Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kasvattien kisakuulumiset ja syksyn Empputreffit

Kisatulosten päivittely on jäänyt aika vähille, mutta yritän tässä muistella, mitä meidän poppoo on puuhastellut kesän aikana! Kuten tuloksistakin näkyy, Emppupoppoota on purrut agikärpänen 🙂

  • Rufus (E. Wishmaster) on käynyt Reijan kanssa parit agikisat ja vepen alokasluokassa hakemassa hyvää treeniä
  • Messi (E. Naldo) on myös kisannut agilityä, tulosten sekaan on mahtunut jokuset nollatkin 3-luokasta. Kesäkuun alun rallytokokisoista Messille MES87 ja MES95!
  • Noa (E. Norris) osallistui rallytokon sm-kisoihin syyskuun alussa, sieltä tuloksena VOI84! Syyskuun lopussa Noalle rallykisoista myös VOI84 pistettä ja koulari RTK3! Noa kisasi myös Asca-agilityä syyskuun viimeisenä viikonloppuna Vantaalla, novice hyppyradoilta tuloksena kaksi Q:ta ja titteli JS-N!
  • Helmi (E. Neytiri) ja Pipsa ovat jatkaneet agilityn kisaamista 2-luokassa, vaikka tällä kaksikolla olisi oikeus kisata kuninkuusluokassakin 🙂 Tuloksena useampi nolla ja hienoja ratoja!
  • Nada (Hazelmoor Empress Empathica) on myös kisannut agia, 1-luokasta tuli jo toinen LUVA-nolla, joten yhtä uupuu menolippu kakkosiin! Nada kisasi myös koiratanssikisoissa Akaassa elokuun lopulla, sieltä pisteitä 161,67.
  • Moira (Color Runs Ready for Success) on jatkanut kilpailemista agilityssä, useita nollia myös Moiralle 2-luokasta!
  • Nuppu (Titangus Daracha) kisasi myös Asca-agia syyskuun lopussa hyppyradoilla! Nuppu esitteli meille hienoja pätkiä ja upeaa asennetta ❤

Näyttelyissäkin on Emppuja nähty! Tuurin näyttelyssä 8.6. debytoi Helmi, joka sai Paavo Mattilalta hienon arvostelun ja EH:n!

”Hyvärakenteinen narttu. Kuono voisi olla hieman täyteläisempi ja otsapenger aavistuksen selkeämpi. Kaunis kaula. Hyvä runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvä selkälinja. Hyvälaatuinen karva, liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös.”

Minä käytin puolestani Moiran Pihtiputaan ryhmiksessä heinäkuun lopussa, siellä tuomaroi romanialainen Anca Giura. Moikku esiintyi hienosti, tuloksena AVO-H, mikä oli reissun tavoitteenakin 🙂

”Very feminine. Not so typical for the breedstandard. Correct size, beautiful dark eyes. Still light in head and also in substance of body. Good topline. Could have better proportions between height/length. Good movements.”

Helsingissä oli ryhmänäyttely 17.8. jossa tuomaroi Päivi Eerola, siellä kehässä nähtiin Keksi (E. Naroona). Pennut oli siirretty Gladic Goranille, joka arvosteli puolestaan Maarun (E. Shaula).

Maarun arvostelu, tuloksena PEK2 ja KP!

”6,5 months. Correct type, typical head, good pigment. Correct eyes, bite, good size, proportions, substance. Excellent loin, strong back. Correct angulation and movement. Well presented, very promising.”

Keksin arvostelu, tuloksena AVO-H.

”Vankkaluustoinen, tasapainoisesti rakentunut. Tehokkaasti liikkuva narttu. Hyvä raajakorkeus. Reilu lanneosan pituus. Voimakas polvi- ja kinnerkulmaus, hieman kapea rintakehä. Täyteläinen pää. Korvat pystyssä. Hieman kookkaat, keskiruskeat silmät. Mallikelpoinen esiintyminen. Viihtyy kehässä.”

Nuppu kävi Aino Pikkusaaren kuvattavana, tässä muutama maistiainen aivan ihanista kuvista!

Neven ensimmäiset, Hazelmoor Y-pentueen poppoosta on ollut muutama kesän aikana esillä ❤ Nämäkin pennut täyttivät 11.9. jo seitsemän vuotta!

Ruuti (H. Yoiku Yemma) korkkasi hienosti rallytokon mestariluokan piirinmestaruuskisoissa tuloksella MES93! On tainnut myös jäädä päivittämättä, että toukokuussa Ruuti käväisi myös Keuruun ryhmänäyttelyssä israelilaisen Janiki Steinbockin kehässä hakemassa AVO-EH:n:

”Hyvä koko nartulle, sopivat mittasuhteet, melko hento pää. Korvien asento oikea muttei symmetrinen. Hyvä kaula, ylälinja, hännän asento ja takakulmat. Löysät olkapäät liikkeessä.” 

Jogi (H. Yogibear) on kisannut rallytokoa, tuloksina MES80, MES91, MES83 ja MES81, ja käynyt useammassa näyttelyssä kesän aikana.

  • Oulun näyttelyistä 13.7. Marja Talvitieltä AVO-EH:

”Keskikokoa kookkaampi, vahvarunkoinen ja -luustoinen. Takaa kovin voimakkaasti kulmautunut uros. Kuonontyvi saisi olla täyteläisempi. Lentävät korvat. Kovin löysät kyynärpäät, niukat kulmaukset, hieman liian löysät ranteet. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu löysästi edestä, hieman ahtaasti takaa. Ylhäällä kannettu häntä.”

  • Oulun näyttelystä 14.7. Arvid Göranssonilta AVO-ER:

”Utmärkt helhet. Huvud med rätta proportioner och fint uttryck. Bra hals. Lång i länd. Bra kors. Ger stark front. Goda vinklar från skuldra. God steglängd. God vinklar låns. Bra tassar och ben.”

  • Kajaanin ryhmiksestä 17.8. Helin Tensonilta AVO-ERI, SA, PU2 ja toinen SERT!

”Erinomaiset mittasuhteet ja vahva luusto. Oikeanmallinen pää, hieman vaaleat silmät. Rodunomaiset korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Oikean laatuinen turkki, maatavoittavat liikkeet.”

Jogi

Loppukesän ”main event” on tietysti perinteiset Empputreffit! Aiempina vuosina on treffit ovat olleet aikataulultaan tosi tiiviit – tänä vuonna raskaan kesän jälkeen päätettiin, että nyt otetaan rennosti, treenataan rauhassa ja nautitaan toistemme seurasta. Lauantaina aamu aloitettiin perinteisellä brunssitokolla/-rallytokolla/-tottiksella Köhniön kentällä. Treffeillä oli kivasti porukkaa, mun lauman lisäksi Aino koirineen, Mari Nupun ja Noan kanssa, Venla ja Vilppu & Hulda-cirneco, Saija Ruutin ja Unskin kanssa, Lotta & Yola ja Maria & Fila. Tässä alla muutamat kuvakollaasit:

Treenien päätteeksi otettiin perinteiset posetuspönötykset.

Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” melkein 7v

Hazelmoor Yoiku Yemma ”Ruuti” melkein 7v

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 2,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” bikineissään melkein 1,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 4,5v

Empathica’s Naroona ”Keksi” 4,5v

Empathica’s Shaula ”Maaru” 7kk

Empathica’s Sinope ”Fila” 7kk

Empathica’s Soraya ”Sara” 7kk

Two Coasts’ Rala ”Lempi” 2,5v

Hazelmoor Natty Napkin ”Rini” melkein 13v

Nuppu & Yola, Nuppu & Noa, Rini & Yola

DSC_0561Keku-mama ja merle-tyttärensä ❤ Kuvan ottaminen ei ollut ihan helppoa, koska…

DSC_0539…kolmiosainen merlepallo 😀

DSC_0602Vilppu, Keksi, Ruuti, Nuppu, Rini, Lempi, Noa ja Yola

Poseerauskuvien jälkeen käytiin pienellä kimppalenkillä, jonka jälkeen vietiin koirat kotiin ja lähdettiin porukalla syömään. Helianna, Simo ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts) tulivat myös kylään, Nekusta ei ennätetty ottaa uusia kuvia.

Sunnuntaiaamuksi oli varattu Haukkuvaarasta iso kenttä agilitytreenejä varten. Ensin pentujen ja aloittelevien treeniä tekevien kanssa aloiteltiin, edistyneemmille oli sitten ihan ratatreenin tynkää luvassa. Sirpa, Ari ja Haba (Empathica’s Saros) sekä Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) osallistuivat lauantain poppoon lisäksi agiin, mutta viralliset poset jäivät heistäkin ottamatta. Myös Eve jaksoi tulla viettämään päivää meidän kanssa, vaikka suru oli vielä niin lähellä ❤

S-pentujen treeneistä Aino oli tehnyt ihanan koontivideon:

Venla ja Mari taisivat pääasiassa vastata kuvien ottamisesta isojen koirien treeneistä, kiitos!

DSC_0643Helmi

DSC_0682Yola

DSC_0729Lempi

DSC_0747Vilppu

DSC_0787Nuppu

Treenien päätteeksi lähdettiin vielä hieman pienemmällä porukalla uittamaan koiria ja käymään pienellä lenkillä, osa lähti ajoissa kotimatkalle.

Mukavasti saatiin viikonloppu vietettyä, vaikkei niin hirveästi treeniohjelmanumeroita ollutkaan. Oli ihana ja voimauttava tapaaminen – paljon tuli naurettua, vaikkei ihan ilman itkuakaan viikonlopusta selvitty! Seuraavia treffejä odotellessa!

DSC_0683


Jätä kommentti

Empputreffit 2018

Viime viikonloppuna oli Emppuporukan perinteeksi muodostuneet kenneltreffit täällä Jyväskylässä. Tällä kertaa treffailtiin vähän pienemmällä porukalla, mutta mukavaa oli ja tekemistä riitti!

DSC_0395Vasemmalta oikealle Vilppu (E. You Are Not Alone), Lempi (Two Coasts’ Rala), Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Rini (Hazelmoor Natty Napkin), Neve (Hazelmoor Nefertiti Nia), Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Keksi (E. Naroona), Noa (E. Norris), Nuppu (Titangus Daracha) ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda)

Lauantaina aloitettiin maastotreeneillä Palokan takametsissä. Osa porukasta teki hakua, osa jälkeä ja ehtiväisimmät molempia 😀 Maastoon en tullut ottaneeksi edes kameraa mukaan, mutta en kyllä olisi kerennyt kuvatakaan. Itse olin hakuporukan matkassa treenaamassa sekä Keksiä että Lempiä. Keksi aloitti treenit työskentelemällä ihan huikean hyvin – tuntuu vieläkin niin käsittämättömältä, että koira voi toimia niin hyvin, vaikka Keksin kanssa ei hakua ihan hirveän monta kertaa ole treenattu. Keksillä (ja näkemäni perusteella N-pentueella muutenkin) on maastolajeja ajatellen kyllä ominaisuudet enemmän kuin kunnossa!

Keksi treenasi ruutua sunnuntain brunssitreeneissä

Lempin kanssa tehtiin motivaation nostatustreeniä neljän pakenevan maalimiehen voimin. Lähetykset tökkivät edelleen, viimeiselle ukolle lähti ensimmäisellä lähetyksellä. Luulen, että nyt otetaan Lempille ennalta määrittelemättömän mittainen kausi motivaatiota nostattavia treenejä. Otin Lempille loppupalkaksi Tiinan lahjoittaman valtavan ison pehmopallon, ja se sekosi siitä ikihyviksi. Täytyy ensi kerralla kokeilla antaa pehmopallo maalimiehen matkaan!

Mun Wendy-silakka ❤

Mari ja Lotta olivat ystävällisesti tallanneet mummukoirille jäljet sillä aikaa, kun olin hakuilemassa. Jäljellä tuuli jonkin verran, mikä painoi koiria vähän jäljen sivuun, ja Neven kanssa piti välillä tovikin odottaa, että se sai nostettua jäljen uudestaan siltä vähän harhauduttuaan. Kärsivällisyys palkittiin, molemmat saivat jälkensä ajettua ja löysivät kaikki namurasiansa. Ehtisipä tässä syksyllä vielä ajella jälkiä jokusen, mummut niin nauttivat! Minäkin nautin niin kauan, kunnes päähän alkoi oikein ropista hirvikärpäsiä…

DSC_0420Neve ja treffeille osallistunut jälkikasvunsa. Ruuti (H. Yoiku Yemma) vasemmalla, vieressä Keksi (E. Naroona), Neve keskellä, Noa (E. Norris) ja Yola (H. Yade Yolanda) oikealla

Maastotreenien jälkeen käytiin viemässä koirat siksi aikaa kotiin, että lähdettiin porukalla syömään kaupunkiin. Hyvässä seurassa ruoka maistui ja juttu luisti!

Vilppu ja Nuppu nenähommissa

Iltapäivälle olin tilannut Elliltä nosework-valmennuksen meidän porukalle, pidettiin se Haukkuvaarassa. Aloittelevat treenasivat alkeita hajuerotteluradalla, sitten ”romuradalla”, edistyneemmät tekivät kukin tasonsa mukaisia harjoituksia joko laatikko- tai huone-etsinnöissä.

Freyan (E. Listen To My Story) ensikosketus noseworkkiin

Keksin kanssa tehtiin alkeita. Nakki oli liian hyvä ja kiihdyttävä palkka ja kieli pyrki turhan innokkaasti purkkiin, joten namit vaihtuivat pienempiin ja kuivempiin, ja purkin päältä palkkaamisen sijaan palkka tuli hyvin rauhallisesti lattialle. Muutos koiran vireeseen oli aika huikea! Keksille saatiin hyviä toistoja.

DSC_0061

Rini ja Lempi tekivät ”romuradan” lämmittelytreeninä, ja molemmat suoriutuivat siitä hyvin – molemmilta tuli hajuun selkeä reaktio. Muistaakseni Rinin palkkaamisessa olin vähän turhan hätäinen ja Lempin palkkaamisessa turhan hidas. Rini teki huone-etsinnän huolellisesti ja kärsivällisesti, olisin voinut ohjata sitä enemmänkin. Lempi teki laatikkoetsinnän. Haju löytyi lopulta, mutta mun pitää olla varovainen rintamasuuntani kanssa – saan sillä koiran ilmaisemaan vääränkin laatikon.

