Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Emppujen syysriennot

Voe apuva, edellisestä postauksesta on jo vaikka kuinka kauan! Ohjelmaa ja puuhaa on tässä koko syksyn riittänyt, koetan jonkinlaisen tiivistelmän saada tähän purettua meidän tiimin syysriennoista! Todennäköisesti kuitenkin tässä on romaani luvassa. Kuvia on nyt vähän heikosti, mutta ripottelen niitä vähäisiä tänne näytille kuitenkin.

Oma lauma jollain lukemattomista syyslenkeistä

Lokakuun alussa ajelin Stiinan ja kuuden koiran kanssa Tampereelle, jotta koirat pääsivät Katriinalle hoidettaviksi. Freya oli ensimmäistä kertaa hoidettavana, ja se sai reissulta lisänimen ”persjökki” – se kertoo osuvasti, mistä hoidettavaa eniten löytyi. Niskasta löytyi myös jotain pientä. Freikku tuntui kuulemma siltä, että on jo kovasti juoksua tekemässä – no alkoihan ne 6.11. eli aika tarkalleen kuukausi hoidon jälkeen.

Saralla oli pientä hoidettavaa lantiossa ja niskassa, mutta se oli aika hyvässä kunnossa näin kokonaisuutta ajatellen. Velipoika Puhti sen sijaan oli pitkän hoitovälin jälkeen todellakin hoidon tarpeessa, takapää oli aika juntturassa. Hienosti Puhti antoi itseään hoitaa. Maaru oli myös sisarusparvesta mukana, se liukastui lenkillä parisen viikkoa ennen hoitoa, ja liike näytti aika huolestuttavalta. Liukastumisen yhteydessä selkään ja lantioon oli tullut voimakas kierto, myös niska ja vasen etujalka olivat aika kuormittuneet. Hoidosta oli apua, ja minä vielä hieroin Maarun 1,5vkoa myöhemmin, tilanne on sen jälkeen ollut parempi.

Lempin edellinen hoito oli keväällä, kesän hoito jäi juoksun takia väliin. Olin ennen Katriinan hoitoa hieronut sen kolme kertaa viikon välein, sillä Lempin niska oli ihan jökissä, jouduttiin treeneistäkin pitämään saikkua. Mun hieronnalla ei juurikaan helpotusta saatu. Katriinakin joutui tekemään töitä niskan aukaisemiseksi, mutta onneksi se tuotti tulosta! Saatiin kuitenkin ohjeet jatkaa saikkua vielä viikon verran, että Lempi saa rauhassa palautua hoidon jälkeen.

Lempin kanssa käytiin klinikalla antamassa poskisolunäyte geenitutkimuksia varten. Tuloksia vielä odotellaan.

Mummukoira Rini oli edelliseen hoitoon verrattuna paremmassa kunnossa ❤ Jotkin kehon toiminnot olivat hieman hidastuneet, mikä toki ikäänkin kuuluu, mutta olivat palautettavissa – Katriina kertoi koirassa olevan vielä potenttia ottaa hoitoa vastaan.

Katja ja Asko kävivät vieraisilla lokakuun puolivälissä Zeken (E. Braveheart) kanssa matkalla kohti rallytokon rotumestaruuskisoja. Olipa hauska nähdä! Zeke oli kasvanut kovasti, mutta vaikutti muistavan synnyinkotinsa. Käväistiin ulkona pieni lenkki, leikkitäti Sara oli edelleen innokas leikittämään Zekeä. Meidänkin oli tarkoitus lähteä rotumestiksiin Lempin kanssa korkkaamaan rallytokon voittajaluokka, mutta flunssanpoikanen pakotti jäämään kotiin.

Zeke 4kk
Jonkinlaista rakennekuvaa

Hearts-pennut pitivät pienimuotoiset pentutreffit Jyväskylän porukalla rallytokon rotumestispäivänä. Linda oli mukana kameran kanssa ja laittoi ihania kuvaterveisiä! Hyvin oli treffit sujuneet. Pennuilla on mennyt uusissa kodeissa pääosin mukavasti, mitä nyt Ohmilla (E. Lionheart) tapaturman seurauksena jouduttiin tekemään vähän hammasremonttia, ja Nellillä (E. Ravenheart) on ollut ongelmia mahan kanssa. Ohmi on toipunut hyvin, mutta Nellin vatsatilanne syystäkin huolettaa. Toivotaan, että maha asettuisi!

Bree (E. Sweetheart), Ohmi (E. Lionheart) ja Nelli (E. Ravenheart) ❤ (c) Linda

Omien koirien kanssa syksy on edennyt aika seesteisesti ihan perusarkea eläessä. Saikuttelu vaikutti Lempin treeneihin jokusen viikon ajan, mutta nyt on päästy parina viikkona aksaamaan. Ensimmäisissä treeneissä saikun jälkeen mentiin lujaa ja tehtiin tosi hyvää rataa, viime viikolla rata oli meille aika haastava eikä päästy kuin muutaman esteen pätkiä ja niitäkin huonosti. Keppiprojekti oli tauolla saikun ajan luonnollisesti myös, joten se ei ole kauheasti edennyt. Joskopa maanantaina alkavalla lomalla päästäisiin projektissa eteenpäin. Lempin kanssa on hinkattu voittajaluokan rallyn tehtäviä, ne sujuvat pääsääntöisesti aika kivasti. Paimentamassa Lempi on käynyt tässä päivitysten välissä kerran, ensi viikolla mennään taas.

Lenkillä Ainon lauman kanssa

Saran kanssa harrastusten pääpaino on ollut agissa ja paimennuksessa. Agilityssä Sara on saanut lempinimen Räyhä-Reetta, sillä se löysi tuossa jokunen viikko taaksepäin äänensä. Vire on alkanut nousta myös, ja joitakin kertoja on pitänyt treenien aikana viheltää peli poikki ja käydä keskustelua, että kierrosten nousemisesta huolimatta töitä pitää tehdä täsmällisesti ja kunnolla. Lempille viime viikon haastava treeni tuntui taas Saralle sujuvammalta ainakin osittain. Hyppykorkeus on ollut 45cm, mutta Aino huomautti edellisissä treeneissä, että Saralle olisi hyvä pitää ainakin osa rimoista vielä 40cm korkeudessa.

