Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Vielä hetki lomatunnelmissa

Reissuväsymystä ilmassa

Loma alkaa olla ohi ja karu paluu arkeen edessä. Ensimmäinen varsinainen lomaviikko lomailtiin Joensuussa, joka oli kuin pätsi – kuumimpana päivänä +33 astetta. Porukat olivat onneksi hankkineet aittaan ilmastointilaitteen, se oli ihan pelastus! Ei haitannut hellekelit, kun sisällä oli koirien viileä olla ja saatiin yöt hyvin nukuttua. Joensuussa ei paljon lyhyitä kävelyitä pidempiä lenkkejä tehty, mutta uitiin päivittäin.

Moiran uimakouluharjoitukset ovat jatkuneet, Joensuussa alkoi näyttää jo vallan hyvältä!

Joensuun turneella oli luvassa yhdet kisatkin – siellä oli sopivasti rallytokon iltakisat! Kun samana iltana oli tarjolla sekä voittaja- että alokasluokan radat, niin minä tuumasin, että eiköhän maksimoida hyöty ja lähdetä kahdella koiralla. Lempin kanssa tehtiin tosi hyvä voittajaluokan rata, jonka ainoaksi isoksi virheeksi jäi mun selän takana tehty ylimääräinen istuminen, mitä en tietty voinut korjata, kun en sitä nähnyt. Pistepottiin jäi kuitenkin 88 pistettä, joten ihan asiallinen tulos 🙂 Tämä oli Lempin toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Sara sai loman aikana jo toisen kisakirjan ja kisadebyytin rallytokon alokasluokassa. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä tehnyt Saran kanssa rallya ihan hirveästi, mutta sen seuraaminen on niin vahvaa, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Ainoa meille epävarma tehtävä on askeltehtävä, missä koiran pitää seisoa, istua ja mennä maahan – ja siinäkin vain seisominen tuottaa haasteita vähäisten toistojen vuoksi. No siellähän se kylttitehtävä kisaradalla oli, ja päätin jo ennen ratasuoritusta, että kerran voin sen kokeilla uusia, mutta jos ei onnistu, niin en jää hinkkaamaan. Seisominen ei radan osana vielä tällä kertaa onnistunut, mutta se ei pahemmin harmittanut – Sara teki muuten tosi hyvän radan! 86 pistettä ja ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Saran radan sain videollekin, se tässä alla.

Joensuusta tultiin kotiin kaksi viikkoa sitten maanantaina, keskimmäinen lomaviikko oli onneksi sen verran viileämpi, että päästiin maanantaina Saran agitreeneihin. Sara teki 12 keppiä tauon jälkeen suorilla oikein, ihan mahtavaa! Muuten tehtiin paria pientä ratapätkää, oli vähän haasteellinen rata, mutta Sara teki hommia hyvin. Viikolla meillä kävi pari rotuuntutustujaa ja pennunkyselijää vierailulla, torstaina Tiina tuli Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) kanssa meille. Perjantaina oli edessä Tampereen keikka Katriinan luo koiria hoidattamaan.

Tampereella tavattiin Marja-Leenaa, Jaria, Mindyä ja Taikaa (E. Eyes On Me) ohimennen, mustikkitytöt kävivät Katriinalla myös hoidossa. Taikalla oli ollut takapäässä hoidettavaa. Taika oli ihana oma symppis itsensä, se tervehti hillityn innokkaasti ja olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko loppupäivän. Heidän seurueensa lähti jatkamaan matkaa, ja minä pääsin seuraamaan Vipsin hoitoa. Vips oli koko porukasta parhaassa kunnossa.

Rini on ollut minusta hoidon tarpeessa jo kuukausi sitten, kolmen kuukauden hoitoväli alkaa olla sille liian pitkä. Rinillä oli niskassa joku isompi jumi, mikä häiritsi nestekiertoa ja kaikkea muutakin niskasta eteenpäin. Rini vastasi hoitoon ihan superhyvin, kerta toisensa jälkeen sitä hämmästellään. Itse uskon taustalla olevan, että Riniä on hoidettu niin säännöllisesti viimeiset 7 vuotta, enkä usko, että Rini olisi elänyt näin vanhaksi ilman säännöllistä hoitoa. Mummu on hoidon jälkeen liikkunut taas paremmin ja ollut muutenkin levollisempi. Olen varannut syksylle muutamia hoitoaikoja, että on mahdollisuus käyttää mummua tarvittaessa useammin. Alla heinäkuun alussa otettuja posetuskuvia, Stiina kuvasi!

Sara oli tosi paljon parempi kuin viimeksi, jotain pientä hoidettiin lantiosta, mutta muuten mun salamanterilla menee oikein mukavasti. Saran käytöksestä hoidon aikana voi päätellä tosi paljon, missä kunnossa se on – jos se on ihan vänkyrällä, sen on tosi hankala asettua hoidettavaksi, ja jos se on hyvässä kunnossa, se nukkuu koko hoidon ajan.

Lempikin oli ihan hyvässä iskussa, sillä oli jonkin verran kalvokireyttä. Olen itse sitä hoitaessani huomannut, että nyt, kun on uitu paljon eikä treenattu mitään kovin raskasta, Lempi on pysynyt paremmassa kunnossa. Uiminen olisi etenkin Lempille tosi hyvä kombo agilityn treenaamisen kanssa, täytyy katsoa, saisiko jostain kerättyä pennoset kasaan, että käyttäisi sitä talvella koirauimalassa vähän säännöllisemmin uimassa. Sara hyötyisi uimisesta varmasti myös.

Lauantaina 24.7. oli Ainon koulutus JATilla, olin ilmoittautunut sinne sekä Lempin että Saran kanssa. Kisaaville ja mölleille oli eri radat, mikä toi kartturille vähän haasteita. Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit, sopivassa suhteessa tekniikkaa, irtoamista ja vauhdin hurmaa. Saralle setti oli hieman pitkä, toisella kierroksella se alkoi selvästi jo väsyä, ja sen seurauksena estefokus vähän rakoili. Lempistä en väsymistä niinkään huomannut, se tykitti hyvin, mitä nyt joistain takaakierroista vähän väännettiin. Saran treeneistä on näköjään kaikki parhaat palat videolla, Lempin treeneistä vain jälkimmäinen kierros, video alla. Mun jalka on ollut kesän ajan pääosin tosi hyvä, mutta lauantaina koulutuksessa juoksemista tuli sen verran enemmän, että se vähän kipuili.

Koulutuksen jälkeen tulin pyörähtämään kotona, suihkun ja pikapakkausten jälkeen suunnattiin Ainon luo, ja pakkauduttiin kahdeksan koiran kanssa Ainon tilaihmeeseen. Matka kohti Vantaata alkoi! Ihana Mari tarjosi meidän valtavalle laumalle yösijan, lämmin kiitos vielä tätäkin kautta! ❤ Samalla moikattiin Noaa (E. Norris) ja Nuppua (Titangus Daracha).

Sunnuntaina 25.7. suunnattiin heti aamusta Ojankoon, jossa odottivat ASCA-agilitykisat! Olin ilmoittanut Lempin kaikille kuudelle radalle. Aloitettiin aamu korkkaamalla elite jumpers. Ensimmäisellä radalla Lempi veti nenälleen ensimmäisellä hypyllä, ja mulla meni siitä pasmat niin sekaisin, että rata oli vähän räpiköimistä. Radan lopussa Lempi vielä karkasi putkeen. Toinen rata oli jo parempi, siinä harmillisesti yksi rima tuli alas, kun sijoituin itse huonosti koiran eteen, muuten ihan kivaa menoa. Video tässä alla.

Jumpersien jälkeen vuorossa olivat gamblers-radat. Ensimmäinen gamblers-rata oli meidän paras rata koko päivänä, sieltä saatiinkin Q, voitettiin ja Lempi sai uuden tittelin GS-N! 🙂 Video alla:

Toinen gamblers-rata tehtiin löysin rantein, koska ei ollut tulospaineita. Päivän viimeisenä oli regulars-radat, joista toinen näytti profiililtaan sellaiselta, että sieltä olisi voinut olla tulos ihan tehtävissäkin. Lempillä tuli tosin jo ensimmäisellä radalla joku ihme juttu, se alkoi kieltäytyä kontakteista, juoksi vain niiden ohi. Ensimmäisellä radalla yritin sitä kannustaa tuloksetta, jätettiin rata kesken. Toinen rata oli melkein heti perään, joten osasin ennakoida, että ei tule kontaktit onnistumaan toisellakaan radalla. Olin oikeassa. Radan alussa ihan hyvä juttu ainakin se, että Lempi teki kepit toisella yrityksellä.

Regulars-radoista ja vähän muillakin radoilla tulleista virheistä jäi tosi paha mieli, ei ollut Lempille yhtään tyypillisiä juttuja. Yksi kisatyöntekijöistä tuli perässä välittämään tuomarilta terveiset, että voin käydä tekemässä radan uudelleen palkan kanssa, kunhan kisat ovat ohi. Halusin hyödyntää mahdollisuuden, mutta totesin, että koko radan sijaan hyödyn enemmän siitä, että saadaan Lempi vaan suorittamaan kontaktit. Aino tuli kaveriksi palkkaamaan, ja saatiin Lempi tekemään sekä puomi että A-este palkan kanssa. Ihana tuomari, kun huomioi tällaisen asian kisoissa vielä kokemattoman koiran kanssa! Mullekin tuli parempi mieli, kun saatiin koiralle päivän päätteeksi onnistumiset ja vähän luottoa, että yhdessä selvitään.

Lempi, törsäkkeet, tituliruusuke ja palkintopöllöröinen

Kotimatkalle päästiin puoli kahdeksan aikaan illalla, oltiin kotona klo 23.30 varsin väsyneinä. Jalka oli sattuneesta syystä aika kipeä viimeisen lomaviikon alun, maanantaina käytiin vaan lyhyillä kävelyillä ja uimassa, tiistaina käytiin aamusta noin tunnin lenkki, keskiviikkonakin se vielä jomotteli levossa. Eipä se ihan näin kovalla käytöllä ole tainnut ollakaan kevään jälkeen.

Saran vesitanssivideot ovat herättäneet sen verran ihastusta ja iloa Facebookissa, että tein Saralle oman sivun faceen, löytyy sieltä nimellä Aussie Sara, instagramissa myös tili nimellä Saratheaussie.

Viimeisen lomaviikon tiistaina näin pitkästä aikaa tulevaa mammakoiraa Freyaa. Freya sai heti lempinimen lihapullapallokala – vatsa oli paisunut valtavasti viime näkemästä! Tiineyttä kuvissa takana 50vrk.

Torstaina ajeltiin iltapuhteiksi Kangasalalle, siellä oli tarjolla tokon iltakisat. Sara pääsi loman päätteeksi korkkaamaan vielä kolmannen kisakirjan. Alokasluokan koiria oli ihan valtavasti – yhteensä 20! Meidän suoritusvuoro oli ihan lopussa, joten kerettiin paikkisten jälkeen käydä kävelemässä pieni iltalenkki.

Sara teki kisasuorituksen aikana ihan mielettömän hyvin töitä! En nähnyt pisteitä kovinkaan monen liikkeen kohdalla, mutta kun suoritus oli ohi ja tiesin Saran saaneen kaikista liikkeistä pisteitä, uskalsin ajatella, että eiköhän sieltä 1-tulos tullut. Parasta koko suorituksessa oli, että me oltiin siellä yhdessä ja Sara teki ihan mielettömän hyvällä asenteella hommia. Varsinaiset pisteet kuulin vasta palkintojenjaossa – 196/200 pistettä, kunniapalkinto ja jaettu kolmas sija! Mun timantti! ❤ Ei haitannut yhtään, että kotimatka meni yökyöpelöinniksi, oli kannattava reissu.

Viikonlopuksi lähdettiin me puolestamme Raaheen Tiinan ja koirien luo treeniviikonloppua viettämään. Perjantaina oltiin perillä sen verran myöhään, että käytiin vain iltalenkillä. Lauantaina suunnattiin päivällä kentälle treenaamaan tokoa ja rallya. Saran kanssa tein kolme settiä tokoa, palauteltiin sitä vähän kisasuorituksen jälkeen ja lähdettiin pohjustamaan avoimen luokan liikkeitä.

Iltalenkiltä otettu kuva

Lempin ja Moiran kanssa tein rallytokoa, suunnittelin niille muutaman kylttitehtävän sarjoja. Lempin kanssa muistuteltiin putkea, peruuttamista, puolenvaihtoja ja houkutusta. Houkutus tuottaa edelleen satunnaisesti vähän haasteita, mutta niistähän ei selviä kuin treenaamalla. Moira teki töitä ihan täpinöissään, sillä oli korjattavaa oikeastaan vain peruutuksissa, jonka ongelmat pohjautuvat mielestäni takapään jumeihin. Käytän Moiran Katriinalla hoidettavana ensi viikolla, niin eiköhän ne taas sillä helpotu.

Treenieuforia

Mummukoira Rini pääsi myös kentälle, sekin oli niin tohkeissaan ❤ Otettiin Rinin treeneistä pätkiä videolle, puuhasteluhetket mummun kanssa tuntuvat niin tärkeiltä, haluaisin tallettaa niistä jokaisen syvälle sydämeen.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin pellolle tekemään pitkästä aikaa peltojälkeä. Sara kaahotti oman jälkensä kauhealla kiireellä, Lempi teki töitä rauhallisemmin ja keskittyneesti. Moira ja Rini saivat tehdä namuruudut, lauantain aikataulu oli vähän tiukka, sillä pellolta piti ennättää vielä hieromaan pari koiraa. Hierontakeikan jälkeen käytiin iltalenkillä, yöllä uni maistui kaikille.

IIoinen peltojälkiporukka

Sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin pellolle kunnianhimoisin tavoittein – kaksi 200 askeleen jälkeä sekä Lempille että Saralle ja Rinille ja Moiralle myös omat lyhyet jäljet. Ei kuulosta askeleiden puolesta äkkiseltään pahalta, mutta kun jokaisen askeleen namittaa, niin se käy urakkatyöstä. Lempille tein ensimmäiselle jäljelle 3-5 askeleen tyhjiä pätkiä, toiselle tein uhkarohkeasti pari 5-10 askeleen tyhjää pätkää.

Saralle kokeiltiin vauhdin suitsimiseksi jäljen ajamista kahdella liinalla pitkän jäljen lisäksi. Ensimmäinen 50 askelta meni kaahottaessa ja rytmiä hakiessa, mutta sitten tahti rauhoittui ja Sara teki tosi hienosti töitä! Toisella jäljellä Sara oli alusta asti rauhallisempi, varmaan alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Saran työskentelyyn olin tosi tyytyväinen! Itse saan vielä hakea varmuutta ja selkeyttä liinan käyttöön ja antaa rohkeammin koiran miettiä hankalissa paikoissa sen sijaan, että alan itse ohjata.

Lempi teki myös hyvin töitä, se ei pahemmin järkyttynyt tyhjistä pätkistä. Paikoitellen se yritti pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mitä se on satunnaisesti kokeillut ennenkin. Ensimmäisellä jäljellä Lempi myös hetkittäin otti pelkät toisen jalan askeleet, mun täytyy siis olla vähän tarkempi ohjaksissa. Kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvää työtä Lempiltä, iso osa sen jutuista on varmasti rutiinin puutetta.

