Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

47370133_929173720604187_4852051457966342144_n Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

47340674_541754356288744_9175209742476247040_n

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤

Mainokset


Jätä kommentti

Virallisia terveystuloksia

Viime viikolla seitsemän Empputiimin jäsentä kävi virallisissa luustokuvauksissa järjestämässäni joukkotarkastuksessa. Päivitin torstaiaamuna facebookkiin, että nyt hengittäminen loppuu ja perjantaina joskus iltapäivästä se saattaa alkaa uudestaan – niin paljon kuvaukset jännittivät. Vaikka kuinka yrittää tehdä parhaansa, että kasvatit olisivat terveitä, lopputuloksesta ei ikinä voi olla vuorenvarma.

Kennelliitosta alkoi tulla ensimmäisiä lausuntoja jo viikonloppuna, viimeiset tulokset saatiin viimein tänään. Tulokset lämmittävät mieltä, sydäntä ja sielua, tätä riviä kelpaa katsella!

Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” selkä LTV0, SP0, VA0
Empathica’s Naroona ”Keksi” selkä LTV1, SP0, VA0
Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0
Empathica’s Listen To My Story ”Freya” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Empathica’s Maybe I’m a Lion ”Leo” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
Two Coast’s Rala ”Lempi” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0

Paljon onnea kaikille omistajille terveistä koirista! Tämän kunniaksi sihautan tölkillisen (tai pari) Pepsi Maxia ja leijun tovin 


Jätä kommentti

Päivityslaiskuutta

Nyt ei ole blogin päivittely oikein maistunut, missä lie syy. Yritän nyt kuitenkin vähän kirjoitella kuulumisia, näitä on kuitenkin jälkikäteen kiva lueskella ja kuvia katsella.

Helmi- ja maaliskuussa on pitänyt pakkasta. Pakkaset toivat tullessaan ihanan auringonpaisteenkin, joten se ei tuntunut pahalta. Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti, ja kumma, miten se piristää mieltä. Välillä käydään viikkotolkulla lenkillä ihan omalla porukalla ja välillä melkein joka päivä jonkun kanssa. Lempi kaipaa selvästi juoksuseuraa, mummut eivät loputtomiin jaksa sen kanssa rellestää.

DSC_0156Mummujen valvonnassa

Mummuset voivat mukavasti. Pohdiskelin edellisessä postauksessa Rinin aistimaailman tilaa, ja nyt, kun arjessa on vähän enemmän asiaan kiinnittänyt huomiota, niin ei Rinin näkö kyllä ihan ennallaan ole. Onnellista toki, että kyllä se paljon vielä näkee, ja treeneissäkin mummu tykittää edelleen kuin nuori tyttönen. Rinin kanssa mennään kotikisoihin rallyilemaan pääsiäisenä, ihan hauskanpidon vuoksi ilman tulostavoitteita. Ainakin treeneissä mummu on tehnyt tosi kivasti hommia. Voi että, kun näiltä saisi muutamia ikävuosia taaksepäin.

DSC_0277Palkkaa tänne ja heti!

Nevenkin olemista olen yrittänyt tässä silmäillä ja tarkkailla, onko sillä havaittavissa aistien heikentymistä. Kyllähän sitä varmaan on, mutta jotenkin se on vaikeampi nähdä. Neven ikääntymisen näkee takapäästä, kyllä se on vähän köpö. Rini sen sijaan liikkuu ikäisekseen mielestäni vielä tosi hyvin. Tosin näistä spekseistä huolimatta Neve riehuu Lempin kanssa lenkillä enemmän. Rinikin innostuu usein, mutta sen leikit ovat niin rajuja, että joudun viheltämään pelin poikki, joskin enemmän Rinin itsensä kuin Lempin takia. Rinin leikkien lomassa herää pelko, että se satuttaa itsensä, kun meno on niin vauhdikasta ja liikeradat aika hurjia.

