Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Luonteen testaamista

Koirien luonteen objektiiviseen mittaamiseen on hyvin rajallisesti vaihtoehtoja tarjolla. Kasvattajana suhtaudun myönteisesti kaikkeen informaatioon, mitä kasvattamistani koirista ja jalostukseen haaveilemistani koirista on saatavilla, siksi puhun luonteen mittareiden puolesta, vaikka aika paljon kuulen kasvattajien taholta myös mielipiteitä ja aatteita niiden käyttöä vastaan. Mh-luonnekuvaus ja luonnetesti ovat hyviä työkaluja oikein käytettyinä, ne tarjoavat tietoa ja joskus uudenlaisia näkökulmiakin koiran tarkasteluun. Mielestäni on kuitenkin valitettavaa, että esimerkiksi luonnetestissä ei ole lainkaan yhdentekevää, keille tuomareille koiran vie testattavaksi.

Alkuvuodesta Virkkua selatessa tuli vastaan iloinen yllätys – suuresti arvostamani luonnetestituomarit Kerkkä & Hynynen olivat tulossa Keski-Suomeen testaamaan koirien luonteita pitkin kesää. Otettiin S-pentujen omistajien kanssa puheeksi, että joko meidän pennut olisivat valmiita luonnetestikoitoksiin. Neljä omistajaa päätti koiransa ilmoittaa karkeloihin, ja ainakin itsestä tuntui silloin, että siihen on vielä niin pitkä aika, että eihän tässä hätiä mitiä. Talvi ja kevät hujahtivat jossain välissä ohi, ja yhtäkkiä oltiinkin jo luonnetestin kynnyksellä. Etenkin Ainon kanssa juteltiin useampaan otteeseen edeltävinä viikkoina tulevasta koitoksesta ja myös jonkinlaisesta rauhasta, joka meillä oli luonnetestin odottamiseen. Kun kaikki sisarukset ovat olleet arjessa kaikkinensa omin jaloin itsensä hyvin kantaneita eikä näitä oikein ole tuntunut juuri mikään pahemmin hätkäyttävän, niin onko tässä oikein mitään, mistä olla isommin huolissaan etukäteen.

Tiina tuli Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön kanssa meille luonnetestiä edeltävänä päivänä pitkästä aikaa kyläilemään. Ilta hujahti nopeasti ja sitten elettiinkin jo testipäivän aamua. Meinattiin myöhästyä päivän ensimmäisenä olleen Haban testistä, ehdin ihan viime hetkellä katselualueen reunalle kameraa käynnistämään, kun alkuhaastattelu oli loppumaisillaan.

Haban (E. Saros) rivi:

Toimintakyky -1 pieni

Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu -1 haluton

Taisteluhalu -1 pieni

Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus -2 pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

+69 laukausvarma

Vipsin (E. Salacia) rivi:

Toimintakyky +1a kohtuullinen

Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu -1 haluton

Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni

Hermorakenne +1a hieman rauhaton

Temperamentti +3 vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

+168 laukauskokematon

Tipun (E. Shaula) rivi:

Toimintakyky +1a kohtuullinen

Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2a kohtuullinen

Hermorakenne +1a hieman rauhaton

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

+155 laukausvarma

Saran (E. Soraya) rivi:

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni

Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu +1 pieni

Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni

Hermorakenne +2 tasapainoinen

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin

+190 laukausvarma

Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän pentueeseen jo kauan ennen luonnetestejä. Olen saanut seurata pentueesta useampaa läheltä ja aika tiiviisti, joten koirat ovat minulle tuttuja. Näillä on minusta arjessa palikat aika hyvin kohdallaan, kaikki ovat toimineet monipuolisesti ja hyvin harrastuksissa, OCD:tä lukuun ottamatta kaikki ovat olleet terveitä. Koko porukassa näkyy mielestäni aika selkeästi, että sellaista arjen itsenäistä ongelmanratkaisukykyä ja itsenäisyyttä saisi kaikilla olla enemmän – useammalla olen nähnyt pienestä asti tietynlaisen halukkuuden ennemmin kysellä ohjaajalta apuja ja tukea kuin halua lähteä itsenäisesti tilanteissa sooloilemaan. Tämä on toki myös piirre, mikä edesauttaa sujuvaa ja helppoa arkea. Taistelutahtoa voisi kaikilla olla hieman enemmän. Mutta vaikka loppupisteissa on hajontaa pentueen kesken, mielestäni olennaisimmat osa-alueet ovat aika yhdenmukaiset. Kaikilla on hermot kunnossa, palautuvat hyvin koettelemuksista. Kellään ei ole terävyyttä häiritsevissä määrin. Kaikki ovat hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia. Näistä neljästä testatusta kolme oli laukausvarmaa, yksi laukauskokematon. Kukaan ei pentueesta ole överisti vilkas, temperamentiltaan pentue on aika tasainen. Lyhyesti ja ytimekkäästi – minusta tässä pentueessa on hyvin havaittavissa, että samasta puusta ovat veistettyjä.

Kiitos kaikille testaamisesta ja onnea! ❤


Jätä kommentti

Jule Weielin ja Moritz Stegmannin paimennusklinikka 1.-3.4.

Tämä päivitys on odottanut julkaisua jo hyvän tovin. Kirjoitin tämän melko pian klinikan jälkeen, mutta siitä puuttui jotain olennaista – kuvat! Nyt saatiin kuvia, kaikki nämä ihanat kuvat on ottanut Maiju Livio! Keskellä kesää tuntuu vähän hassulta katsella talvisia kuvia, mutta näitä kelpaa kyllä katsella 🙂

Talvilomaviikko huipentui kovasti odotettuun Lempin kasvattajan Juliane Weielin ja Moritz Stegmannin paimennusklinikkaan Lopella! Tämä klinikka on ollut suunnitteilla jo useamman vuoden ajan, mutta kiitos koronan se on tähän saakka estynyt. Viimeiseen asti jännitti, miten tällä kertaa käy, mutta onneksi viimein tämä toteutui!

Perjantaina 1.4. ajelin hoidossa olleen Nupun (Titangus Daracha) ja omien tyttöjen kanssa Röykkään Lotan luo, jonne meidän seuraan liittyi myös työreissulta suoraan Mari. Perjantai-iltana meillä oli teoriaa, osallistuttiin etäyhteyden kautta, ettei koirien tarvitse nököttää koko päivää autossa. Teoriaosuudessa käytiin läpi paimennuksen perusasioita ja -taitoja, kommunikaation merkitystä ja vähän tulevan koulutuksen käytännön asioita. Jo teoriaosuudesta jäi tosi kiva fiilis, joten jäätiin odottamaan seuraavaa päivää innolla!

Lauantaiaamuna suunnattiin huonosti nukutun yön jälkeen aitiopaikalle. Ensin käytiin vielä läpi teoriaa ja meidän piti arvioida kaavioon oman koiran koulutettavuuden ja paimennusvaiston voimakkuutta. Olipa muuten vaikeaa! Kouluttajat painottivat, että nämä eivät ole pysyviä arvoja, vaan koulutuksen myötä niissä voi tapahtua muutoksia – suuntaan tai toiseen. Tämän hahmottaminen tuntui yhdeltä minulle aika isolta oivallukselta koko viikonlopun aikana. Ylipäätään tuntui aika haastavalta miettiä, minkä verran koiralla on paimennusviettiä ja miten koulutettavuutta arvioidaan.

Ensimmäinen kierros lampailla tehtiin ilman koiria. Meidän piti pareittain saada ensin neljän lampaan ryhmä vietyä pieni pujottelurata läpi. Se tuntui ajatuksena aika haastavalta, mutta kun ennätti nähdä muutaman suorituksen, ei se ollutkaan niin paha rasti. Sitten homma vaikeutui merkittävästi, kun toisella kierroksella lampaita olikin jo yli 40 😀 Siitäkin selvittiin lopulta, vaikka alkuun pääseminen oli varsin haastavaa ja enemmän piti omalla keholla tehdä hommia sekä toimia nopeammin. Huomattiin Marin kanssa ihan käytännössä hyvin selvästi, että kun ensimmäisellä kierroksella kommunikoitiin keskenämme, niin homma pelitti hyvin, mutta toisella kierroksella hämäännyttiin lampaiden määrästä niin paljon, että kommunikointi jäi vähemmälle. Se teki yllättäen lampaiden liikuttelustakin vaikeampaa.

Koirien kanssa tehtiin ensimmäinen kierros myös ilman lampaita harjoitellen kehonkielen hyödyntämistä kommunikoinnin apuvälineenä. Ohjaajan piti ensin tehdä itsestään iso ja tarvittaessa äännähdyksillä ja paimennussauvan avulla tehostaa koiran suuntaan annettavaa painetta. Kun koira antoi pienenkin periksi antamisen / alistumisen merkin (huulien nuolaiseminen, katseen tai pään kääntäminen pois), paine vapautettiin. Paineen vapauttamisen tärkeyttä kouluttajat korostivat todella paljon, mikä koin itse tosi hyväksi ja tärkeäksi osaksi harjoitusta. Paineen käyttämisestä ja hyödyntämisestä paimennuksessa puhutaan kyllä paljonkin, mutta harvalta kouluttajalta olen kuullut mainintaa tai muistutusta paineen vapauttamisesta ja sen tärkeydestä.

Tein kehonkielen harjoitusta sekä Saran että Lempin kanssa – olin ilmoittautunut klinikalle molemmilla. Molemmat reagoivat mun kehonkieleen aika herkästi, mutta Lempi ehkä vielä aavistuksen Saraa herkemmin. Se oppi aika nopeasti, että paine poistui heti, kun se lipaisi vähän huuliaan. En tiedä, oliko merkitystä, että koirat olivat olleet autossa jo useamman tunnin odottelemassa, mutta Lempi tuntui minusta myös keräävän hieman painetta itseensä tämän harjoituksen tekemisestä. Se muutamilla toistoilla teki isot huokaisut ja helpotushönkäisyt, kun se vapautuksen jälkeen tuli luokseni. Lempi on kyllä näistä kahdesta selvästi herkempi minulta tulevalle paineelle. Saralla meni jokunen toisto aikaa päästä jyvälle, mitä siltä haluttiin, se on hieman vähäeleisempi, mikä tekee sen lukemisesta haastavampaa.

Päivän viimeinen setti tehtiin sitten pienen lammasryhmän kanssa aitauksessa koirien kanssa. Ensin piti kiertää aitaus ympäri koiran kanssa, kierroksen tarkoitus oli esitellä lampaat, mutta myös erotella koiralle, milloin on aika tehdä töitä lampailla ja milloin ei. Kun koira luopui lampaista, se sai palkkioksi työstää niitä. Koira käännettiin lampaista luopumisen jälkeen lampaiden päitä kohti, ja siinä tunnusteltiin, missä lampaiden kuplan raja meni (miten lähelle voi mennä ennen kuin ne lähtevät liikkumaan) ja katsottiin, miten koira kestää lampaiden kohtaamisesta tulevaa painetta.

Tehtiin Mirvalla edellisenä viikonloppuna lampaiden kääntötreeniä, joka oli molemmilla hyvässä muistissa. Uusilla lampailla sekä Lempi että Sara olivat vähän jännittyneempiä kohtaamisessa – Sara hieman vinkui ja Lempi piti hiljaista pihinää. Molemmat hyötyivät, kun fyysisesti tuin niitä laittamalla käden niiden lavan päälle. Molemmat myös aika nopeasti saivat itsevarmuutta lisää, kun tehtiin ensin ihan lyhyitä kohtaamispätkiä, joista sai vapautuksen, ja sitten otettiin perään uusi toisto. Saralle oli vaikeampaa mennä suoraan lampaita kohti, mutta se pystyi siihen, kun tuin sitä. Tehtiin lopuksi pientä kuljetuspätkää. Lempi työskenteli aika kivasti. Sara haukkua paukutti mulle alkuun, kouluttajakin lopulta sanoi, että koiralle voisi kertoa käytöksen jatkuessa, että protestihaukkuminen ei ole toivottavaa. Olin ihan varma, että tästä ei tule mitään, mutta yksi täydellisesti ajoitettu palaute, ja koirasta ei kuulunut enää pihaustakaan!

Lauantain koulutussetti oli pitkä – päivä päättyi vähän klo 18 jälkeen. Siitä suunnattiin Marin kanssa kauppaan, illasta käytiin koirien kanssa pienellä kävelyllä metsässä ja paistettiin Lotan luona lettuja. Koirat olivat pitkän päivän jälkeen aika lunkisti, toki käytiin niiden kanssa päivälläkin pellolla kävelemässä. Seuraavana yönä nukutti jo paremmin, ja sunnuntaiaamuna kooman aste oli aika karsea.

Sunnuntaina jatkettiin vähän teorialla ennen kuin mentiin koirien kanssa lampaille. Meidän piti palata lauantaina tehtyyn arviointiin koiriemme koulutettavuudesta ja paimennusvietin voimakkuudesta. Jule nosti Saran vielä erikseen esille – olin arvioinut sen koulutettavuuden asteikolla 0-5 muistaakseni jonnekin 3,5 kohdille. Palattiin eiliseen harjoitukseen, jossa koira haukkui mulle aluksi protestimielessä, mutta yhdellä oikein ajoitetulla palautteella koiran ei-toivottu käytös loppui, ja sen myötä koulutettavuus nousi Julen mielestä maksimiin.

Halusin jatkaa sekä Lempin että Saran kanssa ensimmäisellä kierroksella pienessä aitauksessa isomman lammaslauman kanssa lampaiden kuplan fiilistelyä ja paineen kestämistä. Molempien kanssa meni tosi kivasti! Kohtaamisharjoitusten jälkeen harjoiteltiin kehonkielen käyttöä koiran kanssa lampailla – kun koira antoi periksi, se sai luvan työskennellä. Tarkoitus oli ohjata koira menemään ihan aitauksen reunoja pitkin, siinä piti molempia vähän ohjaussauvalla auttaa. Jule olisi toivonut mun molempiin koiriin vähän lisää vauhtia, Saralla kannustuksesta seurasi aika äkkiä haukkumista, Lempiä iso lammaslauman työstäminen ahtaassa tilassa vähän jännitti. Molempien kanssa kuitenkin saatiin tosi kivaa työskentelyä aikaiseksi, itse koen rauhallisessa vireessä tekevän koiran aika paljon helpommaksi ohjata.

Päivän toiselle kierrokselle meidän piti miettiä, mitä halutaan tehdä – jatkaa pienessä aitauksessa vai tehdä jotain muuta. Halusin tehdä vähän jotain muuta, joten ehdotin, että voisin tehdä viimeisen treenin molempien kanssa isossa aitauksessa. Toinen kierros kesti monella osallistujalla pitkään, oltiin aamulla suunniteltu Marin kanssa, että lähdetään hyvissä ajoin kotimatkalle, mutta se jäi haaveeksi.

Lempin kanssa mentiin isoon aitaukseen paimentamaan ensin pientä neljän lampaan ryhmää. En oikein tiedä, alkoiko Lempillä olla turnausväsymystä vai mistä oikein oli kyse, mutta se ei kertakaikkiaan lähtenyt työskentelemään yhtään. Se oli minusta aika paineistuneen oloinen ja söi vaan lampaankakkaa. Yritettiin ensin minun liikkumisella antaa Lempille enemmän töitä, mutta siitä oli vain hetkellistä apua. Lopulta haettiin lampaita reilusti lisää – koko yli 40 lampaan porukka – mutta siitäkään ei ollut nimellistä apua. Harmitti aika tavalla, kun siihen saakka oli kuitenkin tuntunut, että Lempi teki hyvin töitä. Jäätiin treenin lopuksi pieneen aitaukseen avuksi erottelemaan isosta lammaslaumasta pienempi porukka. Siellä Lempi lähti vähän paremmin tekemään töitä, mutta sillä ei riittänyt voima puskea lampaita ulos aitauksesta, kun ne päättivät jumittaa sinne. Yritin auttaa sitä omalla toiminnalla laihoin tuloksin, ja sain tästä hyvästä vain itselleni Moritzilta uuden lisänimen ”dances with the sheep” 😀 Oli kyllä melkoista säätöä eikä varsinaisesti tullut onnistumisfiiliksiä! Mari ja Nuppu tulivat auttamaan, sitten homma alkoi pelittää.