Rini innostui valtavasti, kun puin sille jälkivaljaat päälle! Alkunamikasan syötyään sille iski pieni seniilihetki, jolloin se pyörähti ihan väärään suuntaan, mutta kun rauhallisesti ohjastin sitä oikeaan suuntaan, alkoi mummun nenä käydä. Se ajoi hienosti oman jälkensä loppuun ❤ Myöhemmin käytin Riniä pienellä jaloittelutuokiolla, mummu oli vielä työmoodissa ja oli omasta mielestään lähdössä jäljelle. Pitäisi käydä Rinin kanssa jäljellä useammin, kun se niin nauttii! Moira teki myös lyhyen jäljen, pikkumusta oli oikein pätevä ensimmäisellä peltojäljellään!

Ruokatauon jälkeen oli meidän aika suunnata kotimatkalle. Kotopuolessa kävin hakemassa Freyan meille kotiutumaan ennen synnytystä. Ensimmäisenä iltana Freya oli vähän ihmeissään, se oli tuulikaapissa ulkona käymisen jälkeen aina tekemässä uukkaria ilmeisesti aikeinaan palata takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö nukuttiin huonosti, Rinillä meni maha sekaisin luultavasti jäljellä olleista nameista, joten vuoroin juostiin ulkona ja luututtiin lattioita.

Maanantaiaamuna oli jännitettävää – olin varannut Freyalle tiineysröntgeniin ajan. Tuntui, että matto vedettiin alta – meille on tulossa vain yksi pentu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vatsa on näyttänyt tosi isolta ja olisin voinut vannoa, että pentuja on siellä useita. Edelleen surettaa ja harmittaa ihan vietävästi, niin pennunkyselijöiden kuin omastakin puolesta. Lisäksi nyt huolettaa aika tavalla, miten synnytys menee. Ei ole mun kasvatusuran huippuvuosi tämäkään.

Eilen tiistaina oli aika palauttaa Moira omaan kotiin. Yhteinen aika meni tosi nopeasti, ja Moiran lähdön jälkeen illalla tuli useamman kerran vaistomaisesti haettua Moiraa, kunnes muistan, että sehän tosiaan ei enää olekaan täällä. Vähän on ikäväkin! Onneksi ensi viikolla nähdään taas.

Me aletaan täällä valmistautua ainokaisen tuloa odottamaan. Pennulla oli melkoinen vimma tänään aamulla päällä ainakin potkuista päätellen. Sain eilen raivattua pentulaatikolle paikan pentuhuoneeseen, ja tänään koottua laatikon, vielä pitäisi laittaa sinne aluset. Kaupastakin on synnärieväät käyty jo hakemassa, joten voidaan loppuviikko rauhoittaa odottamiselle. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi hyvin!


Jätä kommentti

29h 55min ennen lomaa

Ei sillä, että laskisin, mutta… 😀 Täällä odotellaan lomalle pääsyä todella kuumeisesti, kuluneet työviikot ovat vieneet viimeisetkin mehut. Koko ajan on kauhea kiire, osasto tupaten täynnä (lue: ylipaikoilla), ja kävipä töissä juhannuksena sellainenkin väkivaltatilanne, jonka seurauksena kirjurin käsi on ihan mustelmilla. Ei hyvä.

Mummukoira ottaa lepiä ❤

Hellekelit ovat jatkuneet, joten oikeaa lenkkeilyä on voinut harrastaa vain harkiten. Pääasiassa ollaan koirien kanssa vaan uitu, ei nyt ihan joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Onneksi koirat nauttivat uimisesta, se on ollut ihan pelastus! Sara keksi tänä kesänä varsin omintakeisen vesibaletin, joka on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja iloa tuolla somessa, joten jaan pari videota tänne blogiinkin 😀 Oli tarkoitus laittaa tämä jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui.

Juhannusiltana käytiin töiden jälkeen koirien kanssa uimassa, sieltäkin tallentui juhannustansseista pätkä 😀

Tällä viikolla tätä riemua on sitten riittänyt kahden edestä – tässä todiste mallioppimisesta 😀

Juhannusviikolla jätettiin koirien kanssa treenit väliin, kun oli niin kuuma. Tällä viikolla päästiin treenaamaan, vaikka lämmintä oli edelleen. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää ja pitkästä aikaa keppejä. Keppitreeneissä on tullut pitkä tauko, ja vähän pelkäsin, että saadaan aloittaa alusta. Mitä vielä, Sara teki muutamat tosi hyvät toistot kokonaisilla kepeillä! Täytyy nyt panostaa toistojen sijaan laatuun, ennemmin pari tosi hyvää toistoa megapalkalla.

Lempin treeneissä oli ohjelmassa myös rataa, vähän haasteellisia kiemuroita meille. Treeneistä lähdettiin kuitenkin superhyvin mielin, sillä Lempi teki keppejä radan osana ihan virheettä! Uskottava se on, että kepeillä tapahtui oikeasti joku ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Katselin jo vähän kisakalenteriakin, mutta toistaiseksi se jäi vielä katseluasteelle.

Sara pääsi tuuraamaan mamaansa perjantaina tokovalmennukseen, kun Aino lähti koirineen reissuun. Saatiinkin nauttia Ellin yksäristä, sillä tokovalkkuun ei tullut muita. Tehtiin bh-kokeen tottisosuutta, sieltä oikeastaan ainoa nootti, että Sara lähti paikkamakuusta, kun Elli kutsui mielikuvituskoiraansa luokse. Tehtiin siihen vähän täsmätreeniä, ja Sara alkoi pysyä nätisti paikallaan. Muut liikkeet menivät tosi kivasti! Tehtiin lopuksi kapulan pitoa, Elli haastoi meidät tekemään myös noutoa. Sara juoksi hyvin kapulalle, nosti sen suuhun, mutta jäi vähän ihmettelemään, että mitä tässä seuraavaksi kuuluu tehdä. Otettiin muutamat toistot niin, että lähdin juoksemaan karkuun koiran napatessa kapulaan kiinni, se vaikutti toimivalta tavalta edetä. Elli käski päättämätöntä ohjaajaa myös päättää, palauttaako koira kapulan mulle edessä vai sivulla istuen. Näytettiin myös Saran kaukoja Ellille, treenilistalle takapalkan harjoittelua.

Tällä viikolla laumamme kasvoi joksikin aikaa, kun Moira (Color Runs Ready for Success) tuli meille hoitoon. Vaikka edellisestä hoitokeikasta on melkoisesti aikaa, pikku-Moikku sujahti laumaan tosi kivasti ja on ollut kuin kotonaan. Saralla ja Moiralla synkkasi heti, ja ne ovatkin juoksuttaneet ja leikittäneet toisiaan vuorotellen lenkeillä Lempin häärätessä taustalla kolmantena pyöränä. Moiran kanssa meillä onkin kesälomalle projekti – se on sitä mieltä, että vesi ja eritoten uiminen on ällöä! Se on parina edellispäivänä ruikuttanut ja parhaimmillaan ulvonut rannalla meidän perään, kun ollaan käyty uimassa, eikä se ole suostunut kuin käymään kastelemassa varpaansa. Tänään mulla sitten välähti, että otanpa namuja mukaan – niiden avulla tehdyillä parilla treenillä päästiin jo tähän pisteeseen:

Lomaprojekti on siis selvillä – meillä on luvassa Moiran uimakoulu! Ensi kerralla otan enemmän namuja ja Moiralle Neven vanhat uimaliivit mukaan, vielä me siitä vesipeto leivotaan!

Sain muuten Oodin (Red’n Ready Make It Double) uudet posetuskuvat viime kuun reissupäivältä, laitan ne tähän alle näytille! Odotellaan vielä kuumeisesti treenikuvia 😀

Kaikki kuvat (c) Maiju Livio. Sisaruskuvassa vasemmalla Oodi, keskellä Hiisi-veli ja oikealla Riimi-sisko ❤

Kivoja tulosuutisia on tullut tasaiseen tahtiin, niitä tähän alle taas listattuna:

  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti ja erinomaisin arvioin BH-kokeen!
  • 23.6. Tampereen rallytokon iltakisoissa kisauransa korkkasi Leo (E. Maybe I’m A Lion) lainaohjaaja-Hannan kanssa superhienosti 96 pisteellä!
  • 23.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) harjoittelivat tulevaa näyttelyä varten mätsärissä Jyväskylässä, Bree oli BIS1!
  • 3.6. Linda ja Bree puolestaan korkkasivat tokokisauransa helteisissä olosuhteissa – kaukokäskyjen nollasta huolimatta 1-tulos 167 pisteellä ja 3. palkintosija!
  • 3.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa 97 pisteellä ja saivat koularin RTK1!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) ovat korkanneet agilityn kuninkuusluokan kesäkuussa, parhaana tuloksena 0 harmillisella muutaman sekunnin sadasosan yliajalla!
  • Saila on kisannut agia 3-luokassa myös Messin (E. Naldo) kanssa touko-kesäkuussa, tulosten joukossa muutama 0-rata!

Valtavasti onnea jälleen kaikille hienoista tuloksista! ❤

Pian alkavan loman suurin suunnitelma on ottaa rennosti. Alkava viikko huilataan kotona, kunhan yövuoroista selvitään, viikonloppuna Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän. Seuraavaksi viikoksi suunnataan lomailemaan Joensuuhun, toivottavasti helle hieman hellittäisi, että pystyisi tekemäänkin jotain koirien kanssa. Loman aikana on luvassa ainakin yksi agilityvalmennus, toivottavasti päästään viimein paimentamaan, koirien huoltokeikka Tampereella ja katsotaan, josko mekin saataisiin kisatiliä tälle vuodelle viimein auki.


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Jalkasaikkua ja hiljaiseloa

Onpas ollut pitkä radiohiljaisuus blogin puolella! Aloittelin tätä päivitystä yövuoroissa jo viime kuun loppupuolella, mutta puhelimen videonkäsittelyohjelma takkuili, minkä seurauksena en saanut ladattua yhtä videota blogiin, ja siihen tyssäsi koko päivityksen tekeminen. Jospa tämän taistelisi nyt viimein julkaisuun asti.

Omat tytöt ❤

Meillä on elelty vähän hiljaiseloa, mun jalkavaivasta tulikin isompi ja pitempi riesa kuin miltä alun perin vaikutti. Kävin muutamaan otteeseen testaamassa työntekoa, mutta niin paljon joutuu hoitajan työssä olemaan jaloillaan ja kävelemään, että jalka kipeytyi ihan auttamatta. Olin sairaslomalla maaliskuun loppupuolelta melkein huhtikuun puoliväliin saakka, siitä varovaisesti aloittelin työntekoa, ja taas jalka kipeytyi uudelleen. Lumien sulamisen jälkeen vaihdoin lenkkarit paljasjalkakenkiin lenkeille, ja kas kummaa, kun jalan kuntoutusprosessi alkoi viimein edistyä.

Onni onnettomuudessa on ollut, että koirien kanssa pystyttiin koko ajan lenkkeilemään melko normaalisti – toki jalan ollessa kipeämpi lenkit oli lyhyempiä ja sitten vaan puuhasteltiin kotona vähän enemmän. Saran kanssa käytiin agilitytreeneissä muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta koko ajan, joskin treenit suunniteltiin niin, ettei mun tarvinnut juurikaan liikkua. Saran keppityöskentely levisi ”sopivasti” kokonaan, joten kuluneina viikkoina ollaan työstetty aika paljon niitä. Ongelmana on ollut, että Sara tekee kuudella kepillä kepit pääosin tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, mutta 12 keppiä tuottaa lähinnä virheitä, jotka alkoivat näkyä jo koiran itseluottamuksessa ja suoritushalukkuudessakin.

Näissä treeneissä muuten naurettiin porukalla, kun juoksaria treenaavat koirat teki vaan pysäreitä kontaktille, ja mun koirat, joille teen puomille pysäriä, teki ihan hienoja juoksareita 😀

Lähdettiin ratkomaan keppiongelmaa niin, että palattiin neljään keppiin, ja työstettiin niitä palkan irrotuksen kautta – tällä yritetään vahvistaa ajatusta keppien suorittamisesta ja palkasta luopumista. Sarallahan on ollut vähän palkasta luopumisen haasteita, joten kotitreeneissäkin on keskitytty erilaisiin luopumistreeneihin. Treeneissä edettiin järjestelmällisesti tekemällä palkasta irrottamistreenit ensin neljälle, sitten kuudelle ja kahdeksalle kepille. Siirtymä kuudesta kahdeksaan keppiin oli haastavin, Sara muodostaa niin helposti ja nopeasti rutiineja, eikä se kovin helpolla luovu niistä. Pari treeniä tehtiin kahdeksalla kepillä, sitten kokeiltiin kokonaisilla. Treeni tuotti hyvin tulosta siinä mielessä, että Sara ei enää lopettanut pujottelua kesken, nyt haasteena on, että se ei meinaa millään taittaa itseään kakkosväliin vaan oikaisee seuraavaan. Otettiin sitä korjaamaan yksi plörö ohjuri (kiinni vain toisesta päästä), se toimii aika hyvin. Tuossa yllä olevan videon lopussa näkyy pätkä neljän kepin treeniä, video on huhtikuun lopulta, jolloin käväistiin treeniporukalla tekemässä keppi- ja kontaktitreeniä hallilla.

Tässä alla taas treenivideot viikon takaa ja tämän viikon maanantailta, meidän ensimmäiset radantyngät mun jalkasaikun jälkeen! Ensimmäisen videon lopussa 8 kepin sarjaa, alkaa näyttää hyvältä 🙂 Yhdessä klipissä näkyy hyvin taittovirhe, jota korjaamaan laitettiin se ohjuri.

Lempiä on myös kaiveltu vähän tauon jälkeen agin pariin. Tauko ei onneksi Lempin tekemisessä juurikaan näkynyt, se ei meinaa pysyä pöksyissään, kun tajuaa pääsevänsä agihallille 😀 Treenasin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa hallilla namimaatin kanssa, Lempille tein kokonaisia keppejä myös samalla palkasta irrottamisen ajatuksella. Lempi katseli keppejä tehdessään yllättävän paljon namimaattia, joten taitaa tuo Saralle räätälöity treenimalli olla ihan omiaan myös Lempparille. Saatiin muutamat hyvät toistot kokonaisille kepeille, niiden parissa jatketaan työtä. Sain uudelle jaksolle Lempille oman ryhmäpaikan taas agiin, joten päästään vähän säännöllisemmin treenailemaan.

