Uusi vuosi on alkanut, mutta palataan vielä hetkeksi viime vuoteen perinteisen vuosikatsauksen kera!
TERVEYS
E. Gilgamesh: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Phoenix: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Leviathan: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Siren: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terveet
E. Fenrir: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, lonkat C/C, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, olat terveet
E. Bahamut: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Braveheart: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0, SP0
E. Grimnir: lonkat A/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0
E. Salacia: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Listen To My Story: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Wishmaster: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
E. Duke of Destiny: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Earl of Grey: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Prince of Darkness: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Lady of Lightning: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Lord of Dreams: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Madame of Magic: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Queen of Peace: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
E. Dame of Danger: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia, MyDogDNA-testattu
Color Runs Ready for Success: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Titangus Daracha: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
MH-KUVAUS
E. Fireheart: suoritettu, laukaukset 1
E. Moonheart: suoritettu, laukaukset 1
LUONNETESTI
E. Salacia: +168 laukauskokematon
E. Saros: +69 laukausvarma
E. Shaula: +155 laukausvarma
E. Soraya: +190 laukausvarma
Titangus Daracha: +157 paukkuärtyisä
Two Coasts’ Rala: +140 laukauskokematon
AGILITY
E. Lionheart: 1-luokka 4×0
E. Naldo: 2-luokka: 3×0, OIVA, 3-luokka 1×0
E. Saros: 1-luokka 6×0, OIVA
E. Shaula: 1-luokka 3×0, OIVA
Color Runs Ready for Success: 2-luokka 3x 0, 3-luokka 4×0
Two Coasts’ Rala: 1-luokka 1×0
PAIMENNUS
E. Saros: PAIM-1 ERI
E. Shaula: PAIM-2 ERI, PAIM-3 ERI → 1. valionarvokiinnitys
E. Soraya: PAIM-1 ERI
E. Sweetheart: PAIM-T ERI
Red’n Ready Make It Double: PAIM-T H
Titangus Daracha: PAIM-2 EH
TOKO
E. Salacia: 3x VOI2
E. Sweetheart: 2x VOI1
E. Wishmaster: 2x AVO1
Red’n Ready Make It Double: 1x ALO1
RALLYTOKO
E. Braveheart: RTK1
E. Fireheart: RTK1
E. Maybe I’m a Lion: AVO89, AVO84, RTK2
E. Moonheart: RTK1
E. Neytiri: MES92
E. Norris: MES78, MES84, RTK4
E. Soraya: RTK2
E. Sweetheart: RTK2, RTK3, RTK4, FI RTVA
E. You Are Not Alone: RTK3, RTK4
Red’n Ready Make It Double: RTK1, AVO90, AVO93
Titangus Daracha: RTK2
KOIRATANSSI
E. Sweetheart: ALO-EH KM
NÄYTTELYT
E. Fireheart: AVO-T
E. Moonheart: AVO-H
E. Soraya: AVO-H
E. Sweetheart: AVO-ERI
Viime vuosi oli Emppujen juhlavuosi, sillä tammikuussa tuli 10 vuotta ensimmäisen pentueeni syntymästä. Jubileum-juhlat talletin sydämeeni, se oli ihana päivä, josta kasvatinomistajani tekivät koirineen ikimuistoisen! Juhlavuoden aikana meillä taisi olla myös ennätysmäärä yhteisiä tapahtumia: alkuvuoden Jubileum-juhlat, paimennusviikonloppuja oli kolme, yksi ankka- ja lammaspaimennuspäivä, agilitypäiviä kaksi, kesällä viralliset Empputreffit ensimmäistä kertaa koronan jälkeen, yksi toko-, rallytoko- ja nosework-koulutuspäivä ja pikkujoulut.
Emppuperhe kasvoi viime vuonna yhdellä, mutta minulle sitäkin tärkeämmällä pentueella: elokuussa yhteisomistusnarttuni Nuppu (Titangus Daracha) synnytti kahdeksan pentua. Pentujen isä on ensimmäisen aussieni Rinin kuopuspoika Rufus (E. Wishmaster) eli sain kuin sainkin vielä pienen palan Riniä uuden sukupolven muodossa ❤ Syksyllä Emppuperheeseen liittyi myös vahvistus Norjasta, kun joukkoomme liittyi Tyyra – Level Up Play and Go av Aussieboxy!
Kulunutta vuotta taaksepäin muistellessa minut valtaa jälleen ylpeys ja kiitollisuus. Miten upeita ihmisiä koirineen olenkaan saanut ympärilleni ja miten hauskaa tämän poppoon kanssa on ollut! Kasvatinomistajat koirineen ovat tehneet tästä kaikesta sen arvoista ❤ Suuret ja lämpimät kiitokset Emppuperheelle kuluneesta vuodesta 2022 ja kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle!
Yritin lueskella blogista, milloin viimeksi olen kirjoitellut muun Emppupoppoon kuulumisista, ja totesin, että aika pitkä aika sitten. Tuurissaan on, mitä tässä vaiheessa enää muistaa, mutta yritän parhaani onnettoman muistini kanssa 😀
Aloitan tulospäivityksellä – jos nyt oikein selasin, niin edellinen tulospäivitys on heinäkuun puolivälistä… Tästä listasta voi tulla pitkä 😀
6.8. Hanna ja Mera (E. Moonheart) kävivät australianpaimenkoirien erkkarissa islantilaisen Lilja Halldorsdottirin kehässä hakemassa harrastus-H:n seuraavalla arvostelulla: ”2 years old. Good proportions. Feminine head with good strengh of muzzle. Skull could be stronger. High set ears. A bit round eyes. Moderate neck. A bit steigh in shoulder in upper arm. Chest just deep enough. Ribs could be better sprong. Moderate angulation rear. Level topline. She mover with short steps, both front and rear, is good in balance but I`d like more power.”
13.8. Viivi ja Kromi (E. Fireheart) kävivät myös näyttelyssä, Tuire Okkola tuumasi Kromista seuraavaa: ”2v. Koon ylärajalla. Hento luusto. Hyvä rinnan syvyys. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä pään pituus. Ilmettä häiritsee pystyt korvat. Hyvä väri, karva ei tänään parhaassa kunnossa. Liikkuu ahtaasti takaa. Hyvä askelpituus. Esitetty hyvin.” Kromille T.
13.8. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä kahden voittonollan kera, joilla tuli samalla menolippu agilityn 2-luokkaan!
14.8. Viivi ja Kromi (E. Fireheart) korkkasivat virallisen kisauransa rallytokon tuplakisoissa. Ensimmäiseltä radalta tuloksena 81p ja toiselta 96p ja 3. palkintosija!
20.8. kisattiin rallytokon sm-kisat Ylöjärvellä, siellä oli Emppuedustusta kahden koirakon verran. Hannalle ja Meralle (E. Moonheart) alokasluokasta 89 pistettä ja uusi koulari RTK1! Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) tekivät alokasluokassa kolmannen 100p suorituksen, heillekin koulari RTK1 ja he sijoittuivat kisoissa 2. palkintosijalle!
27.8. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokon voittajaluokasta 1-tuloksen!
28.8. Aino ja Tipu (E. Shaula) kisasivat Kerimäellä paimennuksen rotumestaruuskisoissa. Viime vuonna he voittivat 1-luokan rotumestaruuden paimennuksessa. Tänä vuonna heille rotumestaruus 2-luokasta upealla ERI/91-tuloksella, jolla lunastettiin myös menolippu 3-luokkaan!
3.9. Katja ja Zeke (E. Braveheart) kisasivat rallytokon alokasluokasta 90 pisteen radan, jolla tuli myös koulari RTK1!
3.9. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) korkkasivat rallytokon avoimen luokan 90 pisteen radalla, heille myös TP!
3.9. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon voittajaluokasta 2-tuloksen, 1-tulos jäi ihan muutaman pisteen päähän! 2-tulos riitti kisoissa kuitenkin luokkavoittoon 🙂
19.9. saatiin iloisia uutisia Kennelliitosta Odinin (E. Grimnir) virallisten luustokuvaustulosten muodossa: lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV0! Nyt on taas hetkellisesti kaikki kuvausikäiset ja hengissä olevat kasvatit virallisesti luustokuvattu ❤
24.9. sisarukset Kromi (E. Fireheart) ja Mera (E. Moonheart) kävivät mh-luonnekuvauksessa, molemmat ihan itsensä näköisillä profiileilla. Molemmille laukauksista 1, loistavaa!
1.10. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat paimennuksen 1-luokasta upean tuloksen ERI/92 ja tienasivat samalla itselleen menolipun paimennuksen 2-luokkaan!
1.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat seuramestaruuksissa rallytokoa, heille tulokseksi MES92 ja seuramestaruuden 3.sija!
8.10. tuore isäkoira Rufus (E. Wishmaster) kisasi lainaohjaajan kanssa tokon avoimesta luokasta toisen 1-tuloksen, heille 3. palkintosija myös!
16.10. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat rallytokosta ensimmäisen valionarvokiinnityksen tuloksella MES100! Toiselta kisaradalta tuloksena MES87!
23.10. Hanna ja Mera (E. Moonheart) korkkasivat virallisen agilityuransa hyppyradalla. Vielä ei tuloksilla juhlittu, mutta meno oli niin hienon näköistä, että tulokset lienevät vain ajan kysymys 🙂
5.11. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) kisasivat rallytokon avoimesta luokasta toisen tuloksen 93 pisteellä!
5.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) saivat toisen valionarvokiinnityksen rallytokossa tuloksella MES99!
6.11. Pipsa ja Oodi (Red’n Ready Make It Double) korkkasivat virallisen tokouransa komealla 191 pisteen suorituksella, jolla he saivat myös KP:n ja luokkavoiton!
12.11. oli kauden viimeiset paimennuskisat Somerolla. Marille ja mammalomalta palanneelle Nupulle (Titangus Daracha) EH/88, oli tosi hieno rata!
Aino ja Tipu (E. Shaula) tekivät samaisissa paimennuskisoissa valtavan kauniin ja sujuvan radan 3-luokassa, heille tuloksena ERI/94, uusi titteli PAIM3 ja ensimmäinen valionarvokiinnitys! ❤
19.11. Ohmi (E. Lionheart) kisasi lainaohjaajan kanssa JAT:n seuramestaruuksissa agilityä, hyppyradalta tuli 0-tulos, joka riitti 2. palkintosijaan sekä JAT:n 1-luokan seuramestaruuteen!
19.11. Linda ja Bree (E. Sweetheart) tekivät Emppuhistoriaa rallytokokisoissa – tuloksena MES98 pistettä, kolmas valionarvokiinnitys eli Bree on nyt Suomen rallytokovalio ja toinen rallytokovalionarvon saavuttanut Emppu! ❤
20.11. Mari ja Noa (E. Norris) kisasivat rallytokon mestariluokasta 84 pistettä ja uuden koularin RTK4!
Ihan valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille, kasvattaja on täällä ollut koko syksyn ihan pyörällä päästään ja pyyhkinyt monet kerrat onnen kyyneleitä silmäkulmistaan! Ihan huikeita nämä ihmiset koirineen! ❤ Alla joitakin kuvia, kaikki omistajiensa ottamia.
Omien koirien kanssa on palailtu normaaliin arkeen pentujen lähdettyä maailmalle. Vapaa-ajanvietto-ongelmia ei ole ollut, tekemistä on riittänyt ja nyt on ollut ihana keskittyä omien koirien treenaamiseen, kun pahin väsymys pentuprojektin jäljiltä alkaa olla selätetty. Olen vasta viimeisen viikon aikana havahtunut, kuinka paljon energisemmältä oma olo tuntuu, kun ei ole enää 3-vuorotyön pyörässä. Vaikka koulu vaatii aika paljon aikaa ja energiaa, ei koulupäivän jälkeen ole kaikkensa antanut olo, vaan vielä jaksaa puuhastella koirien kanssa. Eikä ole ihan kuollut, vaikka viikonloppukin menisi erinäisissä riennoissa. Jos olisin etukäteen tiennyt, miten paljon nauttisin opiskeluajasta, olisin hakenut kouluun jo monta vuotta sitten!
