Empathica's Blogi


Jätä kommentti

Kisa- ja treenihuumaa

Mukavia uutisia on tullut tammikuun loppua kohti useitakin, lähinnä kasvattien ja muuten tiiviisti meidän porukkaan kuuluvien osalta. Tämä postaus on omistettu pääasiassa heille!

Hyvät uutiset alkoivat Etelä-Suomen suunnalta, jossa Lotta ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) osallistuivat viime viikonloppuna noseworkin hajutestiin. Nosework ei ole Suomessa ainakaan vielä virallinen laji, mutta asia on vireillä, ja jäin käsitykseen, että ainakin osa epävirallisista tuloksista virallistettaisiin jahka laji virallistuu. No, virallista tai ei – Yola oli läpäisi hajutestin mennen tullen! Lotta ja Yola osallistuivat samalla myös 1-luokan kokeeseen, jossa oli laatikko- ja sisäetsintä. Laatikkoetsinnästä Yola suoriutui hienosti, sisäetsinnässä aika ehti loppua vain himpun ennen kuin Yola löysi hajunlähteen. Mutta hienosti meni, etenkin siihen nähden, että Yola oli harjoitellut laatikkoetsintää vain joitakin kertoja ennen testiä, ja sisäetsintääkin se kerkesi harjoitella vain kerran edellisenä iltana. Upeeta tytöt, onnea! 🙂

12604886_522319004597471_9046327833196641605_o

Totaalisen kalju Yola hajua etsimässä (c) ShowHau Center

Tänä viikonloppuna Jyväskylässä oli Haukkuvaaran järjestämä nosework-koulutusviikonloppu, jossa mukana olivat Helmi (Empathica’s Neytiri) ja Pipsa. Helmi treenasi niin ikään hajutestiä varten, ja niin hienosti meni, että pääsivät suorituksellaan näytille Haukkuvaaran facebook-ryhmään ja youtube-kanavalle. Melkoisia taikaneniä tuntuvat nämä Nessun nuoremmat lapset olevan, kolmen kanssa on noseworkkiä enemmän ja vähemmän tehty, ja kaikki ovat tosi huikeita nenänkäyttäjiä!

Sitten päästään ihan virallisten tulosten puolelle. Reija ja Rufus (Empathica’s Wishmaster) korkkasivat tänään viralliset agilitykisat kolmella startilla Turussa. Kaikilta radoilta tuloksena HYL, mutta olipa hyvännäköistä katseltavaa! Onnea hienoista radoista Reijalle ja Rufukselle, olen niin ylpeä teistä! 🙂

Näiden uutisten lisäksi kaksi N-pentueesta on menossa virallisiin kuviin ensi kuussa heti 1-vuotissynttäreitten jälkeen. Voi iik, apua ja kääk, kasvattajan mahassa voi käydä melkoinen myllerrys, kunnes tulokset ovat selvillä!

Täällä päämajassa meno on tammikuun ajan ollut aika rauhallista, kiitos sairastamisen. Flunssan toinen kierros on toivottavasti pikkuhiljaa selätetty, ja toivon mukaan kierrokset loppuvat tältä erää tähän. Koirien kanssa on jatkettu sisätreenejä oman olon mukaan, lenkkeilyt ovat jääneet aika lyhyiksi kaksijalkaisen heikon kunnon vuoksi. Hildan kanssa päästiin sentään käymään aksaamassa keskiviikkona. Jonkinlaista kehitystä tuntuu lajin saralla tapahtuneen, kun ohjaaja on kerennyt tehdä radalla joitakin uskaliaita ohjauskuvioita ja vieläpä hyvällä menestyksellä! Sääli jättää agi nyt hetkeksi tauolle Hildan juoksun takia, mutta ehkäpä minäkin toivun ennalleni flunssan jäljiltä lepoviikkojen aikana, ja palaamme Hildan kanssa entistä sisukkaampina kevätkaudelle! Hain kaikille kolmelle kevätkaudelle paikkaa myös rallytokoryhmään, toivottavasti kaikki mahtuvat mukaan!