Saran toiselle kierrokselle mentiin pienellä lammasporukalla isoon aitaukseen. Olin vähän allapäin vielä Lempin kierroksesta, olisi ollut kiva saada hyvä lopetus pitkälle viikonlopulle. Sara lähti työskentelemään hyvin, se aluksi taas haukkui mulle, mutta kun sain jälleen kerran ajoitettua oikein palautteen, se lopetti haukkumisen. Sara työskenteli lampailla kauniisti ja keskittyneesti. Jule ohjeisti mua kesken harjoituksen kokeilemaan kehonkielen käyttöä, jotta saataisiin Sara pitämään enemmän etäisyyttä lampaisiin. Mulla meni muutama ensimmäinen kokeilukerta pieleen, että ymmärsin, miten minun piti toimia – oli jotenkin tosi hankala yhtä aikaa kävellä, seurata lampaita ja koiraa ja yrittää ymmärtää ohjeita 😀 Mutta vitsi, kun Sara ymmärsi, mitä siltä haluttiin, niin sehän tarjosi sitä! Kouluttajakin hämmästyi, kuinka nopeasti Sara ymmärsi pitää enemmän etäisyyttä. Tein jokusen kerran liikkeellelähtöjä kehonkieltä käyttämällä (eli koira saa lampaat, kun luopuu ensin niistä), mun oli vähän vaikea vielä nähdä, milloin Sara luopui, mutta onneksi kouluttaja huuteli taustalta apuja ja kertoi, milloin kannatti lähteä jatkamaan. Treenin loppuun Jule halusi mun vielä yrittävän omalla ohjauksella kertoa Saralle, että se voi ajaa lampaita suoraan eikä tekemällä kaarta lampaiden takana. Aina, kun näin silmäkulmasta koiran nousevan, annoin pienen äänimerkin ja vastakkaisella olkapäällä ikään kuin tyrkkäsin sen takaisin lampaiden taakse. Tähänkään ei tehty montaa toistoa, ja Sara alkoi päästä jyvälle. Vitsi, mikä paimennuseuforia jäi päälle Saran treeneistä, se teki niin hienosti töitä!

Lähdettiin Marin kanssa kotimatkalle heti Saran kierroksen jälkeen. Kello oli jo melkein kahdeksan illalla, ja meidän piti koukata Lotan kautta hakemassa matkatavarat ja käyttämässä koirat pienellä lenkillä metsässä – ja hakea ruokaa, sillä lounaasta oli jo aika pitkä aika. Kotimatka sujui mukavasti jutustellessa viikonlopun annista ja treeneistä. Kotona oltiin vähän ennen puoltayötä, onneksi seuraavana päivänä ei ollut menoja, niin saatiin koko ryytynyt porukka rauhassa toipua viikonlopun koettelemuksista.

Jokunen kuva Nupun treeneistä, koska nää on niin hienoja!

Tykkäsin molemmista kouluttajista todella paljon! Jokaisesta treenistä, vaikka siellä oli epäonnistuneitakin juttuja, nostettiin aina esille jotain hyvää. Lempin kanssa sain kotiläksyksi pohtia, miksi se kokee niin epämukavaksi olla tasapainopisteessä lampaiden takana. Varmaan olen jotenkin omalla käytöksellä tai ohjaamisella antanut sille turhaa painetta. Tämä koulutus vastasi toiveeseeni löytää positiivisia ja koiraa paineistamattomia koulutusmetodeja, miten paremmin kommunikoida koiran kanssa ja syvensi ylipäätään ymmärrystäni, millaisia perustaitoja koiralla pitää olla paimennuksessa pärjätäkseen. Tämä herätteli myös pitämään tarkemmin kirjaa paimennustreeneistä, treenien suunnittelusta ja onnistumisista. Sain lisää ajatuksia, miten haluan seuraavaa paimennuskoiraani lähteä rakentamaan! Ihana oli saada koulutusviikonlopun aikana palautetta kouluttajilta, että pelaan koirieni kanssa tosi hyvin yksiin, osaan tukea niitä oikealla tavalla ja että ollaan loistotiimi ❤ Tällaista palautetta ei voi saada liikaa, omissa epäonnistumisissa osaa kyllä velloa ihan riittämiin.


Jätä kommentti

Kiirettä, koiria ja kroonista väsymystä

Todistetusti blogilla on lukijoita, sillä olen jo muutamalta ihmiseltä saanut kuittailua, että missä päivitykset viipyy! Ei oikein aika, energia eikä tahtotila tahdo riittää kovin aktiiviseen bloggailuun. Jo aiemmin on tullut monesti todettua, ettei bloggaamiseen motivoi myöskään pitkät välit, koska sitten on jo paljon päivitettävää. Yökkökaveria lainatakseni ei oo helppoo vaan vaikeaa 😀 Tekstiä ja kuvia lienee luvassa taas kilometrin verran.

Meillä on eletty jokseenkin vilkasta aikaa tai ainakin minusta on tuntunut, että koko ajan ollaan jossain menossa. Vapaapäivät ovat täyttyneet koirien kanssa treenaamisesta ja reissaamisesta, työpäivinä työt ovat vieneet mehut. Koen kuitenkin saaneeni kuluneen kuukauden aikana jonkinlaista puhtia, kun hain kouluun ja toukokuun alussa selvisi, että sain opiskelupaikan. Monen raastavan viikon jälkeen sain tiedon myönnetystä opintovapaasta, jota ennen en uskaltanut kauheasti opiskelupaikasta vielä riemuita. Siispä elokuussa kouluun ja luvassa on ainakin nyt ensi alkuun vajaan vuoden todella kaivattu tauko hoitotyöstä! Taloudellinen tilanne tuskin antaa myöten ihan kokonaan olla poissa, mutta on ihan eri asia käydä tekemässä yksi vuoro silloin tällöin kuin monena päivänä viikossa taistella itseään suurempia voimia vastaan. Ja tämä on toivottavasti vain alkua isommille muutoksille, mutta aika näyttää 🙂

Kasvatinomistajat ovat ahkeroineet tässä kevään ja alkukesän aikana liudan tuloksia! Etteivät jää listaamatta, niin kirjaan tännekin ylös.

  • 7.5. Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) kisasivat meidän kanssa Pieksämäellä rallytokoa. Nupulle komeat 97p, 3. sija ja uusi koulari RTK2!
  • 8.5. äitienpäiväkisoissa Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) tekaisivat hyppyradalla nollan ja voittivat maksit! Monta muutakin Emppuperheen jäsentä oli kisaamassa, hienoja ratoja ja pätkiä oli kaikilla!
  • 14.5. Linda ja Bree (E. Sweetheart) tekivät uuden aluevaltauksen koiratanssin merkeissä ja heti hienoin tuloksin – Breelle 22,63p, KUMA ja luokkavoitto! Bree sai siis heti tarvittavan tuloksen luokkanousuun, wau!
  • 14.5. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat agia Kuopiossa, tuloksina 5vp ja voitto, hyl sekä nollavoitto!
  • Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat 14.5. rallytokon kuninkuusluokan 77 pisteellä! Seuraavana päivänä kuultiin jo valiokellon kilinää, kun tämä parivaljakko tekaisi 97 pisteen radan ja voittivat luokan!
  • 17.5. jännättiin vähän luustokuvia, kun Freyalta (E. Listen To My Story) kuvattiin virallisesti olat ja selkä spondyloosin osalta. Kuvat näyttivät hyvältä ja samaa mieltä oltiin Kennelliitossakin: olat terveet ja selkä SP0!
  • 22.-23.5. Aino ja Maaru (E. Shaula) kirmailivat agilityradoilla, lauantaina tuloksella 5vp ja 2. palkintosija, sunnuntaina kolme voittoa tuloksilla 5vp, 0 (LUVA) ja 5vp!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) kisasivat 23.5. Keski-Suomen piirinmestaruuksissa agilitya, Moiralle medien piirinmestaruuspronssia!
  • 25.5. lainaohjaaja ja Rufus (E. Wishmaster) saivat tokon avoimesta luokasta 1-tuloksen 256 pisteellä!
  • 2.6. kotiseuran iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) tekaisivat hienon voittonollaradan hyppäriltä! Myös Ainolle ja Maarulle (E. Shaula) upea rata 10vp:llä ja 2. sijalla!
  • 4.6. Katja ja Zeke (E. Braveheart) korkkasivat rallytokokisat 2-vuotissynttäreiden kunniaksi eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena täydet 100 pistettä ja luokkavoitto!
  • 7.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon voittajaluokassa 97 pisteellä, luokkavoitolla ja RTK3-koularin kera!
  • 7.6. rallytokouransa korkkasivat Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) ja eipä jäänyt parannettavaa, kun tuloksena oli täydet 100 pistettä ja luokkavoitto!
  • 10.6. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat puolestaan paimennuksessa helteisissä olosuhteissa. Tämä kaksikko hoiti homman kotiin upeasti tuloksella 88/EH, 2. palkintosijalla ja Haba sai uuden tittelin PAIM1! 11.6. heidät nähtiin Nilsiässä jo agilitykisoissa, sieltä B-radalta voitto 5vp:n suorituksella!
  • 11.6. Hanna urakoi Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa kahden koiran kera rallytokoa. Leolle (E. Maybe I’m a Lion) 84 pistettä ja uusi koulari RTK2, Meralle (E. Moonheart) toinen hyväksytty tulos alokasluokasta 98 pisteellä! Heidän joukkueelle myös piirinmestaruuspronssia!
  • Tiina ja Vips (E. Salacia) ovat käyneet testailemassa nousujohteisesti kisoissa tokon haastavaa voittajaluokkaa. Tänään su 12.6. he saivat 3-tuloksen 195 pisteellä ja luokkavoitolla! Kyllä se vielä kohdalleen loksahtaa!

Tässä on kasvattaja saanut tiiviisti päivitellä tuloksia Emppujen Facebook-sivulle, aika mahtavaa! Valtavasti onnea kaikille upeista tuloksista, oon niin ylpeä teistä kaikista! ❤ Alla vielä kuvia tuloksia tehneistä, kuvat lainattu omistajiltaan. Rufuksen kuvan on ottanut Tiina Puisto.

Ei mekään ihan laakereilla olla maattu kisoja ajatellen. Lempin kanssa käväistiin 8.5. äitienpäivänä kotiseuran agikisoissa, meille tosin sieltä jaossa vain hyllyjä ja hyvää kokemusta. Olin ilmoittanut Lempin myös kesäkuun alun iltakisoihin, mutta Lempi sai silmätulehduksen, niin jouduttiin jättämään kisat väliin.

Saran kanssa kisasin Pieksämäellä 7.5. rallytokoa avoimessa luokassa, kun päästiin Marin ja Nupun kanssa samoihin kisoihin peruutuspaikalle. Sarsu teki tosi kivasti töitä, hypyn rima harmillisesti putosi, mikä sakotti pisteitä ankarasti, mutta radan jälkeen pottiin jäi kuitenkin 85 pistettä! Saatiin siis meidän ensimmäinen tulos avoimesta luokasta. Video kisaradasta alla:

Toukokuun puolivälissä olin jälleen yövuoroissa ja viiden koiran yksinhuoltajana. Onneksi puhelimelta löytyy aina kuvia ja videoita, koska ei näitä tälleen kuukautta myöhemmin enää muista 😀 Meillä oli kiva viikonloppu, vaikka noh – koirien kannalta varmasti aika tylsä, kun ihminen vaan nukkuu tai on töissä.

17.5. lähdettiin yövuorojen jälkeisillä vapailla omien koirien kanssa pienelle kisareissulle. Ensin ajeltiin illaksi Lempäälään, jossa oli tarjolla lisää rallytokoa Päivi Nummen radalla. Sara teki hommia taas ihan superkivasti ja rata tuntui hirmuisen sujuvalta. Tuomari ei paljon löytänyt radasta korjattavaa – pisteitä jäi 99 ja kaupan päälle luokkavoitto! Oli ihana lukea arvostelulapusta, kun tuomari oli kirjoituttanut useamman tehtävän kohdalle kommentin ”hieno!” Ei harmillisesti ole videota tästä radasta, kun ei ollut tuttuja paikalla.

Lempäälästä jatkettiin koirien kanssa matkaa Forssaan, josta olin varannut meille majoituksen hotelli Maakunnasta. Vähän hirvitti ajella myöhäisillasta peltojen keskellä, siinä kävi parikin peuraa aika lähellä Toyotan konepeltiä, vaikka varovasti ajeltiin. Onneksi selvittiin kuitenkin ehjinä perille. Oltiin hotellilla klo 22.30 aikoihin ja aamulla oli luvassa aikainen herätys, joten eipä siinä paljon muuta tehty kuin koirille iltaruoat, itselle pikaiset iltatoimet ja unille. Koirat nukkuivat varsin hyvin, vaikka huoneeseen kuului aika selvästi, kun ihmiset kulkivat ulko-ovesta sisään ja ulos yön aikana, Lempi herätti vain kerran vahtihuudolla. Minäkin nukuin, joskin varsin vähän.

Aamulla matka jatkui Somerolle Woollandiaan, jossa oli luvassa paimennuskisat! Apuva! 1-luokassa oli vain kaksi koiraa, ja arpaonni suosi meille ensimmäisen suoritusvuoron, joten esikokeen jälkeen oli aika astella laitumelle. Olin vähän etukäteen aavistellut, että Sara saattaa olla hieman ylivireä, kun on edellisenä päivänäkin kisattu ja oltu reissussa, ja täytyy todeta, että tunnen koirani 😀 Rataantutustumisessa tuomari sanoi erikseen, että ohjaajan pitää mennä koiran kanssa ottohäkissä aitaukseen sisään ottamaan lampaat ulos. No meidän lampaat olivat heti tulossa ulos, kun sain portin auki, ja minä jäin paikalleni miettimään, työnnänkö ne takaisin sisään vai mitä oikein teen. Sara ratkaisi tilanteen puolestani lähtemällä kiertämään ottoaitauksen ulkopuolelta, sitten totesin vaan, että syteen tai saveen – nyt mennään eikä jäädä veivaamaan.

Nämä kuvat eivät ole kisoista vaan meidän paimennusviikonlopusta, josta juttua alempana!

Sara oli koko radan vähän vallattomalla tuulella, se kävi välillä haukahtamassa lampaille ja teki muutenkin varsin vauhdikkaat nostot. Hetkittäin mulla oli tekemistä, kun lampaat pakkasivat jalkoihin ja oli vaikea päästä eteenpäin, ja Sara rauhoitti tekemistään vain hetkeksi, kun konahdin sille. Saatiin kuitenkin rata tehtyä ilman mitään isompia vaikeuksia. Arvostelulapusta katsoin tulosten julkistamisen jälkeen, että vaikka ei varsinaisesti jännittänyt, niin olin kyllä pistänyt jalkaa toisen eteen aika rivakasti – koko pitkähkö rata laidunnuksineen oli tehty 10 minuutissa.

