Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kasvattien tuloskimaraa

Blogipäivitykset ovat laahanneet, aika ja energia ovat menneet Rinin menetyksestä toipumiseen ja pennun kasvattamiseen. Selasin blogia ja havaitsin, että omien koirien kisatuloksia lukuun ottamatta edelliset tulospäivitykset ovat heinäkuun alkupuolelta, joten aloitan päivitykset niistä. Tämä blogipostaus on siis omistettu kasvattien menestykselle.

10.7. oli Oulussa KV-näyttely, jossa esiintyi kasvateistani Bree (E. Sweetheart) junnuluokassa, tuomarina Nina Janger. Breelle hienosti EH2, 13kk ikäinen koira saa ollakin vielä keskeneräinen. Lisään arvostelun jälkikäteen, mulla ei ollutkaan sitä tallessa itselläni.

Leo

11.7. Leo (E. Maybe I’m a Lion) jatkoi rallytokossa kisaamista lainaohjaaja-Hannan kanssa, tuloksena toinen hyväksytty tulos 80 pisteellä! Kova helle oli hieman verottanut parasta terää tekemisessä, mutta hyvä tulos siitä huolimatta!

13.7. Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) ja Venla kisasivat rallytokossa komeasti 100 pisteen suorituksella, sillä irtosi myös luokkavoitto sekä uusi hieno koulari RTK2!

31.7. Sirpa ja Haba (E. Saros) korkkasivat ensimmäisinä Emppuina nosework-kisat eikä paremmin olisi voinut mennä – tuloksena kaikkien etsintälajien kokeesta täydet 100p, kolmas sija ja ensimmäinen luokkanousuun oikeuttava tulos!

31.7. kisattiin myös ASCA-paimennusta Etelä-Suomessa, siellä Emppuperhettä edustivat lammaspaimennuksessa Mari ja Nuppu (Titangus Daracha). Nupulle sieltä 80 pistettä ja ensimmäinen Q koularia varten!

7.8. oli näyttely Kokkolassa, jossa tuomaroi rotutuomari Päivi Eerola. Tiina ja Vips (E. Salacia) suuntasivat sinne hakemaan harrastus-H:ta, mutta saivat kotiintuomisiksi pykälän parempaa eli EH:n! Arvostelu on mukavaa luettavaa:

”Erinomainen sukupuolileima. Saisi olla raajakkaampi pituuteensa nähden. Reilu lanneosan pituus. Hyvin ilmeikäs, narttumainen pää. Lavat voisivat olla taaksepäin asettuneemmat. Sopiva luusto. Tasapainoinen ravi. Erinomaisessa, lihaksikkaassa kunnossa. Esiintyy kauniisti edukseen.”

Vipsin kuvat otti Timo Rautio.

7.8. oli näyttely myös Savitaipaleella, jossa Emppuja edusti veteraanikehissä Nekku (E. Hazelnuts), tuomarina Maja Horvat. Nekulle kotiintuomisina ERI, SA ja toinen SERT, ja Nekku oli vielä VSP ja VSP-veteraani! Arvostelussa luki näin:

”Excellent type, size and proportions. Nice head. Excellent neck, topline and tailset. A little bit open in front. Excellent back angulations. Moves well with good temperament. Excellent coat condition. Excellent presentation.”

ROP/VSP-kuvan on ottanut Juuli Ahonen, Nekun seisomakuvan Pilvi Uotila.

7.8. Leo (E. Maybe I’m a Lion) ja lainaohjaajansa Hanna kisasivat Pohjois-Hämeen piirinmestaruuskisoissa rallytokoa viimeistä kertaa alokasluokassa – tuloksena upeat 96 pistettä, titteli RTK1 ja joukkue voitti piirinmestaruuksissa hopeaa!

15.8. Tiina ja Vips (E. Salacia) kisasivat tokon avoimesta luokasta komean 1-tuloksen 283,5 pisteellä!

21.8. Nekku (E. Hazelnuts) teki Emppuhistoriaa Kouvolan näyttelyssä Saija Juutilaisen kehässä, jossa se sai ERIn, SAn, kolmannen SERTin, oli VSP ja ROP-veteraani – ja viimeisen sertin myötä sai FI MVA-tittelin! Nekku on ensimmäinen (ainoa ja ehkä vielä viimeinenkin?) kasvattamani Suomen muotovalio ❤ Suurensuuret kiitokset Pilville Nekun näyttelyprojektiin tarttumisesta!

”9,5v. Malliltaan hyvä veteraani, jolla sopiva luusto ja käpälät. Hyvä pään sivukuva, purenta ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi. Hyvä karvanlaatu ja väri. Yhdensuuntaiset liikkeet, sujuva sivuaskel. Varsin mallikas uros hyvällä luonteella.”

22.8. Nekku kävi vielä Heinolan näyttelyssä Tanya Ahlman-Stockmarin kehässä hakemassa ERIn ja oli ROP-veteraani.

”Maskuliininen, hyvänkokoinen uros, jonka toivoisin lyhyemmäksi rungon mittasuhteita. Lanneosa saisi olla lyhyempi, syvä kallo-osa, joka myöskin on turhan pyöreä. Ulkonevat silmät. Turhan paksut huulet, joiden tulisi olla tiiviimmät. Hyvä kaulan pituus. Riittävästi kulmautunut edestä. Kokoon sopiva raajaluusto, mutta pehmeyttä ranteissa. Hyvä takaosa ja karvapeite. Liikkuu yhdensuuntaisesti. Ylälinjan tulisi olla tiiviimpi liikkeessä.”

4.9. Linda ja Bree (E. Sweetheart) kisasivat tokossa avoimessa luokassa, ja sieltä napsahti heti 1-tulos 288 pisteellä!

4.9. Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) kisasivat puolestaan agilityssä 3-luokassa kotikisoissa, sieltä kotiintuomisina yksi nollavoitto ja ensimmäinen agilityserti!

5.9. Ari ja Haba (E. Saros) kisasivat kotikisoissa agilityä 1-luokassa, hyppyradalta tälle kaksikolle ensimmäinen voittonolla ja LUVA!

Lopuksi palaan vielä epäkronologisesti 21.8. jolloin Kuopiossa Haukkumajalla järjestettiin mh-luonnekuvaus, siellä oli kuvattavana neljä S-pentueesta: Haba (E. Saros), Maaru (E. Shaula), Vips (E. Salacia) sekä Sara (E. Soraya). Kuvaajina toimivat rodun harrastajakonkari Jorma Kerkkä sekä Tiina Rissanen. Päivä oli todella mielenkiintoinen, ja oli ihana, kun näinkin moni samasta pentueesta pääsi samaan kuvaukseen. Sisaruksissa oli paljon samaa, Kerkkäkin sanoi kolmannen kuvauksen jälkeen, että onpa tasaista porukkaa 🙂 Tässä alla yhteen koottuna kaikkien neljän arvioinnit sekä videot kiinnostuneille katsottaviksi. Saran ja Maarun loppupalautteet jäivät kuvaamatta, sen verran jännitti videokameran akkuvirran riittävyys.

1a KONTAKTI, tervehtiminen

1 torjuu kontaktia, murisee tai yrittää purra

2 välttää kontaktia vetämällä hännän koipien väliin

3 hyväksyy käsittelyn

4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 ylitsepursuava kontaktinotto, hyppii, vinkuu, haukkuu, jne.

1b KONTAKTI, yhteistyö

1 ei lähde vieraan ihmisen mukaan

2 lähtee mukaan haluttomasti

3 lähtee mukaan, mutta ei kiinnostunut testinjohtajasta MAARU

4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta VIPS, HABA, SARA

5 lähtee mukaan halukkaasti, ylitsepursuavan kiinnostunut testinjohtajasta, vinkuu, hyppii, haukkuu jne.

1c KONTAKTI, käsittely

1 torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

2 välttää, vetää hännän koipien väliin tai hakee tukea ohjaajasta

3 hyväksyy käsittelyn VIPS, MAARU, SARA

4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla HABA

5 hyväksyy ja vastaa ylitsepursuavalla kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii HABA, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti VIPS

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

2b LEIKKI 1, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, HABA, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu

1 ei tartu

2 tarttuu viiveellä, päästää irti, pitää, muttei vedä vastaan HABA, SARA

3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan VIPS

4 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, kunnes tj päästää otteensa MAARU

5 tarttuu heti koko suulla, vetää vastaan, tempoo, ravistaa, myös passiivisen osan ajan

3a TAKAA-AJO

1 ei aloita VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 aloittaa, mutta keskeyttää

3 aloittaa tai juoksee hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan VIPS 2.

4 aloittaa kovalla vauhdilla päämäärähakuisesti, jarruttaa saaliilla

5 aloittaa heti kovalla vauhdilla, juoksee saaliin ohi, voi kääntyä

3b TARTTUMINEN

1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään VIPS 1. HABA 1. HABA 2. MAARU 1. MAARU 2. SARA 1. SARA 2.

2 ei tartu, nuuskii saalista VIPS 2.

3 tarttuu epäröiden tai viiveellä

4 tarttuu heti ja päästää

5 tarttuu heti, pitää saalista suussa väh. 3sek

4 AKTIVITEETTITASO

1 tarkkailematon, kiinnostumaton, ei aktiivinen

2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata VIPS, MAARU, SARA

3 tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen, yksittäisiä aktiviteetteja

4 tarkkailevainen, aktiviteetti tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen HABA

5 vaihtelee nopeasti aktiviteetteja osion aikana / rauhaton koko ajan

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus

1 ei kiinnostu avustajasta

2 kontrolloi, esiintyy taukoja SARA

3 kiinnostunut, seuraa avustajaa ilman taukoja VIPS, HABA, MAARU

4 kiinnostunut, haluaa lähteä perään, yksittäisiä lähtöyrityksiä

5 hyvin kiinnostunut, haluaa lähteä perään, toistuvia lähtöyrityksiä

5b ETÄLEIKKI, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. osassa

3 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. osassa

5 osoittaa useampia uhkauselkeitä osion 1. ja 2. osassa

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus

1 ei saavu avustajan luo MAARU, SARA

2 saapuu avustajan luo, kun hän on aktiivinen ”linjalla”

3 saapuu piilossa olevan puhuvan avustajan luo

4 saapuu avustajan luo matalana ja/tai viiveellä

5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua VIPS, HABA

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu

1 ei osoita kiinnostusta MAARU, SARA

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

3 leikkii, voi tarttua varovaisesti, ei vedä VIPS

4 tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen

5 tarttuu, vetää vastaan, ei irrota HABA

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö

1 ei osoita kiinnostusta HABA, MAARU, SARA

2 aktivoituu, mutta keskeyttää

3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

4 on aktiivinen avustajan kanssa, osoittaa kiinnostusta myös passiivista avustajaa kohtaan VIPS

5 kehottaa myös passiivista avustajaa leikkiin kanssaan

6a YLLÄTYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy SARA

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan VIPS, MAARU

4 pakenee korkeintaan 5m HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja joitain hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja hyökkäyksiä, jotka voivat päättyä puremiseen

6c YLLÄTYS, uteliaisuus

1 menee haalarin luo, kun se on ensin laskettu maahan / ei mene ollenkaan HABA

2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa MAARU, SARA

3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee haalarin luo ilman apua VIPS

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii haalarin kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii haalarin kanssa väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko

1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

2 kyykistyy ja pysähtyy

3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan MAARU, SARA

4 pakenee korkeintaan 5m VIPS, HABA

5 pakenee enemmän kuin 5m

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus

1 ei mene katsomaan

2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa HABA, MAARU, SARA

3 menee laitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä

4 menee laitteen luo, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen

5 menee laitteen luo ilman apua VIPS

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko

1 ei minkäänlaisia temponvaihteluita tai väistelyä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pieni niiaus tai temponvaihtelu jollain ohituskerralla

3 niiaus tai temponvaihtelu yhdellä ohituskerralla, joka pienenee toisella ohituskerralla

4 niiaus tai temponvaihtelu, joka pysyy samanlaisena väh. kahdella ohituskerralla

5 osoittaa suurin mitoin pelkoa tai jokaisen ohituskerran myötä kasvavaa pelkoa

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus

1 ei osoita kiinnostusta VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

3 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta väh. kahdella ohituskerralla

4 puree tai leikkii laitteen kanssa, kiinnostus vähenee vähitellen

5 puree tai leikkii laitteen kanssa väh. kahdella ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio

1 ei osoita uhkauselkeitä VIPS, HABA, MAARU, SARA

2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

3 osoittaa useampia uhkauselkeitä pidemmän ajan aikana

4 osoittaa useampia uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä

5 osoittaa uhkauselkeitä ja useampia hyökkäyksiä

8b AAVEET, kontrolli

1 yksittäisiä vilkaisuja, sen jälkeen ei kiinnostusta / ei kiinnostu lainkaan

2 katselee aaveita silloin tällöin

3 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, pitkiä taukoja. esim. kumpaakin puolet ajasta tai koko matkan vain toista aavetta HABA, SARA

4 kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita, lyhyempiä taukoja VIPS, MAARU

5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko

1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla MAARU, SARA

2 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, pientä välimatkanottoa HABA

3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä VIPS

4 pysyttelee pääasiassa ohjaajan takana, vaihtelee paon ja kontrollin välillä

5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee

8d AAVEET, uteliaisuus

1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa HABA

2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa SARA

3 menee katsomaan, kun ohjaaja seisoo vieressä VIPS

4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puolitiehen MAARU

5 menee katsomaan ilman apua

8e AAVEET, kontaktinotto aavepukuiseen avustajaan

1 torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä / ei mene ajoissa

2 hyväksyy avustajan tarjoaman kontaktin, muttei vastaa siihen

3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin

4 ottaa itse kontaktia avustajaan VIPS, HABA, MAARU, SARA

5 intentiivista kontaktinottoa avustajaan, voi esim. hyppiä tai vinkua

9a LEIKKI 2, leikkihalu

1 ei leiki

2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta HABA

3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii VIPS, MAARU, SARA

4 aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

5 aloittaa hyvin nopeasti, leikkii hyvin aktiivisesti

9b LEIKKI 2, tarttuminen

1 ei tartu

2 ei tartu, nuuskii esinettä

3 tarttuu viiveellä tai etuhampailla VIPS, MAARU, SARA

4 tarttuu heti koko suulla HABA

5 tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

10 AMPUMINEN

1 ei osoita häiriintymistä, kontrolloi nopeasti ja on sen jälkeen täysin välinpitämätön MAARU

2 vähenevää kontrollia leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön SARA

3 kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa leikkiin/passiivisuuteen

4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä tms. vasten, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen VIPS, HABA

5 häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta / ohjaaja luopuu ampumisesta

Summa summarum – keneltäkään tästä nelikosta ei saatu mh:ssa esille aggressiota missään osiossa, kaikki palautuivat hyvin. Itsenäisyydessä jonkin verran on nähtävillä eroja, Vipsistä ja Habasta näkyi, että niiden kanssa on treenattu hakua, Vipsistä mielestäni myös, että sillä on ehkä muihin verrattuna enemmän vahvistettu nimenomaan koiran omaa kykyä ja rohkeutta ratkoa tilanteita. Laukauksissa kukaan ei osoittanut pelkoa, Vips oli ainoa, joka vähän näytti merkkejä, että laukaukset jännittivät, mutta treenillä on paljon tehtävissä. Hauskat ja niin kivat nuoret koirat meillä!

