Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Ellin koulutuspäivä, Muuramen näyttely ja syysloma

1,5viikkoa sitten perjantaina lopetin aamulla yövuorot ja jäin lomalle. Lomasta ei kyllä alkuun ollut tietoakaan, sillä ensin piti siivota koti vieraita varten – Tiina ja Vips (E. Salacia) tulivat Mörkön kanssa meille pitkästä aikaa vierailulle! Erityismaininnan ansaitsee myös uusi perheenjäsen, joka pääsi testiin heti seuraavana päivänä – uusi kamera! Kiitos Tiina! ❤ Lauantaina oli buukattu kasviksen osalta tiukkaan aikataulutettu päivä Ellin koulutuspäivän muodossa. Samalla pidettiin pienimuotoiset Empputreffit, menossa olivat omien ja Tiinan koirien lisäksi mukana Keksi (E. Naroona), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoira Jeti, Linda & Bree (E. Sweetheart) ja bortsu Filo, Hanna & Mera (E. Moonheart) ja Milda, Hanna & Nelli (E. Ravenheart) ja Eve & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt).

Mera (Empathica’s Moonheart) 14vkoa
Nelli (Empathica’s Ravenheart) 14vkoa

Ellin koulutuspäivä alkoi tokotreeneillä, joihin osallistuin Saran kanssa. Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä kaukoja. Seuraaminen on aika kivalla mallilla, siinä täytyy työstää vielä nuoren koiran herpaantumisia pois. Kaukoissa täytyy tehdä jumppaa, jotta saadaan maahan-istu-vaihtoon lisää säpäkkyyttä. Treenien päätteeksi otettiin rivipaikkamakuu, jossa Sara ennakoi perusasennon varsinaisen paikkamakuun jälkeen. Muillakin näytti treenit sujuvan kivasti ja kaikki saivat vinkkejä ja ideoita jatkoon.

Palkkausta

Koulutuspäivä jatkui noseworkin parissa, jossa osa teki alkeita ja Sokka ja Rini vähän edistyneempien treeniä. Mera ja Nelli esittelivät mukavasti intoa nenänkäyttöön, myös Milda teki sähäköitä etsintöjä. Rinin kanssa ensimmäinen kierros meni vähän noseworkkiä mieleen muistutellessa, toisella kierroksella mummu teki hienosti töitä.

Jotta päivä ei olisi ollut liian rento, käväisin koulutusten välissä Muuramessa Lempin kanssa kisaamassa viimeisen startin rallytokon avoimessa luokassa 😀 Pieni luokka oli nopeasti taputeltu, Lempille radalta 97 pistettä, luokkavoitto ja uusi titteli RTK2! Radan ainoa virhe oli hyppyesteen uusiminen, kun Lempi ensimmäisellä kerralla kiersi sen. Muilta osin Lempiltä asiallista työskentelyä, jatkossa sitten kohti voittajaluokan haasteita 🙂

RTK2 Lempi

Ellin koulutuspäivän lopuksi oli vielä rallytokoa, jossa kasviksella pitikin kiirettä kolmen treenattavan koiran kanssa. Lempin kanssa alettiin heti työstää ylempien luokkien haasteita: takapään käyttöä oikealla puolella sekä peruuttamista. Takapäätä treenattiin jakkaralla, sitä saatiin hyvin pohjustettua. Peruuttamisesta Lempillä on jonkinlainen ajatus, treeneissä täytyy korostaa sille oikeaa paikkaa.