Radan jälkeen suuntasin suoraan kävelemään koirien kanssa ja vähän puhaltamaan kierroksia alas. Ajattelin koko radan, että saatiin varmaan hylsy sen ottohäkin vuoksi, kun kumpikaan meistä ei mennyt ottoaitauksen sisään niin kuin tuomari oli ohjeistanut. Saran työskentely oli sinänsä korrektia – se on vauhdikkuudestaan huolimatta ollut kuitenkin aina lampaille kiltti eikä ole yrittänyt ikinä näykkiä tai purra. Ajattelin, että tuloksesta ja pisteistä huolimatta saatiin hyvää ja arvokasta kokemusta, edellisistä kisoista oli kuitenkin aikaa 1,5 vuotta. Kävelyn jälkeen suuntasin katsomaan, mitä meidän tuloksissa lukee, juuri sopivasti palkintojenjaon alkaessa. Kyllä piti silmiä hieroa muutamaan kertaan tuloslistaa katsoessani – 91 pistettä, ERI ja 2. palkintosija! Tuomari sanoi vielä erikseen, että olisimme menettäneet enemmän pisteitä, jos oltaisiin jääty veivaamaan sitä ottohäkkiä. Miinuksia meni peruskuljetuksesta, kun Sara ajoi lampaat mun jalkoihin, laidunnuksen lopun vauhdikkaasta nostosta ja loppuhäkityksestä, jossa jouduttiin vähän säätämään. Tuomari oli kirjoittanut koiran käyttäytymisosioon, että koira on kiihkeä, mutta tottelevainen. Laidunnuksesta oli kommentti, että vartiointi on erinomainen.

Voi mun timanttini Sara ❤ Kotimatka sujui kuin siivillä, oli aika huikea ja nappiin mennyt kisareissu! Mulla oli kisapaikka myös viikkoa myöhemmin helatorstaina Tuulentuvan tilalla pidettäviin paimennuskisoihin. Oli vaihtoehto mennä Saran kanssa uudestaan 1-luokkaan hakemaan kokemusta, mutta täytyy tunnustaa, että niin kauan, kun kisapaikat ovat kiven alla ja maksavat keskimäärin 75 euroa kipale, niin mulla ei ainakaan ole varaa käydä siellä ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi kokemusta hakemassa. Niinpä kerroin Lempille, että sen täytyy nyt hypätä puikkoihin. Jännitti aika tavalla enemmän kuin Saran kanssa – Lempin kanssa on vaikeampi ennustaa, miten se toimii.

Helatorstain kisoissa kisasivat myös Mari ja Nuppu (Titangus Daracha), ja yllätykseksemme kisapaikalle tullessamme sieltä löytyivät myös Ari ja Haba (E. Saros), jotka olivat edellisiltana saaneet peruutuspaikan. Kisapaikalla huomattiin Lempin aloittaneen juoksun, mutta tällä kertaa arpaonni antoikin suoritusnumeron ihan loppupäästä muutenkin. Ari ja Haba aloittivat, ja suoritus loppuikin nopeaan, kun lampaat ottivat hatkat heti ottoaitauksesta ulos päästessään ja karkasivat varikolle. Lampaat olivat tosi liukkaat verrattuna niihin, joilla ollaan totuttu treenaamaan. Yritin tehdä sotasuunnitelmaa meidän suoritusta varten. Lempi oli aika kiihkeällä tuulella enkä yrityksistä huolimatta saanut siltä kaasua suitsittua ottohäkissä pyörimällä. Avasin portin, ajattelin, että kierrän lauman kanssa vielä mutkan, että saadaan parempi linja ulos. Sijoituin itse väärin, kerkesin nähdä ensimmäisen lampaan kääntävän päänsä porttia kohti ja tiesin heti, että nyt on peli pelattu. Lampaat lähtivät meiltä liukkaasti varikolle ja suoritus keskeytettiin siihen. Marilla ja Nupulla ei ollut onnea sen enempää, meillä kaikilla suoritus keskeytyi ottohäkkiin.

Myös nämä Arin ja Haban kuvat on otettu paimennusviikonloppuna.

”Minä oisin osannut, mamma ei. Aina saa hävetä.”

Kalliita oppirahoja, tuumattiin kaikki, ja kallista lystiä, kun maksellaan vielä bensat ja syömiset kisamaksun päälle. Mua ei kuitenkaan keskeytys varsinaisesti harmittanut. Olisi toki ollut kiva päästä tekemään rata, mutta ei voinut mitään. Olin kuitenkin tyytyväinen Lempiin, kun se kiihkeydestään huolimatta oli kuitenkin työskentelymoodissa – eniten olisi harmittanut, jos koira olisi ollut kovassa paineessa ja haluton työskentelemään. Itse ajattelin keskeytyksen olleen enemmän mun omasta mokasta johtuvaa, ei niinkään koiran syy. Sain kisoista myös aika paljon ideoita ja ajatuksia, mitä haluan seuraavaksi treenata.

Toukokuun 28.pv oli Emppujen agipäivä, Aino oli meitä perinteiseen tapaan kouluttamassa. Viime syksystä jäi varmaan pieni trauma, kun odottelin koko aamun, että soikohan puhelin ja tulee taas joku este, etten itse pääse mukaan. Ei onneksi tullut! Aino oli suunnitellut meille tosi kivan, sopivasti haastavan, mutta soljuvan radan. Meitä oli ennätysmäärä paikalla – 11 koirakkoa! Päivään osallistuivat Mari ja Nuppu (Titangus Daracha), Ari ja Haba (E. Saros), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Henry & Tesla (Bywater Thasha), Saana & Koda (E. Gilgamesh), Miljalotta, Aleksei ja Vilho (E. Fenrir), Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Tyyne (E. Leviathan), Eve, Eemeli ja Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä omien koirien kanssa. Ensimmäistä kertaa piti vähän jakaa porukkaa kahteen ryhmään, että saatiin koirat pidettyä lämpimänä.

Videoita ei tullut juurikaan otettua ja kamerakin pysyi kassissa, sen verran aktiivista tekemistä oli koko ajan – ja välillä on kiva vaan istua, katsoa muiden suorituksia ja jutella muiden kanssa. Jälkikäteen harmittaa, kun ei voi saada kaikkea 😀 Onneksi ihana Mari oli ottanut videota vähän mun ja Saran treeneistä! Meillä oli tosi hyvä treeni myös Lempin kanssa, vaikkei siitä nyt ole videotodisteita! Oli kyllä ihana ja antoisa päivä, koulutusten jälkeen käytiin vielä porukalla syömässä hyvin Barot’sissa.

4.6. Hearts-pentue täytti 2 vuotta, paljon onnea ihanat Bree, Mera, Nelli, Kromi, Ohmi ja Zeke! ❤ Kuvassa pennut emänsä Nadan kanssa, kuvan on ottanut Hanna Lehmusvuori.

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna teimme paluun Tuulentuvan tilalle Emppuporukalla, sillä olin varannut meille sinne paimennusviikonlopun Shantin opissa. Meitä olikin aika kivankokoinen porukka: lauantaina Mari kera Nupun ja Noan (E. Norris), Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Hanna ja Mera (E. Moonheart), Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) sekä Henkka ja Tesla (Bywater Thasha), sunnuntaina mukaan liittyivät vielä Ari ja Haba (E. Saros) ja Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir). Reissun päälle lähdettiin jo perjantaina kaoottisen työpäivän jälkeen – ensin nukuin aamulla pommiin ja myöhästyin töistä, työpäivä oli yhtä juoksemista ja kotiin päästyäni häslääminen jatkui koirien lenkityksen ja pakkaamisen merkeissä. Oltiin varattu majoitus Nummelasta, jossa saatiin Marin ja Saanan sekä koirien kanssa majoittua ensimmäisenä yönä leveästi jokainen omassa huoneessa.

Shantin lampaat ovat kauniita! Oikealla alhaalla Pätkis. Vasemmalla yksi upea ruskea lammas, muistaakseni nimeltään Suffeli, se kaipasi toiseen porukkaan jäänyttä ystäväänsä. Heidät yhdistettiin samaan laumaan heti treenanneen koiran jälkeen.

Muutama kuva Noan treeneistä.

Lauantaina halusin koulutuksessa keskittyä ottohäkin treenaamiseen, ja saatiinkin siihen Shantilta tosi hyviä täsmäneuvoja. Lempille ja Saralle toimi molemmille tosi hyvin, etten lähetäkään niitä nostamaan liukkaita lampaita, vaan jätän ne paikalleen odottamaan, menen itse lampaille ja koira lähteekin suoraan ajamaan. Portille on hyvä jättää tilaa eikä pakkautua lampaiden ja koiran kanssa tiiviisti portin eteen, tilanteesta tulee tosi räjähdysherkkä. Ja kun portista meinataan mennä, niin sitten mennään – ohjaaja tarvittaessa vaikka juosten ensimmäisenä. Saatiin tähän tosi hyviä toistoja molempina päivinä ja käytiin myös tekemässä osia kisaradasta laitumella.

Saran kanssa halusin alkaa työstää vähän 2-luokan tehtäviä – erityisesti työntöjä. Mirvalla ollaan niitä satunnaisesti tehty, mutta ei riittävästi kuitenkaan, että tuntisin oloni varmaksi niitä tehdessä. Aloitettiin treenit harjoittelemalla lampaiden irrotusta ohjaajasta. Onnistuneeseen irrotukseen tarvitaan välimatkaa, koiran pysäyttelyä ja meillä toimi kivasti Shantilta saatu neuvo, että ohjaajan katse kertoo, kummalle puolelle ohjaajaa koiran tulisi hakeutua. Sara ei ihan vielä täysin ymmärtänyt, vaikka käytin käsiapuakin merkkaamaan sille paikkaa, johon toivoin sen tulevan, mutta saatiin ainakin pohjustettua taitoja. Aitauksessa harjoittelu oli helppoa, kun lampaat eivät karanneet kauas. Sunnuntaina kokeiltiin tätä laitumella sillä seurauksella, että jos en herkästi lähettänyt Saraa sillalla työnnön jälkeen lampaita vastaan niin ne karkasivat laitumen toiseen päähän.

Ottohäkin lisäksi Lempin kanssa aloiteltiin myös työntöjen ja irrotusten treenaamista, se teki kivoja irrotuksia aitauksessa. Laitumellakin tehtiin paljon hyviä pätkiä, sain itse asiassa ajattelemisen aihetta ja pääsin ehkä vähän jyvälle, miksi Lempin on ahdistavaa olla tasapainossa lampaiden takana. Luultavasti likimain joka tilanteessa, kun koira ajaa lampaita liian lähellä, mun konahdus ajoittuu siihen hetkeen, kun koira on tasapainopisteessä. Kumma juttu, jos koira tästä alkaa hiljalleen ahdistua ja todeta, ettei siellä ole kiva olla! Nyt täytyy alkaa pohtia, miten etäisyyttä voitaisiin alkaa treenata ja minä voisin lopettaa koirieni tarpeettoman paineistamisen.

Lenkkipoppoo ❤

Lauantain treenien päätteeksi meinattiin suunnata majoitusporukalla lenkille, mutta ukkonen ja todella mustat pilvet tekivät tuloaan, joten päätettiin ensin suunnata ruokakauppaan ja ruoanlaittoon. Koirat olivat varsin tyytyväisiä pitkän paimennuspäivän ja korttelikierroksen jälkeen. Hanna ja Mera tulivat majoittumaan meidän kanssa. Ruoan päälle oli sitten aika suunnata viimein lenkille! Löydettiin kiva metsäreitti, jossa tehtiin kuuden koiran poppoolla mukava ja rento 1,5h lenkki auringonpaisteessa. Täydellistä! Lenkin jälkeen olikin jo alkuilta, majoituspaikassa meitä odottelivat Miljalotta ja Vilho. Vilho oli onnesta soikeana, kun kavereita oli paljon – aikuiset koirat eivät olleet riemukkaasta pennusta pitkän päivän jälkeen lainkaan niin innoissaan 😀 Onneksi velipoika Koda oli heti valmis leikkiin, joten veljekset saivat nauttia toistensa seurasta kaikessa rauhassa.

Muutama poiminta Meran treeneistä.

Toinen yö nukuttiin vähän tiiviimmin. Todettiin, että virtaisin osapuoli Vilho voi mennä Miljalotan kanssa ylhäiseen yksinäisyyteensä omaan huoneeseen 😀 Saana ja Koda sekä Mari Nupun ja Noan kanssa majoittuivat toisessa huoneessa, Koda oli niin puhki pitkän päivän jälkeen, että se nukkui kiltisti koko yön. Me majoituttiin sitten Hannan ja Meran kanssa samassa huoneessa. Yö meni yllättävän hyvin, vaikka heräsin kyllä joka kerta asentoa vaihtaessani, kun Mera ilmestyi heti hymyilemään mun naaman eteen sylki roiskuen. Voi hölmöläinen 😀

Komea Ohmi työhommissa!

Sunnuntaina treenit jatkuivat, ja aamu olikin aika hektinen, kun treenit alkoivat tuntia aiemmin, ja meidän piti ennättää pakata tavarat autoon, että päästään lähtemään kotimatkalle treenien jälkeen. Ennätettiin kuitenkin ajoissa paikalle!

Vilhon treeneistä otanta kuvin.

Lempin kanssa kokeiltiin sunnuntaina lampaiden ottoa aitauksesta ASCA-kisatyyliin, se sujui yllättävän hyvin! Käytiin kokeilemassa myös laitumen reunassa olevan oikean sillan ylitystä, joka oli osa 2-luokan kisarataa helatorstaina. Tehtiin se ihan peruskuljetuksella, se sujui varsin hyvin. Jatkettiin sillalta matkaa pientä metsäpolkua pitkin. Yksi lammas päätti karata meiltä kesken matkan, Lempi yritti sen käydä keräämässä vielä porukkaan mukaan, mutta päätettiin antaa sen mennä, kun lammas niin päämäärätietoisesti suuntasi pois. Metsäpolku olikin aika haastava paikka – lampaat liikkuivat rykäyksittäin, ja reitin varrella oli kaatunut puu, jonka yli mentiin ensin ylämäkeen ja takaisinpäin tullessa alamäkeen. Lampailla oli takaisinpäin tullessa kova veto eteenpäin, Shanti tästä varoitti etukäteen ja ehdotti käyttämään koiraa edessä jarruna. Se ei toiminut vaan meillä, heti, kun otin Lempin eteen, lampaat eivät suostuneet liikkumaan enää eteenpäin. Lempi keksi itse jossain kohtaa paluumatkalla nousta sivulle, silloin lampaat kulkivat aika kivasti. Oli silti hikinen homma, olin ihan litimärkä tämän reissun jälkeen 😀

Saran kanssa kävi paimentaessa hupaisasti, kun Shantin tuttipullolampaana kasvanut Pätkis päätti tulla seuraamaan treenejä – ihmisten seuraan, se ei kuulemma niinkään viihdy muiden lampaiden seassa. Oltiin Saran kanssa saatu lampaat ottohäkistä ulos ja lähdettiin kävelemään laitumen reunaa pitkin ja hetken kerkesin siinä nautiskella, että meneepä hyvin, kun lampaat eivät ole jaloissa. No eivät mokomat olleet mukana ollenkaan, ne karkasivat välistä Pätkistä moikkaamaan aitauksen reunaan, ja Sara yritti mulle kertoa, että nyt muikkeli meiltä puuttuu jotain aika olennaista! Saralla onneksi voima riittää ja se osaa fiksusti sitä käyttää, joten saatiin lammaslauma ongelmitta irrotettua aitauksesta ja lähtemään mukaan. Sen jälkeen seurasin vähän tarkemmin, että paimennettavat pysyvät menossa mukana 😀 Mutta olipa kiva tarjota katsojille hupinumero, sain tästä jokuseen kertaan vähän kuulla loppupäivän aikana!

