Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kiirettä, koiria ja kroonista väsymystä

Todistetusti blogilla on lukijoita, sillä olen jo muutamalta ihmiseltä saanut kuittailua, että missä päivitykset viipyy! Ei oikein aika, energia eikä tahtotila tahdo riittää kovin aktiiviseen bloggailuun. Jo aiemmin on tullut monesti todettua, ettei bloggaamiseen motivoi myöskään pitkät välit, koska sitten on jo paljon päivitettävää. Yökkökaveria lainatakseni ei oo helppoo vaan vaikeaa 😀 Tekstiä ja kuvia lienee luvassa taas kilometrin verran.

Meillä on eletty jokseenkin vilkasta aikaa tai ainakin minusta on tuntunut, että koko ajan ollaan jossain menossa. Vapaapäivät ovat täyttyneet koirien kanssa treenaamisesta ja reissaamisesta, työpäivinä työt ovat vieneet mehut. Koen kuitenkin saaneeni kuluneen kuukauden aikana jonkinlaista puhtia, kun hain kouluun ja toukokuun alussa selvisi, että sain opiskelupaikan. Monen raastavan viikon jälkeen sain tiedon myönnetystä opintovapaasta, jota ennen en uskaltanut kauheasti opiskelupaikasta vielä riemuita. Siispä elokuussa kouluun ja luvassa on ainakin nyt ensi alkuun vajaan vuoden todella kaivattu tauko hoitotyöstä! Taloudellinen tilanne tuskin antaa myöten ihan kokonaan olla poissa, mutta on ihan eri asia käydä tekemässä yksi vuoro silloin tällöin kuin monena päivänä viikossa taistella itseään suurempia voimia vastaan. Ja tämä on toivottavasti vain alkua isommille muutoksille, mutta aika näyttää 🙂

Kasvatinomistajat ovat ahkeroineet tässä kevään ja alkukesän aikana liudan tuloksia! Etteivät jää listaamatta, niin kirjaan tännekin ylös.

  • 7.5. Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) kisasivat meidän kanssa Pieksämäellä rallytokoa. Nupulle komeat 97p, 3. sija ja uusi koulari RTK2!
  • 8.5. äitienpäiväkisoissa Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) tekaisivat hyppyradalla nollan ja voittivat maksit! Monta muutakin Emppuperheen jäsentä oli kisaamassa, hienoja ratoja ja pätkiä oli kaikilla!
  • 14.5. Linda ja Bree (E. Sweetheart) tekivät uuden aluevaltauksen koiratanssin merkeissä ja heti hienoin tuloksin – Breelle 22,63p, KUMA ja luokkavoitto! Bree sai siis heti tarvittavan tuloksen luokkanousuun, wau!
  • 14.5. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat agia Kuopiossa, tuloksina 5vp ja voitto, hyl sekä nollavoitto!
  • Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat 14.5. rallytokon kuninkuusluokan 77 pisteellä! Seuraavana päivänä kuultiin jo valiokellon kilinää, kun tämä parivaljakko tekaisi 97 pisteen radan ja voittivat luokan!
  • 17.5. jännättiin vähän luustokuvia, kun Freyalta (E. Listen To My Story) kuvattiin virallisesti olat ja selkä spondyloosin osalta. Kuvat näyttivät hyvältä ja samaa mieltä oltiin Kennelliitossakin: olat terveet ja selkä SP0!
  • 22.-23.5. Aino ja Maaru (E. Shaula) kirmailivat agilityradoilla, lauantaina tuloksella 5vp ja 2. palkintosija, sunnuntaina kolme voittoa tuloksilla 5vp, 0 (LUVA) ja 5vp!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) kisasivat 23.5. Keski-Suomen piirinmestaruuksissa agilitya, Moiralle medien piirinmestaruuspronssia!
  • 25.5. lainaohjaaja ja Rufus (E. Wishmaster) saivat tokon avoimesta luokasta 1-tuloksen 256 pisteellä!
  • 2.6. kotiseuran iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) tekaisivat hienon voittonollaradan hyppäriltä! Myös Ainolle ja Maarulle (E. Shaula) upea rata 10vp:llä ja 2. sijalla!
  • 4.6. Katja ja Zeke (E. Braveheart) korkkasivat rallytokokisat 2-vuotissynttäreiden kunniaksi eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena täydet 100 pistettä ja luokkavoitto!
  • 7.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon voittajaluokassa 97 pisteellä, luokkavoitolla ja RTK3-koularin kera!
  • 7.6. rallytokouransa korkkasivat Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) ja eipä jäänyt parannettavaa, kun tuloksena oli täydet 100 pistettä ja luokkavoitto!
  • 10.6. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat puolestaan paimennuksessa helteisissä olosuhteissa. Tämä kaksikko hoiti homman kotiin upeasti tuloksella 88/EH, 2. palkintosijalla ja Haba sai uuden tittelin PAIM1! 11.6. heidät nähtiin Nilsiässä jo agilitykisoissa, sieltä B-radalta voitto 5vp:n suorituksella!
  • 11.6. Hanna urakoi Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa kahden koiran kera rallytokoa. Leolle (E. Maybe I’m a Lion) 84 pistettä ja uusi koulari RTK2, Meralle (E. Moonheart) toinen hyväksytty tulos alokasluokasta 98 pisteellä! Heidän joukkueelle myös piirinmestaruuspronssia!
  • Tiina ja Vips (E. Salacia) ovat käyneet testailemassa nousujohteisesti kisoissa tokon haastavaa voittajaluokkaa. Tänään su 12.6. he saivat 3-tuloksen 195 pisteellä ja luokkavoitolla! Kyllä se vielä kohdalleen loksahtaa!

Tässä on kasvattaja saanut tiiviisti päivitellä tuloksia Emppujen Facebook-sivulle, aika mahtavaa! Valtavasti onnea kaikille upeista tuloksista, oon niin ylpeä teistä kaikista! ❤ Alla vielä kuvia tuloksia tehneistä, kuvat lainattu omistajiltaan. Rufuksen kuvan on ottanut Tiina Puisto.

Ei mekään ihan laakereilla olla maattu kisoja ajatellen. Lempin kanssa käväistiin 8.5. äitienpäivänä kotiseuran agikisoissa, meille tosin sieltä jaossa vain hyllyjä ja hyvää kokemusta. Olin ilmoittanut Lempin myös kesäkuun alun iltakisoihin, mutta Lempi sai silmätulehduksen, niin jouduttiin jättämään kisat väliin.

Saran kanssa kisasin Pieksämäellä 7.5. rallytokoa avoimessa luokassa, kun päästiin Marin ja Nupun kanssa samoihin kisoihin peruutuspaikalle. Sarsu teki tosi kivasti töitä, hypyn rima harmillisesti putosi, mikä sakotti pisteitä ankarasti, mutta radan jälkeen pottiin jäi kuitenkin 85 pistettä! Saatiin siis meidän ensimmäinen tulos avoimesta luokasta. Video kisaradasta alla:

Toukokuun puolivälissä olin jälleen yövuoroissa ja viiden koiran yksinhuoltajana. Onneksi puhelimelta löytyy aina kuvia ja videoita, koska ei näitä tälleen kuukautta myöhemmin enää muista 😀 Meillä oli kiva viikonloppu, vaikka noh – koirien kannalta varmasti aika tylsä, kun ihminen vaan nukkuu tai on töissä.

17.5. lähdettiin yövuorojen jälkeisillä vapailla omien koirien kanssa pienelle kisareissulle. Ensin ajeltiin illaksi Lempäälään, jossa oli tarjolla lisää rallytokoa Päivi Nummen radalla. Sara teki hommia taas ihan superkivasti ja rata tuntui hirmuisen sujuvalta. Tuomari ei paljon löytänyt radasta korjattavaa – pisteitä jäi 99 ja kaupan päälle luokkavoitto! Oli ihana lukea arvostelulapusta, kun tuomari oli kirjoituttanut useamman tehtävän kohdalle kommentin ”hieno!” Ei harmillisesti ole videota tästä radasta, kun ei ollut tuttuja paikalla.

Lempäälästä jatkettiin koirien kanssa matkaa Forssaan, josta olin varannut meille majoituksen hotelli Maakunnasta. Vähän hirvitti ajella myöhäisillasta peltojen keskellä, siinä kävi parikin peuraa aika lähellä Toyotan konepeltiä, vaikka varovasti ajeltiin. Onneksi selvittiin kuitenkin ehjinä perille. Oltiin hotellilla klo 22.30 aikoihin ja aamulla oli luvassa aikainen herätys, joten eipä siinä paljon muuta tehty kuin koirille iltaruoat, itselle pikaiset iltatoimet ja unille. Koirat nukkuivat varsin hyvin, vaikka huoneeseen kuului aika selvästi, kun ihmiset kulkivat ulko-ovesta sisään ja ulos yön aikana, Lempi herätti vain kerran vahtihuudolla. Minäkin nukuin, joskin varsin vähän.

Aamulla matka jatkui Somerolle Woollandiaan, jossa oli luvassa paimennuskisat! Apuva! 1-luokassa oli vain kaksi koiraa, ja arpaonni suosi meille ensimmäisen suoritusvuoron, joten esikokeen jälkeen oli aika astella laitumelle. Olin vähän etukäteen aavistellut, että Sara saattaa olla hieman ylivireä, kun on edellisenä päivänäkin kisattu ja oltu reissussa, ja täytyy todeta, että tunnen koirani 😀 Rataantutustumisessa tuomari sanoi erikseen, että ohjaajan pitää mennä koiran kanssa ottohäkissä aitaukseen sisään ottamaan lampaat ulos. No meidän lampaat olivat heti tulossa ulos, kun sain portin auki, ja minä jäin paikalleni miettimään, työnnänkö ne takaisin sisään vai mitä oikein teen. Sara ratkaisi tilanteen puolestani lähtemällä kiertämään ottoaitauksen ulkopuolelta, sitten totesin vaan, että syteen tai saveen – nyt mennään eikä jäädä veivaamaan.

Nämä kuvat eivät ole kisoista vaan meidän paimennusviikonlopusta, josta juttua alempana!

Sara oli koko radan vähän vallattomalla tuulella, se kävi välillä haukahtamassa lampaille ja teki muutenkin varsin vauhdikkaat nostot. Hetkittäin mulla oli tekemistä, kun lampaat pakkasivat jalkoihin ja oli vaikea päästä eteenpäin, ja Sara rauhoitti tekemistään vain hetkeksi, kun konahdin sille. Saatiin kuitenkin rata tehtyä ilman mitään isompia vaikeuksia. Arvostelulapusta katsoin tulosten julkistamisen jälkeen, että vaikka ei varsinaisesti jännittänyt, niin olin kyllä pistänyt jalkaa toisen eteen aika rivakasti – koko pitkähkö rata laidunnuksineen oli tehty 10 minuutissa.