Lempi on käynyt Kaiperlan hoidettavana syyskuun alussa ja marraskuun lopussa. Loppukesän ensimmäisellä hoidolla oli isoin vaikutus ja muutos koiran olemukseen ja käytökseen, mikä on ihan normaalia, nyt pyritään ylläpitämään hyvää tilannetta. Syyskuun hoidossa todettiin tilanteen menneen paljon parempaan, lantion ja oikean takajalan kiertoa hoidettiin vielä lisää. Toisen hoidon jälkeen Lempi on ollut minusta ihan normaali oma iloinen (ja joskus vähän raskas) itsensä. Se on saanut metsässä hillittömiä hepuleita, leikkii taas Saran kanssa, leikkii leluilla ja on juuri sellainen, kun minusta Saukin pitää olla ❤ Edellisessä hoidossa todettiin, että lantioon oli tullut taas hieman jännitettä, joskaan ei samassa mittakaavassa kuin aiemmin. Lempi tekee kovasti juoksua, mikä viittaisi taas siihen, että juoksuväli lyhenee. Kaiperla oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt ei kannata tähän väliin rientää sterkkaamaan, vaan annetaan seuraavan juoksun rauhassa tulla ja mietitään sterilointia ensi keväänä, kunhan hormonaalinen toiminta on taas tasoittunut. Jossain kohtaa mua aika paljon ahdisti ajatus seuraavasta juoksusta, mutta nyt tiedän, mistä apu löytyy, jos Lempi alkaisi kehitellä samanlaisia oireita kuin kesällä.
Pohdittiin Kaiperlan kanssa aika paljon syitä, miksi Lempin juoksuväli lyhenee. Vastaus taitaa olla aika paljon yksinkertaisempi kuin ensin ajattelinkaan – se taitaa lyhentää väliä, jotta saisi synkronoitua juoksukierron samaan rytmiin Saran kanssa. Saralla oli juoksu nyt marraskuussa, ja kun nyt vähän olen kelaillut viime kevään tapahtumia, niin Saralla oli juoksu myös viime keväänä vähän ennen Lempiä. Mutta syy sille, miksi Lempi kehittelee jännitystilaa lantioonsa, taitaa pysyä mysteerinä. Toivotaan, että sen osalta saadaan tilanne rauhoittumaan steriloinnin myötä.
Olen tämän Lempin takapääepisodin myötä miettinyt aika paljon meidän tulevaisuutta agilityssä. Agilityllä ei ollut ainakaan tietoista osuutta Lempin oireiden alkamiseen, mutta lajin vaatimukset viime kesän tapahtumien jälkeen ovat mietityttäneet aika paljon. Lempi täyttää helmikuussa 6 vuotta, ja meidän agikisaurasta on mennyt puoli vuotta tähän takapään ongelmien selvittelyyn ja hoitoon. Kuntoutukseen menee aikaa vielä lisää, tällä hetkellä ajatuskin agilityn tekemisestä Lempin kanssa ei tunnu hyvältä – en halua riskeerata sen kanssa yhtään. Ikävä tosiasia on myös, että Lempin keho ei oikeastaan missään vaiheessa ole mielestäni kovin hyvin kestänyt agin harrastamista. Tällä hetkellä tuntuu, että en ole palaamassa Lempin kanssa enää agilitykentille. Toisaalta surettaa ihan kauheasti, kun Lempi on tykännyt agilitystä aina ihan valtavasti, ja agi on Lempin kanssa ollut hauskaa ja opettavaista. Mutta toisaalta toisessa vaakakupissa painaa Lempin terveys – haluan, että sen keho kestää mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään, jotta voin harrastaa sen kanssa muita lajeja. Päästiin Lempin kanssa tuuraamaan loppuvuoden ajaksi noseworkin viikkovalmennukseen, ja näistä treeneistä on tullut lyhyessä ajassa meidän viikon kohokohta! ❤
Lokakuun lopussa meillä olisi ollut Lempin kanssa paikka paimennuskisoihin Somerolle samaisella reissulla, kun käytiin osteopaatillakin. Tästä päästään seuraavan perheenjäsenen murheisiin, joita onkin riittänyt tälle syksylle kylliksi – kyse on meidän uskollisesta menopelistä eli Epzistä, meidän ikiomasta Toyotasta! Taannoin olleen Emppujen paimennusviikonlopun jälkeen se kävi korjaamolla käyntiongelmien vuoksi, ja sen korjaamiseen käytettiin opiskelijabudjettiin nähden aika iso kasa rahaa. Lähiympäristön ajoissa en huomannut siinä mitään ongelmaa korjaamolla käynnin jälkeen, joten lokakuun lopussa suunnattiin Etelä-Suomen reissuun. Matkalla osteopaatille Epzi alkoi Hämeenlinnan kupeessa oireilla aika kovasti. Hämeenlinnasta ei ollut enää pitkä matka Kaiperlan vastaanotolle, joten päätin riskeerata ja yrittää ajaa sen sinne, ettei Lempin hoitoaika jäisi välistä. Selvittiin perille, mutta sitten pitikin pohtia, että mitäs tehdään seuraavaksi. Ihana Lotta tuli pelastamaan meidät – hinattiin mun auto Riihimäelle korjaamon pihaan, ja mentiin yöksi Lotan luo, se oli ollut suunnitelmissa muutenkin. Olisin saanut Lotalta auton lainaan, että pääsen Somerolle kisoihin, mutta kisapäivän pituudesta ei ollut takuita, ja alkuillasta kotiin lähteviin juniin ei olisi mahtunut koiria mukaan. Elättelin toiveita, että jos Mari olisi saanut peruutuspaikan kisoihin, niin olisin päässyt kyydissä kotiin, mutta peruutuspaikkaa ei tullut tilauksesta. Vaihtoehdot oli jättää kisat väliin ja lähteä päivällä hyvissä ajoin kotimatkalle koirien kanssa tai mennä kisoihin ja olla kotona yömyöhällä. Harmituksen kera päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon eli ei päästy Lempin kanssa kokeilemaan tänä vuonna toista kertaa 1-luokan kisoja. Toivottavasti sitten ensi keväänä…
Meillä oli ihan hauska viikonloppu kyllä auton kanssa vastoinkäymisistä huolimatta. Käytiin Lotan kanssa hinausoperaation jälkeen pizzalla ja lenkkeiltiin koirien kanssa. Tulipa todettua sekin, että näissä meidän kohtaamisissa on aina tätä ylimääräistä säätöä ja ohjelmanumeroita. Ollaan naurettu kyllä monet kerrat jälkikäteen, kuinka tohkeissaan molemmat oltiin lähdössä hinaamaan mun autoa, vaikka kummallakaan ei ollut mitään käsitystä, miten hinausköysi asennetaan 😀 Saatiin tähän onneksi apua, ja köysikin piti aika tarkkaan määritellyn ajan – se irtosi itsestään korjaamon pihassa – säästäen meiltä vaivan pohtia, miten se otetaan irti!
Kotimatka koirien kanssa olikin astetta jännempi – nämä mun liki 6- ja 4-vuotiaat koirat eivät ole koskaan ennen matkustaneet julkisilla. Matka sujui kuitenkin varsin hyvin ensikertalaisilta! Molemmat asettuivat aloilleen hyvin ja pääosin nukkuivat koko kotimatkan alkumatkan ihmettelyn jälkeen. Lempi hieman kiihtyili junassa matkustaneista muista koirista, jotka tietysti olivat kiinnostuneita mun koirista, koska Saralla alkoi juoksu olla parhaimmillaan… Mutta hyvin selvittiin ennakoimisella. Auto oli Riihimäellä korjaamolla viikon, ja pääsin seuraavan viikon loppupuolella vapaapäivänä hakemaan sen kotiin. Käyntiongelman syy jäi vähän epäselväksi, se korjaantui paljon ihan perusosien vaihdolla, muttei poistunut täysin kokonaan. Se ei pahemmin oikutellut kotimatkalla, ja nyt tässä lähiajoa ajaessa se on pelittänyt taas ihan ongelmitta. Väistämätön taitaa olla edessä, mutta kun se meni katsastuksesta vielä läpi, niin yritän sillä pärjäillä ainakin siihen saakka, kunnes tulee taas korjaamon tarvetta. Paras olisi, jos sillä selviäisi valmistumiseen saakka.
Tulipa tuossa useamman autottoman viikon aikana todettua, että elämä ja harrastaminen ilman autoa on aika tuskaista ja onnetonta. Kaikki koirien treenit on sen verran kaukana eikä niihin pääse järkevästi julkisilla. Onneksi on ihania kasvatinomistajia, joista useamman kanssa treenaan samoissa ryhmissä, niin ei tarvinnut olla ihan ilman treenejä!
La 5.11. meillä oli Emppuporukalla agipäivä täällä Jyväskylässä. Paikalla oli mukavasti porukkaa – Saana ja Koda (E. Gilgamesh), Miljalotta ja Vilho (E. Fenrir), Maija ja Härnä (E. Siren) ja isikoira Meno (Wirneen Melkoinen Menijä), Hanne ja Ohmi (E. Lionheart), Hanna ja Mera (E. Moonheart), Ari & Haba (E. Saros), Eemeli ja Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Eveliina Lohtun (E. Madame of Magic) kanssa sossuilemassa, Mari ja Emi (E. Queen of Peace) ja minä Saran kanssa. Rata oli tunnettua Aino-laatua eli ihanan soljuva, sopivasti haastava ja hyvin otettiin ilo irti pitkistä esteväleistä isolla kentällä. Saran kanssa treenattiin hyppyrataa, kun me ei vieläkään tehdä kontakteja radan osana. Tämä oli paras videoitu pätkä, tehtiin koko rata toisella kierroksella nollana, mutta se veto ei harmillisesti tullut videolle. Maija oli ottanut kuviakin treenien ohessa, tässä jokunen kuva Sarsusta, alempana valittuja paloja muista osallistujista ❤
Kertaalleen käytiin marraskuun alussa paimennustreeneissäkin Marin kyydillä. Paimennus oli aika paljon haastavampaa pimeällä. Sara oli juoksunsa ansiosta vähän haaveilutuulella, mutta teki muutaman tosi hyvän työnnön kujassa. Harjoiteltiin myös lampaan kiinniottoa ja koiran avulla lampaan erottamista laumasta. Tämä tehtävä tosin jatkossa luultavasti poistuu ainakin kisoista kokonaan, mutta tulipahan treenitilanteessa testattua, että tällaistakin voi tehdä. Lempin kanssa alettiin myös harjoitella työntöjä. Koirien välillä eron huomaa kyllä, että Saralla on voimaa työnnössä enemmän, mikä on ohjaajan kannalta helpompaa; Lempin kanssa ohjaajan pitää paremmin olla tilanteen tasalla ja auttaa enemmän. Hyvät treenit oli molemmille.
