Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683

Mainokset


1 kommentti

Rakas Nemi

Sydän on ihan rikki, vieläkin. Me hävisimme toisen taistelun.

DSC_0113Empathica’s Sedna ”Nemi” 30.1.2019-20.8.2019

”Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys,
lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä,
jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.”

Nemi oli Keksin pennuista meidän pieni prinsessa alusta asti. Niin kaunis sekä päällepäin että sisältä, kauniit silmät huokuivat hyväntahtoisuutta ja lempeyttä – jotain sisäistä viisautta. Nemi oli pentulaatikossa ensimmäisiä, joiden häntä alkoi heilua. Aika nopeasti näin Nemissä paljon Nessu-mummua – sama lempeä ja hyväntahtoinen katse. Ja mitä pitempään Nemiä katselin, sen enemmän se Neveä muistutti.

Nämä pennut olivat niin hartaasti odotetut ja rakastetut. Se ei kuitenkaan riittänyt varjelemaan näitä pieniä kultakimpaleita maailman pahuudelta. Nemi oli pennuista ensimmäinen, jolla OCD todettiin. Sillä tulehdusmuutokset olivat päässeet pahimmaksi. Polven leikkaus kuitenkin onnistui hyvin, ennuste oli varovaisen toiveikas. Kuntoutus alkoi hyvin. Sitten yhtäkkiä jalka oli pois pelistä. Antibiootti- ja kipulääkekuuri annettiin ja rukoiltiin, että kyse on niveltulehduksesta. Oireet kuitenkin palasivat pian lääkekuurien loputtua.

Nemi kävi ct-kuvassa. Kintereet olivat täysin siistit, mutta leikatussa polvessa oli uusia irtopaloja, joiden hoito olisi vaatinut uuden leikkauksen, uuden kuntoutuksen, viikkoja lisää rajoitettua elämää epävarmalla ennusteella. Se ei olisi ollut Nemin arvoista.

Lämmin osanottoni Eveliinalle ja Eemelille valtavaan suruun 💔 Kiitos parhaasta ja ihanimmasta kodista Nemille ja kaikesta, mitä Nemin hyväksi teitte. Olen niin pahoillani, että tässä kävi näin.

Tässä muutamia Even ottamia kuvia Nemistä. Vieläkin tulee itku näitä katsellessa. Niin rakas pieni mustikki, joka oltaisiin niin kovasti haluttu vielä pitää. Miten epäreilua ja väärin, ettei niin voinut olla…


2 kommenttia

Synkissä vesissä

Meille ei kuulu hyvää.

Jokaiseen pentueeseen liittyy riskejä, koska täydellisiä koiria ei ole – tämän ajatuksen tiedostin hyvin jo kauan ennen kuin aloin edes haaveilla koirien kasvattamisesta. Riskien minimoimiseksi olen yrittänyt kartoittaa suunnittelemieni pentueiden vanhempien takaa tulevat riskit mahdollisimman tarkkaan eri keinoin: hyödyntämällä sukutauluanalyysiä, tutkimalla KoiraNettiä, kyselemällä kasvattajilta ja harrastajilta, teettämällä terveystutkimuksia, näkemällä jalostukseen käytettäviä koiria ja niiden sukulaisia mahdollisimman useissa eri tilanteissa… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lopulta muodostuu lista sairauksista ja ominaisuuksista, joiden suhteen pentuetta suunnitellessa ja toteuttaessa ottaa tiedostetun riskin. Tiedostettujen riskien suhteen jännittää enemmän ja vähemmän koko koirien eliniän, olivatko riskit ottamisen arvoisia.

Mutta miten varaudut riskeihin, joita et osannut odottaa?

DSC_0807

Huolet ja murheet alkoivat oikeastaan jo toukokuun alussa, Emppuleirillä. Kiinnitin sunnuntaiaamuna huomiota aamukiepillä, kun meidän mukana ollut Nuka (Empathica’s Scorpius) liikkui epäpuhtaasti. Mainitsin Heliannalle ja ohjeistin seuraamaan ja hakeutumaan herkästi eläinlääkäriin, jos pitkittyy. Nykyään suosittelen vielä herkemmin hakeutumaan myös osteopaatille, joka pystyy hoitamaan kehoon kivun seurauksena aiheutuneita kompensaatioita niiden varsinaisten kipua aiheuttavien syiden lisäksi. Nuka kävi seuraavalla viikolla eläinlääkärissä, jossa se kuvattiin. Todettiin kuormitusta olissa, mutta ei oikein mitään muuta. Kipulääkkeet matkaan, osteopaattikin pennun hoiti ja kehotti jatkossa välttelemään törmäilyjä.

Siitä vähän aikaa eteenpäin Nukan sisko Nemi (Empathica’s Sedna) liukastui lenkillä ja alkoi ontua oikeaa takajalkaa. Kipulääkkeillä ja levolla ontuminen helpotti, kunnes päivänä eräänä Nemi pääsi livahtamaan irti pannasta ja vetämään pienet hepulit. Ontuminen pahentui sen seurauksena. Ennen eläinlääkärikäyntiä liike ehti hieman parantua. Eläinlääkäri havaitsi tutkimuksissa, että toinen polvi on löysempi kuin toinen, oireet viittasivat ristisidevammaan. Jatkotutkimukset veivät ortopedille, röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa (toisin kuin Keksillä aikanaan), polvessa oli hieman turvotusta, mikä myös tuki ristisidevamman diagnoosia. Sen verran ortopedi tiesi kertoa, että niin pienelle pennulle TTA- ja TPLO-leikkaukset olisivat poissuljettuja, koska kasvu on vielä kesken. Pelättiin pahinta, koska ei ole reilua omistajille eikä pennullekaan rajoittaa pennun elämää kuukausiksi ennen mahdollista leikkausta, siitä seuraavaa toipumista ja kuntoutusta…

Sitten ortopedi oli soittanut Evelle uudelleen perään. Klinikalla ortopedit olivat keskustelleet keskenään, että jos ristisideleikkaus olisi Nemille tarpeellinen, siihen voisi soveltua CBLO-tekniikka, jossa kasvuruston alueeseen ei kajota. Uskalsimme vähän alkaa toivoa, Nemille varattiin aika polven tähystykseen, jossa todettaisiin ensin vammat ja tehtäisiin tarvittavat toimenpiteet.

Nemin polvi tähystettiin heinäkuun alussa. Yllätys oli melkoinen, kun kävi ilmi, että ristiside oli täysin ehjä, mutta polvessa olikin irtopala. Irtopala oli hangannut ristisidettä ja aiheuttanut ärsytystä nivelessä, minkä vuoksi sinne oli ehtinyt tulla tulehdusmuutoksia – siitä syystä ristisidekin oli löystynyt. Ristisidevammasta diagnoosi vaihtuikin osteokondroosiin eli OCD:hen. Tähystyksessä irtopala poistettiin, nivelpintaa siistittiin ja Nemille annettiin PRP-hoito. Ennuste toipumisesta on varovaisen toiveikas, sillä irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla, mutta ristisiteen löysyys lisää ristisidevamman riskiä, kunnes polven ympärillä olevat tukilihakset saadaan kasvamaan ja kehittymään polven tueksi.