Radan jälkeen suuntasin suoraan kävelemään koirien kanssa ja vähän puhaltamaan kierroksia alas. Ajattelin koko radan, että saatiin varmaan hylsy sen ottohäkin vuoksi, kun kumpikaan meistä ei mennyt ottoaitauksen sisään niin kuin tuomari oli ohjeistanut. Saran työskentely oli sinänsä korrektia – se on vauhdikkuudestaan huolimatta ollut kuitenkin aina lampaille kiltti eikä ole yrittänyt ikinä näykkiä tai purra. Ajattelin, että tuloksesta ja pisteistä huolimatta saatiin hyvää ja arvokasta kokemusta, edellisistä kisoista oli kuitenkin aikaa 1,5 vuotta. Kävelyn jälkeen suuntasin katsomaan, mitä meidän tuloksissa lukee, juuri sopivasti palkintojenjaon alkaessa. Kyllä piti silmiä hieroa muutamaan kertaan tuloslistaa katsoessani – 91 pistettä, ERI ja 2. palkintosija! Tuomari sanoi vielä erikseen, että olisimme menettäneet enemmän pisteitä, jos oltaisiin jääty veivaamaan sitä ottohäkkiä. Miinuksia meni peruskuljetuksesta, kun Sara ajoi lampaat mun jalkoihin, laidunnuksen lopun vauhdikkaasta nostosta ja loppuhäkityksestä, jossa jouduttiin vähän säätämään. Tuomari oli kirjoittanut koiran käyttäytymisosioon, että koira on kiihkeä, mutta tottelevainen. Laidunnuksesta oli kommentti, että vartiointi on erinomainen.

Voi mun timanttini Sara ❤ Kotimatka sujui kuin siivillä, oli aika huikea ja nappiin mennyt kisareissu! Mulla oli kisapaikka myös viikkoa myöhemmin helatorstaina Tuulentuvan tilalla pidettäviin paimennuskisoihin. Oli vaihtoehto mennä Saran kanssa uudestaan 1-luokkaan hakemaan kokemusta, mutta täytyy tunnustaa, että niin kauan, kun kisapaikat ovat kiven alla ja maksavat keskimäärin 75 euroa kipale, niin mulla ei ainakaan ole varaa käydä siellä ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi kokemusta hakemassa. Niinpä kerroin Lempille, että sen täytyy nyt hypätä puikkoihin. Jännitti aika tavalla enemmän kuin Saran kanssa – Lempin kanssa on vaikeampi ennustaa, miten se toimii.

Helatorstain kisoissa kisasivat myös Mari ja Nuppu (Titangus Daracha), ja yllätykseksemme kisapaikalle tullessamme sieltä löytyivät myös Ari ja Haba (E. Saros), jotka olivat edellisiltana saaneet peruutuspaikan. Kisapaikalla huomattiin Lempin aloittaneen juoksun, mutta tällä kertaa arpaonni antoikin suoritusnumeron ihan loppupäästä muutenkin. Ari ja Haba aloittivat, ja suoritus loppuikin nopeaan, kun lampaat ottivat hatkat heti ottoaitauksesta ulos päästessään ja karkasivat varikolle. Lampaat olivat tosi liukkaat verrattuna niihin, joilla ollaan totuttu treenaamaan. Yritin tehdä sotasuunnitelmaa meidän suoritusta varten. Lempi oli aika kiihkeällä tuulella enkä yrityksistä huolimatta saanut siltä kaasua suitsittua ottohäkissä pyörimällä. Avasin portin, ajattelin, että kierrän lauman kanssa vielä mutkan, että saadaan parempi linja ulos. Sijoituin itse väärin, kerkesin nähdä ensimmäisen lampaan kääntävän päänsä porttia kohti ja tiesin heti, että nyt on peli pelattu. Lampaat lähtivät meiltä liukkaasti varikolle ja suoritus keskeytettiin siihen. Marilla ja Nupulla ei ollut onnea sen enempää, meillä kaikilla suoritus keskeytyi ottohäkkiin.

Myös nämä Arin ja Haban kuvat on otettu paimennusviikonloppuna.

”Minä oisin osannut, mamma ei. Aina saa hävetä.”

Kalliita oppirahoja, tuumattiin kaikki, ja kallista lystiä, kun maksellaan vielä bensat ja syömiset kisamaksun päälle. Mua ei kuitenkaan keskeytys varsinaisesti harmittanut. Olisi toki ollut kiva päästä tekemään rata, mutta ei voinut mitään. Olin kuitenkin tyytyväinen Lempiin, kun se kiihkeydestään huolimatta oli kuitenkin työskentelymoodissa – eniten olisi harmittanut, jos koira olisi ollut kovassa paineessa ja haluton työskentelemään. Itse ajattelin keskeytyksen olleen enemmän mun omasta mokasta johtuvaa, ei niinkään koiran syy. Sain kisoista myös aika paljon ideoita ja ajatuksia, mitä haluan seuraavaksi treenata.

Toukokuun 28.pv oli Emppujen agipäivä, Aino oli meitä perinteiseen tapaan kouluttamassa. Viime syksystä jäi varmaan pieni trauma, kun odottelin koko aamun, että soikohan puhelin ja tulee taas joku este, etten itse pääse mukaan. Ei onneksi tullut! Aino oli suunnitellut meille tosi kivan, sopivasti haastavan, mutta soljuvan radan. Meitä oli ennätysmäärä paikalla – 11 koirakkoa! Päivään osallistuivat Mari ja Nuppu (Titangus Daracha), Ari ja Haba (E. Saros), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Henry & Tesla (Bywater Thasha), Saana & Koda (E. Gilgamesh), Miljalotta, Aleksei ja Vilho (E. Fenrir), Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Tyyne (E. Leviathan), Eve, Eemeli ja Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä omien koirien kanssa. Ensimmäistä kertaa piti vähän jakaa porukkaa kahteen ryhmään, että saatiin koirat pidettyä lämpimänä.

Videoita ei tullut juurikaan otettua ja kamerakin pysyi kassissa, sen verran aktiivista tekemistä oli koko ajan – ja välillä on kiva vaan istua, katsoa muiden suorituksia ja jutella muiden kanssa. Jälkikäteen harmittaa, kun ei voi saada kaikkea 😀 Onneksi ihana Mari oli ottanut videota vähän mun ja Saran treeneistä! Meillä oli tosi hyvä treeni myös Lempin kanssa, vaikkei siitä nyt ole videotodisteita! Oli kyllä ihana ja antoisa päivä, koulutusten jälkeen käytiin vielä porukalla syömässä hyvin Barot’sissa.

4.6. Hearts-pentue täytti 2 vuotta, paljon onnea ihanat Bree, Mera, Nelli, Kromi, Ohmi ja Zeke! ❤ Kuvassa pennut emänsä Nadan kanssa, kuvan on ottanut Hanna Lehmusvuori.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna teimme paluun Tuulentuvan tilalle Emppuporukalla, sillä olin varannut meille sinne paimennusviikonlopun Shantin opissa. Meitä olikin aika kivankokoinen porukka: lauantaina Mari kera Nupun ja Noan (E. Norris), Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Hanna ja Mera (E. Moonheart), Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) sekä Henkka ja Tesla (Bywater Thasha), sunnuntaina mukaan liittyivät vielä Ari ja Haba (E. Saros) ja Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir). Reissun päälle lähdettiin jo perjantaina kaoottisen työpäivän jälkeen – ensin nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin töistä, työpäivä oli yhtä juoksemista ja kotiin päästyäni häslääminen jatkui koirien lenkityksen ja pakkaamisen merkeissä. Oltiin varattu majoitus Nummelasta, jossa saatiin Marin ja Saanan sekä koirien kanssa majoittua ensimmäisenä yönä leveästi jokainen omassa huoneessa.

Shantin lampaat ovat kauniita! Oikealla alhaalla Pätkis. Vasemmalla yksi upea ruskea lammas, muistaakseni nimeltään Suffeli, se kaipasi toiseen porukkaan jäänyttä ystäväänsä. Heidät yhdistettiin samaan laumaan heti treenanneen koiran jälkeen.

Muutama kuva Noan treeneistä.

Lauantaina halusin koulutuksessa keskittyä ottohäkin treenaamiseen, ja saatiinkin siihen Shantilta tosi hyviä täsmäneuvoja. Lempille ja Saralle toimi molemmille tosi hyvin, etten lähetäkään niitä nostamaan liukkaita lampaita, vaan jätän ne paikalleen odottamaan, menen itse lampaille ja koira lähteekin suoraan ajamaan. Portille on hyvä jättää tilaa eikä pakkautua lampaiden ja koiran kanssa tiiviisti portin eteen, tilanteesta tulee tosi räjähdysherkkä. Ja kun portista meinataan mennä, niin sitten mennään – ohjaaja tarvittaessa vaikka juosten ensimmäisenä. Saatiin tähän tosi hyviä toistoja molempina päivinä ja käytiin myös tekemässä osia kisaradasta laitumella.

Saran kanssa halusin alkaa työstää vähän 2-luokan tehtäviä – erityisesti työntöjä. Mirvalla ollaan niitä satunnaisesti tehty, mutta ei riittävästi kuitenkaan, että tuntisin oloni varmaksi niitä tehdessä. Aloitettiin treenit harjoittelemalla lampaiden irrotusta ohjaajasta. Onnistuneeseen irrotukseen tarvitaan välimatkaa, koiran pysäyttelyä ja meillä toimi kivasti Shantilta saatu neuvo, että ohjaajan katse kertoo, kummalle puolelle ohjaajaa koiran tulisi hakeutua. Sara ei ihan vielä täysin ymmärtänyt, vaikka käytin käsiapuakin merkkaamaan sille paikkaa, johon toivoin sen tulevan, mutta saatiin ainakin pohjustettua taitoja. Aitauksessa harjoittelu oli helppoa, kun lampaat eivät karanneet kauas. Sunnuntaina kokeiltiin tätä laitumella sillä seurauksella, että jos en herkästi lähettänyt Saraa sillalla työnnön jälkeen lampaita vastaan niin ne karkasivat laitumen toiseen päähän.