Koda hommissa!

Kiva oli seurata muiden treenejä, hienosti meni kaikilla! Porukan pennut lähtivät mukavasti työskentelemään, ja Vilhosta Shanti sanoi, että se on jo niin syttynyt hommaan, että kannattaa vasta syksyllä käydä uudestaan. Moni sai kehotuksen alkaa katsella esikoepaikkaa, ja täytyy kyllä itsekin sanoa, että tasaisen varmoja työskentelijöitä oli porukka täynnä! Oli tosi kiva ja voimauttava viikonloppu! Kulunut viikko on kyllä mennyt silti reissusta toipuessa, sen verran intensiivisestä ja aivonystyröitä kuormittavasta hommasta on kyse. Tältä viikonlopulta tuli sitten otettua kuvia reilusti, meni monta päivää käydä läpi yli 3000 kuvaa. Joitakin valittuja paloja on ripoteltu pitkin postausta.

Teslan treeneistä muutama valittu pala.

Vilhosta kerettiin napata jonkinlaiset posetuskuvatkin 🙂

Kun nyt on viuhdottu urakalla menemään jo hyvä tovi, on suunnitelmissa koittaa vähän hidastaa tahtia – saa nähdä, miten se onnistuu. Muutamia kisoja katselin heinäkuussa vähän sillä silmällä, toivottavasti saadaan paikkoja. Heinäkuussa on tulossa perinteiset Empputreffit, joita odottelen jo innolla! Ja on tässä kesäkuussakin vielä luvassa muutama jännitysmomentti, joista lisää sitten myöhemmin.


Jätä kommentti

Motivaatiota agilityyn Motivaattorista

Olen sivunnut tässä kevään aikana Motivaattoria muutamassa postauksessa, mutten oikein missään välissä ole kirjoittanut siitä sen pitemmin. Nyt on sen aika! Koiravalmennus Motivaatiolla järjestettiin tänä keväänä kolmatta kertaa Motivaattori – kerran kuukaudessa toteutuva agilityvalmennus, jota vetää meidän Aino! Olen ollut aiemmistakin Motivaattoreista kiinnostunut, mutta ei vaan ole ajankohta osunut nappiin. Olin ensin jo ilmoittautumassa mukaan, mutta sitten katsoin koulutuksen päivämääristä, että ensimmäinen kerta menee päällekkäin pentujen luovutuksen kanssa, mistä meinasin kehitellä itselleni taas osallistumisesteen. Onneksi Aino sai ylipuhuttua, ilmoittauduin mukaan ja pääsin vielä kaikille koulutuskerroille!

12.2. Motivaattorissa pohdittiin motivaatioon liittyviä asioita ja omaa lähtötasoa. Saimme paperilla pienen listan erilaisia agilityyn liittyviä asioita, joita sitten piti janalle arvioida, kuinka paljon ne motivoivat. Tämä tehtävä oli mulle jotenkin tosi pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Olen tietyllä tavalla aina ajatellut, että ainoa motivaationlähteeni agilityn harrastamisessa on päästä kisaamaan, saada koiralle tuloksia ja saada koirasta esteillä suoritusvarma. Tätä tehtävää tehdessäni huomasin, että oikeastaan kisaaminen ei motivoinutkaan minua niin paljon kuin ajattelin, vaan minua motivoi koiran kouluttamiseen, haasteiden ratkomiseen ja omaan ohjaamiseen liittyvät asiat paljon enemmän.

Helmikuun treenien ratapiirros näytti tosi haastavalta, ja olin jotenkin varautunut, että me päästään hinkkaamaan vaan muutaman esteen pätkiä. Kun Aino kysyi ennen radalle menoa, tehdäänkö rataa 1-4 esteen pätkissä vai pitempinä kokonaisuuksina, arvioin, että se 1-4 estettä kerrallaan on varmaan meille ihan maksimi. Sara teki kuitenkin ihan superkivasti hommia, ja saatiin treenissä kivoja pätkiä tehtyä, hämmästyin itsekin huomatessani, että ei se neljä estettä ollut ollenkaan liioiteltu tavoite! Alla videokooste meidän treeneistä. Tässä Sara tekee myös keppejä ensimmäistä kertaa vieraassa hallissa ja erilaisilla kepeillä. Olipas hauska verrata, miten paljon kepit ovat menneet tässä kevään aikana eteenpäin näitä videoita koostaessa!

5.3. Motivaattorin teemana olivat kontaktiesteet ja koiran kontaktiosaaminen. Tällä kerralla piti pohtia, mitä haluan koiran tekevän ennen kontaktia, kontaktilla ja kontaktin jälkeen. Pitääkö hävetä, jos myönnän, että olen työstänyt Lempiä agilityssä aika monta vuotta, mutten ole kovin tarkasti näitä asioita miettinyt? Tai no, on mulla selkeä kuva, mitä haluan sen tekevän kontaktia suorittaessaan, mutten ole pahemmin miettinyt, mitä koiran pitää tehdä ennen ja sen jälkeen. Ei liene yllätys, että tehosyynissä meidän kontakteista löytyikin viilattavaa.

Kautta linjan jokaisella kontaktilla olen itse aina varmistellut, että koira ottaa kontaktin ilman, että jättäisin kontaktin ottamisen koiran vastuulle. Selkeiten tämä näkyy A-esteellä, josta Lempi karkaa, jos yritän jättää sen suorittamaan kontaktia ja jatkan itse matkaa. Keinulle ihan järjestelmällisesti itse himmaan sen vauhdin ilman, että Lempi ymmärtäisi itse, mille esteelle se on tulossa. Puomin alastulo on hidas, kun Lempi jää arpomaan, mihin haluan sen tulevan. Tarkennettiin puomin kontaktipaikkaa nopealla täsmäpalkalla, ja se on nopeutunut ihan muutamalla treenillä. A-esteen itsenäisyyttä täytyy vielä vahvistaa, mutta siinä on menty paljon eteenpäin sitten maaliskuun. Keinukin edistyy. Alla videokooste maaliskuun treeneistä.

9.4. paneuduttiin puolestaan laukanvaihtoasioihin ja hyppyvihjeisiin. Olen kuullut puhuttavan laukanvaihdoista, mutta nyt piti itse paneutua, mitä se oikein tarkoittaa ja käytännössä merkitsee. Ymmärsin aika pian, että radalla Lempin tekemät ylimääräiset kiemurat, jotka olen tulkinnut sen varmisteluksi, ovatkin itse asiassa laukanvaihtoon liittyviä haasteita. Olen havainnut treeneissä jo aika varhaisessa vaiheessa, että Lempi kääntyy huonommin vasemmalle kuin oikealle, ja myös laukanvaihdot vasemmalle ovat sille vaikeampia. Näitä päästiin ihan kunnolla jumppaamaan Motivaattorissa, ja näitä pitäisi mun jaksaa sen kanssa jumpata paljon myös itsenäisessä treenaamisessa – Lempi hyötyy niistä. Hyppyvihjeitä mulla on molemmille käytössä lähinnä suoraan hyppäämiseen, innariin ja takaakiertoon, välillä harkitsen, tarvitsisinko niitä enemmän.

Huhtikuun Motivaattori sattui yövuorojen väliin, ja olin ostanut tähän valmennukseen paikan myös Saralle, joten aikamoinen killeri oli ohjaajalle tämä. Toisaalta se oli hyvä, koska treeni oli loistava myös Saralle. Sille laukanvaihdot ovat aika paljon luontevampia kuin Lempille, sillä ei ole niin selkeää puolieroa. Hyviä juttuja saatiin työstettyä molempien kanssa!

7.5. oli viimeinen Motivaattorin kerta, sen teemana vedettiin kevätkauden oppeja yhteen ja pohdittiin, mitä kevään aikana on opittu – agilitystä, koirista ja itsestämme. Tulin lopputulemaan, että molemmilla koirillani on aika paljon osaamista, vaikka luonnollisesti treenattavien asioiden lista on ihan loputon. Itsestäni olen oppinut, että oma turhautumiseni herkästi sumentaa näköni enkä silloin näe koiran edistymistä ja osaamista. Asetan helposti riman turhan korkealle ja saatan kiinnittää turhan paljon huomiota yksittäiseen yksityiskohtaan kokonaisuuden sijasta. Olin positiivisesti yllättynyt, että vaikka läpi kevään ratapiirrokset näyttivät minusta tosi haastavilta, saatiin paljon onnistumisia radalla, ja osasin ohjata vaikeita kohtia.

Mulla oli myös viimeiselle kerralle kaksi paikkaa, mutta jouduin jättämään toisen treenin väliin, koska sain peruutuspaikan rallytokokisoihin. Lempi pääsi ensin tekemään varsinaista treenirataa, jossa oli kontaktit. Tällä radalla näin, kuinka lyhyessä ajassa on edistytty kontaktien suorittamisessa, vaikka treenikertoja on välissä ollut aika rajallinen määrä.

Lopuksi meillä oli pienet kisat hyppärimölliradan merkeissä, tälle radalle otin Saran. Saran kanssa tehtiin hyvää työtä siihen saakka, kunnes ohjaaja kompuroi omiin jalkoihinsa. Saralla meni mun kaatumisesta vähän pasmat sekaisin, se myös vähän jännitti vieraan näköistä muuria. Hyviä pätkiä mahtui tällekin radalle, vaikka ei suorituksella juhlittu eikä sijoituttu 😀 Saran suorituksesta mulla ei ole videota.

Kokonaisuudessaan tykkäsin tästä koulutuspaketista ihan valtavan paljon! Vaikka itseohjautuvassa ryhmässä autetaan toinen toisiamme, niin oli ihan eri juttu, kun meillä oli oikeasti kouluttaja, jolta sai neuvoja ja apua ja joka keskittyi asiakseen meidän tekemisen seuraamiseen ja kommentoimiseen. Koin saavani näistä treeneistä tosi paljon enemmän kuin mitä olen pitkään aikaan saanut meidän viikkotreeneistä, ja tämä vaikutti hyvin positiivisesti myös omaan motivaatiooni agilityn treenaamista kohtaan. Motivaattoriin oli joka kerta tosi kiva mennä! Tulisipa tälle jatkoa ensi syksynä, vaikka luonnollisesti toivon, että Aino saa jatkaa agilitytuomariksi opiskeluakin!


Jätä kommentti

Toiminnantäyteinen huhtikuu

Huhtikuu oli varsin poikkeuksellinen hoitajien lakon ja palkkataistelun merkeissä. Yksi viikko lomaa muuttuikin kahdeksi viikoksi pois töistä, kun perässä oli vapaat ja olin pari päivää lakossa. Yövuoroihin tuli kutsu suojelutyöhön, mitä osasin vähän etukäteen odottaakin, vapaiden jälkeen tulikin ilmoitus, että lakko taukoaa pääsiäisen ajaksi. Sinänsä se ei haitannut – kyllä mulle tuplaliksa aina kelpaa. Pääsiäislauantaina oli tarkoitus olla Jyväskylän näyttely, jonne olin ilmoittanut Saran ja Freyan H:n metsästämisen toivossa, mutta se peruuntui liian vähäisen koiramäärän vuoksi. Noh, rahat sai tästä lystistä takaisin ja sain yhden vapaapäivän, joten ehkä tässäkin jäätiin plussan puolelle. Täytyy koittaa näyttelyjuttuja uudestaan myöhemmin – kun löytyisi kohtuumatkan päästä tuomari, jolle kehtaisi koiransa näytille viedä.

”Eihän treenit loppuneet vielä, eihän?”

Pääsiäisen jälkeen työt jatkuivat ihan listan mukaan, joten treeneissä ei päästy käymään yhtään aktiivisemmin kuin tavallisestikaan töiden keskellä. Saran tokoilut ovat jääneet vähälle – ensin oli lumimyrskyä ja pihassa lunta niin paljon, ettei päässyt pihasta mihinkään, sitten työvuoropäällekkäisyyksiä. Viimeksi valmennuksessa leikittiin, tehtiin ruudun vapaata tarjoamista, harjoiteltiin kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan -vaihtoja ja hyppynoudon linjausharjoituksia. Sara nauratti ohjaajaa, kun fiksasin hyppyestettä, ja sillä aikaa Sara haki vähin äänin noutokapulan suuhunsa ja istui nätisti se suussa selkäni takana odottamassa, että muija saisi joskus valmista 😀 Paikkaistumista on myös työstetty. Käytiin eräänä aamuna Marin kanssa kahdestaan hallilla tokoilemassa, jatkettiin ruudun vapaata tarjoamista, tehtiin tunnaria ja paikalla istuminen. Lempi pääsi tekemään vähän rallyjuttuja. Oli tosi hyvät treenit!

Kun mainitsin, että sitä lunta oli liikaa…

Meillä on jatkunut myös rallyvalmennus, josta tosin olen joutunut jokusen kerran jättämään väliin – jos valkku loppuu to iltana klo 22, olen kotona klo 22.30 ja seuraavana päivänä on aamuvuoro, niin on pakko priorisoida oma jaksaminen. Nyt ollaan useammalla kerralla satuttu valmennukseen ratatreenikertoina. Ne ovat tehneet hyvää – olen saanut kouluttajalta hyviä ajatuksia ja vinkkejä Saran ratatyöskentelyyn. Sen kanssa on edelleen nopean pyllyn ongelma (ennakoi istumista), joten se täytyy viedä kylttitehtäville niin, että en hidasta kyltille ollenkaan. Oona ehdotti myös, että opettaisin Saralle erillisen käännöskäskyn, joka tarkoittaa, että käänny, mutta älä istu missään vaiheessa. Luulen, että Sara hyötyisi myös pienestä tehotreenistä jakkaralle.

Lempikin on kertaalleen päässyt rallyradalle treeneissä. Se teki radan muuten oikein kivasti, mutta karkasi ensin lähdöstä ihanan Oonan moikkaamaan. Täytyy ehkä hieman treenata itsehillintää ennen kuin harkitsee kisoja 😀 Lempi tökki innostuksissaan myös mun oikeaa kättä, joudun sitä käyttämään vielä jonkin verran apuna pitemmillä seuraamispätkillä oikealla puolella. Mutta ehkä siitä joskus valmista tulee!

Huhtikuun puolivälissä käväistiin Katriinalla hoidettavina – minä ja neljä koiraa. Keksi (E. Naroona) on voinut toistaiseksi aika hyvin, jalka ei ole kipuillut ja Librela + gabapenttiini yhdessä tuntuvat toimivan. Keksillä oli hoidettavaa niskassa ja etupäässä, ei ihme, kun katselee, millaisia vauhtispurtteja se vetää Tipun ja välillä Saran kanssa. Maaru/Tipu (E. Shaula) oli mukana myös, sillä ei tällä kertaa onneksi ollut taustalla mitään isompaa katastrofia. Siltä hoidettiin myös vähän niskaa ja lantiota. Saralla oli aikalailla sama vikalista kuin siskollaan, sillä myös niska ja lantio hieman jumissa, mutta ei kovin pahasti. Sen sijaan minusta aika hyvältä vaikuttanut Lempi olikin juntturassa, se oli Katriinan sanoin vetänyt sukan selkärankansa ympärille, niska oli myös jökissä. Olin ilmoittanut Lempin agikisoihin pari päivää hoidon jälkeen, mutta kisat jäivät tällä kertaa kisaamatta, vaikka Lempi kuulemma aukesi hoidon myötä aika hyvin. Ei liene kuitenkaan yllätys, että ihmisolento oli jälleen se huonoimmassa jamassa ollut koko porukasta. Olin vielä ajatellut, etten ehkä tällä kertaa kuitenkaan hoidata itseäni ja säästän rahat johonkin tähteellisempään, mutta nyt taidetaan olla jo siinä tilanteessa, että mulla ei ole varaa jättää itseäni enää hoitamatta. Olen huomannut omassa liikkumisessa ison parannuksen ja kivut ovat huomattavasti vähentyneet Katriinan hoitojen myötä. Seuraavan kerran mennään hoitoon sitten kesäkuussa.