Yhden viikonlopun ajan ehdittiin hieman huokaista ja toivoa, että pahin olisi takanapäin.

DSC_0770

Maanantaina olin treeneissä, kun Heliannalta tuli viesti, että Nuka on menossa ct-kuvaukseen. Ontuminen ei ollut loppunut. Pahimmat pelkoni kävivät toteen, ct-kuvien tulokset olivat murskaavat – OCD-muutoksia molemmissa kyynärissä ja toisessa olassa alkavia muutoksia, kyynäriin oli lisäksi ehtinyt kehittyä nivelrikko. Radiologin lausunnossa olan muutokset katsottiin vielä olevan normaalin rajoissa, mutta kyynärien tilanne oli huono. Todella huono.

Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka Nemi ja Nuka molemmat olivat selkeästi oireilleet jo jonkin aikaa, niin oman ja muiden pentujenomistajien mielenrauhan vuoksi olisi hyvä tietää, miltä muiden pentujen luustot näyttävät. Muilla pennuilla ei ontumista ollut, mutta oltiin omistajien kanssa yhtä mieltä, että on parempi tietää mahdollisimman hyvissä ajoin, jos pommeja on muhimassa lisää. Jyväskylän porukalle järjestin joukkokuvauksen, aika saatiin seuraavalle viikolle.

DSC_0853

Klinikalla oli aika synkkä tunnelma jo ennen kuin yhtään pentua oli kuvattu. Vaikka pennut eivät ole tämän vanhempia, meistä on tullut sen verran tiivis porukka, että myötäeletään mukana muiden iloissa ja suruissa. Ensimmäisenä kuvattavana oli Haba (Empathica’s Saros). Olin toiveikas Haban suhteen, sen liikkeet olivat näyttäneet niin hyvältä aina, kun sitä olin nähnyt. Vasemmassa olassa näkyi pientä röpelöisyyttä. Oikeassa polvessa näkyi OCD:lle tyypillinen kolo.

Sitten tuli Puhtin (Empathica’s Sirius) vuoro. Puhtin kuvat näyttivät hyvältä siihen saakka, kunnes polvikuvat olivat syynättävänä. Muutos ei ollut niin selkeä kuin Haballa, mutta sielläkin näkyi poikkeavuutta, joka voi viitata OCD:hen.

Maarun (Empathica’s Shaula) kuvia katsoessa tuntui, ettei henki enää kulje. Maarun kuvat näyttivät kuitenkin hyvältä, niissä ei ollut havaittavissa poikkeavuutta. Myös Sara (Empathica’s Soraya) on tämänhetkisten kuvien valossa terve. Nemi kävi klinikalla kuvauttamassa etupään, sillä sitä ei ollut tähystyksen yhteydessä kuvattu. Nemillä ei etupäässä ollut muutoksia.

Yksi taistelu me kuitenkin hävittiin.

DSC_0190Empathica’s Scorpius ”Nuka” 30.1.2019-18.7.2019

”On kolme ääretöntä asiaa: taivas tähtineen, meri pisaroineen ja sydän kyynelineen.”

Muistan pentulaatikosta ensimmäisenä syntyneen kauniin mustan pojan, jonka hieno valkoinen kaulus ulottui korviin asti. Pennun työnimeksi tuli Vohveli, meidän Don Vohvelino, kaikkien nälkäisten esikuva. Vohveli oli erityisen tunnettu huudosta, joka pentulaatikosta kaikui, kun maitobaaria ei löytynyt – joskus muutaman sentin päästäkään. Myöhemmin huuto kaikui myös mielipahasta, jos jäi pentuaitauksen väärälle puolelle, tai jos nyt muuten vaan oli liian hiljaista.

Vohveli oli lähempänä luovutusikää, kun sille esiteltiin sohva. Hepulista, joka sohvalle pääsystä seurasi, ei voinut olla liikuttumatta. Se sukelsi sohvatyynyjen ja peiton alle, hepuloi sohvan päädystä toiseen sukeltaakseen taas tyynyjen alle. Silloin tiesin, että tässä pojassa on jotain sellaista huumorintajua ja pilkettä silmäkulmassa, mistä Helianna tykkää. Ja mitä pitempään tätä parivaljakkoa seurasin, sen varmemmaksi tulin, että nämä kaksi oli tarkoitettu toisilleen.

Kukaan ei kuitenkaan voinut varjella Nukaa siltä, minkä geenilotto meille arpoi. Meidän rakkaan Sohvakirpun hyväksi ei ollut tehtävissä mitään. Kyynärät olisi voitu operoida, mutta Nukan elämästä ei olisi saatu kivutonta, nivelrikko oli päässyt niin pahaksi. Nuka matkasi tähtien taa ennen kuin sen elämä ehti edes kunnolla alkaa, ja meille jäi vain tukehduttava, murskaava ikävä, vaikka tiedetään, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu Nukan kannalta. Lämmin kiitos Heliannalle ja Simolle parhaasta, rakastavasta kodista rakkaalle Nuketille ja valtavasti voimia suruun ❤

DSC_0180Rakas pieni Nuka ❤

Saman viikon lopulla kuvattavana kävi Vips (Empathica’s Salacia) ja seuraavan viikon alussa pentueen viimeisenä Fila (Empathica’s Sinope). Vipsun olissa näkyi pientä röpelöisyyttä, mitä jäätiin seuraamaan. Filan kuvissa ei näkynyt OCD:hen viittaavia muutoksia.

Haba pääsi pojista välikuvausten jälkeisellä viikolla tähystykseen, samalla olat kuvattiin uudelleen. Olat olivat uusintakuvissa siistit, joten niille ei lähdetty tekemään mitään, ortopedin mukaan niihin voi suhtautua varovaisen huolettomasti. Polven tähystyksessä ei hurjalta näyttäneestä röntgenkuvasta huolimatta onneksi löytynyt irtopalaa, mutta kasvuruston pintaa siistittiin. Nivelessä oli lievää tulehduksen alkua.

Viime viikolla operoitiin Puhti, samana päivänä, kun pennut täyttivät puoli vuotta. Kuvissa pahemmalta näyttäneessä polvessa ei ollut irtopalaa, siellä muutokset hyvin samankaltaiset kuin Haballa. Ruston pintaa siistittiin, nivelessä oli lievää tulehduksen alkua niin kuin Haballakin. Ortopedi jätti Terhin päätettäväksi, tähystetäänkö toinenkin polvi. Terhi halusi, että sekin tähystetään, ja hyvä niin – toisesta polvesta löytyi irtopala. Irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla eikä ihan yhtä iso kuin Nemillä, mutta iso kuitenkin. Irtopala poistettiin, kasvurusto siistittiin. Nivelessä oli tulehduksen alkua. Ortopedin epäily oli, että Puhti ei ole oireillut, koska muutosta on ollut molemmissa polvissa.