Ihana Keksi ❤

Keksin kanssa purettiin ensimmäisellä kierroksella höyryjä ja muistuteltiin, miten rallya oikein treenataan – työstettiin kukkasia ja puolenvaihtoa edestä. Puolenvaihdot sujuivat kivasti, kukkasissa vaadittaviin pyörähdyksiin täytyy tehdä vielä täsmäiskutreeniä, jotta niistä saadaan napakat. Saran kanssa treenasin eteentuloja ja seisomista. Eteentulotreeneissä näkyi, että Saralle ei ole riittävän selkeää, mihin sen pitää tulla, ja mitä enemmän heilun käsilläni, sen huonompi. Seisomiseen tehtiin vasta nousutreeniä, jota on syytä jatkaa. Pitkä päivä alkoi kartturilla painaa, joten tehtiin aika lyhyitä, mutta hyviä ja napakoita settejä. Rallyssa riittää pientä näperrettävää.

Koulutuspäivän jälkeen ilta oli edelleen tiukasti ohjelmoitu – käväisin Ainon luona palauttamassa Keksin, käytin Ainon koirat pienellä lenkillä omien kanssa ja suuntasin kotiin Vipsiä hieromaan, trimmaamaan ja pesemään. Olisi voinut luulla, että yövuorojen päälle huonosti nukutun yön ja tohinapäivän jälkeen yöllä nukuttaa, mutta mitä vielä, aika levotonta oli uni. Sunnuntainakaan ei levätty laakereilla, sillä vuorossa oli Muuramen ryhmänäyttely, joka tosin pidettiin Killerillä. Siellä näytillä oli kolme S-pentueesta, joista kaksi kävin esittämässäkin. Tuomarina oli Juha Putkonen.

Haba (Empathica’s Saros) NUO-H. ”1,5 vuotias. Oikeat rungonmittasuhteet. Luusto saisi olla vahvempi ja sukupuolileima selvempi. Pää saa vielä voimistua ja korvat asettua paremmin. Pyöreät silmät. Hyvä purenta. Rintakehä saisi olla täyteläisempi. Samoin eturinta. Olkavarret saisi olla viistommat, hyvin kulmautunut takaa. Lyhyt pysty lantio. Häntä kaartuu sirpin muotoisesti. Saisi liikkua tehokkaammin. Etuliikkeessä vielä epävakautta ja kääntää käpäliään ulospäin.”
Vips (Empathica’s Salacia) NUO-T. ”Hyvä luusto. Hieman löysä yleiskunto. Raajakorkeutta saisi olla hieman enemmän. Selvä sukupuolileima. Hyvä kallo, eripari korvat. Hieman vaaleat silmät, hyvä purenta. Tilava runko. Riittävä eturinta. Lyhyt ja pysty
lantio. Korkea hännän asento. Takaraajojen liike jää liiaksi rungon alle ja
liikkeestä puuttuu tehokkuus.”
Maaru (Empathica’s Shaula, kuva heinäkuun loppupuolelta) NUO-T. ”19kk, rungon mittasuhteiltaan hieman lyhyt. Riittävä luuston vahvuus. Koira saa vahvistua. Ruusukorvat. Silmät saisivat olla tummemmat ja pää voimakkaampi. Hyvä purenta. Kauttaaltaan kapea runko. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu lyhyellä askeleella. Liikkeestä puuttuu tehokkuus.”

Ilmeeni olisi varmaan ollut ikuistamisen arvoinen, kun tajusin hakeneeni Vipsille T:n, Maarulle en uskaltanut parempaa laatuarvosanaa toivoakaan enää siskonsa jälkeen. Saatan olla hieman puolueellinen, mutta itse ajattelen tyydyttävän laatuarvion tarkoittavan jo aika vakavia puutteita koiran yleiskunnossa, rotutyypissä ja rodunomaisuudessa ylipäätään – ja minusta nämä kaikki kolme ovat kyllä ihan ongelmitta tunnistettavissa aussieiksi. Mutta voi toki olla, että mulla on vähän värittyneet lasit silmillä näitä katsellessa 😀 Haba sentään sai harrastus-H:n, tytöt pääsevät vielä uusintakierrokselle.