Huhtikuussa oli tärkeä päivä – Sara sai oman Muffinin! Se on ollut erittäin suuresti rakastettu, niin Saran kuin Lempin taholta.

Rakkaus Muffiniin kulkee suvussa, tässä aito ja alkuperäinen Muffinifani eli Tipu! Aika söpö vai mitä?

Osteopaatin hoitoa seuranneena päivänä oltiin taas uudenlaisen jännän äärellä – oltiin varattu pienellä Emppuporukalla ankkapaimennuspäivä Somerolle Woollandiaan! Tämä oli tosi jännää ja vähän ahdistavaakin (terveisin ihminen, joka pelkää kaikkia varpusia isompia lintuja, kuulen vieläkin räpylöiden läpsytyksen betonilattialla 😀 ). Meillä oli ensin kaksi kierrosta ankoilla maneesissa ja lopuksi yksi kierros lampailla pellolla isossa aitauksessa. Menossa olivat mukana meidän lisäksi Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Hanna & Mera (E. Moonheart), Aino & Maaru (E. Shaula) ja Ari, Sirpa & Haba (E. Saros).

Sara oli ensimmäisellä kierroksella ankoilla noin miljoona kysymysmerkkiä pään päällä. Se teki muutamia aika kivanoloisia pätkiä, mutta ei vielä lähtenyt pitemmin työskentelemään. Toisella kierroksella ajatus oli kypsynyt, Sara teki tosi kivoja ja rauhallisia kuljetuspätkiä. Kouluttaja sanoikin, että Sara ei varmaan tarvitsisi monta treeniä, niin sen voisi päästää irti.

Lempi sen sijaan, voi hyvänen aika. En ihan ottanut selvää, olivatko ankat sen mielestä edessä käveleviä paisteja vai oliko sillä joku isompi ajatus niiden paimentamisesta, sen verran kiihkeänä se kävi. Toisella kierroksella Lempi malttoi jopa hetkittäin hengittää. Sen kanssa jäimme siis vielä odottelemaan suurempaa valaistumista.

Lempi katselee ankkoja. Kuvan otti Hanna, kiitos! ❤

Lampailla meidän piti näyttää kouluttajalle vähän, millaisia juttuja olemme tehneet, ja sen pohjalta otettiin asioita täsmätreeniin. Molempien kanssa päästiin työstämään samoja juttuja – etäisyyden pitämistä lampaisiin ja suoraan ajamista. Sara vastasi treeniin aika hyvin, mun piti ensin teettää sillä flänkki, sitten pysäyttää se, edetä lampaiden kanssa sopivan matkan päähän ja siitä kutsua koiraa ajamaan suoraan ihan muutamia askeleita kerrallaan. Lempi sähläsi ihan valtavasti lampaiden takana, mutta se sentään työskenteli, mikä oli melkoinen parannus edellisiin treeneihin (tästä tulee erillinen päivitys joskus, kun saan siihen kuvia). Se oli kovin kiihkeänä myös lampailla katsottuaan aitauksen reunalta muiden työskentelyä. Lempi ei vastannut treeniin ihan yhtä hyvin, mutta tämä tuntui silti edistykseltä. Harjoitukset siis jatkuvat.

Ankkapaimennus oli wankkaa ❤

Vappua edeltäneeneellä viikolla mulla piti olla yövuorot, mutta joku kauhea rutto iski, eikä ollut töihin mitään asiaa. Onneksi olo koheni väliaikaisesti lauantaihin, sillä oltiin taas jännän äärellä – Lempin ja Nupun luonnetestit! Viiltelin henkisesti koko viikon ranteitani auki, kun ahdisti Lempun puolesta niin paljon 😀 Lempi suoriutui kuitenkin vapputivolista ihan hyvin! Tuomareina luottokaksikkopari Kerkkä & Hynynen, joiden koiranlukutaitoon luotan loputtomasti ja osaamista luonnetestauksessa arvostan suunnattomasti!

Tässä vielä rivi kirjoitettuna:

  • toimintakyky +1a kohtuullinen
  • terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • puolustushalu +1 pieni
  • taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
  • temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • pehmeys +1 hieman pehmeä
  • luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • laukauskokematon

Yhteensä +140 pistettä ja jos rodussa vielä arvosteltaisiin tämä hyväksytty/hylätty, niin tämä olisi hyväksytty!

Lempi oli testissä vähän urheampi kuin etukäteen odotin. Se leikki kepillä ihan kivasti, mutta se alkoi aika varhaisessa vaiheessa vähän ujostella pahojen setien kanssa. Lempi selvitti kelkan aikalailla itse ja nopeammin kuin etukäteen olin ajatellut. Olin aika varma, ettei Lempi puolusta minua hyökkäyksessä, mutta sillä yllättäen olikin vähän ajatuksia sen suhteen, uskallus loppui kuitenkin pian kesken. Haalaria se väisti, muttei loppujen lopuksi ihan hirveästi, ja tynnyrillä näin siitä itsekin, että sen reaktio tulee pienellä viiveellä ja isohkolla kaarella. Tynnyrin jälkeen siitä alkoi näkyä, että se on kuormittunut. Pimeässä huoneessa Lempi joutui etsimään minua tovin, koko ajan se työsti, kerran meni ihan vierestä ohi, ja lopulta se raasuparka oikein säpsähti, kun löysi mamman. Seinä oli odotetusti Lempille vaikein, mutta se yritti kuitenkin vähän puolustaa itseään. Seinän jälkeen Lempi oli sitä mieltä, että nyt sitä on kiusattu tarpeeksi, ja voitaisiin lähteä vaan takaisin autolle. Lempi ei arjessa reagoi koviin ääniin, testissä se säpsähti yllättävän isosti ensimmäistä laukausta. Itse ajattelen, että se kertoi enemmän ehkä kuormituksesta kuin varsinaisesta kovien äänien jännäilystä. Mutta olen tuomareiden kanssa samaa mieltä jokaisesta ruksin paikasta sen perusteella, mitä koira testissä esitti!

Kaikkinensa minusta Lempi oli oma itsensä testissä. Ehkä nyt luonnetestin valossa näen, että hyvin avoimena pitämäni koiran kiihkoilu ihmisten luo on osittain myös jännitystä, ja osa sen pehmeytenä pitämääni käytöstä selittyykin ehkä hermorakenteen kautta. Mua jännitti etukäteen aika paljon, jääkö Lempille testin jälkeen jotain epävarmuutta tai jännäilyä arjessa, mutta onnekseni se osoittautui turhaksi. Lempi oli jo testin jälkeen palauttelulenkillä oma höntti itsensä eikä se ole ulkona ihmisten ilmoilla käydessä suhtautunut ihmisiin yhtään epäluuloisemmin kuin ennenkään. Minulle Lempi on rakas juuri sellaisena kuin se on – niin kuin tuomareillekin alkuhaastattelussa sanoin, se oli juuri sitä, mitä silloiseen elämäntilanteeseeni tarvitsin sen tullessa meille ❤

Lempin testin jälkeen jännittely jatkui Nupun testin muodossa. Tässä alla videot:

Ja Nupun suora kirjoitettuna:

  • toimintakyky +1 kohtuullinen
  • terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • temperamentti +3 vilkas
  • pehmeys +1 hieman pehmeä
  • luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
  • paukkuärtyisä

Nupulle yhteensä +157 pistettä, ja tämäkin olisi hyväksytty testi!

Meidän hyvin samankaltaisina pitämistämme ”saksalaisista ja saksansukuisista” puikkonokkatytöistä löytyikin aika silmin havaittavia eroja testin myötä 😀 Nupussa näkyi mielestäni hyvinkin positiivisesti hermot, jotka kantoivat testin läpi vähän vähemmällä kuormittumisella. Nupun reaktiot olivat vähän sähäkämmät, mitä temperamenttiero varmasti selittää. Nuppukin ujosteli pahoja setämiehiä eikä lähtenyt leikkimään vieraiden kanssa, vaikka yrityksen puutteesta se ei setämiesten taholta jäänyt kiinni. Nuppu oli tosi ripeä pimeässä huoneessa ja samoin kelkalla – en ole aiemmin nähnyt koiran kiipeävän kelkan päälle ennen kuin se on selvittänyt, mikä koko kapistus edes on 😀 Mietittiin Marin kanssa, että jäiköhän Nupulla vähän haukkumoodi päälle, kun se haukkui paukuille, Nuppukaan ei arjessa ole reagoinut ääniin.

Oltiin tosi tyytyväisiä meidän tyttöihin! Testien päätteeksi käytiin Muuramenharjulla palauttelulenkillä, mukana olivat myös meidän henkisenä tukena olleet Saana & Koda (E. Gilgamesh)!

Toukokuu on tätä blogitekstiä valmistellessa ennättänyt melkein puoliväliin. Ollaan viritelty taas kimppatreenejä Emppuporukalla, kun nyt alkaa kentät viimein olla sulat ja kuivat. Myös lenkkimaastoja on taas enemmän tarjolla, kun hiihtäjät ovat viimein kaikonneet suksineen. Kaikkea kivaa ja jännittävää on taas luvassa kevään ja kesän mittaan, yritän vähän petrata tämän bloggaamisen suhteen.

Onnetar suosi tyttöjä arpajaisissa 😀


Jätä kommentti

Elämää pentujen jälkeen

Pentuprojektin päättymistä seurasi jälleen pitempi blogihiljaisuus. Tiiviimmän bloggaamisen ja ylipäätään pentuprojektin jälkeen tuntuu aina, että nyt tarvitsee vähän paussia ja ylipäätään aikaa itselleen (ja koirilleen). Ja toisaalta tämä meidän perusarki tuskin on kenestäkään niin mielenkiintoista pennuista lukemiseen verrattuna – tai niin ainakin arvelen.

Pentujen kuulumisia lyhyesti ensin. Kaikilla on mennyt pääosin tosi kivasti uusissa kodeissaan! Pepillä tuli joku erikoinen epävarmuuskausi uuteen kotiin muuttamisen jälkeen, mutta sekin on onneksi kuulemma jo reipastunut. Aika kivaa palautetta on pentujen uusilta omistajilta tullut, että ovat olleet pentuihin varsin tyytyväisiä, ja kotivalinnat olivat osuneet aika nappiin. Olen saanut Instagramissa ja pentujen meseryhmässä ihastella paljon kuvia ja videoita, ja tästä porukasta neljää olen päässyt näkemäänkin tässä välissä pentujen lennettyä meiltä maailmalle. Nyt pentujen lähestyessä 4kk ikää kaikilla on jo vähän koipeliinivaihe meneillään, ja viikolla tuli useammalta viestiä, että etuhampaat ovat alkaneet vaihtua! Aina sitä vaan hämmästyy, miten lyhyt se pikkupentuvaihe onkaan.

Merkkipäiväuutisia! Lempi – minun Pempunen! – täytti 16.2. jo 5 vuotta! Voi apua, mihin tää aika oikein meneekään. Kai se on hiljalleen todettava, että mulla on nyt yksi aikuinen ja yksi nuori aikuinen kotona. Samana päivänä N-pentue täytti puolestaan 7 vuotta – bloginkin kautta vielä onnea parhaalle viisikolle! ❤ Myös Nupun synttärit ovat jääneet päivittämättä tänne – sekin täytti 19.3. jo 4 vuotta!

Ensimmäiset viikot pentujen lähdön jälkeen olivat jotenkin todella tuskaisia. Kaipasin ihan hirveästi pieniä päivän ilostuttajia, vaikka arvostinkin suunnattomasti kunnon yöunia ja hektisen elämän rauhoittumista. Sitten nosti päätään ihan kauhea kolmannen koiran kaipuu. Vuorotellen harmittelin, että olisiko sittenkin pitänyt jättää pentu kotiin, ja välillä huokaisin helpotuksesta, että onneksi nyt ollaan ihan vaan omalla porukalla. Tiesin kyllä, mistä kolmannen koiran kaipuussa oikeasti oli kyse. En sinänsä kaivannut pentua tai mitä tahansa koiraa – minulla oli ja on edelleen kauhea ikävä Riniä. Kuluneet viikot ovat tuntuneet henkisesti aika raskailta, kun nyt on ollut vasta oikeasti aikaa tehdä surutyötä. Monet itkut on tullut itkettyä, ja Rini tulee mieleen joskus aika yllättävissäkin arkisissa hetkissä.

Keksi, Lempi ja Sara ❤

Keksi (E. Naroona) kävi meillä helmikuun loppupuolella melkein viikon hoidossa, se vähän helpotti kolmannen koiran tuskaan. Keksi on niin ihana ❤ Ollaan Ainon kanssa viikottain useamman kerran tekemisissä, ja meillä on ollut sellainen aika luonteva ja toimiva yhteisomistajuus – ollaan monet kerrat todettu, että Keksi saa päättää, kumman omistajan luona se milloinkin haluaa olla. Joskus se ihan selvästi lenkin jälkeen päättää, että nyt on aika lähteä kyläilemään. Keksi on aina tervetullut vieras, se tulee meille kuin kotiinsa ja on niin helppo lisä tässä meidän porukassa. Olin muuten yhden viikonlopun viiden koiran yksinhuoltajanakin, kun Ainon koko kolmikko oli meillä Ainon viettäessä agilityn ylituomarikokelaiden lähikoulutusviikonloppua toisella paikkakunnalla. Meillä meni hyvin – olin yövuoroissa, joten koirille oli tarjolla lähinnä rauhaisaa oleilua lenkkeilyn lisäksi.

Pentujen lähdön jälkeen oli myös aika alkaa työstää tätä meidän oman lauman toimintaa ilman Riniä. Lempi ja Sara tulevat juttuun keskenään todella hyvin, mutta Sara on niin helposti Lempin vietävissä, että se teettää minulla välillä vähän työtä. Koiranohitukset ottivat meillä takapakkia tosi paljon, kun Rini ei ollut enää rauhoittamassa ohitustilanteita omalla vakaalla ja välinpitämättömällä käytöksellään. Sara ei yksinään reagoi vastaantulijoihin mitenkään, mutta kun Lempi kiihtyy, niin Sara alkuun oikein kiljui, kun se ei tiennyt, miten tilanteessa olla. Onneksi ohitusten raskain vaihe ei kestänyt kuin parisen viikkoa. Nyt ollaan jo samassa tilanteessa, missä Rinin ollessa vielä osa laumaa – saan Lempiin kontaktin, vaikka se ennättäisi nähdä vastaantulevan koiran ennen minua, ja ohitukset onnistuvat rauhallisesti ja hallitusti. Ollaan saatu hyviä ohituksia useita, vaikka vastaantuleva koira provosoisikin tyttöjä.