DSC_0022

Taas muutaman päivän ajan huokaistiin ja toivottiin, että pahin olisi ohi. Sitten Eve soitti viikko sitten, että Nemin leikattu jalka on ihan kokonaan pois pelistä. Aiemmin päivällä jalka oli ollut kunnossa, oireet alkoivat yllättäen. Jalassa oli turvotusta, Nemi ei varannut jalalle painoa. Pelättiin uutta irtopalaa tai että nyt ristiside on rikki. Nemillä oli tulossa ortopedille kontrolliaika seuraavalla viikolla, joten eipä paljon muuta ollut tehtävissä kuin aloittaa kipulääkekuuri ja odottaa keskiviikkoa.

Lähdin ortopedin käynnille mukaan tueksi, sillä pelko oli, että reissu on Nemin viimeinen. Finnoon Evidensialle kaikki kiitokset, että saivat järjestettyä Nemille lyhyellä varoitusajalla puoli tuntia lisää aikaa, että ehdittiin muutakin kuin päivittää tilanne. Eläinlääkärin tutkimuksissa polvi ei oireillut niinkään, mutta Nemi aristi leikatun jalan kinnertä. Diagnoosin selvittämiseksi oli tarpeen ottaa uusia röntgenkuvia, joten Nemi rauhoitettiin uusien kuvien ottamista varten.

Diagnoosi jäi vielä vähän epäselväksi röntgenkuvista huolimatta. Molemmissa kinnernivelissä oli havaittavissa lievää turvotusta, etenkin verrattuna aiemmin otettuihin kuviin. Oireiden äkillisyys viittaisi turvotusten kanssa kinnernivelen tulehdukseen. Ortopedin mukaan se on pennuilla suhteellisen yleinen (etenkin kintereissä), ja bakteeri on voinut päästä verenkiertoon aiemman tulehdustilan seurauksena. Nemin polvessa ollut irtopala oli ehtinyt aiheuttaa polveen ärhäkän tulehdusreaktion, joten on mahdollista, että kintereiden tulehdustila on peräisin siitä. Röntgenkuvien perusteella ei kuitenkaan voitu poissulkea, ettei kintereissä ole irtopalaa. Nemi lähti klinikalta vielä mukaan 10pv antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa. Jos oireet poistuvat ja pysyvät kuurin loputtua poissa, kyse on todennäköisesti ollut kinnerniveltulehduksesta. Jos oireet palaavat, kyse todennäköisesti on kinnernivelen OCD:sta, jonka ennuste on niin huono, ettei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto.

DSC_0110

Haban ja Puhtin toipuminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Toivon, että poikien ennustetta parantaisi varhainen puuttuminen ennen oireiden alkua. Nemin kannalta toivon, että takapakki johtuisi tulehduksesta eikä uudesta irtopalasta, ja että se voisi jatkaa hyvin alkanutta kuntoutumistaan lääkekuurien jälkeen. Muuta en voi – vain toivoa.

Vipsun olat kuvattiin tällä viikolla uudestaan, ja uudet kuvat näyttivät hyvältä, Vipsukin voi jatkaa aktiivista elämää varovaisen huolettomasti.

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on epätietoisuus. Emme voi olla varmoja mistään. Tässä roikutaan hitaassa hirressä, toivoen parasta ja peläten pahinta. Niin monet itkut on itketty, tuskaiset hetket sinnitelty, ja silti ei tiedetä, onko pahin takanapäin vai tuoko tulevaisuus lisää vastoinkäymisiä eteen. Ei uskalla toivoa eikä oikein odottaa mitään, pystytään vain sinnittelemään päivästä toiseen ja toivomaan, että yhdessä me ollaan riittävän vahvoja selviämään tästä.

OCD on minun käsitykseni mukaan aussieilla harvinainen. Tiesin muutaman sairastuneen koiran ennen tilannetta, jossa omassa pentueessani sairaita on neljä. Sairauden alkuperä on vain spekulaation varassa, kummankaan vanhemman suvussa ei tiettävästi OCD:ta ole. Väistämättä mielessä on käynyt, että onko Keksin polven taustalla kuitenkin ollut OCD, mutta tähän ei varmaa vastausta ole eikä saada.

En ole kovin usein aiemmin tuntenut itseäni ja oloani näin voimattomaksi. Pahinta syyllisyydentuntoa on vain hieman hellittänyt tieto, etten ikinä osannut kuvitellakaan tällaista riskiä tässä pentueessa, saati, että se osuisi kohdalle näin monta kertaa. Sydän on ihan kappaleina surusta ja tuskasta, joka tästä on aiheutunut pentujen omistajille ja myös minulle itselleni. Tällaista en halunnut enkä toivonut kenellekään. Miten paljon toivoinkaan näille ihanille pennuille ja ihanille ihmisilleen kaikkea hyvää, iloisia seikkailuja ja mukavia kokemuksia tämän painajaisen sijaan.


Jätä kommentti

”Missähän mun (asia X) on?” eli Emppuleiri Ähtärissä!

Hulinaviikot ovat meneillään – viime viikon alussa vapaapäivät menivät keittiössä leipoessa pikkusiskon tuleviin ylioppilasjuhliin, Lempin agilitytreenit alkoivat, käytin Saran toisilla rokotuksilla (paino oli 9,7kg), keskiviikkona aloitin yövuorot, perjantaina loppui valvomiset, kävin hierontakeikalla, kävin Saran kanssa ensimmäisissä pentutreeneissä, juhlittiin Ainon synttäreitä, leivoin viikonloppua varten, lauantaiaamuna aikaisin soi kello, lastasin auton ääriään myöten tavaraa ja auton nokka suuntasi Ähtäriin vuoden ekalle Emppuleirille! Tämä viikonloppu tuli niin tarpeeseen!

Terhi oli varannut meille Ähtäristä metsästysmajan loistavien maastojen ääreltä. Paikka oli kirjaimellisesti keskellä ei mitään – sähköjä ei ollut, majoitusrakennuksena toimiva vanha riihi lämpesi avotakalla, juoksevaa vettä ei tullut. Vaan mitäpä muuta yllytyshullut koiraharrastajat kaipaisivat, kun vaan on luonnon rauhaa, hyvää seuraa, koirat ja loistavat puitteet treenailuun! Tämä leiri meni pk-teemalla.

Lauantaina kokoonnuttiin ensin paikalle, puoleenpäivään mennessä valtaosa oli löytänyt perille ja iltaan mennessä joukko oli kasassa. Leirille osallistui mun lauman lisäksi Aino & Keksi, Maaru ja karjikset, Mari & Noa ja Nuppu, Eve & Nemi, Terhi & Puhti, Poju ja Ili, Helianna & Nuka, Venla & Vilppu, Stiina & Freya sekä Marjut S-pentujen isän Pubin sekä Kirin kanssa. Jos oikein laskettiin, niin koiria oli 18. Valtaosa leiriläisistä oli S-pentuja omistajineen, joten aika paljon treenattiin alkeita, mutta kaikille koirille saatiin kivat tasonsa mukaiset treenit aikaiseksi! Lauantaina satoi vettä iltapäivään saakka, joten kuvaaminen jäi vähemmälle, mutta sunnuntaina saatiin onneksi vähän kuviakin.