Näyttelyn jälkeen saateltiin Tiina laumoineen kotimatkalle ja suuntasin oman lauman kanssa Joensuuhun lomaa viettämään. Pari ensimmäistä päivää meni kestokoomassa, loppuviikkoa kohti vireystila hieman sentään kohosi. Tiistaina käväisin illalla treenaamassa Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa. Muutaman myrskypäivän jälkeen pääsin kunnolla harjoittelemaan uuden kameran ja putken käyttöä, harjoiteltavaa vielä riittää.


Jätä kommentti

Pennut lähtivät maailmalle

Viime viikolla oli aika luovuttaa pennut uusiin koteihinsa. Tämä on jotenkin aina tosi haikea ja vähän surullinenkin vaihe, mutta niin ihanat kodit pennut saivat, että se helpotti paljon luopumisen tuskaa. Uusia kuvia en ehtinyt enää viikolla ottaa, joten hyödynnän vielä kerran näitä aivan ihania Hannan ottamia kuvia pennuista ❤

Viime viikon keskiviikkona ensimmäisenä lähti Molly. Ei onneksi kovin kauas, sillä Molly muutti Hannan perheeseen Laukaaseen! Kaverina kotona on 10-vuotias Noomi-aussie. Mollyn uusi nimi on Nelli ❤

Keskiviikkona uutta kotia kohti lähti myös Maisa. Maisa muutti Lempäälään toisen Hannan perheeseen, kotona on seurana Mauno-kissan lisäksi 9-vuotias Milda-aussie. Maisa tunnetaan jatkossa nimellä Mera ❤

Torstaina maailmalle suuntasi ensimmäisenä Mega. Megasta tuli Ohmi, ja se jäi Jyväskylään Hannen ja Henkan aussielauman vahvistukseksi! ❤ Ohmilla on kotona esikuvina 10-vuotias Nokso ja 4-vuotias Tesla.

Metkulla oli edessä pitkä kotimatka, joten lähdin välissä lenkittämään aikuisia koiria ja otin pennut mukaan. Aika hurahti niin nopeasti, että tuli kiire kotiin. Tässä pieni videoåätkä, jonka otin meidän ulkoilulta.

Metku muutti Parkanoon Katjan ja Askon luo, kotona isojen koirien tavoille pentua kaitsii 8-vuotias Zorro-aussie. Metkusta tuli Zeke ❤

Torstai-ilta vietettiin laatuaikaa Mahti-pennun kanssa. Mahti oli vähän ihmeissään, kun kaikki leikkikaverit olivat tiessään, mutta aikuiset koirat pitivät sille ihailtavan kärsivällisesti seuraa. Se pääsi ensimmäiselle hihnaulkoilulle, käytiin vähän autoilemassa ja illalla oli edessä normaalit lähtöpäivää edeltävät rutiinit pesuineen. Mahti pääsi yöksi yläkertaan nukkumaan meidän kanssa, en raaskinut jättää sitä yksin alakertaan. Kertaalleen heräsin yöllä käyttämään pennun ulkona, muuten nukuttiin aamuun asti. Aamulla käväistiin taas aamukävelyllä hihnassa, mulla oli siitä videokin, mutta se jäi puhelimen vaihdon myötä.

Perjantai toi tullessaan viimeisen pennun luovutuksen. Mahti muutti Viivin luo Tampereelle ja tottelee jatkossa toivottavasti nimeä Kromi ❤ Kromilla on myös kotona seuranaan vanhempi aussieuros Kapu.

Onnea ja kaikkea parasta yhteiseen matkaan kaikille! ❤ Kaikilla pennuilla on lähtenyt hyvin elämä alkuun uusissa kodeissaan, ovat olleet reippaita eikä kukaan tainnut pahemmin itkeskellä synnyinkodin perään. Ihania kuulumisia olen saanut lukea meidän ryhmästä sekä katsella kuvia ja videoita, jotka helpottavat hieman pentuikävää!

