Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Hiljainen loppuvuosi

Ei ole tullut kirjoiteltua. Uudenlaisen arjen omaksuminen on vienyt voimavaroja, ja koti tuntuu vieläkin niin hiljaiselta ja tyhjältä. Ikävä on edelleen kova. Kaksi koiraa tuntuu kauhean vähältä, toisaalta hirveän helpolta. Ehkä se on ollut helpotuskin sumuiselta tuntuneessa arjessa. Pahin sumu on ehkä jo väistynyt, mutta jotenkin tuntuu haikealta edelleen. Aina jää niin paljon kesken.

Rini ja etenkin Lempi ovat reagoineet paljon vähemmän kuin odotin. Rini on aina ollut niin vakaa ja varma, etten sen oikeastaan osannut kuvitellakaan reagoivan kummemmin, mutta Lempin reagoimattomuus hieman yllätti. Se on kuitenkin koirana niin paljon herkempi, ja sillä oli Neveen läheisemmät välit kuin Riniin. Ensimmäisinä päivinä Lempi yritti tälläytyä Rinin eteen nuoltavaksi ihan samaan tapaan, kuin se tälläytyi aina Neven luo (ja Neve hoiti Lempiä antaumuksella) – Rini lähinnä katsoi sitä happamasti sen näköisenä, että voitko viedä lärvisi jonnekin muualle. Kumma kyllä viikkojen varrella mummu on vähän lämmennyt näille lähestymisille ja on nyt ottanut Neven pesutehtävät hoitaakseen. Myös lenkeillä kaksikolla on enemmän leikintynkää kuin aiemmin.

47370133_929173720604187_4852051457966342144_n Rini on yleensä aika tarkka henkilökohtaisesta tilastaan, mutta Lempi osaa oikeanlaisen lähestymisen

Moira (Color Runs Ready for Success) on ollut meillä pariin otteeseen hoidossa tässä välissä paikkaamassa yhden koiran jättämää tyhjiötä. Elämää tuli taloon kertaheitolla, kun kolmikon keski-ikä laski huomattavasti. Moira menee porukan mukana edelleen tosi mukavasti, se sujahtaa laumaan ihan huomaamatta ja toimii joukon jatkona kivasti. Olin lomalla viikon Neven kuoleman jälkeen, mutta sattuneesta syystä lomafiilis jäi tulematta. Moira oli meidän mukana Joensuun reissullakin, se oli tosi kiva ja helppo ottaa vieraaseen paikkaan mukaan.

47340674_541754356288744_9175209742476247040_n

Muitakin vieraita olemme saaneet harmaata arkea piristämään, sillä Helianna ja Nekku (E. Hazelnuts) kävivät meillä myös marraskuussa. Ihana oli nähdä, Nekku on niin äitinsä poika ❤

Monet kimppakuvat tuli otettua

Käytiin lenkillä, kelitkin suosivat sen verran, että kehtasi kameraa kuljettaa matkassa. Hallillakin käväistiin treenaamassa porukalla, Rini ja Nekku tekivät rallyrataa ja Lempin kanssa jatkettiin viettimaailman parissa.

Helianna oli ottanut Lempparista kivoja leikkikuviakin!

Nekku 6v ja Rini 12v ❤

Treeneissä käyminen koirien kanssa on jotenkin pitänyt pinnalla ja pakottanut keskittymään siinä hetkessä olemiseen. Rini on tehnyt kivaa työtä rallyssa, ja sen mielentila on ollut nyt oikein positiivinen ja hyväntuulinen. Meillä ei varsinaisesti ole kisatavoitteita tai muutakaan, ollaan enemmän tehty omaksi iloksi. Mummukoira on nauttinut täysillä tekemisestä 🙂

Elli oli ottanut meidän rallyradan videollekin yhdessä valkussa, jossa oli tötterösokkelo ohjaajalle selvitettäväksi. Mummulla oli radalla kengurubensaa suonissa, mutta suoritus oli aika iloinen, ja se on tärkeintä 🙂

Lempin kanssa ollaan tokossa jatkettu viettimaailman parissa. Haaveilin sen kanssa tokokisoistakin jo tälle vuodelle, ja liikkeiden puolesta sen kanssa voisi mennäkin, mutta sellainen tyylitelty loppusilaus (eli oikeanlainen ilme tekemiseen) puuttuu. Tätä lähdettiin vähän työstämään, ja mielestäni jo muutamalla treenillä ilme muuttui intensiivisemmäksi ja innokkaammaksi. Jatketaan siis tällä tiellä ja katsotaan, missä vaiheessa kisakentät kutsuvat. Kiire ei ole, mieluummin työstän ja teen pohjatyön kunnolla, ja tykitetään sitten myöhemmin kisakentillä.

Lempin kanssa on tykitettykin – agilityssä nimittäin! Kirjoittelin facebookkiinkin jossain kohtaa, että maanantaista on alkanut muotoutua aika kiva päivä agilitytreenien myötä. Lempi on kehittynyt ihan hillitöntä tahtia, ja ehkäpä ohjaajallekin on alkanut muistua, miltä agilitykärpäsen puraisu oikein tuntuikaan. Lempi tykkää agilitystä ihan selkeästi, ja agitreenit ovat lyhyessä ajassa tehneet ihan hirmuisen hyvää meidän suhteelle. Meillä on treeneissä ollut joka viikko jonkinlainen ratapätkä, ja parina viime viikkona ollaan päästy ihan kunnolla ratatreenin makuun.

Kuten videoiltakin näkyy, putket vetävät punaista saukkokoiraa jo aika kiitettävästi!