Jäähdyttelylenkillä lauantain treenien jälkeen oli mukana 14 koiraa! Koirat vaan vilisivät silmissä, en ole ihan varma, näkyvätkö tässä videolla kaikki.

Lauantaina aloiteltiin jälkihommilla, tallasin jäljet Noalle (huonolla menestyksellä) ja Lempille, jonka kanssa aloitettiin jäljestys oikeastaan vasta leiriä edeltäneenä viikonloppuna. Lempi ajoi jäljen aika vauhdikkaasti, ja yhdessä vaiheessa se selkeästi jäi katselemaan, että eikö metsässä tosiaan ole maalimiehiä nostettavaksi. Pitää muistaa palkkausten jälkeen selkeästi ohjata kädellä alaspäin. Kepit olivat palkkarasioiden päällä, rasiat kiinnostivat enemmän kuin kepit. Rini ajoi jälkensä kuin vanha tekijä, sen kanssa on kyllä kiva tehdä näitä hommia.

Hakutreenien kuvat otti Marjut

Jälkitreenejä lopetellessa muut olivat jo menossa tekemään hakua, joten sinne tietenkin mukaan! Pentujen kanssa tehtiin ensin makkararinkiä, ja kun pennut hiffasivat, että metsässä olevilla ihmisillä on paljon ruokaa, niin laitettiin kolme maalimiestä toiselle puolelle aluetta piiloihin ja käytiin partioiden etsimässä. Pennut pääsivät aika hyvin jyvälle touhusta, osa esitteli jo aika vakuuttavaa nenänkäyttöäkin!

Kuten videoltakin näkyy, Saran mielestä ihmiset ovat kaikin puolin vastenmielisiä!

Partiointitreeni a´la Sara

Isommille koirille tehtiin ihan kunnon treeniä, Lempikin pääsi hakumetsään ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Lempi on sitä parempi, mitä vähemmän sitä treenaa 😀 Pistot olivat aika hyvät, kertaalleen Lempi meni alueesta aika pitkälle ylikin, ja sieltä palatessa työsti aluetta vähän taaksepäin, mikä ei ihan kuulunut asiaan. Mutta hyvät treenit kuitenkin. Vilppu esitteli varsin pätevää toimintaa hakumetsässä, ja Keksikin pääsi etsimään ukkoja.

Marjutin ottamat ihanat naamakuvat

Hakutreenien jälkeen kello olikin jo niin paljon, että suunnattiin Terhin mökille saunomaan, uimaan ja paljuilemaan! Vesi oli varsin kylmää, mutta talviturkit heitettiin yhteisön painostuksella, ja kylmästä järvestä oli ihana mennä lämmittelemään paljuun. Kylpemisen jälkeen päästiin grilli-iltapalalle ja maailmaa parantamaan. Pitkin päivää ihmisillä oli hukassa milloin mikäkin tavara (useimmiten puhelin), joten iltaa kohti siitä alkoi kehkeytyä jo varsinainen vitsi 😀 Koirat puuhastelivat pihalla pitkään väsymättä, vasta vähän ennen metsästysmajalle lähtöä pennuista alkoi viimein loppua virta. Majalla lämmitettiin takkaa yötä varten, ruokittiin koirat ja laittauduttiin yöpuulle. Koirillakin oli ollut sen verran ohjelmaa päivän aikana, että hiiskaustakaan ei yön aikana kuultu.

Emppuleiri-81Sinisilmäsamikset Sara ja Pubi-isä

Sunnuntaina aamupalan ja aamukahvin hartaan pitkän odotuksen jälkeen todettiin sään sopivan valokuvaukseen, samalla päätettiin jatkaa treenejä. Pennuille tehtiin toisinto hakutreeneistä, paljon muuta puuhaa ei leikkien lisäksi pennuille ollutkaan tarjolla, sillä ne olivat lauantain ohjelmasta ja leireilystä varsin väsyneitä. Vilppu ja Pubi tekivät hakutreenin, muut aikuiset pääsivät rallattamaan viestitreeneissä. Ensimmäisessä viestiryhmässä juoksivat Noa, Nuppu ja Freya, toisessa Keksi, Lempi ja Kiri. Koirilla oli selkeästi lystiä, kun ne saivat painattaa lujaa pitkin harjua!

Viestikuvat ovat Marjutin ottamia

Lempille olin tallannut toisen jäljen, mutta sen ajaminen meni vähän plörinäksi – ensin pennut riensivät paikalle sekoittamaan jäljen alun, ja siinähän se jälki sitten pääsi hukkumaan. Saatiin nostettua jälki uudelleen, kun ensimmäinen palkkarasia vaan löytyi. Olin tälle jäljelle jättänyt koemielessä kaksi keppiä ilman palkkarasiaa, ensimmäiseen Lempi teki hyvän reaktion, toisesta se meni heittämällä yli. Harjoitukset siis jatkuvat. Rinille olin suunnitellut ottavani nosework-treenin, mutta en sitten ehtinyt mitenkään, kun extempore-viestitreeneissä menikin aikaa.

Treffien perinteisiä posetuskuvia otettiin siinä pitkin päivää, niitä tässä alla.

Empathica’s Sirius ”Puhti” 16vkoa

Empathica’s Sedna ”Nemi” 16vkoa

Empathica’s Scorpius ”Nuka” 16vkoa

Empathica’s Shaula ”Maaru” 16vkoa

Empathica’s Soraya ”Sara” 16vkoa

Empathica’s Listen To My Story ”Freya” 2v4kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2v4kk

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4v3kk kauneimmillaan 😀

Empathica’s Norris ”Noa” 4v3kk

Titangus Daracha ”Nuppu” 1v2kk

DSC_0688S-pentujen hieno isi Ardiente Cinco Jotas ”Pubi” 10v

S-pentueen perhekuva on Marjutin kameralta ❤

Siivouksen jälkeen oli aika hiljalleen valua kotimatkalle, viimeisten autojen poistuessa majalta alkoi sopivasti sataa taas vettä. Oli kyllä niin ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, työasiat unohtuivat lennossa, ja sunnuntaina oli jo sellainen olo kuin olisi ollut poissa sivistyksen parista pitempäänkin. Sen verran tuli samanlaista palautetta muiltakin, että päätettiin yksissä tuumin ottaa syksymmällä sama kattaus uusiksi! Tuskin maltan odottaa! 😀

DSC_0832Emppujengi ❤

Emppuleiri-85Saralla leiriväsymys jo vähän painaa! Kuvan otti Marjut.