Sara on päässyt paimentamaan useamman kerran tässä päivitysten välissä, oltiin ratatreeneissä ja sitten on jatkettu pienempien kokonaisuuksien työstämistä. Paimennus on ihan älyttömän siistiä Saran kanssa, se tekee niin innokkaasti, lukee eläimiä hyvin eikä tee mitään isompia tyhmyyksiä. Isoin haaste on ollut pysähdyksen treenaaminen, välillä Sara tekee tosi ison flänkin ja välillä se jättää kuuntelematta pysäytyskäskyn.

”Moi. Mitä syöt?”

Paimennustreeneihin panostamiseen oli syy – Australianpaimenkoirat ry järjesti Somerolla 31.10. ja 1.11. paimennuskokeet! Puhuttiin Ainon kanssa jo aiemmin, että sinne yritetään saada paikat. Sain lauantaille yhden paikan esikokeeseen ja sunnuntaille yhden paikan 1-luokkaan. Paimennuskoutsimme Mirvan kanssa mietin, että menenkö 1-luokan kokeeseen Saran vai Lempin kanssa. Sinänsä tyhmä kysymys – tiesin kyllä itsekin ihan jo meidän treenien pohjalta, että Sara on ”valmiimpi”, Lempin kanssa täytyy vielä työstää.

Zeke (E. Braveheart) ja esikuvansa Zorro

Kisaviikon alussa jännitys alkoi pikkuhiljaa ilmoitella itsestään, mutta blokkasin sen aina ajatellen, että on vielä monta päivää kisoihin. Perjantaina lähdettiin Ainon kanssa iltapäivällä ajelemaan Raaseporiin, jossa yövyttiin Tarjan ja Mikon luona. Menomatkalla jännitys alkoi ihan tosissaan myllertää vatsanpohjassa. Yöllä nukuttiin vähän ja huonosti, lähtö kisapaikalle oli aikaisin aamulla.

Kisapaikalla sain suoritusvuoron nro 3, mikä oli aika optimaalinen – ehti rauhassa katsoa ensimmäisen koiran suorituksen, lämmitellä oman koiran ja sitten mentiin. Rata ei ollut kovin pitkä, mutta vesisateiden ansiosta lampaiden ottoaitauksen portinedusta oli mutalillua nilkkoihin asti. Itse radalla meidän suorituksen aikana mua ei jännittänyt onneksi yhtään, Sara teki hyvin töitä ja lampaat oli tosi kivat. Mitään isompia selkkauksia radan aikana ei sattunut, sen ansiosta Sara sai hienon tittelin PAIM-E 91 pisteellä eli ERIn arvoinen suoritus! ❤ Esikokeessa arvosanalla ei sinänsä ole merkitystä, mutta Sara sai koko viikonlopun parhaat pisteet esikokeesta. Tuomarin kommenteissa oli kehuja, että Sara lukee hyvin lampaita ja flänkit ovat hyvät ja avoimet, mutta kuljetuksessa välillä puskee lampaat mun edelle.

PAIM-E Sara ❤

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista sitten 1-luokassa. Ainon pettämätön arpaonni vetää vertoja jopa omalleni, tarkoitti siis sitä, että Aino sai ensimmäisen suoritusvuoron. Maaru teki kauniin ja lampaille ystävällisen suorituksen (ja Aino näyttävän lampaan kiinnioton 😀 ), harmillisesti kaksi lammasta livahti ennen radan loppuhäkitystä olleelta sillalta pois, minkä vuoksi tulokseksi 89 pistettä ja EH – luokkanousuun vaadittava ERI oli yhden pisteen päässä! Maaru sai tittelin PAIM1 ja sijoittuikin kisassa toiseksi.

Saran kanssa tiesin jo ottoaitauksessa lähettäessäni sen hakemaan lampaita, että tänään mennään eilistä lujempaa. Radalla oli pysäytys, ja ensimmäinen yritys meni vihkoon, kun Sara ei kuunnellut ohjeita. Laidunnus sujui hyvin. Peruskuljetuksessa Sara kuulemma yritti säädellä välimatkaa lampaisiin, mutta silti lampaat puskivat välillä mun edelle. Aukealla pellolla se ei vielä niin aiheuttanut ongelmia, mutta meidän meno tyssäsi sillalle. Yritin jarrutella Saraa jo hyvissä ajoin ennen siltaa, mutta sillä oli ihan äitinsä katse silmissä eikä ottanut ohjeita kuuleviin korviinsa. Osa lampaista meni sillalle mun edeltä, jäin lampaiden väliin, ja Sara viimeisteli homman kiertämällä sillan toiselle puolelle lampaiden eteen, joten jäätiin jumiin. Aikani käskytettyäni sain Saran takaisin sillan toiselle puolelle, jolloin päästiin sillalta pois. Loppuhäkitys oli ihan ok.

Kisaradalta lähdin jäähdyttelemään Saran kanssa, siinä hetkessä etenkin siltaepisodi hieman suututti. Paluumatkalla Aino käveli mua vastaan ja kertoi, että Rini oli lähtenyt hatkaan hoitopaikasta. Rini oli jäänyt Ainon karjisten kanssa Mikolle Raaseporiin, Mikon herätessä aamulla ja tullessa alakertaan ulko-ovet olivat selällään ja vain karjikset sisällä. Todennäköisesti Karkki oli Halloweenin kunniaksi muuttunut Kepposeksi ja avannut ovet, Rini ei ovia ole ikinä aukonut. Mielessä ollut kisasuoritus unohtui ja vaihtui huoleen Rinistä, oltiin 1,5h matkan päässä. Paikka oli Rinille ihan vieras. Tarja oli jo jakanut paikalliseen puskaradioon ilmoituksen kadonneesta mummukoirasta, Mikko käynyt tunnin etsimässä lähistöltä merkkejä mummukoirasta karjisten kanssa.