Alkeiskurssi loppuu ensi viikolla, mutta agilityn parissa jatketaan kyllä – varmaan seuraava kausi itsenäisen treenioikeuden turvin toivottavasti Ainon opastuksella, ja katsotaan sitten kevään korvalla, mitä kesän varalle suunnitellaan.

Loppuvuotta kohti kisatulosuutisiakin alkaa olla vähemmän, mutta niitä on tällä kertaa myös päivitettäväksi!

Joensuun lomalla kävin kisaamassa Moiran kanssa rallytokoa kahtena päivänä. Ohjaajan sumuisesta olotilasta huolimatta Joensuun rallykisoista Jaana Karppisen radalta 27.10. täydet 100p ja sijoitus 2.! Seuraavana päivänä Liperissä tuloksena 96p ja eka koulari RTK1! Saila kävi korkkaamassa Moiran kanssa avoimen luokan kotikisoissa Jyväskylässä jo 1.11. jossa itse ratasuoritus olisi ollut 100p arvoinen, mutta harmillinen lelun tippuminen taskusta kehässä aiheutti radan hylkäyksen. Minä kävin Moiran kanssa kisaamassa kotikisoissa 25.11. josta tuloksena 96 pistettä! Aika vakuuttava tulostahti pikkumustalla, Saila on tehnyt hurjan hyvät pohjat 🙂

25.11. rallyrata saatiin videollekin.

Keksi (E. Naroona) kävi virallisessa polvitarkastuksessa 23.11. Hieman yllättäen lausunto oli 0/0, vaikka kaikki dokumentit operoidusta polvesta esiteltiin kyllä. Eläinlääkärin mukaan leikattu polvi oli terveen tuntuinen, mikä toki on vain ja ainoastaan positiivista!

Näiden lisäksi Emppuja on nähty agilitykisoissa. Rufus (E. Wishmaster) on kisaillut hyviä hylkyjä ja tehnyt hyviä ratoja pienillä kauneusvirheillä. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisaillut 1-luokassa pitkin vuotta, pari 5vp rataakin on joukkoon mahtunut, joten eiköhän sieltä aikanaan ole odotettavissa virheettömiäkin suorituksia 🙂 Helmi (E. Neytiri) kävi kotikisoissa viime viikonloppuna tekemässä 2-luokassa yhden voittonollan lisää ja on nyt yhden 0-tuloksen päässä kuninkuusluokasta 🙂 Myös Messi (E. Naldo) on aksaillut kisoissa kirjavin tuloksin. Paljon onnea tasapuolisesti kaikille! ❤

Mainokset


Jätä kommentti

Tuloksia, tuloksia

Hillitön tahti on näillä kasvatinomistajilla, kun jälleen on päivitettävänä pitkä lista tuloksia!

Messin (Empathica’s Naldo) epävirallinen (virallisia ei ole vieläkään julkaistu???) sijoitus para-agilityn mm-kisoissa on 4. W-A-U!

Rallytokon sm-kisoja kisattiin 1.9. lauantaina Tampereella, sielläkin oli Emppuedustusta mukana. Morris (Empathica’s Neville) ja Neea tekaisivat hienosti ALO 88p!

40586961_10217496719791723_2628737602554953728_oSporttirakin galleriasta löytyi kuvia, Morriksella on ihana asenne ❤

Marille ja Noalle (Empathica’s Norris) voittajaluokan radalta 84 pistettä! Noa Nessunpojastakin oli Sporttirakin ottamia kuvia, joista välittyy tekemisen meininki 🙂

Jännitettävää oli lauantaina muutakin, sillä Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) käväisi Venlan kanssa mh-luonnekuvauksessa Lapualla, kuvaajina Anne Kuivinen ja Kai Tarkka. Tuloksena oli hyvin Vilpun näköinen kuvaus, kiinnostuneet voivat lukea tarkemman selostuksen Venlan blogista.

1a KONTAKTI: Tervehtiminen 4 – Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b KONTAKTI: Yhteistyö 4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1c KONTAKTI: Käsittely 4 Hyväksyy ja ottaa kontaktia
2a LEIKKI 1: Leikkihalu 4 Leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b LEIKKI 1: Tarttuminen 3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c LEIKKI 1: Puruote ja taisteluhalu 3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / Korjailee otetta
3a TAKAA-AJO: 1. kerta 3 Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista
3b TARTTUMINEN: 1. kerta 2 Ei tartu, nuuskii saalista
3a TAKAA-AJO: 2. kerta 1 Ei aloita
3b TARTTUMINEN: 2. kerta 1 Ei kiinnostu saaliista / Ei juokse perään
4 AKTIVITEETTITASO 4 Tarkkailevainen, toiminnot tai rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a ETÄLEIKKI: Kiinnostus 3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b ETÄLEIKKI: Uhka/Aggressio 1 Ei osoita uhkauselkeitä
5c ETÄLEIKKI: Uteliaisuus 4 Saapuu avustajan luo epäröiden tai viiveellä
5d ETÄLEIKKI: Leikkihalu 4 Tarttuu, vetää vastaan, voi irrottaa ja tarttua uudelleen
5e ETÄLEIKKI: Yhteistyö 5 Houkuttelee myös passiivista avustajaa leikkimään
6a YLLÄTYS: Pelko 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
6b YLLÄTYS: Puolustus/Aggressio 4 Osoittaa useita uhkauselkeitä ja muutamia hyökkäyksiä
6c YLLÄTYS: Uteliaisuus 5 Menee haalarin luo ilman apua
6d YLLÄTYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6e YLLÄTYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta haalariin
7a ÄÄNIHERKKYYS: Pelko 1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
7b ÄÄNIHERKKYYS: Uteliaisuus 5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7c ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä pelko 1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ÄÄNIHERKKYYS: Jäljellejäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a AAVEET: Puolustus/Aggressio 3 Osoittaa useita uhkauselkeitä
8b AAVEET: Tarkkaavaisuus 5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8c AAVEET: Pelko 1 On ohjaajan edessä tai sivulla
8d AAVEET: Uteliaisuus 2 Menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa
8e AAVEET: Kontaktinotto aaveeseen 4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
9a LEIKKI 2: Leikkihalu 3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
9b LEIKKI 2: Tarttuminen 4 Tarttuu heti koko suulla
10 AMPUMINEN: 4 Keskeyttää leikin/passiivisuuden, lukkiutuu yleisöä, laukauksia tms. kohden, ei palaa leikkiin/passiivisuuteen