Neven kanssa tehtiin lähetystä etsintään kaukaa vauhdin saamiseksi. Mummulla oli ensin haasteita irrota, joten helpotettiin hieman välimatkaa. Haju löytyi ja mummu oli niin tomerana 🙂

DSC_0114

Muut jäivät vielä jatkamaan treenejä, kun itse jouduin lähtemään kotiin, sillä yövuoro odotti tekijäänsä. Tulipahan valvottua yli vuorokausi putkeen, vaan onneksi sujui yllättävän helposti! Aamulla en kyllä nukkumaan päästessäni tiennyt maailmasta mitään Lotan lähtiessä meiltä koirien kanssa Ainon koutsaamaan agilityharkkaan.

DSC_0286

Agilitytreenit olivat kuulemani mukaan sujuneet mukavasti kaikilta! Itse liityin joukon jatkeeksi brunssitokoon ja -rallyyn muutaman tunnin nukkumisen jälkeen. Lempin kanssa tehtiin alokasluokan rata, jossa oli oikein hyviä pätkiä! Lempi teki myös ruutuun räjähtäviä lähtöjä, luoksetuloa ja noutoa, lisäksi rellestettiin leikillä. Lemppari oli oikein hyvässä iskussa, treeneistä jäi hyvä mieli. Purin myös harmistustani ja epätoivon fiiliksiä Lempin viime aikaisista treeneistä Ainolle. Aino lohdutti sanomalla, että vaikka Lempi olisi miten huono, niin se on silti kaikkien aikojen parhaiten koulutettu saukko! Tällä aion leijua hetken! 😀

Perinteisiin kuului myös potrettikuvat, niitä otin treenien ohessa.

Hazelmoor Empress Empathica ”Nada” 2v

DSC_0698Empathica’s Naroona ”Keksi” 3,5v

Empathica’s Norris ”Noa” 3,5v

Titangus Daracha ”Nuppu” 5kk

Empathica’s You Are Not Alone ”Vilppu” 1,5v

Hazelmoor Neat Naomi ”Naomi” kohta 12v

DSC_0473Hazelmoor N-mummut ❤

Parit sisaruskuvat: vasemmalla Keksi ja Noa, oikealla Ruuti ja Yola

Treenit ja treffit kaikkinensa sujuivat tosi mukavasti. Lämmin kiitos kaikille osallistuneille, olipa ihanaa viettää viikonloppu hyvällä porukalla! Kyllä kasvattajan mieli lepää ja sydän pakahtuu, kun saa seurata hienosti koulutettuja ja toimivia harrastuskoiria upeine omistajineen ❤ Lauantaina meidän treenejä kävi seuraamassa ja avustamassa muutama toivottavasti tuleva Emppuporukan jäsen, kiitos käynnistä!

DSC_0898Treffien päätteeksi käytiin Ainon ja Saijan laumojen kanssa vielä lyhyellä kävelyllä. Ihana kuva yhdeksiköstä, tässä porukassa on aika monta veteraania ❤

Sunnuntaina saimme myös upeita uutisia Englannista – Saila on Mimmi-karjiksen kanssa voittanut para-agilityn 6-luokassa mm-kultaa! Myös Messillä (E. Naldo) meni upeasti: tuloksena kaksi 0-rataa ja yksi 5vp rata! Paljon, paljon onnea Saila, olemme teistä niin ylpeitä! ❤

40133654_467276343776008_5443761938330812416_nSaila lähetti kuvaterveisiä reissun päältä ❤


Jätä kommentti

Hazel-leiri 2018

Viime viikonloppu vietettiin helteisessä Hauhossa, Koiraurheilukeskus Hauhovissa Hazel-leiri 2018 merkeissä! Kenneltreffit ovat olleet kesän mukavimpia tapahtumia, kun saa viettää viikonlopun mukavassa seurassa koirien kanssa puuhastellen.

37565402_10217811447584036_9112863129624117248_oVaihtelevan laskutavan mukaan mukana oli viikonlopun aikana 30 koiraa ja viikonloppuun osallistui 17 ihmistä

Leirinalusviikko alkoi vähän kurjissa merkeissä. Ensin oli edessä paluu takaisin töihin kesäloman jälkeen, joka nyt ei toisaalta tuntunut ihan niin kurjalta kuin yleensä. Loma oli antoisa ja tuntui, että kerkesi ainakin viime kesään verrattuna nollata itsensä huomattavasti paremmin. Maanantaina työillan päätteeksi aloin ihmetellä, kun Neve maiskutteli aika tavalla ja selvästi aristi laittaa leuat yhteen. Suuhun katsoessani havaitsin alahampaan painavan ikävästi yläkulmurin viereen ikeneen. Eikun heti tiistaiaamuna eläinlääkärille soittamaan. Käytiin näytillä, eläinlääkäri suositteli hammasröntgeniä ja sen tuoman tiedon valossa arvioimaan hampaiden poiston tarvetta. Saatiin aika seuraavalle päivälle.

Minnan ottamat kuvat Nevestä

Keskiviikkoaamuna mentiin Neven kanssa klinikalle. Nukutuksen aikana otettiin röntgenkuvat hampaista ja poistettiin kaksi hammasta – ikeneen painanut alahammas, jossa oli paha kiillevaurio, sekä poskihammas, jonka juureen oli ilmaantunut hammasjuuripaise. Eläinlääkäri arveli paiseen aiheuttaneen akuutin kivun, ja näin varmaan olikin, sillä maiskuttelu ja suun aristelu jäivät pois. Mummu oli tarvinnut lääkkeellistä apua nukutuksen aikana sykkeitä nostamaan, sen verran ikä alkaa painaa. Keskiviikosta selvittyämme toipuminen on onneksi lähtenyt hyvin käyntiin, torstaina mummukoira oli jo oma reipas itsensä. Hammasremontille olisi tarvetta vieläkin, mutta ensin pidetään pitempi tauko nukutuksesta, ja syksymmällä arvioidaan, miten edetään. Sykkeiden laskun vuoksi jatkossa riskit nukutusten osalta ovat suuremmat.

37191158_10156427801822808_5019488417243725824_n

Perjantaiaamuna loppuivat yövuorot. Muutaman tunnin yöunilla pakkauduttiin Saijan, neljän koiran ja tavarapaljouden kera mun tilaihmeeseen ja lähdettiin ajelemaan kohti Hauhoa. Kahden yötyöläisen jutut olivat varsin hysteerisiä, joten matka taittui mukavasti ja nopeasti. Perjantaina istuttiin vaan iltaa, naurettiin ja parannettiin maailmaa, Lotta oli meidän lisäksi ainoa, joka tuli yöksi jo perjantaina. Minna kävi illan pitämässä meille seuraa. Sen verran valvotut yöt painoivat, että kovin myöhään ei jaksettu valvoa. Koirat asettuivat leiripaikkaan tosi rennosti – myös Lempi, jolle tämä oli ensimmäinen leirielämys – eivätkä edes vahtineet.

37223564_10156427801937808_4014709289682731008_nLeiriselhvieee!

Lauantaina unta olisi riittänyt vielä herätyskellon soidessa, mutta liikkeelle oli lähdettävä. Leiripaikalle alkoi hiljalleen tulla meille lisää seuraa, syötiin pikainen aamupala (mulla oli järkyttävän huono olo, joten jäi aika onnettomaksi) ja suunnattiin Ellin tokokoulutukseen. Jo aamusta oli tosi lämmin, joten viritettiin nurmikentän reunalle suojelupiiloista vähän varjoa. Lempin kanssa tehtiin tokossa seuraamista. Se on tällä hetkellä tosi hyvällä mallilla, Ellin sanoja lainatakseni nyt pitää vaan varjella, etten mene ja pilaa sitä 😀 Ryhdyttiin työstämään Lempille nopeita perusasentoja, se sujui aika kivasti. Toisella kierroksella tehtiin tunnariin alkeita, se vaikuttaa aika lupaavalta.

