Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Pennelit 1,5vkoa

Viime viikon perjantaina käväistiin eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistusten hakemista varten. Ensimmäinen automatka sujui tosi lunkisti, pennut nukkuivat tyytyväisen oloisina pahvilaatikossa, johon olin ne matkaa varten pakannut. Klinikalla pennut nukkuivat, vähän heräsivät, kun eläinlääkäri tarkisti jokaisen pennun yksi kerrallaan. Olin vähän etukäteen miettinyt, että kuinkahan paljon klinikalla esitellään äänentoistoa, mutta pennut olivat kovin vieraskoreita.

Otin eläinlääkärin kanssa puheeksi pentujen vatsavaivat käynnin yhteydessä, kun maha oli edelleen useammalla pennulla sekaisin. Saatiin ensiavuksi klinikalta mukaan Promax-tahnaa ja ohjeistus aloittaa matolääke, jos Promax-kuurin jälkeen mahat edelleen ovat sekaisin. Annoin kotona pennuille lääkkeen saman tien, alkuiltaan mennessä ei mitään muutosta tilanteessa. Siinä kohtaa sitten totesin, että en jää odottamaan enää vaan aloitan matolääkekuurin kaikille samaan syssyyn. Pennut eivät tästä ideasta olleet lainkaan yhtä viehättyneitä – etenkin Mahti ja Mega pistivät kyllä kampoihin lääkettä annettaessa. Olin odottanut, että eniten kampoihin pistäisi Maisa, mutta mitä vielä, Maisa oli ehdottomasti yksi helpoimmista hoidettavista 😀

Perjantai toi tullessaan myös paluun töihin. Ihana Linda kävi joka ilta meillä vielä töihin lähdettyäni käyttämässä aikuiset koirat ulkona, antamassa Nadalle iltaruoan ja seurustelemassa pentujen kanssa. Olipa ihanan rauhallinen olo itsellä töissä, kun tiesin, että koko koiralauma on meillä hyvissä ja osaavissa käsissä, ja ettei niillä tule niin kovin pitkä aika olla keskenään. Matolääkekuurin vaikutukset alkoivat näkyä viimein sunnuntaina – sotkua ei tullut kuin pieni murto-osa aiempaan verrattuna. Tänään pentujen tuotokset ovat olleet kiinteytymään päin ja normaalin väristä. Eiköhän tämä tästä 🙂 Madoista tai niiden munista en ole nähnyt merkkejä, ja Nada sai kyllä ennen astutusta ja tiineysaikana sellaiset hevoskuurit matolääkettä, että niiden todennäköisyys pitäisi olla verrattain pieni. Mutta mene ja tiedä, pääasia, että pennut voivat paremmin.

Videolta näkyy hyvin, että täällä harjoitellaan kovasti jo kävelemistä! Meno ei ole vielä kovin vakuuttavaa – suunnilleen puolikkaan askeleen jälkeen keskivartalon paino vetää  katon kautta kyljelleen 😀 Täällä odotellaan jo innolla pentujen silmien aukeamista, siitä kehitys lähteekin harppauksin eteenpäin! Pennut alkavat hiljalleen muistuttaa pieniä koiria marsujen sijasta.

Eilen olisi ollut virallinen 1,5-viikkoissynttäripäivä, mutta yövuorojen välissä hyvin huonoilla unilla totesin, että otan kuvat vasta tänään. Turhankin lämmin kesäinen sää innosti hakemaan kuvausrekvisiitassa vähän rantatunnelmaa!

Jos ikinä mietitte, millaista koiranpentujen kuvaaminen on, niin se on 99,9%:sesti tätä – jollakin on selkä kameraa päin, toisella tulee itku kesken kuvausten, kamera ei tarkenna toivottuun kohtaan, pentu karkaa kuvauspaikalta, pennulla menee hermot, kuvaajalla lähtee järki ja sitä rataa 😀 On näitä oikeasti aika hauska kuvata, kuvista tulee korvaamattomia muistoja pentujen alkuvaiheista ❤

Meemi 1,5vkoa. Meemi on jatkanut varsin tasaisen vaikutelman antamista itsestään – se eroaa muista tähän mennessä siinä, että se on oma-aloitteisesti hakeutunut pari kertaa syliin ❤ Meemi on ruoka-aikaan ollut paikalla, se meni painossa useammasta sisaruksesta ohi nyt loppuviikosta, sen ruumiinmuotokin on tällä hetkellä varsin pyöreä. En voi sille mitään: red merle on aina Hildan jälkeen ollut mun heikko kohta, ja Meemiä katsellessa näen vaaleanpunaista. Niin tuntuu näkevän moni muukin – sen verran monta fania se on ympäri Suomenniemeä itselleen jo haalinut 🙂 Meemi ylittää ihan näillä näppäimillä kilon painorajan!

Mahti 1,5vkoa. Mahti on kasvussa kirinyt muita kiinni – se on pienin edelleen, mutta päällisin puolin se ei enää näytä muiden rinnalla niin ruipelolta. Se on kyllä hyvin erimallinen muihin verrattuna ainakin tässä vaiheessa, hauska seurata, millainen siitä tulee, kun pennut kasvavat vielä. Mahti on pojista temperamenttisimman oloinen, se on aika päättäväinen ja periksiantamaton, tuli huomattua matolääkekuuria antaessa. Mutta milläpä muulla pentueen pienin voisi isompien joukossa menestyä kuin sisulla? Mahti painaa nyt n. 800g.

Maisa 1,5vkoa. Maisa on kovasti luonteeltaan tasoittunut viime viikosta, sen vatsa taisi olla vähän kipeä. Se on ehkä pentueen äänekkäin tässä vaiheessa, mutta ei enää läheskään niin räikeän selkeästi kuin viime viikolla. Ruokaan Maisa suhtautuu edelleen hyvin intohimoisesti, nälkähädän yllättäessä ääntä edelleen lähtee. Maisa on suhtautunut hoitotoimenpiteisiin aika iisisti ja kiltisti, vähän se mielipahaa tuo esille, muttei pistä pahemmin hanttiin ainakaan vielä tässä vaiheessa. Maisa painaa himpun päälle 900g.

Molly 1,5vkoa. Mollysta tulee edelleen aika kivat vibat, se on tosi tasaisen oloinen. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä Molly antoi vähän vihiä, että sillä on omaa tahtoakin, mutta ei nyt mitenkään hanakasti lähtenyt pistämään kampoihin. Molly on tosi hiljainen, sen suusta ei kovin usein ääntä ole vielä kuulunut. Mollyn paino alkaa myös lähestyä kilon rajapyykkiä, tällä hetkellä mennään 950g tuntumassa.

Mega 1,5vkoa. Megamies on tuonut tässä viime päivien aikana esille, että siitäkin löytyy temperamenttia ja omaa tahtoa – ei ihan yhtä paljon kuin Mahtilla, mutta melkein. Megalla maha on tosin tainnut myös olla vähän kipeä, joten ennen suurempien johtopäätösten tekemistä on syytä katsoa, millaisen kuvan poitsu itsestään antaa vatsatilanteen rauhoituttua. Mega on pentueesta ehkä kovin vaeltaja, se siirtää itsensä pentulaatikossa paikasta toiseen tosi ketterästi ja nopeasti. Megan paino on myös 900g tuntumassa.

Metku 1,5vkoa. Metku – tai Läskimarsu, kuten Elli kauniisti sitä kutsui 😀 – on porukan äijä ihan jo kokonsa puolesta, se meni porukasta odotetusti ensimmäisenä kilon painorajan yli. Luonne vaikuttaa edelleen tosi lupaavalta, kovin on lauhkea, tasainen ja varma ainakin tässä vaiheessa. En kyllä yhtään epäile, etteikö Metkulta luonnetta löytyisi, kunhan se kasvaa. Metku ei toistaiseksi ole isommin protestoinut hoitotoimenpiteitä.

Pentula on toistaiseksi rauhoitettu tutumpienkin ihmisten vierailuilta pentujen vatsavaivojen vuoksi, mutta toivotaan, ettei tulisi enää mitään takapakkeja. Kovasti pennuista kiinnostuneet ovat kyselleet, milloin pentuja pääsee katsomaan. Kunhan silmät ja korvat aukeavat, kävely alkaa paremmin luonnistua ja pennut esitellä ensimmäisiä orastavia leikkiyrityksiä, pennuissa alkaa hiljalleen olla myös enemmän nähtävää. Aika lumoutuneena näitä kyllä katselee päivästä toiseen edelleen, vaikka pienet vielä pääasiassa vain syövät ja nukkuvat.

DSC_0192

Nada hoitaa pennut edelleen ihan superhienosti, se on kyllä aivan loistava emä. Lämpöjen mittailusta ollaan pääasiassa luovuttu, Nada on pirteä ja hyvävointinen, ruoka ja juoma maistuvat. Nada on saanut lenkeillä kulkea mukana, ne piristävät mamakoiraa kovasti. Lenkin jälkeen se tulee mielellään pentulaatikkoon pentuja hoitamaan ja yleensä nukahtaa sikeään uneen pentujen viereen nukkumaan ❤

Loppuun vielä viikonlopun tuloshehkutuksia! Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat tokouransa komeasti alokasluokan 1-tuloksella pistein 173,5 ja pisteet riittivät toiseen palkintosijaankin! Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityä 2-luokassa, sieltä tuloksena yksi 0-rata ja OIVA ja toiselta radalta 5vp, molemmilla radoilla sijoitus 2. Terveysuutisia saatiin Moirasta (Color Runs Ready for Success), jonka selkä kuvattiin alkuviikosta, aiempia lausuntoja täydentämään saatiin virallinen spondyloosilausunto, joka oli odotetusti kuvien perusteella SP0 🙂 Paljon onnea kaikille! ❤

Kuvissa Helmi vasemmalla ja Nuppu oikealla 🙂


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi jatkuu

Kiire ei ole hellittänyt, taas on tapahtunut vaikka ja mitä.