Laukauksista mainitsen sen verran, että Vilppu oli leikin aikana keskeyttänyt leikin hetkeksi laukauksen kuullessaan, mutta palannut leikkiin. Passiivisuuden aikana Vilppu oli mennyt haukkumaan ampujalle, eikä palannut passiivisuuteen, joten sen vuoksi arvio 4. Pelkoa laukauksia kohtaan Vilppu ei ollut esitellyt, ja luonnetestimittapuulla reaktio olisi määritelty paukkuärtyisäksi. Mielenkiintoista nähdä, miten Vilppu aikanaan luonnetestissä paukkuihin suhtautuu.

Muistan Vilppua alle luovutusikäisenä seuranneena monesti ajatelleeni, että siinäpä on topakka ja aika pippurinen aussien alku. Venla on vienyt Vilppua hienosti eteenpäin, vaikka käsissä ei ole reaktiivisuuden vuoksi mikään helpoin rodun edustaja. Siinä on koiraa ”quite a handful”.

40559652_679085292460016_4345629561992511488_nSu 2.9. Neea ja Morris saivat RTK1-koularin 94 pisteen radalla!

Paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille, olen teistä valtavan ylpeä! ❤


2 kommenttia

Kesähellettä ja kasvattien tuloskuulumisia

Helteet ja aurinko löysivät odotetusti tiensä Suomeen heti loman loputtua. En pahemmin ole koskaan ollut helteen ystävä, joten en tästä mieltäni pahoittanut. Surkeaa viime kesää muistellen päätin jo varhain, etten valita auringosta ja lämmöstä kestivät ne miten pitkään tahansa. Pitäisi varoa päätöksiään, sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia!

Koirien kanssa ei ole tarvinnut harkitakaan lenkkeilyä näillä keleillä. Päivisin käydään lyhyitä kävelyitä, ja päivän varsinainen lenkki on tehty järvessä uiden. Onneksi tämä liikuntamuoto on sopinut koirille vallan mainiosti, ja onhan se itsellekin mukavaa, kun on edes yksi viilentävä ja virkistävä hetki päivässä, jolloin ei tarvitse hikoilla. Mummukoirille piti käydä ostamassa uimaliivit uimisen tueksi, mutta kyllä niiden nyt kelpaa polskutella!

Treenaamiset ovat jääneet helteen vuoksi myös vähemmälle. Tiistaina oltiin pitkästä aikaa Haukkuvaaralla rallyvalmennuksissa. Kesä on ollut kovin kiireinen, joten valmennuksia on jäänyt paljon välistä. Työstämisen alla oli lähtöharjoituksia, sosiaalinen palkka, Keksin kanssa luopumistreeniä, Rinin kanssa ylivaikeaa oikean puolen seuraamista ja Lempi pääsi harjoittelemaan rallyhyppyä. Nosework-treeniä ollaan tehty vähän kotona.

Kesän hoitolaisia

Alkavalle elokuulle on paljon suunnitelmia. Olisi tarkoitus vähän reissata, tietenkin treenata, Lempin kanssa siirrytään toiseen tokovalmennukseen ja toiveissa olisi päästä agilityn alkeiskurssille. Loppukuun huipennuksena pidetään Empputreffit. Paljon kaikkea kivaa luvassa siis!

Tuloskuulumisiakin on taas paljon päivitettävänä!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) on ryhtynyt oikeaksi kehäketuksi, sillä kesän aikana se on ollut Pilvin mukana useammassa näyttelyssä ja varsin mukavin tuloksin! Forssassa 9.6. Nekku oli portugalilaisen Rui Oliveiran kehässä upeasti PU2 kera vara-sertin!

”Good head. Nice shape. Good front and quarters. Would prefer lower tail carriage. Nice topline and front.”

34880768_10213852414837402_8039633540603707392_n

Seuraavana päivänä 10.6. Nekku oli Tuurissa Tarja Löfmanin kehässä, jälleen PU2 kera vara-sertin! Tästä mulla ei ole arvostelua. Heinäkuun puolella Nekku on kerennyt Porvoon näyttelyyn 28.7. Nina Jangerin kehään, josta tuloksena ERI2.

6v, mittasuhteiltaan oikea. Riittävän vahva uroksen pää. Hyvä otsapenger. Hieman ilmavat korvat. Pyöreät silmät. Hyvä ylälinja ja raajaluusto. Hyvä lantio. Hyvin kiinnittynyt häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu riittävällä sivuaskeleella. Hyvä karvapeitteen laatu.

29.7. Nekku oli Mikkelin KV:ssä, jossa aussiet tuomaroi Lena Danker-Höglund, ja yllätti kasvattajan olemalla jälleen PU2 kera vara-sertin ja CACIBin!