Normaaliin arkeen palaamisen myötä ollaan palattu myös harrastusten pariin. Aika aktiivisesti on käytykin treeneissä – maanantaisin Saran agitreenit, vuorotiistain Saran tokovalmennus, torstaina Lempin agility – ja niiden perään vielä rallyvalmennus. Rallyvalmennuspaikan otin alun perin Lempille, mutta Lempi ei ole vielä kertaakaan sinne päässyt. En ole hennonnut istuttaa Saraa koko iltaa autossa, joten se on saanut käydä rallyilemassa, kyllähän sekin niistä treeneistä hyötyy. Rallyvalkussa selvisi sellainenkin hupaisa juttu, että nuori lupaava agilitykoirani ei osaa rallyradalla mennä putkeen tai hypätä hyppyä 😀 Tai no, nyt hyppy alkaa jo pienen intensiivitreenin jälkeen sujua.

Tästä minun säihkysilmästä rallykouluttaja sanoi tällä viikolla, että se on aikuistunut ihan hirveästi viime kerrasta – eikä siitä ole kuin pari viikkoa!

Ollaan käyty myös aika tiivis setti paimentamassa. Talvi on ollut haastavaa paimennusaikaa, kun lunta on tullut niin paljon, ja lampaat ovat selvästi todella tahmeita kulkemaan umpihangessa – tai edes poluilla. Ollaan taisteltu Lempin itsevarmuuden kanssa, se on tosi haastava saada työskentelemään sen mentyä sellaiseen ”en minä kykene tähän” -moodiin. Saralla oli ennen juoksun alkua myös yksi perin kummallinen treeni, kun se ei osannut suuntia, esitteli mulle vain närkästyskorvia ja haukkua paukutti. Seuraaviin treeneihin menin jo valmiiksi leuka rinnassa, ja molemmat tekivät vastavuoroisesti niin hienon treenin, että Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria.

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna oli paljon kivaa ohjelmaa heti mun talviloman alkajaisiksi. Hanna ja Mera tulivat meille perjantaina, jolloin käytiin illasta Ainon ison kentän ratatreeneissä Jattilassa. Lempi teki aika haastavan agiradan ja Saran kanssa kävin kokeilemassa hyppyrataa. Agiradalla oli Lempin kanssa paljon sellaisia haastavia juttuja, joihin meidän taidot eivät riittäneet, mutta hyvää treeniä kuitenkin. Saran hyppäri oli aika jees, mutta itsevarmuus ei riittänyt vielä keppeihin ilman etupalkkaa.

Lauantaina päästiin viikonlopun varsinaiseen ohjelmanumeroon eli Emppujen paimennusviikonloppuun Mirvan opissa! Paimentamassa meidän lisäksi olivat Aino & Maaru (E. Shaula), Ari & Haba (E. Saros), Mari & Noa (E. Norris) ja Nuppu (Titangus Daracha), Hanna & Mera (E. Moonheart) sekä Saana & Koda (E. Gilgamesh) ja Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir)! Olipa ihana saada heti innokkaita uusia Empputiimiläisiä mukaan! Keli ei lauantaina meitä suosinut – ihan karsean kylmä tuuli ja lumisade, ei onneksi ihan niin paha myrsky kuin mitä ennuste ensin lupasi. Siinä oli paimennusmotivaatio koetuksella, mutta jälleen kerran todettiin, että tällä loistoporukalla on aina kivaa, suosi keli meidän touhuja tai ei! Sunnuntaina jatkettiin pentuja lukuun ottamatta samalla porukalla, silloin onneksi kelikin oli vähän inhimillisempi.

Pari kuvaa Marin ja Nupun treeneistä. Nupulla oli hienoja pätkiä ja välillä vähän haasteita, mutta ne kuuluvat lajin kuin lajin harrastamiseen!

Maarulla oli vähän taukoa alla paimennustreeneissä, mutta hienosti meni molempina päivinä!

En ole hetkeen nähnyt Habaa paimentamassa, mutta se esitteli tosi hienoa työskentelyä koko viikonlopun! Se on mukavasti saanut lisää itsevarmuutta 🙂

Meidän lauantain ensimmäinen lapsitähti eli Koda! Kodaa lampaat alkuun vähän jännittivät, mutta vitsi miten hienosti se työsti oman jännityksensä ja lähti tekemään hommia! Ensimmäisellä kierroksella se vähän haki tuntumaa ja toisella kierroksella meni niin pätevänä aitaukseen – tää on hei jo tuttu juttu! Mirva kehui, että kannattaa tämän pojan kanssa tulla toistekin, näytti aika hyvältä!

Lauantain toinen lapsitähti eli Vilho! Tää pikkutyyppi meni aitaukseen henkselit paukkuen, että nyt kuulkaas lambileidit mennään! Vilho esitteli niin huikean hienoja ajatuksia, että kasvistädin piti ihan silmiä hieroa ja miettiä, että voiko tää tyyppi olla lähtöisin meiltä 😀 Lampaat vähän kokeilivat pikkupojan itsevarmuutta, eikä Vilho pelännyt niitä ollenkaan. Mirva sanoi myös Vilhosta, että kannattaa käydä paimentamassa toistekin. Ja jos Miljalotta vielä miettii tulevaisuuden lajivalintoja, niin Vilho taisi valita ainakin yhden 😉

Yksi huikean kehityskaaren harpannut paimentaja oli myös Mera! Se on aikuistunut ihan hirveästi sitten viime näkemän, ja Hanna pääsi Meran kanssa käytännössä jatkamaan suoraan siitä, mihin edellisenä viikonloppuna puoli vuotta sitten jäivät. Lauantaina Mera paimensi liinassa, mutta sunnuntaina se sai jo mennä liina perässään, kuten parista kuvastakin näkyy.

Noan työskentelyäkään en ole päässyt hetkeen seuraamaan, mutta sehän teki tosi kivasti hommia! Noa on kiltti poika, se reagoi herkästi lampailta tulevaan paineeseen, mutta yrittää tomerana partiopoikana tehdä aina parhaansa.

Saran kanssa lauantain treenit menivät säätäessä. Se esitteli mulle taas närkätyskorvia, teki ihan ihmeellisiä valintoja ja kuunteli varsin valikoivasti ohjeita. Lauantaina treenattiin peruskuljetusta ja kujaa. Oli hyviäkin pätkiä joukossa, mutta jos edellisestä loistotreenistä olin vähän innostunut, niin tämä lauantain treeni palautteli takaisin maan pinnalle. Mirva lohdutteli sanomalla, että vaikuttaa melko tavalliselta nartun juoksukiertoon liittyvältä jutulta, ehkä se otti vähän itseensä, kun ennen treeneihin menoa sanoin sille, että pitää olla nätisti. Sunnuntaina lepertelin Saralle ja lähdin siitä melko suoraan rataa tekemään, se teki hommia huomattavasti paremmin, joskaan ei vielä ihan omalla tasollaan. Radalla olleen kujan sössin itse, mutta laidunnus ja lampaan kiinniotto sekä tiepysäytys sujuivat aika hyvin. Sunnuntain toisella kierroksella tehtiin lampaiden kääntämistä, mikä on mun koirilla toiminut hyvänä itsetunnon nostatustreeninä, ja Saran piti myös harjoitella paikalla pysymistä sillä aikaa, kun minä lepertelin lambileidien kanssa.

Lempillä taas lauantaina oli ihan hyvä päivä, se sai lampaat hyvin liikkeelle ja teemana ollut kujatreeni sujui sen kanssa varsin hyvin. Sunnuntaina ratatreenissä sillä sitten loppui usko omaan itseensä, kun pari lammasta hidasteli, ja Lempiä alkoi ahdistaa. Sitä jännitti kauheasti myös laidunnuksessa. Lempillekin tehtiin sunnuntain toisella kierroksella lampaiden kääntämistreeniä, tuntui, että se oli aika hyvä päätös viikonlopulle.

Viikonloppuna otettiin – tai yritettiin ottaa – myös joitakin potretteja, ei kylläkään kaikista osallistujista! Lauantaina koitettiin saada pennuista joku järkevä sisaruskuva, mutta voitte varmaan arvata, mitä siitä tuli 😀

Yksinään heistä sai vähän helpommin edes jotain edustuskuvia. Poseeraamistaitoja täytyy vielä vähän harjoitella 😀 Mutta tässä söpö Koda (E. Gilgamesh)…
…ja tässä meidän karvakeisari Vilho (E. Fenrir)! Söpö kuin mikä! Hassusti tässä vaiheessa osa pennuista on enemmän keskittynyt karvojen kasvatukseen.

Otettiin uudet passikuvat myös Merasta (E. Moonheart)!

Nuppu (Titangus Daracha)

Maaru (E. Shaula)

Sara (E. Soraya)

Paimennusviikonlopun päälle oli muuten aika raukeaa porukkaa kotona! Meidän oli tarkoitus lähteä lomalla käymään pitkästä aikaa Joensuussa, mutta auto ilmoittikin, että kotimatkailun sijaan voidaan suunnata vaan lähikorjaamolle. Samalla keikalla tuli tieto taannoisen jäisen lumipallon kanssa kontaktin ottamisesta aiheutuneista vaurioista – ja eritoten niiden korjauskustannuksista. Ei lämmittänyt mieltä se summa, mutta pakkohan se on korjata, kun ei koiraharrastaja elämässä pärjää ilman menopeliä. Lomaviikko ei kyllä muutenkaan tuntunut oikein lomalta, kun piti seurata niin aktiivisesti hoitajien palkkataistelun etenemistä. Olin ihan varma, että lakkoon ei tulla koskaan menemään, mutta näköjään elämä yllättää välillä.

Väsyneet lomalaiset

Lomaviikon aluksi käytiin kuitenkin Saran agitreeneissä, kun Aino meitä autottomia kyyditsi. Tiistaille sovittu koirien uintiaika ja Saran illan tokotreenit sen sijaan jouduin perumaan, kun olisi ollut vähän työlästä julkisilla siellä kulkea. Keskiviikkona saatiin meille hoitoon Nuppu, kun Mari lähti työmatkalle Helsinkiin, ja meillä oli siellä yhteistä ohjelmaa paimennuksen saralla tulevana viikonloppuna. Nupun edellisestä hoitokeikasta meillä olikin aikaa! Alkuun se murheissaan hakeutui vuoroin ovelle ja katseli ikkunasta, joko kotiväki kohta tulee sitä hakemaan, mutta käytiin porukalla pitempi iltalenkki, sen jälkeen se rentoutui. Torstaina se oli jo aikalailla oma itsensä. Nuppu on kyllä perin hupaisa tyyppi, sitä on tosi vaikea ottaa vakavasti, kun se jatkuvasti on naama irvessä ison hymynsä kanssa 😀

Käytiin torstaina ja perjantaina lenkillä Saijan lauman kanssa, meillä meni oikein mukavasti! Perjantaina suunnattiinkin sitten reissun päälle, mutta tämä reissu ansaitsee ihan oman postauksen, joten siitä lisää myöhemmin!

Alkuvuodelta taitaa olla kaikki Empputiimin tulokset päivittämättä tänne blogiin, joten ennen kuin lista tästä pitenee, täytyy kirjurin ryhdistäytyä!

  • Linda ja Bree (E. Sweetheart) ovat tykittäneet rallytokossa monta upeaa tulosta! 15.1. Bree sai toisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta 99 pisteellä ja 2. palkintosijan kera! 22.1. Bree viimeisteli avoimen luokan koularin RTK2:sen täydellä 100 pisteen suorituksella! 26.2. Bree kilpaili jo voittajaluokassa hienosti 93 pisteellä sijoittuen 2. palkintosijalle, ja 5.3. tuli toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta 97 pisteellä ja luokkavoitolla!
  • Rallya ovat kisanneet myös Mari ja Nuppu (Titangus Daracha)! Nuppu korkkasi avoimen luokan 30.1. 94 pisteellä, ja 19.2. Nuppu sai toisen hyväksytyn tuloksen 93 pisteellä ja TP:n kera!
  • Mari ja Noa (E. Norris) kisasivat mestariluokassa rallya 19.2. ja sieltä tuli Noalle toinen hyväksytty tulos 78 pisteellä!
  • 26.2. Hanna ja Leo (E. Maybe I’m A Lion) saivat toisen hyväksytyn tuloksen rallytokon avoimesta luokasta 89 pisteen kera!
  • 26.2. Hanna korkkasi rallytokouran myös Meran (E. Moonheart) kanssa, heti komeasti 97 pistettä ja hyväksytty tulos!
  • 5.3. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat rallytokossa viimeistä kertaa voittajaluokassa, Vilpulle 98p, 2. palkintosija ja uusi titteli RTK3!
  • Emppujen agilitykisaajiin on myös saatu alkuvuodesta uusia nimiä! Hanne ja Ohmi (E. Lionheart) korkkasivat hyppyradat 12.3. Tampereella hienolla 5vp:n suorituksella, ja seuraavana viikonloppuna kotikisoista myös 5vp. 30.3. Ohmi sai ensimmäisen merkinnän kisakirjaan 0-tuloksella LUVAn kera ja luokkavoitolla!
  • Lempin kanssa kisattiin meidän ensimmäiset yhteiset FCI:n alaiset agikisat 19.3. Agiradoilta 10vp ja tosi hyvä hylly, mutta hyppäriltä saatiin myös Lempille kisakirjaan ensimmäinen merkintä 0-radalla ja LUVAn kera!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) kävivät Vantaalla 13.3. tekemässä hienon nollan 2-luokassa!
  • Saila on tehnyt pari 0-rataa myös Messin (E. Naldo) kanssa 2-luokassa: ensin 29.1. Jyväskylässä ja 19.3. Lempäälässä!
  • Terveystuloksiakin on kertynyt liuta! Silmät on peilattu alkuvuoden aikana Rufukselta (E. Wishmaster), Vipsiltä (E. Salacia), Freyalta (E. Listen To My Story), Moiralta (Color Runs Ready for Success) ja Nupulta (Titangus Daracha) – kaikilla terveet silmät! Nupusta teetettiin myös MyDogDNA-geenitestipaketti.

Paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille ja kiitos aktiivisuudesta! ❤


Jätä kommentti

Empputiimin tuloskatsaus vuodelta 2021

Vuosi on vaihtunut uuteen, ja vielä hetkeksi käännetään huomio meidän tiimin viime vuoden saavutuksiin. Empuilla oli tosi hieno vuosi, kasvatinomistajat ovat olleet ihanan aktiivisia!