Lempi Lemppari Wendy Silakka Läpy Läpsykäs täytti vuoden 16.2. Mihin pentuvuosi oikein katosikaan? Kiltin pennun tilalle on tullut hetkittäin rajojaan koetteleva vähän suuruudenkaipuinen teinieinari. Olemme käyneet kehityskeskusteluja mm. koirien ohituksista, käyttäytymisestä vanhempien koirien kanssa, teinieinarin paikasta maailmankaikkeudessa ja siitä, onko nyt vuoden iässä oikeasti se hetki alkaa askarrella kotona. Kuulostaa paljolta ja työläältä, mutta siis pohjimmiltaan Lempi on edelleen se hyvin kiltti ja ihmiselle nöyrä koira, mikä se on ollut tähänkin asti. Ja jos vertaan aiempiin koiriini, niin kyllä sille menee asiat niin paljon helpommin ja nopeammin jakeluun kuin niille 😀

16.2. synttäreitä vietti myös Empathica’s N-pentue, joka täytti 3 vuotta. Paljon onnea näin jälkikäteen Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi omistajineen! ❤

DSC_0363

Näin kaikkinensa elämä kolmen koiran kanssa menee mukavasti, ikäjakaumasta huolimatta trio pelaa hyvin yhteen. Ja onneksi Lempi kunnioittaa Riniä ja Neveä, se koettelee paikkaansa lähinnä meidän oman lauman ulkopuolisten vanhempien narttujen kanssa.

Paimentamassa ollaan käyty pariin otteeseen tässä päivitysten välissä. Lempi jaksaa tehdä jo aika pitkää treeniä, viime kerralla ihan havahduttiin siihen, että se oli tehnyt töitä jo melkein tunnin putkeen. Väsymyksestä se ei treenin aikana näyttänyt merkkiäkään, toki kotona oli treenien jälkeen tyytyväinen. Rinin ja Neven kanssa aktiivinen treeniaika on vähän vaihdellen n. 15-20min, ja se on ollut mummuille ihan sopiva setti. Treenit ovat olleet tosi hyviä, antoisia ja opettavaisia, aina on kiva mennä uudelleen.

Viime viikolla iso lössi Empputiimin jäseniä kävi joukkoluustokuvauksissa. Kyllä jännitti, vaan kuvat näyttivät onneksi aika hyviltä. Osa tuloksista on jo tullutkin, mutta teen tuloksista oman postauksen sitten, kun kaikki tulokset ovat tulleet Kennelliitosta, niin ovat helpommin löydettävissä.

Joukkokuvaus toi tullessaan meille vieraitakin, pitkästä aikaa. Ihan liian kauan oli kulunut siitä, kun olin viimeksi nähnyt Heliannan ja Nekun (Empathica’s Hazelnuts)! Itkua piti vähän pidätellä, jokin Nekun katseessa muistutti niin kovin paljon Hildaa. Mutta jos Nekku jotakuta muistuttaa, niin Riniä – se on ihan äitinsä poika ❤

Nekku 6v

DSC_0445Poika ja sen äiti ❤

Pitkä aika oli myös Tiian, Lyylin (Hazelmoor Yelly Bean) ja Leon (Empathica’s Maybe I’m a Lion) näkemisestä! Leosta oli kasvanut tässä välissä oikea pojankloppi, kovin iloinen ja herttainen sellainen ❤ Mukava oli nähdä, miten Lyyli oikein sädehti, se niin nauttii elämästä samanhenkisen poikansa kanssa!

Lyyli 5,5v

Leo 1v

Kolme sukupolvea: Neve-mummu 11,5v, Lyyli-mamma 5,5v ja Leo-poika 1v

Lenkin varrelta kuvattua

Empputiimi on tahkonnut tässä välissä tuloksiakin, niitä tähän alle listattuna:

  • Rufus (Empathica’s Wishmaster) ja Morris (Empathica’s Neville) kävivät terveystarkastuksessa: molemmilla puhtaat silmät ja polvet 0/0!
  • Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat 10km vetohiihdossa viime kuun lopulla sijoittuen kisassa vain täpärästi toiseksi!
  • Elli kisasi Messin (Empathica’s Naldo) kanssa rallytokossa MES95 Jyväskylässä maaliskuun alussa
  • Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasivat myös rallytokossa AVO87 tuloksen ja saivat samalla koularin RTK2
  • Samoissa kisoissa Neea ja Morris (Empathica’s Neville) tekivat kaksi hienoa alokasluokan rataa tuloksin ALO95 ja ALO99! Harmillisesti kaikki tulokset ovat samalta tuomarilta, joten koulari jäi vielä tältä reissulta saamatta, mutta sen saaminen on vain ajan kysymys 🙂
  • Saila on kisannut Messin (Empathica’s Naldo) kanssa agilityssä maaliskuun alussa, ja yhteinen sävel on alkanut löytyä: kaksikko on tekaissut kaksi 0-rataa ja kisaa jatkossa 2-luokassa!