Minna kuvasi nämä ihanat hupsuttelukuvat ja meidän perhepotretit

Lounasaikaan mennessä pahin olo oli mennyt jo ohi, joten ruoka maistui. Lounaan jälkeen oli Ellin rallytokokoulutus, jossa treenasin Rinin kanssa rataa. Mummu oli ihan liekeissä, se on raasu jäänyt tässä keväällä vähän paitsioon, kun olen käyttänyt valkkuajat pääasiassa Keksin valmisteluun voittajaluokan kisoja varten. Rata meni tosi hyvin, sieltä ei noussut mitään isompaa yksittäistä työstettävää. Huomio keskittyi lähinnä mun höpöttämiseen koiralle, joten testattiin toisella kierroksella, miten koiran tekemiseen vaikuttaa, jos pidän suun kiinni muulloin paitsi napakoita käskyjä antaessani. Ero ei ollut kovin paljon suuri, mutta ehkä Rini oli hieman skarpimpi.

Iltapäivällä päivällisen jälkeen meillä oli vielä nosework-treenit. Lempi ja Neve tekivät sisäetsintöjä, Lempi alakerran isossa ruokailutilassa, yläkerran aulassa ja yhdessä pienessä majoitushuoneessa; Neve teki yläkerrassa useamman pienen majoitushuone-etsinnän ja toisella kierroksella yläkerran aulan. Molempien treenit menivät huisin hyvin, Neve etenkin oli tosi hyvässä vedossa ja Lempikin teki tosi hienosti töitä! Summa summarum – lauantain treenit menivät tosi kivasti ja yli odotusten. Treenien jälkeen vaan otettiin lunkisti, käytiin kävelemässä, saunottiin, grillattiin ja istuttiin iltaa. Unta ei illalla tarvinnut pitkään odotella.

37361162_10217811441343880_8708538851158654976_oMissä mun pentuni on??? Lempi 1v5kk

Sunnuntaina oli Lotta Vuorelan agilitykoulutus, johon en itse osallistunut, mutta olin rakentamassa rataa ja ottamassa kuvia. Omat koirat huilasivat varjossa, kävin niitä välillä kävelyttämässä ja lounaan jälkeen käytiin vielä vähän poseeraamassa Minnan kameralle. Siivouksien jälkeen olikin aika suunnata jo kotimatkalle. Miten nämä viikonloput hujahtavatkin niin nopeasti!

Rinistä saatiin Minnan sanojen mukaan parhaat seisomakuvat evör. Ei huono kohta 12-vuotiaalta 🙂

Emppuperhettäkin oli leirillä aika mukavasti edustettuna, meidän lisäksi Helianna ja Nekku (Empathica’s Hazelnuts), Mari ja Noa (Empathica’s Norris) sekä Nuppu (Titangus Daracha), Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean) sekä Leo (Empathica’s Maybe I’m A Lion). Neven ensimmäisestä pentueesta leirillä oli Lyylin lisäksi Saijan Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) sekä Lotan Yola (Hazelmoor Yade Yolanda). Ihana oli nähdä teitä kaikkia!

Kiitos kaikille tosi kivasta viikonlopusta! Ensi vuoden leiriä jo kovasti suunnitellaan ja odotellaan 🙂


Jätä kommentti

Kiire viikonloppu

Jos viikonloppu on merkitty hoitotyön osalta vapaaksi, niin se on täytettävä muunlaisella ohjelmalla kiireesti, etteivät kallisarvoiset tunnit mene hukkaan. Mutta kiirettä on pitänyt muillakin, kerrotaan niistä ensin 🙂

Lauantaina Jesse (Hazelmoor Yerry Yammer) käväisi sisarusparvensa kolmantena luonnetestissä esittelemässä, kuinka iloista elämä voi olla, seuraavanlaisella profiililla:

Toimintakyky +1a kohtuullinen
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2a kohtuullinen
Hermorakenne +1b hieman rauhaton
Temperamentti -1a häiritsevän vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Lopputulemana +130 pistettä, ja kun Jesse oli vielä laukausvarma, oli testi myös hyväksytty. Onnea paljon Ullalle hilpeästä ja vilkkaasta harrastuskaverista!

14258361_10153916360257061_269297953975221644_o

Tänään sunnuntaina Mari ja Noa (Empathica’s Norris) kilpailivat Keuruulla tokoa, josta alokasluokasta viimeinen 1-tulos 172p ja TK1 🙂 Paljon onnea ja tsemppiä avoimen luokan haasteisiin!

Noan kuvat otti Satu Kajosmäki – ihanat kuvat ja vauhdikasta menoa!

Meidän lauman viikonloppua on vietetty koiramaisissa merkeissä myöskin. Eilen lauantaina olimme Ylöjärvellä Australianpaimenkoirat ry:n järjestämässä Krista Karhun rallytokokoulutuksessa. Oma pää alkaa ilmeisesti hiljalleen kärsiä kiireisestä kesästä, sillä eilispäivään en herännyt kunnolla ollenkaan – koko päivä meni koomasumussa. Onneksi siitä huolimatta saatiin paljon vinkkejä omaan treenaamiseen. Rinin kanssa pureuduttiin oikean puolen tiukkiin käännöksiin ja Hildan kanssa tulevaisuutta ajatellen käytösruudun rakentamiseen. Nessunen oli seuraneidin ominaisuudessa mukana, mutta sain muiden treenejä seuraamalla ajatuksia myös sen eteenpäin viemiseen. Oli tosi kiva koulutuspäivä, joka taas nostatti treeni-intoakin sopivasti. Napsin koulutuksesta kuvia satamäärin, mutten ole ehtinyt vielä vilkaistakaan, mitä sain aikaiseksi.

Tänään nautiskeltiin ”vapaapäivästä” eli päivä meni pihalla ensin 2,5h lenkin ja sitten jälkitreenien merkeissä. Jälkitreeneihin saimme seuraa Helistä, Jounista ja Armaksesta, omien koirien lisäksi treeneissä olivat mukana Keksi ja Messi, joiden omistajat olivat puolestaan kisareissulla australiankarjakoirien agilityn rotumestaruuskisoissa. Kivat treenit oli, Hildan kanssa ollaan selvästi pääsemässä samalle aaltopituudelle jäljestyksen saralla, ja mummukoirat olivat päteviä jäljestäjiä niin kuin aina 🙂 Keksillä oli jäljellä hyviä pätkiä ja välillä se huiteli menemään, täytyy sen treeneissä pitää tuumaustauko ja miettiä jatkosuunnitelmaa, sillä se selkeästi etsii nyt enemmän nameja kuin itse jälkeä. Messi taas jäljesti supertarkkaan koko jälkensä, se ei ole turhaan ansainnut itselleen lisänimeä Mestari 😉 Toivotaan pitkää ja aurinkoista syksyä, jotta ehdittäisiin vielä käydä jäljellä, on se vaan mukavaa puuhaa!

