Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi jatkuu

Kiire ei ole hellittänyt, taas on tapahtunut vaikka ja mitä.

89034597_498968430785546_7535578605401669632_nKoomapäivää voi viettää sohvalla lobotomian läpikäyneen valaskalan kanssa

Kirjoittelin edellisessä postauksessa Saralle agitreeneissä sattuneesta haaverista, jossa takajalka kolahti pituuden palikkaan. Mulla oli varattuna Nadalle hoitoaika Katriinalle 19.2. ja onnenkantamoinen sattui, että sain Saralle ajan siihen samaan syssyyn. Hieman saattoi omistajan hysteriaa olla mukana, kun aikaa hätäpäissäni varasin, mutta toisaalta hyvä, että käytiin. Saran lantio oli pikkuisen nytkähtänyt, eli oli todennäköisesti jalan kolahdusta ottanut vähän lantiolla vastaan. Muuten Sarpalla oli asiat ihan hyvällä mallilla, se malttoi ensimmäistä kertaa aika rauhassa olla hoidettavanakin.

89388365_204369004319443_6821362047003918336_nRapsuta. Paljon.

Hieroin Nadan Katriinan hoitoa edeltäneellä viikolla, ja silloin oikea puoli oli selkeästi kireämpi kuin vasen. Katriina totesi hoidossa saman, joskin kertoi myös, että yleensä törmäyksissä aiheutuneet vammat siirtyvät ensin törmäyspuolelta toiselle ennen kuin katoavat. Nada vastasi hoitoon hyvin, ja malttoi sekin olla paremmin hoidettavana.

89124988_249995266001771_4934253240771411968_nSara ja keinun alkeet

Sara ei agilitytreeneissä ole muistellut mennyttä haaveria, intoa ja vauhtia on riittänyt. Vielä on etenkin itsellä hakemista, miten Saraa ohjata – välillä tuntuu, että alan päästä jyvälle, ja sitten pian tulee koutsin palautteesta tunne, että teen kaiken ihan väärin. Edelleen Saran työskentelyssä näkyy, että se jää käteen tai mun liikkeeseen kiinni, ja oikealla puolella työskentely on sille edelleen aika tahmeaa, vaikka olen yrittänyt muidenkin lajien treeneissä huomioida, että oikeaa puolta täytyy vahvistaa. Tämän viikon maanantaina meillä oli Elinan treenit, joissa teemoina olivat mm. estefokus, irtoaminen ja putkijarru. Me ei siihen putkijarruun asti päästy, mutta saatiin meidän tasoon nähden aika hyviä irtoamisia. Elina neuvoi Saran kanssa treenatessa jättämään treenitaskun pois, sekin voi provosoida käsiin kiinni jäämistä. Aino kokosi meidän treenipätkistä videon, jossa näkyy sekä onnistumiset että meidän tämänhetkiset haasteet 😀

Lempin kanssa on myös jatkettu aksailua. Haastavaa ja kivaa on ollut, välillä ohjaajalla kulkee vähän paremmin ja välillä heikommin. On tää vaan vaikea laji, joka pitää ohjaajan nöyränä. Lempi on syttynyt agiin kyllä tosi hyvin! Palkataan Lempiä treeneissä nykyään pääasiassa vain lelulla, ja siitä on löytynyt oikea raivo-Saukki, kun se iskee leluun kiinni 😀 Maanantain treeneistä saatiin pieni videopätkäkin pitkästä aikaa.

Nyt ei olla jokuseen viikkoon päästy/jaksettu mennä rally/tokoryhmän treeneihin, mutta jonkin verran ollaan treenailtu kotosalla. Saran kanssa tosiaan olen yrittänyt pitää oikealla puolella tekemistä ja irtoamista ohjelmistossa, Lempin kanssa pääpaino on ollut rallytokon avoimen luokan tehtävissä. Yhdessä rallyvalkassa kävin Lempin kanssa, missä tehtiin ratatreeniä. Hallissa seisomaannousu tuotti aluksi haasteita, mikä oli toisaalta itselle aika hyvääkin informaatiota – suoritusvarmuutta täytyy siis saada nostettua. Muuten oli oikein hyvät treenit. Rinin kanssa on hömpsötelty puolenvaihtoja, peruuttamista ja asennonvaihtoja pääasiassa. Mummu on niin onnellinen aina hommiin päästessään ❤

89408966_570055433719903_1937829831672594432_nEve kävi Sokan kanssa vieraisilla viime kuun loppupuolella, käytiin porukalla Ainon johdolla hallilla vähän treenaamassa agilityä, käytiin pienellä porukkalenkillä ja syömässä. Oli tosi kiva tapa viettää vapaapäivää!

Helmikuu huipentui 28.pv järjestämääni joukkokuvaukseen, johon osallistui kolme S-pentua ja Lempi. Välissä oli pitkä viikonloppu odottaa tuloksia, mutta kyllä ne lopulta tulivat! Haban (E. Saros) lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ja VA0, polvet kuvattiin terveiksi ❤ Maarun (E. Shaula) lonkat C/B, kyynärät 0/0 ja selkä LTV1 ❤ Maarulle toisesta lonkasta C aavistuksen matalan lonkkamaljan vuoksi, sen ei pitäisi harrastuksiin vaikuttaa eikä lausunut Kennelliiton spesialisti ollut huolissaan, että lonkka olisi kovin taipuvainen nivelrikkoa kehittämään, sen toki sitten ajan kanssa näkee. Sen verran ”poikkeava” tulos kuitenkin sukuun nähden, että Maarulta kuvataan lonkat parin vuoden päästä uudestaan samalla, kun selkääkin kuvataan virallisen spondyloosi- ja VA-lausunnon saamiseksi. Maarulla näkyi polvissa samanlaiset symmetriset poimut kuin siskollaan Filalla (E. Sinope), joista ortopedi oli lisäkuvien myötä sanonut, että ei OCD:hen viittaavia löydöksiä eli ihan harmiton muutos. Saran (E. Soraya) lonkat A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0 ja polvet terveet ❤

Lempiltä (Two Coasts’ Rala) kuvattiin virallisesti olat (Incoc), jotka olivat täysin terveet, sekä selästä spondyloosi, jonka tuloksena SP0 ❤ Saadaan hyvillä mielin Lempparin kanssa jatkaa harrastuksia!

Rini oli pitkästä aikaa luustokuvauspäivänä porukan skarpein tyyppi 😀

Rinin alkuvuosi on sujunut etenkin Katriinan hoidon jälkeen tosi hyvin, se on ollut hirmuisen pirteä ja hyvävointinen! En osaa sanoa, oliko se hoidon ansiota, helpottiko pakkaskelit vai onko mummulla ollut vain kevättä rinnassa. Välillä tulee niin haikea olo Riniä katsellessa, kun mietin, miten nopeasti aika sen kanssa on mennyt. Rini on sisaruksistaan viimeinen, veljistä viimeinen nukkui ikiuneen tammikuun loppupuolella. Toivottavasti mummu ei pidä kiirettä, pitäisin sen niin mielelläni vielä pitkään ❤

89571023_750458615491159_5979832242657034240_nParas mummu!

Kuten Saran agivideoltakin pöksyistä voi päätellä, Sara aloitti juoksun. Pitkään ja hartaasti se sitä kyllä tekikin, Katriinan hoidossa jo katsottiin, että juoksu voi alkaa hetkenä minä hyvänsä. Käytöksestä huomasi hormonaalisen toiminnan – Saralla on jonkin verran esiintynyt ääntelyä enemmän, ja se on välillä ollut todella hellyydenkipeä. Ääntely on tasoittunut nyt juoksun alettua ihan huomattavasti.

Emppupoppoo on tässä välissä tahkonnut taas tuloksia!

  • FF-pentueesta kisakirjat avasi ensimmäisenä Taika (E. Eyes On Me), joka korkkasi 23.2. Marja-Leenan kanssa tokon alokasluokan komeasti 1-tuloksella 181,5p ja 2. palkintosijalla!
  • Noa (E. Norris) kisasi Marin kanssa 29.2. ensimmäistä kertaa rallytokon mestariluokassa, tuloksena MES78!
  • Nuppu (Titangus Daracha) korkkasi Marin kanssa myös kisauransa rallytokossa: tuloksina 29.2. tuplakisoista ALO84 ja ALO100 luokkavoitolla, 7.3. kisoista tuloksena ALO94 ja koulari RTK1!
  • Moira (Color Runs Ready for Success) ja Saila kisasivat 29.2. tokon avoimesta luokasta toisen 1-tuloksen 270 pisteellä!

Paljon onnea kaikille tuloksia tykittäneille! ❤

Emppupoppoolle on suunnitteilla kaikkea kivaa kesälle – ollaan varattu paimennusviikonloppu ja suunnitellaan kovasti syksylle meidän ensimmäistä agileiriä! On kyllä ihana, kun porukka on näin aktiivista, näitä järjestelee ihan siitäkin ilosta 🙂 Lempin kanssa saatiin myös kivaa odotettavaa kesälle, sillä päästiin peltojälkikurssille, tuskin maltan odottaa heinäkuuta!


Jätä kommentti

Hektinen alkuvuosi

Kiirettä pitää, ja pitkä blogihiljaisuus ei ainakaan auta tilannekatsauksen teossa. Saisipa yövuoroja tehdä vaikkapa listan alussa ja lopussa niin olisi toivoa pysyä edes suunnilleen tilanteen tasalla, nykyään ei blogin päivittely meinaa enää onnistua muulloin. Mutta niihin kuulumisiin siis!