89034597_498968430785546_7535578605401669632_nKoomapäivää voi viettää sohvalla lobotomian läpikäyneen valaskalan kanssa

Kirjoittelin edellisessä postauksessa Saralle agitreeneissä sattuneesta haaverista, jossa takajalka kolahti pituuden palikkaan. Mulla oli varattuna Nadalle hoitoaika Katriinalle 19.2. ja onnenkantamoinen sattui, että sain Saralle ajan siihen samaan syssyyn. Hieman saattoi omistajan hysteriaa olla mukana, kun aikaa hätäpäissäni varasin, mutta toisaalta hyvä, että käytiin. Saran lantio oli pikkuisen nytkähtänyt, eli oli todennäköisesti jalan kolahdusta ottanut vähän lantiolla vastaan. Muuten Sarpalla oli asiat ihan hyvällä mallilla, se malttoi ensimmäistä kertaa aika rauhassa olla hoidettavanakin.

89388365_204369004319443_6821362047003918336_nRapsuta. Paljon.

Hieroin Nadan Katriinan hoitoa edeltäneellä viikolla, ja silloin oikea puoli oli selkeästi kireämpi kuin vasen. Katriina totesi hoidossa saman, joskin kertoi myös, että yleensä törmäyksissä aiheutuneet vammat siirtyvät ensin törmäyspuolelta toiselle ennen kuin katoavat. Nada vastasi hoitoon hyvin, ja malttoi sekin olla paremmin hoidettavana.

89124988_249995266001771_4934253240771411968_nSara ja keinun alkeet

Sara ei agilitytreeneissä ole muistellut mennyttä haaveria, intoa ja vauhtia on riittänyt. Vielä on etenkin itsellä hakemista, miten Saraa ohjata – välillä tuntuu, että alan päästä jyvälle, ja sitten pian tulee koutsin palautteesta tunne, että teen kaiken ihan väärin. Edelleen Saran työskentelyssä näkyy, että se jää käteen tai mun liikkeeseen kiinni, ja oikealla puolella työskentely on sille edelleen aika tahmeaa, vaikka olen yrittänyt muidenkin lajien treeneissä huomioida, että oikeaa puolta täytyy vahvistaa. Tämän viikon maanantaina meillä oli Elinan treenit, joissa teemoina olivat mm. estefokus, irtoaminen ja putkijarru. Me ei siihen putkijarruun asti päästy, mutta saatiin meidän tasoon nähden aika hyviä irtoamisia. Elina neuvoi Saran kanssa treenatessa jättämään treenitaskun pois, sekin voi provosoida käsiin kiinni jäämistä. Aino kokosi meidän treenipätkistä videon, jossa näkyy sekä onnistumiset että meidän tämänhetkiset haasteet 😀

Lempin kanssa on myös jatkettu aksailua. Haastavaa ja kivaa on ollut, välillä ohjaajalla kulkee vähän paremmin ja välillä heikommin. On tää vaan vaikea laji, joka pitää ohjaajan nöyränä. Lempi on syttynyt agiin kyllä tosi hyvin! Palkataan Lempiä treeneissä nykyään pääasiassa vain lelulla, ja siitä on löytynyt oikea raivo-Saukki, kun se iskee leluun kiinni 😀 Maanantain treeneistä saatiin pieni videopätkäkin pitkästä aikaa.

Nyt ei olla jokuseen viikkoon päästy/jaksettu mennä rally/tokoryhmän treeneihin, mutta jonkin verran ollaan treenailtu kotosalla. Saran kanssa tosiaan olen yrittänyt pitää oikealla puolella tekemistä ja irtoamista ohjelmistossa, Lempin kanssa pääpaino on ollut rallytokon avoimen luokan tehtävissä. Yhdessä rallyvalkassa kävin Lempin kanssa, missä tehtiin ratatreeniä. Hallissa seisomaannousu tuotti aluksi haasteita, mikä oli toisaalta itselle aika hyvääkin informaatiota – suoritusvarmuutta täytyy siis saada nostettua. Muuten oli oikein hyvät treenit. Rinin kanssa on hömpsötelty puolenvaihtoja, peruuttamista ja asennonvaihtoja pääasiassa. Mummu on niin onnellinen aina hommiin päästessään ❤

89408966_570055433719903_1937829831672594432_nEve kävi Sokan kanssa vieraisilla viime kuun loppupuolella, käytiin porukalla Ainon johdolla hallilla vähän treenaamassa agilityä, käytiin pienellä porukkalenkillä ja syömässä. Oli tosi kiva tapa viettää vapaapäivää!

Helmikuu huipentui 28.pv järjestämääni joukkokuvaukseen, johon osallistui kolme S-pentua ja Lempi. Välissä oli pitkä viikonloppu odottaa tuloksia, mutta kyllä ne lopulta tulivat! Haban (E. Saros) lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ja VA0, polvet kuvattiin terveiksi ❤ Maarun (E. Shaula) lonkat C/B, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ❤ Maarulle toisesta lonkasta C aavistuksen matalan lonkkamaljan vuoksi, sen ei pitäisi harrastuksiin vaikuttaa eikä lausunut Kennelliiton spesialisti ollut huolissaan, että lonkka olisi kovin taipuvainen nivelrikkoa kehittämään, sen toki sitten ajan kanssa näkee. Sen verran ”poikkeava” tulos kuitenkin sukuun nähden, että Maarulta kuvataan lonkat parin vuoden päästä uudestaan samalla, kun selkääkin kuvataan virallisen spondyloosi- ja VA-lausunnon saamiseksi. Maarulla näkyi polvissa samanlaiset symmetriset poimut kuin siskollaan Filalla (E. Sinope), joista ortopedi oli lisäkuvien myötä sanonut, että ei OCD:hen viittaavia löydöksiä eli ihan harmiton muutos. Saran (E. Soraya) lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0 ja polvet terveet ❤

Lempiltä (Two Coasts’ Rala) kuvattiin virallisesti olat (Incoc), jotka olivat täysin terveet, sekä selästä spondyloosi, jonka tuloksena SP0 ❤ Saadaan hyvillä mielin Lempparin kanssa jatkaa harrastuksia!

Rini oli pitkästä aikaa luustokuvauspäivänä porukan skarpein tyyppi 😀

Rinin alkuvuosi on sujunut etenkin Katriinan hoidon jälkeen tosi hyvin, se on ollut hirmuisen pirteä ja hyvävointinen! En osaa sanoa, oliko se hoidon ansiota, helpottiko pakkaskelit vai onko mummulla ollut vain kevättä rinnassa. Välillä tulee niin haikea olo Riniä katsellessa, kun mietin, miten nopeasti aika sen kanssa on mennyt. Rini on sisaruksistaan viimeinen, veljistä viimeinen nukkui ikiuneen tammikuun loppupuolella. Toivottavasti mummu ei pidä kiirettä, pitäisin sen niin mielelläni vielä pitkään ❤

89571023_750458615491159_5979832242657034240_nParas mummu!

Kuten Saran agivideoltakin pöksyistä voi päätellä, Sara aloitti juoksun. Pitkään ja hartaasti se sitä kyllä tekikin, Katriinan hoidossa jo katsottiin, että juoksu voi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Käytöksestä huomasi hormonaalisen toiminnan – Saralla on jonkin verran esiintynyt ääntelyä enemmän, ja se on välillä ollut todella hellyydenkipeä. Ääntely on tasoittunut nyt juoksun alettua ihan huomattavasti.

Emppupoppoo on tässä välissä tahkonnut taas tuloksia!

  • FF-pentueesta kisakirjat avasi ensimmäisenä Taika (E. Eyes On Me), joka korkkasi 23.2. Marja-Leenan kanssa tokon alokasluokan komeasti 1-tuloksella 181,5p ja 2. palkintosijalla!
  • Noa (E. Norris) kisasi Marin kanssa 29.2. ensimmäistä kertaa rallytokon mestariluokassa, tuloksena MES78!
  • Nuppu (Titangus Daracha) korkkasi Marin kanssa myös kisauransa rallytokossa: tuloksina 29.2. tuplakisoista ALO84 ja ALO100 luokkavoitolla, 7.3. kisoista tuloksena ALO94 ja koulari RTK1!
  • Moira (Color Runs Ready for Success) ja Saila kisasivat 29.2. tokon avoimesta luokasta toisen 1-tuloksen 270 pisteellä!

Paljon onnea kaikille tuloksia tykittäneille! ❤

Emppupoppoolle on suunnitteilla kaikkea kivaa kesälle – ollaan varattu paimennusviikonloppu ja suunnitellaan kovasti syksylle meidän ensimmäistä agileiriä! On kyllä ihana, kun porukka on näin aktiivista, näitä järjestelee ihan siitäkin ilosta 🙂 Lempin kanssa saatiin myös kivaa odotettavaa kesälle, sillä päästiin peltojälkikurssille, tuskin maltan odottaa heinäkuuta!