Tänä viikonloppuna meillä kävi vieraita, kun Mari oli kylässä Lilyn (Of Gurrent Extreme Evita) ja perheen tuoreen tulokkaan Lystin (Wirneen Lystikäs Lipsuttaja) kanssa. Lystiin kävin ihastumassa jo joululomalla kotikonnuilla ollessani, ja tämän viikonlopun olen kulkenut vaaleanpunaiset lasit silmilläni. On muuten huikea pentu! Tänään treffattiin porukalla Lystin Armas-serkkua (Puuttomantorpan Olisinpa Aina Armas). Alla kuvamaistiainen näistä ihanista pennuista, Lystillä ikää 3kk ja Armaksella 5kk ❤

DSC_0482-001


Jätä kommentti

Terveystuloksia

Kennelliitossa oltiin nopeita näin joulun alla, sillä Yolan selkäkuvauslausunnosta tuli ilmoitus sähköpostiin jo tänään! Uutiset olivat sellaisia kuin odotimmekin: spondyloosi SP0 (puhdas), nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali) ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV1 (jakautunut ristiluun keskiharjanne tai muu lievästi normaalista poikkeava rakenne) 🙂 Jippii!


4 kommenttia

Paremman huomisen toivossa

Yritin miettiä jotain parempaa tapaa tiivistää kuluneet viikot, mutta eipä sille muuta ilmaisua taida olla: raskasta on ollut.

Keksin toipuminen oli edistynyt marraskuun loppuun mennessä siihen pisteeseen, että uskallettiin pitää sisarustreffit. Paikalle pääsivät Keksin ja mun oman lauman lisäksi Helmi ja Noa. Sisaruksilla oli hauskaa yhdessä temutessaan, sain joitakin kuvia onnettomasta valosta huolimatta. Nämä toki eivät tee oikeutta vauhdin määrälle.

DSC_0035DSC_0036DSC_0043

Otettiin joitakin poseerauskuvia myös. N-trio näyttää upealta, niistä on tullut jo ison koiran näköisiä ❤

DSC_0064DSC_0066DSC_0089

DSC_0097

Yola pääsi isosiskon roolissa myös poseeraamaan nuorempien sisarustensa kanssa.

DSC_0123

Koko jengi 🙂

DSC_0140Keksi (Empathica’s Naroona) 9kk

DSC_0144

DSC_0151

Noa (Empathica’s Norris) 9kk

DSC_0215

Helmi (Empathica’s Neytiri) 9kk

DSC_0248

Niin kivaa kuin treffeillä olikin, ne päättyivät pahimmalla mahdollisella tavalla. Keksi ei varannut leikatulle jalalleen. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei ollut tapahtunut, se oli lenkillä mennyt ja touhunnut ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Kun muutamasta lepopäivästä ei ollut apua, varattiin aika ortopedille, ja aika onneksi saatiin heti alkuviikkoon. Mutta taas lähti valitettavan tutuksi kuluneiden kuukausien aikana käynyt ajatuskulku liikkeelle: Menikö polvi rikki? Onko sille mitään tehtävissä? Mitä sille on järkevää lähteä tekemään? Saadaanko Keksi vielä kotiin? Eihän tämä pääty tähän?

Keksi rauhoitettiin ja polvi kuvattiin, meille entuudestaan tuttu Jalkasen Sointu katsoi kuvat. Kuvauksissa tuli esille, että polveen oli kertynyt nestettä, muttei oikein mitään muuta. Ohjeeksi saatiin pari viikkoa lepoa ja kipulääkettä revähdyksen poissulkemiseksi, ja jos niistä ei olisi apua, olisi todennäköistä, että kyse on isommasta viasta, joka edellyttäisi leikkaushoitoa. Sellaisia positiivisia uutisia saatiin, että kasvulinjat näyttivät kuvien perusteella siltä, että kestävämmän leikkauksen tekeminen polveen voisi olla jo mahdollinen.

Keksin ontumiselle ei tapahtunut levosta ja kipulääkityksestä huolimatta juuri mitään kahden viikon aikana. Kipulääkkeen jälkeen se tapaili askelia vähän enemmän, välillä jopa varasi jalalle jonkin verran painoa. Ontuminen oli kuitenkin päivittäistä. Uutena oireena tuli myös ontuminen levon jälkeen. Kun muutosta parempaan Keksin voinnissa ei tapahtunut, otettiin uudelleen yhteyttä Sointuun. Kävi ilmi, että Sointu oli juuri jäämässä kolmen viikon lomalle, eikä leikkaus hänen aikatauluihinsa enää sopinut. Se oli selvää, että olisi kohtuutonta odottaa kolme viikkoa. Aino sai varattua ajan Espoon Eläinsairaalaan Jan Räihälle samalle viikolle. Niinpä Nissanin nokka suuntasi perjantaina 11.12. Espooseen.

Puhuttiin jo automatkalla, että lienee syytä tarkistaa välikuvilla, miltä Keksin etupää näyttää, ennen kuin tehdään päätöstä leikkauksen suhteen. Keksi ei ole etupäätään oireillut mitenkään, mutta jos kuvista kävisi ilmi jotain muuta, täytyisi leikkauksen järkevyyttä harkita uudelleen.

