Alla Hannan ja Meran toiselta kierrokselta pari onnistunutta kuvaa.

Saran kanssa halusin toisella kierroksella tehdä kujan sekä samaa ahtaasta tilasta lampaiden nostamisen harjoitusta kuin mitä Mari teki Nupun kanssa. Kuja sujui Saran kanssa hyvin, siinä ei ongelmia. Ahtaassa tilassa oli aluksi oltava Saran kanssa tosi tarkka siitä, millä moodilla se tulee lampaille – paineistavassa paikassa tulee helposti tultua liian lujaa ja äänekkäästi. Alkuun autoin sitä kääntämällä etummaisena olevan lampaan päätä poispäin. Kerran oikein tehtyään Sara oivalsi tosi nopeasti, mitä siltä halusin, sen mielentila rauhoittui ja se teki hienoja toistoja, sinne se vaan itsevarmasti sujahti ahtaaseen tilaan lampaiden ja aidan väliin! Treenin lopussa yksi lammas pääsi kiertämään aitauksen reunan kautta karkuun ja ottoaitauksen reunaan, mikä lisäsi muiden lampaiden vetoa ottoaitausta kohti. Mirva kannusti yrittämään koiran lähettämistä eteen jarruksi paluumatkalla, se ei ihan onnistunut Saran kanssa, sillä oli niin kova veto puolestaan lampaiden taakse enkä osannut itse olla tarpeeksi selkeä ohjauksessa. Sara pääsi kuitenkin harjoittelemaan pitkää hakukaarta, kun nostettiin lampaat hankalasta nurkasta loppuhäkitystä varten, sen Sara teki tosi hienosti! Tosi hyvä treeni siis!

Pari kuvaa alla Henryn ja Teslan toisesta kierroksesta. Toisessa kuvassa näkyy meidän treenikatsomokin!

Lempin toinen kierros alkoi keskustelulla etäisyydenpidosta lampaisiin. Lempi seisahtui keskustelun seurauksena sijoilleen, ja sain ihan yksinäni kulkea lampaiden kanssa kujan ja pellolle. Pellolla sain vielä kaikessa rauhassa haliakin lampaiden kanssa ennen kuin Lempi päätti haluta takaisin töihin kanssani. Lempin kanssa tein samaa harjoitusta kuin Saran kanssa. Lempiä ahdas tila vähän ahdisti, sitä en meinannut saada hiljentämään tahtia, vaikka kuinka yritin ennakoida. Siltä lampaita karkasi aitauksen reunalta kaksin kappalein. Lempin sain paremmin lähetettyä lampaiden jarruksi eteen, ja pääsin sen kanssa myös harjoittelemaan isommalla hakukaarella nurkasta kahden lampaan nostamista. Lempi tarvitsi riittävän pitkälle hakukaarelle vähän enemmän ohjauksellista apua, mutta hyvin sekin sai lampaat nostettua.

Ohmi ja Hanne tekivät vielä lopuksi kuljetusta, oli hienoja pätkiä!

Antoisan ja opettavaisen päivän jälkeen oli kotimatkan aika. Itsestä tuntui, että oma viikonloppu jäi treenien osalta vähän lyhyeksi, mutta muut tuntuivat olevan varsin tyytyväisiä viikonlopun antiin! Olipa ihana nähdä kaikkia ja päästä hetkeksi irtautumaan surusumusta, nää meidän tapaamiset antavat aina niin paljon hyvää mieltä ja energiaa. Sitten jäädään taas odottelemaan seuraavaa miittinkiä!


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskimaraa

Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.

10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.

Leo

11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!

13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!

31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!

7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:

”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”

Vipsin kuvat otti Timo Rautio.

7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:

”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”

ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.

7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!

15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!

21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!

”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”

22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.

”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”

4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!

4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!

Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra

2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin

3 hyväksyy käsittelyn

4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.

1b KONTAKTI, yhteistyö

1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan

2 lähtee mukaan haluttomasti

3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU

4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA

5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.

1c KONTAKTI, käsittely

1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta

3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA

4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA

5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

2b LEIKKI 1, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu

1 ei tartu

2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA

3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS

4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU

5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan

3a TAKAA-AJO

1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 aloittaa, mutta keskeyttää

3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.

4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla

5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä

3b TARTTUMINEN

1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.

3 tarttuu epäröiden tai viiveellä

4 tarttuu heti ja päästää

5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek

4 AKTIVITEETTITASO

1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen

2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA

3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja

4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA

5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

1 ei kiinnostu avustajasta

2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA

3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU

4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä

5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä

5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa

3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa

5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA

2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”

3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo

4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä

5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS

4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen

5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA

2 aktivoituu, mutta keskeyttää

3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS

5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan

6a YLLÄTYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy SARA

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU

4 pakenee korkeintaan 5m HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA

2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA

3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee haalarin luo ilman apua VIPS

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA

4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

1 ei mene katsomaan

2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA

3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee laitteen luo ilman apua VIPS

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä

8b AAVEET, kontrolli

1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan

2 katselee aaveita silloin tällöin

3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA

4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU

5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko

1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA

2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA

3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS

4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee

8d AAVEET, uteliaisuus

1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA

2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA

3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS

4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU

5 menee katsomaan ilman apua

8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan

1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa

2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen

3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua

9a LEIKKI 2, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

9b LEIKKI 2, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla HABA

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10 AMPUMINEN

1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU

2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA

3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA

5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta

Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!

Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤

Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤


Jätä kommentti

29h 55min ennen lomaa

Ei sillä, että laskisin, mutta… 😀 Täällä odotellaan lomalle pääsyä todella kuumeisesti, kuluneet työviikot ovat vieneet viimeisetkin mehut. Koko ajan on kauhea kiire, osasto tupaten täynnä (lue: ylipaikoilla), ja kävipä töissä juhannuksena sellainenkin väkivaltatilanne, jonka seurauksena kirjurin käsi on ihan mustelmilla. Ei hyvä.

Mummukoira ottaa lepiä ❤

Hellekelit ovat jatkuneet, joten oikeaa lenkkeilyä on voinut harrastaa vain harkiten. Pääasiassa ollaan koirien kanssa vaan uitu, ei nyt ihan joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Onneksi koirat nauttivat uimisesta, se on ollut ihan pelastus! Sara keksi tänä kesänä varsin omintakeisen vesibaletin, joka on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja iloa tuolla somessa, joten jaan pari videota tänne blogiinkin 😀 Oli tarkoitus laittaa tämä jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui.

Juhannusiltana käytiin töiden jälkeen koirien kanssa uimassa, sieltäkin tallentui juhannustansseista pätkä 😀

Tällä viikolla tätä riemua on sitten riittänyt kahden edestä – tässä todiste mallioppimisesta 😀

Juhannusviikolla jätettiin koirien kanssa treenit väliin, kun oli niin kuuma. Tällä viikolla päästiin treenaamaan, vaikka lämmintä oli edelleen. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää ja pitkästä aikaa keppejä. Keppitreeneissä on tullut pitkä tauko, ja vähän pelkäsin, että saadaan aloittaa alusta. Mitä vielä, Sara teki muutamat tosi hyvät toistot kokonaisilla kepeillä! Täytyy nyt panostaa toistojen sijaan laatuun, ennemmin pari tosi hyvää toistoa megapalkalla.

Lempin treeneissä oli ohjelmassa myös rataa, vähän haasteellisia kiemuroita meille. Treeneistä lähdettiin kuitenkin superhyvin mielin, sillä Lempi teki keppejä radan osana ihan virheettä! Uskottava se on, että kepeillä tapahtui oikeasti joku ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Katselin jo vähän kisakalenteriakin, mutta toistaiseksi se jäi vielä katseluasteelle.