Lempi kävi viime viikolla päivittämässä rokotukset ajan tasalle, samalla tehtiin terveystarkastus. Saukilla on kaikki niin kuin pitääkin! Painoa oli 18,6kg. Klinikan väki ihasteli kovasti Saukkimon avointa ja sosiaalista luonnetta 🙂

Tänne blogiin on jäänyt päivittämättä tärkeä merkkipäivä – Rini täytti 21.3. 14,5 vuotta! Paras mummu ❤ Rini järjesti juhlaviikolla yllätyksen! Olin yövuorojen loputtua koomapäivänä käyttämässä sitä Aquabarksilla lämminvesialtaalla uimassa sarjakortin viimeisellä kerralla. Kun uiminen aloitettiin alkuvuodesta, Rinin takajalkojen liike tapahtui uidessa vatsan alla, ojennus puuttui siis kokonaan. Piti hieroa silmiä aika monta kertaa ja mietin, että nyt taitaa koomapäivä tehdä tepposet – Rini uidessaan ojensi takajalkoja! Seuraavina päivinä seurasin lenkillä Rinin liikettä tarkemmin, ja ilokseni huomasin, että myös liikkeessä ojennus on palautunut, ei tietenkään ihan samalle tasolle kuin nuorena tyttönä, mutta kuitenkin. Jos joku olisi alkuvuodesta uintien alkaessa sanonut, että viiden uintikerran jälkeen tilanne olisi tämä, en olisi kyllä uskonut 😀 Rini sai yllättäen merkkipäivän kunniaksi uuden sarjakortin lämminvesialtaaseen, siitä on tullut meidän ihanaa ja tärkeää yhteistä laatuaikaa!

Olen tässä pitkin talvea ottanut Rinistä videoklippejä puhelimella muistoksi itselleni. Kokosin videot vähän pitemmäksi kollaasiksi, jaan videon tänne blogiinkin näytille! Täytyy seuraavaksi tehdä kevätvideokollaasi!

Mummun vointi on ollut aaltoilevaa, hyviä päiviä on ollut etenkin näin kelien lämmetessä enemmän, mutta välillä on niitä vähän heikompiakin. Huonommat päivät minusta aika selvästi ajoittuvat vajaa viikko ennen Carthropen-pistoksen uusimista, kosteankylmät kelit ovat myös hankalia. Lyhennettiin Carthropenin pistosväliä kuukaudesta kolmeen viikkoon, se on minusta toiminut paremmin. Toukokuun alkupuolelle sattuneet äkilliset hellepäivät olivat Rinille rankkoja, vaikka lyhensin saksilla ja lopulta trimmerilläkin karvoja lyhyemmäksi.

Huhtikuun loppupuolella meillä oli osteopaattireissu Katriinalle Tampereelle. Omien koirien lisäksi kyytiin hyppäsivät Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa sekä Ainon Karkki-karjis. Rini hoidettiin ensin. Rini oli pitkästä aikaa vähän enemmän jumissa, niskassa oli oikealla puolella jumi, joka blokkasi selkäydinnesteen kierron. Mummu nautti hoidosta ihan täysillä, se nukahti patjalle eikä herännyt edes hoidon päättymiseen 😀 Olo oli selvästi parempi hoidon jälkeen – hengitys on ollut rauhallisempaa, liike näyttää tosi hyvältä ja hoidon jälkeisenä aamuna Rini oli ihan sokka irti. Se meinasi alkaa riehuttaa nuorisoa yläkerrassa heti herättyään, alakerrassa se leikki röhköpossulla hyvän tovin ja lenkillä se juoksi pitkiä spurtteja alamäkeen.

Mummu päiväunilla Katriinan luona ❤

Lempillä oli juoksu maalis-huhtikuun vaihteessa, se kerkesi sopivasti loppua ennen hoitoreissua. Lempi oli aika hyvässä iskussa, niskassa oli oikealla puolella vähän jumia, mutta muuten ei mitään isompaa. Hyvä juttu, kun Lempi on aika vähällä käytöllä tässä alkuvuoden ollutkin. Vähän kyllä Katriinankin kanssa ihmeteltiin, mikä Lempillä vetää niskan jumiin, sieltä löytyy aina jotain.

Sara sitten puolestaan oli ihan vänkyrässä, se oli mun koirista huonoimmassa jamassa. Sen elämäntyylillä en toisaalta kyllä ihmettele, sata lasissa vaan eteenpäin, ja jos välillä vähän kolisee, niin mitä pienistä. Onneksi Sara vastasi hoitoon yhtä hyvin kuin ennenkin, sen liike näytti myös tosi paljon paremmalta ja rennommalta hoidon jälkeen.

Helmissä ei ollut mitään isompaa hoidettavaa, vähän niskassa ja lantiossa. Onneksi Oodikin tuli hoitoon, sillä oli kehossa joku omituinen ärsytystila. Oodi sai allergisen reaktion noin kuukausi ennen hoitoa luultavasti syötyään tassurasvaa, sille piti antaa kahteen otteeseen kyytabletit, että oireet menivät ohi. Katriina epäili, että keho saattoi tuntua kummalliselta kortisonin vuoksi. Oodille varattiin uusi hoitoaika jo toukokuun loppupuolelle, varmistellaan, että ärsytystila kehosta poistuu.

Huhtikuun lopussa saatiin avattua ulkotreenikausi Emppuporukalla! Käytiin Vesangassa treenaamassa pienellä porukalla tokoa ja rallytokoa, saatiin hyvää häiriötreeniä, kun useampi treenasi koiriaan samaan aikaan. Saran kanssa tein tokoa – seuraamista, kaukoja, kapulan pitoa, luoksetuloa ja otettiin porukalla myös rivipaikkis. Sara otti alkuun aika paljon häiriötä, mutta siedättyi sille aika hyvin treenisettien aikana, tosin Maaru ja Keksi meinasivat olla ylivaikea häiriö! Lempin kanssa tehtiin rallya, Lempille vaikeinta oli tehdä tehtäviä ihmisten lähellä – olisi pitänyt päästä seurustelemaan kaikkien ihanien ihmisten kanssa! Oli tosi hyvät ja tarpeelliset treenit!

”Anna sitä nakkia!”

Äitienpäivänä käytiin toisissa treeneissä Emppupoppoolla, tällä kertaa Palokassa Touruvuoressa. Saran kanssa tehtiin hyppyä, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja kaukoja, lopuksi Sara oli vielä rivipaikkamakuussa. Edellinen treeni näkyi, vaikka oli 2 viikkoa välissä – Sara teki tosi paljon paremmin hommia häiriöstä huolimatta. Lempin kanssa jatkettiin rallya, mutta tehtiin myös tokoa ja merkin kiertoa sekä keppejä Ainon omilla 6 kepin sarjalla. Joku palanen on loksahtanut Lempin kepeissä kohdalleen, edistystä tapahtuu! Rini teki molemmilla treenikerroilla mielenvirkistystreeniä. Meillä on suunnitelmissa treenata kesän aikana Emppuporukalla vähän säännöllisemmin 🙂

Toukokuun alussa käytin Stiinan kanssa Katriinalla hoidettavana vielä Puhtin ja Freyan. Puhti oli tosi hyvässä kunnossa, me kaikki läsnäolijat melkein nukahdettiin hoidon aikana, kun Puhti jakoi meille rauhallista olotilaansa hoidon aikana! Freyassa oli hoidettavaa Puhtia enemmän, mutta sekään ei ollut niin pahassa jumissa kuin viime vuonna viimeksi hoidossa käydessään.

Kuvaterveisiä tuli keväällä myös Hannalta ja Meralta (E. Moonheart)! Nämä kuvat on ottanut Sylvi Kangaspeska.

Lindalta tuli myös uusia kuvia kuvankauniista Breestä (E. Sweetheart)!

Kisat olivat pitkään tauolla koronatilanteen vuoksi, mutta toukokuun alusta niitä on taas ollut. Kasvatinomistajat ovat pitäneet Emppuperheen lippua korkealla:

  • Keksi (E. Naroona) ja Maaru (E. Shaula) kävivät maaliskuun lopussa virallisessa sydänkuuntelussa, molemmilla tulos normaali eli ei sivuääniä ja oireettomiakin ovat molemmat olleet. Maarulta tutkittiin myös polvet terveiksi 0/0.
  • Vips (E. Salacia) kävi myös virallisessa sydänkuuntelussa tervein paperein, ei sivuääniä eikä oireita, polvet myös 0/0.
  • Maaru (E. Shaula) korkkasi virallisen agilityuransa pääsiäisenä Joensuussa tuloksella 5vp! Myös jokunen hylly on kertynyt plakkariin, nuorella koiralla menee hetki totutella uusiin kisatilanteisiin. Hienoja ratoja ja pätkiä on jo nähty, joten jatkoa odotellessa!
  • Toukokuun alussa Linda ja 11-kuinen Bree (E. Sweetheart) kisasivat rallytokon alokasluokassa loistavalla 97 pisteen tuloksella, jolla irtosi myös luokkavoitto!
  • Toukokuun alussa Tiina ja Vips (E. Salacia) korkkasivat virallisen tokouransa upean 193/200 pisteen kera!
  • Viime viikonloppuna Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokouransa – lauantaina Vilpulle täydet 100 pistettä, luokkavoitto ja alokasluokan seuramestaruus, sunnuntaina 99 pistettä ja 2. sija!
  • Myös Stiina ja Freya (E. Listen Too My Story) korkkasivat rallytokouransa viime viikonloppuna, tuloksena velipojan kanssa identtiset upeat 99 pistettä!

Valtavasti onnea kaikille, kasvattaja pakahtuu ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Emppujen syysriennot

Voe apuva, edellisestä postauksesta on jo vaikka kuinka kauan! Ohjelmaa ja puuhaa on tässä koko syksyn riittänyt, koetan jonkinlaisen tiivistelmän saada tähän purettua meidän tiimin syysriennoista! Todennäköisesti kuitenkin tässä on romaani luvassa. Kuvia on nyt vähän heikosti, mutta ripottelen niitä vähäisiä tänne näytille kuitenkin.

Oma lauma jollain lukemattomista syyslenkeistä

Lokakuun alussa ajelin Stiinan ja kuuden koiran kanssa Tampereelle, jotta koirat pääsivät Katriinalle hoidettaviksi. Freya oli ensimmäistä kertaa hoidettavana, ja se sai reissulta lisänimen ”persjökki” – se kertoo osuvasti, mistä hoidettavaa eniten löytyi. Niskasta löytyi myös jotain pientä. Freikku tuntui kuulemma siltä, että on jo kovasti juoksua tekemässä – no alkoihan ne 6.11. eli aika tarkalleen kuukausi hoidon jälkeen.

Saralla oli pientä hoidettavaa lantiossa ja niskassa, mutta se oli aika hyvässä kunnossa näin kokonaisuutta ajatellen. Velipoika Puhti sen sijaan oli pitkän hoitovälin jälkeen todellakin hoidon tarpeessa, takapää oli aika juntturassa. Hienosti Puhti antoi itseään hoitaa. Maaru oli myös sisarusparvesta mukana, se liukastui lenkillä parisen viikkoa ennen hoitoa, ja liike näytti aika huolestuttavalta. Liukastumisen yhteydessä selkään ja lantioon oli tullut voimakas kierto, myös niska ja vasen etujalka olivat aika kuormittuneet. Hoidosta oli apua, ja minä vielä hieroin Maarun 1,5vkoa myöhemmin, tilanne on sen jälkeen ollut parempi.

Lempin edellinen hoito oli keväällä, kesän hoito jäi juoksun takia väliin. Olin ennen Katriinan hoitoa hieronut sen kolme kertaa viikon välein, sillä Lempin niska oli ihan jökissä, jouduttiin treeneistäkin pitämään saikkua. Mun hieronnalla ei juurikaan helpotusta saatu. Katriinakin joutui tekemään töitä niskan aukaisemiseksi, mutta onneksi se tuotti tulosta! Saatiin kuitenkin ohjeet jatkaa saikkua vielä viikon verran, että Lempi saa rauhassa palautua hoidon jälkeen.

Lempin kanssa käytiin klinikalla antamassa poskisolunäyte geenitutkimuksia varten. Tuloksia vielä odotellaan.

Mummukoira Rini oli edelliseen hoitoon verrattuna paremmassa kunnossa ❤ Jotkin kehon toiminnot olivat hieman hidastuneet, mikä toki ikäänkin kuuluu, mutta olivat palautettavissa – Katriina kertoi koirassa olevan vielä potenttia ottaa hoitoa vastaan.

Katja ja Asko kävivät vieraisilla lokakuun puolivälissä Zeken (E. Braveheart) kanssa matkalla kohti rallytokon rotumestaruuskisoja. Olipa hauska nähdä! Zeke oli kasvanut kovasti, mutta vaikutti muistavan synnyinkotinsa. Käväistiin ulkona pieni lenkki, leikkitäti Sara oli edelleen innokas leikittämään Zekeä. Meidänkin oli tarkoitus lähteä rotumestiksiin Lempin kanssa korkkaamaan rallytokon voittajaluokka, mutta flunssanpoikanen pakotti jäämään kotiin.

Zeke 4kk
Jonkinlaista rakennekuvaa

Hearts-pennut pitivät pienimuotoiset pentutreffit Jyväskylän porukalla rallytokon rotumestispäivänä. Linda oli mukana kameran kanssa ja laittoi ihania kuvaterveisiä! Hyvin oli treffit sujuneet. Pennuilla on mennyt uusissa kodeissa pääosin mukavasti, mitä nyt Ohmilla (E. Lionheart) tapaturman seurauksena jouduttiin tekemään vähän hammasremonttia, ja Nellillä (E. Ravenheart) on ollut ongelmia mahan kanssa. Ohmi on toipunut hyvin, mutta Nellin vatsatilanne syystäkin huolettaa. Toivotaan, että maha asettuisi!

Bree (E. Sweetheart), Ohmi (E. Lionheart) ja Nelli (E. Ravenheart) ❤ (c) Linda

Omien koirien kanssa syksy on edennyt aika seesteisesti ihan perusarkea eläessä. Saikuttelu vaikutti Lempin treeneihin jokusen viikon ajan, mutta nyt on päästy parina viikkona aksaamaan. Ensimmäisissä treeneissä saikun jälkeen mentiin lujaa ja tehtiin tosi hyvää rataa, viime viikolla rata oli meille aika haastava eikä päästy kuin muutaman esteen pätkiä ja niitäkin huonosti. Keppiprojekti oli tauolla saikun ajan luonnollisesti myös, joten se ei ole kauheasti edennyt. Joskopa maanantaina alkavalla lomalla päästäisiin projektissa eteenpäin. Lempin kanssa on hinkattu voittajaluokan rallyn tehtäviä, ne sujuvat pääsääntöisesti aika kivasti. Paimentamassa Lempi on käynyt tässä päivitysten välissä kerran, ensi viikolla mennään taas.

Lenkillä Ainon lauman kanssa

Saran kanssa harrastusten pääpaino on ollut agissa ja paimennuksessa. Agilityssä Sara on saanut lempinimen Räyhä-Reetta, sillä se löysi tuossa jokunen viikko taaksepäin äänensä. Vire on alkanut nousta myös, ja joitakin kertoja on pitänyt treenien aikana viheltää peli poikki ja käydä keskustelua, että kierrosten nousemisesta huolimatta töitä pitää tehdä täsmällisesti ja kunnolla. Lempille viime viikon haastava treeni tuntui taas Saralle sujuvammalta ainakin osittain. Hyppykorkeus on ollut 45cm, mutta Aino huomautti edellisissä treeneissä, että Saralle olisi hyvä pitää ainakin osa rimoista vielä 40cm korkeudessa.