Ei keretty kovin pitkälle paluumatkalla, kun Mikko soitti – naapuri oli nähnyt puskaradiossa ilmoituksen Rinistä, ja tuntomerkkeihin sopiva koira on heidän takapihallaan. Rini ei ollut antanut vieraalle kiinni. Annettiin Mikolle puhelimitse toimintaohjeita, Rini ehti vielä vajaan tunnin ajan järjestää koko naapurustolle ohjelmaa ennen kuin Mikko sai ruoan avustuksella napattua Rinin kiinni. Isoin huojennus tuli, kun Rinistä oli saatu näköhavainto – eniten kannoin huolta, että jos se on lähtenyt läheisiin metsiin seikkailemaan tai kävellyt läheiselle autotielle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kyllä säikäytti. Sanoin kyllä Rinille, ettei mun sydän kestä tällaisia säikäytyksiä kovin montaa. Valtavan suuret kiitokset ja anteeksipyynnöt tätäkin kautta Tarjalle ja Mikolle sekä naapurustolle! ❤

Kun Rini oli turvassa, pystyin taas ajattelemaan Saran kisasuoritusta. Saatiinhan me sieltä kelvollinen tulos – 83 pistettä, EH ja koulutustunnus PAIM1! Ihan hyvä, ettei heti suorilta saatu erinomaista, laji on niin uusi ohjaajalle ja koira nuori, että tekee varmasti hyvää hakea kokemusta vielä ennen ylempään luokkaan siirtymistä.

PAIM1 Maaru ja PAIM1 Sara ❤

Rinin vointi on tosiaan jatkunut hyvänä, se on minusta piristynyt entisestään. Tämän syksyn teemana on ollut karkaileva mummukoira – aiemmat karkureissut ovat olleet meillä aamulenkillä tutussa lähimetsässä, missä olen pari kertaa saanut juosta Rinin perässä. Olen uhannut, että kohta se saa tehdä aamulenkkinsä flexissä. Näin yleisesti ottaen minusta on ihanaa, että mummu voi ja liikkuu hyvin, mutta kääntöpuoli on sitten tällainen omistajaa aktivoiva osuus 😀

Keksille sain loppuvuodeksi puolikkaan valmennuspaikan Haukkuvaaraan rallytokon voi/mes-ryhmään. Pitkä kisa- ja treenitauko Keksin kanssa ovat johtaneet siihen, että ohjaaja on vähän kujalla koiran ohjaamisesta ja Keksilläkin kylttitehtävät osittain unohduksissa. Valmennuksessa on tehty paljon tekniikkatreeniä ruokahäiriöllä, mikä on oikea täsmäisku Keksin suurimpaan heikkouteen. Sitten taas jokunen viikko taaksepäin tehtiin ratatreeninä tämän vuoden sm-kisojen karsintarataa, mikä meni kokonaisuutena tosi hyvin, pientä viilattavaa toki. Keksin kanssa on tosi kiva treenata, ja taas olen saanut huomata, miten monessa asiassa Sara on ihan kuin äitinsä.

Kuvankaunis Bree, kuva (c) Linda

Lauantaina 7.11. oltiin sitten JAT:n järjestämässä Krista Karhun rallytokovalmennuksessa, mulla oli paikat sekä Keksille että Lempille. Keksin kanssa paneuduttiin vireasioihin, ääntelyyn sekä peruuttamiseen. Krista piti tärkeänä käydä koiran kanssa keskustelua, että koira ei määritä, milloin, miten usein ja miten ison palkan se saa, vaan treeneissä voisi teetättää useita tehtäviä. Keksille pitäisi myös jatkaa treenejä, joissa palkka on jossain maassa vaikka kannen alla, ja koira ei sinne palkalle mene, jos en minä lupaa siihen anna. Tiukemmin pitäisi myös puuttua siihen, että Keksi ei saa vaatia palkkaa. Tuttuja asioitahan nämä Keksin treenaamisessa ovat olleet, mutta aina välillä on tarpeen palata takaisin ruohonjuuritasolle.

Lempin kanssa työstettiin takapäänkäyttöä oikealla puolella. Minä olen oppinut tekemään käännöstä isommalla alueella kuin olisi hyvä, ja se osittain aiheuttaa, että Lempi ottaa välillä etäisyyttä. Lempi on myös oppinut, että käännöstä tehdään tietty määrä, aika ja tietyssä tahdissa, täytyy siis rikkoa kaavaa. Minä siirryin käännöstreenissä pyörimään jakkaran päälle, se oli aika toimiva keino.

Lempin kanssa työstettiin myös houkutusta. Krista kehotti merkkaamaan koiralle reilusti, että seuraamiseen ei kuulu kontaktin rikkominen, vaikka edessä olisi jotain koiran mielestä mielenkiintoista. Todettiin myös, että osa Lempin pehmeydestä on vähän opittua käytöstä – se menee palautteen jälkeen sen näköiseksi, että sitä on kaltoinkohdeltu, mutta heti tilaisuuden tullen yrittää pyrkiä taas houkutuksille. Saatiin ohjeeksi tehdä täsmätreeniä häiriöihin, vaihdella häiriöitä leluista ruokaan ja tehdä häiriöiden keskellä yksittäisiä kylttitehtäviä suoritusvarmuuden nostamiseksi. Krista kehotti irrottamaan tämän treenin varsinaisesta ratatreenistä ainakin ensi alkuun, ettei täsmätreenin tekeminen vaikuttaisi muuhun ratatyöskentelyyn. Paljon saatiin ajateltavaa ja ideoitavaa tästä valmennuksesta, oli siis hyvä setti!