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi

Kiirettä pitää, ja pitkä blogihiljaisuus ei ainakaan auta tilannekatsauksen teossa. Saisipa yövuoroja tehdä vaikkapa listan alussa ja lopussa niin olisi toivoa pysyä edes suunnilleen tilanteen tasalla, nykyään ei blogin päivittely meinaa enää onnistua muulloin. Mutta niihin kuulumisiin siis!

86800283_2736422686587894_2223213516385419264_n

Paimennuspäivän jälkeen on touhua riittänyt. Päästiin viimein aloittamaan tämän vuoden agilitykausi! Saran ”eskari” alkoi maltillisesti, pari ensimmäistä treeniä harjoiteltiin ohjaajasta irtoamista ja muistuteltiin mieleen putkea sekä hypyn tarjoamista. Aloitus tuntui vähän tahmealta, ei mulla aiemmin ole ollut näin ohjaajaan liimautuvaa koiraa, vaikka kontaktinhaluisia ovat olleetkin. Viikko sitten harjoiteltiin s-kaarta ja takaakiertoja kohdetyöskentelun kautta, ja se aukaisi lukon! Tehtiin treenin lopussa ensimmäistä kertaa kolme estettä putkeen: ensin hyppy-putki-putki ja sitten putki-putki-hyppy. Aluksi piti putkien välissä käydä hyppäämässä ohjaajaa vasten ja vähän haukata kädestä (tuhma), mutta saatiin hyvät toistot myös ilman väliohjelmanumeroa 😀 Tänään harjoiteltiin odottamista hypyn takana häiriössä, persjätön alkeita sekä pituutta, Aino oli kuvannut Saran treeniä ja koonnut ihanan videon, se tuossa alla. Treenien lopussa sattui ikävä tilanne, kun Sara kolautti ilmeisesti virhearvion seurauksena toisen takajalan pituuden palikkaan. Se ei ollut kolmijalkainen kuin hetken, mutta ohjaajasta tuntui, että maailmasta loppui sillä sekunnilla happi. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Lempin kanssa on tehty mukavalla tavalla haastavia aksaratoja, ja yllättävän paljon sinne on mahtunut aika sujuvalta tuntuvia pätkiä. Kepeillä on ollut pääsääntöisesti kaksi ohjuria puoliksi kiinni. Viime viikolla hyvien treenien jälkeen ihan hätkähdin, kun mietin, miten kivaa agilityssä nykyään on. Se oli pitkään mulle laji, johon mulla oli vuorotteleva viha-rakkaus-suhde. Ehkä oma tunnesäätely on hieman viime vuosina helpottunut ja meillä on ollut tosi hyvät kouluttajat, jotka ovat osanneet tarjota sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Lempin kanssa kelkka on tainnut kääntyä siihen suuntaan, että aksaaminen on kaikista parasta – siinä koira tekee töitä täysillä (ja selkeästi myös itse nauttii tekemisestään) ja ohjaaja voi keskittyä oman tonttinsa hoitamiseen.

86298886_124674918940527_8384588614985580544_n

20.1. otettiin auton nokka kohti Tamperetta ja käväistiin pitkästä aikaa Slotten Katriinan luona hoidettavina. Mukaan oli tarkoitus ensin ottaa omien lisäksi Nada ja Moira, mutta sainkin Moiralle ajan Maaria Kaiperlalle, joka oli jo edellisviikolla Jyväskylässä hoitamassa, niin käytin Moiran siellä. Moiralle hoito tuli todellakin tarpeeseen, sillä oli lantio vinossa ja se oli ehtinyt aiheuttaa probleemaa etupäähänkin, lavat olivat kääntyneet vähän ulkokiertoon. Moira oli hienosti hoidettavana, vaikka ei aina niin hyvältä tuntunutkaan, ja olipa ihana myös omin käsin tuntea, miten erilaiselta lantio tuntui hoidon jälkeen. Tuli samalla puheeksi myös Moiran hormonaalinen toiminta, Maaria kertoi sen tuntuvan hieman estyneeltä. Se varmaan ainakin osittain selittää, miksi juoksut eivät ole olleet kunnollisia. Mielenkiintoista nähdä, normalisoituvatko ne hoitojen myötä.

Katriinalla aloitettiin hoidot Sarasta. Saralla oli niskassa taas hoidettavaa, samoin lantiossa, mutta ymmärsin, että pääasiassa hoidettavat jutut olivat niskaperäisiä. Saralla oli vähän vaikeuksia asettua hoidettavaksi etenkin niskaa hoidettaessa, mutta saatiin kuitenkin tytsy hoidettua.

Lempillä edellisestä hoidosta oli aikaa melkein 5kk, tässä välissä on aksattu ja puuhasteltu muutenkin paljon, joten kyllä jännitti, mitä sieltä löytyy. Katriina kuitenkin lohdutteli, että ei Lemppari ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Lantiossa oli vähän hoidettavaa, lisäksi kyljessä oli ”löllö” kohta, luultavasti taannoisen yhteenoton tulos Taatelin kanssa.

Rinillä hoidettiin lantiota ja selkää pääasiassa. Selässä on rakenteellista muutosta, mikä vetää lantion laskuun, ja se aiheuttaa ajan kanssa ongelmia lanneselän verenkiertoon ja tietysti liikkeeseen, mistä itse hoidon tarpeen aina näen. Rini vastasi hoitoon tosi hyvin, ja hoidon jälkeen se on ollut tosi hyväntuulinen, liikkunut paremmin ja ollut pirteä. Katriina sanoi samaa kuin Maaria jollakin edellisistä hoidoista, että Rinin kanssa kannattaa panostaa siihen, että hoitoja olisi tasaisin väliajoin.

86742801_2940700712647691_4001828674172092416_n

Nadalla isoin hoidettava juttu oli oikeaan kylkeen tullut tälli, joka oli vetänyt kropan banaaniksi – tosi hyvä juttu siis, että hoidossa käytiin. Nadan vien uudestaan hoitoon tällä viikolla tarkistamaan, miten keho hoitoon on vastannut. Hieroin sen itse viime viikolla, kun Nada oli meillä käymässä, ja oikea puoli oli kyllä edelleen selkeästi kireämpi verrattuna vasempaan. Toivotaan, että tehostetulla hoidolla saataisiin Nada kuntoon kevään koitoksia varten.

86728400_599097374273465_5801074887753728_n

Moiralta vapautuneella paikalla hoidossa kävi Leo (E. Maybe I’m A Lion) Tianan kanssa. Leolla oli hoidettavaa päässä, niskassa ja lantiossa, mutta tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun Leo kävi hoidossa. Nyt saa taas porskuttaa menemään 🙂 Yllä oleva kuva otettiin hoitojen jälkeisellä kävelyllä, hieno viisikko!

be59b5c6-e991-4600-bc89-7925ec53b99920.1. oli myös tärkeä – ja raskas – päivä: ensimmäiset Emput saavuttivat veteraani-iän, sillä Hazel-pentue täytti 8 vuotta! Paljon onnea rakkaalle Nekulle, mun ensimmäiselle kultapojalle! ❤ Tuli taas niin kova ikävä Hildaa, ettei mitään rajaa, onnea rakkaalle Hibelle myös sinne jonnekin ❤ Tämän kuvan voi hyvällä omatunnolla jakaa joka vuosi.

Tammikuun loppupuolella käväistiin kertaalleen paimentamassa, pitkästä aikaa oli sekä Sara että Lempi mukana. Saralla oli vähän juoksuntekoa ilmassa, se olisi kauhean mielellään vaan ollut lähellä ja jättänyt työt jollekin muulle tehtäväksi. Melkoinen muutos meidän edelliseen treeniin 😀 Saatiin toki myös hyviä pätkiä, etenkin lopuksi tehdyssä poispäinajotreenissä löytyi taas itsevarmuutta. Jäin miettimään, että olikohan Sara kokenut paimennuspäivänä tehdyn treenin vähän vaikeaksi, ja se näkyi nyt tuossa treenissä epävarmuutena. Nämä ovat aika herkkiä tyyppejä tällaisille jutuille.

Lempin kanssa vääntö ja säätö jatkuivat. Ei jäänyt epäselväksi, eikö Lempi olisi muistanut Taatelia ja sama toisinpäin… Niin kauan, kun Taateli oli porukassa mukana, Lempillä ei riittänyt kantti tehdä töitä loppuun asti – heti, kun sitä kehui, se lopetti työskentelyn kokonaan, ja jos Taateli kääntyi sitä kohti, se otti jalat alle. Kun Taateli otettiin porukasta pois, Lempi ajautuu toistuvasti liian lähelle lampaita. Olen nyt aika harmissani tän Lempin paimentamisen kanssa – ollaan lähdetty liikkeelle siitä, että koira tekee töitä sinnikkäästi ja hyvin; nyt ollaan tilanteessa, jossa koira joko kieltäytyy tekemästä töitä tai sitten väännetään pelisäännöistä ja koira paineistuu. Luulen, että täytyy ottaa vähän aikalisää ja miettiä, mitä kautta ongelmavyyhtiä lähdetään purkamaan.