Tällä viikolla alkoi Laura Sutisen valmennussarja JAT:lla, jossain mielenhäiriössä ilmoittauduin sinne Saran kanssa. Opiskelujen alettua ja pentuprojektin keskellä ei ole ollut oikein mahdollisuutta osallistua ulkopuolisiin koulutuksiin, ja ihan viikkotreeneihinkin pääseminen on välillä ollut haastavaa, joten ajattelin varmaankin, että tekisi ihan hyvää päästä jonkun vieraan silmän alle. Treenattiin kahta pitempää kontaktitonta pätkää radalla. Kuulin aika monta kertaa sellaisia etäisesti tutuilta kuulostavia kommentteja kuten ”luota koiraasi”, ”anna sen sun koiran tehdä töitä”, ”anna sun koiran loistaa” ja ”JUOKSE!” Lyhyesti tiivistettynä jään siis turhaan varmistelemaan koiran tekemisiä yhdessä kohtaa, mikä kostautuu sitten jatkossa, kun pitäisi ehtiä ohjaamaan seuraavaa paikkaa. Saralle lähdettiin opettamaan poispäin-wrappia ja saatiin sen harjoittelu kotiläksyksi, siitäkin pieni ote videolla (ja itselle muistiin, että käsky tähän on out-out). Kouluttaja mainitsi, että Sara on aika kiihkeä koira, ja sillä on hieman taipumusta turhaumakiukkuun – en kyllä yhtään käsitä, mistä tällainen vaikutelma tuli 😀 Sen verran kovaa sai vetää treeneissä, että jalat oli aika hapoilla, näkyykin videon viimeisissä vedoissa, että ihan ei juoksu kartturilla kulkenut enää. Ei tee hyvää tällaiset pentuprojektit ja treenitauot (eikä kyllä huono kuntokaan).
Tänä viikonloppuna pidettiin Emppuporukalla vuoden viimeinen tapahtuma – Emppujen pikkujoulut! Olin varannut meille Motivaation hallilta ison kentän kolmeksi tunniksi rallytokon ja tokon treenaamista varten, iltapäivällä meillä oli varattuna halukkaille uintiajat Jyväskylän Koirauimalasta ja uintien jälkeen suunnattiin vielä porukalla syömään. Porukkaa oli jälleen mukavasti: Mari kera ison laumansa, Aino koirineen, Saana & Koda, Emppujen Tampereen alajaosto eli Hanna & Mera, Viivi & Kromi ja Miljalotta & Vilho, Katja & Zeke (E. Braveheart), Eveliina & Sokka ja Lohtu. Saija käväisi Ruutin (Hazelmoor Yoiku Yemma) ja Neean kanssa sossuilemassa hallilla, ja Iina ja Miilukin (E. Lady of Lightning) ennättivät lopuksi tulla piipahtamaan. Harmillisesti viime hetkellä tuli vielä aika paljon peruutuksia, tulossa oli alunperin porukkaa enemmänkin. Kuvat hallilta ovat Miljalotan ottamia, ja uimalan kuvat ovat Saanan puhelimelta, itse en kameran kanssa ehtinyt leikkiä ollenkaan.
Sen verran oli ylimääräistä aikaa, että treenailin vähän Ainon koiria rallyssa. Keksillä oli kivaa ja se kertoi sen äänellään, tehtävät kuitenkin pääasiassa muistuivat sillä hyvin mieleen. Tipu keskittyi tekemiseen aika hienosti sen jälkeen, kun se totesi, ettei napanuora Ainoon kiristäkään liiaksi. Olihan tämä jo Tipun toinen (?) rallytokotreeni.
Saran kanssa tein kertaalleen avoimen luokan rallyradan. Rally on jätetty vähäksi aikaa tauolle tokon tieltä, se näkyi ylimääräisinä istumisina ja radalla olleeseen hyppyyn Sara ei keskittynyt ollenkaan. Lopputuloksena se rämähti vähän ikävän näköisesti hypyn päälle. Osteopaatin aikaa odotellessa… Kun Sara kuitenkin liikkui hyvin ja oli kolauksen jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, uskalsin jatkaa treenejä. Tein sen kanssa vielä ruutua, seuraamista ja merkkiryhmän kiertoa – tuli aivan loistavat toistot kaikkiin. Kun nyt vielä saisin ryhtiliikkeen tehtyä kaukojen suhteen, niin liikkeet alkaisivat olla aika hyvällä mallilla.
Lempi sai tehdä rallyrataa kahteen kertaan – ensin avoimen luokan radan lämmittelynä, ja lopuksi vielä mestariluokan radan. Aiemmin viikolla käytiin pitkästä aikaa rallyvalmennuksessa ratatreenissä. Rutiini on hieman hukassa meillä molemmilla, mutta teknisesti Lempi tekee tehtävät hienosti ja tarkasti. Se keskittyi pitkästä tauosta huolimatta tehtäviin tosi hyvin. Lempin kanssa pitäisi treenata paljon ihmishäiriötä. Kunhan me nyt vähän saadaan rutiinia ja treeniä alle, niin kokeisiin olisi kyllä kiva mennä.
Ihana Miljalotta urakoi mulle uudet potretit Kromista ja Zekestä, joista mulla ei ole kovin tuoreita seisoma- ja naamakuvia. Kätevää tämä, kun voi alkaa ulkoistaa näitä kuvaushommia 😀
Kromi (Empathica’s Fireheart) 2v5kk
Zeke (E. Braveheart) 2v5kk
Uinteihin tuli vähän kiire, sillä uintien varaaja oli varannut aloitusajan tuntia aiemmin kuin oli tarkoitus. Onneksi hallilta ei ollut pitkä matka uimalaan, joten kerettiin aika nopeasti paikalle, ja saatiin kurottua menetetty aika kiinni, niin ei tullut varsinaisesti lisäkustannuksia. Uintien päätteeksi kävin nopeasti viemässä omat tytöt kotiin kuivumaan ja lähdettiin vielä syömään Seppään Momentoon. Siinä vaiheessa päivää ruoka maistui jo oikein hyvältä, eikä seurassa ollut valittamista. Päivän päätteeksi kotona oli kaksi varsin tyytyväistä koiraa ja niiden omistaja, oli kyllä kiva päivä kaikkinensa! Tänään käväistiin Ainon lauman kanssa pitkällä lenkillä ja ollaan valmistauduttu uuden viikon alkamiseen.
Koirien luonteen objektiiviseen mittaamiseen on hyvin rajallisesti vaihtoehtoja tarjolla. Kasvattajana suhtaudun myönteisesti kaikkeen informaatioon, mitä kasvattamistani koirista ja jalostukseen haaveilemistani koirista on saatavilla, siksi puhun luonteen mittareiden puolesta, vaikka aika paljon kuulen kasvattajien taholta myös mielipiteitä ja aatteita niiden käyttöä vastaan. Mh-luonnekuvaus ja luonnetesti ovat hyviä työkaluja oikein käytettyinä, ne tarjoavat tietoa ja joskus uudenlaisia näkökulmiakin koiran tarkasteluun. Mielestäni on kuitenkin valitettavaa, että esimerkiksi luonnetestissä ei ole lainkaan yhdentekevää, keille tuomareille koiran vie testattavaksi.
Alkuvuodesta Virkkua selatessa tuli vastaan iloinen yllätys – suuresti arvostamani luonnetestituomarit Kerkkä & Hynynen olivat tulossa Keski-Suomeen testaamaan koirien luonteita pitkin kesää. Otettiin S-pentujen omistajien kanssa puheeksi, että joko meidän pennut olisivat valmiita luonnetestikoitoksiin. Neljä omistajaa päätti koiransa ilmoittaa karkeloihin, ja ainakin itsestä tuntui silloin, että siihen on vielä niin pitkä aika, että eihän tässä hätiä mitiä. Talvi ja kevät hujahtivat jossain välissä ohi, ja yhtäkkiä oltiinkin jo luonnetestin kynnyksellä. Etenkin Ainon kanssa juteltiin useampaan otteeseen edeltävinä viikkoina tulevasta koitoksesta ja myös jonkinlaisesta rauhasta, joka meillä oli luonnetestin odottamiseen. Kun kaikki sisarukset ovat olleet arjessa kaikkinensa omin jaloin itsensä hyvin kantaneita eikä näitä oikein ole tuntunut juuri mikään pahemmin hätkäyttävän, niin onko tässä oikein mitään, mistä olla isommin huolissaan etukäteen.
Tiina tuli Vipsin (E. Salacia) ja Mörkön kanssa meille luonnetestiä edeltävänä päivänä pitkästä aikaa kyläilemään. Ilta hujahti nopeasti ja sitten elettiinkin jo testipäivän aamua. Meinattiin myöhästyä päivän ensimmäisenä olleen Haban testistä, ehdin ihan viime hetkellä katselualueen reunalle kameraa käynnistämään, kun alkuhaastattelu oli loppumaisillaan.
Haban (E. Saros) rivi:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1b hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
+69 laukausvarma
Vipsin (E. Salacia) rivi:
Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
+168 laukauskokematon
Tipun (E. Shaula) rivi:
Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
+155 laukausvarma
Saran (E. Soraya) rivi:
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +2 tasapainoinen
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen luoksepäästävä avoin
+190 laukausvarma
Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän pentueeseen jo kauan ennen luonnetestejä. Olen saanut seurata pentueesta useampaa läheltä ja aika tiiviisti, joten koirat ovat minulle tuttuja. Näillä on minusta arjessa palikat aika hyvin kohdallaan, kaikki ovat toimineet monipuolisesti ja hyvin harrastuksissa, OCD:tä lukuun ottamatta kaikki ovat olleet terveitä. Koko porukassa näkyy mielestäni aika selkeästi, että sellaista arjen itsenäistä ongelmanratkaisukykyä ja itsenäisyyttä saisi kaikilla olla enemmän – useammalla olen nähnyt pienestä asti tietynlaisen halukkuuden ennemmin kysellä ohjaajalta apuja ja tukea kuin halua lähteä itsenäisesti tilanteissa sooloilemaan. Tämä on toki myös piirre, mikä edesauttaa sujuvaa ja helppoa arkea. Taistelutahtoa voisi kaikilla olla hieman enemmän. Mutta vaikka loppupisteissa on hajontaa pentueen kesken, mielestäni olennaisimmat osa-alueet ovat aika yhdenmukaiset. Kaikilla on hermot kunnossa, palautuvat hyvin koettelemuksista. Kellään ei ole terävyyttä häiritsevissä määrin. Kaikki ovat hyväntahtoisia, luoksepäästäviä ja avoimia. Näistä neljästä testatusta kolme oli laukausvarmaa, yksi laukauskokematon. Kukaan ei pentueesta ole överisti vilkas, temperamentiltaan pentue on aika tasainen. Lyhyesti ja ytimekkäästi – minusta tässä pentueessa on hyvin havaittavissa, että samasta puusta ovat veistettyjä.
Huhtikuu oli varsin poikkeuksellinen hoitajien lakon ja palkkataistelun merkeissä. Yksi viikko lomaa muuttuikin kahdeksi viikoksi pois töistä, kun perässä oli vapaat ja olin pari päivää lakossa. Yövuoroihin tuli kutsu suojelutyöhön, mitä osasin vähän etukäteen odottaakin, vapaiden jälkeen tulikin ilmoitus, että lakko taukoaa pääsiäisen ajaksi. Sinänsä se ei haitannut – kyllä mulle tuplaliksa aina kelpaa. Pääsiäislauantaina oli tarkoitus olla Jyväskylän näyttely, jonne olin ilmoittanut Saran ja Freyan H:n metsästämisen toivossa, mutta se peruuntui liian vähäisen koiramäärän vuoksi. Noh, rahat sai tästä lystistä takaisin ja sain yhden vapaapäivän, joten ehkä tässäkin jäätiin plussan puolelle. Täytyy koittaa näyttelyjuttuja uudestaan myöhemmin – kun löytyisi kohtuumatkan päästä tuomari, jolle kehtaisi koiransa näytille viedä.
”Eihän treenit loppuneet vielä, eihän?”