Lopuksi täytyy esittää kiitokset. Pitkällisen pohdinnan tuloksena olen tällä viikolla luopunut jalostusoikeudestani Yolaan (Hazelmoor Yade Yolanda), ja Yola on nyt Lotan ihan ikioma pieni punainen ❤ Lämmin kiitos Lotalle saumattomasta yhteistyöstä vuosien varrella! Lotta on koirineen jatkossakin erottamaton osa Emppiksiä tästä Yolan omistajamuutoksesta huolimatta, joten Yolan kuulumisia päivittelen satunnaisesti tänne niin kuin ennenkin 🙂

dsc_0340


2 kommenttia

Empathica’s-kenneltreffit 2016

Loman viimeiset päivät vietettiin kenneltreffien merkeissä. Omien koirien juoksut hankaloittivat hieman järjestelyitä etenkin majoituksen osalta, mutta onneksi täkäläisistä kasvatinomistajista löytyi auttavaista väkeä. Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) saapuivat jo torstaina alkuillasta, jolloin pidettiin iltalenkin muodossa tapaamisen epäviralliset avajaiset.
IMG_0289

Neve jäi tärppipäivien uhalla kotiin. Kuvassa vasemmalta oikealle Rufus, Rini, Rossu (Löre), Ruuti, Karkki, Hilda, Seela ja Keksi.

Perjantaina lähdettiin päivästä kentälle rallytokotreeneihin. Rallytokossa mukana olivat meidän lisäksi Reija & Rufus, Saila & Messi (Empathica’s Naldo), Linda, Rolf ja Nada (Hazelmoor Empress Empathica), Aino kera karjisten ja Keksin (Empathica’s Naroona) ja vierailevana tähtenä Elli kera karjisten ja Mauri-malinoisin. Tunnit hujahtivat nopeasti kentällä treenaten!

Kuvakooste Reijan ja Rufuksen treeneistä.

Nada on oikein näpsäkkä pieni (iso) harrastuskoiran alku! Korvaan piti laittaa vähän teippiä, kun se pyrki nousemaan pystyyn…

DSC_0175

Otettiin Nadasta uusi seisomakuvakin, olen ihan rakastunut tähän tyttöseen!

Kentän laidalla voi ottaa rennosti 😉

Pääsin testaamaan, millaista on viedä Messiä rallyradalla. Tässä koirassa on jotain tosi erityistä! En osaa oikein sanoin edes kuvata tunnetta, kun Messi tuijottaa oikein intensiivisesti ja esittelee ohjaajalle parastaan – täydellistä ja saumatonta yhteistyötä. Saatan kuulemma saada viedä Messiä joskus ihan kisoihinkin – sitä odotellessa!

Mutta jos jostain olen iloinen, niin tästä! Viime vuonna kenneltreffeillä oli aika erilainen tunnelma Keksin osalta, ja se ei juuri leikatun polvensa kanssa päässyt osallistumaan muuhun kuin hengailuun. Tänä vuonna oli erilainen meininki, ja hyvä niin. Tällaisia treffejä lisää Keekulle! ❤

Jos koskaan kuulette puhuttavan lentävästä paimentolaiskarvamatosta, niin se näyttää tältä.

Omatkin koirat pääsivät treenaamaan, loma meni kyllä kenneltreffejä lukuun ottamatta treenien osalta harakoille! Onneksi treffien aikaan treenattiin paljon, koirat selvästi nauttivat, kun oli kerrankin kunnolla ohjelmaa.

DSC_0073Yksi kuva on laitettava pätevästä vierailevana tähtenä toimivasta Maurizio Puppyziosta…

…ja muutama Germany-narupalloa juoksuttaneesta Karkista.

Perjantai-illan vietimme hakumetsässä Saukkolassa, siellä menossa oli mukana Aino & koiratrio, Reija & Rufus, Heli, Jouni & Armas (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas) ja mun koirat. Jyväskylässä on nyt meneillään joku kummallinen villitys, että kaikki metsät on pistettävä matalaksi, joten treenimaaston löytäminen meinasi olla työn ja tuskan takana. Hyvät treenit saatiin kuitenkin, maastossa oli haastetta sopivasti.

Kuvat (c) Heli & Jouni

Hibe oli innoissaan päästessään hakuilemaan, se muisti kupletin juonen yllättävän hyvin, vaikka hakua ei hetkeen olla päästy treenaamaan. Mummut tekivät sovellettua makkararinkiä pitkilläkin välimatkoilla ja nauttivat kovasti treeneistä. Reija ja Rufus tekivät kilpailunomaisen etsinnän peko-tyyliin ja se meni hienosti. Keksi työskenteli metsässä huikean hyvin (ja lujaa), ja otettiin sille vielä hakutreenien päätteeksi viestitreenitkin. Keksillä olisi kyllä lahjoja pk-puolen touhuihin, sillä on ihan uskomaton työmotivaatio ja näkisittepä, kuinka se juoksee täysiä! Täytyy joskus ottaa selkeämmässä maastossa videokuvaa. Eipä tulisi mieleen epäillä, että sen polvessa on mitään vikaa, jos ei paremmin tietäisi.

Treenien jälkeen ajeltiin istumaan iltaa meidän taloyhtiön pihalle grillauksen merkeissä. Lottakin saapui sopivasti paikalle Naomin (Hazelmoor Neat Naomi) ja Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) kanssa. Pitkän päivän päätteeksi uni maistui, joskin itse pääsin nukkumaan vasta yömyöhällä, sillä keittiössä seuraavan päivän tarjottavia tehdessä meni tovi jos toinenkin…

Siskokset Keksi ja Helmi sekä paikkamakuurivi

Lauantaiaamu alkoi kaikkea muuta kuin virkeänä huonosti nukutun yön jälkeen. Kokoonnuimme jälleen Köhniönkadun kentälle brunssitokon/rallytokon/pk-tottiksen merkeissä. Lauantaiaamusta menossa olivat mukana Pipsa & Helmi (Empathica’s Neytiri), Aino & koirat, Reija & Rufus, Saila & Mimmi, Heli, Jouni & Armas, Saija, Löre & Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma), Lotta ja koirat ja minä koiralauman kanssa. Treeneistä mieleen jäi lähinnä äyräitään myöten täynnä oleva brunssipöytä herkkuineen ja mukavasti sujuneet treenit.

20160827-_DSC8671Brunssipöydän antimista Helin ja Jounin kameralle oli tallentunut kuva tekemästäni juustokakusta. Olin ollut sokerivieroituksessa pari viikkoa, mutta kenneltreffien ajaksi sallin itselleni sortumisen. Ei tarvinne erikseen mainita, miten hyvältä tämä suklaajuustokakku suussa maistui…

Hildan kanssa treenasin henkilöryhmää, vähän noutoa, ruutua ja maahanmenoa pitkästä matkasta. Rinin kanssa puuhasteltiin rallyjuttuja ilman kylttejä, lisäksi se pääsi paikkamakuuriviin. Neve pääsi peruuttamaan, rallyilemaan ja tekemään luoksetuloa.

Kuvissa Helmi ja Neve, kuvat (c) Heli & Jouni

Brunssin jälkeen suuntasimme kovasta tuulesta huolimatta Köhniöjärven rantaan ottamaan poseerauskuvia.