87057269_134046311188703_2479971076566679552_n

Sitten on treenailtu tokoa ja rallya, niin kotona kuin meidän vuoroviikkoisessa itseohjautuvassa ryhmässä. Lempi ja Sara ovat saaneet vuorotella aika tasaisesti treenikavereina, joskin olen yrittänyt panostaa enemmän Lempin kanssa rallyyn ja Saran kanssa tokoon. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että Lempin kanssa seisominen tuotti rallyssa vähän päänvaivaa, mutta 1,5viikon tehotreeni tuotti tulosta ja nykyään seisominen sujuu jo oikein hyvin! Etenkin kotitreeneissä olen yrittänyt työstää jo oikean puolen seuraamisen tekniikkaa sekä peruuttamista, niissä riittää haasteita meille seuraavaksi 😀 Saran kanssa tulee helposti myös tehtyä lähinnä rallyjuttuja, vaikka sille tekisi aksaakin ajatellen hyvää ohjaajasta irtoamistreenit – ruutu ja merkin treenaaminen näin esimerkiksi.

Lempin kanssa päästiin viimein korkkaamaan rallytokokisaura tammikuussa! On aina vähän jännittävää aloitella kisaamista uuden koiran kanssa, mutta kyllä olen itseäni kiitellyt, että maltoin Lempin kanssa odottaa tähän saakka. Ensimmäiset kisat olivat 18.1. Jyväskylässä, tavoitteena oli saada hyvä vire, iloinen mieli ja hyvä asenne pysymään koko radan ajan. Lempi olisi mielellään käynyt seurustelemassa tuomarin ja kehäsihteerin kanssa kesken radan, mistä yhteensä -4 pistettä, pottiin jäi kuitenkin 96 pojoa, joka riitti palkintopallille 3. sijaan 🙂 Tampereella sattui olemaan seuraavalla viikolla iltakisat, sinne suunnattiin seuraavaksi. Ajomatkan aikana ehti moneen kertaan miettiä, että mitenköhän koira reagoi vieraaseen halliin ja uuteen kisatilanteeseen heti edellisen perään. Pelot osoittautuivat turhiksi – Lempi oli tosi hyvällä fiiliksellä heti kisapaikalle tultaessa ja esitteli parasta itseään kisaradalla, tuloksena täydet 100p ❤ Taso oli sen verran kova, että palkinnoille ei päästy, mutta paras palkinto oli ehdottomasti koiran hyväntuulinen suoritus! Kun vauhtiin oltiin päästy, niin kolmannet kisat kutsuivat taas viikonloppuna Jyväskylässä. Siellä haasteita toi heti ensimmäisellä kyltillä, kun Lempi sai hajun ajanottajana radan lopussa olleesta Helistä, mutta hyvin se kasasi itsensä kisasuoritukseen vielä sen jälkeen. Tuloksena tiukalta tuomarilta 94 pistettä, 2. sija ja koulari RTK1! 8 päivää, 3 kisaa ja 1 koulari, ei ollenkaan hullumpi saavutus 🙂 Kaikilla radoilla oli sama Lempin kohdalla ihan positiivinen ongelma, että mopo meinasi vähän lähteä keulimaan radan loppua kohti. Jyväskylän kisoista saatiin videotkin, harmi, kun se paras rata kaikista ei tietenkään ole videolla.

Kun nyt tuloksista tuli puhe, niin listataan tähän muitakin Emppuperheen kisatuloksia alkuvuodelta:

  • 12.1. Moira (Color Runs Ready for Success) korkkasi tokokisauransa komeasti 1-tuloksella 183,5p ja luokkavoitolla!
  • 18.1. Moira jatkoi kisaamista tokon avoimessa luokassa jälleen 1-tuloksella 272p!
  • 26.1. Moiralle rallytokon MES-luokasta toinen hyväksytty tulos 91p!
  • 1.2. Morris (E. Neville) ja Neea kisasivat rallytokosta itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta AVO96 ja AVO98! Yhtä uupuu koulari 🙂
  • Messi (E. Naldo) on Australianpaimenkoirat ry:n kovatasoisessa vuoden koira -kisassa 9. vuoden agilitykoirakisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira on Australianpaimenkoirat ry:n vuoden koira -kisan 2. vuoden agilitytulokaskisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira kisasi 16.2. agilityä Ojangossa, sieltä tuloksena yksi komea 0-tulos 2-luokasta!

Sitten ihan oman tekstiosuutensa ansaitsee sijoitustyttö Nada (Hazelmoor Empress Empathica), joka Lindan kanssa osallistui sunnuntaina vetohiihtokisojen sm-sprintteihin Iissä. Raskaista kisaolosuhteista huolimatta tämä kaksikko nappasi itselleen C-sarjan sm-kultaa, ja Nada tienasi nimensä eteen uuden komean tittelin VKM-20 eli vetokoiramestari vuosimallia 2020! Valtavan suuret onnittelut Lindalle ja perheelle, kyllä aussiesta on osaavissa käsissä moneen! Nada kävi viime viikolla myös silmäpeilauksessa, silmät olivat terveet 🙂

Alimmat kuvat on ottanut Mari Moisala.

Valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille! ❤

synttärit3Maaru valmiina juhlimaan!

synttärit5”Siis tosi kivaa, kun on synttärit…”
”Joo, tosi kivaa…”

Sitten synttäripläjäykseen! Tammikuun lopussa 30.1. oli myös tärkeä ja raskas päivä – meidän S-pentue täytti vuoden! Päätettiin jo aiemmin, että ollaan kyllä viime vuoden jälkeen ansaittu juhlat, ja olikin ihanaa, että arkipäivästä huolimatta saatiin koko poppoo mukaan! Aamusta meille majoittuneiden kanssa käväistiin lenkillä, klo 13-15 olin varannut meille Haukkuvaarasta kentän Ainon vetämiä agilitytreenejä varten. Treenien lomassa otettiin kuvia, joskin toimintakuvat jäivät huonon valaistuksen vuoksi ottamatta. Treenien jälkeen osa lähti vielä porukkalenkille, alkuillasta käytiin koko porukalla syömässä.

Haba (E. Saros) 1v

Vips (E. Salacia) 1v

Fila (E. Sinope) 1v

DSC_0335Maaru (E. Shaula) 1v

Sara (E. Soraya) 1v

Puhti (E. Sirius) 1v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) 5kk

Sipsi (S Bar L Eagle Peak) 9vkoa

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme yhä yhtenä porukkana tässä kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Niin paljon kuulee surullisia tarinoita, joissa kasvattaja riitaantuu kasvatinomistajien kanssa (tai toisinpäin), kun ongelmia tulee, ja ihan rehellisesti sitä pelkäsin itsekin, kun tässä pentueessa OCD:hen sairastuneita alkoi tulla ilmi. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon kunnioitan Eveä ja Heliannaa – miten molemmilla oli rakkautta ja rohkeutta tehdä päätös päästää kohtuuttoman aikaisin irti Nukasta ja Nemistä. Haban ja Puhtin kuntoutus on myös vaatinut kotijoukoiltaan valtavasti. Ihan ilman kyyneliä ei päivästä selvitty, vaikka paljon myös naurettiin. Tuntui niin tärkeältä ja ihanalta, että Eve oli mukana Sokan kanssa ja myös Helianna tuli ihanan Sipsin meille esittelemään – rakkaat ja tärkeät adoptiopojat ❤ Miten kiitollinen olen päivittäin näistä ihanista kodeista, joihin pennut menivät, vaikka ihan kohtuuttoman paljon on näiltä ihanilta ihmisiltä vaadittu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

synttärit1Sokka, Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips, Fila ja pikkuinen Sipsi ❤

1-vuotissynttäreitä seuranneella viikolla pentueesta kaksi ensimmäistä ehti käväistä jo virallisissa luustokuvissakin. Vipsin lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0, olatkin virallisesti terveet! Filan lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1 ja VA0. Molemmissa polvissa näkyi röntgenkuvissa pieni symmetrinen poimu, klinikan mokasta johtuen kuvat otettiin vaan yhdestä suunnasta. Fila käy vielä uudestaan kuvattavana ja ortopedi katsoo kuvat, toivottavasti löydös on ihan harmiton.

synttärit2S-pentue: Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips ja Fila ❤ Onnea rakkaat 1-vuotiaat! ❤

A65EF38D-0A42-4C20-AE56-C9404B2985E5Viime sunnuntaina synttäreitä juhlisti myös N-pentue, jo 5 vuotta tuli mittariin! Onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤ Tämä pentue on muovannut isosti käsitystä ihanneaussiestani, tässä pentueessa on luonne ja harrastusominaisuudet just eikä melkein mun makuun kohdallaan!

86304618_224266915274859_6761568671950176256_nSynttärikaima Lempi vietti myös juhlapäivää N-pentujen kanssa, Lempparikin on mukamas jo 3-vuotias! Lemmu juhlisti synttäreitä lenkillä rallittaen Saran ja leikkimään intoutuneen Rinin kanssa sekä illalla rallytokotreeneissä. Rakas Saukko ❤


1 kommentti

Talvea odotellessa

Marraskuu on taputeltu, ja pian alkaa joulun odotus. Oltiin koirien kanssa viime viikolla Joensuussa lusimassa lomaviikon viimeisiä päiviä, lunta oli kymmenisen senttiä ja nollakeli. Märkää siis. Lomaviikolle ei ollut monia tavoitteita, mutta yksi niistä on blogin päivitys. No ei sekään onnistunut, kun nyt ollaan taas töissä valvomassa, mutta päivitystä pukkaa siitä huolimatta.