Sara pääsi tuuraamaan mamaansa perjantaina tokovalmennukseen, kun Aino lähti koirineen reissuun. Saatiinkin nauttia Ellin yksäristä, sillä tokovalkkuun ei tullut muita. Tehtiin bh-kokeen tottisosuutta, sieltä oikeastaan ainoa nootti, että Sara lähti paikkamakuusta, kun Elli kutsui mielikuvituskoiraansa luokse. Tehtiin siihen vähän täsmätreeniä, ja Sara alkoi pysyä nätisti paikallaan. Muut liikkeet menivät tosi kivasti! Tehtiin lopuksi kapulan pitoa, Elli haastoi meidät tekemään myös noutoa. Sara juoksi hyvin kapulalle, nosti sen suuhun, mutta jäi vähän ihmettelemään, että mitä tässä seuraavaksi kuuluu tehdä. Otettiin muutamat toistot niin, että lähdin juoksemaan karkuun koiran napatessa kapulaan kiinni, se vaikutti toimivalta tavalta edetä. Elli käski päättämätöntä ohjaajaa myös päättää, palauttaako koira kapulan mulle edessä vai sivulla istuen. Näytettiin myös Saran kaukoja Ellille, treenilistalle takapalkan harjoittelua.

Tällä viikolla laumamme kasvoi joksikin aikaa, kun Moira (Color Runs Ready for Success) tuli meille hoitoon. Vaikka edellisestä hoitokeikasta on melkoisesti aikaa, pikku-Moikku sujahti laumaan tosi kivasti ja on ollut kuin kotonaan. Saralla ja Moiralla synkkasi heti, ja ne ovatkin juoksuttaneet ja leikittäneet toisiaan vuorotellen lenkeillä Lempin häärätessä taustalla kolmantena pyöränä. Moiran kanssa meillä onkin kesälomalle projekti – se on sitä mieltä, että vesi ja eritoten uiminen on ällöä! Se on parina edellispäivänä ruikuttanut ja parhaimmillaan ulvonut rannalla meidän perään, kun ollaan käyty uimassa, eikä se ole suostunut kuin käymään kastelemassa varpaansa. Tänään mulla sitten välähti, että otanpa namuja mukaan – niiden avulla tehdyillä parilla treenillä päästiin jo tähän pisteeseen:

Lomaprojekti on siis selvillä – meillä on luvassa Moiran uimakoulu! Ensi kerralla otan enemmän namuja ja Moiralle Neven vanhat uimaliivit mukaan, vielä me siitä vesipeto leivotaan!

Sain muuten Oodin (Red’n Ready Make It Double) uudet posetuskuvat viime kuun reissupäivältä, laitan ne tähän alle näytille! Odotellaan vielä kuumeisesti treenikuvia 😀

Kaikki kuvat (c) Maiju Livio. Sisaruskuvassa vasemmalla Oodi, keskellä Hiisi-veli ja oikealla Riimi-sisko ❤

Kivoja tulosuutisia on tullut tasaiseen tahtiin, niitä tähän alle taas listattuna:

  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti ja erinomaisin arvioin BH-kokeen!
  • 23.6. Tampereen rallytokon iltakisoissa kisauransa korkkasi Leo (E. Maybe I’m A Lion) lainaohjaaja-Hannan kanssa superhienosti 96 pisteellä!
  • 23.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) harjoittelivat tulevaa näyttelyä varten mätsärissä Jyväskylässä, Bree oli BIS1!
  • 3.7. Linda ja Bree puolestaan korkkasivat tokokisauransa helteisissä olosuhteissa – kaukokäskyjen nollasta huolimatta 1-tulos 167 pisteellä ja 3. palkintosija!
  • 3.7. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa 97 pisteellä ja saivat koularin RTK1!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) ovat korkanneet agilityn kuninkuusluokan kesäkuussa, parhaana tuloksena 0 harmillisella muutaman sekunnin sadasosan yliajalla!
  • Saila on kisannut agia 3-luokassa myös Messin (E. Naldo) kanssa touko-kesäkuussa, tulosten joukossa muutama 0-rata!

Valtavasti onnea jälleen kaikille hienoista tuloksista! ❤

Pian alkavan loman suurin suunnitelma on ottaa rennosti. Alkava viikko huilataan kotona, kunhan yövuoroista selvitään, viikonloppuna Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän. Seuraavaksi viikoksi suunnataan lomailemaan Joensuuhun, toivottavasti helle hieman hellittäisi, että pystyisi tekemäänkin jotain koirien kanssa. Loman aikana on luvassa ainakin yksi agilityvalmennus, toivottavasti päästään viimein paimentamaan, koirien huoltokeikka Tampereella ja katsotaan, josko mekin saataisiin kisatiliä tälle vuodelle viimein auki.


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Jalkasaikkua ja hiljaiseloa

Onpas ollut pitkä radiohiljaisuus blogin puolella! Aloittelin tätä päivitystä yövuoroissa jo viime kuun loppupuolella, mutta puhelimen videonkäsittelyohjelma takkuili, minkä seurauksena en saanut ladattua yhtä videota blogiin, ja siihen tyssäsi koko päivityksen tekeminen. Jospa tämän taistelisi nyt viimein julkaisuun asti.

Omat tytöt ❤

Meillä on elelty vähän hiljaiseloa, mun jalkavaivasta tulikin isompi ja pitempi riesa kuin miltä alun perin vaikutti. Kävin muutamaan otteeseen testaamassa työntekoa, mutta niin paljon joutuu hoitajan työssä olemaan jaloillaan ja kävelemään, että jalka kipeytyi ihan auttamatta. Olin sairaslomalla maaliskuun loppupuolelta melkein huhtikuun puoliväliin saakka, siitä varovaisesti aloittelin työntekoa, ja taas jalka kipeytyi uudelleen. Lumien sulamisen jälkeen vaihdoin lenkkarit paljasjalkakenkiin lenkeille, ja kas kummaa, kun jalan kuntoutusprosessi alkoi viimein edistyä.

Onni onnettomuudessa on ollut, että koirien kanssa pystyttiin koko ajan lenkkeilemään melko normaalisti – toki jalan ollessa kipeämpi lenkit oli lyhyempiä ja sitten vaan puuhasteltiin kotona vähän enemmän. Saran kanssa käytiin agilitytreeneissä muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta koko ajan, joskin treenit suunniteltiin niin, ettei mun tarvinnut juurikaan liikkua. Saran keppityöskentely levisi ”sopivasti” kokonaan, joten kuluneina viikkoina ollaan työstetty aika paljon niitä. Ongelmana on ollut, että Sara tekee kuudella kepillä kepit pääosin tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, mutta 12 keppiä tuottaa lähinnä virheitä, jotka alkoivat näkyä jo koiran itseluottamuksessa ja suoritushalukkuudessakin.

Näissä treeneissä muuten naurettiin porukalla, kun juoksaria treenaavat koirat teki vaan pysäreitä kontaktille, ja mun koirat, joille teen puomille pysäriä, teki ihan hienoja juoksareita 😀

Lähdettiin ratkomaan keppiongelmaa niin, että palattiin neljään keppiin, ja työstettiin niitä palkan irrotuksen kautta – tällä yritetään vahvistaa ajatusta keppien suorittamisesta ja palkasta luopumista. Sarallahan on ollut vähän palkasta luopumisen haasteita, joten kotitreeneissäkin on keskitytty erilaisiin luopumistreeneihin. Treeneissä edettiin järjestelmällisesti tekemällä palkasta irrottamistreenit ensin neljälle, sitten kuudelle ja kahdeksalle kepille. Siirtymä kuudesta kahdeksaan keppiin oli haastavin, Sara muodostaa niin helposti ja nopeasti rutiineja, eikä se kovin helpolla luovu niistä. Pari treeniä tehtiin kahdeksalla kepillä, sitten kokeiltiin kokonaisilla. Treeni tuotti hyvin tulosta siinä mielessä, että Sara ei enää lopettanut pujottelua kesken, nyt haasteena on, että se ei meinaa millään taittaa itseään kakkosväliin vaan oikaisee seuraavaan. Otettiin sitä korjaamaan yksi plörö ohjuri (kiinni vain toisesta päästä), se toimii aika hyvin. Tuossa yllä olevan videon lopussa näkyy pätkä neljän kepin treeniä, video on huhtikuun lopulta, jolloin käväistiin treeniporukalla tekemässä keppi- ja kontaktitreeniä hallilla.

Tässä alla taas treenivideot viikon takaa ja tämän viikon maanantailta, meidän ensimmäiset radantyngät mun jalkasaikun jälkeen! Ensimmäisen videon lopussa 8 kepin sarjaa, alkaa näyttää hyvältä 🙂 Yhdessä klipissä näkyy hyvin taittovirhe, jota korjaamaan laitettiin se ohjuri.