Koti on tuntunut kovin tyhjältä ja hyvin hiljaiselta pentujen lähdettyä, mutta tässä vaiheessa osaa arvostaa etenkin ehjiä yöunia 😀 On ollut myös ihana päästä treenaamaan kunnolla omien koirien kanssa, ne ansaitsevat rutkasti laatuaikaa tämän rutistuksen jälkeen ❤ Kirjoittelen omien koirien kesäkuulumiset omaan postaukseensa, kunhan tässä ennätän.


Jätä kommentti

Pennut 7,5vkoa ja maailmalle suuntaamassa

Yhteinen aika pentujen kanssa alkaa olla loppusuoralla. Edellisestä postauksesta puuttui jokuset videot, jotka olin pentujen touhuista kuvannut. Aloitellaan kuulumisten kertomiset niistä.

Hellepäivän pihaleikkejä
Lenkkivideot samalta iltaulkoilulta, josta jaoin yhden videon jo edellisessä postauksessa.

Viime viikon ohjelma meni tiistain halliseikkailun jälkeen siinä mielessä uusiksi, että jäin sairaslomalle selän kiukuttelun vuoksi. En ollut sopinut vierailuja enkä muitakaan menoja, kun olin varautunut olemaan töissä, joten pari ensimmäistä päivää meni lähinnä ihmetellessä, että eikö tänne tosiaan ole tulossa ketään ja eikö mun todella tarvitse olla säntäämässä minnekään. Taisi tulla tarpeeseen. Otettiin niin pentujen kuin aikuisten kanssa rennosti, nukuttiin päiväunia ja nautittiin yhdessäolosta.

Pallomeri on pentujen mielestä superkiva!

Perjantaiaamuna oli aikainen herätys, sillä klo 10 aamulla piti olla Tampereella Hakametsän klinikalla pentutarkastuksen ja silmäpeilausten merkeissä. Olen aika ylpeä tupseista – pari piippausta kotoa lähtiessä ja muuten sikeää unta Tampereelle saakka! Tampereen päässä Hanna tuli avukseni klinikalle, mikä helpotti kovasti pentujen siirtelyä. Koottiin pennuille tutkimushuoneeseen pentuaitaus, siellä pennut tovin valvoivat ja ihmettelivät klinikan äänimaailmaa, mutta pian yksi toisensa jälkeen rauhoittuivat jatkamaan unia.

Hirveän stressaavaa olla uudessa paikassa! 😀

Eläinlääkärin tarkastuksessa koko porukka todettiin kaikin puolin terveiksi ja kaikilla oli myös moitteettoman kirkkaat silmät 🙂 Mahti ja Maisa pistivät vähän hanttiin silmäpeilauksen aikana, muuten saatiin kaikki tutkittua ongelmitta. Pentujen painot olivat 4,5-5,6kg välillä, pienin oli Molly ja suurin (ei yllätä ketään) Metku. Nada kävi samalla reissulla rokotuksilla.

Klinikkareissun jälkeen ajettiin Hannan kanssa läheisen puiston reunalle, laitettiin pentuaitaus pystyyn ja pennut pääsivät vähän jaloittelemaan ulos. Pennut leikkivät hetken, mutta alkoivat hyytyä melko nopeasti, joten nosteltiin pennut takaisin kyytiin ja suunnattiin kotimatkalle. Pennut eivät inahtaneetkaan koko kotimatkan aikana. Kotona pönttöenergiaa sitten odotetusti riitti 😀 Videon kuvaushetkellä meno oli jo rauhallisempaan suuntaan päin.