Melkoinen lista tuloksia useasta eri lajista, valtavasti onnea kaikille ja kiitos! ❤

Ihanan perhepotretin otti Marjut Köylijärvi. Kuvassa vasemmalta oikealle Vips, Sara, pentueen emä Keksi (E. Naroona), Maaru ja Haba ❤


Jätä kommentti

Vielä hetki lomatunnelmissa

Reissuväsymystä ilmassa

Loma alkaa olla ohi ja karu paluu arkeen edessä. Ensimmäinen varsinainen lomaviikko lomailtiin Joensuussa, joka oli kuin pätsi – kuumimpana päivänä +33 astetta. Porukat olivat onneksi hankkineet aittaan ilmastointilaitteen, se oli ihan pelastus! Ei haitannut hellekelit, kun sisällä oli koirien viileä olla ja saatiin yöt hyvin nukuttua. Joensuussa ei paljon lyhyitä kävelyitä pidempiä lenkkejä tehty, mutta uitiin päivittäin.

Moiran uimakouluharjoitukset ovat jatkuneet, Joensuussa alkoi näyttää jo vallan hyvältä!

Joensuun turneella oli luvassa yhdet kisatkin – siellä oli sopivasti rallytokon iltakisat! Kun samana iltana oli tarjolla sekä voittaja- että alokasluokan radat, niin minä tuumasin, että eiköhän maksimoida hyöty ja lähdetä kahdella koiralla. Lempin kanssa tehtiin tosi hyvä voittajaluokan rata, jonka ainoaksi isoksi virheeksi jäi mun selän takana tehty ylimääräinen istuminen, mitä en tietty voinut korjata, kun en sitä nähnyt. Pistepottiin jäi kuitenkin 88 pistettä, joten ihan asiallinen tulos 🙂 Tämä oli Lempin toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Sara sai loman aikana jo toisen kisakirjan ja kisadebyytin rallytokon alokasluokassa. En ole sanan varsinaisessa merkityksessä tehnyt Saran kanssa rallya ihan hirveästi, mutta sen seuraaminen on niin vahvaa, että uskalsin lähteä kokeilemaan. Ainoa meille epävarma tehtävä on askeltehtävä, missä koiran pitää seisoa, istua ja mennä maahan – ja siinäkin vain seisominen tuottaa haasteita vähäisten toistojen vuoksi. No siellähän se kylttitehtävä kisaradalla oli, ja päätin jo ennen ratasuoritusta, että kerran voin sen kokeilla uusia, mutta jos ei onnistu, niin en jää hinkkaamaan. Seisominen ei radan osana vielä tällä kertaa onnistunut, mutta se ei pahemmin harmittanut – Sara teki muuten tosi hyvän radan! 86 pistettä ja ensimmäinen hyväksytty tulos alokasluokasta! Saran radan sain videollekin, se tässä alla.

Joensuusta tultiin kotiin kaksi viikkoa sitten maanantaina, keskimmäinen lomaviikko oli onneksi sen verran viileämpi, että päästiin maanantaina Saran agitreeneihin. Sara teki 12 keppiä tauon jälkeen suorilla oikein, ihan mahtavaa! Muuten tehtiin paria pientä ratapätkää, oli vähän haasteellinen rata, mutta Sara teki hommia hyvin. Viikolla meillä kävi pari rotuuntutustujaa ja pennunkyselijää vierailulla, torstaina Tiina tuli Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) kanssa meille. Perjantaina oli edessä Tampereen keikka Katriinan luo koiria hoidattamaan.

Tampereella tavattiin Marja-Leenaa, Jaria, Mindyä ja Taikaa (E. Eyes On Me) ohimennen, mustikkitytöt kävivät Katriinalla myös hoidossa. Taikalla oli ollut takapäässä hoidettavaa. Taika oli ihana oma symppis itsensä, se tervehti hillityn innokkaasti ja olisi viihtynyt rapsuteltavana varmaan koko loppupäivän. Heidän seurueensa lähti jatkamaan matkaa, ja minä pääsin seuraamaan Vipsin hoitoa. Vips oli koko porukasta parhaassa kunnossa.

Rini on ollut minusta hoidon tarpeessa jo kuukausi sitten, kolmen kuukauden hoitoväli alkaa olla sille liian pitkä. Rinillä oli niskassa joku isompi jumi, mikä häiritsi nestekiertoa ja kaikkea muutakin niskasta eteenpäin. Rini vastasi hoitoon ihan superhyvin, kerta toisensa jälkeen sitä hämmästellään. Itse uskon taustalla olevan, että Riniä on hoidettu niin säännöllisesti viimeiset 7 vuotta, enkä usko, että Rini olisi elänyt näin vanhaksi ilman säännöllistä hoitoa. Mummu on hoidon jälkeen liikkunut taas paremmin ja ollut muutenkin levollisempi. Olen varannut syksylle muutamia hoitoaikoja, että on mahdollisuus käyttää mummua tarvittaessa useammin. Alla heinäkuun alussa otettuja posetuskuvia, Stiina kuvasi!

Sara oli tosi paljon parempi kuin viimeksi, jotain pientä hoidettiin lantiosta, mutta muuten mun salamanterilla menee oikein mukavasti. Saran käytöksestä hoidon aikana voi päätellä tosi paljon, missä kunnossa se on – jos se on ihan vänkyrällä, sen on tosi hankala asettua hoidettavaksi, ja jos se on hyvässä kunnossa, se nukkuu koko hoidon ajan.

Lempikin oli ihan hyvässä iskussa, sillä oli jonkin verran kalvokireyttä. Olen itse sitä hoitaessani huomannut, että nyt, kun on uitu paljon eikä treenattu mitään kovin raskasta, Lempi on pysynyt paremmassa kunnossa. Uiminen olisi etenkin Lempille tosi hyvä kombo agilityn treenaamisen kanssa, täytyy katsoa, saisiko jostain kerättyä pennoset kasaan, että käyttäisi sitä talvella koirauimalassa vähän säännöllisemmin uimassa. Sara hyötyisi uimisesta varmasti myös.

Lauantaina 24.7. oli Ainon koulutus JATilla, olin ilmoittautunut sinne sekä Lempin että Saran kanssa. Kisaaville ja mölleille oli eri radat, mikä toi kartturille vähän haasteita. Oli tosi kivat ja hyödylliset treenit, sopivassa suhteessa tekniikkaa, irtoamista ja vauhdin hurmaa. Saralle setti oli hieman pitkä, toisella kierroksella se alkoi selvästi jo väsyä, ja sen seurauksena estefokus vähän rakoili. Lempistä en väsymistä niinkään huomannut, se tykitti hyvin, mitä nyt joistain takaakierroista vähän väännettiin. Saran treeneistä on näköjään kaikki parhaat palat videolla, Lempin treeneistä vain jälkimmäinen kierros, video alla. Mun jalka on ollut kesän ajan pääosin tosi hyvä, mutta lauantaina koulutuksessa juoksemista tuli sen verran enemmän, että se vähän kipuili.

Koulutuksen jälkeen tulin pyörähtämään kotona, suihkun ja pikapakkausten jälkeen suunnattiin Ainon luo, ja pakkauduttiin kahdeksan koiran kanssa Ainon tilaihmeeseen. Matka kohti Vantaata alkoi! Ihana Mari tarjosi meidän valtavalle laumalle yösijan, lämmin kiitos vielä tätäkin kautta! ❤ Samalla moikattiin Noaa (E. Norris) ja Nuppua (Titangus Daracha).

Sunnuntaina 25.7. suunnattiin heti aamusta Ojankoon, jossa odottivat ASCA-agilitykisat! Olin ilmoittanut Lempin kaikille kuudelle radalle. Aloitettiin aamu korkkaamalla elite jumpers. Ensimmäisellä radalla Lempi veti nenälleen ensimmäisellä hypyllä, ja mulla meni siitä pasmat niin sekaisin, että rata oli vähän räpiköimistä. Radan lopussa Lempi vielä karkasi putkeen. Toinen rata oli jo parempi, siinä harmillisesti yksi rima tuli alas, kun sijoituin itse huonosti koiran eteen, muuten ihan kivaa menoa. Video tässä alla.

Jumpersien jälkeen vuorossa olivat gamblers-radat. Ensimmäinen gamblers-rata oli meidän paras rata koko päivänä, sieltä saatiinkin Q, voitettiin ja Lempi sai uuden tittelin GS-N! 🙂 Video alla:

Toinen gamblers-rata tehtiin löysin rantein, koska ei ollut tulospaineita. Päivän viimeisenä oli regulars-radat, joista toinen näytti profiililtaan sellaiselta, että sieltä olisi voinut olla tulos ihan tehtävissäkin. Lempillä tuli tosin jo ensimmäisellä radalla joku ihme juttu, se alkoi kieltäytyä kontakteista, juoksi vain niiden ohi. Ensimmäisellä radalla yritin sitä kannustaa tuloksetta, jätettiin rata kesken. Toinen rata oli melkein heti perään, joten osasin ennakoida, että ei tule kontaktit onnistumaan toisellakaan radalla. Olin oikeassa. Radan alussa ihan hyvä juttu ainakin se, että Lempi teki kepit toisella yrityksellä.

Regulars-radoista ja vähän muillakin radoilla tulleista virheistä jäi tosi paha mieli, ei ollut Lempille yhtään tyypillisiä juttuja. Yksi kisatyöntekijöistä tuli perässä välittämään tuomarilta terveiset, että voin käydä tekemässä radan uudelleen palkan kanssa, kunhan kisat ovat ohi. Halusin hyödyntää mahdollisuuden, mutta totesin, että koko radan sijaan hyödyn enemmän siitä, että saadaan Lempi vaan suorittamaan kontaktit. Aino tuli kaveriksi palkkaamaan, ja saatiin Lempi tekemään sekä puomi että A-este palkan kanssa. Ihana tuomari, kun huomioi tällaisen asian kisoissa vielä kokemattoman koiran kanssa! Mullekin tuli parempi mieli, kun saatiin koiralle päivän päätteeksi onnistumiset ja vähän luottoa, että yhdessä selvitään.

Lempi, törsäkkeet, tituliruusuke ja palkintopöllöröinen

Kotimatkalle päästiin puoli kahdeksan aikaan illalla, oltiin kotona klo 23.30 varsin väsyneinä. Jalka oli sattuneesta syystä aika kipeä viimeisen lomaviikon alun, maanantaina käytiin vaan lyhyillä kävelyillä ja uimassa, tiistaina käytiin aamusta noin tunnin lenkki, keskiviikkonakin se vielä jomotteli levossa. Eipä se ihan näin kovalla käytöllä ole tainnut ollakaan kevään jälkeen.

Saran vesitanssivideot ovat herättäneet sen verran ihastusta ja iloa Facebookissa, että tein Saralle oman sivun faceen, löytyy sieltä nimellä Aussie Sara, instagramissa myös tili nimellä Saratheaussie.

Viimeisen lomaviikon tiistaina näin pitkästä aikaa tulevaa mammakoiraa Freyaa. Freya sai heti lempinimen lihapullapallokala – vatsa oli paisunut valtavasti viime näkemästä! Tiineyttä kuvissa takana 50vrk.

Torstaina ajeltiin iltapuhteiksi Kangasalalle, siellä oli tarjolla tokon iltakisat. Sara pääsi loman päätteeksi korkkaamaan vielä kolmannen kisakirjan. Alokasluokan koiria oli ihan valtavasti – yhteensä 20! Meidän suoritusvuoro oli ihan lopussa, joten kerettiin paikkisten jälkeen käydä kävelemässä pieni iltalenkki.

Sara teki kisasuorituksen aikana ihan mielettömän hyvin töitä! En nähnyt pisteitä kovinkaan monen liikkeen kohdalla, mutta kun suoritus oli ohi ja tiesin Saran saaneen kaikista liikkeistä pisteitä, uskalsin ajatella, että eiköhän sieltä 1-tulos tullut. Parasta koko suorituksessa oli, että me oltiin siellä yhdessä ja Sara teki ihan mielettömän hyvällä asenteella hommia. Varsinaiset pisteet kuulin vasta palkintojenjaossa – 196/200 pistettä, kunniapalkinto ja jaettu kolmas sija! Mun timantti! ❤ Ei haitannut yhtään, että kotimatka meni yökyöpelöinniksi, oli kannattava reissu.

Viikonlopuksi lähdettiin me puolestamme Raaheen Tiinan ja koirien luo treeniviikonloppua viettämään. Perjantaina oltiin perillä sen verran myöhään, että käytiin vain iltalenkillä. Lauantaina suunnattiin päivällä kentälle treenaamaan tokoa ja rallya. Saran kanssa tein kolme settiä tokoa, palauteltiin sitä vähän kisasuorituksen jälkeen ja lähdettiin pohjustamaan avoimen luokan liikkeitä.

Iltalenkiltä otettu kuva

Lempin ja Moiran kanssa tein rallytokoa, suunnittelin niille muutaman kylttitehtävän sarjoja. Lempin kanssa muistuteltiin putkea, peruuttamista, puolenvaihtoja ja houkutusta. Houkutus tuottaa edelleen satunnaisesti vähän haasteita, mutta niistähän ei selviä kuin treenaamalla. Moira teki töitä ihan täpinöissään, sillä oli korjattavaa oikeastaan vain peruutuksissa, jonka ongelmat pohjautuvat mielestäni takapään jumeihin. Käytän Moiran Katriinalla hoidettavana ensi viikolla, niin eiköhän ne taas sillä helpotu.

Treenieuforia

Mummukoira Rini pääsi myös kentälle, sekin oli niin tohkeissaan ❤ Otettiin Rinin treeneistä pätkiä videolle, puuhasteluhetket mummun kanssa tuntuvat niin tärkeiltä, haluaisin tallettaa niistä jokaisen syvälle sydämeen.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin pellolle tekemään pitkästä aikaa peltojälkeä. Sara kaahotti oman jälkensä kauhealla kiireellä, Lempi teki töitä rauhallisemmin ja keskittyneesti. Moira ja Rini saivat tehdä namuruudut, lauantain aikataulu oli vähän tiukka, sillä pellolta piti ennättää vielä hieromaan pari koiraa. Hierontakeikan jälkeen käytiin iltalenkillä, yöllä uni maistui kaikille.

IIoinen peltojälkiporukka

Sunnuntaiaamuna suunnattiin takaisin pellolle kunnianhimoisin tavoittein – kaksi 200 askeleen jälkeä sekä Lempille että Saralle ja Rinille ja Moiralle myös omat lyhyet jäljet. Ei kuulosta askeleiden puolesta äkkiseltään pahalta, mutta kun jokaisen askeleen namittaa, niin se käy urakkatyöstä. Lempille tein ensimmäiselle jäljelle 3-5 askeleen tyhjiä pätkiä, toiselle tein uhkarohkeasti pari 5-10 askeleen tyhjää pätkää.

Saralle kokeiltiin vauhdin suitsimiseksi jäljen ajamista kahdella liinalla pitkän jäljen lisäksi. Ensimmäinen 50 askelta meni kaahottaessa ja rytmiä hakiessa, mutta sitten tahti rauhoittui ja Sara teki tosi hienosti töitä! Toisella jäljellä Sara oli alusta asti rauhallisempi, varmaan alkoi jo vähän väsymyskin painaa. Saran työskentelyyn olin tosi tyytyväinen! Itse saan vielä hakea varmuutta ja selkeyttä liinan käyttöön ja antaa rohkeammin koiran miettiä hankalissa paikoissa sen sijaan, että alan itse ohjata.

Lempi teki myös hyvin töitä, se ei pahemmin järkyttynyt tyhjistä pätkistä. Paikoitellen se yritti pyörähtää takaisin tulosuuntaan, mitä se on satunnaisesti kokeillut ennenkin. Ensimmäisellä jäljellä Lempi myös hetkittäin otti pelkät toisen jalan askeleet, mun täytyy siis olla vähän tarkempi ohjaksissa. Kokonaisuutena kuitenkin tosi hyvää työtä Lempiltä, iso osa sen jutuista on varmasti rutiinin puutetta.

