Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Vivahteikas elo-syyskuu

Kuukauden päivät on taas mennyt edellisestä kunnon postauksesta. Arki on tuntunut varsin mukavalta pentuarjen jälkeen, vaikka noh – ei me ihan perusarkea olla paljon eletty sitten kuitenkaan. Edellinen postaus antoi jo aika paljon vinkkiä, mitä täällä meillä päämajassa on ollut meneillään. Kaikki postauksen ihanat kuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Kaunis Viva, Hazelmoor Yoko Ono ❤

Elokuun alkupuolella sain surullisen viestin Vivan kotoa – Viva tarvitsi uuden kodin. Kävin Ainon kanssa samana iltana hakemassa Vivan meille. Onneksi tätäkin pentuetta olen nähnyt ja nyt Vivan myötä kaikkien pentueen narttujen kanssa elänyt tavallista arkea lyhyempiä ja pitempiä pätkiä, niin tiesin vähän, mitä odottaa. Vivan hakumatkalla oli kovasti mielessä yli 10 vuoden takainen samankaltainen reissu Tampereelle, jolloin kyydissä takaisin tuli Vivan emä Neve. Viva on elämänsä elänyt ainoana koirana, joten ison muutoksen lisäksi se joutui heti opettelemaan elämää laumassa. Onneksi omat koirat ovat tottuneet, että meillä lauman koko vaihtelee, ja omien koirien sosiaaliset taidot ovat hyvät, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista.

Ensimmäiset viikot eivät olleet helppoja, sitä ei voi mitenkään kaunistella. Viva ei ”puhunut koiraa” juuri ollenkaan ja raasu oli niin stressaantunut, että varmasti jo senkin takia välillä tuli ylilyöntejä. Ihan ensimmäinen viikko tutustuttiin toisiimme, harjoiteltiin yhteisiä pelisääntöjä, tiukkaa hallintaa etenkin sisällä ollessa ja lenkkeiltiin paljon, että Viva saisi purkaa stressiä neutraalilla maaperällä. Päätettiin Minnan kanssa olla kiirehtimättä uuden kodin etsinnän aloittamista, että ehdin ensin vähän tutustua koiraan ja selvittää, millainen tyyppi Viva oikeastaan onkaan ja mitä sen uudelta kodilta vaaditaan. Kahden viikon jälkeen vaikein jakso helpotti, vaikka tietynlainen jännite oli koko ajan ilmassa.

Käytin Vivan eläinlääkärissä, sille tehtiin terveystarkastus, katsottiin perusverikokeet ja kuvattiin lonkat, lanneselkä ja rintaranka. Eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esille mitään poikkeavaa, terve tyttö ❤ Koulutuksellisesti panostin Vivan kanssa paljon rauhoittumiseen ja luopumiseen, vähän tehtiin haistelujuttuja, pääasiassa keskityttiin tottelevaisuuteen. Monessa asiassa tuntui kuin olisin tehnyt aikamatkan elämään Neven kanssa – Vivalla on ihan Neven ilme ja käytöksessään ja tavoissaan niin monta Neven juttua.

Niin paljon kuin Vivasta pidinkin ja olisin sen halunnut pitää, niin oli pakko todeta, että Vivan on parempi olla ainoana koirana kodissa, jossa sen ei tarvitse jakaa huomiota muiden koirien kanssa. Viime sunnuntaina Viva lähti koeajalle uuteen kotiin, ja ainakin tähän saakka siellä on mennyt hyvin. Toivon sydämestäni, että kaikki sujuu jatkossakin siellä hyvin ja Viva voisi jäädä ❤

22.-23.8. viikonloppuna kokoonnuttiin kennelporukalla Kerimäelle paimennusviikonloppuun Pohjolan lammastilalle! Viikonlopun saldoksi saatiin paljon hyvää treeniä loistavassa seurassa! Saldoon kuului perinteisesti myös auringonpolttama iho sekä ei-niin-toivottu kameran hajoaminen. Ei siis saatu ensimmäistäkään kuvaa paimennuksista. Paimennuksiin osallistuivat molempina päivinä Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha), Maaru (E. Shaula), Haba (E. Saros), Yola (Hazelmoor Yade Yolanda), Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Lempi ja Sara. Lauantaina joukon jatkona oli Ainon isän collie Mette ja sunnuntaina Venla Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa.

Saran kanssa tehtiin Kerimäellä itsevarmuuden nostatusta, Viva oli tullut meille viikko aiemmin, ja Sara otti henkisesti aika raskaasti ikävät tilanteet Vivan kanssa. Saran kanssa koko viikonlopun treenit olivat tosi onnistuneet, se teki todella kaunista kuljetusta, saatiin hyvää harjoitusta porttityöskentelyyn sekä lampailta irtoamiseen. Lampaiden ottaminen pienehköstä häkistä oli Saralle vaikea, mutta siihenkin saatiin hyvää treeniä, kun menin koiralle tueksi.

Lempin kanssa saatiin ratatreeniä, porttityöskentelyä, kokeiltiin vähän poispäinajoa. Paljon oli hyvääkin, mutta paljon saatiin kyllä myös säätää. Lempin itsevarmuus ei riittänyt näin ihmisvetoisilla lampailla pitämään lampaita paikallaan – ei laidunnuksessa eikä oikein porteillakaan. Lempi toimii ohjaajan peilinä – mitä enemmän ohjaajalla nousee savu korvista, sitä paineistuneemmin koirakin toimii ja sitä herkemmin se tekee omia ratkaisuja. Lempin kanssa haastaa myös, että se kokee paineistavaksi pysyä paikallaan, se haluaisi livahtaa keinolla millä hyvänsä tasapainopisteeseen ja tuoda lampaat ohjaajalle. Sain hyvän muistutuksen, mihin suuntaan Lempin kanssa ei kannata lähteä, täytyy vaan yrittää pitää oma pää kylmänä ja ratkoa positiivisen kautta haasteita. Helpommin kirjoitettu kuin tehty!

Paimennusviikonlopun jälkeisellä viikolla käväistiin Seutulassa kertaalleen paimentamassa, reissun päätarkoitus oli ihan muu kuin paimennus, siitä toivottavasti lisää joskus myöhemmin 🙂 Sekä Sara että Lempi tekivät yhden kierroksen uudessa paikassa ja uusilla lampailla, hyvä setti oli molemmille. Sara sai kehuja rauhallisuudestaan nuoresta iästä huolimatta. Lempi oli hieman paineistunut työskennellessään, mutta teki kyllä hyvin hommia.

Viime ja sitä edeltävällä viikolla paimennettiin lisää, viime viikon treeneistä ovat nämä kaikki kuvatkin 🙂 Saran kanssa on harjoiteltu pysäytystä, siltaa, kujaa ja pujottelua, jatkettu porttityöskentelyä. Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria, apua! Sara teki kaksi kierrosta, toisen vähän liukkaammilla lampailla ja toisen vähän tahmeammilla. Sillä riittää hyvin voimaa liikuttaa tahmeitakin. Saran kanssa paimennus on maistunut tosi makealle, se sopii mun käteen niin hyvin! ❤

Lempin kanssa saatiin kahdessa edellisessä treenissä vähän purettua paineistumista. Ollaan työstetty flänkkejä, jotka kaipaavat työtä edelleenkin. Viimeksi annoin Lempin ensimmäisellä kierroksella vähän rallatella, että sen saisi käyntiin, se tuntuikin toimivan ihan hyvin. Mirva varoitteli, ettei anna sen rallatella liikaa, koska Lempi alkaa myös herkästi tehdä töitä itselleen. Toisella kierroksella rallattelu suitsittiin ja tehtiin ratapätkä. Rata sujui muuten tosi hyvin, pujottelu oli tosi hyvä, pysäytys oli hyvä, kuja oli loistava, mutta laidunnuksessa Lempi lähti paineen alla ja karkuutti lampaat. Haettiin lampaat takaisin, tehtiin laidunnus uudestaan, rauhallisesti kehuin Lempiä, kun se pysyi paikallaan. Se toimi hyvin, mutta kyllä tää touhu pitää ihmisen nöyränä.

Agilityn kanssa on ollut rauhallisempi jakso, pidettiin pari viikkoa taukoa. Saran kanssa treenattiin viime viikolla, Lempin ryhmän kanssa oli treenijakson suunnittelupalaveri. Tällä viikolla treenit jäivät väliin kartturin sairastaessa, ensi viikolla lomaillaan Joensuussa, joten ei silloinkaan treenata. Saran keppitreeniä saatiin taas videolle, se alkaa näyttää aika kivalta 🙂 Lempin kanssa pitäisi keppiprojektia jatkaa, että olisi toivoa projektin valmistumisesta joskus.

Vivan lähdön jälkeen meidän arki on palannut normaaliksi. Lempi ja Sara alkoivat taas leikkiä keskenään ❤

Rakas paras mummukoira voi hyvin ❤ Rini on pysynyt pirteänä, selän näkyvää kipuilua ei ole ollut. Olen vähän treenannut rallya Rinin kanssa, mummu syttyy tekemisestä, mutta osa tehtävistä heitetään vähän arvalla, kun ei aina kuule ohjeita. Ruoka maistuu, silmissä on terveen näköinen kirkas katse. Elokuun lopussa oli kontrollikäynti eläinlääkärille, reissu, jota jännitin ja ehkä vähän pelkäsinkin, vaikka koiran vointi on näyttänyt paljon paremmalta alkukesään verrattuna.

Rini ❤

Perustarkastuksessa eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niissä ei poikkeavaa. Selkää paineltaessa Rini veti selkää vähän köyryyn, kipukohta on sama, jossa spondyloosimuutoskin on. Saatiin klinikalta uusi Carthropen-pistos mukaan, siitä on ollut apua. Sitten otettiin verinäyte. Odoteltiin Rinin kanssa tuloksia aulassa, mulla oli sydän kurkussa.

Saatiin kesän parhaat uutiset – leukosyytit olivat normalisoituneet ja maksa-arvot lähteneet laskuun! ❤ Maksa-arvot ovat edelleen koholla, mutta eläinlääkärin mukaan tällainen muutos antaa syytä uskoa, että maksassa oleva muutos on hyvälaatuinen. Mulla ei helposti tule itku ihmisten ilmoilla, mutta klinikalla tuli, niin valtava helpotus! Jatketaan erikoisruoalla ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella, puolen vuoden päästä kontrolloidaan veriarvot uudelleen. Se tuntuu olevan aika kaukana tulevaisuudessa, mutta toki mennään, jos meille yhteistä aikaa suodaan ❤

Muutakin ilon aihetta on ollut – meidän tiimiläiset ovat tykittäneet tuloksia!