Jan Räihä oli ortopedina erittäin miellyttävä tuttavuus. Hän oli selkeästi perehtynyt Keksin tietoihin, kuviin ja epikriisiin etukäteen ja totesi sen, minkä jo tiesimmekin: Keksille elokuun alussa tehty leikkaus ei ole toimiva tämän koko- ja aktiivisuusluokan koiralle. Jan halusi kuvata Keksin polven vielä uudelleen, pyysimme samalla ottamaan kuvat kyynäristä ja olkanivelistä. Kyynärät ja olat näyttivät olevan priimaa. Jan suositteli polven leikkausta TTA-menetelmällä, jolla on hyvä ennuste, mutta kertoi rehellisesti myös sen, ettei uskalla yhtä hyvää ennustetta Keksille antaa, kun se on jo kertaalleen operoitu. Leikkaukseen kuitenkin yhteistuumin päädyttiin, Keksi jäi klinikalle, ja ihmiset suuntasivat jäljelle jääneen koiralauman kanssa tappamaan aikaa mm. Sipoon koirametsään.

Jan soitti meille väliaikatietoja vielä kesken leikkauksen. Edellisessä leikkauksessa polveen laitetut siimat ja siirteet olivat pettäneet. Toinen siirteistä oli surkastunut jo pitkän aikaa sitten mustaksi viinirypäleen kokoiseksi möntiksi, ja toiselta puolelta sekä siima että siirre olivat poikki. Surkastunut siirre selittänee, miksi keinunta Keksin liikkeessä ei ”hyvässäkään vaiheessa” poistunut kokonaan. Jan kertoi, että oli saanut siirteet ja siimat poistettua ongelmitta. Jäätiin odottamaan, että varsinainen leikkaus olisi ohi ja päästäisiin hakemaan Keksiä klinikalta.

Keksin leikkaus sujui hyvin. Raskainta on ensimmäisten päivien aikana katsoa, kun koira on kipeä – kipulääkkeistä huolimatta. Edelliseen leikkaukseen verrattuna on kuitenkin huikeaa, miten nopeasti toipuminen alkaa. Jo leikkausta seuranneena päivänä Keksi tapaili askeleita leikatulla jalalla. Seuraavana päivänä se käveli hitaalla käynnillä kaikilla neljällä jalalla ulkona pienen lenkin ontumatta. Nyt noin viikko leikkauksen jälkeen se tuntuu koko ajan luottavaisemmin käyttävän jalkaansa. Edessä on pitkä kuntoutus, mutta ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen uskallamme jo vähän toivoa. Jos leikkauksesta toipuminen ja kuntoutus onnistuvat, polven pitäisi kestää kovempaakin käyttöä. Mennään päivä kerrallaan, toivottavasti parempaa kohti.

DSC_0253DSC_0278

DSC_0282Yola on meillä edelleen, mutta lähtee takaisin kotiin jouluksi. Olen kiitollinen näistä yhdessä eletyistä viikoista: se on antanut ihan huikean tilaisuuden tutustua Yolaan koirana ja arjessa. On se melkoinen sähikäinen ja maailman hellyydenkipein kainalokoira! Olen pitänyt Hildaa etenkin nuorena vauhdikkaana, mutta kyllä se kalpenee Yolan rinnalla. Onneksi Hildalle erinomaisesti toimineet impulssikurssin opit tuottivat tulosta Yolankin kanssa, mikä on helpottanut arkea tuntuvasti.

DSC_0351Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) 3vDSC_0363DSC_0387

Ruuti (Hazelmoor Yoiku Yemma) 3vDSC_0416

Y-siskoksetDSC_0439

Yola kävi eilen virallisissa selkäkuvissa. Kuvat näyttivät erittäin hyviltä, välimuotoinen lanne-ristinikama tulee luultavasti LTV1-lausunnolla takaisin (sikäli, kun itse osaan kuvia yhtään tulkita, kuvannut eläinlääkäri ei asiaan ottanut kantaa). Spondyloosimuutoksia ei ole, nikamia oli oikeat määrät ja kaikin puolin hyvältä näytti 🙂 Virallista lausuntoa odotellessa.DSC_0524

Edi ja pimutDSC_0538

Hilda (Empathica’s Hazelheart) 3,5vDSC_0586DSC_0607

Rini ja NeveDSC_0622

DSC_0656

Ennen Keksin leikkausta käytiin 4.12. Maarella osteopatiahoidoissakin. Hildasta ei löytynyt hoidettavaa, se oli hyvässä kunnossa – edes spondyloosialueelta ei tullut minkäänlaista reaktiota. Maare kehotti unohtamaan koko spondyloosin ainakin arjesta. Parhaita mahdollisia uutisia!