Pääsiäisen jälkeen työt jatkuivat ihan listan mukaan, joten treeneissä ei päästy käymään yhtään aktiivisemmin kuin tavallisestikaan töiden keskellä. Saran tokoilut ovat jääneet vähälle – ensin oli lumimyrskyä ja pihassa lunta niin paljon, ettei päässyt pihasta mihinkään, sitten työvuoropäällekkäisyyksiä. Viimeksi valmennuksessa leikittiin, tehtiin ruudun vapaata tarjoamista, harjoiteltiin kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan -vaihtoja ja hyppynoudon linjausharjoituksia. Sara nauratti ohjaajaa, kun fiksasin hyppyestettä, ja sillä aikaa Sara haki vähin äänin noutokapulan suuhunsa ja istui nätisti se suussa selkäni takana odottamassa, että muija saisi joskus valmista 😀 Paikkaistumista on myös työstetty. Käytiin eräänä aamuna Marin kanssa kahdestaan hallilla tokoilemassa, jatkettiin ruudun vapaata tarjoamista, tehtiin tunnaria ja paikalla istuminen. Lempi pääsi tekemään vähän rallyjuttuja. Oli tosi hyvät treenit!
Kun mainitsin, että sitä lunta oli liikaa…
Meillä on jatkunut myös rallyvalmennus, josta tosin olen joutunut jokusen kerran jättämään väliin – jos valkku loppuu to iltana klo 22, olen kotona klo 22.30 ja seuraavana päivänä on aamuvuoro, niin on pakko priorisoida oma jaksaminen. Nyt ollaan useammalla kerralla satuttu valmennukseen ratatreenikertoina. Ne ovat tehneet hyvää – olen saanut kouluttajalta hyviä ajatuksia ja vinkkejä Saran ratatyöskentelyyn. Sen kanssa on edelleen nopean pyllyn ongelma (ennakoi istumista), joten se täytyy viedä kylttitehtäville niin, että en hidasta kyltille ollenkaan. Oona ehdotti myös, että opettaisin Saralle erillisen käännöskäskyn, joka tarkoittaa, että käänny, mutta älä istu missään vaiheessa. Luulen, että Sara hyötyisi myös pienestä tehotreenistä jakkaralle.
Lempikin on kertaalleen päässyt rallyradalle treeneissä. Se teki radan muuten oikein kivasti, mutta karkasi ensin lähdöstä ihanan Oonan moikkaamaan. Täytyy ehkä hieman treenata itsehillintää ennen kuin harkitsee kisoja 😀 Lempi tökki innostuksissaan myös mun oikeaa kättä, joudun sitä käyttämään vielä jonkin verran apuna pitemmillä seuraamispätkillä oikealla puolella. Mutta ehkä siitä joskus valmista tulee!
Huhtikuun puolivälissä käväistiin Katriinalla hoidettavina – minä ja neljä koiraa. Keksi (E. Naroona) on voinut toistaiseksi aika hyvin, jalka ei ole kipuillut ja Librela + gabapenttiini yhdessä tuntuvat toimivan. Keksillä oli hoidettavaa niskassa ja etupäässä, ei ihme, kun katselee, millaisia vauhtispurtteja se vetää Tipun ja välillä Saran kanssa. Maaru/Tipu (E. Shaula) oli mukana myös, sillä ei tällä kertaa onneksi ollut taustalla mitään isompaa katastrofia. Siltä hoidettiin myös vähän niskaa ja lantiota. Saralla oli aikalailla sama vikalista kuin siskollaan, sillä myös niska ja lantio hieman jumissa, mutta ei kovin pahasti. Sen sijaan minusta aika hyvältä vaikuttanut Lempi olikin juntturassa, se oli Katriinan sanoin vetänyt sukan selkärankansa ympärille, niska oli myös jökissä. Olin ilmoittanut Lempin agikisoihin pari päivää hoidon jälkeen, mutta kisat jäivät tällä kertaa kisaamatta, vaikka Lempi kuulemma aukesi hoidon myötä aika hyvin. Ei liene kuitenkaan yllätys, että ihmisolento oli jälleen se huonoimmassa jamassa ollut koko porukasta. Olin vielä ajatellut, etten ehkä tällä kertaa kuitenkaan hoidata itseäni ja säästän rahat johonkin tähteellisempään, mutta nyt taidetaan olla jo siinä tilanteessa, että mulla ei ole varaa jättää itseäni enää hoitamatta. Olen huomannut omassa liikkumisessa ison parannuksen ja kivut ovat huomattavasti vähentyneet Katriinan hoitojen myötä. Seuraavan kerran mennään hoitoon sitten kesäkuussa.
Huhtikuussa oli tärkeä päivä – Sara sai oman Muffinin! Se on ollut erittäin suuresti rakastettu, niin Saran kuin Lempin taholta.
Rakkaus Muffiniin kulkee suvussa, tässä aito ja alkuperäinen Muffinifani eli Tipu! Aika söpö vai mitä?
Osteopaatin hoitoa seuranneena päivänä oltiin taas uudenlaisen jännän äärellä – oltiin varattu pienellä Emppuporukalla ankkapaimennuspäivä Somerolle Woollandiaan! Tämä oli tosi jännää ja vähän ahdistavaakin (terveisin ihminen, joka pelkää kaikkia varpusia isompia lintuja, kuulen vieläkin räpylöiden läpsytyksen betonilattialla 😀 ). Meillä oli ensin kaksi kierrosta ankoilla maneesissa ja lopuksi yksi kierros lampailla pellolla isossa aitauksessa. Menossa olivat mukana meidän lisäksi Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Hanna & Mera (E. Moonheart), Aino & Maaru (E. Shaula) ja Ari, Sirpa & Haba (E. Saros).
Sara oli ensimmäisellä kierroksella ankoilla noin miljoona kysymysmerkkiä pään päällä. Se teki muutamia aika kivanoloisia pätkiä, mutta ei vielä lähtenyt pitemmin työskentelemään. Toisella kierroksella ajatus oli kypsynyt, Sara teki tosi kivoja ja rauhallisia kuljetuspätkiä. Kouluttaja sanoikin, että Sara ei varmaan tarvitsisi monta treeniä, niin sen voisi päästää irti.
Lempi sen sijaan, voi hyvänen aika. En ihan ottanut selvää, olivatko ankat sen mielestä edessä käveleviä paisteja vai oliko sillä joku isompi ajatus niiden paimentamisesta, sen verran kiihkeänä se kävi. Toisella kierroksella Lempi malttoi jopa hetkittäin hengittää. Sen kanssa jäimme siis vielä odottelemaan suurempaa valaistumista.
Lempi katselee ankkoja. Kuvan otti Hanna, kiitos! ❤
Lampailla meidän piti näyttää kouluttajalle vähän, millaisia juttuja olemme tehneet, ja sen pohjalta otettiin asioita täsmätreeniin. Molempien kanssa päästiin työstämään samoja juttuja – etäisyyden pitämistä lampaisiin ja suoraan ajamista. Sara vastasi treeniin aika hyvin, mun piti ensin teettää sillä flänkki, sitten pysäyttää se, edetä lampaiden kanssa sopivan matkan päähän ja siitä kutsua koiraa ajamaan suoraan ihan muutamia askeleita kerrallaan. Lempi sähläsi ihan valtavasti lampaiden takana, mutta se sentään työskenteli, mikä oli melkoinen parannus edellisiin treeneihin (tästä tulee erillinen päivitys joskus, kun saan siihen kuvia). Se oli kovin kiihkeänä myös lampailla katsottuaan aitauksen reunalta muiden työskentelyä. Lempi ei vastannut treeniin ihan yhtä hyvin, mutta tämä tuntui silti edistykseltä. Harjoitukset siis jatkuvat.
Ankkapaimennus oli wankkaa ❤
Vappua edeltäneeneellä viikolla mulla piti olla yövuorot, mutta joku kauhea rutto iski, eikä ollut töihin mitään asiaa. Onneksi olo koheni väliaikaisesti lauantaihin, sillä oltiin taas jännän äärellä – Lempin ja Nupun luonnetestit! Viiltelin henkisesti koko viikon ranteitani auki, kun ahdisti Lempun puolesta niin paljon 😀 Lempi suoriutui kuitenkin vapputivolista ihan hyvin! Tuomareina luottokaksikkopari Kerkkä & Hynynen, joiden koiranlukutaitoon luotan loputtomasti ja osaamista luonnetestauksessa arvostan suunnattomasti!
Tässä vielä rivi kirjoitettuna:
toimintakyky +1a kohtuullinen
terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Yhteensä +140 pistettä ja jos rodussa vielä arvosteltaisiin tämä hyväksytty/hylätty, niin tämä olisi hyväksytty!
Lempi oli testissä vähän urheampi kuin etukäteen odotin. Se leikki kepillä ihan kivasti, mutta se alkoi aika varhaisessa vaiheessa vähän ujostella pahojen setien kanssa. Lempi selvitti kelkan aikalailla itse ja nopeammin kuin etukäteen olin ajatellut. Olin aika varma, ettei Lempi puolusta minua hyökkäyksessä, mutta sillä yllättäen olikin vähän ajatuksia sen suhteen, uskallus loppui kuitenkin pian kesken. Haalaria se väisti, muttei loppujen lopuksi ihan hirveästi, ja tynnyrillä näin siitä itsekin, että sen reaktio tulee pienellä viiveellä ja isohkolla kaarella. Tynnyrin jälkeen siitä alkoi näkyä, että se on kuormittunut. Pimeässä huoneessa Lempi joutui etsimään minua tovin, koko ajan se työsti, kerran meni ihan vierestä ohi, ja lopulta se raasuparka oikein säpsähti, kun löysi mamman. Seinä oli odotetusti Lempille vaikein, mutta se yritti kuitenkin vähän puolustaa itseään. Seinän jälkeen Lempi oli sitä mieltä, että nyt sitä on kiusattu tarpeeksi, ja voitaisiin lähteä vaan takaisin autolle. Lempi ei arjessa reagoi koviin ääniin, testissä se säpsähti yllättävän isosti ensimmäistä laukausta. Itse ajattelen, että se kertoi enemmän ehkä kuormituksesta kuin varsinaisesta kovien äänien jännäilystä. Mutta olen tuomareiden kanssa samaa mieltä jokaisesta ruksin paikasta sen perusteella, mitä koira testissä esitti!
Kaikkinensa minusta Lempi oli oma itsensä testissä. Ehkä nyt luonnetestin valossa näen, että hyvin avoimena pitämäni koiran kiihkoilu ihmisten luo on osittain myös jännitystä, ja osa sen pehmeytenä pitämääni käytöstä selittyykin ehkä hermorakenteen kautta. Mua jännitti etukäteen aika paljon, jääkö Lempille testin jälkeen jotain epävarmuutta tai jännäilyä arjessa, mutta onnekseni se osoittautui turhaksi. Lempi oli jo testin jälkeen palauttelulenkillä oma höntti itsensä eikä se ole ulkona ihmisten ilmoilla käydessä suhtautunut ihmisiin yhtään epäluuloisemmin kuin ennenkään. Minulle Lempi on rakas juuri sellaisena kuin se on – niin kuin tuomareillekin alkuhaastattelussa sanoin, se oli juuri sitä, mitä silloiseen elämäntilanteeseeni tarvitsin sen tullessa meille ❤
Lempin testin jälkeen jännittely jatkui Nupun testin muodossa. Tässä alla videot:
Ja Nupun suora kirjoitettuna:
toimintakyky +1 kohtuullinen
terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Nupulle yhteensä +157 pistettä, ja tämäkin olisi hyväksytty testi!
Meidän hyvin samankaltaisina pitämistämme ”saksalaisista ja saksansukuisista” puikkonokkatytöistä löytyikin aika silmin havaittavia eroja testin myötä 😀 Nupussa näkyi mielestäni hyvinkin positiivisesti hermot, jotka kantoivat testin läpi vähän vähemmällä kuormittumisella. Nupun reaktiot olivat vähän sähäkämmät, mitä temperamenttiero varmasti selittää. Nuppukin ujosteli pahoja setämiehiä eikä lähtenyt leikkimään vieraiden kanssa, vaikka yrityksen puutteesta se ei setämiesten taholta jäänyt kiinni. Nuppu oli tosi ripeä pimeässä huoneessa ja samoin kelkalla – en ole aiemmin nähnyt koiran kiipeävän kelkan päälle ennen kuin se on selvittänyt, mikä koko kapistus edes on 😀 Mietittiin Marin kanssa, että jäiköhän Nupulla vähän haukkumoodi päälle, kun se haukkui paukuille, Nuppukaan ei arjessa ole reagoinut ääniin.