Ottohäkin lisäksi Lempin kanssa aloiteltiin myös työntöjen ja irrotusten treenaamista, se teki kivoja irrotuksia aitauksessa. Laitumellakin tehtiin paljon hyviä pätkiä, sain itse asiassa ajattelemisen aihetta ja pääsin ehkä vähän jyvälle, miksi Lempin on ahdistavaa olla tasapainossa lampaiden takana. Luultavasti likimain joka tilanteessa, kun koira ajaa lampaita liian lähellä, mun konahdus ajoittuu siihen hetkeen, kun koira on tasapainopisteessä. Kumma juttu, jos koira tästä alkaa hiljalleen ahdistua ja todeta, ettei siellä ole kiva olla! Nyt täytyy alkaa pohtia, miten etäisyyttä voitaisiin alkaa treenata ja minä voisin lopettaa koirieni tarpeettoman paineistamisen.

Lenkkipoppoo ❤

Lauantain treenien päätteeksi meinattiin suunnata majoitusporukalla lenkille, mutta ukkonen ja todella mustat pilvet tekivät tuloaan, joten päätettiin ensin suunnata ruokakauppaan ja ruoanlaittoon. Koirat olivat varsin tyytyväisiä pitkän paimennuspäivän ja korttelikierroksen jälkeen. Hanna ja Mera tulivat majoittumaan meidän kanssa. Ruoan päälle oli sitten aika suunnata viimein lenkille! Löydettiin kiva metsäreitti, jossa tehtiin kuuden koiran poppoolla mukava ja rento 1,5h lenkki auringonpaisteessa. Täydellistä! Lenkin jälkeen olikin jo alkuilta, majoituspaikassa meitä odottelivat Miljalotta ja Vilho. Vilho oli onnesta soikeana, kun kavereita oli paljon – aikuiset koirat eivät olleet riemukkaasta pennusta pitkän päivän jälkeen lainkaan niin innoissaan 😀 Onneksi velipoika Koda oli heti valmis leikkiin, joten veljekset saivat nauttia toistensa seurasta kaikessa rauhassa.

Muutama poiminta Meran treeneistä.

Toinen yö nukuttiin vähän tiiviimmin. Todettiin, että virtaisin osapuoli Vilho voi mennä Miljalotan kanssa ylhäiseen yksinäisyyteensä omaan huoneeseen 😀 Saana ja Koda sekä Mari Nupun ja Noan kanssa majoittuivat toisessa huoneessa, Koda oli niin puhki pitkän päivän jälkeen, että se nukkui kiltisti koko yön. Me majoituttiin sitten Hannan ja Meran kanssa samassa huoneessa. Yö meni yllättävän hyvin, vaikka heräsin kyllä joka kerta asentoa vaihtaessani, kun Mera ilmestyi heti hymyilemään mun naaman eteen sylki roiskuen. Voi hölmöläinen 😀

Komea Ohmi työhommissa!

Sunnuntaina treenit jatkuivat, ja aamu olikin aika hektinen, kun treenit alkoivat tuntia aiemmin, ja meidän piti ennättää pakata tavarat autoon, että päästään lähtemään kotimatkalle treenien jälkeen. Ennätettiin kuitenkin ajoissa paikalle!

Vilhon treeneistä otanta kuvin.

Lempin kanssa kokeiltiin sunnuntaina lampaiden ottoa aitauksesta ASCA-kisatyyliin, se sujui yllättävän hyvin! Käytiin kokeilemassa myös laitumen reunassa olevan oikean sillan ylitystä, joka oli osa 2-luokan kisarataa helatorstaina. Tehtiin se ihan peruskuljetuksella, se sujui varsin hyvin. Jatkettiin sillalta matkaa pientä metsäpolkua pitkin. Yksi lammas päätti karata meiltä kesken matkan, Lempi yritti sen käydä keräämässä vielä porukkaan mukaan, mutta päätettiin antaa sen mennä, kun lammas niin päämäärätietoisesti suuntasi pois. Metsäpolku olikin aika haastava paikka – lampaat liikkuivat rykäyksittäin, ja reitin varrella oli kaatunut puu, jonka yli mentiin ensin ylämäkeen ja takaisinpäin tullessa alamäkeen. Lampailla oli takaisinpäin tullessa kova veto eteenpäin, Shanti tästä varoitti etukäteen ja ehdotti käyttämään koiraa edessä jarruna. Se ei toiminut vaan meillä, heti, kun otin Lempin eteen, lampaat eivät suostuneet liikkumaan enää eteenpäin. Lempi keksi itse jossain kohtaa paluumatkalla nousta sivulle, silloin lampaat kulkivat aika kivasti. Oli silti hikinen homma, olin ihan litimärkä tämän reissun jälkeen 😀

Saran kanssa kävi paimentaessa hupaisasti, kun Shantin tuttipullolampaana kasvanut Pätkis päätti tulla seuraamaan treenejä – ihmisten seuraan, se ei kuulemma niinkään viihdy muiden lampaiden seassa. Oltiin Saran kanssa saatu lampaat ottohäkistä ulos ja lähdettiin kävelemään laitumen reunaa pitkin ja hetken kerkesin siinä nautiskella, että meneepä hyvin, kun lampaat eivät ole jaloissa. No eivät mokomat olleet mukana ollenkaan, ne karkasivat välistä Pätkistä moikkaamaan aitauksen reunaan, ja Sara yritti mulle kertoa, että nyt muikkeli meiltä puuttuu jotain aika olennaista! Saralla onneksi voima riittää ja se osaa fiksusti sitä käyttää, joten saatiin lammaslauma ongelmitta irrotettua aitauksesta ja lähtemään mukaan. Sen jälkeen seurasin vähän tarkemmin, että paimennettavat pysyvät menossa mukana 😀 Mutta olipa kiva tarjota katsojille hupinumero, sain tästä jokuseen kertaan vähän kuulla loppupäivän aikana!

Koda hommissa!

Kiva oli seurata muiden treenejä, hienosti meni kaikilla! Porukan pennut lähtivät mukavasti työskentelemään, ja Vilhosta Shanti sanoi, että se on jo niin syttynyt hommaan, että kannattaa vasta syksyllä käydä uudestaan. Moni sai kehotuksen alkaa katsella esikoepaikkaa, ja täytyy kyllä itsekin sanoa, että tasaisen varmoja työskentelijöitä oli porukka täynnä! Oli tosi kiva ja voimauttava viikonloppu! Kulunut viikko on kyllä mennyt silti reissusta toipuessa, sen verran intensiivisestä ja aivonystyröitä kuormittavasta hommasta on kyse. Tältä viikonlopulta tuli sitten otettua kuvia reilusti, meni monta päivää käydä läpi yli 3000 kuvaa. Joitakin valittuja paloja on ripoteltu pitkin postausta.

Teslan treeneistä muutama valittu pala.

Vilhosta kerettiin napata jonkinlaiset posetuskuvatkin 🙂

Kun nyt on viuhdottu urakalla menemään jo hyvä tovi, on suunnitelmissa koittaa vähän hidastaa tahtia – saa nähdä, miten se onnistuu. Muutamia kisoja katselin heinäkuussa vähän sillä silmällä, toivottavasti saadaan paikkoja. Heinäkuussa on tulossa perinteiset Empputreffit, joita odottelen jo innolla! Ja on tässä kesäkuussakin vielä luvassa muutama jännitysmomentti, joista lisää sitten myöhemmin.


Jätä kommentti

Elämää pentujen jälkeen

Pentuprojektin päättymistä seurasi jälleen pitempi blogihiljaisuus. Tiiviimmän bloggaamisen ja ylipäätään pentuprojektin jälkeen tuntuu aina, että nyt tarvitsee vähän paussia ja ylipäätään aikaa itselleen (ja koirilleen). Ja toisaalta tämä meidän perusarki tuskin on kenestäkään niin mielenkiintoista pennuista lukemiseen verrattuna – tai niin ainakin arvelen.

Pentujen kuulumisia lyhyesti ensin. Kaikilla on mennyt pääosin tosi kivasti uusissa kodeissaan! Pepillä tuli joku erikoinen epävarmuuskausi uuteen kotiin muuttamisen jälkeen, mutta sekin on onneksi kuulemma jo reipastunut. Aika kivaa palautetta on pentujen uusilta omistajilta tullut, että ovat olleet pentuihin varsin tyytyväisiä, ja kotivalinnat olivat osuneet aika nappiin. Olen saanut Instagramissa ja pentujen meseryhmässä ihastella paljon kuvia ja videoita, ja tästä porukasta neljää olen päässyt näkemäänkin tässä välissä pentujen lennettyä meiltä maailmalle. Nyt pentujen lähestyessä 4kk ikää kaikilla on jo vähän koipeliinivaihe meneillään, ja viikolla tuli useammalta viestiä, että etuhampaat ovat alkaneet vaihtua! Aina sitä vaan hämmästyy, miten lyhyt se pikkupentuvaihe onkaan.

Merkkipäiväuutisia! Lempi – minun Pempunen! – täytti 16.2. jo 5 vuotta! Voi apua, mihin tää aika oikein meneekään. Kai se on hiljalleen todettava, että mulla on nyt yksi aikuinen ja yksi nuori aikuinen kotona. Samana päivänä N-pentue täytti puolestaan 7 vuotta – bloginkin kautta vielä onnea parhaalle viisikolle! ❤ Myös Nupun synttärit ovat jääneet päivittämättä tänne – sekin täytti 19.3. jo 4 vuotta!

Ensimmäiset viikot pentujen lähdön jälkeen olivat jotenkin todella tuskaisia. Kaipasin ihan hirveästi pieniä päivän ilostuttajia, vaikka arvostinkin suunnattomasti kunnon yöunia ja hektisen elämän rauhoittumista. Sitten nosti päätään ihan kauhea kolmannen koiran kaipuu. Vuorotellen harmittelin, että olisiko sittenkin pitänyt jättää pentu kotiin, ja välillä huokaisin helpotuksesta, että onneksi nyt ollaan ihan vaan omalla porukalla. Tiesin kyllä, mistä kolmannen koiran kaipuussa oikeasti oli kyse. En sinänsä kaivannut pentua tai mitä tahansa koiraa – minulla oli ja on edelleen kauhea ikävä Riniä. Kuluneet viikot ovat tuntuneet henkisesti aika raskailta, kun nyt on ollut vasta oikeasti aikaa tehdä surutyötä. Monet itkut on tullut itkettyä, ja Rini tulee mieleen joskus aika yllättävissäkin arkisissa hetkissä.