Syksyn mittaan meillä on käynyt vieraitakin, kuvassa omien lisäksi Nekku (E. Hazelnuts) ja Sipsi (S Bar L Eagle Peak)

No sitten muitakin tulospäivityksiä! Empputiimiläiset ovat tykitelleet tuloksia tasaiseen tahtiin eri lajeissa, tässä koottu lista:

  • Rufus (E. Wishmaster) on jatkanut lainaohjaajan kanssa kisaamista tokossa. 13.9. Rufukselle ensimmäinen 1-tulos 185 pistettä ja kp! 20.9. tuli toinen 1-tulos 180 pisteellä ja niinikään kp:n kera! 10.10. Rufus sai kolmannen 1-tuloksen 180 pisteellä, kp tuli silloinkin ja samalla uusi titteli TK1! Rufus täytti 27.10. jo 7 vuotta, mihin tää aika oikein rientää! ❤
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa kisasivat toistamiseen kotikisoissa agilityä 3-luokassa, sieltä tuloksena ensimmäiset nollat! Helmi on myös aloitellut uuden lajin – paimennuksen – parissa treenejä, ja sillä vaikuttaisi olevan hyviä taipumuksia 🙂
  • Saila on kisannut agia Messin (E. Naldo) ja Moiran (Color Runs Ready for Success) kanssa, pari nollaa myös tälle kaksikolle on kisoista kertynyt kokemuksien lisäksi 🙂 Messin silmät peilattiin terveiksi ja puhtaiksi 9.11.

Moira kävi 7.11. luonnetestissä Korpilahdella Kerkän & Hynysen arvioitavana. Moira järjesti omistajilleen pari iloista yllätystä:

  • toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
  • terävyys +1a pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
  • puolustushalu +1 pieni
  • taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
  • hermorakenne +2 tasapainonen ❤
  • temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
  • kovuus +1 hieman pehmeä
  • luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena +190 pistettä ja laukausvarma ❤ Hauskana yksityiskohtana, että kasvatillani Messillä, joka asuu samassa taloudessa, on tismalleen sama profiili.

Lempi

Lempi (Two Coasts’ Rala) puolestaan sai 26.9. yllärinä tunnin varoitusajalla paikan mh-luonnekuvaukseen Jämsään, joten käväistiin siellä. Kuvaajina Jorma Kerkkä & Marina Bast. Videokuvaa ei valitettavasti ole, en ihan noin lyhyellä varoitusajalla saanut ketään kuvaajaksi.

1a KONTAKTI, tervehtiminen 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

1b KONTAKTI, yhteistyö 4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu testinjohtajasta

1c KONTAKTI, käsittely 4 hyväksyy ja vastaa kontaktilla

2a LEIKKI 1, leikkihalu 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

2b LEIKKI 1, tarttuminen 4 tarttuu heti koko suulla

2c LEIKKI 1, puruote ja taisteluhalu 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta päästää ja tarttuu uudestaan

3a TAKAA-AJO, 1. kerta 1 ei aloita

3b TARTTUMINEN, 1. kerta 1 ei kiinnostu saaliista

3a TAKAA-AJO, 2. kerta 2 aloittaa, mutta keskeyttää

3b TARTTUMINEN, 2. kerta 1 ei kiinnostu saaliista

4 AKTIVITEETTITASO 2 tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä tai maata

5a ETÄLEIKKI, kiinnostus 2 kontrolloi, esiintyy taukoja

5b ETÄLEIKKI, uhka/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä

5c ETÄLEIKKI, uteliaisuus 5 saapuu avustajan luo suoraan ilman apua

5d ETÄLEIKKI, leikkihalu 2 ei leiki, mutta osoittaa kiinnostusta

5e ETÄLEIKKI, yhteistyö 3 on aktiivinen aktiivisen avustajan kanssa

6a YLLÄTYS, pelko 4 pakenee korkeintaan 5 metriä

6b YLLÄTYS, puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä

6c YLLÄTYS, uteliaisuus 2 menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa

6d YLLÄTYS, jäljellejäävä pelko 2 pieni niiaus tai temponvaihto jollain ohituskerralla

6e YLLÄTYS, jäljellejäävä kiinnostus 3 pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla

7a ÄÄNIHERKKYYS, pelko 3 tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan

7b ÄÄNIHERKKYYS, uteliaisuus 2 menee laitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa

7c ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä pelko 1 ei minkäänlaisia temponvaihtoja tai väistelyä

7d ÄÄNIHERKKYYS, jäljellejäävä kiinnostus 2 pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

8a AAVEET, puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä

8b AAVEET, tarkkaavaisuus 5 kontrolloi ja/tai käsittelee molempia aaveita koko osion ajan

8c AAVEET, pelko 1 pysyttelee ohjaajan edessä tai sivulla

8d AAVEET, uteliaisuus 2 menee katsomaan, kun ohjaaja puhuu avustajan kanssa ja houkuttelee koiraa

8e AAVEET, kontaktinotto aaveeseen 4 ottaa itse kontaktia avustajaan

9a LEIKKI 2, leikkihalu 3 aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

9b LEIKKI 2, tarttuminen 4 tarttuu heti koko suulla

10 AMPUMINEN 4 keskeyttää leikin/passiivisuuden, lamautuu laukauksia, yleisöä yms. vasten, ei palaudu leikkiin/passiivisuuteen

Lempin kuva (c) Hanna Lehmusvuori

Lempi oli kuvauksessa minusta ihan oma itsensä ja aika hyvin osui omat odotukset koiran käytöksestä kohdalleen. Lempi on hyvin sosiaalinen koira, se pitää ihmisistä. Kuvaajat kuvasivat Lempiä tasapainoiseksi ja hyvähermoiseksi, se ei kuormittunut missään kuvauksen osiossa. Lempi ei osoittanut missään kuvauksen osiossa aggressiota tai uhkaelkeitä, niistä kyllä sanoinkin, että olisin ollut tosi yllättynyt, jos kuvaajat olisivat niitä saaneet Lempistä kaivettua esiin 😀 Sekä haalarilla, räminälaitteella että aaveilla Lempi tarvitsi mun tuen ennen kuin se tuli katsomaan erikoiset härvelit. Haalari oli ainoa osio, jossa Lempi osoitti pelkoa (käänsi selän väistäessään), ja haalarin arvelinkin jo etukäteen olevan Lempille vaikeampi kuin räminälaite tai aaveet. Aaveilla Lempi vähän yllätti, se seisoi koko osion hihnanmitan päässä mun edessä, eikä siitä liikkunut mihinkään. Välillä se heilutteli häntää omituisille viittasankareille, ei tainnut ottaa niitä kovin tosissaan 😀 Laukauksissa ensimmäisen laukauksen jälkeen Lempi palasi leikkiin, toisen jälkeen ei, siitä arvio 4. Kuvaajatkin totesivat, että pelkoa laukauksiin Lempi ei osoittanut, mikä toki on hyvä juttu. Arjessakaan Lempillä ei ole ollut ongelmia kovien äänien kanssa.