Hillitön tahti tällä porukalla, onnea kaikille miljoonasti! Näitä listauksia on kyllä kiva tehdä 🙂

DSC_0758

Pitkästä aikaa saatiin myös muiden ottamia kuvia, kun käytiin lenkillä eräänä sunnuntaina Ainon lauman ja Helin, Jounin ja Armaksen kanssa. Lempi on vähän kolmannen pyörän oloinen mustatrikkikaksikon leikeissä, mutta ehkäpä se jonakin päivänä saa jonkun ihan oman bestiksen 🙂 Kiitos upeista kuvista Helille ja Jounille!

20180311-DSC_379120180311-DSC_379920180311-DSC_3851

Lempin tokokurssi päättyi viime viikonloppuna. Se on edistynyt ihan huimasti, pitäisi vaan treenata vähän hienosäätöä, palkattomuutta ja virekestoa ja alkaa katsella kisoja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…


Jätä kommentti

Oothan tässä vielä huomenna?

Neve leikattiin ma 25.9. eli aika tarkalleen 1,5vkoa sitten. Hetkeen ei ole mikään pelottanut ja ahdistanut niin paljon kuin mummun operaatio. Olin ihan varma, etten saa sitä enää takaisin kotiin – että tulee jokin komplikaatio, leikkauksessa paljastuu jotain ikävää, se ei herää nukutuksesta. Meillä ei leikkausta edeltävänä yönä nukuttu paljoakaan.

Aamusta käytiin Ainon ja koiralauman kanssa lenkillä ennen klinikalle menoa. Klinikalla olin mukana avustamassa leikkauksen esivalmisteluissa. Oli hyvä, että olin kiirehtinyt leikkausaikaa – pahalaatuiseksi epäilemäni nisäkasvain oli muutamassa päivässä rikkonut ihon ja alkanut erittää. Se voi kertoa kasvaimen aggressiivisuudesta.

Neven leikkaus meni kaikista ennakkoluuloistani huolimatta hyvin. Lohkoja poistettiin yhteensä viisi ja kohtu lähti samalla. Kohtu oli eläinlääkärin mukaan näyttänyt normaalilta. Neven selkää kuvattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan samalla reissulla lisää. Rintarangassa oli neljä silottumaa – kaksi pientä, yksi keskikokoinen ja yksi isompi – samat, jotka näkyivät keuhkokuvassakin. Positiivinen yllätys oli, että lanneranka oli edelleen puhdas.

22281468_10155655525062808_295983454_oKotona mummulle laitettiin lattialle peti, että se saisi rauhassa omaan tahtiin heräillä, ja peiteltiin lämpimästi. Leikkauspäivä meni Nevellä hyvin pitkälti nukkuessa, se oli saanut vahvat kipulääkkeet leikkauksen yhteydessä. Pari ensimmäistä päivää vietettiin tiiviisti kotosalla leväten, Neve oli tosi kipeä.

22281054_10155655525617808_635652074_oMe muutettiin koirien kanssa alakertaan, ettei Neven tarvitsisi mahansa kanssa kulkea portaita. Kolmas päivä leikkauksen jälkeen oli jo parempi, Neve oli selkeästi pirteämpi. Siitä päivä päivältä näytti aina vaan paremmalta, ja pikkuhiljaa lisättiin liikuntaa päiviin. Neve ei pahemmin leikkaushaavaan kiinnittänyt huomiota, mutta yksinoloajoiksi jätin sille varmuuden vuoksi kaulurin. Sellainen pieni harmi toipumisessa sattui, että iho reagoi vähän tikkeihin ja mahdollisesti pesuaineeseen, sisäreidet ja niiden väliin jäävä haava-alue alkoi ärtyneesti punottaa loppuviikosta. Rasvasin ihoa aamuin illoin Vetramililla, siitä oli selkeä hyöty, ja punotus katosi muutamassa päivässä.