Sara on päässyt paimentamaan useamman kerran tässä päivitysten välissä, oltiin ratatreeneissä ja sitten on jatkettu pienempien kokonaisuuksien työstämistä. Paimennus on ihan älyttömän siistiä Saran kanssa, se tekee niin innokkaasti, lukee eläimiä hyvin eikä tee mitään isompia tyhmyyksiä. Isoin haaste on ollut pysähdyksen treenaaminen, välillä Sara tekee tosi ison flänkin ja välillä se jättää kuuntelematta pysäytyskäskyn.

”Moi. Mitä syöt?”

Paimennustreeneihin panostamiseen oli syy – Australianpaimenkoirat ry järjesti Somerolla 31.10. ja 1.11. paimennuskokeet! Puhuttiin Ainon kanssa jo aiemmin, että sinne yritetään saada paikat. Sain lauantaille yhden paikan esikokeeseen ja sunnuntaille yhden paikan 1-luokkaan. Paimennuskoutsimme Mirvan kanssa mietin, että menenkö 1-luokan kokeeseen Saran vai Lempin kanssa. Sinänsä tyhmä kysymys – tiesin kyllä itsekin ihan jo meidän treenien pohjalta, että Sara on ”valmiimpi”, Lempin kanssa täytyy vielä työstää.

Zeke (E. Braveheart) ja esikuvansa Zorro

Kisaviikon alussa jännitys alkoi pikkuhiljaa ilmoitella itsestään, mutta blokkasin sen aina ajatellen, että on vielä monta päivää kisoihin. Perjantaina lähdettiin Ainon kanssa iltapäivällä ajelemaan Raaseporiin, jossa yövyttiin Tarjan ja Mikon luona. Menomatkalla jännitys alkoi ihan tosissaan myllertää vatsanpohjassa. Yöllä nukuttiin vähän ja huonosti, lähtö kisapaikalle oli aikaisin aamulla.

Kisapaikalla sain suoritusvuoron nro 3, mikä oli aika optimaalinen – ehti rauhassa katsoa ensimmäisen koiran suorituksen, lämmitellä oman koiran ja sitten mentiin. Rata ei ollut kovin pitkä, mutta vesisateiden ansiosta lampaiden ottoaitauksen portinedusta oli mutalillua nilkkoihin asti. Itse radalla meidän suorituksen aikana mua ei jännittänyt onneksi yhtään, Sara teki hyvin töitä ja lampaat oli tosi kivat. Mitään isompia selkkauksia radan aikana ei sattunut, sen ansiosta Sara sai hienon tittelin PAIM-E 91 pisteellä eli ERIn arvoinen suoritus! ❤ Esikokeessa arvosanalla ei sinänsä ole merkitystä, mutta Sara sai koko viikonlopun parhaat pisteet esikokeesta. Tuomarin kommenteissa oli kehuja, että Sara lukee hyvin lampaita ja flänkit ovat hyvät ja avoimet, mutta kuljetuksessa välillä puskee lampaat mun edelle.

PAIM-E Sara ❤

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista sitten 1-luokassa. Ainon pettämätön arpaonni vetää vertoja jopa omalleni, tarkoitti siis sitä, että Aino sai ensimmäisen suoritusvuoron. Maaru teki kauniin ja lampaille ystävällisen suorituksen (ja Aino näyttävän lampaan kiinnioton 😀 ), harmillisesti kaksi lammasta livahti ennen radan loppuhäkitystä olleelta sillalta pois, minkä vuoksi tulokseksi 89 pistettä ja EH – luokkanousuun vaadittava ERI oli yhden pisteen päässä! Maaru sai tittelin PAIM1 ja sijoittuikin kisassa toiseksi.

Saran kanssa tiesin jo ottoaitauksessa lähettäessäni sen hakemaan lampaita, että tänään mennään eilistä lujempaa. Radalla oli pysäytys, ja ensimmäinen yritys meni vihkoon, kun Sara ei kuunnellut ohjeita. Laidunnus sujui hyvin. Peruskuljetuksessa Sara kuulemma yritti säädellä välimatkaa lampaisiin, mutta silti lampaat puskivat välillä mun edelle. Aukealla pellolla se ei vielä niin aiheuttanut ongelmia, mutta meidän meno tyssäsi sillalle. Yritin jarrutella Saraa jo hyvissä ajoin ennen siltaa, mutta sillä oli ihan äitinsä katse silmissä eikä ottanut ohjeita kuuleviin korviinsa. Osa lampaista meni sillalle mun edeltä, jäin lampaiden väliin, ja Sara viimeisteli homman kiertämällä sillan toiselle puolelle lampaiden eteen, joten jäätiin jumiin. Aikani käskytettyäni sain Saran takaisin sillan toiselle puolelle, jolloin päästiin sillalta pois. Loppuhäkitys oli ihan ok.

Kisaradalta lähdin jäähdyttelemään Saran kanssa, siinä hetkessä etenkin siltaepisodi hieman suututti. Paluumatkalla Aino käveli mua vastaan ja kertoi, että Rini oli lähtenyt hatkaan hoitopaikasta. Rini oli jäänyt Ainon karjisten kanssa Mikolle Raaseporiin, Mikon herätessä aamulla ja tullessa alakertaan ulko-ovet olivat selällään ja vain karjikset sisällä. Todennäköisesti Karkki oli Halloweenin kunniaksi muuttunut Kepposeksi ja avannut ovet, Rini ei ovia ole ikinä aukonut. Mielessä ollut kisasuoritus unohtui ja vaihtui huoleen Rinistä, oltiin 1,5h matkan päässä. Paikka oli Rinille ihan vieras. Tarja oli jo jakanut paikalliseen puskaradioon ilmoituksen kadonneesta mummukoirasta, Mikko käynyt tunnin etsimässä lähistöltä merkkejä mummukoirasta karjisten kanssa.

Ei keretty kovin pitkälle paluumatkalla, kun Mikko soitti – naapuri oli nähnyt puskaradiossa ilmoituksen Rinistä, ja tuntomerkkeihin sopiva koira on heidän takapihallaan. Rini ei ollut antanut vieraalle kiinni. Annettiin Mikolle puhelimitse toimintaohjeita, Rini ehti vielä vajaan tunnin ajan järjestää koko naapurustolle ohjelmaa ennen kuin Mikko sai ruoan avustuksella napattua Rinin kiinni. Isoin huojennus tuli, kun Rinistä oli saatu näköhavainto – eniten kannoin huolta, että jos se on lähtenyt läheisiin metsiin seikkailemaan tai kävellyt läheiselle autotielle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä säikäytti. Sanoin kyllä Rinille, ettei mun sydän kestä tällaisia säikäytyksiä kovin montaa. Valtavan suuret kiitokset ja anteeksipyynnöt tätäkin kautta Tarjalle ja Mikolle sekä naapurustolle! ❤

Kun Rini oli turvassa, pystyin taas ajattelemaan Saran kisasuoritusta. Saatiinhan me sieltä kelvollinen tulos – 83 pistettä, EH ja koulutustunnus PAIM1! Ihan hyvä, ettei heti suorilta saatu erinomaista, laji on niin uusi ohjaajalle ja koira nuori, että tekee varmasti hyvää hakea kokemusta vielä ennen ylempään luokkaan siirtymistä.

PAIM1 Maaru ja PAIM1 Sara ❤

Rinin vointi on tosiaan jatkunut hyvänä, se on minusta piristynyt entisestään. Tämän syksyn teemana on ollut karkaileva mummukoira – aiemmat karkureissut ovat olleet meillä aamulenkillä tutussa lähimetsässä, missä olen pari kertaa saanut juosta Rinin perässä. Olen uhannut, että kohta se saa tehdä aamulenkkinsä flexissä. Näin yleisesti ottaen minusta on ihanaa, että mummu voi ja liikkuu hyvin, mutta kääntöpuoli on sitten tällainen omistajaa aktivoiva osuus 😀

Keksille sain loppuvuodeksi puolikkaan valmennuspaikan Haukkuvaaraan rallytokon voi/mes-ryhmään. Pitkä kisa- ja treenitauko Keksin kanssa ovat johtaneet siihen, että ohjaaja on vähän kujalla koiran ohjaamisesta ja Keksilläkin kylttitehtävät osittain unohduksissa. Valmennuksessa on tehty paljon tekniikkatreeniä ruokahäiriöllä, mikä on oikea täsmäisku Keksin suurimpaan heikkouteen. Sitten taas jokunen viikko taaksepäin tehtiin ratatreeninä tämän vuoden sm-kisojen karsintarataa, mikä meni kokonaisuutena tosi hyvin, pientä viilattavaa toki. Keksin kanssa on tosi kiva treenata, ja taas olen saanut huomata, miten monessa asiassa Sara on ihan kuin äitinsä.

Kuvankaunis Bree, kuva (c) Linda

Lauantaina 7.11. oltiin sitten JAT:n järjestämässä Krista Karhun rallytokovalmennuksessa, mulla oli paikat sekä Keksille että Lempille. Keksin kanssa paneuduttiin vireasioihin, ääntelyyn sekä peruuttamiseen. Krista piti tärkeänä käydä koiran kanssa keskustelua, että koira ei määritä, milloin, miten usein ja miten ison palkan se saa, vaan treeneissä voisi teetättää useita tehtäviä. Keksille pitäisi myös jatkaa treenejä, joissa palkka on jossain maassa vaikka kannen alla, ja koira ei sinne palkalle mene, jos en minä lupaa siihen anna. Tiukemmin pitäisi myös puuttua siihen, että Keksi ei saa vaatia palkkaa. Tuttuja asioitahan nämä Keksin treenaamisessa ovat olleet, mutta aina välillä on tarpeen palata takaisin ruohonjuuritasolle.

Lempin kanssa työstettiin takapäänkäyttöä oikealla puolella. Minä olen oppinut tekemään käännöstä isommalla alueella kuin olisi hyvä, ja se osittain aiheuttaa, että Lempi ottaa välillä etäisyyttä. Lempi on myös oppinut, että käännöstä tehdään tietty määrä, aika ja tietyssä tahdissa, täytyy siis rikkoa kaavaa. Minä siirryin käännöstreenissä pyörimään jakkaran päälle, se oli aika toimiva keino.

Lempin kanssa työstettiin myös houkutusta. Krista kehotti merkkaamaan koiralle reilusti, että seuraamiseen ei kuulu kontaktin rikkominen, vaikka edessä olisi jotain koiran mielestä mielenkiintoista. Todettiin myös, että osa Lempin pehmeydestä on vähän opittua käytöstä – se menee palautteen jälkeen sen näköiseksi, että sitä on kaltoinkohdeltu, mutta heti tilaisuuden tullen yrittää pyrkiä taas houkutuksille. Saatiin ohjeeksi tehdä täsmätreeniä häiriöihin, vaihdella häiriöitä leluista ruokaan ja tehdä häiriöiden keskellä yksittäisiä kylttitehtäviä suoritusvarmuuden nostamiseksi. Krista kehotti irrottamaan tämän treenin varsinaisesta ratatreenistä ainakin ensi alkuun, ettei täsmätreenin tekeminen vaikuttaisi muuhun ratatyöskentelyyn. Paljon saatiin ajateltavaa ja ideoitavaa tästä valmennuksesta, oli siis hyvä setti!

Syksyn mittaan meillä on käynyt vieraitakin, kuvassa omien lisäksi Nekku (E. Hazelnuts) ja Sipsi (S Bar L Eagle Peak)

No sitten muitakin tulospäivityksiä! Empputiimiläiset ovat tykitelleet tuloksia tasaiseen tahtiin eri lajeissa, tässä koottu lista:

  • Rufus (E. Wishmaster) on jatkanut lainaohjaajan kanssa kisaamista tokossa. 13.9. Rufukselle ensimmäinen 1-tulos 185 pistettä ja kp! 20.9. tuli toinen 1-tulos 180 pisteellä ja niinikään kp:n kera! 10.10. Rufus sai kolmannen 1-tuloksen 180 pisteellä, kp tuli silloinkin ja samalla uusi titteli TK1! Rufus täytti 27.10. jo 7 vuotta, mihin tää aika oikein rientää! ❤
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa kisasivat toistamiseen kotikisoissa agilityä 3-luokassa, sieltä tuloksena ensimmäiset nollat! Helmi on myös aloitellut uuden lajin – paimennuksen – parissa treenejä, ja sillä vaikuttaisi olevan hyviä taipumuksia 🙂
  • Saila on kisannut agia Messin (E. Naldo) ja Moiran (Color Runs Ready for Success) kanssa, pari nollaa myös tälle kaksikolle on kisoista kertynyt kokemuksien lisäksi 🙂 Messin silmät peilattiin terveiksi ja puhtaiksi 9.11.

Moira kävi 7.11. luonnetestissä Korpilahdella Kerkän & Hynysen arvioitavana. Moira järjesti omistajilleen pari iloista yllätystä:

  • toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • puolustushalu +1 pieni
  • taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • hermorakenne +2 tasapainonen ❤
  • temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • kovuus +1 hieman pehmeä
  • luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +190 pistettä ja laukausvarma ❤ Hauskana yksityiskohtana, että kasvatillani Messillä, joka asuu samassa taloudessa, on tismalleen sama profiili.

Lempi

Lempi (Two Coasts’ Rala) puolestaan sai 26.9. yllärinä tunnin varoitusajalla paikan mh-luonnekuvaukseen Jämsään, joten käväistiin siellä. Kuvaajina Jorma Kerkkä & Marina Bast. Videokuvaa ei valitettavasti ole, en ihan noin lyhyellä varoitusajalla saanut ketään kuvaajaksi.