Oltiin tosi tyytyväisiä meidän tyttöihin! Testien päätteeksi käytiin Muuramenharjulla palauttelulenkillä, mukana olivat myös meidän henkisenä tukena olleet Saana & Koda (E. Gilgamesh)!
Toukokuu on tätä blogitekstiä valmistellessa ennättänyt melkein puoliväliin. Ollaan viritelty taas kimppatreenejä Emppuporukalla, kun nyt alkaa kentät viimein olla sulat ja kuivat. Myös lenkkimaastoja on taas enemmän tarjolla, kun hiihtäjät ovat viimein kaikonneet suksineen. Kaikkea kivaa ja jännittävää on taas luvassa kevään ja kesän mittaan, yritän vähän petrata tämän bloggaamisen suhteen.
Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.
10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.
Leo
11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!
13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!
31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!
31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!
7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:
”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”
Vipsin kuvat otti Timo Rautio.
7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:
”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”
ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.
7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!
15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!
21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!
”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”
22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.
”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”
4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!
4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!
5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!
Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.
1a KONTAKTI, tervehtiminen
1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra
2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin
3 hyväksyy käsittelyn
4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA
5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.
1b KONTAKTI, yhteistyö
1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan
2 lähtee mukaan haluttomasti
3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU
4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA
5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.
1c KONTAKTI, käsittely
1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra
2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta
3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA
4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA
5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla
2a LEIKKI 1, leikkihalu
1 ei leiki
2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta
3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA
4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS
5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti
2b LEIKKI 1, tarttuminen
1 ei tartu
2 ei tartu, nuuskii esinettä
3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA
4 tarttuu heti koko suulla
5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu
1 ei tartu
2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA
3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS
4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU
5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan
3a TAKAA-AJO
1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.
2 aloittaa, mutta keskeyttää
3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.
4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla
5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä
3b TARTTUMINEN
1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.
2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.
3 tarttuu epäröiden tai viiveellä
4 tarttuu heti ja päästää
5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek
4 AKTIVITEETTITASO
1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen
2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA
3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja
4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA
5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan
5a ETÄLEIKKI, kiinnostus
1 ei kiinnostu avustajasta
2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA
3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU
4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä
5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä
5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio
1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa
3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa
4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa
5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa
5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus
1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA
2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”
3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo
4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä
5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA
5d ETÄLEIKKI, leikkihalu
1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA
2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta
3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS
4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA
5e ETÄLEIKKI, yhteistyö
1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA
2 aktivoituu, mutta keskeyttää
3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa
4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS
5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan
6a YLLÄTYS, pelko
1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
2 kyykistyy ja pysähtyy SARA
3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU
4 pakenee korkeintaan 5m HABA
5 pakenee enemmän kuin 5m
6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio
1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana
4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä
5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen
6c YLLÄTYS, uteliaisuus
1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA
2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA
3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä
4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen
5 menee haalarin luo ilman apua VIPS
6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko
1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla
3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla
4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla
5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa
6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus
1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla
3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen
5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla
7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko
1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
2 kyykistyy ja pysähtyy
3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA
4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA
5 pakenee enemmän kuin 5m
7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus
1 ei mene katsomaan
2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA
3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä
4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen
5 menee laitteen luo ilman apua VIPS
7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko
1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla
3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla
4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla
5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa
7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus
1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla
3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla
4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen
5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla
8a AAVEET, puolustus/aggressio
1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA
2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana
4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä
5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä
8b AAVEET,kontrolli
1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan
2 katselee aaveita silloin tällöin
3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA
4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU
5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan
8c AAVEET, pelko
1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA
2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA
3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS
4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee
8d AAVEET, uteliaisuus
1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA
2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA
3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS
4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU
5 menee katsomaan ilman apua
8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan
1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa
2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen
3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin
4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA
5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua
9a LEIKKI 2, leikkihalu
1 ei leiki
2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA
3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA
4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti
5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti
9b LEIKKI 2, tarttuminen
1 ei tartu
2 ei tartu, nuuskii esinettä
3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA
4 tarttuu heti koko suulla HABA
5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista
10 AMPUMINEN
1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU
2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA
3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen
4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA
5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta
Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!
Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤
Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤
Voe apuva, edellisestä postauksesta on jo vaikka kuinka kauan! Ohjelmaa ja puuhaa on tässä koko syksyn riittänyt, koetan jonkinlaisen tiivistelmän saada tähän purettua meidän tiimin syysriennoista! Todennäköisesti kuitenkin tässä on romaani luvassa. Kuvia on nyt vähän heikosti, mutta ripottelen niitä vähäisiä tänne näytille kuitenkin.
Oma lauma jollain lukemattomista syyslenkeistä
Lokakuun alussa ajelin Stiinan ja kuuden koiran kanssa Tampereelle, jotta koirat pääsivät Katriinalle hoidettaviksi. Freya oli ensimmäistä kertaa hoidettavana, ja se sai reissulta lisänimen ”persjökki” – se kertoo osuvasti, mistä hoidettavaa eniten löytyi. Niskasta löytyi myös jotain pientä. Freikku tuntui kuulemma siltä, että on jo kovasti juoksua tekemässä – no alkoihan ne 6.11. eli aika tarkalleen kuukausi hoidon jälkeen.
Saralla oli pientä hoidettavaa lantiossa ja niskassa, mutta se oli aika hyvässä kunnossa näin kokonaisuutta ajatellen. Velipoika Puhti sen sijaan oli pitkän hoitovälin jälkeen todellakin hoidon tarpeessa, takapää oli aika juntturassa. Hienosti Puhti antoi itseään hoitaa. Maaru oli myös sisarusparvesta mukana, se liukastui lenkillä parisen viikkoa ennen hoitoa, ja liike näytti aika huolestuttavalta. Liukastumisen yhteydessä selkään ja lantioon oli tullut voimakas kierto, myös niska ja vasen etujalka olivat aika kuormittuneet. Hoidosta oli apua, ja minä vielä hieroin Maarun 1,5vkoa myöhemmin, tilanne on sen jälkeen ollut parempi.
Lempin edellinen hoito oli keväällä, kesän hoito jäi juoksun takia väliin. Olin ennen Katriinan hoitoa hieronut sen kolme kertaa viikon välein, sillä Lempin niska oli ihan jökissä, jouduttiin treeneistäkin pitämään saikkua. Mun hieronnalla ei juurikaan helpotusta saatu. Katriinakin joutui tekemään töitä niskan aukaisemiseksi, mutta onneksi se tuotti tulosta! Saatiin kuitenkin ohjeet jatkaa saikkua vielä viikon verran, että Lempi saa rauhassa palautua hoidon jälkeen.
Lempin kanssa käytiin klinikalla antamassa poskisolunäyte geenitutkimuksia varten. Tuloksia vielä odotellaan.
Mummukoira Rini oli edelliseen hoitoon verrattuna paremmassa kunnossa ❤ Jotkin kehon toiminnot olivat hieman hidastuneet, mikä toki ikäänkin kuuluu, mutta olivat palautettavissa – Katriina kertoi koirassa olevan vielä potenttia ottaa hoitoa vastaan.
Katja ja Asko kävivät vieraisilla lokakuun puolivälissä Zeken (E. Braveheart) kanssa matkalla kohti rallytokon rotumestaruuskisoja. Olipa hauska nähdä! Zeke oli kasvanut kovasti, mutta vaikutti muistavan synnyinkotinsa. Käväistiin ulkona pieni lenkki, leikkitäti Sara oli edelleen innokas leikittämään Zekeä. Meidänkin oli tarkoitus lähteä rotumestiksiin Lempin kanssa korkkaamaan rallytokon voittajaluokka, mutta flunssanpoikanen pakotti jäämään kotiin.
Zeke 4kkJonkinlaista rakennekuvaa
Hearts-pennut pitivät pienimuotoiset pentutreffit Jyväskylän porukalla rallytokon rotumestispäivänä. Linda oli mukana kameran kanssa ja laittoi ihania kuvaterveisiä! Hyvin oli treffit sujuneet. Pennuilla on mennyt uusissa kodeissa pääosin mukavasti, mitä nyt Ohmilla (E. Lionheart) tapaturman seurauksena jouduttiin tekemään vähän hammasremonttia, ja Nellillä (E. Ravenheart) on ollut ongelmia mahan kanssa. Ohmi on toipunut hyvin, mutta Nellin vatsatilanne syystäkin huolettaa. Toivotaan, että maha asettuisi!
Kuvia Breen, Ohmin ja Nellin treffeiltä, kaikki kuvat (c) LindaBree (E. Sweetheart), Ohmi (E. Lionheart) ja Nelli (E. Ravenheart) ❤ (c) Linda
Omien koirien kanssa syksy on edennyt aika seesteisesti ihan perusarkea eläessä. Saikuttelu vaikutti Lempin treeneihin jokusen viikon ajan, mutta nyt on päästy parina viikkona aksaamaan. Ensimmäisissä treeneissä saikun jälkeen mentiin lujaa ja tehtiin tosi hyvää rataa, viime viikolla rata oli meille aika haastava eikä päästy kuin muutaman esteen pätkiä ja niitäkin huonosti. Keppiprojekti oli tauolla saikun ajan luonnollisesti myös, joten se ei ole kauheasti edennyt. Joskopa maanantaina alkavalla lomalla päästäisiin projektissa eteenpäin. Lempin kanssa on hinkattu voittajaluokan rallyn tehtäviä, ne sujuvat pääsääntöisesti aika kivasti. Paimentamassa Lempi on käynyt tässä päivitysten välissä kerran, ensi viikolla mennään taas.
Lenkillä Ainon lauman kanssa
Saran kanssa harrastusten pääpaino on ollut agissa ja paimennuksessa. Agilityssä Sara on saanut lempinimen Räyhä-Reetta, sillä se löysi tuossa jokunen viikko taaksepäin äänensä. Vire on alkanut nousta myös, ja joitakin kertoja on pitänyt treenien aikana viheltää peli poikki ja käydä keskustelua, että kierrosten nousemisesta huolimatta töitä pitää tehdä täsmällisesti ja kunnolla. Lempille viime viikon haastava treeni tuntui taas Saralle sujuvammalta ainakin osittain. Hyppykorkeus on ollut 45cm, mutta Aino huomautti edellisissä treeneissä, että Saralle olisi hyvä pitää ainakin osa rimoista vielä 40cm korkeudessa.
Sara on päässyt paimentamaan useamman kerran tässä päivitysten välissä, oltiin ratatreeneissä ja sitten on jatkettu pienempien kokonaisuuksien työstämistä. Paimennus on ihan älyttömän siistiä Saran kanssa, se tekee niin innokkaasti, lukee eläimiä hyvin eikä tee mitään isompia tyhmyyksiä. Isoin haaste on ollut pysähdyksen treenaaminen, välillä Sara tekee tosi ison flänkin ja välillä se jättää kuuntelematta pysäytyskäskyn.
”Moi. Mitä syöt?”
Paimennustreeneihin panostamiseen oli syy – Australianpaimenkoirat ry järjesti Somerolla 31.10. ja 1.11. paimennuskokeet! Puhuttiin Ainon kanssa jo aiemmin, että sinne yritetään saada paikat. Sain lauantaille yhden paikan esikokeeseen ja sunnuntaille yhden paikan 1-luokkaan. Paimennuskoutsimme Mirvan kanssa mietin, että menenkö 1-luokan kokeeseen Saran vai Lempin kanssa. Sinänsä tyhmä kysymys – tiesin kyllä itsekin ihan jo meidän treenien pohjalta, että Sara on ”valmiimpi”, Lempin kanssa täytyy vielä työstää.
