Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Paimennustaipumustesti Kerimäellä 26.7.2020

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna meillä oli S-pentueen pentuetreffit jännän äärellä – pohjoisessa asuvaa Vipsiä lukuun ottamatta oltiin koko porukan kanssa Kerimäellä testaamassa pentueen paimennustaipumuksia! Viiden S-pennun lisäksi mukana oli adoptiopoika Sokka. Testin tuomaroi Mari Morko.

Olimme koko porukalla lueskelleet ahkerasti kisasääntöjä ja -ohjeita taipumustestistä, mutta kenelläkään meistä ei ollut entuudestaan kokemusta, mitä testissä oikein tapahtuu. Testi oli kokonaisuudessaan mukavan rento tapahtuma – tuomari ohjeisti koko ajan, miten ohjaajan pitää toimia. Testi jakautui kahteen osioon: sosiaalisuus- ja hallittavuusosioon sekä itse paimennustaipumuksen testausosioon.

Sosiaalisuusosiossa kaikki aamupäivän ryhmän koirat (juoksuisia lukuun ottamatta) kokoontuivat ohjaajineen rinkiin. Tuomari kutsui jokaisen yksitellen suoritusjärjestyksessä luokseen, jolloin koira halutessaan sai tervehtiä tuomaria. Sen jälkeen ohjaaja luki sirulukijalla koiran sirunumeron, jonka jälkeen palattiin takaisin omalle paikalle.

Hallittavuusosiossa tuomari ohjeisti reitin, jota pitkin ohjaajan piti koiran kanssa kävellä. Ensimmäisellä suoralla avustaja paukautti kepillä ison metallisäiliön kylkeen. Ääni ei ollut kova, eikä meidän porukasta kukaan reagoinut ääneen. Tämän jälkeen avustaja otti kytketyn koiran pideltäväkseen siksi aikaa, että ohjaaja käveli vähän matkan päässä olevan rakennuksen kulmalle ja kutsui koiraa. Kun koira tuli luokse, se päästettiin irti ja käveltiin lyhyt kieppi rakennuksen ympäri ja noustiin kivistä rinnettä ylös. Osa koirista irtosi vapaana ollessaan ohjaajasta enemmänkin, mutta kaikki olivat hyvin hallittavissa. Kierroksen jälkeen palattiin lähtöpisteelle, jossa koira kytkettiin kiinni, ja osio oli siinä. Kaikki pääsivät paimennusosioon.

Paimennusosioon koirat menivät luonnollisesti yksitellen. Ensin koira oli hihnassa, ja sen kanssa kierrettiin ison pyöröaitauksen ympäri – lampaat olivat pyörössä. Kierroksen jälkeen käveltiin aitauksen ohi alamäkeen n. 50m, päästettiin vähäeleisesti koira irti ja palattiin kiertämään pyöröä. Tässä kohtaa meidänkin porukassa alkoi näkyä eroja: osa ei vielä näyttänyt isommin kiinnittävän huomiota pyörössä oleviin lampaisiin. Sara alkoi käyttää silmää aika varhain, ja vapaana ollessaan se pyrki juoksemaan aitauksen toiselle puolelle tasapainottamaan. Fila esitteli itsenäisintä työskentelyä juoksemalla isoa pyöröä ympäri.

Itse pyörön sisällä kaikki osoittivat taipumuksia paimentamiseen. Maaru, Sara ja Puhti työskentelivät tosi upeasti tuomarin kanssa ja ottivat vastaan ohjausta. Haba oli hieman epävarma uusilla lampailla ja kun ohjaajalta ei tullutkaan koko ajan selkeitä ohjeita. Se esitteli hyviä pätkiä, muttei parasta osaamistaan. Filassa eli vahvasti Neve-mummun henki – sillä riitti vauhtia vaikka muille jakaa, ja se sai vähän noottia siitä, että se ei ottanut tuomarilta ohjausta vastaan juurikaan 😀 Porukan nuorimmainen Sokka kyseli paljon vahvistusta ja apuja ohjaajalta, mutta osoitti omaavansa paimennustaipumuksia.