Riniä hoidettaessa Maare kysyi heti, että mitä koiran kanssa on oikein tehty – sen takapäähän on tullut hurjasti lisää lihasta ja voimaa! Viikottaisia uintitreenejä on kiittäminen 😉 Rini oli vasemmalta puolelta tosi hyvässä kunnossa, mutta viikkoa ennen hoitoa Yola juoksi täyttä vauhtia Riniin päin, ja törmäyksen aiheuttamia vahinkoja korjattiin sitten oikealta puolelta. Rini oli käsittely- ja käsittelyä seuranneena päivänä ensimmäistä kertaa kipeän oloinen, mutta onneksi sen jälkeen jo oma hyväntuulinen itsensä.

Nevekin oli saanut lisää voimaa ja lihasta takapäähänsä uinnin ansiosta ja sai Maarelta taas kehuja. Lannerangassa ja lonkissa oli hieman kireyttä, mikä on liikkeessä jonkin verran näkynytkin, mutta hoidon jälkeen askeleeseen on löytynyt taas ulottuvuutta ja keveyttä.

Minuakin hoidettiin samalla reissulla, ja tarpeeseen se tuli: olin vetänyt kaiken stressin kehooni. Olo oli ihan erilainen hoidon jälkeen, kun pystyi hengittämään vapaasti ja oikea käsi liikkui normaalisti. Töissä oli aiemmin samalla viikolla sattunut pieni työtapaturma, minkä johdosta olin sairaslomallakin viikon, kun käsi kipuili jatkuvasti.DSC_0720


1 kommentti

Talvi tulee – vai tuleeko?

DSC_0449

Talven tuloa on odotettu tyttöjen kanssa hartaasti. Kurakelit ja pimeys ovat aina olleet mulle ankeinta aikaa vuodesta. Viime viikonloppuna satoi viimein lunta, josta saatiin vajaan viikon verran nautiskellakin, nyt maahan satanut lumi on jo suurimmilta osin sulanut tiehensä. Olipa edes muutaman päivän ajan ihanaa lenkkeillä pimeän aikaan ilman otsalamppua, kun näki hyvin eteensä! Myös koirat hullaantuivat lumesta ja riehuivat niin, että ihmisolentoa hirvitti. Tiistaina menin töihin vasta yövuoroon, joten ehdin päivällä ulkoiluttaa pitkästä aikaa kameraakin lenkillä ja tallentaa lumisen maiseman ihmeitä ja koirien leikkejä.

DSC_0391

Kaikki meidän tytöt rakastavat talvea ja lunta, mutta Rinille tämä vuodenaika on erityisen mieluista: se kun rakastaa varastaa lapaset ja hanskat ihmisiltä kädestä! Se tulee ensin ”muuten vaan” sivulle seuraamaan, ja jos varomattomana jättää sen huomiotta – hups vaan, ja olet käsinettä köyhempi. Ainahan Rini on valmis vaihtamaan käsineen namuun, kunhan saa ensin rallittaa se suussa hetken. Namin saamisen jälkeen se hetken hömpöttelee, jonka jälkeen se palaa takaisin päivystämään uutta varkausmahdollisuutta.

DSC_0426

DSC_0388

Olemme eläneet tyttöjen kanssa rauhallista hiljaiseloa ja siinä sivussa harjoitelleet väliaikaiselämää neljän koiran taloudessa. Työvuorot ovat hankaloittaneet treeneihin osallistumista, eikä kisojakaan ole tälle vuodelle enää luvassa. Ihan laiskiaisiksi ei kuitenkaan olla ryhdytty, sillä alkoihan meillä tämän kuun alussa Empathica’s-valmennusryhmä Haukkuvaarassa. Valmennuksessa on tarkoitus paneutua pääasiassa tokon tavoitteelliseen treenaamiseen, mutta myös rallytokoa treenataan silloin tällöin.

DSC_0499

DSC_0442

Hiljaiselolla on tavallaan ollut tarkoituskin – seurata Hildan vointia. Pidettiin kuukauden tauko agilitystä, eikä se treenannut tokoakaan kuin muutaman kerran. Muuta eroa en koirassa huomannut kuin että se selkeästi oli lenkillä riehakkaampi ja niissä muutamassa tokotreenissä kiihkeämpi, itse liitin molemmat havainnot aktiviteettien puutteeseen. Jonkin verran myös reaktioherkkyys arjessa lisääntyi. Liikkeessä en havainnut mitään muutoksia aiempaan.