6-vuotias uros, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvät päänlinjat. Kaunis ilme. Purenta ok. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Hyvä selkä ja lantio. Sopiva luusto. Hieman painuneet ranteet. Liikkuu hyvällä työnnöllä tasapainoisesti. Miellyttävä luonne.

Tälle kesälle Nekulle on luvassa kuulemma vielä jokunen näyttely lisää, peukut pystyssä, että vara-sertit muuttuisivat jossain kohtaa oikeiksi 🙂 Paljon onnea hienoista tuloksista, Nekku on komea poika ❤

Keksin (Empathica’s Naroona) kanssa on kisattu rallytokoa. Loman lopuksi käytiin Ylöjärven kisoissa 7.7. joissa tuomaroi Tytti Lintenhofer ja tuomariharjoittelijana Maria Riski. Radalle sattui työtapaturmina kaksi -10 virhettä sekä pari pienempää, joten tulos jäi tiukille, mutta jäljelle jäi kuitenkin 76 pistettä, tällä tuloksella sijoituttiin vielä kolmanneksi.

Haettiin Keksin kanssa Pop Dog ry:n piirinmestaruusjoukkueeseen, mutta meitä ei huolittu mukaan. Tästä suivaantuneina (:D) ajelin kotikisojen sijaan 22.7. Orimattilaan (jonka piti olla melkein naapurissa, mutta eihän se ollutkaan), jossa kisoja tuomaroi Pia Heikkinen. Kisapäivälle sattui kova helle, joka joidenkin voittajaluokan koirien suorituksessakin näkyi, mutta Keku pisteli parastaan kuumuudesta huolimatta! Viimein saatiin kisoissa kaunis, ehjä suoritus, ja tuloksena 96 pistettä, luokkavoitto ja koulari RTK3 ❤ Kumpaakaan näistä kisasuorituksista ei ole videolla, mutta Keku teki töitä hyvin 🙂 Jatkossa sitten kuninkuusluokan haasteita kohti, hui!

38177013_10156470835372808_8990664197587075072_nKisamenestyshuuruissa shoppaillessa törmäsin tähän ihanaan pantaan, ja pakkohan se oli Keksille ostaa. Kettutytöllä pitää olla kettupanta 🙂

No niissä piirinmestaruuskisoissa 28.7. Jyväskylässä kisauransa korkkasi komeasti pikkuinen Moira (Color Runs Ready for Success), joka nimensä mukaisesti oli valmis menestymään – tuloksena alokasluokasta täydet 100 pojoa ja sillä sijoitus 2. Wau, paljon onnea Saila! ❤

37790622_10211931778786267_4751442755295641600_nVielä on kesää jäljellä


Jätä kommentti

Kesäloman ensimmäinen puolisko

Kesän odotetuin kohokohta – kesäloma – on täällä! Sen pitäisi olla levon, rauhoittumisen ja rentoutumisen aikaa, mutta koiraharrastajan kesäloma täyttyy treeneistä, koulutuksista ja kisoista jo kuukausia ennen loman alkua. Unohda lepo ja pitkät yöunet – on taas se harvinainen aika vuodesta, jolloin työt eivät haittaa harrastuksia!

Kesäloma alkoi Joensuun reissulla ja Australianpaimenkoirat ry:n järjestämässä paimennuskoulutuksessa Kerimäellä. Olipa pitkästä aikaa jännittävää, pelottavaa ja kauhistuttavaa mennä koulutukseen! Vaikka ollaan Lempin kanssa treenattu paimennusta enemmän ja vähemmän säännöllisesti, koen etenkin itse olevani vielä keltanokka tämän lajin parissa. Jennin luona ollaan saatu pääasiassa treenata ihan omalla porukalla, yleisöä harvemmin on ollut paikalla. Nyt sitä yleisöä sitten riitti!

Lempi ja Lysti (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja)

Lauantaina jättäydyin kierroksen viimeiseksi treenaajaksi ihan vaan siksi, että ahdisti mennä tötöilemään uusien ihmisten eteen. Valtaosa koulutukseen osallistujista oli ihan vasta-alkajia tai muutamia kertoja treenanneita, minun lisäkseni paikalla oli kaksi enemmän treenannutta. Oli tosi kivaa, mielenkiintoista ja opettavaista nähdä etenkin 2-luokassa kisanneen koiran työskentelyä – oli aika huikeaa katsottavaa!

Kai koulutukseen mennessäni vähän pelkäsin, millainen Lempi minulla tällä kertaa on mukana treenaamassa. Olin henkisesti varautunut pienen ilman jarruja toimivan kahjopään ilmiintymiseen, etenkin, kun omistaja on jännityksestä kipsissä. Turhaan jännitin tai pelkäsin – Lempi oli aivan valtavan hieno ja pätevä pieni paimen ❤ Keskityimme koko viikonlopun ajan ratatreenien tekemiseen, koska siitä ohjaajalla ei kokemusta ole juurikaan, ja treenit sujuivat yli odotusten. Lempi sai valtavasti kehuja työskentelystään. Minäkin sain kehuja (mutta huomattavasti vähemmän kuin Lempi), meidän yhteistyötä kuvattiin helpon ja sujuvan näköiseksi.

Kaksi päivää helteessä, neljä pitkähköä ratatreeniä ja isompien lammaslaumojen paimentaminen veivät mehut niin koirasta kuin ohjaajastakin. Mutta olipa kiva tavata uusia ihmisiä ja koiria ja oppia paimennuksesta paljon lisää! Lämpimät kiitokset Marille ja Merville mun ja Lempin treenien kuvaamisesta!