1a KONTAKTI, tervehtiminen 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI, yhteistyö 4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta

1c KONTAKTI, käsittely 4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

2b LEIKKI 1, tarttuminen 4 tarttuu heti koko suulla

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan

3a TAKAA-AJO, 1. kerta 1 ei aloita

3b TARTTUMINEN, 1. kerta 1 ei kiinnostu saaliista

3a TAKAA-AJO, 2. kerta 2 aloittaa, mutta keskeyttää

3b TARTTUMINEN, 2. kerta 1 ei kiinnostu saaliista

4 AKTIVITEETTITASO 2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus 2 kontrolloi, esiintyy taukoja

5b ETÄLEIKKI, uhka/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus 5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu 2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö 3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

6a YLLÄTYS, pelko 4 pakenee korkeintaan 5 metriä

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä

6c YLLÄTYS, uteliaisuus 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko 2 pieni niiaus tai temponvaihto jollain ohituskerralla

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus 3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus 2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko 1 ei minkäänlaisia temponvaihtoja tai väistelyä

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä

8b AAVEET, tarkkaavaisuus 5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko 1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla

8d AAVEET, uteliaisuus 2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa

8e AAVEET, kontaktinotto aaveeseen 4 ottaa itse kontaktia avustajaan

9a LEIKKI 2, leikkihalu 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

9b LEIKKI 2, tarttuminen 4 tarttuu heti koko suulla

10 AMPUMINEN 4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä yms. vasten, ei palaudu leikkiin/passiivisuuteen

Lempin kuva (c) Hanna Lehmusvuori

Lempi oli kuvauksessa minusta ihan oma itsensä ja aika hyvin osui omat odotukset koiran käytöksestä kohdalleen. Lempi on hyvin sosiaalinen koira, se pitää ihmisistä. Kuvaajat kuvasivat Lempiä tasapainoiseksi ja hyvähermoiseksi, se ei kuormittunut missään kuvauksen osiossa. Lempi ei osoittanut missään kuvauksen osiossa aggressiota tai uhkaelkeitä, niistä kyllä sanoinkin, että olisin ollut tosi yllättynyt, jos kuvaajat olisivat niitä saaneet Lempistä kaivettua esiin 😀 Sekä haalarilla, räminälaitteella että aaveilla Lempi tarvitsi mun tuen ennen kuin se tuli katsomaan erikoiset härvelit. Haalari oli ainoa osio, jossa Lempi osoitti pelkoa (käänsi selän väistäessään), ja haalarin arvelinkin jo etukäteen olevan Lempille vaikeampi kuin räminälaite tai aaveet. Aaveilla Lempi vähän yllätti, se seisoi koko osion hihnanmitan päässä mun edessä, eikä siitä liikkunut mihinkään. Välillä se heilutteli häntää omituisille viittasankareille, ei tainnut ottaa niitä kovin tosissaan 😀 Laukauksissa ensimmäisen laukauksen jälkeen Lempi palasi leikkiin, toisen jälkeen ei, siitä arvio 4. Kuvaajatkin totesivat, että pelkoa laukauksiin Lempi ei osoittanut, mikä toki on hyvä juttu. Arjessakaan Lempillä ei ole ollut ongelmia kovien äänien kanssa.


Jätä kommentti

Vivahteikas elo-syyskuu

Kuukauden päivät on taas mennyt edellisestä kunnon postauksesta. Arki on tuntunut varsin mukavalta pentuarjen jälkeen, vaikka noh – ei me ihan perusarkea olla paljon eletty sitten kuitenkaan. Edellinen postaus antoi jo aika paljon vinkkiä, mitä täällä meillä päämajassa on ollut meneillään. Kaikki postauksen ihanat kuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Kaunis Viva, Hazelmoor Yoko Ono ❤

Elokuun alkupuolella sain surullisen viestin Vivan kotoa – Viva tarvitsi uuden kodin. Kävin Ainon kanssa samana iltana hakemassa Vivan meille. Onneksi tätäkin pentuetta olen nähnyt ja nyt Vivan myötä kaikkien pentueen narttujen kanssa elänyt tavallista arkea lyhyempiä ja pitempiä pätkiä, niin tiesin vähän, mitä odottaa. Vivan hakumatkalla oli kovasti mielessä yli 10 vuoden takainen samankaltainen reissu Tampereelle, jolloin kyydissä takaisin tuli Vivan emä Neve. Viva on elämänsä elänyt ainoana koirana, joten ison muutoksen lisäksi se joutui heti opettelemaan elämää laumassa. Onneksi omat koirat ovat tottuneet, että meillä lauman koko vaihtelee, ja omien koirien sosiaaliset taidot ovat hyvät, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista.

Ensimmäiset viikot eivät olleet helppoja, sitä ei voi mitenkään kaunistella. Viva ei ”puhunut koiraa” juuri ollenkaan ja raasu oli niin stressaantunut, että varmasti jo senkin takia välillä tuli ylilyöntejä. Ihan ensimmäinen viikko tutustuttiin toisiimme, harjoiteltiin yhteisiä pelisääntöjä, tiukkaa hallintaa etenkin sisällä ollessa ja lenkkeiltiin paljon, että Viva saisi purkaa stressiä neutraalilla maaperällä. Päätettiin Minnan kanssa olla kiirehtimättä uuden kodin etsinnän aloittamista, että ehdin ensin vähän tutustua koiraan ja selvittää, millainen tyyppi Viva oikeastaan onkaan ja mitä sen uudelta kodilta vaaditaan. Kahden viikon jälkeen vaikein jakso helpotti, vaikka tietynlainen jännite oli koko ajan ilmassa.

Käytin Vivan eläinlääkärissä, sille tehtiin terveystarkastus, katsottiin perusverikokeet ja kuvattiin lonkat, lanneselkä ja rintaranka. Eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esille mitään poikkeavaa, terve tyttö ❤ Koulutuksellisesti panostin Vivan kanssa paljon rauhoittumiseen ja luopumiseen, vähän tehtiin haistelujuttuja, pääasiassa keskityttiin tottelevaisuuteen. Monessa asiassa tuntui kuin olisin tehnyt aikamatkan elämään Neven kanssa – Vivalla on ihan Neven ilme ja käytöksessään ja tavoissaan niin monta Neven juttua.

Niin paljon kuin Vivasta pidinkin ja olisin sen halunnut pitää, niin oli pakko todeta, että Vivan on parempi olla ainoana koirana kodissa, jossa sen ei tarvitse jakaa huomiota muiden koirien kanssa. Viime sunnuntaina Viva lähti koeajalle uuteen kotiin, ja ainakin tähän saakka siellä on mennyt hyvin. Toivon sydämestäni, että kaikki sujuu jatkossakin siellä hyvin ja Viva voisi jäädä ❤

22.-23.8. viikonloppuna kokoonnuttiin kennelporukalla Kerimäelle paimennusviikonloppuun Pohjolan lammastilalle! Viikonlopun saldoksi saatiin paljon hyvää treeniä loistavassa seurassa! Saldoon kuului perinteisesti myös auringonpolttama iho sekä ei-niin-toivottu kameran hajoaminen. Ei siis saatu ensimmäistäkään kuvaa paimennuksista. Paimennuksiin osallistuivat molempina päivinä Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha), Maaru (E. Shaula), Haba (E. Saros), Yola (Hazelmoor Yade Yolanda), Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Lempi ja Sara. Lauantaina joukon jatkona oli Ainon isän collie Mette ja sunnuntaina Venla Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa.

Saran kanssa tehtiin Kerimäellä itsevarmuuden nostatusta, Viva oli tullut meille viikko aiemmin, ja Sara otti henkisesti aika raskaasti ikävät tilanteet Vivan kanssa. Saran kanssa koko viikonlopun treenit olivat tosi onnistuneet, se teki todella kaunista kuljetusta, saatiin hyvää harjoitusta porttityöskentelyyn sekä lampailta irtoamiseen. Lampaiden ottaminen pienehköstä häkistä oli Saralle vaikea, mutta siihenkin saatiin hyvää treeniä, kun menin koiralle tueksi.

Lempin kanssa saatiin ratatreeniä, porttityöskentelyä, kokeiltiin vähän poispäinajoa. Paljon oli hyvääkin, mutta paljon saatiin kyllä myös säätää. Lempin itsevarmuus ei riittänyt näin ihmisvetoisilla lampailla pitämään lampaita paikallaan – ei laidunnuksessa eikä oikein porteillakaan. Lempi toimii ohjaajan peilinä – mitä enemmän ohjaajalla nousee savu korvista, sitä paineistuneemmin koirakin toimii ja sitä herkemmin se tekee omia ratkaisuja. Lempin kanssa haastaa myös, että se kokee paineistavaksi pysyä paikallaan, se haluaisi livahtaa keinolla millä hyvänsä tasapainopisteeseen ja tuoda lampaat ohjaajalle. Sain hyvän muistutuksen, mihin suuntaan Lempin kanssa ei kannata lähteä, täytyy vaan yrittää pitää oma pää kylmänä ja ratkoa positiivisen kautta haasteita. Helpommin kirjoitettu kuin tehty!

Paimennusviikonlopun jälkeisellä viikolla käväistiin Seutulassa kertaalleen paimentamassa, reissun päätarkoitus oli ihan muu kuin paimennus, siitä toivottavasti lisää joskus myöhemmin 🙂 Sekä Sara että Lempi tekivät yhden kierroksen uudessa paikassa ja uusilla lampailla, hyvä setti oli molemmille. Sara sai kehuja rauhallisuudestaan nuoresta iästä huolimatta. Lempi oli hieman paineistunut työskennellessään, mutta teki kyllä hyvin hommia.

Viime ja sitä edeltävällä viikolla paimennettiin lisää, viime viikon treeneistä ovat nämä kaikki kuvatkin 🙂 Saran kanssa on harjoiteltu pysäytystä, siltaa, kujaa ja pujottelua, jatkettu porttityöskentelyä. Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria, apua! Sara teki kaksi kierrosta, toisen vähän liukkaammilla lampailla ja toisen vähän tahmeammilla. Sillä riittää hyvin voimaa liikuttaa tahmeitakin. Saran kanssa paimennus on maistunut tosi makealle, se sopii mun käteen niin hyvin! ❤

Lempin kanssa saatiin kahdessa edellisessä treenissä vähän purettua paineistumista. Ollaan työstetty flänkkejä, jotka kaipaavat työtä edelleenkin. Viimeksi annoin Lempin ensimmäisellä kierroksella vähän rallatella, että sen saisi käyntiin, se tuntuikin toimivan ihan hyvin. Mirva varoitteli, ettei anna sen rallatella liikaa, koska Lempi alkaa myös herkästi tehdä töitä itselleen. Toisella kierroksella rallattelu suitsittiin ja tehtiin ratapätkä. Rata sujui muuten tosi hyvin, pujottelu oli tosi hyvä, pysäytys oli hyvä, kuja oli loistava, mutta laidunnuksessa Lempi lähti paineen alla ja karkuutti lampaat. Haettiin lampaat takaisin, tehtiin laidunnus uudestaan, rauhallisesti kehuin Lempiä, kun se pysyi paikallaan. Se toimi hyvin, mutta kyllä tää touhu pitää ihmisen nöyränä.

Agilityn kanssa on ollut rauhallisempi jakso, pidettiin pari viikkoa taukoa. Saran kanssa treenattiin viime viikolla, Lempin ryhmän kanssa oli treenijakson suunnittelupalaveri. Tällä viikolla treenit jäivät väliin kartturin sairastaessa, ensi viikolla lomaillaan Joensuussa, joten ei silloinkaan treenata. Saran keppitreeniä saatiin taas videolle, se alkaa näyttää aika kivalta 🙂 Lempin kanssa pitäisi keppiprojektia jatkaa, että olisi toivoa projektin valmistumisesta joskus.

Vivan lähdön jälkeen meidän arki on palannut normaaliksi. Lempi ja Sara alkoivat taas leikkiä keskenään ❤

Rakas paras mummukoira voi hyvin ❤ Rini on pysynyt pirteänä, selän näkyvää kipuilua ei ole ollut. Olen vähän treenannut rallya Rinin kanssa, mummu syttyy tekemisestä, mutta osa tehtävistä heitetään vähän arvalla, kun ei aina kuule ohjeita. Ruoka maistuu, silmissä on terveen näköinen kirkas katse. Elokuun lopussa oli kontrollikäynti eläinlääkärille, reissu, jota jännitin ja ehkä vähän pelkäsinkin, vaikka koiran vointi on näyttänyt paljon paremmalta alkukesään verrattuna.

Rini ❤

Perustarkastuksessa eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niissä ei poikkeavaa. Selkää paineltaessa Rini veti selkää vähän köyryyn, kipukohta on sama, jossa spondyloosimuutoskin on. Saatiin klinikalta uusi Carthropen-pistos mukaan, siitä on ollut apua. Sitten otettiin verinäyte. Odoteltiin Rinin kanssa tuloksia aulassa, mulla oli sydän kurkussa.

Saatiin kesän parhaat uutiset – leukosyytit olivat normalisoituneet ja maksa-arvot lähteneet laskuun! ❤ Maksa-arvot ovat edelleen koholla, mutta eläinlääkärin mukaan tällainen muutos antaa syytä uskoa, että maksassa oleva muutos on hyvälaatuinen. Mulla ei helposti tule itku ihmisten ilmoilla, mutta klinikalla tuli, niin valtava helpotus! Jatketaan erikoisruoalla ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella, puolen vuoden päästä kontrolloidaan veriarvot uudelleen. Se tuntuu olevan aika kaukana tulevaisuudessa, mutta toki mennään, jos meille yhteistä aikaa suodaan ❤

Muutakin ilon aihetta on ollut – meidän tiimiläiset ovat tykittäneet tuloksia!

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen tittelin RTK4 vakuuttavilla pisteillä – piirinmestaruuskisoista 91p ja myöhemmin elokuussa toisista kisoista 93p! Tokosta tuli elokuussa myös viimeinen 1-tulos ja titteli TK2! Agilityssäkin on tullut pari nollaa, toinen yliajalla. Saila tekee upeaa työtä mustan salaman kanssa!
  • Puhti (E. Sirius) ja Terhi osallistuivat elokuussa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeeseen ja suorittivat sen hyväksytysti – Puhti on siis soveltuva työskentelemään lasten kanssa, myös muiden koirien läsnäollessa! Tärkeä askel kohti tärkeää työtä lasten parissa! ❤
  • Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat 23.8. paimennuksen esikokeeseen – Maarulle loistava tulos 92/ERI ja uusi hieno titteli PAIM-E!
  • Vips (E. Salacia) suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti arvosanalla H ja sai ensimmäisen tittelin PAIM-T!
  • Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat agilityssä kuninkuusluokan kahdella 5vp:n radalla, huippua!
  • Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa on kisattu rallytokoa, piirinmestaruuskisoista 8.8. avoimen luokan korkkaus 100p ja 2. sija, Mikkelin kisoista 29.8. 96p ja 2. sija! Rallytoko kulkee Lempparin kanssa aika mukavasti ❤
  • Rufus (E. Wishmaster) korkkasi tokouransa tosi hyvällä 2-tuloksella!

Valtavasti onnea kaikille! ❤

Lempin piirinmestaruuskisarata 8.8.


Jätä kommentti

Pennelit 1,5vkoa

Viime viikon perjantaina käväistiin eläinlääkärissä pentujen kanssa töpötodistusten hakemista varten. Ensimmäinen automatka sujui tosi lunkisti, pennut nukkuivat tyytyväisen oloisina pahvilaatikossa, johon olin ne matkaa varten pakannut. Klinikalla pennut nukkuivat, vähän heräsivät, kun eläinlääkäri tarkisti jokaisen pennun yksi kerrallaan. Olin vähän etukäteen miettinyt, että kuinkahan paljon klinikalla esitellään äänentoistoa, mutta pennut olivat kovin vieraskoreita.