Tällä viikolla kävin Hildan kanssa meidän aksaryhmän treeneissä kokeilemassa, huomaanko koirassa jotain eroa treenien jälkeen. Voi Hildan riemua, kun se ymmärsi, mihin olimme tulleet – se loikki onnesta pitkin hallia pallo suussaan ja sikaili lähdössä – se ei olisi millään malttanut odottaa pääsyä esteille. Ja voi että olin onnellinen saadessani taas viedä sitä radalla! Seuranta jatkuu koko ajan, mutta ainakaan näiden treenien jälkeen en havainnut mitään poikkeavaa. Riehakkuus lenkillä on säilynyt, liike on yhtä hyvä kuin aiemminkin, Hilda venyttelee normaalisti… Ensi viikolla meillä on aika Maarelle, mielenkiintoista kuulla, tuleeko siellä esille jotain. Tällä hetkellä kuitenkin ajattelen, että jatketaan agilityä pienin sovelluksin niin kauan, kun Hilda pysyy oireettomana. Näin talviaikaan en hypytä sillä maxi-hyppyjä ja kontakteja tehdään harkiten.

DSC_0514

Neve ja Rini ovat käyneet viikottain edelleen KoiraSportilla uimassa. Kävipä niinkin, että tyttöjä pyydettiin sinne mainosmannekiineiksi! Kuvaukset olivat edellisviikonloppuna, tuloksia odotellaan innolla. Sen verran intoutuneita tytöt ovat uimisharrastuksestaan olleet, että taisivat olla sopivaa ainesta mainostamaan toimintaa 😉

Se aiemmin mainittu lauman neljäs osapuoli ei ole pentu, vaikka siitäkin huomaan tuon tuosta haaveilevani. Sijoitustytteli Yola on ollut meillä parisen viikkoa, ja yhteiselomme jatkuu vielä jonkin aikaa. On ollut hienoa päästä seuraamaan Yolaa ihan arjessa ja vähän treenaamaankin sen kanssa. Se sujahti laumaan todella huomaamattomasti ja ongelmitta, ja nyt jo tuntuu kuin se olisi ollut meillä aina.

DSC_0335

DSC_0367

DSC_0376

Erityisen hyvillään suunnilleen samanikäisestä leikkiseurasta on ollut Hilda. Yhteislenkeillä ollaan käyty myös Ainon ja Saijan laumojen kanssa, ja etenkin Ruuti-siskon kanssa Yola rakastaa rallattaa pitkin metsiä, kun saa mennä niin lujaa kuin kintuista pääsee. Myös Armas-pennun kanssa Yola on päässyt tekemään tuttavuutta.

DSC_0380

DSC_0381

DSC_0382

DSC_0385

DSC_0317

DSC_0318

DSC_0351

DSC_0393

DSC_0397

Ensi vuoden tapahtuma- ja kisasuunnitelmia olen yrittänyt vähän hahmotella mielessäni, mutta vielä ei mitään varmaa. Luultavasti jokusessa näyttelyssä käydään pyörähtämässä ja ainakin tokoa ja rallytokoa kisaamassa, kunhan saadaan treeniä alle. Rinin kanssa olen alkanut hieman työstää uuden evl:n liikkeitä valmennusryhmässä, ja Hildan kanssa on aloiteltu myös ylempien luokkien liikkeiden pohjustusta. Neven kanssa olen pääasiassa tehnyt rallya. Yolaan olen ottanut tuntumaa vasta tokon pohjalta.

DSC_0412

DSC_0472

DSC_0479

DSC_0487


Jätä kommentti

Kesän leirit

Päivitettävää on taas listaksi asti, kiitos laiskan bloggaajan. Kesäriennot ovat tuonneet mukanaan kiireen, ja kiireen ansiosta ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia. Aloittelen kesäkuulumisten purkamisen tämän kesän leireistä.

Ensimmäisenä leireiltiin kesäkuun lopulla Inkoossa viime vuodesta tutuksi tulleessa Västankvarn Gårdissa, jonne kokoonnuttiin Hazelmoor-porukalla. Leirille mennessä käväisin koirien kanssa Maarella osteopatiassa. Neven kuntoutus on mennyt hienosti eteenpäin, se on saanut hyvin lihasmassaa takaisin. Takapää oli leirin aikaan vielä vähän eri paria muun kropan kanssa, mutta tähän päivään mennessä ero on jo huomattavasti tasoittunut. Ihana oli kuulla myös Maaren sanovan, kuinka Neve on ihan eri koira kuin ensimmäistä kertaa Maarelle mentäessä. Maaren hoidot ovat olleet vertaansa vailla.