TERVEYS:

Empathica’s Sirius ”Puhti” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, SP0, olat terveet

Empathica’s Fireheart ”Kromi” lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0

Empathica’s Lionheart ”Ohmi” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0, polvet 0/0

Empathica’s Moonheart ”Mera” lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0

Empathica’s Ravenheart ”Nelli” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0

Empathica’s Sweetheart ”Bree” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terveet

Red’n Ready Make It Double ”Oodi” lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terveet

Empathica’s Listen To My Story ”Freya” silmät peilattu puhtaiksi, geenitestattu DM (terve)

Empathica’s Eyes On Me ”Taika” silmät peilattu puhtaiksi, geenitestattu DM (terve)

Empathica’s Naroona ”Keksi” virallinen sydänkuuntelu, ei sivuääniä, oireeton

Empathica’s Shaula ”Maaru” virallinen sydänkuuntelu, ei sivuääniä, oireeton, polvet 0/0

Empathica’s Salacia ”Vips” virallinen sydänkuuntelu, ei sivuääniä, oireeton, polvet 0/0


RALLYTOKO:

Empathica’s Sweetheart ”Bree” RTK1, AVO99

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” RTK1, RTK2, VOI93, VOI97

Empathica’s Listen To My Story ”Freya” RTK1

Empathica’s Maybe I’m a Lion ”Leo” RTK1, AVO81

Empathica’s Soraya ”Sara” RTK1

Two Coasts’ Rala ”Lempi” VOI88, VOI82, RTK3

TOKO:

Empathica’s Salacia ”Vips” ALO1, AVO1

Empathica’s Soraya ”Sara” ALO1

Empathica’s Sweetheart ”Bree” ALO1, AVO1

AGILITY:

Empathica’s Neytiri ”Helmi” 2x 0-rata, 1x SERT-A

Empathica’s Naldo ”Messi” 3x 0-rata

Empathica’s Saros ”Haba” 2x LUVA

Empathica’s Shaula” Maaru 3x LUVA

Color Runs Ready for Success ”Moira” 2x LUVA –> nousu 3-luokkaan

PAIMENNUS:

Empathica’s Shaula ”Maaru” 3x PAIM1 EH, PAIM1 ERI –> kilpailuoikeus 2-luokassa, 1-luokan rotumestaruus

Empathica’s Saros ”Haba” PAIM-E

Empathica’s Fireheart ”Kromi” PAIM-T

Empathica’s Moonheart ”Mera” PAIM-T

Titangus Daracha ”Nuppu” 2x PAIM2 EH

Titangus Daracha ”Nuppu” ASCA started sheep 80p, Q

KÄYTTÄYTYMISKOE:

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” PAKK1, BH

Empathica’s Soraya ”Sara” PAKK1, BH

Empathica’s Sweetheart ”Bree” PAKK1, BH

PK:

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” HK1 276p

NOSEWORK:

Empathica’s Saros ”Haba” 1x KEK 100p, 1x YEK 100p sisäetsinnästä


MH-LUONNEKUVAUS:

Empathica’s Salacia ”Vips” mh-luonnekuvaus suoritettu, laukaukset 4

Empathica’s Saros ”Haba” mh-luonnekuvaus suoritettu, laukaukset 4

Empathica’s Shaula ”Maaru” mh-luonnekuvaus suoritettu, laukaukset 1

Empathica’s Soraya ”Sara” mh-luonnekuvaus suoritettu, laukaukset 2

NÄYTTELYT:

Empathica’s Hazelnuts ”Nekku” 2x VSP, 2x ROP-veteraani, 1x VSP-veteraani, 2x SERT –> FI MVA

Empathica’s Sweetheart ”Bree” JUN-EH

Empathica’s Salacia ”Vips” AVO-EH

Empathica’s Braveheart ”Zeke” JUN-T

Emppuperheeseen syntyi tänä vuonna kaksi pentuetta: elokuun alussa Kodan ja Freyan ainokainen Odin (Empathica’s Grimnir) ja viikko ennen joulua Menon ja Taikan ihanat vauhtimarsut, jotka kasvavat vielä täällä kasvattajan huomassa pentulaatikossa. Yksi iso menetyskin tälle vuodelle mahtui, kun oma ensimmäinen aussieni Rini (Hazelmoor Natty Napkin) oli aika saatella kesän viimeisten auringonsäteiden matkaan elokuun viimeisenä päivänä, 3 viikkoa ennen 15-vuotissynttäreitä. Sen lisäksi, että Rini oli minulle ihan korvaamaton ystävä, rakas perheenjäsen, monilahjakas harrastuskoira ja opastajani koiramaailmaan, se antoi myös kasvatustyölleni suuntaviivat hyvästä aussiesta ja siitä rotutyypistä, jota haluan kasvattaa. Koen, että näiden suuntaviivojen muodossa Rini elää vahvasti kasvatustyössäni, vaikken siitä ainakaan vielä ole saanut kasvatustyöhöni jatkoa sen omien jälkeläisten jälkeen.

Olen valtavan ylpeä ja kiitollinen tästä toisesta perheestäni vuosi toisensa jälkeen, niin hienoa seurata sivusta koirakoiden kasvua ja kehitystä! Ei yksistään harrastuksissa vaan myös arjessa – sitä arkea koirien kanssa kaikki kuitenkin elämme pääasiassa harrastusten rinnalla. Valtavan suuret ja lämpimät kiitokset Empputiimille vuodesta 2021, lähden ilolla tämän porukan kanssa alkavaa vuotta kohti!

Alla joitakin kuvamuistoja vuoden varrelta, valtaosa omalta kameralta, mutta jokunen otos on Hanna Lehmusvuoren, Maiju Livion, Maija Rýdin, Marjut Köylijärven ja kasvatinomistajien kameroilta!


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskatsaus

Kiireet eivät ole täällä päässä hellittäneet, mutta yritän yhden rästihomman saada pitkästä to do -listasta pois.

Listataan ensin syntymäpäivät, jotka ovat jääneet päivittelemättä. 11.9. Neven (Hazelmoor Nefertiti Nia) ensimmäiset pennut eli Hazelmoor Y-pentue täytti 9 vuotta. Näillä koirilla on oma paikkansa sydämessäni, niin monen elämässä olen saanut olla mukana tavalla tai toisella ❤ 21.9. oli minulle raskas päivä, ensimmäinen kerta 15 vuoteen, kun mulla ei ollut kotona mummukoiria, joiden merkkipäivää olisin voinut juhlistaa. Ikävä on ihan kauhea. 17.10. yhteisomistustyttö Oodi (Red’n Ready Make It Double) täytti vuoden. 27.10. Rufus (E. Wishmaster) täytti 8 vuotta, sekin saavutti jo veteraani-iän!

Saan vielä itkeä monet itkut. Hanna Lehmusvuori kuvasi Riniä viime kevättalvena, mutta sain aikaiseksi tilata kuvia itselleni vasta nyt syksyllä. Saan näitä pikkuhiljaa sitä mukaa, kun Hanna niitä ehtii viimeistellä. Nää on niin ihania ja kauniita ja niin raastavia yhtä aikaa ❤

No sitten sen tuloskimaran pariin. Kasvatinomistajat ovat olleet todella ahkeria ja keränneet syksyn ja loppuvuoden aikana pitkän listan tuloksia – tässä koontia niistä!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat agilityä, 1-luokan kisoista hyppäriltä tuli voittonolla!

11.9. Katja käytti Zeken (E. Braveheart) näyttelyssä Niemisen Antin arvosteltavana, tuloksena T.

”15kk varsin kookas, hieman vieras rotutyyppi. Sopivasti kulmautunut edestä. Hieman ahtaat kyynärpäät, niukka polvikulma. Kinnerahtautta. Riittävän tilava rintakehä, yhdensuuntainen hieman lyhyt takaa ahdas askellus. Melko pitkä pää. Hyvin vaaleat silmät. P3 puuttuu. Hyvä karvanlaatu ja väri. Avoin luonne.”

18.9. Aino ja Maaru (E. Shaula) kävivät paimennuskisoissa tekemässä hienon radan 89 pisteellä ja EH:lla – taas jäi ERI yhden pisteen päähän! Samoissa karkeloissa Ari ja Haba (E. Saros) suorittivat hyväksytysti paimennuksen esikokeen, eli Haballe uusi titteli PAIM-E!

18.9. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) tekivät Emppuhistoriaa osallistumalla ensimmäisiin palveluskoirakisoihin, lajina haku! Heillä oli kerrassaan upea päivä – ensimmäiset pk-kisat molemmille ja heti 1-tulos 276 pisteellä ja Vilpulle uusi upea koulari HK1! Kasvattaja itki onnenkyyneleitä ja pakahtuu edelleen ylpeydestä ❤

25.9. kisattiin Saran (E. Soraya) kanssa kotikisoissa rallytokoa, Sarsu teki hienon virheettömän radan, joten tuloksena 100p ja luokkavoitto.

2.10. Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat Joensuussa agilityä kolmen radan verran, sieltä tuloksena 5vp, 10vp ja hyppäriltä ensimmäinen 0-rata ja LUVA! Tää rata on upeaa katseltavaa!

3.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen!

7.10. Viivi ja Hanna veivät Kromin (E. Fireheart) ja Meran (E. Moonheart) paimennustaipumuskokeeseen, molemmilla meni taipparit läpi arvosanalla H! Sekä Kromille että Meralle uudet tittelit PAIM-T!

9.10. Linda kisasi Breen (E. Sweetheart) kanssa rallytokoa alokasluokassa, sieltä hieno tulos 96 pisteellä! Myös Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokon voittajaluokan komeasti 93 pisteellä ja luokkavoitolla!

11.10. sisarukset Maaru (E. Shaula) ja Haba (E. Saros) kisasivat omistajineen agilityssä – molemmille yhdet LUVA-nollat ja muilta radoilta 5vp!

23.10. oli taas hieno päivä Emppuporukalla! Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat Somerolla paimennuskisoihin, jotka olivat samalla ensimmäiset yhdistyksen rotumestaruuskisat. Aino ja Maaru tekivät upean radan 95 pisteen suorituksella, joten sieltä tuli ERI, 1-luokan rotumestaruus ja samalla menolippu 2-luokkaan! Samoissa kisoissa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat paimennuksen 2-luokan hienosti 81 pisteellä, EH:lla ja Nuppu sai uuden tittelin PAIM2! Su 24.10. Mari ja Nuppu kisasivat toisen kerran 2-luokassa, sieltä tuloksena 84 pistettä ja EH – hyvä suunta siis!

Nupun kuvan on ottanut Karoliina Kärkkäinen.

23.10. kisattiin myös rallytokoa Joensuussa. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) tekaisivat tosi hienon radan voittajaluokassa, pisteitä 97 ja 2. palkintosija! Minä kisasin kovasti juoksua tekevän Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa voittajaluokasta 82 pistettä, jolla tienattiin Lempille uusi titteli RTK3. Saran (E. Soraya) kanssa tehtiin alokasluokasta 95 pisteen arvoinen suoritus, jolla Saralle uusi titteli RTK1.

6.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat Oulussa seuramestaruuskisoissa rallytokon alokasluokassa viimeistä kertaa, tuloksena täydet 100p, koulari RTK1 ja alokasluokan seuramestaruus!

16.11. Linda ja Bree suuntasivat jo rallytokon avoimen luokan kisoihin, hieno korkkaus 99 pisteellä ja 2. palkintosijalla!

20.11. Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat kotikisoissa agilityä, sieltä tuli agiradalta hieno 0-tulos ja LUVA! Rataa kelpaa taas kyllä katsella, ihan mieletöntä menoa! Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat myös, yksi 10vp:n rata oli joukossa! Aino korkkasi myös Lempin (Two Coasts’ Rala) FCI-agilitykisauran, vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta kivasti Lempi kulki lainaohjaajan kanssa oman kartturin paiskiessa töitä.

Tässä syksyn aikana päästiin myös jännittämään terveystuloksia, kun Hearts-pentue täytti jo kesällä vuoden ja myös yhteisomistustyttö Oodi (Red’n Ready Make It Double) täytti vuoden lokakuun lopussa. Alla olevat kuvat ovat kaikki koirien omistajien ottamia, vasemmalta oikealle Ohmi, Kromi, Mera ja Bree. Tässä alla listaa vielä terveystutkimuksista:

  • Nelli (E. Ravenheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0
  • Bree (E. Sweetheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja olat terveet
  • Kromi (E. Fireheart) lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Mera (E. Moonheart) lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0
  • Ohmi (E. Lionheart) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV1, VA0, polvet 0/0
  • Oodi (Red’n Ready Make It Double) lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja olat terveet

Valtavasti onnea ihan kaikille ja kiitos! ❤


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskimaraa

Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.

10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.

Leo

11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!

13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!

31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!

7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:

”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”

Vipsin kuvat otti Timo Rautio.

7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:

”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”

ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.

7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!

15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!

21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!

”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”

22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.

”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”

4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!

4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!

Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra

2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin

3 hyväksyy käsittelyn

4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.

1b KONTAKTI, yhteistyö

1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan

2 lähtee mukaan haluttomasti

3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU

4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA

5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.

1c KONTAKTI, käsittely

1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta

3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA

4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA

5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

2b LEIKKI 1, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu

1 ei tartu

2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA

3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS

4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU

5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan

3a TAKAA-AJO

1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 aloittaa, mutta keskeyttää

3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.

4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla

5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä

3b TARTTUMINEN

1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.

3 tarttuu epäröiden tai viiveellä

4 tarttuu heti ja päästää

5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek

4 AKTIVITEETTITASO

1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen

2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA

3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja

4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA

5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

1 ei kiinnostu avustajasta

2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA

3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU

4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä

5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä

5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa

3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa

5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA

2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”

3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo

4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä

5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS

4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen

5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA

2 aktivoituu, mutta keskeyttää

3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS

5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan

6a YLLÄTYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy SARA

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU

4 pakenee korkeintaan 5m HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA

2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA

3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee haalarin luo ilman apua VIPS

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA

4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

1 ei mene katsomaan

2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA

3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee laitteen luo ilman apua VIPS

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä

8b AAVEET, kontrolli

1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan

2 katselee aaveita silloin tällöin

3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA

4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU

5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko

1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA

2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA

3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS

4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee

8d AAVEET, uteliaisuus

1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA

2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA

3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS

4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU

5 menee katsomaan ilman apua

8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan

1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa

2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen

3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua

9a LEIKKI 2, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

9b LEIKKI 2, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla HABA

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10 AMPUMINEN

1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU

2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA

3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA

5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta

Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!

Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤

Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤


Jätä kommentti

Vielä hetki lomatunnelmissa

Reissuväsymystä ilmassa

Loma alkaa olla ohi ja karu paluu arkeen edessä. Ensimmäinen varsinainen lomaviikko lomailtiin Joensuussa, joka oli kuin pätsi – kuumimpana päivänä +33 astetta. Porukat olivat onneksi hankkineet aittaan ilmastointilaitteen, se oli ihan pelastus! Ei haitannut hellekelit, kun sisällä oli koirien viileä olla ja saatiin yöt hyvin nukuttua. Joensuussa ei paljon lyhyitä kävelyitä pidempiä lenkkejä tehty, mutta uitiin päivittäin.

Moiran uimakouluharjoitukset ovat jatkuneet, Joensuussa alkoi näyttää jo vallan hyvältä!

Joensuun turneella oli luvassa yhdet kisatkin – siellä oli sopivasti rallytokon iltakisat! Kun samana iltana oli tarjolla sekä voittaja- että alokasluokan radat, niin minä tuumasin, että eiköhän maksimoida hyöty ja lähdetä kahdella koiralla. Lempin kanssa tehtiin tosi hyvä voittajaluokan rata, jonka ainoaksi isoksi virheeksi jäi mun selän takana tehty ylimääräinen istuminen, mitä en tietty voinut korjata, kun en sitä nähnyt. Pistepottiin jäi kuitenkin 88 pistettä, joten ihan asiallinen tulos 🙂 Tämä oli Lempin toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Sara sai loman aikana jo toisen kisakirjan ja kisadebyytin rallytokon alokasluokassa. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä tehnyt Saran kanssa rallya ihan hirveästi, mutta sen seuraaminen on niin vahvaa, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Ainoa meille epävarma tehtävä on askeltehtävä, missä koiran pitää seisoa, istua ja mennä maahan – ja siinäkin vain seisominen tuottaa haasteita vähäisten toistojen vuoksi. No siellähän se kylttitehtävä kisaradalla oli, ja päätin jo ennen ratasuoritusta, että kerran voin sen kokeilla uusia, mutta jos ei onnistu, niin en jää hinkkaamaan. Seisominen ei radan osana vielä tällä kertaa onnistunut, mutta se ei pahemmin harmittanut – Sara teki muuten tosi hyvän radan! 86 pistettä ja ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Saran radan sain videollekin, se tässä alla.