22251208_10155655527462808_2033305205_oTänään (eli eilen) tuli kuluneeksi 10pv leikkauksesta, ja oli aika poistaa tikit. Olisin ne osannut poistaa itsekin, mutta klinikalla halusivat nähdä Neven ja kuulla toipumisuutiset, joten mentiin sinne tikkien poistoa varten. Leikkaushaava vähän paikoitellen punottaa edelleen tikkien takia, joten jatkan Vetramililla läträämistä vielä jonkin aikaa. Muuten Neve on toipunut koettelemuksestaan oikein hyvin, toivottavasti säästymme muilta takapakeilta.

22290678_10155655527497808_305376164_oToipumisen kunniaksi lähdettiin Neven kanssa nosework-valmennukseen. Sain Nevelle puolikkaan valmennuspaikan Ellin vetämästä valkkuryhmästä. Ensimmäisen valkkukerran ensimmäinen kierros meni muistutellessa mieleen, mistä noseworkissa on oikein kyse, mutta sen jälkeen Neve on tehnyt hienoja harjoituksia. Eilen tehtiin autoetsintää ulkona, Neve löysi neljä autoa kattavalta alueelta kaikki kolme hajua nopeasti.

Viime viikolla jäi valmennukset väliin, kun en halunnut jättää Neveä kotiin itsekseen, mutta tällä viikolla treenattiin myös Keksin ja Rinin kanssa. Mukavaa oli, vaikka koirilla oli treenitauon jälkeen virtaa ja luovia ajatuksia tehtävien suorittamisesta.

22251409_10155655525627808_696350400_oLempi on mutkaton pentu. Se oli kauhean tyytyväinen kainaloinen koko viime viikon, vaikka aktiviteetit olivat aika vähissä. Se on kyllä niin ihana, kaikkinensa. Tällä viikolla liikunnan taas lisäännyttyä vauhtia on sitten piisannut, menee varmaan tovi, että saadaan patoumat purettua.


Jätä kommentti

Rakkaat 11-vuotiaat mummut!

11 vuotta, ihan uskomatonta! Vastahan kannoin pienen Rini-pentusen kotiin, ihan hetki sitten käytiin hakemassa 2,5-vuotias Neve meille uutta elämää kokeilemaan. Nuoresta kaksikosta kasvoi luotettavat, ihanat ja persoonalliset kaverit harrastuksiin ja arkeen. Vuodet ovat menneet niin nopeasti. Välillä toivon, että voisi palata menneisiin vuosiin, elää ne uudelleen.

21587064_495949904098373_4152027336051418289_oKaikki postauksen kuvat (c) Heli & Jouni, kiitos jälleen kerran ihanista kuvista!

Viime viikonloppuna järjestettiin iltagaala, jossa juhlistettiin mummujen tulevaa juhlapäivää vähän ennakkoon. Iltagaalaan osallistuivat lähes kaikki tässä Jyvässeudulla asuvat laajennetun Emppuperheen jäsenet, se lämmitti mieltä kovasti! Viime vuonna mummujen isot synttärit jäivät juhlimatta, joten tänä vuonna juhliminen tuntui entistäkin tärkeämmältä. Koskaan ei voi tietää, mitkä synttärit jäävät viimeisiksi, sen kulunut vuosi on opettanut.

21753189_495949784098385_6371022570315719988_oJuhlien veteraani-ikäisten edustus

Kaikkiin Empputapaamisiin syöminen on liittynyt vahvasti, niin myös näihin. Syömisen ohessa treenattiin vähän, tehtiin tokoa, rallytokoa ja pennuille agilityn pentualkeita. Mummut tarjosivat synttäreillään myös virallista ohjelmaa omien leikkimielisten nimikkokilpailujensa merkeissä!

Neven nakinsyöntikilpailussa oli jonossa viisi lautasta, joissa jokaisessa oli kolme nakinpalaa. Kilpailun luonne oli hyvin yksinkertainen: kuka syö nakit nopeiten? Kisa oli tiukka ja yllättävän haastava, mutta meillä ja koirilla oli tosi hauskaa! Kisan tulokset tässä alla:

1. Mauri 10,04s
2. Katla 12,65s
3. Messi 14,20s
4. Keksi 14,97s
5. Seela 15,01s
6. Mimmi 16,03s
7. Lempi 16,51s
8. Rini 20,95s
9. Neve 22,21s
10. Armas 22,40s
11. Edi 23,77s
12. Ruuti 25,19s
13. Freya 25,44s
14. Karkki 26,48s
15. Rita 27,80s
16. Vilppu 27,88s
17. Lenni 32,25s
18. Löre 38,01s