Rini innostui valtavasti, kun puin sille jälkivaljaat päälle! Alkunamikasan syötyään sille iski pieni seniilihetki, jolloin se pyörähti ihan väärään suuntaan, mutta kun rauhallisesti ohjastin sitä oikeaan suuntaan, alkoi mummun nenä käydä. Se ajoi hienosti oman jälkensä loppuun ❤ Myöhemmin käytin Riniä pienellä jaloittelutuokiolla, mummu oli vielä työmoodissa ja oli omasta mielestään lähdössä jäljelle. Pitäisi käydä Rinin kanssa jäljellä useammin, kun se niin nauttii! Moira teki myös lyhyen jäljen, pikkumusta oli oikein pätevä ensimmäisellä peltojäljellään!

Ruokatauon jälkeen oli meidän aika suunnata kotimatkalle. Kotopuolessa kävin hakemassa Freyan meille kotiutumaan ennen synnytystä. Ensimmäisenä iltana Freya oli vähän ihmeissään, se oli tuulikaapissa ulkona käymisen jälkeen aina tekemässä uukkaria ilmeisesti aikeinaan palata takaisin kotiin. Sunnuntain ja maanantain välinen yö nukuttiin huonosti, Rinillä meni maha sekaisin luultavasti jäljellä olleista nameista, joten vuoroin juostiin ulkona ja luututtiin lattioita.

Maanantaiaamuna oli jännitettävää – olin varannut Freyalle tiineysröntgeniin ajan. Tuntui, että matto vedettiin alta – meille on tulossa vain yksi pentu. Tuntuu ihan käsittämättömältä, vatsa on näyttänyt tosi isolta ja olisin voinut vannoa, että pentuja on siellä useita. Edelleen surettaa ja harmittaa ihan vietävästi, niin pennunkyselijöiden kuin omastakin puolesta. Lisäksi nyt huolettaa aika tavalla, miten synnytys menee. Ei ole mun kasvatusuran huippuvuosi tämäkään.

Eilen tiistaina oli aika palauttaa Moira omaan kotiin. Yhteinen aika meni tosi nopeasti, ja Moiran lähdön jälkeen illalla tuli useamman kerran vaistomaisesti haettua Moiraa, kunnes muistan, että sehän tosiaan ei enää olekaan täällä. Vähän on ikäväkin! Onneksi ensi viikolla nähdään taas.

Me aletaan täällä valmistautua ainokaisen tuloa odottamaan. Pennulla oli melkoinen vimma tänään aamulla päällä ainakin potkuista päätellen. Sain eilen raivattua pentulaatikolle paikan pentuhuoneeseen, ja tänään koottua laatikon, vielä pitäisi laittaa sinne aluset. Kaupastakin on synnärieväät käyty jo hakemassa, joten voidaan loppuviikko rauhoittaa odottamiselle. Pitäkäähän peukkuja, että kaikki menisi hyvin!


Jätä kommentti

29h 55min ennen lomaa

Ei sillä, että laskisin, mutta… 😀 Täällä odotellaan lomalle pääsyä todella kuumeisesti, kuluneet työviikot ovat vieneet viimeisetkin mehut. Koko ajan on kauhea kiire, osasto tupaten täynnä (lue: ylipaikoilla), ja kävipä töissä juhannuksena sellainenkin väkivaltatilanne, jonka seurauksena kirjurin käsi on ihan mustelmilla. Ei hyvä.

Mummukoira ottaa lepiä ❤

Hellekelit ovat jatkuneet, joten oikeaa lenkkeilyä on voinut harrastaa vain harkiten. Pääasiassa ollaan koirien kanssa vaan uitu, ei nyt ihan joka päivä, mutta monta kertaa viikossa. Onneksi koirat nauttivat uimisesta, se on ollut ihan pelastus! Sara keksi tänä kesänä varsin omintakeisen vesibaletin, joka on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja iloa tuolla somessa, joten jaan pari videota tänne blogiinkin 😀 Oli tarkoitus laittaa tämä jo edelliseen postaukseen, mutta se unohtui.

Juhannusiltana käytiin töiden jälkeen koirien kanssa uimassa, sieltäkin tallentui juhannustansseista pätkä 😀

Tällä viikolla tätä riemua on sitten riittänyt kahden edestä – tässä todiste mallioppimisesta 😀

Juhannusviikolla jätettiin koirien kanssa treenit väliin, kun oli niin kuuma. Tällä viikolla päästiin treenaamaan, vaikka lämmintä oli edelleen. Saran kanssa tehtiin pientä ratapätkää ja pitkästä aikaa keppejä. Keppitreeneissä on tullut pitkä tauko, ja vähän pelkäsin, että saadaan aloittaa alusta. Mitä vielä, Sara teki muutamat tosi hyvät toistot kokonaisilla kepeillä! Täytyy nyt panostaa toistojen sijaan laatuun, ennemmin pari tosi hyvää toistoa megapalkalla.

Lempin treeneissä oli ohjelmassa myös rataa, vähän haasteellisia kiemuroita meille. Treeneistä lähdettiin kuitenkin superhyvin mielin, sillä Lempi teki keppejä radan osana ihan virheettä! Uskottava se on, että kepeillä tapahtui oikeasti joku ratkaiseva nytkähdys eteenpäin. Katselin jo vähän kisakalenteriakin, mutta toistaiseksi se jäi vielä katseluasteelle.

Sara pääsi tuuraamaan mamaansa perjantaina tokovalmennukseen, kun Aino lähti koirineen reissuun. Saatiinkin nauttia Ellin yksäristä, sillä tokovalkkuun ei tullut muita. Tehtiin bh-kokeen tottisosuutta, sieltä oikeastaan ainoa nootti, että Sara lähti paikkamakuusta, kun Elli kutsui mielikuvituskoiraansa luokse. Tehtiin siihen vähän täsmätreeniä, ja Sara alkoi pysyä nätisti paikallaan. Muut liikkeet menivät tosi kivasti! Tehtiin lopuksi kapulan pitoa, Elli haastoi meidät tekemään myös noutoa. Sara juoksi hyvin kapulalle, nosti sen suuhun, mutta jäi vähän ihmettelemään, että mitä tässä seuraavaksi kuuluu tehdä. Otettiin muutamat toistot niin, että lähdin juoksemaan karkuun koiran napatessa kapulaan kiinni, se vaikutti toimivalta tavalta edetä. Elli käski päättämätöntä ohjaajaa myös päättää, palauttaako koira kapulan mulle edessä vai sivulla istuen. Näytettiin myös Saran kaukoja Ellille, treenilistalle takapalkan harjoittelua.

Tällä viikolla laumamme kasvoi joksikin aikaa, kun Moira (Color Runs Ready for Success) tuli meille hoitoon. Vaikka edellisestä hoitokeikasta on melkoisesti aikaa, pikku-Moikku sujahti laumaan tosi kivasti ja on ollut kuin kotonaan. Saralla ja Moiralla synkkasi heti, ja ne ovatkin juoksuttaneet ja leikittäneet toisiaan vuorotellen lenkeillä Lempin häärätessä taustalla kolmantena pyöränä. Moiran kanssa meillä onkin kesälomalle projekti – se on sitä mieltä, että vesi ja eritoten uiminen on ällöä! Se on parina edellispäivänä ruikuttanut ja parhaimmillaan ulvonut rannalla meidän perään, kun ollaan käyty uimassa, eikä se ole suostunut kuin käymään kastelemassa varpaansa. Tänään mulla sitten välähti, että otanpa namuja mukaan – niiden avulla tehdyillä parilla treenillä päästiin jo tähän pisteeseen:

Lomaprojekti on siis selvillä – meillä on luvassa Moiran uimakoulu! Ensi kerralla otan enemmän namuja ja Moiralle Neven vanhat uimaliivit mukaan, vielä me siitä vesipeto leivotaan!

Sain muuten Oodin (Red’n Ready Make It Double) uudet posetuskuvat viime kuun reissupäivältä, laitan ne tähän alle näytille! Odotellaan vielä kuumeisesti treenikuvia 😀

Kaikki kuvat (c) Maiju Livio. Sisaruskuvassa vasemmalla Oodi, keskellä Hiisi-veli ja oikealla Riimi-sisko ❤

Kivoja tulosuutisia on tullut tasaiseen tahtiin, niitä tähän alle taas listattuna:

  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti ja erinomaisin arvioin BH-kokeen!
  • 23.6. Tampereen rallytokon iltakisoissa kisauransa korkkasi Leo (E. Maybe I’m A Lion) lainaohjaaja-Hannan kanssa superhienosti 96 pisteellä!
  • 23.6. Linda ja Bree (E. Sweetheart) harjoittelivat tulevaa näyttelyä varten mätsärissä Jyväskylässä, Bree oli BIS1!
  • 3.7. Linda ja Bree puolestaan korkkasivat tokokisauransa helteisissä olosuhteissa – kaukokäskyjen nollasta huolimatta 1-tulos 167 pisteellä ja 3. palkintosija!
  • 3.7. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat viimeistä kertaa rallytokon alokasluokassa 97 pisteellä ja saivat koularin RTK1!
  • Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) ovat korkanneet agilityn kuninkuusluokan kesäkuussa, parhaana tuloksena 0 harmillisella muutaman sekunnin sadasosan yliajalla!
  • Saila on kisannut agia 3-luokassa myös Messin (E. Naldo) kanssa touko-kesäkuussa, tulosten joukossa muutama 0-rata!

Valtavasti onnea jälleen kaikille hienoista tuloksista! ❤

Pian alkavan loman suurin suunnitelma on ottaa rennosti. Alkava viikko huilataan kotona, kunhan yövuoroista selvitään, viikonloppuna Elli pitää pienelle Emppuporukalle koulutuspäivän. Seuraavaksi viikoksi suunnataan lomailemaan Joensuuhun, toivottavasti helle hieman hellittäisi, että pystyisi tekemäänkin jotain koirien kanssa. Loman aikana on luvassa ainakin yksi agilityvalmennus, toivottavasti päästään viimein paimentamaan, koirien huoltokeikka Tampereella ja katsotaan, josko mekin saataisiin kisatiliä tälle vuodelle viimein auki.


Jätä kommentti

Kiireinen alkukesä

Ja taas on hurahtanut kuukausi edellisestä päivityksestä. Kiirettä on pitänyt, niin töissä kuin vapaa-ajalla, ja piti ihan tarkistaa sosiaalisen median puolelta, että mitä oikein ollaan tehty edellisen päivityksen jälkeen 😀

Meidän agilityn normiviikkotreeneistä on nostettava esille merkittävä virstanpylväs – Lempin kepit alkavat loksahtaa kohdalleen!!! Se on tehnyt kotihallilla useammassa treenissä kepit ihan virheettömästi! Työtä riittää vielä itsenäisyyden ja vauhdin vahvistamisessa, mutta hiivatti, että on tuntunut mahtavalta!

Toukokuun viimeisellä täydellä viikolla käytettiin Oodia (Red’n Ready Make It Double) uudelleen Katriinalla tsekkauksessa. Omituinen ärsytystila, joka Oodilla oli edellisessä hoidossa, oli poistunut, mutta hoidettavaa löytyi edelleen – selkäydinnesteen kierto oli blokissa jostain syystä ihan kokonaan, ja Katriina sai tehdä aika kovasti töitä tilanteen korjaamisessa. Olen kyllä itseäni kiitellyt aika monesti, että sain älynväläyksen Oodin käyttämiseen Katriinalla keväällä. Katriina sanoi hoidon jälkeen uusintahoidon olevan edelleen tarpeellinen, joten heinäkuun loppupuolella mennään taas.

La 29.5. meillä oli Emppujen agilitypäivä täällä Jyväskylässä, Aino veti meidän porukalle ison kentän treenit Jattilassa. Treenipäivään osallistui Mari & Nuppu (Titangus Daracha), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoirapojat Jeti ja Lenni, Hanna & Mera (E. Moonheart), Hanne & Ohmi (E. Lionheart), Eve & Eemeli & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) ja minä Lempin ja Saran kanssa. Sen verran piti kiirettä kahden koiran treenaamisessa, etten ehtinyt edes ottaa kuvia tai videoita koulutuksesta! Meillä kaikilla oli tosi kiva päivä, koirat teki töitä hyvin ja Aino oli suunnitellut meille tosi kivat treenit! Treenien päätteeksi käytiin vielä syömässä porukalla. Tästä jäi niin hyvä mieli, että syksylle suunnitellaan seuraavaa settiä 😀

Su 30.5. olin taas Jattilassa treenaamassa agilityä, kun Vuorelan Lotta tuli pitämään meidän aksaryhmälle yksärikoulutuksen. Hehei, olin jo toista kertaa agilityurani aikana ulkopuolisella kouluttajalla! Sunnuntain settiin osallistuin vain Lempin kanssa. Treeni oli tosi hyvä – todettiin, että Lempi on tauon aikana unohtanut innarit, treenilistalle saatiin myös koiran etenemisen harjoittelua suoran putken jälkeen. Mun ohjauksessa hiottiin persjättöjä ja ajoitusta. Tunnelma treeneissä oli sopivan rento, kun oli tuttu treeniryhmä vain paikalla, niin ei ahdistanut ihan niin kauheasti mennä ulkopuolisen silmien alle sekoilemaan. Muistan silloin joskus vuonna 2014 tai 2015 viimeksi ulkopuolisen valmennuksessa Hildan kanssa käydessäni viettäneeni noin viikon unettomia öitä ennen koulutusta, kun jännitti ja ahdisti niin paljon 😀 Alla videomateriaalia! Jalkavamma näkyy omassa liikkumisessa edelleen, ja tässä treenissä jalka oli kipeämpikin, kun oli jo edellispäivän agilityt alla.

Videon alussa heti mun uusi hieno ohjauskuvio – tanalainen kiinninappaus! Saa käyttää, muttei kannata 😀

Agilityviikonlopun jälkeen olikin edessä kiireinen viikko: parin yövuoron jälkeen suunnattiin koirien kanssa Joensuuhun valmistelemaan viikonlopun juhlia. Nuorin siskoni Eveliina sai päähänsä valkolakin la 5.6. ❤ Juhlia edeltäneet päivät olivat aika toiminnantäyteisiä, helleviikko piti myös huolen, että koirien kanssa lenkkeiltiin vasta illemmalla. Hyvät kelit innostivat kuljettamaan pitkästä aikaa kameraa lenkeillä mukana, postauksen kuvat ovat pääasiassa Joensuun reissulta. Kotiin suunnattiin sunnuntaina aamupäivällä, ja siitä alkoi seuraava kiireinen viikko, jonka agendana oli laittaa tilaukseen seuraava Emppusukupolvi. Näistä suunnitelmista pääsen toivottavasti kertomaan lisää heinäkuun alkupuolella!

Perjantaina 4.6. Hearts-pentue vietti 1-vuotissynttäreitä, ja sain pitkin päivää katsella ihania kuvia synttärisankareista! Miten hauskoja tyyppejä heistä onkaan kasvanut! Nadan luonne tuntuu periytyneen pennuille aika dominoivasti – ei tarttee kyllä näiden menoa pitkään katsoa, kun tietää, että taitavat olla aika läheistä sukua keskenään 😀 Onnelliset ja iloiset Hazelhönö-jälkeläiset ❤ Valtavasti onnea Bree, Kromi, Mera, Nelli, Ohmi ja Zeke, ja valtavasti kiitoksia ihanille omistajille ihan parhaista kodeista näille menopeleille! ❤ Luustokuviin ei kiirehditä ihan vielä, sillä näistä kasvoi kaikista Nadan tapaan melko kookkaita, joten annetaan heille vielä hetki aikaa kasvaa mittoihinsa. Luustokuvaukset ovat suunnitteilla loppuvuoteen. Breen, Nellin, Ohmin ja Zeken kuvat ovat omistajiensa ottamat, Meran kuvan on ottanut Titta Brunfeld ja Kromin kuvat Elisa Ahokas.