Meidän matka ei leiriltä jatkunutkaan kotiin vaan Espooseen Lotan ja Yolan luo, sillä punaisella duolla oli luvassa ihan uusia koetuksia! Siitä lisää seuraavassa postauksessa…


Jätä kommentti

Pitkittynyt pentuprojekti ja päivitysvaikeudet

Vinkki viitonen kaikille bloggaajille – päivittäminen ei helpotu eikä asian määrä ainakaan vähene mitä pitemmälle urakkaa siirtää (ihan kaverin puolesta vaan kerron) 😀 Kootut selitykset ovat a) pentujen muutto omiin koteihinsa, b) siitä seurannut valtava väsymys, c) pennut pistivät viime töikseen kameran muistikortin päreiksi (ei saa uusia kuvia = ei voi päivittää), d) pennut pistivät päreiksi myös tietokoneen laturin johdon ja e) laiskuus. Useampi on ehtinyt jo kysellä blogipäivityksen perään, joten yritän nyt vihdoin ja viimein taistella tämän julkaisukuntoon. Parissa yövuorossa olen yrittänyt luonnostella tätä, mutta itseä tökkii rikkonainen kirjoitusasu, joten aloitetaan alusta.

Ulkoilukuvia maaliskuun lopulta

Edellisen postauksen aikoihin pentujen muutto omiin koteihinsa oli alkamaisillaan, joten aloitetaan kronologisesti siitä.

DSC_0479Ensimmäisenä meiltä maailmalle lähti Marsipaani, joka lähti Ainon, Keksi-maman ja karjislauman jatkeeksi. Marsipaanista tuli Maaru, pennusta olisi toiveissa saada harrastuskoira moneen menoon ❤ Lämpimät kiitokset Ainolle valtavan suuresta avusta pentuprojektin kanssa! On ihana saada luovuttaa pentu kotiin, jossa jo ennestään on oma kasvatti.

DSC_0356Seuraavaksi maailmalle kirmasi Lettu, josta tuli Nemi ❤ Nemi asustaa nykyään Mikkelissä Even, Eemelin ja Riimi-porokoiran kaverina, tulevaisuudessa Nemistä olisi toiveissa harrastuskaveri agiin, tokoon ja rallyyn.

DSC_0156Meidän Don Vohvelinosta tuli Hämeenlinnan asukki, ja myös tämä pentu minulla oli ilo luovuttaa ennestään jo hyvin tuttuun kotiin! Vohvelista tuli Nuka, ja Nuketista tuli Heliannan, Simon ja kasvattini Nekun (E. Hazelnuts) lauman tuorein vahvistus ❤ Nukan varalle on suunniteltu vetolajeja, agilityä ja rallytokoa.

DSC_0251Pannarista tuli Puhti, ja Puhti muutti tähän Jyväskylään Terhin perheen ja kahden muun koiran kaveriksi. Puhtista olisi toiveissa saada koira tärkeään työhön kouluavustuskoiraksi, mutta eiköhän Puhtia nähdä useiden eri harrastustenkin parissa ❤

DSC_0152Hattara jäi myös Jyväskylän vahvistukseksi, se muutti Sirpan ja Arin sekä kahden perropojan kaveriksi. Hattarasta tuli Haba ❤ Haballa on myös luvassa aktiivinen tulevaisuus erilaisten harrastusten parissa!

DSC_0063No sitten elettiinkin suunnitelmista poiketen tovi kolmen pennun kanssa. Marengin luovutus oli sovittu samaan syssyyn kuin viiden muunkin, mutta se loukkasi toisen takajalkansa loppuviikosta. En nähnyt, mitä tilanteessa tapahtui, kun olin toisessa huoneessa, mutta tulin paikalle, kun kuulin pennun huutavan. Tapahtumailtana näytti, että säikähdyksellä selvittiin, ja seuraava päivä oltiin rauhallisesti kotona. Seuraavana päivänä lähdin aikuisten ja pentujen kanssa lenkille, ja siellä huomasin, että nyt ei pennun liikkeet ole kunnossa. Marenki varasi jalalle kyllä eikä varsinaisesti ontunut, kevensi jalkaa ja etenkin ojennus jäi vajaaksi. Oli selvää, etten pentua luovuttaisi uuteen kotiin näillä oireilla, joten jäätiin seurantalinjalle.

DSC_0073Olin varautunut, että jos pennun liike ei pian normalisoidu, niin sitten lähdetään eläinlääkäriin tutkimuksiin. Viikonloppu otettiin rauhallisesti ja yritin järjestellä pennulle hoitoaikaa osteopaatille, koska arvelin, että se olisi tarpeen joka tapauksessa. Maanantaina pennun liike näytti jo tosi paljon paremmalta, joten alettiin pikkuhiljaa lisätä rasitusta, että nähdään, miten se vaikuttaa. Rasituksen lisäämisellä ei ollut vaikutusta jalan käyttöön, joten suunniteltiin uudelleen pennun luovutusta. Sitten kuitenkin todettiin, että ehkä pentu on hyvä varmuuden vuoksi käyttää eläinlääkärin tarkastuksessa. Eläinlääkärin aika meni seuraavalle viikolle.

DSC_0050Tässä välissä Puhti oli tullut meille vajaaksi viikoksi hoitoon Terhin lomareissun ajaksi, ja Maarukin kävi yön yli kyläilemässä. Kummasti viisi liki 10-viikkoista pentua pistää enemmän ranttaliksi kuin kolme 😀 Käytiin aika paljon lenkillä Vesalassa, missä pentuja pystyi pitämään vapaana vailla huolta autoista tai muista koirista. Saija oli laumansa kanssa aika usein mukana, koiria vaan vilisi silmissä, mutta hyvin selvittiin ja auringonpaisteessa keväisessä säässä oli mukava ulkoilla. Pennut olivat illan huomattavasti rauhallisempia, kun pääsivät heti aamusta purkamaan energiansa ulos.

Lotta ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) olivat meillä huhtikuun ekana viikonloppuna myös kylässä. Yola oli pennuista hieman ihmeissään, pennut sen sijaan tekivät reippaasti tuttavuutta uuteen koiraystävään.

Tässä joitakin ulkoiluvideoita huhtikuun alusta, kun päästiin hankiaisille kävelemään. Saijan lauma on näissä mukana.

Pari metsärallivideota myös huhtikuun alusta, varsinkin Lempparilla oli kivaa!

Sitten löytyi puhelimen kätköistä ulkoiluvideo 8.4. Vauhtia pennuilla riittää!

8.4. käytiin Marengin kanssa eläinlääkärissä. Eläinlääkäri tutki pennun ja jalkoja ojennellessa se loukkaantunut jalka ei sitten ojentunutkaan yhtä pitkälle kuin terve jalka. Saatiin ohjeeksi hakeutua ortopedille. Mun hermorakenteesta ei ollut tässä kohtaa jäljellä enää paljoakaan. Ortopedin aika saatiin loppuviikolle ja osteopaatin aika siitä seuraavalle päivälle.

Ortopedin käynnillä eläinlääkäri tutki jalkaa vähän perusteellisemmin. Ojennuksissa ei ollut enää poikkeavuutta, ja jalkaa pyöritellessä ortopedi kertoi, ettei siellä tunnu tai kuulu mitään rohinoita, mitkä voisivat viitata murtumaan tai muihin vammoihin. Ortopedi ei olisi pitänyt kuvaamista välttämättömänä, mutta päätettiin kuitenkin pentu kuvata, että ollaan sitten ihan varmoja. Röntgenkuvat olivat puhtaat.