DSC_0015Keksi (E. Naroona) lokakuussa

Meillä on eletty ”peruskaura-arkea” jonkin aikaa. Kesällä pahimman painajaisen aikaan ajattelin, että jos joskus vielä saan kokea tylsää perusarkea, en aio valittaa. Enkä valita – tämä on tuntunut ihan sopivan leppoisalta. Vähän tässä edelleen on varuillaan ja kauhunsekaisin tuntein odottaa, vedetäänkö matto vielä jalkojen alta, mutta yritetään hengittää ja nauttia tästä näennäisestä rauhasta niin kauan, kun sitä riittää. Sitä ei riitä loputtomiin, se on selvää.

australianpaimenkoira_40Lokakuun alussa käytiin Aino Pikkusaaren kuvattavana pääkaupunkiseudulla oman lauman kanssa! Näistä kuvista tuli niin ihanat ❤

Omalle laumalle kuuluu ihan hyvää. Rini on ollut terve ja aika pirteä veteraani. Nuorta siitä luonnollisesti ei enää tule – uni on syvää ja mummu nukkuu melko ison osan päivästä, mutta innoissaan se on lähdössä aina mukaan lenkille ja kaikkeen muuhunkin. Kuulo ei kyllä enää ole huipussaan – jos mummu jää lenkillä kauemmas taakse hajuja haistelemaan, sitä saa ihan tosissaan huutaa, että se kuulee. Harvemmin Rini tosin onneksi kovin kauas jaloista lähtee, kai sitä on itsekin joutunut opettelemaan sen kanssa uudenlaista arkea. Eilen olin lämmittelylenkillä ennen Lempin agilitytreenejä pimeässä metsässä, ja Rini jäi sen verran jälkeen, että se eksyi polulta ja oli hetken kateissa. Vaikka ajallisesti se ei ollut kuin ehkä 20 sekuntia, niin se tuntui tunneilta, ehdin jo miettiä kaikki kauhuskenaariot. Rini taisi vähän säikähtää itsekin, sillä sen jälkeen se on kulkenut visusti meidän mukana, ja itsekin on tietysti ollut entistä tarkempi, ettei mummu jää liikaa jälkeen.

Rakas Rini 13v ❤ (c) Aino Pikkusaari

Lempillä oli marraskuussa juoksu, edellisestä ehti kulua aikaa 10kk. Aika ennen juoksun alkua oli Lempin kanssa hieman työläs – piti vähän kerrata, kuinka kauas lenkillä on omistajasta suotavaa irrota, muistutella, että ohitettavista koirista ei tarvitse kiihtyä ja jos omistajalta tulee sanomista, sitä ei tarvitse muistella kohtuuttoman pitkään. On se vähän meidän perheen Miss Herkkis 🙂 Marraskuun puolella ei olla päästy juurikaan aksailemaan, ensin kartturi sairasteli ja työvuorot haittasivat harrastuksia. Sen verran kuitenkin, että käytiin oman seuran JAT:n järjestämässä Marianne Asikaisen hyppytekniikkakoulutuksessa marraskuun puolivälissä. Kurssi oli tosi hyvä! Lempillä rytmitys, etäisyyden arviointi ja kokoaminen toimii, mutta painonsiirroissa olisi hieman treenattavaa. Saatiin kotiläksyksi treenata setpointtia ja jumpata. Sain kurssilta näiden meidän kotiläksyjen pohjalta vähän uutta näkökulmaa, miksi Lempin takapää on aiemmin mennyt jumiin, joten olen toiveikas, että kotiläksyjä tekemällä saataisiin koirakin pysymään paremmin kunnossa. Aika näyttää.

Lempi Suklaasaukko ❤ (c) Aino Pikkusaari

Eilen oltiin pitkästä aikaa agitreeneissä, ja vaikeista ohjaajalle uusista ohjauskuvioista huolimatta saatiin aika kivoja pätkiä. Saksalainen taipui aika luontevasti ja hyvin saksalaiseen, Ainolta tuli kehuja, että keinu on mennyt eteenpäin (sen eteen ei kyllä olla tehty mitään). Ehkä esteiden hakeminenkin oli aavistuksen parempaa kuin aiemmin. Agi Lempin kanssa on ollut kyllä hauskaa! Kausi loppuu parin viikon päästä, mutta eiköhän me alkuvuodesta taas jatketa.

Pikkuinen Sara on jo 10kk ikäinen! Voi Kirppu ❤ Painoa edelleen n. 15kg, ja Sarppa on meidän perheen knääpiö. Meillä alkoi loppuvuoden kestävä puolikas tokovalmennus tässä kuussa, joskin kahdesta kerrasta yksi vain tokoon, toisen tunnin vaihdoin rallyyn. Sara on innokas tekemään ja ketjuttaa juttuja tosi nopeasti, joten ohjaaja saa olla aika skarppina. Pari kertaa on käyty aksahallillakin tekemässä putkea, irtoamista, siivekkeen kiertoja ja ihan leikkimistä. Sen kanssa on tosi hauska treenata, kyllä löytyy potkua ja pippuria ihan riittävästi mun tarpeisiin 😀 Arjessa Sara on vähän vallaton porsas, tämän viikon ansiona mm. pellillä jäähtyneiden pikkuleipien syöminen sillä aikaa, kun omistaja oli yläkerrassa. Myös Lempi saa kyytiä, vaikka menen väliin – Sara härkkii, että saisi sen leikkimään, mutta otteet on turhan rajut. Vauhtia siis riittää. Sara on herkässä iässä ottamaan vaikutteita muilta koirilta, siitä oikein näkee, kuinka se epäselvässä tilanteessa kääntyy katsomaan, miten Rini ja Lempi reagoivat, ja toimii niiden perässä. Hirmuisen sosiaalinen Sara on edelleen ihmisille kuin koirillekin, mikä helpottaa kummasti arkea. Tekemistä tässä meidän arjessa vielä on, että saadaan siitä kaikille sujuvaa ja miellyttävää. Toisaalta Sara on laumaviettisin koira, joka mulla on ollut – se yleensä käy Rininkin hakemassa, jos mummu jää liikaa jälkeen. Saralle on tärkeää, että lauma on koossa.

Sara-timantti ❤ (c) Aino Pikkusaari

Muiden treenien ohella ollaan päästy käymään pari kertaa paimentamassa! Tässä meidän lähellä aloitti uusi paimennuskouluttaja pitämään koulutuksia, ja olen tykännyt tosi paljon! Haaveissa olisi päästä treenaamaan suht säännöllisesti tässä talven yli, josko niitä kokeitakin uskaltaisi Lempin kanssa katsella keväälle/kesälle vähän varmemmin mielin. Lempin kanssa ollaan päästy treenaamaan meidän haastekohtia: käskytystä, luopumista, paineen käyttöä lampailla. Lempin kanssa käydään tahtojen taisto -keskustelua – se ei saa tehdä niin kuin se haluaa, vaan sen pitää oikeasti kuunnella ja tehdä, mitä käsketään. Kuulostaa simppeliltä, mutta yllättävän haastavaa on pysyä itse sinnikkäänä ja jämäkkänä. Lempillä on myös haasteita ymmärtää, että se voisi höllätä antamaansa painetta lampailla, kun se saa lampaat liikkeelle. Mutta sitten, kun tulee hyviä pätkiä, niin Lempi tekee kyllä hyvin töitä! Tänään treeneissä tehtiin Lempin kanssa häkitystreeniä, ja se sujui tosi hyvin 🙂

DSC_0018Vaanima

Viime viikolla meillä oli päiväreissu Janakkalaan Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin. Auto oli lastattu taas täyteen koiria – Tiina tuli Vipsin (E. Salacia) kanssa Oulusta, mun koirien lisäksi kyydissä oli myös Puhti (E. Sirius) ja Haba (E. Saros). Lempin juoksu oli loppumaisillaan, joten mietitytti vähän etukäteen, kuinka reissu oikein menee, mutta hyvin sujui. Lempi matkusti takapenkillä Saran ja Vipsin kanssa, ja Rini sai nauttia nuorten poikien seurasta takatilassa.

Hoidot aloitettiin nuorilla pojilla, ettei pojilla olisi ainakaan Lempin hajuja häiritsemässä hoitoon keskittymistä. Haballa operaatiosta toipuminen on sujunut hyvin, on päässyt liikkumaan vapaana lenkillä ja aloittelemaan harrastuksia. Haballa oli takapäässä pientä puolieroa – terve jalka hieman operoitua kuormittuneempi ja tiukempi, mutta Maaren mukaan yllättävän vähän olosuhteisiin nähden. Haba on lihaksistoltaan tosi timmissä kunnossa. Poitsu oli hienosti hoidettavana, vaikka kotijoukot eivät päässeetkään henkiseksi tueksi mukaan, ja sai paljon kehuja hienosta luonteestaan.

