Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Syksy saapui

Syksy on saapunut sateineen ja illat pimenevät. Muutamana aamuna menneellä viikolla oli hyvin kylmä, mielikuva kesähelteistä on enää muisto vain.

DSC_0003

Koirien kanssa ollaan puurrettu tasaista arkea. Päivät täyttyvät lenkeistä, töistä ja vähän treeneistäkin. Lempin kanssa aloiteltiin uudessa tokoryhmässä, alan pikkuhiljaa päästä perille saksalaissaukkokoiran mielen liikkeistä. Treenirepertuaariin on kuulunut tunnaria, vauhtiliikkeitä (ruutua, noutoja) ja olen vähän makustellut, mitä seuraamisen kanssa pitäisi seuraavaksi lähteä tekemään. Myös siirtymät ovat olleet tapetilla taannoisen pohjoisen reissun jälkeen. Meidän tokokoutsi oli sitä mieltä, että joulukuussa kisoihin, mutta saa nähdä, ei oteta paineita eikä pidetä kiirettä.

Lempi aloitteli viime viikolla agilityn alkeiskurssia. Saatiin ekalla kerralla paljon hyviä toistoja putkelle ja renkaalle, harjoiteltiin 2on2offia laatikolla ja tehtiin pieni ohjausharjoitus. Lempi oli tosi innokas ja reipas, työskenteli tosi hyvin ja keskittyneesti isossa häiriössä ja aika ahtaissa tiloissa. Tällä viikolla treenit jäivät osteopaattikeikan vuoksi väliin, mutta ensi viikolla mennään taas.

DSC_0443DSC_0448

Mummujen kanssa ollaan tehty mielenvirkistystreeniä, molemmat ovat päässeet vähän rallyilemaan. Molempien silmät syttyvät loistoon, kun töitä on tarjolla, niin ihanat mummukaiset ❤ Ollaan aloiteltu juhlaviikkoa osteopaatin hoidossa, namutaskun nyörit ovat olleet löysemmällä kuin tavallisesti ja mummut ovat muutenkin saaneet erityishuomiota osakseen. Ovat ne niin korvaamattomat, ihanat ja niin kovin rakkaat ❤

Kuten tuossa jo useampaan otteeseen vihjasinkin, maanantaina käytiin Tampereella pikainen reissu Slotten Katriinan vastaanotolla. Mukavia uutisia saatiin jälleen kerran oikeastaan koko porukan osalta. Keksillä pyyhkii hyvin, niskasta korjattiin jotain hyvin pientä, mutta muuten kaikki on niin kuin pitääkin. Rinillä oli jotain pientä sille tyypillistä huollettavaa, mutta ei mitään isompaa tai huolta aiheuttavaa. Nevellä oli iliumin ja sacrumin/lannerangan viimeisen nikaman välissä vasemmalla joku pieni kipupiste, mutta muuten sekin porskuttaa hyvin, selässä rauhallinen tilanne meneillään. Molemmat mummut ovat ikäisekseen loistavassa kunnossa ❤ Lempillä hoidettiin niskaa, lisäksi sillä oli reidessä joku pieni lihasperäinen kireys. Tästä on hyvä jatkaa!

Meidän taloudessa on majaillut kohta viikon verran neljä koiraa, sillä yhteisomistustytteli Moira (Color Runs Ready for Success) on meillä juoksuhoidossa. Moira sujahti laumaan todella huomaamattomasti, on ollut meillä tosi rennosti. Lempi ja Moira löysivät hyvin nopeasti yhteisen sävelen, ja niillä on lenkillä hurjan hauskaa juosta ja leikkiä yhdessä. Kiva, kun on mahdollisuus päästä tutustumaan mahdollisesti tulevaan jalostuskoiraan ihan kunnolla arjen kautta ja ajan kanssa! Kuvia ei ole vielä otettua porukasta, kun joku on unohtanut vesihanan tuolla yläkerrassa päälle, mutta toivottavasti piakkoin paistaisi aurinko niin saisi kameraakin ulkoiluttaa!

DSC_0236Syyskuun alkuun mahtui myös surua, sillä tästä ihanasta porukasta yksi on poissa. Miten tärkeitä ja rakkaita ystävienkin koirista voi vuosien aikana tulla, ja kuinka ison aukon nämä jättävät jälkeensä lähtiessään!

DSC_0500Kauniita unia ihanin pieni spaaneli! ❤ Vie terveisiä kaikille rakkaille!

Empputiimiläiset ovat taas pitäneet lippua korkealla ja aiheuttaneet kasvattajalle lisää ylpeyden aiheita!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) käväisi 8.9. Paraisten näyttelyssä hakemassa yhden varasertin lisää PU2-sijoituksella, tuomarina Lena Danker-Höglund.