Mummukoirat viettivät viikonlopun mökillä porukoiden kanssa. Syömistä niillä ainakin oli riittänyt, samoin ulkoilua, joten niillä oli varmasti tosi paljon mukavampaa mökillä kuin könöttää autossa monta tuntia päivässä. Vaan olivat mummut riemuissaan, kun tultiin Lempin kanssa aina päivän päätteeksi kotiin!

Muutamat kännykkäräpsyt mökiltä

Paimennusviikonlopun jälkeen huilattiin eli koirat huilasivat ja omistaja hoiti kahden päivän aikana Joensuun koirahieronta-asiakkaita 😀 Aino oli Joensuussa samaan aikaan koirien kanssa, ja Keksi jäi maanantaina meille pienelle treenilomalle Ainon suunnatessa takaisin Jyväskylään. Keskiviikkona käytiin vielä paimentamassa koko porukan kanssa.

36177210_10156378038682808_4798925890790621184_nJuhannuksen kynnyksellä käväistiin taas mökillä. Koirat nauttivat, kun saivat uida, riekkua ja rellestää ihan ajan kanssa. Erityisesti uiminen oli koirien mielestä pop!

Juhannusaattona ajeltiin koirien kanssa takaisin kotiin, sillä viikonlopulle oli ohjelmaa. Lauantaina käväistiin Marin, Noan (E. Norris) ja Nupun (Titangus Daracha) kanssa lenkillä porukalla. Ison lauman lenkki sujui ongelmitta hyvässä sovussa, ja Nuppu oli kasvanut taas 🙂

Sunnuntaina oltiin tiukan paikan edessä, sillä olin ilmoittanut Keksin ensimmäisiin voittajaluokan rallytokokisoihin Laukaaseen. Keksi hoiti homman kotiin hienosti 85:llä pisteellä ❤ Yksi -10 pisteen menetys peruutuskylttitehtävältä, jossa varmuus ei vielä kisatilanteessa riitä, joten autoin koiraa reilusti, muuten varsin sujuva ja kivannäköinen rata. Tykkään ihan älyttömästi Keksin kanssa treenaamisesta ja kisaamisesta, se on jotenkin niin luotettava.

Myös Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat rallytokossa, tällä kertaa viimeistä kertaa alokasluokassa, sillä tuloksena 99 pistettä ja koulari RTK1! Paljon onnea! 🙂

Saila ja Messi (E. Naldo) kisasivat puolestaan juhannusaattona Liedossa agilityä! Hienoja ratoja, joiden joukossa yksi LUVAn arvoinen puhdas 0-rata, paljon onnea! 🙂

Kesälomaa on jäljellä vielä parisen viikkoa ja kaikkea jännittävää on luvassa, siitä lisää sitten myöhemmin!

DSC_0307


Jätä kommentti

Päivityslaiskuutta

Nyt ei ole blogin päivittely oikein maistunut, missä lie syy. Yritän nyt kuitenkin vähän kirjoitella kuulumisia, näitä on kuitenkin jälkikäteen kiva lueskella ja kuvia katsella.

Helmi- ja maaliskuussa on pitänyt pakkasta. Pakkaset toivat tullessaan ihanan auringonpaisteenkin, joten se ei tuntunut pahalta. Kevätaurinko lämmittää jo mukavasti, ja kumma, miten se piristää mieltä. Välillä käydään viikkotolkulla lenkillä ihan omalla porukalla ja välillä melkein joka päivä jonkun kanssa. Lempi kaipaa selvästi juoksuseuraa, mummut eivät loputtomiin jaksa sen kanssa rellestää.

DSC_0156Mummujen valvonnassa

Mummuset voivat mukavasti. Pohdiskelin edellisessä postauksessa Rinin aistimaailman tilaa, ja nyt, kun arjessa on vähän enemmän asiaan kiinnittänyt huomiota, niin ei Rinin näkö kyllä ihan ennallaan ole. Onnellista toki, että kyllä se paljon vielä näkee, ja treeneissäkin mummu tykittää edelleen kuin nuori tyttönen. Rinin kanssa mennään kotikisoihin rallyilemaan pääsiäisenä, ihan hauskanpidon vuoksi ilman tulostavoitteita. Ainakin treeneissä mummu on tehnyt tosi kivasti hommia. Voi että, kun näiltä saisi muutamia ikävuosia taaksepäin.

DSC_0277Palkkaa tänne ja heti!

Nevenkin olemista olen yrittänyt tässä silmäillä ja tarkkailla, onko sillä havaittavissa aistien heikentymistä. Kyllähän sitä varmaan on, mutta jotenkin se on vaikeampi nähdä. Neven ikääntymisen näkee takapäästä, kyllä se on vähän köpö. Rini sen sijaan liikkuu ikäisekseen mielestäni vielä tosi hyvin. Tosin näistä spekseistä huolimatta Neve riehuu Lempin kanssa lenkillä enemmän. Rinikin innostuu usein, mutta sen leikit ovat niin rajuja, että joudun viheltämään pelin poikki, joskin enemmän Rinin itsensä kuin Lempin takia. Rinin leikkien lomassa herää pelko, että se satuttaa itsensä, kun meno on niin vauhdikasta ja liikeradat aika hurjia.