Jätä kommentti

Vettä, lunta ja loskaa

Otsikossa on vähän negatiivinen tunnelma, ei elämä onneksi ihan noin surkeaa ole viime aikoina ollut. Ainakaan ihan kokonaisvaltaisesti.

Jotta tulosuutiset pysyisivät suunnilleen ajan tasalla, aloitellaan taas kuulumisten päivittely niistä!

22281647_1629834090400834_9207630741231495982_nSijoitustytteli Nada (Hazelmoor Empress Empathica) järjesti varsinaisen yllätyksen 7.10. Patrik osallistui junnujen canicrossin suomenmestaruuskisoihin – menivät sitten Nadan kanssa tempaisemaan sm-kultaa! Aussieita ei näissä karkeloissa kovinkaan usein nähdä, ja kuulemma olivat päihittäneet monta maajoukkuetason urheilijaa ja em/mm-tason konkareita. Eihän tässä voi kuin todeta, että mielettömän upea juttu ja miljoonasti onnea! 🙂 Viikkoa myöhemmin Nada kisasi toiset vetokisansa, sielläkin sijoitus 2. Huikeaa! Kuvan otti Linda.

22339317_10213684263689982_3292976250798125625_oNoa (Empathica’s Norris) tienasi itselleen uuden tittelin rallytokosta, 7.10. avoimesta luokasta tuli toinen hyväksytty tulos 97 pisteellä ja luokkavoiton kera, 14.10. tuli viimeinen hyväksytty tulos 80 pisteellä ja samalla koulari RTK2 🙂 Paljon onnea Mari ja Noa!

Tänään 28.10. oli rallytokokisat Tampereella, siellä Rufus (Empathica’s Wishmaster) tekaisi ekalta radalta toisen hyväksytyn tuloksen avoimesta luokasta 74 pisteellä, toiselta radalta pisteet eivät riittäneet hyväksyttyyn tulokseen. Mestariluokassa Elli kisasi Messillä (Empathica’s Naldo) hienosti 84 pisteen arvoisesti. Paljon onnea kaikille! 🙂

22859831_10155761800817145_4197779032492097189_o

Rufus täytti 27.10. 4 vuotta! Onnittelut miehen ikään ehtineelle äijälle! ❤

Me ollaan koirien kanssa keskitytty lähinnä treenaamiseen. 21.-22.10. osallistuttiin Jennin luona erittäin opettavaiseen paimennusviikonloppuun. Lempillä treenasin molempina päivinä, Nevellä lauantaina ja Rinillä sunnuntaina. Mummujen treeneissä on tilanne kääntynyt ylösalaisin: aiemmin olin Neven kanssa pulassa ja Rinin kanssa treenaaminen oli seesteistä. Nyt Neven kanssa menee mukavasti yksiin ja Riniä en osaa ohjata ollenkaan. Molemmat ovat syttyneet lajiin kovasti ja intoa riittää, kiva työstää molempia ja nähdä, että tässäkin iässä opitaan vielä yhtä sun toista.

23023246_10155722016072808_1764002610_o

Mutta Lempi Lemminkäinen, mun pieni pentunen! Lempi on tehnyt treeneissä hienoja pätkiä, osoittanut intoa, mielenkiintoa ja ihan selkeitä taipumuksia paimennukseen. Paljon on vielä treenattavaa, mutta lyhyessä ajassa se on mennyt huimin harppauksin eteenpäin. Sunnuntain treeneistä sain videokuvaakin, pätkin parhaat palat videoksi. Tämä on nyt onnettoman huonolaatuinen, päivitän parempilaatuisen tilalle, kun pääsen omalle koneelle. Mutta voi että olen ylpeä mun pienestä ❤

Neven toipuminen on jatkunut hyvin. Se on piristynyt ihan huimasti ja on todella hyväntuulinen. Ihana nähdä mummua niin virkeänä ❤ Noseworkissa opeteltiin tällä viikolla uutta hajua – laakerinlehteä – ja Neve oivalsi nopeasti, mistä on kyse. Katselin tuossa jo noseworkin kisatarjontaakin loppuvuodelle, josko ainakin hajutestissä käväistäisiin. Kuntoa on kohotettu Aquabarkissa uimalla, myös Rini ja Lempi ovat päässeet mukaan.

22906464_10155722016122808_1791460149_oLempi oli reipas ensikertalainen altaassa 🙂

Rinin kanssa oli tarkoitus kisata rallytokossa vielä loppuvuodesta, kun kisoja on tässä lähellä. No haaveeksi jäi, sillä kisapaikat tuntuvat olevan kiven alla. Toivottavasti joihinkin kisoihin edes päästään. Tänään oltiin rallytokon valmennusrenkaan koulutuksessa ja saatiin vikalistaa – iloinen yllätys oli, että treeniä tarvitaan pääasiassa hienosäätöön. Rinillä oli tiukka treenisetti, hallilla vierähti 6h, johon sisältyi ratatreeniä ja kahdella muulla pisteellä useita yksittäisiä eri harjoituksia. Tiukka setti oli ohjaajallekin lähteä koulutuspäivään yövuorosta samoilla silmillä, varsinkin, kun tämäkin yö menee töissä valvoessa.

