Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683

Mainokset


Jätä kommentti

Pitkä musta kesä

Blogihiljaisuus on ollut koko kesän aika totaalinen, ei vain ole ollut jaksamista kirjoittaa. Tuntuu, että koko kesä on ollut vain yhtä helvetin OCD:tä ja alamäkeä. Ja sitähän se on ollutkin – ei siitä ole päässyt irti. Huoli on läsnä edelleen – niin oireilemattomista kuin leikatuista pennuista ja pentunsa menettäneiden jaksamisesta. Tätä huolta on tiedossa vielä pitkän aikaa – tuskin kukaan meistä hengittää kovin vapautuneesti ennen kuin pentujen kasvu on ohi. Kasvu toki hidastuu koko ajan, minkä pitäisi pienentää sairastumisen riskiä, mutta niin monesti on matto vedetty kesän aikana jalkojen alta, ettei uskalla huokaista.

DSC_0024

Tämän kesän piti olla ihan erilainen kuin millaiseksi se osoittautui. Täynnä seikkailuja, auringonpaistetta ja kaikkea kivaa. Yritän muistella tähän postaukseen nyt muita juttuja kuin pentujen sairauskertomuksia.

DSC_0107DSC_0079DSC_0294

Juhannuksen tietämillä pennut harjoittelivat uimista. Maarusta (E. Shaula) tuli nopeasti Keksi-maman innoittamana vesipeto. Sara (E. Soraya) intoutui vähitellen myös. Haba (E. Saros) oli päässyt vesipelastustreeneihin turisteilemaan, ja siitä kehkeytyi nopeasti taitava uimari. Puhtikin saatiin uimaan siskojen uimakoulussa juhannuksen pyhinä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla meillä oli ison porukan ajat Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin, omien lisäksi mukana olivat Keksi (E. Naroona) ja Maaru sekä Vips (E. Salacia) ja Puhti (E. Sirius). Myös Nemi (E. Sedna) tuli Even kanssa Mikkelistä hoidettaviksi. Maaria hoiti Nemin jalkaa sekä käsin että laserilla, liukastumisen seurauksena pohjeluu oli ottanut runtua ja polvi oli varsinainen oireileva alue. Puhtilla oli ongelmia nopean kasvunsa kanssa, mutta Maaria sai onneksi helpotettua Puhtin oloa. Keksi oli toipunut pentujen jäljiltä tosi hyvin, ja ohjeistuksena oli ”jatkaa tiukkaa ajoa” eli palata normiarkeen. Maarulla ja Vipsillä oli molemmilla lantiossa pientä hoidettavaa, mutta tilanne muuten varsin hyvä. Saralla oli myös lantio lähtenyt pois linjasta, sen liikkeessä silmääni oli pistänyt vasemman takajalan erikoinen sivupotku, joka katosi lantion oikaisun myötä. Lempi oli vetänyt takapään jäykäksi, mutta tilanne ei ollut kovin huono. Rinillä oli ikääntymiseen liittyvää hoidettavaa, mutta sai kehuja, että on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja kovin elinvoimainen.

DSC_0234Sara, Haba ja Maaru kesäkuun lopussa

Oltiin Ainon kanssa mietitty alkukesästä osallistumista Vantaalla oleviin ASCA-agilitykisoihin heinäkuun alussa. Pentumurheiden alettua musta tuntui, ettei nyt ole voimia eikä tuntuisi sopivaltakaan lähteä. Paluuviestinä sain ilmoituksen, että Aino oli maksanut meidän molempien kisastartit. Niinpä ajeltiin heinäkuun ekana viikonloppuna Helsinkiin kisaamaan.

Lempi oli ilmoitettu kahdelle novice-tason hyppyradalle sekä lauantaille että sunnuntaille. Mulla ei ole entuudestaan kokemusta ASCA-agista, ja edellisistä agilitykisoistanikin on jo vierähtänyt aika monta vuotta. Tiesin, että Lempi ei koulutuksellisesti ihan vielä ole kisakuntoinen monessakaan asiassa. FCI-agiin verrattuna novice-radat olivat kuitenkin ihanan suoraviivaisia ja säännöt hieman helpommat (ei esim. kieltoja). Niinpä lähdettiin kokeilemaan, tavoitteena, ettei tiputeltaisi hirveästi rimoja.