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen tittelin RTK4 vakuuttavilla pisteillä – piirinmestaruuskisoista 91p ja myöhemmin elokuussa toisista kisoista 93p! Tokosta tuli elokuussa myös viimeinen 1-tulos ja titteli TK2! Agilityssäkin on tullut pari nollaa, toinen yliajalla. Saila tekee upeaa työtä mustan salaman kanssa!
  • Puhti (E. Sirius) ja Terhi osallistuivat elokuussa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeeseen ja suorittivat sen hyväksytysti – Puhti on siis soveltuva työskentelemään lasten kanssa, myös muiden koirien läsnäollessa! Tärkeä askel kohti tärkeää työtä lasten parissa! ❤
  • Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat 23.8. paimennuksen esikokeeseen – Maarulle loistava tulos 92/ERI ja uusi hieno titteli PAIM-E!
  • Vips (E. Salacia) suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti arvosanalla H ja sai ensimmäisen tittelin PAIM-T!
  • Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat agilityssä kuninkuusluokan kahdella 5vp:n radalla, huippua!
  • Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa on kisattu rallytokoa, piirinmestaruuskisoista 8.8. avoimen luokan korkkaus 100p ja 2. sija, Mikkelin kisoista 29.8. 96p ja 2. sija! Rallytoko kulkee Lempparin kanssa aika mukavasti ❤
  • Rufus (E. Wishmaster) korkkasi tokouransa tosi hyvällä 2-tuloksella!

Valtavasti onnea kaikille! ❤

Lempin piirinmestaruuskisarata 8.8.


Jätä kommentti

Pennelit 1,5vkoa

Viime viikon perjantaina käväistiin eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistusten hakemista varten. Ensimmäinen automatka sujui tosi lunkisti, pennut nukkuivat tyytyväisen oloisina pahvilaatikossa, johon olin ne matkaa varten pakannut. Klinikalla pennut nukkuivat, vähän heräsivät, kun eläinlääkäri tarkisti jokaisen pennun yksi kerrallaan. Olin vähän etukäteen miettinyt, että kuinkahan paljon klinikalla esitellään äänentoistoa, mutta pennut olivat kovin vieraskoreita.

Otin eläinlääkärin kanssa puheeksi pentujen vatsavaivat käynnin yhteydessä, kun maha oli edelleen useammalla pennulla sekaisin. Saatiin ensiavuksi klinikalta mukaan Promax-tahnaa ja ohjeistus aloittaa matolääke, jos Promax-kuurin jälkeen mahat edelleen ovat sekaisin. Annoin kotona pennuille lääkkeen saman tien, alkuiltaan mennessä ei mitään muutosta tilanteessa. Siinä kohtaa sitten totesin, että en jää odottamaan enää vaan aloitan matolääkekuurin kaikille samaan syssyyn. Pennut eivät tästä ideasta olleet lainkaan yhtä viehättyneitä – etenkin Mahti ja Mega pistivät kyllä kampoihin lääkettä annettaessa. Olin odottanut, että eniten kampoihin pistäisi Maisa, mutta mitä vielä, Maisa oli ehdottomasti yksi helpoimmista hoidettavista 😀

Perjantai toi tullessaan myös paluun töihin. Ihana Linda kävi joka ilta meillä vielä töihin lähdettyäni käyttämässä aikuiset koirat ulkona, antamassa Nadalle iltaruoan ja seurustelemassa pentujen kanssa. Olipa ihanan rauhallinen olo itsellä töissä, kun tiesin, että koko koiralauma on meillä hyvissä ja osaavissa käsissä, ja ettei niillä tule niin kovin pitkä aika olla keskenään. Matolääkekuurin vaikutukset alkoivat näkyä viimein sunnuntaina – sotkua ei tullut kuin pieni murto-osa aiempaan verrattuna. Tänään pentujen tuotokset ovat olleet kiinteytymään päin ja normaalin väristä. Eiköhän tämä tästä 🙂 Madoista tai niiden munista en ole nähnyt merkkejä, ja Nada sai kyllä ennen astutusta ja tiineysaikana sellaiset hevoskuurit matolääkettä, että niiden todennäköisyys pitäisi olla verrattain pieni. Mutta mene ja tiedä, pääasia, että pennut voivat paremmin.

Videolta näkyy hyvin, että täällä harjoitellaan kovasti jo kävelemistä! Meno ei ole vielä kovin vakuuttavaa – suunnilleen puolikkaan askeleen jälkeen keskivartalon paino vetää  katon kautta kyljelleen 😀 Täällä odotellaan jo innolla pentujen silmien aukeamista, siitä kehitys lähteekin harppauksin eteenpäin! Pennut alkavat hiljalleen muistuttaa pieniä koiria marsujen sijasta.

Eilen olisi ollut virallinen 1,5-viikkoissynttäripäivä, mutta yövuorojen välissä hyvin huonoilla unilla totesin, että otan kuvat vasta tänään. Turhankin lämmin kesäinen sää innosti hakemaan kuvausrekvisiitassa vähän rantatunnelmaa!

Jos ikinä mietitte, millaista koiranpentujen kuvaaminen on, niin se on 99,9%:sesti tätä – jollakin on selkä kameraa päin, toisella tulee itku kesken kuvausten, kamera ei tarkenna toivottuun kohtaan, pentu karkaa kuvauspaikalta, pennulla menee hermot, kuvaajalla lähtee järki ja sitä rataa 😀 On näitä oikeasti aika hauska kuvata, kuvista tulee korvaamattomia muistoja pentujen alkuvaiheista ❤

Meemi 1,5vkoa. Meemi on jatkanut varsin tasaisen vaikutelman antamista itsestään – se eroaa muista tähän mennessä siinä, että se on oma-aloitteisesti hakeutunut pari kertaa syliin ❤ Meemi on ruoka-aikaan ollut paikalla, se meni painossa useammasta sisaruksesta ohi nyt loppuviikosta, sen ruumiinmuotokin on tällä hetkellä varsin pyöreä. En voi sille mitään: red merle on aina Hildan jälkeen ollut mun heikko kohta, ja Meemiä katsellessa näen vaaleanpunaista. Niin tuntuu näkevän moni muukin – sen verran monta fania se on ympäri Suomenniemeä itselleen jo haalinut 🙂 Meemi ylittää ihan näillä näppäimillä kilon painorajan!

Mahti 1,5vkoa. Mahti on kasvussa kirinyt muita kiinni – se on pienin edelleen, mutta päällisin puolin se ei enää näytä muiden rinnalla niin ruipelolta. Se on kyllä hyvin erimallinen muihin verrattuna ainakin tässä vaiheessa, hauska seurata, millainen siitä tulee, kun pennut kasvavat vielä. Mahti on pojista temperamenttisimman oloinen, se on aika päättäväinen ja periksiantamaton, tuli huomattua matolääkekuuria antaessa. Mutta milläpä muulla pentueen pienin voisi isompien joukossa menestyä kuin sisulla? Mahti painaa nyt n. 800g.

Maisa 1,5vkoa. Maisa on kovasti luonteeltaan tasoittunut viime viikosta, sen vatsa taisi olla vähän kipeä. Se on ehkä pentueen äänekkäin tässä vaiheessa, mutta ei enää läheskään niin räikeän selkeästi kuin viime viikolla. Ruokaan Maisa suhtautuu edelleen hyvin intohimoisesti, nälkähädän yllättäessä ääntä edelleen lähtee. Maisa on suhtautunut hoitotoimenpiteisiin aika iisisti ja kiltisti, vähän se mielipahaa tuo esille, muttei pistä pahemmin hanttiin ainakaan vielä tässä vaiheessa. Maisa painaa himpun päälle 900g.

Molly 1,5vkoa. Mollysta tulee edelleen aika kivat vibat, se on tosi tasaisen oloinen. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä Molly antoi vähän vihiä, että sillä on omaa tahtoakin, mutta ei nyt mitenkään hanakasti lähtenyt pistämään kampoihin. Molly on tosi hiljainen, sen suusta ei kovin usein ääntä ole vielä kuulunut. Mollyn paino alkaa myös lähestyä kilon rajapyykkiä, tällä hetkellä mennään 950g tuntumassa.

Mega 1,5vkoa. Megamies on tuonut tässä viime päivien aikana esille, että siitäkin löytyy temperamenttia ja omaa tahtoa – ei ihan yhtä paljon kuin Mahtilla, mutta melkein. Megalla maha on tosin tainnut myös olla vähän kipeä, joten ennen suurempien johtopäätösten tekemistä on syytä katsoa, millaisen kuvan poitsu itsestään antaa vatsatilanteen rauhoituttua. Mega on pentueesta ehkä kovin vaeltaja, se siirtää itsensä pentulaatikossa paikasta toiseen tosi ketterästi ja nopeasti. Megan paino on myös 900g tuntumassa.

Metku 1,5vkoa. Metku – tai Läskimarsu, kuten Elli kauniisti sitä kutsui 😀 – on porukan äijä ihan jo kokonsa puolesta, se meni porukasta odotetusti ensimmäisenä kilon painorajan yli. Luonne vaikuttaa edelleen tosi lupaavalta, kovin on lauhkea, tasainen ja varma ainakin tässä vaiheessa. En kyllä yhtään epäile, etteikö Metkulta luonnetta löytyisi, kunhan se kasvaa. Metku ei toistaiseksi ole isommin protestoinut hoitotoimenpiteitä.

Pentula on toistaiseksi rauhoitettu tutumpienkin ihmisten vierailuilta pentujen vatsavaivojen vuoksi, mutta toivotaan, ettei tulisi enää mitään takapakkeja. Kovasti pennuista kiinnostuneet ovat kyselleet, milloin pentuja pääsee katsomaan. Kunhan silmät ja korvat aukeavat, kävely alkaa paremmin luonnistua ja pennut esitellä ensimmäisiä orastavia leikkiyrityksiä, pennuissa alkaa hiljalleen olla myös enemmän nähtävää. Aika lumoutuneena näitä kyllä katselee päivästä toiseen edelleen, vaikka pienet vielä pääasiassa vain syövät ja nukkuvat.