22883865_10155722018092808_1842350156_o

20171028-DSC_0883Kuva (c) Jouni. Miten onnistunkin näyttämään aina niin iloiselta ja onnelliselta näissä treenikuvissa? 😀

Kuluneella viikolla satoi luntakin, nyt se tosin on jo suurimmilta osin sulanut pois. Olipa ihana pimeällä ulkoilla, kun näki ympärilleen! Toivottavasti saataisiin kunnon talvi tänä vuonna.

22780646_10155789296949699_5184756335761441673_nTiia kirjoitteli Leon (E. Maybe I’m A Lion) kuulumisia pitkästä aikaa. Pennusta on kasvanut nuori pojankloppi, jolla riittää vauhtia. Ihana poika ❤

22792221_10212320398383405_2530040809464198055_oLopuksi Freya (E. Listen To My Story) toivottaa kaikille karmaisewaa halloweenia! 😀


Jätä kommentti

Oothan tässä vielä huomenna?

Neve leikattiin ma 25.9. eli aika tarkalleen 1,5vkoa sitten. Hetkeen ei ole mikään pelottanut ja ahdistanut niin paljon kuin mummun operaatio. Olin ihan varma, etten saa sitä enää takaisin kotiin – että tulee jokin komplikaatio, leikkauksessa paljastuu jotain ikävää, se ei herää nukutuksesta. Meillä ei leikkausta edeltävänä yönä nukuttu paljoakaan.

Aamusta käytiin Ainon ja koiralauman kanssa lenkillä ennen klinikalle menoa. Klinikalla olin mukana avustamassa leikkauksen esivalmisteluissa. Oli hyvä, että olin kiirehtinyt leikkausaikaa – pahalaatuiseksi epäilemäni nisäkasvain oli muutamassa päivässä rikkonut ihon ja alkanut erittää. Se voi kertoa kasvaimen aggressiivisuudesta.

Neven leikkaus meni kaikista ennakkoluuloistani huolimatta hyvin. Lohkoja poistettiin yhteensä viisi ja kohtu lähti samalla. Kohtu oli eläinlääkärin mukaan näyttänyt normaalilta. Neven selkää kuvattiin alkuperäisen suunnitelman mukaan samalla reissulla lisää. Rintarangassa oli neljä silottumaa – kaksi pientä, yksi keskikokoinen ja yksi isompi – samat, jotka näkyivät keuhkokuvassakin. Positiivinen yllätys oli, että lanneranka oli edelleen puhdas.

22281468_10155655525062808_295983454_oKotona mummulle laitettiin lattialle peti, että se saisi rauhassa omaan tahtiin heräillä, ja peiteltiin lämpimästi. Leikkauspäivä meni Nevellä hyvin pitkälti nukkuessa, se oli saanut vahvat kipulääkkeet leikkauksen yhteydessä. Pari ensimmäistä päivää vietettiin tiiviisti kotosalla leväten, Neve oli tosi kipeä.

22281054_10155655525617808_635652074_oMe muutettiin koirien kanssa alakertaan, ettei Neven tarvitsisi mahansa kanssa kulkea portaita. Kolmas päivä leikkauksen jälkeen oli jo parempi, Neve oli selkeästi pirteämpi. Siitä päivä päivältä näytti aina vaan paremmalta, ja pikkuhiljaa lisättiin liikuntaa päiviin. Neve ei pahemmin leikkaushaavaan kiinnittänyt huomiota, mutta yksinoloajoiksi jätin sille varmuuden vuoksi kaulurin. Sellainen pieni harmi toipumisessa sattui, että iho reagoi vähän tikkeihin ja mahdollisesti pesuaineeseen, sisäreidet ja niiden väliin jäävä haava-alue alkoi ärtyneesti punottaa loppuviikosta. Rasvasin ihoa aamuin illoin Vetramililla, siitä oli selkeä hyöty, ja punotus katosi muutamassa päivässä.

22251208_10155655527462808_2033305205_oTänään (eli eilen) tuli kuluneeksi 10pv leikkauksesta, ja oli aika poistaa tikit. Olisin ne osannut poistaa itsekin, mutta klinikalla halusivat nähdä Neven ja kuulla toipumisuutiset, joten mentiin sinne tikkien poistoa varten. Leikkaushaava vähän paikoitellen punottaa edelleen tikkien takia, joten jatkan Vetramililla läträämistä vielä jonkin aikaa. Muuten Neve on toipunut koettelemuksestaan oikein hyvin, toivottavasti säästymme muilta takapakeilta.

22290678_10155655527497808_305376164_oToipumisen kunniaksi lähdettiin Neven kanssa nosework-valmennukseen. Sain Nevelle puolikkaan valmennuspaikan Ellin vetämästä valkkuryhmästä. Ensimmäisen valkkukerran ensimmäinen kierros meni muistutellessa mieleen, mistä noseworkissa on oikein kyse, mutta sen jälkeen Neve on tehnyt hienoja harjoituksia. Eilen tehtiin autoetsintää ulkona, Neve löysi neljä autoa kattavalta alueelta kaikki kolme hajua nopeasti.

Viime viikolla jäi valmennukset väliin, kun en halunnut jättää Neveä kotiin itsekseen, mutta tällä viikolla treenattiin myös Keksin ja Rinin kanssa. Mukavaa oli, vaikka koirilla oli treenitauon jälkeen virtaa ja luovia ajatuksia tehtävien suorittamisesta.

22251409_10155655525627808_696350400_oLempi on mutkaton pentu. Se oli kauhean tyytyväinen kainaloinen koko viime viikon, vaikka aktiviteetit olivat aika vähissä. Se on kyllä niin ihana, kaikkinensa. Tällä viikolla liikunnan taas lisäännyttyä vauhtia on sitten piisannut, menee varmaan tovi, että saadaan patoumat purettua.