Lempi Lemppari Wendy Silakka Läpy Läpsykäs täytti vuoden 16.2. Mihin pentuvuosi oikein katosikaan? Kiltin pennun tilalle on tullut hetkittäin rajojaan koetteleva vähän suuruudenkaipuinen teinieinari. Olemme käyneet kehityskeskusteluja mm. koirien ohituksista, käyttäytymisestä vanhempien koirien kanssa, teinieinarin paikasta maailmankaikkeudessa ja siitä, onko nyt vuoden iässä oikeasti se hetki alkaa askarrella kotona. Kuulostaa paljolta ja työläältä, mutta siis pohjimmiltaan Lempi on edelleen se hyvin kiltti ja ihmiselle nöyrä koira, mikä se on ollut tähänkin asti. Ja jos vertaan aiempiin koiriini, niin kyllä sille menee asiat niin paljon helpommin ja nopeammin jakeluun kuin niille 😀

16.2. synttäreitä vietti myös Empathica’s N-pentue, joka täytti 3 vuotta. Paljon onnea näin jälkikäteen Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi omistajineen! ❤

DSC_0363

Näin kaikkinensa elämä kolmen koiran kanssa menee mukavasti, ikäjakaumasta huolimatta trio pelaa hyvin yhteen. Ja onneksi Lempi kunnioittaa Riniä ja Neveä, se koettelee paikkaansa lähinnä meidän oman lauman ulkopuolisten vanhempien narttujen kanssa.

Paimentamassa ollaan käyty pariin otteeseen tässä päivitysten välissä. Lempi jaksaa tehdä jo aika pitkää treeniä, viime kerralla ihan havahduttiin siihen, että se oli tehnyt töitä jo melkein tunnin putkeen. Väsymyksestä se ei treenin aikana näyttänyt merkkiäkään, toki kotona oli treenien jälkeen tyytyväinen. Rinin ja Neven kanssa aktiivinen treeniaika on vähän vaihdellen n. 15-20min, ja se on ollut mummuille ihan sopiva setti. Treenit ovat olleet tosi hyviä, antoisia ja opettavaisia, aina on kiva mennä uudelleen.

Viime viikolla iso lössi Empputiimin jäseniä kävi joukkoluustokuvauksissa. Kyllä jännitti, vaan kuvat näyttivät onneksi aika hyviltä. Osa tuloksista on jo tullutkin, mutta teen tuloksista oman postauksen sitten, kun kaikki tulokset ovat tulleet Kennelliitosta, niin ovat helpommin löydettävissä.

Joukkokuvaus toi tullessaan meille vieraitakin, pitkästä aikaa. Ihan liian kauan oli kulunut siitä, kun olin viimeksi nähnyt Heliannan ja Nekun (Empathica’s Hazelnuts)! Itkua piti vähän pidätellä, jokin Nekun katseessa muistutti niin kovin paljon Hildaa. Mutta jos Nekku jotakuta muistuttaa, niin Riniä – se on ihan äitinsä poika ❤

Nekku 6v

DSC_0445Poika ja sen äiti ❤

Pitkä aika oli myös Tiian, Lyylin (Hazelmoor Yelly Bean) ja Leon (Empathica’s Maybe I’m a Lion) näkemisestä! Leosta oli kasvanut tässä välissä oikea pojankloppi, kovin iloinen ja herttainen sellainen ❤ Mukava oli nähdä, miten Lyyli oikein sädehti, se niin nauttii elämästä samanhenkisen poikansa kanssa!

Lyyli 5,5v

Leo 1v

Kolme sukupolvea: Neve-mummu 11,5v, Lyyli-mamma 5,5v ja Leo-poika 1v

Lenkin varrelta kuvattua

Empputiimi on tahkonnut tässä välissä tuloksiakin, niitä tähän alle listattuna:

  • Rufus (Empathica’s Wishmaster) ja Morris (Empathica’s Neville) kävivät terveystarkastuksessa: molemmilla puhtaat silmät ja polvet 0/0!
  • Linda ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica) kisasivat 10km vetohiihdossa viime kuun lopulla sijoittuen kisassa vain täpärästi toiseksi!
  • Elli kisasi Messin (Empathica’s Naldo) kanssa rallytokossa MES95 Jyväskylässä maaliskuun alussa
  • Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) kisasivat myös rallytokossa AVO87 tuloksen ja saivat samalla koularin RTK2
  • Samoissa kisoissa Neea ja Morris (Empathica’s Neville) tekivat kaksi hienoa alokasluokan rataa tuloksin ALO95 ja ALO99! Harmillisesti kaikki tulokset ovat samalta tuomarilta, joten koulari jäi vielä tältä reissulta saamatta, mutta sen saaminen on vain ajan kysymys 🙂
  • Saila on kisannut Messin (Empathica’s Naldo) kanssa agilityssä maaliskuun alussa, ja yhteinen sävel on alkanut löytyä: kaksikko on tekaissut kaksi 0-rataa ja kisaa jatkossa 2-luokassa!

Hillitön tahti tällä porukalla, onnea kaikille miljoonasti! Näitä listauksia on kyllä kiva tehdä 🙂

DSC_0758

Pitkästä aikaa saatiin myös muiden ottamia kuvia, kun käytiin lenkillä eräänä sunnuntaina Ainon lauman ja Helin, Jounin ja Armaksen kanssa. Lempi on vähän kolmannen pyörän oloinen mustatrikkikaksikon leikeissä, mutta ehkäpä se jonakin päivänä saa jonkun ihan oman bestiksen 🙂 Kiitos upeista kuvista Helille ja Jounille!

20180311-DSC_379120180311-DSC_379920180311-DSC_3851

Lempin tokokurssi päättyi viime viikonloppuna. Se on edistynyt ihan huimasti, pitäisi vaan treenata vähän hienosäätöä, palkattomuutta ja virekestoa ja alkaa katsella kisoja. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…


Jätä kommentti

Pakkastalven viettoa, kenneltreffit ja kisamaisia pohdintoja

Ihana pakkanen, lumikinokset ja jäätyneet järvenjäät ovat palauttaneet uskoni, että talvi voi oikeasti olla siedettävä vuodenaika. Viime talvesta en paljoakaan muista, mutta se jäi mieleen, että joka paikassa oli peilijäätä ja lunta ei juurikaan. Tänä talvena ollaan nautittu jokaisesta pakkasessa tehdystä lenkistä – jopa niistä, joita varten koirille piti pukea takit ja tossut (niitä ei onneksi ollut kovin monta). Löydettiin kodin läheltä uusia lenkkipolkuja, joita kävellessä on todella saanut ihastella Suomen kaunista luontoa.