86800283_2736422686587894_2223213516385419264_n

Paimennuspäivän jälkeen on touhua riittänyt. Päästiin viimein aloittamaan tämän vuoden agilitykausi! Saran ”eskari” alkoi maltillisesti, pari ensimmäistä treeniä harjoiteltiin ohjaajasta irtoamista ja muistuteltiin mieleen putkea sekä hypyn tarjoamista. Aloitus tuntui vähän tahmealta, ei mulla aiemmin ole ollut näin ohjaajaan liimautuvaa koiraa, vaikka kontaktinhaluisia ovat olleetkin. Viikko sitten harjoiteltiin s-kaarta ja takaakiertoja kohdetyöskentelun kautta, ja se aukaisi lukon! Tehtiin treenin lopussa ensimmäistä kertaa kolme estettä putkeen: ensin hyppy-putki-putki ja sitten putki-putki-hyppy. Aluksi piti putkien välissä käydä hyppäämässä ohjaajaa vasten ja vähän haukata kädestä (tuhma), mutta saatiin hyvät toistot myös ilman väliohjelmanumeroa 😀 Tänään harjoiteltiin odottamista hypyn takana häiriössä, persjätön alkeita sekä pituutta, Aino oli kuvannut Saran treeniä ja koonnut ihanan videon, se tuossa alla. Treenien lopussa sattui ikävä tilanne, kun Sara kolautti ilmeisesti virhearvion seurauksena toisen takajalan pituuden palikkaan. Se ei ollut kolmijalkainen kuin hetken, mutta ohjaajasta tuntui, että maailmasta loppui sillä sekunnilla happi. Toivotaan, että selvittiin säikähdyksellä.

Lempin kanssa on tehty mukavalla tavalla haastavia aksaratoja, ja yllättävän paljon sinne on mahtunut aika sujuvalta tuntuvia pätkiä. Kepeillä on ollut pääsääntöisesti kaksi ohjuria puoliksi kiinni. Viime viikolla hyvien treenien jälkeen ihan hätkähdin, kun mietin, miten kivaa agilityssä nykyään on. Se oli pitkään mulle laji, johon mulla oli vuorotteleva viha-rakkaus-suhde. Ehkä oma tunnesäätely on hieman viime vuosina helpottunut ja meillä on ollut tosi hyvät kouluttajat, jotka ovat osanneet tarjota sopivassa suhteessa haasteita ja onnistumisia. Lempin kanssa kelkka on tainnut kääntyä siihen suuntaan, että aksaaminen on kaikista parasta – siinä koira tekee töitä täysillä (ja selkeästi myös itse nauttii tekemisestään) ja ohjaaja voi keskittyä oman tonttinsa hoitamiseen.

86298886_124674918940527_8384588614985580544_n

20.1. otettiin auton nokka kohti Tamperetta ja käväistiin pitkästä aikaa Slotten Katriinan luona hoidettavina. Mukaan oli tarkoitus ensin ottaa omien lisäksi Nada ja Moira, mutta sainkin Moiralle ajan Maaria Kaiperlalle, joka oli jo edellisviikolla Jyväskylässä hoitamassa, niin käytin Moiran siellä. Moiralle hoito tuli todellakin tarpeeseen, sillä oli lantio vinossa ja se oli ehtinyt aiheuttaa probleemaa etupäähänkin, lavat olivat kääntyneet vähän ulkokiertoon. Moira oli hienosti hoidettavana, vaikka ei aina niin hyvältä tuntunutkaan, ja olipa ihana myös omin käsin tuntea, miten erilaiselta lantio tuntui hoidon jälkeen. Tuli samalla puheeksi myös Moiran hormonaalinen toiminta, Maaria kertoi sen tuntuvan hieman estyneeltä. Se varmaan ainakin osittain selittää, miksi juoksut eivät ole olleet kunnollisia. Mielenkiintoista nähdä, normalisoituvatko ne hoitojen myötä.

Katriinalla aloitettiin hoidot Sarasta. Saralla oli niskassa taas hoidettavaa, samoin lantiossa, mutta ymmärsin, että pääasiassa hoidettavat jutut olivat niskaperäisiä. Saralla oli vähän vaikeuksia asettua hoidettavaksi etenkin niskaa hoidettaessa, mutta saatiin kuitenkin tytsy hoidettua.

Lempillä edellisestä hoidosta oli aikaa melkein 5kk, tässä välissä on aksattu ja puuhasteltu muutenkin paljon, joten kyllä jännitti, mitä sieltä löytyy. Katriina kuitenkin lohdutteli, että ei Lemppari ollut lainkaan niin huonossa kunnossa kuin pelkäsin. Lantiossa oli vähän hoidettavaa, lisäksi kyljessä oli ”löllö” kohta, luultavasti taannoisen yhteenoton tulos Taatelin kanssa.

Rinillä hoidettiin lantiota ja selkää pääasiassa. Selässä on rakenteellista muutosta, mikä vetää lantion laskuun, ja se aiheuttaa ajan kanssa ongelmia lanneselän verenkiertoon ja tietysti liikkeeseen, mistä itse hoidon tarpeen aina näen. Rini vastasi hoitoon tosi hyvin, ja hoidon jälkeen se on ollut tosi hyväntuulinen, liikkunut paremmin ja ollut pirteä. Katriina sanoi samaa kuin Maaria jollakin edellisistä hoidoista, että Rinin kanssa kannattaa panostaa siihen, että hoitoja olisi tasaisin väliajoin.

86742801_2940700712647691_4001828674172092416_n

Nadalla isoin hoidettava juttu oli oikeaan kylkeen tullut tälli, joka oli vetänyt kropan banaaniksi – tosi hyvä juttu siis, että hoidossa käytiin. Nadan vien uudestaan hoitoon tällä viikolla tarkistamaan, miten keho hoitoon on vastannut. Hieroin sen itse viime viikolla, kun Nada oli meillä käymässä, ja oikea puoli oli kyllä edelleen selkeästi kireämpi verrattuna vasempaan. Toivotaan, että tehostetulla hoidolla saataisiin Nada kuntoon kevään koitoksia varten.

86728400_599097374273465_5801074887753728_n

Moiralta vapautuneella paikalla hoidossa kävi Leo (E. Maybe I’m A Lion) Tianan kanssa. Leolla oli hoidettavaa päässä, niskassa ja lantiossa, mutta tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun Leo kävi hoidossa. Nyt saa taas porskuttaa menemään 🙂 Yllä oleva kuva otettiin hoitojen jälkeisellä kävelyllä, hieno viisikko!

be59b5c6-e991-4600-bc89-7925ec53b99920.1. oli myös tärkeä – ja raskas – päivä: ensimmäiset Emput saavuttivat veteraani-iän, sillä Hazel-pentue täytti 8 vuotta! Paljon onnea rakkaalle Nekulle, mun ensimmäiselle kultapojalle! ❤ Tuli taas niin kova ikävä Hildaa, ettei mitään rajaa, onnea rakkaalle Hibelle myös sinne jonnekin ❤ Tämän kuvan voi hyvällä omatunnolla jakaa joka vuosi.

Tammikuun loppupuolella käväistiin kertaalleen paimentamassa, pitkästä aikaa oli sekä Sara että Lempi mukana. Saralla oli vähän juoksuntekoa ilmassa, se olisi kauhean mielellään vaan ollut lähellä ja jättänyt työt jollekin muulle tehtäväksi. Melkoinen muutos meidän edelliseen treeniin 😀 Saatiin toki myös hyviä pätkiä, etenkin lopuksi tehdyssä poispäinajotreenissä löytyi taas itsevarmuutta. Jäin miettimään, että olikohan Sara kokenut paimennuspäivänä tehdyn treenin vähän vaikeaksi, ja se näkyi nyt tuossa treenissä epävarmuutena. Nämä ovat aika herkkiä tyyppejä tällaisille jutuille.

Lempin kanssa vääntö ja säätö jatkuivat. Ei jäänyt epäselväksi, eikö Lempi olisi muistanut Taatelia ja sama toisinpäin… Niin kauan, kun Taateli oli porukassa mukana, Lempillä ei riittänyt kantti tehdä töitä loppuun asti – heti, kun sitä kehui, se lopetti työskentelyn kokonaan, ja jos Taateli kääntyi sitä kohti, se otti jalat alle. Kun Taateli otettiin porukasta pois, Lempi ajautuu toistuvasti liian lähelle lampaita. Olen nyt aika harmissani tän Lempin paimentamisen kanssa – ollaan lähdetty liikkeelle siitä, että koira tekee töitä sinnikkäästi ja hyvin; nyt ollaan tilanteessa, jossa koira joko kieltäytyy tekemästä töitä tai sitten väännetään pelisäännöistä ja koira paineistuu. Luulen, että täytyy ottaa vähän aikalisää ja miettiä, mitä kautta ongelmavyyhtiä lähdetään purkamaan.