Seuraavana päivänä käytiin sitten päiväreissulla Janakkalassa Maaria Kaiperlan luota. Video on otettu ennen reissuun lähtöä, kun käytiin pienellä lenkillä. Sattui meidän kannalta niin onnekkaasti, että ajanvarauksissa oli tullut peruutusta, joten saatiin samalla keikalla hoidettua kaikki kolme pentua sekä Rini. Marengilta oikaistiin ihan kieroon kääntynyt lantio, mikä todennäköisesti oli koko episodin aiheuttanutkin. Korpulla oli myös lantio ihan aavistuksen vinossa, Rinkelillä ei ollut mitään isompia huolia. Maaria kehui vuolaasti pentujen hermorakennetta, Korppu sai myös erityismaininnan vahvasta takapäästä, jota se osaa jo hienosti käyttääkin. Rini oli hyvässä kunnossa siihen nähden, että edellisestä hoidosta oli paljon aikaa. Rinillä hoidettiin palleaa ja lantiota, vanhalla daamilla on kuulemma vielä paljon elinvoimaa ja keho tuntuu nuoremmalta kuin 12,5-vuotiaan keho. Hyviä uutisia siis!

DSC_0098Kun jalan tilanne oli selvitetty ja osteopaatti pennun hoitanut, oli Marengin viimein aika muuttaa omaan kotiin. Marengista tuli Fila, ja Fila asustelee nykyään Espoossa Marian ja Antin kaverina. Filasta on toiveissa Marialle harrastuskaveri agilityyn ja varmaan muihinkin lajeihin sekä Antille seuraneiti mm. kalastusreissuille.

Filan lähdettyä jäätiin neljän koiran talouteen joksikin aikaa ja jatkettiin sosiaalistamista. Samana iltana käytiin pentujen ensimmäisellä hihnalenkkipätkällä, joka ei sujunut läheskään koko matkasta ihan näin sujuvasti 😀

Vapaana ollessaan Lempi käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja leikitti pentuja.

Seuraavalla viikolla käytiin pentujen kanssa kaupunkikävelyllä. Elli tuli apuun ja otti Korpun haltuun, niin minä pystyin panostamaan toiseen pentuun, Saijakin oli Unskin kanssa mukana. Käytiin pentujen kanssa ensin Matkakeskuksella ihmettelemässä ihmisvilinää, ritilälattiaa, hissiä ja ihan vaan rauhoittumassa, sieltä matka jatkui keskustaan kävelykadulle, jossa pennuilta ei ihasteluita ja rapsutuksia puuttunut. Pennut eivät luonnollisesti pistäneet yhtään pahakseen huomion keskipisteenä olemista, mutta vähän meinasi olla haasteita päästä kävelemään eteenpäin, kun ihmisiä parveili ympärillä.

Muutamia kuvia kaupunkikävelyltä sekä mun että Saijan puhelimelta. Pentujen kanssa käytiin kaupunkikävelyn päätteeksi vielä Mustissa ja Mirrissä ostoksilla sekä puntarilla. Korppu painoi 7,1kg ja Rinkeli 6,9kg.

Huhtikuun lopun ajan pennut olivat käytännössä mukana ihan kaikkialla ulkoiluista lähtien. Lenkkien pituuksia vähän vaihdeltiin, keskimäärin 3-5km oli päivän pisin lenkki, siihen lisäksi lyhyemmät ulkoilut. Joka päivä tuli hihnalenkkiharjoittelua muutamia toistoja, ja päivä päivältä hihnalenkityspätkätkin alkoivat sujua jo varsin mukavasti. Siinä ohessa treenattiin nimeen reagoimista, luoksetuloa, kontaktia, istumista, odottamista ja lisäksi muita arjen taitoja. Vaikka aina voisi tehdä pentujen kanssa vieläkin enemmän, niin tuntui, että kyllä näiden kanssa aika paljon tuli tehtyä pohjia yhteen jos toiseenkin asiaan.

Rinikin alkoi etenkin loppuajasta vähän lämmetä pennuille. Korppu oli aika taitava lukemaan koiraa ja pehmittelemään vanhempaa rouvakoiraa, joka ei niin hirveästi pennuista ja niiden touhuista enää välitä.

23.4. käytiin pentujen kanssa rokotuksilla. Mentiin kävellen klinikalle, kun siihen ei tästä meiltä kovin pitkä matka ole, ja samalla pennut saivat vähän lisää harjoitusta hihnakävelyyn. Klinikalla pennut hurmasivat työntekijät reippaalla ja rohkealla käytöksellään ja sosiaalisella luonteellaan. Korppu ei tainnut edes huomata rokotuksen laittoa, Rinkeli vähän kääntyi ihmettelemään, että mitä tässä tapahtuu. Rokotusreissulla Korppu painoi 7,7kg ja Rinkeli 7,4kg.

Kevät tuli hujauksessa, oli lämmintä ja pian pääsi lenkille tutuille ulkoilureiteille, jotka talven ajan ovat latuina. Sain videokuvaa Korpun hiekkahepulista. Lempiä pitää vähän toppuutella yhdellä jos toisellakin hepulihetkellä, sillä menee joskus vähän lujaa ja unohtuu, että leikkikaverit ovat aika paljon pienempiä.

Viikko sitten oltiin viikonloppu Joensuussa Lotan ja Yolan kanssa. Pennut ovat jo tottuneita matkailijoita, joten automatka sujui mukavasti. Käytiin perjantaina ja lauantaina pieniä lenkkejä, lauantaina alkuillasta myös kentällä vähän treenaamassa Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa. Pennuista yritettiin ottaa seisomakuvia, mutta se ei oikein ottanut onnistuakseen. Joitakin kuvia saatiin onneksi.

Vappuna pidettiin S-pentujen pentutreffit täällä Jyväskylässä, 6/8 pentua oli paikalla! Pennuilla oli keskenään ratkiriemukasta ja ihmisillä riitti jutusteltavaa. Kiitos kaikille tosi mukavasta treffipäivästä! Tässä joitakin valittuja paloja kuvatulvasta:

Vapun myötä oli viimein aika saatella myös pentuprojekti päätökseen ja luovuttaa viimeinen pentu maailmalle. Vappupäivän jälkeisenä aamuna käytiin vielä aamulenkillä porukalla ja Ainon kanssa napsittiin seisomakuvat 13-viikkoisista pennuista.

59931565_379784822626528_2276900070714507264_n.jpgMaaru (Empathica’s Shaula)

59498883_1001235536753778_4346216636777234432_nKorppu (Empathica’s Salacia)

59414331_445095422724326_1604308136326332416_nRinkeli (Empathica’s Soraya)

59342854_1032605273594653_6514967356509257728_nTyttötrio ❤

DSC_0733Korpusta tuli Vips tai Vipsu, uusi koti on Raahessa/Oulussa Tiinan ja kahden aussiepojan (joista toinen on FF-pentueeni isä Vega, Ghosteye’s Elboron Eternal) kaverina. Vipsu tulee valloittamaan useamman harrastuslajin kenttiä, mielenkiinnolla seurataan, mihin kaikkeen Tiina tämän tyttösen kanssa ehtiikään ❤

DSC_0530Mitä tapahtui Rinkelille? Rinkelistä tuli Sara, ja Sara jää meille kotiin ❤

Kaikilla pennuilla on lähtenyt elämä alkuun mukavasti uusissa kodeissa, paljon on tullut palautetta reippaista ja sosiaalisista pennuista. Muutamalla pennulla tuli vähän takapakkia autoilun kanssa muuton myötä, mikä vähän yllätti, mutta hyvään suuntaan ovat osaavissa käsissä menossa. Ihana, kun on tullut paljon kuvia, videoita ja kertomuksia pentujen seikkailuista, se helpottaa ihan hurjasti ikävää!