Agilitykuulumisia tuli myös 8.9. kahdeltakin paikkakunnalta. Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasi Satakunnan piirinmestaruuksissa lainaohjaajan kanssa tuloksena kaksi 0-rataa, saaliina RKS:n seuramestaruus! Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa puolestaan kisasivat Seinäjoella australianpaimenkoirien rotumestaruuksissa, tuloksena 5vp, 10vp ja 0-rata, joilla irtosi 2-luokan rotumestaruus!

Helmi vasemmalla, Rufus oikealla

Viime sunnuntaina 16.9. oli jännittävä päivä, kun Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa suunnattiin Iisalmeen luonnetestiin, jonka tuomaroivat Jorma Kerkkä ja Jouni Hynynen. Mehän Ainon kanssa toki ollaan tiedetty Keksin olevan kultaa, mutta mukava siitä on saada myös mustaa valkoiselle.

  • Toimintakyky +1a kohtuullinen
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +1 pieni
  • Taisteluhalu +2a kohtuullinen
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +3 vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +170 pistettä ja laukausvarma ❤

Alkuhaastattelu, leikki ja kelkka

Hyökkäys

Haalari ja tynnyri

Hyökkäyksen uusinta

Terävyys ja laukaukset

Loppupalaute

Mainokset


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤


2 kommenttia

Kesähellettä ja kasvattien tuloskuulumisia

Helteet ja aurinko löysivät odotetusti tiensä Suomeen heti loman loputtua. En pahemmin ole koskaan ollut helteen ystävä, joten en tästä mieltäni pahoittanut. Surkeaa viime kesää muistellen päätin jo varhain, etten valita auringosta ja lämmöstä kestivät ne miten pitkään tahansa. Pitäisi varoa päätöksiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia!

Koirien kanssa ei ole tarvinnut harkitakaan lenkkeilyä näillä keleillä. Päivisin käydään lyhyitä kävelyitä, ja päivän varsinainen lenkki on tehty järvessä uiden. Onneksi tämä liikuntamuoto on sopinut koirille vallan mainiosti, ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on edes yksi viilentävä ja virkistävä hetki päivässä, jolloin ei tarvitse hikoilla. Mummukoirille piti käydä ostamassa uimaliivit uimisen tueksi, mutta kyllä niiden nyt kelpaa polskutella!

Treenaamiset ovat jääneet helteen vuoksi myös vähemmälle. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa Haukkuvaaralla rallyvalmennuksissa. Kesä on ollut kovin kiireinen, joten valmennuksia on jäänyt paljon välistä. Työstämisen alla oli lähtöharjoituksia, sosiaalinen palkka, Keksin kanssa luopumistreeniä, Rinin kanssa ylivaikeaa oikean puolen seuraamista ja Lempi pääsi harjoittelemaan rallyhyppyä. Nosework-treeniä ollaan tehty vähän kotona.

Kesän hoitolaisia

Alkavalle elokuulle on paljon suunnitelmia. Olisi tarkoitus vähän reissata, tietenkin treenata, Lempin kanssa siirrytään toiseen tokovalmennukseen ja toiveissa olisi päästä agilityn alkeiskurssille. Loppukuun huipennuksena pidetään Empputreffit. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis!

Tuloskuulumisiakin on taas paljon päivitettävänä!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) on ryhtynyt oikeaksi kehäketuksi, sillä kesän aikana se on ollut Pilvin mukana useammassa näyttelyssä ja varsin mukavin tuloksin! Forssassa 9.6. Nekku oli portugalilaisen Rui Oliveiran kehässä upeasti PU2 kera vara-sertin!

”Good head. Nice shape. Good front and quarters. Would prefer lower tail carriage. Nice topline and front.”

34880768_10213852414837402_8039633540603707392_n

Seuraavana päivänä 10.6. Nekku oli Tuurissa Tarja Löfmanin kehässä, jälleen PU2 kera vara-sertin! Tästä mulla ei ole arvostelua. Heinäkuun puolella Nekku on kerennyt Porvoon näyttelyyn 28.7. Nina Jangerin kehään, josta tuloksena ERI2.

6v, mittasuhteiltaan oikea. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä otsapenger. Hieman ilmavat korvat. Pyöreät silmät. Hyvä ylälinja ja raajaluusto. Hyvä lantio. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeitteen laatu.

29.7. Nekku oli Mikkelin KV:ssä, jossa aussiet tuomaroi Lena Danker-Höglund, ja yllätti kasvattajan olemalla jälleen PU2 kera vara-sertin ja CACIBin!