Otin eläinlääkärin kanssa puheeksi pentujen vatsavaivat käynnin yhteydessä, kun maha oli edelleen useammalla pennulla sekaisin. Saatiin ensiavuksi klinikalta mukaan Promax-tahnaa ja ohjeistus aloittaa matolääke, jos Promax-kuurin jälkeen mahat edelleen ovat sekaisin. Annoin kotona pennuille lääkkeen saman tien, alkuiltaan mennessä ei mitään muutosta tilanteessa. Siinä kohtaa sitten totesin, että en jää odottamaan enää vaan aloitan matolääkekuurin kaikille samaan syssyyn. Pennut eivät tästä ideasta olleet lainkaan yhtä viehättyneitä – etenkin Mahti ja Mega pistivät kyllä kampoihin lääkettä annettaessa. Olin odottanut, että eniten kampoihin pistäisi Maisa, mutta mitä vielä, Maisa oli ehdottomasti yksi helpoimmista hoidettavista 😀

Perjantai toi tullessaan myös paluun töihin. Ihana Linda kävi joka ilta meillä vielä töihin lähdettyäni käyttämässä aikuiset koirat ulkona, antamassa Nadalle iltaruoan ja seurustelemassa pentujen kanssa. Olipa ihanan rauhallinen olo itsellä töissä, kun tiesin, että koko koiralauma on meillä hyvissä ja osaavissa käsissä, ja ettei niillä tule niin kovin pitkä aika olla keskenään. Matolääkekuurin vaikutukset alkoivat näkyä viimein sunnuntaina – sotkua ei tullut kuin pieni murto-osa aiempaan verrattuna. Tänään pentujen tuotokset ovat olleet kiinteytymään päin ja normaalin väristä. Eiköhän tämä tästä 🙂 Madoista tai niiden munista en ole nähnyt merkkejä, ja Nada sai kyllä ennen astutusta ja tiineysaikana sellaiset hevoskuurit matolääkettä, että niiden todennäköisyys pitäisi olla verrattain pieni. Mutta mene ja tiedä, pääasia, että pennut voivat paremmin.

Videolta näkyy hyvin, että täällä harjoitellaan kovasti jo kävelemistä! Meno ei ole vielä kovin vakuuttavaa – suunnilleen puolikkaan askeleen jälkeen keskivartalon paino vetää  katon kautta kyljelleen 😀 Täällä odotellaan jo innolla pentujen silmien aukeamista, siitä kehitys lähteekin harppauksin eteenpäin! Pennut alkavat hiljalleen muistuttaa pieniä koiria marsujen sijasta.

Eilen olisi ollut virallinen 1,5-viikkoissynttäripäivä, mutta yövuorojen välissä hyvin huonoilla unilla totesin, että otan kuvat vasta tänään. Turhankin lämmin kesäinen sää innosti hakemaan kuvausrekvisiitassa vähän rantatunnelmaa!

Jos ikinä mietitte, millaista koiranpentujen kuvaaminen on, niin se on 99,9%:sesti tätä – jollakin on selkä kameraa päin, toisella tulee itku kesken kuvausten, kamera ei tarkenna toivottuun kohtaan, pentu karkaa kuvauspaikalta, pennulla menee hermot, kuvaajalla lähtee järki ja sitä rataa 😀 On näitä oikeasti aika hauska kuvata, kuvista tulee korvaamattomia muistoja pentujen alkuvaiheista ❤

Meemi 1,5vkoa. Meemi on jatkanut varsin tasaisen vaikutelman antamista itsestään – se eroaa muista tähän mennessä siinä, että se on oma-aloitteisesti hakeutunut pari kertaa syliin ❤ Meemi on ruoka-aikaan ollut paikalla, se meni painossa useammasta sisaruksesta ohi nyt loppuviikosta, sen ruumiinmuotokin on tällä hetkellä varsin pyöreä. En voi sille mitään: red merle on aina Hildan jälkeen ollut mun heikko kohta, ja Meemiä katsellessa näen vaaleanpunaista. Niin tuntuu näkevän moni muukin – sen verran monta fania se on ympäri Suomenniemeä itselleen jo haalinut 🙂 Meemi ylittää ihan näillä näppäimillä kilon painorajan!

Mahti 1,5vkoa. Mahti on kasvussa kirinyt muita kiinni – se on pienin edelleen, mutta päällisin puolin se ei enää näytä muiden rinnalla niin ruipelolta. Se on kyllä hyvin erimallinen muihin verrattuna ainakin tässä vaiheessa, hauska seurata, millainen siitä tulee, kun pennut kasvavat vielä. Mahti on pojista temperamenttisimman oloinen, se on aika päättäväinen ja periksiantamaton, tuli huomattua matolääkekuuria antaessa. Mutta milläpä muulla pentueen pienin voisi isompien joukossa menestyä kuin sisulla? Mahti painaa nyt n. 800g.

Maisa 1,5vkoa. Maisa on kovasti luonteeltaan tasoittunut viime viikosta, sen vatsa taisi olla vähän kipeä. Se on ehkä pentueen äänekkäin tässä vaiheessa, mutta ei enää läheskään niin räikeän selkeästi kuin viime viikolla. Ruokaan Maisa suhtautuu edelleen hyvin intohimoisesti, nälkähädän yllättäessä ääntä edelleen lähtee. Maisa on suhtautunut hoitotoimenpiteisiin aika iisisti ja kiltisti, vähän se mielipahaa tuo esille, muttei pistä pahemmin hanttiin ainakaan vielä tässä vaiheessa. Maisa painaa himpun päälle 900g.

Molly 1,5vkoa. Mollysta tulee edelleen aika kivat vibat, se on tosi tasaisen oloinen. Hoitotoimenpiteiden yhteydessä Molly antoi vähän vihiä, että sillä on omaa tahtoakin, mutta ei nyt mitenkään hanakasti lähtenyt pistämään kampoihin. Molly on tosi hiljainen, sen suusta ei kovin usein ääntä ole vielä kuulunut. Mollyn paino alkaa myös lähestyä kilon rajapyykkiä, tällä hetkellä mennään 950g tuntumassa.

Mega 1,5vkoa. Megamies on tuonut tässä viime päivien aikana esille, että siitäkin löytyy temperamenttia ja omaa tahtoa – ei ihan yhtä paljon kuin Mahtilla, mutta melkein. Megalla maha on tosin tainnut myös olla vähän kipeä, joten ennen suurempien johtopäätösten tekemistä on syytä katsoa, millaisen kuvan poitsu itsestään antaa vatsatilanteen rauhoituttua. Mega on pentueesta ehkä kovin vaeltaja, se siirtää itsensä pentulaatikossa paikasta toiseen tosi ketterästi ja nopeasti. Megan paino on myös 900g tuntumassa.

Metku 1,5vkoa. Metku – tai Läskimarsu, kuten Elli kauniisti sitä kutsui 😀 – on porukan äijä ihan jo kokonsa puolesta, se meni porukasta odotetusti ensimmäisenä kilon painorajan yli. Luonne vaikuttaa edelleen tosi lupaavalta, kovin on lauhkea, tasainen ja varma ainakin tässä vaiheessa. En kyllä yhtään epäile, etteikö Metkulta luonnetta löytyisi, kunhan se kasvaa. Metku ei toistaiseksi ole isommin protestoinut hoitotoimenpiteitä.

Pentula on toistaiseksi rauhoitettu tutumpienkin ihmisten vierailuilta pentujen vatsavaivojen vuoksi, mutta toivotaan, ettei tulisi enää mitään takapakkeja. Kovasti pennuista kiinnostuneet ovat kyselleet, milloin pentuja pääsee katsomaan. Kunhan silmät ja korvat aukeavat, kävely alkaa paremmin luonnistua ja pennut esitellä ensimmäisiä orastavia leikkiyrityksiä, pennuissa alkaa hiljalleen olla myös enemmän nähtävää. Aika lumoutuneena näitä kyllä katselee päivästä toiseen edelleen, vaikka pienet vielä pääasiassa vain syövät ja nukkuvat.

DSC_0192

Nada hoitaa pennut edelleen ihan superhienosti, se on kyllä aivan loistava emä. Lämpöjen mittailusta ollaan pääasiassa luovuttu, Nada on pirteä ja hyvävointinen, ruoka ja juoma maistuvat. Nada on saanut lenkeillä kulkea mukana, ne piristävät mamakoiraa kovasti. Lenkin jälkeen se tulee mielellään pentulaatikkoon pentuja hoitamaan ja yleensä nukahtaa sikeään uneen pentujen viereen nukkumaan ❤

Loppuun vielä viikonlopun tuloshehkutuksia! Mari ja Nuppu (Titangus Daracha) korkkasivat tokouransa komeasti alokasluokan 1-tuloksella pistein 173,5 ja pisteet riittivät toiseen palkintosijaankin! Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityä 2-luokassa, sieltä tuloksena yksi 0-rata ja OIVA ja toiselta radalta 5vp, molemmilla radoilla sijoitus 2. Terveysuutisia saatiin Moirasta (Color Runs Ready for Success), jonka selkä kuvattiin alkuviikosta, aiempia lausuntoja täydentämään saatiin virallinen spondyloosilausunto, joka oli odotetusti kuvien perusteella SP0 🙂 Paljon onnea kaikille! ❤

Kuvissa Helmi vasemmalla ja Nuppu oikealla 🙂


Jätä kommentti

Pennut 3pv

Terveisiä pentulaatikosta! Pentulaan kuuluu hyvää. Pienet kasvavat kohisten, painot nousevat tasaiseen tahtiin. Tuntuvat kovin varhaiskypsiltä pennuilta, kun oikeasta kohdasta rapsuttaessa mopo lähtee jo vähän käyntiin, korvat heiluvat ja tahtotilan ollessa päällä mennään lujaa. Aika hiljaisia ovat olleet tähän mennessä, mitä nyt nälkäkiukun yllättäessä saattaa vähän sanomista tulla – ainakin Maisalla.

Puhelinräpsyjä ensimmäisiltä vuorokausilta

Nada hoitaa pennut kuin vanha tekijä, äärettömän tunnollisesti ja lempeästi. Nada on voinut hyvin, ruoka on alkanut maistua. Mittailen lämpöjä yhä useamman kerran päivässä, mutta lämmöt ovat olleet hyvällä tasolla, ei mitään infektioon viittaavaa. Nada on pirteä ja hyvävointisen oloinen ollut koko ajan. Tänään se on ensimmäistä kertaa viihtynyt pentulaatikon ulkopuolella vähän pitempiä toveja. Muutaman kerran olen ottanut sen ihan lyhyelle kävelylle meidän lähimetsään omien koirieni kanssa, Nada nauttii kovasti muiden aikuisten seurasta.

Linda oli apuna meillä pari ensimmäistä päivää, siitä oli suuri apu – olen päässyt omien koirien kanssa käymään pitkällä lenkillä ilman, että Nadan on tarvinnut jäädä pentujen kanssa yksin. Viikkojen varrella helpottaa sitten, kun Nadankin voi ottaa pitemmille ulkoiluille mukaan. Ensi viikolla täytyy palata taas töihin, mutta onneksi vasta viikonloppuna, jolloin pennut ovat jo vähän isompia.

Tänään otin pennuista ensimmäiset posetuskuvat paremmalla kameralla. Näistä tuli aika pikaiset räpsyt, sillä vaikka pennut tankattiin ennen kuvaussessiota, niin olivat aika liikkuvaisia siitä huolimatta. Kuvaaminen ei tästä pentujen kasvaessa helpotu, mutta toivottavasti sitten jossain kohtaa on saatavilla myös apukäsiä. Mutta pitemmittä puheitta tässä pentujen ensimmäiset viralliset potretit, olkaapa hyvä!

Meemi 3pv, aamulla paino 475g (+80g lähtöpainosta)

Mahti 3pv, aamulla paino 390g (+70g lähtöpainosta)

Maisa 3pv, aamun paino 490g (+80g lähtöpainosta)

Molly 3pv, paino aamulla 480g (+70g lähtöpainosta)

Mega 3pv, paino aamulla 505g (+65g lähtöpainosta)

Metku 3pv, aamun lukema 560g (+95g lähtöpainosta)

Pentujen kuvaamisessa onkin kuvaajalla haastetta – musta koira on todella haastava kuvattava. Onneksi nyt kohtuulliset otokset sai kaikista, ja lähipiirissä on muitakin ottamassa kuvia sitten pentujen kasvaessa, joten eiköhän kuvia piisaa 🙂

Tänään illalla aloitellaan pennuille edellisistä pentueista tuttu BioSensor-ohjelma. Jos joku ihmettelee, mistä oikein on kyse, niin täältä voi aiheesta lukea lisää. Aiheesta löytyy googlettamalla tietoa myös suomeksi.

Lopuksi ilouutisia – koronan aiheuttamia rajoituksia hiljalleen puretaan, ja se tietää kisoja! Menestystä ehti niittämään ensimmäisenä Messi (E. Naldo), joka pokkasi itselleen agilityssä komeasti kotikisoista ensimmäisen SERT-H:n! Paljon onnea Saila!

Messi


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi

Kiirettä pitää, ja pitkä blogihiljaisuus ei ainakaan auta tilannekatsauksen teossa. Saisipa yövuoroja tehdä vaikkapa listan alussa ja lopussa niin olisi toivoa pysyä edes suunnilleen tilanteen tasalla, nykyään ei blogin päivittely meinaa enää onnistua muulloin. Mutta niihin kuulumisiin siis!

86800283_2736422686587894_2223213516385419264_n

Paimennuspäivän jälkeen on touhua riittänyt. Päästiin viimein aloittamaan tämän vuoden agilitykausi! Saran ”eskari” alkoi maltillisesti, pari ensimmäistä treeniä harjoiteltiin ohjaajasta irtoamista ja muistuteltiin mieleen putkea sekä hypyn tarjoamista. Aloitus tuntui vähän tahmealta, ei mulla aiemmin ole ollut näin ohjaajaan liimautuvaa koiraa, vaikka kontaktinhaluisia ovat olleetkin. Viikko sitten harjoiteltiin s-kaarta ja takaakiertoja kohdetyöskentelun kautta, ja se aukaisi lukon! Tehtiin treenin lopussa ensimmäistä kertaa kolme estettä putkeen: ensin hyppy-putki-putki ja sitten putki-putki-hyppy. Aluksi piti putkien välissä käydä hyppäämässä ohjaajaa vasten ja vähän haukata kädestä (tuhma), mutta saatiin hyvät toistot myös ilman väliohjelmanumeroa 😀 Tänään harjoiteltiin odottamista hypyn takana häiriössä, persjätön alkeita sekä pituutta, Aino oli kuvannut Saran treeniä ja koonnut ihanan videon, se tuossa alla. Treenien lopussa sattui ikävä tilanne, kun Sara kolautti ilmeisesti virhearvion seurauksena toisen takajalan pituuden palikkaan. Se ei ollut kolmijalkainen kuin hetken, mutta ohjaajasta tuntui, että maailmasta loppui sillä sekunnilla happi. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Lempin kanssa on tehty mukavalla tavalla haastavia aksaratoja, ja yllättävän paljon sinne on mahtunut aika sujuvalta tuntuvia pätkiä. Kepeillä on ollut pääsääntöisesti kaksi ohjuria puoliksi kiinni. Viime viikolla hyvien treenien jälkeen ihan hätkähdin, kun mietin, miten kivaa agilityssä nykyään on. Se oli pitkään mulle laji, johon mulla oli vuorotteleva viha-rakkaus-suhde. Ehkä oma tunnesäätely on hieman viime vuosina helpottunut ja meillä on ollut tosi hyvät kouluttajat, jotka ovat osanneet tarjota sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Lempin kanssa kelkka on tainnut kääntyä siihen suuntaan, että aksaaminen on kaikista parasta – siinä koira tekee töitä täysillä (ja selkeästi myös itse nauttii tekemisestään) ja ohjaaja voi keskittyä oman tonttinsa hoitamiseen.