Muutamia kuvia nakinsyöntikisasta

Rinin nimikkokilpailuna tehtiin ”hallihakua” eli oltiin piilosilla! Rakennettiin pikkukentälle kolme piiloa, joissa kaikissa oli piilossa ihminen. Ohjaaja seisoi merkityllä alueella ja sai sieltä ohjata ja lähettää koiraa piiloille, 5s aikasakolla sai myös pyytää piilossa olevalta esim. ääniavun koiralle. Tämä oli tosi hauska ohjelmanumero, ja hienosti kaikki koirat löysivät piilossa olevat ihmiset, vaikka hakua eivät olisi koskaan treenanneetkaan!

1. Karkki 39,47s
2. Katla 40,56s
3. Mauri 43,22s
4. Keksi 43,88s
5. Edi 44,88s
6. Lempi 59,58s
7. Rini 59,92s
8. Löre 1min 11,58s
9. Neve 1min 20,19s
10. Ruuti 1min 29,59s
11. Armas 1min 30,72s
12. Vilppu 1min 48,38s
13. Seela 1min 48,55s
14. Freya 2min 02,09s

Kuvia piilosleikistä

Oli kyllä hauska ja ikimuistoinen ilta, lämmin kiitos kaikille osallistuneille! ❤

Mummujen synttäriviikkoa ollaan vietetty vähän ristiriitaisissa tunnelmissa. Neveä käytin tiistaina Tampereella Katriinan hoidettavana. Noin kuukausi sitten huomasin rallytreeneissä, että Neven takapäänkäyttö oikealla puolella oli vieläkin tahmeampaa kuin normaalisti. Kokeilin selkää ja jalkoja syyn löytämiseksi, ja säikähdin ihan huomatessani, että oikeasta takajalasta oli lihasmassaa kadonnut huomattavasti. Aloitin Nevelle saman tien kipulääkekuurin, ja se oli seuraavina päivinä pirteämpi ja liikkui paremmin. Kun akuutti kipu saatiin hoidettua pois, hieroin Neven läpi, mutten lihastasolta löytänyt mitään lihaskadon selittävää. Treenit jätettiin tauolle ja keskityttiin metsälenkkeihin epätasaisella pohjalla.

Neve asettui Katriinan hoitohuoneeseen mennessä itsestään patjalle hoidettavaksi – sitä se ei kahdella edelliskerralla ole tehnyt. Se oli taas kipeä, mutta tilanne ei onneksi ollut päässyt niin pahaksi kuin mitä se heinäkuussa oli. Takajalkojen puoliero oli tasoittunut, mutta nyt huolta aiheuttaa, että Neven kehon koostumus on kauttaaltaan muuttunut lyhyessä ajassa – lihaskatoa on tapahtunut ja rasvakudosta tullut tilalle. Muutos voi olla iästä johtuvaa, kipuilleen selän aiheuttamaa, mutta eipä pysty sanomaan, mikä vaikutus tähän on murheenkryyni nro 2:sella…

Viime viikonloppuna koirilta kynsiä leikatessani löysin Neveltä ärhäkän näköisen nisäkasvaimen, se on ilmaantunut lyhyessä ajassa. Keskiviikkona käytiin näyttämässä sitä eläinlääkärille, ja kuten vähän etukäteen uumoilinkin, eläinlääkäri suositteli sen ja kohdun sekä munasarjojen poistamista leikkauksessa. Olen Neven sterilointia miettinyt jo pitemmän aikaa, mutta se on tässä kaiken muun keskellä vaan lykkääntynyt. Toisaalta myös pelottaa lähteä noin isoa operaatiota tekemään tämänikäiselle koiralle, vaikka Neve ikäisekseen on melko hyvässä kunnossa.

Neveltä kuvattiin käynnin yhteydessä keuhkot operaatiota silmällä pitäen ja samalla varmistettiin, ettei sillä esim. ole kasvainten lähettämiä etäpesäkkeitä keuhkoissa. Keuhkot olivat puhtaat. Sen sijaan rintaranka ei ollut – huonostakin kuvasta oli nähtävillä kolme silottumaa ja yksi muodostumassa oleva spondyloosisilta. Ikääntyvälle koiralle tuskin epätavallisia löydöksiä, ja tämän kevään kipuiluja seuranneena jotenkin osasin vähän tätä epäilläkin, mutta murehtimista tai surua se ei helpota. Selkää kuvataan lisää vielä operaation yhteydessä ensi viikolla.