Viikko sitten sunnuntai-iltana pääsin pitkästä aikaa meidän omatoimitoko- ja rallyryhmän treeneihin. Saran kanssa tein bh-koehenkisen setin pitkän paikkamakuun, pitkän seuraamisen ja jäävien harjoittelulla. Sara teki ihan mielettömän hyvän treenin! Otettiin loppuun myös vähän kapulanpitoa, sekin oli hyvin muistissa. Lempin kanssa alettiin harjoitella mestariluokkaa silmällä pitäen pysähtymistä suoran putken päähän, se toimi targetilla tosi hyvin. Putkitreenin lisäksi tehtiin tehtäviä putkea ennen, aloin myös työstää peruutusta edessä. Sitä on työstetty kotona aiemminkin, mutta ongelmana on ollut, että Lempi peruuttaa teputtamalla muutaman askeleen kerrallaan, pysähtyy välissä ja jatkaa sitten peruuttamista. Alustalle peruuttaminen näytti aika toimivalta, joten jatketaan sillä jonkin aikaa. Oli siis tosi hyvät treenit myös Lempin kanssa!

Ma 14.6. oli taas aika liitää. Aamu alkoi pienellä Emppuporukalla rallytokotreenien merkeissä. Lempin kanssa ratatreeni tuli tosiaan tarpeeseen, näitä täytyisi saada jokunen lisää ennen kisoihin suuntaamista. Rini sai myös tehdä rataa namuttamalla ja ilman istumisia, mummukoira oli ihan liekeissä ❤ Rallytreeneistä pakkauduttiin Pipsan sekä Helmin (E. Neytiri) ja Oodin kanssa samaan autoon ja lähdettiin ajelemaan Espooseen. Espoossa meitä odotteli Oodin kasvattajan järjestämä puuhapäivä – ensin meillä oli Jenna Caloanderin agilitykoulutus ja sen perään vielä paimennusta Seutulassa.

Hehei, rasti seinään – olin taas ulkopuolisella agilitykouluttajalla, tällä kertaa nostettiin panoksia ja olin siellä sekä Lempin että Saran kanssa! 😀 Lempin kanssa osallistuminen oli selviö alusta asti, mutta Saraa mietin pitkään, kun jotenkin on tuntunut, että ei me oikein osata vielä mitään niin hyvin, että kehtaisi mennä ulkopuolisen eteen itseään häpäisemään. Naureskeltiin Pipsan kanssa pitkin ajomatkaa, että ottaakohan Shanti meiltä Oodin huostaan, kun näkee, miten onnettomia ohjaajia me ollaan agilityssä 😀 Noh, Sara pääsi osallistumaan vähän sillä verukkeella, kun tulijoita koulutukseen ei ollut riittävästi. Koulutusta edeltävänä iltana katsoin koulutuksen ratapiirrosta ja huokaisin, että Tananen saa seuraavana päivänä ihan urakalla pistää jalkaa toisen eteen.

Aloitin treenit Lempin kanssa. Kerroin lyhyesti, että ei olla kisattu vielä, mutta kisaaminen olisi haaveissa aloitella tämän vuoden aikana. Tehtiin suunnitelma, että tehdään pätkissä, mutta aika pian niistä pätkistä tuli pitempiä ja pitempiä. Rata oli hauska, koirat pääsivät siinä kunnolla vauhdin makuun, ja ohjaajalla ei ollut aikaa jäädä ihastelemaan koiransa tekemistä, jos mieli ehtiä seuraavaan paikkaan ohjaamaan ajoissa. Lempin osaamisessa nousi treeneistä puutteena vain leikkausten harjoittelu, se jää varmistelemaan minulta ohjeita, ja sen seurauksena siltä tulee ylimääräinen kieppi ennen leikkaukseen lähtemistä. Jenna kehui koiraa vuolaasti, minäkin sain niin paljon kehuja omasta liikkumisesta ja ohjaamisesta, että olin ihan päästäni pyörällä! Lempi teki toisella setillä onnistuneet kepit myös vieraalla kentällä. Alkuun tuli jokunen virhe, mutta kun antoi sen vaan yrittää ja minä annoin rauhan suorittaa, niin hyvä lopulta tuli!

Pienen huokaisutauon jälkeen oli Saran vuoro. Sara aloitti juoksun juuri koulutusta edeltävänä päivänä, mutta se ei onneksi ollut este osallistumiselle. Kerroin treenien alussa, että tässä on mun juniori, ja jos aiempi koiranikin on keskeneräinen, niin tämä se vasta keskeneräinen onkin. Olin ihan varma, että Saran kanssa saadaan säätää, joudun saattelemaan sitä pitemmälle ja saadaan vaan pitkä luettelo kaikista asioista, joita me ei vielä osata. Voi hiivatti sentään, meinasin alkaa itkeä kesken radan, kun Sara teki niin hienosti! Se oli parempi kuin Lempi! Se teki niitä leikkauksiakin, jotka Lempille olivat vaikeita, kuin se olisi tehnyt niitä enemmänkin! Sara sai ihan valtavasti kehuja, sillä on ihan mieletön itseluottamus, hyvä draivi ja hyvät pohjat – ohjaajan pitäisi vaan lakata turhaan varmistelemasta sen tekemisiä! Saran kanssa kokeiltiin myös keppejä vieraalla kentällä, mutta ne eivät onnistuneet (eivät onnistu vielä kotihallillakaan). Jenna kommentoi keppejä, että Saralla ei ole niissä vielä samaa itseluottamusta kuin muuten radalla – kunhan saadaan varmuutta ja itseluottamusta lisää, niin niistä tulee makeet!

Jäi ihan mielettömän ihana fiilis tästä koulutuksesta, ei vitsi, miten ihanan positiivinen ja kannustava kouluttaja! Olin tosi tyytyväinen molempien koirien tekemiseen, mutta Sarasta olin erityisen ylpeä ❤ Kun on treenannut koko ajan samassa ryhmässä ja verrannut Saran osaamista vain Maarun ja Haban tekemiseen, niin olen tainnut syyllistyä siihen, etten oikeasti ole nähnyt koirani osaamistasoa ihan realistisessa valossa. Tämä oli hyvä hetki rikkoa kupla ja katsella Saraa ihan itsenään vertaamatta niin paljon muihin. Mun timantti ❤

Agilitytreenien päätteeksi käytiin Pipsan kanssa rauhassa jäähdyttelemässä koiria. Kentän läheltä löytyi puro, joka tarjosi koirille viilennysmahdollisuuden lämpimänä päivänä. Jäähdyttelyn jälkeen suunnattiin Seutulaan paimennusta varten, siellä nähtiin myös Oodin pentuesisarukset! Kovasti oli triossa samoja piirteitä, ja Oodi ja Riimi-sisko ovat edelleen ihan kaksoset! Pääsin seuraamaan kaikkien kolmen paimennusta, kaikki tekivät niin hienosti hommia!

Saran kanssa käväisin lampailla tekemässä pienen setin, kun piti siirtää kolmen lampaan joukko isosta aitauksesta pyöröön. Saralla pitkä tauko kuului äänenä, piti aika topakasti sille sanoa, että työskentelyn voisi tehdä ihan hiljaa. Kun ääntelystä päästiin yli, niin Sara teki hommia oikein kivasti.

Lempin kanssa paimensin vähän pitemmän setin. Alkuun kuljetuksessa Lempi ajautui turhan lähelle lampaita, siitä täytyi sitä alkuun ohjata vähän kauemmas. Harjoiteltiin laidunnusta muutamassa eri paikassa, ensimmäinen paikka oli turhan avoin, ja vaikka ensimmäiset lampaat alkoivat syödä, ne lähtivät liukkaasti hatkaan heti, kun pääsin koiran taakse. Haettiin lampaat, saatiin autenttinen ihmisryhmän ohitus lampaiden kanssa, kun Oodia vietiin treenaamaan pyörölle. Lempi nousi luontaisesti tosi hyvin kuljettamaan lampaiden ja ihmisjoukon väliin, ja kun oli kävelty ihmisten ohi, se palasi takaisin lampaiden taakse jatkamaan kuljetusta. Toinen laidunnusyritys tehtiin aitauksen nurkassa, se oli parempi paikka ja lampaat pysyivät paikallaan. Laidunnuksen jälkeen tein vielä pienen kuljetuksen ja lopuksi palautettiin lampaat aitaukseen.

Oodin ja sisarusten ollessa sisaruskuvissa kävin omien tyttöjen kanssa vähän jaloittelemassa läheisellä polulla. Pienen iltakiepin jälkeen kello olikin jo 21.30, joten oli korkea aika suunnata kotimatkalle. Kyydissä oli kovin hiljaisia ja tyytyväisiä koiria, ja täytyy sanoa, että väsy painoi ihmisiäkin pitkän päivän jälkeen. Olin kotona vähän ennen yhtä yöllä, nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ennen aamun varhaisia tunteja, kun oli ajomatkalla pakko vetää kahvia naamariin, että jaksoi sinnitellä hereillä. Seuraava päivä olikin aika koomainen, kun piti jaksaa tehdä ilta töitä, mutta onneksi hyvä mieli kantoi koko päivän halki. Kovasti odotellaan vielä, osuiko Maijun kameraan kuvia päivän treeneistä, Oodista sisaruksineen otettiin myös uudet edustuskuvat!

Loppuviikko otettiinkin aika rennosti, käytiin koirien kanssa vain tekemässä pitempiä lenkkejä palautteluna, kun keli viimein vähän viileni. Torstaina vietettiin ansaittua vapaapäivää, kartturille iski sopivasti migreeni varmaan alkuviikon huonojen yöunien seurauksena, joten Lempin agitreenit jäivät väliin.

Rini on voinut viimeisen kuukauden aikana hyvin etenkin silloin, kun keli on ollut viileämpi. Ensi viikolle on luvattu taas tukalan helteistä keliä, joten muutetaan todennäköisesti koirien kanssa järveen asumaan. Kesä on ihan kiva vuodenaika, mutta en tykkää helteistä yhtään. Rinin puolesta harmittaa nämä tukalat keliolosuhteet eniten, sitä helteet koettelevat. Onneksi se tykkää edelleen uida, se ihanan rauhallisesti porskuttaa meidän perässä. Aloiteltiin luonnonvesissä uiminen aika varovasti, mutta kuivattelukieppien tasajalkaloikista päätellen uiminen on ollut tosi mielekästä liikuntaa mummukoiralle 🙂 Tänään 21.6. Rini täyttää 14v9kk! Sen kunniaksi oli taas uuden videokollaasin aika, se tässä alla!

Meillä odotellaan jo kovasti kesälomaa, vielä pitäisi kolme viikkoa jaksaa painaa töitä. Lomalle ei ole isompia suunnitelmia, Joensuussa lähdetään käymään loman alussa ja yritetään vaan ottaa rennosti. Kisakalenteriakin vähän selailin. Katsellaan, mitä kaikkea kivaa lomalle oikein keksitään!

Olen tasaiseen tahtiin saanut viikonloppuisin kivoja kuulumisia kasvatinomistajilta kisatulosten merkeissä! Tässä taas pieni kokoelma tuloksia:

  • 22.5. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) jatkoivat hienosti alkanutta rallytokouraansa – ensimmäiseltä kisaradalta täydet 100p, luokkavoitto ja ensimmäinen koulari RTK1! Toisella radalla kaksikko korkkasi avoimen luokan jatkaen tulosvarmaa työskentelyä 99 pisteellä ja sijoittuivat kolmanneksi!
  • Kesäkuun alussa kotiseura JAT järjesti agilityn iltakisat. Aino ja Maaru (E. Shaula) tekivät hienon radan 5vp:llä!
  • Samaisissa agilityn iltakisoissa Ari ja Haba (E. Saros) korkkasivat agilityuransa hienosti 10vp:n ja 5vp:n radoilla!
  • 12.-13.6. viikonloppuna Aino ja Maaru (E. Shaula) kisasivat molempina päivinä paimennuksessa. Lauantaina Maarulle PAIM1 EH/85, sunnuntaina PAIM1 EH/81!
  • 12.6. Ari ja Haba (E. Saros) jatkoivat agilitykisoissa, hyppäriltä tuli voitto 5vp:n radalla!
  • 12.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) kisasivat toista kertaa rallytokon avoimessa luokassa, tuloksena jälleen komeat 99 pistettä ja tällä kertaa 2. palkintosija!
  • 12.6. Stiina ja Freya (E. Listen To My Story) kisasivat toista kertaa rallytokon alokasluokassa hienolla 90 pisteen radalla!
  • 19.6. Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) suorittivat hyväksytysti BH-kokeen kokonaisuutena erinomaisella tottiksella ja sujuvalla kaupunkiosuudella!
  • Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) saivat rallykisojen mestariluokasta hiljattain kolmannen tuloksen ja sitä myötä koularin RTK4!

Valtavasti onnea kaikille, kasvistäti pakahtuu täällä ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Jalkasaikkua ja hiljaiseloa

Onpas ollut pitkä radiohiljaisuus blogin puolella! Aloittelin tätä päivitystä yövuoroissa jo viime kuun loppupuolella, mutta puhelimen videonkäsittelyohjelma takkuili, minkä seurauksena en saanut ladattua yhtä videota blogiin, ja siihen tyssäsi koko päivityksen tekeminen. Jospa tämän taistelisi nyt viimein julkaisuun asti.

Omat tytöt ❤

Meillä on elelty vähän hiljaiseloa, mun jalkavaivasta tulikin isompi ja pitempi riesa kuin miltä alun perin vaikutti. Kävin muutamaan otteeseen testaamassa työntekoa, mutta niin paljon joutuu hoitajan työssä olemaan jaloillaan ja kävelemään, että jalka kipeytyi ihan auttamatta. Olin sairaslomalla maaliskuun loppupuolelta melkein huhtikuun puoliväliin saakka, siitä varovaisesti aloittelin työntekoa, ja taas jalka kipeytyi uudelleen. Lumien sulamisen jälkeen vaihdoin lenkkarit paljasjalkakenkiin lenkeille, ja kas kummaa, kun jalan kuntoutusprosessi alkoi viimein edistyä.

Onni onnettomuudessa on ollut, että koirien kanssa pystyttiin koko ajan lenkkeilemään melko normaalisti – toki jalan ollessa kipeämpi lenkit oli lyhyempiä ja sitten vaan puuhasteltiin kotona vähän enemmän. Saran kanssa käytiin agilitytreeneissä muutamaa väliviikkoa lukuun ottamatta koko ajan, joskin treenit suunniteltiin niin, ettei mun tarvinnut juurikaan liikkua. Saran keppityöskentely levisi ”sopivasti” kokonaan, joten kuluneina viikkoina ollaan työstetty aika paljon niitä. Ongelmana on ollut, että Sara tekee kuudella kepillä kepit pääosin tosi hyvin ja hyvällä intensiteetillä, mutta 12 keppiä tuottaa lähinnä virheitä, jotka alkoivat näkyä jo koiran itseluottamuksessa ja suoritushalukkuudessakin.

Näissä treeneissä muuten naurettiin porukalla, kun juoksaria treenaavat koirat teki vaan pysäreitä kontaktille, ja mun koirat, joille teen puomille pysäriä, teki ihan hienoja juoksareita 😀

Lähdettiin ratkomaan keppiongelmaa niin, että palattiin neljään keppiin, ja työstettiin niitä palkan irrotuksen kautta – tällä yritetään vahvistaa ajatusta keppien suorittamisesta ja palkasta luopumista. Sarallahan on ollut vähän palkasta luopumisen haasteita, joten kotitreeneissäkin on keskitytty erilaisiin luopumistreeneihin. Treeneissä edettiin järjestelmällisesti tekemällä palkasta irrottamistreenit ensin neljälle, sitten kuudelle ja kahdeksalle kepille. Siirtymä kuudesta kahdeksaan keppiin oli haastavin, Sara muodostaa niin helposti ja nopeasti rutiineja, eikä se kovin helpolla luovu niistä. Pari treeniä tehtiin kahdeksalla kepillä, sitten kokeiltiin kokonaisilla. Treeni tuotti hyvin tulosta siinä mielessä, että Sara ei enää lopettanut pujottelua kesken, nyt haasteena on, että se ei meinaa millään taittaa itseään kakkosväliin vaan oikaisee seuraavaan. Otettiin sitä korjaamaan yksi plörö ohjuri (kiinni vain toisesta päästä), se toimii aika hyvin. Tuossa yllä olevan videon lopussa näkyy pätkä neljän kepin treeniä, video on huhtikuun lopulta, jolloin käväistiin treeniporukalla tekemässä keppi- ja kontaktitreeniä hallilla.