6-vuotias uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät päänlinjat. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvällä työnnöllä tasapainoisesti. Miellyttävä luonne.

Tälle kesälle Nekulle on luvassa kuulemma vielä jokunen näyttely lisää, peukut pystyssä, että vara-sertit muuttuisivat jossain kohtaa oikeiksi 🙂 Paljon onnea hienoista tuloksista, Nekku on komea poika ❤

Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa on kisattu rallytokoa. Loman lopuksi käytiin Ylöjärven kisoissa 7.7. joissa tuomaroi Tytti Lintenhofer ja tuomariharjoittelijana Maria Riski. Radalle sattui työtapaturmina kaksi -10 virhettä sekä pari pienempää, joten tulos jäi tiukille, mutta jäljelle jäi kuitenkin 76 pistettä, tällä tuloksella sijoituttiin vielä kolmanneksi.

Haettiin Keksin kanssa Pop Dog ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta meitä ei huolittu mukaan. Tästä suivaantuneina (:D) ajelin kotikisojen sijaan 22.7. Orimattilaan (jonka piti olla melkein naapurissa, mutta eihän se ollutkaan), jossa kisoja tuomaroi Pia Heikkinen. Kisapäivälle sattui kova helle, joka joidenkin voittajaluokan koirien suorituksessakin näkyi, mutta Keku pisteli parastaan kuumuudesta huolimatta! Viimein saatiin kisoissa kaunis, ehjä suoritus, ja tuloksena 96 pistettä, luokkavoitto ja koulari RTK3 ❤ Kumpaakaan näistä kisasuorituksista ei ole videolla, mutta Keku teki töitä hyvin 🙂 Jatkossa sitten kuninkuusluokan haasteita kohti, hui!

38177013_10156470835372808_8990664197587075072_nKisamenestyshuuruissa shoppaillessa törmäsin tähän ihanaan pantaan, ja pakkohan se oli Keksille ostaa. Kettutytöllä pitää olla kettupanta 🙂

No niissä piirinmestaruuskisoissa 28.7. Jyväskylässä kisauransa korkkasi komeasti pikkuinen Moira (Color Runs Ready for Success), joka nimensä mukaisesti oli valmis menestymään – tuloksena alokasluokasta täydet 100 pojoa ja sillä sijoitus 2. Wau, paljon onnea Saila! ❤

37790622_10211931778786267_4751442755295641600_nVielä on kesää jäljellä


Jätä kommentti

Laiskan päivittäjän kärsimykset

Niin on päässyt hurahtamaan melkein 2kk edellisestä päivityksestä. Harkitsin jo edellisissä yövuoroissa päivittämistä, mutta sitten tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Nyt kirjoitettavaa on niin paljon, että täytyy jakaa urakkaa useampaan settiin. Joskopa juuri alkaneet yövuorot helpottaisivat kirjoitustaakkaa, tavoitteena yksi postaus per yövuoro. Katsotaan, miten toteutus onnistuu.

Tässä postausten välissä on tullut kesä! Nämä talviset kuvat ovat maaliskuun lopulta, kun lenkkeiltiin työkaverin staffityttö Sylvin kanssa. Nyt talvi ja lumet ovat muisto vain.

Kevät meni jotenkin väsymyksen ja sumun peitossa. Töissä on ollut tosi kova kiire ja aika raskastakin, joten ei ole ollut ihan hirveästi ylimääräistä energiaa. Koirien kanssa ollaan lenkkeilty, treenaamiset ovat olleet nyt vähän vähemmällä. Yksi syy on, että puolitin valmennuspaikkani – vuorotyö tekee tosi vaikeaksi sitoutua säännölliseen treenaamiseen tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin. Nyt valmennukset ovat joka toinen viikko.

Toinen iso syy treenitaukoon on, että Lempin tokoilut lössähtivät ihan kunnolla hieman tokokurssin päättymisen jälkeen. Se teki kyllä kurssin ajan niin nousujohteista treeniä, että ajattelin jossain vaiheessa takapakin tulevan, mutten odottanut sen tulevan ihan näin kokonaisvaltaisena. Se alkoi jätättää seuraamisessa, ottaa ihmeen paljon häiriötä, kiertää hyppyjä, muuttui epävarmaksi ruudussa, leikki ei kiinnostanut ja nameilla ei saatu parannusta fiilikseen. Oli siis pakko ottaa aikalisä niin koiralle kuin ohjaajallekin. Mielessäni toivoin sen olevan tekemässä juoksua (mitä se mielestäni on tässä tehnyt vuodenvaihteesta lähtien), ja sen antavan selityksen kummalliselle käytökselle.