59594412_323920541626758_5151551158287859712_n

Koti tuntuu varsin hiljaiselta ja tyhjältä vain yhden pennun kanssa, mutta toisaalta kiva päästä nyt viimein panostamaan omiin koiriin ja harrastuksiin. Lempin kanssa palaillaan takaisin agilityn pariin, Saran kanssa aloitellaan pentutreenejä, Rinin kanssa tehdään mielenvirkistystreenejä. Toivottavasti kesän myötä päästäisiin taas vähän paimentamaan ja treenaamaan pk-puoltakin.


Jätä kommentti

S-pentue kohta 8 viikkoa

Voi itku, mihin tämä aika oikein meni! Tekisi mieli pakata pennut autoon ja karauttaa auringonlaskuun jonnekin kauas, ettei tarvitsisi vielä antaa näitä mihinkään! Pentuja odottaa ihanat kodit, mikä hieman helpottaa luopumisen tuskaa, mutta luulenpa, etten loppuviikosta selviä kuivin silmin – niin ihania nämä pennut ovat olleet!

Marsipaani ja Pannari pusuttelemassa

Viime viikon tapahtumat odottavat yhä kirjuriaan. Tiistaina aamuvillitysten jälkeen pakkauduttiin pentujen ja aikuisten koirien kanssa autoon ja ajeltiin pikareissulle Joensuuhun. Pieksämäellä pennut alkoivat ilmoitella, että ulos olisi asiaa, joten tehtiin pikapysähdys rauhallisessa paikassa kauempana liikenteen melusta. Ulkoilu jäi todella lyhyeksi, sillä heti näkyi vastaantuleva koira, joten automatka jatkui. Seuraavan kerran pennut ilmoittivat olevansa hereillä vasta Joensuun liepeillä.

Lettu ja Pannari leikkimässä

Joensuussa olikin vastassa uudenlaisia haasteita. Meidän majoitusaitan katolla oli varmaan puolisen metriä lunta, joka plussakelien ansiosta oli hiljakseen valumassa alas. Äiti lähti ostamaan verkkoa, jotta saataisiin takapihalle rajattua pennuille turvallinen ulkoilualue. No kuinka ollakaan – kaupasta oli tarttunut matkaan niin heppoinen kanaverkko, että pennuthan pitivät sitä vain hauskana esteratana ja loikkivat sen yli mennen tullen. Pennut pitivät myös kasviksensa mielen virkeänä karkailemalla lumivallin kautta naapurin tontin puolelle, ihan sama juttu oli aikanaan Keksin ja sisarusten kanssa. Rämmin ensimmäisen päivän aikana aika monta kertaa reisiä myöten umpihangessa pentujen perässä…

Marsipaanilla, Korpulla ja Rinkelillä riittää vauhtia

Meidän aitta ei ole koolla pilattu, ja vähän etukäteen jännitin, että mitenhän kahdeksan pentua ja kolme aikuista koiraa (joista yksi on Rini, joka arvostaa omaa rauhaa ja henkilökohtaista tilaa) sinne mahtuu. Pennut saivat parin päivän aikana opetella, miten Rinin lähettyvillä kannattaa toimia, ja aika nopeasti ne pääsivät siitä jyvälle. Pentujen mielestä oli tosin selkeästi hyvin epäloogista, miksi mummukoira pitää heistä ulkona muttei sisällä 😀 Ehkä vähän jännitin sitäkin, miten saan nukuttua samassa tilassa pentujen kanssa. Joka yö tuli herätys 3.30-4.00 välillä pihalle, jota seurasi noin tunnin leikkisessio, seuraava herätys 05.30-6.30 välillä, jota seurasi noin tunnin leikkisessio.

Villasukka on parasta viihdettä

Keskiviikkona taas pari pentua umpihangesta haettuani purin onnettoman verkkoviritelmän ja virittelin sen kinosten reunalle estämään karkureissut. Se toimi yllättävän hyvin, vaikka toki Pannari ja Hattara kertaalleen löysivät aidasta porsaanreiän. Pennut intoutuivat autokatoksesta, siellä olevasta halkopinosta ja muista tavaroista, ne ahtautuivat vaikka miten ahtaisiin rakoihin ja paikkoihin hyvin ennakkoluulottomasti. Päivällä käväistiin mummon luona pentujen kanssa ihmettelemässä kerrostaloelämää, ja iltapäivästä pentujen isän kasvattaja kävi katsomassa pentuja, ja pennut esittelivät vauhdikasta menoaan.

Torstaina eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen otin pennuista kuvia pihalla Ainon kanssa, iltapäivästä käväistiin Ainon äidin luona moikkaamassa Tove-gööttiä ja käväistiin sisällä tutustumassa uuteen paikkaan. Ei näitä tunnu uudet paikat paljon hätkäyttävän, tosi reippaita pentuja ovat tutkimaan. Tovesta kuoriutui ihana leikkitäti pennuille, vaikka se sisällä olikin vähän huolissaan, mitä sen leluista on jäljellä pentujen käsittelyn jälkeen. Varsinaisesti mentiin sisälle, jotta pennut saisivat tehdä tuttavuutta koiriin tottuneisiin kissoihin, mutta pennuilla oli niin villi meno päällä, että ne eivät kyllä tainneet kissoja edes huomata.

Leikkiä Toven kanssa

Perjantaiaamuna Venla tuli meille moikkaamaan pentuja heti aamusta, pennut olivat tunnin ulkoilun päälle sen verran uneliaita, että vietiin pennut sisälle pienille torkuille siksi aikaa, että kävin äidin ja nuoremman siskon kanssa kaupungilla pyörähtämässä. Kaupunkireissun päälle otin pennut vielä ulos purkamaan energiaa ennen kotimatkaa, mutta sen verran reissuelämä väsytti, että ulkoilu ei enää oikein meinannut maistua. Eikun lastaamaan porukkaa autoon ja auton nokka kohti kotia. Hieman ennen Karviota jouduttiin jo pysähtymään pissatustauolle, toinen pysähdys tehtiin taas Pieksämäellä. Ajettiin Ainon kanssa peräkanaa, joten Pieksämäellä käytiin vähän pitemmällä ulkoilulla, siitä tuli otettua videon muodossa todistusaineistoakin.