Lauantaina 6.7. kisat menivät aika pitkälti harjoittelun piikkiin. Luotin vähän liiankin itsevarmasti, että Lempi poimii esteet linjalta, mutta eihän se tehnyt niin 😀 Ensimmäinen rata oli puhdas, mutta tuli reippaasti yliaikaa. Toinen rata oli hieman sujuvampi, mutta yksi hyppy mentiin väärään suuntaan esteen ohituksen seurauksena.

Sunnuntaina 7.7. radat olivat lauantaihin verrattuna hieman haastavammat. Ohjasin Lempiä vähän napakammin, ja vaikka tyylipuhtaita nämäkään radat eivät olleet, niin sujuvammilta ne kyllä tuntuivat. Lempin ohjaamisessa tuottaa hieman haasteita videoillakin näkyvä putkihulluus 😀 Mutta ihmeen kaupalla sunnuntain molemmat radat menivät ihanneajan sisään, minkä ansiosta saatiin kaksi Q-tulosta ja titteli JS-N!

Hyvä meidän joukkue!

Kisoja seuraavana maanantaina treenattiin rataa, ja sieltä oli tällainen pätkä tallentunut videollekin. Tässä muuten tehdään ekaa kertaa puomia radalla:

Agility on kyllä muutenkin pitänyt jollain tapaa kesän ajan pinnalla. Lempi on tosi kiva ja palkitseva ohjattava. Kevät ja kesä treenattiin mölliryhmässä, ja nyt syyskuun alusta aloitettiin kisaavien ryhmässä Ainon koutsattavana. Kisaavien ryhmän treenit on meille vielä aika haastavia (tälleen parin treenin kokemuksella), eikä tavoitteena ole tämän vuoden puolella päästä kisaamaan, mutta tehdään töitä esteosaamisen varmistamiseksi ja kisoja kohti pikkuhiljaa. Ensi vuonna olisi tavoitteena päästä virallisille agiradoille kirmaamaan.

Lempin kanssa kokeiltiin alkukesästä myös vetohommia! Lempiltä ei vetäminen tule kovin luonnostaan, mutta näköjään oikein motivoituna tätäkin voi treenailla 🙂 Sainkin Lindalta videosta vielä vinkkejä, että jatkossa kannattaa sijoittua pyörän kanssa suoraan koiran taakse, tuossa ajauduin vähän sivuun.

DSC_0252

Saukon kanssa treenien pääpaino on ollut agilityssä, mutta vähän on treenattu myös tokoa, rallya ja noseworkkia. Paimentamaan päästiin vain kerran, jossa todettiin, että jos aika oli tehnyt hyvää koiralle, niin sitä se ei ollut tehnyt ohjaajalle… Tokossa käytiin kokeilemassa kisaamista Jämsän kisoissa elokuussa Kurtin tuomaroimassa kokeessa. Kokemuksena ihan jees, nyt tiedän, miten Lempiä ei kannata viedä kokeeseen. Saatiin 2-tulos 150 pisteellä, joka oli meille treenimäärään nähden ihan oikeutettu. Ilman hypyn nollaamista olisi ollut tsäänssit ykköseenkin, mutta treenaillaan lisää ja kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan.

Lämpimän kesän ansiosta tuli uitettua koiria paljon, ja sehän on kovasti Lempin mieleen. Kameraa tuli ulkoilutettua verrattain vähän, mutta joitakin otoksia kesältä tässä postauksessa on.

Kun vauhtia on enemmän kuin järkeä…

Aina uuden koiran tullessa laumaan väistämättä miettii, miten se vaikuttaa laumadynamiikkaan ja -hierarkiaankin. Sara on sujahtanut laumaan tosi kivasti. Lempin kanssa ne ovat ylimmät ystävykset, ja Riniä kohtaan Sara on varsin kunnioittava – ainakin pääosin. Kovin vakavasti se ei ota, jos aikuinen koira sitä ojentaa, parhaimmillaan saattaa urputtaa vähän takaisin. Lempi, joka ei sano Saralle juuri koskaan mistään mitään, on hyvää vauhtia menettämässä paikkansa lauman keskimmäisenä.