21752775_495950000765030_623558979675133282_o

Voi rakkaat mummut, niin ihanat ja korvaamattomat ❤ Saisinpa niiden kanssa vielä monenmonta hyvää vuotta lisää, ilman kipuja ja murheita. Nyt yritetään nauttia jokaisesta päivästä ja hetkestä, ja toivotaan, että Neven operaatio sujuu hyvin ja ilman komplikaatioita. Rini on onneksi voinut hyvin, ei tässä sydän tai pää kestäisi murehtia useammasta yhtä aikaa.


Jätä kommentti

Viimeistä viikkoa viedään

Pennut täyttivät viime torstaina 7 viikkoa, ja samalla käynnistyi viimeinen yhteinen viikko. Kodit on pennuille valittu, kaksi pennuista jää tähän lähelle ja kaksi lähtee kauemmas. Kovin haikealta tuntuu ajatus eroamisesta, vaikka se tiedossa on ollut alusta saakka. Ei tähän varmaan koskaan totu.

Joensuun reissun jälkeen majailtiin kotosalla peräti päivän ajan, viime viikon tiistaina käväistiin Tampereella Minnan luona näytillä. Pennut olivat reippaita matkaajia, autoilun alussa esiintyvä protestointi vaimenee ja vähenee joka kerralla. Minna teki pennuille pentutestit, joista sain lähinnä vahvistusta niille ajatuksille ja havainnoille, joita minulla pennuista ennestään oli. Kaikki lähtivät leikkimään lelulla, mutta eivät ole mitään himotaistelijoita. Pennut eivät pahemmin testistä kuormittuneet, ääntely ei lisääntynyt (yksittäisiä kitinöitä lukuun ottamatta kaikki olivat aika hiljaisia). Jopa Hessusta kuoriutui pentutestissä ihan oikea koira, muihin verrattuna se on vähän hitaampi.

Torstaina Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) tulivat meille viikonloppuvierailulle. Perjantaina aloiteltiin vähän jälkijunassa N-pentueen 2-vuotissynttäreitten juhlistamista, silloin ohjelmassa oli ryhmäuinti AquaBarksissa. Itse en töiltäni ennättänyt uintia seuraamaan, mutta Reija, Aino ja Elli hoitivat myös meidän mummukoirien uittamisen. Lyylillekin uinti olisi varmasti tehnyt hyvää, mutta se edelleen imettää pentuja, joten se ei voinut uintiin osallistua.

Reija oli kuvannut uintia, tässä muutama otos Keksistä

Rinille ja Nevelle uiminen on tuttua puuhaa

dsc_0041Rufus näyttää järkyttyneeltä, kun ei päässytkään yksin altaaseen

Lauantaille oli varattu Laukan hallista 3 tuntia treenaamista, pentujen sosiaalistamista, tulevien pennunomistajien tutustuttamista, hengailua ja syömistä varten. Paikalla olivat Aino kera Keksin ja karjisten, Saila, Messi ja Mimmi, Reija ja Rufus, Heli, Jouni ja Armas, osa tulevista pennunomistajista ja minä mummujen, Lyylin ja pentujen kanssa. Aika hallilla kului nopeasti treenaten tokoa ja rallya, pentujen namiringin ja Reijan suunnitteleman houkutusten highwayn merkeissä. Namirinki toi selkeästi esille Musta-Pekan, Minnin ja Iineksen sosiaalisuuden ja Hessussa piilevän pidättyväisyyden. Jännä nähdä, mihin suuntaan Hessun sosiaalisuus ajan kanssa menee. Pennut olivat hallilla reippaita, kivasti lähtivät tutustumaan uuteen ympäristöön ja rauhoittuivat unille.

Treenien jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Meillä oli tosi kiva ilta, kiitos kaikille osallistujille! Alla Helin ja Jounin ottamaa kuvasatoa, kiitos paljon kuvista! 🙂

Eilen sunnuntaina pennuilla kävi taas liuta vieraita, ja päivä kului kirjurilla lähinnä kahvipöydässä istuen. Mukava on kyllä, kun pennut saavat paljon kontaktia erilaisten ihmisten kanssa ennen omiin koteihinsa muuttamista.