Jätä kommentti

Treeniä, treeniä

Tälle viikolle on mahtunut paljon ohjelmaa. Tiistaina olin rallyvalmennuksessa Rinin kanssa paneutumassa seuraamiseen, josta etsittiin ensin herpaantumisen hetkiä, sitten pilkottiin seuraamista osiin ja tehtiin täsmätreeniä pieniin asioihin. Oli tosi kivaa!

dsc_0051

Keskiviikkona oli Haukkuvaarassa tarjolla ylimääräiset nosework-treenit. Ajattelin ensin lähteä laatuaikailemaan Neven kanssa, mutta otin sitten varuiksi mukaan muutkin. Paikan päällä olivat myös Aino ja Keksi. Treenin teemana oli autoetsintä ja korkeat piilot, molemmat sellaisia, joita ei ihan hirveästi olla treenattu, joten tarpeeseen tuli kaikki vinkit kalliit.

Neven kanssa autoetsinnässä ainoa ongelma olin minä itse. Jäin toljottamaan koiran työskentelyä, ja niin itsevarma Neve ei vielä ole, että se itse lähtisi etenemään alueella. Haju oli piilossa auton vasemmassa takarenkaassa, paikka oli siinä mielessä haasteellinen, että ovensuusta kävi veto, joka vähän vaikutti hajun käyttäytymiseen. Neve löysi sen silti hienosti.

Korkeaan piiloon tehtiin ensin vähän alkeisharkkaa. Neve ei lähtenyt oma-aloitteisesti tarjoamaan takajaloille nousemista, joten palkkasin sen pari kertaa ihan siitä, että se nosti päätä ylöspäin hajua kohti. Se hiffasi jo yhden palkkauksen jälkeen, että haju on siis ylhäällä, ja alkoi nopsaan tarjota takajaloille nousemista. Saatiin monta hyvää palkkausta, ja Neve innostui tuosta treenistä niin, että nyt se kotonakin yrittää kiipeillä pöydille 😀

Aino ja Keksi muistuttelivat mieleen kantarellin etsintää. Keksi teki tosi hyvää treeniä. Se on hauska siinä mielessä, että se nostaa kierrokset hetkessä kattoon tajutessaan jotain tehtävää olevan tarjolla, mutta nenä kuitenkin pysyy auki. Superhienoista etsinnöistä sain videomatskuakin. Lattia oli tosi liukas, mikä vähän hankaloitti hommaa…

Keksi-raasu kolautti päänsä ilmaistessaan toista löytöään, voi tohelo!

Kun toisella noseworkin tunnilla oli paikka vapaana, päätin sitten jäädä vielä Hildan kanssa treenaamaan. Hildalle nenäilylajit eivät ole olleet ihan omiaan, nenän käyttö ja haistelu eivät koskaan ole olleet sille kovin luontaista toimintaa. Paljon Hibe on haistelussa kehittynyt, kun sitä vaan on harjoiteltu, viime kesänä se teki jäljellä jo tosi hyvin töitä. Noseworkkiin samaa työskentelyä ei vaan olla oikein saatu, toki johtuen varmasti osittain siitäkin, että treenataan sitä niin harvakseltaan.

Autoetsinnässä tehtiin Hildalle herättelevää treeniä melko helpolla piilolla, ja se sujui tosi kivasti. Korkeaa piiloa lähdettiin treenaamaan vähän helpommalla variaatiolla kuin Nevelle, Elli piilotti hajun tuolipinon väliin, haju oli hieman Hildan nenää korkeammalla. Vein Hildan yläkerran luentotilaan, joka toimi meillä etsintäalueena, ja se veti sinne ihan tohinalla. Sama tohina jatkui päästettyäni sen vapaaksi hajua etsimään. Se kävi ensin moikkaamassa treenikaverit ja taas jatkoi tohinaa. Jossain vaiheessa tajusin, että ei se toheltanut mitään, vaan se haisteli! Haistelua jatkui ainakin pari minuuttia, eikä Hilda käynyt kertaakaan multa kysymässä apuja tai neuvoja. Muutamia pieniä taukoja etsinnässä oli, mutta Hilda palasi oma-aloitteisesti aina takaisin työskentelyyn. Lopulta se löysi hajunkin – niin yllättäen, että se ihan hämmästyi sitä itsekin. Olin niin ylpeä mun Hibestä! ❤


1 kommentti

Nada

Lisää pentusaastetta luvassa! Eilen käväistiin lenkillä Lindan, Rolfin ja Nadan kanssa, ja eihän tässä voi kuin ihmetellä, miten reipas ja rohkea penneli meille on sattunut! Pentu ei ollut millänsäkään, vaikka oltiin isolla laumalla liikenteessä (mullakin koko kolmikko mukana), siellä se paineli menemään muiden seassa kuin olisi ollut ison porukan matkassa ennenkin! Välillä pentu toki pääsi sylikyytiin, ettei ihan väsähdä lenkin pituudesta.

I’m in lööv ❤

Muissa uutisissa mainintaa harrasteista. Käytiin Hildan kanssa eilen aksatreeneissä toteamassa, ettei tauko ole ohjaajalle tehnyt hyvää – ohjaustaidot ovat jonnekin unohtuneet. Koiralle sen sijaan tauko oli tehnyt paljonkin lisää vauhtia ja varmuutta etenkin kepeille. Ne kontaktit edelleen odottavat hiojaansa, joskopa ottaisi nyt loppukesän projektiksi.

Tänään päästiin ekaa kertaa meidän kesän rallytokovalmennukseen, ja olipa mainiot treenit! Empathica’s-valmennus on kesän ajan tauolla, joten jotain piti siihen tilalle saada, lajiksi valikoitui sitten rallytoko, kun siihen ollaan niin kovasti tykästytty. Toiveissa kesän aikana saada Rinille lisää varmuutta mestariluokan haasteisiin ja Hildalle lähinnä oikean puolen seuraamiseen. Nevelle en valmennuspaikkaa saanut, mutta se on tasoltaan suunnilleen samassa pisteessä kuin Hildakin, joten treenaillaan sitten kotosalla (tai valmennuksen jälkeen hallilla) samoja juttuja.