Keksi, Lempi ja Sara ❤

Keksi (E. Naroona) kävi meillä helmikuun loppupuolella melkein viikon hoidossa, se vähän helpotti kolmannen koiran tuskaan. Keksi on niin ihana ❤ Ollaan Ainon kanssa viikottain useamman kerran tekemisissä, ja meillä on ollut sellainen aika luonteva ja toimiva yhteisomistajuus – ollaan monet kerrat todettu, että Keksi saa päättää, kumman omistajan luona se milloinkin haluaa olla. Joskus se ihan selvästi lenkin jälkeen päättää, että nyt on aika lähteä kyläilemään. Keksi on aina tervetullut vieras, se tulee meille kuin kotiinsa ja on niin helppo lisä tässä meidän porukassa. Olin muuten yhden viikonlopun viiden koiran yksinhuoltajanakin, kun Ainon koko kolmikko oli meillä Ainon viettäessä agilityn ylituomarikokelaiden lähikoulutusviikonloppua toisella paikkakunnalla. Meillä meni hyvin – olin yövuoroissa, joten koirille oli tarjolla lähinnä rauhaisaa oleilua lenkkeilyn lisäksi.

Pentujen lähdön jälkeen oli myös aika alkaa työstää tätä meidän oman lauman toimintaa ilman Riniä. Lempi ja Sara tulevat juttuun keskenään todella hyvin, mutta Sara on niin helposti Lempin vietävissä, että se teettää minulla välillä vähän työtä. Koiranohitukset ottivat meillä takapakkia tosi paljon, kun Rini ei ollut enää rauhoittamassa ohitustilanteita omalla vakaalla ja välinpitämättömällä käytöksellään. Sara ei yksinään reagoi vastaantulijoihin mitenkään, mutta kun Lempi kiihtyy, niin Sara alkuun oikein kiljui, kun se ei tiennyt, miten tilanteessa olla. Onneksi ohitusten raskain vaihe ei kestänyt kuin parisen viikkoa. Nyt ollaan jo samassa tilanteessa, missä Rinin ollessa vielä osa laumaa – saan Lempiin kontaktin, vaikka se ennättäisi nähdä vastaantulevan koiran ennen minua, ja ohitukset onnistuvat rauhallisesti ja hallitusti. Ollaan saatu hyviä ohituksia useita, vaikka vastaantuleva koira provosoisikin tyttöjä.

Normaaliin arkeen palaamisen myötä ollaan palattu myös harrastusten pariin. Aika aktiivisesti on käytykin treeneissä – maanantaisin Saran agitreenit, vuorotiistain Saran tokovalmennus, torstaina Lempin agility – ja niiden perään vielä rallyvalmennus. Rallyvalmennuspaikan otin alun perin Lempille, mutta Lempi ei ole vielä kertaakaan sinne päässyt. En ole hennonnut istuttaa Saraa koko iltaa autossa, joten se on saanut käydä rallyilemassa, kyllähän sekin niistä treeneistä hyötyy. Rallyvalkussa selvisi sellainenkin hupaisa juttu, että nuori lupaava agilitykoirani ei osaa rallyradalla mennä putkeen tai hypätä hyppyä 😀 Tai no, nyt hyppy alkaa jo pienen intensiivitreenin jälkeen sujua.

Tästä minun säihkysilmästä rallykouluttaja sanoi tällä viikolla, että se on aikuistunut ihan hirveästi viime kerrasta – eikä siitä ole kuin pari viikkoa!

Ollaan käyty myös aika tiivis setti paimentamassa. Talvi on ollut haastavaa paimennusaikaa, kun lunta on tullut niin paljon, ja lampaat ovat selvästi todella tahmeita kulkemaan umpihangessa – tai edes poluilla. Ollaan taisteltu Lempin itsevarmuuden kanssa, se on tosi haastava saada työskentelemään sen mentyä sellaiseen ”en minä kykene tähän” -moodiin. Saralla oli ennen juoksun alkua myös yksi perin kummallinen treeni, kun se ei osannut suuntia, esitteli mulle vain närkästyskorvia ja haukkua paukutti. Seuraaviin treeneihin menin jo valmiiksi leuka rinnassa, ja molemmat tekivät vastavuoroisesti niin hienon treenin, että Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna oli paljon kivaa ohjelmaa heti mun talviloman alkajaisiksi. Hanna ja Mera tulivat meille perjantaina, jolloin käytiin illasta Ainon ison kentän ratatreeneissä Jattilassa. Lempi teki aika haastavan agiradan ja Saran kanssa kävin kokeilemassa hyppyrataa. Agiradalla oli Lempin kanssa paljon sellaisia haastavia juttuja, joihin meidän taidot eivät riittäneet, mutta hyvää treeniä kuitenkin. Saran hyppäri oli aika jees, mutta itsevarmuus ei riittänyt vielä keppeihin ilman etupalkkaa.

Lauantaina päästiin viikonlopun varsinaiseen ohjelmanumeroon eli Emppujen paimennusviikonloppuun Mirvan opissa! Paimentamassa meidän lisäksi olivat Aino & Maaru (E. Shaula), Ari & Haba (E. Saros), Mari & Noa (E. Norris) ja Nuppu (Titangus Daracha), Hanna & Mera (E. Moonheart) sekä Saana & Koda (E. Gilgamesh) ja Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir)! Olipa ihana saada heti innokkaita uusia Empputiimiläisiä mukaan! Keli ei lauantaina meitä suosinut – ihan karsean kylmä tuuli ja lumisade, ei onneksi ihan niin paha myrsky kuin mitä ennuste ensin lupasi. Siinä oli paimennusmotivaatio koetuksella, mutta jälleen kerran todettiin, että tällä loistoporukalla on aina kivaa, suosi keli meidän touhuja tai ei! Sunnuntaina jatkettiin pentuja lukuun ottamatta samalla porukalla, silloin onneksi kelikin oli vähän inhimillisempi.

Pari kuvaa Marin ja Nupun treeneistä. Nupulla oli hienoja pätkiä ja välillä vähän haasteita, mutta ne kuuluvat lajin kuin lajin harrastamiseen!

Maarulla oli vähän taukoa alla paimennustreeneissä, mutta hienosti meni molempina päivinä!

En ole hetkeen nähnyt Habaa paimentamassa, mutta se esitteli tosi hienoa työskentelyä koko viikonlopun! Se on mukavasti saanut lisää itsevarmuutta 🙂

Meidän lauantain ensimmäinen lapsitähti eli Koda! Kodaa lampaat alkuun vähän jännittivät, mutta vitsi miten hienosti se työsti oman jännityksensä ja lähti tekemään hommia! Ensimmäisellä kierroksella se vähän haki tuntumaa ja toisella kierroksella meni niin pätevänä aitaukseen – tää on hei jo tuttu juttu! Mirva kehui, että kannattaa tämän pojan kanssa tulla toistekin, näytti aika hyvältä!

Lauantain toinen lapsitähti eli Vilho! Tää pikkutyyppi meni aitaukseen henkselit paukkuen, että nyt kuulkaas lambileidit mennään! Vilho esitteli niin huikean hienoja ajatuksia, että kasvistädin piti ihan silmiä hieroa ja miettiä, että voiko tää tyyppi olla lähtöisin meiltä 😀 Lampaat vähän kokeilivat pikkupojan itsevarmuutta, eikä Vilho pelännyt niitä ollenkaan. Mirva sanoi myös Vilhosta, että kannattaa käydä paimentamassa toistekin. Ja jos Miljalotta vielä miettii tulevaisuuden lajivalintoja, niin Vilho taisi valita ainakin yhden 😉

Yksi huikean kehityskaaren harpannut paimentaja oli myös Mera! Se on aikuistunut ihan hirveästi sitten viime näkemän, ja Hanna pääsi Meran kanssa käytännössä jatkamaan suoraan siitä, mihin edellisenä viikonloppuna puoli vuotta sitten jäivät. Lauantaina Mera paimensi liinassa, mutta sunnuntaina se sai jo mennä liina perässään, kuten parista kuvastakin näkyy.

Noan työskentelyäkään en ole päässyt hetkeen seuraamaan, mutta sehän teki tosi kivasti hommia! Noa on kiltti poika, se reagoi herkästi lampailta tulevaan paineeseen, mutta yrittää tomerana partiopoikana tehdä aina parhaansa.

Saran kanssa lauantain treenit menivät säätäessä. Se esitteli mulle taas närkätyskorvia, teki ihan ihmeellisiä valintoja ja kuunteli varsin valikoivasti ohjeita. Lauantaina treenattiin peruskuljetusta ja kujaa. Oli hyviäkin pätkiä joukossa, mutta jos edellisestä loistotreenistä olin vähän innostunut, niin tämä lauantain treeni palautteli takaisin maan pinnalle. Mirva lohdutteli sanomalla, että vaikuttaa melko tavalliselta nartun juoksukiertoon liittyvältä jutulta, ehkä se otti vähän itseensä, kun ennen treeneihin menoa sanoin sille, että pitää olla nätisti. Sunnuntaina lepertelin Saralle ja lähdin siitä melko suoraan rataa tekemään, se teki hommia huomattavasti paremmin, joskaan ei vielä ihan omalla tasollaan. Radalla olleen kujan sössin itse, mutta laidunnus ja lampaan kiinniotto sekä tiepysäytys sujuivat aika hyvin. Sunnuntain toisella kierroksella tehtiin lampaiden kääntämistä, mikä on mun koirilla toiminut hyvänä itsetunnon nostatustreeninä, ja Saran piti myös harjoitella paikalla pysymistä sillä aikaa, kun minä lepertelin lambileidien kanssa.

Lempillä taas lauantaina oli ihan hyvä päivä, se sai lampaat hyvin liikkeelle ja teemana ollut kujatreeni sujui sen kanssa varsin hyvin. Sunnuntaina ratatreenissä sillä sitten loppui usko omaan itseensä, kun pari lammasta hidasteli, ja Lempiä alkoi ahdistaa. Sitä jännitti kauheasti myös laidunnuksessa. Lempillekin tehtiin sunnuntain toisella kierroksella lampaiden kääntämistreeniä, tuntui, että se oli aika hyvä päätös viikonlopulle.

Viikonloppuna otettiin – tai yritettiin ottaa – myös joitakin potretteja, ei kylläkään kaikista osallistujista! Lauantaina koitettiin saada pennuista joku järkevä sisaruskuva, mutta voitte varmaan arvata, mitä siitä tuli 😀

Yksinään heistä sai vähän helpommin edes jotain edustuskuvia. Poseeraamistaitoja täytyy vielä vähän harjoitella 😀 Mutta tässä söpö Koda (E. Gilgamesh)…
…ja tässä meidän karvakeisari Vilho (E. Fenrir)! Söpö kuin mikä! Hassusti tässä vaiheessa osa pennuista on enemmän keskittynyt karvojen kasvatukseen.