Perjantaina saatiin loistavia uutisia, sillä pentujen geenitestitulokset saapuivat. Pennuilta testattiin MDR1-geenivirhe (ivermektiiniyliherkkyys), sillä sekä Lyyli että Vega kantavat geenivirhettä. Perinnöllisyystieteen mukaan molempien vanhempien ollessa kantajia 25% pennuista olisi terveitä, 50% kantajia ja 25% sairaita. Tällä kertaa riskinotto kannatti, sillä Musta-Pekka, Minni ja Iines ovat geenivirheen osalta terveitä ja Hessukin vain kantaja 🙂

Keksistä ja Rufuksesta otettiin eilen uudet viralliset kuvat:

Keksi (Empathica’s Naroona) 2v

Rufus (Empathica’s Wishmaster) 3v

Viimeiset päivät pentujen kanssa alkavat olla käsillä. Tähän lähelle jäävät pennut pääsevät vierailemaan uusissa kodeissaan päivälomilla vielä ennen luovutusta, yksi ennätti päivälomalla jo käydäkin, ja hienosti oli mennyt. Pentujen kanssa harjoitellaan vielä sisäsiisteyden alkeita, mikä on jo aika hyvällä mallilla – useampi pennuista osaa jo pyytää ulos takapihan ovea raaputtamalla, kun sinne on asiaa 🙂


Jätä kommentti

Pennut 6 viikkoa

Torstaina oli jännittävä päivä – nimittäin pentujen terveystarkastus Kuopiossa. Aamusta herättiin varhain, jotta pennut ehtivät purkaa energiaa ennen pitkää automatkaa. Säännöllisen epäsäännöllisesti takapenkiltä kuului ääntä, muttei onneksi mitään vinkumista pahempaa. Käytännössä pennut nukkuivat valtaosan matkasta ilman sen suurempia mutinoita.

fullsizerender-7Parkkipaikalla pistettiin pystyyn pentuaitaus (jonka hienouden olen tämän reissun yhteydessä viimeistään omakohtaisesti havainnut!) ja pennut pääsivät vähän jaloittelemaan. Vaikka aitaus ei ole iso, niin pennut saivat siinä hyvät rallit aikaiseksi. Ei paljon uusi ympäristö ihmetyttänyt.

Klinikalle ilmoittautuessa tuli ikävä yllätys – meitä ei odotettukaan sinne tänään! Olin ajan varannut jo pari viikkoa sitten, mutta puhelun vastaanottanut työntekijä oli merkinnyt ajan vasta kuukauden päähän. Mietin jo mielessäni, että kivat, mitähän sitten tehdään. Onneksi klinikalla lupasivat ottaa meidät kuitenkin vastaan muiden asiakkaiden lomassa, mutta varoittelivat, että aikaa tässä menee vähän enemmän. Meillä ei ollut kiire onneksi minnekään, sillä olen selän takia ollut tämän viikon sairaslomalla. Meidän käyttöön annettiin yksi tutkimushuone, joten pistin sinne pentuaitauksen taas pystyyn ja toin pennut sekä Lyylin sinne odottelemaan. Pentujen ajattelin pitävän vähemmän meteliä, kun äiti on siinä lähettyvillä, Lyylillä itsellään ei ollut lääkäriin onneksi asiaa.

fullsizerender-8Kuten kuvasta näkyy, pennut ottivat eläinlääkärikeikan varsin lunkisti! Eivät ne ihan koko aikaa nukkuneet sentään, mutta mitään kiljukaulakuoron kokoontumistakaan ei kuultu. Pennut olivat aika reippaita. Ensin niille tehtiin eläinlääkärin tarkastus, jossa todettiin kaikki moitteettomiksi. Silmäpeilauksessa pentujen silmät todettiin terveiksi ennen ja jälkeen tippojen. Lopuksi pennuilta otettiin poskisoluista näytteet MDR1-geenitestiä varten. En aiemmilta pentueiltani ole ottanut geenitestejä, mutta nyt, kun molemmat vanhemmat ovat MDR1:sen osalta kantajia, pidin testien ottamista aiheellisena ja tarpeellisena. Tulokset saadaan toivottavasti vielä ennen pentujen luovutusta. Painot olivat 3,7-4,2kg välillä, pienin oli edelleen Minni ja suurin Musta-Pekka. Iines taisi painaa 3,8kg ja Hessu muistaakseni tasan 4kg. Tasakokoinen pentue, totesi eläinlääkärikin. Ja Lyyli sai valtavasti kehuja klinikan työntekijöiltä, se oli kyllä niin rauhallinen ja ystävällinen kaikille 🙂