DSC_0108Siskokset Vips ja Sara

Puhtilla oli pari viikkoa ennen hoitoa lyhyt parin päivän ontumajakso. Terhi käytti Puhtin eläinlääkärin tutkittavana ja polvista otettiin välikuvat, kuvat näyttivät hyvältä ja kipukohta paikallistui ylemmäs reiteen. Ontuminen jäi pois kylmähoitojen, laserin ja levon avustuksella. Heti Maaren luona hoidon alkaessa Puhti ilmoitti, että takapäässä ei tunnu hyvältä – se rauhoittuu yleensä ihan heti hoidettavaksi, mutta nyt se piippasi koskettaessa onnuttuun jalkaan eikä halunnut käydä kyljelleen. Maare oli sitä mieltä, että takapäähän on tullut törmäys. Vaikka Puhti ei fyysisesti ole kasvanut hetkeen, sillä on kuitenkin voimakas kasvun vaihe menossa – keho on hyvin keskeneräinen ja löysä. Tarvitaan siis aikaa, että poitsu kasvaa mittoihinsa, ja keho kiinteytyy. Hoidosta oli selkeästi hyötyä.

Vipsillä hoidettiin takapäätä, joka oli päässyt menemään pahemman kerran jumiin. Vauhdikkailla leikeillä ja ralleilla on hintansa… Hoidon myötä lantion asento muuttui parempaan, takaliike näytti rennommalta ja varmaan vauhtia taas piisaa. Maare tiesi myös kertoa, että Vips tekee juoksua.

Vipsusta otettiin uudet edustuskuvat kyläreissulla, ikää näissä 9,5kk

Saran liike on näyttänyt arjessa tosi hyvältä, ja se on venytellytkin sekä etu- että takapäätä, joten olin toiveikas, ettei siinä olisi mitään isoa hoidettavaa. Ainut, mihin olin kiinnittänyt huomiota, niin syönnin jälkeen Sara oli parin viikon ajan ollut satunnaisesti hieman huonovointisen oloinen, ja autossa se ei mielellään käynyt enää makuulle, vaikka aiemmin se kävi nukkumaan lyhyilläkin ajomatkoilla. Hoidin Saran itse kolmisen viikkoa aiemmin, ja pallea oli silloin aika tiukka, joten arvelin syyn löytyvän sieltä. No olihan sitä hoidettavaa. Niskassa oli jotain toiminnallista probleemaa, ja ilmeisen ikävältä sen hoitaminen tuntui, sillä Sara ei olisi millään malttanut olla paikallaan, kun niskaa hoidettiin. Pallea oli myös ihan pinteessä, niin kuin olin epäillytkin. Aiemmasta poiketen hoidettavat jutut olivat enemmän toiminnallisen anatomian puolelta kuin ihan fyysisiä. Hoidon jälkeen huonovointisuus syönnin jälkeen on kadonnut lähes kokonaan, vielä satunnaisesti olen jotain lieviä merkkejä näkevinäni.

australianpaimenkoira_31Vauhdikas meno voi jatkua! (c) Aino Pikkusaari

Rinillä oli lenkillä takapään liike vaikuttanut jo jonkin aikaa hieman voimattomalta, joten arvelin, että takapäästä löytyy hoidettavaa. Lantio oli syystä tai toisesta lähtenyt laskemaan, mikä aiheutti lanneselkään verenkiertohäiriötä – kudokset ja nivelet olivat aika kuivat. Hoidosta oli apua – lantio oli ihan omalla silmälläkin katsottuna paremmassa asennossa, ja mummu on esitellyt taas varsin näyttäviä liikkeitä ainakin kotiolosuhteissa.

australianpaimenkoira_13Mummu ❤ (c) Aino Pikkusaari

Reissuunlähtijöiden kokoonpanossa ja aikataulussa sattuneiden säätöjen vuoksi Lempi käväisi vain näytillä, sitä ei ehditty hoitaa. Maaren mukaan ei pitäisi olla mitään isommin pielessä, toivotaan niin.

Kasvattien kuulumisia jos vielä loppuun kertoisi:

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen uuden tittelin BH! Moira korkkasi myös rallytokon kuninkuusluokan komeasti 94 pisteellä!
  • Messi (E. Naldo) on kisannut agissa muutaman nollan ja rallytokossa hienoja ratoja mm. pistein MES90 ja MES99 🙂
  • Helmi (E. Neytiri) on myös tehnyt hienoja agiratoja, pari nollaakin joukossa 2-luokasta

S-pentueen pojilla kuntoutuminen on lähtenyt hyvin, Haballa ei ontumisjaksoja ja Puhtillakaan ei tuota edellä mainittua lukuun ottamatta muuten ongelmia. Molemmat ovat päässeet normiarkeen kiinni pitkine lenkkeineen ja harrastuksineen. Puhti on aloittanut koulutuksen kouluavusteiseen työhön, ja kovasti Terhi on poitsun luonnetta ja taipumuksia kehunut työhön sopivaksi 🙂 Jäljellä olevilla tytöillä ei ole ollut OCD:hen viittaavia oireita. Fyysinen kasvu on ainakin hidastunut, jos ei loppunut kokonaan, joten sydämestäni toivon, ettei tulisi enää mitään ikäviä yllätyksiä. Maaru on käynyt Ainon kanssa agilityeskaria ja väläytellyt hienoja agikoiran ominaisuuksia. Fila (E. Sinope) on myös Marian kanssa aloitellut agilityn treenaamista. Tiina on käynyt Vipsin kanssa paimennuskurssilla, tokoryhmässä ja vaikka missä, mielenkiinnolla seuraan, mihin kaikkeen tämä kaksikko ehtiikään 🙂

S-pennut ovat käyneet kaikki ainakin kerran kokeilemassa paimennusta, ja kaikki ovat osoittaneet kiinnostusta ja taipumuksia. Hyvin erilaisia paimenia ovat kaikki, joten hauska nähdä, miten porukka kehittyy! Tosi ihana on ollut, kun omistajat ovat kiinnostuneita rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja ovat olleet kiinnostuneita kokeilemaan!

(c) Aino Pikkusaari


1 kommentti

Rakas Nemi

Sydän on ihan rikki, vieläkin. Me hävisimme toisen taistelun.

DSC_0113Empathica’s Sedna ”Nemi” 30.1.2019-20.8.2019

”Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys,
lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä,
jossa kuljimme yhdessä ja
etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi.
Ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi,
aina sinussa.”

Nemi oli Keksin pennuista meidän pieni prinsessa alusta asti. Niin kaunis sekä päällepäin että sisältä, kauniit silmät huokuivat hyväntahtoisuutta ja lempeyttä – jotain sisäistä viisautta. Nemi oli pentulaatikossa ensimmäisiä, joiden häntä alkoi heilua. Aika nopeasti näin Nemissä paljon Nessu-mummua – sama lempeä ja hyväntahtoinen katse. Ja mitä pitempään Nemiä katselin, sen enemmän se Neveä muistutti.

Nämä pennut olivat niin hartaasti odotetut ja rakastetut. Se ei kuitenkaan riittänyt varjelemaan näitä pieniä kultakimpaleita maailman pahuudelta. Nemi oli pennuista ensimmäinen, jolla OCD todettiin. Sillä tulehdusmuutokset olivat päässeet pahimmaksi. Polven leikkaus kuitenkin onnistui hyvin, ennuste oli varovaisen toiveikas. Kuntoutus alkoi hyvin. Sitten yhtäkkiä jalka oli pois pelistä. Antibiootti- ja kipulääkekuuri annettiin ja rukoiltiin, että kyse on niveltulehduksesta. Oireet kuitenkin palasivat pian lääkekuurien loputtua.

Nemi kävi ct-kuvassa. Kintereet olivat täysin siistit, mutta leikatussa polvessa oli uusia irtopaloja, joiden hoito olisi vaatinut uuden leikkauksen, uuden kuntoutuksen, viikkoja lisää rajoitettua elämää epävarmalla ennusteella. Se ei olisi ollut Nemin arvoista.

Lämmin osanottoni Eveliinalle ja Eemelille valtavaan suruun 💔 Kiitos parhaasta ja ihanimmasta kodista Nemille ja kaikesta, mitä Nemin hyväksi teitte. Olen niin pahoillani, että tässä kävi näin.

Tässä muutamia Even ottamia kuvia Nemistä. Vieläkin tulee itku näitä katsellessa. Niin rakas pieni mustikki, joka oltaisiin niin kovasti haluttu vielä pitää. Miten epäreilua ja väärin, ettei niin voinut olla…


2 kommenttia

Synkissä vesissä

Meille ei kuulu hyvää.

Jokaiseen pentueeseen liittyy riskejä, koska täydellisiä koiria ei ole – tämän ajatuksen tiedostin hyvin jo kauan ennen kuin aloin edes haaveilla koirien kasvattamisesta. Riskien minimoimiseksi olen yrittänyt kartoittaa suunnittelemieni pentueiden vanhempien takaa tulevat riskit mahdollisimman tarkkaan eri keinoin: hyödyntämällä sukutauluanalyysiä, tutkimalla KoiraNettiä, kyselemällä kasvattajilta ja harrastajilta, teettämällä terveystutkimuksia, näkemällä jalostukseen käytettäviä koiria ja niiden sukulaisia mahdollisimman useissa eri tilanteissa… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Lopulta muodostuu lista sairauksista ja ominaisuuksista, joiden suhteen pentuetta suunnitellessa ja toteuttaessa ottaa tiedostetun riskin. Tiedostettujen riskien suhteen jännittää enemmän ja vähemmän koko koirien eliniän, olivatko riskit ottamisen arvoisia.

Mutta miten varaudut riskeihin, joita et osannut odottaa?