Paimennustaipumustesti sujui kaikilla hienosti, olen valtavan ylpeä koko porukasta! ❤ Kaikki läpäisivät testin!

  • Maaru (E. Shaula) PAIM-T ERI
  • Sara (E. Soraya) PAIM-T ERI
  • Puhti (E. Sirius) PAIM-T ERI
  • Haba (E. Saros) PAIM-T H
  • Fila (E. Sinope) PAIM-T H
  • Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) PAIM-T H
Meidän ihana porukka! Vasemmalta Fila, Sara, Maaru, Puhti, Haba ja Sokka ❤

Tästä on hyvä jatkaa paimennustreenejä! Oli ihana nähdä sisaruksia näinkin monta yhdessä, tämä oli kovasti kaivattua vastapainoa karsealle viime vuodelle! Nuka ja Nemi kulkivat ajatuksissa mukana koko päivän, tuntuu yhä niin väärältä ja epäreilulta, että kumpikaan ei ole enää täällä…

Perinteisiin kuuluu, että otetaan posetuskuvia aina tapaamisissa, niin otettiin tälläkin kertaa! Sara jäi kuvaamatta, mutta se on kyllä tällä hetkellä niin kalju karvanlähdön ansiosta, ettei se ole kuvissa oikein edukseen.

Maaru 1,5v
Puhti 1,5v
Haba 1,5v
Fila 1,5v
Keksi-mama (E. Naroona) 5,5v
Sokka 11kk


1 kommentti

Pennut melkein 5vkoa

Aika rientää ja vuorokaudesta loppuu tunnit! Päivät ovat olleet ihan täynnä ohjelmaa, ei tässä ehdi kuin miettiä, missähän välissä ehtisi bloggaamaan.

Pennuilla on käynyt vieraita tasaiseen tahtiin. Perjantaina kävi kasvatinomistajia, Tiina ja Vips (E. Salacia) saatiin viikonlopuksi yökylään. Vips oli tosi kivasti pentujen kanssa, paljon oli samoja elkeitä kuin Saralla. Lauantaina pennut saivat olla pitkälle päivään ihan rauhakseen, kun me ihmiset jännitimme FF-pentueen luonnetestejä (siitä enemmän edellisessä postauksessa). Illalla pennut saivat huomiota runsain määrin, kun ystäviä (pääasiassa kasvatinomistajia) tuli meille pentuja katsomaan. Menin jossain kohtaa laskuissa sekaisin, mutta laskeskelin, että yli kymmenen ihmistä meillä kävi illan aikana. Tosi kiva ilta, juttua olisi riittänyt kaikkien kanssa enemmänkin 🙂

Sunnuntaina pennuilla kävi kahdet vieraat ja Linda, kyllä nää aika kovia ovat jo seurustelemaan ihmisten kanssa. Tällä viikollakin vieraita tulee vielä, mutta vähän viime viikkoa maltillisemmin.

4,5-viikkoisotokset

Pentujen kanssa on ulkoiltu takapihalla useita kertoja päivässä, ja aika hyvin tarpeetkin ovat tulleet sinne. Kolme ensimmäistä päivää pennut lähinnä kiljuivat ulkona ja pyrkivät sisälle, mutta nyt ulkoilu sujuu jo mukavammin. Pissoja tulee sisälle väkisinkin, pitäisi olla haukkana kyttäämässä, jos joku pennuista herää. Maisa oli tänään ihana – se pyysi päästä ulos ja meni suorinta tietä nurmikolle tarpeilleen! Ihan uskomatonta, miten nopeasti nämä oppivat, kun oppimiselle antaa mahdollisuuden. Keskenään pennut eivät ulkona ainakaan vielä juuri viihdy, ihmisen pitää olla seuraneitinä. Alla jokuset videot ensimmäisiltä ulkoiluilta. Viime päivinä olen ollut liian koomassa ottaakseni videokuvaa, mutta yritän ryhdistäytyä!