87057269_134046311188703_2479971076566679552_n

Sitten on treenailtu tokoa ja rallya, niin kotona kuin meidän vuoroviikkoisessa itseohjautuvassa ryhmässä. Lempi ja Sara ovat saaneet vuorotella aika tasaisesti treenikavereina, joskin olen yrittänyt panostaa enemmän Lempin kanssa rallyyn ja Saran kanssa tokoon. Kirjoitin edellisessä postauksessa, että Lempin kanssa seisominen tuotti rallyssa vähän päänvaivaa, mutta 1,5viikon tehotreeni tuotti tulosta ja nykyään seisominen sujuu jo oikein hyvin! Etenkin kotitreeneissä olen yrittänyt työstää jo oikean puolen seuraamisen tekniikkaa sekä peruuttamista, niissä riittää haasteita meille seuraavaksi 😀 Saran kanssa tulee helposti myös tehtyä lähinnä rallyjuttuja, vaikka sille tekisi aksaakin ajatellen hyvää ohjaajasta irtoamistreenit – ruutu ja merkin treenaaminen näin esimerkiksi.

Lempin kanssa päästiin viimein korkkaamaan rallytokokisaura tammikuussa! On aina vähän jännittävää aloitella kisaamista uuden koiran kanssa, mutta kyllä olen itseäni kiitellyt, että maltoin Lempin kanssa odottaa tähän saakka. Ensimmäiset kisat olivat 18.1. Jyväskylässä, tavoitteena oli saada hyvä vire, iloinen mieli ja hyvä asenne pysymään koko radan ajan. Lempi olisi mielellään käynyt seurustelemassa tuomarin ja kehäsihteerin kanssa kesken radan, mistä yhteensä -4 pistettä, pottiin jäi kuitenkin 96 pojoa, joka riitti palkintopallille 3. sijaan 🙂 Tampereella sattui olemaan seuraavalla viikolla iltakisat, sinne suunnattiin seuraavaksi. Ajomatkan aikana ehti moneen kertaan miettiä, että mitenköhän koira reagoi vieraaseen halliin ja uuteen kisatilanteeseen heti edellisen perään. Pelot osoittautuivat turhiksi – Lempi oli tosi hyvällä fiiliksellä heti kisapaikalle tultaessa ja esitteli parasta itseään kisaradalla, tuloksena täydet 100p ❤ Taso oli sen verran kova, että palkinnoille ei päästy, mutta paras palkinto oli ehdottomasti koiran hyväntuulinen suoritus! Kun vauhtiin oltiin päästy, niin kolmannet kisat kutsuivat taas viikonloppuna Jyväskylässä. Siellä haasteita toi heti ensimmäisellä kyltillä, kun Lempi sai hajun ajanottajana radan lopussa olleesta Helistä, mutta hyvin se kasasi itsensä kisasuoritukseen vielä sen jälkeen. Tuloksena tiukalta tuomarilta 94 pistettä, 2. sija ja koulari RTK1! 8 päivää, 3 kisaa ja 1 koulari, ei ollenkaan hullumpi saavutus 🙂 Kaikilla radoilla oli sama Lempin kohdalla ihan positiivinen ongelma, että mopo meinasi vähän lähteä keulimaan radan loppua kohti. Jyväskylän kisoista saatiin videotkin, harmi, kun se paras rata kaikista ei tietenkään ole videolla.

Kun nyt tuloksista tuli puhe, niin listataan tähän muitakin Emppuperheen kisatuloksia alkuvuodelta:

  • 12.1. Moira (Color Runs Ready for Success) korkkasi tokokisauransa komeasti 1-tuloksella 183,5p ja luokkavoitolla!
  • 18.1. Moira jatkoi kisaamista tokon avoimessa luokassa jälleen 1-tuloksella 272p!
  • 26.1. Moiralle rallytokon MES-luokasta toinen hyväksytty tulos 91p!
  • 1.2. Morris (E. Neville) ja Neea kisasivat rallytokosta itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta AVO96 ja AVO98! Yhtä uupuu koulari 🙂
  • Messi (E. Naldo) on Australianpaimenkoirat ry:n kovatasoisessa vuoden koira -kisassa 9. vuoden agilitykoirakisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira on Australianpaimenkoirat ry:n vuoden koira -kisan 2. vuoden agilitytulokaskisassa ja jaetulla 7. sijalla vuoden rallytokokoirakisassa!
  • Moira kisasi 16.2. agilityä Ojangossa, sieltä tuloksena yksi komea 0-tulos 2-luokasta!

Sitten ihan oman tekstiosuutensa ansaitsee sijoitustyttö Nada (Hazelmoor Empress Empathica), joka Lindan kanssa osallistui sunnuntaina vetohiihtokisojen sm-sprintteihin Iissä. Raskaista kisaolosuhteista huolimatta tämä kaksikko nappasi itselleen C-sarjan sm-kultaa, ja Nada tienasi nimensä eteen uuden komean tittelin VKM-20 eli vetokoiramestari vuosimallia 2020! Valtavan suuret onnittelut Lindalle ja perheelle, kyllä aussiesta on osaavissa käsissä moneen! Nada kävi viime viikolla myös silmäpeilauksessa, silmät olivat terveet 🙂

Alimmat kuvat on ottanut Mari Moisala.

Valtavasti onnea kaikille tuloksia tehneille! ❤

synttärit3Maaru valmiina juhlimaan!

synttärit5”Siis tosi kivaa, kun on synttärit…”
”Joo, tosi kivaa…”

Sitten synttäripläjäykseen! Tammikuun lopussa 30.1. oli myös tärkeä ja raskas päivä – meidän S-pentue täytti vuoden! Päätettiin jo aiemmin, että ollaan kyllä viime vuoden jälkeen ansaittu juhlat, ja olikin ihanaa, että arkipäivästä huolimatta saatiin koko poppoo mukaan! Aamusta meille majoittuneiden kanssa käväistiin lenkillä, klo 13-15 olin varannut meille Haukkuvaarasta kentän Ainon vetämiä agilitytreenejä varten. Treenien lomassa otettiin kuvia, joskin toimintakuvat jäivät huonon valaistuksen vuoksi ottamatta. Treenien jälkeen osa lähti vielä porukkalenkille, alkuillasta käytiin koko porukalla syömässä.

Haba (E. Saros) 1v

Vips (E. Salacia) 1v

Fila (E. Sinope) 1v

DSC_0335Maaru (E. Shaula) 1v

Sara (E. Soraya) 1v

Puhti (E. Sirius) 1v

Sokka (Tillyhills Svart På Vitt) 5kk

Sipsi (S Bar L Eagle Peak) 9vkoa

Ei ole itsestäänselvyys, että olemme yhä yhtenä porukkana tässä kaikesta tapahtuneesta huolimatta. Niin paljon kuulee surullisia tarinoita, joissa kasvattaja riitaantuu kasvatinomistajien kanssa (tai toisinpäin), kun ongelmia tulee, ja ihan rehellisesti sitä pelkäsin itsekin, kun tässä pentueessa OCD:hen sairastuneita alkoi tulla ilmi. En osaa sanoin kuvailla, miten paljon kunnioitan Eveä ja Heliannaa – miten molemmilla oli rakkautta ja rohkeutta tehdä päätös päästää kohtuuttoman aikaisin irti Nukasta ja Nemistä. Haban ja Puhtin kuntoutus on myös vaatinut kotijoukoiltaan valtavasti. Ihan ilman kyyneliä ei päivästä selvitty, vaikka paljon myös naurettiin. Tuntui niin tärkeältä ja ihanalta, että Eve oli mukana Sokan kanssa ja myös Helianna tuli ihanan Sipsin meille esittelemään – rakkaat ja tärkeät adoptiopojat ❤ Miten kiitollinen olen päivittäin näistä ihanista kodeista, joihin pennut menivät, vaikka ihan kohtuuttoman paljon on näiltä ihanilta ihmisiltä vaadittu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

synttärit1Sokka, Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips, Fila ja pikkuinen Sipsi ❤

1-vuotissynttäreitä seuranneella viikolla pentueesta kaksi ensimmäistä ehti käväistä jo virallisissa luustokuvissakin. Vipsin lonkat B/A, kyynärät 0/0, selkä LTV0 ja VA0, olatkin virallisesti terveet! Filan lonkat B/B, kyynärät 0/0, selkä LTV1 ja VA0. Molemmissa polvissa näkyi röntgenkuvissa pieni symmetrinen poimu, klinikan mokasta johtuen kuvat otettiin vaan yhdestä suunnasta. Fila käy vielä uudestaan kuvattavana ja ortopedi katsoo kuvat, toivottavasti löydös on ihan harmiton.

synttärit2S-pentue: Puhti, Haba, Maaru, Sara, Vips ja Fila ❤ Onnea rakkaat 1-vuotiaat! ❤

A65EF38D-0A42-4C20-AE56-C9404B2985E5Viime sunnuntaina synttäreitä juhlisti myös N-pentue, jo 5 vuotta tuli mittariin! Onnea Morris, Noa, Messi, Helmi ja Keksi! ❤ Tämä pentue on muovannut isosti käsitystä ihanneaussiestani, tässä pentueessa on luonne ja harrastusominaisuudet just eikä melkein mun makuun kohdallaan!