Jätä kommentti

Huotarien valmennuspäivä 9.4

Eilispäivän vietimme Jattilassa Huotarien valmennuspäivässä. Alustuksena kerrottakoon, että bongasin jo alkuvuodesta JATin järjestävän Pete Huotarin agivalkan ja Oili Huotarin tokovalkan huhtikuun alussa. Tuonne mä haluan! Oilin tokovalmennuksista olen kuullut paljon hyvää, ja tokihan olisi jo korkea aika suunnitella agissakin valmennuksiin osallistumista, jos lajissa mielii itseään kehittää. Sitten helmikuussa havaitsin, että olinkin erehtynyt ilmoittautumisajan alusta, ja kaikki paikat olivat tietysti menneet. Itsesäälissä pyörien ilmoittauduin varalle siinä skeptisessä toivossa, että joku peruisi. Pari viikkoa myöhemmin tuli ilmoitus, että mahduttaisiin tokoon. Jee! Kaksi viikkoa ennen valmennusta tuli ilmoitus, että mahduttaisiin agiinkin. Jee!

Mutta voiko sanoin kuvailla sitä jännityksen määrää iltaa ennen valkkaa ja valkka-aamuna? Minä. Menossa sekoilemaan koirani kanssa. Jonkun vieraan eteen? No way. Ei se toko niinkään jännittänyt, mutta agi. Jouduin henkisesti ruoskimaan itseäni, etten olisi vain livistänyt kotiin. Näin jälkikäteen ehkä ymmärrän paremmin jännityksen syytä kuin ennen valkkaa. Olen aina osannut arvostaa Hildan osaamista – etenkin siihen nähden, miten vähän koen sitä treenanneeni. On paljon, mitä se ei osaa, mutta on myös paljon sellaista, mitä se osaa. Itseäni kohtaan en osaa olla yhtä armollinen. Koen edelleen osaavani vain ja ainoastaan säheltää ja pilata sen osaamisen, mitä koiralla on. Tiedostan kyllä, ettei valmennukseen sen enempää kuin mihinkään koulutukseenkaan mennä osaamaan vaan oppimaan. Mutta siinä, missä näen koiralla tilaa ja mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä, en näe sitä omalla kohdallani. Oma osaamattomuus on paljon vaikeampaa hyväksyä kuin koiran.

Oman suoritusvuoron koittaessa mua jännitti niin paljon, etten varmaan olisi muistanut omaa nimeäni. Rataan tutustuessa murehdin noin kymmentä eri ohjauskuviota, joita en ole koiralle opettanut. Ensimmäistä kertaa agihistoriani aikana unohdin radan. Sitten jossain kohtaa sain vähän puhallettua ilmaa ulos, sysättyä pään sisäisen paniikin syrjään ja pystyin oikeasti keskittymään, mitä koutsi mulle puhui. Valkassa keskityttiin mun liikkumiseen ja valsseihin – jotka toki vaikuttivat myös koiran liikkumiseen. Liikkumisessa erityispaino oli linjoissa esteiden välillä sekä hartialinjassa: se kertoo koiralle paikan, minne sen halutaan tulevan. Mun käsillä huitomista myös sivuttiin, sillä mulla on paha tapa tyrkätä koiraa vielä lisää silloinkin, kun se on jo lukinnut menosuunnan, mikä taas tarpeettomasti venyttää koiran käännöksiä.

Kumma juttu kyllä, mutta valssin hienosäädöllä Hildan käännökset alkoivat tiivistyä, kuten alla olevasta videostakin näkyy. Pete teki hyvän havainnon, että heti, kun mulle tulee epävarma olo jostain ohjauksesta, mä alan puhua pulputtaa koiralle (sekin käy ilmi alla olevasta videosta). Sitten taas, kun vaan itse rauhoitun (ja pidän suun kiinni), ohjaan ihan hyvin ja koira menee sinne, minne pitääkin. Pete tykkäsi Hildasta (mikä tuntui ainakin tälle aloittelevalle ohjaajalle erittäin isolta asialta): sanoi Hildassa olevan sopivasti vauhtia ja draivia, ja sen vaikuttavan hyvin kiltiltä koiralta (mitä Hibe onkin).

Viilattavaa löytyy agin saralla loputtomasti, mutta jäimme henkiin ensimmäisen valkan jälkeen, ja tuli vielä sellainen mielenhäiriö, että voisin mennä toistekin! Ensin täytyy toki vähän pureskella linjaukseen ja valsseihin liittyviä juttuja.

Rinin tokovalkka ei jännittänyt, jotenkin tunnen tokon saralla itseni paljon varmemmaksi kuin agissa. Rinille valitsin liikkeeksi tunnarin, sillä kapuloiden maistelu on palannut jälleen kehiin. Oilin valmennuksessa päästiin pureutumaan aiheeseen hyvinkin syvällisesti ja sain paljon vinkkejä treenien jatkamiseen. Harmi, ettei tullut videoitua Rinin treenejä: sen ilme olisi ollut ikuistamisen arvoinen, kun se tuijotti mua hämmästyneenä tunnarikapuloiden äärellä, että etkö sä muija oikeasti aio kertoa, mitä mun tässä pitää tehdä! Kiusaus auttaa oli suuri, mutta tällä kertaa Rini joutui miettimään asiaa ihan itse. Rini alkoi nopeasti korjata, joten eiköhän me saada tunnari vielä kasaan. Muiden treeneistä saatiin paljon vinkkejä myös omaan treenaamiseen, joten ehkäpä meidät vielä nähdään tokokisoissa 🙂

Erittäin antoisa valkkapäivä vaati veronsa – kotiin tultuani olin niin väsynyt, että vajottiin koirien kanssa syvään tajuttomuuteen sohvalle kahdeksi tunniksi.

IMG_2453[1]

Tänään käväistiin lenkillä ladun majalla toteamassa, että se on vielä hiihtäjien valtakuntaa. Lauma kasvoi tulevan viikon ajaksi yhdellä mustikilla, kun Saija lomailee Kroatiassa. Ruuti on kotiutunut niin hyvin, että äipän kanssa meinasi tulla kiistaa vinkupöllöstä.