Pentujen kehitys on mennyt ison harppauksen taas eteenpäin, mutta se on valitettavasti tietänyt myös loppua pitkille yöunille. Selviän iltatouhuilta nukkumaan yleensä puolenyön aikaan, ja pennut ovat perjantaista alkaen herättäneet viimeistään kuudelta. Huomenna yritän saada pennut muutettua alakertaan – päivät ne ovat alhaalla jo viettäneet, mutta yöksi olen kantanut ne vielä yläkertaan.

Eilen pennuilla oli ensimmäinen kunnollinen automatka, sillä meidät kutsuttiin Tianan mökille Lievestuoreelle! Valtaosa pennuista kiljui vain alkumatkan – Maisa ulvoi melkein perille asti. Perillä viriteltiin pennuille aitaus pihalle, reippaasti kaikki lähtivät tutkimaan uutta ympäristöä ja seurustelemaan ihmisten kanssa. Kamera oli matkassa, mutta kuvattua tuli vähän vähemmän, tässä alla reissun onnistuneimpia otoksia. Paluumatka sujui vähän hiljaisemmissa merkeissä, Maisa ulvoi edelleen, mutta uuvahti n. 10min huudettuaan.

Hiljalleen olisi tarkoitus aloitella autoilun ja ulkoilun harjoittelua myös muualla enemmänkin. Huomiselle on suunnitteilla päiväretki Lindan ja perheen luo, suunnitelmissa on käyttää pennut myös ainakin yhdessä treenihallissa. Katsotaan, mitä kaikkea muuta kivaa keksitään ja ehditään 🙂 Eläinlääkärin tarkastukseenkin täytyy vielä varata aika – saa nähdä, minne sen saa varattua, kun tuntuu, että kaikki ovat lomalla. Terveystarkastuksen pystyy tekemään melkeinpä missä vaan, mutta toivoisin silmäpeilauksen järjestyvän samalle keikalle.

Meemi melkein 5vkoa. Meemi on kovin leikkisä, sosiaalinen ja reipas pentu. Siitä löytyi yllättävän äänekäs puoli, kun pennut ulkoilivat ensimmäisiä kertoja – tuntui, että huusi ulkoilujen alusta loppuun asti ihan tauotta. Se käyttää kehoaan aika tehokkaan näköisesti ulkona. Esittelin tänään pennuille imurin, Meemi oli ainoa, joka ei paennut nojatuolin taakse vaan jäi lähettyville seuraamaan tilannetta.

Mahti melkein 5vkoa. Kiroileva siili on pysynyt kiroilevana siilinä – on se täpäkkä! Se pärrää kauhean tosissaan (ainakin omasta mielestään), kun aikuiset lempeästi ohjaavat sitä tai leikkivät sen kanssa. Mahti antaa itsestään itsenäisimmän vaikutelman. Sisaruksiensa kanssa leikkiessään leikeistä ei yleensä puutu ääntä. Mahti rauhoittuu aika kivasti, se taitaa edelleen nukkua pennuista eniten. Se harvemmin protestoi äänellään mitään, vaikka ei kyllä ole jäänyt epäselväksi, etteikö ääntä tarvittaessa löytyisi.

Maisa melkein 5vkoa. Ehdin jo melkein huolestua, kun Maisa ei ole erottunut joukosta enää äänekkäimpänä, että mitä sille oikein on tapahtunut. No onneksi se autoilureissu paljasti huolen olleen turha 😀 Maisa tutkiskelee ulkona aika reippaasti uusia paikkoja, tarttuu leikeissä pitkähäntäisiä sisaruksiaan hännästä ja viihtyy ihmisten sylissä. Maisa on ensimmäisten joukossa aina lähdössä ulos, ja yleensä viimeinen, joka täytyy käydä ihan hakemassa sisälle.