Hildasta ei löytynyt mitään hoidettavaa, sen kroppa oli korjannut edelliskerran ongelmakohdat erinomaisesti. Hildan kohdalla jäädään nyt seurantalinjalle, varataan hoitoa sitten, kun havaitaan sille tarvetta. Todennäköisesti varaan sille ajan viimeistään vuoden loppuun, koiran huolto kun kuuluu mielestäni ihan olennaisena osana harrastuskoiran ylläpitämiseen. Kirjoittaja itse oli tällä kertaa se huonoimmassa kunnossa oleva hoidettava. Varasin syyskuulle ajat Rinille ja Nevelle sekä itselleni uusintakäsittelyä varten.

 

11053414_10153357741207808_5882949444737885003_nLeirillä mulla oli mukana karjisvahvistus Seela, joka myös käväisi Maaren hoidossa. Se sulautui kyllä aussieporukkaan oikein hyvin 🙂

11539047_10207475869721049_4568771930203051484_oPaikkamakuurivi

Leirin kuvasato jäi tältä vuodelta mun osalta olemattomaksi: kamera oli mukana, mutta muistikortti ei. Olin tosin buukannut itselleni niin kiireisen leiriaikataulunkin, etten todennäköisesti edes halutessani olisi kerennyt kuvia ottaa. Perjantai-iltana majoituttiin leiripaikalle, sain neljän koiran kanssa majoittua ihan itsekseni. Iso huone ei sitten kuitenkaan ollut niin iso nelijalkaisten kanssa, mutta hyvin mahduttiin! Liekö leiripaikka ollut koirille jo edellisvuodesta tuttu, kun kukaan ei sen koommin ensimmäisen yön aikana vahtinutkaan.

Lauantain treenirupeaman aloitimme Jalosen Mikan tokokoulutuksessa. Hildan kanssa pureuduttiin noudon ja paikkamakuun haasteisiin. Noudossa Mika rohkaisi menemään eteenpäin: koiralla on selkeä ajatus noudosta ja ohjaajalla kriteereistä, treeneissä siis vaan junnaaminen unholaan. Paikkamakuusta ohjeistus oli miettiä harjoitukset niin, että ensin koiralle rakennetaan kesto, sitten häiriönsieto ja viimeisenä vasta etäisyys. Mika myös toi minulle uuden näkökulman esiin paikkamakuussa: kisatilanne on herkkänenäiselle koiralle hajumaailmaltaan hyvin erilainen tilanne verrattuna tavalliseen ja tuttuun treenitilanteeseen, missä ohjaajat ja koirat eivät samalla tavalla jännitä.

Rinin kanssa treenasin ohjattua noutoa ja luoksetuloa. Rinin treeneistä sain sapiskaa liiallisesta kokeenomaisuudesta ja lämpimän kannustuksen tehdä treeneistä enemmän peliä koiran kanssa. Luoksetulossa palattiin tekniikan harjoitteluun, seisomaan jäämisessä pysäytyksen tarkoitus on saada koiran katse ylös, jotta painopiste muuttuu taakse ja koira saa tehtyä napakan seisomisen. Maahanmenossa taas tarkoitus on saada koiran katse alas, jotta painopiste pysyy edessä, mutta painuu alas. Saatiin Rinille superhyvät treenit ja meillä oli tosi hauskaa luoksetulolla pelatessa. Puhuin Mikalle ennakoimisen ongelmasta luoksetulossa, johon Mika totesi, että se on aina merkki siitä, että koira on oppinut jonkinlaisen kaavan treeniin – täytyy siis rikkoa kaava ja tehdä treenistä entistä vaihtelevampaa! Koiraa voidaan luoksetulossa vaihtelevasti palkata koiran taakse tai eteen. Ohjatussa noudossa Rinillä oli hyvät hakukaaret, mutta häiriönsietoa merkille täytyy vielä kasvattaa.

Tokosta suuntasin Karhun Kristan vetämiin rallytokotreeneihin Neven kanssa, päivän teemana oli peruuttamisen opettaminen koiralle sekä ylempien luokkien kukkaskyltit. Neven kanssa saatiin valoa tunnelin päähän peruutustreeneissä, käännökset sujuivat Neveltä hyvin. Ohjaajalla sen sijaan oli välillä suuriakin vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan koiran pitää pyörähtää, itsestä puhumattakaan. Kukkakylttien harjoitteluun mua auttoi Kristan esittämä muistisääntö, ettei koira tarvitse käännöksiin kuin kaksi eri käskyä: käsky kääntyä ohjaajasta poispäin ja käsky kääntyä ohjaajaa päin. Tämä auttoi ainakin itseä hahmottamaan, ettei kyseessä loppupelissä ollut mitään ihan tähtitieteellistä.