Tässä alla taas treenivideot viikon takaa ja tämän viikon maanantailta, meidän ensimmäiset radantyngät mun jalkasaikun jälkeen! Ensimmäisen videon lopussa 8 kepin sarjaa, alkaa näyttää hyvältä 🙂 Yhdessä klipissä näkyy hyvin taittovirhe, jota korjaamaan laitettiin se ohjuri.

Lempiä on myös kaiveltu vähän tauon jälkeen agin pariin. Tauko ei onneksi Lempin tekemisessä juurikaan näkynyt, se ei meinaa pysyä pöksyissään, kun tajuaa pääsevänsä agihallille 😀 Treenasin joitakin viikkoja sitten ensimmäistä kertaa hallilla namimaatin kanssa, Lempille tein kokonaisia keppejä myös samalla palkasta irrottamisen ajatuksella. Lempi katseli keppejä tehdessään yllättävän paljon namimaattia, joten taitaa tuo Saralle räätälöity treenimalli olla ihan omiaan myös Lempparille. Saatiin muutamat hyvät toistot kokonaisille kepeille, niiden parissa jatketaan työtä. Sain uudelle jaksolle Lempille oman ryhmäpaikan taas agiin, joten päästään vähän säännöllisemmin treenailemaan.

Lempi kävi viime viikolla päivittämässä rokotukset ajan tasalle, samalla tehtiin terveystarkastus. Saukilla on kaikki niin kuin pitääkin! Painoa oli 18,6kg. Klinikan väki ihasteli kovasti Saukkimon avointa ja sosiaalista luonnetta 🙂

Tänne blogiin on jäänyt päivittämättä tärkeä merkkipäivä – Rini täytti 21.3. 14,5 vuotta! Paras mummu ❤ Rini järjesti juhlaviikolla yllätyksen! Olin yövuorojen loputtua koomapäivänä käyttämässä sitä Aquabarksilla lämminvesialtaalla uimassa sarjakortin viimeisellä kerralla. Kun uiminen aloitettiin alkuvuodesta, Rinin takajalkojen liike tapahtui uidessa vatsan alla, ojennus puuttui siis kokonaan. Piti hieroa silmiä aika monta kertaa ja mietin, että nyt taitaa koomapäivä tehdä tepposet – Rini uidessaan ojensi takajalkoja! Seuraavina päivinä seurasin lenkillä Rinin liikettä tarkemmin, ja ilokseni huomasin, että myös liikkeessä ojennus on palautunut, ei tietenkään ihan samalle tasolle kuin nuorena tyttönä, mutta kuitenkin. Jos joku olisi alkuvuodesta uintien alkaessa sanonut, että viiden uintikerran jälkeen tilanne olisi tämä, en olisi kyllä uskonut 😀 Rini sai yllättäen merkkipäivän kunniaksi uuden sarjakortin lämminvesialtaaseen, siitä on tullut meidän ihanaa ja tärkeää yhteistä laatuaikaa!

Olen tässä pitkin talvea ottanut Rinistä videoklippejä puhelimella muistoksi itselleni. Kokosin videot vähän pitemmäksi kollaasiksi, jaan videon tänne blogiinkin näytille! Täytyy seuraavaksi tehdä kevätvideokollaasi!

Mummun vointi on ollut aaltoilevaa, hyviä päiviä on ollut etenkin näin kelien lämmetessä enemmän, mutta välillä on niitä vähän heikompiakin. Huonommat päivät minusta aika selvästi ajoittuvat vajaa viikko ennen Carthropen-pistoksen uusimista, kosteankylmät kelit ovat myös hankalia. Lyhennettiin Carthropenin pistosväliä kuukaudesta kolmeen viikkoon, se on minusta toiminut paremmin. Toukokuun alkupuolelle sattuneet äkilliset hellepäivät olivat Rinille rankkoja, vaikka lyhensin saksilla ja lopulta trimmerilläkin karvoja lyhyemmäksi.

Huhtikuun loppupuolella meillä oli osteopaattireissu Katriinalle Tampereelle. Omien koirien lisäksi kyytiin hyppäsivät Pipsa Helmin (E. Neytiri) ja Oodin (Red’n Ready Make It Double) kanssa sekä Ainon Karkki-karjis. Rini hoidettiin ensin. Rini oli pitkästä aikaa vähän enemmän jumissa, niskassa oli oikealla puolella jumi, joka blokkasi selkäydinnesteen kierron. Mummu nautti hoidosta ihan täysillä, se nukahti patjalle eikä herännyt edes hoidon päättymiseen 😀 Olo oli selvästi parempi hoidon jälkeen – hengitys on ollut rauhallisempaa, liike näyttää tosi hyvältä ja hoidon jälkeisenä aamuna Rini oli ihan sokka irti. Se meinasi alkaa riehuttaa nuorisoa yläkerrassa heti herättyään, alakerrassa se leikki röhköpossulla hyvän tovin ja lenkillä se juoksi pitkiä spurtteja alamäkeen.

Mummu päiväunilla Katriinan luona ❤

Lempillä oli juoksu maalis-huhtikuun vaihteessa, se kerkesi sopivasti loppua ennen hoitoreissua. Lempi oli aika hyvässä iskussa, niskassa oli oikealla puolella vähän jumia, mutta muuten ei mitään isompaa. Hyvä juttu, kun Lempi on aika vähällä käytöllä tässä alkuvuoden ollutkin. Vähän kyllä Katriinankin kanssa ihmeteltiin, mikä Lempillä vetää niskan jumiin, sieltä löytyy aina jotain.

Sara sitten puolestaan oli ihan vänkyrässä, se oli mun koirista huonoimmassa jamassa. Sen elämäntyylillä en toisaalta kyllä ihmettele, sata lasissa vaan eteenpäin, ja jos välillä vähän kolisee, niin mitä pienistä. Onneksi Sara vastasi hoitoon yhtä hyvin kuin ennenkin, sen liike näytti myös tosi paljon paremmalta ja rennommalta hoidon jälkeen.

Helmissä ei ollut mitään isompaa hoidettavaa, vähän niskassa ja lantiossa. Onneksi Oodikin tuli hoitoon, sillä oli kehossa joku omituinen ärsytystila. Oodi sai allergisen reaktion noin kuukausi ennen hoitoa luultavasti syötyään tassurasvaa, sille piti antaa kahteen otteeseen kyytabletit, että oireet menivät ohi. Katriina epäili, että keho saattoi tuntua kummalliselta kortisonin vuoksi. Oodille varattiin uusi hoitoaika jo toukokuun loppupuolelle, varmistellaan, että ärsytystila kehosta poistuu.

Huhtikuun lopussa saatiin avattua ulkotreenikausi Emppuporukalla! Käytiin Vesangassa treenaamassa pienellä porukalla tokoa ja rallytokoa, saatiin hyvää häiriötreeniä, kun useampi treenasi koiriaan samaan aikaan. Saran kanssa tein tokoa – seuraamista, kaukoja, kapulan pitoa, luoksetuloa ja otettiin porukalla myös rivipaikkis. Sara otti alkuun aika paljon häiriötä, mutta siedättyi sille aika hyvin treenisettien aikana, tosin Maaru ja Keksi meinasivat olla ylivaikea häiriö! Lempin kanssa tehtiin rallya, Lempille vaikeinta oli tehdä tehtäviä ihmisten lähellä – olisi pitänyt päästä seurustelemaan kaikkien ihanien ihmisten kanssa! Oli tosi hyvät ja tarpeelliset treenit!

”Anna sitä nakkia!”

Äitienpäivänä käytiin toisissa treeneissä Emppupoppoolla, tällä kertaa Palokassa Touruvuoressa. Saran kanssa tehtiin hyppyä, seuraamista, liikkeestä maahanmenoa ja kaukoja, lopuksi Sara oli vielä rivipaikkamakuussa. Edellinen treeni näkyi, vaikka oli 2 viikkoa välissä – Sara teki tosi paljon paremmin hommia häiriöstä huolimatta. Lempin kanssa jatkettiin rallya, mutta tehtiin myös tokoa ja merkin kiertoa sekä keppejä Ainon omilla 6 kepin sarjalla. Joku palanen on loksahtanut Lempin kepeissä kohdalleen, edistystä tapahtuu! Rini teki molemmilla treenikerroilla mielenvirkistystreeniä. Meillä on suunnitelmissa treenata kesän aikana Emppuporukalla vähän säännöllisemmin 🙂

Toukokuun alussa käytin Stiinan kanssa Katriinalla hoidettavana vielä Puhtin ja Freyan. Puhti oli tosi hyvässä kunnossa, me kaikki läsnäolijat melkein nukahdettiin hoidon aikana, kun Puhti jakoi meille rauhallista olotilaansa hoidon aikana! Freyassa oli hoidettavaa Puhtia enemmän, mutta sekään ei ollut niin pahassa jumissa kuin viime vuonna viimeksi hoidossa käydessään.

Kuvaterveisiä tuli keväällä myös Hannalta ja Meralta (E. Moonheart)! Nämä kuvat on ottanut Sylvi Kangaspeska.

Lindalta tuli myös uusia kuvia kuvankauniista Breestä (E. Sweetheart)!

Kisat olivat pitkään tauolla koronatilanteen vuoksi, mutta toukokuun alusta niitä on taas ollut. Kasvatinomistajat ovat pitäneet Emppuperheen lippua korkealla:

  • Keksi (E. Naroona) ja Maaru (E. Shaula) kävivät maaliskuun lopussa virallisessa sydänkuuntelussa, molemmilla tulos normaali eli ei sivuääniä ja oireettomiakin ovat molemmat olleet. Maarulta tutkittiin myös polvet terveiksi 0/0.
  • Vips (E. Salacia) kävi myös virallisessa sydänkuuntelussa tervein paperein, ei sivuääniä eikä oireita, polvet myös 0/0.
  • Maaru (E. Shaula) korkkasi virallisen agilityuransa pääsiäisenä Joensuussa tuloksella 5vp! Myös jokunen hylly on kertynyt plakkariin, nuorella koiralla menee hetki totutella uusiin kisatilanteisiin. Hienoja ratoja ja pätkiä on jo nähty, joten jatkoa odotellessa!
  • Toukokuun alussa Linda ja 11-kuinen Bree (E. Sweetheart) kisasivat rallytokon alokasluokassa loistavalla 97 pisteen tuloksella, jolla irtosi myös luokkavoitto!
  • Toukokuun alussa Tiina ja Vips (E. Salacia) korkkasivat virallisen tokouransa upean 193/200 pisteen kera!
  • Viime viikonloppuna Venla ja Vilppu (E. You Are Not Alone) korkkasivat rallytokouransa – lauantaina Vilpulle täydet 100 pistettä, luokkavoitto ja alokasluokan seuramestaruus, sunnuntaina 99 pistettä ja 2. sija!
  • Myös Stiina ja Freya (E. Listen Too My Story) korkkasivat rallytokouransa viime viikonloppuna, tuloksena velipojan kanssa identtiset upeat 99 pistettä!

Valtavasti onnea kaikille, kasvattaja pakahtuu ylpeydestä! ❤


Jätä kommentti

Vuoden loppu häämöttää

Joulukuu on kohta puolivälissä, koronatilanne ainakin täällä Keski-Suomessa hankaloitunut, joten tämän vuoden viralliset riennot on meidän osalta riennetty. Yhdet rallytokokisat oli vielä kiikarissa tässä kotinurkilla, mutta ne peruuntuivat vallitsevan tilanteen vuoksi. Meidän oli myös tarkoitus kennelporukalla viettää pikkujouluja tulevana viikonloppuna, mutta katsottiin viisaammaksi tavata myöhemmin sitten, kun se on kaikille turvallista. Olisi ollut ihana nähdä porukalla ja treenailla taas yhdessä, kaikkinensa tämä vuosi on joukkokokoontumisten osalta ollut ihan surkea.

Keksi oli meillä viikon verran hoidossa marraskuussa

Edellisen postauksen jälkeen marraskuun puolivälissä olin viikon lomalla, ja käväistiin pidennetyllä viikonloppureissulla pohjoisessa tapaamassa sikäläisiä kasvatinomistajia ja kasvatteja. Neljä päivää meni varsin mukavasti Tiinan, Mörkön ja Vipsin (E. Salacia) luona laajennetun koiralauman kanssa, omien lisäksi mulla oli Keksi (E. Naroona) matkassa. Kamerakin oli reissussa mukana, mutta kuvat jäi kyllä ottamatta… Ohjelmaa ei viikonlopulta puuttunut – perjantaina ajomatkan jälkeen lähdettiin pitkälle metsälenkille purkamaan koirien höyryjä. Sara aloitti saman päivän iltana juoksun. Lauantaina oli ohjelmassa Oulun rallytokokisat, joihin olin ilmoittautunut Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa voittajaluokkaan ja kahden vuoden kisatauon jälkeen Keksin kanssa mestariluokkaan.

Keksin kanssa oltiin ensin radalla. Tiesin jo etukäteen, että meillä on vielä ehjää kisasuoritusta ajatellen aika paljon epävarmoja kylttitehtäviä, niiden lisäksi jännitin vähän, millaisella vireellä radalle lähdetään – valkkuryhmän treeneissä mopo on aika paljon keulinut. Rata tuntui aikamoiselta räpiköimiseltä, Keksi teki hyvässä vireessä kylläkin. Jälkikäteen jäin miettimään, että minkähän takia en uusinut puolenvaihtoa edessä, vaikka tiesin siinä tulevan -10 pisteen mokan. Edessä peruuttaminen on Keksille vielä tosi hankalaa, se kiihtyy peruuttamisesta aika paljon, ja lämmitellessä ennen kisaradalle menoa se haukkua paukutti. Kisaradalla samaisella kyltillä Keksi olisi lähtenyt peruuttamaan oikealle ihan vinoon, ja näin sen ilmeestä, että jos käskytän peruuttamaan, niin urku aukeaa ihan välittömästi. Päätin ottaa tietoisesti -10 pistettä kyltiltä ja jatkaa matkaa maaliin. Olin ihan varma, että hylsy tuli, mutta pisteet jotenkin kummasti riittivät ensimmäiseen hyväksyttyyn tulokseen mestariluokasta – 76 pistettä. Olin siihen ihan tyytyväinen, täytyy vahvistaa kylttitehtäviä, oikeaa mielentilaa ja etenkin sitä peruutusta. Videossa näkyy hyvin Keksin ihana asenne työskentelyä kohtaan ❤

Lempin kanssa päästiin viimeinkin korkkaamaan voittajaluokka. Lemppari teki hyvin töitä vieraassa hallissa, vaikka kesken kisaradan toisen kisan palkintojenjaon aplodit meinasivat olla saukkokoiralle melkoinen häiriö. Mitään isoja mokia ei radalle sattunut, joten tuloksena 96 pistettä ja 2. palkintosija 🙂

Kisoissa näin myös Piaa ja Neven poikaa Jogia (Hazelmoor Yedi Yogibear) pitkästä aikaa, olipa ihana nähdä! Jogi on aivan ihana ❤

Kisojen jälkeen oli aika siirtyä viikonlopun työosuuteen eli hieroa koiria! Marja-Leena kävi Mindyn ja Taikan (E. Eyes On Me) kanssa meitä moikkaamassa jo hallilla, mutta käväisin kylässä vielä illalla hoitamassa tytöt. Yötä vasten ajettiin Tiinan kanssa Oulusta Raaheen, siellä käytiin sunnuntaiaamuna lenkillä ja sitten jatkettiin loppupäivä hierontahommien parissa. Maanantaina aamulla aamulenkkien jälkeen ohjelmassa oli vielä Vipsin ja Mörkön hieronnat ennen kotimatkalle lähtöä. Tehokas reissu, olisi siinä vaikka yhden päivän voinut viettää ihan vapaalla! Ehkä ensi kerralla 😀 Suuret kiitokset Tiinalle ja Antille meidän majoittamisesta!