Naomi melkein 10v

Karvaton Yola-silakka, melkein 4v

Ruutin poseerauskuvat sekä sisarusposee Yolan kanssa

DSC_0614

Rufus, melkein 3v. Aina poseeraaminen ei miellytä 😀

Keksi olisi mieluummin sinkaissut uimaan kuin keskittynyt tylsään poseeraamiseen

Saila kävi vaihtamassa välillä koiraa, jotta Messi pääsi poseeraamaan

Lotan koirat ehtivät vähän rentoutuakin rannalla

Kuvaussession aikana ehtikin tulla jo nälkä, joten koirat saivat jäädä huilaamaan ja me suunnattiin ulos syömään. Hong Kong Citystä sai taivaallisen hyvää kiinalaista ruokaa, söimme itsemme ihan ähkyiksi. Illalle oli ohjelmassa lihashuoltoteemaa, johon osallistuivat enää Lotta ja Saija, joten opetin heille muutamia perushierontaotteita ja koiran venytyksiä, siinä ohessa vatsaan oli löytynyt jo muutaman namun mentävä kolo…

Sunnuntaiaamuna olisi väsyttänyt edellisaamuakin enemmän, mutta jälkimetsälle oli lähdettävä. Ajelimme Laukaan Hietasyrjään, jossa kangasmaastoa olisi ollut tarjolla isommallekin porukalle, mutta paikalla oli mun ja koirien lisäksi Aino koirineen, Heli, Jouni ja Armas sekä Pipsa ja Helmi. Tallasimme ensin koirille jäljet, ja kävimme välissä lenkillä. Neve oli varmuuden vuoksi hihnassa koko lenkin, mutta Armaksella oli niin lystiä Keksin ja Helmin kanssa juostessaan, ettei se välittänyt Nevestä tuon taivaallista.

Nämäkin kuvat ovat Helin ja Jounin kamerasta

Lenkin jälkeen alettiin ajaa jälkiä. Mitä tekikään Hilda? Alkukesästä ajettiin sen kanssa muutamia jälkiä vähän vaihtelevalla menestyksellä – se jäljesti lyhyitä ihan hyviä pätkiä, mutta kääntyi usein kyselemään apuja. Aino oli tallannut ehkä n. 300m pitkän jäljen, jossa oli kaksi kulmaa. Jäljen alku oli haastava, siinä vähän haahuilua (epäilys, että oli varmaan aika paljon vanhempia harhajälkiä seassa), mutta hieman ennen ensimmäistä kulmaa koiran työskentely parani huimasti. Muutama pieni herpaantuminen jäljen varrella, mutta ihan mieletön parannus edellisiin harjoituksiin, olin niin ylpeä Hilpukasta ❤ Ja mikä parasta – muutama töpön viuhahduskin nähtiin jäljestyksen varrella! Ainolta tuli kommenttia, että koira alkaisi kaivata välipalkkoja jäljelle, ja olen samaa mieltä. Edelleen siis oli nameja Hildan jäljellä, mutta loppua kohti oli jo vähän pitempiä pätkiä ilman nameja. Seuraavaksi päästäänkin pureutumaan keppi-ilmaisun alkeisiin Hiben kanssa…

20160828-_DSC8991Jouni ikuisti punaisen työmyyrän

Nevelle otin lyhyehkön janan, ehkä 5m. Kävimme pientä keskustelua, lähteekö koira sinne, minne oma nenä sillä hetkellä sattuu näyttämään, vai sinne, minne minä haluan. Muutaman epäonnistuneen lähetyksen jälkeen Neve meni sinne, minne pitikin, ja jäljestys saattoi alkaa. Kepeistä nousi 5/6, toinen keppi jäi jonnekin matkan varrelle. Luulen Nevenkin jäljellä olleen harhajälkiä, sillä alue on kuulemma marjastajien suuressa suosiossa. Olin silti tosi tyytyväinen Neven työskentelyyn: ajat, jolloin tuskailin, että millä ihmeellä saan sen nostamaan kepit jäljeltä, ovat muisto vain.

Rini teki hyvän janan, työskenteli jäljellä upeasti, ja kepeistäkin nousi 6/6. Kisahaaveet nostivat taas päätään, mutten taida enää mummukoiraa viitsiä niillä kiusata. Rini saa jäljestää omaksi iloksi, ja se oli ihan elementissään – häntä viuhtoi iloisesti puolelta toiselle. Kultainen mummukoira ❤

Jälkitreeneistä suunnattiin vielä Palokkaan Kaleniuksen Elinan agilityvalmennukseen. Mun koirat eivät siihen osallistuneet, mutta mukava oli seurata kasvattien aksailua. Agikoulutukseen osallistuivat kasvateistani Keksi, Noa, Messi, Helmi ja Ruuti, lisäksi paikalla oli karjisedustusta Karkin ja Mimmin verran sekä appenzelli Edi, joka Saijan sutkautuksesta osallistui peitenimellä Empathica’s Möhköfantti tai Öhnö-Antti 😀 Keksillä, Noalla ja Helmillä oli hurjasti vauhtia etenkin treenimääräänsä nähden, taitavat olla nopeita oivaltamaan! Messi on päässyt pitkin kevättä ja kesää aksaamaan Ainon ohjauksessa, ja meno oli upeaa katseltavaa. Videomateriaalia on luvassa, lisäilen videon myöhemmin, kun saan sen koottua.

Lämmin kiitos kaikille kenneltreffeille osallistuneille, teitte todellakin viikonlopusta elämisen arvoisen! Naurun muodossa tuli pidennettyä ikää oikein urakalla, ja seuraavia kenneltreffejä jo kovasti odotetaan.

Viikonlopun kattauksen jäljiltä oli jo melkoisen pöllämystynyt olo, mutta ajelimme vielä illasta mutkan Tampereen suunnalla, kun kävin hakemassa Lyylin taas meille hoitoon. Vaivattomasti se sujahti lauman jatkeeksi tälläkin kertaa, ja jälleen mietin tekosyitä olla palauttamatta sitä kotiin 😀

14171937_10154403013977808_1419824840_n

Loppuun vielä paljastus edellispostauksen lopussa olleesta vihjauksesta loman kalliiksi tulemisesta, en uskaltanut paljastaa ennen kuin 1) lähipiiri on saanut ensin tietää ja 2) nimet on laitettu paperiin ja raha vaihtanut omistajaa. Meidän lauma muuttaa loka-marraskuun vaihteessa ihan omaan kotiin ❤


1 kommentti

Koulua, kenneltreffejä ja kasvatteja

En ole koskaan ollut ansioitunut luontokuvaaja, mutta näihin otoksiin olin aika tyytyväinen!

Heinäkuun ensimmäinen täysi viikko oli täynnä toimintaa. Keskiviikkoaamuna tupaten täyteen ahdetun Toyotan nokka suunnisti kohti Tamperetta. Edellispäivän olin yövuorosta selvittyäni ensin lenkittänyt omat koirat, sitten iltapäivän tehnyt hierontakeikkoja – ja illasta tavannut vielä kavereita. Sosiaalinen elämä tuntuu jääneen vähän kesän aikana paitsioon, mutta kunhan tahti vähän rauhoittuu, siihen toivottavasti tulee vielä muutosta.

13713371_10154275622597808_1208843322_nTiistaina hain postista kauan odotetut uudet ruokakupit koirille. Kyllä, nää on just niin ihanat kuin miltä näyttävätkin!

Jostain syystä keskiviikkona en koulun päälle jaksanut tehdä paljoakaan. Kävin koirien kanssa lenkillä, sijasin itselleni pedin koululle ja nukuttiin koirien kanssa makoisat päiväunet. Illasta reipastuin sen verran, että treenattiin vähän rallya ja noseworkkiä, mutta sen verran väsymys painoi, että nukkumaan mentiin varhain.