86304618_224266915274859_6761568671950176256_nSynttärikaima Lempi vietti myös juhlapäivää N-pentujen kanssa, Lempparikin on mukamas jo 3-vuotias! Lemmu juhlisti synttäreitä lenkillä rallittaen Saran ja leikkimään intoutuneen Rinin kanssa sekä illalla rallytokotreeneissä. Rakas Saukko ❤


Jätä kommentti

Emppujen paimennuspäivä ja muut loppu- ja alkuvuoden kuulumiset

Hyvää uutta vuotta blogin seuraajille! Me vietettiin koirien kanssa joulua vähän perinteisesti jälkijunassa kotiseudulla Itä-Suomessa, olipa ihanan rentouttava viisi päivää! Mitään lenkkeilyä ja rentoutumista kovin paljon kummempaa ei tehty, paitsi että Ellin kanssa käytiin Kontioniemen hallilla koiria treenaamassa yhtenä päivänä. Kiva oli päästä uuteen halliin puuhastelemaan, ja treenit sujuivat hyvin. Kotiin suunnattiin uudenvuoden aattona alkuillasta, saatiin matkaseuraksi Elli ja Mauri. Joensuussa rakettien räiske alkoi jo ennen kotimatkalle lähtöä, mutta kaikki koirat vetelivät kuorsaten sikeitä paukkeesta huolimatta. Lempi käväisi samalla yhden yön pikatreenilomalla Ellin luona, oli kyllä outoa olla kotona vain kahden koiran kanssa.

Ei niin perinteinen tammikuun sää! Kuvassa S-pennuista Haba, Maaru ja Puhti Emppujen paimennuspäivässä, siitä lisää alempana! Kaikki tekstin kuvat ovat paimennuspäivän satoa.

Uusi vuosi on alkanut varsin rennosti, ollaan lenkkeilty ja treenailtu. Viime viikolla alkoivat agitreenit taas pyöriä, mutta mun työvuorot ovat toistaiseksi osallistumiset vielä estäneet, mutta piakkoin mekin päästään mukaan. Kotona ollaan kyllä treenattu sitten senkin edestä ja pari kertaa käyty hallilla itsekseen.

Lempin kanssa treenien pääpaino on ollut rallytokossa, alempia luokkia ajatellen muuten alkaa tehtävät olla kasassa, mutta seisominen on vaatinut vähän enemmän työtä. Luotamme kuitenkin siihen, että laadukas tehotreeni tuottaa tulosta 🙂 Olen kyllä hyvilläni, etten ole kiirehtinyt kisoihin, nyt tuntuu, että Lempi kestää henkisesti paremmin korjaamista ja myös virheiden tekemistä. Agitreeneissä Lempin kanssa käytiin itsenäisesti tekemässä kontakteja ja keppejä, kepeillä on nyt jäljellä kolme ohjuria ja pujottelu on parempaa, kun vaan itse rohkeasti annan koiran jäädä itsenäisesti työskentelemään enkä jää epävarmana varmistelemaan. Keinusta Aino antoi jo viimeksi palautetta, että alkaa olla kisakuntoinen, ja myös puomi vaikuttaa jo aika hyvältä. A:ta täytyy vielä vähän treenailla. Agilityssä olisi tarkoitus päästä tänä vuonna kisaamaan tässä kevään mittaan, katsellaan, miten tavoite pitää 🙂

Maaru paimentaa

Sara on treenaillut tokon ja rallyn pohjia ja voi elämä, miten tykkään treenata sen kanssa! Kehitystahti on huikea. Ollaan treenailtu maahanmenoja, seuraamista ja perusasentoa sekä oikealla että vasemmalla, takapään käyttöä, metallikapulan pitoa, eteenlähetystä, luopumista, leikkiä… Asenne on Sarpalla kohdallaan, se muistuttaa niin paljon Riniä ja toisaalta Keksiäkin – ehkä sen treenaaminen tuntuu osittain siitäkin syystä niin kivalta, kun on päässyt takaisin omille mukavuusalueilleen. Hauska nyt aksatreenien alkaessa nähdä, mihin suuntaan Sara siellä kehittyy, sillä on nyt niin vahvat pohjat tokoon ja kontakti ohjaajaan sen mukainen 😀 Toisaalta agin aloitus tulee siinä mielessä tosi hyvään saumaan.

Leo oli ensimmäistä kertaa lampailla, osoitti kiinnostusta ja hyviä ominaisuuksia paimennukseen!

DSC_0361

Rinin kanssa ollaan puuhasteltu mielenvirkistykseksi. Mummu totesi edellisissä hallitreeneissä kesken seuraamisen, että meneekin Ellin luokse namuja kerjäämään, eikä korvaansa lotkauttanut (tai kuullut), kun kyselin sitä hommia jatkamaan 😀 Puuhasteluiden pääpaino on hauskanpidossa ja hyvässä mielessä, joten mummu saa kehitellä omia kuvioitaan ihan vapaasti vailla ohjaajan niuhotuksia! Kuulo on kyllä huonontunut muutenkin, pari kertaa olen joutunut mummun herättelemään aamu- tai iltalenkille, kun se ei enää välttämättä herää siihen, että nousen itse ylös. Lenkillä Rini on edelleen varsin pirteä ja vetreä, pitemmätkin lenkit menevät vielä hyvin, kunhan niitä ei ole kovin monta peräkkäisinä päivinä.

Puhti töissä

Viime sunnuntaille järjestin Emppujen paimennuspäivän PUM-lammaspaimennukseen Mirvan oppiin – samaan paikkaan, missä nyt ollaan käytykin joitakin kertoja aiemmin. Paikalla oli mun S-pentueesta Haba, Puhti, Maaru ja Sara, FF-pennuista Leo, yhteisomistustytteli Nuppu sekä Eve Sokan ja Marjut Kirin kanssa. Tiana ja Leo tulivat meille jo perjantaina ja Eve ja Sokka lauantaina, joten viikonloppuna hulinaa riitti! Ajomatka paimennuspaikalle oli hermoja raastavan pelottava, sillä yön aikana keli kääntyi taas plussan puolelle, minkä seurauksena ajotiet olivat peilijäässä. Heti aamupuheiden lopuksi totesinkin, että katsellaanpa seuraavaa kimppapaimennuspäivää sitten keväällä jäiden sulamisen jälkeen… 😀

Nuppu hommissa, yhdessä vähän katseiden vaihtoa Taatelin kanssa 😀

Paimennuspäivä oli tosi antoisa – hirmuisen taitavien nuorten koirien työskentelyä oli kiva seurata! Sokka ja Leo olivat ensikertalaisia, mutta molemmat lähtivät tosi kivasti työskentelemään ja osoittivat taipumuksia paimennushommiin. Erityismaininnan ansaitsee Maaru, jolla kouluttaja kehui olevan kaikki palikat työkoirana työskentelyyn, Maarulta puuttuu esikoettakin ajatellen vain lampaiden eteen kiertäminen ja pysäyttäminen. Maaru teki kyllä tosi makeasti töitä, sen työskentely on tosi hienoa katsottavaa!

Haba töissä

Sara oli ensimmäistä kertaa lampailla irti, ja mua pitkähkön tauon jälkeen vähän jännitti, mitä tapahtuu, mutta hyvin meni! Sara on väläytellyt samoja taitoja kuin Maarukin, mutta sillä treenikertoja on muutama vähemmän, joten odotan malttamattomana, miten itsevarmuus kehittyy. Saran kanssa tehtiin lopuksi poispäinajoa liinassa, ja se sai hienosti ja jämäkästi myös hanttiin pistäneen Taatelin liikkeelle, vaikka se vähän testasi pienen koiran kanttia. Illalla oli väsynyt pieni koira ❤

Mun pieni timantti ❤

Lempin kanssa käytiin vielä samana iltana JAT:n omatoimirallytreeneissä tekemässä rataa. Suunnittelin ottavani yhden tai kaksi välipalkkaa radan aikana motivaation ylläpitämiseksi. Lempi otti yllättävän paljon häiriötä viereisellä kentällä tekevästä agikoirasta ja eritoten sen haukkumisesta, mikä aiheutti hieman haahuilua, mutta itse kylttitehtävät se teki hyvin. Ensimmäinen välipalkka tuli hyvään saumaan, ja loppurata tehtiin saukkikoiran hyvässä vireessä eikä häiriökään haitannut enää. Hyvä treeni, parempi mieli!

Vielä muutamat valitut palat

562cd92a-a608-4f02-8d7c-9dbc76a4d51112.1. oli myös FF-pentueen 3-vuotissynttärit – onnea Vilppu, Freya, Leo ja Taika! ❤ Leolla oli aktiivisynttärit meidän kanssa, muut juhlivat kotiväkensä voimin 🙂 Tämän ihanan pentukuvan FF-pentueesta voi jakaa joka vuosi ❤

Moira (Color Runs Ready for Success) pääsi avaamaan Emppujengin tulosvuoden tälle vuotta korkkaamalla tokokisauransa komeasti 1-tuloksella: 183,5/200p ja luokkavoitolla! Paljon onnea Saila!


Jätä kommentti

Pitkä musta kesä

Blogihiljaisuus on ollut koko kesän aika totaalinen, ei vain ole ollut jaksamista kirjoittaa. Tuntuu, että koko kesä on ollut vain yhtä helvetin OCD:tä ja alamäkeä. Ja sitähän se on ollutkin – ei siitä ole päässyt irti. Huoli on läsnä edelleen – niin oireilemattomista kuin leikatuista pennuista ja pentunsa menettäneiden jaksamisesta. Tätä huolta on tiedossa vielä pitkän aikaa – tuskin kukaan meistä hengittää kovin vapautuneesti ennen kuin pentujen kasvu on ohi. Kasvu toki hidastuu koko ajan, minkä pitäisi pienentää sairastumisen riskiä, mutta niin monesti on matto vedetty kesän aikana jalkojen alta, ettei uskalla huokaista.

DSC_0024

Tämän kesän piti olla ihan erilainen kuin millaiseksi se osoittautui. Täynnä seikkailuja, auringonpaistetta ja kaikkea kivaa. Yritän muistella tähän postaukseen nyt muita juttuja kuin pentujen sairauskertomuksia.