Lempiä on myös kaiveltu vähän tauon jälkeen agin pariin. Tauko ei onneksi Lempin tekemisessä juurikaan näkynyt, se ei meinaa pysyä pöksyissään, kun tajuaa pääsevänsä agihallille 😀 Treenasin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa hallilla namimaatin kanssa, Lempille tein kokonaisia keppejä myös samalla palkasta irrottamisen ajatuksella. Lempi katseli keppejä tehdessään yllättävän paljon namimaattia, joten taitaa tuo Saralle räätälöity treenimalli olla ihan omiaan myös Lempparille. Saatiin muutamat hyvät toistot kokonaisille kepeille, niiden parissa jatketaan työtä. Sain uudelle jaksolle Lempille oman ryhmäpaikan taas agiin, joten päästään vähän säännöllisemmin treenailemaan.

Lempi kävi viime viikolla päivittämässä rokotukset ajan tasalle, samalla tehtiin terveystarkastus. Saukilla on kaikki niin kuin pitääkin! Painoa oli 18,6kg. Klinikan väki ihasteli kovasti Saukkimon avointa ja sosiaalista luonnetta 🙂

Tänne blogiin on jäänyt päivittämättä tärkeä merkkipäivä – Rini täytti 21.3. 14,5 vuotta! Paras mummu ❤ Rini järjesti juhlaviikolla yllätyksen! Olin yövuorojen loputtua koomapäivänä käyttämässä sitä Aquabarksilla lämminvesialtaalla uimassa sarjakortin viimeisellä kerralla. Kun uiminen aloitettiin alkuvuodesta, Rinin takajalkojen liike tapahtui uidessa vatsan alla, ojennus puuttui siis kokonaan. Piti hieroa silmiä aika monta kertaa ja mietin, että nyt taitaa koomapäivä tehdä tepposet – Rini uidessaan ojensi takajalkoja! Seuraavina päivinä seurasin lenkillä Rinin liikettä tarkemmin, ja ilokseni huomasin, että myös liikkeessä ojennus on palautunut, ei tietenkään ihan samalle tasolle kuin nuorena tyttönä, mutta kuitenkin. Jos joku olisi alkuvuodesta uintien alkaessa sanonut, että viiden uintikerran jälkeen tilanne olisi tämä, en olisi kyllä uskonut 😀 Rini sai yllättäen merkkipäivän kunniaksi uuden sarjakortin lämminvesialtaaseen, siitä on tullut meidän ihanaa ja tärkeää yhteistä laatuaikaa!

Olen tässä pitkin talvea ottanut Rinistä videoklippejä puhelimella muistoksi itselleni. Kokosin videot vähän pitemmäksi kollaasiksi, jaan videon tänne blogiinkin näytille! Täytyy seuraavaksi tehdä kevätvideokollaasi!

Mummun vointi on ollut aaltoilevaa, hyviä päiviä on ollut etenkin näin kelien lämmetessä enemmän, mutta välillä on niitä vähän heikompiakin. Huonommat päivät minusta aika selvästi ajoittuvat vajaa viikko ennen Carthropen-pistoksen uusimista, kosteankylmät kelit ovat myös hankalia. Lyhennettiin Carthropenin pistosväliä kuukaudesta kolmeen viikkoon, se on minusta toiminut paremmin. Toukokuun alkupuolelle sattuneet äkilliset hellepäivät olivat Rinille rankkoja, vaikka lyhensin saksilla ja lopulta trimmerilläkin karvoja lyhyemmäksi.

Huhtikuun loppupuolella meillä oli osteopaattireissu Katriinalle Tampereelle. Omien koirien lisäksi kyytiin hyppäsivät Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa sekä Ainon Karkki-karjis. Rini hoidettiin ensin. Rini oli pitkästä aikaa vähän enemmän jumissa, niskassa oli oikealla puolella jumi, joka blokkasi selkäydinnesteen kierron. Mummu nautti hoidosta ihan täysillä, se nukahti patjalle eikä herännyt edes hoidon päättymiseen 😀 Olo oli selvästi parempi hoidon jälkeen – hengitys on ollut rauhallisempaa, liike näyttää tosi hyvältä ja hoidon jälkeisenä aamuna Rini oli ihan sokka irti. Se meinasi alkaa riehuttaa nuorisoa yläkerrassa heti herättyään, alakerrassa se leikki röhköpossulla hyvän tovin ja lenkillä se juoksi pitkiä spurtteja alamäkeen.

Mummu päiväunilla Katriinan luona ❤

Lempillä oli juoksu maalis-huhtikuun vaihteessa, se kerkesi sopivasti loppua ennen hoitoreissua. Lempi oli aika hyvässä iskussa, niskassa oli oikealla puolella vähän jumia, mutta muuten ei mitään isompaa. Hyvä juttu, kun Lempi on aika vähällä käytöllä tässä alkuvuoden ollutkin. Vähän kyllä Katriinankin kanssa ihmeteltiin, mikä Lempillä vetää niskan jumiin, sieltä löytyy aina jotain.

Sara sitten puolestaan oli ihan vänkyrässä, se oli mun koirista huonoimmassa jamassa. Sen elämäntyylillä en toisaalta kyllä ihmettele, sata lasissa vaan eteenpäin, ja jos välillä vähän kolisee, niin mitä pienistä. Onneksi Sara vastasi hoitoon yhtä hyvin kuin ennenkin, sen liike näytti myös tosi paljon paremmalta ja rennommalta hoidon jälkeen.

Helmissä ei ollut mitään isompaa hoidettavaa, vähän niskassa ja lantiossa. Onneksi Oodikin tuli hoitoon, sillä oli kehossa joku omituinen ärsytystila. Oodi sai allergisen reaktion noin kuukausi ennen hoitoa luultavasti syötyään tassurasvaa, sille piti antaa kahteen otteeseen kyytabletit, että oireet menivät ohi. Katriina epäili, että keho saattoi tuntua kummalliselta kortisonin vuoksi. Oodille varattiin uusi hoitoaika jo toukokuun loppupuolelle, varmistellaan, että ärsytystila kehosta poistuu.

Huhtikuun lopussa saatiin avattua ulkotreenikausi Emppuporukalla! Käytiin Vesangassa treenaamassa pienellä porukalla tokoa ja rallytokoa, saatiin hyvää häiriötreeniä, kun useampi treenasi koiriaan samaan aikaan. Saran kanssa tein tokoa – seuraamista, kaukoja, kapulan pitoa, luoksetuloa ja otettiin porukalla myös rivipaikkis. Sara otti alkuun aika paljon häiriötä, mutta siedättyi sille aika hyvin treenisettien aikana, tosin Maaru ja Keksi meinasivat olla ylivaikea häiriö! Lempin kanssa tehtiin rallya, Lempille vaikeinta oli tehdä tehtäviä ihmisten lähellä – olisi pitänyt päästä seurustelemaan kaikkien ihanien ihmisten kanssa! Oli tosi hyvät ja tarpeelliset treenit!

”Anna sitä nakkia!”

Äitienpäivänä käytiin toisissa treeneissä Emppupoppoolla, tällä kertaa Palokassa Touruvuoressa. Saran kanssa tehtiin hyppyä, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja kaukoja, lopuksi Sara oli vielä rivipaikkamakuussa. Edellinen treeni näkyi, vaikka oli 2 viikkoa välissä – Sara teki tosi paljon paremmin hommia häiriöstä huolimatta. Lempin kanssa jatkettiin rallya, mutta tehtiin myös tokoa ja merkin kiertoa sekä keppejä Ainon omilla 6 kepin sarjalla. Joku palanen on loksahtanut Lempin kepeissä kohdalleen, edistystä tapahtuu! Rini teki molemmilla treenikerroilla mielenvirkistystreeniä. Meillä on suunnitelmissa treenata kesän aikana Emppuporukalla vähän säännöllisemmin 🙂

Toukokuun alussa käytin Stiinan kanssa Katriinalla hoidettavana vielä Puhtin ja Freyan. Puhti oli tosi hyvässä kunnossa, me kaikki läsnäolijat melkein nukahdettiin hoidon aikana, kun Puhti jakoi meille rauhallista olotilaansa hoidon aikana! Freyassa oli hoidettavaa Puhtia enemmän, mutta sekään ei ollut niin pahassa jumissa kuin viime vuonna viimeksi hoidossa käydessään.