Ongelmavyyhdin selvittelyn aloitin hieronnalla, ja kyllähän hoidettavaa löytyi. Se tuntui ensimmäisellä hoidolla kuitenkin aukeavan ihan hyvin, joten en pitänyt kovaa kiirettä toisen hieronnan kanssa. Viime viikolla hieroin Lempin uudestaan, ja raasu oli vasemmalta puolelta ihan tukossa. Ehkä ensimmäinen hieronta sai aikaan sen, että syvemmältä nousi esiin lisää hoidettavaa. Mietin jo, että täytyykö kiirehtiä seuraavaa osteopaattiaikaa. Nyt toisen hieronnan jälkeen liike on näyttänyt onneksi paremmalta, joten ehkä pärjätään kesäkuun puolelle, jolloin koko lössillä on seuraavat hoidot.

Tove on edelleen yksi Lempin parhaista ystävistä

Aloitti Lempi sitten huhtikuun lopussa sen kauan odotetun ensimmäisen juoksunkin. Raasu oli kyllä ihan pihalla ja hämmennyksissään hormonaalisesta tilastaan. Juoksut vaikuttavat kyllä tasoittaneen nuorin teinarin mielenmaisemaa – tai oikeastaan se on palautunut sellaiseksi kuin se oli ennen vuodenvaihdetta.

Lemppari on siis pitänyt nyt treenitaukoa, mutta on päässyt aina mukaan katsomaan, kun muut treenaavat. Laumavietin hyödyntäminen on osoittautunut aika hyväksi keinoksi nostattaa teinarin motivaatiota työskentelyyn. Otin tässä viikolla parina iltana testimielessä pienet tokopätkät lenkin varrella Lempparin kanssa, ja olipa se innokas! Seuraamispaikka oli taas löytynyt, kontakti piti ja treenipätkässä oli iloinen ilme. Löysin myös treeninamin, joka saa Lempin menemään ihan sekaisin (ja syömään sormet käsistä) – Naturis-makkara. Joskopa tästä suosta vielä noustaan 🙂

Treenitauon jälkeen käytiin Vaajakosken S-marketin pihassa meidän hakuporukan kanssa tekemässä häiriötreeniä tottikseen. Meni hirmuisen hienosti! Lempillä oli kova työ hillitä itsensä, kun ympärillä oli niin paljon ihania ihmisiä. Kuvat otti Venla.

Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) treenailevat meidän kanssa samassa hakuporukassa, tässä pari kuvaa heidän tottispätkästä.

DSC_0158

Joensuussa ollaan vierailtu tässä kevään mittaan usein

Mummukoirat porskuttelevat menossa mukana reippaasti. Elämä niiden kanssa on jotenkin niin seesteistä ja helppoa – ne toimivat kuin ihmisen mieli. Lempi on kyllä teinikoiraksi myös varsin mutkaton, mummut eivät sen kotkotuksista juurikaan välitä, joten se ei saa laumalta juurikaan vahvistetta höpsötyksiinsä. Tässä kevään mittaan Lempin touhut ja teineilyt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että sen lukeminen ja ymmärtäminen on helpompaa, joten tilanteiden ennakointi sujuu mukavammin. Alan myös hiljalleen päästä sen mielenmaisemasta jyvälle. Helpottaa kummasti, kun tietää, miten pitää missäkin tilanteessa reagoida, että saa koiran toimimaan toivotulla tavalla.

Mummujen treenikatsauksia sen verran, että Neve on mennyt ihan hurjasti viime talvesta eteenpäin noseworkissä! Etsintöihin on tullut vauhtia ja tehokkuutta lisää, ja vähän laiskaksi jääneistä kotitreeneistä huolimatta Neve on alkanut reagoida myös laakerinlehden ja laventelin hajuihin. Pitäisi katsella kisakalenteria, jos löytyisi jostain kohtuumatkan päästä 1-luokan kisoja.

Rinin kanssa käytiin pääsiäisenä kotikisoissa rallyilemassa. Kisoissa otettiin taas takapakkia. Rini oli hyvässä vireessä kisapaikalla, toimi lämmittelyissä mukavasti, mutta itse kisaradalla se oli tosi levoton, piippasi viimeistä kylttiä lukuun ottamatta koko radan ja teki taas erikoisia sovelluksia kylttitehtävissä. Alan olla aika keinoton meidän kisaamisen kanssa, tuntuu tosi kurjalta viedä koiraa kisatilanteeseen, kun näkee ja kuulee, ettei sillä ole kivaa radalla. Videolla tekeminen ei näytä omaan silmään pahalta, mutta jos ottaisi verrokin treenitilanteesta, niin meininki olisi ihan erilainen. Treeneissä ongelmaa ei ole, Rini on siellä rento, keskittynyt ja innokas.