DSC_0807

Huolet ja murheet alkoivat oikeastaan jo toukokuun alussa, Emppuleirillä. Kiinnitin sunnuntaiaamuna huomiota aamukiepillä, kun meidän mukana ollut Nuka (Empathica’s Scorpius) liikkui epäpuhtaasti. Mainitsin Heliannalle ja ohjeistin seuraamaan ja hakeutumaan herkästi eläinlääkäriin, jos pitkittyy. Nykyään suosittelen vielä herkemmin hakeutumaan myös osteopaatille, joka pystyy hoitamaan kehoon kivun seurauksena aiheutuneita kompensaatioita niiden varsinaisten kipua aiheuttavien syiden lisäksi. Nuka kävi seuraavalla viikolla eläinlääkärissä, jossa se kuvattiin. Todettiin kuormitusta olissa, mutta ei oikein mitään muuta. Kipulääkkeet matkaan, osteopaattikin pennun hoiti ja kehotti jatkossa välttelemään törmäilyjä.

Siitä vähän aikaa eteenpäin Nukan sisko Nemi (Empathica’s Sedna) liukastui lenkillä ja alkoi ontua oikeaa takajalkaa. Kipulääkkeillä ja levolla ontuminen helpotti, kunnes päivänä eräänä Nemi pääsi livahtamaan irti pannasta ja vetämään pienet hepulit. Ontuminen pahentui sen seurauksena. Ennen eläinlääkärikäyntiä liike ehti hieman parantua. Eläinlääkäri havaitsi tutkimuksissa, että toinen polvi on löysempi kuin toinen, oireet viittasivat ristisidevammaan. Jatkotutkimukset veivät ortopedille, röntgenkuvissa ei näkynyt murtumaa (toisin kuin Keksillä aikanaan), polvessa oli hieman turvotusta, mikä myös tuki ristisidevamman diagnoosia. Sen verran ortopedi tiesi kertoa, että niin pienelle pennulle TTA- ja TPLO-leikkaukset olisivat poissuljettuja, koska kasvu on vielä kesken. Pelättiin pahinta, koska ei ole reilua omistajille eikä pennullekaan rajoittaa pennun elämää kuukausiksi ennen mahdollista leikkausta, siitä seuraavaa toipumista ja kuntoutusta…

Sitten ortopedi oli soittanut Evelle uudelleen perään. Klinikalla ortopedit olivat keskustelleet keskenään, että jos ristisideleikkaus olisi Nemille tarpeellinen, siihen voisi soveltua CBLO-tekniikka, jossa kasvuruston alueeseen ei kajota. Uskalsimme vähän alkaa toivoa, Nemille varattiin aika polven tähystykseen, jossa todettaisiin ensin vammat ja tehtäisiin tarvittavat toimenpiteet.

Nemin polvi tähystettiin heinäkuun alussa. Yllätys oli melkoinen, kun kävi ilmi, että ristiside oli täysin ehjä, mutta polvessa olikin irtopala. Irtopala oli hangannut ristisidettä ja aiheuttanut ärsytystä nivelessä, minkä vuoksi sinne oli ehtinyt tulla tulehdusmuutoksia – siitä syystä ristisidekin oli löystynyt. Ristisidevammasta diagnoosi vaihtuikin osteokondroosiin eli OCD:hen. Tähystyksessä irtopala poistettiin, nivelpintaa siistittiin ja Nemille annettiin PRP-hoito. Ennuste toipumisesta on varovaisen toiveikas, sillä irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla, mutta ristisiteen löysyys lisää ristisidevamman riskiä, kunnes polven ympärillä olevat tukilihakset saadaan kasvamaan ja kehittymään polven tueksi.

Yhden viikonlopun ajan ehdittiin hieman huokaista ja toivoa, että pahin olisi takanapäin.

DSC_0770

Maanantaina olin treeneissä, kun Heliannalta tuli viesti, että Nuka on menossa ct-kuvaukseen. Ontuminen ei ollut loppunut. Pahimmat pelkoni kävivät toteen, ct-kuvien tulokset olivat murskaavat – OCD-muutoksia molemmissa kyynärissä ja toisessa olassa alkavia muutoksia, kyynäriin oli lisäksi ehtinyt kehittyä nivelrikko. Radiologin lausunnossa olan muutokset katsottiin vielä olevan normaalin rajoissa, mutta kyynärien tilanne oli huono. Todella huono.

Tässä vaiheessa ajattelin, että vaikka Nemi ja Nuka molemmat olivat selkeästi oireilleet jo jonkin aikaa, niin oman ja muiden pentujenomistajien mielenrauhan vuoksi olisi hyvä tietää, miltä muiden pentujen luustot näyttävät. Muilla pennuilla ei ontumista ollut, mutta oltiin omistajien kanssa yhtä mieltä, että on parempi tietää mahdollisimman hyvissä ajoin, jos pommeja on muhimassa lisää. Jyväskylän porukalle järjestin joukkokuvauksen, aika saatiin seuraavalle viikolle.

DSC_0853

Klinikalla oli aika synkkä tunnelma jo ennen kuin yhtään pentua oli kuvattu. Vaikka pennut eivät ole tämän vanhempia, meistä on tullut sen verran tiivis porukka, että myötäeletään mukana muiden iloissa ja suruissa. Ensimmäisenä kuvattavana oli Haba (Empathica’s Saros). Olin toiveikas Haban suhteen, sen liikkeet olivat näyttäneet niin hyvältä aina, kun sitä olin nähnyt. Vasemmassa olassa näkyi pientä röpelöisyyttä. Oikeassa polvessa näkyi OCD:lle tyypillinen kolo.

Sitten tuli Puhtin (Empathica’s Sirius) vuoro. Puhtin kuvat näyttivät hyvältä siihen saakka, kunnes polvikuvat olivat syynättävänä. Muutos ei ollut niin selkeä kuin Haballa, mutta sielläkin näkyi poikkeavuutta, joka voi viitata OCD:hen.

Maarun (Empathica’s Shaula) kuvia katsoessa tuntui, ettei henki enää kulje. Maarun kuvat näyttivät kuitenkin hyvältä, niissä ei ollut havaittavissa poikkeavuutta. Myös Sara (Empathica’s Soraya) on tämänhetkisten kuvien valossa terve. Nemi kävi klinikalla kuvauttamassa etupään, sillä sitä ei ollut tähystyksen yhteydessä kuvattu. Nemillä ei etupäässä ollut muutoksia.

Yksi taistelu me kuitenkin hävittiin.

DSC_0190Empathica’s Scorpius ”Nuka” 30.1.2019-18.7.2019

”On kolme ääretöntä asiaa: taivas tähtineen, meri pisaroineen ja sydän kyynelineen.”

Muistan pentulaatikosta ensimmäisenä syntyneen kauniin mustan pojan, jonka hieno valkoinen kaulus ulottui korviin asti. Pennun työnimeksi tuli Vohveli, meidän Don Vohvelino, kaikkien nälkäisten esikuva. Vohveli oli erityisen tunnettu huudosta, joka pentulaatikosta kaikui, kun maitobaaria ei löytynyt – joskus muutaman sentin päästäkään. Myöhemmin huuto kaikui myös mielipahasta, jos jäi pentuaitauksen väärälle puolelle, tai jos nyt muuten vaan oli liian hiljaista.

Vohveli oli lähempänä luovutusikää, kun sille esiteltiin sohva. Hepulista, joka sohvalle pääsystä seurasi, ei voinut olla liikuttumatta. Se sukelsi sohvatyynyjen ja peiton alle, hepuloi sohvan päädystä toiseen sukeltaakseen taas tyynyjen alle. Silloin tiesin, että tässä pojassa on jotain sellaista huumorintajua ja pilkettä silmäkulmassa, mistä Helianna tykkää. Ja mitä pitempään tätä parivaljakkoa seurasin, sen varmemmaksi tulin, että nämä kaksi oli tarkoitettu toisilleen.

Kukaan ei kuitenkaan voinut varjella Nukaa siltä, minkä geenilotto meille arpoi. Meidän rakkaan Sohvakirpun hyväksi ei ollut tehtävissä mitään. Kyynärät olisi voitu operoida, mutta Nukan elämästä ei olisi saatu kivutonta, nivelrikko oli päässyt niin pahaksi. Nuka matkasi tähtien taa ennen kuin sen elämä ehti edes kunnolla alkaa, ja meille jäi vain tukehduttava, murskaava ikävä, vaikka tiedetään, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu Nukan kannalta. Lämmin kiitos Heliannalle ja Simolle parhaasta, rakastavasta kodista rakkaalle Nuketille ja valtavasti voimia suruun ❤

DSC_0180Rakas pieni Nuka ❤

Saman viikon lopulla kuvattavana kävi Vips (Empathica’s Salacia) ja seuraavan viikon alussa pentueen viimeisenä Fila (Empathica’s Sinope). Vipsun olissa näkyi pientä röpelöisyyttä, mitä jäätiin seuraamaan. Filan kuvissa ei näkynyt OCD:hen viittaavia muutoksia.

Haba pääsi pojista välikuvausten jälkeisellä viikolla tähystykseen, samalla olat kuvattiin uudelleen. Olat olivat uusintakuvissa siistit, joten niille ei lähdetty tekemään mitään, ortopedin mukaan niihin voi suhtautua varovaisen huolettomasti. Polven tähystyksessä ei hurjalta näyttäneestä röntgenkuvasta huolimatta onneksi löytynyt irtopalaa, mutta kasvuruston pintaa siistittiin. Nivelessä oli lievää tulehduksen alkua.