Lempi oli voittajaluokan 2. ja Mörkö vei luokkavoiton ja seuramestaruuden kotiin 🙂
Oulun reissun aussieseurue: Mörkö, Vips, Sara, Lempi, Rini ja Keksi ❤

Oulun kisojen jälkeen käväistiin rallytokokisoissa myös Kuopiossa Koiramekassa tavoittelemassa Lempille toista tulosta voittajaluokasta. Halli oli iso, tuplakisat kyseessä ja samaan aikaan agilityvalmennus pyöri yhdellä kentällä – melkoinen häiriö siis. Häiriöiden lisäksi itse kisarata oli varsin haastava, videota en näistä kisoista saanut, mutta laitan ratapiirroksen tähän itsellekin talteen, että tästä voi napata teemoja omiin treeneihin. Näistä kisoista saatiin Lempin kanssa vaan kokemusta sekä meidän ensimmäinen hylsy 😀 Lempille oli yllättävän vaikea tehdä hyppyjen välissä jäävä liike, se jäi tuijottamaan edessä olevaa hyppyä ja meni seisomisen sijaan kahdesti maahan. Uusinnat oli siis käytetty jo ihan kisaradan alkusuoralla. Kolmannelle kerralle lähtiessä menin liian lähelle ensimmäistä hyppyä, Lempi hyppäsi sen ja siitä sitten hylsy. Radan aikana Lempi teki myös muita erikoisuuksia, mm. kiersi kylttitelineen. 3 askelta peruuttaen -tehtävä, jota etukäteen ratapiirrosta katsoessani eniten jännitin, sen sijaan sujui tosi hyvin 😀 Lohdutuspalkintona Lempi oli kuitenkin tuomarin suosikki, tuomari vielä sanoi, että suorituksesta näkee, että treenattu on ja koira on taitava, mutta tänään ei vaan ollut meidän päivä.

Viime viikolla kävin Lempin kanssa tekemässä palauttelutreenin rallyvalkussa, jossa sopivasti oli rata tarjolla. Koutsi Oona totesi, että Lempillä on temput hyvin hallussa, mutta seuraamista sekä oikealla että vasemmalla sekä tempun jälkeen perusasentoon hakeutumista voisi vahvistaa. Siinäpä on meille tavoitetta tälle välille, kun kisoja ei ole tarjolla.

Muuten ollaan eletty aikalailla hiljaiseloa. Aksatreeneissä on käyty, viime viikolla tehtiin keppejä takaperin ketjuttamalla, sekä Saralla että Lempillä supertreenit! Etenkin Lempin treeneistä olin tosi hyvilläni, keppejä on sen kanssa tahkottu niin pitkään. Tällä viikolla jatkettiin aksajuttuja, keppitreeneissä Saralle nakki oli liian hyvä palkka, se ei voinut yhtään keskittyä tekemiseen, kun olisi vaan pitänyt saada nakkia. Lempi jatkoi tosi hyvää työtä keppien kanssa! Ratatreeneissä Saralla on urku auennut, meillä oli hyviä pätkiä useampia. Lempin kanssa työstettiin radalla leijeröintiä, sain ihan tosissani pistää jalkaa toisen eteen, sillä me mentiin helkkarin lujaa. Tosi hyvät treenit oli molemmille! Meidän aksajakso alkaa lähestyä loppuaan, ensi jaksolle otan ryhmäpaikan vaan Saralle ja treenaan Lempiä itsenäisesti.

Rinin vointi on ollut pääosin tosi hyvää, se on ollut pirteä ja hyväntuulinen. Ehkäpä siksi eilen ihan kunnolla säikäytti, kun oltiin menossa päiväunille ennen yövuoroon lähtöä, ja Rini alkoi yhtäkkiä täristä, hengittää tiheästi ja pinnallisesti ja köyristi selkää. Hetken aikaa rauhoittelin ja silittelin sitä, mutta aika äkkiä oli selvää, että kivut on kovat ja en uskalla jäädä sitä kotiin seuraamaan. Päästiin nopeasti lähiklinikalle, missä ensin ultrattiin vatsan alue – maksan tilanne oli ennallaan, muut sisäelimet kunnossa. Labroissa tulehdusarvo oli koholla ja Rinillä oli vähän kuumetta, maksa-arvot olivat suunnilleen samalla tasolla kuin edellisessä kontrollissa. Keuhkokuvista löytyi lisää huonoja uutisia – toisessa keuhkossa on tiivistymää, jota eläinlääkäri epäili kasvaimeksi. Keuhkokuvat lähtivät vielä toiselle eläinlääkärille syynättäväksi. Rini nesteytettiin klinikalla, ja se tuntui mummua piristävän. Reissulla meni yhteensä kolme tuntia, joten yövuoroon lähdin samoilla silmillä, Aino tuli meille yöksi Rinin vointia tarkkailemaan. Lekurikeikka oli mummulle rankka, se nukkui koko loppuillan ja yön.

Rinin toinen keuhko oli terve, joten eläinlääkäri ehdotti kortisonilääkityksen aloittamista rauhoittamaan kasvaimen kasvua. Todennäköisesti Rini kipuili selkäänsä. Jatketaan niin kuin kesästä alkaen tähänkin saakka – päivä kerrallaan, niin kovin rakkaan ja tärkeän mummukoiran vointia kuunnellen ja tarkkaan seuraten. Tänään Rinillä oli parempi päivä, toivottavasti hyviä päiviä olisi vielä jäljellä.

Linda oli ottanut Breestä (E. Sweetheart) rakennekuvaa, hyvältä näyttää! ❤

Sitten iloisempia uutisia – Emppuperheeseen saatiin viime viikonloppuna lisäystä! Lämpimästi tervetuloa kovasti odotettu ja toivottu Oodi, Red’n Ready Make It Double! ❤ Oodi muutti asumaan Pipsan luo Helmin (E. Neytiri) kaveriksi tähän Jyvässeudulle, ja on meillä yhteisomistuksessa. Kaikki Raketti-pentueen kuvat on ottanut Maiju Livio ❤

Käytiin Pipsan kanssa alkusyksystä Etelä-Suomessa Shantin ja Maijun koiriin tutustumassa ja tykättiin molemmat ihan valtavasti näkemästämme. Pentujen emä Maaru (Origine II My Kind of Trouble) astutettiin samoihin aikoihin upealla Pekolla (Red’n Ready Criminal Mastermind), ja me jäätiin Pipsan kanssa sormet syyhyten odottelemaan, mitä sieltä tulee. Pentuja syntyi kolme, joten hypittiin varmasti tasajalkaa ilosta molemmat, kun Shanti tarjosi toista narttua meille. Ehdittiin käydä pentuja katsomassa vain kerran, mutta meillä oli tosi hyvä fiilis koko ajan, että Shanti osaisi pennuista sanoa, kumpi meille paremmin sopii.

Viime lauantaina joulu sitten viimein koitti ja oli aika hakea Pipsalle pentu kotiin! Tavattiin hallilla myös muiden pentujen omistajat, viihdytettiin pentuja ja aikuisia ja pidettiin hauskaa! Pennuilta otettiin myös mydogdna-testejä varten näytteet. Hirmuisen kiva porukka, mukava päästä mukaan, vaikka pentu ei mulle itselleni tullutkaan kotiin 😀 Oodi on kotiutunut Pipsan luo loistavasti, se on päässyt jo käväisemään tutustumassa lampaisiin, katselemaan hevosia, harjoittelemaan autossa matkustamista ja sosiaalistumaan ihmisiin ja muihin koiriin. Niin loistava pentu! ❤ Valtavan suuret ja lämpimät kiitokset Shantille ja Maijulle luottamuksesta ja ihanasta pennusta!

Vasemmalla pentujen isä Pekko, sisko Riimi, keskellä Oodi, veli Hiisi ja oikealla pentujen emä Maaru ❤


Jätä kommentti

Ellin koulutuspäivä, Muuramen näyttely ja syysloma

1,5viikkoa sitten perjantaina lopetin aamulla yövuorot ja jäin lomalle. Lomasta ei kyllä alkuun ollut tietoakaan, sillä ensin piti siivota koti vieraita varten – Tiina ja Vips (E. Salacia) tulivat Mörkön kanssa meille pitkästä aikaa vierailulle! Erityismaininnan ansaitsee myös uusi perheenjäsen, joka pääsi testiin heti seuraavana päivänä – uusi kamera! Kiitos Tiina! ❤ Lauantaina oli buukattu kasviksen osalta tiukkaan aikataulutettu päivä Ellin koulutuspäivän muodossa. Samalla pidettiin pienimuotoiset Empputreffit, menossa olivat omien ja Tiinan koirien lisäksi mukana Keksi (E. Naroona), Ari & Haba (E. Saros) ja vesikoira Jeti, Linda & Bree (E. Sweetheart) ja bortsu Filo, Hanna & Mera (E. Moonheart) ja Milda, Hanna & Nelli (E. Ravenheart) ja Eve & Sokka (Tillyhills Svart På Vitt).

Mera (Empathica’s Moonheart) 14vkoa
Nelli (Empathica’s Ravenheart) 14vkoa

Ellin koulutuspäivä alkoi tokotreeneillä, joihin osallistuin Saran kanssa. Saran kanssa työstettiin seuraamista sekä kaukoja. Seuraaminen on aika kivalla mallilla, siinä täytyy työstää vielä nuoren koiran herpaantumisia pois. Kaukoissa täytyy tehdä jumppaa, jotta saadaan maahan-istu-vaihtoon lisää säpäkkyyttä. Treenien päätteeksi otettiin rivipaikkamakuu, jossa Sara ennakoi perusasennon varsinaisen paikkamakuun jälkeen. Muillakin näytti treenit sujuvan kivasti ja kaikki saivat vinkkejä ja ideoita jatkoon.

Palkkausta

Koulutuspäivä jatkui noseworkin parissa, jossa osa teki alkeita ja Sokka ja Rini vähän edistyneempien treeniä. Mera ja Nelli esittelivät mukavasti intoa nenänkäyttöön, myös Milda teki sähäköitä etsintöjä. Rinin kanssa ensimmäinen kierros meni vähän noseworkkiä mieleen muistutellessa, toisella kierroksella mummu teki hienosti töitä.

Jotta päivä ei olisi ollut liian rento, käväisin koulutusten välissä Muuramessa Lempin kanssa kisaamassa viimeisen startin rallytokon avoimessa luokassa 😀 Pieni luokka oli nopeasti taputeltu, Lempille radalta 97 pistettä, luokkavoitto ja uusi titteli RTK2! Radan ainoa virhe oli hyppyesteen uusiminen, kun Lempi ensimmäisellä kerralla kiersi sen. Muilta osin Lempiltä asiallista työskentelyä, jatkossa sitten kohti voittajaluokan haasteita 🙂

RTK2 Lempi

Ellin koulutuspäivän lopuksi oli vielä rallytokoa, jossa kasviksella pitikin kiirettä kolmen treenattavan koiran kanssa. Lempin kanssa alettiin heti työstää ylempien luokkien haasteita: takapään käyttöä oikealla puolella sekä peruuttamista. Takapäätä treenattiin jakkaralla, sitä saatiin hyvin pohjustettua. Peruuttamisesta Lempillä on jonkinlainen ajatus, treeneissä täytyy korostaa sille oikeaa paikkaa.

Ihana Keksi ❤

Keksin kanssa purettiin ensimmäisellä kierroksella höyryjä ja muistuteltiin, miten rallya oikein treenataan – työstettiin kukkasia ja puolenvaihtoa edestä. Puolenvaihdot sujuivat kivasti, kukkasissa vaadittaviin pyörähdyksiin täytyy tehdä vielä täsmäiskutreeniä, jotta niistä saadaan napakat. Saran kanssa treenasin eteentuloja ja seisomista. Eteentulotreeneissä näkyi, että Saralle ei ole riittävän selkeää, mihin sen pitää tulla, ja mitä enemmän heilun käsilläni, sen huonompi. Seisomiseen tehtiin vasta nousutreeniä, jota on syytä jatkaa. Pitkä päivä alkoi kartturilla painaa, joten tehtiin aika lyhyitä, mutta hyviä ja napakoita settejä. Rallyssa riittää pientä näperrettävää.

Koulutuspäivän jälkeen ilta oli edelleen tiukasti ohjelmoitu – käväisin Ainon luona palauttamassa Keksin, käytin Ainon koirat pienellä lenkillä omien kanssa ja suuntasin kotiin Vipsiä hieromaan, trimmaamaan ja pesemään. Olisi voinut luulla, että yövuorojen päälle huonosti nukutun yön ja tohinapäivän jälkeen yöllä nukuttaa, mutta mitä vielä, aika levotonta oli uni. Sunnuntainakaan ei levätty laakereilla, sillä vuorossa oli Muuramen ryhmänäyttely, joka tosin pidettiin Killerillä. Siellä näytillä oli kolme S-pentueesta, joista kaksi kävin esittämässäkin. Tuomarina oli Juha Putkonen.

Haba (Empathica’s Saros) NUO-H. ”1,5 vuotias. Oikeat rungonmittasuhteet. Luusto saisi olla vahvempi ja sukupuolileima selvempi. Pää saa vielä voimistua ja korvat asettua paremmin. Pyöreät silmät. Hyvä purenta. Rintakehä saisi olla täyteläisempi. Samoin eturinta. Olkavarret saisi olla viistommat, hyvin kulmautunut takaa. Lyhyt pysty lantio. Häntä kaartuu sirpin muotoisesti. Saisi liikkua tehokkaammin. Etuliikkeessä vielä epävakautta ja kääntää käpäliään ulospäin.”
Vips (Empathica’s Salacia) NUO-T. ”Hyvä luusto. Hieman löysä yleiskunto. Raajakorkeutta saisi olla hieman enemmän. Selvä sukupuolileima. Hyvä kallo, eripari korvat. Hieman vaaleat silmät, hyvä purenta. Tilava runko. Riittävä eturinta. Lyhyt ja pysty
lantio. Korkea hännän asento. Takaraajojen liike jää liiaksi rungon alle ja
liikkeestä puuttuu tehokkuus.”
Maaru (Empathica’s Shaula, kuva heinäkuun loppupuolelta) NUO-T. ”19kk, rungon mittasuhteiltaan hieman lyhyt. Riittävä luuston vahvuus. Koira saa vahvistua. Ruusukorvat. Silmät saisivat olla tummemmat ja pää voimakkaampi. Hyvä purenta. Kauttaaltaan kapea runko. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu lyhyellä askeleella. Liikkeestä puuttuu tehokkuus.”

Ilmeeni olisi varmaan ollut ikuistamisen arvoinen, kun tajusin hakeneeni Vipsille T:n, Maarulle en uskaltanut parempaa laatuarvosanaa toivoakaan enää siskonsa jälkeen. Saatan olla hieman puolueellinen, mutta itse ajattelen tyydyttävän laatuarvion tarkoittavan jo aika vakavia puutteita koiran yleiskunnossa, rotutyypissä ja rodunomaisuudessa ylipäätään – ja minusta nämä kaikki kolme ovat kyllä ihan ongelmitta tunnistettavissa aussieiksi. Mutta voi toki olla, että mulla on vähän värittyneet lasit silmillä näitä katsellessa 😀 Haba sentään sai harrastus-H:n, tytöt pääsevät vielä uusintakierrokselle.