Zeke (E. Braveheart) ja esikuvansa Zorro
Kisaviikon alussa jännitys alkoi pikkuhiljaa ilmoitella itsestään, mutta blokkasin sen aina ajatellen, että on vielä monta päivää kisoihin. Perjantaina lähdettiin Ainon kanssa iltapäivällä ajelemaan Raaseporiin, jossa yövyttiin Tarjan ja Mikon luona. Menomatkalla jännitys alkoi ihan tosissaan myllertää vatsanpohjassa. Yöllä nukuttiin vähän ja huonosti, lähtö kisapaikalle oli aikaisin aamulla.
Kisapaikalla sain suoritusvuoron nro 3, mikä oli aika optimaalinen – ehti rauhassa katsoa ensimmäisen koiran suorituksen, lämmitellä oman koiran ja sitten mentiin. Rata ei ollut kovin pitkä, mutta vesisateiden ansiosta lampaiden ottoaitauksen portinedusta oli mutalillua nilkkoihin asti. Itse radalla meidän suorituksen aikana mua ei jännittänyt onneksi yhtään, Sara teki hyvin töitä ja lampaat oli tosi kivat. Mitään isompia selkkauksia radan aikana ei sattunut, sen ansiosta Sara sai hienon tittelin PAIM-E 91 pisteellä eli ERIn arvoinen suoritus! ❤ Esikokeessa arvosanalla ei sinänsä ole merkitystä, mutta Sara sai koko viikonlopun parhaat pisteet esikokeesta. Tuomarin kommenteissa oli kehuja, että Sara lukee hyvin lampaita ja flänkit ovat hyvät ja avoimet, mutta kuljetuksessa välillä puskee lampaat mun edelle.
PAIM-E Sara ❤
Sunnuntaina jatkettiin kisaamista sitten 1-luokassa. Ainon pettämätön arpaonni vetää vertoja jopa omalleni, tarkoitti siis sitä, että Aino sai ensimmäisen suoritusvuoron. Maaru teki kauniin ja lampaille ystävällisen suorituksen (ja Aino näyttävän lampaan kiinnioton 😀 ), harmillisesti kaksi lammasta livahti ennen radan loppuhäkitystä olleelta sillalta pois, minkä vuoksi tulokseksi 89 pistettä ja EH – luokkanousuun vaadittava ERI oli yhden pisteen päässä! Maaru sai tittelin PAIM1 ja sijoittuikin kisassa toiseksi.
Saran kanssa tiesin jo ottoaitauksessa lähettäessäni sen hakemaan lampaita, että tänään mennään eilistä lujempaa. Radalla oli pysäytys, ja ensimmäinen yritys meni vihkoon, kun Sara ei kuunnellut ohjeita. Laidunnus sujui hyvin. Peruskuljetuksessa Sara kuulemma yritti säädellä välimatkaa lampaisiin, mutta silti lampaat puskivat välillä mun edelle. Aukealla pellolla se ei vielä niin aiheuttanut ongelmia, mutta meidän meno tyssäsi sillalle. Yritin jarrutella Saraa jo hyvissä ajoin ennen siltaa, mutta sillä oli ihan äitinsä katse silmissä eikä ottanut ohjeita kuuleviin korviinsa. Osa lampaista meni sillalle mun edeltä, jäin lampaiden väliin, ja Sara viimeisteli homman kiertämällä sillan toiselle puolelle lampaiden eteen, joten jäätiin jumiin. Aikani käskytettyäni sain Saran takaisin sillan toiselle puolelle, jolloin päästiin sillalta pois. Loppuhäkitys oli ihan ok.
Kisaradalta lähdin jäähdyttelemään Saran kanssa, siinä hetkessä etenkin siltaepisodi hieman suututti. Paluumatkalla Aino käveli mua vastaan ja kertoi, että Rini oli lähtenyt hatkaan hoitopaikasta. Rini oli jäänyt Ainon karjisten kanssa Mikolle Raaseporiin, Mikon herätessä aamulla ja tullessa alakertaan ulko-ovet olivat selällään ja vain karjikset sisällä. Todennäköisesti Karkki oli Halloweenin kunniaksi muuttunut Kepposeksi ja avannut ovet, Rini ei ovia ole ikinä aukonut. Mielessä ollut kisasuoritus unohtui ja vaihtui huoleen Rinistä, oltiin 1,5h matkan päässä. Paikka oli Rinille ihan vieras. Tarja oli jo jakanut paikalliseen puskaradioon ilmoituksen kadonneesta mummukoirasta, Mikko käynyt tunnin etsimässä lähistöltä merkkejä mummukoirasta karjisten kanssa.
Ei keretty kovin pitkälle paluumatkalla, kun Mikko soitti – naapuri oli nähnyt puskaradiossa ilmoituksen Rinistä, ja tuntomerkkeihin sopiva koira on heidän takapihallaan. Rini ei ollut antanut vieraalle kiinni. Annettiin Mikolle puhelimitse toimintaohjeita, Rini ehti vielä vajaan tunnin ajan järjestää koko naapurustolle ohjelmaa ennen kuin Mikko sai ruoan avustuksella napattua Rinin kiinni. Isoin huojennus tuli, kun Rinistä oli saatu näköhavainto – eniten kannoin huolta, että jos se on lähtenyt läheisiin metsiin seikkailemaan tai kävellyt läheiselle autotielle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä säikäytti. Sanoin kyllä Rinille, ettei mun sydän kestä tällaisia säikäytyksiä kovin montaa. Valtavan suuret kiitokset ja anteeksipyynnöt tätäkin kautta Tarjalle ja Mikolle sekä naapurustolle! ❤
Kun Rini oli turvassa, pystyin taas ajattelemaan Saran kisasuoritusta. Saatiinhan me sieltä kelvollinen tulos – 83 pistettä, EH ja koulutustunnus PAIM1! Ihan hyvä, ettei heti suorilta saatu erinomaista, laji on niin uusi ohjaajalle ja koira nuori, että tekee varmasti hyvää hakea kokemusta vielä ennen ylempään luokkaan siirtymistä.
PAIM1 Maaru ja PAIM1 Sara ❤
Rinin vointi on tosiaan jatkunut hyvänä, se on minusta piristynyt entisestään. Tämän syksyn teemana on ollut karkaileva mummukoira – aiemmat karkureissut ovat olleet meillä aamulenkillä tutussa lähimetsässä, missä olen pari kertaa saanut juosta Rinin perässä. Olen uhannut, että kohta se saa tehdä aamulenkkinsä flexissä. Näin yleisesti ottaen minusta on ihanaa, että mummu voi ja liikkuu hyvin, mutta kääntöpuoli on sitten tällainen omistajaa aktivoiva osuus 😀
Keksille sain loppuvuodeksi puolikkaan valmennuspaikan Haukkuvaaraan rallytokon voi/mes-ryhmään. Pitkä kisa- ja treenitauko Keksin kanssa ovat johtaneet siihen, että ohjaaja on vähän kujalla koiran ohjaamisesta ja Keksilläkin kylttitehtävät osittain unohduksissa. Valmennuksessa on tehty paljon tekniikkatreeniä ruokahäiriöllä, mikä on oikea täsmäisku Keksin suurimpaan heikkouteen. Sitten taas jokunen viikko taaksepäin tehtiin ratatreeninä tämän vuoden sm-kisojen karsintarataa, mikä meni kokonaisuutena tosi hyvin, pientä viilattavaa toki. Keksin kanssa on tosi kiva treenata, ja taas olen saanut huomata, miten monessa asiassa Sara on ihan kuin äitinsä.
Kuvankaunis Bree, kuva (c) Linda
Lauantaina 7.11. oltiin sitten JAT:n järjestämässä Krista Karhun rallytokovalmennuksessa, mulla oli paikat sekä Keksille että Lempille. Keksin kanssa paneuduttiin vireasioihin, ääntelyyn sekä peruuttamiseen. Krista piti tärkeänä käydä koiran kanssa keskustelua, että koira ei määritä, milloin, miten usein ja miten ison palkan se saa, vaan treeneissä voisi teetättää useita tehtäviä. Keksille pitäisi myös jatkaa treenejä, joissa palkka on jossain maassa vaikka kannen alla, ja koira ei sinne palkalle mene, jos en minä lupaa siihen anna. Tiukemmin pitäisi myös puuttua siihen, että Keksi ei saa vaatia palkkaa. Tuttuja asioitahan nämä Keksin treenaamisessa ovat olleet, mutta aina välillä on tarpeen palata takaisin ruohonjuuritasolle.
Lempin kanssa työstettiin takapäänkäyttöä oikealla puolella. Minä olen oppinut tekemään käännöstä isommalla alueella kuin olisi hyvä, ja se osittain aiheuttaa, että Lempi ottaa välillä etäisyyttä. Lempi on myös oppinut, että käännöstä tehdään tietty määrä, aika ja tietyssä tahdissa, täytyy siis rikkoa kaavaa. Minä siirryin käännöstreenissä pyörimään jakkaran päälle, se oli aika toimiva keino.
Lempin kanssa työstettiin myös houkutusta. Krista kehotti merkkaamaan koiralle reilusti, että seuraamiseen ei kuulu kontaktin rikkominen, vaikka edessä olisi jotain koiran mielestä mielenkiintoista. Todettiin myös, että osa Lempin pehmeydestä on vähän opittua käytöstä – se menee palautteen jälkeen sen näköiseksi, että sitä on kaltoinkohdeltu, mutta heti tilaisuuden tullen yrittää pyrkiä taas houkutuksille. Saatiin ohjeeksi tehdä täsmätreeniä häiriöihin, vaihdella häiriöitä leluista ruokaan ja tehdä häiriöiden keskellä yksittäisiä kylttitehtäviä suoritusvarmuuden nostamiseksi. Krista kehotti irrottamaan tämän treenin varsinaisesta ratatreenistä ainakin ensi alkuun, ettei täsmätreenin tekeminen vaikuttaisi muuhun ratatyöskentelyyn. Paljon saatiin ajateltavaa ja ideoitavaa tästä valmennuksesta, oli siis hyvä setti!
Syksyn mittaan meillä on käynyt vieraitakin, kuvassa omien lisäksi Nekku (E. Hazelnuts) ja Sipsi (S Bar L Eagle Peak)
No sitten muitakin tulospäivityksiä! Empputiimiläiset ovat tykitelleet tuloksia tasaiseen tahtiin eri lajeissa, tässä koottu lista:
Rufus (E. Wishmaster) on jatkanut lainaohjaajan kanssa kisaamista tokossa. 13.9. Rufukselle ensimmäinen 1-tulos 185 pistettä ja kp! 20.9. tuli toinen 1-tulos 180 pisteellä ja niinikään kp:n kera! 10.10. Rufus sai kolmannen 1-tuloksen 180 pisteellä, kp tuli silloinkin ja samalla uusi titteli TK1! Rufus täytti 27.10. jo 7 vuotta, mihin tää aika oikein rientää! ❤
Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa kisasivat toistamiseen kotikisoissa agilityä 3-luokassa, sieltä tuloksena ensimmäiset nollat! Helmi on myös aloitellut uuden lajin – paimennuksen – parissa treenejä, ja sillä vaikuttaisi olevan hyviä taipumuksia 🙂
Saila on kisannut agia Messin (E. Naldo) ja Moiran (Color Runs Ready for Success) kanssa, pari nollaa myös tälle kaksikolle on kisoista kertynyt kokemuksien lisäksi 🙂 Messin silmät peilattiin terveiksi ja puhtaiksi 9.11.