Mega käväisi perjantaina vielä iltalomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut pop, mutta muuten oli kuulemma ollut oikein reippaana uudessa paikassa 🙂

Lauantaiaamuna herättiin taas aikaisin, sillä mulla oli tiedossa pieni reissu ja pennut menivät Lindan ja perheen luo hoitoon yhdeksi yöksi. Pennut olivat esitelleet vauhdikasta ja äänekästä puoltaan, olleet pihalla hyvin itsenäisiä ja irtoavaisia, eivätkä mokomat olleet antaneet Lindan juuri yöllä nukkuakaan. Pennuilla oli käynyt paljon vieraita, ja ne olivat saaneet olla paljon ulkona. Kävin hakemassa pennut myöhään sunnuntai-iltana, ja ne nukahtivat sikeään uneen lähes heti, kun autoon niitä nosteltiin.

Nada jäi samalta reissulta jo omaan kotiin, vaikka se kyllä hyppäsi kertaalleen mun auton kyytiin ehkä vanhasta tottumuksesta 😀 Niin ihana, kun olisikin ollut sitä vielä meillä pitää, olen varma, että Nadan kotijoukot eivät olisi olleet valmiita olemaan siitä erossa enää päivääkään! Ihana koira ❤ Samalta reissulta luovutin maailmalle ensimmäisen pennun! Meemistä tuli Bree, ja niinhän siinä kävi, että se jäi Lindan perheeseen ❤ Kaikkea hyvää yhteiseen elämään ja lämmin kiitos loistavasti sujuneesta yhteistyöstä tähän saakka – ihana, kun yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin! ❤

Ihana Bree ❤ (c) Hanna Perämäki

Metkun mokoma valvotti sunnuntain ja maanantain välisenä yönä huutamalla, kiljumalla ja ulvomalla parin tunnin välein. Onneksi oli mahdollisuus nukkua päiväunet, muuten ei päivästä ehkä olisi selvinnyt. Molly kävi maanantaina päivälomalla tulevassa kodissaan. Autoilu ei ollut senkään mielestä ollut oikein mieleistä, mutta muuten oli ollut oikein reipas. Pennut olivat varmaan viikonlopun riennoista väsyneitä, ne nukkuivat maanantaina paljon. Luulisi, ettei yhden pennun puuttuminen porukasta näkyisi juurikaan, mutta kyllä meteliä ja siivoamista on vähemmän.

Tänään tiistaina käväistiin pentujen kanssa Saijan pihalla. Vauhtia oli aika paljon enemmän kuin viimeksi, pennut leikkivät keskenään ja olivat reippaasti aikuisten koirien kanssa. Keli ei oikein suosinut, tihkusade muuttui retken loppua kohti kaatosateeksi. Joitakin kuvia sain otettua ennen pahinta sadetta, kaatosateen alta lähdettiin kyllä liukkaasti kotia kohti. Työkaverini kävi pentuja katsomassa siskonsa kanssa iltapäivällä, pennut olivat melko väsyneitä, joten eivät olleet onneksi ihan kauheita riiviöitä.

Loppuviikko meneekin sitten pentuja maailmalle luovuttaessa. Huomenna (eli tänään) lähtee kaksi pentua, torstaina kaksi ja perjantaina viimeinen. Nopeasti aika on mennyt, mutta pennut ovat kyllä viime päivinä osoittaneet olevansa valmiita suuren maailman haasteisiin. Illasta pakkailin vielä pentureput valmiiksi ja pesin huomisen lähtijät. Toisaalta on haikea ja vähän surullinenkin mieli, mutta toisaalta olen niin innoissani pentujen tulevista kodeista. Ihana päästä seuraamaan, mitä näistä kultakimpaleista kasvaa ❤


4 kommenttia

Pennut melkein 7 vkoa ja viralliset nimet

Vauhtia piisaa ja pentujen menohalut vaan lisääntyvät. Viikonloppu oli kasvikselle aika raastava, sillä se vedettiin todella vähäisillä unilla – yöt töissä ja päivät hyvin heikosti ja katkonaisesti nukkuen. Linda oli valtavan suuri apu, kun kävi vielä molempina iltoina mun lähdettyä töihin hoitamassa sekä pennut että aikuisten lauman.