Otettiin uudet passikuvat myös Merasta (E. Moonheart)!

Nuppu (Titangus Daracha)

Maaru (E. Shaula)

Sara (E. Soraya)

Paimennusviikonlopun päälle oli muuten aika raukeaa porukkaa kotona! Meidän oli tarkoitus lähteä lomalla käymään pitkästä aikaa Joensuussa, mutta auto ilmoittikin, että kotimatkailun sijaan voidaan suunnata vaan lähikorjaamolle. Samalla keikalla tuli tieto taannoisen jäisen lumipallon kanssa kontaktin ottamisesta aiheutuneista vaurioista – ja eritoten niiden korjauskustannuksista. Ei lämmittänyt mieltä se summa, mutta pakkohan se on korjata, kun ei koiraharrastaja elämässä pärjää ilman menopeliä. Lomaviikko ei kyllä muutenkaan tuntunut oikein lomalta, kun piti seurata niin aktiivisesti hoitajien palkkataistelun etenemistä. Olin ihan varma, että lakkoon ei tulla koskaan menemään, mutta näköjään elämä yllättää välillä.

Väsyneet lomalaiset

Lomaviikon aluksi käytiin kuitenkin Saran agitreeneissä, kun Aino meitä autottomia kyyditsi. Tiistaille sovittu koirien uintiaika ja Saran illan tokotreenit sen sijaan jouduin perumaan, kun olisi ollut vähän työlästä julkisilla siellä kulkea. Keskiviikkona saatiin meille hoitoon Nuppu, kun Mari lähti työmatkalle Helsinkiin, ja meillä oli siellä yhteistä ohjelmaa paimennuksen saralla tulevana viikonloppuna. Nupun edellisestä hoitokeikasta meillä olikin aikaa! Alkuun se murheissaan hakeutui vuoroin ovelle ja katseli ikkunasta, joko kotiväki kohta tulee sitä hakemaan, mutta käytiin porukalla pitempi iltalenkki, sen jälkeen se rentoutui. Torstaina se oli jo aikalailla oma itsensä. Nuppu on kyllä perin hupaisa tyyppi, sitä on tosi vaikea ottaa vakavasti, kun se jatkuvasti on naama irvessä ison hymynsä kanssa 😀

Käytiin torstaina ja perjantaina lenkillä Saijan lauman kanssa, meillä meni oikein mukavasti! Perjantaina suunnattiinkin sitten reissun päälle, mutta tämä reissu ansaitsee ihan oman postauksen, joten siitä lisää myöhemmin!

Alkuvuodelta taitaa olla kaikki Empputiimin tulokset päivittämättä tänne blogiin, joten ennen kuin lista tästä pitenee, täytyy kirjurin ryhdistäytyä!

  • Linda ja Bree (E. Sweetheart) ovat tykittäneet rallytokossa monta upeaa tulosta! 15.1. Bree sai toisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta 99 pisteellä ja 2. palkintosijan kera! 22.1. Bree viimeisteli avoimen luokan koularin RTK2:sen täydellä 100 pisteen suorituksella! 26.2. Bree kilpaili jo voittajaluokassa hienosti 93 pisteellä sijoittuen 2. palkintosijalle, ja 5.3. tuli toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta 97 pisteellä ja luokkavoitolla!
  • Rallya ovat kisanneet myös Mari ja Nuppu (Titangus Daracha)! Nuppu korkkasi avoimen luokan 30.1. 94 pisteellä, ja 19.2. Nuppu sai toisen hyväksytyn tuloksen 93 pisteellä ja TP:n kera!
  • Mari ja Noa (E. Norris) kisasivat mestariluokassa rallya 19.2. ja sieltä tuli Noalle toinen hyväksytty tulos 78 pisteellä!
  • 26.2. Hanna ja Leo (E. Maybe I’m A Lion) saivat toisen hyväksytyn tuloksen rallytokon avoimesta luokasta 89 pisteen kera!
  • 26.2. Hanna korkkasi rallytokouran myös Meran (E. Moonheart) kanssa, heti komeasti 97 pistettä ja hyväksytty tulos!
  • 5.3. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat rallytokossa viimeistä kertaa voittajaluokassa, Vilpulle 98p, 2. palkintosija ja uusi titteli RTK3!
  • Emppujen agilitykisaajiin on myös saatu alkuvuodesta uusia nimiä! Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) korkkasivat hyppyradat 12.3. Tampereella hienolla 5vp:n suorituksella, ja seuraavana viikonloppuna kotikisoista myös 5vp. 30.3. Ohmi sai ensimmäisen merkinnän kisakirjaan 0-tuloksella LUVAn kera ja luokkavoitolla!
  • Lempin kanssa kisattiin meidän ensimmäiset yhteiset FCI:n alaiset agikisat 19.3. Agiradoilta 10vp ja tosi hyvä hylly, mutta hyppäriltä saatiin myös Lempille kisakirjaan ensimmäinen merkintä 0-radalla ja LUVAn kera!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) kävivät Vantaalla 13.3. tekemässä hienon nollan 2-luokassa!
  • Saila on tehnyt pari 0-rataa myös Messin (E. Naldo) kanssa 2-luokassa: ensin 29.1. Jyväskylässä ja 19.3. Lempäälässä!
  • Terveystuloksiakin on kertynyt liuta! Silmät on peilattu alkuvuoden aikana Rufukselta (E. Wishmaster), Vipsiltä (E. Salacia), Freyalta (E. Listen To My Story), Moiralta (Color Runs Ready for Success) ja Nupulta (Titangus Daracha) – kaikilla terveet silmät! Nupusta teetettiin myös MyDogDNA-geenitestipaketti.

Paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille ja kiitos aktiivisuudesta! ❤


2 kommenttia

Hazel-pentue 10 vuotta eli vuosikymmenen verran Emppuja!

Tasan 10 vuotta sitten syntyivät ihan ensimmäiset Emput – haave, josta olin uskaltanut unelmoida vasta verrattain lyhyen aikaa. Rinin tullessa minulle vuoden 2006 lopussa en olisi ikinä uskonut, että koskaan kasvattaisin itse. Kasvatusurani alkoi hyvin eri tavalla kuin mihin koskaan olin pahimmissa painajaisissanikaan osannut etukäteen varautua tai kuvitella, se oli hyppy syvään päätyyn ilman pelastusliivejä tai uimataitoa. Se oli taistelu, jota ei voitettu ilman tappioita, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Seitsemästä pennusta vain kaksi selvisi, ja vieläkin kylmää, kun muistelen pentujen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja. Miten ilon sijaan läsnä oli koko ajan pelko niiden kahden viimeisenkin pennun menettämisestä.

Yllä olevat kuvat (c) Emmi Seppänen. Hazel-pentue kesällä 2012 kera Rinin ja Neven.

Tietyllä tapaa taistelu, josta ei ilman tappioita selvitty, mutta siitä kuitenkin selvittiin, kiteyttää koko kasvatusurani ensimmäisen kymmenyksen. Harvoin mikään on mennyt niin kuin etukäteen olen ajatellut tai toivonut. Lukemattomat kerrat olen kokenut pettymyksiä, itkenyt sydämeni rikki ja päättänyt luovuttaa – jättää kasvattamisen niille, jotka sen paremmin osaavat ja kestävät. Kuitenkin yhtä monta kertaa olen aikani surtuani haparoinut taas jaloilleni ja yrittänyt uudestaan. 

Rufus, Empathica’s Wishmaster vuoden 2013 lopussa

Niillä lukemattomilla pettymyksillä ja kyynelillä olen lunastanut itselleni toisen perheen, jota en vaihtaisi mihinkään, ja oppinut rakastamastani rodusta paljon sellaista, mitä voi oppia vain elämällä, kokemalla ja kasvattamalla. Kasvatinomistajista on tullut ystäviä, joiden kanssa on hyvä olla, saa olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. He ovat minulle perhe, jonka olen valinnut. Tästä kaikesta on kiittäminen heitä, jotka ovat uskoneet tekemääni työhön silloinkin, kun minun itseni on ollut vaikea siihen löytää uskoa. Ilman kasvatinomistajiani ei olisi Emppuja. 

N-pentue keväällä 2015

10 vuoden aikana meillä on syntynyt 8 Emppupentuetta ja yksi sijoituspentue Hazelmoor-kennelin nimen alle. Tuloksena hyvin maltilliset 33 pentua, jotka raakileina olen uusille omistajilleen luovuttanut, ja he hioneet koiristaan oman elämänsä timantteja. Kaikki vastoinkäymiset ovat tehneet näistä 33 pennusta minulle ihan korvaamattoman tärkeitä, rakkaita ja merkityksellisiä. Kaikki heistä eivät enää ole täällä, mutta jokaista joukostamme poistunutta kannan sydämessäni ihan niin kuin niitäkin, jotka täällä vuoroin ihastuttavat ja vihastuttavat elämäämme. 

Final Fantasy -pentue alkuvuodesta 2017

Seuraava vuosikymmen tuo tullessaan varmasti lisää hetkiä, jotka muistan ikuisesti – iloja, suruja, pettymyksiä, toivottavasti joitakin onnistumisia myös. Kuka tietää, jatkuuko Emppujen tarina vielä 10 vuoden päästä. Edessä on lisää oman polun raivaamista, uuden oppimista ja itsensä haastamista. Näiden kuluneiden 10 vuoden aikana olen löytänyt kasvatustyössä ”oman juttuni” sekä itsestäni ominaisuuksia, joiden olemassaolosta en tiennyt, ja ne ovat vuoroin auttaneet ja haitanneet matkantekoa. En tiennyt olevani näin sitkeä, kärsivällinen, rohkea ja itsepäinen. Ja kai tässä täytyy jotain toivoa olla myös mukana, että kerta toisensa jälkeen uskaltaa lähteä yrittämään uudestaan.

Empathica’s S-pentue pieninä alkuvuodesta 2019

Siis paljon onnea tämän päivän sankarit – ihana Rinin esikoispoika Nekku sekä ikiunta nukkuva rakas oma Hilda! Miten paljon Hibe kaipaankaan sinua! Paljon onnea kaikki Emput, minun ylpeyteni aiheet! Paljon onnea minä! En tällaista vuoristorataa osannut odottaa, mutta kyydissä on vielä pysytty, vaikka hyvin nöyränä se on pitänyt. Jokaisen aallonhuipun ja -pohjan olen tuntenut täysillä sydämelläni, ja siitä pidän kiinni jatkossakin. Kiitos kaikille, jotka ovat kulkeneet rinnalla, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Ihan erityissuuri kiitos Minnalle, joka on ollut aivan korvaamaton apu, tuki ja ystävä tällä matkalla!