Viime viikolla operoitiin Puhti, samana päivänä, kun pennut täyttivät puoli vuotta. Kuvissa pahemmalta näyttäneessä polvessa ei ollut irtopalaa, siellä muutokset hyvin samankaltaiset kuin Haballa. Ruston pintaa siistittiin, nivelessä oli lievää tulehduksen alkua niin kuin Haballakin. Ortopedi jätti Terhin päätettäväksi, tähystetäänkö toinenkin polvi. Terhi halusi, että sekin tähystetään, ja hyvä niin – toisesta polvesta löytyi irtopala. Irtopala ei ollut nivelen kantavalla pinnalla eikä ihan yhtä iso kuin Nemillä, mutta iso kuitenkin. Irtopala poistettiin, kasvurusto siistittiin. Nivelessä oli tulehduksen alkua. Ortopedin epäily oli, että Puhti ei ole oireillut, koska muutosta on ollut molemmissa polvissa.

DSC_0022

Taas muutaman päivän ajan huokaistiin ja toivottiin, että pahin olisi ohi. Sitten Eve soitti viikko sitten, että Nemin leikattu jalka on ihan kokonaan pois pelistä. Aiemmin päivällä jalka oli ollut kunnossa, oireet alkoivat yllättäen. Jalassa oli turvotusta, Nemi ei varannut jalalle painoa. Pelättiin uutta irtopalaa tai että nyt ristiside on rikki. Nemillä oli tulossa ortopedille kontrolliaika seuraavalla viikolla, joten eipä paljon muuta ollut tehtävissä kuin aloittaa kipulääkekuuri ja odottaa keskiviikkoa.

Lähdin ortopedin käynnille mukaan tueksi, sillä pelko oli, että reissu on Nemin viimeinen. Finnoon Evidensialle kaikki kiitokset, että saivat järjestettyä Nemille lyhyellä varoitusajalla puoli tuntia lisää aikaa, että ehdittiin muutakin kuin päivittää tilanne. Eläinlääkärin tutkimuksissa polvi ei oireillut niinkään, mutta Nemi aristi leikatun jalan kinnertä. Diagnoosin selvittämiseksi oli tarpeen ottaa uusia röntgenkuvia, joten Nemi rauhoitettiin uusien kuvien ottamista varten.

Diagnoosi jäi vielä vähän epäselväksi röntgenkuvista huolimatta. Molemmissa kinnernivelissä oli havaittavissa lievää turvotusta, etenkin verrattuna aiemmin otettuihin kuviin. Oireiden äkillisyys viittaisi turvotusten kanssa kinnernivelen tulehdukseen. Ortopedin mukaan se on pennuilla suhteellisen yleinen (etenkin kintereissä), ja bakteeri on voinut päästä verenkiertoon aiemman tulehdustilan seurauksena. Nemin polvessa ollut irtopala oli ehtinyt aiheuttaa polveen ärhäkän tulehdusreaktion, joten on mahdollista, että kintereiden tulehdustila on peräisin siitä. Röntgenkuvien perusteella ei kuitenkaan voitu poissulkea, ettei kintereissä ole irtopalaa. Nemi lähti klinikalta vielä mukaan 10pv antibiootti- ja kipulääkekuurin kanssa. Jos oireet poistuvat ja pysyvät kuurin loputtua poissa, kyse on todennäköisesti ollut kinnerniveltulehduksesta. Jos oireet palaavat, kyse todennäköisesti on kinnernivelen OCD:sta, jonka ennuste on niin huono, ettei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto.

DSC_0110

Haban ja Puhtin toipuminen on toistaiseksi sujunut hyvin. Toivon, että poikien ennustetta parantaisi varhainen puuttuminen ennen oireiden alkua. Nemin kannalta toivon, että takapakki johtuisi tulehduksesta eikä uudesta irtopalasta, ja että se voisi jatkaa hyvin alkanutta kuntoutumistaan lääkekuurien jälkeen. Muuta en voi – vain toivoa.

Vipsun olat kuvattiin tällä viikolla uudestaan, ja uudet kuvat näyttivät hyvältä, Vipsukin voi jatkaa aktiivista elämää varovaisen huolettomasti.

Kaikkein pahinta tässä kaikessa on epätietoisuus. Emme voi olla varmoja mistään. Tässä roikutaan hitaassa hirressä, toivoen parasta ja peläten pahinta. Niin monet itkut on itketty, tuskaiset hetket sinnitelty, ja silti ei tiedetä, onko pahin takanapäin vai tuoko tulevaisuus lisää vastoinkäymisiä eteen. Ei uskalla toivoa eikä oikein odottaa mitään, pystytään vain sinnittelemään päivästä toiseen ja toivomaan, että yhdessä me ollaan riittävän vahvoja selviämään tästä.

OCD on minun käsitykseni mukaan aussieilla harvinainen. Tiesin muutaman sairastuneen koiran ennen tilannetta, jossa omassa pentueessani sairaita on neljä. Sairauden alkuperä on vain spekulaation varassa, kummankaan vanhemman suvussa ei tiettävästi OCD:ta ole. Väistämättä mielessä on käynyt, että onko Keksin polven taustalla kuitenkin ollut OCD, mutta tähän ei varmaa vastausta ole eikä saada.

En ole kovin usein aiemmin tuntenut itseäni ja oloani näin voimattomaksi. Pahinta syyllisyydentuntoa on vain hieman hellittänyt tieto, etten ikinä osannut kuvitellakaan tällaista riskiä tässä pentueessa, saati, että se osuisi kohdalle näin monta kertaa. Sydän on ihan kappaleina surusta ja tuskasta, joka tästä on aiheutunut pentujen omistajille ja myös minulle itselleni. Tällaista en halunnut enkä toivonut kenellekään. Miten paljon toivoinkaan näille ihanille pennuille ja ihanille ihmisilleen kaikkea hyvää, iloisia seikkailuja ja mukavia kokemuksia tämän painajaisen sijaan.


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


3 kommenttia

Pennut eläinlääkärin tarkastuksessa ja viralliset nimet

Pikainen päivitys reissun päältä, kirjoittelen reissusta ajan kanssa kotoa käsin, jahka huomenna ensin kotiudumme.

Tänään käväistiin pentujen kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa ja silmäpeilauksessa. Kaikilla pennuilla on kirkkaat silmät eikä eläinlääkärin tarkastuksessa tullut kenestäkään ilmi mitään moitittavaa tai huomautettavaa, eli koko porukka on tervettä sakkia! Pennut olivat eläinlääkärissä reippaita, virtaa olisi riittänyt aamun ulkoilutuokiosta huolimatta. Onneksi Aino ja äiti olivat klinikalla apukäsinä, olisi ollut aika haastava rasti lähteä näiden kanssa yksin klinikalle.

Eläinlääkärin tarkastuksen yhteydessä pennut saivat sirut niskaansa, ja rekisteröintikin on jo hoidettu kuntoon. Tällä kertaa pentueen virallisten nimien teemaksi valikoitui S-kirjain sekä avaruus, tässä alla pennut virallisine nimineen esittelyssä kera tuoreiden 7-viikkoisseisomakuvien:

DSC_0304Empathica’s Saros ”Hattara” 7vkoa

Saros-jakso on 18vuotta, 11vrk ja 8h kestävä jakso, jonka kuluttua auringon- ja kuunpimennykset toistuvat suunnilleen samankaltaisina ja samassa järjestyksessä. Nimi on myös kunnianosoitus tärkeälle ystävälleni ja mentorilleni Minna Sarokselle 

DSC_0346Empathica’s Scorpius ”Vohveli” 7vkoa

Scorpius on eläinradan tähdistö.

DSC_0353Empathica’s Sirius ”Pannari” 7vkoa

Sirius on tähti Ison koiran tähdistössä, maasta katsoen tähtitaivaan kirkkain tähti.

DSC_0398Empathica’s Salacia ”Korppu” 7vkoa

Salacia on mahdollinen kääpiöplaneetta Kuiperin vyöhykkeellä.

DSC_0414Empathica’s Sedna ”Lettu” 7vkoa

Sedna on mahdollinen vuonna 2003 löydetty kääpiöplaneetta.

DSC_0461Empathica’s Shaula ”Marsipaani” 7vkoa

Shaula on Skorpionin tähtikuvion hännässä sijaitseva kirkas kolmoistähti.

DSC_0489Empathica’s Sinope ”Marenki” 7vkoa

Sinope on Jupiterin kuu.

DSC_0546Empathica’s Soraya ”Rinkeli” 7vkoa

Soraya on yksi kuun kraatteri.


Jätä kommentti

Kaikki kasvatit luustokuvattu!

Taika (Empathica’s Eyes On Me) käväisi tiistaina luustokuvauksissa hienoin tuloksin: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0, VA0 ja SP0! Paljon onnea Marja-Leena ja kiitos! ❤

Taikan myötä kaikki kasvattini on nyt luustokuvattu lonkista, kyynäristä ja selästä virallisesti! Lonkkien ja kyynärien osalta tulokset eivät voisi parempia olla, selkien osalta tulokset ovat kirjavampia, mutta kyllä näitä kelpaa katsella 🙂

kuva1kuva2

Oma jännityksensä näihin terveystutkimuksiin aina liittyy. Onneksi seuraava pentue on jo nurkan takana tulossa, niin jännitettävää riittää jatkossakin.