DSC_0192

Nada hoitaa pennut edelleen ihan superhienosti, se on kyllä aivan loistava emä. Lämpöjen mittailusta ollaan pääasiassa luovuttu, Nada on pirteä ja hyvävointinen, ruoka ja juoma maistuvat. Nada on saanut lenkeillä kulkea mukana, ne piristävät mamakoiraa kovasti. Lenkin jälkeen se tulee mielellään pentulaatikkoon pentuja hoitamaan ja yleensä nukahtaa sikeään uneen pentujen viereen nukkumaan ❤

Loppuun vielä viikonlopun tuloshehkutuksia! Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat tokouransa komeasti alokasluokan 1-tuloksella pistein 173,5 ja pisteet riittivät toiseen palkintosijaankin! Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityä 2-luokassa, sieltä tuloksena yksi 0-rata ja OIVA ja toiselta radalta 5vp, molemmilla radoilla sijoitus 2. Terveysuutisia saatiin Moirasta (Color Runs Ready for Success), jonka selkä kuvattiin alkuviikosta, aiempia lausuntoja täydentämään saatiin virallinen spondyloosilausunto, joka oli odotetusti kuvien perusteella SP0 🙂 Paljon onnea kaikille! ❤

Kuvissa Helmi vasemmalla ja Nuppu oikealla 🙂


Jätä kommentti

Pennut 3pv

Terveisiä pentulaatikosta! Pentulaan kuuluu hyvää. Pienet kasvavat kohisten, painot nousevat tasaiseen tahtiin. Tuntuvat kovin varhaiskypsiltä pennuilta, kun oikeasta kohdasta rapsuttaessa mopo lähtee jo vähän käyntiin, korvat heiluvat ja tahtotilan ollessa päällä mennään lujaa. Aika hiljaisia ovat olleet tähän mennessä, mitä nyt nälkäkiukun yllättäessä saattaa vähän sanomista tulla – ainakin Maisalla.

Puhelinräpsyjä ensimmäisiltä vuorokausilta

Nada hoitaa pennut kuin vanha tekijä, äärettömän tunnollisesti ja lempeästi. Nada on voinut hyvin, ruoka on alkanut maistua. Mittailen lämpöjä yhä useamman kerran päivässä, mutta lämmöt ovat olleet hyvällä tasolla, ei mitään infektioon viittaavaa. Nada on pirteä ja hyvävointisen oloinen ollut koko ajan. Tänään se on ensimmäistä kertaa viihtynyt pentulaatikon ulkopuolella vähän pitempiä toveja. Muutaman kerran olen ottanut sen ihan lyhyelle kävelylle meidän lähimetsään omien koirieni kanssa, Nada nauttii kovasti muiden aikuisten seurasta.

Linda oli apuna meillä pari ensimmäistä päivää, siitä oli suuri apu – olen päässyt omien koirien kanssa käymään pitkällä lenkillä ilman, että Nadan on tarvinnut jäädä pentujen kanssa yksin. Viikkojen varrella helpottaa sitten, kun Nadankin voi ottaa pitemmille ulkoiluille mukaan. Ensi viikolla täytyy palata taas töihin, mutta onneksi vasta viikonloppuna, jolloin pennut ovat jo vähän isompia.

Tänään otin pennuista ensimmäiset posetuskuvat paremmalla kameralla. Näistä tuli aika pikaiset räpsyt, sillä vaikka pennut tankattiin ennen kuvaussessiota, niin olivat aika liikkuvaisia siitä huolimatta. Kuvaaminen ei tästä pentujen kasvaessa helpotu, mutta toivottavasti sitten jossain kohtaa on saatavilla myös apukäsiä. Mutta pitemmittä puheitta tässä pentujen ensimmäiset viralliset potretit, olkaapa hyvä!

Meemi 3pv, aamulla paino 475g (+80g lähtöpainosta)

Mahti 3pv, aamulla paino 390g (+70g lähtöpainosta)

Maisa 3pv, aamun paino 490g (+80g lähtöpainosta)

Molly 3pv, paino aamulla 480g (+70g lähtöpainosta)

Mega 3pv, paino aamulla 505g (+65g lähtöpainosta)

Metku 3pv, aamun lukema 560g (+95g lähtöpainosta)

Pentujen kuvaamisessa onkin kuvaajalla haastetta – musta koira on todella haastava kuvattava. Onneksi nyt kohtuulliset otokset sai kaikista, ja lähipiirissä on muitakin ottamassa kuvia sitten pentujen kasvaessa, joten eiköhän kuvia piisaa 🙂

Tänään illalla aloitellaan pennuille edellisistä pentueista tuttu BioSensor-ohjelma. Jos joku ihmettelee, mistä oikein on kyse, niin täältä voi aiheesta lukea lisää. Aiheesta löytyy googlettamalla tietoa myös suomeksi.

Lopuksi ilouutisia – koronan aiheuttamia rajoituksia hiljalleen puretaan, ja se tietää kisoja! Menestystä ehti niittämään ensimmäisenä Messi (E. Naldo), joka pokkasi itselleen agilityssä komeasti kotikisoista ensimmäisen SERT-H:n! Paljon onnea Saila!

Messi


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi

Kiirettä pitää, ja pitkä blogihiljaisuus ei ainakaan auta tilannekatsauksen teossa. Saisipa yövuoroja tehdä vaikkapa listan alussa ja lopussa niin olisi toivoa pysyä edes suunnilleen tilanteen tasalla, nykyään ei blogin päivittely meinaa enää onnistua muulloin. Mutta niihin kuulumisiin siis!

86800283_2736422686587894_2223213516385419264_n

Paimennuspäivän jälkeen on touhua riittänyt. Päästiin viimein aloittamaan tämän vuoden agilitykausi! Saran ”eskari” alkoi maltillisesti, pari ensimmäistä treeniä harjoiteltiin ohjaajasta irtoamista ja muistuteltiin mieleen putkea sekä hypyn tarjoamista. Aloitus tuntui vähän tahmealta, ei mulla aiemmin ole ollut näin ohjaajaan liimautuvaa koiraa, vaikka kontaktinhaluisia ovat olleetkin. Viikko sitten harjoiteltiin s-kaarta ja takaakiertoja kohdetyöskentelun kautta, ja se aukaisi lukon! Tehtiin treenin lopussa ensimmäistä kertaa kolme estettä putkeen: ensin hyppy-putki-putki ja sitten putki-putki-hyppy. Aluksi piti putkien välissä käydä hyppäämässä ohjaajaa vasten ja vähän haukata kädestä (tuhma), mutta saatiin hyvät toistot myös ilman väliohjelmanumeroa 😀 Tänään harjoiteltiin odottamista hypyn takana häiriössä, persjätön alkeita sekä pituutta, Aino oli kuvannut Saran treeniä ja koonnut ihanan videon, se tuossa alla. Treenien lopussa sattui ikävä tilanne, kun Sara kolautti ilmeisesti virhearvion seurauksena toisen takajalan pituuden palikkaan. Se ei ollut kolmijalkainen kuin hetken, mutta ohjaajasta tuntui, että maailmasta loppui sillä sekunnilla happi. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Lempin kanssa on tehty mukavalla tavalla haastavia aksaratoja, ja yllättävän paljon sinne on mahtunut aika sujuvalta tuntuvia pätkiä. Kepeillä on ollut pääsääntöisesti kaksi ohjuria puoliksi kiinni. Viime viikolla hyvien treenien jälkeen ihan hätkähdin, kun mietin, miten kivaa agilityssä nykyään on. Se oli pitkään mulle laji, johon mulla oli vuorotteleva viha-rakkaus-suhde. Ehkä oma tunnesäätely on hieman viime vuosina helpottunut ja meillä on ollut tosi hyvät kouluttajat, jotka ovat osanneet tarjota sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Lempin kanssa kelkka on tainnut kääntyä siihen suuntaan, että aksaaminen on kaikista parasta – siinä koira tekee töitä täysillä (ja selkeästi myös itse nauttii tekemisestään) ja ohjaaja voi keskittyä oman tonttinsa hoitamiseen.

86298886_124674918940527_8384588614985580544_n

20.1. otettiin auton nokka kohti Tamperetta ja käväistiin pitkästä aikaa Slotten Katriinan luona hoidettavina. Mukaan oli tarkoitus ensin ottaa omien lisäksi Nada ja Moira, mutta sainkin Moiralle ajan Maaria Kaiperlalle, joka oli jo edellisviikolla Jyväskylässä hoitamassa, niin käytin Moiran siellä. Moiralle hoito tuli todellakin tarpeeseen, sillä oli lantio vinossa ja se oli ehtinyt aiheuttaa probleemaa etupäähänkin, lavat olivat kääntyneet vähän ulkokiertoon. Moira oli hienosti hoidettavana, vaikka ei aina niin hyvältä tuntunutkaan, ja olipa ihana myös omin käsin tuntea, miten erilaiselta lantio tuntui hoidon jälkeen. Tuli samalla puheeksi myös Moiran hormonaalinen toiminta, Maaria kertoi sen tuntuvan hieman estyneeltä. Se varmaan ainakin osittain selittää, miksi juoksut eivät ole olleet kunnollisia. Mielenkiintoista nähdä, normalisoituvatko ne hoitojen myötä.

Katriinalla aloitettiin hoidot Sarasta. Saralla oli niskassa taas hoidettavaa, samoin lantiossa, mutta ymmärsin, että pääasiassa hoidettavat jutut olivat niskaperäisiä. Saralla oli vähän vaikeuksia asettua hoidettavaksi etenkin niskaa hoidettaessa, mutta saatiin kuitenkin tytsy hoidettua.

Lempillä edellisestä hoidosta oli aikaa melkein 5kk, tässä välissä on aksattu ja puuhasteltu muutenkin paljon, joten kyllä jännitti, mitä sieltä löytyy. Katriina kuitenkin lohdutteli, että ei Lemppari ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Lantiossa oli vähän hoidettavaa, lisäksi kyljessä oli ”löllö” kohta, luultavasti taannoisen yhteenoton tulos Taatelin kanssa.