Hearts-pentue kesällä 2020. (c) Hanna Lehmusvuori

Odin, Empathica’s Grimnir syksyllä 2021

Empathica’sin kuopukset, loppuvuodesta 2021 syntyneet Taikan ja Menon pennut. Viralliset nimet on jo, mutta paljastan ne vasta myöhemmin!

Täältä blogista löytyy kirjanpito koko kasvatusurani alkuajoista lähtien! Vaikka välillä tuntuu, että päivittely on työn ja tuskan takana, niin olen kyllä hyvilläni, että tätä on tullut pidettyä. En edes tiedä, lukeeko tätä juuri kukaan muu kuin minä itse, mutta itseäni varten minä tätä ensisijaisesti olen pitänytkin.


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskatsaus

Kiireet eivät ole täällä päässä hellittäneet, mutta yritän yhden rästihomman saada pitkästä to do -listasta pois.

Listataan ensin syntymäpäivät, jotka ovat jääneet päivittelemättä. 11.9. Neven (Hazelmoor Nefertiti Nia) ensimmäiset pennut eli Hazelmoor Y-pentue täytti 9 vuotta. Näillä koirilla on oma paikkansa sydämessäni, niin monen elämässä olen saanut olla mukana tavalla tai toisella ❤ 21.9. oli minulle raskas päivä, ensimmäinen kerta 15 vuoteen, kun mulla ei ollut kotona mummukoiria, joiden merkkipäivää olisin voinut juhlistaa. Ikävä on ihan kauhea. 17.10. yhteisomistustyttö Oodi (Red’n Ready Make It Double) täytti vuoden. 27.10. Rufus (E. Wishmaster) täytti 8 vuotta, sekin saavutti jo veteraani-iän!

Saan vielä itkeä monet itkut. Hanna Lehmusvuori kuvasi Riniä viime kevättalvena, mutta sain aikaiseksi tilata kuvia itselleni vasta nyt syksyllä. Saan näitä pikkuhiljaa sitä mukaa, kun Hanna niitä ehtii viimeistellä. Nää on niin ihania ja kauniita ja niin raastavia yhtä aikaa ❤

No sitten sen tuloskimaran pariin. Kasvatinomistajat ovat olleet todella ahkeria ja keränneet syksyn ja loppuvuoden aikana pitkän listan tuloksia – tässä koontia niistä!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat agilityä, 1-luokan kisoista hyppäriltä tuli voittonolla!

11.9. Katja käytti Zeken (E. Braveheart) näyttelyssä Niemisen Antin arvosteltavana, tuloksena T.

”15kk varsin kookas, hieman vieras rotutyyppi. Sopivasti kulmautunut edestä. Hieman ahtaat kyynärpäät, niukka polvikulma. Kinnerahtautta. Riittävän tilava rintakehä, yhdensuuntainen hieman lyhyt takaa ahdas askellus. Melko pitkä pää. Hyvin vaaleat silmät. P3 puuttuu. Hyvä karvanlaatu ja väri. Avoin luonne.”

18.9. Aino ja Maaru (E. Shaula) kävivät paimennuskisoissa tekemässä hienon radan 89 pisteellä ja EH:lla – taas jäi ERI yhden pisteen päähän! Samoissa karkeloissa Ari ja Haba (E. Saros) suorittivat hyväksytysti paimennuksen esikokeen, eli Haballe uusi titteli PAIM-E!

18.9. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) tekivät Emppuhistoriaa osallistumalla ensimmäisiin palveluskoirakisoihin, lajina haku! Heillä oli kerrassaan upea päivä – ensimmäiset pk-kisat molemmille ja heti 1-tulos 276 pisteellä ja Vilpulle uusi upea koulari HK1! Kasvattaja itki onnenkyyneleitä ja pakahtuu edelleen ylpeydestä ❤

25.9. kisattiin Saran (E. Soraya) kanssa kotikisoissa rallytokoa, Sarsu teki hienon virheettömän radan, joten tuloksena 100p ja luokkavoitto.

2.10. Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat Joensuussa agilityä kolmen radan verran, sieltä tuloksena 5vp, 10vp ja hyppäriltä ensimmäinen 0-rata ja LUVA! Tää rata on upeaa katseltavaa!

3.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen!

7.10. Viivi ja Hanna veivät Kromin (E. Fireheart) ja Meran (E. Moonheart) paimennustaipumuskokeeseen, molemmilla meni taipparit läpi arvosanalla H! Sekä Kromille että Meralle uudet tittelit PAIM-T!

9.10. Linda kisasi Breen (E. Sweetheart) kanssa rallytokoa alokasluokassa, sieltä hieno tulos 96 pisteellä! Myös Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokon voittajaluokan komeasti 93 pisteellä ja luokkavoitolla!

11.10. sisarukset Maaru (E. Shaula) ja Haba (E. Saros) kisasivat omistajineen agilityssä – molemmille yhdet LUVA-nollat ja muilta radoilta 5vp!

23.10. oli taas hieno päivä Emppuporukalla! Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat Somerolla paimennuskisoihin, jotka olivat samalla ensimmäiset yhdistyksen rotumestaruuskisat. Aino ja Maaru tekivät upean radan 95 pisteen suorituksella, joten sieltä tuli ERI, 1-luokan rotumestaruus ja samalla menolippu 2-luokkaan! Samoissa kisoissa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat paimennuksen 2-luokan hienosti 81 pisteellä, EH:lla ja Nuppu sai uuden tittelin PAIM2! Su 24.10. Mari ja Nuppu kisasivat toisen kerran 2-luokassa, sieltä tuloksena 84 pistettä ja EH – hyvä suunta siis!

Nupun kuvan on ottanut Karoliina Kärkkäinen.

23.10. kisattiin myös rallytokoa Joensuussa. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) tekaisivat tosi hienon radan voittajaluokassa, pisteitä 97 ja 2. palkintosija! Minä kisasin kovasti juoksua tekevän Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa voittajaluokasta 82 pistettä, jolla tienattiin Lempille uusi titteli RTK3. Saran (E. Soraya) kanssa tehtiin alokasluokasta 95 pisteen arvoinen suoritus, jolla Saralle uusi titteli RTK1.

6.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat Oulussa seuramestaruuskisoissa rallytokon alokasluokassa viimeistä kertaa, tuloksena täydet 100p, koulari RTK1 ja alokasluokan seuramestaruus!

16.11. Linda ja Bree suuntasivat jo rallytokon avoimen luokan kisoihin, hieno korkkaus 99 pisteellä ja 2. palkintosijalla!

20.11. Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat kotikisoissa agilityä, sieltä tuli agiradalta hieno 0-tulos ja LUVA! Rataa kelpaa taas kyllä katsella, ihan mieletöntä menoa! Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat myös, yksi 10vp:n rata oli joukossa! Aino korkkasi myös Lempin (Two Coasts’ Rala) FCI-agilitykisauran, vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta kivasti Lempi kulki lainaohjaajan kanssa oman kartturin paiskiessa töitä.

Tässä syksyn aikana päästiin myös jännittämään terveystuloksia, kun Hearts-pentue täytti jo kesällä vuoden ja myös yhteisomistustyttö Oodi (Red’n Ready Make It Double) täytti vuoden lokakuun lopussa. Alla olevat kuvat ovat kaikki koirien omistajien ottamia, vasemmalta oikealle Ohmi, Kromi, Mera ja Bree. Tässä alla listaa vielä terveystutkimuksista:

  • Nelli (E. Ravenheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0
  • Bree (E. Sweetheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja olat terveet
  • Kromi (E. Fireheart) lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Mera (E. Moonheart) lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Ohmi (E. Lionheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0, polvet 0/0
  • Oodi (Red’n Ready Make It Double) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja olat terveet

Valtavasti onnea ihan kaikille ja kiitos! ❤


Jätä kommentti

Emppujen paimennusviikonloppu 4.-5.9.21

Viime viikonloppuna oli taas luvassa paimennusta Mirvan opissa Petäjävedellä. Itse en tosiaan tällä kertaa päässyt lauantaina osallistumaan mummon syntymäpäiväjuhlien vuoksi, mutta hyvin oli paimennukset porukalla sujuneet kylmästä kelistä huolimatta. Sunnuntaina pääsin itsekin pitkästä aikaa paimentamaan, harmittaa tosi paljon, että tämä kausi on mennyt meiltä ihan kokonaan ohi.

Paimennukset aloitti Rufus (E. Wishmaster), jonka puikkoihin hyppäsikin kouluttajamme Mirva testimielessä, kuulosti vähän siltä, että kisasuunnitelmia on luvassa lainaohjaajajärjestelyillä 🙂 Rufus lähti tekemään kivasti hommia lainaohjaajan kanssa, vähän se alkuun ihmetteli, miksei mamma tullut mukana. Se on kyllä yksi jässikkä – tietää tasan, minkä verran omaa mammaa voi vedättää, mutta lainaohjaajan kanssa sellainen peli ei vetele.

Nupun (Titangus Daracha) kanssa Mari työsti lampaiden rauhallista kääntämistä liinassa, joillekin koirille lampaiden päitä kohti meneminen on vähän paineistava paikka. Nuppu teki hyviä kääntöjä.

Pääsin ensimmäistä kertaa näkemään Kromin (E. Fireheart) paimennushommissa! Viivi on käynyt Kromin kanssa jonkin verran paimentamassa aiemmin, mutta nyt olivat ensimmäistä kertaa vierailla lampailla hommissa. Kromilla oli paljon vauhtia ja kova halu hakeutua joko Viivin luo tai lampaiden eteen, ja pysähtyminen oli sille alkuun suorastaan ennenkuulumaton ajatus. Hyvin alkoi kuitenkin treenien myötä löytyä jarrua ja pysähtymisiä, ja Kromi teki tosi kivasti hommia.

Aino jakoi sunnuntain treeniajan kahdelle koiralle, Karkki kävi vähän esittelemässä meille, miten karjakoirat hoitavat homman.

Mera (E. Moonheart) ja Hanna kävivät myös muistuttelemassa mieleen paimennuksen saloja. Meran treeneistä en nähnyt itse paljoakaan, kun piti olla hakemassa omaa koiraa seuraavaksi suoritusvuoroon, mutta sen perusteella, mitä ennätin nähdä, niin Mera teki kivannäköistä kuljetusta. Lauantaina ensimmäisellä kierroksella Meralla oli kuulemma aluksi ollut vähän vaikeuksia työskennellä kauempana Hannasta, mutta toisella kierroksella se teki hommia jo hyvin, ja sunnuntaina kuin vanha tekijä. Nuoret koirat ovat siitä ihania, että ne ottavat valtavia harppauksia eteenpäin jo yhden treenin aikana!