Ihana mamakoira Nada ❤

Perjantaina ennen ensimmäistä yövuoroa pennut pääsivät valokuvaukseen! Olin tilannut Perämäen Hannalta kuvaussession jo heti pentujen synnyttyä, sillä ihastuin aivan valtavasti hänen ottamiinsa ”harjoituskuviin” Ainon ja mun koirista. Kaikki postauksen ihanat kuvat ovat Hannan ottamia ❤ Kävimme kuvattavana Lindan pihalla, niin saatiin apukäsiä ja pennut pääsivät jälleen uudelle automatkalle.

Mahti

Viikonloppuna oli kauhean kuuma, pennut leikkivät vähän, mutta ulkona ollessaan hakeutuivat varjoon lepäämään. Aikuisten kanssa käytiin pieniä kävelyitä ja illalla uimassa. Sunnuntai oli varsinainen koomapäivä, mutta illalla oli meidän toko/rallyryhmän treenit, jonne en ole päässyt tällä treenikaudella vielä kertaakaan. Hallilla olevien kisojen takia treenit pidettiin Killerin parkkipaikalla, ja sainpa idean, että otan pennut mukaan katsomaan treenejä ja taas harjoittelemaan autoilua. Illasta oli jo viileämpää, mutta virittelin pennuille aitauksen varjoon. Sitä en pentuja mukaan ottaessani tullut miettineeksi, että pennut tietysti houkuttelivat paikalle ulkopuolisia ihailijoita, joten omiin treeneihin keskittyminen oli vähän haastavaa. Pennut olivat onnessaan saamastaan huomiosta, ja ne tekivät reippaasti tuttavuutta treenikavereiden koiriin. Aino ja Linda tulivat myös käymään, joten pennuilla riitti rapsuttelijoita. Hyvä kokemus pennuille! Treenien jälkeen käväisin Ainon ja aikuisten koirien kanssa uimassa, ja sen jälkeen käytiin vielä pienellä iltalenkillä Vesalan hiekkakuopilla koko lauman kanssa. Sieltä otin videokuvaa:

Tytöt Meemi, Molly ja Maisa

Maanantaina pentujen isän toinen omistaja Terhi kävi katsomassa pentuja. Käväistiin myös porukalla hiekkakuopilla jaloittelemassa, pennut tutustuivat samalla puoliveljeensä Tahtiin 🙂 Ulkoilun jälkeen vein pennut kotiin ja suuntasin agilitytreeneihin. Nada pääsi mukaan ottamaan vähän huilia pennuista.

Tänään tiistaina oli vuorossa treenihallin esittely pennuille. Olin varannut Haukkuvaaran pikkukentän meidän käyttöön vähän myöhäisessä vaiheessa, joten vähän jännitti, saadaanko muita pentujen sosiaalistajia paikalle. Ihanat kasvatinomistajat vastasivat avunpyyntöön, ja paikalle saatiin pennuille tuttuja ihmisiä, vähemmän tuttuja ja pari vierasta. Pennut käytettiin ensin yksitellen hallissa ihmettelemässä menoa, lopuksi pennut pääsivät vielä porukalla halliin leikkimään. Pennut olivat yksin hallissa ollessaan reippaita ja sosiaalisia, kaikki ottivat ihanasti kontaktia ihmisiin ja tutkivat reippaasti ympäristöä. Tässä alla pari videota pentujen yhteisleikeistä hallilla:

Halliseikkailu oli hauska ja tärkeä kokemus pienille ❤ Pennuilla oli riittänyt reissussa ihmeteltävää, sillä ne ovat nukkuneet valtaosan loppupäivästä. Iltapäivällä pakkasin pennut toisen kerran autoon pentujen sirutusreissua varten. Nämä veijarit yllättivät – vaikka nämä ovat tuntuneet hieman äänekkäiltä ja osaavat vaatia kovalla äänellä yhtä sun toista, kukaan ei inahtanutkaan, kun sirua laitettiin. Reippaat tupsit!