Rinillä hoidettiin lantiota ja selkää pääasiassa. Selässä on rakenteellista muutosta, mikä vetää lantion laskuun, ja se aiheuttaa ajan kanssa ongelmia lanneselän verenkiertoon ja tietysti liikkeeseen, mistä itse hoidon tarpeen aina näen. Rini vastasi hoitoon tosi hyvin, ja hoidon jälkeen se on ollut tosi hyväntuulinen, liikkunut paremmin ja ollut pirteä. Katriina sanoi samaa kuin Maaria jollakin edellisistä hoidoista, että Rinin kanssa kannattaa panostaa siihen, että hoitoja olisi tasaisin väliajoin.

86742801_2940700712647691_4001828674172092416_n

Nadalla isoin hoidettava juttu oli oikeaan kylkeen tullut tälli, joka oli vetänyt kropan banaaniksi – tosi hyvä juttu siis, että hoidossa käytiin. Nadan vien uudestaan hoitoon tällä viikolla tarkistamaan, miten keho hoitoon on vastannut. Hieroin sen itse viime viikolla, kun Nada oli meillä käymässä, ja oikea puoli oli kyllä edelleen selkeästi kireämpi verrattuna vasempaan. Toivotaan, että tehostetulla hoidolla saataisiin Nada kuntoon kevään koitoksia varten.

86728400_599097374273465_5801074887753728_n

Moiralta vapautuneella paikalla hoidossa kävi Leo (E. Maybe I’m A Lion) Tianan kanssa. Leolla oli hoidettavaa päässä, niskassa ja lantiossa, mutta tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun Leo kävi hoidossa. Nyt saa taas porskuttaa menemään 🙂 Yllä oleva kuva otettiin hoitojen jälkeisellä kävelyllä, hieno viisikko!

be59b5c6-e991-4600-bc89-7925ec53b99920.1. oli myös tärkeä – ja raskas – päivä: ensimmäiset Emput saavuttivat veteraani-iän, sillä Hazel-pentue täytti 8 vuotta! Paljon onnea rakkaalle Nekulle, mun ensimmäiselle kultapojalle! ❤ Tuli taas niin kova ikävä Hildaa, ettei mitään rajaa, onnea rakkaalle Hibelle myös sinne jonnekin ❤ Tämän kuvan voi hyvällä omatunnolla jakaa joka vuosi.

Tammikuun loppupuolella käväistiin kertaalleen paimentamassa, pitkästä aikaa oli sekä Sara että Lempi mukana. Saralla oli vähän juoksuntekoa ilmassa, se olisi kauhean mielellään vaan ollut lähellä ja jättänyt työt jollekin muulle tehtäväksi. Melkoinen muutos meidän edelliseen treeniin 😀 Saatiin toki myös hyviä pätkiä, etenkin lopuksi tehdyssä poispäinajotreenissä löytyi taas itsevarmuutta. Jäin miettimään, että olikohan Sara kokenut paimennuspäivänä tehdyn treenin vähän vaikeaksi, ja se näkyi nyt tuossa treenissä epävarmuutena. Nämä ovat aika herkkiä tyyppejä tällaisille jutuille.

Lempin kanssa vääntö ja säätö jatkuivat. Ei jäänyt epäselväksi, eikö Lempi olisi muistanut Taatelia ja sama toisinpäin… Niin kauan, kun Taateli oli porukassa mukana, Lempillä ei riittänyt kantti tehdä töitä loppuun asti – heti, kun sitä kehui, se lopetti työskentelyn kokonaan, ja jos Taateli kääntyi sitä kohti, se otti jalat alle. Kun Taateli otettiin porukasta pois, Lempi ajautuu toistuvasti liian lähelle lampaita. Olen nyt aika harmissani tän Lempin paimentamisen kanssa – ollaan lähdetty liikkeelle siitä, että koira tekee töitä sinnikkäästi ja hyvin; nyt ollaan tilanteessa, jossa koira joko kieltäytyy tekemästä töitä tai sitten väännetään pelisäännöistä ja koira paineistuu. Luulen, että täytyy ottaa vähän aikalisää ja miettiä, mitä kautta ongelmavyyhtiä lähdetään purkamaan.

87057269_134046311188703_2479971076566679552_n

Sitten on treenailtu tokoa ja rallya, niin kotona kuin meidän vuoroviikkoisessa itseohjautuvassa ryhmässä. Lempi ja Sara ovat saaneet vuorotella aika tasaisesti treenikavereina, joskin olen yrittänyt panostaa enemmän Lempin kanssa rallyyn ja Saran kanssa tokoon. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että Lempin kanssa seisominen tuotti rallyssa vähän päänvaivaa, mutta 1,5viikon tehotreeni tuotti tulosta ja nykyään seisominen sujuu jo oikein hyvin! Etenkin kotitreeneissä olen yrittänyt työstää jo oikean puolen seuraamisen tekniikkaa sekä peruuttamista, niissä riittää haasteita meille seuraavaksi 😀 Saran kanssa tulee helposti myös tehtyä lähinnä rallyjuttuja, vaikka sille tekisi aksaakin ajatellen hyvää ohjaajasta irtoamistreenit – ruutu ja merkin treenaaminen näin esimerkiksi.

Lempin kanssa päästiin viimein korkkaamaan rallytokokisaura tammikuussa! On aina vähän jännittävää aloitella kisaamista uuden koiran kanssa, mutta kyllä olen itseäni kiitellyt, että maltoin Lempin kanssa odottaa tähän saakka. Ensimmäiset kisat olivat 18.1. Jyväskylässä, tavoitteena oli saada hyvä vire, iloinen mieli ja hyvä asenne pysymään koko radan ajan. Lempi olisi mielellään käynyt seurustelemassa tuomarin ja kehäsihteerin kanssa kesken radan, mistä yhteensä -4 pistettä, pottiin jäi kuitenkin 96 pojoa, joka riitti palkintopallille 3. sijaan 🙂 Tampereella sattui olemaan seuraavalla viikolla iltakisat, sinne suunnattiin seuraavaksi. Ajomatkan aikana ehti moneen kertaan miettiä, että mitenköhän koira reagoi vieraaseen halliin ja uuteen kisatilanteeseen heti edellisen perään. Pelot osoittautuivat turhiksi – Lempi oli tosi hyvällä fiiliksellä heti kisapaikalle tultaessa ja esitteli parasta itseään kisaradalla, tuloksena täydet 100p ❤ Taso oli sen verran kova, että palkinnoille ei päästy, mutta paras palkinto oli ehdottomasti koiran hyväntuulinen suoritus! Kun vauhtiin oltiin päästy, niin kolmannet kisat kutsuivat taas viikonloppuna Jyväskylässä. Siellä haasteita toi heti ensimmäisellä kyltillä, kun Lempi sai hajun ajanottajana radan lopussa olleesta Helistä, mutta hyvin se kasasi itsensä kisasuoritukseen vielä sen jälkeen. Tuloksena tiukalta tuomarilta 94 pistettä, 2. sija ja koulari RTK1! 8 päivää, 3 kisaa ja 1 koulari, ei ollenkaan hullumpi saavutus 🙂 Kaikilla radoilla oli sama Lempin kohdalla ihan positiivinen ongelma, että mopo meinasi vähän lähteä keulimaan radan loppua kohti. Jyväskylän kisoista saatiin videotkin, harmi, kun se paras rata kaikista ei tietenkään ole videolla.

Kun nyt tuloksista tuli puhe, niin listataan tähän muitakin Emppuperheen kisatuloksia alkuvuodelta:

  • 12.1. Moira (Color Runs Ready for Success) korkkasi tokokisauransa komeasti 1-tuloksella 183,5p ja luokkavoitolla!
  • 18.1. Moira jatkoi kisaamista tokon avoimessa luokassa jälleen 1-tuloksella 272p!
  • 26.1. Moiralle rallytokon MES-luokasta toinen hyväksytty tulos 91p!
  • 1.2. Morris (E. Neville) ja Neea kisasivat rallytokosta itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta AVO96 ja AVO98! Yhtä uupuu koulari 🙂
  • Messi (E. Naldo) on Australianpaimenkoirat ry:n kovatasoisessa vuoden koira -kisassa 9. vuoden agilitykoirakisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira on Australianpaimenkoirat ry:n vuoden koira -kisan 2. vuoden agilitytulokaskisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira kisasi 16.2. agilityä Ojangossa, sieltä tuloksena yksi komea 0-tulos 2-luokasta!

Sitten ihan oman tekstiosuutensa ansaitsee sijoitustyttö Nada (Hazelmoor Empress Empathica), joka Lindan kanssa osallistui sunnuntaina vetohiihtokisojen sm-sprintteihin Iissä. Raskaista kisaolosuhteista huolimatta tämä kaksikko nappasi itselleen C-sarjan sm-kultaa, ja Nada tienasi nimensä eteen uuden komean tittelin VKM-20 eli vetokoiramestari vuosimallia 2020! Valtavan suuret onnittelut Lindalle ja perheelle, kyllä aussiesta on osaavissa käsissä moneen! Nada kävi viime viikolla myös silmäpeilauksessa, silmät olivat terveet 🙂

Alimmat kuvat on ottanut Mari Moisala.

Valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille! ❤

synttärit3Maaru valmiina juhlimaan!

synttärit5”Siis tosi kivaa, kun on synttärit…”
”Joo, tosi kivaa…”

Sitten synttäripläjäykseen! Tammikuun lopussa 30.1. oli myös tärkeä ja raskas päivä – meidän S-pentue täytti vuoden! Päätettiin jo aiemmin, että ollaan kyllä viime vuoden jälkeen ansaittu juhlat, ja olikin ihanaa, että arkipäivästä huolimatta saatiin koko poppoo mukaan! Aamusta meille majoittuneiden kanssa käväistiin lenkillä, klo 13-15 olin varannut meille Haukkuvaarasta kentän Ainon vetämiä agilitytreenejä varten. Treenien lomassa otettiin kuvia, joskin toimintakuvat jäivät huonon valaistuksen vuoksi ottamatta. Treenien jälkeen osa lähti vielä porukkalenkille, alkuillasta käytiin koko porukalla syömässä.