Klinikalta suunnattiin Joensuuhun kotiväkeä tervehtimään muutaman päivän reissulle. Pennut nukkuivat taas lähes koko automatkan Kuopiosta Joensuuhun. Pennut olivat uudessa paikassa heti kuin kotonaan, ja uusiin ihmisiin tutustuttiin reippaasti. Hessu oli uusien tuttavuuksien suhteen hieman hitaampi lämpenemään, mutta kävi kuitenkin tervehtimässä kotiväen. Sen verran ohjelmaa oli selvästi päivän aikana ollut, että pennut lähinnä nukkuivat koko loppupäivän.

Joensuussa pennut ovat saaneet ulkoilla paljon, joskin kylmä tuuli saa pikkupakkasen tuntumaan tosi paljon kylmemmältä, joten ollaan vierailtu pihalla lyhyitä aikoja kerrallaan. Kameraa olen yrittänyt ulkoiluttaa ahkerasti.

Eilen sain kameralla lähinnä naamakuvia, lumipyryn takia valoa ei kuvaamiseen ollut juurikaan.

dsc_0049Äippä kannustaa syömään lautasen tyhjäksi

Joitakin leikkikuvia

dsc_0132Minni saa äidiltä koulutusta käytöstavoista

Pennut kunnioittavat Riniä – ainakin yleensä…

Tänään käytiin pentujen kanssa mummon luona. Lyhyt autoajelu sujui hiljaisuudessa, jouduin ne herättelemään perillä. Mummon luona pennut olivat alkuun vähän unisen oloisia, mutta reipastuivat nopeasti ja lähtivät rohkeasti tutustumaan taas uuteen ympäristöön. Pennut saivat vierailulla kuunnella vähän uudenlaisia ääniäkin, sillä mummon naapurissa tehtiin putkiremonttia. Äänet eivät pentuja ihmetyttäneet lainkaan.

Pennut jaksoivat jonkin aikaa leikkiä ja seurustella vieraissa, mutta pian väsy iski ja sitten vedeltiinkin sikeitä loppuvierailun ajan.

Kotiin päästessä paistoi vielä aurinko. Sain kuvausapua pikkusiskostani Elisasta, joten otettiin pennuista uusia seisomakuvia sekä kauan haaveilemani pentuekuvat!

Empathica’s Final Fantasy -pentue 6 viikkoa ❤

dsc_0252Tytöt, vasemmalla Iines ja oikealla Minni

dsc_0266Pojat, vasemmalla Hessu ja oikealla Musta-Pekka

Empathica’s You Are Not Alone ”Musta-Pekka” 6vkoa

Empathica’s Eyes On Me ”Iines” 6vkoa

Empathica’s Listen To My Story ”Minni” 6vkoa

Empathica’s Maybe I’m A Lion ”Hessu” 6vkoa

Pentujen rekisteröintikin on hoidettu kuntoon, nyt vaan odotellaan papereita postissa saapuviksi.

Vieraammassa ympäristössä pentujen luonteista tehdyt havainnot vain vahvistuvat. Tytöt ovat poikiin verrattuna reippaampia etenkin tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Pojista Musta-Pekka on sosiaalisempi, se tulee yleensä jo tyttöjen mukana ihmisten luo. Hessu on ihmisten suhteen valikoivampi: joidenkin luo se tulee heti, ja toisten kanssa se taas ei juttusille hakeudu. Tytöt ovat ihan mahdottomia tuttavuuden tekemisessä ja sossupossuilussa muutenkin. Olin mummon luona tänään lepertelemässä Hessulle lattialla, kun Iines juoksi paikalle kauempaa ja hyppäsi mun päätä vasten – huomaa minut! Minnikin on viime päivinä loikkinut syliin useita kertoja, ja se tuolla pihallakin menee eteenpäin mieluummin hyppien kuin juosten. Pentujen meno alkaa välillä olla jo todella vauhdikasta. Niiden leikkejä on ihana katsella, etenkin, kun tässä jo väistämättä joutuu ajattelemaan, että yhteiset päivät alkavat käydä vähiin…

dsc_0655