Täytyy muuten jakaa täällä Lempparin hajuerotteluratavideo! Lempi on tehnyt tässä keväällä aina ohjaajan aktivoituessa vähän noseworkkiä ja edistyy siinä hurjaa kyytiä. Tämä video otettiin maaliskuun lopussa nosework koulutusohjaajakurssia varten. Lemppari on niin pätevä ja hassu 🙂

Lemppari ja Neve ovat ihan erottamattomat. Jos ollaan omalla porukalla lenkillä, niin jossain vaiheessa lenkkiä aina rallitetaan yhdessä. Olen yrittänyt saada leikkiä videolle, mutta mokomat ovat niin viisaita, että näkevät, kun kaivan puhelimen esiin, ja leikki loppuu siihen. Hauska on katsella niiden menoa, kun molemmat selkeästi nauttivat toistensa seurasta.

Ehkä osa kevään raskaudesta on johtunut siitä, että Hilda on ollut paljon mielessäni. Ei vielä ole tullut päivää, etten Hildaa ajattelisi ja ikävöisi, mutta huomaan työstäväni taas uutta vaihetta surutyössä. Jollain tapaa tuntuu, että on vähän helpompi olla itsensä kanssa, ja yritän opetella olemaan syyllistämättä itseäni siitä. Viimekeväinen epävarmuus, onko mulla lupa omistaa pentua kaiken tapahtuneen jälkeen, on muuttunut kiitollisuudeksi, että Lempi on meillä. Se on niin hauska, korvaamaton ja rakas hömelö ❤

Huhtikuussa käytiin moikkaamassa Lempin Sepi-veljeä. Kovasti oli samaa näköä ja olemusta sisaruksissa, joskin Lempi on kaksikon tosikko ja Sepi pelle 😀

Tulosrintamalla Empputiimiläiset ovat tällä kertaa käyneet hakemassa näyttelyarviointeja. 1.5. oli Lahdessa ryhmänäyttely, tuomarina tiukkaa linjaa pitänyt Marianne Holm.

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) AVO ERI1

”Urosmainen, hyvässä lihaskunnossa. Tyypillinen, vahva pää. Riittävä kaula. Tilava, tiivis runko. Hyvä raajaluusto. Niukka polvikulma. Askeleen tulisi olla tehokkaampi, takatyönnön voimakkaampi.”

Noa (Empathica’s Norris) AVO-EH4

”Kevyt, litteäluustoinen uros. Kolmiomainen pään profiili. Hyvä kaula. Hyvä rintakehän muoto & tilavuus. Kovin tehoton ravi, löysä & korkea edestä, takaa ponneton.”

Nada (Hazelmoor Empress Empathica) AVO-H

”Kovin niukassa kunnossa esiintyvä kauttaaltaan kapea narttu, jolla kovin luisu lantio. Kapea pää. Riittävä kaula. Puutteellinen eturinta. Sopiva luusto, mutta ulkokierteiset käpälät. Liikkuu ahtain tehottomin askelin.”

Nekku kävi vielä viime viikonloppuna Parikkalassa Maija Mäkisen arvioitavana hakemassa AVO EH1 seuraavalla arviolla:

6v. Maskuliininen uros, joka voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan. Hyvä pää, hyvin kiinnittyneet korvat, jotka voisivat asettua paremmin. Pyöreät silmät, hyvä purenta. Kaunis kaula. Tasapainoiset kulmaukset. Eturaajat eivät ole aivan suorat. Hyvä runko ja luusto. Hyvä askelpituus. Liikkuu hyvin takaa, löysästi edestä, selkää rullaa hieman liikkeessä. Hyvä turkki, miellyttävä käytös.”

Onnea meidän kehäketuille, kaikilla osallistuneilla on ainakin se pakko-H nyt plakkarissa! Sitten voikin keskittyä muihin karkeloihin 😀


2 kommenttia

Loma kohta lusittu

Juhannusta vietetään, ja ensi viikolla pitäisi palata loman jälkeen taas takaisin sorvin ääreen. Kolme viikkoa meni tuskastuttavan nopeasti. Tuskastuttavan lomasta teki ahdistus lomafiilikseen pääsemisestä, ja kun fiilistä ei vaan meinannut löytyä, sitten iski lomamasennus – kohta se on ohi. Toisaalta ei ole ihme, että kolme viikkoa ei riittänyt kerätyn stressikuorman purkamiseen. Lomalla ei olla tehty mitään ihmeellistä, ollaan oltu vaan. Suunnittelin treenaavani koiria paljon enemmän, tekeväni paljon enemmän. Loman suurin ansio oli olohuoneen seinän tapetointi ystävän kanssa sekä käsitöiden tekeminen. Koirien kanssa on lenkkeilty ja vähän treenattu.