Sitten olikin Saran vuoro. Pitkän tauon jälkeen päätin tehdä kuljetusta ja jotain pieniä tehtäviä. Saralla oli odotetusti kaasua ja virtaa aika tavalla, vähän piti muistutella sille oikeaa työskentelymoodia ja -etäisyyttä. Tehtiin minusta pääasiassa aika kivaa pätkää, kun saatiin vaan koiralta kierroksia vähän alas – Sara kuljetti hyvin, ja tahmeimmatkaan lampaat eivät paljon vitkastelleet porukan perällä, kun Sara oli hommissa. Tehtiin lyhyt laidunnuskin, Sara rauhoittui siihen hyvin.

Henry ja Tesla (Bywater Thasha) pääsivät lyhyellä varoitusajalla tuuraamaan Hannaa ja Nelliä (E. Ravenheart), jotka joutuivat perumaan. Teslakin näytti työskentelevän kivasti niiden lyhyiden pätkien aikana, joita ehdin nähdä.

No sitten oli Lempin (Two Coasts’ Rala) vuoro. Lempparin kanssa piti käydä keskustelua etäisyydestä lampaisiin, se puski ihan liian lähelle, minkä seurauksena lampaat olivat mulla jaloissa ja tekivät oman liikkumiseni tosi hankalaksi. Lempillä pitemmillä kuljetuspätkillä tuli pieniä herpaantumisia, mutta pääosin se teki töitä ihan hyvin.

Ohmi (E. Lionheart) oli tullut treeneihin huvittavassa leijonanharjassa. Poitsu oli kehittynyt kovasti sitten viime näkemän, tekivät Hannen kanssa jo isojen poikien juttuja kuten laidunnusta! Ohmin kuljetusta oli myös kiva katsella, paimennuksessa poitsusta tulee aika paljon rauhallisempi vaikutelma kuin mitä vaikkapa agilityssä sitä olen nähnyt.

Toisella kierroksella Reija vei Rufusta itse, ja kaksikko esitteli hienoja kuljetuspätkiä. Tässä vielä joitakin valittuja paloja treenin varrelta kuvien muodossa.

Nuppu teki kuljetusta ja kaaria toisella kierroksella, Mari teki myös pienessä tilassa lampaiden nostamista Nupun kanssa.

Kromi jatkoi kuljetusharjoituksia sekä pysähdysten treenaamista, alkoi poitsua jo pitkä viikonloppu painaa, joten kaasujalka ei enää painanut ihan niin kovaa. Kromi väläytteli omaan silmääni tosi kivoja ominaisuuksia, siitä tulee tosi makee, kunhan se vielä vähän kasvaa ja kehittyy ja oppii kanavoimaan vauhtiaan oikeisiin tilanteisiin!

Toisella kierroksella Aino treenasi Maarua (E. Shaula), Maaru teki kivannäköisen treenin kuljetuksineen, laidunnuksineen ja vartiointitehtävineen, jopa ohjaajan kaataessa aitoja 😀 Maaru vähän tsemppasi myös ohjaajaansa loppuhäkityksessä levitoimalla.

Alla Hannan ja Meran toiselta kierrokselta pari onnistunutta kuvaa.

Saran kanssa halusin toisella kierroksella tehdä kujan sekä samaa ahtaasta tilasta lampaiden nostamisen harjoitusta kuin mitä Mari teki Nupun kanssa. Kuja sujui Saran kanssa hyvin, siinä ei ongelmia. Ahtaassa tilassa oli aluksi oltava Saran kanssa tosi tarkka siitä, millä moodilla se tulee lampaille – paineistavassa paikassa tulee helposti tultua liian lujaa ja äänekkäästi. Alkuun autoin sitä kääntämällä etummaisena olevan lampaan päätä poispäin. Kerran oikein tehtyään Sara oivalsi tosi nopeasti, mitä siltä halusin, sen mielentila rauhoittui ja se teki hienoja toistoja, sinne se vaan itsevarmasti sujahti ahtaaseen tilaan lampaiden ja aidan väliin! Treenin lopussa yksi lammas pääsi kiertämään aitauksen reunan kautta karkuun ja ottoaitauksen reunaan, mikä lisäsi muiden lampaiden vetoa ottoaitausta kohti. Mirva kannusti yrittämään koiran lähettämistä eteen jarruksi paluumatkalla, se ei ihan onnistunut Saran kanssa, sillä oli niin kova veto puolestaan lampaiden taakse enkä osannut itse olla tarpeeksi selkeä ohjauksessa. Sara pääsi kuitenkin harjoittelemaan pitkää hakukaarta, kun nostettiin lampaat hankalasta nurkasta loppuhäkitystä varten, sen Sara teki tosi hienosti! Tosi hyvä treeni siis!

Pari kuvaa alla Henryn ja Teslan toisesta kierroksesta. Toisessa kuvassa näkyy meidän treenikatsomokin!

Lempin toinen kierros alkoi keskustelulla etäisyydenpidosta lampaisiin. Lempi seisahtui keskustelun seurauksena sijoilleen, ja sain ihan yksinäni kulkea lampaiden kanssa kujan ja pellolle. Pellolla sain vielä kaikessa rauhassa haliakin lampaiden kanssa ennen kuin Lempi päätti haluta takaisin töihin kanssani. Lempin kanssa tein samaa harjoitusta kuin Saran kanssa. Lempiä ahdas tila vähän ahdisti, sitä en meinannut saada hiljentämään tahtia, vaikka kuinka yritin ennakoida. Siltä lampaita karkasi aitauksen reunalta kaksin kappalein. Lempin sain paremmin lähetettyä lampaiden jarruksi eteen, ja pääsin sen kanssa myös harjoittelemaan isommalla hakukaarella nurkasta kahden lampaan nostamista. Lempi tarvitsi riittävän pitkälle hakukaarelle vähän enemmän ohjauksellista apua, mutta hyvin sekin sai lampaat nostettua.

Ohmi ja Hanne tekivät vielä lopuksi kuljetusta, oli hienoja pätkiä!

Antoisan ja opettavaisen päivän jälkeen oli kotimatkan aika. Itsestä tuntui, että oma viikonloppu jäi treenien osalta vähän lyhyeksi, mutta muut tuntuivat olevan varsin tyytyväisiä viikonlopun antiin! Olipa ihana nähdä kaikkia ja päästä hetkeksi irtautumaan surusumusta, nää meidän tapaamiset antavat aina niin paljon hyvää mieltä ja energiaa. Sitten jäädään taas odottelemaan seuraavaa miittinkiä!


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskimaraa

Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.

10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.

Leo

11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!

13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!

31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!

7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:

”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”

Vipsin kuvat otti Timo Rautio.

7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:

”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”

ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.

7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!

15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!

21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!

”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”

22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.

”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”

4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!

4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!

Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra

2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin

3 hyväksyy käsittelyn

4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.

1b KONTAKTI, yhteistyö

1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan

2 lähtee mukaan haluttomasti

3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU

4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA

5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.

1c KONTAKTI, käsittely

1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta

3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA

4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA

5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

2b LEIKKI 1, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu

1 ei tartu

2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA

3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS

4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU

5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan

3a TAKAA-AJO

1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 aloittaa, mutta keskeyttää

3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.

4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla

5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä

3b TARTTUMINEN

1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.

3 tarttuu epäröiden tai viiveellä

4 tarttuu heti ja päästää

5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek

4 AKTIVITEETTITASO

1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen

2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA

3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja

4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA

5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

1 ei kiinnostu avustajasta

2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA

3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU

4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä

5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä

5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa

3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa

5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA

2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”

3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo

4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä

5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS

4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen

5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA

2 aktivoituu, mutta keskeyttää

3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS

5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan

6a YLLÄTYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy SARA

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU

4 pakenee korkeintaan 5m HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA

2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA

3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee haalarin luo ilman apua VIPS

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA

4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

1 ei mene katsomaan

2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA

3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee laitteen luo ilman apua VIPS

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä

8b AAVEET, kontrolli

1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan

2 katselee aaveita silloin tällöin

3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA

4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU

5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko

1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA

2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA

3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS

4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee

8d AAVEET, uteliaisuus

1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA

2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA

3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS

4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU

5 menee katsomaan ilman apua

8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan

1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa

2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen

3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua

9a LEIKKI 2, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

9b LEIKKI 2, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla HABA

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10 AMPUMINEN

1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU

2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA

3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA

5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta

Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!

Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤

Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤


Jätä kommentti

29h 55min ennen lomaa

Ei sillä, että laskisin, mutta… 😀 Täällä odotellaan lomalle pääsyä todella kuumeisesti, kuluneet työviikot ovat vieneet viimeisetkin mehut. Koko ajan on kauhea kiire, osasto tupaten täynnä (lue: ylipaikoilla), ja kävipä töissä juhannuksena sellainenkin väkivaltatilanne, jonka seurauksena kirjurin käsi on ihan mustelmilla. Ei hyvä.

Mummukoira ottaa lepiä ❤

Hellekelit ovat jatkuneet, joten oikeaa lenkkeilyä on voinut harrastaa vain harkiten. Pääasiassa ollaan koirien kanssa vaan uitu, ei nyt ihan joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Onneksi koirat nauttivat uimisesta, se on ollut ihan pelastus! Sara keksi tänä kesänä varsin omintakeisen vesibaletin, joka on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja iloa tuolla somessa, joten jaan pari videota tänne blogiinkin 😀 Oli tarkoitus laittaa tämä jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui.

Juhannusiltana käytiin töiden jälkeen koirien kanssa uimassa, sieltäkin tallentui juhannustansseista pätkä 😀

Tällä viikolla tätä riemua on sitten riittänyt kahden edestä – tässä todiste mallioppimisesta 😀

Juhannusviikolla jätettiin koirien kanssa treenit väliin, kun oli niin kuuma. Tällä viikolla päästiin treenaamaan, vaikka lämmintä oli edelleen. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää ja pitkästä aikaa keppejä. Keppitreeneissä on tullut pitkä tauko, ja vähän pelkäsin, että saadaan aloittaa alusta. Mitä vielä, Sara teki muutamat tosi hyvät toistot kokonaisilla kepeillä! Täytyy nyt panostaa toistojen sijaan laatuun, ennemmin pari tosi hyvää toistoa megapalkalla.