Torstaina jatkettiin ensin opintoja, koulun jälkeen ajeltiin koirien kanssa Hattulaan, sillä Lotta oli kutsunut meidät mökille. Tarkoitus oli lähteä ensin lenkille, mutta ennen kuin päästiin tapaamispaikalta rannasta mihinkään, Yola alkoi ontua toista takajalkaa. Jalka vähän kuumotti eikä oltu ihan varmoja, oliko sitä pistänyt joku öttiäinen vai oliko se kenties satuttanut jalkansa johonkin, joten sitä piti jäädä seuraamaan. Lenkki jäi sitten väliin. Lotta souti meidät mökkisaareen mun ja koirien nautiskellessa matkanteosta. Aallokko oli melkoinen eikä kelikään ollut häävi, ja mun koirista Hilda vaikutti vähän jopa pahoinvoivalta veneessä. Selvittiin kuitenkin ansiokkaasti rantaan, ja siellä koirilla olisi virtaa riittänyt.

iPhone-laatuista kuvamateriaalia venereissulta.

Perjantaiaamuna noustiin varhain, soudettiin rantaan ja käytiin lenkillä aamusta. Välillä saatiin vettä niskaan, mutta melko kuivana selvittiin lenkiltä takaisin autoille. Autoon pakkauduttaessa kiinnitin huomiota, että Hilda oli haluttoman oloinen hyppäämään kyytiin. Kun se lopulta hyppäsi, se pääsi autoon vain nipin napin. Koulupäivän aikana seurasin sitä. Liike näytti kävellessä vähän jäykältä edestä, selkä oli kokeiltaessa lapojen takaa tosi kireä. Suunnilleen samalla alueella Hildalla on spondyloosimuutokset. Koulun jälkeen lähdin pienelle kävelylle koirien kanssa siinä toivossa, että liike vähän auttaisi rentouttamaan lihaksia, mutta kun Hilda ensimmäisen kerran ulahti kivusta puunjuuren yli kävellessään, ei tarvinnut jäädä miettimään, jäänkö sen vointia vielä seuraamaan vai en.

Klinikkamatkasta voisi kirjoittaa oman postauksensa, se oli melkoisen vaiherikas ja nyt jaksaa jo vähän hymyilyttää, vaikka tapahtumahetkellä ei naurattanut tippaakaan. Tiivistetysti puhelimesta oli akku lopussa, sain soitettua ja varattua ajan, laitoin virran kiinni akkua säästääkseni, sain sim-kortin lukkoon, navigaattori oli vain puhelimessa, Tampereella klinikalle menevän tien ympärillä oli täysremontti, tiukka aikataulu, itse väsynyt ja huolesta soikeana. Olin lähellä purskahtaa itkuun, kun tiesin olevani lähellä klinikkaa, mutten vaan löydä sinne ja olen myöhässä meille varatusta ajasta jo 10min. Onneksi huoltoaseman mies oli ihana eikä säikähtänyt hysteeristä naisasiakasta, sain selkeät ja hyvät ajo-ohjeet, ja klinikalle vievä ei-remontin-alla oleva tie viimein löytyi. Hilda sai kipulääkettä paikan päällä injektiolla ja sain mukaan lisää suun kautta annettavaa. Takaisin koululle päästyäni olin niin väsynyt, että annoin vaan koirille iltaruoat ja menin lähes suoraan nukkumaan Hilda kainalossa.

Lauantaiaamuna Hilda oli selkeästi parempi. Se herätti aamulla nuolemalla kädet, naaman ja jalat ja heittäytymällä selälleen kylkeäni vasten. Liike näytti edelleen vähän jäykältä, mutta koiran olemus oli ihan erilainen edellispäivään verrattuna. Oma olo oli edelleen tosi voipunut edellispäivän koettelemuksista, mutta koulupäivän päättyessä päätin kuitenkin lähteä Hazel-tapaamiseen Valkeakoskelle, vaikka fiilis ei ihan katossa ollutkaan. Ja kyllähän se kannatti, sillä ihanien ihmisten ja ystävien seurassa oma olo nousi kohisten. Omat koirat olin ilmoittanut Ellin vetämiin nosework- ja rallytokokoulutuksiin, Hildan rallyt tosin jätin suosiolla väliin, ettei selkä kipeytyisi enempää.

Noseworkissä oli kolme erillistä alue-etsintää: auto-, ulko- ja sisäetsintä. Hildan kanssa kokeiltiin auto- ja sisäetsintää. Paljon hyviä pätkiä oli molemmissa etsinnöissä, mutta paljon on vielä tehtävää sopivan vireen, tarkkuuden ja työskentelykeston tiimoilla.

Hildan kanssa lämmittelemässä ennen varsinaisia treenejä. Kuvat (c) Reija Savila

Neve treenaa autoetsintää. Kuvat (c) Reija Savila. Neve treenasi Hildan tapaan auto- ja sisäetsintää. Autoetsinnästä Neve suoriutui hienosti, sisäetsinnässä tuli ilmi, että ”kapea ikkuna” eli tarkkuusharjoittelu kaipaa vielä lisää työstämistä.

Rini harjoitteli auto- ja ulkoetsintää, kuvat (c) Reija Savila. Ohjaajan täytyy harjoitella koiran lukemista, Rinin kanssa myös jatketaan tarkkuuden treenaamista.

DSC_0356Rallytokotreeneihin saatiin kuokkavieras – Toniksi ristitty lokki, joka väsymättä väijyi houkutuksessa ollutta juustomuffinia. Lokin rohkeus ei riittänyt mennä houkutukselle saakka, kun sitä kovasti treenattiin, joten se vuoroin liiteli lähettyvillä tai tepasteli radalla. Lintuparkaa olisi ehkä pitänyt valistaa kylttien oikeaoppisesta suorituspaikasta… Lopulta lokki kävi röyhkeästi varastamassa muffinin ja liihotteli sen kanssa tiehensä, mutta onneksi treenit saatiin pulkkaan ennen sitä.

Rallytokossa keskityttiin Neven kanssa hyvään fiilikseen, erikseen jatkettiin vielä oikean puolen harjoittelua. Fiilis oli treeneissä hyvä, oikeaa puolta saadaan harjoitella jatkossakin 😉 Kuvista kiitos jälleen Reijalle!

Rinin kanssa oli hyvät treenit. Oikean puolen asioissa riittää vielä työstettävää, mutta paljon on menty eteenpäin. Nämäkin kuvat (c) Reija.

Hazel-tapaamiseen olivat tervetulleita myös mun kasvatit, ja mukava oli nähdä myös Empathica’s-edustusta paikan päällä! Meidän porukasta tapaamiseen osallistuivat Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster), Pipsa ja Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Neea ja Morris (Empathica’s Neville). Myös Lotta osallistui Yolan (Hazelmoor Yade Yolanda) kanssa.

Morris 1v5kk

Helmi 1v5kk

Rufus 2v8kk

Sekalaisia kuvia hienoista koirista omistajineen 🙂

Treenien päätyttyä yritettiin ottaa porukkakuvaakin vähän vaihtelevalla menestyksellä:

Yöksi menimme koirien kanssa taas Lotan mökille. Tällä kertaa kelikin oli jo kohdallaan, joten otin Lotan kovasti toivomia tunnelmakuvia saaren auringonlaskusta (kuvat ihan postauksen alussa) sekä Lotasta koirien kanssa veneessä. Tässä muutamia valittuja paloja:

Oli hauska pelata erilaisilla valotus- ja aukkoasetuksilla ja katsoa, mitä saa aikaiseksi. Etenkin tuo ylemmän kuvasetin isoin kuva sykähdytti kuvaajaa, siinä tunnelma osui ainakin kohdalleen!