86298886_124674918940527_8384588614985580544_n

20.1. otettiin auton nokka kohti Tamperetta ja käväistiin pitkästä aikaa Slotten Katriinan luona hoidettavina. Mukaan oli tarkoitus ensin ottaa omien lisäksi Nada ja Moira, mutta sainkin Moiralle ajan Maaria Kaiperlalle, joka oli jo edellisviikolla Jyväskylässä hoitamassa, niin käytin Moiran siellä. Moiralle hoito tuli todellakin tarpeeseen, sillä oli lantio vinossa ja se oli ehtinyt aiheuttaa probleemaa etupäähänkin, lavat olivat kääntyneet vähän ulkokiertoon. Moira oli hienosti hoidettavana, vaikka ei aina niin hyvältä tuntunutkaan, ja olipa ihana myös omin käsin tuntea, miten erilaiselta lantio tuntui hoidon jälkeen. Tuli samalla puheeksi myös Moiran hormonaalinen toiminta, Maaria kertoi sen tuntuvan hieman estyneeltä. Se varmaan ainakin osittain selittää, miksi juoksut eivät ole olleet kunnollisia. Mielenkiintoista nähdä, normalisoituvatko ne hoitojen myötä.

Katriinalla aloitettiin hoidot Sarasta. Saralla oli niskassa taas hoidettavaa, samoin lantiossa, mutta ymmärsin, että pääasiassa hoidettavat jutut olivat niskaperäisiä. Saralla oli vähän vaikeuksia asettua hoidettavaksi etenkin niskaa hoidettaessa, mutta saatiin kuitenkin tytsy hoidettua.

Lempillä edellisestä hoidosta oli aikaa melkein 5kk, tässä välissä on aksattu ja puuhasteltu muutenkin paljon, joten kyllä jännitti, mitä sieltä löytyy. Katriina kuitenkin lohdutteli, että ei Lemppari ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Lantiossa oli vähän hoidettavaa, lisäksi kyljessä oli ”löllö” kohta, luultavasti taannoisen yhteenoton tulos Taatelin kanssa.

Rinillä hoidettiin lantiota ja selkää pääasiassa. Selässä on rakenteellista muutosta, mikä vetää lantion laskuun, ja se aiheuttaa ajan kanssa ongelmia lanneselän verenkiertoon ja tietysti liikkeeseen, mistä itse hoidon tarpeen aina näen. Rini vastasi hoitoon tosi hyvin, ja hoidon jälkeen se on ollut tosi hyväntuulinen, liikkunut paremmin ja ollut pirteä. Katriina sanoi samaa kuin Maaria jollakin edellisistä hoidoista, että Rinin kanssa kannattaa panostaa siihen, että hoitoja olisi tasaisin väliajoin.

86742801_2940700712647691_4001828674172092416_n

Nadalla isoin hoidettava juttu oli oikeaan kylkeen tullut tälli, joka oli vetänyt kropan banaaniksi – tosi hyvä juttu siis, että hoidossa käytiin. Nadan vien uudestaan hoitoon tällä viikolla tarkistamaan, miten keho hoitoon on vastannut. Hieroin sen itse viime viikolla, kun Nada oli meillä käymässä, ja oikea puoli oli kyllä edelleen selkeästi kireämpi verrattuna vasempaan. Toivotaan, että tehostetulla hoidolla saataisiin Nada kuntoon kevään koitoksia varten.

86728400_599097374273465_5801074887753728_n

Moiralta vapautuneella paikalla hoidossa kävi Leo (E. Maybe I’m A Lion) Tianan kanssa. Leolla oli hoidettavaa päässä, niskassa ja lantiossa, mutta tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun Leo kävi hoidossa. Nyt saa taas porskuttaa menemään 🙂 Yllä oleva kuva otettiin hoitojen jälkeisellä kävelyllä, hieno viisikko!

be59b5c6-e991-4600-bc89-7925ec53b99920.1. oli myös tärkeä – ja raskas – päivä: ensimmäiset Emput saavuttivat veteraani-iän, sillä Hazel-pentue täytti 8 vuotta! Paljon onnea rakkaalle Nekulle, mun ensimmäiselle kultapojalle! ❤ Tuli taas niin kova ikävä Hildaa, ettei mitään rajaa, onnea rakkaalle Hibelle myös sinne jonnekin ❤ Tämän kuvan voi hyvällä omatunnolla jakaa joka vuosi.

Tammikuun loppupuolella käväistiin kertaalleen paimentamassa, pitkästä aikaa oli sekä Sara että Lempi mukana. Saralla oli vähän juoksuntekoa ilmassa, se olisi kauhean mielellään vaan ollut lähellä ja jättänyt työt jollekin muulle tehtäväksi. Melkoinen muutos meidän edelliseen treeniin 😀 Saatiin toki myös hyviä pätkiä, etenkin lopuksi tehdyssä poispäinajotreenissä löytyi taas itsevarmuutta. Jäin miettimään, että olikohan Sara kokenut paimennuspäivänä tehdyn treenin vähän vaikeaksi, ja se näkyi nyt tuossa treenissä epävarmuutena. Nämä ovat aika herkkiä tyyppejä tällaisille jutuille.

Lempin kanssa vääntö ja säätö jatkuivat. Ei jäänyt epäselväksi, eikö Lempi olisi muistanut Taatelia ja sama toisinpäin… Niin kauan, kun Taateli oli porukassa mukana, Lempillä ei riittänyt kantti tehdä töitä loppuun asti – heti, kun sitä kehui, se lopetti työskentelyn kokonaan, ja jos Taateli kääntyi sitä kohti, se otti jalat alle. Kun Taateli otettiin porukasta pois, Lempi ajautuu toistuvasti liian lähelle lampaita. Olen nyt aika harmissani tän Lempin paimentamisen kanssa – ollaan lähdetty liikkeelle siitä, että koira tekee töitä sinnikkäästi ja hyvin; nyt ollaan tilanteessa, jossa koira joko kieltäytyy tekemästä töitä tai sitten väännetään pelisäännöistä ja koira paineistuu. Luulen, että täytyy ottaa vähän aikalisää ja miettiä, mitä kautta ongelmavyyhtiä lähdetään purkamaan.

87057269_134046311188703_2479971076566679552_n

Sitten on treenailtu tokoa ja rallya, niin kotona kuin meidän vuoroviikkoisessa itseohjautuvassa ryhmässä. Lempi ja Sara ovat saaneet vuorotella aika tasaisesti treenikavereina, joskin olen yrittänyt panostaa enemmän Lempin kanssa rallyyn ja Saran kanssa tokoon. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että Lempin kanssa seisominen tuotti rallyssa vähän päänvaivaa, mutta 1,5viikon tehotreeni tuotti tulosta ja nykyään seisominen sujuu jo oikein hyvin! Etenkin kotitreeneissä olen yrittänyt työstää jo oikean puolen seuraamisen tekniikkaa sekä peruuttamista, niissä riittää haasteita meille seuraavaksi 😀 Saran kanssa tulee helposti myös tehtyä lähinnä rallyjuttuja, vaikka sille tekisi aksaakin ajatellen hyvää ohjaajasta irtoamistreenit – ruutu ja merkin treenaaminen näin esimerkiksi.

Lempin kanssa päästiin viimein korkkaamaan rallytokokisaura tammikuussa! On aina vähän jännittävää aloitella kisaamista uuden koiran kanssa, mutta kyllä olen itseäni kiitellyt, että maltoin Lempin kanssa odottaa tähän saakka. Ensimmäiset kisat olivat 18.1. Jyväskylässä, tavoitteena oli saada hyvä vire, iloinen mieli ja hyvä asenne pysymään koko radan ajan. Lempi olisi mielellään käynyt seurustelemassa tuomarin ja kehäsihteerin kanssa kesken radan, mistä yhteensä -4 pistettä, pottiin jäi kuitenkin 96 pojoa, joka riitti palkintopallille 3. sijaan 🙂 Tampereella sattui olemaan seuraavalla viikolla iltakisat, sinne suunnattiin seuraavaksi. Ajomatkan aikana ehti moneen kertaan miettiä, että mitenköhän koira reagoi vieraaseen halliin ja uuteen kisatilanteeseen heti edellisen perään. Pelot osoittautuivat turhiksi – Lempi oli tosi hyvällä fiiliksellä heti kisapaikalle tultaessa ja esitteli parasta itseään kisaradalla, tuloksena täydet 100p ❤ Taso oli sen verran kova, että palkinnoille ei päästy, mutta paras palkinto oli ehdottomasti koiran hyväntuulinen suoritus! Kun vauhtiin oltiin päästy, niin kolmannet kisat kutsuivat taas viikonloppuna Jyväskylässä. Siellä haasteita toi heti ensimmäisellä kyltillä, kun Lempi sai hajun ajanottajana radan lopussa olleesta Helistä, mutta hyvin se kasasi itsensä kisasuoritukseen vielä sen jälkeen. Tuloksena tiukalta tuomarilta 94 pistettä, 2. sija ja koulari RTK1! 8 päivää, 3 kisaa ja 1 koulari, ei ollenkaan hullumpi saavutus 🙂 Kaikilla radoilla oli sama Lempin kohdalla ihan positiivinen ongelma, että mopo meinasi vähän lähteä keulimaan radan loppua kohti. Jyväskylän kisoista saatiin videotkin, harmi, kun se paras rata kaikista ei tietenkään ole videolla.

Kun nyt tuloksista tuli puhe, niin listataan tähän muitakin Emppuperheen kisatuloksia alkuvuodelta:

  • 12.1. Moira (Color Runs Ready for Success) korkkasi tokokisauransa komeasti 1-tuloksella 183,5p ja luokkavoitolla!
  • 18.1. Moira jatkoi kisaamista tokon avoimessa luokassa jälleen 1-tuloksella 272p!
  • 26.1. Moiralle rallytokon MES-luokasta toinen hyväksytty tulos 91p!
  • 1.2. Morris (E. Neville) ja Neea kisasivat rallytokosta itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta AVO96 ja AVO98! Yhtä uupuu koulari 🙂
  • Messi (E. Naldo) on Australianpaimenkoirat ry:n kovatasoisessa vuoden koira -kisassa 9. vuoden agilitykoirakisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira on Australianpaimenkoirat ry:n vuoden koira -kisan 2. vuoden agilitytulokaskisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira kisasi 16.2. agilityä Ojangossa, sieltä tuloksena yksi komea 0-tulos 2-luokasta!

Sitten ihan oman tekstiosuutensa ansaitsee sijoitustyttö Nada (Hazelmoor Empress Empathica), joka Lindan kanssa osallistui sunnuntaina vetohiihtokisojen sm-sprintteihin Iissä. Raskaista kisaolosuhteista huolimatta tämä kaksikko nappasi itselleen C-sarjan sm-kultaa, ja Nada tienasi nimensä eteen uuden komean tittelin VKM-20 eli vetokoiramestari vuosimallia 2020! Valtavan suuret onnittelut Lindalle ja perheelle, kyllä aussiesta on osaavissa käsissä moneen! Nada kävi viime viikolla myös silmäpeilauksessa, silmät olivat terveet 🙂

Alimmat kuvat on ottanut Mari Moisala.

Valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille! ❤

synttärit3Maaru valmiina juhlimaan!

synttärit5”Siis tosi kivaa, kun on synttärit…”
”Joo, tosi kivaa…”

Sitten synttäripläjäykseen! Tammikuun lopussa 30.1. oli myös tärkeä ja raskas päivä – meidän S-pentue täytti vuoden! Päätettiin jo aiemmin, että ollaan kyllä viime vuoden jälkeen ansaittu juhlat, ja olikin ihanaa, että arkipäivästä huolimatta saatiin koko poppoo mukaan! Aamusta meille majoittuneiden kanssa käväistiin lenkillä, klo 13-15 olin varannut meille Haukkuvaarasta kentän Ainon vetämiä agilitytreenejä varten. Treenien lomassa otettiin kuvia, joskin toimintakuvat jäivät huonon valaistuksen vuoksi ottamatta. Treenien jälkeen osa lähti vielä porukkalenkille, alkuillasta käytiin koko porukalla syömässä.

Haba (E. Saros) 1v

Vips (E. Salacia) 1v

Fila (E. Sinope) 1v

DSC_0335Maaru (E. Shaula) 1v

Sara (E. Soraya) 1v

Puhti (E. Sirius) 1v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) 5kk

Sipsi (S Bar L Eagle Peak) 9vkoa

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme yhä yhtenä porukkana tässä kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Niin paljon kuulee surullisia tarinoita, joissa kasvattaja riitaantuu kasvatinomistajien kanssa (tai toisinpäin), kun ongelmia tulee, ja ihan rehellisesti sitä pelkäsin itsekin, kun tässä pentueessa OCD:hen sairastuneita alkoi tulla ilmi. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon kunnioitan Eveä ja Heliannaa – miten molemmilla oli rakkautta ja rohkeutta tehdä päätös päästää kohtuuttoman aikaisin irti Nukasta ja Nemistä. Haban ja Puhtin kuntoutus on myös vaatinut kotijoukoiltaan valtavasti. Ihan ilman kyyneliä ei päivästä selvitty, vaikka paljon myös naurettiin. Tuntui niin tärkeältä ja ihanalta, että Eve oli mukana Sokan kanssa ja myös Helianna tuli ihanan Sipsin meille esittelemään – rakkaat ja tärkeät adoptiopojat ❤ Miten kiitollinen olen päivittäin näistä ihanista kodeista, joihin pennut menivät, vaikka ihan kohtuuttoman paljon on näiltä ihanilta ihmisiltä vaadittu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

synttärit1Sokka, Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips, Fila ja pikkuinen Sipsi ❤

1-vuotissynttäreitä seuranneella viikolla pentueesta kaksi ensimmäistä ehti käväistä jo virallisissa luustokuvissakin. Vipsin lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0, olatkin virallisesti terveet! Filan lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1 ja VA0. Molemmissa polvissa näkyi röntgenkuvissa pieni symmetrinen poimu, klinikan mokasta johtuen kuvat otettiin vaan yhdestä suunnasta. Fila käy vielä uudestaan kuvattavana ja ortopedi katsoo kuvat, toivottavasti löydös on ihan harmiton.

synttärit2S-pentue: Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips ja Fila ❤ Onnea rakkaat 1-vuotiaat! ❤

A65EF38D-0A42-4C20-AE56-C9404B2985E5Viime sunnuntaina synttäreitä juhlisti myös N-pentue, jo 5 vuotta tuli mittariin! Onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤ Tämä pentue on muovannut isosti käsitystä ihanneaussiestani, tässä pentueessa on luonne ja harrastusominaisuudet just eikä melkein mun makuun kohdallaan!

86304618_224266915274859_6761568671950176256_nSynttärikaima Lempi vietti myös juhlapäivää N-pentujen kanssa, Lempparikin on mukamas jo 3-vuotias! Lemmu juhlisti synttäreitä lenkillä rallittaen Saran ja leikkimään intoutuneen Rinin kanssa sekä illalla rallytokotreeneissä. Rakas Saukko ❤


1 kommentti

Talvea odotellessa

Marraskuu on taputeltu, ja pian alkaa joulun odotus. Oltiin koirien kanssa viime viikolla Joensuussa lusimassa lomaviikon viimeisiä päiviä, lunta oli kymmenisen senttiä ja nollakeli. Märkää siis. Lomaviikolle ei ollut monia tavoitteita, mutta yksi niistä on blogin päivitys. No ei sekään onnistunut, kun nyt ollaan taas töissä valvomassa, mutta päivitystä pukkaa siitä huolimatta.