DSC_0107DSC_0079DSC_0294

Juhannuksen tietämillä pennut harjoittelivat uimista. Maarusta (E. Shaula) tuli nopeasti Keksi-maman innoittamana vesipeto. Sara (E. Soraya) intoutui vähitellen myös. Haba (E. Saros) oli päässyt vesipelastustreeneihin turisteilemaan, ja siitä kehkeytyi nopeasti taitava uimari. Puhtikin saatiin uimaan siskojen uimakoulussa juhannuksen pyhinä.

Juhannuksen jälkeisellä viikolla meillä oli ison porukan ajat Maaria Kaiperlan osteopatiahoitoihin, omien lisäksi mukana olivat Keksi (E. Naroona) ja Maaru sekä Vips (E. Salacia) ja Puhti (E. Sirius). Myös Nemi (E. Sedna) tuli Even kanssa Mikkelistä hoidettaviksi. Maaria hoiti Nemin jalkaa sekä käsin että laserilla, liukastumisen seurauksena pohjeluu oli ottanut runtua ja polvi oli varsinainen oireileva alue. Puhtilla oli ongelmia nopean kasvunsa kanssa, mutta Maaria sai onneksi helpotettua Puhtin oloa. Keksi oli toipunut pentujen jäljiltä tosi hyvin, ja ohjeistuksena oli ”jatkaa tiukkaa ajoa” eli palata normiarkeen. Maarulla ja Vipsillä oli molemmilla lantiossa pientä hoidettavaa, mutta tilanne muuten varsin hyvä. Saralla oli myös lantio lähtenyt pois linjasta, sen liikkeessä silmääni oli pistänyt vasemman takajalan erikoinen sivupotku, joka katosi lantion oikaisun myötä. Lempi oli vetänyt takapään jäykäksi, mutta tilanne ei ollut kovin huono. Rinillä oli ikääntymiseen liittyvää hoidettavaa, mutta sai kehuja, että on ikäisekseen hyvässä kunnossa ja kovin elinvoimainen.

DSC_0234Sara, Haba ja Maaru kesäkuun lopussa

Oltiin Ainon kanssa mietitty alkukesästä osallistumista Vantaalla oleviin ASCA-agilitykisoihin heinäkuun alussa. Pentumurheiden alettua musta tuntui, ettei nyt ole voimia eikä tuntuisi sopivaltakaan lähteä. Paluuviestinä sain ilmoituksen, että Aino oli maksanut meidän molempien kisastartit. Niinpä ajeltiin heinäkuun ekana viikonloppuna Helsinkiin kisaamaan.

Lempi oli ilmoitettu kahdelle novice-tason hyppyradalle sekä lauantaille että sunnuntaille. Mulla ei ole entuudestaan kokemusta ASCA-agista, ja edellisistä agilitykisoistanikin on jo vierähtänyt aika monta vuotta. Tiesin, että Lempi ei koulutuksellisesti ihan vielä ole kisakuntoinen monessakaan asiassa. FCI-agiin verrattuna novice-radat olivat kuitenkin ihanan suoraviivaisia ja säännöt hieman helpommat (ei esim. kieltoja). Niinpä lähdettiin kokeilemaan, tavoitteena, ettei tiputeltaisi hirveästi rimoja.

Lauantaina 6.7. kisat menivät aika pitkälti harjoittelun piikkiin. Luotin vähän liiankin itsevarmasti, että Lempi poimii esteet linjalta, mutta eihän se tehnyt niin 😀 Ensimmäinen rata oli puhdas, mutta tuli reippaasti yliaikaa. Toinen rata oli hieman sujuvampi, mutta yksi hyppy mentiin väärään suuntaan esteen ohituksen seurauksena.

Sunnuntaina 7.7. radat olivat lauantaihin verrattuna hieman haastavammat. Ohjasin Lempiä vähän napakammin, ja vaikka tyylipuhtaita nämäkään radat eivät olleet, niin sujuvammilta ne kyllä tuntuivat. Lempin ohjaamisessa tuottaa hieman haasteita videoillakin näkyvä putkihulluus 😀 Mutta ihmeen kaupalla sunnuntain molemmat radat menivät ihanneajan sisään, minkä ansiosta saatiin kaksi Q-tulosta ja titteli JS-N!

Hyvä meidän joukkue!

Kisoja seuraavana maanantaina treenattiin rataa, ja sieltä oli tällainen pätkä tallentunut videollekin. Tässä muuten tehdään ekaa kertaa puomia radalla:

Agility on kyllä muutenkin pitänyt jollain tapaa kesän ajan pinnalla. Lempi on tosi kiva ja palkitseva ohjattava. Kevät ja kesä treenattiin mölliryhmässä, ja nyt syyskuun alusta aloitettiin kisaavien ryhmässä Ainon koutsattavana. Kisaavien ryhmän treenit on meille vielä aika haastavia (tälleen parin treenin kokemuksella), eikä tavoitteena ole tämän vuoden puolella päästä kisaamaan, mutta tehdään töitä esteosaamisen varmistamiseksi ja kisoja kohti pikkuhiljaa. Ensi vuonna olisi tavoitteena päästä virallisille agiradoille kirmaamaan.

Lempin kanssa kokeiltiin alkukesästä myös vetohommia! Lempiltä ei vetäminen tule kovin luonnostaan, mutta näköjään oikein motivoituna tätäkin voi treenailla 🙂 Sainkin Lindalta videosta vielä vinkkejä, että jatkossa kannattaa sijoittua pyörän kanssa suoraan koiran taakse, tuossa ajauduin vähän sivuun.

DSC_0252

Saukon kanssa treenien pääpaino on ollut agilityssä, mutta vähän on treenattu myös tokoa, rallya ja noseworkkia. Paimentamaan päästiin vain kerran, jossa todettiin, että jos aika oli tehnyt hyvää koiralle, niin sitä se ei ollut tehnyt ohjaajalle… Tokossa käytiin kokeilemassa kisaamista Jämsän kisoissa elokuussa Kurtin tuomaroimassa kokeessa. Kokemuksena ihan jees, nyt tiedän, miten Lempiä ei kannata viedä kokeeseen. Saatiin 2-tulos 150 pisteellä, joka oli meille treenimäärään nähden ihan oikeutettu. Ilman hypyn nollaamista olisi ollut tsäänssit ykköseenkin, mutta treenaillaan lisää ja kokeillaan sitten myöhemmin uudestaan.

Lämpimän kesän ansiosta tuli uitettua koiria paljon, ja sehän on kovasti Lempin mieleen. Kameraa tuli ulkoilutettua verrattain vähän, mutta joitakin otoksia kesältä tässä postauksessa on.

Kun vauhtia on enemmän kuin järkeä…

Aina uuden koiran tullessa laumaan väistämättä miettii, miten se vaikuttaa laumadynamiikkaan ja -hierarkiaankin. Sara on sujahtanut laumaan tosi kivasti. Lempin kanssa ne ovat ylimmät ystävykset, ja Riniä kohtaan Sara on varsin kunnioittava – ainakin pääosin. Kovin vakavasti se ei ota, jos aikuinen koira sitä ojentaa, parhaimmillaan saattaa urputtaa vähän takaisin. Lempi, joka ei sano Saralle juuri koskaan mistään mitään, on hyvää vauhtia menettämässä paikkansa lauman keskimmäisenä.

Sara on juuri sellainen pentu, jota Keksistä toivoinkin – reipas, ennakkoluuloton, avoin. Ja aika passelin kokoiseksi pieneksi taskuraketiksi Sara taitaa olla jäämässä – korkeutta on nyt n. 46cm ja painoa viime viikon punnituksessa 14,6kg. Harrastuksiin löytyy potkua. Kesä on puuhasteltu lähinnä tokon ja rallytokon parissa, joskin Hazeltapaamisessa Sara pääsi tekemään alkeita myös noseworkkiin. Siitä löytyy yllättävän totinen puoli, kun päästään töihin, vaikka muuten se on yhdenlainen pelle. Kesäloman loputtua Sara kunnostautui myös askartelijana (hyvästi tietokoneen virtajohto, pleikkarin kapulan latausjohto, lukemattomat kynttilät, matto jne), ja muutaman epäonnistuneen tilanjakoyrityksen jälkeen koirat ovat nykyään viettäneet yksinoloajat yläkerran vierashuoneessa, joka modattiin pentuystävälliseksi. Sen jälkeen yksinolot ovat sujuneet paremmin ainakin tuhojen puolesta. Sara on toistaiseksi vaikuttanut varsin vahvatahtoiselta ja itsepäiseltä – miten alle vuosikas voi olla jo tällainen junttapulla!

Sara pääsi heinäkuun lopussa käväisemään kertaalleen lampaita moikkaamassa. Aluksi se oli aika jännittynyt lampaita kohtaan, mutta melko nopeasti alkoi työstää itseään jännityksen yli. Aitauksessa se oli äänekäs, mutta siihen ei nyt lähdetty puuttumaan – kouluttaja oli sitä mieltä, että Sara haukulla hakee itselleen varmuutta. Aika nopeasti pentu alkoi tehdä lampaiden koontia, ja videolle on tallentunut hetki, kun Sara palauttaa yhden hatkaan yrittävän lampaan takaisin laumaan ❤ Tänä kesänä paimennukset jäivät aika vähälle, mutta yritetään ensi vuonna päästä heti keväästä paimennushommiin!