2.2. vietettiin kenneltapaamista, jossa juhlistettiin vähän jälkikäteen FF-pentueen 1-vuotissynttäreitä sekä Messin valioitumista. Varasin meille ensin ryhmäuinnin Aquabarksille, josta suunnattiin Keski-Suomen kennelkerhon hallille muutamaksi tunniksi treenaamaan. Tämän postauksen kuvasato on kennelpäivän varrelta napsittuja.

Ryhmäuinnilla jokainen koira ui yksinään, vaikka tuon nimen voisi tulkita toisinkin. Kokeneemmat konkarit uivat altaassa yksinään, mutta koulutetun uittajan valvovan silmän alla. Ensikertalaiset ja vähän uineet saavat altaaseen seuraksi koulutetun uittajan. Kenneltreffien nuoriso-osasto oli vähän järkyttynyt tällaisesta aktiviteetista, mutta kaikki uskaltautuivat altaaseen, ja jokainen uintikierros oli vähän edellistä rennompi ja parempi.

Freya näyttää söpöltä myös uidessaan!

Vilppu näytti uidessaan siltä, että olisi uimisen sijaan juhlistanut synttäreitään mieluummin vaikka metsässä tai kotisohvalla 😀

Messi on kokenut uimari, eikä tarvitse uintitilaisuuteen ketään – sehän on sielläkin töissä!

Pikkuinen Moira näyttää sää-lit-tä-väl-tä (sileäkarvaiselta noutajalta) uidessaan

Lempi rakastaa uida, mutta uiminen altaassa on sen mielestä edelleen hieman jännittävää. Se ui ihan käsittämättömän nopeasti ollakseen tuollainen rimpula.

Hallilla treenailtiin kukin vähän omia juttujaan omaan tahtiin hyödyntäen häiriö treeneissä. Otettiin välissä myös muutamia ryhmäliikkeitä, kun meitä oli hyvänkokoinen porukka kerralla paikalla. Venla napsi kuvia hallilta, mulla oli niin kiire treenata omia, etten kerennyt kameran taakse ollenkaan.

Kenneltreffeihin on kuulunut olennaisesti myös virallisten posetuskuvien ottaminen, niin myös tällä kertaa. Messi jäi mulla kokonaan kuvaamatta, minkä tajusin vasta kotona kuvia läpi käydessäni, täytyy tämä erehdys korjata toisella kertaa.

Noa (Empathica’s Norris) melkein 3v

Helmi (Empathica’s Neytiri) melkein 3v

Freya (Empathica’s Listen To My Story) 1v

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 1v

Moira (Color Runs Ready for Success) 5kk

Hallilta vietiin koirat kotiin ja lähdettiin kaupunkiin vielä porukalla syömään. Kiitos kaikille osallistuneille kivasta päivästä, olipa mukavaa! 🙂

Kenneltreffejä edeltävänä viikonloppuna tehtiin päiväreissu Vantaalle rallytokon tuplakisojen merkeissä. Koko lössi oli mulla mukana, mutta kisasin vain Rinin kanssa. Ensimmäisen radan tuomaroi Tiia Hämäläinen ja toisen Heikki Palosaari. Mari tuli katsomaan kisoja, joten saatiin radat videollekin. Youtubeen lataaminen tosin sai nämä aika suttuisiksi, joten laadulla ei nyt voi kehuskella.

Kisoissa oli tosi paljon hyvää. Halli oli meille täysin vieras, mutta se ei mummun kisa-asenteessa näkynyt ollenkaan. Isoin plussa siis ehdottomasti siitä, että Rini oli tosi hyvällä ja rennolla fiiliksellä molemmilla radoilla. Plussaa sinänsä sekin, että molemmilta radoilta saatiin hyväksytyt tulokset, vaikka pisteillä ei varsinaisesti juhlittu – ekalta radalta pottiin jäi 71p, isoin yksittäinen pistesyöppö putki ja sen epäonnistunut uusiminen, ja toiselta muistaakseni 84p.

Viimeiseltä kisaradalta tullessani omat fiilikset olivat vähän ristiriitaiset. Olin toki tosi iloinen, että mummu oli niin hyväntuulinen – kisafiilis on siis saatu korjattua. Ilman sitä mikään ei tunnu miltään. Rini ei kuitenkaan ole koskaan aiemmin kieltäytynyt putkesta. Myös toisen radan erikoiset loikat minusta poispäin herättivät kummastusta. Jäin pohtimaan, että voisiko olla, että kultainen mummukoirani ei enää ihan näe ja kuule kunnolla. Näillä ikävuosilla se ei olisi missään nimessä mahdottomuus. Hallissa oli aika hämärä valaistus, ja putki oli musta – ehkä Rini ei putkessa käydessään nähnyt, että valoa kajastaa edessäpäin, joten se kääntyi ympäri. Toisen radan loikkia edelsi, että käveltiin lampun alta, ja mun varjo vilahti maassa nopeasti – mun omaan silmään näytti, että Rini luuli mun heittäneen sille jotain maahan.