Haba (E. Saros) 1v

Vips (E. Salacia) 1v

Fila (E. Sinope) 1v

DSC_0335Maaru (E. Shaula) 1v

Sara (E. Soraya) 1v

Puhti (E. Sirius) 1v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) 5kk

Sipsi (S Bar L Eagle Peak) 9vkoa

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme yhä yhtenä porukkana tässä kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Niin paljon kuulee surullisia tarinoita, joissa kasvattaja riitaantuu kasvatinomistajien kanssa (tai toisinpäin), kun ongelmia tulee, ja ihan rehellisesti sitä pelkäsin itsekin, kun tässä pentueessa OCD:hen sairastuneita alkoi tulla ilmi. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon kunnioitan Eveä ja Heliannaa – miten molemmilla oli rakkautta ja rohkeutta tehdä päätös päästää kohtuuttoman aikaisin irti Nukasta ja Nemistä. Haban ja Puhtin kuntoutus on myös vaatinut kotijoukoiltaan valtavasti. Ihan ilman kyyneliä ei päivästä selvitty, vaikka paljon myös naurettiin. Tuntui niin tärkeältä ja ihanalta, että Eve oli mukana Sokan kanssa ja myös Helianna tuli ihanan Sipsin meille esittelemään – rakkaat ja tärkeät adoptiopojat ❤ Miten kiitollinen olen päivittäin näistä ihanista kodeista, joihin pennut menivät, vaikka ihan kohtuuttoman paljon on näiltä ihanilta ihmisiltä vaadittu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

synttärit1Sokka, Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips, Fila ja pikkuinen Sipsi ❤

1-vuotissynttäreitä seuranneella viikolla pentueesta kaksi ensimmäistä ehti käväistä jo virallisissa luustokuvissakin. Vipsin lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0, olatkin virallisesti terveet! Filan lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1 ja VA0. Molemmissa polvissa näkyi röntgenkuvissa pieni symmetrinen poimu, klinikan mokasta johtuen kuvat otettiin vaan yhdestä suunnasta. Fila käy vielä uudestaan kuvattavana ja ortopedi katsoo kuvat, toivottavasti löydös on ihan harmiton.

synttärit2S-pentue: Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips ja Fila ❤ Onnea rakkaat 1-vuotiaat! ❤

A65EF38D-0A42-4C20-AE56-C9404B2985E5Viime sunnuntaina synttäreitä juhlisti myös N-pentue, jo 5 vuotta tuli mittariin! Onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤ Tämä pentue on muovannut isosti käsitystä ihanneaussiestani, tässä pentueessa on luonne ja harrastusominaisuudet just eikä melkein mun makuun kohdallaan!

86304618_224266915274859_6761568671950176256_nSynttärikaima Lempi vietti myös juhlapäivää N-pentujen kanssa, Lempparikin on mukamas jo 3-vuotias! Lemmu juhlisti synttäreitä lenkillä rallittaen Saran ja leikkimään intoutuneen Rinin kanssa sekä illalla rallytokotreeneissä. Rakas Saukko ❤


1 kommentti

Talvea odotellessa

Marraskuu on taputeltu, ja pian alkaa joulun odotus. Oltiin koirien kanssa viime viikolla Joensuussa lusimassa lomaviikon viimeisiä päiviä, lunta oli kymmenisen senttiä ja nollakeli. Märkää siis. Lomaviikolle ei ollut monia tavoitteita, mutta yksi niistä on blogin päivitys. No ei sekään onnistunut, kun nyt ollaan taas töissä valvomassa, mutta päivitystä pukkaa siitä huolimatta.

DSC_0015Keksi (E. Naroona) lokakuussa

Meillä on eletty ”peruskaura-arkea” jonkin aikaa. Kesällä pahimman painajaisen aikaan ajattelin, että jos joskus vielä saan kokea tylsää perusarkea, en aio valittaa. Enkä valita – tämä on tuntunut ihan sopivan leppoisalta. Vähän tässä edelleen on varuillaan ja kauhunsekaisin tuntein odottaa, vedetäänkö matto vielä jalkojen alta, mutta yritetään hengittää ja nauttia tästä näennäisestä rauhasta niin kauan, kun sitä riittää. Sitä ei riitä loputtomiin, se on selvää.

australianpaimenkoira_40Lokakuun alussa käytiin Aino Pikkusaaren kuvattavana pääkaupunkiseudulla oman lauman kanssa! Näistä kuvista tuli niin ihanat ❤

Omalle laumalle kuuluu ihan hyvää. Rini on ollut terve ja aika pirteä veteraani. Nuorta siitä luonnollisesti ei enää tule – uni on syvää ja mummu nukkuu melko ison osan päivästä, mutta innoissaan se on lähdössä aina mukaan lenkille ja kaikkeen muuhunkin. Kuulo ei kyllä enää ole huipussaan – jos mummu jää lenkillä kauemmas taakse hajuja haistelemaan, sitä saa ihan tosissaan huutaa, että se kuulee. Harvemmin Rini tosin onneksi kovin kauas jaloista lähtee, kai sitä on itsekin joutunut opettelemaan sen kanssa uudenlaista arkea. Eilen olin lämmittelylenkillä ennen Lempin agilitytreenejä pimeässä metsässä, ja Rini jäi sen verran jälkeen, että se eksyi polulta ja oli hetken kateissa. Vaikka ajallisesti se ei ollut kuin ehkä 20 sekuntia, niin se tuntui tunneilta, ehdin jo miettiä kaikki kauhuskenaariot. Rini taisi vähän säikähtää itsekin, sillä sen jälkeen se on kulkenut visusti meidän mukana, ja itsekin on tietysti ollut entistä tarkempi, ettei mummu jää liikaa jälkeen.

Rakas Rini 13v ❤ (c) Aino Pikkusaari

Lempillä oli marraskuussa juoksu, edellisestä ehti kulua aikaa 10kk. Aika ennen juoksun alkua oli Lempin kanssa hieman työläs – piti vähän kerrata, kuinka kauas lenkillä on omistajasta suotavaa irrota, muistutella, että ohitettavista koirista ei tarvitse kiihtyä ja jos omistajalta tulee sanomista, sitä ei tarvitse muistella kohtuuttoman pitkään. On se vähän meidän perheen Miss Herkkis 🙂 Marraskuun puolella ei olla päästy juurikaan aksailemaan, ensin kartturi sairasteli ja työvuorot haittasivat harrastuksia. Sen verran kuitenkin, että käytiin oman seuran JAT:n järjestämässä Marianne Asikaisen hyppytekniikkakoulutuksessa marraskuun puolivälissä. Kurssi oli tosi hyvä! Lempillä rytmitys, etäisyyden arviointi ja kokoaminen toimii, mutta painonsiirroissa olisi hieman treenattavaa. Saatiin kotiläksyksi treenata setpointtia ja jumpata. Sain kurssilta näiden meidän kotiläksyjen pohjalta vähän uutta näkökulmaa, miksi Lempin takapää on aiemmin mennyt jumiin, joten olen toiveikas, että kotiläksyjä tekemällä saataisiin koirakin pysymään paremmin kunnossa. Aika näyttää.

Lempi Suklaasaukko ❤ (c) Aino Pikkusaari

Eilen oltiin pitkästä aikaa agitreeneissä, ja vaikeista ohjaajalle uusista ohjauskuvioista huolimatta saatiin aika kivoja pätkiä. Saksalainen taipui aika luontevasti ja hyvin saksalaiseen, Ainolta tuli kehuja, että keinu on mennyt eteenpäin (sen eteen ei kyllä olla tehty mitään). Ehkä esteiden hakeminenkin oli aavistuksen parempaa kuin aiemmin. Agi Lempin kanssa on ollut kyllä hauskaa! Kausi loppuu parin viikon päästä, mutta eiköhän me alkuvuodesta taas jatketa.

Pikkuinen Sara on jo 10kk ikäinen! Voi Kirppu ❤ Painoa edelleen n. 15kg, ja Sarppa on meidän perheen knääpiö. Meillä alkoi loppuvuoden kestävä puolikas tokovalmennus tässä kuussa, joskin kahdesta kerrasta yksi vain tokoon, toisen tunnin vaihdoin rallyyn. Sara on innokas tekemään ja ketjuttaa juttuja tosi nopeasti, joten ohjaaja saa olla aika skarppina. Pari kertaa on käyty aksahallillakin tekemässä putkea, irtoamista, siivekkeen kiertoja ja ihan leikkimistä. Sen kanssa on tosi hauska treenata, kyllä löytyy potkua ja pippuria ihan riittävästi mun tarpeisiin 😀 Arjessa Sara on vähän vallaton porsas, tämän viikon ansiona mm. pellillä jäähtyneiden pikkuleipien syöminen sillä aikaa, kun omistaja oli yläkerrassa. Myös Lempi saa kyytiä, vaikka menen väliin – Sara härkkii, että saisi sen leikkimään, mutta otteet on turhan rajut. Vauhtia siis riittää. Sara on herkässä iässä ottamaan vaikutteita muilta koirilta, siitä oikein näkee, kuinka se epäselvässä tilanteessa kääntyy katsomaan, miten Rini ja Lempi reagoivat, ja toimii niiden perässä. Hirmuisen sosiaalinen Sara on edelleen ihmisille kuin koirillekin, mikä helpottaa kummasti arkea. Tekemistä tässä meidän arjessa vielä on, että saadaan siitä kaikille sujuvaa ja miellyttävää. Toisaalta Sara on laumaviettisin koira, joka mulla on ollut – se yleensä käy Rininkin hakemassa, jos mummu jää liikaa jälkeen. Saralle on tärkeää, että lauma on koossa.

Sara-timantti ❤ (c) Aino Pikkusaari

Muiden treenien ohella ollaan päästy käymään pari kertaa paimentamassa! Tässä meidän lähellä aloitti uusi paimennuskouluttaja pitämään koulutuksia, ja olen tykännyt tosi paljon! Haaveissa olisi päästä treenaamaan suht säännöllisesti tässä talven yli, josko niitä kokeitakin uskaltaisi Lempin kanssa katsella keväälle/kesälle vähän varmemmin mielin. Lempin kanssa ollaan päästy treenaamaan meidän haastekohtia: käskytystä, luopumista, paineen käyttöä lampailla. Lempin kanssa käydään tahtojen taisto -keskustelua – se ei saa tehdä niin kuin se haluaa, vaan sen pitää oikeasti kuunnella ja tehdä, mitä käsketään. Kuulostaa simppeliltä, mutta yllättävän haastavaa on pysyä itse sinnikkäänä ja jämäkkänä. Lempillä on myös haasteita ymmärtää, että se voisi höllätä antamaansa painetta lampailla, kun se saa lampaat liikkeelle. Mutta sitten, kun tulee hyviä pätkiä, niin Lempi tekee kyllä hyvin töitä! Tänään treeneissä tehtiin Lempin kanssa häkitystreeniä, ja se sujui tosi hyvin 🙂

DSC_0018Vaanima

Viime viikolla meillä oli päiväreissu Janakkalaan Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin. Auto oli lastattu taas täyteen koiria – Tiina tuli Vipsin (E. Salacia) kanssa Oulusta, mun koirien lisäksi kyydissä oli myös Puhti (E. Sirius) ja Haba (E. Saros). Lempin juoksu oli loppumaisillaan, joten mietitytti vähän etukäteen, kuinka reissu oikein menee, mutta hyvin sujui. Lempi matkusti takapenkillä Saran ja Vipsin kanssa, ja Rini sai nauttia nuorten poikien seurasta takatilassa.