Treenien päätteeksi Noora otti kuvia leirillä olijoista. Mun koirista vain Rini kelpasi kuvattavaksi, Neve ja Hilda kun olivat ihan kaljuja. Rini toki nautti täysin rinnoin saamastaan erityishuomiosta.

11741290_10207475929642547_4528050116269941963_o

11741140_10207475930122559_3627928995290618678_o

Leirillä oli paljon tuttuja, mutta erityisen ihanalta tuntui tietenkin nähdä Neven jälkikasvua. Lotta oli paikalla Naomin ja Yolan kanssa, ja leireilemässä olivat myös Tiia ja Lyyli (Hazelmoor Yelly Bean).

11717401_10207475919402291_8706419716453660230_oNaomi (Hazelmoor Neat Naomi) ja Yola (Hazelmoor Yade Yolanda)

11659420_10153396806792808_3727839682327256374_n

11743002_10153396806697808_6462989608158635520_n

Me lähdettiinkin kotimatkalle jo lauantaina kuvaussessioiden jälkeen. Kiitos kaikille taas loistoleiristä, kyllä tällä porukalla kelpaa vapaata yhdessä viettää!

Viikon verran huilattiin kotona ennen seuraavaa leirirupeamaa. Lotta on puhunut mulle jo parin vuoden ajan, että haluaisi lähteä sienikurssille tai -leirille opettamaan koiralle kantarellin etsintää. Mä sujuvasti aina kuuntelen, ja parin edellisvuoden aikana mietin monet kerrat, että kaikenlaista sitä keksitäänkin. Tänä keväänä jonkun puhelun aikana taas palattiin tähän sieniasiaan, kun Lotta kertoi bonganneensa jonkun leirin. Kysyin lisätietoja ja ajattelin, että käynpä mielenkiinnosta tutustumassa aiheeseen. Huomasin kohta varanneeni paikat meille molemmille, tähän mennessä kun on jo monet kerrat huomattu, että Lotalla riittää hyviä ideoita, mutta jonkun täytyy ne toteuttaa 😉

Niinpä lähdettiin Lotan ja nuorisojaoston kanssa heinäkuun 6. päivän aamuna ajamaan kohti Ylikiiminkiä ja Vuoton Joutsenta, jossa sienileiri pidettiin. Kouluttajana leirillä oli Erkku Kottonen Suomen Eläinkoulutuskeskukselta. Neljän päivän ajan paneuduttiin sienikoiran koulutukseen, alkaen koiran ehdollistamisesta haluttuun hajuun ja hajun etsimistä erilaisista etäisyyksistä ensin sisällä ja myöhemmin ulkona. Lotan kanssa oli hauska havaita Yolan ja Hildan samankaltaisuuksia: molemmat kiihtyvät herkästi, mutta tekeminen rauhoittaa.

DSC_0002Yolaa palkataan hajupilveen

DSC_0011Yola löysi sienipurkin

DSC_0037

DSC_0041

DSC_0061Serkuksilla oli mukavaa yhdessä

DSC_0136

DSC_0156Näkymä oli kovin usein tällainen kävelyttäjien näkökulmasta

DSC_0173

DSC_0177

DSC_0185

Leirin jälkeen on jatkettu sienestysharjoituksia ja Hildan sienikoiran palveluksille on jopa ollut kysyntää 😀 Molemmille saatiin leirillä hyvin vahvistettua oikeaa hajua, molemmat ovat löytäneet oikeita kantarelleja leirin jälkeen! Ilmaisu vaan kuntoon vielä, niin kyllä kelpaa sienimetsässä tallustaa! Mulla oli suunnitelmissa opettaa sienestyksen saloja Rinille ja Nevellekin sienisaaliin maksimoimiseksi, mutta lähellä häämöttävät kisat ovat vähän viivästyttäneet koulutuksen aloitusta.


Jätä kommentti

Juhannus 2014

Juhannusta on vietetty perinteisesti – töissä yövuoroissa. Lotta ilmoitteli jo viime viikolla tulevansa Keski-Suomen suunnalle juhannusta viettämään, joten sovittiin, että ollaan yhteyksissä, jos tässä vaikka ehtisi tavata. Tänään (eli eilen) ajelin sitten yövuorosta herättyäni koirien kanssa parin tunnin pikavisiitille. Keli ei näyttänyt lähtiessä kovin hääppöiseltä, mutta aurinko olikin sopivasti karannut Jämsänkosken taivasta valaisemaan 🙂