Kuvaterveisiä tuli keväällä myös Hannalta ja Meralta (E. Moonheart)! Nämä kuvat on ottanut Sylvi Kangaspeska.

Lindalta tuli myös uusia kuvia kuvankauniista Breestä (E. Sweetheart)!

Kisat olivat pitkään tauolla koronatilanteen vuoksi, mutta toukokuun alusta niitä on taas ollut. Kasvatinomistajat ovat pitäneet Emppuperheen lippua korkealla:

  • Keksi (E. Naroona) ja Maaru (E. Shaula) kävivät maaliskuun lopussa virallisessa sydänkuuntelussa, molemmilla tulos normaali eli ei sivuääniä ja oireettomiakin ovat molemmat olleet. Maarulta tutkittiin myös polvet terveiksi 0/0.
  • Vips (E. Salacia) kävi myös virallisessa sydänkuuntelussa tervein paperein, ei sivuääniä eikä oireita, polvet myös 0/0.
  • Maaru (E. Shaula) korkkasi virallisen agilityuransa pääsiäisenä Joensuussa tuloksella 5vp! Myös jokunen hylly on kertynyt plakkariin, nuorella koiralla menee hetki totutella uusiin kisatilanteisiin. Hienoja ratoja ja pätkiä on jo nähty, joten jatkoa odotellessa!
  • Toukokuun alussa Linda ja 11-kuinen Bree (E. Sweetheart) kisasivat rallytokon alokasluokassa loistavalla 97 pisteen tuloksella, jolla irtosi myös luokkavoitto!
  • Toukokuun alussa Tiina ja Vips (E. Salacia) korkkasivat virallisen tokouransa upean 193/200 pisteen kera!
  • Viime viikonloppuna Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokouransa – lauantaina Vilpulle täydet 100 pistettä, luokkavoitto ja alokasluokan seuramestaruus, sunnuntaina 99 pistettä ja 2. sija!
  • Myös Stiina ja Freya (E. Listen Too My Story) korkkasivat rallytokouransa viime viikonloppuna, tuloksena velipojan kanssa identtiset upeat 99 pistettä!

Valtavasti onnea kaikille, kasvattaja pakahtuu ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Emppujen paimennusviikonloppu 13.-14.3.

Koronakriisin keskellä on ollut ihan valtavan kova ikävä meidän kennelporukan kimppakokoontumisia, monia tapaamisia on suunniteltu, mutta ei olla uskallettu pitää. Tämänkin järjestämistä mietittiin pitkään ja hartaasti, loppuun asti arvoin, että otetaanko turhan suuri riski. Onneksi Jyväskylässä koronatilanne hieman rauhoittui, joten uskaltauduttiin pitämään.

Treenien jälkeen hymyilyttää

Torstaina mun olisi pitänyt mennä töihin, mutta aamulenkillä lähimetsän epätasaisessa maastossa kaaduin koko painolla nilkkani päälle. Lääkärireissu oli edessä, jalka kuvattiin ja huokaistiin helpotuksesta – nilkka vain revähti. Hain apuvälinekeskuksesta nilkkatuen ja mietin harmistuksissani, että taisi jäädä omien koirien paimennukset paimentamatta. Torstai vain levättiin. Perjantaina oli pakko olla vähän jalkeilla, laittaa koti valmiiksi ja tehdä eväitä viikonlopun yövieraille. Nilkkatuen kanssa liikkuminen tuntui ihan hyvältä. Iltapäivällä meille saapuivat pitkästä aikaa Reija ja Rufus (E. Wishmaster) sekä Hanna Meran (E. Moonheart) kanssa. Lyhyen kahvittelun jälkeen lähdettiin Sääksjärven jäälle pienelle lenkille juoksuttamaan koiria. Sara ja Mera löysivät odotetusti toisensa nopeasti, ja Rufus rakastui Saraan. Lenkki ei ollut pitkä, mutta sen aikana etenkin nuoremmista saatiin enimmät virrat purettua.

Lauantaina oli aika suunnata Petäjävedelle paimentamaan! Lauantaina paimentamassa olivat Reija & Rufus, Hanna & Mera, Aino & Maaru (E. Shaula), Ari & Haba (E. Saros), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Henry & Tesla (Bywater Thasha), ja kun nilkka tuntui ihan kohtuulliselta, minä osallistuin Saran (E. Soraya) kanssa. Aloittelijat tekivät sytyttelytreeniä liinassa kuljettaen laumaa, kokeneemmat tekivät ratapätkiä ja/tai muita yksittäisiä pienempiä tehtäviä.

Yllä muutama kuva Meran treeneistä, alla Maarun.

Mua harmitti alkuun kauheasti, ettei olla päästy paimentamaan kertaakaan Usvanummen viikonlopun jälkeen. Saran kanssa ensimmäisellä kierroksella tehtiin peruskuljetusta, jossa piti vähän puuttua siihen, että Sara paikoitellen ajautui turhan lähelle lampaita. Se vastasi aika hyvin siihen, että menin estämään sen pääsyn lampaille ja rauhallisesti käskin menemään pois eli kauemmas, ja annoin sen jatkaa vasta, kun se tarjosi pysähtymisen ja malttoi pysyä siinä. Kokeiltiin myös saada lampaat avohäkkiin, jonka jälkeen koira jäi vartioimaan lampaita siksi aikaa, että ohjaaja kävi avaamassa portin häkin toiselta puolelta. Sitten koiran tehtävä oli työntää lampaat ulos. Saran kanssa saatiin yhtä lammasta lukuun ottamatta lampaat heti häkkiin, sitä yhtä piti koiraa lähettämällä, pysäyttämällä ja luokse kutsumalla paimentaa muiden lampaiden joukkoon. Oli hyvä hermorakenteen testaustehtävä ohjaajalle, vaati aika paljon aikaa ja kärsivällisyyttä 😀 Sara teki hienosti hommia ja oli hyvin kuulolla, se oli selvästi miettinyt Usvanummen viikonlopun maltti- ja pysähtymisasioita tauon aikana. Kun lopulta saatiin viimeinenkin lammas häkkiin, Sara jäi kiltisti vartioimaan lampaita siksi aikaa, että kävin avaamassa portin toiselta puolelta. Sara ymmärsi hienosti ja rauhallisesti työntää lampaat kujasta läpi. Työntö oli niin hieno, että lopetettiin ensimmäinen kierros siihen.

Alla Ohmin treeneistä pari valittua palaa.

Rufuksen treenikuvia lauantailta alla.

Toisella kierroksella Saran kanssa halusin ottaa uutena asiana ajoneuvon ohitusta, lisäksi treenattiin pysäytyksiä. Sara oli vähän kovemmilla kierroksilla, lähtöääniä kuultiin taas. Muutaman kerran annoin Saran juosta lauman ympäri molempiin suuntiin, sitten tehtiin lähetyksiä pysähdysten kanssa. Saralla on sen verran vauhtia, että pysäytyskäskyn täytyy tulla aika aikaisin, että se ehtii reagoida siihen. Se malttoi kiltisti odottaa siihen saakka, kunnes annoin luvan jatkaa, eikä se yrittänyt ennakoida lampaiden hakemista, vaikka kävelin sen vierelle. Malttitreenit myös arjessa ovat mielestäni tuottaneet tulosta. Ajoneuvon ohitus ei uutena asiana ollut Saralle vaikea – sillä on niin suuri tarve hallita laumaa, että se ei päästä lampaita mihinkään mun läheltä. Olin tosi tyytyväinen Saran treeneihin, se on kyllä niin kiva paimenkaveri ❤ Alla vielä jokunen kuva Saran toiselta kierrokselta.

Alla vielä Haban treeneistä muutama kuva.