Molly melkein 5vkoa. Molly jää pennuista helposti ehkä jopa huomaamatta – se ei ole kauhean äänekäs, kauhean vauhdikas. Mollylla on paljon omia bisneksiä, joiden parissa se viihtyy, vaikka tykkää kyllä myös leikkiä sisarusten kanssa. Se on pennuista ehkä rauhallisin. Minusta sen kehitys tulee vähän omalla kaarellaan hieman muita jäljessä. Molly on tytöistä yleensä ensimmäinen, joka rauhoittuu nukkumaan, se saattaa myös makoilla ja seurata rauhassa muiden puuhia. Hyvin varhaiskypsän oloinen pentu tavallaan!

Mega melkein 5vkoa. Jos joku katsoo syvälle silmiin ja näkee sydämeen asti, niin se on tämä! Megan häntä on yleensä asennossa, jonka voitte havaita alimmasta kuvasta – ihan samalla tavalla Nada kantoi häntäänsä pienenä 😀 Megassa on paljon äitiään! Se on pennuista kontaktinhaluisin, kutsuttaessa se on yleensä ensimmäisenä ihmisen luona ja se myös hyvin viihtyy ihmisen läheisyydessä. Se on ollut pennuista Mollyn kanssa tasaisimman oloinen.

Metku melkein 5vkoa. Metkusta on tullut nimensä veroinen – viikonloppuna tuli testattua, että sen sitkeys kantaa aika pitkälle – se huusi liki pari tuntia, kun se olisi halunnut seuraa yläkertaan muista kuin sisaruksistaan. Ei ole kovin nöyrän tai herkän oloinen tämä äijä, mutta on se aika symppis tyyppi iloisen ja heiluvan häntänsä kanssa silloin, kun se ei huuda 😀 Leikeissään se on metkuilija, aina se saa napattua jotakuta kiinni niin, että toiselle tulee huutoitku. Tämän tyypin touhujen perään pitää siis vähän katsella, nuoriherra on ehtinyt maistaa johtoa ja nahkaista nojatuoliakin. Rysän päältä kiinni jäädessään se katsoo viattoman näköisenä silmiin: ”olen melko varma, että se en ollut minä!”

Hauska on seurata, miten pennuista alkaa hiljalleen erottua omia persoonia! On nää aika ihania tyyppejä!

Tulosuutisissa kerrottakoon, että Nuppu (Titangus Daracha) ja Mari kisasivat viime viikonloppuna paimennuksessa! Lauantaina Nuppu tienasi itselleen esikokeesta 88 pistettä ja hienon tittelin PAIM-E! Sunnuntaina parivaljakko jatkoi kisaamista 1-luokassa, sieltä tuloksena 94p ERI ja toinen titteli PAIM1, sijoitus 1. Ihan mielettömän hienoa, paljon onnea taitaville paimentajille! ❤


Jätä kommentti

PAIM-E Two Coasts’ Rala

Huh, ne on ohi – sekä koiran että ohjaajan ihan ensimmäiset paimennuskisat! Huh!

Kisojenalusviikolla nukuin vielä ihan hyvin, mutta vatsassa alkoi muljahdella ikävästi. Koesääntöjen lukeminen sai aikaan ahdistuksen. Kenraalitreenit menivät ihan kivasti, tehtiin peruskuljetusta ja poispäin ajoa. Ne tuntuvat niin pieneltä osalta kokonaisuutta, vaikka toki muodostavat aika olennaisen osan.