Näyttelyn jälkeen saateltiin Tiina laumoineen kotimatkalle ja suuntasin oman lauman kanssa Joensuuhun lomaa viettämään. Pari ensimmäistä päivää meni kestokoomassa, loppuviikkoa kohti vireystila hieman sentään kohosi. Tiistaina käväisin illalla treenaamassa Venlan ja Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa. Muutaman myrskypäivän jälkeen pääsin kunnolla harjoittelemaan uuden kameran ja putken käyttöä, harjoiteltavaa vielä riittää.


Jätä kommentti

Vivahteikas elo-syyskuu

Kuukauden päivät on taas mennyt edellisestä kunnon postauksesta. Arki on tuntunut varsin mukavalta pentuarjen jälkeen, vaikka noh – ei me ihan perusarkea olla paljon eletty sitten kuitenkaan. Edellinen postaus antoi jo aika paljon vinkkiä, mitä täällä meillä päämajassa on ollut meneillään. Kaikki postauksen ihanat kuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Kaunis Viva, Hazelmoor Yoko Ono ❤

Elokuun alkupuolella sain surullisen viestin Vivan kotoa – Viva tarvitsi uuden kodin. Kävin Ainon kanssa samana iltana hakemassa Vivan meille. Onneksi tätäkin pentuetta olen nähnyt ja nyt Vivan myötä kaikkien pentueen narttujen kanssa elänyt tavallista arkea lyhyempiä ja pitempiä pätkiä, niin tiesin vähän, mitä odottaa. Vivan hakumatkalla oli kovasti mielessä yli 10 vuoden takainen samankaltainen reissu Tampereelle, jolloin kyydissä takaisin tuli Vivan emä Neve. Viva on elämänsä elänyt ainoana koirana, joten ison muutoksen lisäksi se joutui heti opettelemaan elämää laumassa. Onneksi omat koirat ovat tottuneet, että meillä lauman koko vaihtelee, ja omien koirien sosiaaliset taidot ovat hyvät, muuten tämä ei olisi ollut mahdollista.

Ensimmäiset viikot eivät olleet helppoja, sitä ei voi mitenkään kaunistella. Viva ei ”puhunut koiraa” juuri ollenkaan ja raasu oli niin stressaantunut, että varmasti jo senkin takia välillä tuli ylilyöntejä. Ihan ensimmäinen viikko tutustuttiin toisiimme, harjoiteltiin yhteisiä pelisääntöjä, tiukkaa hallintaa etenkin sisällä ollessa ja lenkkeiltiin paljon, että Viva saisi purkaa stressiä neutraalilla maaperällä. Päätettiin Minnan kanssa olla kiirehtimättä uuden kodin etsinnän aloittamista, että ehdin ensin vähän tutustua koiraan ja selvittää, millainen tyyppi Viva oikeastaan onkaan ja mitä sen uudelta kodilta vaaditaan. Kahden viikon jälkeen vaikein jakso helpotti, vaikka tietynlainen jännite oli koko ajan ilmassa.

Käytin Vivan eläinlääkärissä, sille tehtiin terveystarkastus, katsottiin perusverikokeet ja kuvattiin lonkat, lanneselkä ja rintaranka. Eläinlääkärin tarkastuksessa ei tullut esille mitään poikkeavaa, terve tyttö ❤ Koulutuksellisesti panostin Vivan kanssa paljon rauhoittumiseen ja luopumiseen, vähän tehtiin haistelujuttuja, pääasiassa keskityttiin tottelevaisuuteen. Monessa asiassa tuntui kuin olisin tehnyt aikamatkan elämään Neven kanssa – Vivalla on ihan Neven ilme ja käytöksessään ja tavoissaan niin monta Neven juttua.

Niin paljon kuin Vivasta pidinkin ja olisin sen halunnut pitää, niin oli pakko todeta, että Vivan on parempi olla ainoana koirana kodissa, jossa sen ei tarvitse jakaa huomiota muiden koirien kanssa. Viime sunnuntaina Viva lähti koeajalle uuteen kotiin, ja ainakin tähän saakka siellä on mennyt hyvin. Toivon sydämestäni, että kaikki sujuu jatkossakin siellä hyvin ja Viva voisi jäädä ❤

22.-23.8. viikonloppuna kokoonnuttiin kennelporukalla Kerimäelle paimennusviikonloppuun Pohjolan lammastilalle! Viikonlopun saldoksi saatiin paljon hyvää treeniä loistavassa seurassa! Saldoon kuului perinteisesti myös auringonpolttama iho sekä ei-niin-toivottu kameran hajoaminen. Ei siis saatu ensimmäistäkään kuvaa paimennuksista. Paimennuksiin osallistuivat molempina päivinä Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha), Maaru (E. Shaula), Haba (E. Saros), Yola (Hazelmoor Yade Yolanda), Sokka (Tillyhills Svart på Vitt) sekä Lempi ja Sara. Lauantaina joukon jatkona oli Ainon isän collie Mette ja sunnuntaina Venla Vilpun (E. You Are Not Alone) kanssa.

Saran kanssa tehtiin Kerimäellä itsevarmuuden nostatusta, Viva oli tullut meille viikko aiemmin, ja Sara otti henkisesti aika raskaasti ikävät tilanteet Vivan kanssa. Saran kanssa koko viikonlopun treenit olivat tosi onnistuneet, se teki todella kaunista kuljetusta, saatiin hyvää harjoitusta porttityöskentelyyn sekä lampailta irtoamiseen. Lampaiden ottaminen pienehköstä häkistä oli Saralle vaikea, mutta siihenkin saatiin hyvää treeniä, kun menin koiralle tueksi.

Lempin kanssa saatiin ratatreeniä, porttityöskentelyä, kokeiltiin vähän poispäinajoa. Paljon oli hyvääkin, mutta paljon saatiin kyllä myös säätää. Lempin itsevarmuus ei riittänyt näin ihmisvetoisilla lampailla pitämään lampaita paikallaan – ei laidunnuksessa eikä oikein porteillakaan. Lempi toimii ohjaajan peilinä – mitä enemmän ohjaajalla nousee savu korvista, sitä paineistuneemmin koirakin toimii ja sitä herkemmin se tekee omia ratkaisuja. Lempin kanssa haastaa myös, että se kokee paineistavaksi pysyä paikallaan, se haluaisi livahtaa keinolla millä hyvänsä tasapainopisteeseen ja tuoda lampaat ohjaajalle. Sain hyvän muistutuksen, mihin suuntaan Lempin kanssa ei kannata lähteä, täytyy vaan yrittää pitää oma pää kylmänä ja ratkoa positiivisen kautta haasteita. Helpommin kirjoitettu kuin tehty!

Paimennusviikonlopun jälkeisellä viikolla käväistiin Seutulassa kertaalleen paimentamassa, reissun päätarkoitus oli ihan muu kuin paimennus, siitä toivottavasti lisää joskus myöhemmin 🙂 Sekä Sara että Lempi tekivät yhden kierroksen uudessa paikassa ja uusilla lampailla, hyvä setti oli molemmille. Sara sai kehuja rauhallisuudestaan nuoresta iästä huolimatta. Lempi oli hieman paineistunut työskennellessään, mutta teki kyllä hyvin hommia.

Viime ja sitä edeltävällä viikolla paimennettiin lisää, viime viikon treeneistä ovat nämä kaikki kuvatkin 🙂 Saran kanssa on harjoiteltu pysäytystä, siltaa, kujaa ja pujottelua, jatkettu porttityöskentelyä. Mirva käski alkaa katsella kisakalenteria, apua! Sara teki kaksi kierrosta, toisen vähän liukkaammilla lampailla ja toisen vähän tahmeammilla. Sillä riittää hyvin voimaa liikuttaa tahmeitakin. Saran kanssa paimennus on maistunut tosi makealle, se sopii mun käteen niin hyvin! ❤

Lempin kanssa saatiin kahdessa edellisessä treenissä vähän purettua paineistumista. Ollaan työstetty flänkkejä, jotka kaipaavat työtä edelleenkin. Viimeksi annoin Lempin ensimmäisellä kierroksella vähän rallatella, että sen saisi käyntiin, se tuntuikin toimivan ihan hyvin. Mirva varoitteli, ettei anna sen rallatella liikaa, koska Lempi alkaa myös herkästi tehdä töitä itselleen. Toisella kierroksella rallattelu suitsittiin ja tehtiin ratapätkä. Rata sujui muuten tosi hyvin, pujottelu oli tosi hyvä, pysäytys oli hyvä, kuja oli loistava, mutta laidunnuksessa Lempi lähti paineen alla ja karkuutti lampaat. Haettiin lampaat takaisin, tehtiin laidunnus uudestaan, rauhallisesti kehuin Lempiä, kun se pysyi paikallaan. Se toimi hyvin, mutta kyllä tää touhu pitää ihmisen nöyränä.

Agilityn kanssa on ollut rauhallisempi jakso, pidettiin pari viikkoa taukoa. Saran kanssa treenattiin viime viikolla, Lempin ryhmän kanssa oli treenijakson suunnittelupalaveri. Tällä viikolla treenit jäivät väliin kartturin sairastaessa, ensi viikolla lomaillaan Joensuussa, joten ei silloinkaan treenata. Saran keppitreeniä saatiin taas videolle, se alkaa näyttää aika kivalta 🙂 Lempin kanssa pitäisi keppiprojektia jatkaa, että olisi toivoa projektin valmistumisesta joskus.

Vivan lähdön jälkeen meidän arki on palannut normaaliksi. Lempi ja Sara alkoivat taas leikkiä keskenään ❤

Rakas paras mummukoira voi hyvin ❤ Rini on pysynyt pirteänä, selän näkyvää kipuilua ei ole ollut. Olen vähän treenannut rallya Rinin kanssa, mummu syttyy tekemisestä, mutta osa tehtävistä heitetään vähän arvalla, kun ei aina kuule ohjeita. Ruoka maistuu, silmissä on terveen näköinen kirkas katse. Elokuun lopussa oli kontrollikäynti eläinlääkärille, reissu, jota jännitin ja ehkä vähän pelkäsinkin, vaikka koiran vointi on näyttänyt paljon paremmalta alkukesään verrattuna.

Rini ❤

Perustarkastuksessa eläinlääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, niissä ei poikkeavaa. Selkää paineltaessa Rini veti selkää vähän köyryyn, kipukohta on sama, jossa spondyloosimuutoskin on. Saatiin klinikalta uusi Carthropen-pistos mukaan, siitä on ollut apua. Sitten otettiin verinäyte. Odoteltiin Rinin kanssa tuloksia aulassa, mulla oli sydän kurkussa.

Saatiin kesän parhaat uutiset – leukosyytit olivat normalisoituneet ja maksa-arvot lähteneet laskuun! ❤ Maksa-arvot ovat edelleen koholla, mutta eläinlääkärin mukaan tällainen muutos antaa syytä uskoa, että maksassa oleva muutos on hyvälaatuinen. Mulla ei helposti tule itku ihmisten ilmoilla, mutta klinikalla tuli, niin valtava helpotus! Jatketaan erikoisruoalla ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella, puolen vuoden päästä kontrolloidaan veriarvot uudelleen. Se tuntuu olevan aika kaukana tulevaisuudessa, mutta toki mennään, jos meille yhteistä aikaa suodaan ❤

Muutakin ilon aihetta on ollut – meidän tiimiläiset ovat tykittäneet tuloksia!

  • Moira (Color Runs Ready for Success) tienasi itselleen tittelin RTK4 vakuuttavilla pisteillä – piirinmestaruuskisoista 91p ja myöhemmin elokuussa toisista kisoista 93p! Tokosta tuli elokuussa myös viimeinen 1-tulos ja titteli TK2! Agilityssäkin on tullut pari nollaa, toinen yliajalla. Saila tekee upeaa työtä mustan salaman kanssa!
  • Puhti (E. Sirius) ja Terhi osallistuivat elokuussa Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n soveltuvuuskokeeseen ja suorittivat sen hyväksytysti – Puhti on siis soveltuva työskentelemään lasten kanssa, myös muiden koirien läsnäollessa! Tärkeä askel kohti tärkeää työtä lasten parissa! ❤
  • Aino ja Maaru (E. Shaula) osallistuivat 23.8. paimennuksen esikokeeseen – Maarulle loistava tulos 92/ERI ja uusi hieno titteli PAIM-E!
  • Vips (E. Salacia) suoritti paimennustaipumustestin hyväksytysti arvosanalla H ja sai ensimmäisen tittelin PAIM-T!
  • Pipsa ja Helmi (E. Neytiri) korkkasivat agilityssä kuninkuusluokan kahdella 5vp:n radalla, huippua!
  • Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa on kisattu rallytokoa, piirinmestaruuskisoista 8.8. avoimen luokan korkkaus 100p ja 2. sija, Mikkelin kisoista 29.8. 96p ja 2. sija! Rallytoko kulkee Lempparin kanssa aika mukavasti ❤
  • Rufus (E. Wishmaster) korkkasi tokouransa tosi hyvällä 2-tuloksella!

Valtavasti onnea kaikille! ❤

Lempin piirinmestaruuskisarata 8.8.


Jätä kommentti

Omien koirien kesäkuulumiset

Lupailin jo jokunen postaus sitten kirjoittaa omien koirien kesäkuulumisista. Aika pitkälti meidän kaikkien kesään kuului pentuprojektia, mutta onneksi on ehditty pentujen kasvattamisen ohella myös vähän treenata!

Kaikki ihanat paimennuskuvat on ottanut PM Lehikoinen! ❤

Saran kanssa on treenailtu agilityä ja paimennusta ja ihan vähän rallytokoa. Seuraaminen sillä on tosi kivalla mallilla, minkä innoittamana tekisi mieli selailla vähän kisakalenteria, mutta koitan malttaa vielä vähän. Agilityssä on menty harppauksin eteenpäin – aiemmin timakasti kädessä kiinni oleva merlepantteri on saatu irtoamaan! Saan edelleen olla tarkka käsieni kanssa, etten heiluttele niitä tarpeettomasti ja väärään aikaan, Saralle toimii parhaiten, kun se saa itse bongata esteen ja käsiohjaus tulee vasta sen jälkeen ”pukkauksena” perään. Tykkään kovasti Saran tyylistä tehdä, vaikka olenkin jo aika usein pulassa sen vauhdin kanssa. Joitakin treenipätkiä on tullut videolle, tässä kooste kolmelta eri treenikerralta.

Paimennuksessa Sara on mennyt myös tosi paljon eteenpäin! Tauon jälkeinen epävarmuus on kadonnut, ja Sara on esitellyt todella kivannäköistä työskentelyä. Viimeksi kuljetettiin lampaita isolla pellolla, harjoiteltiin pujottelua ja kujaa, siltaa sekä porttityöskentelyä, ja kaikki meni tosi kivasti! Sara tekee parhaimmillaan tosi upeita flänkkejä, pitää kivasti etäisyyttä lampaisiin ja huolehtii hyvin koko lammaslauman kuljetuksesta. Saralle pitää olla lempeä ja kannustava, sauvalla ei parane huitoa liian isosti.

Pentuprojektin myötä tuntui, että Sara kasvoi henkisesti aika paljon. Se on edelleen meidän perheen nuorin pieni lellikkilapsi, ja se otti mieluusti takaisin paikkansa pentujen lähdettyä. Moni ehdotti, että olisin pitänyt pennuista yhden, kun Sara on jo niin osaava ja fiksu, mutta luulen, että Saralle tekee henkisesti hyvää olla porukan nuorin vielä jonkin aikaa.