Treenien jälkeen ajeltiin Reijan ja Hannan kanssa meille, otettiin vähän välipalaa ja jaksettiin reippaina lähteä vielä kiertämään sama Sääksjärven jäälenkki kuin edellispäivänä. Koirat olivat aika paljon rauhallisempia kuin edellispäivänä, niillä oli selvästi ollut mietittävää päivän aikana. Ilta otettiin rennosti, tilattiin pizzaa ja syötiin muutenkin hyvin. Aika meni ihan siivillä, pian olikin jo aika suunnata yöunille.

Sunnuntaina harjoitukset jatkuivat, treeniporukka vähän vaihtui. Ainon & Maarun sekä Arin & Haban tilalle tulivat Terhi & Puhti (E. Sirius), Hanna & Nelli (E. Ravenheart) sekä Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa. Minäkin vaihdoin koiraa, sillä oli kova into treenata myös Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa.

Valittuja paloja Puhtin treeneistä.

Nelli esitteli hienoja ajatuksia ja luontaista etäisyyden säätelyä lampaisiin!

Lempin kanssa ensimmäisellä kierroksella otettiin tuntumaa lampaisiin peruskuljetuksella, tehtiin pari porttia, lisäksi halusin sen kanssa myös kokeilla avohäkkiä. Ensimmäinen portti meni plörinäksi, kun en lukenut lampaita ja odottanut, että ne rauhoittuvat, joten lampaat karkasivat, mutta sain vielä koiran lähettämällä lampaat takaisin. Toisella yrityksellä pyöräytin Lempin kerran lampaiden ympäri, odotin hetken – ja kas kummaa, kun oli portti helpommin suoritettu 😀 Ensimmäisellä avohäkkiyrityksellä Lempin kanssa kävi samoin kuin Saran kanssa edellispäivänä, eli yksi lammas ei mennyt häkkiin. Saatiin lammas muiden joukkoon autettua vähän vähemmällä työllä kuin edellispäivänä. Lempille vartioimaan jääminen oli vaikeampaa, se on vähän epävarma omasta kyvystään pitää lampaat paikallaan. Se kuitenkin jäi paikalleen, työntämään lähteminen oli sille myös vähän vaikeaa. Rauhallisilla kannustuksilla se lähti kuitenkin liikkeelle, ja lampaat tulivat hienosti kujasta läpi. Se oli oikein hyvä aloituskierros!

Pikkuinen Oodi on nuoresta iästään huolimatta jo hirmuisen innokas paimenen alku!

Helmi esitteli kaunista ja rauhallista työskentelyä.

Toisella kierroksella Lempin kanssa tehtiin rataa: ensin peruskuljetuksella mentiin portista, kuljettiin kujan läpi ja ulos aitauksesta. Aitauksen jälkeen tiukka kurvi vasemmalle, sillä lampailla oli kova veto oikealle lampolaan. Pienen kuljetuspätkän päässä oli hevoskoppi, jonka nurkalla koira laitettiin vartiointitehtäviin siksi aikaa, että ohjaaja otti yhdeltä lampaalta kaulasta merkin pois ja laittoi sen jollekin toiselle lampaalle. Sitten lyhyt laidunnus, jonka aikana ohjaaja teki keppijumppaa. Laidunnuksen jälkeen kierrettiin hevoskopin ympäri lampaiden kanssa, paluusuoralla tuli ihmisen ohitus ja piti taktikoida, miten lampaat saadaan takaisin aitaukseen eikä vetopisteenä olevan lampolan ovelle. Aitauksessa kuljettiin vielä kujalle, josta ohjaaja kulkeissaan pisti portin kiinni ja lopuksi tehtiin avohäkitys.

Portti sujui hyvin, kujassa pieni kauneusvirhe – kaksi lammasta ei tullut kujan läpi, mutta päätin, etten jää hinkkaamaan. Aitauksen ulkopuolella otin kyllä tiukan kurvin vasemmalle, mutta Lempi oli viimeisten lampaiden kanssa vielä aitauksessa, enkä saanut sitä kutsuttua blokkaamaan lampaiden pääsyä oikealle. Ne lähtivät liukkaasti lampolan ovelle 😀 Annettiin niiden mennä, otin Lempin avuksi ja lähetin sen lumihangen kautta kiertämään lampaat, se toimi hyvin ja päästiin jatkamaan matkaa. Hevoskopin kulmalla sekä vartiointi ja laidunnus sujuivat hyvin, Lempi pysyi hyvin paikallaan. Paluumatkalla ihmisen ohitusta enemmän mietin, miten saan pidettyä lampaat hallussa, etteivät ne karkaa uudestaan. Lähetin Lempin vasemman kautta lampaiden eteen, se kulki jarruna edessä risteykseen saakka, jonka jälkeen suuntakäskyillä sain sen pysäytettyä blokiksi lampolan eteen. Tämä oli hyvin taktikoitu, ei ollut mitään ongelmia saada lampaita takaisin aitaukseen! Loppuspektaakkeli oli edessä aitauksessa. Portin sulkemisen jälkeen olin jo kaartamassa avohäkille, mutta totesin, että tilaa on vähän naftisti, joten päätin tehdä ylimääräisen kierroksen ennen uutta lähestymistä. Se kannatti – saatiin ensimmäisellä yrityksellä koko lammaslauma avohäkkiin sisään! Lempi tarvitsi vähän tukea jäädäkseen lampaita vahtimaan, mutta kun annoin sille vähän aikaa ja kannustin jäämään, niin se jäi pitämään lampaat paikallaan. Avasin portin, Lempillä ei ihan kantti riittänyt lähteä puskemaan lampaita läpi. Lähetin sen kaarelle antamaan lampaille vähän liikettä, ja kun ensimmäiset tahmatassut saatiin eteenpäin, loputkin valuivat sieltä hyvin. Olipa voittajafiilis – rata sujui kokonaisuutena tosi hyvin! Sain koutsilta vielä palautetta, että ohjasin hyvin ja vaikeissa paikoissa autoin koiraa. Lemppari on mennyt paimennuksessa eteenpäin, se työskentelee tosi hyvin nyt, kun en turhilla suullisilla käskyillä sotke sen tekemistä.

Päivän päätteeksi käytiin porukalla silittelemässä lampaita lampolassa, se oli ihana päätös ihanalle viikonlopulle ❤ Viikonlopusta ainakin kuulosti kaikille jääneen tosi hyvä mieli, kaikki koirat työskentelivät hienosti ja menivät eteenpäin viikonlopun aikana. On tämä paimennuskin vaan koukuttava laji, jo tekisi kovasti mieli takaisin harjoittelemaan!

Paimennusten ohessa päivitettiin myös muutamat posetuskuvat, tällä kertaa ei ihan kaikista, kun halusin nähdä mahdollisimman paljon koirien työskentelyä lampailla.

Rufus (Empathica’s Wishmaster) 7,5v

Nelli (Empathica’s Ravenheart) 9kk

Ohmi (Empathica’s Lionheart) 9kk

Mera (Empathica’s Moonheart) 9kk

Oli ihan huippuihana viikonloppu! Tästä intoutuneena suunnitelmissa on parit kenneltapahtumat tälle vuodelle, koronan salliessa tietenkin. Näistä saa niin valtavasti hyvää ja positiivista energiaa, joka auttaa jaksamaan arjen paineiden kanssa!

Maanantaina pidettiin koirien kanssa lepopäivä, oltiin kaikki aika väsyneitä viikonlopun jäljiltä. Iltapäivällä lääkäri soitti ja kertoi, että toisen radiologin mielestä nilkassa saattaakin olla murtuma, joten loppuviikosta on uusintakuvat luvassa. Yllättävän hyvin nilkka kesti viikonlopun riennot, mutta alkuviikosta se on ollut taas kipeämpi. Nyt otetaan rauhallisesti (siinä määrin, missä se on mahdollista). Maanantain agitreenitkin jäivät Saran kanssa käymättä, toivottavasti ei jalan takia tule pitempää taukoa. Aino kokosi meidän edellisviikon treeneistä videon, tätä on tullut puhelimelta katsottua monesti apuna pahimpiin vieroitusoireisiin.


Jätä kommentti

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Apua, liki kolme kuukautta edellisestä pitemmästä postauksesta! Koronan takia ei kyllä kovin isoja uutisia ole jaettavaksi asti, mutta kertoillaan Empputiimin arkisempia kuulumisia kuitenkin.