Sara on juuri sellainen pentu, jota Keksistä toivoinkin – reipas, ennakkoluuloton, avoin. Ja aika passelin kokoiseksi pieneksi taskuraketiksi Sara taitaa olla jäämässä – korkeutta on nyt n. 46cm ja painoa viime viikon punnituksessa 14,6kg. Harrastuksiin löytyy potkua. Kesä on puuhasteltu lähinnä tokon ja rallytokon parissa, joskin Hazeltapaamisessa Sara pääsi tekemään alkeita myös noseworkkiin. Siitä löytyy yllättävän totinen puoli, kun päästään töihin, vaikka muuten se on yhdenlainen pelle. Kesäloman loputtua Sara kunnostautui myös askartelijana (hyvästi tietokoneen virtajohto, pleikkarin kapulan latausjohto, lukemattomat kynttilät, matto jne), ja muutaman epäonnistuneen tilanjakoyrityksen jälkeen koirat ovat nykyään viettäneet yksinoloajat yläkerran vierashuoneessa, joka modattiin pentuystävälliseksi. Sen jälkeen yksinolot ovat sujuneet paremmin ainakin tuhojen puolesta. Sara on toistaiseksi vaikuttanut varsin vahvatahtoiselta ja itsepäiseltä – miten alle vuosikas voi olla jo tällainen junttapulla!

Sara pääsi heinäkuun lopussa käväisemään kertaalleen lampaita moikkaamassa. Aluksi se oli aika jännittynyt lampaita kohtaan, mutta melko nopeasti alkoi työstää itseään jännityksen yli. Aitauksessa se oli äänekäs, mutta siihen ei nyt lähdetty puuttumaan – kouluttaja oli sitä mieltä, että Sara haukulla hakee itselleen varmuutta. Aika nopeasti pentu alkoi tehdä lampaiden koontia, ja videolle on tallentunut hetki, kun Sara palauttaa yhden hatkaan yrittävän lampaan takaisin laumaan ❤ Tänä kesänä paimennukset jäivät aika vähälle, mutta yritetään ensi vuonna päästä heti keväästä paimennushommiin!

Rini on voinut pääosin tosi hyvin. Ikä näkyy arjessa sen verran, että mummun päivät menevät mukavasti nukkuen. Se käy edelleen samat lenkit muun porukan kanssa, askel on vähän hidastunut eikä se lähde kovin kauas. Kuulo on selkeästi heikentynyt eikä näkökään ole ennallaan. Siitä olen ollut iloinen, että vaikka käydään välillä pitkiäkin lenkkejä, levon jälkeen ei ole havaittavissa jäykkyyttä tai ontumisia. Rinillä menee ikäisekseen hyvin.

Kuten kuvistakin näkee, mieli on vielä virkeä. Mummu on saanut mielenvirkistykseksi tehdä vähän toko-, nosework- ja rallyjuttuja, mutta sanomattakin lienee selvää, että kovin tavoitteellisesta toiminnasta ei enää puhuta. Aina välillä herkistyn ajatellessani, millainen matka meillä on ollut vuosien aikana tähän hetkeen, mitä kaikkea on yhdessä koettu ja mistä kaikesta on selvitty. Mun sielunpuolikkaani ❤

DSC_0317

Elokuussa käväistiin tälle kesälle toisen kerran Maaria Kaiperlan hoidettavina. Puhti oli hoidettavana ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Se oli kompensoinut jalkoja lantiolla ja selällä, mutta antoi hoitaa hyvin, ja hoidosta oli paljon apua – se tuli hyvään saumaan. Sara oli todennäköisesti lomalta töihin palattuani kiipeillyt yksin ollessaan pöydällä, ja sen tiimellyksessä joko pudonnut tai tullut huonosti alas, se oli tosi kipeä eikä olisi meinannut millään antaa hoitaa kipeämpää puolta lantiostaan. Olin kyllä huomannutkin muutoksen liikkeessä, onneksi osteopaatin hoitoon ei ollut kovin pitkä aika. Heti, kun kipukohta hellitti, koiran ilme muuttui ja Sara nukahti. Hoidon jälkeen on ollut ilo katsella vaivattoman kaunista liikettä.