Sunnuntaina oli viimeinen koulupäivä, pitempään settiin ei oma pää olisi varmaan riittänytkään! Paljon tuli uutta asiaa sulateltavaksi ja omaksuttavaksi. Koulun päätteeksi kävin vielä hieromassa Rufuksen, minkä jälkeen suunnattiin koirien kanssa viimein kotimatkalle. Oli muuten ihanaa päästä nukkumaan omaan sänkyyn!

Hazel-tapaamisen toisena päivänä osallistujat treenasivat agilityä ja paimennusta. Rufus osallistui molempiin koulutuksiin Reijan kanssa.

Myös Pipsa ja Helmi paimensivat ja aksasivat. Helmi oli kuuleman mukaan parhaimmillaan esitellyt hyvinkin intensiivistä paimennusta (ja ennen kaikkea kiinnostusta lampaisiin). Agissa meno on yhtä lennokasta kuin muissakin lajeissa, varsinainen vauhtimimmi!

Kotiutumisen jälkeisenä päivänä käytiin lenkillä Lindan, Rolfin ja Nadan kanssa. Nada on saanut huimasti lisää jalkaa ja kasvaa muutenkin ihan hillitöntä kyytiä. Mikähän mastodontti siitä tuleekaan?

Mutta eihän tätä sulonaamaa voi vastustaa, vai mitä olette mieltä?

Nada kävi kannustamassa Rolfia Palokan mätsärissä viime viikolla ja sosiaalistumassa siinä sivussa. Neitiä ei ihmis- ja koirapaljous pahemmin hätkäyttänyt, kovin reippaasti kulki vilinän keskellä. Hyvin pentu tosin viihtyi myös Ainon sylissä.

13695845_10154275622447808_1196936362_nRini toipui kouluviikosta ahtautumalla Maurin häkkiin, kun vierailimme Ainon luona…

Hilda on ollut tällä viikolla jo parempana. Olen saanut ajettua kipulääkettä alas, ja perjantaina sain illasta hierottua Hildan läpi. Selkä oli kipujen jäljiltä ihan tukossa, mutta hieronta tuntui helpottaneen oloa, sillä Hilda on ollut sen jälkeen ihan eri koira. Otamme vielä tosi rauhallisesti jonkin aikaa, ettei tulisi mitään takapakkeja, mutta toivottavasti pahin olisi ohi!

13695774_10154275622567808_1448015476_n

Keksin nenän tilanteesta mainittakoon, että toistaiseksi on näyttänyt hyvältä. Ensimmäisen antibioottikuurin loputtua aivastelu voimistui, joten haettiin antibiootille lisää jatkoa ja sovittiin, että jos sen päätyttyä aivastelu vielä voimakkaasti jatkuu, niin sitten suunnataan tietokonetomografiaan. Antibioottikuurin päättymisestä on nyt aikaa jokunen viikko, ja aivastelu ei ole palannut. Onneksi. Riittävästi on ollut vastoinkäymisiä ilmankin.


Jätä kommentti

Yolan mh-kuvaus Ikaalisissa 21.5.2016

21.5. oltiin Ikaalisissa Yolan mh-kuvausta seuraamassa. Tulosten päivittäminen on melkoisesti viivästynyt, kun kirjurin on täytynyt vähän pureskella näkemäänsä. Kuvaus meni aikalailla odotusten mukaan, Yola sai ihan itsensä näköisen profiilin. Harmillisesti reagointi laukauksiin oli suuri, leikin aikaan ei suurta reaktiota näy, mutta passiivisuuden aikana tuli jo selkeä pelkoreaktio. Virallinen koko rivi:

1a kontakti, tervehtiminen: 4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b kontakti, yhteistyö: 4 lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu to:sta
1c kontakti, käsittely: 2 väistää tai hakee tukea ohjaajasta
2a leikki 1, leikkihalu: 4 leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2b leikki 1, tarttuminen: 4 tarttuu heti koko suulla
2c leikki 1, puruote ja taisteluhalu: 3 tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan / korjailee otetta
3a1 takaa-ajo 1: 1 ei aloita
3a2 takaa-ajo 2: 1 ei aloita
3b1 tarttuminen 1: 1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään
3b2 tarttuminen 2: 1 ei kiinnostu saaliista / ei juokse perään
4 aktiviteettitaso: 4 tarkkailevainen, toiminnot ja rauhattomuus lisääntyy vähitellen
5a etäleikki, kiinnostus: 3 kiinnostuu avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b etäleikki, uhka/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
5c etäleikki, uteliaisuus: 1 ei saavu avustajan luo
5d etäleikki, leikkihalu: 1 ei osoita kiinnostusta
5e etäleikki, yhteistyö: 1 ei osoita kiinnostusta
6a yllätys, pelko: 2 kyykistyy ja pysähtyy
6b yllätys, puolustus/aggressio: 1 ei osoita uhkauselkeitä
6c yllätys, uteliaisuus: 3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä
6d yllätys, jäljellejäävä pelko: 2 pieni niiaus tai liikkumisnopeuden vaihtelu jollain ohituskerralla
6e yllätys, jäljellejäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta haalariin
7a ääniherkkyys, pelko: 3 väistää kääntämättä pois katsettaan
7b ääniherkkyys, uteliaisuus: 5 menee räminälaitteen luo ilman apua
7c ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko: 1 ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
7d ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus: 1 ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a aaveet, puolustus/aggressio: 2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä
8b aaveet, tarkkaavaisuus: 4 tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja
8c aaveet, pelko: 5 peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta / pakenee
8d aaveet, uteliaisuus: 1 menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois / ei mene ajoissa
8e aaveet, kontaktinotto aaveeseen: 3 vastaa avustajan tarjoamaan kontaktiin
9a leikki 2, leikkihalu: 4 leikkii – aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9b leikki 2, tarttuminen: 3 tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10 ampuminen: 5a häiriintynyt, pelokas / yrittää paeta

Tässä vielä sama videolla:


Kontakti ja leikki 1


Takaa-ajo 1 & 2


Aktiviteettitaso


Etäleikki


Yllätys


Ääniherkkyys


Aaveet


Leikki 2 ja ampuminen


Loppupalaute

Kuten Lotta loppupalautteessa totesikin, hän oli positiivisesti yllättynyt kuvauksen sujumisesta. Ja se onkin tärkeintä. Yola toimi kuvauksessa aika pitkälti juuri niin kuin odotimme, itselle tuli pienenä yllätyksenä sen reaktio aaveisiin. Reaktion näkemistä ampumiseen odotin oikeastaan eniten, koska itse en Yolan meillä asuessa päässyt kertaakaan näkemään, miten se kovempiin yllättäviin ääniin reagoi. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei noinkin suuren pelkoreaktion näkeminen harmittaisi. Se ei rotuominaisuutena ole harvinainen, eikä välttämättä normielämään hallitsevasti vaikuta. Mutta onhan elämä koiran kanssa helpompaa, mitä äänivarmempi se on. Positiivista toki, että Yola palautui verrattain nopeasti.