Rini on voinut pääosin tosi hyvin. Ikä näkyy arjessa sen verran, että mummun päivät menevät mukavasti nukkuen. Se käy edelleen samat lenkit muun porukan kanssa, askel on vähän hidastunut eikä se lähde kovin kauas. Kuulo on selkeästi heikentynyt eikä näkökään ole ennallaan. Siitä olen ollut iloinen, että vaikka käydään välillä pitkiäkin lenkkejä, levon jälkeen ei ole havaittavissa jäykkyyttä tai ontumisia. Rinillä menee ikäisekseen hyvin.

Kuten kuvistakin näkee, mieli on vielä virkeä. Mummu on saanut mielenvirkistykseksi tehdä vähän toko-, nosework- ja rallyjuttuja, mutta sanomattakin lienee selvää, että kovin tavoitteellisesta toiminnasta ei enää puhuta. Aina välillä herkistyn ajatellessani, millainen matka meillä on ollut vuosien aikana tähän hetkeen, mitä kaikkea on yhdessä koettu ja mistä kaikesta on selvitty. Mun sielunpuolikkaani ❤

DSC_0317

Elokuussa käväistiin tälle kesälle toisen kerran Maaria Kaiperlan hoidettavina. Puhti oli hoidettavana ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. Se oli kompensoinut jalkoja lantiolla ja selällä, mutta antoi hoitaa hyvin, ja hoidosta oli paljon apua – se tuli hyvään saumaan. Sara oli todennäköisesti lomalta töihin palattuani kiipeillyt yksin ollessaan pöydällä, ja sen tiimellyksessä joko pudonnut tai tullut huonosti alas, se oli tosi kipeä eikä olisi meinannut millään antaa hoitaa kipeämpää puolta lantiostaan. Olin kyllä huomannutkin muutoksen liikkeessä, onneksi osteopaatin hoitoon ei ollut kovin pitkä aika. Heti, kun kipukohta hellitti, koiran ilme muuttui ja Sara nukahti. Hoidon jälkeen on ollut ilo katsella vaivattoman kaunista liikettä.

Lempin olin ajatellut olevan suht ok, olin hoitanut sen itse parisen viikkoa aiemmin, ja tuntui, että se lähti ihan hyvin auki. Takapää oli kuitenkin taas varsin jäykkä, ja Lempilläkin oli vaikeuksia asettua hoidettavaksi. Maarian mukaan Lempin jäykkyys on peräisin kesken olevasta kehityksestä – etu- ja takapää eivät keskustele vielä keskenään. Kysyin jo vähän huolissani, että pitääkö tässä ryhtyä harkitsemaan agilityn harrastamisen järkevyyttä, mutta kuulemma sen pitäisi olla ok, kun vastapainona vaan on myös muunlaista tekemistä.

Rinin tiesin olevan ihan kauheassa kunnossa, ja sitähän se olikin. Rinillä kävi 1,5 viikkoa ennen osteopaattireissua haaveri – se oli luultavasti yövuoroni aikana yrittänyt päästää Saran pentuaitauksesta, ja sitä yrittäessään varvas oli jäänyt pihtiin pentuaitauksen kahden palasen saumaan. Siinä oli mullakin työtä saada varvas irti. Mummu oli ihan voipunut ja kivuissaan, ja pelkäsin, että näinköhän se nyt on menoa. Eläinlääkäri tutki jalan, ja kuin ihmeen kaupalla selvittiin mustelmalla, pienellä haavalla ja varpaan turvotuksella. Onneksi.

70256307_2406222696258156_7020367926439968768_n

Nyt tassu on jo ihan ennallaan – haava on parantunut, turvotus poissa eikä mustelmaakaan enää näy. Mutta kyllä säikäytti! Eipä ollut aiemmin käynyt mielessä, että näinkin voisi käydä. Nyt on pentuaitaukset raivattu varastoon pois silmistä.

Viime viikolla lomailtiin töistä ja reissuttiin koko viikko – ensin Joensuussa jokunen päivä, sitten päivä kotona / Mikkelissä Eveä ja Eemeliä moikkaamassa ja loppuviikko Helsingissä. Joensuussa juhlistettiin Rinin 13-vuotissynttäreitä lenkkeilemällä, herkuilla ja käymällä ajamassa jälkiä koko lössin kanssa, Keksi oli lauman vahvistuksena myös reissussa mukana. Reissu meni mukavasti, ja oikeastaan tuntui, että vaikka ei ollut koko lomalla aikaa oikein istua ja huokaista, niin tämä oli hyvä ja tarpeellinen irtiotto arjesta.

Helsingissä tai oikeammin Vantaalla oli tarjolla viikonlopun verran Asca-agilityä, ja niin kiva tapahtuma se oli jo heinäkuussa, että sinne lähdettiin uudestaan Ainon ja koiralauman kanssa. Olin ilmoittanut Lempin seitsemään starttiin: lauantaina harjoituksen nimissä yhdelle novice gamblers -radalle ja kahdelle open hyppyradalle; sunnuntaina kahdelle novice gamblerssille ja kahdelle novice regular -radalle. Ennen kisoja mietitytti, että ahnehdinko liian ison palan – kontaktit eivät vielä ole valmiit, estevarmuudessa olisi vielä työstämistä, keppejä ei vielä olla tehty ilman ohjureita ja seitsemässä radassa on nuorella koiralla (ja ohjaajallakin) aika paljon tekemistä.

Lauantaina aloiteltiin gamblerssilla. Tehtiin ihan hyvä suunnitelma esteistä, Lempillä oli vähän omia sovelluksia, mutta saatiin kerättyä pisteitä varsin hyvin. Varsinainen gamble-osuus ei onnistunut, ei olla vielä ihan hirveästi tehty rataa niin, että koira suorittaa esteitä kauempana ohjaajasta. Mutta hyvää harjoitusta!

Päivän onnistumiset tulivat hyppyradoilta – Lempi kulki tosi hyvin ja radat olivat profiililtaan meille sopivia. Tässä näkyi, kuinka paljon kehitystä on tapahtunut heinäkuun kisoista. Molemmat radat virheettömästi maaliin, tuloksena Q:t ja Lempille uusi titteli JS-O!

Sunnuntaina sitten jatkettiin novice gamblerssin parissa. Ohjaajalla oli takki jo ihan tyhjä huonosti nukutun pe-la -yön ja lauantain 11-tuntisen kisapäivän jälkeen. Ekalla radalla juoksu ei meinannut millään kulkea, Lempillä oli taas omia ajatuksia radan kulusta, mutta saatiin taisteltua gamble-osio aikarajan puitteissa maaliin, ja tuloksena Q! Kävin välissä ottamassa vähän lepiä autossa, toisella radalla kulki jo vähän paremmin. Myös toinen gamble-Q oli tosi lähellä, aika loppui vähän kesken gamble-osiossa, mutta saatiin tosi hyvä treeni! Sunnuntain gamblers-ratojen videoita mulla ei näköjään puhelimessa ollutkaan, mutta yritän ne lisätä jälkikäteen, kun saan niitä Ainolta.

Iltapäivällä viimeisenä olivat regular-radat. Pitkät kisapäivät alkoivat painaa niin koiraa kuin ohjaajaa. Lempi painoi yhdestä hypystä ohi, ja sitä korjatessani se hyppäsi hypyn väärään suuntaan, mistä hylky. Saatiin sitten rauhassa harjoitella radalla keppien hakemista, mikä olikin ihan tarpeen. Toisella radalla ohjasin taas vähän napakammin, mutta suu aukesi kertaalleen juuri koiran ollessa riman päällä, minkä seurauksena rima tippui. Keppien aloitus oli vähän epävarma, mutta kehulla lähti hyvin pujottelemaan, joten rata oli ihan hyvän fiiliksen lopetus pitkälle kisaviikonlopulle. Olin jotenkin ajatellut, että virheitä tuli enemmän, joten olin ihan äimänkäkenä, kun Aino kävi tulostaululta lukemassa, että saatiin 5 pisteen Q! Tää on Asca-agissa hauskaa, että pikkuvikaisella radallakin voi saada Q:n.

Viikonlopun kisojen tavoitteena oli olla tiputtelematta paljon rimoja, tehdä hyviä kontakteja ja saada kaksi Q:ta. Rimoja tippui tasan yksi (siitäkin saan syyttää itseäni), Lempi teki pääasiassa kontaktit tosi hyvin, keinu onnistui useammalla radalla hyvin, keppien aloitus onnistui kertaalleen hyvin, saatiin 4 Q:ta ja yksi uusi tittelikin! Olen niin ylpeä Saukkokoirasta ❤ Kunhan vähän vielä treenataan esteosaamista lisää, niin vitsi siitä tulee hyvä! Maltan tuskin odottaa ensi vuoden Asca-kisoja, me ollaan niin messissä!

Rini sai viettää lepopäiviä Ainon isän huomassa Seelan kanssa, ei oikein enää mummua raaski istuttaa pitkiä päiviä autossa. Sara oli kisaturistina mukana, se oli odotusaikoina mukana kävelylenkeillä ja kävin sen kanssa molempina päivinä vähän treenaamassa häiriössä vieraassa hallissa. Sara oli tosi lunkisti hälinässä, vaikka agiradalla äänekkäät koirat meinasivat pientä koiraa hieman lietsoa kanssakiljuntaan 😀

Maanantaina pidettiin ansaittu lepopäivä, tiistaina oli edessä paluu arkeen ja sorvin ääreen. Joskopa sitä nyt taas hetken jaksaisi.