Kasvatinomistajat ovat tehtailleet taas tuloksia koirilleen, toivottavasti muistan listata kaikki:

  • Rufus (E. Wishmaster) nousi lainaohjaajan ohjaamana agilityssä 3-luokkaan
  • Keksi (E. Naroona) tekaisi tokon alokasluokasta toisen 1-tuloksen
  • Messi (E. Naldo) sai Ellin ohjaamana piirinmestaruusrallykisoista 81p, luokkavoiton ja koularin RTK3
  • Morris (E. Neville) sai ERIn hienolla arvostelulla Rauman näyttelystä australialaistäti Glenda Gollerin kehässä

”Solidly built dog. Moderate bone. Intelligent expression. Good balance of scull to muzzle. Well angled front & rear. Ground covering, smooth gait.”

  • Jesse (Hazelmoor Yerry Yammer) Neven sijoituspentueesta sai RTK2-koularin 96p:n suorituksella
  • Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) sai ERIn hienolla arvostelulla Suomussalmen näyttelystä Tuula Savolaisen kehässä. Jogi tehtaili tuossa aiemmin keväällä itselleen myös RTK4-koularin, se on tainnut jäädä aiemmin täällä mainitsematta

”4-vuotias. Hyvät mittasuhteet, ihannekokoinen. Oikealinjainen pää, hyväasentoiset hieman leveälle kiinnittyneet korvat. Hyvä eturinta, hyvin kulmautunut edestä, melko voimakkaasti takaa. Tilava runko, hyvä raajaluusto. Yhdensuuntainen edestakainen liike, sivuliikkeessä joustava pitkä askel. Hyvä turkki ja häntä.” 

Lisäksi Helmi (E. Neytiri) on käynyt muutamissa mölliagikisoissa tekaisemassa nollia ja hakemassa palkintoja, Vilppu (E. You Are Not Alone) oli mätsärissä BIS1. Onnea kaikille, kasvattaja pakahtuu ylpeydestä! 🙂

Loma alkoi kesäkuun alussa kimppalenkillä Freyan ja Vilpun sekä omistajiensa kanssa. Keli oli ihana, ja kamerakin tarttui taas mukaan. Pointsit mulle valokuvaamisessa aktivoitumisesta!

Penskoilla oli kivaa keskenään eikä vauhtia lenkin varrelta puuttunut, kuten alla olevista kuvakollaaseistakin käy ilmi.

Virallisia posetuskuviakin piti tietysti ottaa kasvun seuraamiseksi ja muistoiksi pentuajoilta. Tässä vaiheessa lenkkiä pennut olivat tietenkin jo ihan kuolaisia ja hiekkaisia!

Vilppu (E. You Are Not Alone) liki 5kk

Freya (E. Listen To My Story) liki 5kk

Lempi (Two Coast’s Rala) 3,5kk

Loman ensimmäisellä viikolla Lempi kävi hakemassa toiset rokotuksensa, painoa oli silloin 10,7kg. Pentu oli yhtä reipas eläinlääkärissä kuin edelliskerrallakin. Rokotusten välissä jouduttiin kertaalleen käymään lekurissa lievän silmätulehduksen vuoksi, mutta se parantui hyvin silmätipoilla. Lempin muissa kasvu-uutisissa mainittakoon, että etuhampaat ovat vaihtuneet, ja se on käytännössä täysin sisäsiisti.

Vesalan kesää.

Keksistä (E. Naroona) otettiin uuden tuuhean turkin kunniaksi myös uusia seisomakuvia. Kekulla ikää 2v3kk.

DSC_0110

Myös Lempi poseerasi jälleen, ikää 16,5vkoa

Keksillä ja Lempillä synkkaa edelleen, Keksi on pohjattoman kärsivällinen leikeissään.

Vesalan lenkin varrelta otettiin kuvia värikoodeittain.

Juhannusviikon alussa paistoi aurinko, joten kameraa ulkoilutettiin taas, tällä kertaa ilta-auringossa. Pellolle tuli kaunis valo ja kuvia napsittiin paljon. Joitakin valittuja paloja tässä.