DSC_0015Keksi (E. Naroona) lokakuussa

Meillä on eletty ”peruskaura-arkea” jonkin aikaa. Kesällä pahimman painajaisen aikaan ajattelin, että jos joskus vielä saan kokea tylsää perusarkea, en aio valittaa. Enkä valita – tämä on tuntunut ihan sopivan leppoisalta. Vähän tässä edelleen on varuillaan ja kauhunsekaisin tuntein odottaa, vedetäänkö matto vielä jalkojen alta, mutta yritetään hengittää ja nauttia tästä näennäisestä rauhasta niin kauan, kun sitä riittää. Sitä ei riitä loputtomiin, se on selvää.

australianpaimenkoira_40Lokakuun alussa käytiin Aino Pikkusaaren kuvattavana pääkaupunkiseudulla oman lauman kanssa! Näistä kuvista tuli niin ihanat ❤

Omalle laumalle kuuluu ihan hyvää. Rini on ollut terve ja aika pirteä veteraani. Nuorta siitä luonnollisesti ei enää tule – uni on syvää ja mummu nukkuu melko ison osan päivästä, mutta innoissaan se on lähdössä aina mukaan lenkille ja kaikkeen muuhunkin. Kuulo ei kyllä enää ole huipussaan – jos mummu jää lenkillä kauemmas taakse hajuja haistelemaan, sitä saa ihan tosissaan huutaa, että se kuulee. Harvemmin Rini tosin onneksi kovin kauas jaloista lähtee, kai sitä on itsekin joutunut opettelemaan sen kanssa uudenlaista arkea. Eilen olin lämmittelylenkillä ennen Lempin agilitytreenejä pimeässä metsässä, ja Rini jäi sen verran jälkeen, että se eksyi polulta ja oli hetken kateissa. Vaikka ajallisesti se ei ollut kuin ehkä 20 sekuntia, niin se tuntui tunneilta, ehdin jo miettiä kaikki kauhuskenaariot. Rini taisi vähän säikähtää itsekin, sillä sen jälkeen se on kulkenut visusti meidän mukana, ja itsekin on tietysti ollut entistä tarkempi, ettei mummu jää liikaa jälkeen.

Rakas Rini 13v ❤ (c) Aino Pikkusaari

Lempillä oli marraskuussa juoksu, edellisestä ehti kulua aikaa 10kk. Aika ennen juoksun alkua oli Lempin kanssa hieman työläs – piti vähän kerrata, kuinka kauas lenkillä on omistajasta suotavaa irrota, muistutella, että ohitettavista koirista ei tarvitse kiihtyä ja jos omistajalta tulee sanomista, sitä ei tarvitse muistella kohtuuttoman pitkään. On se vähän meidän perheen Miss Herkkis 🙂 Marraskuun puolella ei olla päästy juurikaan aksailemaan, ensin kartturi sairasteli ja työvuorot haittasivat harrastuksia. Sen verran kuitenkin, että käytiin oman seuran JAT:n järjestämässä Marianne Asikaisen hyppytekniikkakoulutuksessa marraskuun puolivälissä. Kurssi oli tosi hyvä! Lempillä rytmitys, etäisyyden arviointi ja kokoaminen toimii, mutta painonsiirroissa olisi hieman treenattavaa. Saatiin kotiläksyksi treenata setpointtia ja jumpata. Sain kurssilta näiden meidän kotiläksyjen pohjalta vähän uutta näkökulmaa, miksi Lempin takapää on aiemmin mennyt jumiin, joten olen toiveikas, että kotiläksyjä tekemällä saataisiin koirakin pysymään paremmin kunnossa. Aika näyttää.

Lempi Suklaasaukko ❤ (c) Aino Pikkusaari

Eilen oltiin pitkästä aikaa agitreeneissä, ja vaikeista ohjaajalle uusista ohjauskuvioista huolimatta saatiin aika kivoja pätkiä. Saksalainen taipui aika luontevasti ja hyvin saksalaiseen, Ainolta tuli kehuja, että keinu on mennyt eteenpäin (sen eteen ei kyllä olla tehty mitään). Ehkä esteiden hakeminenkin oli aavistuksen parempaa kuin aiemmin. Agi Lempin kanssa on ollut kyllä hauskaa! Kausi loppuu parin viikon päästä, mutta eiköhän me alkuvuodesta taas jatketa.

Pikkuinen Sara on jo 10kk ikäinen! Voi Kirppu ❤ Painoa edelleen n. 15kg, ja Sarppa on meidän perheen knääpiö. Meillä alkoi loppuvuoden kestävä puolikas tokovalmennus tässä kuussa, joskin kahdesta kerrasta yksi vain tokoon, toisen tunnin vaihdoin rallyyn. Sara on innokas tekemään ja ketjuttaa juttuja tosi nopeasti, joten ohjaaja saa olla aika skarppina. Pari kertaa on käyty aksahallillakin tekemässä putkea, irtoamista, siivekkeen kiertoja ja ihan leikkimistä. Sen kanssa on tosi hauska treenata, kyllä löytyy potkua ja pippuria ihan riittävästi mun tarpeisiin 😀 Arjessa Sara on vähän vallaton porsas, tämän viikon ansiona mm. pellillä jäähtyneiden pikkuleipien syöminen sillä aikaa, kun omistaja oli yläkerrassa. Myös Lempi saa kyytiä, vaikka menen väliin – Sara härkkii, että saisi sen leikkimään, mutta otteet on turhan rajut. Vauhtia siis riittää. Sara on herkässä iässä ottamaan vaikutteita muilta koirilta, siitä oikein näkee, kuinka se epäselvässä tilanteessa kääntyy katsomaan, miten Rini ja Lempi reagoivat, ja toimii niiden perässä. Hirmuisen sosiaalinen Sara on edelleen ihmisille kuin koirillekin, mikä helpottaa kummasti arkea. Tekemistä tässä meidän arjessa vielä on, että saadaan siitä kaikille sujuvaa ja miellyttävää. Toisaalta Sara on laumaviettisin koira, joka mulla on ollut – se yleensä käy Rininkin hakemassa, jos mummu jää liikaa jälkeen. Saralle on tärkeää, että lauma on koossa.

Sara-timantti ❤ (c) Aino Pikkusaari

Muiden treenien ohella ollaan päästy käymään pari kertaa paimentamassa! Tässä meidän lähellä aloitti uusi paimennuskouluttaja pitämään koulutuksia, ja olen tykännyt tosi paljon! Haaveissa olisi päästä treenaamaan suht säännöllisesti tässä talven yli, josko niitä kokeitakin uskaltaisi Lempin kanssa katsella keväälle/kesälle vähän varmemmin mielin. Lempin kanssa ollaan päästy treenaamaan meidän haastekohtia: käskytystä, luopumista, paineen käyttöä lampailla. Lempin kanssa käydään tahtojen taisto -keskustelua – se ei saa tehdä niin kuin se haluaa, vaan sen pitää oikeasti kuunnella ja tehdä, mitä käsketään. Kuulostaa simppeliltä, mutta yllättävän haastavaa on pysyä itse sinnikkäänä ja jämäkkänä. Lempillä on myös haasteita ymmärtää, että se voisi höllätä antamaansa painetta lampailla, kun se saa lampaat liikkeelle. Mutta sitten, kun tulee hyviä pätkiä, niin Lempi tekee kyllä hyvin töitä! Tänään treeneissä tehtiin Lempin kanssa häkitystreeniä, ja se sujui tosi hyvin 🙂

DSC_0018Vaanima

Viime viikolla meillä oli päiväreissu Janakkalaan Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin. Auto oli lastattu taas täyteen koiria – Tiina tuli Vipsin (E. Salacia) kanssa Oulusta, mun koirien lisäksi kyydissä oli myös Puhti (E. Sirius) ja Haba (E. Saros). Lempin juoksu oli loppumaisillaan, joten mietitytti vähän etukäteen, kuinka reissu oikein menee, mutta hyvin sujui. Lempi matkusti takapenkillä Saran ja Vipsin kanssa, ja Rini sai nauttia nuorten poikien seurasta takatilassa.

Hoidot aloitettiin nuorilla pojilla, ettei pojilla olisi ainakaan Lempin hajuja häiritsemässä hoitoon keskittymistä. Haballa operaatiosta toipuminen on sujunut hyvin, on päässyt liikkumaan vapaana lenkillä ja aloittelemaan harrastuksia. Haballa oli takapäässä pientä puolieroa – terve jalka hieman operoitua kuormittuneempi ja tiukempi, mutta Maaren mukaan yllättävän vähän olosuhteisiin nähden. Haba on lihaksistoltaan tosi timmissä kunnossa. Poitsu oli hienosti hoidettavana, vaikka kotijoukot eivät päässeetkään henkiseksi tueksi mukaan, ja sai paljon kehuja hienosta luonteestaan.

DSC_0108Siskokset Vips ja Sara

Puhtilla oli pari viikkoa ennen hoitoa lyhyt parin päivän ontumajakso. Terhi käytti Puhtin eläinlääkärin tutkittavana ja polvista otettiin välikuvat, kuvat näyttivät hyvältä ja kipukohta paikallistui ylemmäs reiteen. Ontuminen jäi pois kylmähoitojen, laserin ja levon avustuksella. Heti Maaren luona hoidon alkaessa Puhti ilmoitti, että takapäässä ei tunnu hyvältä – se rauhoittuu yleensä ihan heti hoidettavaksi, mutta nyt se piippasi koskettaessa onnuttuun jalkaan eikä halunnut käydä kyljelleen. Maare oli sitä mieltä, että takapäähän on tullut törmäys. Vaikka Puhti ei fyysisesti ole kasvanut hetkeen, sillä on kuitenkin voimakas kasvun vaihe menossa – keho on hyvin keskeneräinen ja löysä. Tarvitaan siis aikaa, että poitsu kasvaa mittoihinsa, ja keho kiinteytyy. Hoidosta oli selkeästi hyötyä.

Vipsillä hoidettiin takapäätä, joka oli päässyt menemään pahemman kerran jumiin. Vauhdikkailla leikeillä ja ralleilla on hintansa… Hoidon myötä lantion asento muuttui parempaan, takaliike näytti rennommalta ja varmaan vauhtia taas piisaa. Maare tiesi myös kertoa, että Vips tekee juoksua.

Vipsusta otettiin uudet edustuskuvat kyläreissulla, ikää näissä 9,5kk

Saran liike on näyttänyt arjessa tosi hyvältä, ja se on venytellytkin sekä etu- että takapäätä, joten olin toiveikas, ettei siinä olisi mitään isoa hoidettavaa. Ainut, mihin olin kiinnittänyt huomiota, niin syönnin jälkeen Sara oli parin viikon ajan ollut satunnaisesti hieman huonovointisen oloinen, ja autossa se ei mielellään käynyt enää makuulle, vaikka aiemmin se kävi nukkumaan lyhyilläkin ajomatkoilla. Hoidin Saran itse kolmisen viikkoa aiemmin, ja pallea oli silloin aika tiukka, joten arvelin syyn löytyvän sieltä. No olihan sitä hoidettavaa. Niskassa oli jotain toiminnallista probleemaa, ja ilmeisen ikävältä sen hoitaminen tuntui, sillä Sara ei olisi millään malttanut olla paikallaan, kun niskaa hoidettiin. Pallea oli myös ihan pinteessä, niin kuin olin epäillytkin. Aiemmasta poiketen hoidettavat jutut olivat enemmän toiminnallisen anatomian puolelta kuin ihan fyysisiä. Hoidon jälkeen huonovointisuus syönnin jälkeen on kadonnut lähes kokonaan, vielä satunnaisesti olen jotain lieviä merkkejä näkevinäni.

australianpaimenkoira_31Vauhdikas meno voi jatkua! (c) Aino Pikkusaari

Rinillä oli lenkillä takapään liike vaikuttanut jo jonkin aikaa hieman voimattomalta, joten arvelin, että takapäästä löytyy hoidettavaa. Lantio oli syystä tai toisesta lähtenyt laskemaan, mikä aiheutti lanneselkään verenkiertohäiriötä – kudokset ja nivelet olivat aika kuivat. Hoidosta oli apua – lantio oli ihan omalla silmälläkin katsottuna paremmassa asennossa, ja mummu on esitellyt taas varsin näyttäviä liikkeitä ainakin kotiolosuhteissa.

australianpaimenkoira_13Mummu ❤ (c) Aino Pikkusaari

Reissuunlähtijöiden kokoonpanossa ja aikataulussa sattuneiden säätöjen vuoksi Lempi käväisi vain näytillä, sitä ei ehditty hoitaa. Maaren mukaan ei pitäisi olla mitään isommin pielessä, toivotaan niin.

Kasvattien kuulumisia jos vielä loppuun kertoisi:

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen uuden tittelin BH! Moira korkkasi myös rallytokon kuninkuusluokan komeasti 94 pisteellä!
  • Messi (E. Naldo) on kisannut agissa muutaman nollan ja rallytokossa hienoja ratoja mm. pistein MES90 ja MES99 🙂
  • Helmi (E. Neytiri) on myös tehnyt hienoja agiratoja, pari nollaakin joukossa 2-luokasta

S-pentueen pojilla kuntoutuminen on lähtenyt hyvin, Haballa ei ontumisjaksoja ja Puhtillakaan ei tuota edellä mainittua lukuun ottamatta muuten ongelmia. Molemmat ovat päässeet normiarkeen kiinni pitkine lenkkeineen ja harrastuksineen. Puhti on aloittanut koulutuksen kouluavusteiseen työhön, ja kovasti Terhi on poitsun luonnetta ja taipumuksia kehunut työhön sopivaksi 🙂 Jäljellä olevilla tytöillä ei ole ollut OCD:hen viittaavia oireita. Fyysinen kasvu on ainakin hidastunut, jos ei loppunut kokonaan, joten sydämestäni toivon, ettei tulisi enää mitään ikäviä yllätyksiä. Maaru on käynyt Ainon kanssa agilityeskaria ja väläytellyt hienoja agikoiran ominaisuuksia. Fila (E. Sinope) on myös Marian kanssa aloitellut agilityn treenaamista. Tiina on käynyt Vipsin kanssa paimennuskurssilla, tokoryhmässä ja vaikka missä, mielenkiinnolla seuraan, mihin kaikkeen tämä kaksikko ehtiikään 🙂

S-pennut ovat käyneet kaikki ainakin kerran kokeilemassa paimennusta, ja kaikki ovat osoittaneet kiinnostusta ja taipumuksia. Hyvin erilaisia paimenia ovat kaikki, joten hauska nähdä, miten porukka kehittyy! Tosi ihana on ollut, kun omistajat ovat kiinnostuneita rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja ovat olleet kiinnostuneita kokeilemaan!

(c) Aino Pikkusaari