Lempin olin ajatellut olevan suht ok, olin hoitanut sen itse parisen viikkoa aiemmin, ja tuntui, että se lähti ihan hyvin auki. Takapää oli kuitenkin taas varsin jäykkä, ja Lempilläkin oli vaikeuksia asettua hoidettavaksi. Maarian mukaan Lempin jäykkyys on peräisin kesken olevasta kehityksestä – etu- ja takapää eivät keskustele vielä keskenään. Kysyin jo vähän huolissani, että pitääkö tässä ryhtyä harkitsemaan agilityn harrastamisen järkevyyttä, mutta kuulemma sen pitäisi olla ok, kun vastapainona vaan on myös muunlaista tekemistä.

Rinin tiesin olevan ihan kauheassa kunnossa, ja sitähän se olikin. Rinillä kävi 1,5 viikkoa ennen osteopaattireissua haaveri – se oli luultavasti yövuoroni aikana yrittänyt päästää Saran pentuaitauksesta, ja sitä yrittäessään varvas oli jäänyt pihtiin pentuaitauksen kahden palasen saumaan. Siinä oli mullakin työtä saada varvas irti. Mummu oli ihan voipunut ja kivuissaan, ja pelkäsin, että näinköhän se nyt on menoa. Eläinlääkäri tutki jalan, ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin mustelmalla, pienellä haavalla ja varpaan turvotuksella. Onneksi.

70256307_2406222696258156_7020367926439968768_n

Nyt tassu on jo ihan ennallaan – haava on parantunut, turvotus poissa eikä mustelmaakaan enää näy. Mutta kyllä säikäytti! Eipä ollut aiemmin käynyt mielessä, että näinkin voisi käydä. Nyt on pentuaitaukset raivattu varastoon pois silmistä.

Viime viikolla lomailtiin töistä ja reissuttiin koko viikko – ensin Joensuussa jokunen päivä, sitten päivä kotona / Mikkelissä Eveä ja Eemeliä moikkaamassa ja loppuviikko Helsingissä. Joensuussa juhlistettiin Rinin 13-vuotissynttäreitä lenkkeilemällä, herkuilla ja käymällä ajamassa jälkiä koko lössin kanssa, Keksi oli lauman vahvistuksena myös reissussa mukana. Reissu meni mukavasti, ja oikeastaan tuntui, että vaikka ei ollut koko lomalla aikaa oikein istua ja huokaista, niin tämä oli hyvä ja tarpeellinen irtiotto arjesta.

Helsingissä tai oikeammin Vantaalla oli tarjolla viikonlopun verran Asca-agilityä, ja niin kiva tapahtuma se oli jo heinäkuussa, että sinne lähdettiin uudestaan Ainon ja koiralauman kanssa. Olin ilmoittanut Lempin seitsemään starttiin: lauantaina harjoituksen nimissä yhdelle novice gamblers -radalle ja kahdelle open hyppyradalle; sunnuntaina kahdelle novice gamblerssille ja kahdelle novice regular -radalle. Ennen kisoja mietitytti, että ahnehdinko liian ison palan – kontaktit eivät vielä ole valmiit, estevarmuudessa olisi vielä työstämistä, keppejä ei vielä olla tehty ilman ohjureita ja seitsemässä radassa on nuorella koiralla (ja ohjaajallakin) aika paljon tekemistä.

Lauantaina aloiteltiin gamblerssilla. Tehtiin ihan hyvä suunnitelma esteistä, Lempillä oli vähän omia sovelluksia, mutta saatiin kerättyä pisteitä varsin hyvin. Varsinainen gamble-osuus ei onnistunut, ei olla vielä ihan hirveästi tehty rataa niin, että koira suorittaa esteitä kauempana ohjaajasta. Mutta hyvää harjoitusta!

Päivän onnistumiset tulivat hyppyradoilta – Lempi kulki tosi hyvin ja radat olivat profiililtaan meille sopivia. Tässä näkyi, kuinka paljon kehitystä on tapahtunut heinäkuun kisoista. Molemmat radat virheettömästi maaliin, tuloksena Q:t ja Lempille uusi titteli JS-O!