Joensuusta tultiin kotiin kaksi viikkoa sitten maanantaina, keskimmäinen lomaviikko oli onneksi sen verran viileämpi, että päästiin maanantaina Saran agitreeneihin. Sara teki 12 keppiä tauon jälkeen suorilla oikein, ihan mahtavaa! Muuten tehtiin paria pientä ratapätkää, oli vähän haasteellinen rata, mutta Sara teki hommia hyvin. Viikolla meillä kävi pari rotuuntutustujaa ja pennunkyselijää vierailulla, torstaina Tiina tuli Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) kanssa meille. Perjantaina oli edessä Tampereen keikka Katriinan luo koiria hoidattamaan.

Tampereella tavattiin Marja-Leenaa, Jaria, Mindyä ja Taikaa (E. Eyes On Me) ohimennen, mustikkitytöt kävivät Katriinalla myös hoidossa. Taikalla oli ollut takapäässä hoidettavaa. Taika oli ihana oma symppis itsensä, se tervehti hillityn innokkaasti ja olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko loppupäivän. Heidän seurueensa lähti jatkamaan matkaa, ja minä pääsin seuraamaan Vipsin hoitoa. Vips oli koko porukasta parhaassa kunnossa.

Rini on ollut minusta hoidon tarpeessa jo kuukausi sitten, kolmen kuukauden hoitoväli alkaa olla sille liian pitkä. Rinillä oli niskassa joku isompi jumi, mikä häiritsi nestekiertoa ja kaikkea muutakin niskasta eteenpäin. Rini vastasi hoitoon ihan superhyvin, kerta toisensa jälkeen sitä hämmästellään. Itse uskon taustalla olevan, että Riniä on hoidettu niin säännöllisesti viimeiset 7 vuotta, enkä usko, että Rini olisi elänyt näin vanhaksi ilman säännöllistä hoitoa. Mummu on hoidon jälkeen liikkunut taas paremmin ja ollut muutenkin levollisempi. Olen varannut syksylle muutamia hoitoaikoja, että on mahdollisuus käyttää mummua tarvittaessa useammin. Alla heinäkuun alussa otettuja posetuskuvia, Stiina kuvasi!

Sara oli tosi paljon parempi kuin viimeksi, jotain pientä hoidettiin lantiosta, mutta muuten mun salamanterilla menee oikein mukavasti. Saran käytöksestä hoidon aikana voi päätellä tosi paljon, missä kunnossa se on – jos se on ihan vänkyrällä, sen on tosi hankala asettua hoidettavaksi, ja jos se on hyvässä kunnossa, se nukkuu koko hoidon ajan.

Lempikin oli ihan hyvässä iskussa, sillä oli jonkin verran kalvokireyttä. Olen itse sitä hoitaessani huomannut, että nyt, kun on uitu paljon eikä treenattu mitään kovin raskasta, Lempi on pysynyt paremmassa kunnossa. Uiminen olisi etenkin Lempille tosi hyvä kombo agilityn treenaamisen kanssa, täytyy katsoa, saisiko jostain kerättyä pennoset kasaan, että käyttäisi sitä talvella koirauimalassa vähän säännöllisemmin uimassa. Sara hyötyisi uimisesta varmasti myös.

Lauantaina 24.7. oli Ainon koulutus JATilla, olin ilmoittautunut sinne sekä Lempin että Saran kanssa. Kisaaville ja mölleille oli eri radat, mikä toi kartturille vähän haasteita. Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit, sopivassa suhteessa tekniikkaa, irtoamista ja vauhdin hurmaa. Saralle setti oli hieman pitkä, toisella kierroksella se alkoi selvästi jo väsyä, ja sen seurauksena estefokus vähän rakoili. Lempistä en väsymistä niinkään huomannut, se tykitti hyvin, mitä nyt joistain takaakierroista vähän väännettiin. Saran treeneistä on näköjään kaikki parhaat palat videolla, Lempin treeneistä vain jälkimmäinen kierros, video alla. Mun jalka on ollut kesän ajan pääosin tosi hyvä, mutta lauantaina koulutuksessa juoksemista tuli sen verran enemmän, että se vähän kipuili.

Koulutuksen jälkeen tulin pyörähtämään kotona, suihkun ja pikapakkausten jälkeen suunnattiin Ainon luo, ja pakkauduttiin kahdeksan koiran kanssa Ainon tilaihmeeseen. Matka kohti Vantaata alkoi! Ihana Mari tarjosi meidän valtavalle laumalle yösijan, lämmin kiitos vielä tätäkin kautta! ❤ Samalla moikattiin Noaa (E. Norris) ja Nuppua (Titangus Daracha).

Sunnuntaina 25.7. suunnattiin heti aamusta Ojankoon, jossa odottivat ASCA-agilitykisat! Olin ilmoittanut Lempin kaikille kuudelle radalle. Aloitettiin aamu korkkaamalla elite jumpers. Ensimmäisellä radalla Lempi veti nenälleen ensimmäisellä hypyllä, ja mulla meni siitä pasmat niin sekaisin, että rata oli vähän räpiköimistä. Radan lopussa Lempi vielä karkasi putkeen. Toinen rata oli jo parempi, siinä harmillisesti yksi rima tuli alas, kun sijoituin itse huonosti koiran eteen, muuten ihan kivaa menoa. Video tässä alla.

Jumpersien jälkeen vuorossa olivat gamblers-radat. Ensimmäinen gamblers-rata oli meidän paras rata koko päivänä, sieltä saatiinkin Q, voitettiin ja Lempi sai uuden tittelin GS-N! 🙂 Video alla:

Toinen gamblers-rata tehtiin löysin rantein, koska ei ollut tulospaineita. Päivän viimeisenä oli regulars-radat, joista toinen näytti profiililtaan sellaiselta, että sieltä olisi voinut olla tulos ihan tehtävissäkin. Lempillä tuli tosin jo ensimmäisellä radalla joku ihme juttu, se alkoi kieltäytyä kontakteista, juoksi vain niiden ohi. Ensimmäisellä radalla yritin sitä kannustaa tuloksetta, jätettiin rata kesken. Toinen rata oli melkein heti perään, joten osasin ennakoida, että ei tule kontaktit onnistumaan toisellakaan radalla. Olin oikeassa. Radan alussa ihan hyvä juttu ainakin se, että Lempi teki kepit toisella yrityksellä.

Regulars-radoista ja vähän muillakin radoilla tulleista virheistä jäi tosi paha mieli, ei ollut Lempille yhtään tyypillisiä juttuja. Yksi kisatyöntekijöistä tuli perässä välittämään tuomarilta terveiset, että voin käydä tekemässä radan uudelleen palkan kanssa, kunhan kisat ovat ohi. Halusin hyödyntää mahdollisuuden, mutta totesin, että koko radan sijaan hyödyn enemmän siitä, että saadaan Lempi vaan suorittamaan kontaktit. Aino tuli kaveriksi palkkaamaan, ja saatiin Lempi tekemään sekä puomi että A-este palkan kanssa. Ihana tuomari, kun huomioi tällaisen asian kisoissa vielä kokemattoman koiran kanssa! Mullekin tuli parempi mieli, kun saatiin koiralle päivän päätteeksi onnistumiset ja vähän luottoa, että yhdessä selvitään.

Lempi, törsäkkeet, tituliruusuke ja palkintopöllöröinen

Kotimatkalle päästiin puoli kahdeksan aikaan illalla, oltiin kotona klo 23.30 varsin väsyneinä. Jalka oli sattuneesta syystä aika kipeä viimeisen lomaviikon alun, maanantaina käytiin vaan lyhyillä kävelyillä ja uimassa, tiistaina käytiin aamusta noin tunnin lenkki, keskiviikkonakin se vielä jomotteli levossa. Eipä se ihan näin kovalla käytöllä ole tainnut ollakaan kevään jälkeen.

Saran vesitanssivideot ovat herättäneet sen verran ihastusta ja iloa Facebookissa, että tein Saralle oman sivun faceen, löytyy sieltä nimellä Aussie Sara, instagramissa myös tili nimellä Saratheaussie.

Viimeisen lomaviikon tiistaina näin pitkästä aikaa tulevaa mammakoiraa Freyaa. Freya sai heti lempinimen lihapullapallokala – vatsa oli paisunut valtavasti viime näkemästä! Tiineyttä kuvissa takana 50vrk.

Torstaina ajeltiin iltapuhteiksi Kangasalalle, siellä oli tarjolla tokon iltakisat. Sara pääsi loman päätteeksi korkkaamaan vielä kolmannen kisakirjan. Alokasluokan koiria oli ihan valtavasti – yhteensä 20! Meidän suoritusvuoro oli ihan lopussa, joten kerettiin paikkisten jälkeen käydä kävelemässä pieni iltalenkki.

Sara teki kisasuorituksen aikana ihan mielettömän hyvin töitä! En nähnyt pisteitä kovinkaan monen liikkeen kohdalla, mutta kun suoritus oli ohi ja tiesin Saran saaneen kaikista liikkeistä pisteitä, uskalsin ajatella, että eiköhän sieltä 1-tulos tullut. Parasta koko suorituksessa oli, että me oltiin siellä yhdessä ja Sara teki ihan mielettömän hyvällä asenteella hommia. Varsinaiset pisteet kuulin vasta palkintojenjaossa – 196/200 pistettä, kunniapalkinto ja jaettu kolmas sija! Mun timantti! ❤ Ei haitannut yhtään, että kotimatka meni yökyöpelöinniksi, oli kannattava reissu.

Viikonlopuksi lähdettiin me puolestamme Raaheen Tiinan ja koirien luo treeniviikonloppua viettämään. Perjantaina oltiin perillä sen verran myöhään, että käytiin vain iltalenkillä. Lauantaina suunnattiin päivällä kentälle treenaamaan tokoa ja rallya. Saran kanssa tein kolme settiä tokoa, palauteltiin sitä vähän kisasuorituksen jälkeen ja lähdettiin pohjustamaan avoimen luokan liikkeitä.

Iltalenkiltä otettu kuva

Lempin ja Moiran kanssa tein rallytokoa, suunnittelin niille muutaman kylttitehtävän sarjoja. Lempin kanssa muistuteltiin putkea, peruuttamista, puolenvaihtoja ja houkutusta. Houkutus tuottaa edelleen satunnaisesti vähän haasteita, mutta niistähän ei selviä kuin treenaamalla. Moira teki töitä ihan täpinöissään, sillä oli korjattavaa oikeastaan vain peruutuksissa, jonka ongelmat pohjautuvat mielestäni takapään jumeihin. Käytän Moiran Katriinalla hoidettavana ensi viikolla, niin eiköhän ne taas sillä helpotu.

Treenieuforia

Mummukoira Rini pääsi myös kentälle, sekin oli niin tohkeissaan ❤ Otettiin Rinin treeneistä pätkiä videolle, puuhasteluhetket mummun kanssa tuntuvat niin tärkeiltä, haluaisin tallettaa niistä jokaisen syvälle sydämeen.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin pellolle tekemään pitkästä aikaa peltojälkeä. Sara kaahotti oman jälkensä kauhealla kiireellä, Lempi teki töitä rauhallisemmin ja keskittyneesti. Moira ja Rini saivat tehdä namuruudut, lauantain aikataulu oli vähän tiukka, sillä pellolta piti ennättää vielä hieromaan pari koiraa. Hierontakeikan jälkeen käytiin iltalenkillä, yöllä uni maistui kaikille.

IIoinen peltojälkiporukka

Sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin pellolle kunnianhimoisin tavoittein – kaksi 200 askeleen jälkeä sekä Lempille että Saralle ja Rinille ja Moiralle myös omat lyhyet jäljet. Ei kuulosta askeleiden puolesta äkkiseltään pahalta, mutta kun jokaisen askeleen namittaa, niin se käy urakkatyöstä. Lempille tein ensimmäiselle jäljelle 3-5 askeleen tyhjiä pätkiä, toiselle tein uhkarohkeasti pari 5-10 askeleen tyhjää pätkää.

Saralle kokeiltiin vauhdin suitsimiseksi jäljen ajamista kahdella liinalla pitkän jäljen lisäksi. Ensimmäinen 50 askelta meni kaahottaessa ja rytmiä hakiessa, mutta sitten tahti rauhoittui ja Sara teki tosi hienosti töitä! Toisella jäljellä Sara oli alusta asti rauhallisempi, varmaan alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Saran työskentelyyn olin tosi tyytyväinen! Itse saan vielä hakea varmuutta ja selkeyttä liinan käyttöön ja antaa rohkeammin koiran miettiä hankalissa paikoissa sen sijaan, että alan itse ohjata.

Lempi teki myös hyvin töitä, se ei pahemmin järkyttynyt tyhjistä pätkistä. Paikoitellen se yritti pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mitä se on satunnaisesti kokeillut ennenkin. Ensimmäisellä jäljellä Lempi myös hetkittäin otti pelkät toisen jalan askeleet, mun täytyy siis olla vähän tarkempi ohjaksissa. Kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvää työtä Lempiltä, iso osa sen jutuista on varmasti rutiinin puutetta.

Rini innostui valtavasti, kun puin sille jälkivaljaat päälle! Alkunamikasan syötyään sille iski pieni seniilihetki, jolloin se pyörähti ihan väärään suuntaan, mutta kun rauhallisesti ohjastin sitä oikeaan suuntaan, alkoi mummun nenä käydä. Se ajoi hienosti oman jälkensä loppuun ❤ Myöhemmin käytin Riniä pienellä jaloittelutuokiolla, mummu oli vielä työmoodissa ja oli omasta mielestään lähdössä jäljelle. Pitäisi käydä Rinin kanssa jäljellä useammin, kun se niin nauttii! Moira teki myös lyhyen jäljen, pikkumusta oli oikein pätevä ensimmäisellä peltojäljellään!

Ruokatauon jälkeen oli meidän aika suunnata kotimatkalle. Kotopuolessa kävin hakemassa Freyan meille kotiutumaan ennen synnytystä. Ensimmäisenä iltana Freya oli vähän ihmeissään, se oli tuulikaapissa ulkona käymisen jälkeen aina tekemässä uukkaria ilmeisesti aikeinaan palata takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö nukuttiin huonosti, Rinillä meni maha sekaisin luultavasti jäljellä olleista nameista, joten vuoroin juostiin ulkona ja luututtiin lattioita.

Maanantaiaamuna oli jännitettävää – olin varannut Freyalle tiineysröntgeniin ajan. Tuntui, että matto vedettiin alta – meille on tulossa vain yksi pentu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vatsa on näyttänyt tosi isolta ja olisin voinut vannoa, että pentuja on siellä useita. Edelleen surettaa ja harmittaa ihan vietävästi, niin pennunkyselijöiden kuin omastakin puolesta. Lisäksi nyt huolettaa aika tavalla, miten synnytys menee. Ei ole mun kasvatusuran huippuvuosi tämäkään.

Eilen tiistaina oli aika palauttaa Moira omaan kotiin. Yhteinen aika meni tosi nopeasti, ja Moiran lähdön jälkeen illalla tuli useamman kerran vaistomaisesti haettua Moiraa, kunnes muistan, että sehän tosiaan ei enää olekaan täällä. Vähän on ikäväkin! Onneksi ensi viikolla nähdään taas.

Me aletaan täällä valmistautua ainokaisen tuloa odottamaan. Pennulla oli melkoinen vimma tänään aamulla päällä ainakin potkuista päätellen. Sain eilen raivattua pentulaatikolle paikan pentuhuoneeseen, ja tänään koottua laatikon, vielä pitäisi laittaa sinne aluset. Kaupastakin on synnärieväät käyty jo hakemassa, joten voidaan loppuviikko rauhoittaa odottamiselle. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi hyvin!