Moira kävi 7.11. luonnetestissä Korpilahdella Kerkän & Hynysen arvioitavana. Moira järjesti omistajilleen pari iloista yllätystä:
toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +1 pieni
taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
hermorakenne +2 tasapainonen ❤
temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
kovuus +1 hieman pehmeä
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Tuloksena +190 pistettä ja laukausvarma ❤ Hauskana yksityiskohtana, että kasvatillani Messillä, joka asuu samassa taloudessa, on tismalleen sama profiili.
Lempi
Lempi (Two Coasts’ Rala) puolestaan sai 26.9. yllärinä tunnin varoitusajalla paikan mh-luonnekuvaukseen Jämsään, joten käväistiin siellä. Kuvaajina Jorma Kerkkä & Marina Bast. Videokuvaa ei valitettavasti ole, en ihan noin lyhyellä varoitusajalla saanut ketään kuvaajaksi.
1a KONTAKTI, tervehtiminen 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI, yhteistyö 4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta
1c KONTAKTI, käsittely 4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla
2a LEIKKI 1, leikkihalu 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
2b LEIKKI 1, tarttuminen 4 tarttuu heti koko suulla
2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan
3a TAKAA-AJO, 1. kerta 1 ei aloita
3b TARTTUMINEN, 1. kerta 1 ei kiinnostu saaliista
3a TAKAA-AJO, 2. kerta 2 aloittaa, mutta keskeyttää
3b TARTTUMINEN, 2. kerta 1 ei kiinnostu saaliista
4 AKTIVITEETTITASO 2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata
5a ETÄLEIKKI, kiinnostus 2 kontrolloi, esiintyy taukoja
5b ETÄLEIKKI, uhka/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus 5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua
5d ETÄLEIKKI, leikkihalu 2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta
5e ETÄLEIKKI, yhteistyö 3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa
6a YLLÄTYS, pelko 4 pakenee korkeintaan 5 metriä
6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä
6c YLLÄTYS, uteliaisuus 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko 2 pieni niiaus tai temponvaihto jollain ohituskerralla
6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus 3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan
7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus 2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko 1 ei minkäänlaisia temponvaihtoja tai väistelyä
7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla
8a AAVEET, puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä
8b AAVEET, tarkkaavaisuus 5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan
8c AAVEET, pelko 1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla
8d AAVEET, uteliaisuus 2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e AAVEET, kontaktinotto aaveeseen 4 ottaa itse kontaktia avustajaan
9a LEIKKI 2, leikkihalu 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii
9b LEIKKI 2, tarttuminen 4 tarttuu heti koko suulla
Lempi oli kuvauksessa minusta ihan oma itsensä ja aika hyvin osui omat odotukset koiran käytöksestä kohdalleen. Lempi on hyvin sosiaalinen koira, se pitää ihmisistä. Kuvaajat kuvasivat Lempiä tasapainoiseksi ja hyvähermoiseksi, se ei kuormittunut missään kuvauksen osiossa. Lempi ei osoittanut missään kuvauksen osiossa aggressiota tai uhkaelkeitä, niistä kyllä sanoinkin, että olisin ollut tosi yllättynyt, jos kuvaajat olisivat niitä saaneet Lempistä kaivettua esiin 😀 Sekä haalarilla, räminälaitteella että aaveilla Lempi tarvitsi mun tuen ennen kuin se tuli katsomaan erikoiset härvelit. Haalari oli ainoa osio, jossa Lempi osoitti pelkoa (käänsi selän väistäessään), ja haalarin arvelinkin jo etukäteen olevan Lempille vaikeampi kuin räminälaite tai aaveet. Aaveilla Lempi vähän yllätti, se seisoi koko osion hihnanmitan päässä mun edessä, eikä siitä liikkunut mihinkään. Välillä se heilutteli häntää omituisille viittasankareille, ei tainnut ottaa niitä kovin tosissaan 😀 Laukauksissa ensimmäisen laukauksen jälkeen Lempi palasi leikkiin, toisen jälkeen ei, siitä arvio 4. Kuvaajatkin totesivat, että pelkoa laukauksiin Lempi ei osoittanut, mikä toki on hyvä juttu. Arjessakaan Lempillä ei ole ollut ongelmia kovien äänien kanssa.
Keväällä otin puheeksi FF-pentueen omistajien kanssa, että olisipa kiva saada porukka samaan luonnetestiin. Suhteellisen nuoriahan nämä vielä ovat, mutta ajatus sai heti kannatusta ja testiä alettiin katsella kesälle. Sopivasti Korpilahdelle oli tulossa suuressa arvossa pitämäni, todella kokenut ja entuudestaan hyväksi havaittu tuomarikaksikko Jorma Kerkkä & Reijo Hynynen yhtenä viikonloppuna joka kuukausi keväästä syksyyn saakka. Heille tiesin heti haluavani tämän pentueen viedä. Vielä parempi – kasvattajat saivat etukäteen varata paikkoja kasvateilleen! Aika pitkälle saatiin kuitenkin jännittää, saadaanko pitää meille varatut testipaikat, kevään testit kun jouduttiin perumaan koronan takia, ja järjestäjillä oli varmasti iso työ sijoitella kevään testeihin ilmoittautuneet koirat uudelleen. Vielä sen jälkeen jännitettiin, pääseekö testejä katsomaan.
Eilen sitten jännitettiin – luonnetestien lisäksi Leon kotiin unohtuneita rekisteri- ja rokotustodistuksia. Ihanat järjestäjät joustivat sen verran, että aamupäivän koirat järjesteltiin uudelleen, ja Leo pääsi testattavaksi, kun Tianan veli ja puoliso toivat paperit Tampereelta testipaikalle. Onneksi näin, kiitos tätäkin kautta kaikille ❤
Ensimmäisenä testiin pääsi Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone):
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Taikan tuloksena +99 pistettä! Taikalla loppui ihan hiljattain juoksu, mahdotonta sanoa, vaikuttiko se koiran toimintaan testissä. Kotona ja treeneissä Taika tykkää leikkiä leluilla, testissä se ei innostunut leikkimään ollenkaan. Onneksi tämä on kuitenkin vain yhden päivän ja hetken arvio, tämäkään ei kerro koirasta koko totuutta. Videot Taikan testistä alla:
Kolmantena testattavaksi pääsi Freya (Empathica’s Listen To My Story):
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Tuloksena +174 pistettä! Videot Freyan testistä:
Porukasta viimeisenä testiin pääsi lopulta Leo (Empathica’s Maybe I’m a Lion):
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarma
Myös Leolle +174 pistettä! Vaikka pisteet ja profiili ovat identtiset Freyan kanssa, niin koirien olemukset ja käytös ovat hyvinkin erilaiset, kuten videoilta voi havaita:
Lämmin kiitos ja valtavasti onnea Venlalle, Stiinalle, Tianalle ja Marja-Leenalle! ❤ Oli ihan mielettömän hienoa saada koko pentue samaan testiin! Rotujärjestön aloitteesta testejä ei enää arvioida hyväksytyksi tai hylätyksi, mutta jos vanhoilla säännöillä vielä mentäisiin, niin olisi neljä hyväksytysti luonnetestattua aussieta omissa kasvateissa lisää 🙂
Toukokuun lopun ja kesäkuun alun ruuhkaviikot päättyivät varsinaiseen jännitysmomenttiin – sijoitustytteli Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) luonnetestiin! Testi oli 2.6. Muuramessa, tuomareina Heli Herranen ja Jorma Kerkkä.
Kuva lainattu Lindalta 🙂
Osa-alueet:
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukausvarmuus +++ laukausvarma
+157 pistettä ja hyväksytty testi!
Haastattelu, kelkka, hyökkäys, haalari ja tynnyri
Pimeä huone (alku)
Terävyys
Laukaukset
Loppupalaute
Tämäkin kuva on Lindan ottama ❤
Linda ja Nada ovat jatkaneet tulosten tykittämistä: 1.6. agilitykisoista Nadalle eka LUVA-nolla! 13.6. puolestaan tokokisoista toinen hieno ykköstulos 186 pisteen ja kunniapalkinnon kera!
1.6. agilitykisoissa kisasivat myös Pipsa ja Helmi (E. Neytiri), 2-luokasta tuli tulokseksi voittonolla, jolla tuli menolippu kuninkuusluokkaan! 6.6. kotikylän iltakisoissa tämä kaksikko jatkoi kuitenkin harjoituksia vielä 2-luokassa hienoin tuloksin 5vp ja toiselta 0-rata, molemmilta radoilta sijoitus 2. Helmi käväisi kesäkuun alussa myös Tuurissa näytelmissä Paavo Mattilan kehässä hakemassa EH:n hienolla arvostelulla:
”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”
Jyväskylän agilityn iltakisoissa 1.6. Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) tekaisivat 2-luokasta heti kaksi puhdasta rataa, toiselta kylläkin yliaikaa, mutta hyppyradalta tuloksena ensimmäinen LUVA 🙂
Syksy on ihana ja valtavan kaunis vuodenaika, etenkin kirpeinä ja aurinkoisina syysaamuina, kun ruskan värit leimuavat, hengitys höyryää ja sormia vähän kipristelee kylmästä. Vaikka sateetkin olennaisesti kuuluvat syksyyn, niistä en niin välitä – voi sitä kuran ja sotkun määrää kotona! Kolmesta koirasta kantautuu hiekkaa, lehtiä, havunneulasia, sammalta, jäkälää ja kaikkea muuta metsää sisään yllättävän paljon.
Tasainen arki koirien kanssa on jatkunut. Moira viipyi meillä 2,5 viikkoa juoksuhoidossa, ja se sujahti laumaan todella mukavasti. Lempi oli onnensa kukkuloilla, kun päivittäin lenkillä oli mukana samanhenkistä leikkiseuraa. Mummuja kohtaan Moira oli hyvin kunnioittava, ja arki sujui neljän koiran kanssa yllättävän helposti. Oli hauska päästä tutustumaan Moiraan vähän pitemmän aikaa oman arjen kautta. Siihen on kyllä kokoonsa nähden lipsahtanut aika paljon pippuria, mutta toisaalta se on niin kiltti, nöyrä ja hyväntahtoinen, että kokonaisuus on minusta aika hyvin balanssissa. Ääntä siitä lähtee etenkin innostuessaan, mutta yllättävän paljon edistyttiin ääntelyyn liittyvissä asioissa hoitojakson aikana. Hauska pikkumusta!
Moiran palauduttua takaisin omaan kotiin ollaan nautiskeltu syksystä omalla porukalla. Ollaan treenailtu jonkin verran tokoa Stiinan ja Venlan sekä teinikoiratrion kanssa, Lempin kanssa on myös käyty Haukkuvaaran tokovalmennuksissa. Lempin kanssa tokoilu on tasoltaan vähän aaltomaista, välillä menee tosi hyvin ja välillä koukataan aallonpohjalla. Pari viikkoa sitten tehtiin ruutua, noutoa ja merkin kiertoa, Lempi oli aika kivassa vireessä ja vauhtia treeneissä riitti. Viime perjantaina otettiin taas vähän takapakkia, kun noudon palautusnopeus tökki, hyppyesteet kierrettiin ja perusasentoon hakeutuminen oli hidasta. Jostain syystä Lempiä välillä ahdistaa tokossa tulla mun lähelle – tokokoutsimme Oona kiteytti aika hyvin viime treeneissä, että Lempi ajattelee treeneissä ihan liikaa. En ole vielä osannut yhdistää, nouseeko ahdistus jotenkin normiarjesta vai jostain ihan muusta. Arjessa teinikoiran kanssa on pitänyt taas tasaisin väliajoin käydä vähän kehityskeskusteluja lenkillä sinkoilusta ja hihnakäytöksestä.