Mummukoirille pidettiin lihashuoltopäivä yhtenä sateisena päivänä, molemmat olivat sen tarpeessa. Askel on huollon jälkeen noussut taas hieman kevyemmin, ja molemmat ovat niin hyväntuulisia. Ihanat mummut ❤

Keksiltä sen sijaan ei vauhtia puuttunut!

Lempin kanssa aloitettiin loman alussa kisapentuvalmennuksessa Ellin ryhmässä. Nopeasti se oppii ja oivaltaa, kun osaa vaan merkata oikeat suoritukset oikea-aikaisesti. Samassa ryhmässä treenaavat Vilppu ja Freya ovat häirinneet paljon vähemmän kuin etukäteen odotin, Lempi keskittyy hienosti työskentelyyn. Mukava on ollut touhuta pennun kanssa ja taas haastaa hieman itseäänkin.

DSC_0204Tällaisella kuvalla toivotettin tänä kesänä hyvää juhannusta kaikille ystäville. Lempin mielestä elämä on ratkiriemukasta!

DSC_0541

Kaverikuva. Edelleen katse etsii yhtä joukosta puuttuvaa. Hiljattain tuli kuluneeksi puoli vuotta ilman Hildaa. Ei päivää, ettei Hibe olisi ajatuksissa, ikävä on valtava…


Jätä kommentti

Osteopaatilla ja kisahuumaa

17392920_10155045356697808_1855581945_nViikolla lenkkeiltiin Saijan ja Ruutin kanssa. Perhepotretti oli pakollinen. Myös Rossu oli mukana.

Perjantaina suunnattiin taas Tampereelle koiria hoidattamaan Katriina Slotten vastaanotolle.

Ensimmäisenä hoidettavana oli Keksi. Edellisestä hoidosta on aikaa melko tarkalleen 3kk, tuossa välissä Keksi on pari kertaa hierottu. Leikatun jalan reisi- ja sääriluu sekä lantio olivat pysyneet suorassa, jes! Keksi oli porukasta parhaassa kunnossa, vatsan puolella oli ihan pientä kireyttä jossain syvemmällä, mutta se todennäköisesti oli enemmänkin liukkaista keleistä johtuvaa. Keksi pärjäilee jalkansa kanssa varsin hyvin, parhaita mahdollisia uutisia siis taas kerran ❤

17351371_10155045356647808_832452984_n

Lyylistä tiesin hoidettavaa löytyvän enemmänkin, sen takaliike on ollut melkoista siksakkia ja selästä puuttui jousto. Lantionpohjasta löytyi hoidettavaa ja lantio oli vinossa, mutta Lyylin keho lähti hienosti heti korjaamaan tilannetta hoidon myötä. Liike näytti heti hoidon jälkeen tosi paljon paremmalta. Lyyli on palautunut synnytyksen ja pentujen jäljiltä hyvin. Se oli tuossa pentujen aikaan aika kuivassakin kunnossa, mutta muutaman ruokakokeilun jälkeen sopiva ruoka löytyi ja saatiin tilannetta korjattua. Vieläkin Lyyli on vähän hoikka, mutta tilanne ajan kanssa varmasti korjaantuu.

17392681_10155045356587808_1288041577_nLyyli pääsi kylpyyn vielä ennen kotiutumista. Korvakarvojakin vähän siistittiin.

Rinillä oli lantiossa ja lanneselässä kipeät kohdat, mutta se selvästi nautti hoidettavaksi pääsemisestä, ja vaste oli taas tosi hyvä. Se on ollut aiempaakin riemuisampi hoidon jälkeen, olo ilmeisesti tuntuu aiempaa paremmalta, kun saatiin kipukohdat hoidettua. Toivottavasti liukkaat kelit muuttuisivat pian parempaan, tää talvi on ollut ihan kamala.

17360743_10155045356422808_296522695_nMummukoirat ovat arvostaneet pentujen jäljiltä siivottua ja laitettua olohuonetta, onhan siellä paljon viihtyisämpää! Niin ihanaa, kun pentuja olikin kasvattaa, oli myös ihana saada verhot takaisin ikkunoihin, pahvit pois lattialta ja matot tilalle.