Sara kävi Katriinan hoidettavana heinäkuussa samalla, kun pennut hoidettiin. Saralla oli pientä hoidettavaa niskassa ja lantiossa, muuten sillä menee lujaa. Ja on mennyt lujaa hoidon jälkeen 😀 Kesän aikana Sara on innostunut kovasti uimisesta ja kaikenmaailman puroissa ja ojissa lutraamisesta ylipäätään. Sarppa on mainio, tykkään siitä ihan laittoman paljon ❤

Lempin kesäkuulumisiin kuuluu myös agility-, paimennus ja vähän rallytokotreenejäkin! Agilityssä on tehnyt välillä haastavia ja välillä suoraviivaisempia vauhtiratoja, pääsääntöisesti kulkee aika kivasti. Päänsärkyä on tuottanut projekti kepit – kolmanneksi viimeisessä välissä iskee jumi, sen lisäksi Lempi ei halua bongata keppejä. Tehtiin ryhmässä analyysiä ja todettiin, että ollaan jääty liian pitkäksi aikaa kiinni apuihin. Lähdettiin ratkomaan tilannetta nyt niin, että Lempi teki alkuun vain puolikkaita keppejä ohjureilla tarjoamisen kautta. Parin treenin jälkeen koiran ilme kepeille mennessä alkoi muuttua, ja se halusi tarjota keppejä muulloinkin. Nyt ollaan vaiheessa, että Lempi tekee puolikkaita keppejä ilman ohjureita tarjoamisen kautta. Näyttää ihan hyvältä. Eilen hallilla tehtiin eläinkoe, lähetin putken kautta kokonaisille kepeille, ja pujotteli loppuun asti! Lähdettiin aika isoilla bileillä pois hallista! Harjoitukset jatkuvat.

Paimennuksessa mun ja Lempin välinen yhteistyö on parantunut. Olin aika epätoivoinen keväällä, kun koiran työskentely oli tosi huonoa ja paineistunutta. Nyt Lempi on rennompi ja ottaa ohjeita vastaan paremmin. Edellisissä treeneissä harjoiteltiin porttityöskentelyä vähän tahmeilla lampailla. Taatelin muisto eli Lempin mielessä vahvasti, joten se oli vähän paineistuneen oloinen, mutta pystyi kuitenkin työskentelemään ja sai laumaa liikutettua. Lopuksi treenattiin flänkkejä, joihin Lempi tarvitsee lisää treeniä, se lähtee oikaisemaan lampaita kohti kesken kaaren. Mutta eiköhän siitä hyvä tule, kun nyt ollaan saatu yhteistyö pelittämään paremmin ja koira työskentelemään enemmän ohjaajalle kuin itselleen.

Lempi ei päässyt osteopaatille heinäkuussa, sillä juoksu oli vielä päällä. Pentuprojektin aikana hieronnat jäivät olemattomiin, kun tunnit ei vaan vuorokaudessa riittäneet. Yritetään pärjäillä hieronnalla seuraavaan hoitopäivään asti, ja jos ei hyvältä näytä, niin sitten yritetään saada Lempin aikaa aikaistettua.

Rallytokossa ollaan hiottu avoimen ja voittajaluokan tehtäviä. Lauantaina oltiin piirinmestaruuskisoissa korkkaamassa viimein avoin luokka, vähän jännitti pitkän kisatauon jälkeen, kuinka meidän käy. Hyvin meni, tuloksena 100p ja 2. sija! Toivottavasti typerä korona ei aiheuta uusia kilpailutaukoja, kisoja olisi nimittäin kiikarissa! Alla video meidän kisaradasta.

Rinille kuuluu sekä huonoa että hyvää. Alkukesästä kiinnitin huomiota, että se kipuili jonkin verran, mutta yksittäisillä kipulääkkeillä ja omahoidolla selvittiin. Juhannuksen aikoihin Rinillä oli huonompi jakso, silloin syötin sille useamman päivän kipulääkettä. Heinäkuun alussa kipuilu palasi taas, kotona olleet kipulääkkeet oli syöty ja oli pakko hakeutua eläinlääkärin puheille. Pelotti ihan suunnattomasti, että en tule koiran kanssa keikalta enää takaisin.

(c) Hanna Lehmusvuori

Rinin selkä kuvattiin klinikalla. Lähes 14-vuotiaan koiran seläksi se näytti ihmeen hyvältä – yksi spondyloosimuutos L7-S1 välissä, eli kipuilun syy löytyi sieltä, mistä arvelinkin sen löytyvän. Toivoin, että olisin saanut Rinille pitkäkestoisemman kipulääkkeen, jota ei tarvitsisi syöttää kuin kerran kuukaudessa. Riniltä kontrolloitiin verikoearvot, leukosyytit olivat hieman matalat ja maksa-arvot ihan taivaissa. Kurkistettiin ultralla vatsan aluetta, muuten sisäelimet näyttivät olevan ihan kunnossa, mutta maksassa oikealla puolella havaittiin massamuutosta. Eläinlääkäri suositteli tähystystä ja koepalojen ottamista, ja mietinkin sitä ensin ihan vakavasti, kun koira muuten on hyväkuntoinen ja pirteä.

Jyväskylässä olisi mahdollisuus tähystykseen, mutta tähystys olisi pitänyt tehdä pian, sillä eläinlääkäri oli juuri jäämässä kesälomalle. Mulla taas kesäloma oli juuri loppumaisillaan, mikä hankaloitti ajoitusta melkoisesti, sillä en halua jättää kipeää ja juuri leikattua koiraa heti yksin. Mietin tosi paljon myös ihan koiran rauhoittamiseen liittyviä riskejä, Rinillä on kuitenkin ikää. Päätin ottaa aikalisän – katsoa, millainen vaikutus ruoan vaihtamisella ja maksan toimintaa tukevalla lisäravinteella on koiran vointiin. Jos vointi menee huonommaksi, se on merkki jostain – ja jos vointi kohenee, niin sekin on merkki jostain. Ajan kuluessa pohdin sitäkin, että mitä teen sillä tiedolla, onko massamuutos hyvä- vai huonolaatuista. Rinille ei lähdetä enää tekemään mitään isoja leikkauksia, on selvää, että tässä vaiheessa koiran elämää leikkauksella ei saada enää vuosia lisää yhteistä hyvää elämää.

Nyt on menty kuukausi eteenpäin erikoisruoalla ja lisäravinteella, Rini sai myös Carthropen-kuurin. Mietin ensin, että onkohan kaikki mun toiveajattelua, mutta useampi ystäväkin on sanonut Rinin piristyneen. Se on saanut rantahepuleita, selän näkyvä kipuilu on loppunut ja silmissä on kirkkaampi katse. Niin iloinen kuin hyvästä muutoksesta olenkin, suru kaivertaa kurkkua. Jatkoajalla mennään. Yritetään tehdä siitä Rinille mahdollisimman hyvää ❤

Rini kävi Katriinan hoidettavana maksalöydösten jälkeen. Keho tuntui kuulemma ihan erilaiselta edelliskertaan verrattuna. Oikea kylki oli maksan kohdalta kova, sitä saatiin hoidolla vähän helpotettua. Selän spondyloosi vaikuttaa vasemman takajalan toimintaan, huomasin itsekin hoitoa edeltäneenä päivänä, että vasemman takajalan asentotunto ei ole ihan normaali. Hoidosta tuntui kuitenkin olevan apua. Varasin Rinille ajan lokakuulle samaan syssyyn muiden kanssa, toivottavasti se silloin vielä on täällä. Haen Rinille seuraavan Carthropenin elokuun lopussa, suunnitelmissa on silloin viimeistään kontrolloida maksa-arvot ja katsoa, onko niissä tapahtunut muutosta.

Rakkain Rini ❤


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi jatkuu

Kiire ei ole hellittänyt, taas on tapahtunut vaikka ja mitä.

89034597_498968430785546_7535578605401669632_nKoomapäivää voi viettää sohvalla lobotomian läpikäyneen valaskalan kanssa

Kirjoittelin edellisessä postauksessa Saralle agitreeneissä sattuneesta haaverista, jossa takajalka kolahti pituuden palikkaan. Mulla oli varattuna Nadalle hoitoaika Katriinalle 19.2. ja onnenkantamoinen sattui, että sain Saralle ajan siihen samaan syssyyn. Hieman saattoi omistajan hysteriaa olla mukana, kun aikaa hätäpäissäni varasin, mutta toisaalta hyvä, että käytiin. Saran lantio oli pikkuisen nytkähtänyt, eli oli todennäköisesti jalan kolahdusta ottanut vähän lantiolla vastaan. Muuten Sarpalla oli asiat ihan hyvällä mallilla, se malttoi ensimmäistä kertaa aika rauhassa olla hoidettavanakin.

89388365_204369004319443_6821362047003918336_nRapsuta. Paljon.

Hieroin Nadan Katriinan hoitoa edeltäneellä viikolla, ja silloin oikea puoli oli selkeästi kireämpi kuin vasen. Katriina totesi hoidossa saman, joskin kertoi myös, että yleensä törmäyksissä aiheutuneet vammat siirtyvät ensin törmäyspuolelta toiselle ennen kuin katoavat. Nada vastasi hoitoon hyvin, ja malttoi sekin olla paremmin hoidettavana.

89124988_249995266001771_4934253240771411968_nSara ja keinun alkeet

Sara ei agilitytreeneissä ole muistellut mennyttä haaveria, intoa ja vauhtia on riittänyt. Vielä on etenkin itsellä hakemista, miten Saraa ohjata – välillä tuntuu, että alan päästä jyvälle, ja sitten pian tulee koutsin palautteesta tunne, että teen kaiken ihan väärin. Edelleen Saran työskentelyssä näkyy, että se jää käteen tai mun liikkeeseen kiinni, ja oikealla puolella työskentely on sille edelleen aika tahmeaa, vaikka olen yrittänyt muidenkin lajien treeneissä huomioida, että oikeaa puolta täytyy vahvistaa. Tämän viikon maanantaina meillä oli Elinan treenit, joissa teemoina olivat mm. estefokus, irtoaminen ja putkijarru. Me ei siihen putkijarruun asti päästy, mutta saatiin meidän tasoon nähden aika hyviä irtoamisia. Elina neuvoi Saran kanssa treenatessa jättämään treenitaskun pois, sekin voi provosoida käsiin kiinni jäämistä. Aino kokosi meidän treenipätkistä videon, jossa näkyy sekä onnistumiset että meidän tämänhetkiset haasteet 😀

Lempin kanssa on myös jatkettu aksailua. Haastavaa ja kivaa on ollut, välillä ohjaajalla kulkee vähän paremmin ja välillä heikommin. On tää vaan vaikea laji, joka pitää ohjaajan nöyränä. Lempi on syttynyt agiin kyllä tosi hyvin! Palkataan Lempiä treeneissä nykyään pääasiassa vain lelulla, ja siitä on löytynyt oikea raivo-Saukki, kun se iskee leluun kiinni 😀 Maanantain treeneistä saatiin pieni videopätkäkin pitkästä aikaa.

Nyt ei olla jokuseen viikkoon päästy/jaksettu mennä rally/tokoryhmän treeneihin, mutta jonkin verran ollaan treenailtu kotosalla. Saran kanssa tosiaan olen yrittänyt pitää oikealla puolella tekemistä ja irtoamista ohjelmistossa, Lempin kanssa pääpaino on ollut rallytokon avoimen luokan tehtävissä. Yhdessä rallyvalkassa kävin Lempin kanssa, missä tehtiin ratatreeniä. Hallissa seisomaannousu tuotti aluksi haasteita, mikä oli toisaalta itselle aika hyvääkin informaatiota – suoritusvarmuutta täytyy siis saada nostettua. Muuten oli oikein hyvät treenit. Rinin kanssa on hömpsötelty puolenvaihtoja, peruuttamista ja asennonvaihtoja pääasiassa. Mummu on niin onnellinen aina hommiin päästessään ❤

89408966_570055433719903_1937829831672594432_nEve kävi Sokan kanssa vieraisilla viime kuun loppupuolella, käytiin porukalla Ainon johdolla hallilla vähän treenaamassa agilityä, käytiin pienellä porukkalenkillä ja syömässä. Oli tosi kiva tapa viettää vapaapäivää!

Helmikuu huipentui 28.pv järjestämääni joukkokuvaukseen, johon osallistui kolme S-pentua ja Lempi. Välissä oli pitkä viikonloppu odottaa tuloksia, mutta kyllä ne lopulta tulivat! Haban (E. Saros) lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ja VA0, polvet kuvattiin terveiksi ❤ Maarun (E. Shaula) lonkat C/B, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ❤ Maarulle toisesta lonkasta C aavistuksen matalan lonkkamaljan vuoksi, sen ei pitäisi harrastuksiin vaikuttaa eikä lausunut Kennelliiton spesialisti ollut huolissaan, että lonkka olisi kovin taipuvainen nivelrikkoa kehittämään, sen toki sitten ajan kanssa näkee. Sen verran ”poikkeava” tulos kuitenkin sukuun nähden, että Maarulta kuvataan lonkat parin vuoden päästä uudestaan samalla, kun selkääkin kuvataan virallisen spondyloosi- ja VA-lausunnon saamiseksi. Maarulla näkyi polvissa samanlaiset symmetriset poimut kuin siskollaan Filalla (E. Sinope), joista ortopedi oli lisäkuvien myötä sanonut, että ei OCD:hen viittaavia löydöksiä eli ihan harmiton muutos. Saran (E. Soraya) lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0 ja polvet terveet ❤

Lempiltä (Two Coasts’ Rala) kuvattiin virallisesti olat (Incoc), jotka olivat täysin terveet, sekä selästä spondyloosi, jonka tuloksena SP0 ❤ Saadaan hyvillä mielin Lempparin kanssa jatkaa harrastuksia!

Rini oli pitkästä aikaa luustokuvauspäivänä porukan skarpein tyyppi 😀

Rinin alkuvuosi on sujunut etenkin Katriinan hoidon jälkeen tosi hyvin, se on ollut hirmuisen pirteä ja hyvävointinen! En osaa sanoa, oliko se hoidon ansiota, helpottiko pakkaskelit vai onko mummulla ollut vain kevättä rinnassa. Välillä tulee niin haikea olo Riniä katsellessa, kun mietin, miten nopeasti aika sen kanssa on mennyt. Rini on sisaruksistaan viimeinen, veljistä viimeinen nukkui ikiuneen tammikuun loppupuolella. Toivottavasti mummu ei pidä kiirettä, pitäisin sen niin mielelläni vielä pitkään ❤

89571023_750458615491159_5979832242657034240_nParas mummu!

Kuten Saran agivideoltakin pöksyistä voi päätellä, Sara aloitti juoksun. Pitkään ja hartaasti se sitä kyllä tekikin, Katriinan hoidossa jo katsottiin, että juoksu voi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Käytöksestä huomasi hormonaalisen toiminnan – Saralla on jonkin verran esiintynyt ääntelyä enemmän, ja se on välillä ollut todella hellyydenkipeä. Ääntely on tasoittunut nyt juoksun alettua ihan huomattavasti.

Emppupoppoo on tässä välissä tahkonnut taas tuloksia!

  • FF-pentueesta kisakirjat avasi ensimmäisenä Taika (E. Eyes On Me), joka korkkasi 23.2. Marja-Leenan kanssa tokon alokasluokan komeasti 1-tuloksella 181,5p ja 2. palkintosijalla!
  • Noa (E. Norris) kisasi Marin kanssa 29.2. ensimmäistä kertaa rallytokon mestariluokassa, tuloksena MES78!
  • Nuppu (Titangus Daracha) korkkasi Marin kanssa myös kisauransa rallytokossa: tuloksina 29.2. tuplakisoista ALO84 ja ALO100 luokkavoitolla, 7.3. kisoista tuloksena ALO94 ja koulari RTK1!
  • Moira (Color Runs Ready for Success) ja Saila kisasivat 29.2. tokon avoimesta luokasta toisen 1-tuloksen 270 pisteellä!

Paljon onnea kaikille tuloksia tykittäneille! ❤

Emppupoppoolle on suunnitteilla kaikkea kivaa kesälle – ollaan varattu paimennusviikonloppu ja suunnitellaan kovasti syksylle meidän ensimmäistä agileiriä! On kyllä ihana, kun porukka on näin aktiivista, näitä järjestelee ihan siitäkin ilosta 🙂 Lempin kanssa saatiin myös kivaa odotettavaa kesälle, sillä päästiin peltojälkikurssille, tuskin maltan odottaa heinäkuuta!