Sunnuntaina sitten jatkettiin novice gamblerssin parissa. Ohjaajalla oli takki jo ihan tyhjä huonosti nukutun pe-la -yön ja lauantain 11-tuntisen kisapäivän jälkeen. Ekalla radalla juoksu ei meinannut millään kulkea, Lempillä oli taas omia ajatuksia radan kulusta, mutta saatiin taisteltua gamble-osio aikarajan puitteissa maaliin, ja tuloksena Q! Kävin välissä ottamassa vähän lepiä autossa, toisella radalla kulki jo vähän paremmin. Myös toinen gamble-Q oli tosi lähellä, aika loppui vähän kesken gamble-osiossa, mutta saatiin tosi hyvä treeni! Sunnuntain gamblers-ratojen videoita mulla ei näköjään puhelimessa ollutkaan, mutta yritän ne lisätä jälkikäteen, kun saan niitä Ainolta.

Iltapäivällä viimeisenä olivat regular-radat. Pitkät kisapäivät alkoivat painaa niin koiraa kuin ohjaajaa. Lempi painoi yhdestä hypystä ohi, ja sitä korjatessani se hyppäsi hypyn väärään suuntaan, mistä hylky. Saatiin sitten rauhassa harjoitella radalla keppien hakemista, mikä olikin ihan tarpeen. Toisella radalla ohjasin taas vähän napakammin, mutta suu aukesi kertaalleen juuri koiran ollessa riman päällä, minkä seurauksena rima tippui. Keppien aloitus oli vähän epävarma, mutta kehulla lähti hyvin pujottelemaan, joten rata oli ihan hyvän fiiliksen lopetus pitkälle kisaviikonlopulle. Olin jotenkin ajatellut, että virheitä tuli enemmän, joten olin ihan äimänkäkenä, kun Aino kävi tulostaululta lukemassa, että saatiin 5 pisteen Q! Tää on Asca-agissa hauskaa, että pikkuvikaisella radallakin voi saada Q:n.

Viikonlopun kisojen tavoitteena oli olla tiputtelematta paljon rimoja, tehdä hyviä kontakteja ja saada kaksi Q:ta. Rimoja tippui tasan yksi (siitäkin saan syyttää itseäni), Lempi teki pääasiassa kontaktit tosi hyvin, keinu onnistui useammalla radalla hyvin, keppien aloitus onnistui kertaalleen hyvin, saatiin 4 Q:ta ja yksi uusi tittelikin! Olen niin ylpeä Saukkokoirasta ❤ Kunhan vähän vielä treenataan esteosaamista lisää, niin vitsi siitä tulee hyvä! Maltan tuskin odottaa ensi vuoden Asca-kisoja, me ollaan niin messissä!

Rini sai viettää lepopäiviä Ainon isän huomassa Seelan kanssa, ei oikein enää mummua raaski istuttaa pitkiä päiviä autossa. Sara oli kisaturistina mukana, se oli odotusaikoina mukana kävelylenkeillä ja kävin sen kanssa molempina päivinä vähän treenaamassa häiriössä vieraassa hallissa. Sara oli tosi lunkisti hälinässä, vaikka agiradalla äänekkäät koirat meinasivat pientä koiraa hieman lietsoa kanssakiljuntaan 😀

Maanantaina pidettiin ansaittu lepopäivä, tiistaina oli edessä paluu arkeen ja sorvin ääreen. Joskopa sitä nyt taas hetken jaksaisi.

72633697_2385991388330220_3166270149971935232_n


Jätä kommentti

Nada luonnetestissä ja muitakin tuloksia

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun ruuhkaviikot päättyivät varsinaiseen jännitysmomenttiin – sijoitustytteli Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) luonnetestiin! Testi oli 2.6. Muuramessa, tuomareina Heli Herranen ja Jorma Kerkkä.

61467250_2424378907613011_5835969882126024704_nKuva lainattu Lindalta 🙂

Osa-alueet:

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarmuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä ja hyväksytty testi!