Agilitytreenit ovat tuoneet vähän uutta virettä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Kurssilla on nyt tehty keppejä ohjureilla, muuria, rengasta, kontaktien alastulotreeniä, keinun rämäyttelyä, pussia sekä muutaman esteen rataharjoituksia. Putkihulluus alkaa nostella päätään pienen punaisen saksansaukon mielessä, mikä tuntuu ohjaajastakin varsin mukavalta. Ensimmäisissä keinun rämäyttelytreenissä Lempi oli kauhean huolissaan ja lähes puristi silmät kiinni aina laudalle astuessaan. Vaikka Lempi on koirana tosi herkkä, niin sen onneksi saa tekemään lähes mitä vaan ruoalla. Tällä viikolla keinun rämäyttelytreeneissä ilme oli jo vapautuneempi, joten eiköhän me keinun kauheudet selätetä.
Rinin kanssa on tehty hupailutreeniä ensi vuonna tulevien uusien rallykylttitehtävien kanssa. En taida raaskia viedä Riniä enää tänä vuonna hallikisoihin, mutta jos se vielä ensi vuonna on näin hyvässä kunnossa, niin ehkäpä uusia rallykisoja täytyy käydä katselemassa. Aino ehdotti, että lähtisin Rinin kanssa korkkaamaan vielä eläkepäivillä koiratanssikisat. Mummukoira varmaan tykkäisi tanssia, mutta täytyy miettiä, onko minusta suunnittelemaan koreografioita.
Neve on päässyt tekemään noseworkkia. Sille pitäisi nyt ottaa kausi itseluottamustreeniä hajun luona pysymiseen, kun se hajun löytää. Se ilmaisee kyllä selkeästi, jos alkaa olla hajulla, mutta jos palkkaa ei kuulu, mummu jatkaa hyväntuulisesti matkaa.
Viime viikonloppuna vietettiin mummujen 12-vuotissynttäreiden aktiiviosuus Haukkuvaaralla. Oltiin aika pienellä porukalla tällä kertaa, paikalla meidän lisäksi Pipsa Helmin kanssa sekä Aino ja Elli koirineen. Aino suunnitteli meille lennossa putkirallin, joka oli kovasti koirien mieleen ja tuotti ohjaajillekin riittävästi haastetta, sen jälkeen treenailtiin omaan tahtiin häiriössä kaikenlaista kivaa. Oli mukava ilta, kiitos kaikille!
Neven putkiralli
Rinin putkiralli
Lempin putkiralli
Kasvatinomistajilta on tullut taas kivoja uutisia! Messi (Empathica’s Naldo) kävi luonnetestissä Lapualla 30.9. tuomareina Kerkkä & Hynynen. Messillä on varsin komea rivi:
Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +1b koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +2 tasapainoinen ❤
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Pehmeys +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+190 pistettä ja laukausvarma
Peikkopoika on kultaa ❤ Onnea Saila ja kiitos!
6.10. oli puolestaan vuorossa Freyan (E. Listen To My Story) mh-luonnekuvaus Uuraisilla, kuvaajina Jauhiainen ja Aaltonen. Freikku sai ihan itsensä näköisen profiilin, se oli kuvauksessa juuri sellainen energinen, aktiivinen, vilkas ja vauhdikas pieni taskuraketti, mitä se on arjessakin. Kiitokset Stiinalle ja onnea toimintavalmiudessa olevasta pikkumustasta! 🙂
1a KONTAKTI: Tervehtiminen 4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen 1b KONTAKTI: Yhteistyö 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta 1c KONTAKTI: Käsittely 3 Hyväksyy käsittelyn 2a LEIKKI 1: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee 2b LEIKKI 1: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla 2c LEIKKI 1: Puruote ja taisteluhalu 4 Tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes TO irrottaa 3a TAKAA-AJO: 1. kerta 1 Ei aloita 3b TARTTUMINEN: 1. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään 3a TAKAA-AJO: 2. kerta 1 Ei aloita 3b TARTTUMINEN: 2. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään 4 AKTIVITEETTITASO 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen 5a ETÄLEIKKI: Kiinnostus 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja 5b ETÄLEIKKI: Uhka/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä 5c ETÄLEIKKI: Uteliaisuus 5 Saapuu avustajan luo suoraan ilman apua 5d ETÄLEIKKI: Leikkihalu 5 Tarttuu, vetää vastaan, ei irrota 5e ETÄLEIKKI: Yhteistyö 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään 6a YLLÄTYS: Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan 6b YLLÄTYS: Puolustus/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä 6c YLLÄTYS: Uteliaisuus 2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa 6d YLLÄTYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä 6e YLLÄTYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin 7a ÄÄNIHERKKYYS: Pelko 3 Väistää kääntämättä pois katsettaan 7b ÄÄNIHERKKYYS: Uteliaisuus 2 Menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa 7c ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä 7d ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan 8a AAVEET: Puolustus/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä 8b AAVEET: Tarkkaavaisuus 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista 8c AAVEET: Pelko 4 On enimmäkseen ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä 8d AAVEET: Uteliaisuus 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa 8e AAVEET: Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan 9a LEIKKI 2: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee 9b LEIKKI 2: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla 10 AMPUMINEN: 2 Häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön
Alla sama vielä videoin esitettynä. Kuva paikoitellen tärisee, sillä kuvaajaa paleli kovasti jo ennen Freyan kuvauksen alkamista!
Käsittely ja leikki 1
Takaa-ajo 1
Takaa-ajo 2
Aktiviteettitaso
Etäleikki
Yllätys
Ääniherkkyys
Aaveet
Leikki 2 ja laukaukset
Loppupalaute
7.10. Aino ja Keksi (E. Naroona) kävivät Turengissa suorittamassa kestävyys- eli AD-kokeen! AD-kokeessa tehdään 20km pyörälenkki n. 12-14km/h nopeudella kolmeen osaan jaettuna ja lopuksi lyhyt tottelevaisuusosuus. Keksin mielestä a) mentiin liian hitaasti, b) oli tosi siistiä ja c) olisi voitu ottaa uusinta ainakin kerran. Tuomari oli ihastellut kaunista ravia ja todennut, että koira on erittäin hieno 🙂 Onnea!
Syksy on saapunut sateineen ja illat pimenevät. Muutamana aamuna menneellä viikolla oli hyvin kylmä, mielikuva kesähelteistä on enää muisto vain.
Koirien kanssa ollaan puurrettu tasaista arkea. Päivät täyttyvät lenkeistä, töistä ja vähän treeneistäkin. Lempin kanssa aloiteltiin uudessa tokoryhmässä, alan pikkuhiljaa päästä perille saksalaissaukkokoiran mielen liikkeistä. Treenirepertuaariin on kuulunut tunnaria, vauhtiliikkeitä (ruutua, noutoja) ja olen vähän makustellut, mitä seuraamisen kanssa pitäisi seuraavaksi lähteä tekemään. Myös siirtymät ovat olleet tapetilla taannoisen pohjoisen reissun jälkeen. Meidän tokokoutsi oli sitä mieltä, että joulukuussa kisoihin, mutta saa nähdä, ei oteta paineita eikä pidetä kiirettä.
Lempi aloitteli viime viikolla agilityn alkeiskurssia. Saatiin ekalla kerralla paljon hyviä toistoja putkelle ja renkaalle, harjoiteltiin 2on2offia laatikolla ja tehtiin pieni ohjausharjoitus. Lempi oli tosi innokas ja reipas, työskenteli tosi hyvin ja keskittyneesti isossa häiriössä ja aika ahtaissa tiloissa. Tällä viikolla treenit jäivät osteopaattikeikan vuoksi väliin, mutta ensi viikolla mennään taas.
Mummujen kanssa ollaan tehty mielenvirkistystreeniä, molemmat ovat päässeet vähän rallyilemaan. Molempien silmät syttyvät loistoon, kun töitä on tarjolla, niin ihanat mummukaiset ❤ Ollaan aloiteltu juhlaviikkoa osteopaatin hoidossa, namutaskun nyörit ovat olleet löysemmällä kuin tavallisesti ja mummut ovat muutenkin saaneet erityishuomiota osakseen. Ovat ne niin korvaamattomat, ihanat ja niin kovin rakkaat ❤
Kuten tuossa jo useampaan otteeseen vihjasinkin, maanantaina käytiin Tampereella pikainen reissu Slotten Katriinan vastaanotolla. Mukavia uutisia saatiin jälleen kerran oikeastaan koko porukan osalta. Keksillä pyyhkii hyvin, niskasta korjattiin jotain hyvin pientä, mutta muuten kaikki on niin kuin pitääkin. Rinillä oli jotain pientä sille tyypillistä huollettavaa, mutta ei mitään isompaa tai huolta aiheuttavaa. Nevellä oli iliumin ja sacrumin/lannerangan viimeisen nikaman välissä vasemmalla joku pieni kipupiste, mutta muuten sekin porskuttaa hyvin, selässä rauhallinen tilanne meneillään. Molemmat mummut ovat ikäisekseen loistavassa kunnossa ❤ Lempillä hoidettiin niskaa, lisäksi sillä oli reidessä joku pieni lihasperäinen kireys. Tästä on hyvä jatkaa!
Meidän taloudessa on majaillut kohta viikon verran neljä koiraa, sillä yhteisomistustytteli Moira (Color Runs Ready for Success) on meillä juoksuhoidossa. Moira sujahti laumaan todella huomaamattomasti, on ollut meillä tosi rennosti. Lempi ja Moira löysivät hyvin nopeasti yhteisen sävelen, ja niillä on lenkillä hurjan hauskaa juosta ja leikkiä yhdessä. Kiva, kun on mahdollisuus päästä tutustumaan mahdollisesti tulevaan jalostuskoiraan ihan kunnolla arjen kautta ja ajan kanssa! Kuvia ei ole vielä otettua porukasta, kun joku on unohtanut vesihanan tuolla yläkerrassa päälle, mutta toivottavasti piakkoin paistaisi aurinko niin saisi kameraakin ulkoiluttaa!
Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!
Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!
Empputiimiläiset ovat taas pitäneet lippua korkealla ja aiheuttaneet kasvattajalle lisää ylpeyden aiheita!
Nekku (Empathica’s Hazelnuts) käväisi 8.9. Paraisten näyttelyssä hakemassa yhden varasertin lisää PU2-sijoituksella, tuomarina Lena Danker-Höglund.
Agilitykuulumisia tuli myös 8.9. kahdeltakin paikkakunnalta. Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasi Satakunnan piirinmestaruuksissa lainaohjaajan kanssa tuloksena kaksi 0-rataa, saaliina RKS:n seuramestaruus! Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa puolestaan kisasivat Seinäjoella australianpaimenkoirien rotumestaruuksissa, tuloksena 5vp, 10vp ja 0-rata, joilla irtosi 2-luokan rotumestaruus!
Helmi vasemmalla, Rufus oikealla
Viime sunnuntaina 16.9. oli jännittävä päivä, kun Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa suunnattiin Iisalmeen luonnetestiin, jonka tuomaroivat Jorma Kerkkä ja Jouni Hynynen. Mehän Ainon kanssa toki ollaan tiedetty Keksin olevan kultaa, mutta mukava siitä on saada myös mustaa valkoiselle.
Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Kuva lainattu Lindalta 🙂
Tämäkin kuva on Lindan ottama ❤
Viime viikonloppuna vietettiin mummujen 12-vuotissynttäreiden aktiiviosuus Haukkuvaaralla. Oltiin aika pienellä porukalla tällä kertaa, paikalla meidän lisäksi Pipsa Helmin kanssa sekä Aino ja Elli koirineen. Aino suunnitteli meille lennossa putkirallin, joka oli kovasti koirien mieleen ja tuotti ohjaajillekin riittävästi haastetta, sen jälkeen treenailtiin omaan tahtiin häiriössä kaikenlaista kivaa. Oli mukava ilta, kiitos kaikille!
Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!
Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!
Empathica's Blogi 