Lauantaina pidettiin ansaittua lepopäivää pentujen kanssa, paitsi Hattara, Marsipaani ja Pannari käväisivät päivälomalla tulevissa kodeissaan tutustumassa, myös Keksi kävi pitkästä aikaa kotona pyörähtämässä. Kaikki kolme pentua olivat olleet tosi reippaita, mikä on aina ilahduttavaa kuulla – tietää, että sosiaalistamisen eteen nähty vaiva on ollut sen arvoista! Kotona oli kyllä ihmeen hiljaista, vaikka vähimmillään siellä oli kuusi pentua paikalla. Me kotihiiret nautiskelimme mm. sellaisesta harvinaisesta herkusta kuin päiväunet – tuli ainakin kirjurille enemmän kuin tarpeeseen 😀 Iltapäivästä Aino ja Elli tulivat käymään, Ellin kanssa pidettiin perinteisesti pantapajaa, joskin Elli taisi tehdä noin 99% kaikesta työstä… Iltapäivän hauskin ohjelmanumero oli pentujen pääsy pallomereen!

Sunnuntaina oli taas reissaamista tiedossa, tällä kertaa Tampereelle Minnan luo näytille. Pennut nukkuivat koko matkan Tampereelle – hienot pupsit! Minnan pihalla pennut tutustuivat reippaasti uusiin ulkoilumahdollisuuksiin, ja löysipä pari pentua taas aidasta porsaanreiän, jonka kautta karata. Lotta, Ilkka ja Kati kävivät pentuja myös moikkaamassa, pennut tekivät aika ennakkoluulottomasti tuttavuutta uusiin ihmisiin ja esittelivät mm. hampaidenkäyttötaitojaan uusiin ihmisiin varsin auliisti. Siinä päivän mittaan useampi Minnan koiristakin kävi pentuja moikkaamassa, pennut suhtautuivat aika kivasti vieraisiin aikuisiin.

DSC_0192Rini ja Rinkeli

Tampereen keikan isoin ohjelmanumero oli pentutesti. Pentutestin osalta isoin kämmi kävi ajoituksen kanssa – se olisi tietysti kannattanut tehdä heti alussa pentujen ollessa virkeimmillään. Me alettiin testata pentuja vasta myöhään iltapäivällä, ja etenkin viimeisten pentujen suorituksissa näkyi jo tosi selkeästi, että päivällä alkoi olla mittaa. Hattara oli niin väsynyt testissä, ettei sitä huvittanut oikein mikään, sille tehtiin testi vähän pehmennetysti. Näin kaikkinensa yhteenvetona kaikki kahdeksan olivat ihan normaaleja ja sosiaalisia pentuja, pieniä eroja leikissä ja siinä, miten nopeasti lähtevät katsomaan yllättäviä ja pelottavia asioita. Kaikki olivat kiinnostuneita ihmisestä ja uuden paikan tutkimisesta, eikä kenellekään tuntunut jäävän traumoja kokemuksesta, vaikka kaikki osiot eivät niin mieluisia olleetkaan.

Pentutestin jälkeen annettiin pentujen nukkua hetki, käväistiin nopeasti pihalla ja alkuyöstä ajeltiin takaisin kotiin. Ei tiennyt pentuja olevan kyydissä, niin hiljaista oli 😀 Kotona pennut saivat energiabuustin ja leikkivät tovin, mutta sen verran päivän rasitukset väsyttivät, että päästiin aika nopeasti nukkumaan. Aamulla heräsin kuudelta päästämään pennut pihalle ja luuttuamaan lattian, mutta sen jälkeen sain nukkua vielä muutaman tunnin ennen herätystä.

Tämä video on kuulemma somessa herättänyt hilpeyttä ja hyvää mieltä katsojille

Pallomeressä on hirmumyrsky 😀

Kauhea viikko on käsillä – pentuja pitäisi ryhtyä loppuviikosta luovuttamaan maailmalle! On nämä niin huikeita tyyppejä, että toisaalta on ihana heidät antaa uusille ihmisilleen ja jäädä seuraamaan, mitä heistä kasvaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita alkaa olla jo siinä määrin, että pennut tuntuvat olevan hiljalleen valmiita kohti uusia haasteita. Onneksi tähän lähelle jää monta pentua, niin pääsee näkemään usein. Elättelen myös toiveita, että saan hiljalleen nukkua hieman pitempiä öitä, ja näin liki 8 viikon ajan kaikki vapaat illat ja päivät pennunkatsojille uhranneena osaan taatusti arvostaa omaa vapaa-aikaa ;D Ihana myös päästä taas kunnon lenkille päivittäin, antaa aikaa hieman paitsioon jääneille aikuisille koirille ja päästä treenaamaan!

DSC_0650


3 kommenttia

Pennut eläinlääkärin tarkastuksessa ja viralliset nimet

Pikainen päivitys reissun päältä, kirjoittelen reissusta ajan kanssa kotoa käsin, jahka huomenna ensin kotiudumme.

Tänään käväistiin pentujen kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa ja silmäpeilauksessa. Kaikilla pennuilla on kirkkaat silmät eikä eläinlääkärin tarkastuksessa tullut kenestäkään ilmi mitään moitittavaa tai huomautettavaa, eli koko porukka on tervettä sakkia! Pennut olivat eläinlääkärissä reippaita, virtaa olisi riittänyt aamun ulkoilutuokiosta huolimatta. Onneksi Aino ja äiti olivat klinikalla apukäsinä, olisi ollut aika haastava rasti lähteä näiden kanssa yksin klinikalle.

Eläinlääkärin tarkastuksen yhteydessä pennut saivat sirut niskaansa, ja rekisteröintikin on jo hoidettu kuntoon. Tällä kertaa pentueen virallisten nimien teemaksi valikoitui S-kirjain sekä avaruus, tässä alla pennut virallisine nimineen esittelyssä kera tuoreiden 7-viikkoisseisomakuvien:

DSC_0304Empathica’s Saros ”Hattara” 7vkoa

Saros-jakso on 18vuotta, 11vrk ja 8h kestävä jakso, jonka kuluttua auringon- ja kuunpimennykset toistuvat suunnilleen samankaltaisina ja samassa järjestyksessä. Nimi on myös kunnianosoitus tärkeälle ystävälleni ja mentorilleni Minna Sarokselle 

DSC_0346Empathica’s Scorpius ”Vohveli” 7vkoa

Scorpius on eläinradan tähdistö.

DSC_0353Empathica’s Sirius ”Pannari” 7vkoa

Sirius on tähti Ison koiran tähdistössä, maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti.

DSC_0398Empathica’s Salacia ”Korppu” 7vkoa

Salacia on mahdollinen kääpiöplaneetta Kuiperin vyöhykkeellä.

DSC_0414Empathica’s Sedna ”Lettu” 7vkoa

Sedna on mahdollinen vuonna 2003 löydetty kääpiöplaneetta.

DSC_0461Empathica’s Shaula ”Marsipaani” 7vkoa

Shaula on Skorpionin tähtikuvion hännässä sijaitseva kirkas kolmoistähti.

DSC_0489Empathica’s Sinope ”Marenki” 7vkoa

Sinope on Jupiterin kuu.

DSC_0546Empathica’s Soraya ”Rinkeli” 7vkoa

Soraya on yksi kuun kraatteri.