Neve olisi luultavasti (osteopaatinkin mielestä) ollut hyvässä kunnossa, jos se ei olisi liukastunut pahasti pari viikkoa sitten. ”Tiskirättiliukastumisen” takia selkärangan nikamissa oli veikkausrivi vetämässä, lapa väärässä asennossa, kylki ja lanneranka kipeä. Liukastuminen näytti tosi pahalta omaankin silmään, ja vähän jännitin, miten se liikkuu sen jälkeen, mutta arjessa en ole huomannut sen olevan kipeän oloinen. Hoidettaessa se oli sitä kuitenkin selvästi, Neve rauhoittuu yleensä hoidettavaksi hyvin, mutta nyt se pyrki hanakasti pois ja yritti suojella kipeää kylkeään käymällä makuulle aina sille puolelle. Onni onnettomuudessa, että liukastumisesta oli niin vähän aikaa, joten se ei ollut aiheuttanut vielä vahinkoa pehmytkudostasolle. Hoidolla oli hyvä vaste. Nevellä oli myös niskassa ilmeisesti stressin seurauksena jokin hoidettava alue. Neve reagoi tosi voimakkaasti Hildan kuolemaan ja mun olotilaan, joten en ihmettele, että se oli kerännyt stressiä kehoonsa.

Seuraavan kerran mennään hoidettaviksi heinäkuun puolivälin tuntumassa, silloin on jo kesä.

Lyyli jäi tosiaan samalla reissulla omaan kotiin, joten lauma pieneni entisestään. Keksi on ollut meillä viikonlopun hoidossa tuomassa vähän nuoren koiran energiaa kuvioihin. Kyllä koti tuntuu hiljaiselta, kun jäädään mummukoirien kanssa kolmestaan.

17409643_10155045356477808_1540835638_nKeksi toimi loppuviikosta virallisena pikkuleivänpaistovahtina. Se toimi myös makutuomarina, joskin vain omasta tahdostaan. Se osaa olla melkoinen sika ja varas, mutta eihän sille pitkään voi varkauksista murjottaa. Pilalle lellitty kakara!

Viikonloppuna saatiin iloisia kisatuloksiakin, sillä Messi (Empathica’s Naldo) tekaisi Ainon kanssa ensimmäisen LUVA-nollan Kuopiossa ja komeasti vielä luokkavoiton kera! Paljon onnea Aino, Saila ja Messi, tällaisia uutisia on niin ihana saada 🙂 Saila oli niittänyt menestystä kisoissa enemmänkin Mimmi-karjiksen kanssa, tosi mahtavaa!

Rallytokossa kisauransa korkkasi viikonloppuna Morris (Empathica’s Neville). Tulosta ei tällä kertaa tullut, mutta arvokasta kokemusta senkin edestä. Onnea Neea ja Morris kisauran korkkauksesta ja parasta mahdollista tsemppiä jatkoon, onnistuminen oli niin pienestä hienosäädöstä kiinni!

Sunnuntaina näyttelyuransa aloitti puolestaan 10kk ikään ehtinyt Nada (Hazelmoor Empress Empathica) Seinäjoen ryhmiksessä, jossa tuomaroi Marjatta Pylvänäinen-Suorsa. Arvostelusta kuultaa läpi keskeneräisyys. Nada oli esiintynyt hienosti ja oli tosi lunkisti näyttelypaikalla, se on tärkeintä 🙂 Tuloksena JUN-H.

”Kookas, riittäväluustoinen narttu. Riittävät mittasuhteet. Hyvä vahva kallo. Hieman kevyt kuono. Korkealle kiinnittyneet korvat. Hyvä kaula ja selkä, pitkä lantio. Runko vielä kevyt ja matala. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu takaa kovin kapeasti, liikkeessä takakorkea. Turhan korkea-asentoinen häntä. Hyvä karvanlaatu. Tehokas pitkä sivuaskel.”

Tuomarit saavat olla mitä mieltä haluavat, mutta minusta Nada on hurjan kaunis ❤ Kuvat ovat tammikuun lopulta, Linda kuvasi 🙂


Jätä kommentti

Turun KV 22.1.2017 agilitykisat

Morris (E. Neville) korkkasi Emppiksistä ensimmäisenä tämän näyttelyvuoden viime viikonloppuna, Turun KV:ssä tuomaroi tanskalainen Carsten Birk.

”Good size & proportions. Could have more width to the skull. High set well carried ears. Excellent expression, good bite. Excellent neck & back. Good depth of chest & length of legs. Could have more bone and move with more reach & drive. Nice coat. Ok temperament.”

Morris sai nuorten luokassa ERIn ja oli luokkansa kolmas, kelpo tulos nuorelle pojanklopille! Onnea paljon Neealle ja Jyrylle!

img_1185

Tämmöisen kuvan löysin Facebookista erään aussietuttavan sivulta, kuvan (c) Satu Anttonen.

Reija ja Rufus (E. Wishmaster) kisasivat jälleen aksassa, tuloksena pari 10vp:tä ja hylly. Onnea! Rufus jatkaakin tovin aksaamista lainaohjaajan kanssa tästä eteenpäin, Reija palaa toivottavasti puikkoihin sitten loppuvuoden puolella 🙂