Haastattelu, kelkka, hyökkäys, haalari ja tynnyri

Pimeä huone (alku)

Terävyys

Laukaukset

Loppupalaute

62539267_2448463065204595_8878094320234659840_nTämäkin kuva on Lindan ottama ❤

Linda ja Nada ovat jatkaneet tulosten tykittämistä: 1.6. agilitykisoista Nadalle eka LUVA-nolla! 13.6. puolestaan tokokisoista toinen hieno ykköstulos 186 pisteen ja kunniapalkinnon kera!

1.6. agilitykisoissa kisasivat myös Pipsa ja Helmi (E. Neytiri), 2-luokasta tuli tulokseksi voittonolla, jolla tuli menolippu kuninkuusluokkaan! 6.6. kotikylän iltakisoissa tämä kaksikko jatkoi kuitenkin harjoituksia vielä 2-luokassa hienoin tuloksin 5vp ja toiselta 0-rata, molemmilta radoilta sijoitus 2. Helmi käväisi kesäkuun alussa myös Tuurissa näytelmissä Paavo Mattilan kehässä hakemassa EH:n hienolla arvostelulla:

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Jyväskylän agilityn iltakisoissa 1.6. Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) tekaisivat 2-luokasta heti kaksi puhdasta rataa, toiselta kylläkin yliaikaa, mutta hyppyradalta tuloksena ensimmäinen LUVA 🙂

Paljon onnea kaikille! ❤


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Keksin mahapäivitys ja valiokello tikittää

Kameran muistikortti joutui uusittavaksi, joten hirveästi ei ole tullut kameraa ulkoilutettua. Tänään kävin moikkaamassa tulevaa mammakoiraa kameran ja tuliterän muistikortin kera, ja viimeiset valonsäteet riittivät täpärästi kuvien ottamiseen.

dsc_0018

42vrk tänään ensimmäisestä astutuksesta

Keksi voi paksusti, luonnossa vatsa on vielä isompi kuin yhdessäkään kuvassa, mitä on saatu otettua. Vatsa ei ainakaan vielä ole näyttänyt olevan tiellä, mutta tässä hiljalleen lähestytään tiineyden paisumisvaihetta. Keksin ruokahalu on kasvanut entisestään, ruokaakin on kyllä lisätty, mutta Keksin mielestä ei likimainkaan riittävästi 😀 Seuraavaksi aloitellaan matolääkekuuri. Täytyy tiineyden loppuvaiheessa arvioida, käydäänkö röntgenissä katsomassa, monta matkustajaa kyydissä onkaan.

dsc_0039

Viime viikonloppuna saatiin loistavia uutisia Eurajoelta, jossa kasvattini Rufus (E. Wishmaster) oli agilitykisoissa tehnyt pari nollarataa ja tempaissut toiselta ensimmäisen SERT-A:n! Valiokello alkoi siis tikittää 🙂 Mielettömän suuret onnittelut Reijalle ja lainaohjaajalle, huippua!

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n


Jätä kommentti

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

47370133_929173720604187_4852051457966342144_n Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

47340674_541754356288744_9175209742476247040_n

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤


Jätä kommentti

Syksy saapui

Syksy on saapunut sateineen ja illat pimenevät. Muutamana aamuna menneellä viikolla oli hyvin kylmä, mielikuva kesähelteistä on enää muisto vain.

DSC_0003

Koirien kanssa ollaan puurrettu tasaista arkea. Päivät täyttyvät lenkeistä, töistä ja vähän treeneistäkin. Lempin kanssa aloiteltiin uudessa tokoryhmässä, alan pikkuhiljaa päästä perille saksalaissaukkokoiran mielen liikkeistä. Treenirepertuaariin on kuulunut tunnaria, vauhtiliikkeitä (ruutua, noutoja) ja olen vähän makustellut, mitä seuraamisen kanssa pitäisi seuraavaksi lähteä tekemään. Myös siirtymät ovat olleet tapetilla taannoisen pohjoisen reissun jälkeen. Meidän tokokoutsi oli sitä mieltä, että joulukuussa kisoihin, mutta saa nähdä, ei oteta paineita eikä pidetä kiirettä.

Lempi aloitteli viime viikolla agilityn alkeiskurssia. Saatiin ekalla kerralla paljon hyviä toistoja putkelle ja renkaalle, harjoiteltiin 2on2offia laatikolla ja tehtiin pieni ohjausharjoitus. Lempi oli tosi innokas ja reipas, työskenteli tosi hyvin ja keskittyneesti isossa häiriössä ja aika ahtaissa tiloissa. Tällä viikolla treenit jäivät osteopaattikeikan vuoksi väliin, mutta ensi viikolla mennään taas.