Hoidot aloitettiin nuorilla pojilla, ettei pojilla olisi ainakaan Lempin hajuja häiritsemässä hoitoon keskittymistä. Haballa operaatiosta toipuminen on sujunut hyvin, on päässyt liikkumaan vapaana lenkillä ja aloittelemaan harrastuksia. Haballa oli takapäässä pientä puolieroa – terve jalka hieman operoitua kuormittuneempi ja tiukempi, mutta Maaren mukaan yllättävän vähän olosuhteisiin nähden. Haba on lihaksistoltaan tosi timmissä kunnossa. Poitsu oli hienosti hoidettavana, vaikka kotijoukot eivät päässeetkään henkiseksi tueksi mukaan, ja sai paljon kehuja hienosta luonteestaan.

DSC_0108Siskokset Vips ja Sara

Puhtilla oli pari viikkoa ennen hoitoa lyhyt parin päivän ontumajakso. Terhi käytti Puhtin eläinlääkärin tutkittavana ja polvista otettiin välikuvat, kuvat näyttivät hyvältä ja kipukohta paikallistui ylemmäs reiteen. Ontuminen jäi pois kylmähoitojen, laserin ja levon avustuksella. Heti Maaren luona hoidon alkaessa Puhti ilmoitti, että takapäässä ei tunnu hyvältä – se rauhoittuu yleensä ihan heti hoidettavaksi, mutta nyt se piippasi koskettaessa onnuttuun jalkaan eikä halunnut käydä kyljelleen. Maare oli sitä mieltä, että takapäähän on tullut törmäys. Vaikka Puhti ei fyysisesti ole kasvanut hetkeen, sillä on kuitenkin voimakas kasvun vaihe menossa – keho on hyvin keskeneräinen ja löysä. Tarvitaan siis aikaa, että poitsu kasvaa mittoihinsa, ja keho kiinteytyy. Hoidosta oli selkeästi hyötyä.

Vipsillä hoidettiin takapäätä, joka oli päässyt menemään pahemman kerran jumiin. Vauhdikkailla leikeillä ja ralleilla on hintansa… Hoidon myötä lantion asento muuttui parempaan, takaliike näytti rennommalta ja varmaan vauhtia taas piisaa. Maare tiesi myös kertoa, että Vips tekee juoksua.

Vipsusta otettiin uudet edustuskuvat kyläreissulla, ikää näissä 9,5kk

Saran liike on näyttänyt arjessa tosi hyvältä, ja se on venytellytkin sekä etu- että takapäätä, joten olin toiveikas, ettei siinä olisi mitään isoa hoidettavaa. Ainut, mihin olin kiinnittänyt huomiota, niin syönnin jälkeen Sara oli parin viikon ajan ollut satunnaisesti hieman huonovointisen oloinen, ja autossa se ei mielellään käynyt enää makuulle, vaikka aiemmin se kävi nukkumaan lyhyilläkin ajomatkoilla. Hoidin Saran itse kolmisen viikkoa aiemmin, ja pallea oli silloin aika tiukka, joten arvelin syyn löytyvän sieltä. No olihan sitä hoidettavaa. Niskassa oli jotain toiminnallista probleemaa, ja ilmeisen ikävältä sen hoitaminen tuntui, sillä Sara ei olisi millään malttanut olla paikallaan, kun niskaa hoidettiin. Pallea oli myös ihan pinteessä, niin kuin olin epäillytkin. Aiemmasta poiketen hoidettavat jutut olivat enemmän toiminnallisen anatomian puolelta kuin ihan fyysisiä. Hoidon jälkeen huonovointisuus syönnin jälkeen on kadonnut lähes kokonaan, vielä satunnaisesti olen jotain lieviä merkkejä näkevinäni.

australianpaimenkoira_31Vauhdikas meno voi jatkua! (c) Aino Pikkusaari

Rinillä oli lenkillä takapään liike vaikuttanut jo jonkin aikaa hieman voimattomalta, joten arvelin, että takapäästä löytyy hoidettavaa. Lantio oli syystä tai toisesta lähtenyt laskemaan, mikä aiheutti lanneselkään verenkiertohäiriötä – kudokset ja nivelet olivat aika kuivat. Hoidosta oli apua – lantio oli ihan omalla silmälläkin katsottuna paremmassa asennossa, ja mummu on esitellyt taas varsin näyttäviä liikkeitä ainakin kotiolosuhteissa.

australianpaimenkoira_13Mummu ❤ (c) Aino Pikkusaari

Reissuunlähtijöiden kokoonpanossa ja aikataulussa sattuneiden säätöjen vuoksi Lempi käväisi vain näytillä, sitä ei ehditty hoitaa. Maaren mukaan ei pitäisi olla mitään isommin pielessä, toivotaan niin.

Kasvattien kuulumisia jos vielä loppuun kertoisi:

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen uuden tittelin BH! Moira korkkasi myös rallytokon kuninkuusluokan komeasti 94 pisteellä!
  • Messi (E. Naldo) on kisannut agissa muutaman nollan ja rallytokossa hienoja ratoja mm. pistein MES90 ja MES99 🙂
  • Helmi (E. Neytiri) on myös tehnyt hienoja agiratoja, pari nollaakin joukossa 2-luokasta

S-pentueen pojilla kuntoutuminen on lähtenyt hyvin, Haballa ei ontumisjaksoja ja Puhtillakaan ei tuota edellä mainittua lukuun ottamatta muuten ongelmia. Molemmat ovat päässeet normiarkeen kiinni pitkine lenkkeineen ja harrastuksineen. Puhti on aloittanut koulutuksen kouluavusteiseen työhön, ja kovasti Terhi on poitsun luonnetta ja taipumuksia kehunut työhön sopivaksi 🙂 Jäljellä olevilla tytöillä ei ole ollut OCD:hen viittaavia oireita. Fyysinen kasvu on ainakin hidastunut, jos ei loppunut kokonaan, joten sydämestäni toivon, ettei tulisi enää mitään ikäviä yllätyksiä. Maaru on käynyt Ainon kanssa agilityeskaria ja väläytellyt hienoja agikoiran ominaisuuksia. Fila (E. Sinope) on myös Marian kanssa aloitellut agilityn treenaamista. Tiina on käynyt Vipsin kanssa paimennuskurssilla, tokoryhmässä ja vaikka missä, mielenkiinnolla seuraan, mihin kaikkeen tämä kaksikko ehtiikään 🙂

S-pennut ovat käyneet kaikki ainakin kerran kokeilemassa paimennusta, ja kaikki ovat osoittaneet kiinnostusta ja taipumuksia. Hyvin erilaisia paimenia ovat kaikki, joten hauska nähdä, miten porukka kehittyy! Tosi ihana on ollut, kun omistajat ovat kiinnostuneita rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja ovat olleet kiinnostuneita kokeilemaan!

(c) Aino Pikkusaari


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683


Jätä kommentti

Pitkä musta kesä

Blogihiljaisuus on ollut koko kesän aika totaalinen, ei vain ole ollut jaksamista kirjoittaa. Tuntuu, että koko kesä on ollut vain yhtä helvetin OCD:tä ja alamäkeä. Ja sitähän se on ollutkin – ei siitä ole päässyt irti. Huoli on läsnä edelleen – niin oireilemattomista kuin leikatuista pennuista ja pentunsa menettäneiden jaksamisesta. Tätä huolta on tiedossa vielä pitkän aikaa – tuskin kukaan meistä hengittää kovin vapautuneesti ennen kuin pentujen kasvu on ohi. Kasvu toki hidastuu koko ajan, minkä pitäisi pienentää sairastumisen riskiä, mutta niin monesti on matto vedetty kesän aikana jalkojen alta, ettei uskalla huokaista.

DSC_0024

Tämän kesän piti olla ihan erilainen kuin millaiseksi se osoittautui. Täynnä seikkailuja, auringonpaistetta ja kaikkea kivaa. Yritän muistella tähän postaukseen nyt muita juttuja kuin pentujen sairauskertomuksia.

DSC_0107DSC_0079DSC_0294

Juhannuksen tietämillä pennut harjoittelivat uimista. Maarusta (E. Shaula) tuli nopeasti Keksi-maman innoittamana vesipeto. Sara (E. Soraya) intoutui vähitellen myös. Haba (E. Saros) oli päässyt vesipelastustreeneihin turisteilemaan, ja siitä kehkeytyi nopeasti taitava uimari. Puhtikin saatiin uimaan siskojen uimakoulussa juhannuksen pyhinä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla meillä oli ison porukan ajat Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin, omien lisäksi mukana olivat Keksi (E. Naroona) ja Maaru sekä Vips (E. Salacia) ja Puhti (E. Sirius). Myös Nemi (E. Sedna) tuli Even kanssa Mikkelistä hoidettaviksi. Maaria hoiti Nemin jalkaa sekä käsin että laserilla, liukastumisen seurauksena pohjeluu oli ottanut runtua ja polvi oli varsinainen oireileva alue. Puhtilla oli ongelmia nopean kasvunsa kanssa, mutta Maaria sai onneksi helpotettua Puhtin oloa. Keksi oli toipunut pentujen jäljiltä tosi hyvin, ja ohjeistuksena oli ”jatkaa tiukkaa ajoa” eli palata normiarkeen. Maarulla ja Vipsillä oli molemmilla lantiossa pientä hoidettavaa, mutta tilanne muuten varsin hyvä. Saralla oli myös lantio lähtenyt pois linjasta, sen liikkeessä silmääni oli pistänyt vasemman takajalan erikoinen sivupotku, joka katosi lantion oikaisun myötä. Lempi oli vetänyt takapään jäykäksi, mutta tilanne ei ollut kovin huono. Rinillä oli ikääntymiseen liittyvää hoidettavaa, mutta sai kehuja, että on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja kovin elinvoimainen.