28000083_10156011100352808_537643729_oJos kyse on aistimaailman asioista, niin niille ei luonnollisesti voi mitään. Jos nyt vielä halutaan kisata, niin jatkossa täytyy hallikisapaikat kartoittaa niin, että valaistus olisi siellä mahdollisimman hyvä. Treenien osalta ollaan nyt pidetty kisojen jälkeen pientä taukoa. Voisi varmaan sanoa, että meillä on nyt uudelleenjärjestäytymisvaihe menossa – mitä jatkossa tehdään ja miten. En ihan vielä haluaisi laittaa mummua eläkkeelle. Treenaaminen on kivaa, mutta haluaisin myös pitää itselläni yllä jonkinlaista kisarutiinia. Menee vielä pitkä tovi ennen kuin Lempi on kisakuntoinen.


Jätä kommentti

Uusi, parempi vuosi?

Hyvänen aika, multa on jäänyt hirveästi kuvia laittamatta tänne! Kerrotaan alkuvuoden kuulumisia runsaiden kuvien kera.

Vuoden lopussa saatiin lunta maahan, ja näköjään kuvaajakin vähän aktivoitui (vaikka ei tällä kuvaamisen aktiivisuudella varsinaisesti voi kehuskella). Nämä kuvat ovat marraskuulta, kun lenkkeiltiin Ainon lauman sekä Stiinan ja Freyan kanssa 3,5h. Etenkin nuoriso-osastolla oli lenkillä lystiä!

Keksi (Empathica’s Naroona) 2,5v

Freya (Empathica’s Listen To My Story) 10kk

V0000690Nessu Neve Nepunenkin on ollut ihan kalju nakki marraskuussa. Ei se vieläkään täydessä karvassa ole, mutta tukkaa on onneksi jo vähän enemmän 😀

Muutamia kimppakuvia lenkeiltä.

Keksi on niin ihana ja iloinen 🙂

Mummut voivat hyvin, molemmat ovat välillä intoutuneet taantumaan nuorison tasolle. Silloin ei ikä tassuja paina. Kyllä mieli ja sydänkin lepää, kun saa katsella mummujen iloista menoa!

Lemppari pääsi joulukuussa pitkästä aikaa leikkimään työkaverin staffipentu Sylvin kanssa. Nuorilla tytöillä kävi leikit edelleen hyvin yksiin – vauhtia ja hurjia tilanteita riitti!

Joulun pyhät olin perinteitä kunnioittaen töissä, mutta tapaninpäivän iltana otettiin auton nokka kohti Joensuuta. Venla sattui olemaan poikien kanssa Joensuussa samaan aikaan, joten käytiin kimppalenkillä. Vilpulla ja Lempillä oli kivaa keskenään eikä vauhtia tältäkään lenkiltä puuttunut!

Vilppu (Empathica’s You Are Not Alone) 11kk

Uudenvuodenaaton iltana ajeltiin Venlan ja viiden koiran kanssa takaisin Jyväskylään. Vähän jännitin ennakkoon, miten vuodenvaihde meillä menee. Lempi tekee varmaan juoksua, sillä se on ollut vähän herkkis ja säikkynyt ihan hupsuja juttuja, joten vähän uumoilin, että vuodenvaihteesta voi tulla pitkä ja raskas. Mitä vielä! Käytin koirat nopeasti hihnassa pihalla, kun tultiin kotiin yhdeksän aikaan illalla, eikä kukaan koirista lotkauttanut korvaansakaan paukkeelle. Lempi vietti illan syöden luuta ja mummut nukkuivat sohvalla – vuodenvaihde sujui siis oikein mallikkaasti!

Alkuvuosi on tuonut tullessaan jo kahden pentueen synttärit. Ensin FF-pennut täyttivät vuoden 12.1. Viime vuosi meni niin sumussa, että ei ajankulua ole kerennyt edes tajuta – miten voi olla jo vuosi, kun jännitettiin Lyylin pentujen syntymää? Onnea Final Fantasyt eli Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤

Tiian lähettämää videota Leosta en saanut tähän liitettyä. Hienot pupsit ❤

Eilen eli 20.1. ensimmäiset Emput eli Hazel-pentue juhlisti 6-vuotissynttäreitä. Onnea Nekku-kulta (Empathica’s Hazelnuts)! Synttäreitä olisi juhlistanut myös oma Hilda-kulta, jos olisi vielä täällä. Lentosuukkoja rakas, mulla on sua niin kauhea ikävä, että sydämeen sattuu ❤

Näillä kahdella on aina erityinen paikka sydämessäni – ihan niin kuin kaikilla kasvateillani – mutta vain yhdet voivat olla ensimmäiset ❤

Eilen oltiin kotikisoissa korkkaamassa kisavuosi Rinin kanssa rallytokossa. Valitsin kyllä haasteellisen päivän aloittaa, kun Hilda oli niin kovasti mielessä, mutta sain kisapään kasattua radan alkuun mennessä. Hillebrandin Minna oli tehnyt meille haastavan radan mestariluokkaan, mutta siitä selvittiin, saatiin tulos ja fiiliskin oli molemmilla osapuolilla jo oikeaan suuntaan! Tuloksena MES82, pari kylttiä uusittiin ja yksi ylimääräinen piruetti eteentulossa söi -10 pistettä. Tässä pari Helin & Jounin ottamaa kuvaa kisoista, alla myös kisavideo.

Messi (Empathica’s Naldo) kisasi samoissa kisoissa Sailan ohjauksessa MES86p.

Moira (tuontityttö Color Runs Ready for Success) kävi meillä päivähoidossa myös tuossa viikolla. Viehättävä nuori penneli, odottelen tosi innoissani, mitä siitä kasvaa! Toivottavasti se ensi alkuun kasvaisi vähän korkeutta, 5-kuiseksi pennuksi se on kyllä vähän knääpiö 😀