Oma lauma tammikuussa

Joulu ja vuodenvaihde menivät niin kuin aina – joulu töissä ja uusi vuosi vapaalla. Joulun pyhien jälkeen käväistiin Joensuussa parin päivän reissu, muuten otettiin ihan levon kannalta, mutta päästiin yhtenä päivänä lenkille Venlan sekä Vilpun (E. You Are Not Alone) ja Lennin kanssa. Reissuun kuului olennaisesti myös useampi vierailu mummoni luona, joka odottaa aina meitä (ja etenkin koiria) käymään. Rini on koko suvun suosikki – vanhana, viisaana ja mun koirista ensimmäisenä. Uudenvuodenaattona ajeltiin yötä vasten takaisin kotiin, kotona raketit vielä paukkuivat, mutta koirat eivät onneksi tänäkään vuonna olleet paukkeesta moksiskaan.

Ihana Viva, (c) PM Lehikoinen

Järjestin Ellin koulutuspäivän heti tammikuun alussa, koronan vuoksi ei voitu pitää porukkakokoontumista treenien äärelle, joten toteutettiin treenit lajeittain pienryhmissä. En päässyt näkemään muiden treenejä, mutta ehdin nähdä syksyllä meillä uutta kotia etsineen Vivan (Hazelmoor Yoko Ono)! Vivalla menee uudessa kodissa tosi hyvin, ja se oli ihan eri koira kuin syksyllä ❤ Se oli ehtinyt jo muodostaa hyvän suhteen Elenan kanssa, rauhoittunut ja rentoutunut ihan valtavasti, ja yksinolotkin kuulemma sujuvat jo oikein mallikkaasti! Viva on päässyt takaisin harrastamisen makuun, mikä varmasti on myös tärkeässä osassa uuden arjen opettelua. Uudessa kodissa on tehty Vivan kanssa valtavan hyvää työtä, lämmin kiitos siitä!

Sara

Omien koirien treeneissä Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä tunnarin alkeita. Seuraamisessa kiinnitettiin huomiota Saran ylimääräiseen sähläämiseen seuraamisen aikana sekä perusasennossa olon aikana. Sara meinasi koulutuksessa painua lysyyn, mikä vaikutti seuraamisen yleisilmeeseen huonontavasti, joten ryhdyttiin opettamaan sille käsitelakkaa oikean pään asennon vahvistamiseksi. Tunnarin alkeissa siirryttiin heti itse etsimiseen, piiloteltiin hajuttomia kapuloita sekä mun käsissä pyörittelemä kapula erilaisten tavaroiden sekaan, hajuttomat kapulat olivat ”koiran saavuttamattomissa”. No eivät olleet Saran saavuttamattomissa – vaikka vein oikean kapulan näköapujen kanssa piiloon, Sara silti pyrki tuomaan ensin näkemänsä kapulan. Jäätiin pohdiskelemaan, että täytyy pohjustaa nenätyöskentelyä vähän alle ja kokeilla sitten uudestaan.

Lempi

Lempparin kanssa työstettiin hyppyjen välissä tarkkuutta vaativia asioita sekä takapään käyttöä oikealla. Toivoin, että Lempi olisi voimakkaammin esitellyt Kuopion kisoissa ilmennyttä katseen kiinni jäämistä edessä olevaan hyppyyn, mutta ei. Se välillä vilkaisi hyppyä, kun seuruutin sitä ohi, muttei esitellyt pieniäkään aikeita pyrkiä hypylle. Saatiin kyllä hyvää treeniä, välillä tehtiin kolme hyppyä sarjahyppynä, välillä yksi, välissä joku muu tehtävä, sitten taas hyppy, sitten samat jutut toisella puolella seuraten. Takapään käyttötreeneissä kävi ilmi, että Lempillä on kyllä hyvä ajatus takapään käytöstä, mutta sille täytyy tarkentaa paikkaa, se jäi kovin kauas ohjaajasta. Tehtiin toistoja alustan päällä, jonne Lempin piti takapäätä käyttäen hakeutua, sillä saatiin hyviä suorituksia, ja sen jälkeen kotitreeneissäkin Lempi on hakeutunut lähemmäs.

Rini ❤

Rinillekin oli Ellin koulutuspäivään varattu maksullinen viihdytystuokio. Viljeltiin halliin paljon tuoleja, merkkikartioita ja kaikkea muuta tavaraa, ja niiden päälle paljon nameja, joita mummu sai nuuskutella ja etsiä. Rini innostui hommasta niinkin paljon, että puolikiipeili tuolien päälle, se kävikin jumpasta… Rinillä oli kovin villit unet treenin päätteeksi, se näki kovasti unia – oli selvästi ollut kiva päivä!

Riniä on hemmoteltu muutenkin, se sai joululahjaksi sarjakortin Aquabarksin lämminvesialtaaseen uimaan! Tammikuussa käytiin kerran kokeilemassa, miten uinti kulkee ja miten mummun keho reagoi lämpimään veteen. Rini tykkäsi kovasti ja tiesi heti, mitä uimahalliin oltiin tultu tekemään. Oikea puoli oli heikompi, niin kuin se on jonkin aikaa jo ollutkin, mutta ihanasti lämmin vesi näytti kehoa vetreyttävän. Sovittiin, että käydään alkuun noin kahden viikon välein, tällä viikolla Rini pääsee toisen kerran uimaan.

Tammikuussa meillä oli myös ajat osteopaatti-Katriinalle Tampereelle! Taas pakattiin Tanasen auto täyteen koiria, kun mukaan lähti omien koirien lisäksi Ainon Seela-karjismummu sekä Saran velipojat Haba (E. Saros) ja Puhti (E. Sirius). Mummukoirat saivat ihanaa erityiskohtelua, otin niille pentuaitauksen sisälle, niin niiden ei tarvinnut olla autossa pienessä tilassa pitkää päivää. Seela ei ole aiemmin käynyt Katriinalla, niin se sai ensin pentuaitauksesta katsella, kun Riniä hoidettiin.

Rinillä pääasiallisesti hoidettavaa oli enemmän oikealla puolella sekä niskassa. Keho kuulemma edelleen hienosti vastaa hoitoon ja elinvoimaa on ikään nähden valtavasti. Rini nautti hoidosta koko rahan edestä, se on aika ihana hoidettava. Seelalla hoidettavaa oli jonkin verran, mutta hienosti sekin antoi hoitaa, vaikka Aino ei päässyt mukaan. Seela palkitsi Katriinan jopa suukolla hoidon päätteeksi, mikä lienee karjikselle aika harvinaista 😀

Haballa ja Puhtilla pyyhki molemmilla aika hyvin, Haballa siellä täällä pientä hoidettavaa, muttei mitään isompaa. Puhti oli ihan eri koira kuin viimeksi, huomasin jo aamulla Terhin tuodessa sen meille, että sen karvahan kiiltää! Edellisen hoidon jälkeen vatsa oli rauhoittunut, ja selvästi ruoasta ravintoaineet imeytyvät nyt hyvin. Puhti esitteli hienot pitkät venytykset hoidon jälkeen.

Lempi oli aika hyvässä kunnossa, vaikka itse sen pari kertaa hieroessani olen saanut availla sen niskaa. Niskassa oli pientä hoidettavaa, mutta muuten ei mitään isompaa. Päivän pisimmän vikalistan haltija oli Sara, se putosi agitreeneissä noin 1,5vkoa ennen hoitoa pahasti keinulta, minkä seurauksena se oli kierossa kuin korkkiruuvi. Katriina totesi, että ”siltähän on käytännössä pää irti”. Aika päätöntä menoa meillä oli kyllä sen keinulta putoamisen jälkeen ollutkin. Pari päivää hoidon jälkeen Sara oli vielä aika ylivirittynyt, mutta sen jälkeen se on tasoittunut takaisin normaaliin.