Lähdimme heti tultuamme lenkille pururadalle, matkan varrella oli sopivasti pieni lampi, jossa koirat pääsivät uimaan sekä mennessä että tullessa. Kamera oli reissussa mukana kuvien toivossa, ja saatiinhan niitä, tässä jokunen valittu pala:

DSC_0041Hazelmoor Yade Yolanda ”Yola” 1v9kk, uusi karva vielä vaiheessa

DSC_0147

DSC_0158Yola on opetellut tänä keväänä uimaan. Tekniikka on vielä hieman hakusessa… 😉

DSC_0172

DSC_0201

DSC_0220Neve-äippä näyttää mallia

DSC_0266Monenlaista perää

DSC_0276Äitejä ja tyttäriä

DSC_0280

DSC_0376

DSC_0394

DSC_0409

DSC_0445Serkustenvälistä neuvonpitoa

DSC_0466

DSC_0528

DSC_0591Niin kivaa, ettei sanotuksi saa 😉

DSC_0611Hilda ja kilometrikieli

DSC_0659

DSC_0671

DSC_0870

Yola oli kehittynyt viime näkemästä ihan mielettömästi edukseen: rintakehään on tullut leveyttä, mikä teki neidistä heti kompaktimman näköisen. Myös päähän on tullut lisää leveyttä. Yola tosiaan sitten jäi melkoisen pieneksi, joskin varmaan agilityä ajatellen jäänee säkäkorkeudeltaan hikisesti maksien puolelle. Yolaa katsellessa tosin osoitin Lotalle jo pahoittelut – sen verran lujaa tämä tyttönen jaloillaan porhaltaa, että agilityssä ohjaajalta vaaditaan jo taitoa koiran viemiseen 😉 Olen ihan älyttömän tyytyväinen Yolaan, se on todella sosiaalinen niin ihmisiä kuin muita eläimiäkin kohtaan. Kaikki on Yolan mielestä kivaa, se on todella iloinen ja hyväntuulinen tytteli – oikea hyvän mielen koira 🙂 Onni on myös, että olen saanut tälle loistavalle tyttöselle aivan mahtavan sijoituskodin. Kiitos Lotta!

Auran Taina huomasi vielä aika hauskan yksityiskohdan Yolan kuvista:

DSC_0135Yolalla on valkoista naamassa paljon vähemmän, mutta pään malli, korvat ja silmien lempeä katse ovat kuin yks yhteen Greettan kanssa. Yola on Greettan (MontRose Tawny Daylily) lapsenlapsenlapsi 🙂

0646

kuvan (c) Minna Saros. Greetta kuvassa vasemmalla, oikealla Greettan lapsenlapsi Kerttu (Hazelmoor Lookalike Lily)


Jätä kommentti

Palveluskoiratapahtuma 17.5.2014

Sain hienoja uutisia heti yövuoron jälkeisestä koomasta herättyäni! Kasvattini Nekku (Empathica’s Hazelnuts) ja sijoitusnarttuni Yola (Hazelmoor Yade Yolanda) olivat Tuomarinkartanossa näyttelyssä palveluskoiratapahtumassa, Nekku ensimmäistä kertaa virallisessa näyttelyssä ja Yola ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa.

Nekun arvostelu:

”Hyvät mittasuhteet, riittävä luusto, selvä sukupuolileima. Oikeapiirteinen pää, pyöreähköt silmät. Eripari korvat, riittävä kaula. Hyvä selkä, liikkeessä ylälinja saisi olla vakaampi. Runko kapeahko, hyvin kulmautunut, liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Tänään kovin kuivassa kunnossa. Hyvä karvanlaatu.”

Nekulle hienosti AVO EH, sijoitus muistaakseni toinen. Onnea Helianna ja Nekku hienosta virallisen näyttelyuran avauksesta, kasvattaja on teistä superylpeä! 🙂

Yolan arvostelu:

”Hyvä koko, mittasuhteet ja luusto. Kaunislinjainen nartun pää, hyvät silmät ja korvat, tasapainoinen ylälinja. Hyvä hännän asento, riittävä rungon syvyys, hyvin kulmautunut takaa. Hyvät lavat, suorahkot olkavarret, hyvät sivuliikkeet, hyvä taka-askel. Hyvä karvanlaatu.”

Aivan totaalisen kalju Yola sai (hieman yllättäen) NUO ERI1 ja SA:n kaupan päälle. Paras narttu -kehässä tuli lämmintä kättä paremmassa karvassa olevien narttujen kaahatessa edelle 😉 Paljon onnea Lotalle ja Yolalle! Yola on kyllä hakenut mukavaan tahtiin ERIä viime aikoina, ei voi kuin olla tyytyväinen!