DSC_0234Sara, Haba ja Maaru kesäkuun lopussa

Oltiin Ainon kanssa mietitty alkukesästä osallistumista Vantaalla oleviin ASCA-agilitykisoihin heinäkuun alussa. Pentumurheiden alettua musta tuntui, ettei nyt ole voimia eikä tuntuisi sopivaltakaan lähteä. Paluuviestinä sain ilmoituksen, että Aino oli maksanut meidän molempien kisastartit. Niinpä ajeltiin heinäkuun ekana viikonloppuna Helsinkiin kisaamaan.

Lempi oli ilmoitettu kahdelle novice-tason hyppyradalle sekä lauantaille että sunnuntaille. Mulla ei ole entuudestaan kokemusta ASCA-agista, ja edellisistä agilitykisoistanikin on jo vierähtänyt aika monta vuotta. Tiesin, että Lempi ei koulutuksellisesti ihan vielä ole kisakuntoinen monessakaan asiassa. FCI-agiin verrattuna novice-radat olivat kuitenkin ihanan suoraviivaisia ja säännöt hieman helpommat (ei esim. kieltoja). Niinpä lähdettiin kokeilemaan, tavoitteena, ettei tiputeltaisi hirveästi rimoja.

Lauantaina 6.7. kisat menivät aika pitkälti harjoittelun piikkiin. Luotin vähän liiankin itsevarmasti, että Lempi poimii esteet linjalta, mutta eihän se tehnyt niin 😀 Ensimmäinen rata oli puhdas, mutta tuli reippaasti yliaikaa. Toinen rata oli hieman sujuvampi, mutta yksi hyppy mentiin väärään suuntaan esteen ohituksen seurauksena.

Sunnuntaina 7.7. radat olivat lauantaihin verrattuna hieman haastavammat. Ohjasin Lempiä vähän napakammin, ja vaikka tyylipuhtaita nämäkään radat eivät olleet, niin sujuvammilta ne kyllä tuntuivat. Lempin ohjaamisessa tuottaa hieman haasteita videoillakin näkyvä putkihulluus 😀 Mutta ihmeen kaupalla sunnuntain molemmat radat menivät ihanneajan sisään, minkä ansiosta saatiin kaksi Q-tulosta ja titteli JS-N!

Hyvä meidän joukkue!

Kisoja seuraavana maanantaina treenattiin rataa, ja sieltä oli tällainen pätkä tallentunut videollekin. Tässä muuten tehdään ekaa kertaa puomia radalla:

Agility on kyllä muutenkin pitänyt jollain tapaa kesän ajan pinnalla. Lempi on tosi kiva ja palkitseva ohjattava. Kevät ja kesä treenattiin mölliryhmässä, ja nyt syyskuun alusta aloitettiin kisaavien ryhmässä Ainon koutsattavana. Kisaavien ryhmän treenit on meille vielä aika haastavia (tälleen parin treenin kokemuksella), eikä tavoitteena ole tämän vuoden puolella päästä kisaamaan, mutta tehdään töitä esteosaamisen varmistamiseksi ja kisoja kohti pikkuhiljaa. Ensi vuonna olisi tavoitteena päästä virallisille agiradoille kirmaamaan.

Lempin kanssa kokeiltiin alkukesästä myös vetohommia! Lempiltä ei vetäminen tule kovin luonnostaan, mutta näköjään oikein motivoituna tätäkin voi treenailla 🙂 Sainkin Lindalta videosta vielä vinkkejä, että jatkossa kannattaa sijoittua pyörän kanssa suoraan koiran taakse, tuossa ajauduin vähän sivuun.

DSC_0252

Saukon kanssa treenien pääpaino on ollut agilityssä, mutta vähän on treenattu myös tokoa, rallya ja noseworkkia. Paimentamaan päästiin vain kerran, jossa todettiin, että jos aika oli tehnyt hyvää koiralle, niin sitä se ei ollut tehnyt ohjaajalle… Tokossa käytiin kokeilemassa kisaamista Jämsän kisoissa elokuussa Kurtin tuomaroimassa kokeessa. Kokemuksena ihan jees, nyt tiedän, miten Lempiä ei kannata viedä kokeeseen. Saatiin 2-tulos 150 pisteellä, joka oli meille treenimäärään nähden ihan oikeutettu. Ilman hypyn nollaamista olisi ollut tsäänssit ykköseenkin, mutta treenaillaan lisää ja kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan.

Lämpimän kesän ansiosta tuli uitettua koiria paljon, ja sehän on kovasti Lempin mieleen. Kameraa tuli ulkoilutettua verrattain vähän, mutta joitakin otoksia kesältä tässä postauksessa on.

Kun vauhtia on enemmän kuin järkeä…

Aina uuden koiran tullessa laumaan väistämättä miettii, miten se vaikuttaa laumadynamiikkaan ja -hierarkiaankin. Sara on sujahtanut laumaan tosi kivasti. Lempin kanssa ne ovat ylimmät ystävykset, ja Riniä kohtaan Sara on varsin kunnioittava – ainakin pääosin. Kovin vakavasti se ei ota, jos aikuinen koira sitä ojentaa, parhaimmillaan saattaa urputtaa vähän takaisin. Lempi, joka ei sano Saralle juuri koskaan mistään mitään, on hyvää vauhtia menettämässä paikkansa lauman keskimmäisenä.

Sara on juuri sellainen pentu, jota Keksistä toivoinkin – reipas, ennakkoluuloton, avoin. Ja aika passelin kokoiseksi pieneksi taskuraketiksi Sara taitaa olla jäämässä – korkeutta on nyt n. 46cm ja painoa viime viikon punnituksessa 14,6kg. Harrastuksiin löytyy potkua. Kesä on puuhasteltu lähinnä tokon ja rallytokon parissa, joskin Hazeltapaamisessa Sara pääsi tekemään alkeita myös noseworkkiin. Siitä löytyy yllättävän totinen puoli, kun päästään töihin, vaikka muuten se on yhdenlainen pelle. Kesäloman loputtua Sara kunnostautui myös askartelijana (hyvästi tietokoneen virtajohto, pleikkarin kapulan latausjohto, lukemattomat kynttilät, matto jne), ja muutaman epäonnistuneen tilanjakoyrityksen jälkeen koirat ovat nykyään viettäneet yksinoloajat yläkerran vierashuoneessa, joka modattiin pentuystävälliseksi. Sen jälkeen yksinolot ovat sujuneet paremmin ainakin tuhojen puolesta. Sara on toistaiseksi vaikuttanut varsin vahvatahtoiselta ja itsepäiseltä – miten alle vuosikas voi olla jo tällainen junttapulla!

Sara pääsi heinäkuun lopussa käväisemään kertaalleen lampaita moikkaamassa. Aluksi se oli aika jännittynyt lampaita kohtaan, mutta melko nopeasti alkoi työstää itseään jännityksen yli. Aitauksessa se oli äänekäs, mutta siihen ei nyt lähdetty puuttumaan – kouluttaja oli sitä mieltä, että Sara haukulla hakee itselleen varmuutta. Aika nopeasti pentu alkoi tehdä lampaiden koontia, ja videolle on tallentunut hetki, kun Sara palauttaa yhden hatkaan yrittävän lampaan takaisin laumaan ❤ Tänä kesänä paimennukset jäivät aika vähälle, mutta yritetään ensi vuonna päästä heti keväästä paimennushommiin!

Rini on voinut pääosin tosi hyvin. Ikä näkyy arjessa sen verran, että mummun päivät menevät mukavasti nukkuen. Se käy edelleen samat lenkit muun porukan kanssa, askel on vähän hidastunut eikä se lähde kovin kauas. Kuulo on selkeästi heikentynyt eikä näkökään ole ennallaan. Siitä olen ollut iloinen, että vaikka käydään välillä pitkiäkin lenkkejä, levon jälkeen ei ole havaittavissa jäykkyyttä tai ontumisia. Rinillä menee ikäisekseen hyvin.

Kuten kuvistakin näkee, mieli on vielä virkeä. Mummu on saanut mielenvirkistykseksi tehdä vähän toko-, nosework- ja rallyjuttuja, mutta sanomattakin lienee selvää, että kovin tavoitteellisesta toiminnasta ei enää puhuta. Aina välillä herkistyn ajatellessani, millainen matka meillä on ollut vuosien aikana tähän hetkeen, mitä kaikkea on yhdessä koettu ja mistä kaikesta on selvitty. Mun sielunpuolikkaani ❤

DSC_0317

Elokuussa käväistiin tälle kesälle toisen kerran Maaria Kaiperlan hoidettavina. Puhti oli hoidettavana ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Se oli kompensoinut jalkoja lantiolla ja selällä, mutta antoi hoitaa hyvin, ja hoidosta oli paljon apua – se tuli hyvään saumaan. Sara oli todennäköisesti lomalta töihin palattuani kiipeillyt yksin ollessaan pöydällä, ja sen tiimellyksessä joko pudonnut tai tullut huonosti alas, se oli tosi kipeä eikä olisi meinannut millään antaa hoitaa kipeämpää puolta lantiostaan. Olin kyllä huomannutkin muutoksen liikkeessä, onneksi osteopaatin hoitoon ei ollut kovin pitkä aika. Heti, kun kipukohta hellitti, koiran ilme muuttui ja Sara nukahti. Hoidon jälkeen on ollut ilo katsella vaivattoman kaunista liikettä.

Lempin olin ajatellut olevan suht ok, olin hoitanut sen itse parisen viikkoa aiemmin, ja tuntui, että se lähti ihan hyvin auki. Takapää oli kuitenkin taas varsin jäykkä, ja Lempilläkin oli vaikeuksia asettua hoidettavaksi. Maarian mukaan Lempin jäykkyys on peräisin kesken olevasta kehityksestä – etu- ja takapää eivät keskustele vielä keskenään. Kysyin jo vähän huolissani, että pitääkö tässä ryhtyä harkitsemaan agilityn harrastamisen järkevyyttä, mutta kuulemma sen pitäisi olla ok, kun vastapainona vaan on myös muunlaista tekemistä.