Pojat Mega, Metku ja Mahti

Virallisten nimien teeman mietintä on aina haastavaa – pidän tosi tärkeänä, että nimi sopii kantajalleen. Pentujen nimiä pohdittiin porukalla, mutta eräs teema nousi aika pian esille. Olin ihan alunperin haaveillut tätä nimiteemaa edesmenneen aussieni Hildan (E. Hazelheart) pennuille. Hilda ei pentuja kuitenkaan koskaan saanut, nykyään Hildaakaan ei enää ole. Sydän tuntui kuitenkin valmiilta antamaan tämän teeman eteenpäin – osuvasti, sillä tästä pentueesta tuli Empathica’s Hearts-pentue! ❤

Meemistä tuli Empathica’s Sweetheart ❤ Olin miettinyt Meemille vähän toisentyyppistä nimeä, sillä se on luonteeltaan todella vahva ja topakka, mutta Linda halusi Meemille tämän nimen. Onhan se suloinen kuin karamelli – ainakin kuvissa 😀
Mahtista tuli Empathica’s Fireheart ❤ Tässä pojassa on ollut alusta asti tulta ja tappuraa, halusin virallisen nimen myös kuvastavan pennun temperamenttia. Mahtista löytyy myös hyvin hellyttävä puoli heiluvine töpöhäntineen.
Maisan nimeksi tuli Empathica’s Moonheart ❤ Inspiraationlähteenä oli Maisan väritys ja kuun pinta – molemmissa on tummia läiskiä vaalealla pohjalla. Nimi tuntui sopivalta Maisalle myös sen ansiosta, että se kunnolla mielensä pahoitettuaan alkaa ulvoa – kuka tietää, vaikka se ulvoisi kuuta!
Mollysta tuli Empathica’s Ravenheart ❤ Väri toimi jälleen inspiraationa, onhan Molly upean korpinmusta. Se on myös ollut pentueen musta lammas siinä mielessä, että se viihtyy paljon itsekseen, mutta nauttii kyllä suunnattomasti huomiosta. Siltä löytyy luonnetta, mutta se harvoin lähtee kahinoimaan pentueen kiihkeimpien kanssa.
Mega sai nimekseen Empathica’s Lionheart ❤ Tuntuu, että tämä pieni ukko selvittää tiensä kaikista tilanteista läpi lempeydellään ja sosiaalisuudellaan. Jos ne eivät riitä, niin sitten pistetään kova kovaa vastaan. Mega on meidän lauhkea leijona ❤
Metku sai nimekseen Empathica’s Braveheart ❤ Kun tämä nimi tuli nimiriihessä esille, tiesin heti, että se kuuluu Metkulle. Se on tasaisen varma puksuttaja, reipas ja rohkea.

Pentujen tulevat kodit ovat selvillä. Vaikka tiesin vanhempien luonteiden pohjalta odottaa, että pennuista tuskin tulee mitään tossukoita, niin kyllä nämä vähän pääsivät luonteidensa puolesta kuitenkin yllättämään. Tarjolla oli paljon valtavan hyviä ja harrastavia koteja, mutta luonne-erojen tultua selkeämmin esiin jouduin toteamaan, etten näistä uskalla yhtään antaa ensimmäiseksi koiraksi. Pentuja odottaa kokeneet kodit – ja mikä parasta, kaikissa kodeissa on entuudestaan kokemusta aussien omistamisesta!

Empathica’s Hearts-pentue ja emänsä Nada ❤

Yhteinen aika pentujen kanssa lähenee loppuaan. Nautimme jäljellä olevasta yhteisestä ajasta täysillä ja jatkamme harjoituksia, jotka valmentavat pentuja uusia koteja varten. Perjantaina on vielä edessä eläinlääkärin tarkastus ja silmäpeilaus, joten päästään harjoittelemaan uudestaan pitkän matkan ajoa.