Lempin treeneissä oli ohjelmassa myös rataa, vähän haasteellisia kiemuroita meille. Treeneistä lähdettiin kuitenkin superhyvin mielin, sillä Lempi teki keppejä radan osana ihan virheettä! Uskottava se on, että kepeillä tapahtui oikeasti joku ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Katselin jo vähän kisakalenteriakin, mutta toistaiseksi se jäi vielä katseluasteelle.

Sara pääsi tuuraamaan mamaansa perjantaina tokovalmennukseen, kun Aino lähti koirineen reissuun. Saatiinkin nauttia Ellin yksäristä, sillä tokovalkkuun ei tullut muita. Tehtiin bh-kokeen tottisosuutta, sieltä oikeastaan ainoa nootti, että Sara lähti paikkamakuusta, kun Elli kutsui mielikuvituskoiraansa luokse. Tehtiin siihen vähän täsmätreeniä, ja Sara alkoi pysyä nätisti paikallaan. Muut liikkeet menivät tosi kivasti! Tehtiin lopuksi kapulan pitoa, Elli haastoi meidät tekemään myös noutoa. Sara juoksi hyvin kapulalle, nosti sen suuhun, mutta jäi vähän ihmettelemään, että mitä tässä seuraavaksi kuuluu tehdä. Otettiin muutamat toistot niin, että lähdin juoksemaan karkuun koiran napatessa kapulaan kiinni, se vaikutti toimivalta tavalta edetä. Elli käski päättämätöntä ohjaajaa myös päättää, palauttaako koira kapulan mulle edessä vai sivulla istuen. Näytettiin myös Saran kaukoja Ellille, treenilistalle takapalkan harjoittelua.

Tällä viikolla laumamme kasvoi joksikin aikaa, kun Moira (Color Runs Ready for Success) tuli meille hoitoon. Vaikka edellisestä hoitokeikasta on melkoisesti aikaa, pikku-Moikku sujahti laumaan tosi kivasti ja on ollut kuin kotonaan. Saralla ja Moiralla synkkasi heti, ja ne ovatkin juoksuttaneet ja leikittäneet toisiaan vuorotellen lenkeillä Lempin häärätessä taustalla kolmantena pyöränä. Moiran kanssa meillä onkin kesälomalle projekti – se on sitä mieltä, että vesi ja eritoten uiminen on ällöä! Se on parina edellispäivänä ruikuttanut ja parhaimmillaan ulvonut rannalla meidän perään, kun ollaan käyty uimassa, eikä se ole suostunut kuin käymään kastelemassa varpaansa. Tänään mulla sitten välähti, että otanpa namuja mukaan – niiden avulla tehdyillä parilla treenillä päästiin jo tähän pisteeseen:

Lomaprojekti on siis selvillä – meillä on luvassa Moiran uimakoulu! Ensi kerralla otan enemmän namuja ja Moiralle Neven vanhat uimaliivit mukaan, vielä me siitä vesipeto leivotaan!

Sain muuten Oodin (Red’n Ready Make It Double) uudet posetuskuvat viime kuun reissupäivältä, laitan ne tähän alle näytille! Odotellaan vielä kuumeisesti treenikuvia 😀

Kaikki kuvat (c) Maiju Livio. Sisaruskuvassa vasemmalla Oodi, keskellä Hiisi-veli ja oikealla Riimi-sisko ❤

Kivoja tulosuutisia on tullut tasaiseen tahtiin, niitä tähän alle taas listattuna:

  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti ja erinomaisin arvioin BH-kokeen!
  • 23.6. Tampereen rallytokon iltakisoissa kisauransa korkkasi Leo (E. Maybe I’m A Lion) lainaohjaaja-Hannan kanssa superhienosti 96 pisteellä!
  • 23.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) harjoittelivat tulevaa näyttelyä varten mätsärissä Jyväskylässä, Bree oli BIS1!
  • 3.7. Linda ja Bree puolestaan korkkasivat tokokisauransa helteisissä olosuhteissa – kaukokäskyjen nollasta huolimatta 1-tulos 167 pisteellä ja 3. palkintosija!
  • 3.7. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa 97 pisteellä ja saivat koularin RTK1!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) ovat korkanneet agilityn kuninkuusluokan kesäkuussa, parhaana tuloksena 0 harmillisella muutaman sekunnin sadasosan yliajalla!
  • Saila on kisannut agia 3-luokassa myös Messin (E. Naldo) kanssa touko-kesäkuussa, tulosten joukossa muutama 0-rata!

Valtavasti onnea jälleen kaikille hienoista tuloksista! ❤

Pian alkavan loman suurin suunnitelma on ottaa rennosti. Alkava viikko huilataan kotona, kunhan yövuoroista selvitään, viikonloppuna Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän. Seuraavaksi viikoksi suunnataan lomailemaan Joensuuhun, toivottavasti helle hieman hellittäisi, että pystyisi tekemäänkin jotain koirien kanssa. Loman aikana on luvassa ainakin yksi agilityvalmennus, toivottavasti päästään viimein paimentamaan, koirien huoltokeikka Tampereella ja katsotaan, josko mekin saataisiin kisatiliä tälle vuodelle viimein auki.


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Jalkasaikkua ja hiljaiseloa

Onpas ollut pitkä radiohiljaisuus blogin puolella! Aloittelin tätä päivitystä yövuoroissa jo viime kuun loppupuolella, mutta puhelimen videonkäsittelyohjelma takkuili, minkä seurauksena en saanut ladattua yhtä videota blogiin, ja siihen tyssäsi koko päivityksen tekeminen. Jospa tämän taistelisi nyt viimein julkaisuun asti.

Omat tytöt ❤

Meillä on elelty vähän hiljaiseloa, mun jalkavaivasta tulikin isompi ja pitempi riesa kuin miltä alun perin vaikutti. Kävin muutamaan otteeseen testaamassa työntekoa, mutta niin paljon joutuu hoitajan työssä olemaan jaloillaan ja kävelemään, että jalka kipeytyi ihan auttamatta. Olin sairaslomalla maaliskuun loppupuolelta melkein huhtikuun puoliväliin saakka, siitä varovaisesti aloittelin työntekoa, ja taas jalka kipeytyi uudelleen. Lumien sulamisen jälkeen vaihdoin lenkkarit paljasjalkakenkiin lenkeille, ja kas kummaa, kun jalan kuntoutusprosessi alkoi viimein edistyä.

Onni onnettomuudessa on ollut, että koirien kanssa pystyttiin koko ajan lenkkeilemään melko normaalisti – toki jalan ollessa kipeämpi lenkit oli lyhyempiä ja sitten vaan puuhasteltiin kotona vähän enemmän. Saran kanssa käytiin agilitytreeneissä muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta koko ajan, joskin treenit suunniteltiin niin, ettei mun tarvinnut juurikaan liikkua. Saran keppityöskentely levisi ”sopivasti” kokonaan, joten kuluneina viikkoina ollaan työstetty aika paljon niitä. Ongelmana on ollut, että Sara tekee kuudella kepillä kepit pääosin tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, mutta 12 keppiä tuottaa lähinnä virheitä, jotka alkoivat näkyä jo koiran itseluottamuksessa ja suoritushalukkuudessakin.

Näissä treeneissä muuten naurettiin porukalla, kun juoksaria treenaavat koirat teki vaan pysäreitä kontaktille, ja mun koirat, joille teen puomille pysäriä, teki ihan hienoja juoksareita 😀

Lähdettiin ratkomaan keppiongelmaa niin, että palattiin neljään keppiin, ja työstettiin niitä palkan irrotuksen kautta – tällä yritetään vahvistaa ajatusta keppien suorittamisesta ja palkasta luopumista. Sarallahan on ollut vähän palkasta luopumisen haasteita, joten kotitreeneissäkin on keskitytty erilaisiin luopumistreeneihin. Treeneissä edettiin järjestelmällisesti tekemällä palkasta irrottamistreenit ensin neljälle, sitten kuudelle ja kahdeksalle kepille. Siirtymä kuudesta kahdeksaan keppiin oli haastavin, Sara muodostaa niin helposti ja nopeasti rutiineja, eikä se kovin helpolla luovu niistä. Pari treeniä tehtiin kahdeksalla kepillä, sitten kokeiltiin kokonaisilla. Treeni tuotti hyvin tulosta siinä mielessä, että Sara ei enää lopettanut pujottelua kesken, nyt haasteena on, että se ei meinaa millään taittaa itseään kakkosväliin vaan oikaisee seuraavaan. Otettiin sitä korjaamaan yksi plörö ohjuri (kiinni vain toisesta päästä), se toimii aika hyvin. Tuossa yllä olevan videon lopussa näkyy pätkä neljän kepin treeniä, video on huhtikuun lopulta, jolloin käväistiin treeniporukalla tekemässä keppi- ja kontaktitreeniä hallilla.

Tässä alla taas treenivideot viikon takaa ja tämän viikon maanantailta, meidän ensimmäiset radantyngät mun jalkasaikun jälkeen! Ensimmäisen videon lopussa 8 kepin sarjaa, alkaa näyttää hyvältä 🙂 Yhdessä klipissä näkyy hyvin taittovirhe, jota korjaamaan laitettiin se ohjuri.

Lempiä on myös kaiveltu vähän tauon jälkeen agin pariin. Tauko ei onneksi Lempin tekemisessä juurikaan näkynyt, se ei meinaa pysyä pöksyissään, kun tajuaa pääsevänsä agihallille 😀 Treenasin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa hallilla namimaatin kanssa, Lempille tein kokonaisia keppejä myös samalla palkasta irrottamisen ajatuksella. Lempi katseli keppejä tehdessään yllättävän paljon namimaattia, joten taitaa tuo Saralle räätälöity treenimalli olla ihan omiaan myös Lempparille. Saatiin muutamat hyvät toistot kokonaisille kepeille, niiden parissa jatketaan työtä. Sain uudelle jaksolle Lempille oman ryhmäpaikan taas agiin, joten päästään vähän säännöllisemmin treenailemaan.

Lempi kävi viime viikolla päivittämässä rokotukset ajan tasalle, samalla tehtiin terveystarkastus. Saukilla on kaikki niin kuin pitääkin! Painoa oli 18,6kg. Klinikan väki ihasteli kovasti Saukkimon avointa ja sosiaalista luonnetta 🙂

Tänne blogiin on jäänyt päivittämättä tärkeä merkkipäivä – Rini täytti 21.3. 14,5 vuotta! Paras mummu ❤ Rini järjesti juhlaviikolla yllätyksen! Olin yövuorojen loputtua koomapäivänä käyttämässä sitä Aquabarksilla lämminvesialtaalla uimassa sarjakortin viimeisellä kerralla. Kun uiminen aloitettiin alkuvuodesta, Rinin