Rinin tiesin olevan ihan kauheassa kunnossa, ja sitähän se olikin. Rinillä kävi 1,5 viikkoa ennen osteopaattireissua haaveri – se oli luultavasti yövuoroni aikana yrittänyt päästää Saran pentuaitauksesta, ja sitä yrittäessään varvas oli jäänyt pihtiin pentuaitauksen kahden palasen saumaan. Siinä oli mullakin työtä saada varvas irti. Mummu oli ihan voipunut ja kivuissaan, ja pelkäsin, että näinköhän se nyt on menoa. Eläinlääkäri tutki jalan, ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin mustelmalla, pienellä haavalla ja varpaan turvotuksella. Onneksi.

70256307_2406222696258156_7020367926439968768_n

Nyt tassu on jo ihan ennallaan – haava on parantunut, turvotus poissa eikä mustelmaakaan enää näy. Mutta kyllä säikäytti! Eipä ollut aiemmin käynyt mielessä, että näinkin voisi käydä. Nyt on pentuaitaukset raivattu varastoon pois silmistä.

Viime viikolla lomailtiin töistä ja reissuttiin koko viikko – ensin Joensuussa jokunen päivä, sitten päivä kotona / Mikkelissä Eveä ja Eemeliä moikkaamassa ja loppuviikko Helsingissä. Joensuussa juhlistettiin Rinin 13-vuotissynttäreitä lenkkeilemällä, herkuilla ja käymällä ajamassa jälkiä koko lössin kanssa, Keksi oli lauman vahvistuksena myös reissussa mukana. Reissu meni mukavasti, ja oikeastaan tuntui, että vaikka ei ollut koko lomalla aikaa oikein istua ja huokaista, niin tämä oli hyvä ja tarpeellinen irtiotto arjesta.

Helsingissä tai oikeammin Vantaalla oli tarjolla viikonlopun verran Asca-agilityä, ja niin kiva tapahtuma se oli jo heinäkuussa, että sinne lähdettiin uudestaan Ainon ja koiralauman kanssa. Olin ilmoittanut Lempin seitsemään starttiin: lauantaina harjoituksen nimissä yhdelle novice gamblers -radalle ja kahdelle open hyppyradalle; sunnuntaina kahdelle novice gamblerssille ja kahdelle novice regular -radalle. Ennen kisoja mietitytti, että ahnehdinko liian ison palan – kontaktit eivät vielä ole valmiit, estevarmuudessa olisi vielä työstämistä, keppejä ei vielä olla tehty ilman ohjureita ja seitsemässä radassa on nuorella koiralla (ja ohjaajallakin) aika paljon tekemistä.

Lauantaina aloiteltiin gamblerssilla. Tehtiin ihan hyvä suunnitelma esteistä, Lempillä oli vähän omia sovelluksia, mutta saatiin kerättyä pisteitä varsin hyvin. Varsinainen gamble-osuus ei onnistunut, ei olla vielä ihan hirveästi tehty rataa niin, että koira suorittaa esteitä kauempana ohjaajasta. Mutta hyvää harjoitusta!

Päivän onnistumiset tulivat hyppyradoilta – Lempi kulki tosi hyvin ja radat olivat profiililtaan meille sopivia. Tässä näkyi, kuinka paljon kehitystä on tapahtunut heinäkuun kisoista. Molemmat radat virheettömästi maaliin, tuloksena Q:t ja Lempille uusi titteli JS-O!

Sunnuntaina sitten jatkettiin novice gamblerssin parissa. Ohjaajalla oli takki jo ihan tyhjä huonosti nukutun pe-la -yön ja lauantain 11-tuntisen kisapäivän jälkeen. Ekalla radalla juoksu ei meinannut millään kulkea, Lempillä oli taas omia ajatuksia radan kulusta, mutta saatiin taisteltua gamble-osio aikarajan puitteissa maaliin, ja tuloksena Q! Kävin välissä ottamassa vähän lepiä autossa, toisella radalla kulki jo vähän paremmin. Myös toinen gamble-Q oli tosi lähellä, aika loppui vähän kesken gamble-osiossa, mutta saatiin tosi hyvä treeni! Sunnuntain gamblers-ratojen videoita mulla ei näköjään puhelimessa ollutkaan, mutta yritän ne lisätä jälkikäteen, kun saan niitä Ainolta.

Iltapäivällä viimeisenä olivat regular-radat. Pitkät kisapäivät alkoivat painaa niin koiraa kuin ohjaajaa. Lempi painoi yhdestä hypystä ohi, ja sitä korjatessani se hyppäsi hypyn väärään suuntaan, mistä hylky. Saatiin sitten rauhassa harjoitella radalla keppien hakemista, mikä olikin ihan tarpeen. Toisella radalla ohjasin taas vähän napakammin, mutta suu aukesi kertaalleen juuri koiran ollessa riman päällä, minkä seurauksena rima tippui. Keppien aloitus oli vähän epävarma, mutta kehulla lähti hyvin pujottelemaan, joten rata oli ihan hyvän fiiliksen lopetus pitkälle kisaviikonlopulle. Olin jotenkin ajatellut, että virheitä tuli enemmän, joten olin ihan äimänkäkenä, kun Aino kävi tulostaululta lukemassa, että saatiin 5 pisteen Q! Tää on Asca-agissa hauskaa, että pikkuvikaisella radallakin voi saada Q:n.

Viikonlopun kisojen tavoitteena oli olla tiputtelematta paljon rimoja, tehdä hyviä kontakteja ja saada kaksi Q:ta. Rimoja tippui tasan yksi (siitäkin saan syyttää itseäni), Lempi teki pääasiassa kontaktit tosi hyvin, keinu onnistui useammalla radalla hyvin, keppien aloitus onnistui kertaalleen hyvin, saatiin 4 Q:ta ja yksi uusi tittelikin! Olen niin ylpeä Saukkokoirasta ❤ Kunhan vähän vielä treenataan esteosaamista lisää, niin vitsi siitä tulee hyvä! Maltan tuskin odottaa ensi vuoden Asca-kisoja, me ollaan niin messissä!

Rini sai viettää lepopäiviä Ainon isän huomassa Seelan kanssa, ei oikein enää mummua raaski istuttaa pitkiä päiviä autossa. Sara oli kisaturistina mukana, se oli odotusaikoina mukana kävelylenkeillä ja kävin sen kanssa molempina päivinä vähän treenaamassa häiriössä vieraassa hallissa. Sara oli tosi lunkisti hälinässä, vaikka agiradalla äänekkäät koirat meinasivat pientä koiraa hieman lietsoa kanssakiljuntaan 😀

Maanantaina pidettiin ansaittu lepopäivä, tiistaina oli edessä paluu arkeen ja sorvin ääreen. Joskopa sitä nyt taas hetken jaksaisi.

72633697_2385991388330220_3166270149971935232_n


Jätä kommentti

Nada luonnetestissä ja muitakin tuloksia

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun ruuhkaviikot päättyivät varsinaiseen jännitysmomenttiin – sijoitustytteli Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) luonnetestiin! Testi oli 2.6. Muuramessa, tuomareina Heli Herranen ja Jorma Kerkkä.

61467250_2424378907613011_5835969882126024704_nKuva lainattu Lindalta 🙂

Osa-alueet:

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarmuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä ja hyväksytty testi!

Haastattelu, kelkka, hyökkäys, haalari ja tynnyri

Pimeä huone (alku)

Terävyys

Laukaukset

Loppupalaute

62539267_2448463065204595_8878094320234659840_nTämäkin kuva on Lindan ottama ❤

Linda ja Nada ovat jatkaneet tulosten tykittämistä: 1.6. agilitykisoista Nadalle eka LUVA-nolla! 13.6. puolestaan tokokisoista toinen hieno ykköstulos 186 pisteen ja kunniapalkinnon kera!

1.6. agilitykisoissa kisasivat myös Pipsa ja Helmi (E. Neytiri), 2-luokasta tuli tulokseksi voittonolla, jolla tuli menolippu kuninkuusluokkaan! 6.6. kotikylän iltakisoissa tämä kaksikko jatkoi kuitenkin harjoituksia vielä 2-luokassa hienoin tuloksin 5vp ja toiselta 0-rata, molemmilta radoilta sijoitus 2. Helmi käväisi kesäkuun alussa myös Tuurissa näytelmissä Paavo Mattilan kehässä hakemassa EH:n hienolla arvostelulla:

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Jyväskylän agilityn iltakisoissa 1.6. Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) tekaisivat 2-luokasta heti kaksi puhdasta rataa, toiselta kylläkin yliaikaa, mutta hyppyradalta tuloksena ensimmäinen LUVA 🙂

Paljon onnea kaikille! ❤


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Keksin mahapäivitys ja valiokello tikittää

Kameran muistikortti joutui uusittavaksi, joten hirveästi ei ole tullut kameraa ulkoilutettua. Tänään kävin moikkaamassa tulevaa mammakoiraa kameran ja tuliterän muistikortin kera, ja viimeiset valonsäteet riittivät täpärästi kuvien ottamiseen.

dsc_0018

42vrk tänään ensimmäisestä astutuksesta

Keksi voi paksusti, luonnossa vatsa on vielä isompi kuin yhdessäkään kuvassa, mitä on saatu otettua. Vatsa ei ainakaan vielä ole näyttänyt olevan tiellä, mutta tässä hiljalleen lähestytään tiineyden paisumisvaihetta. Keksin ruokahalu on kasvanut entisestään, ruokaakin on kyllä lisätty, mutta Keksin mielestä ei likimainkaan riittävästi 😀 Seuraavaksi aloitellaan matolääkekuuri. Täytyy tiineyden loppuvaiheessa arvioida, käydäänkö röntgenissä katsomassa, monta matkustajaa kyydissä onkaan.

dsc_0039

Viime viikonloppuna saatiin loistavia uutisia Eurajoelta, jossa kasvattini Rufus (E. Wishmaster) oli agilitykisoissa tehnyt pari nollarataa ja tempaissut toiselta ensimmäisen SERT-A:n! Valiokello alkoi siis tikittää 🙂 Mielettömän suuret onnittelut Reijalle ja lainaohjaajalle, huippua!

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n