Tammikuun lopussa käväistiin taas pohjoisen turneella ”Tanasen kuntoutusleirillä” Tiinan, Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön luona. Reissun pääasiallinen tarkoitus oli hoitaa pohjoisen hieronta-asiakkaat, mutta käytiin me siinä ohessa paljon lenkkeilemässäkin ja koitettiin rentoutua. Pohjoisessa piisasi lunta, ja jo tulopäivänä perjantaina Tiinan viedessä meidät umpihankilenkille olin ihan kauhuissani, miten Rini-rukka selviää tästä reissusta. Ihan hyvin se onneksi selvisi, vaikka aika raskasta on lenkkeily näillä ikävuosilla noin raskaissa olosuhteissa. Nuoriso veti hangessa rallia ihan ongelmitta. Jälleen kerran kamera oli mukana reissussa, mutta yhtään kuvaa sillä ei tullut otettua.

Tammikuussa juhlittiin myös kolmen pentueen synttäreitä!

Synttärikimaran aloitti FF-pentue, joka täytti 12.1. jo 4 vuotta! Paljon onnea Leo, Vilppu, Taika ja Freya! ❤
20.1. ensimmäinen pentueeni eli Hazel-pentue täytti 9 vuotta! Paljon onnea kultapojistani ensimmäinen Nekku! ❤ Lentosuukkoja rakkaalle Hildalleni, mulla on ihan hirveä ikävä vieläkin.
30.1. S-pentue täytti 2 vuotta! Valtavasti onnea Haba, Vips, Fila, Maaru, Puhti ja ikioma Sara! ❤ Lentosuukkoja ja kaihoisat terveiset rakkaille Nukalle ja Nemille pilvilinnoihin, olette molemmat ajatuksissa edelleen päivittäin.

Kisoja ei nyt alkuvuodesta ole, joten jatketaan treenien parissa. Lempille en ottanut ryhmäpaikkaa agilityyn tälle jaksolle, sillä meillä on muita suunnitelmia, itsenäisesti käydään kyllä treenailemassa. Lempin kepit nytkähtivät eteenpäin takaperin ketjuttamisen myötä, toivottavasti suunta jatkuisi hyvänä. Lempin treenit painottuvat enemmän rallyyn ja suunnitelmissa olisi tänä vuonna panostaa enemmän myös noseworkkiin. Sara jatkaa agilityä, tälle vuodelle mulla ei ole vielä kisatavoitteita, rakennetaan rauhassa pohjia. Saran kanssa olisi tarkoitus yrittää kasata tokon alokasluokan liikkeitä, ne alkavat olla ihan hyvällä mallilla. Molempien kanssa toiveissa olisi myös päästä paimennuskisoihin tänä vuonna. Paimentamaan ei olla vielä päästy tälle vuodelle, mutta toivottavasti pian päästään! Emppuporukalle on varattu ensimmäinen paimennusviikonloppu maaliskuulle.

Sara 2v ❤

Eilen Viivi kävi näytillä pari päivää vaille 8kk ikäisen Kromin (E. Fireheart) kanssa! Koronan takia ei olla päästy pitämään pentuetreffejä eikä näkemään kunnolla, tuntuu ihan kamalalta, kun ei pääse näkemään kasvattien kasvua ja kehitystä. Onneksi meillä on Facebookissa aktiivinen ryhmä, jonka kautta ollaan pidetty yhteyttä kaikkien pennunomistajien kanssa. Kromista on kasvanut hieno ja komea nuori lepakkokorvainen pojankloppi. Olen tässä parin kuukauden sisään nähnyt nyt Kromin lisäksi Breen (E. Sweetheart), Nellin (E. Ravenheart) ja Ohmin (E. Lionheart), ja kyllä näissä Nadan ja Areksen herttalapsissa aika paljon samoja piirteitä on – kaikki ovat kovin iloisia, ihmisille avoimia ja sosiaalisia isohkoja pusukoneita 😀 Kromista otettiin edustuskuvat, tosin ennen kuvien ottamista käväistiin pieni kieppi meidän lähimetsässä, ja hauskanpito Saran kanssa jätti jälkensä näihinkin kuviin.


Jätä kommentti

Vuoden loppu häämöttää

Joulukuu on kohta puolivälissä, koronatilanne ainakin täällä Keski-Suomessa hankaloitunut, joten tämän vuoden viralliset riennot on meidän osalta riennetty. Yhdet rallytokokisat oli vielä kiikarissa tässä kotinurkilla, mutta ne peruuntuivat vallitsevan tilanteen vuoksi. Meidän oli myös tarkoitus kennelporukalla viettää pikkujouluja tulevana viikonloppuna, mutta katsottiin viisaammaksi tavata myöhemmin sitten, kun se on kaikille turvallista. Olisi ollut ihana nähdä porukalla ja treenailla taas yhdessä, kaikkinensa tämä vuosi on joukkokokoontumisten osalta ollut ihan surkea.

Keksi oli meillä viikon verran hoidossa marraskuussa

Edellisen postauksen jälkeen marraskuun puolivälissä olin viikon lomalla, ja käväistiin pidennetyllä viikonloppureissulla pohjoisessa tapaamassa sikäläisiä kasvatinomistajia ja kasvatteja. Neljä päivää meni varsin mukavasti Tiinan, Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) luona laajennetun koiralauman kanssa, omien lisäksi mulla oli Keksi (E. Naroona) matkassa. Kamerakin oli reissussa mukana, mutta kuvat jäi kyllä ottamatta… Ohjelmaa ei viikonlopulta puuttunut – perjantaina ajomatkan jälkeen lähdettiin pitkälle metsälenkille purkamaan koirien höyryjä. Sara aloitti saman päivän iltana juoksun. Lauantaina oli ohjelmassa Oulun rallytokokisat, joihin olin ilmoittautunut Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa voittajaluokkaan ja kahden vuoden kisatauon jälkeen Keksin kanssa mestariluokkaan.

Keksin kanssa oltiin ensin radalla. Tiesin jo etukäteen, että meillä on vielä ehjää kisasuoritusta ajatellen aika paljon epävarmoja kylttitehtäviä, niiden lisäksi jännitin vähän, millaisella vireellä radalle lähdetään – valkkuryhmän treeneissä mopo on aika paljon keulinut. Rata tuntui aikamoiselta räpiköimiseltä, Keksi teki hyvässä vireessä kylläkin. Jälkikäteen jäin miettimään, että minkähän takia en uusinut puolenvaihtoa edessä, vaikka tiesin siinä tulevan -10 pisteen mokan. Edessä peruuttaminen on Keksille vielä tosi hankalaa, se kiihtyy peruuttamisesta aika paljon, ja lämmitellessä ennen kisaradalle menoa se haukkua paukutti. Kisaradalla samaisella kyltillä Keksi olisi lähtenyt peruuttamaan oikealle ihan vinoon, ja näin sen ilmeestä, että jos käskytän peruuttamaan, niin urku aukeaa ihan välittömästi. Päätin ottaa tietoisesti -10 pistettä kyltiltä ja jatkaa matkaa maaliin. Olin ihan varma, että hylsy tuli, mutta pisteet jotenkin kummasti riittivät ensimmäiseen hyväksyttyyn tulokseen mestariluokasta – 76 pistettä. Olin siihen ihan tyytyväinen, täytyy vahvistaa kylttitehtäviä, oikeaa mielentilaa ja etenkin sitä peruutusta. Videossa näkyy hyvin Keksin ihana asenne työskentelyä kohtaan ❤

Lempin kanssa päästiin viimeinkin korkkaamaan voittajaluokka. Lemppari teki hyvin töitä vieraassa hallissa, vaikka kesken kisaradan toisen kisan palkintojenjaon aplodit meinasivat olla saukkokoiralle melkoinen häiriö. Mitään isoja mokia ei radalle sattunut, joten tuloksena 96 pistettä ja 2. palkintosija 🙂

Kisoissa näin myös Piaa ja Neven poikaa Jogia (Hazelmoor Yedi Yogibear) pitkästä aikaa, olipa ihana nähdä! Jogi on aivan ihana ❤

Kisojen jälkeen oli aika siirtyä viikonlopun työosuuteen eli hieroa koiria! Marja-Leena kävi Mindyn ja Taikan (E. Eyes On Me) kanssa meitä moikkaamassa jo hallilla, mutta käväisin kylässä vielä illalla hoitamassa tytöt. Yötä vasten ajettiin Tiinan kanssa Oulusta Raaheen, siellä käytiin sunnuntaiaamuna lenkillä ja sitten jatkettiin loppupäivä hierontahommien parissa. Maanantaina aamulla aamulenkkien jälkeen ohjelmassa oli vielä Vipsin ja Mörkön hieronnat ennen kotimatkalle lähtöä. Tehokas reissu, olisi siinä vaikka yhden päivän voinut viettää ihan vapaalla! Ehkä ensi kerralla 😀 Suuret kiitokset Tiinalle ja Antille meidän majoittamisesta!