Torstaina ajettiin Joensuuhun, jotta saadaan perjantaina vielä rauhoittua (lue: panikoida) rauhassa. Käytiin pitkällä lenkillä ja minä päätin, ettei koesääntöjen lukeminen enää tässä kohtaa vaikuta lopputulokseen. Nukuin kisoja edeltävänä yönä alle 5 tuntia, ja aamulla herätessäni mietin miljoonaa syytä olla menemättä. Kisapaikalla jännitti niin kamalasti, että oksetti. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi jännittänyt mitään näin paljon!

Aus2Kumpi lie tiukempana tässä kuvassa – ohjaaja vai koira? (c) Riika Kivirinta

Kisapaikalla arvottiin suoritusjärjestys, ja pelkäsin pettämättömän arpaonneni tekevän mulle tepposet jälleen kerran. No tuli todettua, että ystävälläni Marilla arpaonni on vielä huonompi 😀 Me saimme Lempin kanssa suoritusvuoron 3, mikä oli oikeastaan aika optimaalinen. Rataan tutustuminen helpotti hetkellisesti oloa, mutta jännitti, osataanko me kaikkea samassa maksetussa harjoituksessa. Sain rauhassa katsoa ja kuvata Marin ja Lystin suorituksen, kerkesin seuraavan koiran aikana kävelyttää vielä Lempiä ja valmistautua tulevaan suoritukseen. Se oma vuoro koitti vaan niin kovin pian.

Mietin vielä portilla, jonka avaamisesta suoritus alkaisi ja kello lähtisi käyntiin, että käännynkö takaisin. Olin jännityksestä ihan kipsissä. Avasin portin, mutten osannut päättää, menenkö sisään vai lähdenkö ulos, joten suoritus alkoi vähän kankeasti, kun meinasin jäädä jumiin Lempin haettua lampaat mulle. Lempi oli hyvin innokas, se kokosi lampaat ympärilleni niin tiiviisti, että mun oli tosi vaikea kävellä, ja ensimmäisiin minuutteihin en jännitykseltäni saanut edes käskysanoja suustani.

IMGP4330(c) Merja Tiainen

Selvittiin isolle laitumelle kahden portin ohi, ja aloin hiljalleen päästä irti kipsistä. Siihen mennessä meidän pysäytykset olivat olleet aika huonoja, Lempi tietysti aisti, että ohjaaja ei ole ihan kartalla ja tilanteen tasalla. Lempi on paimennuksessa aika vahva. Radalla tuli vastaan kuvitteellinen tien risteys, ja koiran piti pysäyttää lauma. Sain käskytettyä Lempin lauman eteen ja pysäytettyä sen kerrasta, aloin ilmeisesti löytää taas ääneni. Sen verran aikaisin olin ennakoinut pysäytystä, että tästä meni pistemenetys, mutta Lempi sai pidettyä lampaat paikallaan sillä aikaa, kun kävin katsomassa, ettei ”tiellä” tullut rekkoja, ja matka jatkui. Laidunnuksessa Lempi sai taas pidettyä lampaat, vaikka vähän jännitti, pääsenkö lampailta pois. Näillä lampailla oli voimakas veto ihmiseen, joten niiden luota lähteminen ei ollut ihan helppoa.

Aus3Lempi pitää lampaat paikallaan ohjaajan tarkistaessa, ettei tiellä kulje rekkoja 😀 (c) Riika Kivirinta

Paluumatka sujui vähän jouhevammin, porteilla oli vähän ahdasta paikoitellen, mutta Lempi työskenteli ihan hyvin. Loppujen lopuksi saatiin rata käveltyä loppuun, jätettyä lampaat aitaukseen. Me selvittiin hengissä! Aitaukselta pois kävellessä minusta tuntui, että pyörryn ihan justiinsa, niin huojentuneelta olo tuntui suorituksen jälkeen.