DSC_0443DSC_0448

Mummujen kanssa ollaan tehty mielenvirkistystreeniä, molemmat ovat päässeet vähän rallyilemaan. Molempien silmät syttyvät loistoon, kun töitä on tarjolla, niin ihanat mummukaiset ❤ Ollaan aloiteltu juhlaviikkoa osteopaatin hoidossa, namutaskun nyörit ovat olleet löysemmällä kuin tavallisesti ja mummut ovat muutenkin saaneet erityishuomiota osakseen. Ovat ne niin korvaamattomat, ihanat ja niin kovin rakkaat ❤

Kuten tuossa jo useampaan otteeseen vihjasinkin, maanantaina käytiin Tampereella pikainen reissu Slotten Katriinan vastaanotolla. Mukavia uutisia saatiin jälleen kerran oikeastaan koko porukan osalta. Keksillä pyyhkii hyvin, niskasta korjattiin jotain hyvin pientä, mutta muuten kaikki on niin kuin pitääkin. Rinillä oli jotain pientä sille tyypillistä huollettavaa, mutta ei mitään isompaa tai huolta aiheuttavaa. Nevellä oli iliumin ja sacrumin/lannerangan viimeisen nikaman välissä vasemmalla joku pieni kipupiste, mutta muuten sekin porskuttaa hyvin, selässä rauhallinen tilanne meneillään. Molemmat mummut ovat ikäisekseen loistavassa kunnossa ❤ Lempillä hoidettiin niskaa, lisäksi sillä oli reidessä joku pieni lihasperäinen kireys. Tästä on hyvä jatkaa!

Meidän taloudessa on majaillut kohta viikon verran neljä koiraa, sillä yhteisomistustytteli Moira (Color Runs Ready for Success) on meillä juoksuhoidossa. Moira sujahti laumaan todella huomaamattomasti, on ollut meillä tosi rennosti. Lempi ja Moira löysivät hyvin nopeasti yhteisen sävelen, ja niillä on lenkillä hurjan hauskaa juosta ja leikkiä yhdessä. Kiva, kun on mahdollisuus päästä tutustumaan mahdollisesti tulevaan jalostuskoiraan ihan kunnolla arjen kautta ja ajan kanssa! Kuvia ei ole vielä otettua porukasta, kun joku on unohtanut vesihanan tuolla yläkerrassa päälle, mutta toivottavasti piakkoin paistaisi aurinko niin saisi kameraakin ulkoiluttaa!

DSC_0236Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!

DSC_0500Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!

Empputiimiläiset ovat taas pitäneet lippua korkealla ja aiheuttaneet kasvattajalle lisää ylpeyden aiheita!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) käväisi 8.9. Paraisten näyttelyssä hakemassa yhden varasertin lisää PU2-sijoituksella, tuomarina Lena Danker-Höglund.

Agilitykuulumisia tuli myös 8.9. kahdeltakin paikkakunnalta. Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasi Satakunnan piirinmestaruuksissa lainaohjaajan kanssa tuloksena kaksi 0-rataa, saaliina RKS:n seuramestaruus! Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa puolestaan kisasivat Seinäjoella australianpaimenkoirien rotumestaruuksissa, tuloksena 5vp, 10vp ja 0-rata, joilla irtosi 2-luokan rotumestaruus!

Helmi vasemmalla, Rufus oikealla

Viime sunnuntaina 16.9. oli jännittävä päivä, kun Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa suunnattiin Iisalmeen luonnetestiin, jonka tuomaroivat Jorma Kerkkä ja Jouni Hynynen. Mehän Ainon kanssa toki ollaan tiedetty Keksin olevan kultaa, mutta mukava siitä on saada myös mustaa valkoiselle.

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +1 pieni
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +170 pistettä ja laukausvarma ❤

Alkuhaastattelu, leikki ja kelkka

Hyökkäys

Haalari ja tynnyri

Hyökkäyksen uusinta

Terävyys ja laukaukset

Loppupalaute