Lempi oli voittajaluokan 2. ja Mörkö vei luokkavoiton ja seuramestaruuden kotiin 🙂
Oulun reissun aussieseurue: Mörkö, Vips, Sara, Lempi, Rini ja Keksi ❤

Oulun kisojen jälkeen käväistiin rallytokokisoissa myös Kuopiossa Koiramekassa tavoittelemassa Lempille toista tulosta voittajaluokasta. Halli oli iso, tuplakisat kyseessä ja samaan aikaan agilityvalmennus pyöri yhdellä kentällä – melkoinen häiriö siis. Häiriöiden lisäksi itse kisarata oli varsin haastava, videota en näistä kisoista saanut, mutta laitan ratapiirroksen tähän itsellekin talteen, että tästä voi napata teemoja omiin treeneihin. Näistä kisoista saatiin Lempin kanssa vaan kokemusta sekä meidän ensimmäinen hylsy 😀 Lempille oli yllättävän vaikea tehdä hyppyjen välissä jäävä liike, se jäi tuijottamaan edessä olevaa hyppyä ja meni seisomisen sijaan kahdesti maahan. Uusinnat oli siis käytetty jo ihan kisaradan alkusuoralla. Kolmannelle kerralle lähtiessä menin liian lähelle ensimmäistä hyppyä, Lempi hyppäsi sen ja siitä sitten hylsy. Radan aikana Lempi teki myös muita erikoisuuksia, mm. kiersi kylttitelineen. 3 askelta peruuttaen -tehtävä, jota etukäteen ratapiirrosta katsoessani eniten jännitin, sen sijaan sujui tosi hyvin 😀 Lohdutuspalkintona Lempi oli kuitenkin tuomarin suosikki, tuomari vielä sanoi, että suorituksesta näkee, että treenattu on ja koira on taitava, mutta tänään ei vaan ollut meidän päivä.

Viime viikolla kävin Lempin kanssa tekemässä palauttelutreenin rallyvalkussa, jossa sopivasti oli rata tarjolla. Koutsi Oona totesi, että Lempillä on temput hyvin hallussa, mutta seuraamista sekä oikealla että vasemmalla sekä tempun jälkeen perusasentoon hakeutumista voisi vahvistaa. Siinäpä on meille tavoitetta tälle välille, kun kisoja ei ole tarjolla.

Muuten ollaan eletty aikalailla hiljaiseloa. Aksatreeneissä on käyty, viime viikolla tehtiin keppejä takaperin ketjuttamalla, sekä Saralla että Lempillä supertreenit! Etenkin Lempin treeneistä olin tosi hyvilläni, keppejä on sen kanssa tahkottu niin pitkään. Tällä viikolla jatkettiin aksajuttuja, keppitreeneissä Saralle nakki oli liian hyvä palkka, se ei voinut yhtään keskittyä tekemiseen, kun olisi vaan pitänyt saada nakkia. Lempi jatkoi tosi hyvää työtä keppien kanssa! Ratatreeneissä Saralla on urku auennut, meillä oli hyviä pätkiä useampia. Lempin kanssa työstettiin radalla leijeröintiä, sain ihan tosissani pistää jalkaa toisen eteen, sillä me mentiin helkkarin lujaa. Tosi hyvät treenit oli molemmille! Meidän aksajakso alkaa lähestyä loppuaan, ensi jaksolle otan ryhmäpaikan vaan Saralle ja treenaan Lempiä itsenäisesti.

Rinin vointi on ollut pääosin tosi hyvää, se on ollut pirteä ja hyväntuulinen. Ehkäpä siksi eilen ihan kunnolla säikäytti, kun oltiin menossa päiväunille ennen yövuoroon lähtöä, ja Rini alkoi yhtäkkiä täristä, hengittää tiheästi ja pinnallisesti ja köyristi selkää. Hetken aikaa rauhoittelin ja silittelin sitä, mutta aika äkkiä oli selvää, että kivut on kovat ja en uskalla jäädä sitä kotiin seuraamaan. Päästiin nopeasti lähiklinikalle, missä ensin ultrattiin vatsan alue – maksan tilanne oli ennallaan, muut sisäelimet kunnossa. Labroissa tulehdusarvo oli koholla ja Rinillä oli vähän kuumetta, maksa-arvot olivat suunnilleen samalla tasolla kuin edellisessä kontrollissa. Keuhkokuvista löytyi lisää huonoja uutisia – toisessa keuhkossa on tiivistymää, jota eläinlääkäri epäili kasvaimeksi. Keuhkokuvat lähtivät vielä toiselle eläinlääkärille syynättäväksi. Rini nesteytettiin klinikalla, ja se tuntui mummua piristävän. Reissulla meni yhteensä kolme tuntia, joten yövuoroon lähdin samoilla silmillä, Aino tuli meille yöksi Rinin vointia tarkkailemaan. Lekurikeikka oli mummulle rankka, se nukkui koko loppuillan ja yön.

Rinin toinen keuhko oli terve, joten eläinlääkäri ehdotti kortisonilääkityksen aloittamista rauhoittamaan kasvaimen kasvua. Todennäköisesti Rini kipuili selkäänsä. Jatketaan niin kuin kesästä alkaen tähänkin saakka – päivä kerrallaan, niin kovin rakkaan ja tärkeän mummukoiran vointia kuunnellen ja tarkkaan seuraten. Tänään Rinillä oli parempi päivä, toivottavasti hyviä päiviä olisi vielä jäljellä.

Linda oli ottanut Breestä (E. Sweetheart) rakennekuvaa, hyvältä näyttää! ❤

Sitten iloisempia uutisia – Emppuperheeseen saatiin viime viikonloppuna lisäystä! Lämpimästi tervetuloa kovasti odotettu ja toivottu Oodi, Red’n Ready Make It Double! ❤ Oodi muutti asumaan Pipsan luo Helmin (E. Neytiri) kaveriksi tähän Jyvässeudulle, ja on meillä yhteisomistuksessa. Kaikki Raketti-pentueen kuvat on ottanut Maiju Livio ❤

Käytiin Pipsan kanssa alkusyksystä Etelä-Suomessa Shantin ja Maijun koiriin tutustumassa ja tykättiin molemmat ihan valtavasti näkemästämme. Pentujen emä Maaru (Origine II My Kind of Trouble) astutettiin samoihin aikoihin upealla Pekolla (Red’n Ready Criminal Mastermind), ja me jäätiin Pipsan kanssa sormet syyhyten odottelemaan, mitä sieltä tulee. Pentuja syntyi kolme, joten hypittiin varmasti tasajalkaa ilosta molemmat, kun Shanti tarjosi toista narttua meille. Ehdittiin käydä pentuja katsomassa vain kerran, mutta meillä oli tosi hyvä fiilis koko ajan, että Shanti osaisi pennuista sanoa, kumpi meille paremmin sopii.

Viime lauantaina joulu sitten viimein koitti ja oli aika hakea Pipsalle pentu kotiin! Tavattiin hallilla myös muiden pentujen omistajat, viihdytettiin pentuja ja aikuisia ja pidettiin hauskaa! Pennuilta otettiin myös mydogdna-testejä varten näytteet. Hirmuisen kiva porukka, mukava päästä mukaan, vaikka pentu ei mulle itselleni tullutkaan kotiin 😀 Oodi on kotiutunut Pipsan luo loistavasti, se on päässyt jo käväisemään tutustumassa lampaisiin, katselemaan hevosia, harjoittelemaan autossa matkustamista ja sosiaalistumaan ihmisiin ja muihin koiriin. Niin loistava pentu! ❤ Valtavan suuret ja lämpimät kiitokset Shantille ja Maijulle luottamuksesta ja ihanasta pennusta!

Vasemmalla pentujen isä Pekko, sisko Riimi, keskellä Oodi, veli Hiisi ja oikealla pentujen emä Maaru ❤