IMGP4323Laidunnus (c) Merja Tiainen

Pistemenetyksiä tuli eniten lampaiden otossa häkistä ja uudelleenhäkityksestä, lisäksi Lempin ”ylityöskentely” ja mun käskytys veivät pisteitä. Pottiin jäi kuitenkin suorituksen jälkeen 79/100 pistettä, se riitti hyvään arvosanaan ja PAIM-E-koulutustunnukseen! Olin tosi ylpeä meistä – meidän ekat kisat ja saatiin kuitenkin tulos! Aina on varaa parantaa, mutta kokonaisuutena näin nuorelta koiralta ja kokemattomalta ohjaajalta ihan kelpo suoritus!

Sunnuntaina kisattiin sitten jo 1-luokassa. Meidän tavoitteet oli oikeastaan jo saavutettu, kun esikoe oli mennyt läpi, joten mua ei jännittänyt läheskään niin paljon. Suoritusvuoroarvonnassa saatiin päivän viimeisen suorittajan osa. Rata oli profiililtaan sama kuin lauantaina muutamaa portin muutosta lukuun ottamatta.

aus4Teinarilla on kuljetuksessa vauhtia (c) Riika Kivirinta

Myös sunnuntaina meidän isoimmat haasteet olivat häkistä otto ja uudelleenhäkitys. Lempi kuljetti paremmin, kun olin itse paremmin tilanteen tasalla ja kartalla. Radan alun ja lopun välissä olevaan työskentelyyn olen tosi tyytyväinen! Tein itse porteilla varmasti aloittelijan virheitä vääränlaisella sijoittumisella enkä saanut koiraa aina ihan sinne, minne itse olin ajatellut. Laidunnuksessa tulin jättäneeksi koiran niin lähelle lampaita, että lampaat valuivat hetken laidunnettuaan koiran ohi luokseni. Kerran Lempi myös lähti vartiointitehtävästä hakemaan lampaat mulle. Loppuhäkityksessä tuli pieni härdelli, kun kolme lammasta karkasi portin välistä porttia sulkiessani. Laidunnuksesta ja tuosta lampaiden karkuuttamisesta tuli meidän isoimmat pistemenetykset.

IMGP4332Kuljetusta (c) Merja Tiainen

Me saatiin 1-luokasta tulos kuitenkin! Pisteitä jäi 45/75, joka riitti hyvään arvosanaan, mutta sillä ei saa koulutustunnusta, eli 1-luokan kisat kutsuvat vielä. Mutta olin taas tosi tyytyväinen Lempiin ja itseeni, treenin ja kokemuksen myötä saadaan varmasti 1-luokka joskus selvitettyä! Tuomarin kommenttina oli, että nuori koira tarvitsee vielä lisää malttia ja keskittymiskykyä, mutta työskentely oli sunnuntaina parempaa kuin lauantaina. Kokeneempi ohjaaja olisi varmaan saanut paremman tuloksenkin, mutta jostain on aloitettava 🙂 Saatiin ainakin roppakaupalla kokemusta, opittiin ihan valtavasti uutta ja treenattavien asioiden lista sai aika paljon lisäystä.

IMGP4331(c) Merja Tiainen

Lempi oli kisojen nuorin osallistuja. Kisoja seuranneella viikolla Facebookin muistot paljastivat meidän olleen ensimmäisissä paimennustreeneissämme vuosi aiemmin. Siihen nähden ollaan edistytty aika huimasti, en vielä vuosi sitten tainnut ihan vakavissani ajatella paimennuksessa kisaamista. Vuosi on ollut antoisa ja opettavainen. Itselle oli tosi opettavaista katsella muiden suorituksia ja toisaalta nähdä myös, että kokeneemmatkaan ohjaajat eivät aina onnistu – ihan sama juttu lajissa kuin lajissa. Koirillakin on erilaisia päiviä, niin hyviä kuin huonoja. Tärkeintä on osallistua, yrittää ja antaa itselleen ja koiralleen mahdollisuus onnistua.

IMGP4335Varmasti jäi töitä tekemättä, tuumaa Lempi. (c) Merja Tiainen