72633697_2385991388330220_3166270149971935232_n


Jätä kommentti

Nada luonnetestissä ja muitakin tuloksia

Toukokuun lopun ja kesäkuun alun ruuhkaviikot päättyivät varsinaiseen jännitysmomenttiin – sijoitustytteli Nadan (Hazelmoor Empress Empathica) luonnetestiin! Testi oli 2.6. Muuramessa, tuomareina Heli Herranen ja Jorma Kerkkä.

61467250_2424378907613011_5835969882126024704_nKuva lainattu Lindalta 🙂

Osa-alueet:

  • Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • Terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
  • Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • Hermorakenne +1a hieman rauhaton
  • Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • Kovuus +1 hieman pehmeä
  • Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
  • Laukausvarmuus +++ laukausvarma
  • +157 pistettä ja hyväksytty testi!

Haastattelu, kelkka, hyökkäys, haalari ja tynnyri

Pimeä huone (alku)

Terävyys

Laukaukset

Loppupalaute

62539267_2448463065204595_8878094320234659840_nTämäkin kuva on Lindan ottama ❤

Linda ja Nada ovat jatkaneet tulosten tykittämistä: 1.6. agilitykisoista Nadalle eka LUVA-nolla! 13.6. puolestaan tokokisoista toinen hieno ykköstulos 186 pisteen ja kunniapalkinnon kera!

1.6. agilitykisoissa kisasivat myös Pipsa ja Helmi (E. Neytiri), 2-luokasta tuli tulokseksi voittonolla, jolla tuli menolippu kuninkuusluokkaan! 6.6. kotikylän iltakisoissa tämä kaksikko jatkoi kuitenkin harjoituksia vielä 2-luokassa hienoin tuloksin 5vp ja toiselta 0-rata, molemmilta radoilta sijoitus 2. Helmi käväisi kesäkuun alussa myös Tuurissa näytelmissä Paavo Mattilan kehässä hakemassa EH:n hienolla arvostelulla:

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Jyväskylän agilityn iltakisoissa 1.6. Saila ja Moira (Color Runs Ready for Success) tekaisivat 2-luokasta heti kaksi puhdasta rataa, toiselta kylläkin yliaikaa, mutta hyppyradalta tuloksena ensimmäinen LUVA 🙂

Paljon onnea kaikille! ❤


Jätä kommentti

Kasvattien alkuvuoden kuulumiset

Vuosi on jo pitkällä, mutta pentuprojektin kiireistä johtuen muiden kasvattien kuulumisten päivittely on jäänyt vähemmälle. Osa tuloksista saattaa blogissa olla aiemmin ohimennen mainittuna, mutta kokoan näitä tähän nyt koosteeksi tuplakirjaamisenkin uhalla.

Emppujen alkuvuosi on lähtenyt käyntiin aika rauhallisesti, mutta mukavasti tuloksia on tahkottu!

n-01276Messi (E. Naldo) on agilityssä tehnyt tässä kevään mittaan hyllyjen sekaan tuloksia 3-luokasta, myös pari nollaa on mahtunut joukkoon. Sertikin on käväissyt lähellä tyrkyllä 🙂 Messi on käynyt pätemässä myös rallytokossa, plakkarissa on tälle keväälle Jyväskylän helmikuun kisoista MES97, Oulun tuplakisoista maaliskuulta MES92 ja MES95, nyt toukokuussa Muuramen kisoista MES78.

52885530_1518693074932937_7718858719781453824_oMoiran kuva (c) Heli Tuominen

Moira (Color Runs Ready for Success) on myös kisannut rallya, helmikuun kotikisoissa tuloksena AVO99 pistettä ja koulari RTK2! Voittajaluokkakin on jo yhtä tulosta vaille viimeistelty, Tampereella huhtikuussa Moira korkkasi komeasti tuloksella VOI95, ja nyt toukokuussa Muuramen kisoista tuloksena VOI93. Moira on aloitellut myös agilitykisauraansa tässä kevään mittaan – ensin se mitattiin maaliskuussa mediksi, ja nyt musta pikkusalama on ehtinyt jo nousta kakkosiin!

f94db0d4-6a8b-4819-b923-37c793993517Nada (Hazelmoor Empress Empathica) korkkasi rallytokossa avoimen luokan Muuramessa nyt toukokuussa hienolla AVO98 tuloksella! Viime viikonloppuna Nada korkkasi puolestaan tokokisat hienosti 172 pisteellä eli 1-tuloksella! Agilitykisoissakin Nada on ehtinyt kevään mittaan käydä, muutamia tuloksia on tullut, mutta puhtaat radat antavat vielä odottaa itseään. Nadalla on luvassa vielä lisää koitoksia tässä lähiviikkoina, joten pysykääs kuulolla 🙂

49948357_282777809075693_4187471892443037696_n

Rufus (E. Wishmaster) on kisannut muutamat agikisat, tammikuussa lainaohjaajan kanssa tuplanolla, toiselta voitto 3-luokassa ja eka valionarvokiinnitys! WAU! Jyväskylässä Reija vieraili laumoineen maaliskuussa, silloinkin kisoista pari tulosta.

DSC_0093Nekku (E. Hazelnuts) käväisi maaliskuussa Joensuun näyttelyissä hakemassa molempina päivinä ERI1:n ilman SA:ta.

2.3. tuomarina Åke Cronander, Ruotsi:

”Bra helhet. Maskulin. Bra huvud form. Fint uttryck. Mycket bra hals & förbröst. Mycket välkroppad. Bra proportioner, fin överlinje. Bra vinklar. Bra päls, ben & tassar. Rör sig med bra steg.”

3.3. tuomarina Loes Mouchart-Kleingeld, Hollanti:

”7 years, excellent type. Very masculine. Good head properties but little steep /pronounced stop. Good bite, good ears. Nice expression. Very good quarters. Beautiful moderate bone. Good body, good colour, red merle. Movement ok, little loose in front.”

DSC_0335Sijoitustyttö Helmistä (E. Neytiri) tuli Pipsan oma mustikki, kun tultiin siihen lopputulokseen, etten Helmiä tule käyttämään jalostukseen. Lämmin kiitos Pipsalle sujuvasta ja saumattomasta yhteistyöstä! ❤

Tiia pyörähti meillä Leon (E. Maybe I’m a Lion) kanssa alkuvuodesta vierailulla, samalla otettiin Leosta uudet posetuskuvat. Leo oli kovasti aikuistunut sitten viime näkemän ja on kovin vauhdikas ja herttainen poika 🙂

Leon velipoika Vilppu (E. You Are Not Alone) pääsi myös kameran eteen poseeraamaan, kun käytiin porukalla treenailemassa Joensuun reissulla.

Oman lauman kanssa ei pentuprojektista johtuen olla paljon riennoissa juostu, mutta huhtikuun lopussa käväistiin Lempin (Two Coasts’ Rala) kanssa Outokummun näyttelyssä Päivi Eerolan arvioitavana. Lempi käyttäytyi hienosti ensimmäisessä isossa koiratapahtumassaan ja osasi esiintyäkin ihan kelvosti siihen nähden, että taidettiin harjoitella näitä karkeloita varten peräti edellisenä päivänä 😀

”Turhan ilmavan kokonaisvaikutelman antava lanneosaltaan pitkä narttu. Selvä sukupuolileima. Melko pitkä kapea pää, kuononselkä saisi olla suorempi. Kaula saisi olla kauniimmin kiinni viistompiin lapoihin. Erinomainen syvä punainen väri. Kuivassa ja kiinteässä kunnossa. Kevyet liikkeet, kapeat takaliikkeet. Askelpituus jää lyhyeksi. Kauniisti esitetty.”

Tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin, eli oltiin erittäin tyytyväisiä! Lempi heitti tuloksen kunniaksi kaikki karvansa, joten näyttely oli ajoitettu ihan oikein 😀

Samalla näyttelyreissulla meidän kanssa oli Lotta kera Yola-Nessuntytön (Hazelmoor Yade Yolanda). Yolalle hienosti AVO-ERI1, SA ja PN4-sijoitus!

”Erittäin tasapainoinen narttu, erinomaisessa kunnossa. Kaunisilmeinen pää, sopiva luusto. Hyvä ryhti, vakaa ylälinja, reilu lanneosa pituus. Tasapainoinen rakenne ja liikunta. Kaunis väri, hyvä karvanlaatu, erinomainen temperamentti. Kestävä vaivaton liikunta, kauniisti esitetty.”

56965411_10213570339589263_427635857709596672_n

Myös Ruuti-Nessuntytöllä (Hazelmoor Yoiku Yemma) menee Saijan kanssa lujaa – huhtikuun piirinmestaruusagilitykisoista tuloksena roppakaupalla hunajaa pikkumaksien piirinmestaruuskullan ja ensimmäisen SERT-H:n muodossa! Ruutillakin valiokello tikittää!

54515855_10156355739787061_1349877490641797120_oJesse Nessunpoika (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi maaliskuussa pitkän kisatauon jälkeen korkkaamassa rallytokon voittajaluokan VOI89 tuloksella!

Neven poika Jogi (Hazelmoor Yedi Yogibear) käväisi alkuvuodesta uusintaluustokuvissa lonkkien osalta hyvin tuloksin – aiemmin C/B lausutut lonkat ovat nykyään B/B 🙂

Paljon onnea sylin täydeltä kaikille! ❤ Ihanaa, kun saa tällaisia uutisia päivittää, vaikka kirjuri tuleekin aina vähän jälkijunassa!


Jätä kommentti

Kasvattien menestystä, Suomea itään, etelään ja pohjoiseen ja Läpy-eläimen mielen oikkuja

Kasvatteilla on omistajineen niin kova tahti päällä, että eihän näissä päivityksissä meinaa pysyä perässä ollenkaan!

Nekku (Empathica’s Hazelnuts) osallistui Kuopion kolmipäiväisiin näyttelyihin elokuun alussa. Perjantaina 3.8. aussiet tuomaroi ruotsalainen Svante Frisk, jolta tuloksena AVO-EH1 seuraavalla arvostelulla:

”Bra kropp, kraftfullt huvud. Lite förframträdande ögon. Saxbett. Kunde ha lite mer självsäkert i blicken. Bra hals och rygg, goda vinklar, bra benstomme. Kunde vara stabilare bak i hasen. Bra steg från sidan, lite ängslig i sitt sätt i rörelse. Bra färg.”

Lauantaina NORD-näyttelyssä 4.8. aussiet tuomaroi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka piti Nekusta kovasti – tuloksena AVO-ERI1, SA, SERT, NORD-SERT ja VSP! Arvostelu:

”Vankka uros, oikeat mittasuhteet. Hyvä rakenne, täyteläinen kuono. Hieman pyöreä kallo, hieman kevyet korvat. Hyvin täyttynyt eturinta ja tilava rintakehä, vahva takaosa. Yhdensuuntaiset vakaat liikkeet. Täysimittainen häntä. Hyvä karvanlaatu.”

nekku1ROP Mystic Highlands Destined to Fame, VSP Empathica’s Hazelnuts

Sunnuntaina 5.8. KV-näyttelyssä tuomaroi puolestaan Demetriou Panos Kyprokselta, jonka makuun Nekku ei sitten niinkään ollut, tuloksena AVO-H. Sitähän sanotaan, että jokaisella kunnon näyttelykoiralla vähintään yksi sellainen pitää olla, joten sekin on nyt plakkarissa! 😀

”A bit short muzzle and broad. Large rounded eyes. Very prominent stop. Good neck. Correct topline. Nice rear angulations. Moves well.”

Suuret kiitokset Pilville kuvista! Nekku näyttää upealta ❤

4.8. Pietarsaaressa kisattiin para-agilityn suomenmestaruuksista, ja siellä Saila ja Messi (Empathica’s Naldo) voittivat 6-luokassa sm-pronssia! Wau!

39916228_673333813035164_5617929171490570240_nAino ja Keksi (Empathica’s Naroona) korkkasivat 22.8. tokossa avoimen luokan komeasti 1-tuloksella ja 268 pisteellä! Yksi liike nollaantui ja yhdestä 6, riviin mahtui monenmonta kymppiä (mm. kokonaisvaikutelmasta) ❤

Tänään 25.8. Nada (Hazelmoor Empress Empathica) ja Linda korkkasivat koiratanssikisat, joista freestylessa heti tuloksena KUMA ja siirto alokasluokasta avoimeen luokkaan ❤

40098654_2016428358408070_2468798999046389760_n

Saija ja Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) kisasivat taas agilityssä piirinmestaruuskisoissa voittaen pronssia ja joukkuekultaa!

40067172_10212132535445058_6912392697726631936_n

Eihän tässä voi kuin todeta, että huikean paljon onnea kaikille tuloksia tahkonneille! Kyllä tällaisia uutisia kelpaa päivitellä 🙂

Meidän elokuu on ollut kiireinen. Ollaan treenattu, lenkkeilty (kun helleputki viimein antoi periksi), hierottu liuta koiria, tuomaroitu ensimmäiset rallytokomöllit Sailan ja koirien mm-kisareissun tukitapahtumassa, käväisty Joensuussa, juhlittu ystävän syntymäpäiviä etelässä, käyty tietysti kaiken riemun ohessa töissä… eikä siinä vielä kaikki!

Lempin kanssa käväistiin hallittavuustestissä JAT:n agilityn alkeiskurssia varten. Testi sujui hyvin, joten meistä tulee agiharrastajia syyskuun alussa! Ohjaaja ei taatusti osaa enää yhtään mitään parin vuoden tauon jälkeen, ja nähtäväksi jää, mitä Lemppari agilitystä tykkää.

Pienellä Läpy-eläimellä on menossa taas joku vaihe elämässä. Normiarjessa silmiinpistävin muutos on tullut vahtimisessa, jossa tulee hetkittäin pieniä ylilyöntejä. Esimerkiksi koputus oveen saa aikaan saksalaisen version Hazelhuudosta potenssiin kaksi. Lenkillä hallittavuus meinasi muuttua hallitsemattomuudeksi, kun pieni saksalainen kuvitteli olevansa urheampi kuin oikeastaan onkaan (tiedättehän, miten ärsyttävää on, kun koira sinkoaa vastaantulijoita kohti eikä lotkauta korvaansakaan luoksetulokutsuille?) Lempi ei kenellekään tee mitään, mutta korvattomuus on rasittava ominaisuus väliaikaisenakin. Tämä vaihe on onneksi jo helpottunut – teinikoira suvaitsee kyllä tulla luokse, jos häntä kutsutaan ystävällisesti, kunnioittavasti, lempeästi ja kaikin puolin rakastavasti ääni vailla ärtymyksen, suuttumuksen tai sarkasmin häivää.

DSC_0399Olen ihan viisas! t: Lempi

Teinikoira on myös ollut kovin herkkis. Lempi ei koskaan ole mikään kova koira ollutkaan, eikä siitä sellaista ole odotettavissa, mutta jotenkin on tuntunut, että teini on ottanut itseensä tavallista herkemmin. Muistelen sillä tulleen vastaavan herkkyyskauden vuoden alussa suunnilleen juoksukierron samoihin aikoihin.

Tällä viikolla suuntasimme maanantaina työputken päätteeksi reissuun pohjoiseen. Ajomatka oli pitkä, mutta sen väärti – vietimme mukavat pari päivää Raahessa Tiinan, FF-pentueen isän Vegan (Ghosteye’s Elboron Eternal) ja Mörkön (Ghosteye’s Ice Spook) luona. Tiistaina treenattiin ahkeasti: aamun toko/rallytreeneissä Lempi teki tokon alokasluokan kokeenomaisena parilla välipalkalla, Rinin ja Neven kanssa tehtiin rallyrataa. Lempillä on hyvä käsitys alokasluokan liikkeistä, mutta yleisilmeeseen pitäisi saada intoa ja tarmoa lisää. Lempi otti myös yllättävän paljon häiriötä kentälle häiriöksi jätetyistä ylimääräisistä tötteröistä. Liikkeiden välisiä siirtymiä pitää treenata. Rini ja Neve tekivät iloiset ja omannäköisensä suoritukset rallyradalla. Ohjaaja kuulemma sääti jotain ylimääräistä ja tarpeetonta tuon tuosta – ei voi olla!

Illasta pääsimme kuokkimaan hakutreeneihin Lempin kanssa. Lempi oli ensimmäistä kertaa ihan vieraassa paikassa ja vierailla maalimiehillä treenaamassa, ja minä sorruin vanhaan vitsaukseeni eli halusin jatkaa treenaamista siitä, mihin oman ryhmän treeneissä viimeksi jäin. Suomeksi sanottuna olin idiootti torvelo. Lempi teki aluksi pari ihan hyvää pistoa, mutta joko nenä ei ollut auki tai se väisti maalimiestä. Jouduttiin hakemaan hajuapua aika läheltä, että ensimmäinen ukko löytyi. Lempi säikähti vierasta maalimiestä, mutta onneksi se on pohjimmiltaan sosiaalinen ja ahneudella pääsee yli vaikeistakin tilanteista, joten pian se oli syömässä namuja. Toisen maalimiehen Lempi nosti reippaammin, kolmannelle ja neljännelle lähetys takkusi. Minä sain sapiskaa lähetyksistä. Näistä treeneistä jäi epäonnistunut fiilis – Lempi ei näyttänyt parasta osaamistaan, ohjaaja on avuton idiootti – voinko siirtyä harrastamaan vaikka kultakaloja?

Keskiviikkona käväisimme meren rannalla ottamassa kuvia. Lempi haluaa oman merenrannan – se veti käsittämätöntä hepulia pitkin rantaviivaa Mörkön kanssa. Myös mummut riemuitsivat retkestä rannalle! Rantaseikkailun jälkeen mentiin takaisin metsään jälkitreeneihin, Lempin kanssa tehtiin palauttava treeni ja ilmaisuharjoitus. Se sentään onnistui hyvin, ja tuntui, että olin oman Lempparini kanssa metsässä. Mummujen jäljestyksessä näkyi pitkä tauko, mutta kaikki jäljelle jätetyt esineet ja namurasiat löytyivät, ja mummut olivat onnellisia päästessään töihin.

DSC_0288DSC_0285DSC_0283

Posetusta meren rannalla

FF-pentueen isä Vega 10v ❤

Rinin mielestä rannasta voi nauttia viisaasti ja rauhallisesti. Neve taantui nuorison tasolle.

DSC_0805Ennen kotimatkalle suuntaamista kävimme vielä Oulussa tapaamassa Taikaa perheineen. Taikasta on kasvanut hurmaava, ihastuttava ja kaunis nuori aussieneiti! ❤ Kuvassa Taika ja tätinsä Mindy (Ghosteye’s Evermind Flower)

Taika (Empathica’s Eyes On Me) 1,5v ❤